Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen

Arvoisa herra puhemies! Elämme epävarmassa maailmassa. Elämme myös maailmassa, jossa talouden tapahtumat maailmalla vaikuttavat väistämättä myöskin hyvinvointiimme Suomessa.

Nyt eduskunnan käsittelyyn tuleva Kreikan toinen tukipaketti muodostaa kokonaisvaltaisen suunnitelman Kreikan valtion velkakriisin ratkaisemiseksi. Tämä tehdään tavalla, joka osaltaan estää kriisin kärjistymisen täysimittaiseksi rahoituskriisiksi. Suomalaisten hyvinvoinnille on tärkeää, että suunnitelma antaa vakauden näköalaa eteenpäin. Toimiva eurooppalainen rahoitusjärjestelmä on omalle viennillemme, jokaiselle yritykselle ja sitä kautta suomalaisten työmahdollisuuksille välttämätöntä.

EU-maiden päämiehet päättivät Kreikan toisesta tukipaketista viime heinäkuun huippukokouksessa. Neuvotteluja uudesta tukijärjestelystä on käyty tiiviisti siitä lähtien. Lokakuussa päästiin sopimukseen yksityisen sektorin velkojen leikkaamisesta 50 prosentilla, siis ensimmäisestä merkittävästä sijoittajavastuun käytännön toteuttamisesta koko eurooppalaisen velkakriisin historiassa. (Matti Saarinen: Niin, keskusta!) Neuvottelut velkajärjestelyn yksityiskohtien toteuttamisesta jatkuivat aina viime viikon valtiovarainministerikokoukseen saakka. Tuolloin päästiin viimein lopullisesti euromaiden kesken sopimukseen uuden tukipaketin koosta ja ehdoista. Neuvottelussa saavutettiin yhteisymmärrys sijoittajien vastuun kasvattamisesta vielä 7 1isämiljardilla.

Kreikan uusi ohjelma on nyt kooltaan 130 miljardia euroa. Sen tavoitteena on Kreikan velkasuhteen laskeminen 120,5 prosenttiin päämiesten lokakuussa 2011 sopiman mukaisesti. Suomen lainaosuus Kreikan uudesta tukipaketista on noin 2,3 miljardia euroa. Ohjelma jatkuu vuoteen 2014 saakka.

Keskeistä uuden lainaohjelman ja tukipaketin laadinnassa on ollut, että Kreikan velkasuhde on ohjelman myötä mahdollista painaa vaativalle mutta hoidettavissa olevalle 120 prosentin tasolle. Tämän ohella on pidetty kiinni siitä, että ohjelman koko ei kasvanut päämiesten lokakuun huippukokouksessa sopimasta.

Suomen linja neuvotteluissa on ollut kirkas: Olemme halunneet, että haavoittuvat jäsenmaat selviävät ja Suomellekin tuhoisa eurooppalainen lama vältetään. Olemme halunneet hallitun velkajärjestelyn, jossa toteutuu aito sijoittajavastuu. Olemme halunneet, että kansainvälinen tuki on laajemmilla hartioilla. Olemme myös edellyttäneet, että Suomen takausosuudelle saadaan vakuudet, jotta veronmaksajien vastuut voidaan rajata.

Näissä tavoitteissamme olemme saaneet aikaan tuloksia. Suomen edustama linja on toteutunut. Sijoittajat ottavat kantaakseen tappioita maailman taloushistoriassa aivan poikkeuksellisella tavalla. Suomi on turvannut Kreikka-riskinsä vakuuksilla, ja kansainvälinen yhteisö on mukana uudessakin tukipaketissa.

Arvoisa puhemies! Yhdysvalloista lähtenyt finanssikriisi syöksi koko maailmantalouden kuilun partaalle viime vuosikymmenen loppupuolella. Ennen kuin olimme ehtineet kunnolla toipua tästäkään iskusta, olemme nyt finanssikriisin jälkitautina joutuneet hoitamaan Euroopassa puhjennutta velkakriisiä. Kyse ei ole siis euron kriisistä (Timo Soini: Onhan!) vaan umpikujaan ajautuneen villin kapitalismin virheiden korjaamisesta. (Vasemmalta: Näin on!) Finanssikriisiin johtaneita virheitä on tehty useimmilla valuutoilla Yhdysvaltojen dollarista Islannin kruunuun. (Matti Saarinen: Ahneus huipussaan!)

Umpikujasta tien löytäminen ulos on ollut varsinaista navigointia sumussa. Edelleen liikumme vaarallisilla vesillä, joissa karikot ja myrskyt on kierrettävä. Viime kuukausina hataria valonpilkahduksia on ollut näkyvissä taivaalla, kun esimerkiksi muutamien kriisimaiden lainakorot ovat kääntyneet laskuun. Virheisiin Euroopalla ei kuitenkaan navigoinnissaan ole yhtään varaa. Taantuman uhka on edelleen todellinen. Makrotalouden näkymät ovat koko maanosassa heikot. Ennustelaitosten mittaama talouden myötätuuli on myrskynkin jälkeen jäämässä vaisuksi.

Kokonaisuudessaan Euroopan talous on yhä veitsenterällä. Käytännössä me voimme valita kahdesta vaihtoehdosta. Toinen tie on paluu myrskyn silmään, kaaokseen, jonka seurauksia Euroopan taloudelle ei kukaan pysty ennakoimaan. Kaaos voi syntyä käytännössä Kreikan hallitsemattomasta konkurssista, joka uhkaisi vetää Italian, Espanjan, Portugalin, Irlannin lisäksi ehkä vielä muitakin maita mukaan kriisiin ja viime kädessä koko Euroopan kiihtyvään talouskurimukseen. Tässä myrskyssä pieni, viennistä riippuva kansantaloutemme olisi varmasti suurimpien häviäjien joukossa, kun joutuisimme painimaan 90-luvun lamaakin pahempien työttömyyslukujen kanssa. (Timo Soini: Pelottelua!)

Arvoisa puhemies! Toinen, vastuullinen vaihtoehto on valita asteittaisten uudistusten ja hitaan paranemisen tie: tie, joka tähtää kriisimaiden talouksien määrätietoiseen tervehdyttämiseen ja terveiden talouksien suojaamiseen eurooppalaisia palomuureja rakentamalla. Tässä vaihtoehdossa Kreikan taloudelle tehdään välttämätön operaatio, jossa yksityiset sijoittajat ottavat kantaakseen 107 miljardin euron tappiot Kreikan veloista. Jotta summa saisi jonkinlaiset mittasuhteet, niin yksityiset sijoittajat ovat kirjaamassa itselleen tappioita Kreikasta kaksi kertaa suuremmalla summalla kuin on Suomen valtion talousarvion loppusumma. Sijoittajat kärsivät nyt holtittomasta luototuksestaan yli 50 prosentin tappiot. Tämä vastaavasti vähentää julkisen tuen ja veronmaksajien rahojen käytön tarvetta.

Toiseksi, vastuulliseen vaihtoehtoon kuuluu Kreikan oma uskottava sitoutuminen kestävän tien kulkemiseen. Uuden tukiohjelman ennakkoehtojen mukaisesti Kreikka on sitoutunut tiukkaan kulukuuriin. Toimeenpanon kannalta oli erityisen tärkeää, että molemmat Kreikan pääpuolueet sitoutuivat ohjelman noudattamiseen myös uusien parlamenttivaalien jälkeen. Päävastuun taloutensa tervehdyttämisestä kantavat viime kädessä kreikkalaiset itse.

Kreikkalaiset ovatkin nyt äärimmäisen kovilla. On syytä huomata, että Kreikka tekee ilmeisesti jonkinasteisen talouden sopeuttamisen maailmanennätyksen, kun julkisen talouden perusjäämä nostetaan 10 prosentin miinukselta 4 prosenttia plussalle vuoteen 2015 mennessä. Kreikan tarvitseman luototuksen vähentämiseksi omaisuuden myyntiä jatketaan ja Kreikan kilpailukykyä, työllisyyttä ja kestävää kasvua tukevia rakenteellisia uudistuksia toteutetaan.

Kolmanneksi, velanhoitomenot asetetaan Kreikan lainsäädännössä etusijalle ja erillisen sulkutilin käyttöönotolla turvataan aina seuraavan vuosineljänneksen velanhoito. Näillä toimilla pyritään varmistamaan se, että Kreikan olisi ohjelman päätyttyä mahdollista palata itsenäisesti markkinoille.

Neljänneksi, Euroopan komissio seuraa sopeuttamisohjelman toteuttamista pysyvästi paikan päällä. Kansainvälinen valuuttarahasto puolestaan päivittää jatkuvasti arvioitaan Kreikan velkakestävyydestä. Lääkkeen vaikutuksen kannalta tärkeintä on aina, että koko kuuri otetaan täysimääräisesti eikä sen noudattamisessa lipsuta. Siksi tukipaketin tavoitteiden sekä Kreikan sopeuttamistoimien täytäntöönpanoa seurataan siis jatkuvasti edellytyksenä ohjelman toteuttamiselle. Lisäksi muut euromaat ovat sitoutuneet tarjoamaan Kreikalle asiantuntija-apuaan muun muassa veronkannon vahvistamisessa.

Arvoisa puhemies! Aiemmin, vuoden 2010 toukokuussa, Suomen eduskunta on tehnyt päätöksen tukea Kreikkaa suoralla luototuksella, 1,42 miljardilla eurolla. Tuohon päätökseen ei sisältynyt sijoittajien vastuuta, eikä tuolle luototukselle ollut vakuuksia. Tätä vakuudetonta luottoa Suomi on ehtinyt maksaa Kreikalle nyt noin miljardin euron edestä. Loppusumma eli vajaa puoli miljardia euroa tulee nyt uuden ohjelman osaksi, edelleen ilman vakuuksia.

Eduskunnan käsittelemällä tiedonannolla Suomi osaltaan päättää osallistumisestaan Kreikan hallitun velkajärjestelyn ja siihen liittyvän lainaohjelman rahoittamiseen Euroopan väliaikaisen kriisimekanismin ERVV:n kautta. Tämä kriisimekanismihan hyväksyttiin Suomen eduskunnassa pääministeri Matti Vanhasen toisen hallituksen esityksestä pääministeri Mari Kiviniemen kauden alussa heinäkuussa 2010. (Timo Soini: Ja te äänestitte vastaan!) Suomi ei nyt esillä olevassa järjestelyssä eli tässä uudessa tukipaketissa lähetä suoraa rahaa Kreikkaan, vaan olemme mukana antamalla takauksia Euroopan kriisimekanismille ERVV:lle.

Kreikan saattaminen kestävälle tielle on koko euroalueen tulevaisuuden avainkysymyksiä. Kun sijoittajat nyt kantavat omaa vastuutaan ja kun Suomen riskejä vakuuksien kautta voidaan rajata, on Suomen osallistuminen Kreikan uuteen tukiohjelmaan perusteltua.

Arvoisa puhemies! Euroalueen vaikeudet ovat voitettavissa, ja tämä työ on toden totta käynnissä. Kysymys on suurista muutoksista, jotta vapaasti mellastavat markkinavoimat eivät jatkossa enää voi laittaa kokonaisia valtioita ja valtioryhmiä polvilleen. Rahoitusjärjestelmän pelisääntöjä on muutettava. Holtitonta riskinottoa on rajoitettava. On puututtava myös pankinjohtajien palkitsemisjärjestelmiin. Tarvitsemme rahoitusmarkkinaveron sekä pankkiveron, joilla yhtä aikaa pyritään estämään puhdasta keinottelua ja samalla kerätään rahaa velkakriisin hoitoon. Euroalue tarvitsee työkalut kriisien taltuttamiseen, ja kaikkien euroalueen valtioiden on sitouduttava pysyvästi vastuulliseen taloudenpitoon.

