Hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi

Arvoisa puhemies! Kansainvälinen rahoitusmarkkinakriisi on eskaloitunut koko maailmantalouden taantumaksi, ja myös rahoitusmarkkinoiden vakauttamisessa riittää kaikillakin mailla vielä haastetta. Toki rahoitusmarkkinoiden osalta on päästy viime syksyä parempaan tilanteeseen, mutta on selvää, että poliittisten päättäjien sekä täällä Suomessa että laajemmin EU-tasolla on seurattava edelleen hyvin tarkasti tilanteen kehittymistä ja tarvittaessa myös reagoitava.

Mutta tässä lähetekeskustelussa on nyt kaksi hallituksen esitystä eli laki valtion pääomasijoituksista talletuspankkeihin ja laki Valtion vakuusrahastosta, jotka noudattavat siis Eurooppa-neuvoston lokakuussa vahvistamia ja EU:n komission jälkeenpäin tarkentamia periaatteita. Tähän yhteiseurooppalaisesti päätettyyn kokonaisuuteen kuuluu myös viime joulukuussa eduskunnassa hyväksytty esitys pankkien varainhankinnalle tarjottavan valtiontakauksen ehdoista. Kyse on kokonaisuudessaan siis toimista, joilla vakautetaan ja turvataan — ja sitten tämän vakuusrahastolain osalta myös varaudutaan ja nimenomaan vakautetaan ja turvataan — rahoitusmarkkinoiden toimintaa näissä haasteellisissa maailmantalouden olosuhteissa.

Tässä hallituksen esityksessä valtion pääomasijoituksista talletuspankkeihin ehdotetaan säädettäväksi laki, jonka nojalla valtio voisi tehdä toimintakykyisiin ja vakavaraisuusvaatimukset täyttäviin pankkeihin pääomasijoituksia merkitsemällä suomalaisen talletuspankin liikkeeseen laskeman pääomalainan. Näitä pääomalainoja voitaisiin merkitä aina 4 miljardin euron määrään asti.

Sijoituksen määrän arviointi on etukäteen erittäin haasteellista. Jos kaikki talletuspankit käyttäisivät pääomalainamahdollisuutta täysimääräisesti hyväkseen, niin valtion pääomasijoitusten yhteismäärä olisi viimeisten tietojen mukaan noin 3 miljardia euroa. Mutta pankithan eivät ole tarvinneet ainakaan toistaiseksi valtiontakauksia varainhankinnallekaan.

Hallituksen esitys lähtee siitä, että pääomalainat luetaan pankkien lainanantomahdollisuuksia määräävää vakavaraisuutta laskettaessa pankkien ensisijaiseen omaan pääomaan. Niiden luotonantoa lisäävä vaikutus voi olla karkeasti arvioiden enimmillään 35—37 miljardin euron luokkaa. Vipuvaikutus olisi siten melkoinen.

Tämän esityksen tavoitteena on siis varmistaa, että toimintakykyiset ja vakavaraiset suomalaiset pankit voivat jatkaa yritysten ja kotitalouksien rahoittamista. Kysymys ei siten ole pankkituesta, vaan esityksen perustana ovat kokonaistaloudelliset syyt.

Kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden häiriöt ovat näkyneet myös Suomen rahoitusmarkkinoilla nimenomaan pankkien rahoituksen kallistumisena ja lyhentymisenä. Huolimatta vallitsevasta taloustaantumasta ja reaalitalouden kehitystä koskevien ennusteiden heikkenemisestä suomalaisten pankkien tilanne on kuitenkin edelleen varsin vakaa. Pankit ovat hyvin pääomitettuja, ja niiden vakavaraisuus kestää merkittäviäkin luottotappioita. Suomessa pankkien luottotappiot olivat esimerkiksi viime vuonna verrattain vähäiset, kuten kaikissa Pohjoismaissa, mutta toki näissäkin nousua on tapahtumassa. (Ed. Tiusanen: Entä Islanti?)

Ottaen huomioon epävarmat taloudelliset näkymät on tästä huolimatta tarpeen varautua mahdollisuuteen, että terveetkin pankit saattavat tarvita tukea luotonantonsa ylläpitämiseksi. Tarjoamalla pankeille mahdollisuutta valtion pääomasijoitukseen valtio haluaa siis osaltaan varmistaa, että yrityssektorin ja kotitalouksien mahdollisuudet pankkiluottoihin eivät taloudellisen taantuman syvetessä vaarannu. Tällä hetkellä todellakin näyttää siltä, että kiinnostus pääomasijoitukseen ei ole todellakaan kovinkaan suuri. Mutta vaikka näiden pääomalainojen euromäärä sitten jäisikin loppujen lopuksi vaatimattomaksi tai lähes nollaksi, on kuitenkin huomattava, että tarjolla oleva mahdollisuus tarvittaessa lisätä pääomia pankkijärjestelmässä on sinänsä omiaan vahvistamaan luottamusta kotimaisen pankkijärjestelmän toimivuuteen ja riskinkantokykyyn. Pelkkä mahdollisuus valtion pääomasijoitukseen lisää siten markkinoiden vakautta.

Tästä laista voi joku esittää kysymyksen, miksi valtion sijoitus tehdään pääomalainan eikä vaikutusvallan paremmin turvaavan suoran osakepääomasijoituksen muodossa. Keskustella voidaan myös siitä, pitäisikö pääomalainan ehtoihin sisällyttää ainakin mahdollisuus sijoituksen muuttamiseen osakepääomaksi siinä tilanteessa, että pääomalainaa jää lainaehtojen vastaisesti maksamatta takaisin.

