Klaus Pentti /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kuulijat! Taloudellinen tilanne Suomessa ja nimenomaan maailmalla on heikentynyt, ja se näkyy uuden hallituksen ohjelmassa ennen kaikkea niissä edellytyksissä, mitkä uudella hallituksella on vastata näihin haasteisiin. Uuden hallituksen keskeisenä ohjelmana on parantaa työllisyyttä ja edistää yrittäjyyttä, ja minusta hallitusohjelma pitää sisällään paljon hyviä keinoja näiden asioiden edistämiseksi.

Täällä on käyty jo pitkään keskustelua tästä aiheesta ja täällä on käyty hyvää keskustelua. Opposition molemmilta laidoilta on tullut kovaakin kritiikkiä ohjelmaa kohtaa. Siellä on paljon sellaisia parannusehdotuksia, mitä hallitusohjelmassa ei ole voitu ottaa huomioon, ja itsekin hallituspuolueen edustajana olen monta puheenvuoroa kuunnellut ja niihin mielellään yhtyisin. Mutta on puheenvuorojen joukossa ollut sellaisiakin, että näin uutena edustajana vähän korvaan kalskahtaa. Siellä on ehkä sellaisia ilmaisuja, joita itse en pidä kovin mieluisina tällaisessa paikassa esitettynä. Esimerkiksi kepu pettää aina -sloganit ovat sellaisia, että minusta ne eivät anna hyvää kuvaa demokratiasta ja eduskuntatyöstä. (Ed. Zyskowicz: Eikä kepusta!)

Hallituksen ohjelma pitää sisällään paljon niitä tavoitteita, mitä keskusta vaalityössään kentällä koki tärkeiksi, ja niitä on tähän ohjelmaan mielestäni aivan hyvin saatu. Tärkeimpänä pidän sitä, että ohjelma mahdollistaa kehityksen kääntämisen siten, että alueitten ja ihmisten kannalta eriarvoinen kehitys saadaan kääntymään tasa-arvoisempaan suuntaan.

Verotus on eräs keskeinen väline tässä ohjelmassa, ja täällä on erityisesti kokoomuksen taholta tuotu esiin, että nimenomaan tuloverotusta olisi pitänyt kovemmin pystyä keventämään. Itse suhtaudun tähän politiikkaan kriittisesti. Tuolla kentällä nimenomaan kunnissa olemme joutuneet tätä politiikkaa kokemaan, ja tuloveron kevennykset ovat erityisesti näkyneet kuntien aseman kiristymisenä. Näitä säästöjä on haettu niin sosiaalipolitiikasta kuin ylipäätään kunnille tulevasta rahoituksesta, ja vastaavasti kunnat ovat joutuneet tuloveroprosenttejaan korottamaan ja palveluistaan tinkimään. Kyllä tämä erityisesti näkyy hoitoalojen työpaikoilla.

Siinä mielessä hallituksen suhteellisen maltillinen veronkevennyspolitiikka on varmasti oikeampi kuin viime vuosina harjoitettu. Nimenomaan tässä taloudellisessa tilanteessa on tärkeää, että pystytään vastaamaan myös palvelujen haasteisiin. Itse en ole kovin helpolla nähnyt kovan veronalennuspolitiikan myönteisiä vaikutuksia elinkeinoelämälle. Ei niitä kovin suoraan ole nähtävissä. Kaipaisin lisää perusteluja.

Keskeisenä asiana on yrittämisen edellytysten parantaminen, ja siellä vahvana keinona on arvonlisäverotuksen alarajan tekeminen liukuvaksi. Nimenomaan arvonlisäverotuksen koen yrittämisen kannalta ehkä kaikkein raskaimmaksi tässä valtakunnassa. Meillä on EU-maihin verrattuna erittäin raskas arvonlisäverotusjärjestelmä. Meillä yleinen arvonlisäveroprosentti on korkea ja arvonlisäverotuksen alaraja on korkea. Toisaalta se on sellainen, että se houkuttelee yrityksiä harmaaseen talouteen, ja nimenomaan tällä puolella toivoisin, että löydettäisiin hyviä ratkaisuja, joilla voitaisiin yrittäjyyttä edistää.

Tästä on käyty hyviä keskusteluja eduskunnassa. Erityisesti torstai-iltana kuuntelin ed. Holmlundin puheenvuoroa. Siinä kiinnitettiin huomiota nimenomaan arvonlisäveron vaikutukseen yrittäjyyteen. Työvoimakustannukset, niin yrittäjän kuin yrityksessä käytetyn työvoiman kustannukset, jotka eivät ole arvonlisäverotuksessa vähennyskelpoisia, ovat erittäin raskaat, ja nimenomaan tältä osin pitäisi pystyä vaikuttamaan arvonlisäverotukseen.

Myös sukupolvenvaihdosten osalta siellä on parannusehdotuksia verotusarvoihin, ja byrokratian keventäminen on eräs merkittävä keino myös houkutella yrittäjyyteen.

Ohjelmassa on kiinnitetty huomiota kuntien mahdollisuuksiin tuottaa peruspalveluita, ja muun muassa veronkevennyksen osalta on todettu, että kunnille kompensoidaan veronalennusten vaikutus. Siellä on myös luvassa kunnille lisää rahaa peruspalveluitten tuottamiseen. Siinä mielessä ehkä kuntien mahdollisuudet tuottaa palveluita jatkossa helpottuvat. Toki se edellyttää, niin kuin hallitusohjelmaan on kirjoitettu, että kuntien pitää pystyä tekemään keskenään enemmän yhteistyötä ja seutuyhteistyötä. Pidän hyvänä, että siinä ei puhuta kuntien pakkoliitoksista, vaan pidän varmimpana keinona päästä eteenpäin kuntien yhteistyön lisäämistä.

Perhepolitiikassa on tapahtunut monia myönteisiä asioita. Ensimmäisenä siellä on todettavissa lapsilisän korotus vuonna 2004, kotihoidon tuen korottaminen 2005, kansaneläkkeiden korottaminen 2006. Siellä on huomioitu sotaveteraanit ja sotainvalidit, mitä pidän erittäin tärkeänä. Meillä on korkea aika kyllä tähän sektoriin kiinnittää vielä huomiota niin kauan kuin se meillä on mahdollista huomioida.

Hyvänä pidän sitä, että tässä hallitusohjelmassa on kiinnitetty kotona tehtävään hoitotyöhön huomiota. Omaishoito ja lasten kotihoidon tukeminen ovat tärkeitä asioita. Pidän hyvänä, että tässä voidaan ehkä kääntää hiukan suuntaa sille kehitykselle, mitä valtakunnassa on viime aikoina tapahtunut. Meidän yhteiskuntamme on kovaa vauhtia ollut laitostumassa, ja näen, että nimenomaan laitoksissa ja kodin ulkopuolella tapahtuvan hoitotyön merkitys on korostunut ja kotona tehtävän hoitotyön arvostus on jäänyt heikoille. Kyllä se näkyy tämän yhteiskunnan kehityksessä nimenomaan lapsiperheiden osalta. Seuraukset näkyvät nimenomaan nuorison ja lasten pahoinvointina ja vanhempien otteen kirpoamisena lastensa valvomisesta ja vastuusta.

Haluan kiinnittää huomiota myös maatalouspolitiikkaan, joka on kova haaste Suomen maaseudulle ja maataloudelle. EU-ratkaisu sinänsä oli kova, ja meillä tukitaso hehtaaria kohtia on alhainen verrattuna EU-maiden tukitasoon. Kun meidän ratkaisussamme vielä kansallista tukea alkuperäismahdollisuuksista leikattiin, niin kyllä tämä näkyy maaseudun kehityksessä. Maatilojen lukumäärä on tänä aikana pudonnut lähes neljäntuhannen vuosivauhtia, ja tilalle saatavien uusien maaseudun yritysten määrä vastaavasti on liikkunut tuolla tuhannen seutuvilla vuositasolla. Meidän pitäisi kiinnittää entistä enemmän huomiota maaseudun muihin toimeentulomahdollisuuksiin ja yrittäjyyteen ja vielä olemassa olevien tilojen mahdollisuuksiin.

Erittäin tärkeällä sijalla on se, että Suomen pitää pystyä vaikuttamaan EU:n yhteiseen maatalouspolitiikkaan niin, että maantieteelliset ja luonnonolosuhteista johtuvat erot voitaisiin paremmin kompensoida kuin tähän asti. Se on kova haaste, mutta näihin pitää pystyä vaikuttamaan. Erittäin tärkeänä pidän sitä, että artikla 141:n mukaiset ja Agenda 2000:n EU:n maatalouspolitiikan uudistamiseen liittyvän välitarkastuksen osalta saavutetaan Suomen olosuhteita tyydyttävä ratkaisu. Tämä on erittäin tärkeää. Sitten viime kädessä pidän tärkeänä sitä, että kansallisilla tuilla voidaan kompensoida tilanne niin, että tukitaso Suomessa ei putoa.

Meidän pitää pystyä vaikuttamaan tähän rakennekehitykseen sillä tavalla, että nuoret jo runsaasti tiloihinsa investoineet selviävät. Tässä suhteessa Makeran mahdollisuudet on turvattava. Tästä on maininta hallitusohjelmassa. Viime aikoina Makeran mahdollisuudet toimia rahoitusvälineenä ovat heikentyneet, ja sinne tarvitaan tosiaan lisää rahaa, mutta uskon, että tältä osin hallitusohjelma toteutetaan.

Tulevaisuudessa tärkeitä tekijöitä on myös se, että voidaan vaikuttaa kilpailukykyyn. Kansallisen laatustrategian toteutuminen on erittäin tärkeää, koska elintarvikkeitten turvallisuus ja kilpailutekijät kansainvälisen kilpailun lisääntyessä ovat erittäin keskeisellä sijalla maaseudun ja koko elintarviketalouden menestymisen kannalta.

Haluan vielä todeta, että täällä on monissa opposition puheenvuoroissa epäilty, että SDP jyräsi keskustan tässä ohjelmassa. Kyllä minä itse uskon, kun siellä on niin todella paljon meille tärkeitä asioita, että me tulemme kyllä puolustamaan näitä asioita. Uskon, että hallituksen ja hallituspuolueitten kanssa yhdessä viedään läpi tätä hyvää hallitusohjelmaa. Pidän tätä ohjelmaa hyvänä, ja sen puolesta meidän kyllä kannattaa tehdä yhteistyötä. Toivon, että oppositiokin tämän hyvän ohjelman osalta on hyvää ohjelmaa tukemassa.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiinnitän yhteen kohtaan ed. Pentin puheenvuorossa huomiota, nimittäin siihen kohtaan, jossa hän oli sitä mieltä, että Makera tulisi säilyttää maatalouspolitiikan välineenä. Tämä kannanotto on erinomaisen merkittävä sen takia, että Lipposen toisen hallituksen aikana, kun tehtiin EU:n laajentumiseen liittyvää maatalouspoliittista selvitystyötä, MTK:n puheenjohtaja, joka oli asiantuntijana mukana, toi MTK:n puolelta esille vaatimuksen, että Makera tulee ajaa alas. Eli tässä suhteessa kaikki kannanotot, jotka tässä salissa tehdään päinvastaiseen suuntaan, ovat äärimmäisen merkityksellisiä ja tervetulleita.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Pentti puhui kauniisti kotihoidon tuen kehittämisen puolesta ja siitä, miten nyt on todellakin tarpeen tässä suhteessa kääntää suunta. Olen tästä täsmälleen samaa mieltä ja iloitsen myös siitä, että maininta tästä löytyy hallitusohjelmasta, mutta toivon, että tämä maininta ei tarkoita samanlaista nimellistä tai kosmeettista korotusta, kehittämistä, mitä Lipposen hallitukset ovat tehneet muun muassa työttömyysturvan ja monen muunkin asian kohdalla. Kun täällä nyt on ministereitäkin paikalla, muun muassa ministeri Hyssälä, niin olisin kyllä kovasti kiinnostunut kuulemaan, millä tavoin tätä kotihoidon tukea on tarkoitus kehittää. Varmasti tästä on jokin suunnitelma olemassa, koska menoraamit ovat hyvin selkeästi ja tiukasti asetetut ja täällä on monta hyvää uudistusehdotusta. Kuinka paljon kotihoidon tukea on tarkoitus korottaa? Onko tarkoitus laajentaa se myös yli 3-vuotiaille, tavoite, jota olemme keskustan kanssa yhdessä oppositioaikana tavoitelleet?

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kansanedustajat! Täällä on jo muutama päivä käyty hyvää keskustelua uuden hallituksen, Anneli Jäätteenmäen punamultahallituksen, ohjelmasta, ja muutamaan seikkaan tästä keskustelusta olisin tässä puheenvuorossani vielä puuttunut.

Ensimmäiseksi olisin kuitenkin kiinnittänyt huomiota siihen, että olisi ollut toivottavaa, että pääministeri Jäätteenmäellä olisi ollut tilaisuus seurata tätä keskustelua ja osallistua siihen täällä eduskunnassa useammassa yhteydessä, kuin mihin hänellä valitettavasti näyttää olleen mahdollisuus. Esimerkiksi ajattelin, tämän istunnon alkupuolella hänellä ainakin olisi ollut mahdollisuus keskusteluun osallistua, mutta valitettavasti näin ei ole asianlaita. (Ed. Ala-Nissilä: Pääministerillä on pääministerin kiireet!) — Näin on.

Mitä tulee näihin seikkoihin, joihin halusin puuttua, niin ensimmäinen kysymys, johon tässä yhteydessä kiinnitän huomiota, on kysymys verotuksesta. (Ed. Ala-Nissilä: Hän lukee Internetistä!) Täällä keskustelussa vasemmistoliiton edustajat ovat hämmästelleet sitä, että kun päähallituspuolueet keskusta ja sosialidemokraatit vaaleissa lupasivat puolustaa peruspalveluja, he ovatkin nyt hallitusohjelmassa sitoutuneet verojen keventämiseen. Vasemmistoliiton näkökulmastahan nämä kaksi tavoitetta, peruspalvelujen puolustaminen ja niistä huolehtiminen ja verotuksen keventäminen, ovat vastakkaisia. Myös eräät hallituspuolueiden kansanedustajat ovat nähneet asian samassa valossa. Esimerkiksi ed. Esa Lahtela useammassakin puheenvuorossa on kiinnittänyt huomiota siihen, että hän ei ymmärrä, että kun vaaleissa keskusta ja sosialidemokraatit nimenomaan vaativat peruspalveluihin panostamista ja torjuivat kokoomuksen ajamat veronkevennykset, miten nämä samat puolueet nyt hallitusohjelmaa tehdessään ovatkin asettuneet veronalennusten kannalle.

Ed. Lahtela on puheenvuorossaan osin oikeassa. Nimittäin vaaleissa todellakin sekä päähallituspuolue sosialidemokraatit että keskusta pelottelivat kansaa, että kokoomuksen esillä pitämät veronalennukset uhkaavat hyvinvointipalveluja. (Ed. S. Lahtela: Sitä kansakin pelkäsi!) Tähän pelotteluun osallistuivat kyllä myös muutkin puolueet, esimerkiksi vasemmistoliitto ja vihreät. Näissä vaalikeskusteluissa sosialidemokraatit ja keskusta todistelivat kansalaisille, että veronalennusten tielle lähteminen murentaa hyvinvointipalveluja ja se, mitä veronalennuksina mennään joillekin antamaan, on pois niistä voimavaroista, joita voidaan käyttää hyvinvointipalvelujen ja perusturvan kehittämiseen. Esimerkiksi nykyinen pääministeri Anneli Jäätteenmäki sanoi vaalikeskustelujen aikana, että Lipposen hallitukset ovat alentaneet liian paljon verotusta. Jos Lipposen hallitukset eivät olisi alentaneet niin paljon verotusta, ne olisivat silloisen oppositiojohtaja Jäätteenmäen mukaan voineet käyttää enemmän varoja peruspalvelujen kohentamiseen. Näin siis Anneli Jäätteenmäki vielä vaalikeskusteluissa. (Ed. Ala-Nissilä: Olisi pitänyt alentaa työllisyyden ehdoin verotusta!)

Mitä nyt sitten käytännössä on tapahtumassa? Hallitusohjelman mukaan hallitus lähtee liikkeelle tukeakseen työllisyyttä ja talouden kasvua ja tässä tarkoituksessa hallitus aivan poikkeuksellisella tavalla lisäbudjetissa jo kesken vuotta olisi alentamassa kansalaisten tuloverotusta. Ed. Esa Lahtela on ihmeissään. Hän kysyy, onko hallituksella näin kova kiire kansalaisten peruspalvelujen romuttamiseen. Vasemmistoliitto todistaa samaa: hallitus lähtee alentamaan veroja, hallitus lähtee murentamaan kansalaisten peruspalveluja. Onko tästä todellakin kyse? Ovatko puolueet, sosialidemokraatit ja keskusta, päättäneet nyt lähteä sille torjumalleen tielle: veronalennukset ja samalla vähennetään voimavaroja peruspalvelujen tuottamiselta? Vai olisiko sittenkin niin, että joku on kertonut esimerkiksi pääministeri Jäätteenmäelle vaalien jälkeen, että veronalennuksilla oikein käytettynä on nimenomaan talouden kasvua ja työllisyyttä tukeva merkitys? Olisiko sittenkin niin, että tämä hallitus lähtee alentamaan kansalaisten tuloverotusta poikkeuksellisesti jo kesken vuotta heinäkuun alusta sen vuoksi, että tällä tavoin edistetään talouskasvua, edistetään työllisyyttä ja siten itse asiassa, ed. Lahtela, viime kädessä parannetaan edellytyksiä pidemmällä aikavälillä pitää huolta hyvinvointipalveluista ja kehittää perusturvaa? Minä väitän, että hallitus on valinnut tämän tien ja nämä ajatukset, siis ne ajatukset, että kun alennetaan verotusta, sekä tuloverotusta että työnteon verotusta esimerkiksi työnantajamaksuja alentamalla, näin tuetaan kasvua, parannetaan työllisyyttä ja luodaan edellytyksiä hyvinvointipalveluista huolehtimiseen ja perusturvan kehittämiseen.

On erinomainen asia, että hallitus nyt vaalien jälkeen on päätynyt tälle kannalle. On erinomainen asia, että ne kokoomuksen lääkkeet, jotka vaalikeskustelussa torjuttiin, kelpaavat edes vaalien jälkeen.

No, sitten on olemassa se selitys, jonka ed. Laukkanen täällä välihuutona tarjosi ja jonka ministeri Pekkarinen tarjosi ministeriaitiosta viime torstaina, ja selityshän on se, että kyllä, se mitä hallitus aikoo alentaa veroja eli 1,12 miljardia euroa, se tukee talouskasvua, se parantaa työllisyyttä, mutta se, mitä kokoomus vaaliohjelmassaan halusi alentaa veroja, 2,0 miljardia euroa, se ei tue talouskasvua, se ei paranna työllisyyttä, vaan se uhkaa hyvinvointipalveluja. Uskokoon tätä ekonomiaa se, ken haluaa. Uskokoon tätä talousoppia se, ken haluaa. Minä väitän, että tällainen talousoppi ei kovin vakuuttavalta kuulosta.

Arvoisa puhemies! Toinen asia, johon haluan puuttua, on kuntien saamat yhteisöverotulot. Pääministeri Jäätteenmäki, silloinen helsinkiläinen kansanedustajaehdokas Jäätteenmäki, sanoi Iltalehdessä 1. maaliskuuta seuraavaa: "Helsingin tulee saada yhteisöveron tuotosta nykyistä suurempi osa." Silloinen kansanedustajaehdokas Jäätteenmäki sanoi Helsingin Sanomissa 12.3. seuraavaa: "Helsingin pitää saada suurempi osa yhteisöveron tuotosta, jotta se pystyy tuottamaan parempia palveluja." Ja silloinen kansanedustajaehdokas Anneli Jäätteenmäki (Ed. Ala-Nissilä: Kansanedustaja!) sanoi 17.3. Iltalehdessä seuraavaa: "Kuntien yhteisövero-osuuden lisäämisestä neuvotellaan hallitusneuvotteluissa, ja se tietää Helsingille hyvää. Pidin Pohjanmaalla kiinni lupauksistani ja niin pidän täälläkin." Näin siis pääministeri Jäätteenmäki vaalien alla.

Kun tässä valossa katsomme nyt hallitusohjelmaa, niin on pakko kysyä, mitä hyvää hallitusohjelma yhteisöveron osalta lupaa Helsingille ja helsinkiläisille. Mikä on se hyvä uutinen, mikä on se hyvä asia, joka hallitusohjelmasta tältä osin välittyy? Mitään sieltä ei tämänhenkistäkään näy. Päinvastoin kerrotaan, että yhteisövero-osuus pysyy ennallaan vuoden 2004 loppuun ja sen jälkeen harkitaan mallia, jossa yhteisövero-osuudesta, siis kuntien yhteisövero-osuudesta, kokonaan luovuttaisiin ja se kompensoitaisiin valtionosuusjärjestelmän kautta. Kokemus on opettanut, että kaikki nämä remontit, vaikka ne olisivat valtio—kunta-suhteessa neutraaleja, merkitsevät menetyksiä Helsingille ja muille Pääkaupunkiseudun kunnille.

Olisin pääministeri Jäätteenmäeltä halunnut nyt kysyä, miten tämän lupauksen kävi. Edellinen puhuja valitteli sitä, että täällä sanotaan, että kepu pettää aina. Minä en ole niin tältä puhujakorokkeelta ikinä sanonut enkä sano nyt, (Ed. Kuosmanen: Sanoittehan! — Naurua) mutta sen sanon, että se, mitä ehdokas Jäätteenmäki lupasi helsinkiläisille vaalien alla, ja se, mitä hallitusohjelma tältä osin kertoo, ovat kaksi eri asiaa.

Hyvät ystävät, pitää rehellisesti sanoa, että en ole kovin yllättynyt siitä, että keskusta ei pitänyt tätä helsinkiläisille antamaansa lupausta. En ole kovin yllättynyt siitä, että ehdokas Jäätteenmäki petti tämän lupauksensa. Niinpä voin myöntää teille, että en äänestänyt ehdokas Jäätteenmäkeä, (Naurua) koska en alun alkaenkaan uskonut tähän lupaukseen. Mutta siitä minä olen yllättynyt ja siihen minä olen pettynyt, että myös sosialidemokraatit hallitusohjelmaneuvotteluissa suostuivat tähän, sosialidemokraatit, jotka olivat vaalien alla luvanneet helsinkiläisille, että ne vääryydet, jotka edellisessä eduskunnassa kaikki yhdessä teimme, korjataan, että sosialidemokraatit jättivät tämän lupauksen ainakin hallitusohjelmatasolla lunastamatta. (Ed. Pulliainen: Sen takia ette äänestänyt demareita?) Kyllä minä ihmettelen, ed. Bryggare ja muut sosialidemokraattien edustajat, että kun hallitusohjelmaneuvotteluissa teillä oli vahva ote, etten sanoisi, niskalenkki keskustasta, ja kun hallitusohjelmassa näkyvät lähes kaikki teidän tavoitteenne, kymmeniä miljoonia euroja aktiiviseen työvoimapolitiikkaan lisää jne., niin kyllä minä ihmettelen, että tässä asiassa, tässä helsinkiläisten kannalta keskeisessä asiassa, te ette pitäneet pintaanne ja hallitusohjelma ei tältä osin lupaa helsinkiläisille yhtään mitään. (Ed. Dromberg: Entä muulle Uudellemaalle?)

Kun kunnallisvaalit ovat tulossa, jos ei hallitus tässä toimi toisin kuin ohjelmassa on luvannut, jos ei toimita helsinkiläisiä tyydyttävällä tavalla, niin voin teille sanoa, sosialidemokraatit, että kunnallisvaaleissa te ette enää ole Helsingin suurin puolue, te ette edes ole Helsingin toiseksi suurin puolue, hyvä, jos olette Helsingin kolmanneksi suurin puolue. (Naurua) Eli kannattaa toimia tässä toisin kuin hallitusohjelmassa on sovittu. Ei hallitusohjelmakaan ole mitään Jumalan sanaa. Korjatkaa se virhe, jonka hallitusohjelmaneuvotteluissa teitte, ja tehkää oikeutta helsinkiläisille. (Ed. Laukkanen: Tämä ei ole Helsingin kaupunginvaltuuston sali!)

Samalla luonnollisesti myös muiden kuntien osuus yhteisöveron tuotosta nousee, kun nostetaan kuntien osuutta yhteisöveron tuotosta.

Mitä sitten tulee keskustan muihin lupauksiin, tässä keskustan vaaliohjelmassa on kansalaisille luvattu kaikkea hyvää ja kaunista. Otan nyt yhden esimerkin sivulta 13. Täällä sanotaan, että "eduskunta päättää palauttaa kansaneläkkeen pohjaosan leikkaukset oikeudenmukaisella tavalla". Kun nyt katsomme hallitusohjelmaa ja siellä ei palauteta kansaneläkkeen pohjaosaa ollenkaan, on ilmeisesti tulkittava, että keskustan mielestä oikeudenmukainen tapa on se, että ei palauteta ollenkaan. Näinkö on, ministeri Hyssälä?

Kaiken kaikkiaan voi sanoa, että keskusta toimi todella halpamaisesti luvatessaan eläkkeensaajille palauttaa kansaneläkkeen pohjaosan. Jokainen meistä tiesi, että eläkkeensaajat ovat hyvin suivaantuneita kansaneläkkeen pohjaosan leikkauksesta. Jokainen tiesi tämän, ja keskusta tiesi tämän, ja se meni ja lupasi, ministeri Hyssälä, te lupasitte eläkkeensaajille, että kansaneläkkeen pohjaosa palautetaan, jos te pääsette valtaan, jos te pääsette hallitukseen. Mitä hallitusohjelmassa tältä osin on? Ei riviäkään, ei sanaakaan. Tämän lupauksen keskusta petti, ja voi sanoa, että tämä pohjaosan palauttamatta jättäminen on eräänlainen keskustan rikottujen vaalilupausten symboli. Se on oikein petettyjen vaalilupausten ikoni. Aiomme teiltä, ministeri Hyssälä, joka henkilökohtaisesti Varsinais-Suomen eläkkeensaajille lukemattomia kertoja tämän lupasitte, koko vaalikauden kysyä, jos hallitus koko vaalikauden istuu, missä on pohjaosa, ministeri Hyssälä. Aina ei voi olla ministeri Mönkäre teidän puolestanne vastaamassa, vaan te joudutte itse vastaamaan omista puheistanne.

Mitä sitten tulee muihin keskustan vaalilupauksiin, missä on eläkeindeksien yhtenäistäminen, missä on elintarvikkeiden arvonlisäveron alentaminen? (Välihuutoja) — On luvattu täällä kyllä, voin lukea. Halutaanko suoria sitaatteja? — Missä ovat alueelliset verokannustimet? Nyt huomasin, että ministeri Manninen vaatii ministeri Manniselta, että alueelliset verokannustimet pitää toteuttaa. Toivotan menestystä niissä neuvotteluissa ministeri Manniselle. Missä on lapsilisien sitominen indeksiin? Se on myös täällä luvattu. (Ed. Laukkanen: Millä sivulla?) Voin jo nyt, ed. Laukkanen, kertoa teille koko opposition puolesta, että me tulemme esittämään lapsilisien sitomista indeksiin ja tulemme tarjoamaan teille ja ministeri Karpelalle ja kaikille muille tilaisuuden äänestää oman vaaliohjelmanne puolesta. Mutta jos menette ja äänestätte omaa vaaliohjelmaanne vastaan, kuten uskon, tulemme sen kyllä kertomaan kaikille teidän äänestäjillenne.

Viime viikolla käydyssä keskustelussa ed. Neittaanmäki vastasi kysymykseen, missä on lapsilisien sitominen indeksiin, että keskusta ei voinut kaikkia hyviä tavoitteitaan saada hallitusohjelmaan läpi, koska se ei ollut yksin hallitusta muodostamassa. Nyt onkin kysyttävä, kuka esti hallitusohjelmaneuvotteluissa lapsilisien sitominen indeksiin. Oliko se ed. Gustafsson, joka asettui poikkiteloin? Oliko ed. Esa Lahtela? Takapenkissä hymyilee ja lymyilee ed. Heinäluoma. Tekö asetuitte poikkiteloin, kun keskusta vimmatusti ajoi lapsilisien sitomista indeksiin? Kuka ottaa vastuun siitä, että tässä hallitusohjelmassa lapsilisiä ei ole sidottu indeksiin? Odotan vastauksia tähän kysymykseen.

Hyvät ystävät, yksi keskustelunaihe täällä salissa on ollut se, onko hallitusohjelmaneuvottelujen yhteydessä sovittu salaisesta lisäpöytäkirjasta. Tähän asiaan antoi pääministeri Jäätteenmäki lisävalaisua nettikolumnissaan viime perjantaina. — Olisiko mahdollista saada lasi vettä jostakin? — Hän kirjoitti seuraavaa: — Olikin lähempänä kuin luulin. Kiitos! — "Puheilla salaisesta lisäpöytäkirjasta saatetaan viitata erääseen laskelmaan, jonka hallitusneuvottelujen talousryhmä teki ohjeeksi muille työryhmille. Siinä on eritelty neuvotteluryhmittäin, miten menolisäykset painottuvat." Siis pääministeri Jäätteenmäki kirjoittaa: "Siinä on eritelty neuvotteluryhmittäin, miten menolisäykset painottuvat." Edelleen hän kirjoittaa: "Sittemmin tämä laskelma on toimitettu tiedoksi muun muassa kaikille ministereille ja kansliapäälliköille, jotta sitä voitaisiin hyödyntää normaalissa budjettikehysten valmisteluprosessissa." Edelleen pääministeri kirjoittaa: "Tässä yhden liuskan laskelmassa on kerrottu vain, kuinka paljon nykyistä enemmän rahaa voidaan käyttää eri tarkoituksiin vuonna 2007." Edelleen: "Tämä mystinen yhden liuskan laskelma olisi voitu aivan hyvin julkistaa hallitusohjelman liitteenä."

Hyvät ystävät, tämä on juuri se asiakirja, josta me puhumme. Olen valmis myöntämään, jos siitä on kiinni, että se ei ole pöytäkirja vaan se on yhden liuskan asiakirja. Olen jopa valmis myöntämään, että se ei ole salainen, mutta tämän olen valmis tekemään vasta sen jälkeen, kun hallitus on sen julkistanut. Esitän, että teemme seuraavan sopimuksen: Me oppositiosta emme kutsu tätä asiakirjaa salaiseksi ja te julkistatte tämän asiakirjan. Silloin on päästy siihen, joka pääministerinkin mukaan olisi ilmeisesti pitänyt tehdä jo hallitusohjelman yhteydessä.

Arvoisa puhemies! Lopuksi totean, että kaiken kaikkiaan tässä vaiheessa on ollut arvioitavana vasta hallitusohjelma, ja tulemme tietysti arvioimaan hallituksen toimintaa ennen kaikkea tekojen perusteella. Hyviin esityksiin tulemme antamaan tukemme, huonoihin esityksiin tai riittämättömiin esityksiin tulemme antamaan vastustuksemme. Sitä tietysti toivoisimme, että hallitus ottaa kunnian ja ansion ennen kaikkea omista tekemisistään.

Tämän päivän lehdistä on luettu, että ministeri Karpela on hallituksen puolesta luvannut palauttaa sotaveteraaneille mahdollisuuden ilmaisiin hautapaikkoihin. Olisi tietysti ollut reilua kertoa, että jo edellisen hallituksen kulttuuriministeri Kati Dromberg vastatessaan eduskunnasta tehtyyn eduskuntakyselyyn ilmoitti jo 15. huhtikuuta, että tämä asia korjataan ja että tähän asiaan liittyvä virkamiesvalmistelu opetusministeriössä on jo aloitettu. Mutta ehkä on hyvä, että erilaisten uuden hallitusten ministereiden lausumien myötä myös edellisen hallituksen jotkut hyvät teot saavat julkisuutta. Mutta totuus on tässäkin asiassa hyvä muistaa.

Arvoisa puhemies! Lopuksi se asia, miksi puhujakorokkeelle tulin: Kannatan ed. Itälän ehdottamaa perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuotoa.

Valtiovarainministeri   Antti  Kalliomäki

Puhemies! Huomaan ed. Zyskowiczin jo aktiivisesti unohtaneen sen tosiasian, että veropolitiikassa veronkevennysvaran osalta kaikki kolme suurta puoluetta ennen vaaleja olivat hyvinkin samoilla linjoilla. Kevennysvaraksi arvioitiin noin 2 miljardia euroa miinus siitä odotettavissa oleva valmisteverojen verokuoppa ja ongelmallisista suhdanteista johtuvat normaalia heikommat verotuotot. Tämän pohjalta itse asiassa hallitusneuvottelut on käyty ja ohjelma rakennettu ja lähtökohtana on myöskin selkeästi se, että kaikissa veronkevennyksissä on ehtona oleva myönteiset työllisyysvaikutukset.

Yhteisöveron tuotoista täällä viime viikollakin puhuttiin pitkään. Hallitus valmistelee yksinkertaisesti siitä uudistusta, jolla kyettäisiin eliminoimaan se ongelma, joka näihin liittyy nimenomaan suhdanneriippuvuuden osalta. Kunnat eivät kykene toimintaansa riittävästi suunnittelemaan, koska yhteisöveron tuotto heittelee niin paljon. Uudessa uudistuksessa on keskeistä se, että sitten hyvä puoli yhteisöverosta säilytetään, joka tarkoittaa, että sillä on positiivinen elinkeinopoliittinen vaikutus. Se on mahdollista, mutta totta kai sekin edellyttää kunnollisia valmisteluita. Helsingin kaupungin osalta tämän tyyppinen uudistus on aivan ratkaisevan tärkeä ja erityisen positiivinen Helsingin kaupungille.

Puhemies! Vielä lopuksi huomasin senkin, että kokoomus tulonsiirtopolitiikassaan näyttää nyt puhtaasti oppositiotaktisista syistä valinneen aivan toisen linjan kuin sillä oli ennen vaaleja.

Peruspalveluministeri  Liisa  Hyssälä

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowicz, kysynkin teiltä: Olivatko kokoomuksen kaikki omat tavoitteet edellisissä hallituksissa toteutuneina ohjelmiksi, tarkoitan nyt lähinnä kansaneläkkeen pohjaosan poistoa osalta kahteen kertaan, vai oliko se teidän tavoitteittenne häntäpäässä samaten kuin perhepolitiikassa lapsiperheiden etujen leikkaaminen? Nyt käytätte eläkeläisten tukalaa asemaa poliittisena keppihevosena, kun ette ole itse tehneet mitään pohjaosan palauttamiseksi tai estäneet sen leikkausta. (Ed. Zyskowicz: Kuka käytti eläkeläisten asemaa poliittisena keppihevosena, ministeri Hyssälä?)

Ed. Räsäselle totean, että kun kotihoidon tuki nyt vuosien odottelun jälkeen on saamassa parannusta, on katsottava, että se on hyvä asia samaten kuin muutkin lapsiperheille tulevat tulonsiirrot. Lapsiperheet ovat todellakin odottaneet nyt vuosikausia. Näin ollen on tervehdittävä tyydytyksellä sitä, että tässä taloustilanteessa, maailmantalouden ja Suomen talouden tilanteessa, kun ei ole nousukausi menossa, niin kuin on tässä taannoin ollut, kykenemme kuitenkin näitä tulonsiirtoja parantamaan ja lapsiperheitten etuja monella tavalla edistämään, ja on katsottava, että tämä on positiivinen asia. Näillä tulonsiirroilla on myöskin dynaamisia vaikutuksia, ja toivotaan, että se myöskin tässä yhteiskunnassa näkyy.

Maija Perho /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmassa luvattiin kolme asiaa eläkeläisten etuuksien parantamiseksi: Ensinnäkin korotetun sairausvakuutusmaksun poistaminen eläkeläisiltä. Se on tehty. Toiseksi luvattiin korottaa kansaneläkettä. Se on tehty. Kolmanneksi luvattiin palauttaa kansaneläkkeen kaksinkertainen leikkaus. Kaikki se, mitä luvattiin, tehtiin. Sen lisäksi veronalennukset toivat myös lisää rahaa eläkeläisten kukkaroon. Eläkeläisten ostovoima parani. Sen sijaan ed. Hyssälä edustaja-aikanaan lupasi indeksitarkistukset, korotukset ja pohjaosan palautuksen. Emme me tässä niitä ole vaatimassa vaan peräänkysymässä sitä, kuinka paljon vaaleissa voi luvata ilman, että murentaa poliittista uskottavuutta. (Ed. Zyskowicz: Missä on pohjaosa, ministeri Hyssälä?)

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Luvata yhtä aikaa verohelpotuksia ja perusturvan parantamista on joko ikiliikkujan keksimistä tai hiipivää uusliberalismia. Ed. Zyskowiczin osalta kallistun kyllä tähän hiipivään uusliberalismiin, hyvinvointipalvelujen ja perusturvan romutushankkeeseen, vaikka te tänään erittäin taidokkaasti täällä esitittekin stand up -koomikkoa, joka vedellä toimii vielä kaiken lisäksi.

