Arto  Satonen  /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lakko-oikeus on arvokas asia. Lakko-oikeus turvaa osaltaan työntekijöiden vaikutusmahdollisuuden omiin työehtoihinsa. Lakko-oikeus on kuitenkin niin arvokas asia, että sitä tulee käyttää vain harvoin ja valikoidusti. Asioista sopiminen ilman lakkoa on useimmiten sekä työnantajan että työntekijän etu.

Suomessa lakkoja on ollut viime vuosina varsin vähän, erityisesti laillisia lakkoja. Esimerkiksi vuonna 2003 laillisia lakkoja oli vain kaksi ja laittomia 110. Työpäiviä menetettiin laillisissa lakoissa 10 138 ja laittomissa 55 998. Kun vuoden 2004 tilastot valmistuvat, ne tulevat olemaan samansuuntaisia; tosin laittomien lakkojen osuus on luultavasti vieläkin suurempi, koska AKT:n laiton bussilakko Pääkaupunkiseudulla levisi hyvin laajalle.

AKT:n bussilakko osoitti selkeästi tarpeen muuttaa laittomia lakkoja koskevaa lainsäädäntöä. Tämä lakko osoitti, että pieni paikallinen työriita, josta lakkoon menemisen työtuomioistuin tuomitsi laittomaksi, aiheutti ongelmia kymmenilletuhansille bussinkäyttäjille ja tukilakkojen myötä aiheutui suuria vahinkoja yrityksille, jotka olivat täysin syyttömiä tapahtuneeseen — tarkoitan siis niitä yrityksiä, joihin tukilakko levisi.

AKT tuomittiin useasti lakkosakkoihin, mutta 23 500 euron sakko vaikka päivittäinkin langetettuna on täysin olematon lakon aiheuttamiin vahinkoihin verrattuna. Connexille lakon aiheuttamat tappiot olivat arviolta noin 300 000—400 000 euroa, Concordialle noin 100 000 euroa päivässä ja lisäksi esimerkiksi tukilakon kohteeksi joutuneelle satamaoperaattori Finnstevelle jopa miljoona euroa. AKT puolestaan maksoi lakkosakkoja koko jupakan aikana vain 180 000 euroa.

Jotta AKT:n bussilakon tapaiset pienet työriidat eivät jatkossa voisi johtaa tavallisten ihmisten, yritysten ja koko yhteiskunnan kannalta täysin kohtuuttomiin seurauksiin, on lakia muutettava siten, että laittomaan lakkoon syyllistyneelle voidaan määrätä todellisiin vahinkoihin perustuva vahingonkorvaus. Tämä järjestelmä ilman ylärajaa on käytössä muun muassa Ruotsissa ja Tanskassa, joissa yksittäinen liitto on joutunut enimmillään maksamaan 2,7 miljoonaa euroa vahingonkorvauksia laittomasta lakosta.

Tässä lakiesityksessä vahingonkorvausmenettely astuu voimaan vain, jos lakkoa ei ole lopetettu 24 tunnin sisällä siitä, kun se on työtuomioistuimessa laittomaksi tuomittu. Työtuomioistuimen päätöksestähän ei ole olemassa valitusoikeutta kuin ainoastaan muotoseikkoihin liittyen. Kyse ei siis ole lakko-oikeuden rajaamisesta, ainoastaan siitä, että laittomien lakkojen uhriksi joutuvat ovat oikeutettuja saamaan heille kuuluvan korvauksen. Lakiesityksen tavoitteena on myös, että uhkasakon tapaan toimiva vahingonkorvaus estäisi laittomien lakkojen pitkittymisen ja estäisi siten sen, että pienet avainryhmät eivät voi aiheuttaa suurta vahinkoa koko yhteiskunnalle.

Arvoisa puhemies! Taloudellisten menetysten lisäksi laittomat lakot aiheuttavat inhimillisiä kärsimyksiä. Erityisen kiusallinen tilanne on niiden työntekijöiden kannalta, jotka haluavat noudattaa Suomen lakeja ja kieltäytyvät osallistumasta laittomaan lakkoon. Suomen Kuvalehden numerosta 7, 18. päivä helmikuuta 2005, voi lukea siitä painostuksesta, jonka kohteeksi joutui työtoveriensa taholta Anja Heinonen, joka palasi töihin sen jälkeen, kun lakko oli todettu työtuomioistuimessa laittomaksi. Ei voi olla oikein, että henkilö, joka noudattaa Suomen lakia, ei saa rauhassa harjoittaa ammattiaan.

Kalevassa oululainen linja-autonkuljettaja Kari Kaakinen kirjoittaa mielipidesivulla 15. helmikuuta 2005 seuraavasti: "Koskilinjojen pääluottamusmies Pekka Karppinen vei AKT:n Koskilinjojen osaston laittomaan tukilakkoon, joka muuttuikin kesken kaiken ’lakoksi’. Koskilinjat Oy on esimerkillisesti työntekijöiden kanssa asiansa hoitava yritys, ja se sai nyt siitä kiitoksen, kymmenen vuorokauden työnseisauksen ja suuret tappiot kannettavakseen. Tällaisien laittomien lakkojen ollessa kyseessä pitäisi vahingonaiheuttaja tuomita korvaamaan aiheuttamansa vahingot. Nyt, kun liitolla ei ole vahingonkorvausvastuuta, ei se välitä myöskään aiheuttamistaan vahingoista. Työtuomioistuimen määräämien sakkojen summat ovat liian pieniä estämään laittomien lakkojen syntymisen. Tällaisten lakkojen aiheuttamat vahingot eivät millään tavoin palvele edes työntekijöiden etua vaan pikemminkin vaarantavat olemassa olevienkin työpaikkojen olemassaolon." Ja Kaakinen jatkaa: "Töihin meno oli moraalisesti ainoa oikea ratkaisu. Vaikka AKT:n jäsenet puhuvat kahdesta eri leiristä, todellisuudessa työntekijöiden ja työnantajan intressit ovat aika lailla yhteneväiset: rakentaa tehokas, turvallinen ja työpaikkoja takaava toimintaympäristö."

Nämä sanat, jotka tulevat sydämestä mieheltä, joka on laittoman lakon henkilökohtaisesti kokenut, ovat paras peruste sille, että lakimuutokseen on tarvetta. Korostan sitä, että kun tämä lakiesitys menee työelämä- ja tasa-arvovaliokuntaan valmisteltavaksi, niin valiokunnan jäsenten tulee tuntea vastuunsa Suomen kansan edustajina ja suhteuttaa tehtyjä toimenpiteitä niiden aiheuttamiin seuraamuksiin. Valiokunnan jäsenten ei myöskään tule toimia minkään intressiryhmän edustajina, se lienee luonnollista.

Toivon, että valiokunnassa järjestetään laaja asiantuntijakuuleminen, jossa monipuolisesti kuullaan niitä tahoja, joiden elämään ja toimintaan laittomat lakot ovat vaikuttaneet. Pohjoismaisten virkaveljiemme tapaan myös meidän on muutettava järjestelmäämme siten, että lakia Suomessa kunnioitetaan myös lakkotilanteessa.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Olen allekirjoittanut käsiteltävänä olevan lakialoitteen 7/2005 ja kannatan tätä voimakkaasti. Perustuslaissa on turvattu ammatillinen yhdistymisvapaus ja vapaus järjestäytyä muiden etujen valvomiseksi. Kannatan ammattiyhdistyksen lakko-oikeutta. Ammattiyhdistyksillä on oikeus ajaa kannattajiensa etuja lakkoasetta hyväksi käyttäen; sen sijaan laittomat lakot ovat lakko-oikeuden härskiä väärinkäyttöä. Useimmat lakoista ovat laittomia, kuten äsken kuultiin.