On selvää, että eteläisen Euroopan kriisi antaa myös meille suomalaisille vahvan opetuksen. Meidän on pidettävä omasta valtiontaloudestamme huolta ja katkaistava velkaantuminen ajoissa. Parhaiten teemme sen saamalla ihmiset töihin ja tekemällä tänä keväänä tarpeelliset talouden tasapainottamispäätökset. Ahkeruus kovankin onnen voittaa, oli tulevaisuus sitten miten epävarma tahansa.

Näissä oloissa meidän on lopulta siis valittava se tie, joka parhaiten turvaa Suomen ja suomalaisten menestyksen ja vakaan talouden koko Euroopassa. Keskinäisriippuvuuksien maailmassa ei yksinkertaisesti ole sellaista lintukotoa, johon muun maailman talouskriisit eivät ulottuisi.

Arvoisa puhemies! Tulevat vuodet ovat Euroopan kohtalonvuosia. Nyt jos koskaan tarvitsemme vastuullista poliittista johtajuutta sekä Suomessa että Euroopassa. Olen vakuuttunut siitä, että Suomen eduskunnassa tätä johtajuutta ja vastuullisuutta löytyy puoluekantaan katsomatta. (Timo Soini: Maksajat löytyvät!) Sitä vastuullisuutta myös kansalaiset meiltä odottavat.

Sinuhe Wallinheimo /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Valtiovarainministerit päättivät viime viikolla uudesta lainapaketista, joka pelastaa Kreikan välittömältä vararikolta ja poliittiselta kaaokselta. Samalla maan velat päätettiin järjestää uudelleen niin, että yksityiset sijoittajat menettävät yli puolet saatavistaan. Tuen saaminen edellyttää, että Kreikka toteuttaa ensin rajut säästöt ja uudistukset.

Tässä sitä taas ollaan, miettii moni suomalainen. (Timo Soini: Ja syystä!) On aivan oikeutettua kysyä, onko Kreikan tukemisessa enää mitään järkeä. (Timo Soini: Ei ole!) Onko vaarana, että Suomi menettää saataviaan, ja mistä tiedämme, että Kreikka hoitaa jatkossa asiansa paremmin? Nämä ovat erittäin tärkeitä kysymyksiä. Valitettavasti niihin ei ole yksinkertaisia vastauksia. Joka muuta väittää, puhuu vastoin parempaa tietoa.

Oleellisinta nyt on löytää vaikeassa tilanteessa se tie, joka on Suomen ja suomalaisten etujen mukainen. Se edellyttää syvällistä asioihin perehtymistä ja viileää harkintaa. Suomessa opposition johtohahmot ovat kehottaneet vetämään letkut irti. On annettu ymmärtää, että tähän loppuisivat Suomen taloudelliset vastuut ja että olisi jopa Suomen etu, että koko euroalue hajoaisi. (Timo Soini: Niin se olisikin!) Tällaiset vaaralliset puheet eivät perustu viileään harkintaan suomalaisten edusta. Tämän ymmärsi myös keskustapuolue viime vuoden kesäkuuhun asti. Oppositiosta on toki helpompi huudella, mitä sattuu.

Kreikan konkurssi olisi suuri riski Suomelle ja katastrofi kreikkalaisille. Kreikassa eläkkeet ja valtion palkat jäisivät maksamatta, poliisien ja sairaanhoitajien työt tekemättä. Maa ajautuisi kaaokseen. Jo nyt kasvava joukko kreikkalaisia valmistelee muuttoa muualle Eurooppaan. EU-kansalaisina kreikkalaiset saavat vapaasti muuttaa vaikkapa Suomeen. Kysynkin vakavasti: onko Suomen ja suomalaisten etu, jos unionin jäsenmaa ajautuu yhteiskunnalliseen kaaokseen? Ei varmasti ole — puhumattakaan siitä, mitä Kreikan konkurssi tekisi koko Euroopan taloudelle.

Arvoisa puhemies! Mistä sitten tiedämme, että Kreikka ryhtyy tosissaan tervehdyttämään talouttaan? Euromaiden luottamus Kreikan kykyyn toteuttaa uudistuksia on syystäkin ollut heikko. Siksi Suomi on vaatinut, ettei takauksia anneta ennen kuin Kreikka on ryhtynyt konkreettisiin toimiin. Haluamme takeet siitä, että lupaukset pitävät, vaikka Kreikan koko johto vaihtuisi. Olemme myös vaatineet, että Kreikka sitoutuu lailla hoitamaan ensisijaisesti velkojaan. Uutta lainaa varten haluamme sulkutilin, josta rahaa voi nostaa vain tarpeeseen.

Koska olemme niin riippuvaisia toisistamme, meillä on myös oikeus vaatia toisiltamme. Samalla, kun korostamme sitä, että kunkin maan tehtävä on hoitaa oma julkinen taloutensa asianmukaisesti, meidän on vaadittava, että näin myös tapahtuu. Yhteisistä pelisäännöistä on pidettävä kiinni. Helpolla kreikkalaiset eivät missään tapauksessa tästä selviä. (Timo Soini: Eivätkä suomalaiset!)

Arvoisa puhemies! Monia suomalaisia oikeutetusti vihastuttaa, että takaamme toisten velkoja samaan aikaan, kun joudumme itse kiristämään vyötä. (Timo Soini: Ja ottamaan velkaa!) Se ei tunnu oikeudenmukaiselta, eikä se sitä olekaan. Kysymys onkin vain siitä, että huonoista vaihtoehdoista on valittava suomalaisten kannalta vähiten haitallinen vaihtoehto. (Kari Rajamäki: Jännää, että alusta lähtien on näin tehty!) Täytyy kuitenkin muistaa, ettei Suomi ole lainaamassa Kreikalle senttiäkään. Toimimme lainan takaajana yhdessä muiden pakettiin osallistuvien euromaiden kanssa. Toki myös lainatakaukseen sisältyy riskejä tappioista. (Timo Soini: Ihanko totta!) Suomen riskiä pienentävät kuitenkin valtiovarainministeri Urpilaisen neuvottelemat vakuudet, jotka Kreikka antaa Suomelle. (Timo Soini: Paljonko niiden arvo on tänään?)

Vaikka Kreikan tilanne on haastava, näkyy Euroopan taloudessa myös merkkejä paremmasta. Tukipakettien mahdollistamat uudistukset alkavat tuottaa tulosta Italiassa, Espanjassa ja Irlannissa. Samaan työhön on nyt ryhdyttävä Kreikassa. Jos tukipaketit ovat antaneet kriisimaille taloudellisen mahdollisuuden uudistua, ovat ne silloin täyttäneet tehtävänsä. Talouden rakenteelliset uudistukset ovat ainoa kestävä tie ulos kriisistä. Vain kilpailukykyinen Eurooppa voi turvata työpaikat ja hyvinvoinnin globaalissa kilpailussa. Työ on kuitenkin vasta alussa, myös meillä koti-Suomessa.

Miapetra Kumpula-Natri /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Politiikka on mahdollisuuksien taidetta. Miten nyt tulisi hoitaa omaa talouttamme, luoda kasvua, vakautta ja hyvinvointia kotimarkkinoillamme Euroopassa?

Ympäri maailman näemme ahneen kapitalismin, loputtoman voitonhimon johtaneen finanssikriiseihin. Euroopan talous- ja velkakriisi kumuloitui pari vuotta sitten. Ratkaisujen päälinja valittiin Kreikan ensimmäisen lainaohjelman yhteydessä keväällä 2010. Tuolloin keskustavetoisen hallituksen linjaksi muodostui vastikkeettoman rahan lainaaminen velkamaille ja tuen kanavoituminen näitä maita rahoittaneille pankeille. (Välihuutoja) Suomalaisten veronmaksajien etu jäi taka-alalle.

Sosialidemokraatit ovat pitäneet kolmea tärkeää periaatetta kriisin hoidossa esillä: Ensimmäisenä vaadimme sijoittajien ja pankkien vastuun toteuttamista — näin jo Kreikan ensimmäisen tukipäätöksen yhteydessä. Tämä oikeudenmukaisuuden ja moraalin ylläpitämisen vuoksi. Toiseksi, Suomen on huolehdittava veronmaksajiensa rahojen turvaamisesta. Se hoidetaan nyt vakuuksien avulla. (Timo Soini: 20 prosenttia!) Lähtökohtanamme oli ja on se, että suomalaiset eivät joudu muiden maiden pankkien sijoittajien tappioiden maksumiehiksi. Kolmanneksi, rahoitusmarkkinoiden pelisääntöihin on tultava muutoksia, jotta nyt monissa maissa nähdyt ongelmat eivät toistuisi.

Nykyisen hallituksen linja on noudattanut näitä periaatteita. Hallitusohjelman mukaisesti Suomen linja euromaiden talouskriisien hoitamisessa muuttui ja tiukentui. Suomen kokonaisvastuita osallistumisessa euromaiden pelastamiseen on rajattu.

Käsittelyssä oleva Kreikan toinen sopeutusohjelma toteuttaa niitä toimia, jotka olisi pitänyt toteuttaa jo kaksi vuotta sitten ensimmäisen tukipaketin yhteydessä. Ohjelma sisältää mittavia toimia maan julkisen talouden ja koko kansantalouden saattamiseksi kestävämmälle uralle. Velkakestävyyden painamiseksi kohti tavoitteita on pankkien ja sijoittajien velkojen leikkauksen myötä varmistettu toteutettavaksi hallittu velkajärjestely. Lisäksi tiedonanto sisältää kuvauksen Suomen ja Kreikan vakuusjärjestelystä Suomen antamille takauksille, mikä on viime kesästä asti ollut kaikkien osapuolten tiedossa ehtona Suomen osallistumiselle rahoitusjärjestelyihin.

Suomen takauksien osuudelle ERVV:n Kreikalle annettavista lainoista on saatu turvaavat vakuudet — riskit rajataan. Suomalaisten veronmaksajien taakkaa ei kasvateta enempää, kuin mitä keskustavetoinen hallitus ehti päättää. Sen mukaan Suomi lupautui lainaamaan Kreikalle lähes 1,5 miljardia euroa, tästä on lainattu noin miljardi. Tähän suoraan kahdenväliseen lainaan sisältyy Kreikan maksukyvyttömyystilanteessa tappioiden riski. Toisin on tilanne nyt Kreikan toisen sopeutusohjelman ansiosta uuden hallituksen ja, uskaltaisin sanoa, erityisesti valtiovarainministeri Urpilaisen johdosta.

Sijoittajavastuuta on nykyisen hallituksen aikana johdonmukaisesti lisätty — edellisen hallituksen aikana sijoittajavastuusta puhuttiin, mutta se jäi juhlapuheiden tasolle. Lopullisessa toisessa sopeuttamisohjelmassa yksityisten sijoittajien tappion määrää vielä kasvatettiin aiemmin sovitusta. Sijoittajien saamisia leikataan yli puolella. Samalla myös sijoittajien lainaamien luottojen korkoja alennetaan.

Arvoisa puhemies! Euroopan rahoitus- ja velkakriisi ei valitettavasti ole vielä ohi. Onneksi viime aikoina on kuitenkin näkynyt myös positiivisia merkkejä paremmasta, kuten Italian ja Espanjan vuodenalun lainojen saamiset alhaisemmilla koroilla kuin loppuvuodesta. Kreikan toinen sopeutumisohjelma antaa lisäaikaa myönteisen kehityksen vahvistamiselle. Kreikan oma työ ja vaadittavat toimet kriisin ratkaisemiseksi eivät ole helppoja, mutta ne ovat välttämättömiä. Älyllisesti arvostan sitä, että kuva tilanteesta on suomalaisessakin keskustelussa monipuolistunut. Säästöt ja leikkaukset kohdistuvat eri ihmisryhmiin Kreikassa eri tavoin. Kasvun siemeniä on tuossa tilanteessa vaikea mutta ei mahdoton kylvää.