Näihin kysymyksiin, jotka tässä esitän, on syytä todeta ensinnäkin, että kysymyksessä on pankin ja valtion väliseen markkinaehtoiseen sopimukseen perustuva järjestely, johon ei liity valtion tukielementtiä. Pääomalainan korko tulee olemaan valtion 5 vuoden joukkovelkakirjalainojen koron perusteella määräytyvä viitekorko lisättynä 6 prosenttiyksikön marginaalilla. Jos lainat maksetaan ehtojen mukaisesti takaisin, mikä tietenkin on tarkoitus, järjestely tulee olemaan valtion kannalta selvästi voitollinen.

Toiseksi on otettava huomioon Suomen pankkimarkkinoiden rakenne. Merkittävät suomalaiset pankit ovat ulkomaisten pankkien tytärpankkeja, ja osakeomistuksella tällaisessa tytärpankissa ei saavutettaisi samaa vaikutusvaltaa kuin itse emossa.

Kolmanneksi on pantava merkille, että Suomessa merkittävän markkinaosuuden omaavilla osuuspankeilla ja säästöpankeilla ei ole osaketta vastaavaa arvopaperia, johon valtion sijoitus voitaisiin tehdä.

Pääomalainaan liitettyjä ehtoja on valmisteltu myös keskustellen pankkisektorin kanssa, ja lopputulos on se, että nämä ehdot ovat valtion kannalta varsin hyvät ja kohtuulliset. Hallituksen esitykseen on liitetty asetusluonnos, johon on otettu liikkeeseen laskevaan pankkiin kohdistettavia ehtoja muun muassa ylimmän johdon palkkauksesta, palkkioista ja muista eduista, ja periaatteena on se, että noudatetaan valtionyhtiöiden ylimmän johdon etuuksien osalta sovellettavia periaatteita. Siten esimerkiksi palkkioiden tulee olla tulossidonnaisia eikä optioita saa antaa. Periaatteessa merkittävä on myös asetuksen kohta, jonka mukaan pankin on sitouduttava ylläpitämään kotitalouksien sekä pienten ja keskisuurten yritysten rahoitushuoltoa.

Kysymyksessä on siis esitys, jolla pyritään varautumaan kansainvälisestä mittavasta rahoituskriisistä alkunsa saaneisiin haitallisiin vaikutuksiin kotimaisilla rahoitusmarkkinoilla. Tarkoituksena on turvata luottomarkkinoiden toimivuus myös tilanteessa, jossa pankit reaalitalouden heiketessä eivät ilman lisäpääomitusta selviä yritysten ja kotitalouksien rahoitushuollon riittävästä ylläpidosta. Ongelma ei toistaiseksi ole akuutti Suomessa mutta voi sellaiseksi tietenkin tulla, jos taloudellinen kehitys vielä merkittävästi myös täällä heikkenee. Tästä syystä ja markkinoiden luottamuksen ylläpitämiseksi mahdollisimman vahvana olisi tärkeää, että esitys käsitellään eduskunnassa hyvin nopeasti.

Arvoisa puhemies! Tässä toisessa hallituksen esityksessä puolestaan ehdotetaan Valtion vakuusrahastosta annettua lakia muutettavaksi. Nämä keskeiset muutokset koskevat vakavaraisuusongelmiin joutuneen pankin velvoittamista tukihakemuksen tekemiseen Valtion vakuusrahastolle ja tämän velvoitteen noudattamatta jättämisestä johtuvaa mahdollisuutta kriisipankin osakkeiden tai liiketoiminnan lunastamisesta Vakuusrahastolle. Lisäksi ehdotetaan säännöstä, joka oikeuttaisi valtioneuvoston ulkomaisten markkinahäiriöiden vuoksi rajoittamaan väliaikaisesti keskeisten rahoitusmarkkinoilla toimiluvan saaneiden yhteisöjen toimintaa tai päättämään arvopapereita koskevassa kaupankäynnissä noudatettavista rajoituksista ja kielloista.

Meillähän on Suomessa 1990-luvun alkupuolella koetun pankkikriisin jälkeen toteutettu useita laajoja rahoitusjärjestelmän vakauteen ja mahdollisten tulevien rahoitusmarkkinakriisien hoitoon tähtääviä lainsäädäntötoimenpiteitä, ja näihin hankkeisiin liittyen on tähän Valtion vakuusrahastosta annettuun lakiin tehty useita muutoksia. Mutta lain ajantasaisuus ja etenkin siihen liittyvät viranomaisvaltuudet eivät ole aikaisemmin olleet kokonaisvaltaisen tarkastelun kohteena. Tällainen kokonaisarvio tehtiin valtiovarainministeriössä jo viime vuonna ennen kuin tämä rahoitusmarkkinakriisi tällaiseksi eskaloitui, ja jo silloin, siis jo ennen kun tehtiin näitä yhteiseurooppalaisia päätöksiä, nähtiin tarve tämän Valtion vakuusrahastolain muuttamiseen ja huomattiin, että voimassa olevat säännökset eivät ole riittäviä, kun ajatellaan näitä pankkituelle asetettavia vaatimuksia tuen houkuttavuuden ja valtion tukivarojen minimoinnista, tarvittavien pankkitoiminnan rakennemuutosten toteuttamisesta ja myöskin julkisen vallan mahdollisuudesta valvoa tuottavien pankkien tervehdyttämistä.

Perusongelma tässä laissa on ollut se, että siitä on puuttunut nimenomainen säännös, jossa ilmaistaan selkeästi edellytykset ja julkisen vallan valtuudet puuttua omasta aloitteestaan ja riittävän ajoissa niin sanotun systeemiriskin kannalta merkitykselliseksi katsottavaan vakavaraisuuskriisiin joutuneen pankin toimintaan silloin, kun se on näiden tavoitteiden toteutumisen kannalta välttämätöntä, koska julkisella vallalla on kuitenkin sitten viime kädessä vastuu siitä systeemiriskistä, joka yksittäisen pankin selvitystilasta tai konkurssista voi aiheutua koko rahoitusjärjestelmälle.