Arvoisa puhemies! Laittomat lakot aiheuttavat välitöntä taloudellista ja toiminnallista haittaa yrityksille ja välillisesti yrityksen asiakkaille, muille kansalaisille ja koko kansantaloudelle. Siksi laittomien lakkojen aiheuttamat vahingot on korvattava, kuten lakialoitteessa esitetään. Nykytilanteessa moni on menettänyt työpaikkansa ja moni yrittäjä yrityksensä.

Esa  Lahtela  /sd:

Arvoisa herra puhemies! Meillä päin on semmoinen sanonta, jotta ei pahakaan hevonen yksinään tallissa potki. Tähän voisi päteä se sama ajattelu, nimittäin jos lakkoon ajaudutaan, niin silloin siihen pitää olla kyllä hyvin vakavat syyt. Kyllä suomalaiset ovat hyvin maltillista porukkaa, itse olen sen verran ollut aidan toisella puolella, ay-puolella. Muistan ne kaikki tapaukset, milloin ajauduttiin lakkoon, ja siinä kyllä käytiin pitkät neuvottelut ja oli todella sellaiset syyt, että enää muuta tietä ei ollut olemassa. Nurkkaan ahdettu eläin on äkäinen ja samaten on ihminenkin. Jos porukka kokee, jotta tässä ollaan hyvin sorsittuja ja mitään muuta ei ole tehtävissä, niin näissä tilanteissa ajaudutaan sitten lakkoon. Suomen laki myös toteaa sen, jotta tukilakot ovat mahdollisia. Sen takia minä ihmettelenkin, että ed. Satonen ei rajaa niitäkään pois, että kaikki vaan tiukasti, vielä vahingonkorvaukset ja kaikki mahdolliset päälle siinä.

Sinällään minusta tämä suomalainen systeemi on toiminut hyvin. Ihan aiheellisesti aloitteen ensimmäinen allekirjoittaja totesi, jotta paljon on lakkoja viime vuonna ollut. Sitä mittasuhdetta kun katsoo ja katsoo vaikka Keski-Euroopan maita, niin siellä on huomattavasti levottomampaa. Meillä suomalaiset työmarkkinat toimivat sillä tavalla ihan mallikelpoisesti. Joitakin tämmöisiä kriisejä on olemassa, jos kutsutaan sillä nimellä, mutta niihinkin on omat syynsä. Jos homma ei lähde laukeamaan, niin minusta solidaarisuuteen kuuluu, että pitää mennä tukemaan tovereita, kavereita, jotta ei jätetä niitä yksin. Tässäkin tilanteessa AKT:n lakon osalta ymmärsin, jotta muutenhan se pattitilanne olisi jatkunut vaikka kuinka pitkään, mutta sitten se massiivipainostus teki sen, jotta tilanne laukesi. Olisiko se parempi, jotta olisi joku yksi firma ollut hankalassa välikädessä, kun tätä painostusta ei olisi ollut olemassa? Sen takia tämä on ihan aiheeton aloite.

Reijo  Paajanen  /kok:

Arvoisa puhemies! Olen täsmälleen samaa mieltä kuin ed. Satonen, että lakko-oikeus on arvokas asia ja se pitää sallia silloin, kun se on lainsäädännöllisesti oikein.

Viime syksynä ympäri Suomea jäätiin kummastelemaan todellakin tuota lakkoa, johon ammattiliitto ATK ryhtyi. Kyseinen ammattiliitto ei piitannut työmarkkinatuomioistuimen tuomioista tai yleisestä mielipiteestä, vaan jatkoi lakkoa, joka oli todettu laittomaksi. Lisäksi oli vielä uhka, että se laajenee sellaiseksi tulipaloksi, jossa yhteiskuntarakenteet jopa olisivat voineet vaurioitua. Hyvä, ettei näin käynyt. Tulipalo saatiin sammutettua kohtuullisin palovaurioin. Vahingoitta ei tietysti tästäkään palosta selvitty. Kärsijöinä oli niin työnantajia, täysin tulipalon ulkopuolella olevia yrityksiä kuin myös työntekijöitä. Työrauhaan se jättää aina omat jälkensä, ja molemmin puolin pöytää on puhuttu ja vaadittu reilua peliä, mutta liian usein järki häviää eikä haeta ratkaisua ongelmiin muilla konstein kuin työtaisteluilla, joilla ei ole laillista pohjaa. Meidän pitää ja on paikallaan arvioida, millä keinoin saataisiin aikaan sellainen tilanne, jossa kumpikaan osapuoli ei sopimuksen tehtyään voisi työrauhaa laittomasti rikkoa.

Tämä ed. Satosen aloite toivottavasti saa aikaan asiallisen ja ihan aidon pohdiskelun siitä, että tieten tahtoen ei vaikeuteta pyörien pyörimistä. Meillä on vaikeuksia ihan tarpeeksi muutenkin. Aloitteen sisältö vastaa mainittua tavoitetta erinomaisen hyvin.

Lainsäädäntö pitää saada sellaiseen kuosiin, ettei laittomiin lakkoihin lähdetä ihan hetkellisestä mielijohteesta. Täytyy olla molemminpuolinen vastuu tekemisestä. Vastuu tarkoittaa tällöin myös taloudellisia sanktioita ja ennen kaikkea niiden todellista korvaamista. Tältä osin tarvitaan laittomasta lakosta syntyneiden vahinkojen korvaamiseen muutos, jotta niihin ei lainlaatijan päätöksestä huolimatta ajauduta.

Nykyinen lainmuoto vastaa ennemminkin kirjaston myöhästymismaksua kuin todellista vahingonkorvausta tai uhkasakkoa. Järjestelmä ei tietysti voi olla yksipuolinen. Esimerkiksi viime syksyn ATK-lakosta syntyi välittöminä ja välillisinä vahinkoina kymmenien miljoonien eurojen vahingot yrityksille ja yksittäisille ihmisille. Tavallaan kärpäsestä tuli ykskaks härkänen, onneksi ei kuitenkaan härkälauma. Tuntui, että joidenkin henkilöiden oma ego oli tärkeämpi asia kuin itse työtaistelu. Näen, että kaikkien osapuolien taholta järki pitää löytyä. Tulipalossa tahtoo vain palaa rahaa rajusti ja voimavaroja tuhlataan tämän johdosta täysin vika-asioihin. Erittäin kannatettava aloite.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ryhmäkollega taisi sotkeutua kirjaimissa äsken. Ed. Paajanen puhui ATK:n lakosta. Nähtävästi tarkoititte kuitenkin tätä AKT:n lakkoa.

Viimesyksyinen linja-autonkuljettajien lakko johtui Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton eli AKT:n virallisten lausuntojen mukaan kahden Helsingin alueella toimivan liikenneyhtiön toimista. AKT:n edustajat väittivät, että yhtiöiden palkkalistoilla olevat osa-aikaiset työntekijät olisivat vasten tahtoaan osa-aikaisia. Toiseksi syyksi ilmoitettiin työnantajan kieltäytyminen neuvotteluista. Näyttää siltä kuitenkin, että molemmat lakkoon johtaneet syyt olivat valheellisia ja että lakon syyt olivat jossakin aivan muualla.