Mitä Helsinkiin tulee, minä huomaan sen, että te sivuutatte sen perusongelman, joka Helsingin osalta on olemassa, eli aivan liian kovan muuttoliikkeen. Siitähän se Helsinki maksaa. Täällä on nimenomaan ongelmana se, että kova muuttoliike on nostanut asumisen hinnan niin korkealle, että pienituloisten täällä on nyt vaikea elää. Liian kova muuttoliike on se syy, johon pitää puuttua.

Osmo Soininvaara /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin mainitusta asiakirjasta, joka siis ei ole pöytäkirja eikä salainen, todeta, että minun ymmärtääkseni se kyllä lain mukaan on julkinen, koska se on ministeriöille toimitettu. Sen takia kysyisin myös lehdistöltä, mitä mammareita te olette, kun ette ole vaatineet sitä haltuunne. Meidän olisi hyvä saada se huomiseksi sen takia, että me joudumme huomenna ottamaan kantaa siihen, nauttiiko hallitus eduskunnan luottamusta, hyväksymmekö tämän ohjelman. Kun tätä sanallista ohjelmaa ei voi muuttaa lihaksi, jollei siinä ole lukuja, voidaksemme arvioida tämän ohjelman, pitääkö nyt äänestää puolesta vai vastaan, olisi hyvä olla tämä paperi.

Todettakoon kuitenkin, että jo niistä tiedoista, mitä meillä on olemassa, on helppo laskea, että esimerkiksi lapsilisien ostovoima tulee tämän hallituksen aikana, jos se ohjelmaansa noudattaa, laskemaan, kun laskee lapsilisät yhteensä. Siinä mielessä on kyllä oikeutettua verrata keskustan antamia vaalilupauksia siihen, mitä tämä hallitus nyt lupaa perhepoliittisissa tulonsiirroissa, joiden reaaliarvo aivan selvästi tulee laskemaan näitten lupausten valossa. Kyllä näitä on oikeus verrata. Mutta jotta niitä voisi kunnolla verrata, olisi välttämätöntä tämä yhden liuskan paperi saada haltuun.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Zyskowiczin puhe osoitti hyvin selkeästi, että hallitusohjelma on ristiriidassa hallituspuolueitten antamien vaalilupausten kanssa. Tästä syystä kristillisdemokraatit esittivätkin, että hallitus on johtanut kansaa harhaan vaaleissa ja sen takia se ei nauti eduskunnan luottamusta. Näin me esitimme.

Ihmettelen kyllä, minkä takia pääministeri Jäätteenmäki ei kirjoittanut sellaista hallitusohjelmaa, joka olisi vastannut sitä, mitä kansa vaaleissa tulevalta eduskunnalta edellytti. Kokoomus taisi olla ainoa puolue, joka oli sitä mieltä, että ensin veronalennukset ja sitten tulonsiirrot ja palvelut. (Välihuutoja) — No, no! — Kaikki muut puolueet olivat sitä mieltä, että ensin palvelut ja tulonsiirrot ja sitten vasta veronkevennykset, koska veronkevennyksiä oli niin paljon edellisellä kaudella, enkä minä usko, että olisi ollut mitenkään vaikeata saada sellainen hallitus kasaan, joka olisi vielä tänä vuonna ruvennut maksamaan opiskelijoille asumislisän kesäkuukausilta, nostanut minimieläkkeitä jonkin verran, nostanut myöskin minimiäitiyspäivärahan ja vanhempainminimipäivärahan. Tämä ei olisi maksanut kuin vähän päälle 100 miljoonaa euroa, ja varmasti olisi löytynyt tukea tällaiselle hallitusohjelmalle, joka olisi myöskin vastannut sitä, mitä kansa odottaa.

Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Keskustahan julkisti omat tavoitteensa vaalien alla. Hallitusohjelma hyvin pitkälle noudattelee päälinjoissaan sitä. Me puhuimme miljardin menonlisäyksistä, joista puolet oli otettu nimenomaan näihin keskeisiin peruspalveluihin: opetusalalle ja nimenomaan terveydenhoitomenoihin. Me lupasimme pienten eläkkeiden tasokorotuksen. Ei keskusta ole vaaleissa luvannut kansaneläkkeen pohjaosan palautusta. (Välihuutoja) Kannattaa lukea se ohjelma, mitä keskusta vaalien alla lupasi. (Ed. Kuosmanen: Lukee!) Hallitusohjelma hyvin pitkälle niitä tavoitteita täyttää.

Arvoisa puhemies! Haluaisin vielä todeta, että ei kannata asettaa yksiniittisesti veronkevennyksiä ja peruspalveluja vastakkain. (Ed. Tennilä: Onhan ne vastakkaiset!) On kysymys siitä, että me tarvitse dynamiikkaa, tarvitsemme kasvua, lisää yrittäjyyttä, lisää työllisyyttä. (Ed. Zyskowicz: Oikein!) Ed. Zyskowicz, keskusta haluaa tehdä veronkevennyksen, mutta nimenomaan työllisyyden ja yrittäjyyden ehdoin. Te roiskitte ne 30 miljardia markkaa sinne verotaulukoihin hyvin tehottomasti kahtena viime vaalikautena, ja se ei ollut työllisyyden ehdoilla parhaalla mahdollisella tavalla läheskään tehty.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowiczin ilo on kovin ennenaikainen koskien yhteisöveron muutoksia. Hallitus on ottanut linjakseen koko maan tasapuolisen kehittämisen, ja tässä on mukana myös Helsinki, jonka kohtuulliset edut tulee turvata.

Sitten edessä oleviin veronalennuksiin. Ne nyt kuitenkin toteuttavat kaksi sosialidemokraattien reunaehtoa. Toinen on se, että ne tukevat työllisyyttä, ja toinen on se, että me pidämme myös peruspalveluista ja niiden kehittämisestä kiinni. Minusta tässä keskustelussa on jäänyt liian vähälle huomiolle se, että siitä, kun kävimme talvella vaalikeskustelua, tämä tilanne työllisyys- ja suhdannepolitiikassa ei ole mennyt ainakaan parempaan. (Ed. Zyskowicz: Tehkää jotain!) Se on mennyt huonompaan suuntaan.

Itse myöskin koen nämä pienet maltilliset veronalennukset psykologisesti Suomen kansalaisille tärkeinä. Niillä on myös rahallista merkitystä, mutta myös tämmöinen sosiaalis-psykologinen merkitys on tärkeä tilanteessa, jossa saamme jatkuvasti nyt lukea näistä irtisanomisista, lomautuksista, joihin vähimmässäkään määrin ei vielä Jäätteenmäen hallitus ole voinut vaikuttaa, jos ei nyt sitten niin kovin paljon edellinenkään hallitus, vaan syyt, tiedämme, ovat ulkomaisia.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan vain lyhyesti informoida eduskuntaa siitä, että olen tänään aikaisin aamulla pyytänyt kirjallisesti tämän niin sanotun salaisen pöytäkirjan eli sen jaon, millä tavalla nämä lisärahat on jaettu, koska katson, että kyseessä on julkinen asiakirja. Keskustelussa pääministeri Jäätteenmäen kanssa hän on myöskin todennut, että kyseessä on julkinen asiakirja, ja toivon, että asiakirja toimitetaan allekirjoittaneelle ja myös eduskunnalle mahdollisimman nopeasti.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ihan lyhyesti ministeri Kalliomäelle: On totta, että Veronmaksajain paneelissa kolme suurta puoluetta olivat aika lailla samoilla linjoilla, mitä verotukseen tulee, mutta sen jälkeen nämä linjat kyllä nopeasti erkaantuivat ja kokoomus jäi yksin esimerkiksi television vaalikeskusteluissa ja tuolla vaalikentillä puolustamaan veronalennuksia, ja tosiaan pääministeri Jäätteenmäki esimerkiksi totesi, että veroja on jo liikaa alennettu ja jos olisi vähemmän alennettu, niin enemmän olisi voitu panostaa palveluihin. Tämä on totuus, mitä tuolla tapahtui, ja kansa saatiin siihen käsitykseen, että kokoomuksen alennukset olisivat uhka hyvinvointipalveluille, vaikka asia on ihan päinvastoin, ja hyvä, että hallitus nyt on toimillaan tämän myöntämässä.

Mitä tulee pohjaosan leikkaukseen, ministeri Hyssälä, joka jo joutui lähtemään, niin kyllä vaan keskusta sen lupasi, ja ed. Ala-Nissilä. Luen suoraan, tässä on asiakirja, jossa lukee "Keskustan vaaliohjelma", ja tässä on suora sitaatti, jossa lukee, että "eduskunta päättää palauttaa kansaneläkkeiden pohjaosan leikkaukset oikeudenmukaisella tavalla", ja kaikki keskustan ehdokkaat ehkä ed. Ala-Nissilää, joka on tunnettu realisti, lukuun ottamatta, tuolla kentällä lupasivat eläkeläisille, että pohjaosa palautetaan, ja todella käytettiin eläkkeensaajien tukalaa asemaa hyväksi, ja se oli halpamainen menettely. Me aiomme siitä kyllä eläkkeensaajia muistuttaa.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kun näin viime viikolla, että pääsen puhumaan ed. Zyskowiczin jälkeen, niin olin varautunut siihen, että joutuu puolustautumaan ed. Zyskowiczin katteettomia puheita vastaan. Mutta olen pettynyt. Olen pettynyt, että ed. Zyskowicz etukäteen tuomitsi molempien Lahteloitten puheet ja ryhtyi moittimaan keskustan vaaliohjelmaa, vaaliteesejä, eikä siinä puheessa oikein mitään sisältöä ollutkaan. Tältä osin täytyy sanoa, että minultakin varmasti odotetaan huomattavan paljon vähemmän, koska eduskunnassa näköjään arvostelun ja puheitten tasoa on madallettu, ja tämän osalta tähän voidaan palata myöhemmin. Mutta näyttää nyt niin, että hallituksen ohjelmassa ei juuri oikein moitittavaa olekaan, koska ed. Zyskowiczkaan ei sitä sieltä juuri löytänyt.

Herra puhemies! Elämme nyt näin kevään aikana kylvön ja odotuksen aikaa, odotuksen aikaa niin, että odotetaan tältä muodostuneelta hallitukselta ja hallituksen ohjelmalta niitä toimenpiteitä ja merkkejä suomalaisessa yhteiskunnassa, millä taataan kasvu, elo ja nousu. Aamulla ollessani Metsäakatemian avajaisissa vaikutelma jäi sieltä kuitenkin sellainen, että Suomessa talouskasvu, investoinnit ja tulevaisuudenusko ovat vahvempia kuin muualla maailmalla. Mutta kun mietin sitä, vaikuttaako se suomalaisten tulevaisuuteen, niin jäi henki, että Suomi ei yksin kyllä muuta maailmaa jaksa perässään vetää, vaan kyllä me olemme pitkälti näissä taloudellisissa edellytyksissä siinä kiinni, miten muualla Euroopassa ja USA:ssa menee. Me emme voi vaikuttaa siihen mitään, mutta me odotamme kovasti. Tämän osalta on aika hyvin nähtävissä, että kaikki asiat oikenevat, kun keritään.

Viime viikolla täällä voimakkaasti puhuttiin tästä hallituksen lisäpöytäkirjasta, ja äsken ed. Zyskowiczin puheenvuorossa tuli tämä asia selvitettyä. Salaista lisäpöytäkirjaa ei ole olemassa: Se on julkinen, ja loppujen lopuksi sillä tarkoitettiinkin vaan yhtä liuskaa, missä näitä asioita on selvitetty ja nähdään, minne se 1,12 miljardia euroa sitten lisätään ja laitetaan.

Täällä viime viikolla, kun kuulin ed. Esa Lahtelan puheenvuorossa tämän näköalan, että hallitus ja hallituksen ohjelma on vähän niin kuin vuotava vene, niin tämän asian osalta toteaisin sitä täydentäen, että niin on odotuksetkin olemassa, odotukset, että kun vettä tarpeeksi äyskäröidään ja puuvene turpoaa, niin se alkaa kevyesti kulkemaan, (Ed. Kuosmanen: Ei se turpoa!) ja tämän lisäpöytäkirjan osalta nyt mielestäni on näin tapahtunut jo, että yksimielisyys ja yksinäköisyys on syntynyt ja toteutunut. — Ed. Kuosmanen leveine harteineen ymmärtää varsin hyvin, että veneen soutaminen silloin, kun sinne ei tule ulkopuolisia paineita ja vettä, on kevyttä ja helppoa.

Tässä voisi nyt nähdä niin, että ilmeisesti tämä hallituksen ohjelma on niin hyvä, että edes nykyinen oppositio ei sitä juuri pysty moittimaan eikä parantamaan. (Ed. Dromberg: Ed. Lahtela ei ole kuunnellut!) Tämän osalta näyttää siltä — epäiltiin, etten ole kuullut — että linja pitää ja linjaa ei tarvitse muuttaa, neljä vuotta aikaa. Minusta oli varsin vaikea erityisesti moittia edellistä, silloisen pääministeri Lipposen hallitusohjelmaa, eikä tätä nykyistäkään tarvitse sen enempää moittia. Korjattavaa löytyy molemmista. (Ed. Kuosmanen: Köyhän asia?) — Köyhän asiasta voisi sanoa, että tiedän, että ed. Kuosmanen on erityisesti köyhän asialla silloin, jos hän haluaa olla, mutta niitä tilanteita vaan varmaan sattuu harvoin. Edellisen neljän vuoden aikana joskus oli mahdollisuus, mutta ed. Kuosmanen usein tuhlasi sen mahdollisuutensa unohtamalla köyhän ja köyhän asian.

Hallituksen ohjelmassa mielestäni on suurella numerolla nostettu esille näköala siitä, että kehitysavun osalta on löytynyt yksimielisyys kehitysavun nostamiseksi 0,7:ään prosenttiin silloin, kun siihen taloudelliset mahdollisuudet ovat olemassa. Eihän tämä mikään huono näköala ole olemassa, mutta katsoisin, että olisi täällä tärkeämpiäkin asioita ollut olemassa. Suomalaisessa elämänmenossa, jos meillä kotimaan asiat ovat hoitamatta, kotimaassa — kansa äsken kuullun perusteella ikään kuin näkee köyhyyttä, köyhyyden uhka on ollut olemassa — omat asiat pitää panna järjestykseen ja sen jälkeen, kun ne omat asiat ovat järjestyksessä, mielestäni tähän asiaan on syytä palata ja sitten ryhtyä hoitamaan tätä kehitysapua. Mielestäni sen voisi hoitaa jo niin, että tuossa kun on Suomenlahden suuret rantavaikuttajat, Pietari ympäristöineen, niin annettaisiin jonkin näköistä järjellistä kohennusta sinne niin, että tämä saastuminen edes vähän vähenisi. (Ed. Kuosmanen: Sotavelat on maksettu! — Ed. Hänninen: Samaa mieltä!)

Tässä asiassa, jos tätä asiaa katsotaan sitten muuten tämän tulevaisuuden osalta, niin mielestäni kyllä ennen vaaleja erityisen monelta näköalalta kuului se asia, että verotusta pitäisi keventää, ja voimakkaimpia keventäjiä tässä asiassa oli ed. Zyskowicz joukkoineen, mutta kansa ei tähän asiaan tarttunut. Mielestäni ed. Zyskowicz saattaisi olla pääministeripuolueen edustaja, jos kansa olisi tähän asiaan tarttunut ja uskonut tähän asiaan, että veronkevennyksillä voidaan hyvinvointi tähän maahan järjestää, palvelut turvata ja kaikki luvattu toteuttaa. (Ed. Zyskowicz: Hyvä, että hallitus uskoo!) — Tämä on tietysti nyt eduskunnan arvioitavissa, mutta kansa ei kuitenkaan tähän asiaan uskonut. — Ymmärrän, että kukaan ei nauti veroista eikä mielellään halua veroja maksaa, keventämistä tarvitaan. Mutta jos ei ole kevennysvaraa, niin ei se nyt mikään ihme ole olemassa, jos hallitus myöhemmin ohjelmakaudellaan toteaisinkin, että tätä kevennysvaraa on vähemmän. Mielestäni on kuitenkin tärkeätä, ettei nyt verotusta käydä kiristämään. (Ed. Kuosmanen: Joutenoloa pitää vähentää ja äijät töihin!)

Tämän osalta voisi todeta — tähän, ed. Kuosmanen, palaamme vähän myöhemmin, työhaluja pitää maahan kasvattaa — että verotuksen keventämiseen ja yleensäkin verotukseen liittyen täällä on eräänlaisia uhkatekijöitä. Täällä puhutaan yhteisö- ja pääomaverotuksen alentamisesta ja sitten viitataan samassa yhteydessä ja samoilla puheilla Arvelan työryhmän esityksiin. Kun puhutaan Arvelan työryhmän esityksistä, ohjelmassa lukee selkeästi, että toteutetaan yritysverotuksen uudistamista kuitenkaan pienen ja keskisuuren yrityksen verotusta kiristämättä. Missä ovat ne asiat sitten olemassa, mitä Arvelan työryhmän takaa näkyy, että yritysten poistopohjaa supistettaisiin eli poistojen mahdollisuutta pienennettäisiin, varausten tekomahdollisuutta supistettaisiin, hankintameno-olettama myyntitilanteessa poistettaisiin tai unohdettaisiin? Mielestäni, ellei näitä asioita liity tähän asiaan, niin tämä on tyhjää tämä teksti täällä olemassa. (Ed. Kuosmanen: Koko hallitusohjelma on tyhjää!)

Tämän pohjalta yrittäjyyttä ja yrittäjyyden merkitystä yleensäkään tässä eduskunnassa ei ole riittävästi, ja näyttää, että asiantuntijavirkamiehilläkään, valmistelijoilla, sitä ei oikein näytä olevan, koska näitä asioita ei täältä löydy. Siinä mielessä esitän varoituksen sanoja jo nyt, että kun näihin asioihin käydään käsiksi, nämä tulee ottaa huomioon, ne tulee huomioida niin, että tältä osin pienen ja keskisuuren yrityksen verotusta ei kiristetä.

Oma näköalani hankintahintaolettamaan silloin, kun myydään, on sellainen, että — miten sanoisin: puoliporvarinäköalahan on sen tyyppinen ettei myydä, vain ostetaan — se on myöskin ostajan ongelma ja asia, jos se myyjä joutuu sitä kautta hintaa nostamaan, että saisi kohtuullisen tuloksen jäämään vielä siitä myytävästä omaisuudestaan. Ostaja sen kuitenkin maksaa.

No, mitä tulee sitten tähän yrittäjyyteen ja työllisyyteen, edustaja Kuosmanen, yrittäjyyden osalta hallituksen ohjelmassa puhutaan erinomaisen paljon ja vahvasti. Mutta yrittäjyyden osalta ei kuitenkaan ole tekoja nähtävissä muuta kuin tämä kolmikantainen sopiminen ja vahvuus siellä. (Ed. Kuosmanen: Se on Kiinan-aikainen!) Se on mielestäni hyvä ja kohdallaan. Kuitenkin toimiessaan työntekijäjärjestöt vastapuolenaan — en pidä sitä huonona, näin pitää ollakin — yrittäjä kuitenkin on yksin.

Tästä esimerkkinä voisi sanoa — kun täällä esimerkit pitää olla periaatteessa yksinkertaisia, että kuulijat ymmärtävät — että kansanedustajien avustajien palkkaus oli ennen niin, että palkattiin puoleksi vuodeksi ja sitten vuodeksi, ja nyt näyttää olevan niin, että ammattiyhdistys on puuttunut tähän asiaan sillä lailla, että palkataan koko vaalikauden loppuun. Tämä mielestäni konkretisoi sen, kuinka yrittäjä on työntekijän kanssa yksin tavallaan (Ed. Zyskowicz: Ed. Lahtela on oikeassa!) olemassa. Yrittäjä on sidottu tähän työntekijään ja työntekijän asemaan samoin, kuin kansanedustaja avustajaan neljäksi vuodeksi. Mutta edustaja ja yrittäjä työntekijän kannalta katsottuna on sidottu vain siihen lyhyeen irtisanomisaikaan, mikä siltä kantilta on kaksi viikkoa taikka kuukausi, ja sen jälkeen yrittäjä saa itse ratkaista sen asian, miten tämä hoidetaan. Huono väkihän ei lähdekään, mutta hyvä väki lähtee ja usein vielä riitauttaa tämän lähtönsä.

Tältä osin toivoisin, että tässä eduskunnassa ja hallituksen tulevissakin ohjelmissa tätä asiaa syntyisi ja rakentuisi sillä rintamalla, että myöskin nämä asiat otettaisiin huomioon.

Mitä tulee sitten liikennepoliittiseen näköalaan, mielestäni ed. Esa Lahtela perjantaina puhui, että ohjelmassa oleva näköala, että säilytetään ennallaan, ei riitä. Jos tiessä on kuoppa, se kuoppa pitää myös täyttää eikä säilyttää ennallaan sitä kuoppaa.

Tämän osalta voisi ottaa ja nähdä, että mielestäni ohjelmassa on hyvä näköala siitä, että tuetaan meri- ja sisävesiliikennettä. Katson niin, että tämä tuki ei sulje myöskään pois Kymijoen kanavan rakentamismahdollisuutta, suunnittelumahdollisuutta, Kymijoen kanavan operointia sellaisessa tilanteessa kuin vuonna 2013 syntyy. Silloin on Saimaan kanavan vuokrasopimuksen loppukausi, loppuvuodet, ja tämän jälkeen käytäessä Venäjän kanssa neuvotteluja Saimaan kanavan jatkomahdollisuuksista pitäisi olla muukin vaihtoehto kuin mennä allekirjoittamaan sieltä tehty yksipuolinen tarjous, missä todetaan, että teillä ei muuta vaihtoehtoa ole olemassa. Toivon, että hallitukseen piirissä myöskin tähän näköalaan otetaan kantaa.

Mitä tulee ohjelmaan, mielestäni täällä ohjelmassa näkyy erinomaisen hyvin sukupuolten välinen tasa-arvo. Mielestäni siinä tämä naisvoimainen hallitus on onnistunut erinomaisen hyvin tätä ohjelmaa luodessaan ja luotaessa. Siltä osin olisi toivonut, että vastaavaan tarkkuuteen olisi kaikissa muissakin tärkeissä asioissa päästy. Täällä lukee nimittäin sivulla 14: "Parisuhde- ja naisiin kohdistuvan väkivallan sekä prostituution ehkäisyyn varataan resurssit koko hallituskaudeksi." Tällaisia koko hallituskaudeksi tehtyjä varauksia ja näköaloja tänne olisi tarvittu kaikkiin, niin isoihin kuin pieniin asioihin. Tämän mieluummin katsoisin pienten asioiden puolelle.

Jos sitten katsotaan tätä asiaa maa- ja metsätalouden osalta, niin kuten äsken aikaisemmissa puheenvuoroissa tuli selkeästi todettua, täällä on selvä usko ja vahvuus siihen, että maa- ja metsätalous tulee järjestykseen ja hoitoon, mutta vain sillä lailla, että pyritään toteuttamaan ja tekemään. Muun muassa tämä "kansallinen tuki arvioidaan ottaen huomioon EU-neuvottelujen tulos", on kyllä käsitettävissä niin, että se kotimainen, kansallinen tuki kattaa sen, mitä EU:sta vuotaa, mutta tämän on myöskin joku tulkinnut sillä lailla, että kun arvioidaan sen jälkeen, kun on nähty, mikä se neuvottelujen tulos on, se arvio voi olla myöskin sen tyyppinen, että ei ole mitään lisätarvetta olemassa. (Ed. Zyskowicz: Niin taitaa käydä!)

Sen sijaan metsätalouden osalta katsoisin, että kun on löytynyt tällainen pienen luokan tarkkuus ja mitta, niin täällä mainitaan, että "metsälain mukaisten erityisen tärkeiden elinympäristöjen kartoitukseen käytetyt varat", kun niitä varoja ei enää tulevaisuudessa tarvita, käytetään "vuodesta 2004 lähtien kokonaisuudessaan perusteiltaan tarkistettuun metsätalouden ympäristötukeen". Mielestäni tämä on uusi nimi, tämä metsätalouden ympäristötuki. Mielestäni metsätalous tarvitsee kansallista tukea ja ymmärtämystä, mutta en kyllä ymmärrä, mihin tätä ympäristötukea sen näköisenä tarvitaan. Jos se ympäristötuki pitää sisällänsä sen, mitä se on maatalouden osalta, yhtä monimutkaisena, yhtä vaikeana, yhtä vaikeaselkoisena tämän maatalousyrittäjän kannalta, niin ei kyllä sellaista ympäristötukea täällä tarvita. Mutta metsätalous tarvitsee ne varansa, tarvitsee ne varansa kehittyäkseen, ollakseen yksi tukijalka tälle Suomen kansantaloudelle ja sen kansantalouden kestävyydelle.

Tähän asiaan olisin toivonut, että siellä myöskin olisi lukenut tällä paikalla se, että metsätalouden pinta-alaverotuksen siirtymäkauden päättyessä vuonna 2005 vuoden 2006 alkuun olisi löytynyt sellaiset toimenpiteet, joilla teollisuuden puunhankinta varmistetaan, hoidetaan, avustetaan ja kehitetään. Tästä ei täällä lue sanaakaan. Se on mielestäni ongelma niin puun tuottajille kuin teollisuudelle kuin koko yhteiskunnalle, jos teollisuus ei saa kivuttomasti kohtuuhintaista puuta kotimaasta. Teollisuuden väittämät ja näköalat, että tuontipuulla voidaan tämä asia toteuttaa ja ratkaista, eivät mielestäni voi pitää paikkaansa eivätkä ne voi olla myöskään realistisia. Tältä osin tarvitaan jotain liikettä, mutta mitä se liike on? Ehkä siirtymäajoilla tai siirtymäaikojen korjauksilla tai tulkinnoilla se voisi tulla kuntoon ja järjestykseen.

Herra puhemies! Tähän asiaan liittyy sellainen näköala, että tätä asiaa voitaisiin hoitaa maa- ja metsätalousmaan kiinteistöverolla ja sen kiinteistöveron vähennystempuilla ja siihen liittyen palata ikään kuin vanhaan pinta-alaverotukseen. Tästä asiasta täällä ohjelmassa ei sanota mitään, mutta mielestäni verotuksen alla olevissa kohdissa tätä voi pitää uhkatekijänä. Tässä yhteydessä varoitan hallituksen edustajia siitä asiasta, että rivikin siitä merkitsee ilmeisesti kuolemankellojen soiton alkamista. Tämän osalta luulen, että hallituksessa on niin paljon ymmärtämystä, että tällaista merkintää, ajatustakaan, ei tähän synny eikä tule. (Ed. Sjöblom: Onhan se siellä toimikunnan paperissa!) — Näin on olemassa, näin on olemassa, ja tältä osin pidänkin tätä erityisenä uhkana.

Työllisyyden osalta — ed. Kuosmaselle lupasin, että palaan tähän asiaan myöhemmin — puhutaan, että pitää luoda työpaikkoja. On kirjoitettu, että pitää luoda työpaikkoja. Työn kautta pitää luoda toimeentulomahdollisuuksia kansalaisille, kansalaisten pitää elää työtä tekemällä, pitää luoda työhaluja. Pitää luoda myöskin yrityksille kilpailukykyä, niin että yritykset kykenevät pitämään työvoimaa palkkalistoillaan ja maksamaan sille palkkaa. Tässä oravanpyörässä ei voi olla sellaista osapuolta, joka olisi voittajan asemassa, vaan kaikkien pitää voittaa ja kaikkien elämän pitää olla siltä osin kannattavaa. Silloin tällä yhteiskunnalla on menestymisen mahdollisuutta ja tulevaisuutta.

Sanotaan, että 100 000 uutta työmahdollisuutta, työpaikkaa, löytyy ja toteutetaan. Tältä osin pidän erittäin valitettavana, että hallituksen sisältä on jo nyt alettu epäillä, että tämä asia on vaikeampaa kuin edellisten hallitusten aikana, ei se ehkä saata niin helppoa olla. Jos näin hallituksen sisältä nähdään tämä asia, niin ei tule myöskään helppoa olemaan tuolla kansan keskuudessa, kun tätä asiaa katsotaan ja tehdään. Suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuus on siinä, että koko työtä tekevä kansa, työikäinen väestö, on työssä, tekee tuottavaa työtä yhteiskuntamme eteen. Sen jälkeen suomalaisella Suomella on menestymisen mahdollisuuksia myöskin maailmanmarkkinoilla, Euroopassa niin kuten laajemmallakin, sellaisena, että tuotteet ovat kilpailukykyisiä ja yritykset kilpailukykyisiä.

Herra puhemies! Tässä näyttää siltä, että hallituksen ohjelmasta voi tulla todella hyvä, mutta olen niin tulkinnut tämän asian, että pientä neuvoa, valistusta ja varjelusta sekä myöskin kontrollia se tarvitsee eduskunnan taholta nyt ja tulevaisuudessa.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Lahtela oli tyytyväinen siihen, että kehitysyhteistyömäärärahat on sidottu tulevaan talouskehitykseen. Olkoon tyytyväinen, mutta ed. Lahtelaa haluaisin muistuttaa siitä, että kun Kepa oli järjestänyt helmi—maaliskuussa eli kuukausi kaksi sitten suuren tilaisuuden Ostrobotniaan, niin ed. Hassi pyysi panelisteilta, jotka muodostuivat muun muassa Anneli Jäätteenmäestä, ministeri Tuomiojasta, silloisesta ministeri Biaudet’sta, että kaikki me, jotka siinä paneelissa olimme, edellyttäisimme, että valtioneuvos Harri Holkerin esittämä malli toteutettaisiin seuraavalla kaudella ja että tämä olisi edellytys hallitukseen osallistumiselle. Jäätteenmäki, Biaudet ja Tuomioja ilmoittivat, että he tulevat edellyttämään, että näin se kirjataan hallitusohjelmaan, ja saivat raikuvat aplodit salintäyteiseltä yleisöltä. Tätä ei ole hallitusohjelmaan näin kirjoitettu, kuten he edellyttivät.

Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Seppo Lahtela käytti mielestäni hyvän keskustan oppositiopuheenvuoron, käsitteli rehellisesti ja aidosti hallitusohjelmaa. Hänhän totesi, että hallitusohjelma ei lupaa mitään hyvää yrittäjille eikä yrittäjyydelle, päinvastoin. Me vanhastaan tiedämme, että työnantaja on ainut, joka työllistää työttömän. Jos työnantaja katsoo, että on järkevää työllistää työtön, ja työtön katsoo, että on järkevää ottaa työpaikka taloudellisesti molemmin puolin, niin tämä tapahtuma johtaa työsuhteeseen. Mutta kun tarkastelin hallitusohjelmaa, niin yrittäjyydelle ja yrittämiselle ei hallitusohjelmasta löydy euron euroakaan. Siinä mielessä olen täysin pettynyt kepuun ja hallitusohjelmaan.

Jari Vilén  /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Aluekehityksen osalta hallitusohjelmassa tuodaan esille tavoitteet alueiden erojen kaventamiseen ja muuttoliikkeen ja väestörakenteen tasapainottamiseen. Nämä tavoitteet ovat mielestäni yksi yhteen samanlaiset kuin edellisessäkin hallituksessa ja myös keinovalikoima on hyvin samankaltainen.

Viime viikolla ed. Katainen kysyi nyt läsnä olevalta ministeri Manniselta, mikä se käänteentekevä ero nykyisen hallituksen ja entisen hallituksen aluepolitiikassa on. Ministeri totesi, että se löytyy sieltä yhdeltä riviltä. Nyt hän viikonloppuna on lehtihaastattelussa täsmentänyt tätä eroa, joka on näköjään se, että on mahdollista ottaa käyttöön tiettyjä veronluonteisia kannustimia.

Ministeri Manninen on kahdeksan vuotta varmastikin pohtinut näiden kannustimien käyttöä ja niiden sisältöä. Olisikin hyvin mielellään kuullut tarkemmin, mikä on se kannustinmuoto, jota hän ei suostu tässä haastattelussa tuomaan esille. Koska meillä kaikilla tarkalleen on tieto, mitä muun muassa Norjassa on käytössä ollut ja mitä keinoja siellä tehdään, olisi hyvä tietää, miten ministeri Manninen kannustaa itseänsä etsimään näitä keinoja. (Ed. Takkula: Piti olla vastauspuheenvuoro ed. Lahtelalle!) Mitkä ovat ne konkreettiset kannustimet, mitä hän tulee esittelemään hallituksessa muille ministereille keskustellessaan valtiovarainministerin ja kauppa- ja teollisuusministeri Pekkarisen kanssa?

Timo Soini /ps:

(Ed. Takkula: Muistakaa tukea hallitusta!) — Katsotaan nyt. — Arvoisa herra puhemies! Tämä hallitusohjelmasta käyty keskustelu on ollut todella mielenkiintoista. En tiennytkään, että esimerkiksi kokoomus ja vasemmistoliitto ovat niin tyytymättömiä Suomen tilaan oman vallankäyttönsä jälkeen, miltä tämän keskustelun osalta näyttää. Mutta silti äsken ed. Zyskowicz erittäin hyvin konkretisoi ne vaalilupaukset, jotka on tuoreeltaan petetty seisaalleen. Kyllä näitä minultakin löytyy mappikaupalla, niin kuin olen lehdistä lukenut. Eli en todellakaan ole mikään lahonsuojahallituksen kannattaja, mutta eihän tämä hallitus vielä ole muuta paljon ehtinyt tekemään kuin syömään mämmiä, ensimmäistäkään esitystä ei ole vielä saliin tullut.

Keskusta sen sijaan Lappajärvellä on suitsuttanut omiaan ja vakuuttanut tyytyväisyyttään hallitusohjelmaa kohtaan, vaikka sieltä puuttuvat juuri ne asiat, joilla keskusta vaalivoittonsa sai, (Ed. Zyskowicz: Aivan oikein!) kun se lupasi eläkekorjaukset, pohjaosat ja taitetun indeksin ja monta monta muuta eläkekorjausta. Minäkin olen lukuisia tunteja seisonut turuilla ja toreilla keskustalaisten naapurissa, kun se rukousmylly pyöri, että tätä sitten tulee, kun me pääsemme valtaan. Höyry nousi hartioista keskustan saarnamiehillä pakkasessa, että nämä asiat tulevat nyt kuntoon, kun vain antakee voemoo. Voemoo on annettu, mutta korjauksia ei ole tullut eikä tule.

Yksi asia on ruuan arvonlisävero. Siitä on vouhkattu monin paikoin. Se löytyy jopa sieltä kylmäksi haukutun Raimo Sailaksen paperista, mutta tämän hallituksen ohjelmasta tätä pienituloisia ja köyhiä puolustavaa uudistusta ei löydy. Eli kyllä tässä nyt keskusta niin sanotusti harhautti vaalikansaa, se sai äänet, mutta ei näköjään valtaa, kun ei näitä korjauksia tee. Esimerkiksi Seppo Lahtela niitä varmasti tekisi kyllä, jos olisi rahaa, (Ed. S. Lahtela: Puhuja on oikeassa!) sen verran ollaan köyhän puolella, näin uskon.

Sitten taloudenpidosta: Minäkin olin Pohjanmaalla piirikokouksessa viikonloppuna, Oulussa, Keski-Pohjanmaalla ja Etelä-Pohjanmaalla, ja luin siellä valtalehtiä. Keskusta on saanut suuren vaalivoiton ja runsaasti lisää puoluetukea, seitsemän kansanedustajan verran, ja sitten sanotaan, että puolue joutuu irtisanomaan tai lomauttamaan, että talous on ravalla. Jos tämmöisen vaalivoiton jälkeen talous on ravalla, niin hyvänen aika, mitä tapahtuu tämän maan taloudelle? Älkää vain omasta toiminnasta ottako oppia valtionhallintoon, olemme suurissa vaikeuksissa, jos näin tapahtuu.

Muutenkin Pohjanmaa on hyvää seutua, siellä kuulee suoraa puhetta. Niin tyytyväistä ei Pohjanmaan kansa ole, edes keskustalainen Pohjanmaan kansa, kuin nyt sitten näissä hymistelykokouksissa vakuutetaan. Kun ajattelee, että esimerkiksi kahdeksan keskustalaista pääsi Oulun vaalipiiristä tänne eduskuntaan, niin minkäänlaisia vaikutuspaikkoja ei ole, eikä ole muuten Pohjanmaalla, mennään sitten Etelä- tai Keski-Pohjanmaalle, ei ministerin paikkoja, ei valiokuntien puheenjohtajuuksia.

Tuli siinä sitten, maalla kun oltiin, maaseutuhenkinen vertaus mieleen: Keskustan ja SDP:n suhde muistuttaa sammakon ja härän kohtaamista keväisellä niityllä. Sammakko eli keskusta pullistelee leukapussiaan härän eli SDP:n edessä, mutta ei härkä sammakosta paljon piittaa, korkeintaan se seuraa mielenkiinnolla, ettei sammakon leukapussi paljosta kurnutuksesta repeä. Tällainen näyttää olevan tilanne. Ääntä tulee, mutta tuloksia vähemmän.