Jos valtioneuvosto joutuisi tätä valtuuttaan käyttämään, siitä sitten seuraisi pankin osakkeiden, tai jos kysymyksessä olisi osuuspankki tai säästöpankki, liiketoiminnan lunastaminen Vakuusrahastolle ja siten käytännössä pankin haltuunotto valtiolle. Ratkaisu voi vaikuttaa toki omistajien kannalta kovalta, mutta toisaalta on otettava huomioon, että ehdotettujen säännösten mukaan kysymyksessä olisi tilanne, jossa pankilla ei olisi enää mahdollisuutta jatkaa toimintaansa ilman valtion rahoitustukea. Haltuunotto voi myös koskea vain sellaista rahoitusjärjestelmän kannalta merkittävää pankkia, jonka selvitystila tai konkurssi voisi johtaa vakaviin häiriöihin rahoitusmarkkinoilla. Kysymys olisi joka tapauksessa toteutuessaan kyllä pankin omistajien ja johdon oikeusturvan kannalta merkittävästä ratkaisusta, ja tästä syystä valtioneuvoston päätökselle asetettaisiin tietenkin tässä laissa tiukat vaatimukset ja pankin omistajille maksettaisiin lunastustilanteessa täysi korvaus.

Arvoisa puhemies! Tällä hetkellä ei ole näköpiirissä tilannetta, jossa lakia Valtion vakuusrahastosta jouduttaisiin soveltamaan. Suomalaiset pankit ovat hyvin pääomitettuja, ja niiden toiminta on edelleen vakaata. Kansainvälistä rahoitusjärjestelmää koettelevasta kriisistä ja Suomenkin kansantalouden kehitystä koskevien ennusteiden huomattavasta heikentymisestä huolimatta ei ole nähtävissä tekijöitä, jotka voisivat meillä johtaa 1990-luvun alun pankkikriisin kaltaiseen, julkisen vallan mittavia pankkitukitoimia edellyttävään tilanteeseen.

Mutta huomioon ottaen epävarmat talouden näkymät, tämä ei kuitenkaan poista tarvetta varautua mahdollisiin vakaviin häiriöihin myös kehittämällä Valtion vakuusrahastosta annettuun lakiin sisältyviä viranomaisten toimivaltuuksia niiden muiden toimenpiteiden lisäksi, jotka hallitus on tässä yhteydessä katsonut tarpeellisiksi rahoitusmarkkinoiden toimivuuden turvaamiseksi. Kaikenlainen varautuminen on hyvä toteuttaa nyt, kun se voidaan tehdä ilman akuuttia kriisiä tai näkyvissä olevaa sellaista uhkaa, tehdä kiihkottomasti ja ilman sitä, että julkisin varoin tapahtuvaan hoitoon liittyisi silloin erittäin voimakkaita taloudellisia ja sosiaalisia jännitteitä.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Vasemmistoliitto pitää välttämättömänä, että rahoitusmarkkinoiden toiminta turvataan, mutta ne ehdot, joilla se turvataan ja joita hallitus esittää nyt, eivät kyllä tyydytä meitä.

Tässä ministeri totesi aivan lopuksi, että jos joku pankki joutuu tällaiseen tilanteeseen, että sen maksuvalmius on hävinnyt ja se joudutaan ottamaan valtion haltuun, niin omistajille maksetaan täysi korvaus, siis jos pankki joudutaan ottamaan valtion haltuun. Mielestäni tässä nyt korostuu se porvarihallituksen yrittäjäriski, elikkä valtio vastaa kaikesta, vaikka olisi töpeksitty kuinka paljon tahansa siellä pankissa. Tämä on minun mielestäni aika erikoinen ja aika kova lausunto siinä mielessä, että kyllä edellisen pankkikriisin piti opettaa jo, että valtion piikki ei voi olla auki rajattomasti. (Ed. Pulliainen: Niinhän se on ydinvoimassakin!) — Niin, sen takia minä en ole sitä kannattanutkaan, ed. Pulliainen.

Tämä hallituksen esitys ei vastaa niitä tavoitteita, joita me vasemmistoliitossa olemme ajatelleet. Tämän johdosta me olemme tehneet rinnakkaislakialoitteen, jossa lähdetään siitä, että kun hallitus esittää pääomasijoituksen muodoksi suomalaisten talletuspankkien liikkeelle laskeman pääomalainan merkitsemisen, niin me ehdotamme, että pääomalainan asemesta valtio merkitsisi talletuspankin osakkeita.

Valtion toimenpiteitä markkinoiden vakauttamiseksi tarvitaan finanssikriisin hallitsemiseksi, jotta pankkien asunto- ja yritysvelalliset eivät joutuisi luottolaman uhreiksi, kuten edellisellä kerralla kävi. Silloin turvattiin pankkien omistajat, mutta lainojen ja luottojen ottajien oikeuksia ei turvattu.

Pankkituen kokonaismäärään tulevina vuosina vaikuttaa myös se, millä tavalla tuki on ohjattu pankeille. Useissa Euroopan maissa pankkituki on toteutettu merkitsemällä valtion nimiin pankkien etuoikeutettuja osakkeita suunnatun osakeannin tapaan. Mielestäni valtion suora omistus pankeissa minimoi valtion pankkituen kautta veronmaksajille mahdollisesti koituvia kokonaistappioita ja samalla valtion suora omistus osakepääomaan on pankkien asiakkaiden pelastamiseksi vähintään yhtä hyvä pankkituen muoto kuin hallituksen esittämä pääomalaina.