Nykyinen hallitus on menetellyt viisaasti ja taitavasti rakentaessaan siltaa paremman tulevaisuuden puolesta. Samalla hallitus on täyttänyt SDP:n linjaukset:

1. turvannut suomalaisten veronmaksajien edun neuvottelemalla vakuudet,

2. siirtänyt laskua niille, joille se kuuluukin, eli riskiä ottaneille yksityisille sijoittajille ja

3. ryhtynyt toimiin rahoitusmarkkinoiden pelisääntöjen muuttamiseksi.

Näin Suomen tulee olla mukana osaltaan rakentamassa kestävää ja eettistä markkinataloutta. Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä toteaa hallituksen tiedonannossa ilmoittaman kannan tässä tilanteessa oikeaksi.

Timo Soini /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Brysselin läheinen salailun kulttuuri on tullut Suomeen, hedelmistään puu tunnetaan. Sinä maksat nyt ja tulevaisuudessa. Luvattiin vakuuksia, luvattiin sijoittajavastuuta — ei tullut kunnolla kumpaakaan. Pian hallitus pääsee todella kantamaan vastuuta, kun se ottaa lamavuosien leikkauslistat käyttöön, jotta uppoava eurolaiva pysyisi hengissä. On päätetty, että ennestäänkin epäuskottavat mikkihiirivakuudet ovat nyt salainen asiakirja. Kirves on jo puun juurella. On sanottu, että euron loppu on EU:n loppu — tämähän ei ole totta. Euro on rapauttanut Euroopan ihanteet, euro on vaurioittamassa Euroopan kauppaa ja taloutta. Epäoptimaalinen valuutta-alue on vienyt etelän maiden kilpailukyvyn ja ajanut ne kerjuun tielle. Euro on kyykyttämässä myös eurooppalaista demokratiaa. Kansojen itsemääräämisoikeus viedään hivuttamalla, kuten nyt Kreikassa. Niin makaa kuin petaa, elitistiset ja epädemokraattiset rakenteet luovat elitistisiä ja epädemokraattisia ratkaisuja.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset ovat vastustaneet epämoraalisia ja tekopyhiä tukipaketteja alusta lähtien. Silloin ei kukaan muu uskaltanut sanoa, että keisarilla ei ole vaatteita. Olemme olleet oikeassa.

Tunnen syvää sympatiaa Kreikan kansaa kohtaan. Ei näillä tukipaketeilla tavallisia kreikkalaisia pelasteta. Joka niin luulee, ei tiedä, mistä puhuu. Tukipaketeilla pelastetaan pankkeja, rahoittajia, poliittista eliittiä tavallisen kansan kustannuksella. Tämä näkyy selvinä lukuina: vain viidesosa — vain viidesosa — tukipakettien rahoista on mennyt kreikkalaisten hyödyksi kreikka-laiseen kulutukseen, ja siitäkin suuri osa eliitille. Loput ovat menneet rahoittajille, pankeille, sijoittajille. Neljä viidesosaa tukirahoista on siis mennyt sijoittajille ja muille kansainvälisen talouseliitin maailmanvaltiaille, ja tukipaketit ovat siirtäneet tappiot veronmaksajien maksettaviksi. Sijoittajavastuu ei ole kunnolla toteutunut. Sijoittajavastuu ei myöskään juuri parane yksityisten sijoittajien osallistumista koskevassa PSI-menettelyssä. Miksi? Viime päivinä Kreikan valtionvelkakirjoilla on käyty kauppaa hinnoilla, jotka ovat noin 20 prosenttia nimellisarvosta — 20 prosenttia nimellisarvosta (Mauri Pekkarinen: Juuri näin!) — ja siispä PSI-menettelyä voidaan pitää sijoittajien kannalta tällä hetkellä peräti edullisena. Tämä sijoittajavastuista puhuminen on pelkkää hämäystä.

Arvoisa puhemies! Kyllä, Kreikan pitää säästää ja uudistaa taloutta. Poliittinen korruptiokulttuuri on tuomittava, mutta ei se näin tapahdu. Kreikan ainut mahdollisuus päästä jaloilleen on jättää osa veloistaan maksamatta ja palata omaan valuuttaan, jotta maa pystyy pärjäämään maailmanmarkkinoilla. Näin tehtiin Islannissa. Islannin kansa ei kumartanut pankkieliittiä ja suurta rahaa. Kaikki arvostelivat, mutta ratkaisu toimii. Näin tehtiin myös Argentiinassa.

Kreikka on päästettävä ulos euron hirttosolmusta. Nyt kansalta viedään tuhkatkin pesästä, Kreikan kilpailukyky on mennyttä euron takia, kansa on vaikeuksissa, mutta euroeliitti ajattelee vain omaa arvovaltaansa. Näin rapautetaan demokratia ja itsemääräämisoikeus. (Susanna Huovinen: Mitään vastausta ei ole!) Ensin pantiin maata hallitsemaan pankkieliitin edunvalvoja ja nyt pakotetaan Kreikan perustuslakiin pykälä, että ulkoiset velat pitää maksaa aina ensin. Vaikka koulut ja sairaalat suljettaisiin, niin velat ensin. (Susanna Huovisen välihuuto) Tässä on sosialidemokraattista linjaa, ja kaikki tämä tapahtuu byrokraattien, Brysselin byrokraattien, suojeluksessa.

Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Kreikasta tehdään EU:n ensimmäistä siirtomaata. Ei tämä ole minun keksintöni, sanon vain kansankielellä sen, minkä Saksan perustuslakituomioistuimen presidentti Andreas Vosskuhle on sanonut hienovaraisemmin: "Olisi traagista ja kohtalokasta, jos menettäisimme demokratian pelastaessamme euroa ja matkatessamme kohti syvempää integraatiota." Eivätkä nämä toimenpiteet silti riitä. Kreikan salainen velkakestävyysanalyysi on vuodettu julkisuuteen, se löytyy Financial Timesista, ja siellä sanottiin, että tämä uusi ohjelma on tuhoon tuomittu — siis Financial Timesissa, jos ette Soinia usko, niin uskokaa Financial Timesia. Kun katsotaan näitä laskelmia, niin Kreikkaan pitää vielä lapioida 50 miljardia lisää ja todennäköisesti Portugaliin yli 30 miljardia lisää. Ne ovat seuraavat, ja taas tulee sitten puhe siitä, että tukipaketteja lisää.

Kataisen hallitus on korostanut, että Kreikan säästöohjelman pitää olla uskottava. Eikö hallitus osaa matematiikkaa? Vaikka kaikki menisi niin kuin elokuvissa, niin Kreikalla on vuonna 2020 valtionvelkaa 120 prosenttia kokonaistuotannosta, siis yhtä paljon kuin kriisin alkuhetkillä. Käsittämätöntä.

Arvoisa puhemies! Tämän kalliin ja toimimattoman tukipolitiikan ehdoksi on Suomessa asetettu vakuudet. Olen blogissani käsitellyt näitä vakuuksia seikkaperäisesti, ne eivät ole häävit eivätkä oikeuta nielaisemaan kamelia hyttysen hinnalla.

Edellä olevan perusteella esitän seuraavan epäluottamuslause-ehdotuksen: "Eduskunta ei hyväksy Kreikka-tukipakettia ja toteaa, että hallitus on epäonnistunut Suomen edun ja suomalaisten veronmaksajien puolustamisessa eikä nauti eduskunnan luottamusta." (Kari Uotila: On riski, että joudut hallitukseen!)

Mauri Pekkarinen /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kreikan tarina eurossa kertoo karulla tavalla, kuinka suuri virhe oli rakentaa yhteisvaluutta niin erilaisille maille. Välttämättömän talouskurin rikkoivat ensimmäisten joukossa Saksa ja Ranska, Suomea ja Luxia lukuun ottamatta muut tulivat perässä.

Kreikka ei ole täyttänyt euron pelisääntöjä koskaan. Silti Suomikin kokoomuksen ja SDP:n johdolla liputti iloisesti Kreikan eurojäsenyyden puolesta. Eurossa Kreikankin lainakorot romahtivat. Seurauksena oli velan kolminkertaistuminen: kun velkaa sai, se oli halpaa, sitä otettiin. Syntyi suuri kupla, ja maa menetti kilpailukykynsä.

Vasta USA:n finanssikriisi herätti markkinat. Alkoi valuvikaisen euroalueen velkakriisi. Ensimmäisenä se iski juuri Kreikkaan. Suomen silloinen hallitus oli muiden mukana valmis ensiapuun, mutta vain ensiapuun ja edellyttäen, että potilas haluaa ihan oikein parantua. (Välihuutoja)

Viimeistään viime kesänä kävi kuitenkin selväksi, edustaja Zyskowicz, ettei Kreikka ollut toiminut lupaamallaan tavalla eikä kyennyt kestävään muutokseen. Edellytyksiä uusille tukitoimille ei täten ollut. Siksi jo tuossa vaiheessa keskusta sanoi "ei" uusille apupaketeille. Edellytimme Suomen hallituksen ajavan nopeaa velkasaneerausta ja mahdollisuutta Kreikan jättäytymiseen euron ulkopuolelle.

Mutta vaikka Kreikka on pettänyt lupaukset ja sen edellytykset eurossa ovat romahtaneet, Kataisen—Urpilaisen hallitus on ollut valmis sekä uusiin Kreikka-paketteihin että kriisirahastojen vastuiden ja riskien valtavaan kasvattamiseen. (Matti Saarinen: Eri pohjalta!) Kreikan uuden tukipaketin onnistuminen on tyhjän päällä.

Hallitus sanoo, että Kreikan talouden rajun supistumisen pitäisi äkkiä muuttua auttajiaan nopeampaan kasvuun, että maan julkisen talouden valtavan alijäämän pitäisi muuttua perusjäämältään 10 miljardia ylijäämäiseksi, että pitäisi ja pitäisi. Keskustan eduskuntaryhmä ei usko tällaisiin taikatemppuihin, emmekä ole yksin. Kreikan lainat on laskettu roskaluokkaan, eikä Saksan sisäministerikään jaksanut enää sunnuntaina pitää suutaan kiinni.

Arvoisa puhemies! Kreikan itsenäiselle selviytymiselle eurossa ei ole olemassa uskottavia edellytyksiä. Jatkuvilla satojen miljardien tukipaketeilla maata toki voidaan roikuttaa eurossa ja taata kriisin jatkuminen sitä tietä koko euroalueella. Mutta sellainen ei ole oikein kreikkalaisille, ei suomalaisille eikä koko Euroopalle. Kannettu vesi ei pysy Kreikankaan kaivossa. Maa tarvitsee vielä 40—50 prosentin devalvaation. Saksan ja Ranskan johdolla yritetään nyt uskotella, että Kreikka pystyisi sellaiseen sisäisellä devalvaatiolla eli euron jäsenenä. Tosiasiassa ne pelaavat aikaa ja laittavat meidät keventämään pankkiensa tappioita, ei vain Kreikassa vaan kaikkialla muuallakin kriisialueilla.

Arvoisa puhemies! Suomella on nyt kolme vaihtoehtoa. Yksi on ottaa hallituksen linjalla muiden maiden ja niiden sijoittajien uusia ja taas uusia miljardeja suomalaisten veronmaksajien piikkiin. Toinen vaihtoehto on eristäytyä hiidenkivelle perussuomalaisten tapaan ja sanoa "ei" koko pahalle maailmalle. (Hälinää) Kolmas ja keskustan mielestä ainoa kestävä vaihtoehto on yhdistää Suomen etu ja eurokriisin tosiasiat. Siksi keskustan mielestä Kreikalle ja koko Euroopalle välttämätön ratkaisu on tehtävä heti: Kreikkaan sijoittaneiden ja niiden kotimaiden on tunnustettava maan luisuminen maksukyvyttömyyteen ja kannettava siitä myös vastuu. Samalla Kreikka on siirrettävä hallitusti euron ulkopuolelle. Uuden devalvoituvan valuuttansa turvin ja IMF:n ja EU:n avulla Kreikka voi saavuttaa uuden kilpailukyvyn ja kasvun.