Osa-aikaiset ovat pääasiassa opiskelijoita, eläkeläisiä ja lisäansioita haluavia. Voimassa oleva työehtosopimus sallii osa-aikaisten kuljettajien palkkaamisen eikä rajoita heidän lukumääräänsä. Vaatimus kesken sopimuskauden oli näiltäkin osin perusteeton. Esimerkillisesti työntekijöiden kanssa asioitansa hoitavat yritykset saivat kiitokseksi kymmenen vuorokauden työnseisauksen ja suuret tappiot kannettavakseen.

Tällaisten laittomien lakkojen ollessa kyseessä pitäisi vahingon aiheuttaja tuomita korvaamaan aiheuttamansa vahingot. Nyt kun liitolla ei ole vahingonkorvausvastuuta, ei se välitä myöskään aiheuttamistaan vahingoista. Työtuomioistuimen määräämien hyvityssakkojen määrät ovat liian pieniä maksimissaankin estämään laittomien lakkojen syntymisen. Laittomien lakkojen aiheuttamat vahingot eivät millään tavoin palvele edes työntekijöiden etua, vaan pikemminkin vaarantavat työpaikkojen olemassaolon. Todellisuudessa työntekijöiden ja työnantajan intressit ovat kuitenkin aika lailla yhtenevät: tehokas, turvallinen ja työpaikat takaava yhteisö.

Arvoisa herra puhemies! Tämä on sangen kannatettava lakialoite, ja uskon hallituspuolueistakin löytyvän kannatusta tämän läpiviemiseksi. Täytyy sen verran mainita, että ikään kuin tuolla meidän suunnallamme Oulussa olisi jollakin tavalla aavisteltu ed. Satosen ajatukset, joka on ensimmäinen allekirjoittaja tässä aloitteessa. Siellä syntyi kohtuullisen kovaa keskustelua. Toissa viikon perjantaina oli Kalevassa sivun kokoinen juttu viime syksyn AKT:n lakkoasioista. Sehän levisi myöskin tosiaan Ouluun. Koskilinjat suurimpana joukkoliikennetoimijana, jolla on 99 prosenttia Oulun joukkoliikenteestä, joutui myöskin tähän pauloihin, ja se tarkoitti myöskin, että siitä syntyi huomattavaa vaikeutta myöskin Pohjois-Suomen pääkaupungin ihmisille.

Nostan hattua Kari Kaakiselle, jonka ed. Satonenkin tuossa mainitsi, koska hänelle toimitin tuon Kaakisen kirjoituksen. Kaakinen on siis yksi näistä Koskilinjojen kuljettajista, siviilirohkea nuorimies, entinen yrittäjä ja monien asioiden jälkeen sitten ollut vasta vuoden verran kuljettajana Koskilinjoilla, ja hän nosti ikään kuin kissan pöydälle. Siitä on tullut vähän isompaa tarinaa tosiaan viime viikkoina, ja 15. päivä kuluvaa kuuta eli viikko sitten tiistaina Kari Kaakisen mielipidekirjoitus jatkoi ikään kuin tuota debattia siellä Oulun seudulla. Täytyy sanoa, että rohkea nuorimies tosiaan. Koskilinjat on kuitenkin yli 50 vuotta vanha yritys, ja siellä on kuljettajia — ehkä nyt ei enää sellaisia, jotka olisivat alkuperäisiä, mutta kuitenkin — jotka ovat olleet hyvinkin kauan samassa hyvässä yhtiössä töissä, ja tämmöinen vuoden alalla ollut, koko alalla siis ollut, Kaakinen uskalsi nostaa tämän asian pöydälle.

Lailliset lakot ovat mielestäni aivan ok, mutta laittomat saisi siivota pois välittömästi. Kannatettava aloite, ed. Satonen.

Anne  Holmlund  /kok:

Arvoisa puhemies! Suomessa lakko-oikeus on eräänlainen pyhä ja koskematon, ja tuntuu, että siitä puhuminenkin on liian usein suorastaan loukkaus. On kuitenkin hyvä, että siitä puhutaan ja erityisesti puhutaan laittomista lakoista ja niiden aiheuttamista seuraamuksista yhteiskunnalle, ja tämän tilaisuuden ed. Satonen on meille täällä salissa antanut. On ollut erittäin miellyttävää kuunnella monia kommentteja ja kannanottoja, joita tämä aloite on kirvoittanut. Itsekin olen sen allekirjoittanut.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton AKT:n laiton lakko syksyllä 2004 kesti noin kaksi viikkoa ja aiheutti muun muassa Pääkaupunkiseudulla bussiliikennettä harjoittavalle yhtiölle noin puolen miljoonan euron menetykset. Työtuomioistuin langetti AKT:lle ja sen ammattiosastoille laittoman lakon johdosta useita hyvityssakkotuomioita, mutta niiden yhteismäärä ei lähimainkaan vastannut yritykselle lakosta aiheutuneita kustannuksia. Vastaava tilannehan koettiin myös joulukuussa 2003, jolloin Paperiliiton järjestämä vuorokauden kestoinen lakko aiheutti liitolle ja sen ammattiosastoille yhteensä yli 150 000 euron sakot. Tässäkään tapauksessa sakkojen määrä ei ollut missään suhteessa sen yrityksille aiheuttamiin kustannuksiin. Tällöin metsäteollisuus arvioikin, että päivän seisokista aiheutuneet kustannukset nousivat peräti 49 miljoonaan euroon.

Sopimusyhteiskunnan perustaa murentavien laittomien lakkojen rinnakkaisilmiöinä ovat yleistyneet myötätunto- ja rinnakkaistyötaistelut. Kaikille näille ilmiöille on tyypillistä, että vahingoista kärsivät myös ne työnantajat sekä asiakkaat, joilla ei ole kerrassaan mitään osuutta koko asiaan. Suomessa laittomasta lakosta ammattiliitoille aiheutuvat kustannukset ovat muihin Pohjoismaihin verrattuna huomattavasti pienempiä. Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa laittomiin lakkoihin sovelletaan vahingonkorvausmenetelmää, jossa korvauksen suuruutta määrättäessä arvioidaan lakon yrityksille aiheuttamat menetykset. Ruotsissa korvausten keskimääräinen suuruus on lakkojen lyhyistä kestoista johtuen ollut noin 700—1 700 euroa, mutta Tanskassa yksittäinen liitto on joutunut maksamaan jopa 2,7 miljoonan euron vahingonkorvaukset laittomasta lakosta. Tämä kuvastaa hyvin niiden vahinkojen suuruutta, jotka laittomat lakot vakavimmillaan voivat yrityksille aiheuttaa. Kyseessä voivat olla merkittävät taloudelliset menetykset.

Suomessa ammattiliittoa ei voi työtuomioistuinkäsittelyssä määrätä laittomasta lakosta vahingonkorvaukseen, vaan pelkästään hyvityssakkoon. Työtuomioistuimen päätösvaltaan kuuluvan hyvityssakon kertamaksun yläraja Suomessa on 23 500 euroa eli käytännössä lähes kirjaston myöhästymismaksun suuruinen, niin kuin ed. Paajanen omassa puheenvuorossaan ansiokkaasti totesi. Sen sijaan muissa Pohjoismaissa vahingonkorvauksille ei ole mitään ylärajoja.