Pääomatuen tarvetta ei arvioitaisi yksittäisen pankin näkökulmasta, vaan valtion tehtävänä on arvioida koko rahoitusmarkkinoiden tilaa. Tästä syystä aloitteeseemme on kirjattu valtiolle myös oikeus määrätä pankin toteuttama valtiolle suunnattu osakeanti, ellei pankki hanki pääomasijoitusta muualta. Osakeomistus ulkomaisten pankkien suomalaisissa tytärpankeissa ei toisi osuutta koko konsernista, mutta antaisi valtiolle osakkuusaseman kautta oikeuden tytäryhtiön myöhempään arvonnousuun. Ehdottamamme malli myöskin mahdollistaisi valtion osallistumisen osakkeiden arvonnousuun, jos valtio myöhemmin päättäisi luopua niistä maailmanlaajuisen rahoitusjärjestelmän kohentuessa ja taloudellisen ahdingon hellittäessä.

Muiden kuin osakemuotoisten pankkien tapauksissa pankkien liiketoiminta siirrettäisiin ensin perustettavalle osakeyhtiömuotoiselle pankille, jonka osakkeita merkitsisivät valtio sekä tarkoituksenmukaisessa laajuudessa muut omistajat. Tämä koskisi tietenkin säästöpankkeja ja osuuspankkeja. (Ed. Leppä: Sosialisoitaisiin osuuspankit ja säästöpankit!) Valtion omistus antaisi valtiolle mahdollisuuden käyttää omistajaohjausta tarkoituksenmukaisella tavalla koko yhteiskunnan hyväksi.

Viime kuukausien kokemus on opettanut, että pahimmillaan valvomaton ja suitsimaton sekä äärimmäiseen riskinottoon kannustava rahoitusjärjestelmä ei ole vakaalla pohjalla vaan johtaa kansantalouden vakaviin häiriöihin, jopa syvään lamaan, ja siirtää kustannukset veronmaksajien kannettavaksi. Onkin selvää, että tarvitaan kansainvälistä säätelyä ja valvontaa, ja ehdotamme tähän lakiin erityistä säännöstä kannustusjärjestelmien järkevöittämiseksi. Elikkä nyt näitä ylisuuria optio- ja kannustinjärjestelmiä, joita on käytössä, ei tule hyväksyä.

Mielestäni hallituksen tulisi ottaa hyvin tarkasti oppia siitä, mitä edellisessä pankkikriisissä tapahtui. Se oli suomalaisille veronmaksajille todella kallis lasku. Toivottavasti tästä lamasta ja finanssikriisistä ei tule suomalaisille veronmaksajille yhtä kallista laskua, jonka seurauksia osittain vieläkin me maksamme.

Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa puhemies! Ahneuden ja säätelemättömän kapitalismin ja uusliberalismin lasku tulee olemaan järkyttävä. Tässä käy perinteisesti niin, että ahneet ja tämän kriisin aiheuttajat ovat kyllä jo ennättäneet kotiuttaa voittonsa, mutta maksajiksi joutuvat syyttömät veronmaksajat kautta maailman. Arvioidaan yli 50 miljoonan ihmisen joutuvan tämän valvomattoman, säätelemättömän kapitalismin seurausten johdosta työttömiksi, ja hyvin vakavia ovat ne muun muassa saksalaisissa lehdissä esitetyt arviot, että 200 miljoonaa ihmistä jo syöksyy täydelliseen, armottomaan köyhyyteen. Näiden taloudellisten ja työllisyyttä koskevien vaikutusten lisäksi on vain arvattavissa ja pelättävissä, minkälaista yhteiskunnallista epävakautta tämä tulee myöskin aikaansaamaan eri puolilla.

Tämä maailmanlaajuiseksi laajentunut finanssimarkkinoiden ja reaalitalouden kriisi on tietysti horjuttanut pankkien keskinäistä luottamusta, ja viimeisimmässä vaiheessa se on vaikeuttanut yritysten rahoituksen saatavuutta, mikä on ollut eri tavoilla täällä syksystä lähtien myöskin Suomen osalta polttavana ongelmana esillä. Hallituksen politiikalla sosialidemokraattien mielestä on Suomen osalta nimenomaan tätä kriisiä syvennetty ja sosiaalista eriarvoisuutta kasvatettu. Sen takia muun muassa tässä kelamaksun poiston yhteydessä muistutin mieleen nimenomaan veropolitiikan vaikutukset. Veroratkaisuissa ei ole riittävästi tätä otettu huomioon. Tehokkain toimi myös pankkien toimintaympäristön tervehdyttämisen kannalta on pankkien asiakkaiden taloudellisen tilanteen korjaaminen. Tarvitaan elvyttäviä toimia EU:n komission esitysten pohjalta kotimaisen kysynnän vahvistamiseksi sekä työttömyyden kasvun hillitsemiseksi.

Sosialidemokraatit esittivät, kun täällä joulukuussa käsiteltiin pankeille myönnettäviä väliaikaisia valtiontakauksia koskevaa esitystä, että siinä yhteydessä olisi koko rahoitusmarkkinoiden vakautta parantavat toimet ollut syytä käsitellä yhtä aikaa eduskunnassa. Pankkien pääomittaminen ja ongelmapankkien hoito sekä takausta koskevat esitykset olisi pitänyt käsitellä yhdessä. Kriisistä olisi saatu tällä tavalla kokonaisvaltaisempi näkemys ja voitu tehdä myös parempia johtopäätöksiä tarvittavista toimista ja ehdoista.