Tämän kaiken sanominen sopii Suomelle paremmin kuin yhdellekään toiselle euromaalle. Me olemme eläneet, ja keskustan mielestä meidän pitää haluta jatkossakin elää, eurossa sen pelisääntöjen mukaan. Silti meistä uhkaa tulla suhteellisesti suurin eurokriisin maksaja.

Vaikka hallituksen vakuusjärjestely voisikin jonkun verran keventää uudesta Kreikka-paketista syntyviä riskejä — minä sanon, että vaikka se voisikin jonkun verran, edustaja Kumpula-Natri, vaikka se voisikin jonkun verran keventää uudesta paketista syntyviä riskejä — 6,65 miljardin takausvastuut eivät tee oikeutta laskunsa aina maksaneille suomalaisille.

Edellä olevan perusteella, arvoisa puhemies, esitän seuraavan epäluottamuslause-ehdotuksen: "Hallituksen tiedonanto Kreikan kakkostukipaketista ei luo uskottavia edellytyksiä maan selviytymiseksi taloudellisesti kestävälle uralle. Eduskunta katsoo esityksen olevan Suomen kansallisen edun vastainen eikä hyväksy Suomen osallistumista Kreikan toiseen tukipakettiin sekä toteaa, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta."

Annika  Lapintie  /vas (ryhmäpuheenvuoro):

Herra puhemies! Kreikka on meille surullinen esimerkki siitä, miten ahneuden sokaisemat sijoittajat eivät piitanneet Kreikan kasvavasta velasta. Se osoittaa, että pankeilla, vakuutusyhtiöillä, eläkerahastoilla tai sijoitusyhtiöillä ei ollutkaan kykyä riskien arviointiin.

Kreikka on myös surullinen esimerkki siitä, miten sen hallitukset löivät laimin oman maansa elinkeinoelämän ja koko yhteiskunnan kehittämisen ja miten ne peittivät laiminlyöntinsä jakamalla hyvinvointia, jota talous ei sitten tuottanutkaan. Kreikan rikkaat välttivät vastuunsa, kun valtion menoja katettiin verojen sijaan lainarahalla.

Kreikka on surullinen esimerkki siitä, miten eurooppalainen valvonta petti, kun maa otettiin Euroopan rahaliittoon, ja miten se petti, kun Kreikan hallitukset saattoivat kasata velkaa velan päälle ostaessaan sillä vaalikannatusta.

Ennen kaikkea Kreikka on kuitenkin meille surullinen esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun lysti lopulta joskus loppuu, kun on pakko saattaa menot vastaamaan tuloja. Siitä kärsii tavallinen kansa: moni menettää työnsä, palkkoja ja eläkkeitä leikataan, julkista sektoria karsitaan.

Kreikan ongelmien paljastuttua oli valittavissa kaksi tietä.

Toinen oli se, että muut euromaat ja Kansainvälinen valuuttarahasto astuvat uskonsa menettäneiden yksityisten lainoittajien sijaan mutta vaativat samalla, että Kreikka puuttuu taloutensa ongelmiin ja saattaa julkisen talouden menot vastaamaan tuloja. Tämän tien valitsivat edellinen Kiviniemen hallitus ja muiden euromaiden hallitukset. Kreikan ensimmäinen tukipaketti tehtiin pankkien ehdoilla ilman sijoittajien vastuuta.

Toinen tie olisi ollut pakottaa kylmästi yksityiset sijoittajat kärsimään nahoissaan. Riskillähän se sijoittaja aina pelaa. Me olimme sillä kannalla. (Perussuomalaisten ryhmästä: Olitte!)

Nyt edessämme on kumminkin toinen, aikaisempaa parempi tukiohjelma Kreikalle. Aiemmasta poiketen siihen sisältyy nyt myös yksityisten sijoittajien sijoituksen leikkaaminen. Tämä on merkittävä myönteinen edistysaskel. Valitettavasti se vain on Kreikan ongelmien mittavuuteen nähden liian pieni. Myös Suomen saamat vakuudet ovat parannus.

Olisimme toki toivoneet, että euromaiden hallitukset olisivat sopineet keskenään paljon suuremmasta velkaleikkauksesta ja sen jälkeen työntäneet sen yksityisten sijoittajien kurkusta alas.

Kreikan sopeutusohjelmaan, jolla menot saatetaan vastaamaan tuloja, on vaikuttanut merkittävästi Kreikan hallituksen tahto. Valitettavasti siinä näkyy siksi esimerkiksi puolustusmenojen kohdalla peruskreikkalainen painotus. Vastaavasti solidaarisuutta ja oikeudenmukaisuutta onkin sitten vähemmän.

On selvää, että Kreikan sopeutusohjelma kuristaa taloutta. On kuitenkin vaikea lähteä siitäkään, että mitään sopeutusta ei tarvitsisi tehdä.

Jos Kreikka kykenee kantamaan enemmän veroja, sillä on mahdollisuus pienentää sopeutusohjelman haittoja. Kannattaa täällä panna merkille, että Kreikan veroaste on noin 30 prosenttia, kun Suomessa se on vähän yli 40 prosenttia. Kreikan on myös puututtava räikeään veronkiertoon, korruptioon ja harmaaseen talouteen, jos se aikoo taata tavallisille ihmisille ja maansa huono-osaisille paremmat olot.

Hallitusohjelman mukaan tukipäätösten on oltava sekä Suomen että vaikeuksiin joutuneen maan kansalaisten kannalta perusteltuja. Suomen kannalta perusteltua on sijoittajavastuun lisääminen, paketin koon rajoittaminen ja Suomen saamat vakuudet. Tässä mielessä ratkaisu on hyvä.

Tavallisten kreikkalaisten kannalta olisi ollut perusteltua maksattaa vielä paljon suurempi lasku sijoittajilla, pankeilla ja Kreikan hyvätuloisilla. Tästä syystä ei paketin hyväksyminen ole vasemmistolle helppoa. (Timo Soini: Minnes ne rahat menee?)

Keskeisin asia Kreikan uudessa, toisessa tukiohjelmassa — edustaja Soini, keskeisin asia — kuitenkin on, että tällä paketilla yritetään estää Euroopan ja Suomen ajautuminen syvemmälle lamaan.

Arvoisa puhemies! Vasemmisto kannattaa luottamuksen antamista hallitukselle tässä asiassa.

Anni Sinnemäki /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Päätös Kreikan tukemisesta ja uuden lainaohjelman hyväksymisestä ei ole syntynyt helposti. Päätöksen tekeminen on kes-tänyt kauan ja ollut itse asiassa toivottomankin vaikeaa niin Kreikassa, Kreikkaa lainoittavissa maissa, Kansainvälisessä valuuttarahastossa kuin yksityisiä sijoittajia edustavissa piireissä.

Vihreä eduskuntaryhmä on tyytyväinen siitä, että ohjelman osana on sovittu yksityisen sektorin velkojen leikkauksesta. Kreikan veloille tehdään saneeraus, jossa yksityinen sektori kantaa sovitun osuutensa. Tämä osuus olisi Suomen ja vihreiden mielestä voinut olla suurempikin, mutta on hyvä huomata, että yksityisen sektorin osuutta kasvatettiin eri vaiheissa, myös aivan viimeisissä neuvotteluissa, ja nimenomaan Suomen hallitus on ollut yksi niistä hallituksista, jotka ovat olleet tässä asiassa aktiivisia.

Kreikan ja kreikkalaisten kannalta ohjelma on todella rankka. Kreikkalaiset ovat jo nyt eläneet useita vuosia tilanteessa, jossa työttömyys kasvaa ja taloudelliset vaikeudet pahenevat. Nyt sovittu ohjelma tarkoittaa yhä työpaikkojen menetyksiä isolle joukolle ihmisiä, se tarkoittaa nuorille niukempaa minimipalkkaa ja eläke-etuuksien leikkaamista edelleen. On todennäköistä, että toivottomuuden tunteet kreikkalaisessa yhteiskunnassa tulevat jatkumaan. Kuitenkin aivan viimeaikaisissakin mielipidetiedusteluissa kreikkalaiset ovat itse olleet sitä mieltä, että heidän yhteiskunnassaan tarvitaan uudistuksia ja julkisen sektorin vakauttamista. Harva kreikkalainenkaan tuntuu ajattelevan, että paluu entisiin toimintatapoihin olisi hyvä asia.

Kreikan toinen lainaohjelma sisältää myös paljon toimia ja tavoitteita, jotka onnistuessaan olisivat todella hyviä kreikkalaisen yhteiskunnan kannalta. Verojen keruun parantuminen ja veronkierron vähentyminen olisi näistä kaikkein suurin ja merkittävin asia. Hyvässä yhteiskunnassa verot täytyy saada kerätyksi niin kuin on sovittu demokraattisesti. Kreikan epäonnistuminen nimenomaan veronkannon tavoitteissa viimeisen kahden vuoden aikana on ollut yksi suurimmista syistä siihen, että ensimmäinen lainaohjelma ei ole päässyt tavoitteisiinsa. Tämä uusikaan ohjelma ei tule onnistumaan, jos veronkiertoa ei saada kuriin. (Timo Soini: Ei se onnistu muutenkaan!)

Ohjelmassa on myös monia muita sellaisia asioita, jotka ovat hyviä yhteiskunnan tasapainoisen kehittämisen kannalta. Suljettujen ammattikuntien avaaminen tuo tilaa nuorille ihmisille, joilla on ollut aika vähän mahdollisuuksia.

Kokonaisuudessaan on hyvä todeta suoraan, että tämän ohjelman onnistuminen on vieläkin hyvin epävarmaa. On monia sellaisia tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa tämän yrityksen epäonnistumiseen. Jo tähän mennessä Euroopan hidastunut talouskehitys on vaikuttanut siihen, että Kreikka ei ole kahden vuoden aikana päässyt sovittuihin tavoitteisiin ja siihen tilanteeseen, että velkasuhde lähtisi paremmalle tolalle. Tämä kertoo osaltaan siitä, kuinka riippuvaisia me olemme toisistamme. Kreikan heikko kehitys on lisännyt epävarmuutta Euroopassa, ja Euroopan talouden heikko kehitys on tarkoittanut sitä, että emme ole pystyneet vetämään Kreikkaa mukanamme paremmalle uralle.

Menneet kaksi vuotta ovat myös näyttäneet kaikille sen, että ohjelman on mahdollista joutua poliittisiin vaikeuksiin. Perusluottamus kreikkalaisessa yhteiskunnassa on ohutta, ja vaikeiden poliittisten uudistusten läpivieminen on heikon luottamuksen ilmapiirissä todella tuskallista. Avain luottamuksen rakentamiseen olisi oikeudenmukaisuus ja reiluus, uusien mahdollisuuksien luominen, mutta eivät sellaiset asiat itsestään synny.

Tämä on myös meille Suomessa arvokasta tietoa. Kun vakautamme omaa julkista talouttamme vielä hyvin paljon pehmeämmissä olosuhteissa, meidän on hyvä muistaa se, että päätösten tulee olla oikeudenmukaisia ja että eri ryhmien täytyy kantaa oma osuutensa taakasta. Silloin säilytämme yhteiskunnallista luottamusta ja säilytämme valmiuden uudistua maailman muutoksissa.

Vihreä eduskuntaryhmä on sitä mieltä, että meidän tulee yrittää tämän ohjelman tavoitteiden toteutumista. Meidän tulee yrittää sitä, että Kreikalla on mahdollisuus päästä paranevan työllisyyden ja vakaamman yhteiskunnan tielle.

Näiden päätösten valmistelun aikana niin Euroopassa kuin Suomessa on käytetty paljon puheenvuoroja myös siitä, että Kreikan pitäisi antaa nyt kaatua. Ymmärrän näitä puheenvuoroja siinä valossa, että nyt vaadittu voimakas sisäinen devalvaatio on todella vaikea, joidenkin mielestä jopa mahdoton tehtävä. Mutta olisi myös hyvä, että näiden kaatumista kannattavien puheenvuorojen käyttäjät realistisesti avaisivat sitä, mitä heidän vaihtoehtonsa tarkoittaisi. Mitä tarkoittaisi kreikkalaisten kannalta, että julkisella sektorilla ei olisi varaa maksaa palkkoja, tai miten varsinainen devalvaatio hyödyttäisi yhteiskuntaa, jossa ei ole vientiteollisuutta ollenkaan?