Laittomista lakoista yrityksille, kansalaisille ja maan taloudelle koituvat kustannukset ovat niin mittavia, että nykyisten työrauhasäännösten epäkohtia olisi pikaisesti korjattava. Työrauhasäännöstö on pääosin peräisin vuodelta 1946 eli lähes 60 vuoden takaa. Hyvityssakkojen enimmäismäärää korotettiin lain muutoksella viimeksi vuonna 1985 eli lähes 20 vuotta sitten. Tämän jälkeen hyvityssakkoihin on tehty vain indeksitarkistuksia. Hyvityssakkojen enimmäismäärää tulisi nostaa ja laittomien lakkojen sanktiojärjestelmää tulisi kokonaisuudessaan uudistaa siten, että järjestelmällä olisi todellisia vaikutuksia laittomien lakkojen ehkäisemiseen. Kyse ei suinkaan ole lakko-oikeuteen puuttumisesta, vaan yhteisten pelisääntöjen noudattamisesta sekä työnantaja- että työntekijäpuolella.

Arvoisa puhemies! Jätin laittomien lakkojen ehkäisemistä koskevan kirjallisen kysymyksen joulukuussa työministeri Tarja Filatoville. Filatov toteaa vastauksessaan kysymykseeni, että työntekijöiden oikeus ryhtyä työtaistelutoimenpiteeseen liittyy perustuslaissa turvattuun oikeuteen järjestäytyä ammatillisesti. Kysymys ei kuitenkaan ole lakko-oikeuden rajoittamisesta, kuten aikaisemmin jo totesin, vaan nimenomaan yhteisten pelisääntöjen noudattamisesta, joka koskee samalla tavoin sekä työnantaja- että työntekijäpuolta.

Ed. Satosen lakialoitteessa esitetään, että Suomessa otetaan käyttöön muissakin Pohjoismaissa käytössä oleva vahingonkorvausmenettely siten, että menettely tulee käyttöön, mikäli työtuomioistuimessa laittomaksi tuomittua lakkoa ei lopeteta vuorokauden sisällä päätöksestä. Kannatan lämpimästi ed. Satosen aloitteessaan tekemää ehdotusta. Tämä järjestelmä olisi huomattavasti nykyistä tehokkaampi, oikeudenmukaisempi ja kohtuullisempi. Samalla uusi järjestelmä auttaisi ennalta ehkäisemään uusia laittomia lakkoja ja minimoimaan niistä työnantajille ja myös yhteiskunnalle aiheutuvia kustannuksia.

On selvää, että lakko-oikeuteen sinällään ei ole syytä puuttua. Yhtä selvää kuitenkin tulisi olla, että mikäli tarkoituksellisesti rikotaan lakia ja lähdetään laittomiin lakkoihin, yrityksille ei saa aiheutua tästä suhteettoman suuria menetyksiä. Lakko-oikeus ei voi olla yritysten toiminnan lainmukaisen suojan yläpuolelle asetettava arvo; etenkään se ei saa olla sitä silloin, kun kysymys on laittomasti tapahtuvasta työtaistelusta.

Ed. Esa Lahtela omassa puheenvuorossaan toi esille ay-liikkeen aikaansaamia hyviä asioita suomalaisessa yhteiskunnassa. En ollenkaan kiistä niitä. Suomessa ay-liike on saanut aikaan paljon uudistuksia ja omalla tavallaan kolmikanta on hyvin pitkälti palvellut myös suomalaista työrauhaa ja suomalaisen yhteiskunnan kehittymistä. Jotenkin on vaan tullut sellainen tunne, että viime vuosina ay-liikkeessä on ollut yhä enemmän tietyntyyppisiä lakkokenraaleja, jotka haluavat ikään kuin asettaa itsensä yhteiskunnallisen arvomaailman ja lainsäädännön yläpuolelle. Tämä on mielestäni erittäin huolestuttavaa. Tämäntyyppinen lakkotoiminta ei mielestäni suinkaan myöskään ansaitse yhteiskunnan eikä myöskään eduskunnan tukea. Lailliset lakot ovat aivan eri asia; laittomista meidän tulee pyrkiä eroon mahdollisimman nopeasti.

Jyri Häkämies /kok:

Arvoisa puhemies! Aivan kuten edellinen puhuja totesi, tällä lakialoitteella tähdätään nimenomaisesti pelisääntöjen selventämiseen tilanteessa, jossa työnantaja- ja työntekijäpuoli ovat solmineet työehtosopimuksen, jossa työntekijäpuoli saa taloudellista korvausta ja muita etuuksia ja työnantaja olettaa saavansa työrauhatilanteen, johon nimenomaisesti laittomalla lakolla tähdätään. Itselläni on valitettavia kokemuksia nimenomaisesti satamakaupungista, jossa nämä laittomat lakot ovat olleet varsin yleisiä, joissa välittömät vahingot nousevat satoihintuhansiin euroihin ja välilliset siitä vielä paljon ylöspäin. Eli kysymyksessä on tilanne, että näiden seurausten ja toisaalta hyvityssakkojen, siis tämän 23 000 euron, välillä vallitsee suuri epäsuhta. Lakko-oikeuteen kukaan ei ole kajoamassa, vaan nimenomaisesti tällä aloitteella pyritään siihen, että laittomat lakot ennalta ehkäistään. Siihen tässä pyritään, ja mielestäni tuo ehdotettu menettely, että vuorokauden kuluessa työtuomioistuimen päätöksestä lakko on lopetettava, on vielä varsin kohtuullinen.

On valitettavaa, ettei oikeusministeri Koskinen ole täällä paikalla kertomassa näkemyksiään. Hänhän on hyvin aktiivinen ymmärtääkseni ollut esimerkiksi ryhmäkanteen edistämisen osalta, jossa tähdätään kuluttajien oikeuksien parantamiseen. Yhtä lailla voisi kysyä, missä ovat työnantajien oikeudet, jos työehtosopimusten voimassa ollen toimeenpannaan laittomia lakkoja. Näillä perusteilla kannatan lämpimästi ed. Satosen lakialoitetta.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Häkämiehen puheenvuorosta voisi ensin jatkaa siltä osalta, kun hän mainitsi tuosta ryhmäkanteesta, että tuli tämän AKT:n bussilakon yhteydessä mieleen myöskin se, että jos tämä ryhmäkanne tulee, mitä suinkaan en kannata, mutta jos sellainen hyväksytään, niin eikö sitten olisi luonnollista, että myöskin ne bussinkäyttäjät, jotka eivät pysty bussia käyttämään lakon takia, voisivat nostaa ryhmäkanteen sitä kohtaan, joka on tämän lakon aiheuttanut, silloin kun kyse on laittomasta lakosta.

Pyysin tämän puheenvuoron kuitenkin vastatakseni pariin ed. Esa Lahtelan esille ottamaan asiaan. Ensinnäkin ed. Lahtela korosti aivan oikein sitä asiaa, että Suomessa näistä asioista hyvin pitkälle pystytään sopimaan ja tämä lakko on tämmöinen ääritilanne. Mutta kun laittomaan lakkoon ajaudutaan, niin vaikka siinä olisikin kaksi osapuolta, jotka siinä keskenään kinaavat, niin kyllä se kuitenkin on viime kädessä se työtuomioistuin, joka määrittelee sen, onko se lakko oikeutettu vai ei. Jos se työtuomioistuimen mukaan ei ole oikeutettu, niin ei sitä lakkoa siinä tilanteessa voi kaiken järjen mukaan enää jatkaa.