Herra puhemies! Haluan tässä yhteydessä ottaa muutaman asian esille, jotka sosialidemokraattien taholta vastalauseessa äsken mainittuun esitykseen myöskin on kirjattu. Finanssivalvonnan henkilöstöresursseja on välittömästi vahvistettava. Tässäkin esityksessä lähdetään siitä, että finanssivalvonta hoitaa sitä ja tätä, ja valtiovarainvaliokunta valitettavasti vain totesi tämän seuraamisen tärkeyden, mutta ei tunnustanut sitä, että asiantuntijakuuleminen jo toi kiistatta esille, että finanssivalvonnan voimavarat ovat nyt jo riittämättömät. Tässä tilanteessa viimeistään on ministeriltä ja hallitukselta saatava selvitys, miten niitä välittömästi nyt vahvistetaan.

Toinen asia on, että kriisipankkien takausten realisoituessa valtion tuen osalta edellytimme, että tulee saada tukea vastaava omistusosuus tukea ottavasta pankista, tukea saavan kriisipankin pankinjohtajien palkat, palkkiot ja korvaukset on kohtuullistettava ja tukea saavan kriisipankin yksityisasiakkaiden luottoja ei saa irtisanoa eikä kasvattaa asuntoluottojen marginaalia. Tämä on erittäin tärkeää tässä yhteydessä sen lisäksi, mitä ministeri toi esille yritysasiakkaiden kohtelusta.

Yksi olennainen asia, josta ministeri ei puhunut mitään mutta josta myöskään valtiovarainministeri Katainen ei ole ainakaan minun havaintojeni mukaan antanut tarkkaa selvitystä, on se, että valtiovarainvaliokunnan käsittelyaikana joulukuussa ei ollut tarkkaan selvitetty suomalaisen pankin määritelmää ja rajat ylittävän pankkitoiminnan turvamekanismien sisältöä. Me olimme sitä mieltä, että se on niin olennainen kysymys tässä asiassa, että tulee erikseen saattaa tietoon tämä suomalaisen pankin määritelmä ja rajat ylittävän pankkitoiminnan turvamekanismikysymys samalla tavalla kuin nämä asiat on eduskunnan tietoon perustuslain 82 §:n mukaisella tavalla saatettu. Tämä on niin olennainen kysymys esimerkiksi, ettei tähän meidän piikkiimme tule mahdollisesti esimerkiksi tyyliin Norjan merenkulun rasitteita tai muita. Toivoisin, että tältä osin ministeri selvittää, onko tämä valmistelu, jota silloin pidettiin tärkeänä myös yhdessä Ruotsin ja Tanskan kanssa selvittää, nyt tyydyttävällä tolalla.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kun ottaa huomioon sen, kuinka merkittävää aikaa täällä Suomessakin juuri nyt eletään ja kuinka merkittävistä hallituksen esityksistä on kysymys, hiukan hämmästyttää, että talo on niin täynnä muita kokouksia, että edustajat ovat niissä kokouksissa eivätkä ole voineet tänne pakottavista syistä johtuen tulla kuuntelemaan näitä esittelyitä ja näitä puheenvuoroja. (Naurua) — Miksi te nauratte?

Arvoisa puhemies! Edellinen pankkikriisi maksoi Suomen valtiolle 30—35 miljardia markkaa, siis 5—6 miljardia euroa noin suurin piirtein arvoltaan. Toivoa sopii, että sellaista kurimusta ei meille nyt uudestaan tarjota. Minulla ei ole sinänsä mitään huomautettavaa näitä hallituksen esityksiä kohtaan eikä esittelyä kohtaan siltä osin, mitä arvoisan ministerin esittelyssä tuli lausutuksi. Mutta kiinnitän huomiota siihen osaan, mikä ei tullut lausutuksi, koska mielestäni se, arvoisa puhemies, on tässä se olennaisempi osa.

Ensinnäkin on syytä katsoa, milloinka tämä hallituksen esitys on kirjattu, milloinka arvoisat tasavallan presidentti ja ministeri ovat allekirjoittaneet. Jos huomasin oikein, niin 20.2. tänä vuonna. Toisin sanoen silloin varmasti valmistelijat ja arvoisa ministeri ovat tulleet lukeneiksi sen, mitä tänä vuonna näissä asioissa on tapahtunut, ja siinä suhteessa on jotakin huomionarvoista tapahtunut.

Ministeri kyllä viittasi luottotappioihin, mutta olisi kannattanut lisätä siihen virkkeeseen se, että luottotappioitten määrä on ruvennut kirjautumaan tämän vuoden puolella, mikä on siis hyvin merkittävä asia. Edelleen olisi kannattanut arvoisan ministerin kiinnittää esittelyssään huomiota siihen, millä tavalla pankkien väliset sijoitustodistukset ja niissä olevat riskilisät ovat käyttäytyneet viime vuoden puolella ja tämän vuoden puolella nimenomaan siinä suhteessa, että ensiksi ne olivat aika korkealla, sitten ne rupesivat laskemaan. Mutta se on tietysti mielenkiintoista, onko tämä riskilisien pienentyminen jatkunut, mikä on hyvä asia, jos on jatkunut, vai onko se nousussa.

Nimittäin, arvoisa puhemies, se, mikä tässä on olennainen asia, kun puhutaan kotimaisista pankeista, suomalaisista pankeista, on se, että ne pankit, joittenka kanssa meillä on jos ei muuta niin pankkien välisten sijoitustodistusten kautta merkitystä, ovat Nordea Pankki Ruotsissa ja Danske Bank siellä, missä Danske Bank toimii, myöskin Suomessa, ja siellä johdossakin on suomalaisia toimijoita. Kumpikin näistä pankeista on luottotappioitten takia ymmärtääkseni siinä tilassa, että pääomasijoitusta tarvitaan, jotta luotonantomahdollisuudet säilyisivät jatkossa. Siinä suhteessa tietysti aivan erikoista merkitystä on sillä, millä tavalla sijoitustodistuskauppa, jos näin voidaan sanoa, toisaalta Nordea Pankin ja toisaalta oikeitten suomalaisten pankkien välillä sekä Danske Bankin ja vastaavasti oikeitten suomalaisten pankkien välillä toimii, millä tavalla riskilisät käyttäytyvät, minkälaisia riskilisiä puolin ja toisin laitetaan. Sillähän on tietysti vaikutusta siihen, mitä odotusarvoja sisältyy juuri tähän lakipakettiin, mikä nyt on esittelyssä. Nimittäin Brittein saarillahan tilanne ajautui jo siihen, että pankit ovat valtion omistuksessa.