Kansa haki vaaleissa muutosta. Keskustan mukaan muutos on nyt tullut, ja SDP:n edustajat täällä todistavat, että sama sateenkaarihallituksen linja jatkuu. Kyllä nyt jonkun korvat heiluvat! (Ed. Zyskowicz: Onko kyse samasta hallituksesta?) — Niin, en tiedä. Kyllä ilmeisesti linja on ainakin jossain määrin hakusessa.

Mutta näitä käytännön pieniä toiveita: Valitettavasti ministeri Hyssälä ehti lähteä, olisin hänelle jotain konkreettistakin sanonut. Eilen oli veteraanipäivä, ja sotiemme veteraanien asia on tärkeä ja oikeutettu, ja kaikki esitykset eivät maksa paljon. Kuulin tuollaisia konkreettisia ongelmia, että moni veteraani on niin huonossa kunnossa, että ei jaksa esimerkiksi mennä viikon kuntoutukseen johonkin kurssikeskukseen, mutta saattaisi mielellään käyttää vaikka oman kylän hierontapalveluja ja muita. Tässä olisi ministeri Hyssälälle toive, että hän voisi tehdä jotain konkreettista veteraanien eteen eli tehdä tällaisia pieniä pieniä korjauksia.

Samoin aluepolitiikassa: Juuri näitä pienimpiä kansaneläkkeitä saavia suhteellisen paljon asuu juuri syrjäseuduilla. Sehän olisi merkittävä aluepoliittinen piristysruiske nostaa näitä pieniä kansaneläkkeitä. Se ostovoima menisi kaikki kulutukseen. Ei sinne tarvita yhtään keskustavirkamiesten projekteja sen paremmin EU:sta kuin muualtakaan kantamaan kaivoon vettä, joka ei siellä kuitenkaan pysy.

Arvoisa puhemies! Pääkaupunkiseutua on paljon muistettu puhetasolla täällä. Se oli sateenkaarihallitus, joka teki tämän onnettoman yhteisöverouudistuksen. Siinä olivat mukana kokoomus, vasemmistoliitto ja vihreät, SDP ja Rkp. Kansa huusi apuun kepua, mutta eihän kepusta apua ole. Ei tässä näytä mitään muutosta tulevan. Esimerkiksi meillä Espoossa on 40 miljoonan euron suuruinen budjettivaje. Siinä riittää miettimistä, miten tämä katetaan. Mutta ei kaikki ole hallituksen vikaa, kyllä näissä kunnissa osataan itsekin hölmöillä. Esimerkiksi Espoo meni myymään hyvin kannattaneen sähköyhtiön saksalaiselle ydinvoimayhtiölle. Tämä tapahtui kokoomuksen johdolla, ja vihreät toimivat kaupan vahvistajana eli olivat hankkiutumassa omasta energiantuotannostaan eroon ja myymässä saksalaiselle ydinvoimayhtiölle ja kuukauden päästä siitä sitten esittivät vihreän sähkön käytön lisäämistä. Kyllä sitä osataan ihan näissä maakunnissa omastakin takaa.

Valitettavasti ed. Bryggare ei ole salissa, sillä hän esiintyy niin kovana Helsingin puolustajana. Esitänpä nyt kysymyksen kuitenkin hänelle, että kun Jakomäessä ja monin paikoin Helsingissä nyt suljetaan leikkikenttiä, nuorisotaloja, palvelut karkaavat, niin mikä järki siinä on, että Helsingin sosialidemokraatit ovat työntämässä nollametroa Espooseen. Hoitakaa nyt siellä ihmeessä omat helsinkiläisten asiat ja pitäkää puistot auki älkääkä ruvetko subventoimaan tarpeetonta länsimetroa. Onneksi tätä ei ollut hallitusohjelmassa. Se on myönteisyydellä pantava merkille.

Sitten, arvoisa puhemies, muutama sana EU-asiasta. Suomessahan on noussut kova parku EU-konventista tihkuneista linjauksista. Syytä onkin, mutta mikään yllätyshän tämä linja ei ole. Tämä on johdonmukaista seurausta siitä valinnasta, jolle lähdettiin, kun Nizzan sopimus hyväksyttiin. Tässä salissa perussuomalaisten ed. Raimo Vistbacka esitti sopimuksen hylkäämistä. Hänen esityksensä kaatui 170—9. Sillä tiellä nyt olemme. Sitten kauheasti hämmästellään, kuinka sieltä konventista nyt tällaisia esityksiä tulee. Sieltä tulee juuri sellaisia esityksiä, mille tielle on lähdetty. Panee joskus miettimään tämän loogisuuden perään, että eikö tiedetä, että asiasta a voi seurata asia b jnp. Mutta kyllä tämä EU-totuus paljastuu Suomen kansalle vähitellen, kuukauden sisällä itse asiassa.

Tässä asiassa täytyy sanoa, että SDP:n puheenjohtaja Paavo Lipponen on ollut ainoa selkeä poliittinen johtaja, joka on uskaltanut sanoa, mihinkä mennään. Hän on vaatinut vahvaa komissiota ja unionin syventämistä ja laajentamista. Tästä itse linjasta olen hänen kanssaan eri mieltä, mutta arvostan sitä, että hän on jotain linjannut ja selvästi.

Nyt on kysyttävä, mikä on tämän hallituksen linja ja nieleekö tämä eduskunta tämän linjan. Odotan hyvin mielenkiinnolla, että tätä asiaa eduskunnassa kunnolla käsitellään. On totuuden aika, kuten eräs EU-parlamentaarikko on kirjansa nimennyt. Suomalaisille on rehellisesti kerrottava, millaiseen EU:n kehitykseen me olemme menossa mukaan. Olen melko varma, että perinteisillä keskustalaisilla, keskustan linjan kannattajilla, nousevat niskakarvat pystyyn, kun he huomaavat, millaisessa unionissa ollaan ja mitä vielä seuraa.

Mutta tämän hallituksen ohjelma ei vastaa näihin kysymyksiin yhtään mitään. Se on kevyt kuin poutapilvi EU-politiikan osalta. Ollaan mitä mieltä tahansa, niin kyllä tämä on niin tärkeä Suomen politiikan lohko, että näitä vastauksia pitäisi alkaa tulla. Tällä asialla on kiire. Hallituksen on annettava mielestäni selonteko omasta EU-politiikastaan pikaisesti, jotta eduskunta voi käydä asiasta perusteellisen keskustelun. Se on meidän kaikkien etu, ja sillä on kiire. Sehän on tietysti yksi asia, että me kansanedustajat tässä salissa emme sen hvk:n lopputulokseen pysty vaikuttamaan, voimme vain vastata "kyllä" tai "ei". Se on sitten ministereiden neuvottelujen varassa ja näin. Meiltä ei kysytä kuin "kyllä" vai "ei". Me emme pääse niin ilmiselviin epäkohtiin, joita varmasti on, muuta sanomaan.

Arvoisa puhemies! Toivon hallitukselle onnea ja sitkeyttä isänmaan asialla. Suomen suvereniteetin ja itsenäisen päätösvallan murtamiselle en enää jatkoa kaipaa.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ministeri Mönkäre tuli paikalle kesken hyvän puheen, minkä ed. Soini piti, niin kiinnitän siinä erityisesti huomiota yhteen kohtaan, joka mielestäni on pikaista korjausta vaativa ja kuuluu sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan rooteliin. Se on tämä veteraanien kuntoutus. Siis nyt esimerkiksi meillä siellä Oulun tienoolla pitää ottaa vastaan, on pakko ottaa vastaan, nämä Edenin ja muitten palvelut, kun samalla hinnalla, samalla rahalla, kiiminkiläinen tai utajärveläinen kuntoutusta tarvitseva saisi paljon halvemmalla paljon pitemmän aikaa hyvää palvelua ja pystyisi käymään niissä palveluissa. Tässä pieni muutos statuutteihin, niin asia olisi aivan toisella tavalla.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Soini puheenvuorossaan kiinnitti huomiota keskustan pettämiin vaalilupauksiin. Siihen hän ei kuitenkaan kiinnittänyt huomiota, että keskustan puoluevaltuuskunta viikonvaihteessa hyrisi tyytyväisyyttä vaalituloksesta tietysti, mutta hyrisi tyytyväisyyttä myös hallitusohjelmasta. Kyllä se, että keskusta on hyvin tyytyväinen hallitusohjelmaan, pakottaa kysymään, kuinka tosissaan keskusta antoi nämä vaalilupaukset Suomen kansalle, jos kerran tämä hallitusohjelma, jossa keskeiset lupaukset on jätetty toteuttamatta, herättää näin paljon tyytyväisyyttä.

Kun olen koko ajan puhunut keskustan vaaliohjelmasta ja tarkoittanut tätä Hämeenlinnan puoluekokouksessa hyväksyttyä asiakirjaa, jonka kannessa lukee "Keskustan vaaliohjelma", niin tässä on käynyt ystävällisesti keskustan eduskuntaryhmän johtoa neuvomassa, ettei se ole keskustan vaaliohjelma, vaan vaaliohjelma on se helmikuun 10. päivä hyväksytty asiakirja. Nyt haluan kuitenkin kiinnittää huomiota, jos aika vain riittää, siihen, että keskustan puoluetoimiston tiedotuspäällikkö Markku Rajala lähetti 16. tammikuuta kaikille tiedotusvälineille tiedoksi lyhyen meilin, jossa hän ilmoitti, että keskustan osalta oikea vertailukohta eli vaaliohjelma nyt ja vaaleihin asti on ohessa liitteenä oleva Hämeenlinnan kokouksen hyväksymä paperi. Eli kun me olimme kutsuneet vaaliohjelmaksi tätä esitettä, tätä niin sanottua läyssäkettä, niin haluttiin kertoa, että se ei ole keskustan vaaliohjelma, vaan keskustan vaaliohjelma on Hämeenlinnan puoluekokouksessa hyväksytty vaaliohjelma. (Puhemies: Minuutti!) Tätä ei jälkeenpäin selittämällä muuksi voi muuttaa.

Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Tulin saliin vastatakseni juuri tähän veteraanikuntoutuskysymykseen, joka on tärkeä ja oikea asia esille otettavaksi. Mutta nyt on niin, että jo kymmenen vuotta sitten järkevästi käyttäytyvissä kunnissa on tehty sillä tavalla, että tuota kuntoutusrahaa käytetään silloin, kun on tarpeellista ja mahdollista, nimenomaan avokuntoutukseen, lähikuntoutukseen eli sen kipeän paikan kuntoutukseen eikä veteraani ole pakotettu menemään laitoskuntoutukseen. Tosin moni veteraani pitää sitä laitoskuntoutusta hyvin tärkeänä ja hakeutuu sinne. Mutta järkevällä tavalla jakamalla se raha niin, että käytetään avokuntoutusta, saadaan useammalle veteraanille oikeaa apua. Se on ihan siellä kunnan terveyskeskuslääkärin päätettävissä, minkä tyyppistä kuntoutusta potilaalle, asiakkaalle, veteraanille, määrätään.

Kaiken kaikkiaan veteraanikuntoutuksen tavoitteena on yhä enemmän veteraanien itsenäisen selviytymisen tukeminen keski-iän koko ajan noustessa, joten kaikki toimenpiteet perustuvat ja tähtäävät siihen, että paremmin selviydyttäisiin kotona ja saataisiin juuri sen tyyppisiin asioihin ja vaivoihin apua.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti ministeri Mönkäreelle: Eikö nyt olisi paikallaan, että ministeriöstä lähtisi paimenkirje sinne kentälle, että tämä äsken mainittu linja, minkä äsken esittelitte, tulisi yleiseksi käytännöksi? Tässä on yksittäinen rivikansanedustaja aika voimaton, kun puhelin soi alvariinsa tästä asiasta ja selitykset ovat ne mitä ovat eivätkä paljon auta mitään.

Esa Lahtela  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ihan juuri niin kuin tuossa ed. Pulliainen totesi, mutta sen lisäksi tähän lisänä on tullut mieleen se vaan, kun joulun alla täällä salissa äänestettiin siitä veteraanikuntoutuksesta siten — yksi edustaja taisi olla vastaan — jotta joka vuosi järjestettäisiin tämä kuntoutus. Miten realistinen se on, kun nyt kuitenkin semmoinen ikään kuin viesti ennen vaaleja koko tältä edelliseltä eduskunnalta, ei tältä vaan edelliseltä eduskunnalta, lähti tuonne kentille? Veteraanilehdessä luki tämmöinen ilosanoma, joka on Nepposen nimellä. Nyt ihmiset odottavat, nuo veteraanit tuolla. Eilenkin monet kysyivät, tuleeko se milloin täytäntöön. Miten ministeri näkee tämän mahdolliseksi aikataulullisesti?

Tony Halme /ps (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin myöskin kiittää ministeri Mönkärettä aikaisemmasta kannanotosta tähän asiaan, veteraanien kuntoutumiseen.

Voin nyt tässä ihan suoraan kertoa ensi käden tietoa: Tulin tuolta Raahesta, jossa minun vaimoni isoisä makaa vuoteessa, 1924 syntynyt, jopa sinä aikana, kun synnytykset olivat vaikeita. Häneltä toinen käsi meni lonkasta saakka sijoiltaan, eikä hän pystynyt oikein kunnolla edes nostamaan lapiota. Hän silti meni sotaan ja palveli Suomenmaata, hautasi, kantoi haavoittuneita rintamalta. Hän sanoi todellakin minulle, että kun hän ei enää edes sängystä ylös pääse, niin kyllä tämänhetkinen suurin ongelma on sen rahoitus, että kuntoutus tulee kotiin, koska nämä sotiemme sankarit eivät enää pääse sängystä ylös näihin keskuksiin. Tähän on tultu, kun on 20 vuotta jatvattu ja jatvattu ja syytetty ja selitelty, mihin ne rahat käytettäisiin. Tässä on se, miten sanoisin, neuvo, miten nämä rahat voitaisiin käyttää parhaiten. Kaikki veteraanit haluaisivat sen avun, mutta niin harva heistä pääsee sinne kuntoutuslaitokseen.

Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Kaikki maamme veteraanit ovat oikeutettuja normaaleihin julkisen terveydenhuollon palveluihin, eli heidän kuuluu saada se, mikä kaikkien muidenkin, ja sen lisäksi heille on säädetty näitä erityisetuuksia, joihin käytetään vuodessa todella paljon rahaa. Tietysti se jakautuu useammalle ja erilaisiin tarkoituksiin.

Ed. Pulliaiselle toteaisin sen, että jos sellainen paimenkirje tarvitaan, niin tarkistan ministeri Hyssälältä, jonka vastuualueeseen tämä kuuluu, että sellainen laitetaan, koska se nyt on maailman järkevintä toimintaa, että raha käytetään juuri siihen vaivaan, jossa se parhaiten auttaa.

Jokavuotinen kuntoutushan on sotainvalideilla tällä hetkellä oikeutena, ja minun tavoitteeni olisi se, että pikkuhiljaa näitä sotainvalidien laajempia oikeuksia laajennettaisiin vähenevään muuhunkin veteraaniväestöön, mutta se on tietysti valtiontaloudellinen kysymys. Todella mielelläni näkisin, että vähitellen, kun veteraanien kunto heikkenee, heille tulisi enemmän näitä etuuksia.

Kaiken kaikkiaan veteraanien asiasta pitää huolehtia entistä paremmin ja myöskin näillä erityisetuuksilla.

Timo  Soini  /ps (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Toteaisin vain ed. Zyskowiczille, joka nyt ei ole paikalla, että kyllä puheessani sanoin, että Lappajärvellä keskusta on suitsuttanut omiaan, ja siinä myöskin mainitsin tämän hallitusohjelman, että siihen oltiin kovin tyytyväisiä siellä.

Mutta ministeri Mönkäreelle: On erittäin hyvä, mitä te tässä sanoitte näistä asioista, mutta viikonloppuna havaitsin kiertäessäni pitkin Pohjanmaata, että monilla veteraaneilla ei ole tietoa tästä asiasta, ja olisi kyllä hyvä, jos jokin paimenkirje tai ohjeistus nimenomaan terveyskeskuslääkärille lähetettäisiin. Monet näistä veteraaneista ovat hyvin korrekteja ja vähään tyytyväisiä. He eivät osaa vaatia. Tämä on merkittävä parannus, ja olen siitä kiitollinen ja näistä vastauksista pystyn nyt viemään tietoa eteenpäin, että mainituissa kunnissakin tämä käytäntö voi jo olla toiminnassa. Kaikkialla se ei kuitenkaan ole.

Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Tämä onkin hyvä puhua oikein kunnolla kerran läpi. On nimittäin niin, että joissakin kunnissa veteraaniasiat on hoidettu paremmin ja joissakin vähän huonommin. On olemassa myös tällaisia veteraaniasioista vastaavia työntekijöitä, jotka kyseisellä alueella huolehtivat siitä, että yhteistyö pelaa. Monet veteraanit ovat, ihan niin kuin täällä on todettu, hyvin ujoja näissä asioissa. He eivät lähde hakemaan etuuksiaan, ja silloin kuuluu terveydenhuollon henkilöstön tehtäviin huolehtia, että he ovat tietoisia, mihin ovat oikeutettuja. Tietysti järjestöt tekevät tätä työtä. Mutta näissä asioissa pitää saada yhteneväinen käytäntö koko maahan. Kun rahat on olemassa, niitä voidaan käyttää järkevästi.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmassa on lukuisa joukko erinomaisia tavoitteita, jotka otsikkotasolla ovat hallituspuolueiden vaaliohjelmien mukaisia. Hallitus aikoo parantaa kotihoidon tukea, korottaa lapsilisiä, kehittää lasten iltapäivä- ja aamupäivähoitoa, turvata Kansallisen terveysprojektin tavoitteet, kehittää eläkkeitä, sairauspäivärahoja, työllisyysmäärärahoja, osittaista hoitovapaata ja hoitorahaa samoin kuin omaishoidon tukea, kehitysyhteistyön määrärahoja kasvatetaan jne. Nämä kaikki ovat sellaisia asioita, joiden pitäisi mahtua varsin tiukkoihin raameihin. Voisi sanoa, että sokea Reettakin näkee, että muutokset näiden yksittäisten kohtien, yksittäisten kehittämiskohteiden, kohdalla tulevat pakostakin olemaan vähäisiä.

Ministeri Hyssälä ei vastannut kysymykseeni, ja valitettavasti nyt ministeri Mönkärekin täältä lähti. Katselen, onko täällä yhtään ministeriä tällä hetkellä salissa vastaamassa näihin kysymyksiin, mutta toivottavasti he jossakin vaiheessa meitä näistä valaisevat. Olisin kyllä kovasti kiinnostunut tietämään sen, millä tavoin esimerkiksi kotihoidon tukea aiotaan kehittää, onko kysymys vain nimellisestä muutoksesta, jonkinlaisesta kosmeettisesta korotuksesta, jolla voidaan osoittaa, että kotihoidon tukea on korotettu, vai onko kysymys sellaisesta muutoksesta, joka todellakin merkitsee jotakin lapsiperheiden arjessa niin, että yhä useammat pienten lasten vanhemmat voivat tehdä sen ratkaisun, että halutessaan he jäävät kotiin hoitamaan lapsia.

Viimeisen kahdeksan vuoden aikana, Lipposen ensimmäisen ja toisen hallituksen aikana, kotihoidon tuen reaaliarvo on leikkaantunut 38 prosenttia. Sitä leikattiin kertarysäyksellä neljänneksellä ja koska sitä ei ole sidottu indeksiin, sen reaaliarvo on leikkaantunut jatkuvasti. Oppositioaikana keskusta ja erityisesti muistan nykyisen ministerin Hyssälän sitä vaatineen, että kotihoidon tuen taso tulee palauttaa sille tasolle, jolla se oli ennen Lipposen ensimmäisen hallituksen toimikauden alkamista. Tämä minua kovasti kiinnostaisi tietää, onko tarkoitus tällainen muutos tehdä vai ei.

Toinen kysymys koskee minimiäitiyspäivärahaa. Minimiäitiyspäivärahan korottaminen työttömän peruspäivärahan tasolle, siis pienimmän työttömyyspäivärahan tasolle, oli tavoite, jota keskusta ja kristillisdemokraatit koko tämän oppositioajan aikana ajoivat jopa niin, että keskustan eduskuntaryhmästä käsin tehtiin kantelu oikeuskanslerille tästä kysymyksestä. Epäiltiin, että se on suorastaan perustuslain vastaista, että ollaan tässä tilanteessa. Lukuisissa puheenvuoroissa muun muassa ed. Pekkarinen jopa lupasi, että keskusta ei tule olemaan mukana sellaisessa hallituksessa, joka ei tätä häpeätahraa korjaa.

Nyt hallitusohjelmassa on kyllä maininta siitä, että sairauspäivärahoja ei alkukaudesta vaan enempi loppukaudesta kehitetään, mutta ei sitä lupausta, että minimiäitiyspäiväraha korotettaisiin työttömän peruspäivärahan tasolle. Mutta jos tästä on jonkinlainen sopimus näissä niin sanotuissa salaisissa pöytäkirjoissa, asiakirjoissa, olemassa, niin pitäisin kyllä erittäin tärkeänä, että tämä eduskunnalle tässä vaiheessa kerrottaisiin.

Täällä on paljon keskusteltu hallitusohjelman epämääräisyydestä ja siitä, että siinä monet tärkeät kysymykset jäävät selvitysten varaan, sille maininnalle, että näistä tehdään selvitys. Itse asiassa monet sellaisetkin kohdat, jotka pintapuolisesti näyttävät selviltä, jäävät kyllä suuriksi kysymysmerkeiksi. Otan yhden esimerkin. Hallitusohjelmasta löytyy lyhyt lause, jossa todetaan: "Annetaan esitys hedelmöityshoitolaiksi." Kun ottaa huomioon sen, miten vaikean kiistan tämä lakiesitys hedelmöityshoidoista aiheutti viime kaudella, aivan tässä edellisen eduskunnan viime metreillä, niin tämä muotoilu hämmästyttää minua.

Nimittäin mitään kiistaa ei toki ollut viime kaudella eikä varmasti ole nytkään siitä, annetaanko tämä lakiesitys vai ei. Suomi alkaa olla viimeisiä maita koko Euroopassa, jossa ei ole lainsäädäntöä hedelmöityshoidoista. Todellakin tällaisen lain ja säätelyn antaminen on kiireellistä. On täysin välttämätöntä, että se tällä kaudella annetaan. Jo pelkästään koeputkihedelmöityksen ansiosta syntyvien lasten, näiden sukusolujen luovuttajien, myös näiden lasten synnyttäjien oikeusturvan kannalta ja samoin tieteellisen kehityksen nopean kulun vuoksi on välttämätöntä, että tätä toimintaa säädellään.

Mutta oleellinen kysymys onkin se, missä muodossa tämä laki tullaan antamaan. Siitä on kiista, ja siitä on ollut suuri kiista. Tähän hallitusohjelma ei anna vastausta. En tiedä, onko siitä edes sovittu. Onko siitä keskusteltu, kun hallitusohjelmaa muotoiltiin? Eli tuodaanko esitys siinä pohjoismaisessa muodossa, jossa katsotaan, että on tärkeää, että lapsella on lähtökohtaisesti oikeus myös isään — tämähän oli se linja, johon lakivaliokunta päätyi laajan asiantuntijakuulemiskierroksen jälkeen ja olisi siinä muodossa halunnut sen tuoda eduskunnan käsittelyyn — vai tuodaanko esitys siinä muodossa, jota Lipposen toinen hallitus esitti ja jota se vahti jopa niin tiukasti, että kun näytti siltä, että esitys hyväksytään toisessa muodossa eli tässä lakivaliokunnan muotoilussa, siinä vaiheessa oikeusministeri Johannes Koskinen ja hallitus yksimielisesti päättivät vetää tämän esityksen pois eduskunnan käsittelystä?

Myös voi kysyä, tuodaanko esitys siinä muodossa, että lapsella on aikuistuttuaan oikeus saada tieto kaikesta siitä häntä itseään koskevasta tiedosta, joka viranomaisilla on hallussaan, eli lähinnä luovuttajan henkilöllisyydestä, eli samassa muodossa kuin Ruotsissa tällä hetkellä, vai tuodaanko se siinä muodossa, jossa hallitus toi esityksen tänne aluksi ja jossa lapsella olisi oikeus tietoon biologisen isänsä henkilöllisyydestä vasta vuoden tämän biologisen isän kuoleman jälkeen. Vastaukseksi ei riitä se, että hallitus tulee myöhemmin näistä yksityiskohdista sopimaan. Nimittäin jokainen tämän hallituksen ministereistä muistaa tämän kuuman kiistan ja tietää, että kiistassa ei todellakaan ole oleellista se, tuodaanko esitys vai ei, vaan nimenomaan se, miltä pohjalta tämä esitys tuodaan.

Jos hallitusneuvottelijat eivät ole muun muassa tällaista linjausta sopineet, niin itse kyllä ennustan hallitukselle aika lyhyttä ikää, ei pelkästään tämän hedelmöityshoitolakikiistan vaan ennen kaikkea sen vuoksi, että tämä on yksi esimerkki siitä, että hallitus on jättänyt liian paljon kysymyksiä avoimiksi ja selvitysten varaan. Siinä on paljon hyviä tavoitteita, paljon hyviä toiveita, jotka on jätetty kuitenkin myöhempien neuvottelujen armoille.

Arvoisa puhemies! Haluan vielä kiinnittää huomiota terveyspolitiikan osalta siihen, että hallitusohjelmassa ... (Puhemies: 10 minuuttia) Puhemies! Totean vain lyhyesti, että hallitusohjelmassa luvataan yhtenäisestä maksukattojärjestelmästä vain selvitys, vaikka tämä kysymys on terveyspoliittisesti erittäin tärkeä. Tässäkin suhteessa keskustan kanssa vaadimme nimenomaan tätä yhtenäistä maksukattojärjestelmää, emme suinkaan pelkkää selvitystä siitä.

Rauno Kettunen /kesk:

Arvoisa puhemies! Uusi hallitusohjelma antaa hyvät mahdollisuudet työllisyyden, yrittäjyyden, peruspalveluiden sekä alueellisen ja sosiaalisen tasa-arvon kehittämiseen. Oleellista hallitusohjelman tavoitteiden onnistumisessa, siis yhteiskuntamme kehittämisessä, on kuitenkin hyvä yhteistyö. Yhteistyön on toimittava hallituspuolueiden ja hallitus- ja oppositiopuolueiden välillä. Yhteistyötä ja sitoutumista yhteisiin tavoitteisiin tarvitaan myös työmarkkinajärjestöjen, niin työntekijä- kuin työnantajajärjestöjen, kanssa.

Pääministeri Jäätteenmäki kävi hallitusneuvottelut hyvässä yhteistyössä tehokkaasti ja päämäärätietoisesti. Pääministeri Jäätteenmäki on johdonmukaisesti korostanut avointa, laajaa yhteistyötä ja luottamusta. Pääministeri Jäätteenmäki on omalla käytöksellään aloittanut uudenlaisen poliittisen kulttuurin. Uuden perustuslain sisäänajo hallituksen muodostamisessa sujui erittäin onnistuneesti, vaikka monet ennustivat päinvastaista.

Oppositiopuolueet ovat aloittaneet hallitusohjelman arvostelun asemansa ja tehtävänsä mukaisesti. Puheenvuorot ovat monelta osin olleet asiallisia ja rakentavia, mutta paljon on ollut tyhjänpäiväistä muodon vuoksi haukkumista, etenkin toistoa ilman parempaa vaihtoehtoa hallitusohjelmalle tai hallitusohjelmassa esitetyille toimenpiteille. Jos hallitusohjelmaa voikin syyttää selvitysten määrästä, niin oppositiota voi kyllä syyttää toiston määrästä, suoranaisesta jankkaamisesta. Hallituksen päävastustaja ei ole oppositio, eikä opposition päävastustaja ole hallitus. Vastustajiamme ja kannustajiamme ovat työttömyys, peruspalvelujen ongelmat, taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen eriarvoisuus.

Oudolta kuulostavat ne, onneksi harvat, puheenvuorot, joissa haukutaan jotain tahoa tai henkilöä tai heitellään vanhoja, kuluneita nykyaikaan ja uuteen poliittiseen kulttuuriin huonosti sopivia slogaaneja esimerkiksi eri eduskuntaryhmistä. Toki toisten tahojen haukkuminen voi tuntua hauskalta, mutta tuskin haukkuminen lisää päätöksentekijöiden arvostusta eikä ainakaan eduskunnan arvovaltaa. Yhteistyön edellytys on toisten arvostaminen. Ainakaan eduskunnan ulkopuolisessa työelämässä ja yritystoiminnassa ei tuloksia synny toisia osapuolia haukkumalla. Tarvitaan rakentavaa yhteistyötä, siis rakentavaa politiikkaa.

Uutta hallitusohjelmaa voidaan pitää mahdollisuuksien ohjelmana. Erityisen hyvää siinä on yrittäjyyden arvostus, osaamiseen panostaminen ja lupaus huolehtia koko Suomen kehityksestä. Nämä avaavat toivon näköaloja maakuntiin ja maaseutualueille ja ovat avaimia työllisyyden ja kansalaisten hyvinvoinnin lisäämiseksi. Maa- ja metsätalouden sekä kannattavan omavaraisen elintarvikehuollon turvaaminen ovat itsenäisen Suomen perusedellytyksiä.

Vastakkainasettelua Pääkaupunkiseudun, maakuntien ja maaseudun välillä ei tarvita. Arvokeskustelu käytiin eduskuntavaaleissa. Hallituspuolueiden vaaliohjelmissa esitetyt tavoitteet ja keinot antoivat valtakirjan uudelle hallituspohjalle ja uudelle hallitusohjelmalle. Hallitusohjelmassa eivät tietenkään toteudu minkään puolueen vaalitavoitteet täydellisesti. Hallituskumppaneiden näkemykset on sovitettu yhteen ja näin saatu pohja tuloksekkaalle hallitusohjelmalle.

Toki hallitusohjelmasta löytyy arvosteltavaakin. Ihmetyttää se perinteinen kiire, millä uusi hallitusohjelma pitää saada aikaiseksi. Tiedotusvälineet tuskailivat, ettei taida tulla valmista, kun ohjelmaa oli kaksi päivää kirjoitettu. Hallitusohjelma kirjoitettiin neljässä päivässä. Kiire näkyy. Neljässä päivässä kirjoitettiin neljän vuoden ohjelma, tavoitteet, toimenpiteet, budjetti. Kiireestä huolimatta hallitusohjelma on aiempia hallitusohjelmia yksityiskohtaisempi ja parempi, vaikkakaan ei vastaa esimerkiksi normaaliyritystoiminnan toimintasuunnitelmaa eikä budjettia, kuten ed. Saarikangas puheessaan totesi.

Hallitusohjelmasta on keskusteltu jo viime tiistaista lähtien, ja huomenna tiistaina hallitusohjelma hyväksytään pitkien puheitten jälkeen ilmeisesti sanatarkasti alkuperäisessä muodossaan. Käytämme siis enemmän aikaa valmiista ohjelmasta puhumiseen kuin sen kirjoittamiseen. Onneksi ministerit näkyvät jo olevan töissä: ei ole ketään paikalla. Demokratiaan toki kuuluu mielipiteenilmaisun vapaus, mutta toivottavasti tällaista hallitusohjelman jälkiprosessia voitaisiin tulevaisuudessa tehostaa ja kehittää. Toki myös hallitusohjelman suunnitteluprosessia pitää edelleen kehittää.

Oppositio on arvostellut uutta hallitusohjelmaa kolmikantayhteistyöstä. Lipposen ensimmäisessä hallitusohjelmassa todettiin, että "Hallitus toimii yhteistyön ja luottamuksen vahvistamiseksi koko yhteiskunnassa, erityisesti työmarkkinaosapuolten ja etujärjestöjen kanssa". Lipposen toisessa hallitusohjelmassa todettiin, että hallitus toimii niin, että "yhteistyö ja luottamus vahvistuvat edelleen koko yhteiskunnassa, erityisesti työmarkkinaosapuolten ja etujärjestöjen kanssa". Jäätteenmäen hallitusohjelmassa todetaan, että "Onnistuminen työllisyystavoitteissa edellyttää aktiivisen työvoimapolitiikan ja yrittäjyyden edellytysten ohella sopimiseen perustuvan yhteistyön jatkamista ja tiivistämistä, erityisesti työmarkkinaosapuolten ja etujärjestöjen kanssa". Jäätteenmäki jatkaa siis aiempien hallitusten kolmikantayhteistyötä. Eikö kokoomus enää arvostakaan kolmikantayhteistyötä? Eivätkö edelliset hallitukset olekaan saaneet mitään aikaan työmarkkinoilla? Kokoomusleirissä taitaa tosin olla erilaisia mielipiteitä tästä, koska vuorineuvostasolta olen kuullut mielipiteitä kolmikannan tärkeästä merkityksestä. Ehkä oikeassa työelämässä yhteistyön merkitys tunnetaan paremmin. Onnistunut kolmikantayhteistyö edellyttää, että työmarkkinajärjestöt ottavat osaltaan vastuuta hallitusohjelman tavoitteiden toteutumisesta, siis yhteiskunnan kehittämisestä. Yhteistyö ja valta edellyttävät vastuuta.

Oppositio on voimakkaasti tuonut esille pääkaupungin ongelmia. Toivottavasti opposition edustajat ymmärtävät myös maakuntien ja syvän maaseudun ongelmia. Äänestäjät antoivat tukensa koko maan tasapuoliselle kehittämiselle, siis sekä Pääkaupunkiseudun että maakuntien kehittämiselle.

Uuden hallituksen tavoitteena on nostaa työllisyysastetta vuoteen 2011 mennessä 75 prosenttiin. Jo vuonna 2001 Uudenmaan työllisyysaste oli 75 prosenttia ja työttömyysaste 5,6 prosenttia. Vastaavasti Kainuussa työllisyysaste oli 56 prosenttia ja työttömyysaste 17,7 prosenttia. Voitte kuvitella, millaiset ongelmat tällaisilla muuttotappioalueilla palveluiden ja ihmisten turvallisuuden suhteen ovat.

Voimakas muuttoliike työn perässä vaatii uusien päiväkotien, koulujen ja sairaaloiden rakentamista Pääkaupunkiseudulle ja muihin kasvukeskuksiin ja valmiiden rakennusten jäämistä tyhjilleen ja koulutettujen ihmisten jäämistä työttömiksi muuttotappioalueilla. Kaikkien etu olisi työllisyyden kehittäminen koko maassa. Monissa kunnissa muuttotappioalueilla äänestysprosentit ovat laskeneet alle 60:n, koska liian monet ovat jo menettäneet uskonsa vaikuttaa yhteiskunnalliseen päätöksentekoon ja liian monet myös uskonsa alueensa tulevaisuuteen. Hallitusohjelman aluepolitiikka, työllisyysohjelma sekä yrittäjyyden ja kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelmat luovat uskoa ja turvallisuutta maakuntien ja maaseudun asukkaille.

Opposition edustaja Jere Lahti arvioi, että vientimme tulevaisuuden kilpailukyky edellyttää ehdottomasti tehokkaampaa aluerakennetta. Sekin arvokeskustelu kannattaa käydä. Toki on myönnettävä, että jos pelkästään talousarvojen perusteella teemme päätökset, tuotanto ja työvoima on usein kannattavampaa keskittää mahdollisimman suuriin yksiköihin lähelle kuluttajia. Markkinavoimat ilman yhteiskunnan toimenpiteitä keskittävät niin tuotantoa kuin ihmisiäkin. Toivottavasti myös oppositio, kuten hallitus ja uskoakseni myös työmarkkinajärjestöt, pitää tärkeinä myös muita kuin talousarvoja, muun muassa koko Suomen asuttuna pitämistä, palveluiden ja turvallisuuden varmistamista myös harvaanasuttujen alueiden kansalaisille. Kansainvälisen kilpailun alttarilla ei pidä uhrata osaa Suomesta ja suomalaisista. Hyvin menestyviä kansainvälisiä yrityksiä voi olla syvällä maaseudulla. Hyvä esimerkki on Tamfelt Oy:n tehdas Juankoskella. Tuotteiden ja raaka-aineiden kuljetuskustannukset ovat vain muutamia prosentteja lopputuotteen hinnasta, jolloin sijaintipaikka ei ole kannattavuuden kannalta oleellinen. Tiet ja liikenneyhteydet sen sijaan ovat.