Kreikka ei ole meistä niin kaukana, että voisimme vain unohtaa sen ja palata joskus vuosien kuluttua uutisiin, joissa sanotaan, että talous elpyy hitaasti.

Arvoisa puhemies! Vihreä eduskuntaryhmä tukee hallitusta sen päätöksessä osallistua Kreikan hallittuun velkasaneeraukseen ja toisen lainaohjelman rahoittamiseen.

Astrid Thors /r(ryhmäpuheenvuoro):

Värderade talman! Om oppositionen inbillar sig att regeringspartierna med förtjusning och utan skrupler hurrar för det nya stödpaketet till Grekland misstar den sig gruvligt. Också vi känner besvikelse över hur lång tid det har tagit för de grekiska beslutsfattarna att göra de beslut som man utlovat.

Ju mer utdragen processen har blivit, desto dyrare har den stått enskilda investerare, det grekiska folket och dess europeiska allierade. Ett exempel på brutna löften är också att privatiseringar som kunde skapa en ny dynamik inte genomförts och att slutna sektorer inte öppnats för nya aktörer. Den utdragna processen att skapa ett hållbart läge för den grekiska skuldsättningen håller på att stå oss andra dyr. Bristen på klara beslut kan i värsta fall kullkasta den förutspådda minimala ekonomiska tillväxten detta år.

Arvoisa puhemies! On selvää, että myös me olemme äärimmäisen huolestuneita tilanteesta emmekä mieluusti haluaisi vaarantaa suomalaisten veronmaksajien rahoja edes niitä takuita vastaan, jotka me saamme päinvastoin kuin muut euromaat. Mutta hallitus edellyttää, että Kreikka tekee tässä kuussa, viimeistään karkauspäivänä, päätöksiä kaikista niin sanotuista ennakoivista toimenpiteistä, joista on sovittu tässä toisessa lainapaketissa. Lisäksi on selvää, että ainoatakaan maksatusta ei voi tapahtua yhteisestä vakausrahoitusvälineestä ennen kuin Kreikka on tehnyt oman osuutensa. Meidän ei pidä unohtaa, että tässä toisessa Kreikka-paketissa yksityinen sektori on nyt vahvasti mukana ja että Kreikan julkisia velkoja tullaan voimakkaasti leikkaamaan.

Opposition ja hallituspuolueiden erona on se, että jotkut kantavat vastuunsa päätöksistään ja päätösten vaikutuksista. Eroa kuvaa parhaiten keskustan suhtautumisen muuttuminen vajaassa vuodessa. Hallitusasemassa myös keskusta kantoi vastuunsa. Nyt puolue ilmeisesti katsoo sillä olevan varaa liittyä perussuomalaisten seuraan. Valitamme tätä. (Timo Soini: Ei kannata!)

Hallituksen kantama vastuu ei koske vain Kreikkaa ja sen kansaa, joka nyt joutuu kärsimään raskaasti poliittisten ja taloudellisten päätöksentekijöidensä useiden vuosien ajan harjoittamasta vastuuttomuudesta. Mutta meidän vastuumme koskee koko Euroopan talouden tulevaisuutta ja sen vuoksi varsinkin meidän oman maamme ja omien kansalaistemme hyvinvointia. (Ben Zyskowicz: Nimenomaan!) Solidaarisuus on todellakin tarpeen, mutta ennen kaikkea taloudellinen järjenkäyttö.

Ärade talman! Svårt skuldsatta stater är inget undantag i vår värld, det gäller inte bara Europa. Också flera av världens starkaste ekonomier med USA i spetsen är skuldsatta. Skillnaden till Grekland är bara den att Grekland inte har den starka realekonomi och den starka exportindustri som skulle klara av en stor skuldsättning. Det finns också skäl att varna för följderna av att Grekland skulle uteslutas ur eurosystemet. Ett så stort kaos skulle uppstå, att det är tveksamt om landet kunde kvarstå i EU. (Timo Soini: Niin kuin Islannissakin!)

På samma sätt som letterna och islänningarna får grekerna dock lov att finna sig i en sänkt levnadsstandard under många år framöver. Reformpaketet knutet till hjälpinsatsen förutsätter bland annat att minimilönerna sänks med 22 procent i förhållande till nivån 1.1.2012. De ungas löner sänks ännu mera, med 32 procent, och många andra åtgärder vidtas som anpassar löneutvecklingen till konkurrenskraften. Det är alltså en betydande intern devalvering som stödpaketet förutsätter.

Den offentliga sektorn i Grekland måste skäras ned, det har sagts många gånger här i dag. Den har varit överdimensionerad, bäddat för korporativism och korruption, och den svarta ekonomin har varit betydlig. Grekland må vara demokratins hemland, men har nu mycket att lära av andra demokratiska rättsstater med god förvaltningssed.

Arvoisa puhemies! On arvokasta, että Kreikan kaksi johtavaa puoluetta on sitoutunut tervehdyttämisen ja vakauttamisen jatkamiseen myös kevään vaalien jälkeen. Maan pelastamiseksi on siis olemassa poliittinen tahto. Vielä tärkeämpää on kuitenkin, että mielipidemittaukset vahvistavat Kreikan kansan enemmistön tukevan hanketta. Tätä tukea ei kuitenkaan saa horjuttaa tunnettujen kreikkalaisten idolien kuten Mikis Theodorakiksen boikottikehotus. Ehkä Arja Saijonmaalla olisi tehtävää selvittää hieman pohjoismaisia arvoja Kreikassa.

Meidän on myös yhdessä torjuttava kansallisten stereotypioiden ja antipatioiden vahvemman jalansijan saaminen Euroopassa. Esimerkkinä tällaisista on, että kreikkalaisia pidetään yleisesti laiskoina ja nykyisiä saksalaisia vain valepukuisina natseina. Tällaisesta kielenkäytöstä on tehtävä loppu 2000-luvun Euroopassa.

Ärade talman! Grekerna må ha haft dåliga ledare och det står dem nu dyrt. De har använt stora mängder strukturfondsmedel, utan att det skapat verklig konkurrenskraft och bättre möjligheter. Inför kommande perioder krävs det allvarliga överväganden om hur man kan garantera att europeiska medel används för att skapa nya tillväxtmöjligheter. Utan tillväxt kan inte Grekland klara krisen.

Arvoisa puhemies! Paketti on välttämätön.

Svenska riksdagsgruppen stöder detta paket.

Mutta Kreikan kohtalo on myös varoittava esimerkki muille maille ja myös meille itsellemme. Kreikan opetuksia ei pidä unohtaa, kun olemme omassa maassamme valtion menojen kipeiden leikkauspäätösten ja verojen korotusten edessä. Kreikan tiestä ei saa missään nimessä tulla meidän tiemme, ja minä luulen, että näin ei tule käymään, koska tänään valtiovarainministeri käytti usein sanontaa "myrskyn silmässä", ja minulle tuli tunne, että hän on itse kuin Myrskyluodon Maija taistelussaan paremman Euroopan puolesta.

Peter Östman /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vaikeina aikoina olemme pakotettuja tekemään vaikeita ratkaisuja. Olisi epärehellistä väittää, että olemme kristillisdemokraattisena eduskuntaryhmänä oikein mielellämme tukemassa tämän toisen Kreikka-paketin hyväksymistä, mutta politiikkaa tehdään kuitenkin pitemmällä tähtäimellä ja tavoitteilla kuin lyhytaikaisen suosion maksimoiminen.

Meidät on valittu tekemään päätöksiä, joiden näemme olevan Suomelle parhaita. Vaihtoehtona kakkospaketin ohjelmalle olisi Kreikan ajautuminen maksukyvyttömyyteen, joka tartuntavaikutuksien kautta voisi vaarantaa koko euroalueen rahoitusvakauden. Ilman tukea Kreikka kaatuisi hallitsemattomasti. Kaatumisella olisi vaikutuksia muihinkin euroalueella ongelmiensa kanssa painiviin maihin. Siinä vaihtoehdossa meidän tulee pohtia, onko meillä rahkeita pelastaa Ranskan, Saksan, Italian, Espanjan ja Belgian pankkeja, joilla on paljon arveluttavaa tavaraa taseissaan.

Helpoista ratkaisuista tunnetut poliitikot ovat vaatineet nyt kovaa velkajärjestelyä ja letkujen vetämistä irti, jolloin Suomen ja muiden maiden antamien tukien, kreikkalaisten pankkien ja eläkevarojen annettaisiin mennä. Me emme usko, että Suomen edun kannalta olisi parasta ajaa 500 miljoonan ihmisen kotimarkkinat kaaokseen ja romahduttaa rahoitusmarkkinoiden luottamus Euroopan kykyyn tehdä yhteisiä päätöksiä. Emme me voi eristäytyä kriisistä ja hokea, että tämä velkakriisi ei koske Suomea. Velkaantuneena maana olemme itsekin riippuvaisia rahoitusmarkkinoiden luottamuksesta. Tämä on hyvä muistaa. Nyt ei ole myöskään se hetki, jolloin tässä salissa pitäisi keskittyä kinasteluun siitä, mitä olisi pitänyt tehdä ja (Timo Soini: Koska saa olla oikeassa, jos ei silloin eikä nyt?) miten meidän olisi jo kymmenen vuotta sitten pitänyt nähdä se, että Kreikasta ei ole euromaaksi. Ei, nyt on aika tehdä se, mitä tehtävissä on Euroopan rahoitusmarkkinoiden vakauttamiseksi. Avainkysymykseksi tässä nousee menojen ja tulojen tasapainottaminen Kreikan lisäksi useassa muussakin Euroopan valtiossa kuten myös Suomessa.

Arvoisa puhemies! Edellisen hallituksen tekemälle lainapäätökselle emme enää voi mitään, valitettavasti. Mutta on syytä myös muistaa, että vuonna 2010 tehty päätös ei sisältänyt sijoittajavastuuta eikä ehtoja vakuuksista. Suomen kannalta ykköspakettiin kohdistui näin ollen huomattavasti isompi riski, sillä ilman vakuuksia meillä ei ole takeita siitä, että saisimme jo maksettua yhtä miljardia euroa takaisin ainakaan täysimääräisesti. Siinä mielessä on hyvä, että tämä hallitus on oppinut edellisen hallituksen virheistä. Vakuudet ja sijoittajavastuu ovat olleet myöskin kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän vaatimus koko neuvottelujen ajan.

Valtiovarainministerin neuvottelemassa Kreikan kakkostukipaketissa pidämme Suomen kannalta kiitettävänä sitä, että meidän suomalaisten riskitasoa on rajoitettu vakuussopimuksen kautta tämän paketin osalta. Riskitason rajoittaminen tapahtuu vakuuksien kautta, jotka Suomi on saanut vain ja ainoastaan vaatimalla niitä.

Toinen myös hallitusohjelmaan kirjattu tavoite on, että yksityisen sektorin vastuuta euroalueen rahoitusvakautta turvaavissa toimenpiteissä lisätään. Pitkän prosessin tuloksena saatiin aikaan ratkaisu, jossa yksityisen sektorin hallussa olevien velkojen nimellisarvoa lasketaan 53,5 prosenttia. Tämä tarkoittaa, että yksityisen sektorin sijoituksia leikataan noin 107 miljardilla eurolla.

Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä haluaa korostaa myös sitä, että tänään keskustelussa olevassa kakkostukipaketissa ei anneta avointa sekkiä Kreikalle. Paketin ehtona on muun muassa poliittinen sitoutuminen Kreikan puolelta muuttaa maan perustuslakia siten, että velanhoitomenot saavat etusijan.