Arvoisa puhemies! Ymmärrän 5 minuutin säännön, mutta voinko käyttää tämän vai menenkö paikalleni ja hyppään pönttöön uudestaan?

Kiitoksia! Jatkan, koska tämä asia nyt on ehkä aika tärkeä. — Siis Brittein saarillahan ajauduttiin siihen tilanteeseen, että yli puolet keskeisten pankkien osakkeista on valtion omistuksessa. Siis sosialisointi on tässä suhteessa tapahtunut, ja se on realiteetti myöskin Suomen kannalta, koska olemme yhteisessä monetaariunionissa, mikä se nyt on, Emussa, meinaa mennä omat sanat sekaisin.

Otetaan vielä esille Sveitsin tilanne. UBS-pankki on niin huonossa tilanteessa, että se joutui pankkisalaisuudestaan tinkimään ja antamaan nyt veronkiertäjien pankkitilitietoja muun muassa Yhdysvalloille ja niille tahoille, jotka niitä haluavat, elikkä toisin sanoen ei voi hannata pankkisalaisuuden kanssa edelleen. Tästähän seurasi se, että viime viikonvaihteessa nämä sooloilevat Euroopan unionin suuret jäsenvaltiot päätyivätkin aivan oikein, niin kuin Sarkozy on esittänyt, siihen, että veroparatiisit täytyy vihdoinkin saada kuriin. Sillä tulee olemaan ratkaiseva merkitys myöskin Suomen pankkimaailmassa, ja sitä, arvoisa ministeri, te ette ole ymmärtänyt vielä pätkänkään vertaa.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Käytän tilaisuutta hyväkseni, kun ministeri on täällä ystävällisesti meidän kanssamme vielä. Edellisen laman velalliset, varsinkin takausvelalliset, ovat hyvin vaikeassa asemassa edelleen kymmeniä vuosia velan iskeytymisestä, ja heidän kansalaisoikeuksiaan ei vielä tänäkään päivänä ole kokonaisuudessaan palautettu. Varsinkaan takausvelallisten asema ei ole helpottanut, kun velat eivät ole vanhentuneet.

Sain joku päivä sitten puhelun, jossa takausvelallinen oli perheensä taloon suunnitellut katto- ja saunaremonttia ja hakenut 10 000 euron lainaa sen takia, että katto vuotaa ja saunan lattia on repaleina, mutta perhe ei saa lainaa, kun isä on menettänyt yhteiskunnan luottamuksen takuuvelallisena ja äiti on pienipalkkainen kaupan työntekijä. On mahdotonta antaa heille 10 000 euron lainaa, vaikka itse asiassa maksukykyä pitäisi olla.

Heräsi kysymys, kuka mahtaisi auttaa tällaisessa tilanteessa olevia tavallisia kansalaisia, takaako valtio tavallisen kansalaisen pienen lainan, jotta hän saisi laman velallisena edes oman tönönsä katon korjattua, ettei tarvitsisi perhettä siellä vuotavan katon alla pitää.

Pentti Tiusanen /vas:

Puhemies! Pienen Suomen, jonka bkt:n osuus laskennallisesti EU:n kokonaisbruttokansantuotteesta lienee sen 1,5 prosentin suuruinen, on syytä kyllä tukea näitä isompia maita tässä ed. Pulliaisen mainitsemassa taistelussa veroparatiisien lopettamiseksi. Tuo kysymys siitä, onko hallitus nyt valmis talousongelmissa tukemaan kansalaisia eikä niin kuin Ahon hallitus pankkeja ja unohtaa kansalaiset, on aika keskeinen ja tärkeä. Tässä mielessä kyllä alleviivaan ed. Kuopan puheenvuoroa, minkä hän piti. Meillä on tilanne se, että emme tiedä, aivan niin kuin ministeri Kiviniemi totesi, mikä tulevaisuuden tilanne on, mihin se johtaa. Tässä vaiheessa olisi kyllä syytä lähteä tukemaan tavallisen kansalaisen selviytymistä, ettei jouduta siihen, mihinkä ed. Kyllönen viittasi, että vielä 15 vuotta laman jälkeen edelleenkin kärsitään laman seurauksista.

Hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi

Arvoisa puhemies! Tuossa omassa puheenvuorossani kävin kyllä hyvin tarkasti läpi sen, miksi päädyttiin tähän pääomalainaan eikä tähän suoraan osakepääomasijoitukseen. Niitä syitä en tässä käy läpi, mutta käytännössä niitä vaihtoehtoja ei juuri tämän meidän pankkirakenteemme takia kovinkaan paljoa ollut. Eli tämä instrumentti on kyllä varsin toimiva ja hyvä.

Mitä tulee tähän valtion vakuusrahastolakiin ja siihen täyteen korvaukseen, niin tämä hallitus ei kannata omaisuuden sosialisointia, ja täytyy sanoa, (Ed. Rajamäki: Kustannusten kyllä!) että jos pankki on niin huonossa kunnossa, että se pitää haltuun ottaa, niin ei siitä kyllä kummoista korvausta tarvitse maksaa. Ei niillä osakkeilla paljoa arvoa siinä vaiheessa enää ole.