Arvoisa puhemies! Kokonaisuutena hallitusohjelma vastaa hyvin Suomen keskustan vaalitavoitteita. Hallitusohjelmassa ei ole valmiita ratkaisuja kaikkiin ongelmiin. Tulevina vuosina tarvitaan hyviä ideoita, hyvää hallituspolitiikkaa ja hyvää oppositiopolitiikkaa ja hyvää työmarkkinayhteistyötä, jotta löydetään ratkaisuja yhteiskuntamme kehittämiseksi entistä oikeudenmukaisemmaksi ja kansalaistemme tarpeita mahdollisimman hyvin vastaavaksi.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kettunen piti hyvän puheenvuoron. Olisin kuitenkin pariin seikkaan puuttunut. Ensinnäkin, hän kiinnitti huomiota siihen, että täällä keskustelussa on arvosteltu, jopa haukuttu kilpailevien puolueiden edustajia ja että näin ei muilla työpaikoilla menetellä. Haluaisin korostaa sitä, että kyllä me arvostamme täällä kaikki toinen toisiamme uskoakseni ja ainakin itse henkilökohtaisesti arvostan hyvin korkealle hallituksessa toimivia poliitikkoja. Pidän heitä tarmokkaina ja kyvykkäinä ihmisinä, jotka tekevät parhaansa yhteisen isänmaamme hyväksi. Kuitenkin politiikkaan mielestäni kuuluu, eikä se ole huono asia, se, että myös kriittisesti arvioidaan kilpailevia puolueita ja myös moititaan niitä. Jos otan esimerkiksi sen, mistä itse olen nyt moittinut hallituspuolueita eli vaalilupausten pettämisestä, niin jos ei oppositio tällaisista asioista kokisi velvollisuudekseen muistuttaa, niin kuka sitten kokisi?

Toinen asia, mikä liittyy Pääkaupunkiseutuun: En halua asettaa vastakkain Pääkaupunkiseutua ja muuta Suomea, mutta se on selvästi todettava, että pääministeri Jäätteenmäki ollessaan ehdokkaana Helsingissä moneen kertaan, kuten olen osoittanut, lupasi tiedotusvälineiden kautta helsinkiläisille, että Helsingin osuutta ja samalla tietysti muiden kuntien osuutta yhteisöveron tuotosta korotetaan ja näin mahdollistetaan paremmat palvelut helsinkiläisille, ja hallitusohjelma, kuten olen todennut, ei pidä sisällään mitään tämänhenkistäkään.

Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kettunen mielestäni puhui aivan oikein hyvästä yhteistyötä, mutta hyvään yhteistyöhön kuuluu se, että toimitaan myöskin niin, kuin puhutaan käytännössä, ja toimitaan vaalien jälkeen myöskin niin, kuin puhutaan vaaleja ennen. Täytyy muistaa, että elämä jatkuu vaalien jälkeenkin, ja jos kentällä liikkuessa sekä vaaleja ennen ja jälkeen vertaa tilanteita, niin tässä suhteessa on sanottava, että keskustapuolue unohti tämän keskeisen periaatteen, että elämä jatkuu myöskin vaalien jälkeen.

Ed. Kettusen puheenvuoroon työllistämisen osalta haluaisin sanoa sen, että kun meillä on keskeisesti kolme keskeistä työllistäjää, valtio, kunnat ja elinkeinoelämä, ja me hyvin tiedämme, että valtio ei sanottavasti pysty työllistämistä lisäämään ja kunnat eivät sanottavasti pysty sitä lisäämään, vaikka tarvetta jopa olisi sosiaali- ja terveysalalla, niin keskeisenä pelastajana tulee tulevaisuudessa olemaan elinkeinoelämä. Kun tämän hallitusohjelman olen lukenut huolellisesti läpi ja kuunnellut näitä puheenvuoroja täällä, haluan sen sanoa, että hallituksella on oikean suuntainen linja ja tahto, mutta käytännön toimenpiteet sieltä puuttuvat. Minä pahaa pelkään, että käy sillä tavalla, että puhutaan paljon tulevien vuosien aikana, mutta kun neljän vuoden kuluttua katsotaan tilannetta, niin tavoite ei ole toteutunut.

Rauno Kettunen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitän ed. Zyskowiczia ja toistakin edustajaa arvokkaasta opastuksesta ja hyvistä kommenteista. Olen täysin samaa mieltä siinä, että vaalilupaukset on pidettävä, ja omalta osaltani ainakin näin ensimmäisen kauden kansanedustajana olen pyrkinyt ne pitämäänkin. Usein vain sotketaan, että ne tavoitteet, jotka ovat vaaliohjelmassa ja joita tuodaan esille kunkin kampanjassa, olisivat ehdottomia reunaehtoja ja selkeitä lupauksia. Jokainenhan tietää, että ei se ole yhdestä puolueesta kiinni, että ne tavoitteet täysimääräisenä toteutuvat.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa herra puhemies! Hallitusohjelmasta on mielestäni vaikea löytää selkeää ja riittävää muutoslinjaa, ja nimenomaan sitä muutoslinjaa, jota vaalien aikana vaalikentillä odottivat ja peräänkuuluttivat äänestäjät ja vaalipuheissa lupasivat monet ja myös esimerkiksi keskustapuolueen edustajat.

Sotainvalidi-lehdessä numero 2/2003 kirjoittaa Matti Hara seuraavasti: "Vaalipuheet on pidetty ja monet lupaukset on meille annettu. Mutta mikään muisti ei ole niin lyhyt kuin poliittinen muisti ja se alkaa heti heikentyä, kun ahdistus on ohi. Tässä tapauksessa poliittinen dementia on jo laitosvaiheessa, kun valtakirja taskussa tai käsilaukussa on marssinut eduskuntatalon portaat ylös ja avannut parlamentin oven." Nämä ovat ääniä sotaveteraanien lukemasta lehdestä. Mielestäni nyt jos koskaan meidän on erityisesti määrätyille ryhmille, ja yksi niistä on sotaveteraanit, osoitettava selkeä viesti, että heidän asioihinsa tehdään korjauksia.

Sosialidemokraattien puheenvuoroissa täällä on korostettu, että hallitus jatkaa edellisen hallituksen pohjalta. Tätä pohjaa keskusta oppositiopuolueena ollessaan kritisoi. Miksi nyt keskusta, vaalien voittaja, ei nosta selkeästi toimenpiteiksi vaaleissa esillä pitämiään asioita? Tätä täällä on jo peräänkuulutettu monta kertaa. Anneli Jäätteenmäen hallitusohjelma jättää juuri sellaiset asiat, jotka kiireellisimmin tarvitsisivat muutosta, odottamaan mahdollisesti hallituskauden loppupuolta tai jopa hallituskauden seuraaviin vuosiin.

Arvoisa puhemies! Tämän aamun Aamulehden ylänurkassa on kirjoitus, jossa puhutaan Suomen lapsista ja nuorista ja viitataan tutkimukseen. Haluan sen tässä tuoda esille, koska hallitusohjelma sisältää hyvin paljon selvityksiä. Haluan korostaa, että nyt olisi jo tutkimuksia, joita voisi ottaa käyttöön. "Suomessa on ylpeilty lasten erinomaisilla luku- ja laskutaidoilla, ja suomalaista koululaitosta on käyty ihmettelemässä ihan ulkomaita myöten. Ensi tiedot Suomen Akatemian rahoittamasta pohjoismaisesta vertailututkimuksesta kertovat silti, että suomalaislapset voivat ruotsalaisia ja norjalaisia lapsia huonommin. Suomessa on eniten lapsia, joiden hyvinvointi on vakavasti heikentynyt. Huonovointisuus liittyy ensisijaisesti lasten tunne-elämään. Mitä ihminen tekee tiedoillaan ja taidoillaan, jos hänen on henkisesti paha olla?"

Mielestäni tämän kysymyksen tulisi olla myös hallitusohjelman tekijöiden ja nyt toteuttajien kysymyksenä. Tutkija Irmeli Järventie on tehnyt tutkimusta, josta voi selkeästi nähdä hyvinkin hälyttäviä tuloksia, nimenomaan sitä, mistä täällä on paljon puhuttu: "Nuorilla perheillä on pulaa sekä rahasta että ajasta. Järventien mielestä kouluista on tullut valtavien tietoainesten sulatusuuneja ja oppimisesta ilotonta puuhaa. Opiskelu tähtää vain työelämän tarpeisiin." Siellä on hyvin paljon asiaa juuri siitä, mitä tarkoittaa lapsi- ja nuorisonäkökulma. Näen, että tästä hallitusohjelmasta, vaikka perhelinjauksia siellä on, lapsen näkökulman korostus puuttuu.

Arvoisa puhemies! Sosiaalialan kehittämisprojektin väliraportista on luettavissa, että vanhusten avo- ja laitoshoidosta puuttuu ainakin 6 500 työntekijää. Hallitusohjelmassa on lausuma: "Sosiaalialan kehittämisohjelmalla korjataan sosiaalipalvelujen puutteita muun muassa vanhusväestön sekä lasten ja perheiden palveluissa. - - Sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksista varataan resursseja sosiaalialan kehitysohjelman eteenpäinviemiseen." Miksi tässä ei selkeästi lue, että valtionosuuksia tullaan nostamaan, jotta toimenpiteet ja velvoitteet voitaisiin toteuttaa, jotta näistä velvoitteista selvitään?

Sinänsä hyvä, että hallitusohjelmassa on maininta, että "Julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon houkuttelevuudesta työpaikkana on huolehdittava turvaamalla henkilöstölle hyvät työolosuhteet ja täydennyskoulutusmahdollisuudet sekä palkka- ja urakehitys". Tämä nimenomaan on hyvä, koska nyt olemme nähneet, että työntekijät ovat tiukoilla.

Kansallisesta terveysprojektista on kansliapäällikkö Markku Lehto sanonut muun muassa: "Terveysprojekti on lähtenyt hyvin liikkeelle, rahaa on jaettu ja systeemi pyörii. Samaan aikaan sairaaloista ja kentältä kuuluu ääniä, säästövaatimukset ovat liian suuret ja isot organisaatiot aiheuttavat valtavaa byrokratiaa. Henkilöstöä pitäisi voida liikutella, mutta miten liikutat, kun väkeä puuttuu joka paikasta? Sijaisiin ei ole määrärahoja, vakituinen väki uupuu ja sairastelee entistä enemmän. Tulosta on tehtävä alityövoimalla. Kun tulosta ei näy, säästetään vähentämällä väkeä."

Kansalliseen terveysprojektiin kohdistuu siis nyt odotuksia. Miten on mielenterveyden edistämisen, ongelmien ja häiriöiden ehkäisemisen suhteen? Suuri huoli on, koska erityisesti mielenterveysasiakkaat ovat monesti heitteillä ilman riittävää hoitoa ja tukea. Vakavasti masentuneita on jo 5—10 prosenttia nuorista. Tutkimukset osoittavat, että vain pieni osa masentuneista ja näistä nuorista on hoidon parissa. Mielen sairauksien seuraukset näkyvät meidän yhteiskunnassamme monella tavalla. Tarvittaisiin siis enemmän kuntouttavaa työotetta, ryhmätoimintoja perusterveydenhuollossa, kotikäyntejä, kouluterveydenhuoltoa ja oppilashuoltoon tuntuvasti lisää työntekijöitä.

Sosiaali- ja terveysministeriön sisäisten toimintojen muutos mielestäni on osittain heikentänyt mielenterveyttä tukevien toimintojen merkitystä. Tarkoitan tällä ennen kaikkea sitä, miten paljon ohjataan rahaa ehkäisevään työhön ja miten yleensä toimintaa STM:stä ohjataan. Kun hoitoa ei saa ja sairaus ja ongelmat pahenevat ja palveluissa pettyminen vie viimeisetkin voimat, seuraukset ovat moninkertaiset. Niinpä odotin, että hallitusohjelmassa olisi ollut selkeät kirjaukset Kansallisen terveysprojektin tavoitteiden toteuttamiseksi. Sairauksien hoitamisen ja ennalta ehkäisevän terveystyön tulisi näkyä vahvemmin.

Työllisyys sen sijaan on nostettu keskeiseksi tavoitteeksi, ja se on tärkeää. Kuitenkaan ei ole varmaa, että 1,12 miljardin euron veronkevennykset vaikuttavat riittävästi työllisyyden kohentamiseen, koska eri toimenpiteitä ei ole eriytyneesti kirjattu.

Arvoisa puhemies! Hyvinvoinnin tuottaminen ja tuotetun hyvinvoinnin jakaminen ovat jokaisen yhteiskunnan peruskysymyksiä. Suomalainen yhteiskunta on rakennettu pohjoismaisen hyvinvointimallin perustalle, ja sen keskeisinä arvoina on pidetty tasaista tulonjakoa, yhteisvastuuta sekä huonoimmassa asemassa olevista huolehtimista. Meidän hyvinvointimallimme toteutuakseen edellyttää mielestäni todella talouskasvua mutta myös jopa täystyöllisyyttä ja pysyviä ja kokoaikaisia työsuhteita. Näiden tavoitteiden saavuttamista tai keinoja näihin ei löydy tästä ohjelmasta.

Viime vuosina julkisen talouden ylijäämä on vahvistunut, mutta siitä huolimatta sosiaaliturva ja hyvinvointipalvelut ovat rahoituskriisissä. Suomen terveydenhuoltomenojen bkt-osuus on alhainen. Siitä huolimatta terveydenhuoltopalvelut ovat rahoituskriisissä. Edelleen Suomessa puhutaan ihmisoikeuksista, perusoikeuksista. Meillä on uusi perusoikeuslainsäädäntö, mutta siitä huolimatta eriarvoistuminen on laajentunut eri väestöryhmien sisällä. Talouden kasvu ei siis ole turvannut täystyöllisyyttä eikä hyvinvointimallin toteutumiselle tarvittavaa riittävää rahoitusta. Eriarvoinen kohtelu aiheuttaa pitkäaikaistyöttömien syrjäytymistä ja perheissä monenlaista ongelmien kasautumista. Nämä ovat ne hätähuudot, kipupisteet, joihin hallituksen olisi mielestäni pitänyt selkeämmin luoda toimenpideohjelmia ja tehdä rakenteellisia muutoksia.

Minna Lintonen /sd:

Arvoisa puhemies! Hyvät kansanedustajat! Selvästi uutta hallitusohjelmaa on ollut vaikea kritisoida kestävästi ja rehellisesti, koska ohjelma vastaa tulevaisuuden haasteisiin tyhjentävästi. Mitään ei pimitetä edes oppositiolta. Ohjelma jatkaa poliittisen yhteistyön perinnettä, jolla maatamme on viime vuosina kehitetty sosialidemokraattien johdolla. Täällä olen ihaillut oppositiopuolueiden edustajien kykyä yrittää etsiä hallitusohjelman oletettuja heikkouksia ja puutteita. Välillä kuitenkin opposition arvioinnit ohjelmasta ovat vaikuttaneet väkinäisiltä ylilyönneiltä.

Hallitusohjelman linjaus hyvinvointipalveluiden ja tulonsiirtojen keskinäisestä järjestyksestä on oikea. Palveluiden turvaaminen on tärkeintä, sillä niiden tason heikkenemistä ei korvata pikaisella korjausliikkeellä. On hyvä, jos hallitus ottaa ohjelmaa toteuttaessaan palveluiden kehittämisessä yhtä selkeän järjestyksen. Kuitenkin nyt on aika vahvistaa liian niukoilla voimavaroilla toimivien peruspalveluiden rahoituspohjaa. On huolehdittava, että nykyiset palvelut turvataan ennen panostuksia uusiin palveluihin. Vertaan esimerkiksi terveydenhuollon ja perusopetuksen tämänhetkistä tilaa.

Hallitusohjelman tärkein luku on 3, jossa kerrotaan uuden hallituksemme finanssipolitiikasta. Sen onnistuessa on tarinalla onnellinen loppu. Hallituksen toimintakykyä tarvitaankin talous- ja työllisyyspolitiikassa varsin pian. Olemme eläneet hitaan talouskasvun aikaa jo pitkästi toista vuotta. Vaikka yritysten vahvat taseet ovat tähän asti antaneet niille mahdollisuuden pitää kiinni työntekijöistään, ei tilanne voi ehkä kauan jatkua tällaisena. Työllisyydessä elämme laina-ajalla, ja ilman talouden käännettä olemme varsin pian vaikeuksissa. Onneksi yritysten taseiden vahvuus ei ole ainoa voimavaramme. Myös valtion taseet ovat erinomaisessa kunnossa. Viime vuosina valtion velkataakkaa on kevennetty ja julkista taloutta pidetty ylijäämäisenä. Talouden vauhdittaminen kotimaisen kysynnän avulla on sen ansiosta mahdollista.

Arvoisa puhemies! Verotuksen suhteen täytyy tehdä nyt selkeitä ratkaisuja. Jos veronalennuksia kannattaa tehdä, on ne tehtävä heti ja sen jälkeen vakuutettava kansalaiset siitä, että pyrimme todella vastuullisesti palveluiden hoitamiseen ja tulonsiirtoihin, tässä järjestyksessä. Veronalennukset tulee tehdä luonnollisesti hallitusohjelman puitteissa. Vuosia jatkuneen säästäväisyyden ohella talouspolitiikan pelivaraa lisäävät muutkin päätökset, joita ei niiden tekemisen aikaan ehkä osattu riittävästi arvostaa. Suomen liittyminen Euroopan talous- ja rahaliittoon poisti yhden epävarmuustekijän. Jos eläisimme oman pienen valuutan kanssa, tulisivat elvytyspolitiikan rajat pian vastaan: devalvaatio-odotukset ja korkotaso kiirehtisivät kilpaa ylöspäin ja kumoaisivat kaiken, mitä veronalennuksilla ja julkisten palveluiden lisäämisellä saataisiin aikaan.

Yksi seikka, mistä täälläkin on moneen kertaan puhuttu ja mihin palattu ja mistä sosialidemokraatteja moitittu, liittyy työmarkkinoiden rakenteisiin. Työmarkkinayhteistyön korostaminen ja kärsivällinen tupoteatterin ohjaaminen on kerta toisensa jälkeen tuomittu vanhanaikaiseksi. Sen ansiosta kuitenkin uusi hallitus on aloittanut nyt elämänsä vakaiden työmarkkinoiden ja kilpailukykyä tukevan kustannuskehityksen varassa.

Pekka Nousiainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Anneli Jäätteenmäen hallituksen hallitusohjelmasta on käyty jo pitkä ja hyvin mielenkiintoinen keskustelu. Nyt keskustelu alkaa olla pian loppumaisillaan. Siksi on hyvä arvioida myöskin tätä keskustelua eikä ainoastaan hallitusohjelmaa, miltä tämä on näyttänyt tai kuulunut.

Erityisen mielenkiintoista on ollut seurata sitä luopumisen tuskaa, mikä kokoomuksella on ollut siitä, että hallitusvastuu on jäänyt taakse ja on oppositiotaival koittanut. Yhdyn ed. Zyskowiczin näkemykseen siitä, että opposition tehtävä on arvostella ja arvioida poliittisten puolueiden toimintaa ja olla myöskin ajoittain jopa kriittinen. Tämä kuuluu demokratiaan ja luo hyvän ja mielenkiintoisen jännitteen hallituksen ja opposition välille. Toivottavasti myöskin tämä jännite elää mielenkiintoisesti ja rakentavasti.

Oppositio on kolmekärkinen. Äärivasen laita ei ole niin paljon ollut esillä täällä eikä ollut kriittinen siinä mielessä kuin kokoomus, mutta se ehkä kuvastaa sitä, että vanhan hallitusyhteistyön pohjalta vasemmistoliitto näkee kuitenkin asian sillä lailla, että rakentavasti on tätä maata vietävä eteenpäin ja myöskin heikkoja alueita tultava kehittämään ja vähempiosaisista pidettävä huolta, niin kuin nyt tämäkin Jäätteenmäen hallitusohjelma pitää tämän ajatuksen sisällään. Kristillisdemokraatit ja vihreät hakevat myöskin omaa linjaansa tämän päivän oppositiopolitiikassa, ja se tullaan mielenkiinnolla näkemään, kuinka tuo oppositiotaival heidän osaltaan tulee jatkumaan.

Kuitenkin nyt käsillä oleva hallitusohjelma on laman jälkeen ensimmäinen normaaliajan hallitusohjelma. Niin kuin tohtori Pentti Puoskari on muun muassa Helsingin Sanomissa todennut, tämä ohjelma ei pidä sisällään leikkauslistoja, hallituspohja on oikeassa suhteessa eduskunnan kokoonpanoon, hallituspohja ei ole liian leveä ja syntyy asiallinen keskustelu opposition ja hallituksen välillä. Toisaalta hallitusohjelma lähtee koko maan ja sen talouden hyvinvoinnin kehittämisestä, taloudellisesta kasvusta ja myöskin aidosti työllisyyden ja yrittäjyyden edistämisestä.

Ed. Rauhala — hän on tosin poistunut täältä — kysyi, mikä muutos nykyisessä hallitusohjelmassa on suhteessa edelliseen. Voi todeta aidosti, että tämä hallitusohjelma on aito 2000-luvun hallitusohjelma, joka korostaa osaamista, työntekoa ja yrittäjyyttä, hakee sosiaalista oikeudenmukaisuutta koko maahan ja luo alueellisesti tasapainoisen kehityksen. Tässä on merkittävä näkökulma Anneli Jäätteenmäen hallitusohjelman pohjalta. Toisaalta hallitusohjelma takaa, että maan talous on saatava kasvu-uralle ja myöskin budjettipolitiikan kannalta hallituskauden lopussa valtiontalouden tulee olla tasapainossa.

Hallitus on ottanut kunnianhimoisen tavoitteen luoda toimikautenaan 100 000 uutta työpaikkaa, nostaa työllisyysasteen vuoteen 2011 mennessä 75 prosenttiin. Tämä aidosti voi tapahtua veronkevennysten, uudistetun veropolitiikan ja yrittäjyyden edistämisen kautta. Veronkevennykset eivät ole ylimittavia, vaan hallitusohjelma lähtee siitä, että palveluista huolehditaan, niin kuin myöskin vaalikeskustelussa asianmukaisesti todettiin ja läpikäytiin. Se, että veronkevennykset kohdistuvat erityisesti työhön kohdistuvaan verotukseen ja ansiotuloverotukseen, on ymmärrettävää, koska sillä luodaan ostovoimaa ja pidetään kasvupotentiaali yllä ja sitä kautta myöskin työllistetään.

Veronkevennykset ovat sosiaalisesti oikeudenmukaisia: Ne painottuvat pieni- ja keskituloisiin ja myöskin luovat työn kannustavuuden kautta kysyntää matalapalkkaisille toimialoille, keventävät yritysverotusta, uudistavat yhteisö- ja pääomaverokantaa alentamalla sitä ja toisaalta huolehtimalla siitä, että myöskään osinkoveron uudistuksessa pk-yrityksille ei tule kahdenkertaista eikä kiristyvää verotusta. Arvonlisäverotuksen alaraja muutetaan liukuvaksi, ja niin kuin hallituksen puolelta todettiin, myöskin hallitus on halukas osallistumaan unionin puitteissa kokeiluun palvelualan yritysten arvonlisäveron alentamisesta. Nämä ovat merkittäviä linjanvetoja, ja kun siihen lisätään myöskin se, että kiinteistöveron pohjaa ei laajenneta, takaa se myöskin maa- ja metsätaloudelle entistä paremmat edellytykset kehittyä jatkossa.

Kaksi kysymystä, joihin halusin tässä paneutua, ovat aluepolitiikka ja kuntatalous.

Aluepolitiikassa, niin kuin totesin, tavoitteena on sosiaalisesti oikeudenmukainen ja alueellisesti tasapainoinen kehitys. Aluepoliittisesti tämä hallitusohjelma toki jatkaa paljolti edellisen Lipposen hallituksen linjaa, pitää sisällään siellä aluekeskusohjelmat, osaamiskeskusohjelmat, kaupunkipolitiikan, mutta ensimmäistä kertaa hallitusohjelma pitää sisällään myöskin sen, että arvioidaan budjetin yhteydessä määrärahojen aluepoliittisia vaikutuksia, ja se takaa sen, että ei tehdä ratkaisuja, joilla alueellista kehitystä heikennetään. Maakuntahallintoa ja sen roolia tullaan vahvistamaan ja myöskin sulkua asettamaan muuttoliikkeelle.

Erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomen kannalta on merkittävä kannanotto se, että EU:n laajentuessa ja tämän ohjelmakauden päättyessä hallitus pyrkii myöskin huolehtimaan siitä, että tavoite 1 -tuet säilyvät vähintään entisen tasoisina, olipa sitten ohjelma minkä niminen hyvänsä, mutta huolehditaan siitä, että päästään maksimaalisiin aluetukiin myöskin unionin puitteissa. Me tiedämme, että unionin aluepolitiikka on lisäävää, ja vaikka hallitusohjelma ei sinällään sitä toteakaan, niin tämä hallitusohjelma uudistetun aluekehityslain myötä luo erinomaiset edellytykset myöskin kansallisen aluepolitiikan tehostamiselle, ja siinä mielessä on tietysti toivottavaa, että niissä linjauksissa, joita nyt näitten selvitysten ja yksityiskohtaisten budjettipäätösten jälkeen ollaan tekemässä, myöskin kansallinen aluepolitiikka nousee suureen arvoon ja yritystukipolitiikka rinnan veronkevennysten kanssa luo potentiaalia koko maassa vahvemmalle yritystoiminnan kehittämiselle.

Täällä useat helsinkiläiset ovat kantaneet huolta siitä, että hallitusohjelmassa kuntapolitiikan puolella Pääkaupunkiseutu on jäämässä huonoon asemaan suhteessa verouudistuksiin erityisesti yhteisöveron osalta. Jäätteenmäen lupausten osalta on todettavissa se, että hallitusohjelma lähtee siitä, että kuntakenttää kohdellaan tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti ja että jokaisessa kunnassa kyetään järjestämään palvelut sekä laadullisesti että määrällisesti riittävinä. Minä uskon ja luotan, että noissa ratkaisuissa, mitä hallitus kuntapolitiikan osalta tulee tekemään, tulee tämä näkökulma myöskin huolehdituksi.

Hallitus lupaa pitkäjänteistä kuntapolitiikkaa, peruspalveluohjelmaa ja peruspalvelubudjettia. Tässä erityisesti toivon sitä, että nyt kun peruspalveluohjelmaa lähdetään viemään eteenpäin, siinä syntyy aito viisipohjainen kanta: valtioneuvoston sisällä asiaan vaikuttavat ministeriöt ja Kuntaliitto, ja luodaan hyvä pohja, yhteinen perusta, tälle peruspalveluohjelmalle ja sitä kautta luodaan sitten vuosittain peruspalvelubudjetit. Tämä on se tavoite, jota nyt ollaan lähdössä toteuttamaan. Minä uskon, että tästä seuraa vakaa ja pitkäjänteinen kuntapolitiikka ja myöskin kuntien tulopohja tulee vakaaksi. Toivottavasti jo 2004 budjetissa peruspalvelubudjetti on mukana. Lähdemme tästä ajatuksesta.

Veijo Puhjo /vas:

Herra puhemies! Vasemmistoliitto painotti eduskuntavaalikamppailussaan julkisten palveluiden parempaa tasoa ja toimivuutta, alhaisen perusturvan parantamista sekä aiempaa tehokkaampaa työllisyyspolitiikkaa. Näiden tavoitteiden toteuttamisen kanssa katsoimme olevan täydellisessä ristiriidassa sen, että samaan aikaan harrastettaisiin aiempien eduskuntakausien suosimaa tuloveroalea.

Vaalikamppailun alussa veroale oli kovinkin suosittu teema. Aihe oli varsinkin kolmen suurimman puolueen suosiossa. Vasemmistoliitto vastusti alusta pitäen veronalennuksia. Me painotimme nimenomaan, että palveluiden asianmukainen järjestäminen ei voi toteutua, mikäli samanaikaisesti vähennetään valtion tuloja veroja alentamalla. Aikaa kului, ja julkisuudessa painottui yhä merkittävämmin tarve parantaa yhteiskunnan palveluita nykyisestään.

Kaikkien tiedossa oli, että terveydenhuolto on todellisessa kriisissä: Osastoja on suljettu, sairaaloita on lopetettu sekä pitkässä juoksussa hoitajien määrää on kokonaisuutena ottaen vähennetty. Palkka- ym. seikkojen takia lääkäreitä ja hoitajia on siirtynyt yksityiselle sektorille ja ulkomaille. Tämä on johtanut kierteeseen, josta on vaikea päästä pois. Ellei tähän saada korjausta, tahti vain kiihtyy. Tämä kaikkien tuntema vaikea tilanne oli vaaleihin osallistuville puolueille niin tunnistettava, että ne kokoomusta lukuun ottamatta tajusivat — kokoomuskin tajusi, muttei välittänyt — että hoitoonpääsyn turvaaminen, leikkausjonojen purkaminen ja toisaalla yhteiskunnassa muun muassa ryhmäkokojen pienentäminen tarhoissa ja kouluissa on täysin mahdotonta veroja alentamalla.

Olen melko varma siitä, että useimpien puolueiden arviot terveydenhuollon tilanteen oleellisesta parantamisesta ovat päätyneet myös siihen, että aiemmin suljettuja osastoja on jälleen otettava runsain mitoin käyttöön täysin uudella henkilöstöllä mitoitettuna. Nyt on tultu auttamatta erään tien päähän. Sairaanhoitopiirien ja kuntien kamreerit ja kamreerimaisen kaavamaisesti ajattelevat paikallispoliitikot ovat jo tsaarin ajalta periytyneiden tapojen mukaan alistuneet kritiikittä keskusvallan määräysten ja rahanjakojen "oikeellisuuteen" ja kuvitelleet samalla, että vain säästämällä ja edelleen säästämällä henkilökuntaa ja osastoja supistamalla saavutetaan terveydenhuollossa sellaista taloudellisuutta, millä kansalaisten hoito voidaan kaiken aikaa turvata. Tämä käsitys on osoittautunut vääräksi. Lisäksi heidän asenteensa on aiheuttanut sen, ettei keskusvallalle ole tullut täyttä kuvaa maakuntien terveydenhuollon oikeasta tilasta.

Pitkissä leikkausjonoissa on valtava määrä sairaita, joiden jälkihoito päiväkirurgian tapaan ei heti onnistu kotona, vaan he tarvitsevat asianmukaisen osastohoidon. Jonoja ei voi oleellisesti pienentää ilman uusien osastojen avaamisia eikä selvää henkilökuntalisää. Uskon, että nykyiset päähallituspuolueet vähänkin terveydenhuoltoa mietittyään ovat tämän ymmärtäneet. Siksi oli ymmärrettävää, että he vähensivät reilusti vaalikamppailussaan veronalennusvaateitaan.

Herra puhemies! Hallitusohjelman tultua julki olikin yllättävää havaita, että 1,12 miljardin euron tuloveronalennuksilla vain oppositio, kokoomus, sai vaalitavoitteensa läpi, kun tuloveroale aiotaan myöhemmin vielä suurentaa. On outoa, että tuloveroale otettiin ylipäätään käyttöön. Lipposen hallitusten tuloveroalet yli puolitoistakertaistuivat alkuperäisestä tavoitteestaan 34 miljardiin markkaan. Näin mittavilla summilla tavoiteltiin työttömyyden puolittumista. Viime kesästä lähtien on todettu, että suoritettu veroalelinja ei ollut oikea keino työttömyyden automaattiseen alenemiseen. Työttömyys on lähtenyt päinvastoin kasvuun. Veroalerahat ovat menneet muualle kuin kotimaisen toimeliaisuuden kasvuun. Siksi alesta olisi tullut luopua nyt kokonaan. Mainitun tuloveroalen sijasta olisi tarvittu välttämättä terveysprojektin täysimääräistä toteuttamista, vaikean pitkäaikaistyöttömyyden ratkaisemista sekä koko Suomen alueelle ongelmia aiheuttavan muuttoliikkeen hillitsemistä.

Viime hallituskausilla luotiin 300 000 uutta työpaikkaa, millä työttömyys ei kuitenkaan puolittunut. Nyt tavoitteena on luoda 100 000 uutta työpaikkaa. Tavoitetta on sanottu vaikeaksi toteuttaa. Mikäli tavoitteeseen ei päästä, on vaarana, että luodaankin 50 000 uutta kokopäiväistä työpaikkaa, joita hoitavat 100 000 puolipäiväistä työntekijää. Näin minun epäilemäni pätkätöistä aiheutuva pätkäkulutus ei toisi työllistyvien toimeentuloon mitään parannusta, minkä tietenkin pitäisi olla kaiken työllistämisen tavoite.

Maata vaivaavaan muuttoliikkeeseen on alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen luvannut toimenpiteitä. Veroalerahoja olisi tarvittu hoitohenkilöstön virkojen niin vakinaistamiseen kuin lisäämiseenkin sosiaali- ja terveysalalla. Samoin niitä olisi tarvittu Ahon hallituksen tapaan 100 000 pitkäaikaistyöttömän vuosittaiseen palkkaamiseen viime vuosien runsaan 35 000 työllistetyn sijasta. Näin toimien voisimme vaikuttaa ehkä ratkaisevasti työttömyyttä kohdanneen perheen muuttopäätökseen. Olen varma siitä, että työttömän epävarmuus työllistymisestä tai sijaisen epävarmuus työpaikastaan aiheuttaa heidän perheessään vakavaa harkintaa toisen puolison paremman työpaikan löytämiseksi toiselta paikkakunnalta. Tällaiseen muuttoharkintaan vaikuttavaan epävarmuuteen tulisi todella panostaa vakinaistamalla ainakin kaikki sellaiset työpaikat, joita yhteiskunnan on joka tapauksessa ylläpidettävä.

Herra puhemies! Hallitusohjelman 1,12 miljardia euroa tuloveroalena on arvoituksellinen summa. En tiedä, onko siihen päädytty sattumalta vai onko se tarkoituksellisesti desimaalilleen määrätty samaksi summaksi, mitä ajateltiin viime vuoden tammikuussa Terveysprojektin väliraportissa siksi rahamääräksi, mikä tarvitaan, jotta Suomen terveydenhuolto olisi vuonna 2010 keskimääräisellä eurooppalaisella tasolla. Mikäli se oli tarkoituksellista, on se katsottava siten terveysprojektin innokkaiden asiantuntijoiden härnäämiseksi. Härnäämistä tai ei, on terveysprojektin oikeaa tasoa tarkasteltava uudestaan.

Viime vuoden huhtikuun loppuraportin mukainen 700 miljoonan euron lisäpanostus on aivan riittämätön varsinkin, koska kuntien on siitä rahoitettava puolet. Kun terveydenhuollon kriisi on aiheutunut valtion vastuunkannon vähentymisestä, on valtion nyt alettava nostaa reilusti omaa osuuttaan terveydenhuollon kustannuksista. Sillä olisi myös selvää vaikutusta terveydenhuollon ammattilaisten innostukseen panostaa omaa itseään aiempaa enemmän niin terveydenhuollon kuin kaikkien kansalaistenkin eteen. Tästä lisäinnostuksen syntymisestä vakuutuin viime vuoden tammikuun lääkäripäivillä, missä kuuntelin kolmen päivän ajan alan ammattilaisia. Oli hienoa havaita, miten maamme terveydenhuollon huippuammattilaiset niin innostuksissaan ja melkeinpä suu vaahdossa olivat ottaneet terveydenhuoltojärjestelmämme kehittämisen tosissaan.

Lääkäripäivillä huokui näillä luennoilla upea henki: nyt tarjoutuu kerrankin mahdollisuus kehittää maamme terveydenhuolto sellaiseksi, että lääkärit voivat tehdä terveydenhuoltomme ja kansalaistemme eteen kaiken sen, mitä he osaavat ja mihin he kykenevät. Tämä henki lopahti varmaan alkuunsa, kun Raimo Sailas löi väliraporttilaisille luun kurkkuun tyyliin, että puuhastelkaa te vain terveysprojektinne kanssa, mutta rahaa ei tipu. Mutta prosessi osoitti kuitenkin sen, että terveydenhuoltomme ammattilaisilla on valmiutta lisäpanostuksiin, mikäli yhteiskunta vain antaa siihen tarpeelliset voimavarat.

Herra puhemies! Lopuksi lyhyesti vielä kahteen terveydenhuollon ongelma-asiaan.

Syrjäytymisen ehkäisy on ohitettu hallitusohjelmassa liian kepeästi. Kyse on suuresta asiasta, mihin nivoutuvat niin sosiaali- ja terveydenhuollon kuin työelämänkin haasteet. Kyse on myös rahallisesti suuresta asiasta. Siksi olisi tarkasteltava enemmän koko ongelmakentän kokonaisuutta, jotta suuria kustannuksia voitaisiin hallita paremmin. Lopputuloksena syrjäytymiskehityksestä on nähtävissä mielenterveysongelmien raju lisäys. Jotta psykiatrisen hoidon ja ennen kaikkea ennaltaehkäisyn oikea mitoitus koko yhteiskuntaa ajatellen saataisiin optimaaliseksi, esitän vakavasti harkittavaksi, olisiko koko psykiatria siirrettävä valtion vastuulle. Kyse on satojentuhansien suomalaisten aseman parantamisesta. Ensimmäisenä hätäapuna olisi kuitenkin jokaiseen kouluun järjestettävä uudestaan toimiva kouluterveydenhuolto.

Toiseksi otan esiin elintarvikevalvonnan. Jotta Suomen tavoitteleman EU:n elintarvikeviraston saaminen Suomeen olisi vankalla pohjalla, tulisi oma elintarvikevalvontamme saattaa asianmukaiseen kuntoon palkkaamalla siihen tarvittava määrä lisää terveystarkastajia.