Sama koskee näitä tukilakkoja. Missään nimessä en esitä sitä, että tukilakko ei olisi jatkossakin laillinen. Nimenomaan silloin, kun laillista lakkoa tuetaan tukilakolla, niin toki jo Ilo-sopimusten ja muitten mukaan se on hyvin tärkeä asia ja se on kaikin puolin kannatettava asia, mutta siinä kyllä logiikka pettää, että laitonta lakkoa voisi tukea laillisella tukilakolla. Eihän siinä ole minkäänlaista järkeä.

Aivan lopuksi kysyisin vielä ed. Lahtelalta, jonka läsnäoloa ja aktiivisuutta keskustelussa arvostan, että kun teidän pohjoismaiset demariveljenne ovat tämän hyväksyneet, niin minkä takia te pidätte tätä lakiesitystä aiheettomana.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Satoselle voisi todeta, että jos katsoo Pohjoismaita, niin meillä on monia muitakin käytäntöjä erilaisia ja tavallaan eri tahdissa edetään eri lakien osalta. Emme me ole harmonisoineet monia muitakaan asioita. Sen takia Suomessa on kansallisesti päätetty määrätyistä asioista neuvotteluin ja pitkien kompromissien tuloksena nyt ollaan tässä tilanteessa.

Mitä yleisesti tulee näihin lakkotilanteisiin ja siihen, mitä nytkin on tapahtumassa muun muassa tupon osalta, ja kun katsoo ihan menneitä lähivuosia, niin meillähän on sillä tavalla yllättävästi käynyt, että kun tämä lakkohan oli aikaisemmin näiden kaikkein kurjimpien ja köyhimpien ase, niin tänä päivänä nämä kurjimmat ja köyhimmät eivät enää pysty lakkoilemaankaan. Heillä ei ole varaa lakkoilla. Nyt tämä on siirtynyt tavallaan akateemisten ja tämmöisten virkamiesten aseiksi, jotka jo muutenkin ovat suhteellisen hyvässä asemassa. Näin vain tapahtuu. Ei lähdetä tupoon mukaan eikä haluta olla yhteiskuntaa siinä mielessä kokonaisvaltaisesti katsomassa ja rakentamassa. Syyt ovat monet ja tilanteita on erilaisia.

Kun tässä joutuu väkisin olemaan hallitusta puolustamassa ja edustamassa, niin voisi todeta, että tämän hallituskauden aikana ei kuitenkaan varmasti tule tällaisia esityksiä hallituksen toimesta tänne saliin. Toivoisin kokoomukselle vaan onnea ja menestystä. Laittakaa niihin vaalijulisteisiin hirveän isot brosyyrit ja tekstit, jotta lakko-oikeutta tiukennetaan tässä. Se on rehellisyyttä, ja kansalaiset tietävät, mihin te pyritte.

Pekka Kuosmanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Totean ensiksi, että kun 35 vuotta on ollut yrittäjänä asfalttialalla, niin kaksi lakkoa on ollut ainoastaan, vuosina 74 ja 76. Eli Suomessa on erittäin harvinaista loppujen lopuksi tämä lakon käyttäminen, ainakin rakennusalalla, koska siellähän on hyvä työllisyys ja pystytään hyvin neuvottelemaan näistä asioista.

Mitä tulee tähän aloitteeseen, niin itse olen sen myös allekirjoittanut eli lähden siitä, että silloin kun on sopimukseton tila, niin työnantaja voi käyttää työsulkua ja työntekijällä on sitten lakko-oikeus, jos kerta sopimusneuvottelut eivät edisty, siinä ei ole mitään pahaa, mutta laiton lakko tietysti aina pitää tuomita. Itse vanhana yrittäjänä tuomitsen erityisesti tukilakot, koska vieläkin ymmärrän paremmin sen, jos joku pieni ryhmä ajaa omaa asiaansa ja on laiton lakko, mutta se laiton lakko jos tukilakkojen kautta leviää, niin se on kansantaloudelle paljon suurempi vaara kuin jonkin pienen ryhmän oma lakko.

No, mitä tulee hyvityssakon lisäksi tähän vahingonkorvaukseen, niin kyllä Tanskassa, Ruotsissa ja muissa Pohjoismaissa tämmöinen on käytäntö. Sikäli ed. Satosen aloite, jonka olen allekirjoittanut, on minusta hyvä, koska se panee miettimään, kannattaako lakkoa jatkaa työtuomioistuimen päätöksen jälkeen, yhden vuorokauden jälkeen, joka anteeksi vielä annetaan tuon vahingonkorvauksen suhteen, ja siinä mielessä tästä pitää olla valmis keskustelemaan. Itse kannatan sitä, että työntekijällä pitää olla lakko-oikeus ja työnantajalla pitää olla työsulkuoikeus. Esimerkiksi nyt NHL:n jääkiekkotilanteessa on semmoinen tilanne, että työnantaja pisti työsulun ja nyt NHL:n pelejä ei pelata tulevana vuotena.

Anne Holmlund /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Esa Lahtela kiteytti tämän Satosen aloitteen sisällön nyt hieman virheellisesti. Tässä ei suinkaan rajoiteta millään tavalla lakko-oikeutta. Laitonta lakkoa voi jatkaa aivan juuri niin kauan kuin haluaa, vaikka tämä laki astuisikin voimaan. Kyse on vain siitä, että laittoman lakon seurauksesta tulee myös kantaa vastuu. Mielestäni tämä on hyvin linjassa sen yhteiskunnan periaatteen kanssa, että jos tekee laitonta toimintaa, jatkaa sitä huomautuksesta riippumatta, niin silloin tulee itse kunkin kantaa vastuu myös seuraamuksista.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Kyllä tällä tarkoitus on rajoittaa lakko-oikeutta ja ihmisten (Ed. Holmlund: Millä tavalla?) toimia puolustaa etujaan. Se on ihan selvä asia, tässä on vihamielinen suhtautuminen palkansaajiin. Otan esille esimerkiksi Soneran. Siellä 2 miljardia euroa oli voitto TeliaSoneralla ja siitä huolimatta 2 000 ihmistä laitettiin ulos — tällaisessa tilanteessa työnantaja menettelee näin! Sitä te ette tuomitse, näitä irtisanomisia, mutta olette valmiit rajoittamaan palkansaajien lakko-oikeutta. Tämä on minun mielestäni huono homma. Elisan työntekijöillä on sama tilanne siellä ja on monia muita näitä, missä on joukkoirtisanomisia ollut. Siinä ei auta sitten, että vaan sakkoja sakon päälle, jos siellä esitetään vastalauseita tällaisia laittomuuksia kohtaan.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Haluaisin sen verran kommentoida ed. Kankaan tuomaa esimerkkiä Sonerasta, että siellähän oli tämä päivän työseisaus. Jos käy nyt niin, että tämä asia menisi työtuomioistuimeen ja jos se työtuomioistuimessa tuomittaisiin laittomaksi, niin tämän lakiesityksen mukaan siitä ei aiheutuisi minkäänlaisia ongelmia lakon järjestäjälle. Vasta siinä tilanteessa, että lakkoa ei sen jälkeen, kun se on työtuomioistuimessa tuomittu, ole 24 tunnin sisällä lopetettu, sitten alkaa tämä vahingonkorvausmenettely. Eli tässä on hyvin olennainen ero. Tämä lakiesitys sinällänsä on myötämielinen tällaisille, sanoisinko, huomionherättämislakoille, joihin voidaan tässä Soneran tapauksessa viitata, joissa tarkoituksena ei ole tehdä sen suurempaa vahinkoa kuin nostaa asia esille. Eli nämä on rajattu selkeästi tämän lakiesityksen ulkopuolelle.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kangas otti hyvän näkökohdan esille. Tähän voisi todeta sen, jotta eikö kokoomus voisi olla huolissaan siitä, miksi nyt Soneran ammattiosastoa todennäköisesti sakotetaan tässä tilanteessa, koska on tilanteita, joissa todetaan laittomaksi asioita — tämäntyyppisiä nimittäin on ollut aikaisemminkin — ja joissa niin kuin ei millään voi vaikuttaa toimiin, jotka ovat vääriä, jos maalaisjärjellä ajatellaan, yhteiskunnan toimesta vääriä, toimenpiteitä. Sitten sitä yhteisöä, joka siinä on jäsenenä, rangaistaan, jos he osoittavat mieltään siitä, jotta tässä on tämmöinen väärä toimenpide menossa. Silloinhan pitäisi tässä tapauksessa, esimerkiksi Soneran tapauksessa, tehdä niinpäin, jotta päinvastoin annetaan palkkio niille ihmisille, jotta he protestoivat, että saataisiin aikaan se keskustelu yhteiskunnassa, miksi tämmöistä tehdään yleensä: heitetään työttömäksi ihmisiä, kun hallitus on tekemässä juuri toisinpäin, yrittää epätoivon vimmalla saada työpaikkoja.