Ed. Rajamäki totesi, että olisi ollut hyvä tuoda kaikki nämä pankkituki-instrumentit samaan aikaan eduskuntaan. Täytyy sanoa, että ei olisi ollut hyvä, jos olisimme tuoneet ne viime vuoden puolella, koska olisimme niitä joutuneet EU-päätösten myötä, EU-komission linjausten myötä, tämän vuoden puolella korjaamaan. Tämä järjestys ja aikataulu on ollut aivan oikea. Viime vuoden puolella päätettiin täällä eduskunnassa takuuinstrumentista, hallitus päätti yksityiskohdat tämän vuoden puolella, ja nyt tuotiin sitten nämä kaksi muuta osiota tästä yhteisestä paketista, niin että aikataulullisesti tämä on mennyt kyllä ihan nappiin.

Finanssivalvonnan resurssien osalta Fivan puolelta ei ole kyllä indikoitu, että siellä vakavia puutteita resursseissa olisi. Eli sinänsä on syytä varmasti seurata sitä, että resurssit ovat riittävät, mutta tällä hetkellä sellaista akuuttia tarvetta ei ole. Kun ed. Pulliainen käsitteli puheenvuorossaan sellaisia asioita, joita en omassa puheenvuorossani käsitellyt, niin niitä on vähän vaikea kommentoida.

Kari  Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kyllä sosialidemokraatit vakuuttuivat valtiovarainvaliokunnan käsittelyssä viime marras—joulukuussa siitä, että kyllä Finanssivalvonta tässä tilanteessa tarvitsee ehdottomasti lisävoimavaroja. Valtiovarainvaliokunta korosti seurantaa ja tarvittaessa voimavarojen lisäystä, mutta niissä kuulemisissa ja niissä taustaselvityksissä, joita henkilökohtaisestikin tein, ilmeni kyllä, että Finanssivalvonta tarvitsee lisävoimavaroja.

Toinen kysymys, johon ministeri ei puuttunut, oli nimenomaan tämä ministeri Kataisen väistöliike joulukuun alussa suomalaisen pankin määritelmästä ja rajat ylittävän turvamekanismin selvittämisestä, jonka piti olla jossain työryhmässä hallituksessa selvitettävänä. Minä haluan edelleen toistaa, että tämä on hyvin tärkeä asia. Osittain se liittyy ed. Pulliaisenkin esille tuomaan lähestymistapaan. Tässä on Finanssivalvonnan, mutta myöskin vastuiden kannalta isot asiat kyseessä.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Kyllä tässä tilanteessa, kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden toimintahäiriöissä, hallitus on toiminut mielestäni erittäin ripeästi ja määrätietoisesti ja turvannut ennen kaikkea suomalaisen rahoitusmekanismin toiminnan.

Se, mikä tässä on tärkeää, on myöskin se, että näissäkin lakiesityksissä, mitä tänä iltana on käsittelyssä, pankkien yhdenvertainen kohtelu toteutuu, ja siinä mielessä tämä pääomalainajärjestely on myöskin omasta mielestäni erittäin perusteltu.

Puhemies! Täällä esitettiin, että finanssivalvontaan pitää laittaa lisää voimavaroja. Kuitenkin tärkeämpää mielestäni finanssivalvonnan osalta on se, mitä niin pääministeri kuin koko hallituskin on voimakkaasti ajanut, ja se on se, että menemme eurooppalaiseen malliin, menemme globaaliin malliin niin, että kaikki ovat samalla viivalla ja toimivat samojen pelisääntöjen mukaan valvonnassa. Se on paljon oleellisempaa kuin se, että me lisäämme omien rahoitusmarkkinoidemme valvontaa jatkuvasti. Se on kuitenkin maailmanlaajuisesti arvioituna erittäin hyvällä tasolla tällä hetkellä.

Mutta kansainvälisesti se taso valvonnan osalta on kyllä ala-arvoista yhä edelleenkin. Siksi tervehdin kyllä mielihyvällä sitä, että maailman johtajat, presidentti Obama kärkijoukoissa, ovat vaatineet uudenlaista otetta finanssivalvontaan. Sitä me tarvitsemme ehdottomasti, luotettavuutta sinne suuntaan. Se on se päällimmäinen asia, ei se, että me täällä kotimaassa entisestään valvontaa lisäämme, vaan se, että pidämme sen täällä edelleenkin hyvässä mallissa.

Niin kuin täällä on todettu, Suomessa on käytännössä kaksi omaa pankkiryhmittymää, ja sen vuoksi meidän kansallisistakin eduistamme lähtien on järkevää ja tarpeellista, että näin toimitaan.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Arvoisalle ministerille kommenttina se, että juuri tällä hetkellä, juuri nyt helmikuun lopulla 2009, se hallituksen esityskooste, minkä te olette tuonut tänne esiteltäväksi, on ok. Mutta siihen liittyy juuri se, että niin te kuin teidän taustallanne olevat virkamiehet seuraavat, missä mennään, koska tilanne voi hetkessä pahentua aivan keskeisesti juuri niistä syistä, jotka äskeisissä puheenvuoroissa tulivat, ja te varmasti olette, koska olette alan ministeri, finanssiministeri, seurannut, mitä rahoitusmaailmassa tapahtuu, ja pystytte silloin kommentoimaan ilman muuta sitä, ovatko havaintonne samanlaisia kuin minun vai hiukan toisenlaisia.