Tony Halme /ps:

Arvoisa puhemies! Tässä on vettä. Ed. Zyskowicz sanoikin, että tässä on vettä. Viime puheessa punamulta tuli suuhun saakka niin, että kuivasi. Sitten myös ajattelin, onkohan puheeni niin tärkeä, että ed. Zyskowicz laittaa lehden alas, mutta näköjään ei.

Haluan tässä jatkaa vähän siitä, mihin viimeksi jäin, koska oli tosiaankin vain kymmenen minuuttia aikaa. Haluan myöskin aloittaa tämän isänmaallisesti. Haluan siteerata värssystä "Kotimaani ompi Suomi", jonka Suomen sotaveteraanit esittivät torstaina Ylioppilastalon juhlasalissa maamme presidenteille:

Elikkä: Onko väärin, jos rakastan omaa vaimoa enemmän kuin muiden? Onko väärin, jos ostan lahjan omalle lapselle, mutta en teidän? Onko väärin, jos rakastan veljeäni, mutta en teidän? Missä on raja ja kuka sen määrittelee, mikä on väärin ja mikä on oikein? Miksi on se väärin, kun minä sanon sen, mutta kun te sanotte sen, se on suvaitsevaa? Miksi en saa rakastaa enää omiani, vaikka te niin opetitte minulle lapsena? Koska ja kuka sen muutti? En vihaa muita, mutta rakastan omiani. Miksi se on väärin? En halua pahaa muille, mutta haluan hyvää omilleni. En tiedä, olisinko tässä, ellen olisi syntynyt Lauttasaaren turvalliseen lähiöön. En tiedä, olisinko tässä, jos minulla olisi ollut isä. En tiedä, olisinko tässä, jos äitini ei olisi laittanut minua ruotsinkieliseen kouluun, missä opin oikean ja väärän eron ja missä minua rangaistiin väärästä, mutta myöskin palkittiin oikeasta teosta. Mutta tiedän, että en olisi tässä, ellen olisi saanut enemmän ääniä kuin istuva pääministeri.

Arvoisa puhemies! Haluan siis jatkaa siitä, mihin edellisessä puheessani jäin. Hallitus aikoo tehdä 50 selvitystä asioista, joista pääministeri Jäätteenmäen johtama keskusta puhui vakaalla asiantuntemuksella ennen vaaleja. Huijasiko pääministeri äänestäjiä vaaleissa, kun esiintyi niin asiantuntevana? Ville Itälä on aivan aiheellisesti letkauttanut, että "on se hyvä, että Jäätteenmäki edes nyt selvittää, mitä vaalilupauksista seuraa". Minulle ne eivät tuota ongelmaa.

Yhtä asiaa ei kuitenkaan aiota hallitusohjelman mukaan edes selvittää eikä siitä ole tehty edes erillistä ohjelmaa, nimittäin kansalaisten turvallisuus. Minun vaalilupaukseni oli tulla tähän taloon parantamaan suomalaisten turvallisuutta. Saamani äänimääräkin jo osoittaa, että suomalaiset ovat asiasta samaa mieltä.

Turvallisuusasiat ovat huonossa kunnossa. Monet suomalaiset pelkäävät, ja, ikävä kyllä, pelko ei ole aiheeton. Rikostilastot rumenevat samaa tahtia kuin ulkomaalaisten määrä maassamme kasvaa. Nykyisellä maahanmuuttopolitiikalla sekä elintasopakolaisten määrä että heidän tekemänsä rikokset tulevat edelleen kasvamaan. Tässä salissa jokainen ymmärtää, mitä tarkoitan rikoksilla. Niitä ovat nimittäin raiskaukset, tapot, ryöstöt ja huumerikokset. Jokainen ulkomaalaisen tekemä rikos on myös kansanedustajien vastuulla, koska täällä eduskunnassa tehdyt lait vaikuttavat suoraan ulkomaalaisten määrään. Kun siis luette lehdestä ulkomaalaisten tekemistä raiskauksista, tapoista ja pahoinpitelyistä, pitäisi sen tuntua teidän omassatunnossanne, ainakin liberaalia maahanmuuttolinjaa kannattavilla, joihin sisältyvät vihreät, vasemmistoliitto, demarit ja suomenruotsalaiset.

Maahanmuuttolakiin pitäisi tehdä merkittäviä muutoksia. Töihin tänne kyllä saa tulla, kun maksaa verot, elättää perheensä ja noudattaa Suomen lakeja. Tänne tullessa pitäisi olla työlupa, jonka valtio myöntää harkinnan mukaan. Sosiaaliturvan piiriin ulkomaalaisten tulisi päästä vasta, kun he ovat tehneet työtä ja maksaneet veroja viiden vuoden ajan Suomen valtiolle. Myöskään hammashoitoon, koulutukseen ja muuhun verovaroin kustannettavaan toimintaan ei ulkomaalaisilla pitäisi olla etuoikeutta ennen Suomen kansalaisia. Tästä edellä lukemastani pitäisi tehdä muutos ulkomaalaislakiin.

Suomalaisten turvallisuudelle on lähiaikoina tulemassa uusia uhkatekijöitä. Kuten ensimmäisessä puheessani sanoin, ensi vuonna Euroopan unioniin liittyy useita entisiä itäblokin maita. Niissä järjestäytyneellä rikollisuudella on aivan eri rooli ja mahti kuin meillä koto-Suomessa. Mafiat vaikuttavat politiikassa ja ne harjoittavat jättimäistä bisnestä rikollisuudella, kuten huumekaupalla, prostituutiolla ja muilla rikoksilla. Kun rajat avautuvat myös Itä-Eurooppaan, rikollisista tulee EU-kansalaisia ja he voivat liikkua esteettä maasta toiseen. Mitä hallitus aikoo tehdä sille brutaalille totuudelle, että järjestäytynyt rikollisuus saapuu vuoden päästä toden teolla Suomeen ja samalla monet julmat ja törkeät rikokset tulevat lisääntymään rajusti?

Tämän hallituksen pitäisi huolehtia siitä, ettei yksikään ulkomaalainen saa enempää avustusta ja tukea kuin suomalainen. Miksi? No, tässä teille faktaa poliisin tilastoista vuodelta 2000 elikkä ei minun mielipiteeni.

Ulkomaalaisten rikollisuus suhteessa suomalaisiin: ryöstöjä neljä kertaa enemmän kuin suomalaiset. Näihin kuuluvat somalit, vietnamilaiset, virolaiset ja jugoslaavit: somalit 86 kertaa, vietnamilaiset 69 kertaa, virolaiset 26 kertaa, jugoslaavit 26 kertaa. Murhia, tappoja tai tapon yrityksiä ovat ulkomaalaiset tehneet suomalaisia kaksi kertaa enemmän. Säälittävintä, mutta viimeisimpänä tietystikin raiskauksia he ovat kovan tutkinnan ja työnteon jälkeen ehtineet tehdä 32 vuodessa, plus törkein tapaus: lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, 20. Eli periaatteessa vuodessa ulkomaalaiset ovat tehneet 52 henkistä tappoa meidän kansalaisiamme vastaan eli lapsiamme ja naisiamme vastaan. Tämä on neljä kertaa enemmän kuin me suomalaiset.

Ikävä kyllä, tämä on vain jäävuoren huippu, sillä nykyään suomalaiset eivät omassa maassaan uskalla syyttää ulkomaalaisia roistoja ilman, että saisivat rasistin leiman otsaansa, jopa poliisi tekee näin. Mielestäni te, jotka olette kannattaneet nykyistä ulkomaalaispolitiikkaa, olette vastuussa näistä törkeistä rikoksista. Jos näitä roistoja ei päästettäisi elämään meidän verorahoillamme, eivät he tekisi myöskään rikoksia. Miten te saatte yönne nukutuksi? Voin kertoa, että ne ihmiset, jotka asuvat ulkomaalaisten naapurissa, nukkuvat erittäin huonosti, jos ollenkaan.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Halmeen puheenvuoro oli jossain määrin häkellyttävä. En oikein tiedä, miten sitä lähestyisi, mutta ihan ensimmäiseksi joudun toteamaan tietysti näinpäin, että ne tilastotiedot, jotka minulla on ollut, osoittavat kyllä sen, että ulkomaalaisväestö Suomessa ei ole suhteessa suomalaisväestöön syyllistynyt rikoksiin kuin marginaalin verran enemmän. Tässä suhteessa on väärin syyllistää koko ulkomaalaisväestöä.

Mutta ennen kaikkea ed. Halmeen puheenvuoron perusteella, kun hän pohdiskeli sitä näinpäin, että ulkomaalaisväestö hyväksikäyttää suomalaista yhteiskuntaa joko niin, että ovat työttömiä täällä, tai sitten niin, että kun tulevat töihin, vievät työpaikat, tavallaan olemme siinä tilanteessa, että he ovat aina väärässä paikassa. Tämä asennoituminen itse asiassa halventaa 1,3:a miljoonaa suomalaista, jotka tällä hetkellä asuvat ulkomailla eli asuvat samanlaisessa tilanteessa kuin Suomessa asuva ulkomaalaistaustainen väestö. (Puhemies koputtaa) Minä toivoisin, ed. Halme, että te katsoisitte tämän kolikon molemmat puolet.

Tony Halme /ps(vastauspuheenvuoro):

Minulla on erittäin helppo ja nopea vastaus tuohon. Herra puhemies, minä asuin 16 vuotta USA:ssa itse, 6 vuotta Japanissa ja olen käynyt 36 maassa. Mutta näissä maissa nämä, paljonko edustaja sanoikaan, 1,2 miljoonaa, ovat työssä näissä maissa. He eivät ole sosiaaliturvan avustuksella. Nimittäin USA:ssa ei, niin kuin ei myöskään Espanjassa tai Italiassa, saa sosiaaliavustusta ennen kuin on tehnyt töitä viisi vuotta pohjalle.

Haluan lisätä tähän vielä, kun hänellä on eri faktat, että minulla on tässä raportti, jonka saa Helsingin poliisilta. Sen takia sanoinkin, että nämä ovat faktat, eivät minun mielipiteitäni.

Valto Koski /sd:

Arvoisa herra puhemies! Lähetekeskustelun aikana useat puhujat ovat arvioineet hallitusohjelmaa epämääräiseksi ja väittäneet, että monet asiat jäävät jatkoselvittelyn varaan. Hakeakseen tukea näille väitteille he ovat poimineet jopa ohjelman sivuilta irtonaisia lauseita, joilla viittaavat näihin selvityksiin. Mielestäni tällainen politikointi on hallitusohjelmaa arvioitaessa aivan liian kevyttä viihdettä ja osoittaa, miten ongelmallista joillekin puolueille on vaihtaa vaalitappion jälkeen vastuunkantajan rooli opposition rooliin. Keskustelu hallitusohjelmasta on myös osoittanut, miten vaikeata on suhtautua tässä uudessa tilanteessa siihen, että entisestä hallituskumppanista on tullut vastapeluri ja vastaavasti entisestä vastapelurista hallituskumppani.

Hallitus on antanut ohjelmalleen nimen "Työllä, yrittämisellä ja yhteisvastuulla uuteen nousuun". Ohjelman sivuille on kirjattu sen keskeiset tavoitteet. Hallitustyö on vasta alussa, ja todelliset haasteet ohjelmien toteuttamiseksi tulevat riippumaan paljolti siitä, minkälaiseksi toimintaympäristö sekä kotimaassamme että kansainvälisesti tulee muodostumaan.

On syytä todeta, että hallitus aloittaakin työnsä poikkeuksellisen vaativassa kansainvälisessä tilanteessa, joka luo epävarmuutta myös talouden kokonaiskehitykseen. Hallitusohjelman suuret ristiriidat liittyvätkin rahoituksen riittävyyteen ja ohjelman sisällön toteuttamiseen.

Menokehyksiin kiinninaulattu lisäys on kuitenkin osoitus hallituksen halusta jatkaa vakaalla ja hillityllä talouspoliittisella linjalla, mutta ohjelman sisältö ja yhteiskunnan todelliset tarpeet taas edellyttäisivät mitä ilmeisemmin suurempia panostuksia. Tämän johdosta on siis jo etukäteen selvää, etteivät tällä menonlisäyksellä tule läheskään kaikki tarpeelliset uudistukset rahoitetuiksi. Siksi joudutaan tekemään myös arvovalintoja. Kuten tiedetään, arvovalintojen tekeminen politiikassa on aina vaikeaa, koska niihin liittyy niin monia erisuuntaisia näköaloja ja intressejä. Tätä voi kuitenkin helpottaa nykyisen hallituksen verrattain kapea pohja.

Eräs arvovalintojen osa-alue on sosiaali- ja terveyspolitiikan alue. Sosiaali- ja terveyspolitiikkaa koskevat tavoitteet hallitus on kirjannut ohjelmansa neljänteen lukuun, jossa muun muassa todetaan seitsemän eri osa-aluetta ja tällainen teksti: "Väestön terveyden edistäminen, sairauksien ennaltaehkäisy sekä yksilön elämänhallinnan, työ- ja toimintakyvyn ja omatoimisuuden tukeminen ovat keskeisiä sosiaali- ja terveyspolitiikan tavoitteita." Näitä hallitus lupaa edistää yhteensovittamalla entistä paremmin sosiaali- ja terveyspolitiikkaa rinnakkain ja yhdenmukaisin tavoittein. Edellytyksiä tällaisen politiikan tavoitteiden toteutumiselle luodaan Kansallisen terveyshankkeen sekä Sosiaalialan kehittämishankkeen avulla. Päämääränä on lisätä kansalaisten hyvinvointia ja terveyttä sekä vähentää syrjäytymistä. Hallitus sanoo vahvistavansa myös terveydenhuollon ja sosiaalisen hyvinvoinnin näkökulmaa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ja toiminnassa kokonaisuudessaan.

Jos, niin kuin oletan, tämä toimintapolitiikka otetaan todella vakavasti hallituksen politiikassa, se luo ainakin lähtökohdiltaan oikean tavoitteen vastata niihin haasteisiin, joita sosiaali- ja terveyspolitiikkamme tänään pitää sisällään.

Haluan todeta, että vaikka pääministeri Paavo Lipposen hallitusten aikana myös sosiaalisektorin uudistuksia toteutettiin merkittävästi erityisesti työelämän alueella, tosiasiaksi kuitenkin on jäänyt, että sosiaalisektori on markkinatalouteen nojautuvassa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa vähän lapsipuolen asemassa. Vahvistusta väitteelleni haen niistä tutkimuksista, jotka osoittavat, että köyhyys ja syrjäytyminen ovat lisääntyneet ja samoin sen aiheuttamat monet ongelmat. Tutkimukset osoittavat myös, että suurin syy köyhyyden ja syrjäytymisen lisääntymiseen löytyy 1990-luvun alussa alkaneesta talouslamasta, joka vei monelta kansalaiselta työpaikan, aiheutti ylivelkaantumisia ja monia muita ongelmia. Osasta näitä ongelmia on päästy eroon, mutta niille, jotka edelleen painiskelevat näiden ongelmien kanssa, sosiaaliturvan taso näyttää edelleen olevan suuri ongelma.

Sosiaaliturvan sisällä on myös monia muita ongelmia. On todettava, että kun toinen käsi antaa, toinen käsi ottaa takaisin. Tämän on sanottu olevan yksi syy siihen, miksi esimerkiksi työtä ei kannata ottaa joissakin tapauksissa vastaan. Siksi nyt on aika käydä käsiksi koko sosiaalihuollon kehittämiseen ja katsoa sitä yhtenä kokonaisuutena sen toimivuuden paremmaksi takaamiseksi. Toivottavasti hallitukselta löytyy tahtoa ja voimia tämän ison ongelmakentän kartoittamiseksi.

Rajoitetun ajankäytön puitteissa laajempi puuttuminen sosiaali- ja terveyssektorin ongelmiin on tässä yhteydessä mahdotonta. On vain tyydyttävä siihen, että hallitusohjelman tavoitteet jatkossa jalostuvat ohjelmatyön edistyessä hyviksi käytännöiksi.

Arvoisa puhemies! En kuitenkaan malta olla puuttumatta yhteen yksityiskohtaan, joka ei tässä salissa eikä julkisessa keskustelussa ole noussut ongelmien suuruuden huomioon ottaen riittävästi esille. Kysymys on päihdepolitiikasta ja sen mukanaan tuomista suurista yhteiskunnallisista haasteista. Suomihan on aikanaan valinnut omaksi päihdepolitiikan linjakseen verrattain korkean verotuksen tien. Tällä politiikalla on ajateltu olevan päihteiden käyttöä hillitsevää ja sitä kautta myös sen aiheuttamia terveyshaittoja minimoivaa merkitystä. Tämä ei kuitenkaan ole täysin onnistunut. Päihdyttävien aineiden käyttö on lisääntynyt koko ajan, ja samalla myös niiden aiheuttamat ongelmat lisääntyvät. Kun lisäksi on tiedossa, että EU:n itälaajentuminen muuttaa tilannetta vielä huonompaan suuntaan, syyt tiedämme, on aihetta kysyä, hukummeko kohta viinaan. Stakesin eräästä luennosta poimin mielenkiintoisen lauseen, jossa kysytään: Mistä maksaja ja mistä maksoja? Se on aika hyvä kysymys tässä tilanteessa, kun nämä vaaratekijät vielä uhkaavat lisääntyä: Mistä maksaja ja maksoja?

Mitä hallitusohjelmassa aiotaan sitten tehdä tämän lisääntyvän päihdeuhkan torjumiseksi? Hallitus toteaa ykskantaan, että EU:n laajenemisen myötä Suomen mahdollisuudet ylläpitää alkoholin ja tupakan nykyisiä valmisteverokantoja heikkenevät. Tämä tosiasia siis tunnustetaan. Samalla tulee kuitenkin todetuksi mahdottomaksi sekin tavoite, joka hallitusohjelmassa mainitaan, että Suomi voisi hyvästä tahdostaan huolimatta vaikuttaa Euroopan unionin maiden suuntaan niin, että niiden alkoholiverotusta nostettaisiin Suomen tasolle tai edes siihen suuntaan.

Edellä kuvatun jälkeen on syytä kysyä, miten hallitus voi toteuttaa tavoitteensa uudistaa alkoholin verotusta suunnitelmallisella tavalla, jonka se sanoo parhaiten turvaavan verotulot ja minimoivan kansanterveydelliset ja taloudelliset haitat. Tavoitetta voidaan pitää sinänsä oikeana ja kannatettavana, mutta kun sille aletaan hakea sisältöä, monia suuria ongelmia ja ristiriitoja ilmaantuu tälle tielle. Vastakkain tulevat olemaan muun muassa alkoholi- ja terveyspoliittiset tavoitteet, liike-elämän vaatimukset sekä monet muut erilaiset intressit. Näyttää siis siltä, että päihteiden käytön yhä lisääntyviä ongelmia on erittäin vaikea kansallisesti hallita. Alenevat hinnat lisäävät kulutusta tilanteessa, jossa sitä pitäisi entisestään hillitä. Päihteiden saatavuus lisääntyy ja siirtyy yhä nuorempiin ikäluokkiin. Päihteiden käytön lisääntyminen on siis todellinen uhka ja yhteiskunnallinen ongelma. Inhimillisen hädän lisäksi se aiheuttaa yhteiskunnalle suuria menetyksiä ja yhä lisääntyvää rahoitustarvetta tilanteessa, jossa jo nyt on rajalliset mahdollisuudet hoitaa tätä ongelmakenttää.

Päihteiden käytön ongelmat tulevat esille myös hoitoketjujen toiminnassa. Siksi myös tämä osa-alue on otettava uudelleen selvityksen alle. On myös kyseenalaistettava, saavutetaanko nykyisellä hoitoketjulla asetetut tavoitteet päihdepolitiikassa vai jäävätkö hoitotoimenpiteet puolitiehen. Tällaiseenkin arvioon on syytä, kun tietää, että esimerkiksi akuutin hoidon jälkeen, joka sekin on jo kovin rajoitettua muun muassa kuntien taloudellisista syistä, monet jäävät vain oman onnensa nojaan: ei löydy asuntoa, ei työpaikkaa, joilla ihminen saatettaisiin takaisin yhteiskuntaan ja uuden elämän alkuun.

Arvoisa puhemies! Puhuttaessa päihdepolitiikasta on siis syytä juuri tässä tilanteessa kysyä, kenelle vastuu päihdepolitiikasta viime kädessä tässä yhteiskunnassa kuuluu. Kun otetaan huomioon hintojen alentumisen seuraamukset, päihteiden saatavuuden helpottaminen, elinkeinoelämän vaatimukset jne., näyttää siltä, että ratkaisu jää viime kädessä meidän poliitikkojen vastuulle. Tällöin on ratkaistava, miten estetään humalajuominen, on ratkaistava, miten päihdepolitiikka saadaan palvelemaan perheiden ja lasten hyvinvoinnin kehitystä ja monia muita asioita.

Suuri haaste meillä poliitikoilla ja uudella hallituksella onkin juuri päihdepolitiikassa. Hallitusohjelmassa tästä todetaan, että hallitus ohjaa valtion rahoitusta erityisesti mielenterveys- ja päihdehoitopotilaiden hoidon ja tukipalvelujen turvaamiseksi ja että hallitus tekee alkoholihaittojen ehkäisyä koskevan ohjelman ja valtioneuvoston periaatepäätöksen. Hallitus sanoo valmistelevansa myös huumausainepoliittisen toimenpideohjelman vuosille 2004—2007. Ohjelmatyön valmistelut ovat tietämäni mukaan käynnistymässä, mitä on syytä tervehtiä tyydytyksellä. Samalla on syytä toivoa, että päihdepolitiikka nousee yhteiskunnallisissa keskusteluissa riittävästi esille, jolloin voidaan saada sen toteuttamisellekin riittävää painoarvoa.

Arvoisa puhemies! Yhteiskunnan voimavarat ovat siis rajalliset. Hallituksen omaksuma tiukka menokuri edellyttää, jos aiomme luettelemiamme ongelmia hoitaa edes jossakin määrin, että syntyy sellaista lisäarvoa, joka mahdollistaa lisärahoitusta. Tällöin ennalta ehkäisevillä ja korjaavilla toimenpiteillä on suuri merkitys. Toivonkin, että hallitus ottaa toiminnassaan huomioon näitä ratkaisuja harkitessaan yhteiskuntapoliittiset kokonaisvaikutukset. Vain tämä tie on kestävä. Se ei toteudu säästöjen osalta hetkessä, mutta haittojen aiheuttamien inhimillisten kärsimysten lieventäminen tuo pitkällä aikavälillä säästöjä.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Valto Koski puheensa alkupuolella moitti oppositiota siitä, että poimitaan virke sieltä, toinen täältä.

Arvoisa puhemies! Jos olisi menetelty niin kuin olen useampaan kertaan todennut, että selvitettävät asiat, ne noin 50 kappaletta, olisivat olleet luettelona siellä lopussa; jos reaaliarvoltaan paraneviin etuuksiin olisi merkitty reaaliarvon korotustavoite; jos nimelliskorotuksia koskevat etuuksien muutokset olisi sellaisiksi kategorisoitu; jos ylipäätään olisi selvästi ilmaistu, mihinkä pyritään, niin silloin keskustelun taso olisi aivan kokonaan toinen, ja vielä erikoisesti, jos se hintalappuliite olisi ollut mukana, joka nyt ilmeisesti huomenna sitten kuitenkin tulee julkisuuteen.

Valto Koski  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei varmasti semmoista hallitusohjelmaa koskaan tähän maahan ole tehty, että se olisi reaalisesti sellainen kuin käytäntö tulee olemaan. Niin kuin tuossa äsken puheenvuorossani totesin, nämä epävarmuustekijät monelta osin ovat yksi syy siihen, että tänä päivänä esimerkiksi rahoituskehyksen toteutumisesta ei tiedetä. Sitä suurempi ongelma on näiden pienten lisäysten osoittaminen oikeaan paikkaan.

Vaikka ed. Pulliaisen puheenvuorolle on selkeästi katettakin, haluan kuitenkin todeta ja totean sen toistamiseen, että toivon mukaan tämä ohjelma aikanaan jalostuu hyviksi käytännöiksi kaikista ongelmistaan huolimatta.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! Anneli Jäätteenmäen yrittäjyyshallitus aloittaa työnsä varsin haastavissa olosuhteissa. Kansainvälinen talous on taantumassa, ja vaikeaan taloudelliseen tilanteeseen voidaan vastata vain hallituksen kattoteeman, työn, yrittäjyyden ja yhteisvastuullisuuden, avulla. Näiden kolmen sanan on leimattava hallituksen koko toimintaa ja politiikkaa. Nyt tarvitaan aitoa vastuunkantoa. Hallituksen kokoonpano merkitsee käytännössä sitä, että palkansaajat ja pienyrittäjät lyövät historiallisesti yhteistyön kättä. Maamme tulevaisuuden menestymisen kannalta tämä on välttämättömyys.

Suomen kansantalouden tilanne on vielä kohtuullinen. Tilanne on kuitenkin tyystin erilainen kuin se oli kahden edellisen hallituksen aikana ja miksi taloustilanne vielä alkuvuodesta arvioitiin. Kansainvälinen talous on yhä kriisiytymässä. Irakin sodan päättymiseen asetetut positiiviset tavoitteet eivät näytä toteutuvan. Euroopan unionin komission tuoreen ennusteen mukaan EU:n talous tulee kasvamaan tänä vuonna vain prosentilla. Tästä huolimatta euron vahvistuminen on yhä jopa todennäköistä USA:n talouskehityksen vuoksi. Juuri tällä hetkellä myös Aasian kasvuunkin liittyy olennaisia ja useita riskejä.

Tiivistetysti voikin sanoa, että talouden alueella näkyvissä on paljon riskejä. Siinä missä Lipposen hallitukset saattoivat luottaa talouspolitiikassaan vientiteollisuuden vetoon, Jäätteenmäen hallituksen on ratkaistava viennin vauhdittamisen lisäksi kotimarkkinoiden nykyistä selvästi myönteisempi kehitys. Mielestäni tämä muodostaa sen keskeisen lähtökohdan, minkä vuoksi on hallitusohjelman näkökulmasta viisasta, että tämä on jätetty riittävän väljäksi, niin että nämä käytännön toimenpiteet voidaan sopeuttaa sitten varsinaisen hallitustyön juoksun myötä. Vielä jos ajattelemme vajaan viimeisen kymmenen vuoden kehitystä, on aivan olennaista tunnustaa ääneen se, mikä on ollut yhden teollisuudenalan eli tieto- ja viestintäteknologian ja vielä yhden yrityksen, Nokian, merkitys tässä koko kansantalouden myönteisessä kehityksessä.

Hallitusohjelmaan kirjatut tavoitteet: valtiontalouden tasapainon säilyttäminen, työllisyyden nostaminen ja tulonsiirtoihin tähtäävien tehtävien panostusten toteuttaminen, alleviivaavat talouskasvun välttämätöntä merkitystä. Tulevan hallituskauden aikana Suomen on valmistauduttava myös alkavaan väestön ikääntymiseen. Mitä positiivisempaa talouskehitys on, sitä todennäköisemmin tavoitteet ovat toteutettavissa.

Kuluttajien luottamuksen säilyttäminen tulee vaatimaan erityisiä ponnistuksia. Olennainen kysymys hallituksen kannalta on, miten työllisyyttä voidaan tukea parhaalla mahdollisella tavalla heikonkin talouskasvun olosuhteissa. Nykyisessä tilanteessa ei nimittäin ole mielekästä laskea kaikkea paranevan taloustilanteen varaan. Alkuvuoden aikana reilut 30 suuryritystä on kertonut irtisanomis- ja lomautustarpeistaan. Yt-neuvottelujen alla olevat toimet koskettavat yli 10 000:ta työpaikkaa. Määrät eivät ole hälyttäviä, mutta ne entisestään korostavat kuluttajien luottamukseen kohdistuvaa uhkaa. Mitä kauemmin kansainvälinen taantuma jatkuu, sitä elintärkeämmäksi käy kotimarkkinoiden kehityksen kannalta yrittäjyys.

Hallitusohjelman työllisyystavoitteeksi on asetettu työllisyyden nostaminen 100 000 hengellä vaalikauden loppuun mennessä. Tätäkin merkittävämpää on, että pitkän tähtäimen eli kahden vaalikauden päämääräksi on asetettu 75 prosentin työllisyysaste. Tavoitteen realistisuutta on eräissä yhteyksissä epäilty. On kuitenkin huomattava, että väestön ikääntyminen pakottaa meidät nostamaan merkittävästi työllisyysastetta. Tässä tavoitteessa on tavalla taikka toisella meidän yhteisesti onnistuttava. Ilman riittävän korkeaa huoltosuhdetta seurauksena on välttämättä hyvinvointipalvelujen leikkaaminen.

Hallitus otti ohjelmassaan maltillisten veronalennusten linjan. Ansiotuloihin painottuvat, runsaan miljardin euron veronkevennykset toteutetaan etupainotteisesti ja työllisyyttä korostaen, pieni- ja keskituloisiin kohdistaen. Työllisyyttä tuetaan myös matalapalkkaisten töiden työnantajamaksuja keventämällä. Talouden kehityksestä riippuen vaalikauden puolivälissä on arvioitava verotusta uudelleen. Työllisyyskehityksen kannalta on keskeistä, että hallitus kykenee luomaan yrittäjyyttä harkitsevalle konkreettisia kannustimia. Esimerkiksi yrittäjyyden byrokraattisten esteiden purkamisen, yritysrahoituksen helpottamisen ja sukupolvenvaihdosten verotuksen keventämisen kaltaisten välttämättömien uudistusten lisäksi tarvitaan ratkaisuja, jotka viestittävät yhteiskunnan kirjaimellisesti suosivan yrittäjyyttä.

Kansainvälisen talouskehityksen ja työllisyyskehityksemme yhteyden katkaiseminen on mahdollista vain yrittäjyyden avulla. Vasta kun yrittäjyydestä on tullut kadehdittava uravaihtoehto, voimme olla tyytyväisiä toteutettuun yrittäjyyspolitiikkaan. Kannustavuuteen pakottavat yrittäjyyteen luontaisesti liittyvät riskit, jotka tulevat aina rajoittamaan yrittäjyydestä kiinnostuvien ihmisten määrää. Kokoomuksen taholta on voimakkaasti kritisoitu kaksinkertaiseen osinkoverotukseen palaamista nimenomaan yrittäjyyden vastaisena toimena. Hallitusohjelman sisällön luonne lähtee siitä, että pk-yritykset on kuitenkin jätetty osinkoverotuksen kiristyksen ulkopuolella. Samalla kansainvälinen kilpailukyky turvataan keventämällä yritysverotusta.

Hallitusohjelman merkittävin uudistus on kuitenkin poikkihallinnollisten ohjelmien käyttöönotto. Hallinnonalojen väliset politiikkaohjelmat haastavat politiikkaohjelmaa johtavan ministerin ja ohjelmajohtajan aidosti poikkihallinnolliseen yhteistyöhön. Yrittäjyyden politiikkaohjelman toteuttamiseen kohdistuu koko hallituksen tavoitteiden kannalta voimakkaita odotuksia. Tämän vuoksi on toivottavaa, että hankkeen ohjelmajohtajaksi saadaan henkilö, jolla on aito yhteys yrittäjyyteen. Poikkihallinnollisten tavoitteiden toteuttaminen on helpointa hallinnon intressipiirien ulkopuolelta tulevalla henkilöllä. Tietoyhteiskuntaohjelman kohdalla poikkihallinnollisuuden tarve on ehkä vieläkin merkittävämpää. Ohjelman ottaminen pääministerin alaisuuteen on merkittävä askel, jolla tietoyhteiskuntapolitiikan toteutukseen saadaan riittävää tehoa.

Arvoisa puhemies! Perhepolitiikka on hallitusohjelmassa hyvin esillä, joskaan kaikki keskustan kannalta tärkeät tavoitteet eivät ole toteutuneet. Lapsilisän, osittaisen hoitorahan, kotihoidon tuen ja vanhempainrahan korottaminen ovat odotettuja uudistuksia. Erityisen huomion ansaitsee se, että hallitusohjelmaan on kirjattu keskeisiä tavoitteita lasten turvallisen kasvuympäristön kannalta. Työn ja perheen yhteensovittaminen, aamu- ja iltapäivätoiminnan kehittäminen, perhepolitiikan ennustettavuus sekä alkoholin ja väkivaltaviihteen haitallisten vaikutusten torjuminen ovat todella merkittäviä asioita tulevaisuuden hyvinvoinnin kannalta. Vieläkään kotona tapahtuva lastenhoito ei saa tuekseen riittäviä kannustimia.

Valitettavasti valtion omistajapolitiikan kokonaisjärjestely jäi osin avoimeksi. Omistajapolitiikan osalta hallitusohjelmassa ei kyetty vielä ratkaisemaan markkinaehtoisten yhtiöiden lopullista sijoituspaikkaa. Luvattu selvitys on syytä toteuttaa välittömästi ja tehdä lopullinen päätös tämän tärkeän asian hoitamiseksi.

Arvoisa puhemies! Kokonaisuutena hallitusohjelma on onnistunut ja nostaa esiin kunnianhimoiset tavoitteet. Tiukka menokuri on viisautta. Nyt tulevien vuosien työn päävastuu on niiden toteuttamiseen nousevan politiikan sisällön täsmentämisessä. Muun muassa työllisyys- ja yrittäjyysohjelmiin on sisällytettävä rohkeita ja ennakkoluulottomia avauksia.

Juhani Sjöblom /kok:

Arvoisa puhemies! Pääministeri Jäätteenmäen hallituksen ohjelma on saanut mahtipontisen nimen: "Työllä, yrittämisellä ja yhteisvastuulla uuteen nousuun." Ennen vaaleja keskustan puheenjohtaja Jäätteenmäki puhui paljon yrittämisen edellytyksistä ja työttömyyden vähentämisestä sekä erityisesti monista uusista keinoista, joilla työttömyys voidaan poistaa. Olisi voinut odottaa, että hallitusneuvotteluissa kepu ei olisi pettänyt keskeisimpiä lupauksiaan, vaan olisi todellakin tuonut pöytään jotain sellaisia uusia toimenpiteitä, joista se ei olisi luopunut tai tehnyt kauppaa ansaitakseen pääministerin paikan ja aseman SDP:n apupuolueena.

Hallitusohjelmassa ilmoitetaan varsin selkeästi, että yhtiöveron hyvitysjärjestelmä, niin sanottu avoir fiscal, tullaan poistamaan ja saattamaan osingot osittain kahdenkertaisen verotuksen piiriin. Tämä yksi koko ohjelman olennaisista kohdista, jotka koskevat yrittäjiä, alkaa lauseella: "Pääoma- ja yritysverotusta tarkistetaan veronsaajien asema ratkaisussa turvaten." Onkin perusteltua heittää ilmaan kysymys, miten turvattaisiin veronmaksajien asema.

Hallitusohjelmaan sisältyy kirjaus siitä, että osingot osittain saatetaan kahdenkertaisen verotuksen piiriin. Toisaalta annetaan uskoa, että pienten ja keskisuurten yritysten verotus ei kiristyisi; siinähän puhutaankin vain osingonjaon verotuksesta, ei yritysten kokonaisverouudistuksesta tai yrityksen kokonaisverotuksen kiristämisestä. Tällainen esitys on omiaan luomaan epävarmuutta yrittäjien keskuudessa. Kukaan ei tässä vaiheessa osaa ennustaa, miten pienet ja suuret tai perhe- ja pörssiyritykset tullaan jakamaan eri kasteihin. Syntyvä epävarmuus taas on omiaan aiheuttamaan sellaistenkin yritysten taseiden korjailua, joita uusi tilanne ei tulisi koskemaan.

Me kokoomuksessa olisimme mieluummin ottaneet hallitusohjelman pohjat Leppäsen ja Sailaksen työryhmien kokonaisvaltaisista esityksistä kuin Arvelan raportista. On todettava, että kun kokoomus ei jotain asiaa hyväksy, se myös tarkoittaa "ei" eikä vain hyvää lähtökohtaa perusteelliselle kaupankäynnille, kuten keskustassa. Keskustan "ei" ei ole kokonaan "ei" vaan "melkein ei", niin että perääntyminen valtapoliittisessa pelitilanteessa on vielä mahdollista.

Jäätteenmäen hallitus sen sijaan ilmeisesti otti Arvelan ehdotukset käyttöön. Ainakin hallitusohjelman kirjaukset mahdollistavat esitysten toteuttamisen. Kaikki tulkitsijat ovat olleet yhtä mieltä siitä, että hallitus tulee esittämään yhtiöveron hyvitysjärjestelmän poistamista, mutta suurempi epäluottamus kohdistuukin niihin lieventäviin lääkkeisiin, joita tarjotaan vastineeksi, kuten yhtiöverokannan alentamiseen ja mahdollisesti palautusten käyttöönottoon sekä arvonlisäveron alarajan muuttamiseen liukuvaksi. Tässä liikutaan sellaisella alueella, jossa pienet virheet aiheuttavat suuret menetykset rahavirroissa. Pitäisi voida rehellisesti myöntää, ettei neutraalia verotusta ole olemassakaan eikä myöskään neutraalia verouudistusta, vaan reformin jälkeen veronmaksajien keskinäinen kohtelu muuttuu aina väistämättä. Nyt hallitus lähtee omaehtoisesti romuttamaan sellaista järjestelmää, joka on toiminut loistavasti. Nimenomaan veronsaajien näkökulmasta on ollut merkityksellistä, että yhteisöveron tuotto kohosi järjestelmän muutoksen jälkeen kahdeksankertaiseksi. Suomessa tuotto on Oecd-maista korkeimpia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Nyt kun tuotto muun muassa kansainvälisen kysyntätilanteen heikkenemisen vuoksi uhkaa laantua, on Jäätteenmäen hallitus päättänyt lähteä kiristämään vyötä kuopan pohjalla.