Anne Holmlund /kok:

Arvoisa puhemies! Juuri tällaiset yhden päivän mielenosoitukset tai sen tyyppiset lakothan tämä jättää ulkopuolelle, niin että mitään vaaraa tällaisessa tilanteessa ei ole eikä tulekaan olla, vaan ainoastaan silloin, kun lakkoa jatketaan siitäkin huolimatta, että on todettu sen olevan lainvastainen.

Ed. Kankaalle totean sen verran, että uskon, että puhun kaikkien meidän aloitteen allekirjoittajien puolesta, jos sanon, että kukaan ei varmastikaan kokoomuksessa hyväksy laittomia irtisanomisia. Tämä on varmasti sääntö, ja uskon, että kaikki olemme tässä aivan samaa mieltä. Tässä on mielestäni aivan turha kärjistää ja sekoittaa kahta asiaa keskenään.

Pekka Kuosmanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Totean ed. Kankaalle ja ed. Esa Lahtelalle, että nyt te sotkitte puurot ja vellit sekaisin siinä mielessä, että Soneran asia on hirvittävän tärkeä meille kaikille siinä mielessä, kuinka ay heikosti on ajanut Soneran työntekijöitten etua Suomessa, koska Ruotsissa esimerkiksi irtisanottu henkilö saa kolmen vuoden täyden palkan, TeliaSoneran palveluksessa kun on, mutta Suomessa vain kuuden kuukauden palkan. Me ymmärrämme hyvin, että Soneran työntekijät ovat syvästi loukkaantuneita esimerkiksi SAK:hon, koska heidän etujaan ei ole valvottu tässä asiassa, koska sama työnantaja EU-alueella eriarvoistaa työntekijöitten kohtelua. Tähän, ed. Kangas, teidän pitäisi puuttua enemmän kuin tähän meidän vaatimattomaan aloitteeseemme, joka ei polje lakko-oikeutta millään tavalla, vaan hyvityssakon lisäksi työnantajalla on oikeus laittomasta lakosta saada vahingonkorvaus.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Kokoomus on esiintynyt täällä eduskunnassa, kun työlainsäädäntöä ja muita työelämää koskevia lakeja on uudistettu. Niitä on koko ajan kiristetty. Ruotsissa on toisin, niin kuin ed. Kuosmanen sanoi. Siellä on ammattiyhdistysliike varmaan voimakkaampi ja viisaampi, kun tekee tällaisia sopimuksia, että aina kolmeen vuoteen asti voidaan työtä etsiä. Mutta te olette täällä toimineet niin, että täällä ei ole edes mahdollista tällaista ruotsalaista sopimusta tehdä, että kolmen vuoden irtisanomissuoja tulee esimerkiksi Suomen soneralaisille. Kyllä te siinä vastuuta kannatte. Kyllä minun mielestäni Soneran irtisanominen — 2 miljardia euroa on TeliaSoneran voitto — on laiton irtisanominen siltä firmalta, vaikka se muodollisesti varmaan täyttää ne pykälät. Mutta ei tässä ole mitään mieltä, että firma tuottaa ennätyssuuren voiton ja heitetään samalla niitä, jotka ovat voiton tehneet siinä yrityksessä, sieltä sitten tuhansin ulos. Ei minun oikeustajuni — olen pitkään ollut luottamusmiehenä ja muuten työelämässä — tällaista hyväksy.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tervetuloa, ed. Kuosmanen, nyt tähän parantamaan työsuhdeturvaa! Tämä on mielenkiintoista. Nimittäin, ed. Kuosmanen, tiedätte varmaan, ketkä Ruotsissa ovat nämä hyvät edut turvanneet. Se on sosialidemokraattien ansio siellä, ja työväenliike on tämmöisen saanut aikaan. Toivon mukaan nyt kokoomuskin ymmärtää siellä riveissään, että tätä irtisanomissuojaa pitää parantaa. Olen kuullut ed. Holmlundin ainakin tuolla valiokunnassa natisevan siihen suuntaan, että on niin mahdottoman tiukkaa ja pitäisi työnantajien mielipiteitä kuunnella. Tuntuu, jotta pitäisi vaan keventää, mennä tämmöiseen tanskalaiseen malliin, että ei kun vaan kenkää peräpuoleen eikä sen pitempään siitä puhuta. Sen takia, ed. Kuosmanen, kun kuitenkin olette vaikuttavalla paikalla, kokoomuksessa huipulla vaikuttamassa asioihin, viekää nyt tämä viesti, jotta Suomessa kanssa lähdetään siitä, että käydään katsomassa Ruotsista mallia irtisanomistapauksissa. Sehän on ihan aiheellistakin. Tässäkin tapauksessa onhan tämä nyt hävytön juttu, jotta Suomessa työntekijät ovat näin kurjassa asemassa ja Ruotsissa sentään on saatu näin hyvin. Kokoomuksella on nimittäin hyvä paikka, koska siellä on työnantajia, ja kun itsekin ed. Kuosmanen on työnantaja, niin pystyy vaikuttamaan siihen ja ottamaan vaikka vapaaehtoisesti käyttöön tämmöisen menetelmän, jos joutuu heittämään ihmisiä ulos.