Arvoisa puhemies! KD:n eduskuntaryhmä pitää viime viikolla neuvoteltua Kreikka-pakettia Suomen kannalta hyväksyttävissä olevana mutta muistuttaa siitä, että lopulta Kreikan tilanteen ratkeaminen on kiinni siitä, miten Kreikka itse pystyy viemään sovittuja uudistuksia läpi.

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen

Arvoisa puhemies! Kiitoksia eduskuntaryhmien edustajille mielestäni varsin värikkäästä keskustelusta. Kiinnitän muutamaan asiaan tässä yhteydessä huomiota, ja voimme sitten jatkaa varmasti keskustelua debatin yhteydessä.

Aloitan vakuuksista, joihin edustaja Soini omassa puheenvuorossaan kuten myöskin blogikirjoituksessaan on viitannut. Edustaja Soini perustaa väitteensä vakuuksien heikkoudesta kahteen seikkaan, jotka molemmat ovat vääriä. Ensinnäkin Soini väittää vakuuksien tulevan Suomelle kalliiksi, koska Suomi sitoutuu maksamaan kerralla pysyvän kriisimekanismin eli tuon EVM:n pääomaosuuden noin 1,44 miljardia euroa. Edustaja Soini jättää kuitenkin kertomatta, että Suomi saa lainaa suunnilleen samalla korolla kuin se, jonka EVM saa omille sijoituksilleen pääoman tuottona omistajilleen, ja tämän lisäksi kaikki muutkin maat ovat maksamassa pääoman EVM:ään aiemmin suunniteltua nopeammin. Tämä oli viime viikon euroryhmän päätös.

Toiseksi Soini tarkoituksenhakuisesti sotkee myöskin väliaikaiseen mekanismiin sisältyvät erityyppiset riskit. Suomen vakuus kattaa Kreikka-riskin, (Timo Soini: Ei kata!) mutta se ei tietenkään luonnollisesti kata ERVV:n toimintaan liittyviä kustannuksia, eli ERVV:n tehoton rahoitusrakenne on siis syynä takausten suureen summaan, ERVV:n toiminta kun perustuu yksinomaan takauksiin ja sen pääoma on erittäin pieni. Suomen laskennallinen osuus Kreikalle ERVV:n kautta annettavasta uuden ohjelman lainapääomasta on noin 2,25 miljardia euroa, ja tälle osuudelle Suomi saa vakuudet. (Mauri Pekkarinen: Ei saa!)

Vakuusprosessista edustajakollegat on pidetty hyvin informoituina viime kesästä lähtien käydystä vakuusneuvottelusta, ehkä sitä voi jopa väännöksi kutsua. Siinähän haettiin yhdessä sellaista mallia, joka toisaalta täyttäisi nuo juridiset haasteet eli tämän panttaamattomuussitoumuslausekkeen tuoman haasteen mutta toisaalta olisi kaikkien euromaiden hyväksyttävissä. Juuri tästä panttaamattomuussitoumuslausekkeesta johtuen vakuudet Suomelle antavat kreikkalaiset pankit. Tällä sopimuksella, jonka nyt olemme tehneet, Kreikan pankit ottavat Suomen valtiolta riskin lainasta. Vastineeksi pankit saavat osan Suomen voitto-osuudesta ERVV:n Kreikka-lainoista. Todellisuudessa näitä voittoja ei ERVV:lle ole juurikaan tulossa.

No, kysymys tietenkin kuuluu, miksi nämä kreikkalaiset pankit sitten suostuivat olemaan tässä sopimuksessa mukana. (Timo Soini: Ne on bulvaaneja!) Kreikkalaisille pankeille suurempi hyöty on, että vakuusjärjestely mahdollistaa tämän koko Kreikka-paketin, joka on Kreikan rahoitusjärjestelmän kannalta ensisijaista. (Timo Soini: Tietenkin, kun saa rahaa!) He tietävät, että ilman näitä vakuuksia Suomi ei tässä Kreikan seuraavassa tukiohjelmassa olisi mukana.

Yksityinen osapuoli eli pankit ovat oman liiketoimintansa etuuden takia halunneet pitää tämän itse sopimuksen salassa. Myöskin Suomen julkisuuslainsäädäntö mahdollistaa tämän, ja tästä syystä olemme halunneet kunnioittaa sekä Kreikan valtion että pankkien toivetta, mutta sopimuksen pääsisältö on kerrottu jo kansalaisille kuten myöskin kansanedustajille euroryhmän päätöksen jälkeen viime lokakuussa, ja itse vakuussopimus on myös kansanedustajien saatavissa ja perehdyttävissä, ja tiedän, että osa kansanedustajista on myöskin käynyt tähän tutustumassa. Tätä kautta informaatio ja olennaiset tiedot ovat kaikki kansanedustajien ja myöskin kansalaisten käytössä. (Timo Soini: Jos ei puhu englantia!)

Arvoisa puhemies! Ehkä toinen asia, johon tässä keskustelussa tässä vaiheessa haluaisin kiinnittää huomiota, on se toinen vaihtoehto. On se toinen vaihtoehto, jota sekä edustaja Soini että myöskin keskusta peräänkuuluttavat, ja se on hallitsematon konkurssi. (Mari Kiviniemi: Ei!) Se on hallitsematon konkurssi Kreikalle, (Ben Zyskowicz: Mitä siitä suomalaisille seuraisi, kuka kertoo?) josta meistä kukaan ei tiedä, mihin se tulisi johtamaan, mutta arviot kertovat, että se tulisi johtamaan entistä syvempään talouslamaan Euroopassa, jolla taas olisi vaikutuksia sekä suomalaisten yritysten rahoituksen saantiin, meidän vientimme tyrehtymiseen että suomalaisten työpaikkojen menettämiseen. Tästä syystä, eritoten kun sijoittajavastuu on niin vahvasti mukana tässä kokonaisuudessa ja olemme pystyneet suomalaisten veronmaksajien asemaa turvaamaan vakuuksilla, näemme, että tämä hallittu velkajärjestely on parempi tie kuin hallitsematon konkurssi Kreikalle.

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Hyvät edustajakollegat! (Timo Soini: Tervetuloa!) — Kiitos! — Kun me puhumme Kreikan talouskriisistä, me silloin puhumme siitä, mitä voimme tehdä, jotta kriisi ei vaurioita ja vahingoita suomalaista yhteiskuntaa, suomalaisia kotitalouksia ja työpaikkoja yhtään sen enempää kuin on välttämätöntä. (Ben Zyskowicz: Juuri tästä on kyse!) Helppoja ratkaisuja tämän kriisin hoitamiseen ei ole. Jos niitä olisi, ne olisi jo tehty. Helppoja ratkaisuja, joilla ei ole minkäänlaisia sivuvaikutuksia Suomeen, muualle euroalueelle, maailmantalouteen, ei valitettavasti ole. Me olemme niin vakavan kriisin kanssa tekemisissä, pitkittyneen kriisin kanssa tekemisissä, ettei ole olemassa yhtä päätöstä, joka poistaisi kriisin uhan tai kriisin tai ulkopuolisten maiden kärsimykset tai vastuut Kreikan ongelmista.

Kaikki tiedämme syyt. Syyt ovat huonossa talouspolitiikassa eli siinä, että liian pitkään tehtiin huonoa talouspolitiikkaa, joka johti velan tarpeeseen, velkaa ruinattiin, sitä pyydettiin. Toisaalta ongelma on se, että sijoittajat eivät tehneet omia kotiläksyjään riittävän hyvin, eivät tutkineet Kreikan talouden tilaa ja antoivat varsin huokeaan hintaan Kreikalle lainaa eli siis kannustivat jatkamaan huonoa talouspolitiikkaa, koska lainarahan hinta oli halpa ja alhainen. Tässä nämä perussyyt, mutta niistä olemme puhuneet moneen kertaan.

On täysin ymmärrettävää, että niin täällä Suomessa kuin myös muualla Euroopassa kansalaiset ja poliitikot ovat kiukkuisia. Niin me kaikki olemme, olemme olleet sitä jo pitkään. Mutta kun olemme tekemisissä näin vaikean kriisin kanssa, jolla on seurausvaikutuksia suomalaiseen työpaikkakehitykseen, suomalaisten ihmisten, kotitalouksien hyvinvointiin, niin me emme voi antaa kiukun sokaista itseämme niin, ettemme kykenisi enää vastuuntuntoiseen, joskus myös vaikeaan päätöksentekoon.

Arvoisa puhemies! Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku, ja yksi niistä tosiasioista on se, että meistä kukaan ei tiedä täysin varmuudella eri toimenpiteiden seurauksia. On siis valittava ne, jotka loogisesti ajateltuina tuntuvat pienimmän riskin mahdollisuuksilta. Jos me antaisimme Kreikan kaatua, olisi talouskuri ja -kurimus kreikkalaisille itselleen vielä nykyistä huomattavasti korkeampi. Tämä tulee puhtaasti siitä loogisesta johtopäätöksestä, että jos Kreikkaa ei avustettaisi, Kreikalta loppuisivat rahat, koska menoja on enempi kuin on tuloja. Se johtaisi muun muassa eläkkeiden maksun lopettamiseen, palvelujen lopettamiseen, julkisen sektorin palkkojen lopettamiseen, ja näin ollen kyyti olisi myös kreikkalaisille huomattavasi kovempaa. (Timo Soini: Miten Islannissa tehtiin?)

Arvoisa puhemies! Haluaisin antaa tunnustusta keskustalle vastuullisuudesta ja tuesta uuden taloussopimuksen läpiviemisessä. Se on hyvä esimerkki, että näissä eurooppalaisissa talousratkaisuissa myös oppositiossa voidaan toimia ja pitääkin toimia vastuullisesti ja eteenpäin katsoen. Minua on tässä keskustelussa jonkun verran ihmetyttänyt se, mitä erityisesti perussuomalaiset mutta myös keskusta on pitänyt esillä, että letkut irti -vaihtoehto olisi nimenomaan kreikkalaisten kansalaisten etu. Tämä on hyvin erikoinen ajattelutapa, eli jos Kreikalle siis ei annettaisi tästä eteenpäin lainkaan lainaa julkisten, siis toisten valtioiden, järjestelmien kautta tai rahoitusvakausjärjestelmillä, IMF:n kautta, sehän tarkoittaisi sitä, että kreikkalaisten täytyisi samana päivänä leikata menonsa tulojensa tasolle, mikä siis todellakin tarkoittaisi eläkkeiden maksun keskeyttämistä, palkkojen maksun keskeyttämistä, useiden palvelujen lopettamista ihan vaan sen takia, että rahaa ei yksinkertaisesti ole. (Jouni Backman: Tätä Soini haluaa!) Näin ollen semmoinen puhe, että tämä olisi kreikkalaisten yksiselitteinen etu ja täysin vaivaton etu, ei ole yksinkertaisesti totta.

Muutama huomio edustaja Soinin ihan sinänsä ansiokkaaseen puheeseen: Me olemme aika monesta asiasta eri mieltä, mutta se ei haittaa. Me voimme olla eri mieltä, mutta muutamia asiavirheitä voisin mielelläni korjata, joista tämä "letkut irti", epärealistinen retoriikka, oli ensimmäinen.

Mutta mitä tulee siihen, kun sanoitte, että Kreikka on menettänyt kilpailukykynsä euron takia, ei, vaan Kreikka on menettänyt kilpailukykynsä sen takia, että viimeisen kymmenen vuoden aikana Kreikassa muun muassa julkisen sektorin palkkoja on nostettu noin 120 prosenttia. Yksityisen sektorin palkankorotukset ovat olleet aivan jotakin muuta tasoa kuin mitä muualla euroalueella on tehty. Kreikkalaiset ovat omilla päätöksillään menettäneet kilpailukykynsä, ja nyt tämän talouskuripaketin osana Kreikkaa velvoitetaan parantamaan omaa kilpailukykyään.