Arvoisa puhemies! On mielenkiintoista nähdä, miten kaikki hyvät ja kalliit hyvinvointipalvelut ja tulonsiirtojen lisäykset pystytään rahoittamaan, kun auto-, alkoholi- ja tupakkaveroista ei löydy enää jatkossa liikkumavaraa. Aikaisempien sulle—mulle-hallitusten aikakaudella otettiin velkaa ja kustannusten karattua käsistä devalvoitiin siksi, etteivät hallitukset olisi joutuneet harjoittamaan ikävää, säästeliästä talouspolitiikkaa. Kiitos hyvien kokoomuslaisten valtiovarainministerien, Viinasen ja Niinistön, sekä VM:n virkamiesten luoman perinteen Suomen kansa on oppinut suhtautumaan epäilevästi valtion lisävelanottoon, erityisesti nuoremmat kansalaiset, jotka tulevat kantamaan päävastuun tulevaisuuden veloista ja maksuista.

Herra puhemies! Hallitusohjelma konkretisoituu kunnolla ensimmäisen kerran vasta syksyllä, kun tulemme näkemään, miten kirjaukset näkyvät hallituksen ensimmäisessä budjetissa. (Ed. S. Lahtela: Se jatkaa vanhaa linjaa!) Sosiaali- ja terveysministeriltä sopii kysyä, miksi hallitusohjelman sosiaaliturvaa koskevassa osuudessa ei ole mitään konkreettista yrittäjien sosiaaliturvan kehittämisestä. Kansainvälisessä vertailussa maassamme on aivan liian vähän yrittäjiksi haluavia, ja tätä tilannetta olisi ohjelmassa pitänyt huomioida.

Verotilijärjestelmän käyttöönottoa tulisi vauhdittaa ja ryhtyä välittömästi sen vaatimiin uudistuksiin verohallinnossa. Se olisi yksi konkreettinen uudistus, joka auttaisi pieniä yrityksiä merkittävästi ja keventäisi niiden byrokratiaa. Nähtäväksi jää, löytyykö uudelta hallitukselta riittävästi halua ennakkoluulottomasti ryhtyä tämän tyyppisiin uudistuksiin.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Eduskunta on jo keskustellut lähes viikon ajan pääministeri Anneli Jäätteenmäen hallituksen ohjelmasta. Puheenvuorot ovat olleet väkeviä ja kirpeitä kannanottoja sekä puolesta että vastaan. Oppositio on narissut kuin pakkaslumi reenjalaksen alla. Erityisesti tässä keskustelussa ovat merkillepantavia ne kriittiset puheenvuorot, joissa on laskettu, montako kertaa esimerkiksi sanat "selvitetään", "tutkitaan" tai "suunnitellaan" esiintyvät ohjelman tekstissä. (Ed. Vahasalo: Liian monta!) Mielestäni, jotta päästään hyvään lopputulokseen, on laadittava tilanneanalyysi, missä ollaan, ja sen jälkeen asetettava tavoite, mihin pyritään. Kolmanneksi tehdään suunnitelma eli valitaan ne välineet, joilla päästään asetettuun tavoitteeseen. Tässä hallitusohjelmassa on menetelty juuri näin edellä kuvatulla tavalla ja asetettu kysymykset: Missä olemme, minne haluamme ja miten menemme? Vanha sananlasku sanoo: Hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty.

Esitetty hallitusohjelma mahdollistaa suunnanmuutoksen. Tämän uuden hallituksen päälinjana on yrittäjyyden ja yhteisvastuun vahvistaminen, työttömyyden nujertaminen yrittäjyyttä vahvistamalla. Ohjelmassa näkyy vahva yhteisvastuu yhteiskunnan heikompiosaisista; samoin ohjelmaan on sisällytetty vahvasti peruspalvelujen parantaminen, lapsiperheiden aseman parantaminen ja aluekehityksen tasapainottaminen.

Arvoisa puhemies! Haluan tässä puheenvuorossani tarkastella hieman lähemmin ohjelman kahdeksatta lukua, joka on nimeltään Asuminen. Taustatiedoksi totean, että olen koulutukseni ja ammattitaitoni vuoksi ollut pitkään, aina jo vuodesta 1974 alkaen, hyvin voimakkaasti tekemisissä rakentamisen ja ennen kaikkea asuntorakentamisen, asuntotuotannon, kanssa.

Tämä kahdeksas luku käsittelee mielestäni ihan riittävässä laajuudessa asumista, asumisoloja ja asuntorahoitusta. Haluan kuitenkin nostaa esille tästä kohdasta erään asian, joka voi koskettaa meitä kaikkia, meitä kaikkia varallisuudesta riippumatta, nimittäin asunnoissa mahdollisesti esiintyvät home- ja kosteusvauriot. Ohjelmassa lukee sanatarkasti sivulla 26 näin: "Kiinnitetään huomiota home- ja kosteusvaurioiden ennaltaehkäisemiseen ja kohennetaan homevaurioista kärsivien asemaa." Tavataan sanoa ainakin meillä päin: Koi syö, ruoste raiskaa ja home vie loput.

Asuntojen kosteus- ja homeongelmat ovat viime vuosina suorastaan räjähtäneet käsiin. Moni onneton on joutunut evakkoon omasta kodistaan, ja sairastumisen määriä on edes mahdoton arvioida. Homeongelmissa painitaan monien pelkojen kanssa. Ensimmäinen viite kodin homevaurioista on melkoinen sokki. On syntynyt siis homekammo, eikä syyttä. Kosteus- ja homevauriot ovat sijaintinsa suhteen kaikkiruokaisia. Vaurioita esiintyy yhtä hyvin sata vuotta vanhoissa kerrostaloissa kuin juuri valmistuneissa koulurakennuksissa tai pientaloissa. Pientaloissa suurin osa home- ja kosteusvaurioista esiintyy kosteissa tiloissa. Eniten näitä vaurioita on havaittu 1960- ja 1970-luvulla rakennetuissa pientaloissa ja vähiten, yllätys yllätys, 1980-luvulla tehdyissä pientaloissa. (Ed. Salo: Paljonko rahaa tulee?)

Rakenteissa esiintyvä kosteus aiheuttaa homevauriot. Homeitiöitä on kaikkialla, ja ne ovat varsin vaatimattomia kasvuedellytystensä suhteen. Ravinteita ja lämpöä on rakennuksissa lähes aina riittävästi. Materiaalien kosteus on ainoa homesienten kasvua säätelevä tekijä. Rakennusten homesienet tuottavat sisäilmaan itiöiden lisäksi kaasumaisia ja haisevia aineenvaihduntatuotteita. Altistuminen homeille ilmenee yleensä ärsytys- ja yleisoireina. Näitä ärsytysoireita ovat muun muassa nuha, yskä, silmien kirvely, kutina, äänen käheys ja hengenahdistus. Yleisoireina ovat muun muassa pääsärky, keskittymisvaikeudet, pahoinvointi ja nivelkivut. Myös iho-oireet ovat mahdollisia. Homeille altistuneilla esiintyy tavallista useammin flunssaa, keuhkoputkentulehduksia ja poskiontelontulehduksia.

Yksittäiselle ruokakunnalle kosteus- ja homevaurio aiheuttaa huomattavia kustannuksia. Niitä ruokakuntia on autettava, joiden omat taloudelliset voimavarat eivät yksinkertaisesti riitä tarvittavien korjausten suorittamiseen. (Ed. Salo: Tuleeko sitä rahaa hallitukselta?)

Arvoisa puhemies! Asuntokantamme ikääntyy ja entistä suurempi osa rakentamisestamme tulee jatkossa olemaan peruskorjausrakentamista. Asuntokantamme on merkittävä osa kansallisvarallisuuttamme, ja tämän varallisuuden arvo on yli 200 miljardia euroa. Talojen ja rakennusten korjaaminen on nimenomaan tämän varallisuuden arvon säilyttämistä. Korjausinvestointien toteuttamiseksi tarvitaan kannustimia, hyviä käytäntöjä sekä mahdollisesti jossakin laajuudessa myös valtion tukea.

Arvoisa puhemies! Vielä muutama sana tästä vajaan kahden viikon ikäisestä hallituksesta.

Hallitus syntyi nopeasti, ja se syntyi uuden perustuslain mukaisesti eduskuntavetoisesti. Tunnusteluvaihe ja neuvottelut vietiin läpi nopeasti ja asiallisesti. Tästä kuuluu kiitos kaikille neuvottelujen osapuolille. Hallituksen tehtävä ei tule olemaan helppo. Talouden kasvu on hidasta ja työttömyys ilmeisesti nousussa, mutta muistetaan: ei kriisitunnelmiin meillä ole suinkaan aihetta.

Haluan toivottaa onnea ja menestystä pääministeri Anneli Jäätteenmäelle sekä kaikille hallituksen ministereille vaativassa ja vastuullisessa tehtävässä. Samoin toivotan onnea ja menestystä eduskunnan puhemiehistölle. Lopuksi kohdennan sanani koko eduskunnalle yhteisesti: Tehdään yhdessä — tehdään yhdessä viisaita päätöksiä!

Petri  Salo  /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Ahonen kiinnitti ihan oikein huomiota tähän homeongelmaan ja rakentamisen problematiikkaan, mitä jo vuosikymmeniä on jatkunut. Hän kertoi, että hallitusohjelmassa hyvin painokkaasti sanotaan, että tähän asiaan kiinnitetään huomiota. Minun mielestäni nämä ongelmat eivät enää parane pelkästään huomion kiinnittämisellä, vaan pitäisi olla myöskin konkretiaa, paljonko lisätään rahoitusta esimerkiksi koulujen, terveyskeskusten ja myöskin yksityisten rakennusten korjaamiseen ja korjausrakentamiseen. Tätä me täältä oppositiosta odottaisimme.

Kiinnittämällä huomiota näihin asioihin ei saada aikaan mitään. Ongelma vain siirtyy eteenpäin, ja nämä kaikki terveysongelmat, jotka mainitsitte, vain jatkuvat ja koituvat kustannuksina suomalaiselle terveydenhuollolle. Missä on se konkretia?

Esko Ahonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuossa kun totesin, että on tällaisia yksittäisiä ruokakuntia, jotka tulevat tarvitsemaan yhteiskunnan tukea selvitäkseen homeongelmaisesta talosta, niin arvelisin niitä olevan ja joittenkin tutkimusten mukaan näitä on 300—400 taloutta keskimäärin vuositasolla. Mutta kaiken kaikkiaan enimmillään tarvitaan rahaa, siis joko yksittäistä rahaa, yhteiskunnan rahaa tai sitten jotakin muuta kautta tullutta rahaa, tällaiseen peruskorjausrakentamiseen noin 3—6 miljoonaa euroa.

Raija Vahasalo /kok:

Arvoisa puhemies! Laki ja asetus lasten päivähoidosta tuli voimaan vuonna 1973. Siitä on lähes 30 vuotta. Sen voimaantulon jälkeen päivähoidon tehtävä on huomattavasti laajentunut ja muuttunut. Se on muuttunut työvoimapoliittisesta tehtävästä myös perhe-, sosiaali-, varhaiskasvatus- ja koulutuspoliittiseksi tehtäväksi. Lasten päivähoitopalvelut ovat läheisessä yhteydessä ennalta ehkäisevän lastensuojelun kanssa. Lasten päivähoidossa pyritään ennalta ehkäisemään ja korjaamaan myös oppimisvaikeuksia. Päivähoidossa hoidetaan suuri määrä erityistä hoitoa ja kasvatusta tarvitsevia lapsia. Uutena haasteena on tullut myös kuusivuotiaiden lasten oikeus maksuttomaan esiopetukseen.

Oecd toteutti varhaiskasvatusvertailun kahdentoista eri maan osalta. Suomen kohdalla päivähoidon heikkouksiksi todettiin pienten koululaisten iltapäivätoiminnan kurja tilanne ja myöskin 4—5-vuotiaitten lasten vähäinen osallistuminen erilaisiin pedagogisiin toimintoihin. Suomessa nimittäin vain puolet lapsista osallistuu päivähoidon pedagogisiin palveluihin. Muissa Pohjoismaissa tilanne on paljon parempi. Vastaava luku siellä on yli 80 prosenttia. Heikkoon osallistumiseen on useitakin syitä. Yksi syy on kuitenkin se, että päivähoidon imagossa korostuu yhä työvoimapoliittinen tehtävä liiaksi. Voimassa olevassa päivähoitolaissa ei ole otettu huomioon laajaa varhaiskasvatustutkimuksellista tietoa, jota on tuotettu aika runsaastikin viimeisen vuosikymmenen aikana. Nykyisessä laissa ei ole myöskään näkemystä perheen ja päivähoidon yhteistyöstä eikä päivähoidon laadun arvioinnista.

Vuonna 99 sosiaali- ja terveysministeriön varhaiskasvatustyöryhmä päätyi esityksissään esittämään päivähoitolainsäädännön uudistamista. Tein myös viime kaudella toimenpidealoitteen päivähoidon kokonaisuudistamisesta. Aloitteen allekirjoitti pitkälti yli sata edustajaa. Kuitenkin jos nyt katsomme hallitusohjelmaa, päivähoitolain uudistus kuitataan yhdessä virkkeessä näin: "Päivähoitolakia uudistetaan muun muassa määrittelemällä päivähoidon enimmäisryhmäkoko." Olisinkin kysynyt uuden hallituksen ministereiltä, jos heitä täällä olisi näköpiirissä, aikooko hallitus tehdä päivähoitolain kokonaisuudistuksen vai eikö aio. Aikooko hallitus tyytyä vain muuttamaan päivähoidon enimmäisryhmäkokoasiaa, kun koko päivähoitolaissa on niin paljon muuta korjattavaa ja ministeriössä korjaustyön valmistelua onkin jo aloitettu? Aikooko hallitus tehdä päivähoidon kokonaisuudistuksen?

Eero Heinäluoma /sd:

Arvoisa puhemies! Täällä on käyty viime päivien aikana erinomaisen hyvä keskustelu siitä, mikä on vaaleja edeltäneiden kannanottojen ja nyt täällä esittelyssä olevan hallitusohjelman välinen yhteys. Voi sanoakin, että demokratiamme kannalta tämä on aika oikeutettu kysymys ja perustavaa laatua sellainen.

Sosialidemokraattien kannalta on helppo asettua tämän hallitusohjelman taakse. Se kaikessa keskeisessään nojaa siihen linjaan, jonka SDP omassa vaaliohjelmassaan esitteli ja jolle se sai myös kansalta keskeisen valtakirjan, näin palvelujen osalta mutta myös eräiden tulonsiirtovahvennusten, kuten lapsilisien korottamisen, osalta ja myös oikeastaan veropolitiikan kohdalta.

Jos ensinnäkin katsoo vähän tarkemmin hallitusohjelman kokonaisuutta, siinä on monta sellaista asiaa, joita toivoisi varsinkin niiden puolueiden, jotka ovat olleet mukana kuluneet kahdeksan vuoden hallitusyhteistyössä, voivan riemurinnoin ja ilman ongelmia kannattaa. Nimittäin esimerkiksi EU-politiikassa jatketaan sitä hyvää linjaa, jonka Lipposen ykkös- ja kakkoshallitus ovat osaltaan luoneet, eli Suomen osallistumista vahvistuvaan, tiivistyvään Euroopan unionin yhteistyöhön kuitenkin turvaten pienten maiden edut.

Samaten aluepolitiikassa perusteiltaan tämä jatkaa vanhaa koeteltua ja uudistunutta aluepolitiikan ajattelua, niin kuin täällä on todettu hyvin — osaamiskeskuksia, alueiden osaamista, omia vahvuuksia korostava linja — ja sitä vähän terästetään uusilla panostuksilla, niin kuin hallitusohjelmasta ja myöhemmin kehyspäätöksestä tulee ilmenemään. (Eduskunnasta: Entä Hesan seutu?) — Helsingin osalta ohjelma toteaa, että me tarvitsemme uudistuksia sekä kuntien valtionapu- että yhteisöverokäytäntöihin. On ilman muuta selvää, että näiden uudistusten yhteydessä me tarvitsemme ratkaisuja, jotka koko Pääkaupunkiseudun osalta muun muassa parantavat nykyistä tilannetta, koska ne ratkaisut, joihin edellisessä hallituksessa opposition suosiollisella myötävaikutuksella mentiin, olivat Pääkaupunkiseudun kunnille aivan liian rankkoja sen jälkeen, kun talouskehitys kääntyi laskuun. Tässä me tarvitsemme myös jatkossa yhteistyötä niin hallituksen sisällä kuin hallituksen ja opposition välillä.

Keskeisintä on, että tämä hallitus jatkaa siinäkin edeltäjänsä linjaa, että se pitää työllisyyttä kaiken politiikan tärkeimpänä tavoitteena. Kun edellisessä hallitusyhteistyössä Suomeen saatiin aikaan kuuluisilla vanhoilla konsteilla 300 000 uutta työpaikkaa, en ollenkaan epäile, ettei keskustan uusien lääkkeiden tuonti tähän johda 100 000 työpaikan syntymiseen ensi vaalikauden aikana. (Eduskunnasta: Tavoite heikkenee!) — Tavoite heikkenee mutta käy myös kovemmaksi sen takia, että talouden ympäristö on kovempi ja toisaalta sitten meillä on tämä tilanne, että on aika iso pitkäaikaistyöttömien joukko, jonka työllistäminen vaatii ilman muuta enemmän voimavaroja kuin tähän saakka olemme osoittaneet. — Mutta vanhat konstit tuottivat tuon 300 000 uutta työpaikkaa, joten uskon, että tähän 100 000:een kyetään, kun keskusta tuo omat lääkkeensä tähän mukaan, jotka näkyvät myös hallitusohjelman kirjoittamisessa.

Veropolitiikasta on puhuttu paljon, ja huomaan, että tällä hetkellä en niinkään kaipaa Jäätteenmäkeä kuin Ben Zyskowiczia, joka esitti sen hyvän kysymyksen, että edustajat olisivat läsnä kuuntelemassa täällä käytävää keskustelua. Ed. Zyskowicz käytti erinomaisen retorisen ja hienon puheenvuoron, joka paljolti liikkui veropolitiikan ympärillä. Kun hän pyöritti sitä pitkään, minusta tuntui siltä, että hän juuttui sinne labyrinttiin itse eikä huomannut sitä olennaista, joka tämän veropolitiikan mitoituksessa on ratkaisevaa.

Hallitus on yhdessä lähtenyt siitä, että meillä on käytettävissämme taloudessa noin 2 miljardin euron liikkumatila. Siitä hallitus esittää hallitusohjelmassa käytettäväksi noin miljardin veronkevennyksiin ja toista miljardia palveluiden ja tulonsiirtojen parantamiseen. Se on tasapainoinen kokonaisuus, ja vastaa hyvin niitä linjauksia, joita muun muassa SDP ennen vaaleja esitti. Jos siihen pannaan lisää veronkevennysrahaa nykytiedoilla, ollaan tilanteessa, että se tarkoittaa samaa kuin alijäämän lisääminen ja velalla verojen alentaminen. Jo nyt joudutaan vaalikauden alkuvaiheessa tilanteeseen, että väistämättä joudumme hyväksymään lisävelan ottamisen talouden pyörien pyörimisen turvaamiseksi. Jos mentäisiin tätä suurempiin veronkevennyksiin nykytiedolla, nykytalouskasvuoletuksilla, oltaisiin väistämättä tilanteessa, että se tarkoittaisi huomattavaa lisävelkaantumista. Toisin päin katsoen, jos pantaisiin 2 miljardia pelkästään veronkevennyksiin, jätettäisiin miljardin panostukset tekemättä tulonsiirtoihin ja ennen kaikkea palveluihin, joissa merkittävimmät panokset ovat, ja työllisyyteen, niin vastaavasti oltaisiin tietysti tilanteessa, että jouduttaisiin tinkimään terveydenhoidosta ja koulusta, päivähoidosta, iltapäivähoidosta ja myös vanhustenhoidosta puhumattakaan siitä, että voimme parantaa lapsiperheiden asemia.

Ei tämä yhtälö niin kovin mutkainen ole: 2 miljardin liikkumatilasta käytetään 1 miljardi kevennyksiin ja toivotaan, että se auttaa taloutta osaltaan kasvuun, ja toinen miljardi käytetään palveluihin ja tulonsiirroista huolehtimiseen. (Eduskunnasta: Miksei kaikkia palveluita paranneta?) — Sen takia, että uskomme, että tässä asiassa on viisasta ylläpitää myös kansalaisten ostovoimaa ja heidän uskoansa tulevaisuuteen, joka on tärkeä taloudellinen tekijä, ja kun annetaan näköalaa siitä, että veronkevennyslinja voi maltillisena jatkua, ei uhkarohkeana vaan maltillisena, se on talousvaikutuksiltaan kaikkein paras linja.

Kun täällä on paljon arvosteltu keskustaa siitä, että keskusta ei ole kaikkia lupauksiaan toteuttanut tässä hallitusohjelmassa, pikemminkin minä antaisin tästä kiitosta keskustalle siltä kannalta, että keskusta on tullut järkevän talouspolitiikan taakse ja omalta osaltaan ottaa huomioon sen, että kaikkea ei voida kerralla toteuttaa — ei voitu toteuttaa edelliselläkään vaalikaudella eikä sitä edellisellä vaalikaudella — vaan täytyy valita ne painopisteet, joita kulloinkin tehdään. Kun keskusta on nyt tullut realistisen talousohjelman taakse ja pannut myös tärkeysjärjestykseen niitä asioita, joita hallitus yhdessä lähtee toteuttamaan, se on minusta positiivinen asia. Jos olisin kokoomuslainen, antaisin tästä huomattavaa tunnustusta, että ... (Eduskunnasta: Kansan pettämistä!) — Niin, mutta siinä on se hyvä puoli, että parempi olla nyt realistisella linjalla kuin epärealistisella myös vaalien jälkeen. Jos vaihtoehtona on se, että hulvaton meno jatkuisi vaalien jälkeen, niin se on kaikkein huonoin vaihtoehto.

Tämän takia tästä ei ole syytä olla huolissaan — ja voi tietysti nyt sanoa, että täällä on muitakin, jotka ovat tässä suhteessa tehneet parannusta — mutta huolissani olen siitä, että pikkuisen olen viime päivien puheenvuoroissa ollut huomaavinani, että kokoomus aikoo tasapainottaa tämän syntyvän realismin lisäyksen sillä, että se vastaavasti lähtee kulkemaan ikään kuin rahan määrä olisi jotenkin lisääntynyt sen jälkeen, kun vaalit on pidetty. Kun kokoomuksella oli hyvin realistinen ohjelma, jolle saattoi antaa tammikuussa todellista ja aitoa tunnustusta, niin nyt näyttää siltä, että kokoomus on puolestaan kulkemassa vanhaan keskustaopposition suuntaan eli alkaa synnyttää kuvaa siitä, että meillä olisi rahaa huomattavasti enemmän käytössä kuin tämä 1 miljardi, johon hallitusohjelma tukeutuu maltillisten veronkevennysten kanssa. Senpä takia tässä alkaa tulla mieleen jo se, että olisipa tässä salissa Sauli Niinistö. Uskon, että silloin tämä koko keskustelu myös kokoomuksen osalta olisi paremmin realismissa ja paremmin toteuttaisi sitä, että puhuttaisiin siitä, mitä on tehtävissä ja mihin todellisuudessa on rahaa, kuin että annetaan uuden opposition toimesta uudelleen kuva, että radikaalisti voitaisiin toteuttaa enemmän sosiaalisia uudistuksia kuin hallitusohjelmaan sisältyy.

Olen suuresti arvostanut perussuomalaisten työtä unohdetun kansan puolesta mutta pettyneenä joudun huomaamaan, että he olivat valinneet tämän linjan, jossa luvataan sekä alentaa verot että parantaa sosiaaliset tulonsiirrot. Sehän ei tietenkään, ed. Soini, ole mahdollista. Jos halutaan huolehtia tästä köyhästä kansasta, kyllä se edellyttää myös sitä, että hyväksytään kohtuullinen verotus. (Ed. Soini: Kohtuullinen hyväksytään, liikaa ei!) — Hyvä. — Me olemme tulleet kahdeksassa vuodessa hyvin lähelle kohtuullisen verotuksen tasoa. Kun tästä jatketaan hallituksen lupaamalla linjalla, ollaan varmasti oikealla tiellä ja samalla kyetään huolehtimaan näistä myös köyhälle kansalle tärkeistä perusturvaan liittyvistä parannuksista ja esimerkiksi lapsilisien korotuksesta.

Arvoisa puhemies! Tästä hallitusohjelmasta voi sanoa, ja uskon, että puhemies voi siihen yhtyä, että tämä hallitusohjelma ei tule olemaan hyvän politiikan esteenä, ja se on paljon.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiinnitin erityistä huomiota ed. Heinäluoman puheenvuoron alkupuolella työllisyyttä parantavaan osioon. Ed. Heinäluoma totesi sanatarkasti, että "ensi vaalikaudella" tulee 100 000 uutta työpaikkaa. Tämä on mielenkiintoista, koska sehän tarkoittaa sitä, että tämä toteutuu neljän vuoden päästä alkavalla vaalikaudella. Silloinhan se ensi vaalikausi on. Tämä tiedonanto, tämä hallitusohjelma, koskee sitä vaalikautta, joka on jo hyvässä vauhdissa menossa, ja jonka perusteella me ratkaisemme tämän lopullisen kohtalon. Tämä lipsahdus, jos se oli lipsahdus, on erittäin merkittävä lipsahdus, koska sen taustalla on se henkinen puoli, että ajatellaankin näin kuin lipsautellaan.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Heinäluoma sanoi, että keskusta toi hallitusohjelmaan uutta työllistämisessä. Minustakin näyttää siltä. Se uusi siinä on minusta varsin huolestuttavaa. Nythän lähdetään selvästikin ajattelemaan siihen suuntaan, että tehdään lisää halpatyötä. Halpatyösektoria laajennetaan kahta kautta: Holmin—Vihriälän mallin kautta, tonnin töitä lisää, siis 1 000 euron töitä, siihen tuki, ja sitten työmarkkinatuki aiotaan katkaista ja työmarkkinatuella olevat häätää 7 euron lisäpäiväpalkalla töihin. Minusta näyttää, että tietyissä rajoissa nyt lähdetään toteuttamaan semmoista sipsuttavaa työreformia. Ihmettelen, jos tämä ammattiyhdistysliikkeessä näin vaan kuitataan.

Timo  Soini  /ps (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Heinäluoman toteama EU-linja vahvistuu, eli Lipposen—Heinäluoman liittovaltiokehitys on täydessä vauhdissa. Olettaisin, että keskustakin sen jossain vaiheessa huomaa ja kertoo oman linjansa Suomen kansalle. Tämä oli rehellistä tältä osin.

Perussuomalaisten talous- ja veropolitiikka on rehellistä ja pientä ihmistä puolustavaa. Kun työttömyyttä saadaan laskettua vaikkapa Heinäluoman toivomalla 100 000 kappaleella uusia työpaikkoja, se vähentää työttömyyskorvausta ja näin syntyy talouteen liikkumavaraa ja ostovoimaa ja köyhän kansan veroja voidaan silloin helpottaa.

Toivon, että velvoitetyöllistäminen säilyy työkalupakissa sikäli, että monin paikoin Itä- ja Pohjois-Suomessa ei markkinavetoisia työpaikkoja ole helppo luoda ja että pitkäaikaistyöttömiä ei jätetä oman onnensa nojaan.

Kaikkein köyhimmille ja vaikeuksissa oleville toivoisin, (Puhemies koputtaa) että tämä toimeentulotuen asumistuen 7 prosentin omavastuu poistettaisiin. Siitä on toimeentulotukiryhmä puhunut vuosikausia, mutta sitä tässä hallitusohjelmassa ei ole. Se olisi konkreettinen erittäin suuri kaikkein heikoimpien auttaja.

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Heinäluoma kiitteli täällä keskustapuoluetta siitä, miten keskusta on nyt perääntynyt lukuisista vaalilupauksistaan. Mutta miten tämä asia kansalaisten silmissä oikein on, miten kansalaiset tämän asian näkevät? Ensin kansalaisille luvataan ja sitten lupaukset perutaan. Eräs johtohenkilö keskustapuolueesta kerran minulle sanoi, että on ihan eri asia toimia lupausten mukaan. Minusta taas se periaate on väärin. Kokoomus on luvannut vain sen, mikä on ollut realistista toteuttaa. En nyt lainkaan ymmärtänyt, mitä ed. Heinäluoma tarkoitti kritiikillään kokoomuksen suuntaan.

Petri  Salo  /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minusta on sinänsä positiivista tämän hallituksen olemassaolon ja kestävyyden kannalta, että SDP:n puoluesihteeri näin voimakkaasti lähti tukemaan tätä hallitusohjelmaa. Näitä puheenvuoroja tässä salissa on ollut aika vähän ottaen huomioon vielä sen, että SDP:n puheenjohtaja ei ole tässä keskustelussa mukana sitoutumassa tähän politiikkaan, mutta nyt se on puoluesihteeritasolla.

Veropolitiikasta totean ainoastaan sen, että kokoomus on arvostellut tältä puolen lähinnä yritysverotuksen kiristämistä ja arvostellut myöskin sitä, että ennen vaaleja jotkut toiset puolueet lupasivat muun muassa ruuan arvonlisäveron alennusta, mitä ei näy mukana tässä. Samoin olemme arvostelleet sitä, miten eläkeläisille luvatut tärkeät uudistukset jätetään toteuttamatta.

Aluepolitiikan suuntaan me olemme olleet tyytyväisiä. Se jatkaa pääsääntöisesti sitä politiikkaa, mitä entiset hallitukset. Keskustan vaihtoehtoa aluepolitiikkaan ei nimittäin näy tässä ohjelmassa.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliaiselle: Kysymyksessä todellakin oli ensikertalaisen kansanedustajan lipsahdus. Siis käytin väärää termiä eli tarkoitin kyllä nyt alkanutta vaalikautta.

Ed. Tennilälle: Totta on, että keskustan uudet työllisyyslääkkeet pitkälti kytkeytyvät tähän Holm—Vihriälä-malliin. Nyt hallitusohjelmassa on sovittu, että sen toteutusmahdollisuudet tutkitaan pikaisesti, mutta siinä on, ed. Tennilä, pantu erittäin tiukat ja selvät reunaehdot: Tällainen tuki yrityksille ei saa johtaa työpaikkojen osa-aikaistamiseen eikä muihinkaan tämän tyyppisiin vääristymiin, joten lähtökohtana on, että jos löytyy sellainen malli, joka turvaa työntekijöiden, palkansaajien, oikeudet eikä johda osa-aikaistamisen lisääntymiseen keinottelumielessä, tämä voidaan toteuttaa. Lisäksi se voidaan toteuttaa vielä niin, että se tehdään järjestelmän sisällä, jolloin se ei aiheuta sitä, että se (Puhemies koputtaa) kaventaa sitä tilaa, joka voidaan antaa veronkevennyksinä.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Lähes neljä tuntia sitten, kun tämä keskustelu alkoi, ed. Zyskowicz piti puheenvuoron, jossa hän mainitsi minun nimeni useaan kertaan siitä aiheesta, kun viime perjantaina otin tähän veropoliittiseen linjaan kantaa.

Minulle oikeastaan vasta nyt tänä päivänä selvisi kokoomuksen linja. Nimittäin se on aika muuttuvainen linja. Viime perjantaina puhuttiin täällä jonkun kokoomuslaisen edustajan suulla — en nyt syyllistä suoraan, kun en muista tarkkaan, mutta se voidaan pöytäkirjoista tarkistaa — että kokoomus onkin luvannut 3 miljardin verohelpotukset. Tänä päivänä ne putosivat näköjään 2 miljardiin. Tämä tuntuu hyvältä siinä mielessä, että realismi tulee lähemmäksi.

Nyt tuleekin kysymykseen se, että pitää verrata omaa puhettani, joka tuli viime perjantaina käytettyä, kokoomuksen näihin puheisiin. Kun nykyisessä hallitusohjelmassa on 1,2 miljardia ja kokoomus olisi nyt laskemassa tavoitteen 2 miljardiin, jos siis olisi hallituksessa, sehän edelleen tarkoittaa paljon isompaa aukkoa kuin Kansallinen terveysohjelma vaatii rahaa. Sitten vielä naristaan siitä, miten nykyinen hallitus aikoo toteuttaa Kansallista terveysohjelmaa, kun kokoomus on valmis vielä enemmän viemään rahaa pois siitä toteutuksesta, mitä tarvitaan näihin hyvinvointipalveluihin ja Kansallisen terveysohjelman läpiviemiseen. (Ed. Petri Salo: Tarkoittaako edustaja markkoja vai euroja?) — Tarkoitan miljoonia euroja. (Ed. Petri Salo: Ne ei ole miljoonia, vaan miljardeja!) — Ed. Salo voi tarkistaa, mitä tässä on puhuttu. Tällä hetkellä verohelpotus on 1,2 miljardia euroa tässä hallitusohjelmassa, ja kokoomus puhui viime perjantaina 3 miljardista eurosta ja tänä päivänä 2 000 miljoonasta eurosta, jos puhutaan näin. Se siitä.

Itse olen kuitenkin sitä mieltä, jotta nämä vaalit käytiin myös nimenomaan veropoliittisina vaaleina. Muistan hyvästi eri puolueiden tentit. Muistan ne keskustelut, joita käytiin vaalitilaisuuksissa tuolla kentällä, ja kyllä linja oli sillä tavalla, jotta kokoomus tästä porukasta, suurimmista puolueista, oli selkeästi se, joka huuti veroalen perään. Minusta kansa näytti sitten, jotta mihin se uskoo. Kansalaiset näyttivät sen, jotta he ottavat, valitsevat, ensisijaisesti palvelut, eivät veroalea. Se lienee ollut hyvin selkeä viesti.

Okei, nyt ollaan rajamailla tässä nykyisessä hallitusohjelmassa: Siinä on minun henkilökohtaisen käsitykseni mukaan menty vähän liian pitkälle veronalennuksessa, mutta se on tietysti kompromissi ja sen mukaan varmasti tullaan elämään. Minulla on kansanedustajana oikeus täältä korokkeelta todeta ja muuallakin todeta, jotta minun henkilökohtainen mielipiteeni on se. Tämä tarkoittaa sitä, jotta jos tämä veroale olisi ollut pienempi, niitä varoja, jotka olisi saatu, olisi voitu kohdentaa paremmin erinäköisiin asioihin, vaikka sitten näiden yksityisteiden kuoppien paikkaamiseen, tai meillä on hirveän paljon muita asioita, mitkä täällä huutaa rahaa. Täällä on lapsipuolella paljon asioita, mitkä tarvitsevat rahaa, perhepolitiikan puolella asioita, mitkä tulevat varmasti esille jatkossa, kun soudetaan tätä hallitusvenettä, joka nyt on ed. Seppo Lahtelan mukaan turvonnut sen verran, että se näyttää olevan soutukunnossa kohta. Tarvitaan rahaa, siitä me emme pääse mihinkään. Joka budjetin yhteydessä tullaan siitä kova kädenvääntö käymään.

Mutta sitten ihan muuhun asiaan, jotka liittyvät tässä hallitusohjelmassa oleviin seikkoihin.

Yksi semmoinen asia, mikä minun mielestäni pitää korjata paremmin, mitä tässä hallitusohjelmassa on, on työmarkkinatukipuolella tämä puolisotarveharkinta eli puolisosidonnaisuus tuloissa. Se, jos mikä, aiheuttaa hyvin paljon köyhyysongelmia, -loukkuja, teknisiä eroja: otetaan sen takia ero vaan, että saadaan tämä työmarkkinatuki. Sen lisäksi se synnyttää myös asunnottomuutta tietyllä tavalla, koska joudutaan varaamaan sen takia asunto, että pitää olla luukku — vaikka se olisi tyhjäkin se luukku, niin pitää olla osoite, missä asutaan — jotta saataisiin asumistuki. Lisäksi se aiheuttaa omituisuutta sillä tavalla, jotta joudutaan ikään kuin näyttämään yhteiskunnalle se, jotta ei ollakaan yhdessä, vaikka halutaankin olla yhdessä, ja se tietysti antaa taas lapsille semmoinen viestin, jotta mahtaa ne lapset siinä perheessä miettiä, jotta on tämä nyt aika merkillinen juttu, kun äidillä ja isällä pitää olla eri asunto ihan jonkun syyn takia, vaikka kyllä ne kuitenkin pärjäävät kohtuullisen hyvin keskenään. Se aiheuttaa yhteiskunnalle kustannuksia.