Anne Holmlund /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Esa Lahtela totesi, että olen valiokunnassa narissut, että on liian vaikea päästä ihmisistä eroon. Kyllä minun täytyy nyt korjata: en ole milloinkaan, en tässä salissa enkä myöskään valiokunnassa, sanonut mitään siihen suuntaan, että irtisanomissuojaa pitäisi jollain tavalla heikentää tai että ihmisistä pitäisi päästä paremmin eroon työpaikoilla. Tämä on kyllä täysin virheellinen käsitys, ja mikäli tällainen on jostakin syntynyt, niin korjaan sen tässä nyt ja välittömästi.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Kyllä täällä puheenvuoroja on kuulunut — en nyt muista, onko ollut ed. Holmlund, mutta kokoomuksen piiristä — että liian iso kynnys on irtisanoa ihmisiä yrityksistä pois, että sen takia eivät yrittäjät työllistä, kun on liian hyvä irtisanomissuoja, ja että tämä on työllistämisen ja Suomen yrittämisen este. Kyllä tällaista on kuulunut — en nyt osaa sanoa, keneltä. Ed. Kuosmanenkin on tainnut sen suuntaisia puheenvuoroja käyttää. Tiedän, että ed. Kuosmanen on työnantajana ollut ja tainnut olla vielä paremmasta päästä työnantajia. Ed. Kuosmasen yrityksissä ei ole sellaisia lakkoja ollut. Hän on ollut sillä lailla hyvä yritysjohtaja ja työnantaja. Mutta kyllä kokoomuksen ryhmästä olen kuullut, että nyt pitäisi höllentää irtisanomissuojaa, että se on työllistämisen este.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Holmlundille voisi todeta, jotta käytin vähän väärää ilmaisua siinä mielessä, että ed. Holmlundkin valiokunnassa puhuu hyvin inhimillisesti ja selkeästi, ei natise eikä kitise siellä ihan oikeasti. Mutta kaikki kokoomuksessa eivät välttämättä ole ihan samaa maata, ja sen takia tässä voi jotenkin tulla semmoinen mielleyhtymä, jotta kun kuuluu kokoomukseen, voisi olla tätä mieltä. Kyllä minulle päivittäin ihmiset soittavat, jotka ovat työnantajien edustajia, viimeksi eilispäivänä. Todettiin, että meillä tämä irtisanomissuoja on niin tiukka, jotta siksi ei työllistetä ihmisiä, jotta se pitää höllentää. Tässä salissa moni — varmaan ed. Kuosmanenkin on puhunut ja moni muu — on todennut, että näitä pitää katsoa, ja sen takia minä odotinkin yllätyksellä ihan tätä, ed. Kuosmanen, käännynnäisyyttä tähän parempaan suuntaan, ja toivon mukaan kaikki tulevat tähän. Minusta se olisi suomalaisen yhteiskunnan etu, jotta saadaan tämmöinen parempi irtisanomissuoja, joka on tämmöistä keskieurooppalaista tasoa ja ruotsalaista mallia.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Minä olen ollut sekä työnantajana että työntekijänä — lakossa en ole ollut kyllä koskaan, en laittomassa enkä laillisessa — ja hiukan ihmettelen sitä, enkä edes hiukan, mihin tämä keskustelu on mennyt. Kun tämä lähti laittomien lakkojen vahingonkorvausmenettelystä, niin nyt puhutaan irtisanomissuojan merkityksestä työllistämiselle. Eihän näillä kahdella asialla ole minkäänlaista tekemistä keskenään. Hiukan ihmettelen tätä, että ylipäätään tätä keskustelua tällä tavalla voidaan jatkaa.

Anne  Holmlund  /kok:

Arvoisa puhemies! Sorrun nyt itsekin siihen, kun ed. Satonen patisteli, että olemme menneet vähän kauas alkuperäisestä aiheesta. En malta kuitenkaan olla sanomatta ed. Kankaalle kommenttia siihen viittaukseen, kun hän puhui siihen malliin, että kokoomus olisi puhunut täällä siitä, että irtisanominen tänä päivänä on liian vaikeaa. Hän ilmeisesti viittaa niihin puheisiin, kun puhutaan irtisanomissakosta. Käytännössä ministeri Filatovhan on muun muassa torjunut tämäntyyppisen irtisanomissakkosanktion käytön, koska silloin, kun yritys tuotannollisista ja taloudellisista syistä irtisanoo ihmisiä, on aivan kohtuutonta, että sellaisessa tilanteessa määriteltäisiin vielä irtisanomissakko.

Mutta tämä ei varsinaisesti aloitteeseen liity. Toivon, että palaamme tähän alkuperäiseen aiheeseen emmekä enää eksy paljon pidemmälle.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Meinasin myöhästyä tärkeästä asiasta, mutta on siinä myöskin se onni, että en ole ollut kuuntelemassa tätä keskustelua, mitä tässä on käyty. Mutta tiedän, että se on ollut kuitenkin oikeilla jäljillä, vaikka täällä annetaan ymmärtää sillä lailla, että olisi vähän työpaikoista ja kaikesta muustakin kysymys. Niinhän tietenkin on aina palvelussuhteessa, työntekijän asema ja työnantajan asema. Mutta tässä yhteiskunnassa kyllä mielestäni olisi paljon tärkeämpää pohtia sitä, kuinka suomalainen kilpailukyky tuolla maailmanmarkkinoilla pärjää ja käypi. Siinä tarvitaan työnantajan tehokkaita toimenpiteitä ja työntekijän ahkeruutta ja tehokkuutta sen työmaansa ylläpitämiseksi ja myöskin tämän työn kannattavuuden takaamiseksi.

Ed. Satosen aloitteessa minusta on aika urhoollisesti vain rohkeita allekirjoittajia, ja ne on valikoiden otettu — tuskin kokoomuksessa kovin on valikoitu, mutta kaikki, mitä siinä muita on, ovat tarkan valinnan perusteella varmaan tulleet. Nostan korkealti hattua ed. Satoselle siitä, että olette uskaltanut minut niin sanotusti tuolta keskirivistä ottaa tänne allekirjoittajien joukkoon, missä mielelläni olen. Ja mielelläni tämän asian puolesta puhun. Tiedän, että täällä vasemmistossa, vasemmalla — laitavasemmisto nyt ei ole eduskunnassa tällä kertaa paikalla, vasemmalla puolella kuitenkin — on paheksuttu tätä tai yleisesti vanhan kaavan mukaan paheksutaan.

Mitä tähän ed. Satosen aloitteeseen tulee, niin vähän vaisustihan tämä on kirjoitettu; itse olisin sitä kyllä jonkin verran ollut tiukkaamassakin. Lähinnä olisin toivonut, että siinä olisi enemmän syntynyt sellaista ääntä ja äänensävyä, semmoista kirjoitustapaa, missä olisi suorana esityksenä esitetty myöskin niin, että nämä niin sanotut lakkokenraalit, jotka näitä laittomia lakkoja lietsovat, pystyssä pitävät ja luovat, olisi ollut mahdollisuus tuomita henkilökohtaiseen vastuuseen tämän laittoman lakon järjestelyistä. Tässähän on tietenkin uuden aloitteen paikka, niin että ei sen puoleen, tässä on hyvät mahdollisuudet. Ehkä täällä salissa nyt ja tulevaisuudessakin on valistunutta väkeä ja tämmöinen aloite syntyy, ja se joskus toivon mukaan johtaa myöskin lain mukaiseen säätämisjärjestykseen, jos ei tämä aloite tämmöisenä suoraan läpi mene, mitä en epäile. On tämä niin hyvä asia, että saattaapi olla, että valiokunnassa syntyy oikea käsittely ja tämä tulee hyväksyttyä ihan oitis, oikopäätä. Mutta joskus on käynyt myöskin niin, että kaikki ei ole tullut hyväksyttyä.