Mitä tulee tähän Islanti-vertaukseen, niin Islannissa tehtiin osittain samaa kuin täällä. Islantia lainoitettiin, muun muassa Suomi osallistui Islannin lainoittamiseen aivan samalla tavalla kuin osallistumme Kreikkaan. Kreikassa sijoittajat menettävät rahojaan, 53 prosenttia yksityisistä sijoituksista mitätöidään. Kun te sanoitte, että ei tullut kunnolla vakuuksia eikä tullut kunnolla yksityisen sektorin vastuuta, se ei, arvoisa edustaja Soini, pidä paikkaansa. Me voimme olla asioista eri mieltä, mutta ei vääristellä totuutta. (Timo Soini: Ei tulisi mieleenkään!) Minä arvostan teitä edustajana ja teidän mielipidettänne, teidän tinkimätöntä asennettanne, mutta pysytään totuudessa. Silloin on helpompi väitellä, ja se on myös rehellistä suomalaisia kuulijoita kohtaan.

Arvoisa puhemies! Kuten totesin, tämä paketti, jota olemme nyt käsittelemässä, ei tietenkään sataprosenttisella varmuudella takaa mitään, mutta se on uskottava kokonaisuus, uskottava paketti, joka antaa mahdollisuuden Kreikalle selviytyä. (Pertti Virtanen: Taas kerran!) Kaikki riippuu tulevasta talouskehityksestä, siitä, kuinka tinkimättömästi Kreikka toimeenpanee niitä talouden sopeutuspäätöksiä, mitkä se on luvannut. (Pertti Virtanen: Niin kuin tähänkin asti!) Jos talouskehitys on hiemankin ennakoitua parempi, Kreikka tulee selviytymään varmuudella. Jos se on ennakoitua heikompi, riskit kaatumisesta kasvavat. Me emme voi taata tässä yhteydessä kaikkea. Kuten totesin, olemme tekemisissä ennennäkemättömän, erittäin vaikean kriisin kanssa. Nyt vaan pitää tehdä vastuullisia päätöksiä, joilla minimoidaan euroalueen mutta erityisesti Suomen talouden tulevaisuuden riskit.

Sinuhe Wallinheimo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Soini mainitsi pitämässään puheessa olleensa alusta asti oikeassa Kreikan suhteen. Onnittelut tästä itseään kohtaan varsin vaatimattomasta arviosta! Kysyisinkin kuitenkin sitä, missä viipyvät perussuomalaisten tekemät laskelmat paljon mainostetun letkut irti -politiikan vaikutuksista Suomen talouteen ja työllisyyteen, niiden kun luulisi olevan suhteellisen helppoja tällaisen kaiken taloudellisen kaukonäköisyyden jälkeen.

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vakuuksien lyhyt historia taitaa mennä jotenkin näin, että ensin uskottiin, että niitä ei voida saada, sen jälkeen uskottiin, että ei kannata lukea, mitä on saavutettu, ja nyt, kun ne on saavutettu, ei puhuta aidasta, vaan puhutaan aitojen seipäistä, puhutaan salailusta, puhutaan blogeissa vähän väärin tiedoin asioista. Kyllä nyt voidaan kiittää Suomen veronmaksajien puolesta, että ne on neuvoteltu ja Suomelle saatu. Kiitos siitä.

Mutta sitten kiinnostaa kyllä edustaja Pekkarisen ryhmäpuheenvuorossa esille tuoma: Suomi yksinkö vaatimaan Kreikkaa irti eurosta drakmaan? Sen myös Kiviniemi esitti. Ihanko tosissaan näin? Tuohon vakuushistoriaan kuuluu myös se vaihe, että pelättiin Suomen kansainvälisen maineen ja sitä kautta Suomen talouden puolesta. Elinkeinoministeri, entinen pääministeri, nyt te aika rohkeasti esitätte, että Suomi yksin lähtisi tuolla Euroopassa huutelemaan sen puolesta, että Kreikka irti ja drakmaan. Mitenköhän kävisi maataloustukineuvottelujen, aluetukineuvottelujen, tulevan budjettikehyksen neuvottelun ja Suomen kansainvälisen maineen, jos hallitus esiintyisi näin irrallisilla puheenvuoroilla kuin mitä te teette?

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Todellisuudessa Suomen vakuudet koostuvat total rate of returns swap -rakenteesta, ja tämän arvo tänä päivänä on nolla, myöhemmin voi olla jotain muuta. Siitä huolimatta olemme maksaneet näistä vakuuksista, aivan niin kuin totesitte, 1,44 miljardia tähän pysyvään rahastoon. Jos nämä vakuudet ovat niin erinomaisia kuin te väitätte, miksi yksikään muu maa ei niitä halunnut, kun ne ovat kerran niin edulliset?

Arvoisa puhemies! Maria Fekter, itävallan valtiovarainministeri, sanoi suoraan: "Vakuusmalli tehtiin tarkoituksella niin kalliiksi, että mikään muu euromaa ei tule Suomen lisäksi vakuuksia vaatimaan." Valehteliko hän?

Sitten, arvoisa puhemies, lopuksi: Minne ovat menneet nämä tukirahat? Kreikkalaisille, Kreikan kulutukseen, 19 prosenttia. Muut ovat menneet kansainvälisille sijoittajille, kreikkalaisille pankeille ja menevät taaskin. Eivät ne sinne kansan karttuisaan käteen mene.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Euro ei alun perinkään ollut sopiva Kreikalle. Se tuli siihen, te halusitte, se sai valtavasti rahaa. Korot laskivat, se otti velkaa, ja se velkaantui aivan hurjasti. Ja sen seurauksena se menetti kilpailukyvyn, niin kuin te tiedätte, ja nyt maa on kilpailukyvytön. Nyt yritetään sisäisen devalvaation kautta saada kilpailukykyä aikaiseksi. Eihän siihen usko enää kukaan. Saksalaisministerikään ei siihen usko. Kirjoittajat, talousasiantuntijat maailmalla sanovat sen suoraan, että nämä suuret maat, Saksa ja Ranska, haluavat roikottaa ja roikottaa Kreikkaa eurossa, jotta me muut otamme vastuun niistä veloista ja niistä saatavista, mitä sijoittajilla Kreikassa tällä hetkellä on.

Kun Kreikka jää euron ulkopuolelle, se voi aloittaa uuden elämän. Se on kova juttu sekin, ja siihenkin se tarvitsee sekä IMF:n että meidän tukemme. Mutta nimenomaan ulkoisen devalvaation kautta se voi päästä uuteen alkuun, uuteen kasvuun. Tästä syystä keskusta puhuu niin kuin asiantuntijat, niin kuin monet ministerit ympäri Eurooppaa nyt jo puhuvat. (Timo Soini: Hiidenkivellä tavataan!)

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kyllä keskustapuolueen logiikan seuraaminen on todella vaikeaa. Te olitte valmiita antamaan Kreikkaan ykköspaketin, joka ei sisältänyt ollenkaan sijoittajavastuuta. Nyt tässä sijoittajien rahoja leikataan sadalla miljardilla eurolla, joka sillä samalla summalla pienentää Kreikan velkataakkaa. Mutta sen sijaan silloin Kreikan ykköspaketissa te olitte valmiit ottamaan Suomelle velkaa, joka sitten annettiin Kreikalle. Tässä kakkospaketissa ei anneta rahaa. Tässä annetaan vakuuksia, joihin vielä Suomella on omat vakuudet erikseen. Eli te olitte valmiita antamaan ilman vakuuksia, ilman sijoittajien vastuuta, mutta nyt kun on parempi paketti, te vastustatte sitä. Tämä on hyvin vaikeasti seurattavaa. (Mauri Pekkarinen: 6,7 miljardia! — Ben Zyskowicz: Vaalit välissä!)

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hyvä huomata, että tässä keskustelussa itse asiassa kaikki tunnustavat sen, että meidän on tämän päivän maailmassa välttämätöntä lainoittaa eli auttaa niitä maita, jotka ovat joutuneet kohtuuttomiin vaikeuksiin. Eurooppalaiset maat ovat lainanneet rahaa Islannille, ja niin kuin edustaja Pekkarinen tässä totesi, keskustan näkemys siitä, mitä Kreikalle pitäisi tapahtua, pitää sisällään myös sen, että Euroopan unionin jäsenmaat lainoittavat Kreikkaa. (Ben Zyskowicz: Paljonko keskusta antaisi, edustaja Pekkarinen, Kreikalle?) Se on mielestäni hyvä myös kansalaisten huomata, että maailmassa, jossa olemme riippuvaisia toinen toisistamme, taloutemme ovat riippuvaisia, pahoissa paikoissa me olemme sellaisten päätösten edessä, joissa lainoitamme toinen toisiamme.

Astrid Thors /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade talman! Man kan inte låta bli det intrycket att några av oppositionens företrädare har den gamla skivan på. Fortfarande talas det om att vi finansierar franska och tyska banker, men ett faktum är att vartdera landets banker har under 10 miljarder ansvar i de grekiska bankerna, medan till exempel Tysklands andel av EFSF är nästan 30 procent och Frankrikes 22 procent. De tar alltså också ett större ansvar.

Dessutom, bästa vänner, vet vi inte hur det till exempel skulle gå om tyska Commerzbank skulle gå i konkurs eller något liknande. Det är som ledamot Sinnemäki sade, det finns en interdependens i det här sammanhanget.

Jag skulle vilja fråga statsministern, när det har pratats så mycket om det här placeraransvaret: var det möjligt för två år sedan att åstadkomma placeraransvar? Jag tycker det är så väldigt mycket efterhandskonstruktion att säga att man inte krävde det då. Nu har det gått två år av kris och nu har man fått det, tack vare hårda förhandlingar.

Arvoisa puhemies! Vanha levy on jäänyt soimaan. Puhutaan edelleen siitä, että me vain pelastamme ranskalaisia ja saksalaisia pankkeja. Kuten olemme nähneet, molempien maiden pankkien vastuut Kreikassa, tai saatavat Kreikasta, ovat alle 10 miljardia selkeästi. Kuitenkin... (Mauri Pekkarinen: Mutta ne muut sijoittajat ovat erikseen, missä on sata miljardia?) — Siinä ovat kreikkalaiset sijoittajat. Kummankin maan vastuut ovat siis 30 prosenttia ja 22 prosenttia. En ymmärrä tätä puhetta, kun esimerkiksi ne maat ottavat paljon, paljon suuremman vastuun.

Tietysti kriiseissä moni harjoittaa jälkiviisautta. On puhuttu siitä, että nyt toteutetaan sijoittajavastuu, sitä ei toteutettu aikaisemmin, mutta haluaisin pääministeriltä kysyä: millaiset olivat mahdollisuudet kaksi vuotta sitten toteuttaa sijoittajavastuu?

Peter Östman /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustelussa on vedottu useampaan kertaan Argentiinaan, jossa pankkien annettiin mennä nurin, dollarikytkentä katkaistiin ja devalvaation kautta saatiin vientiteollisuus huikeaan kasvuun.

Arvoisa puhemies! Valitettavasti Kreikan tilanne on surkeampi, eivätkä Argentiinan tai Islannin tekemät hyvätkään ratkaisut ole kopioitavissa Kreikkaan. (Timo Soini: Mikään ei kelpaa!) Devalvaation aiheuttamaa inhimillistä hätää ei seuraisikaan nousu, koska Kreikka elää turismilla eikä siellä ole juuri vientiteollisuutta, jota devalvaatio vauhdittaisi.

Edustaja Soini, en tiedä, onko se totuuden vääristämisestä tai ymmärtämättömyydestä johtuvaa, kun te mainitsitte tästä EVM:n osakepääomamaksusta, joka on 1,4 miljardia. Milloin osakesijoitukset on ruvettu laskemaan tuloeriksi tuloslaskelmassa tai taseessa? Vaihtakaa pankkiiriliikettä siellä Lontoossa.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puutun tähän Kreikka-vakuussopimuksen salaamiseen. Päätöksenhän teki valtiovarainministeriön virkamies, ja puhemiesneuvosto avasi tätä päätöstä viime perjantaina niin, että valvotuissa olosuhteissa voi kansanedustaja tutustua englanninkielisiin asiakirjoihin. Se on noin kolme senttiä paksu nivaska hyvin vaikeaa englanninkielistä tekstiä, eikä tästä mahdollisuudesta edes kovin moni kansanedustaja tiennyt.