Täällä hallitusohjelmassa todetaan, jotta tätä puolisokytköstä vähän niin kuin väljennetään. Minusta se ei riitä, se väljennys, vaan siihen pitää tehdä se muutos, jotta ihmisellä on oikeus, sillä työttömällä puoliskolla on oikeus, aina omaan rahaan. Se puoliso voi kyllä nykyisen parisuhdelain mukaan olla vaikka samaa sukupuolta ja se kuulemma rekisteröidään; näin olen ymmärtänyt. Itse vastustin sitäkin asiaa, mutta kun on rekisteröity puoliso tai kun pitempään asutaan yhdessä, se näköjään menee näinkin se homma, (Puhemies koputtaa) että sitten katsotaan. (Ed. Seppo Lahtela: Pitää tietää, kuka on puoliso!) Kyllä ainakin verottaja näköjään aika hyvin tietää, tai ainakin Kela tietää, jos sattuu asumaan jonkun kanssa. Kuulemma eläkeläispuolisoilla nopeasti sen toisen eläkettä pienennetään, kun huomataan, että samasta kattilasta on syöty. Tämmöistä havaintoa tuolla maailmalla on tullut.

Sen takia minusta tämä on yksi seikka, jonka toivoisin, että hallitus ottaa ihan vakavasti. Itse olen edustanut sitä kantaa, että se kokonaan pitäisi eriyttää sillä tavalla, jotta kun verotuksessa ollaan erillisverotuksessa, niin myös tässä työmarkkinatukipuolella, työttömyysturvapuolella, pitää olla erillinen tuki. Tai sitten pitää tehdä niinpäin, että muuttaa se verotuspuoli, jotta on taas perheverotus, jolloin se perhe pystyy paremmin tulemaan toimeen. Mutta tässä on semmoinen logiikkaristiriita, joka ei millään sovi meikäläisen nuppiin.

Mutta sitten tämä köyhyyspaketti. Täällähän se todetaan hyvin kaidasti, muutamalla sanalla. Se on hyvä muuten, että on mainittu. Tässä tunnustetaan, että meillä on köyhiäkin olemassa, mutta se sisältö on kovin vähäinen. Todetaan tietyllä tavalla, että puretaan joitakin loukkuja, tai viitataan näihin loukkuihin ja yhteensovittamiseen, että katsotaan verotus ja etuudet. Se tarkoittaa sitä, että näitä loukkoja purettaisiin. Mutta siellähän on semmoisia loukkoja, joita ei tässä esitetä tarkkaan.

Toivoisin, että tämä viesti tästä salista menee niihin pöytiin, jotka nyt valmistelevat tulevan vuoden budjettia ja näitä hallituksen lakiesityksiä. Kyllä toimeentulotuessa tämä 7 prosentin asumisen omavastuu pitää siitä leipärahasta saada pois. Se on niitä lama-ajan saannoksia ja jäänteitä. Silloin aikanaan se oli jossakin mielessä perusteltu. Itse en ole sitä koskaan hyväksynyt, mutta jossakin mielessä se oli perusteltua. Jos kunnat olivat tiukoilla ja valtio tiukalla, niin sitten jostakin otettiin. Mutta se kohdistui kyllä väärään kohteeseen silloinkin, kaikkein heikoimpiin. Otettiin niiltä, jotka elävät toimeentulotuen varassa, leivästä 7 prosentin siivu pois.

Sitten toinen, joka tähän toimeentulotukeen liittyy, on isompi kysymys, se loukku. Toimeentulotuen normissa pitää jättää nämä lapsilisät pois. Hyvä esimerkki on työmarkkinatuen lapsikorotus: Kun sitä nostettiin, niin se korotus kokonaan jäi niiltä ihmisiltä pois, jotka olivat toimeentulotuen varassa. Se etuhan jäi sinne kuntaan. Hyvähän se on, että kunta voi hyvin, mutta se ihminen ei todellisuudessa saanut yhtään markkaa lisää silloin — tai tänä päivänä euroa — vaikka työmarkkinatuen lapsikorotusta korotettiin. Samaten käy lapsilisän osalta. Nyt tässä hallitusohjelmassa on luvattu lapsilisiä korottaa. Jos tätä kytköstä ei poisteta, niin juuri ne kaikkein heikoimmassa asemassa olevat lapsiperheet, vaikka sen ensimmäisen lapsen osalta nostetaan sitä lapsilisää, jos muilta ei ole varaa nostaa, ne perheet eivät saa yhtään euroa enempää, jotka ovat toimeentulotuen varassa. Se koko juttu jää kunnan hyväksi. Tietysti köyhä kunta tarvitsee, mutta näin se menee. (Ed. Tennilä: Edustaja tuntee köyhien ongelmat!)

Minusta tämä kytky on semmoinen loukku, joka koskee niitä kaikkein heikoimpia — jos nyt niistä halutaan huolta pitää, niin kuin olen ymmärtänyt — joita köyhä-sanalla tarkoitetaan. Minulle riittää tämä näillä eväillä, ja nyt tehdään semmoinen juttu, että toivon mukaan hallitus ottaa vaarin näistä, mitä täällä puhutaan, että ei ihan laske läpitte vaan ja sitten tule selittämään, että rahat ei näihin riittäneet.

Maija-Liisa Lindqvist /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Lahtela puuttui erittäin tärkeisiin kysymyksiin puheenvuorossaan. Toivon todella, että hallitus ottaa huomioon nämä evästykset muun muassa henkilökohtaisesta työttömyysturvasta. Hyvin pienet tulot ovat jo vaikuttaneet työttömyysturvan tilanteeseen, ja perheiden asema on sitä kautta heikentynyt kovasti. Samoin lapsiperheiden tilanteessa lapsilisien osalta monilapsisten perheiden tilanne helpottuisi huomattavasti, jos tätä saadaan paremmassa aikataulussa ja useammalle lapselle nostettua. Samoin tarvitaan pienten työeläkkeiden ja kansaneläkkeiden tasokorotus, joka on vasta vuodelle 2006 ajoitettu. Toivottavasti talouden suhdanteet antavat mahdollisuuden aikaistaa näitä toimenpiteitä.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Sitä juuri tuolla tarkoitin, jotta se veroale, mikä tähän on tehty, jarruttaa näiden monien hyvien asioiden toteuttamista. Jos saataisiin kaikkein heikoimmin toimeentuleville, pienimmille tuloille, lisää euroja, ne kaikki tulevat kulutukseen ja sitä kautta laittavat talouden oravanpyörää nopeammin pyörimään. Tämä minusta olisi tässä ollut sen arvoinen asia, että se olisi pitänyt tunnustaa ja huomata talouden mekaniikka. Nimittäin hyvin toimeentulevat eivät tarvitse kyllä yhtään lisää verohelpotuksia eikä rahaa käyttöönsä, koska niillä on kaikkea riittävästi.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisat puhemiehet! Voidaan ensinnäkin todeta se, että aika mielenkiintoisella tavalla politiikka ja politikointi on palannut politiikkaan. Itse asiassa tässä on käyty koko valtio-opin kurssi viime syksystä tähän hetkeen aika mielenkiintoisella tavalla empiirisesti läpi. Minun mielestäni tilanne on jopa sellainen, että voitaisiin ajatella, että jonkin yliopiston valtio-opin laitoksella kiinnostuttaisiin kuluneesta talvesta niin paljon, että provosoitaisiin gradujen ja lisensiaattitöiden, jopa väitöskirjojen, tekeminen tämän aineiston perusteella.

Ensinnäkin tässä on ollut hyvin selvästi havaittavissa sosialidemokraateille ominainen Jacob Söderman -malli, joka tarkoittaa sitä, että kun hän aikoinaan oli oikeusministerinä, hän käynnisti työn valtavan monessa työryhmässä, ennen kuin ministerin posti oli päättymishetkessään. Niinpä sitten nämä työryhmät saivat valmiiksi työnsä sopivasti juuri, kun uusi oikeusministeri aloitti työnsä, ja oikeastaan kaikki, mikä oli, oli edellisen ministerin aikana toimeksiannoilla sidottu ja hoidettu pois. Ministeri oli lähinnä edeltäjänsä työn vankina, ja sillä tavalla oma omituisuus politiikan teossa oli pyyhkäisty pitkäksi aikaa pois.

Tätä samaa mallia käytti pääministeri Paavo Lipponen hyväkseen yhdessä voimakaksikon toisen osapuolen, valtiovarainministeri Niinistön, kanssa asettamalla kaikkeen olennaiseen liittyvän selvitystyön kuluneelle talvelle ja vielä ajoittamalla niin, että kaikki julkistetaan sen jälkeen, kun vaalit ovat sopivasti ohi. Tähän malliin tietysti sisältyi ehdottomasti se tavoite, että kansa hyvin palkitsee näin suunnitelmallisen, hienosti laaditun käsikirjan toteuttamisen ja antaa valtakirjan siihen, että sateenkaarihallitus jossakin versiossaan voi jatkaa työtään.

Se, missä tämä suunnitelma klikkasi, oli se, että tämä politiikka lähti harvinaisen selvästi Veronmaksajain Keskusliiton kelkasta ja sen toiveitten mukaisesta veropolitiikan painopisteiden uudistamisesta, ja se tuokin tämän keskustelun yhteen sen erittäin mielenkiintoiseen yksityiskohtaan, joka on hallinnut näitä juuri äsken pidettyjä puheenvuorojakin: Mitä kokoomus, joka nyt tätä osaa tästä orkesteriteoksesta on johtanut, on tullut sanoneeksi vaalien alla, viime viikolla ja tänä päivänä? Siinä on äärimmäisen mielenkiintoinen ketju. Siinä oli 3 miljardin euron veroale, joka sitten keskustelussa muuttui 2 miljardiksi euroksi, ja aivan yllättäen tänä päivänä, kun ed. Zyskowicz ryhmäjohtajana oli tehnyt havaintoja näistä puheista, erikoisesti edustajien Lahtela puheenvuoroista, yhtäkkiä 2 miljardia euroa olikin vaikutukseltaan sama kuin 1,12 miljardia euroa. Siis aivan uskomaton jippo. Eihän näin ole asianlaita. Ymmärsin ed. Heinäluoman puheenvuoron äsken, ettei hänkään ollut sitä mieltä, että nämä merkitsevät samaa. Eli toisin sanoen ne eivät voi merkitä missään nimessä samaa, eivät vaikutukseltaan 3 miljardia euroa, 2 miljardia euroa ja 1,12 miljardia euroa missään nimessä voi merkitä vaikutukseltaan samaa.

Tässä tullaankin siihen, mikä se vaikutus tällä 1,12 miljardilla eurolla ylipäätään voi olla. Sitähän meistä ei kukaan tiedä, koska se on suuri aivoitus. Se onkin se, mikä tuo tähän keskusteluun tämän politiikan mukaan, eli siis politiikka on mahdollisuuksien taidetta, yhteensovittamista ja kompromisseja. Onko tämä kompromissi se kompromissi, joka tuottaa parhaan tuloksen? Nyt siihen on päädytty. Erittäin mielenkiintoinen on sitten tähän palettiin liittyvä muu aineisto, joka liittyy etuuksiin ja peruspalveluihin ja niitten turvaamiseen.

Jos ajatellaan sitä, mitä siltä edelliseltä vaalikaudelta jäi käteen oppositiopolitiikasta, niin sieltä jäi mieleen, käteen, kaksi henkilöä ja heidän välittämänsä sanoma. Toinen oli ryhmäjohtaja Pekkarisen sanoma, joka liittyi kaikkeen, koska koko oppositiopolitiikka oli miltei yhden henkilön performanssin varassa. Mutta sitten, mikä näkyi siinä muussa, oli ed. Hyssälän esiintyminen täällä. Se oli siis niin näkyvästi sitä yhtä sanomaa, joka liittyi eräällä tavalla peruspalveluihin, Kansalliseen terveysprojektiin ja erikoisesti eläkeläisten etuuksiin. Samalla kun kysymys oli personifioitumisesta, kysymys oli myöskin siitä, että kun ed. Hyssälä puhui, ed. Pekkarinen todisti, että näin on, näin on, tästä keskusta pitää kiinni. Näillä eväillä mentiin vaaleihin, siis toisin sanoen käytännössä priorisoitiin oppositiopolitiikassa jotkin asiat tämän retoriikan ja demagogiikan kautta nimenomaan. Oliko se tarkoitus alun perin vai ei, se on sitten toinen juttu, mutta näin joka tapauksessa käytännössä tapahtui. (Ed. Soini: Oikein!)

Nyt ollaan erittäin mielenkiintoisessa tilanteessa, kun ei niin käynytkään kuin täällä salissa luvattiin, kentällä luvattiin ja siinä vihkosessa luvattiin, jota täällä on näytelty tänäkin päivänä monta kymmentä kertaa edustajatovereille vilkaistavaksi. Nyt ollaan tilanteessa, jossa ensinnäkin on normaali hallitus—oppositio-asetelma. Konstellaatiot ovat muuttuneet vaalien jälkeen, mutta perusasetelma parlamentaarisesti on aivan selvä: on oppositio, jolla on arvioinnin ja arvostelun oikeus, ja on hallitus, jolla on sisäisen puolustautumisen oikeus suhteessa ohjelmaansa ja suhteessa kaikkeen.

Nyt kun ajatellaan, mihin tämä keskustelu, jota on käyty viime viikolla ja tänä päivänä, on johtanut, niin tämä on johtanut siihen, että kaikki me suurin piirtein kohdistamme ed. Hyssälään tämän arvioinnin ytimen. Toisin sanoen hallituksen sisältä on juuri niillä poliittisilla arvovalinnoilla ja teknillisillä valinnoilla, jotka on toteutettu, syvästi tietoisena otettu yksi ainut henkilö, jonka henkilöhistoria tiedetään, kaiken arvostelun kohteeksi ja muut saavat lillutella ihan vapaasti. Ei kukaan ole kiinnostunut oikeastaan yhtään mitään kenestäkään muusta.

On tietysti mielenkiintoista, — nyt puhun gradun, lisensiaattityön ja väitöskirjan tekijän kannalta — täyttääkö tämä konstellaatio työpaikkakiusaamisen tunnusmerkistön vai ei rakenteellisena ilmiönä. Täällä on sen verran älykästä ja osaavaa porukkaa, että tiedämme kaikki, mihin tämä johtaa, ja voidaan vielä yksilöidä näitä pääarkkitehteja tämän tilanteen aikaansaamisessa. Esimerkiksi voisi semmoinen alakysymys olla, onko tämän konstellaation rakentelijoiden keskipituus yli 190 senttiä jnp. Toisin sanoen, onko tämä ihan tarkoituksellinen operaatio, joka on luotu neljäksi vuodeksi? Totean tämän vain retorisesti ulvahdellen, tieteellisesti arvioiden, haluamatta millään tavalla syyllistää ketään. Tässä ei ole mitään politiikanteon pelisääntöjä rikottu pätkänkään vertaa.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Minun keskipituuteni ei riitä tuohon 190 senttiin, mutta oletan, että minulla on kuitenkin puheoikeus näihin asioihin liittyen.

Ed. Pulliainen viittasi, että politiikka alkoi elää noin vajaa vuosi sitten. En tiedä, alkoiko politiikka olla politiikkaa ed. Pulliaisen mielestä siinä vaiheessa, kun vihreät joutuivat oppositioon. Onko se ikään kuin se mittatikku, joka tässä vaikuttaa? (Ed. Pulliainen: Ei sillä ole merkitystä!) Tämä oli vain tämmöinen havainto; en ole varma, pitikö se paikkansa.

Täällä myöskin ed. Pulliainen viittasi johonkin vihkoseen, jota täällä salissa on vilauteltu eri suunnilla ja jota ihmiset ovat juosseet katsomaan. Te ette varmaan tarkoittanut tätä vihkoa, joka minulla on tässä mukana, jota on syytä vilkuilla ja josta on syytä ottaa nimenomaan eväät tähän keskusteluun, eli hallitusohjelmaa. Tästä minä halusin puhua, enkä muista epämääräisistä vihkoista. (Ed. Pulliainen: Väärän värinen vihko, kun kyseessä on keskustan vaaliohjelma!)

Arvoisa puhemies! Minusta on arvokasta, että suomalainen demokratia toimii sillä tavalla, että vaalien tulos otetaan huomioon silloin, kun lähdetään hallitusta rakentamaan. Oli luonnollista, että kaksi merkittävintä voittajapuoluetta näissä vaaleissa lähti yhteistyöhön ja synnytimme niin sanotun punamultahallituksen. Tämä punamultahallitus on sikäli syntynyt ihan oikeaan ajankohtaan, että me olemme vakavien haasteiden edessä suhteessa siihen hyvinvointiyhteiskuntaan, joka punamultapohjalla synnytettiin toisen maailmansodan jälkeen ja sitä seuraavina vuosikymmeninä ylösrakennettiin. Nyt olemme siinä asetelmassa, että tämä hyvinvointiyhteiskunta toimii, mutta sekä ulkoiset tekijät huomioon ottaen että myöskin sisäiset tekijät huomioon ottaen olemme asetelmassa, jossa sen toimivuutta tulee sekä parantaa että hienosäätää. Silloin on luontevaa, että tämä punamultapohja sen tekee.

Sen vuoksi, kun tätä vihkosta lukee eli hallitusohjelmaa lukee, niin täytyy osoittaa tyytyväisyyttään. Tässä on hyvin realistinen, oikea näkökulma. Näkökulma on sikäli realistinen, että me tunnistamme pohjoismaisen tasa-arvopolitiikan, hyvinvointipolitiikan, ytimenä olevan julkiset palvelut, jotka korkealuokkaisina pyritään kaikille turvaamaan siten, että kaikki osallistuvat niiden palvelujen maksamiseen verotuksen kautta, mutta kaikki myöskin pääsääntöisesti niistä hyötyvät. Tällä syntyisi sisäinen solidaarisuus, jolloin veroastekin voi olla suhteellisen korkea. Olemme tietenkin myöskin tilanteessa, että verotuksessa kaivataan rakenteellista kehittämistä, ei ehkä veroasteen alentamista mutta rakenteellista kehittämistä, sen takia, että meillä verotus johtuen historiallisista paineista ja rasitteista kohdistuu primäärisesti työn verottamiseen, jolla tavalla ikään kuin työn käyttöä rangaistaan tai työllistymistä rangaistaan. Tässä suhteessa on tietysti tarkoituksenmukaista miettiä verotuksen painopisteitä niin, että pystymme laajentamaan veropohjaa kuitenkaan murtamatta sitä hyvinvointiyhteiskunnan ankkuria, joka voidaan ylläpitää ainoastaan sillä, että meillä myöskin veroaste on kohtalaisen korkea. Tämä perusasetelma minusta on hyvin tasapainoisesti huomioitu tässä hallitusohjelmassa, ja sen vuoksi olen täysin vakuuttunut, että punamultapohja pystyy kehittämään tätä hyvinvointikonseptia eteenpäin.

Arvoisa puhemies! On ilo lukea itse asiassa tätä tekstiä sivu sivulta, koska täällä on paljon hyviä oivalluksia, tärkeitä yhteiskunnallisia avauksia. En ryhdy niitä käymään kohta kohdalta lävitse, mutta poimin muutaman ison, merkittävän seikan, joita itse pidän erittäin arvokkaina.

Ensimmäinen iso seikka, joka Suomessa on ehkä keskeinen osa-alue, jossa voimme nähdä, että hyvinvointiyhteiskunta ei luontevalla tavalla ole toiminut, liittyy alakoululaisiin ja heidän iltapäiväänsä. Meillä koulupäivät ovat keskimääräistä lyhyempiä kansainvälisessä vertailussa, ja meillä iltapäivähoito on käytännössä järjestämättä kunnolla. Ruotsissa vuodesta 80 on ollut kaikille alakoululaisille iltapäivähoito lakisääteisesti olemassa. Englannissa alle 12-vuotias lapsi ei voi olla yksin, se katsotaan heitteillejätöksi. Voisiko sanoa, että muissa eurooppalaisissa sivistysvaltioissa ymmärretään se, että pienten lasten koko päivä täytyy luontevalla tavalla varmistaa. Kun meillä kuitenkin työllisyysaste on suuri ja meillä molemmat vanhemmat usein ovat töissä, erityisesti urbaaneissa puitteissa, on syytä tähän asiaan tarttua. On ilolla pantava merkille se, että hallitusohjelma lähtee siitä liikkeelle, että koululaisten ja alakoululaisten iltapäivähoito tulee lakisääteisesti toimeenpanna.

Täällä on yhtä lailla tärkeä luku, joka liittyy nimellä "Vanhusten hoiva" ennalta ehkäisevän järjestelmän kehittämiseen ikäihmisten osalta — käyttäisin mieluummin nimitystä ikäihmiset kuin vanhukset tässä yhteydessä. Nimenomaan ennalta ehkäisevyyden suunnalla on paljon tehtävissä. Itse olen joskus tuonut jopa esille sen, että meidän täytyisi kehittää ikäihmisten neuvolajärjestelmää saman tyyppisesti kuin alle kouluikäisille. Vastasyntyneillä on vahva ennalta ehkäisevä terveydenhuoltojärjestelmä neuvolan puitteissa. Kun ikäihmisten määrä tulee voimakkaasti kasvamaan — tällä hetkellä jo 25 prosenttia suomalaisista on yli 65-vuotiaita ja määrä tulee kasvamaan 40 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä — niin meidän täytyy luoda vahvempi ennalta ehkäisevä terveydenhuoltojärjestelmä, jolla me sitten nimenomaan säästämme. Se aikaansaa sekä ihmisten hyvinvointia että myöskin taloudellisia säästöjä, kun voimme ennalta ehkäisevästi toimia ja mahdollistaa ikäihmisten mahdollisimman pitkään asumisen kotona.

Täällä on monia muitakin hienoja oivalluksia ja yhteiskunnallisia uudistuksia. Lääkärijärjestelmässä meillä on se vaikeus, että julkisessa terveydenhuollossa on lääkäripulaa monin paikoin. Siihen hallitus pyrkii tarttumaan. Minusta on erinomaisen tärkeää myöskin, että me tästä yhtiöveron hyvitysjärjestelmästä luovumme. Suomi ja Uusi-Seelanti ovat ainoat länsimaat maailmassa, joissa on vielä täysimääräisesti tämä avoir fiscal -järjestelmä voimassa. Meidän täytyy osinkoverotusta uudistaa siihen suuntaan, että osingot joutuvat myöskin veronalaisiksi siitä huolimatta, että siinä on tämän kaksinkertaisen verotuksen piirre.

Täällä on muitakin hienoja asioita. Erityisesti pidän arvokkaana myöskin sitä, että hallitus haluaa avata nyt tämän globaalin vastuunoton sitä kautta, että tartumme kehitysyhteistyöhön, joka on Suomessa jäljessä verrattuna muihin Pohjoismaihin, verrattuna muihin vastaavan tyyppisiin maihin kuin Suomi noin kansainvälisessä mielessä. Meidän äänenpainomme, kuuluvuutemme, globaaleissa multilateraaleissa neuvottelujärjestelmissä on tietenkin kokonaan toinen silloin, kun me olemme myöskin vakavasti sitoumuksista kiinni pitämässä, joihin on jo vuonna 70 sitouduttu, eli tähän 0,7 prosenttiin kansantuotteesta kehitysyhteistyöhön. Nyt hallitus on kirjannut tämän tähän vakavasti ylös ja sen puitteisiin rakennetaan ohjelmaa.

Täällä eräissä puheenvuoroissa viitattiin näihin alkulukuihin. Tämä liittyy myöskin tähän globalisaation haasteeseen, siihen, että meillä ovat ylikansalliset ongelmat tulleet yhteisiksi ihmiskunnalle, jolloin me tarvitsemme toimintajärjestelmiä sekä globaalilla tasolla näiden ongelmien hallitsemiseksi että ennen kaikkea nyt tietysti lähiympäristössämme eurooppalaisella tasolla.

Täällä muun muassa ed. Soini minusta käytti merkillisen puheenvuoron, kun hän syytti hallitusohjelmaa sellaiseksi, että tässä antauduttaisiin jollekin liittovaltioistumiskehitykselle Euroopassa. Minä en edes ymmärrä, mistä ed. Soini puhuu. Tässä suhteessa ehkä muutama sana on paikallaan. Tässä hallitusohjelmassa tehdään viittaus unionin piirissä konventin puitteissa tehtävään perustuslain laadintatyöhön, jossa luonnollisesti tavoitteena on unionin päätöksentekojärjestelmän tehostaminen, selkiyttäminen ja ennen kaikkea demokratisointi. Se työ on nyt edessä meillä, ja tulee tietystikin eduskuntapiirissä vielä vakavaan keskusteluun tämän kesän ja syksyn aikana, mutta virheellinen kuvitelma on lähteä pohtimaan niinpäin, että Euroopan unioni olisi muodostumassa joksikin liittovaltioksi.

Ed. Soini ei tavallaan ymmärrä sitä kontekstia, missä unioni toimii. Kysymys on ylikansallisesta päätöksenteosta, johon me olemme vapaaehtoisesti menneet mukaan. Me olemme antaneet osan suvereenista lainsäädäntövallastamme ylikansalliselle päätöksentekoelimelle, mutta tämä ylikansallinen päätöksentekoelin ei ole muodostumassa valtioksi jo pelkästään sen vuoksi, että valtiota keskeisimmin määrittävä piirre on suvereeni itsemääräämisoikeus. Euroopan unioni ei ole kehittymässä sellaiseksi järjestelmäksi, joka käyttäisi absoluuttista suvereniteettiä. Tämä on konventissa hyvin selkeästi määritelty. Lähtökohtaisesti on kysymys kompetenssista, jonka itsenäiset jäsenvaltiot ovat unionille antaneet. Se on myöskin peruutettavissa, jos niin erikseen halutaan. Tässä suhteessa on kysymys jaetusta suvereniteetista. On uuden tyyppisestä päätöksentekojärjestelmästä joka tapauksessa kyse, ja meidän on syytä, kun olemme mukana tässä unioniperheessä, tätä järjestelmää tietysti kehittää eteenpäin, mutta valtiota klassisessa mielessä Euroopan unionista ei ole tulossa. Me emme ole luomassa tänne Euroopan yhdysvaltoja siitä huolimatta, että konventin historiallinen merkitys saattaa olla yhtä tärkeä kuin aikoinaan Philadelphian konventilla oli, mutta toisesta näkökulmasta.

Arvoisa puhemies! Globalisaation osalta kun puhumme sitten muista yhteistyöjärjestelmistä, niin pikkuisen ihmettelen kyllä hallitusohjelman muotoiluja, kun täällä viitataan Maailmanpankkiin, Kansainväliseen valuuttarahastoon ja Wto:hon. Jossain määrin nämä muotoilut tässä heijastavat jotain 50—60-luvun tavoiteasettelua näissä järjestöissä, kun todetaan, että Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston kautta tehtävää työtä kansainvälisen talouden vakauden lisäämiseksi on tehostettava.

On aivan totta tietenkin, että Bretton Woods -järjestöillä, sekä Maailmanpankilla että Kansainvälisellä valuuttarahastolla, oli alun pitäen, ja ennen kaikkea Imf:llä, taloudellisen vakauden perspektiivi, mutta jo pitkään 70-luvulta alkaen erityisesti Maailmanpankki, mutta myöskin Imf 80-luvulta eteenpäin rakennesopeutusohjelmien kautta on pyrkinyt muuhunkin kuin talouden vakauteen globaalijärjestelmissä. Selkeänä tavoitteena on ollut myöskin taloudellisen kehityksen aikaansaaminen. Siinä suhteessa tämän olisi tietenkin pitänyt olla tässä muotoilussa mukana.

Sama jollain tavalla ikään kuin historiasta tuleva kaiku on, kun puhutaan Kansainvälisestä kauppajärjestöstä. Tässä todetaan nyt näin, että kauppajärjestön puitteissa käytävissä neuvotteluissa on pyrkimys maailmankaupan edelleen vapauttamisen onnistumisen edellytysten synnyttämiseen. Tässä kirjoitetaan Maailman kauppajärjestöstä ikään kuin olisimme puhumassa Gattista eli tulleja ja tariffeja koskevasta yleissopimuksesta. Sen tehtävänä oli aikoinaan maailmankaupan vapauttaminen. Tänä päivänä Wto eli Kansainvälinen kauppajärjestö toimii primäärisesti muulla lohkolla kuin maailmankaupan vapauttamisen lohkolla. Se on primäärisesti luomassa pelisääntöjä kansainväliseen kauppajärjestelmään. Trips-sopimus koskee intellektuaalista, älyllistä, omaisuutta; pikemmin Wto:n puitteista ollaan rajoittamassa kauppaa eli tavoitteenakin on kaupan rajoittaminen, pelisääntöjen synnyttäminen. Tässä suhteessa muotoilut eivät aivan tarkasti kuvaa sitä, missä nämä globaalijärjestelmän tasolla toimivat merkittävät yhteistyöjärjestöt toimivat, ja tässä suhteessa kun me puhumme globalisaation hallinnasta eräänä keskeisenä tavoitteena hallituksen ohjelmassa, tietty tarkkuus muotoilussa olisi ollut paikallaan.

Timo  Soini  /ps (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Annan arvoa sille, että konventtiedustaja Kiljunen tuli tänne saliin selittämään, koska hallitukselta emme ole mitään vastauksia saaneet eikä hallituksen linja edes hallitusohjelmasta selviä. Se oli hyvä.

Mutta muuten ed. Kiljusen näkemys on, niin kuin yleensä sosialistien näkemys on, etujoukkonäkemys: on olemassa valistunut etujoukko, jota sitten kansa seuraa. Tämähän on tyypillinen sosialistinen linja. Se ilmenee muun muassa sillä lailla, että sosialistit aina ja joka paikassa vastustavat kansanäänestyksiä.

Mielestäni ei ole olemassa ylikansallista demokratiaa. On olemassa vain kansallista demokratiaa. EU:han ei ole mikään demokratia. Esimerkiksi komissiolla on monopoli lainsäädäntöaloitteisiin. Ei EU:n parlamentissa voida sen paremmin kuin me täälläkään emme voi mitään sille, mitä komission byrokraatit, komissaarit, antavat sieltä lakeja eteenpäin. Ei EU ole mikään demokraattinen rakenne. Myöskään EU:n parlamentilla näitä oikeuksia ei ole.

Nizzan sopimuksella ja myös muilla sopimuksilla — se pitää paikkansa, ed. Kiljunen — olemme luovuttaneet osan suvereniteetistamme pois, ja pelkään, että menetämme tätä suvereniteettia lisää. Mihin me tarvitsemme EU:n presidenttiä tai EU:n varapresidenttiä tai tällaisia rakenteita? Emme mihinkään.

Lyly Rajala /kd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sen verran puutun ed. Kiljusen puheeseen, kun puhuitte lasten aamupäivä- ja iltapäiväkerhotoiminnasta: Käsittääkseni Ruotsi, jonka otitte esimerkiksi, lienee maailman sosialidemokraattisin valtio. Siellä tuo asia on hoidettu mallikkaasti, koska siinä maassa opettajilla on sentään vielä kunnon työaika, kokonaistyöaika 45,5 tuntia viikossa. Olin nimittäin juuri tutustumassa vastikään Ruotsin-malliin. Ensimmäiset opettajat tulevat joka päivä seitsemän aikaan töihin, hoitavat aamupäiväkerhoja, viimeiset lähtevät kello 18, hoitavat iltapäiväkerhoja. Te varmaan sosialidemokraattisen puolueen edustajana voitte oman puolueenne kautta hoitaa myöskin sillä tavalla, koska opettajat eivät tätä kokonaistyöaikaa Suomessa vastusta, mutta ammattijärjestöt vastustavat, että te hallitsemienne erilaisten ammattijärjestöjen kautta voitte hoitaa myöskin Suomeen tällaisen järjestelmän, jolloin nämä iltapäiväkerhot hoituvat ihan itsestään.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Rajalalle ensin: Kun aivan oikein olitte tyytyväinen ruotsalaisen demokratian aikaansaannoksiin lasten iltapäivähoidossa, niin toivon, että harkitsisitte nyt mahdollisimman pian myöskin puolueen vaihtoa. Täällä on sosialidemokraateissa kyllä tilaa, niin että voimme sitten yhdessä viedä eteenpäin myöskin lasten iltapäivähoitoa sosialidemokraattisella ohjelmalla. Olisimme sen verran vahvempia.

Ed. Soini, te moititte sosialidemokraatteja ja hallituksen muodostajia siitä, että meillä on jonkinlainen etujoukkoteoria olemassa. Nyt minusta täytyy todeta, että te olette asettunut ehdokkaaksi ja tullut valituksi täysin väärään elimeen. Me toimimme edustuksellisen demokratian puitteissa täällä eduskunnassa, ja kieltämättä tämä on nyt tietyn tyyppinen etujoukko myöskin, kansan valitsema eduskunta, joka tekee lainsäädäntöä Suomelle, ja meillä on myöskin hallitus, joka tässä toimii toimeenpanovallan käyttäjänä. Tätä on, tässä muodossa kuin te muotoilitte äsken, tämä "etujoukko", mihin me luotamme. Me luotamme kansanvaltaiseen edustukselliseen demokratiaan. Siinä suhteessa teidän täytyy ehkä uudelleen arvioida sitä elintä, missä tällä hetkellä työskentelette.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! (Ed. Pulliainen: Käymme tämän saman taas uudelleen läpi!) — Ed. Pulliaisen kommenttiin saman uudelleenkäynnistä läpi täytyy sanoa, että ed. Pulliainen tulee pettymään tässä puheenvuorossani, koska käyn eri sivuilla tämän asian läpi. (Ed. Pulliainen: Taas kerran! Taas kerran!)

Mitä tulee ed. Soinin näköalaan siitä, että on eräänlainen edustajaetujoukkoteoria, minkä perässä kuljetaan ja nähdään: Katson kyllä ed. Kiljusen esittämän näköalan siitä, että ed. Soini olisi väärässä joukossa, lyhytjänteiseksi havainnoinniksi, koska ymmärrän niin, että eduskunnankin etujoukkoteoria on istuva hallitus, minkä perässä mahdollisimman moni pyrkii seuraamaan. Mutta täytyy sanoa, että jotain erikoista istuvassa hallituksessa on olemassa, kun kokoomus, mikä vuosikausia on ollut hallituspuolueena, tuntee niin suuria vieroittumisongelmia siitä asiasta. Kyllä se on jotenkin edistysmielistä ja etuoikeutettua joukkoa, ne hallituspuolueen rivit, kun kerran sieltä tuntuu olevan niin vaikea irrottautua ja vaikea esittää parempia näkemyksiä ja parempia ohjelmia.

Vielä ed. Kiljusen puheenvuoroon, näköalaan siitä, että koululaisten iltapäivähoito on järjestämättä, hoitamatta ja tulee nyt jonkin näköiseen kuntoon ja järjestykseen: Mielestäni tämä asia on jollakin lailla niin kaupungeissa kuin maaseudullakin tulossa järjestykseen, ollut järjestyksessä, mutta ei se takavuosina ollut järjestyksessä, koska osittain tämä nuorison pahoinvointi voi johtua jo siltä ajalta ja olla jalostusta siitä aiheesta.

Mielestäni koko yhteiskunnassa tässä asiassa on puute ja ongelma siinä, että suomalainen järjestelmä lähtee pääsääntöisesti siitä liikkeelle, että molemmat vanhemmat käyvät kokopäivätyössä ja täysiaikaisesti. Esitänkin kysymyksen: Pitääkö suomalaisen yhteiskunnan olla niin eteenpäin menevä, haasteellinen ja kunnianhimoinen, että molempien vanhempien on oltava silloin vakituisessa työssä, kun lapset ovat kouluiässä, kun vastaavasti yhteiskunnan kortistot ovat pullollaan semmoista väkeä, mitkä hakevat työtä, usein vastaavaa työtä? En sano, että he ovat niin hyviä työntekijöitä kuin nämä äidit, jotka ovat pienten lasten äitinä tottuneet hoitamaan uuvuksissaan niin kodin kuin nuorison kuin perheen kuin tulevaisuudenkin asioita. Onko tämä oikea malli ja oikea järjestelmä tässä asiassa olemassa? Toivoisin, että tätä pohdittaisiin lähivuosina, kuinka tämä asia on järjestettävissä ja hoidettavissa, että tästä ei sellaista ongelmaa olisi kuin se nyt on olemassa.