Sen pohjalta voi nähdä, että sitä, että työtaistelua käytetään henkilökohtaisten pyrkimysten esille nostamiseen, henkilökohtaisten pyrkimysten taikka liittotason pyrkimysten esillä pitämiseen, tämä ei ole oikea foorumi toteuttaa. Sen takia tämä niin sanottu laiton lakkoilu pitäisi jyrkin toimenpitein estää. Työntekijällä on aina lakko-oikeus, niin kuin pitää ollakin silloin, jos työntekijä puolustaa omia etuisuuksiaan ja niissä on todella puolustamisen sijaa. Mutta tämä viime syksyn tupokierroksen alku ja siihen liittyvä lakkoilu viime kädessä on kohtuutonta. Viime viikollakin joku lehti kirjoitti sellaisen työntekijän henkisestä romahtamisesta, joka omantuntonsa perusteella oli töissä ja koki, että hänen tehtävänään on töissä olla, ja niistä sabotointitoimenpiteistä, joiden kohteeksi tämä naiskuljettaja joutui. Tässä yhteydessä uskaltaisin sanoa myöskin poliisin osalta todeten, että ei ole oikein näyttöä löytynyt, kuka työssä olevan kuljettajan autonrenkaat on puhkonut jne., näyttöä ei ole, mutta kyllähän tämän sokeakin lukemalla, vaikka sokea lukisi tätä lehteä, tajuaa, mistä nämä puhkojat ja terrorisoijat ovat olleet tässä olemassa. No, työmaalla pitää olla joku järjestys. Järjestys, vaikka laitonkin, on parempi kuin se, ettei ole mitään järjestystä, mutta mielestäni tässä on kuitenkin selvästi ollut laittomasta järjestyksestä kysymys.

Herra puhemies! Toivon, että omalta osaltani voin olla tukemassa tämän asian eteenpäinviemistä ja luomassa sitä ymmärtämystä, että suomalainen yhteiskunta tarvitsee kilpailukykyä. Se tarvitsee työnantajaa, työntekijää. Pitää olla selvät pelisäännöt, rehellinen marssijärjestys ja niin, että jokainen tekee oman osansa ja luo sitä uskottavuutta ja kilpailukykyä, millä tämä yhteiskunta pyörii. Siinä sivussa pyörii joku sellainenkin täällä, joka tarvitsee yhteiskunnan tukea, sellaistakin tukea, mikä ei ole suoraan sidottu työhön, ja sitä kuitenkin tällä kertaa täällä Suomessa vielä liian paljon on olemassa. 50-luvulla jos ei tehnyt työtä, ei saanut toimeentuloa, ei ollut lämpöä, ei ollut ruokaa, enkä toivo, että ne ajat sellaisinaan palaisivat, mutta esimerkkinä pitäisi tämä asia muistaa aina, että joskus ei ole ollut sellaista yhteiskuntaa, mikä niin avokätisesti ja niin, sanoisin, yleispätevästi pitää huolta kaikista vähäosaisista, työtä tekevistä, työhalukkaista sekä sellaisistakin, mitkä eivät niin kovasti työtä haluakaan, tavalla taikka toisella ovat vieraantuneet siitä. Se on valitettavaa, että tämä on saanut niinkin suuren osan tässä yhteiskunnallisessa keskustelussa, ja veronmaksajien rahoillahan tätä peliä kuitenkin ylläpidetään. Niissä epäkohdissa, mitä laittomista lakoistakin tulee, veronmaksajathan pääasiassa kuitenkin kärsivänä osapuolena ovat olemassa.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Seppo Lahtela otti esille suomalaisen kilpailukyvyn. Sehän on melkein kaikilla mittareilla katsottuna maailman paras. Sillä lailla suomalainen yhteiskunta on hoitanut reviirin. (Eduskunnasta: Ja paremmaksi pitäisi saada!) — No, onko oltava kaksi ensimmäistä sijaa Suomella, ja muut maat tulevat sitten, tai miten se sitten katsotaan? — Suomalaiset palkansaajathan ovat joustaneet aika paljon: Ylitöitä tehdään ennätysmäärä, työuupumus on Suomessa erittäin suuri, pienellä porukalla tehdään töitä. Ylitöitä tehdään valtavasti.

Lakoista: Nehän ovat dramaattisesti vähentyneet siitä, mitä, sanotaan, 70- ja 80-luvuillakin oli. Enemmänkin tänä päivänä kuin SAK:laiset alat — vaikka AKT:n lakko nyt oli viimeinen — kyllä akateemiset alat ovat lakkoilleet Suomessa, ehkä eniten, ja siellä on lakkoja ollut. Toivottavasti sielläkin sitten näitä puheenvuoroja kuunnellaan, että vaaditaan tällaisia lakko-oikeuksien rajoittamisia.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Seppo Lahtelalle voisi todeta sen, jotta tämä lakkokenraalien rankaisu on vähän ongelmallinen juttu. Minä olen itse joutunut olemaan, tosin pienemmässä mitassa, lakkokenraalina, noin lainausmerkeissä. (Ed. Seppo Lahtela: Laittomassako?) — Laittomassa, koska tuomittiin työtuomioistuimessa useamman kerran. — Jos porukka työntää sinne eteen, jotta valitaan henkilö siitä jengistä — sehän on jengin edustaja, sen porukan edustaja — niin olisi se aika kohtuutonta, jos sitten se edusmies, joka väkisin työnnetään sinne tulenjohtoon, tuomittaisiinkin siinä hommassa. Sehän olisi hirveä tilanne, jos ei sen verran olisi mahdollista, että se porukka yhdessä vastaa. Minusta tämä nykyinen systeemi kyllä on hyvä, sillä eihän sitä, joka joutuu uhrautumaan puhemieheksi siellä neuvotteluissa ja luokitellaan kenraaliksi, voi tuomita. Sehän on porukan vastuuta, koska porukka myös valtuuttaa sen kenraalin tekemään niitä tekoja, mitä tehdään siellä neuvotteluissa. Minä jouduin aina jarruttelemaan, ettei missään tapauksessa voi mennä lakkoon, mutta porukka kun meni, niin minkäs sille mahtaa, mutta minä neuvottelin vaan sitten tilannetta aina eteenpäin, miten laukaistaan lakko.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Esa Lahtelalle toteaisin, että tietenkin joskus voi näinkin olla, mutta tarkoitin sellaisia, missä monta kertaa tapahtuu tämä peli niin, että tämä etumies haluaa niitä omia etujansa ajaa ja kilpeänsä kirkastaa.

Sen verran tässä toteaisin, jos ed. Esa Lahtela on toiminut lakkokenraalina, että oikea kenraali toimii oikeitten asioitten parissa ja oikeitten asioitten eteen ja saa myöskin joukkonsa toimimaan haluamallaan tavalla. Uskon, että teillä on myöskin kyky siihen ollut.

Anne  Holmlund  /kok:

Arvoisa puhemies! Sen verran kuin itsekin luin Suomen Kuvalehdestä tämän "Lakon pitkä varjo", missä käsiteltiin Anja Heinosen tapausta ja AKT:n toimintaa tällaisessa tilanteessa, väkisinkin tulee tässä mieleen, miten yhteiskuntajärjestelmässä voi olla mahdollista ja sallittua tällainen käyttäytyminen. Jos henkilö ei hyväksy laitonta lakkoa, hän käytännössä joutuu työpaikkakiusaamisen uhriksi. Tämä on mielestäni erittäin vakava signaali, myös meille täällä eduskunnassa. Me pohdimme työssä jaksamista ja jatkamista, molempia, ja samanaikaisesti kuitenkin tämäntyyppinen toiminta on mahdollista.

Kun ed. Esa Lahtela myönsi olleensa laittoman lakon lakkokenraalina, alan jo epäillä, että hän on pikkuisen jäävi jopa käymään tätä keskustelua.