Pentti Tiusanen /vas:

Puhemies! Ministeri Kiviniemi alleviivasi, että tämä hallitus ei kannata sosialisointia. No, en vaadi, että sen pitäisi sitä kannattaakaan. Se on varmasti sille täysin mahdoton mörkö. Mutta viittaan siihen, että täällä ed. Lepän mainitsema presidentti Obaman hallinto on valmis sen tyyppiseen tilanteeseen, että valtio joutuu ottamaan pankin haltuunsa, tai Isossa-Britanniassa näin tapahtuu. Tässä mielessä tätä keinovalikkoa ei pidä olla myöskään käyttämättä silloin, kun se on välttämätöntä. Uskon, että meilläkin Suomessa voidaan joutua tilanteisiin, jolloinka sellaistakin välinettä kuin yhteiskunnan haltuun ottaminen on harkittava.

Kari Rajamäki /sd:

Herra puhemies! Erittäin tärkeätä on, ja sitä sosialidemokraatit korostavat, tuen vastikkeellisuus. Valtion ja veronmaksajien näkökulma ja etu pitää näissä toimissa aina varmistaa. Toinen asia on se, että kun muun muassa väliaikaisen valtiontakauksen osalta tai muissa tukiratkaisuissa joudutaan varsin nopeasti tekemään niitä tukiratkaisuja — tämä ilmeni valtiovarainvaliokunnan käsittelyssä joulukuussa — niin ei Finanssivalvonta jälkikäteisesti toimi, vaan sen pitää pystyä jo ennen näitä ratkaisuja tekemään hyvin nopeasti, muutamassa päivässä, selvitys takausperusteista ja pankin vakavaraisuudesta ja siitä, että veronmaksajien puolesta voidaan lähteä liikkeelle. Tämä on kyllä Suomenkin osalta asia, joka pitää meidän sosialidemokraattien mielestä panna parempaan kuntoon.

Toinen asia on nimenomaan se, että kyllä meillä omassa maassakin on parantamista. Se liittyy harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjuntaan. Hallitushan ei ja valtiovarainministeriö erityisesti ei ole kyllä ansioitunut nimenomaan talousrikollisuuden torjunnassa. Neljännen talousrikostorjuntaohjelman, lokakuu 2006, kohdat ovat jämähtäneet valtiovarainministeriöön, esimerkiksi käännetty arvonlisävero rakennusurakoiden aliurakointiketjussa. Toinen on verotustiedot: niiden saanti käyttöön ei ole edennyt valtiovarainministeriössä. Työ- ja elinkeinoministeriössä ovat jämähtäneet paikalleen muun muassa valtion tukia saavia yrityksiä koskevat verotustiedot. Myös meillä on tärkeätä katsoa, ennen kuin pystytään lähetystehtäviä hoitamaan Euroopan unionin puitteissa, missä mallissa meillä on nämä, puhumattakaan Venäjän-kauppaan liittyvästä kaksoislaskutuksesta tai muista ongelmista, joissa myös meillä on, valtiovarainministeriölläkin, oma harjoitus tarpeen.

Hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi

Arvoisa puhemies! Tässä aikaisemmissa puheenvuoroissa epäiltiin sitä, että hallitus olisi tukemassa vain pankkeja eikä tavallisia yrityksiä ja kansalaisia, mutta nimenomaan nämä hallituksen esittelemät instrumentit tukevat tavallisia suomalaisia kansalaisia ja yrityksiä. Se vaan tapahtuu näiden markkinaehtoisten toimijoiden kautta eli pankkien kautta, koska meillä Suomessa ei onneksi ole sitä tilannetta, että pankkeja tarvitsisi niiden huonon toiminnan takia olla tukemassa, vaan näitä instrumentteja tarvitaan tämän yleisen taloustilanteen ja ongelmallisen rahoitusmarkkinatilanteen takia.

Ed. Rajamäki kyseli tämän työryhmän perään, ja oletan, että ministeri Katainen on viitannut tähän EU-tasolla toimivaan työryhmään, joka tekee esityksensä helmikuun loppupuolella, ja tavoitteena on juuri löytää ratkaisuja ja uusia vaihtoehtoja tämän rajat ylittävän pankkitoiminnankin valvonnan kunnolliseksi hoitamiseksi, ja toki Suomenkin kannattaa siinä keskustelussa olla aktiivinen. Tällaista EU-tason valvontaa tarvitaan, mutta sitten pitää pystyä varmistamaan, että Suomen kaltaisissa maissa, joissa on tytäryhtiöpankkeja, joissa on sivukonttoripankkeja, pystytään tämä valvonta parhaalla mahdollisella tavalla hoitamaan.

Ed. Pulliaiselle: Totesin nimenomaan puheenvuoroni alussa, että pitää olla jokaisella hallituksella tuntosarvet ylhäällä koko ajan, vaikka nyt tilanne näyttäisikin hyvältä. Mitä tulee tähän yritysrahoituksen tilanteeseen, niin parin päivän kuluttua Suomen Pankki julkaisee tästä tietoja ja silloin saamme julkisuuteenkin kaikki aivan ajankohtaiset tiedot.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Totean vielä, että sosialidemokraatit nimenomaan edellyttävät tämän suomalaisen pankin määritelmää, ja sitä ei kyetty valtiovarainvaliokunnan eikä talousvaliokunnan käsittelyssä täsmällisesti määrittelemään. Tämä tehtävä jäi hallitukselle, jonka oli selvitettävä rajat ylittävää pankkitoimintaa koskevia turvamekanismeja yhdessä Ruotsin ja Tanskan kanssa, ja tässä oli ilmeisesti joku valtiovarainministeriön ja Suomen Pankin selvitystyöryhmä. Tämän vuoksi sosialidemokraatit edellyttivät, että hallituksen selvitettyä suomalaisen pankin määritelmän ja rajat ylittävän pankkitoiminnan turvamekanismit tulee saattaa ne eduskunnan tietoon perustuslain 82 §:n mukaisella tavalla. Tämä on enemmän kuin ajankohtainen tämä esitys.