Hallitusohjelmassahan kyllä mainitaan, että tasapainotetaan eri sukupuolten arvoa tässä asiassa ja siirretään äitiyslomien ja muita vastaavia äitien kustannuksia, työnantajakustannuksia, vastaavasti isien ja isien työnantajien maksettaviksi. Voihan se olla hyvä näköala, mutta ei se nyt välttämättä sillä tämä asia ratkea. Mutta sanomani tähän asiaan olisi, että pitää löytää sellainen järjestelmä, että perheet ovat niin vahvoja, että yhden työssäkävijän ansioilla verotusta ja tulonsiirtoja tasaamalla voidaan toteuttaa, tehdä, sellainen malli, missä perhe on kokonaisena ja, kun pieni lapsi koulusta tulee, äiti odottaa siellä kotona, ja joissain tapauksissa tietysti voi olla isäkin. Ei minusta sen isän asema siinä huono olisi, mielellään olisin näin, jos voisi odottaa pieniä lapsia kotona ja äiti olisi työssä ja elättäisi perheen. Mutta jotain tämmöistä tähän maailmaan tarvitaan.

Herra puhemies! Juuri menneen veteraanipäivän merkeissä on kaikissa puheissa, mitä lehdissä on siteerattu ja mitä olen eri versioina kuullut, todettu, että veteraanien asiaa, uhrautumista, sitä kunniavelkaa, mikä yhteiskunnalla on veteraaneille olemassa, ei pidä unohtaa, sen maksu on kesken ja sen maksu pitää saattaa kuntoon ja järjestykseen. Mielestäni tämä aihe tavallaan pysähdyttää miettimään tätä asiaa ja lähtökohtaa tähän, koska aikaisemmin on sanottu, todistettu, julistettu, että vapautuvien voimavarojen puitteissa tätä rahaa, mitä syntyy, ohjataan, käytetään ja toteutetaan. Mutta jotenkin on vähän sellainen tunne olemassa, onko tämä asia nyt unohtumassa, onko käymässä niin, että odotetaan, että veteraaniasia tavallaan karkaa käsistä, ja kymmenen vuoden kuluttua sanotaan, että ei sitä oikein muistettu hoitaa, kun ei ollut niitä vapautuvia voimavaroja olemassa.

Tähän nähden viime talousarviokeskustelussa eduskunta päätti sellaisen lausuman, että jokainen rintamatunnuksen omaava veteraani saa vuosittain kuntoutuksen tavalla taikka toisella, hallitus selvittää ja ryhtyy asian vaatimiin valmisteluihin. Tällä sisällöllä oli tämä sanamuoto olemassa, olkoon nyt sanojen järjestys mikä hyvänsä. Sillä on eduskunnan yksimielinen siunaus yhtä vihreätä ääntä lukuun ottamatta. Sen pohjalta katson, että tämä asia varmaan palaa tässä eduskunnassa esille tänä vuonna, seuraavana vuonna, niin kauan, kunnes tämä asia on järjestyksessä ja kunnossa. Mutta mielestäni se pitää saattaa kuntoon silloin, kun veteraaneissa on vielä jotain kuntoutettavaa. On niin, että poistuma riveistä on liian suuri ja liian nopea ja varsinkin laitoskuntoutuksiin lähivuosina näistä veteraaneista ei enää kohta ole.

Mitä tulee hallituksen ohjelmaan ulko- ja turvallisuuspolitiikan osalta, niin täällä todetaan: "Suomi harjoittaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, joka vahvistaa pohjoisen Euroopan vakautta ja lisää kansainvälistä turvallisuutta. Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka perustuu sotilaalliseen liittoutumattomuuteen ja uskottavaan maanpuolustukseen, jonka oleellinen osa on yleinen asevelvollisuus. Puolustusvoimia kehitetään vuoden 2001 turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon mukaisesti."

Tämän pohjalta linjaus on selvä, oikea ja selkeästi tulkittavissa. Mutta tälle asialle on löytynyt aika erikoinen ulottuvuus viitaten edelleenkin ed. Kiljusen äsken hyvin syventävään EU:ta käsittelevään asiaan ja näkemykseen tässä aiheessa: EU:n tulevaisuuskonventin puheenjohtajiston näkemys eurooppalaisen tiiviin, vahvan ytimen muodostamisesta ja samalla myöskin esilleotto siinä, että syntyy eurooppalainen yhteinen puolustuspolitiikka. Tältä osin ehkä eduskunta odottaa lähimmän kuukauden aikana, niin kuin hallituksen taholta on luvattu, sitä tiedonantoa, selvitystä, minkä hallitus tästä asiasta antaa, kuinka Suomi tulee käyttäytymään ja menettelemään näissä asioissa. Mutta mielestäni siinä yhteydessä, kun eduskunta tätä asiaa pui ja käsittelee, päätökset on Euroopan junassa jo tehty ja meiltä ei juuri kysytä mitään, se on mennyttä aikaa.

Tähän ed. Soinin viittaamaan Nizzan sopimukseen: Siellä sitä asiaa vaan toteutettiin ja tehtiin. Muistan erinomaisen hyvin, kun tässä eduskunnassa sitä vastaan äänestin, kuinka sain itseäni viisaammilta, vanhemmilta edustajilta paheksuvia neuvoja ja katseita, että näin ei pitäisi menetellä, suomalaisten pitää kulkea Eurooppa-politiikassa etunenässä. Tässä tämä asia nyt on edessä olemassa.

Herra puhemies! Sen verran sanoisin tähän asiaan, että vaikkakin olen kova liittoutumattomuuden kannattaja, niin mitään ovia mihinkään suuntaan ei saa sulkea, koska maailma muuttuu niin nopeasti, että yhdessä viikossa tämä asia kallistuu milloin millekin laidalle. Ei voida ajatella kuin viimeisen kuukauden näköalaa, missä Venäjä, Saksa ja Ranska ovat löytäneet toisensa. Vuosi aikaa, jos tätä asiaa olisi joku esitellyt tai arvellut, olisi pidetty jos ei ihan kevytmielisenä niin ainakin epäilty, onko ajatusmaailma tallessa, jos tällaista näköalaa olisi esitetty ja katsottu.

Hallitusohjelmassa on paljon hyviä asioita, jotkut parempia, jotkut vähän huonompia, ja on sellaisiakin, mitkä ovat erinomaisen hyviä. Täällä kohdassa Energiapolitiikka kerrotaan selkeästi se näköala, minkä eduskunta vuosi aikaa päätti: toteuttaa ydinvoiman lisärakentamisen ja sitä koskevan periaatepäätöksen. Täällä lukee kuitenkin selkeästi: "Hallitus käsittelee viidettä ydinvoimaa koskevan rakentamislupahakemuksen viipymättä eduskunnan myönteisen periaatepäätöksen mukaisesti." Sikäli kuin muistan tätä asiaa taaksepäin, niin vihreille tämä oli joku kynnyskysymys ja linjanmuutoskysymys, ja sen jälkeen kaikkien hallitusten ohjelmat ovat olleet huonoja, kun tämä asia on eduskunnassa päätetty. Tähän nähden tämä on oikein ymmärretty, oikein aistittu, oikein tehty. Tähän erinomaisen hyvin liittyy vielä myöskin sellainen näköala, että tässä siihen eduskunnan päätökseen sisältyen kaikki nämä tukipakettiratkaisut, niitten rahoitus, suunnittelu ja toteutus on otettu mukaan. Ainut, minkä perään täällä nyt kirjoittaisin pienen kysymysmerkin, on se, missä lukee: "Ohjelmat toteutetaan määrärahakehysten puitteissa." Mutta se ei ainakaan sulje pois sitä näköalaa, etteikö niitä voitaisi toteuttaa myönteisessä hengessä ja niille myöskin rahaa osoitetaan. Maailma menee siltä osin eteenpäin. Olen varma, että kotimaisen uusiutuvan energian käyttö lisääntyy ja kivihiilen käyttö vähenee.

Mitä tulee aluepolitiikkaan, niin täällä selkeästi todetaan, että etätyön tekemistä edistetään sekä poistetaan sen esteitä. Samaan lauseeseen sisältyy näköala myöskin siitä, että niillä alueilla, mistä väki nopeasti muuttaa taajamiin, turvataan teollisuudelle, työnantajalle, osaavan työvoiman saanti, koska sitä hyvää väkeä sinne yleensä ei jää. Nokkelin väki muuttaa ensimmäisenä pois.

Yhtenä aiheena, mistä on aika lyhyt asia päästä erääseen toiseen asiaan, on kalatalous, kun täällä ammattikalastuksen toimintaedellytyksiä turvataan. Siihen liittyy mielestäni erittäin hyvä ja myönteinen lause: "Hallitus mahdollistaa hyljekannan säätelemisen vaarantamatta kuitenkaan kannan säilymistä riittävällä tasolla." Sen osalta tietysti ymmärrän hylkeiden suojelun merkityksen, mutta ymmärrän myöskin kalastajien merkityksen, kun nämä hyljeraukat käyvät näillä lohiloukuilla ja muilla tehokkailla pyydyksillä syömässä, lihovat, rasvottuvat ja, sanoisin, vielä sitten myöskin luonnonvaistoiltaan ehtyvät siinä asiassa selviytyäkseen joskus vaikeistakin olosuhteista, todellisista luonnonolosuhteista. Tähän asiaan on katsottu oikealla näköalalla ja ihme kyllä oikealla sisällölläkin tähän asiaan päästy.

Tähän olisi voinut liittää myöskin metsästykseen liittyvän aiheen, korvaavien haulien käytöstä vesilinnun metsästyksen yhteydessä, missä olisi huomioitu tällainen näkemys, että olisi syntynyt sellainen aihe ja näköala, että olisi sitä selvittämään, purkamaan, asetettu joku työryhmä, missä tämä asia olisi tullut järjestykseen ja kuntoon. Tältä osin näen erittäin myönteisenä, että ed. Pulliainen ei ole vielä pyytänyt vastauspuheenvuoroa, mutta tiedän, että me olemme eri mieltä tässä asiassa, mutta tavoitteemme on sama: luonnon terveen kannan mahdollisimman pienet kärsimykset, ja tämä asia olisi selvitettävä asia.

Herra puhemies! Parilla lauseella vielä toteaisin, että kansalaisten turvallisuuden osalta täällä näyttää olevan, vaikka tätä näkemystä olen jollakin lailla muuten joskus arvostellutkin, erittäin hyvä lause siitä: "Huumausaineiden täyskieltoon pohjautuvaa huumausainepolitiikkaa tehostetaan." Samaan liittyy näköala siitä, että kansalaisten turvallisuutta, rikosten selvittämistä, rikosten uhrin aseman parantamista tuetaan, hoidetaan ja kunnioitetaan. Tässä mielestäni on taustalla se ylenmäärin suvaitseva linja, mitä nykyisen lainsäädännön laatijat, eduskunta ja kaikki muut virkamiehet, liian paljon ymmärtävät tässä Suomenmaassa. Täällä on rikollisilla paremmin turvatut edusmiehet ja puhujat kuin normaalilla rehellisellä kansalaisella. On myös hyvä, että tämä on otettu tänne asiaan ja listaan mukaan. Luulen ja uskon, että hallitus toimenpiteillään edistää tätä asiaa. Uskon myöskin, että eduskunta muutakin kuin pelkillä puheillansa tukee sitä edistämistä ja toteuttamista.

Herra puhemies! Tässä tämä näin lyhyesti.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Seppo Lahtela oli huolissaan, että en pyydä vastauspuheenvuoroa. Minä huomaan kuitenkin, että ed. Seppo Lahtela ei ole lukenut päivän postia, jossa sanotaan selvästi, että vastauspuheenvuoro pyydetään vasta, kun varsinainen puheenvuoro on lopetettu. Minä käyttäydyin tässä vaan puhemiehistön antamien ohjeitten mukaan, ed. Seppo Lahtela.

Lisäksi minä totean ed. Seppo Lahtelalle — tässä olisi paljon muutakin kommentoitavaa — yhden asian viidenteen ydinvoimalaan liittyen. Meidän puoleltamme on todettu selvästi, että eduskunta on periaatepäätöksensä tehnyt ja se, mikä nyt on jäljellä, on hallinnollinen päätös valtioneuvostossa.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Seppo Lahtela viittasi konventissa käytävään keskusteluun unionin puolustusulottuvuudesta. Haluaisin hänelle sanoa sen, että Amsterdamin sopimuksessa jo todetaan siitä, että Euroopan yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka voi johtaa yhteiseen puolustukseen, jos Eurooppa-neuvosto niin päättää. Tämä on olemassa olevaa sopimuskäytäntöä jo nyt, että me voimme siirtyä yhteiseen puolustukseen silloin, kun siitä yhdessä korkeimmalla tasolla päätetään. Se, mikä on nyt konventin puheenjohtajiston esitys meille täksi samaksi formulaksi, on se, että Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikka johtaa yhteiseen puolustukseen, kun Eurooppa-neuvosto niin päättää. Eli formulointi on astetta voimakkaampi, mutta ero on semanttinen, koska viime kädessä joka tapauksessa päätöksenteko on meillä itsellämme.

Se, mikä on nyt uutta, ja se onkin isomman messun aihe, on se, että konventti on myöskin saanut esityslistalleen sen ajatustavan, että niin sanottuun tiivistyvään puolustusyhteisöön voi rajatumpi maaryhmä unionin piirissä edetä. Tämähän onkin jo sitten isompi aihe käydä täällä lävitse, mitä se merkitsee unionin yhteiselle ulko- ja turvallisuuspolitiikalle ja puolustuspolitiikalle ja mitä se merkitsee ylipäätään koko unionin rakenteen kehittymisen osalta.

Seppo Lahtela /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kimmo Kiljunen mielestäni erinomaisen hyvin valotti tätä näköalaa. Näinhän tämä asia on pienen joukon tiedossa ollut olemassakin, mutta kansalle on syötetty vähän toisen näköistä tietoa ja toisen näköinen ajatusmaailma tässä asiassa, ja sen pohjalta Euroopan yhtäläinen ja yhteinen turvallisuus on kaiken a ja o. Mutta ei voi välttyä siltä ajatukselta, etteikö tämä Irakin kriisi, sen kriisin hoito ja siinä olevat erilaiset liittoutumat olisi nopeuttaneet tätä muutosta, mitä tässä asiassa on tulossa.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Tuossa itse ihan hätkähdin, kun ed. Pulliainen puhui työpaikkakiusaamisesta varsinaisessa puheenvuorossaan eduskunnan puhujakorokkeelta käsin. Minusta se on sen verran huolestuttava viesti, jos kansa lukee netistä näitä meidän puheenvuorojamme, jotka näkyvät aikanaan siellä, jotta onko todella näin tapahtumassa. Kävin miettimään sitä, mikä on ministerin asema, koska tämän tiedonannon yhteydessä on todella käynyt sillä tavalla, niin kuin ed. Pulliainen totesi, jotta tässä ministeri Hyssälä erityisesti ja jotkut muutkin keskustan ministerit ovat joutuneet aikamoisen ryöpytyksen kohteiksi siitä, että muisti on ollut huono. Tässä hyökätään aika kovin sanoin täältä salista näitä ministereitä kohtaan. Minusta kuitenkin kyse on sen tyyppisestä ajattelusta — en sano, että tämä on oikein — jotta tämä on eduskunnan henkilökunnan työpaikka ja me kansanedustajat olemme ilmeisesti vähän toisen tyyppisessä asetelmassa, koska me emme ole työsuhteessa; me olemme niin kuin virassa emmekä työsuhteessa olevia henkilöitä. Itse olin aikanaan pääluottamusmiehenä, ja tämä on vähän sama tilanne kuin se, jotta kun siellä oli firman hallitus ja johtoa, he eivät oikeastaan kuuluneet siihen työpaikan henkilöstöön suoraan. Tämä on sen verran mielenkiintoinen kysymys, ja olen samaa mieltä kuin ed. Pulliainen, että tästä kannattaisi jonkun tehdä jopa tutkimustyö. Mutta ennen kaikkea, kun puhemiesneuvosto antaa kaiken näköisiä ohjeita, kuten puheenvuorojen pyynnöistä ja siitä, millä tavalla täällä nimiä kerätään, niin tämän voisi ottaa yhdeksi aiheeksi ja katsoa, millaiset käytöstavat täällä pitää olla. Täällähän käyttäydytään suhteellisen arvokkaasti, ja senhän sanovat jo meidän sääntömme. Mutta minkä näköistä kielenkäyttöä sitten voi käyttää, voiko politiikassa edes enää kysyä sitä, onko huonosti hoidettu tämä, onko muisti pettänyt?

Matti Väistö /kesk:

Herra puhemies! Sotiemme veteraanien asia on otettava päätöksenteossa vakavalla tavalla huomioon. Mielestäni on äärimmäisen tärkeää, että kuntoutusta lisätään. Tärkeää on, että veteraanien taloudellinen ja sosiaalinen asema kohenee niissä puitteissa kuin se on heidän osaltaan tarpeen ja tärkeää. Täällä ed. Seppo Lahtela viittasi kunniavelan maksuun. Siitä on syytä pitää huoli niillä keinoin ja tavoin, mitä nyt on käytettävissä. Se on heidän kannaltaan vähintä, mitä me voimme tehdä. Omatoimisen selviytymisen tukeminen on tärkeällä sijalla, ja tähänhän kuntoutuksella on juuri pyritty. Samoin on edistetty myös puolisoiden ja, totta kai, myös muiden ikäihmisten selviytymistä omissa kodeissaan. Tähän varmasti tarvitaan myös yhteiskunnan apua ja erilaisia apuvälineitä.

Samoin edelleen, arvoisa puhemies, on tärkeää tukea myös omaishoitoa, ja tähänkin asiaan hallitusohjelmassa kyllä kiinnitetään mielestäni hyvin huomiota. Erityisen tärkeää on paitsi taloudellinen puoli myös vapaa-aikajärjestelyt tässäkin asiassa, niin että puolisoaan tai läheistään hoitava omainen kykenee siitä sidonnaisesta hoitotyöstä irrottautumaan kohtuullisilla kustannuksilla, eli vapaa-aikajärjestelyjen, tuettujen sellaisten, aikaansaaminen on tässä hyvin tärkeää.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tulin vielä puhujakorokkeelle selittämään muutamalla sanalla sosialistista etujoukkoajattelua ja ryhmäkuria, koska pelkäsin, etten minuutissa tuolta paikaltani pysty sitä tekemään.

Eli ryhmäkuri, josta kokoomus ilmoitti luopuvansa — eli tästä lähtien siellä saa ajatella omilla aivoillaan, niin kuin kansan kielellä sanotaan — on niin sanotusti vuoroviisautta, eli se on sitä, että eliitti puolueen sisällä päättää, että esimerkiksi nyt mandaatti on lakivaliokunnan jäsenillä ja he määrittävät puolueen kannan ja sitten, kun tullaan tähän saliin, koko ryhmä äänestää sen spesiaalivaliokunnan mukaan. Vuoroviisautta siitä tulee sitten, kun maatalousvaliokunnassa maatalousasiantuntijat puolueessa sanovat, että näin sen pitää olla, ja vuoroviisaus eli ryhmäkuri siirtyy siihen sektoriin, ja samoin käy joka sektorilla. (Ed. K. Kiljunen: Meillä on viisautta joka lohkossa!) — Niin, kun on viisautta joka lohkossa ja vuoroviisautta nimenomaan ja ryhmäkuria, niin ei tarvitse itse ajatella, kun ottaa vain yhden valiokunnan ja siellä vaikuttaa ja muissa tyytyy sitten eliitin etujoukon ajatteluun. On erittäin hyvä, että kansallinen kokoomus tässä suhteessa luottaa omaan eduskuntaryhmäänsä ja edustajiinsa ja näin muodoin tässä asiassa on tällä kannalla. Tätä tarkoitin.

Sitten, ed. Pulliainen, kun te olette aikoinaan ollut Weu:n toiminnassa mukana ja väkevästi puolustanut kansallista suvereniteettia ja kun minulla on paha epäilys, että näistä asioista teidän ryhmästänne joku muu puhuu tässä salissa, niin toivoisin, että te ottaisitte voimakkaasti kantaa, mitä on suvereniteetin silpominen ja puolustaminen. Onko meidän oma kansallinen päätösvaltamme tässä supistumassa tai kasvamassa? Mihin meitä oikein viedään? Saa puhua sekä kansan kielellä että teoreettisesti tohtorinväitöstasolla. Pyrin seuraamaan, jos kykenen.

Vielä sitten ed. Seppo Lahtela puhui näistä perheasioista oikean suuntaisesti, myöskin ed. Esa Lahtela tavallaan hieman kääntäen toisesta asiasta näitten työttömyyskorvausten suhteen. Perheverotuksessa pitäisi mennä sellaiseen malliin, että jos toisella puolisolla on vaikka 30 000:n tulot ja toisella ei mitään, he halutessaan voisivat vaatia yhteisverotusta, jolloin tapahtuisi se, että tämä verotettava tulo voitaisiin jakaa, mutta samalla myös siitä maksettava eläketulo pitäisi jakaa, jolloin kotiäiti saisi siitä sitten eläketuloa, ja jos mies vaikka viisikymppisenä tai kuusikymppisenä vöyhähtää ja lähtee blondin perään, niin ei mene sitten kaikki turva, vaan eläketurva jää tälle toiselle. Tämä olisi todellista sitoutumista, todellista valinnanvapautta, ja lasten etu myös tulisi huomioitua.

Esa Lahtela  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Soinille voisi todeta tästä ryhmäkuriasiasta, jotta minä ymmärrän, että kokoomus muutti tämän ryhmäkurikäytännön keskuudessaan sen takia, koska oli aavistettavissa, että meille tulee hirveän hyvä hallitusohjelma: kokoomuksen edustajat voivat äänestää joissakin tapauksessa hallituksen mukana, ei ole pakko äänestää aina opposition mukaan.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minäkin olisin reagoinut tähän ed. Soinin pohdiskeluun vuoroviisaudesta. Minä olen usein käyttänyt termistä "ryhmäkuria" termiä "ryhmäsolidaarisuus", jonka taustalla epäilemättä on juuri tämä ed. Soinin esille ottama kanta, että todella tässä on vuoroviisautta. Me emme voi erikoistua kaikkiin kysymyksiin, ja on erinomaista, että suuressa ryhmässä on mahdollisuuksia siihen, että me voimme nojautua myöskin siihen viisauteen, kuten te käytitte termiä, joka kollegoilla on erityisvaliokunnissa kuunneltuaan asiantuntijoita. Sen vastakohtana, ed. Soini, on valitettavasti se, johon minä pelkään teidän ryhmänne joutuvan nojautumaan, joka on niin sanottua yleistä tietämättömyyttä. Minä luotan enemmän tähän vuoroviisauteen kuin yleiseen tietämättömyyteen.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tässä on lähinnä kysymys tuplavastauspuheenvuorosta. Ensinnäkin ed. Soinille, että tulen palaamaan sitten, kun konventtiasiat tulevat saliin, tuohon hänen mainitsemaansa kysymykseen.

Sitten toiseksi ed. Esa Lahtelalle se, että minun puheenvuorossani oli kaksi osiota. Oli se, mikä on parlamentaarinen vuoropuhelu täällä, ja siinä noudatetaan arvokasta puhetapaa, mutta pyritään kaatamaan hallitus mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti: nirri pois hallitukselta ja sillä sipuli.

Sitten toinen, se minun pointsini kiusaamisesta, oli se, mitenkä rakennetaan hallituksen sisällä tämä konstellaatio. Nythän se on rakennettu taitavasti sillä tavalla — lähinnä sosialidemokraatit kai sen ovat rakentaneet — että ministeri Hyssälästä on tehty se kohde, johonka pommitus, niin kauan kuin hallitus on pystyssä, kohdistuu ja pikkuisen Pekkarista sivuun, ja siinä se kaikki on.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa herra puhemies! Ihan pari kommenttia vastauspuheenvuoron omaisesti.

Ed. Kimmo Kiljunen täällä kovasti arvosti tätä kehitysyhteistyömäärärahojen noston tavoitteellisuutta. Se olisi tietysti erittäin hienoa, jos näin toimittaisiin, mutta tähän sisältyy pari heikkoutta. Ensinnäkin täällä on selvästi todettu, että yleinen talouskehitys kuitenkin huomioon ottaen, ja kun koko tämän hallitusohjelman lukkona on tämä menosääntöproblematiikka, niin saattaa hyvinkin jäädä toiveajatteluksi tässä kovinkaan merkittävä eteneminen. Tästä puuttuu esimerkiksi se, mikä on hallituksen tavoite vuonna 2007. Se olisi hyvin oleellinen tieto, mihin pyritään oman hallituskauden aikana tässä osuudessa.

Toinen kommentti koskee EU:ta ja sen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämistä. Amsterdamin sopimuksessa tällainen yhteisen puolustuksen mahdollisuus on avattu, ja varmasti tämä Irakin-kriisi on ainakin joissakin jäsenmaissa kiihdyttänyt keskustelua siitä, että tarvittaisiin yhteisen politiikan lisäksi myöskin pikkasen tällaista sotilaallista voimaa ja yhteistä puolustusta rakentaa. Täytyy muistaa, että hallitusohjelmassa todetaan yksiselitteisesti: hallitus tukee unionin yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämistä. Käsitykseni mukaan yksi puolustuspolitiikan osa on, tai voi olla, yhteinen puolustus, ja tältä osin hallitusohjelma ei millään tavalla jätä varausta, ei millään tavalla ehdollista tätä, vaan mikäli tämän mukaan Euroopan unionissa mennään yhteiseen puolustukseen, hallitus on täysin rinnoin sitä myöskin Suomen osalta kehittämässä.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Kun ed. Uotila nosti esille tämän puolustusulottuvuuden, niin voi olla ehkä paikallaan muutama sana sanoa siitä enemmän, kun se on niinkin ajankohtainen sekä suomalaisessa että eurooppalaisessa keskustelussa juuri tässä tilanteessa, kun konventti on avannut loppusuoransa.

Ehkä voi yhtyä siihen ed. Uotilan näkemykseen, että kun tällä hetkellä pohditaan unionin puolustusulottuvuutta, siinä taustalla vaikuttaa, mikä heijastuu myöskin tähän koko konventin työhön, kaksijakoinen poliittinen virta, jossa on syntymässä tämmöinen epäpyhä allianssi. Tämän epäpyhän allianssin kaksi partneria, voimakeskusta, ovat Ranska ja Englanti. Ranskan kannat johtuen myöskin tästä maailmanpoliittisesta tilanteesta ovat yhä enemmän liikkuneet siihen suuntaan, että haetaan aidosti Euroopan unionista ikään kuin vastatoimia tähän transatlanttiseen suhteeseen. Se on selvää, ja se näkyy hyvin voimakkaasti nimenomaan puolustusulottuvuuden kehittämisen osalta. Sen vastinparina ja tavallaan liittolaisena, niin oudolta kuin se tuntuukin, epäpyhän allianssin kautta liittolaisena, joka juoksuttaa tätä konventin lopputulemaa, on Englannin kanta, joka on sikäli valmis antamaan periksi ranskalaisille, että samanaikaisesti ostetaan Ranskan tuki hallitustenvälisyyden vahvistumiselle unionin rakenteessa eli sille, että nimenomaan neuvoston rakennetta vahvistetaan ja siitä vielä ehdotetaan erilleen Eurooppa-neuvosto itsenäiseksi toimijaksi ja sille vielä rakennetaan presidiumia.

Tämä hallitustenvälisyyden vahvistuminen ja tämä ranskalainen pyrkimys ikään kuin eurooppalaisen vahvan toimijan ylösrakentamiseksi on nyt se dynamiikka, joka tässä on taustalla. Englanti tietysti tämän hallitustenvälisyyden kautta haluaa varmistaa, että se pystyy kontrolloimaan tämän, laajemmin voi sanoa, turvallisuus-puolustusulottuvuuden kehityksen. Se on se punainen lanka tällä hetkellä koko konventin työssä, ja siinä prosessissa sitten jalkoihin jäävät sekä yhteisöllisyys että pienten valtioiden legitiimit intressit. Tämä on se ulottuvuus.

Mitä tässä puolustusulottuvuudessa nyt on tapahtumassa, mitä siellä on uusia asioita? Tuossa jo ihan lyhyesti totesin, että se perusteksti, vaikka se on aksiomaattisempi kuin aikaisempi Euroopan yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka ja voi johtaa tai johtaa yhteiseen puolustukseen, jos tai kun siitä Eurooppa-neuvostossa päätetään, se ei ole niin ongelmallinen, koska viime kädessä on meistä suvereeneina jäsenvaltioina kiinni se, mahdollistammeko tuon niin sanotun 5 artiklan tulemisen osaksi unionin kokonaisuutta, mikä tarkoittaisi sitten kollektiivisia turvatakuita ja monenkeskisen, molemminpuolisen auttamisen velvoitetta.

Tämä sinänsä ei ole, voisiko sanoa, voimakkain ja vahvin haaste, vaan vahvin haaste on siinä ulottuvuudessa, että samanaikaisesti niin sanottua joustavuutta, joustavuusartiklaa, on lähdetty käyttämään hyväksi ajatuksella, että Euroopan unionin sisällä sellaiset valtiot, jotka haluavat antaa toisillensa turvatakuut ja viedä yhteistä puolustusta eteenpäin, voisivat sen tehdä. Tämä on nyt toisin kuin konventin puolustustyöryhmä esitti, jossa oli lähtökohtana, että vain eräät maat olivat tätä esittämässä. Tämä, toisin kuin puolustusryhmän kanta, on nyt puheenjohtajiston esityksessä vahvasti esillä. Se on edelleenkin neuvottelun alainen asia. Se on mitä suurimmassa määrin neuvottelujen alainen asia, ja viime kädessä, kun tietysti konventti vain tekee esityksiä hallitustenväliselle konferenssille, hallitustenvälinen konferenssi tulee tämän asian ratkaisemaan. Sen vuoksi tämä on tietysti meidän, eduskunnan, agendalla mitä vahvimmin.

On täysin selvää, että jos olemme rakentamassa unionin sisälle tiivistyvän puolustusyhteistyön ja jos Suomi sotilaallisen liittoutumattomuuspolitiikan aksiomista liikkeelle lähtien jättäytyy ulkopuolelle, mikä on täysin mahdollista, koska tähän sisältyy ulosjäännin mahdollisuus tai mukaanmenemisen mahdollisuus, niin joka tapauksessa me olemme siinä ristiriitaisessa tilanteessa, että kun meidän pyrkimyksemme on ollut unionissa nimenomaan, lainausmerkeissä, toimia unionin ytimessä eli toimia sellaisen avoimen unionin yhteistyön piirissä, jossa kaikki jäsenvallat luontevasti ovat mukana, tämäntapaisen tiivistetyn puolustusyhteistyön mukaan rakentaminen tähän perusoikeusjärjestelmään on Suomen kannalta ongelma.

Minusta ed. Uotila luki kuitenkin täysin väärin hallitusohjelmaa. Siinä ei ole annettu ymmärtää lainkaan, että Suomi olisi valmis hyväksymään tämän tyyppisen tiivistetyn puolustusyhteistyön tavoitteen, puhumattakaan laajemmasta puolustusyhteisöstä, joka unionin sisään voitaisiin rakentaa.

Arvoisa puhemies! Tässä on ollut vielä lisäseikka, joka saattaa olla mielenkiintoista arvioida, että kun päästiin tietyn tyyppiseen yhteisymmärrykseen, jossa Suomellakin oli valmiuksia tunnistaa uusia puolustusulottuvuustarpeita, jotka liittyvät puolustusteolliseen yhteistyöhön ja toisaalta solidaarisuuslausekkeeseen koskien uusia turvallisuusuhkia, näidenkin osalta — ja tästä ei suomalaisessa lehdistössä ole avattu keskustelua vielä ollenkaan — puhemiehistön esitys on mennyt pidemmälle kuin aikaisemmin tämä yhteisymmärrys oli ymmärretty.

Ensinnäkin uudet uhat määritellään nyt ainoastaan terrorismiksi ja sieltä on poistettu se käsite, että kyse on ei-valtiollisista toimijoista. Kun solidaarisuuslauseke rakennetaan unionin sopimuksiin suhteessa terrorismiin tai terrorismin uhkaan, se on konseptuaalisesti hyvin lähellä jo sotilasliitto Natossa tai Weu:ssa olevaa 5 artiklan mukaista puolustusvelvoitetta, kollektiivisia turvatakuita. Se on erittäin lähellä sitä, vaikka se keskittyisi vain terrorismikysymyksiin.

Sama koskee puolustuksellista yhteistyötä. Olemme rakentamassa armaments agency -nimellä kulkevaa virastoa, jonka agenda on nyt rakennettu pidemmälle meneväksi kuin alunperin oli sovittu. Kysymys oli alun perin puolustusteollisesta yhteistyötä, asehankintojen harmonisoinnista ja koordinoinnista. Nyt tähän liittyy myöskin yhteistä seurantaa puolustuskapasiteetin ylösrakennuksesta ja siihen liittyvästä ohjeistuksesta, jolloin olemme siltäkin osin nyt pidemmällä puheenjohtajiston esityksessä kuin oli alkuperäinen esitys.

Arvoisa puhemies! Kuten alussa sanoin, tämä on vasta puheenjohtajiston esitys. Konventti tulee näistä eväistä keskustelua käymään eteenpäin, ja me tietysti tiedämme, että niistä lähtökohdista, millä Suomessa tätä on arvioitu, tämä on hyvin vakavan debatin paikka. Halusin vain sen tuoda tässä esille, että olemme hyvin isojen asioiden kanssa nyt tekemisissä tämän kesän ja tulevan syksyn aikana, kun mietimme unionin yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Luen hallitusohjelmaa vain sillä tavalla kuin siinä lukee, ja kun siinä lukee, että "Hallitus tukee unionin yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämistä painottaen kaikille jäsenmaille yhteisiä sotilaallisen ja siviilikriisinhallinnan tavoitteita", tämä päälause tässä tarkoittaa sitä, että me tuemme unionin yhteisen puolustuspolitiikan kehittämistä, ja yhteinen puolustus on kai jossakin vaiheessa luonnollinen osa yhteistä puolustuspolitiikkaa. Tässä ei oteta kantaa siihen, tuemmeko sellaista, jossa kaikki ovat mukana tasavertaisesti, vai sellaista, joka on joidenkin maiden tiivistyvää, joustavuuteen perustuvaa puolustusyhteistyön rakentamista. Tässä vaan todetaan, että mukana ollaan tässä yhteisessä kehittämisessä, ja tämä on kova kysymys, kuinka pitkälle ollaan ja mitä sitten konventti ja hvk tästä tulevat aikanaan päättämään, mutta hallitusohjelman mukaisesti me olemme kyllä kovasti mukana tässä kehittämisessä.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä en nyt ymmärrä, kun ed. Uotila lukee todella hallitusohjelmaa hyvin tarkasti, ettekö te näe, mitä siinä hallitusohjelmassa todella sanotaan. Siinä siis sanotaan, että Suomi tukee pyrkimyksiä kaikille jäsenmaille yhteisten toimien kehittämiseksi. Tämähän on se lähtökohta. Nimenomaan meidän perusaksioomamme on koko ajan ollut se, että unionin sisälle ei pidä turvallisuus- ja puolustuspolitiikalla mennä mihinkään muihin rakenteisiin kuin sellaisiin, joihin kaikki voivat aidosti osallistua. Tämähän on se lähtökohta, joka on ollut aikaisemmin Suomen hallituksen linja ja on myöskin jatkossa se linja. Tästä lähtökohdasta nimenomaan muun muassa tiivistyvän puolustusyhteistyön torjuminen on aika aito suomalainen kanta, ja hallitus minun nähdäkseni tähän suuntaan varmasti myöskin tulee toimimaan.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Viitaten ed. Kiljusen puheenvuoroon tiivistyvästä puolustusyhteistyöstä kuten myöskin ed. Uotilan näkemykseen siitä, että hallitusohjelma mahdollistaa melkein mitä vain, tässähän on käsittääkseni vain sattuman kysymys, että asia on tullut nyt juuri tässä vaiheessa hallitusohjelman käsittelyä esille. Käsittääkseni muutenkin hallitusohjelma on sellainen, että eihän sitä orjallisesti toteuteta joka paikasta, niin kuin se on kirjoitettu ja niin kuin tilanne kulloinkin vaatii, vaan sinä aikana, kun hallitus elää ja toimii, ehkä seuraavat neljä vuotta, sitä tarkennetaan tarpeen mukaan ja tämä tulee sitten erikseen eri päätöksenteon vaiheeseen ja näköalaan tänne.

Mutta pidän tietysti valitettavana, että tämä tulee näin yhtäkkiä yllättäen, ja erityisesti valitettavana pidän sitä, että tähän liittyy koko Euroopan unionin uusien rakenteiden luominen aina lähemmäs ja lähemmäs liittovaltiota. Siinä vaiheessa, jos suomalaiset putoavat tästä pois, niin puolustusyhteistyössä suomalaiset ilmeisesti ovat menettäjinä, ja jos se putoaa muuten pois, sitten tässä päätöksenteossa meidän asemamme on ilmeisesti vielä vähäisempi kuin se on tällä kertaa. Siinä vähäisyydessä viittaisin elintarvikeviraston saantiin Suomeen. Kun vain joku Italia taikka muu vastustaa, ei vain tule eikä synny. Sen jälkeen kun siirrytään enemmistöpäätöksentekoon, pienillä mailla ei ole juuri mitään kaupanteon eikä sanomisen mahdollisuutta, ja onko kukaan muukaan kiinnostunut sen jälkeen pienistä maista?