Suomessa on hieno periaate siitä, että kielivähemmistöt saavat palveluja ja asiakirjoja omalla äidinkielellään. Näettekö te, pääministeri Katainen ja valtiovarainministeri Urpilainen, mitään outoa siinä, että kansanedustajille ei annettu aikaa eikä mahdollisuutta tutustua tärkeisiin, oleellisiin asiakirjoihin omalla äidinkielellään? Jos te ette ole tästä huolestuneita, niin olen kyllä pettynyt RKP:hen ja sen edustajiin. Kai te olette huolestuneita siitä, jos suomenkieliset kansanedustajat eivät saa palveluja omalla äidinkielellään? (Pentti Oinonen: Siinäs kuulitte!)

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kreikan pelastuspaketissa ei ole missään vaiheessa ollut kyse tavallisten kreikkalaisten pelastamisesta, vaan tarkoituksena on ollut koko ajan pelastaa ennen kaikkea pankkeja ja sijoittajia. Vuonna 2010 kun ensimmäinen tukipaketti oli täällä käsittelyssä, niin silloin 300 miljardia euroa velasta oli käytännössä kokonaan Kreikassa yksityisen sektorin hallussa. Nyt tänä päivänä tämä summa on muuttunut sillä tavalla, että Kreikan veloista enää reilut 200 miljardia on yksityisen sektorin hallussa, eli eurooppalaisten veronmaksajien kannettavaksi on tukipakettien ja EKP:n osto-ohjelman kautta siirtynyt sijoittajilta noin 100 miljardia euroa Kreikan velkoja. On aivan käsittämätöntä, kuinka täällä sitten puhutaan siitä, että pankeille ja yksityisille sijoittajille olisi tullut jonkinlaista vastuuta.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten edustajathan ovat aivan oikeassa siinä, että tässä lainaohjelmassa Kreikan pankkisektorin tervehdyttäminen ja myös pankkisektorin rahoittaminen ovat iso osa tätä ohjelmaa, mutta on kyllä ehkä hieman vääristelyä sanoa, että sillä ei ole mitään tekemistä kreikkalaisten ihmisten elämän ja hyvinvoinnin kanssa. Oletteko te sitä mieltä, että jos Suomesta pankkisektori kokonaan kaatuisi, niin se olisi tavallisten suomalaisten yrittäjien tai esimerkiksi asuntolainan haltijoiden etu, siitä olisi hyötyä suomalaisille, että pankkijärjestelmämme romahtaisi?

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Totuus on vain se, että 19 prosenttia näistä tukipaketin rahoista, bail out -rahoista, on mennyt kreikkalaisille. On toki selvää, että myös pankkien pystyssä pitämisellä on roolinsa, mutta 19 prosenttia! Kun sanotaan, että kreikkalaisia pelastetaan, kyllä, 19 prosentin kohdalla ja tuella on pelastettu.

Arvoisa puhemies! Sitten tähän, mitä edustaja Mustajärvi sanoi. On todella kyllä näin, että tämä rakenne on monimutkainen ja se on julistettu salaiseksi, mutta ei totuutta voi niin syvälle haudata, ettei se murtaudu esiin. Samalla lailla murtautui tämä salaiseksi julistettu Kreikan velkakestävyyspaperi. Sen sai lukea Financial Timesista, ja ajan oloon nämäkin salaisuudet tulevat päivänvaloon.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Avoimessa maailmantaloudessa kansantalouden kilpailukyvyn pitää vastata tai olla tasapainossa valuutan arvon kanssa. Nyt Kreikassa ei ole näin. Kreikan kilpailukyky ei millään tavalla vastaa euron arvoa. Nyt te, arvoisa hallitus, haluatte pakottaa kreikkalaiset ennennäkemättömän kovaan sisäiseen devalvaatioon ja sitä odotellessa kantaa vettä kreikkalaisten kaivoon. Se sisäinen devalvaatio tarkoittaa eläkkeitten, palkkojen leikkauksia, julkisten palveluitten romuttamista. Se johtaa eriarvoisuuden kasvuun Kreikassa: köyhät köyhtyvät, hyvinvoivat ehkä pärjäävät.

Meidän ehdotuksemme on ulkoinen devalvaatio, jossa koko kansantalouden kilpailukyky ja paluu vanhaan valuuttaan asettuvat tasapainoon eikä tapahdu sisäistä eriarvoisuuden kasvua. Se olisi kreikkalaisille parempi ratkaisu. Toki se ei tarkoita, että kaikki muu elämä Kreikassa pankkisektoria myöten päästettäisiin kaaokseen. Kyse on eurosta irtoamisesta ja devalvaatiosta.

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Vielä täsmennän. Perussuomalaisten puheessa oli, että Islanti jätti osan veloistaan maksamatta ja palasi omaan valuuttaan. No, Islannissa oli oma valuutta, se ei palannut, ja toisaalta Islanti ei ole jättänyt velkojaan maksamatta.

Toisaalta perussuomalaisten viesti on se, että, kreikkalaiset, jättäkää velkanne maksamatta. Siis perusviesti on, että jättäkää velkanne maksamatta. Onko tämä teidän viestinne noin ylipäänsä, muun muassa suomalaisille, että jättäkää velkanne maksamatta? Se on kova viesti, varsinkin kun maa on itselleen aiheuttanut semmoisen ongelman, missä he ovat, ja kun he aiheuttavat meille muille ongelmia. Minä en kyllä ensisijaisesti halua sanoa kreikkalaisille, että jättäkää velkanne maksamatta.

Nyt kun yksityinen sektori on noin 100 miljardin euron edestä menettänyt saamisiaan, niin Kreikka on osittain jättänyt velkojaan maksamatta. Mutta kyllä minusta vastuun pitää olla siellä kreikkalaisten päässä: maksakaa velkanne, kun olette sen kerta itse halunneet ottaa.

Arvoisa puhemies! Tässähän ei ole koko prosessissa ollut ensi sijassa kysymys pankkien pelastamisesta. Jos olisimme vain sitä ajatelleet, niin strategia olisi varmasti ollut joku toinen. Riskinä on ollut se, että yhä useampi valtio olisi voinut ajautua tilanteeseen, missä ne eivät saa enää velkarahaa. Siinä olisivat myös hyvän talouskunnon maat voineet kaatua.

Mutta edustaja Pekkarinen totesi suoraan ja avoimesti aivan oikean logiikan. Eli jos Kreikka irtoaisi eurosta ja saisi oman drakmansa takaisin, niin te sanoitte, että silloinkin tarvittaisiin IMF:n ja muiden euromaiden tukea eli että rahoitusvastuu ei lopu.

Edustaja Soini, oletteko samaa mieltä? Jos Kreikka irtoaa eurosta, niin suomalaisten rahoitusvastuu Kreikkaan ei lopu. Oletteko siis sitä mieltä, että IMF:n ja Suomen ja muiden euromaiden pitää jatkaa Kreikan rahoittamista siinäkin mallissa, mitä te edustatte, että Kreikka irti drakmasta? (Ben Zyskowicz: Mutta edustaja Pekkarinen ei paljastanut, mitä summaa hän kannattaa siinä vaihtoehdossa!)

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! EU ja Suomen hallitus rikkovat omia periaatteitaan, omia sopimuksiaaan. Artiklat, bail out, 122, 125: ei ollenkaan vastuuta toisten maiden veloista. Tätä mieltä oli muuten teidän presidenttiehdokkaanne Sauli Niinistö, kohta nykyinen presidentti Sauli Niinistö. Me teemme koko ajan EU:n vastaisia, sopimuksen vastaisia, toimenpiteitä.

Sitten, miten te, herra pääministeri, maksukyvyttömälle sanotte, että maksakaa velkanne? Kuinka te sen teette? (Kari Uotila: Sitten kun on maksukykyä!)

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Minä haluaisin nyt saada vastauksen. Edustaja Pekkarinen totesi suoraan, että jos Kreikka irtoaa eurosta, niin muiden euromaiden ja Kansainvälisen valuuttarahaston rahoitusvastuu jatkuu. Eli siis: oletteko te samaa mieltä kuin edustaja Pekkarinen, että siinäkin tapauksessa Suomelta ja muilta euromailta tullaan pyytämään rahaa Kreikalle, kun Kreikka ei sitä rahaa markkinoilta saa irrottuaan eurosta? Vastatkaa tähän kysymykseen suoraan.

Sitten, edustaja Pekkarinen, te olette aivan varma, että Kreikan irrottaminen eurosta olisi hyvä ratkaisu. Teillä on looginen perustelu siihen. Mutta oletteko sataprosenttisen varma, että tämä ei johtaisi tartuntavaikutuksiin muihin Euroopan maihin, vaikkapa Etelä-Euroopan muihin maihin? Oletteko siis sataprosenttisen varma siitä, että tämän yhden maan irtoaminen eurosta ei johda euroalueen ja Suomen kannalta hallitsemattomampaan kehitykseen?

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Mutta Soinin täytyy saada siitä huolimatta puheenvuoro! (Naurua)

Arvoisa puhemies! Mitä vielä tulee tähän pakettiin: Täällä edustaja Lapintie sanoi, että tällä nyt sitten autetaan kreikkalaisia, niitä tavallisia ihmisiä siellä. Vielä kertaalleen: 70,5 miljardia euroa käytetään tässä niin, että 30 miljardia käytetään näille eurooppalaisille rahoittajille niiden menetysten kattamiseen, 5,5 miljardia niitten korkoihin ja 49 miljardia euroa käytetään Kreikan pankkien pääomittamiseen ja uudelleenjärjestelyyn, ja tämän lisäksi vielä EKP:n järjestelyjä pitää tukea 35 miljardilla eurolla. Näin tämä, edustaja Lapintie, menee.

Mitä tulee sitten siihen, että jos Kreikka jää euron ulkopuolelle, niin voin sen sanoa joka tapauksessa, että tällä tavalla Kreikkaa jatkuvasti eurossa roikuttaen se tartunta etenee kaiken aikaa ja ongelmat kasvavat viikko viikon jälkeen. Sehän on nähty. (Puhemies: Ja nyt minuutti taitaa olla täynnä!) Kaiken aikaa tässä mennään huonompaan suuntaan. Mutta siinä tapauksessa, että Kreikka jää euron ulkopuolelle, on ilman muuta selvää, että niin kuin normaaleissakin oloissa, IMF:llä silloin on päävastuu. Aina silloin, kun euron ulkopuolisista maista on kysymys, totta kai IMF:llä on päävastuu, mutta silloin myöskin euromaiden pitää osallistua. Minusta se on ilman muuta selvää. (Susanna Huovinen: Paljonko?)

Lenita Toivakka /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten olemme kuulleet näiden kuukausien, vuosienkin aikana, tähän Kreikan tilanteeseen ei ole yksinkertaista ratkaisua. Mutta ne, jotka tarjoavat näitä yksinkertaisia ratkaisuja, eivät joko ymmärrä kokonaisuutta, niin kuin tässä vähän annettiin ymmärtää, tai sitten käyttävät tätä poliittisesti hyväkseen.

Täällä oppositio on vaatinut velkasaneerausta ja Kreikan erottamista eurosta, ja nythän tässä itse asiassa tehdään juuri tämä hallittu velkasaneeraus, jossa yksityinen sektori, pankit, menettää saataviaan. Mutta jos tehtäisiin sellainen velkasaneeraus kuten esimerkiksi edustaja Pekkarinen täällä vaati, niin silloin kärsivät myös valtiot, Suomi niiden mukana, suomalaiset niiden mukana, suomalaiset veronmaksajat, eläkeläiset. Eli tätä vastausta kyllä teiltä perätään: kannatteko te vastuuta suomalaisista tässä tilanteessa?

Jouni Backman /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kuuntelin hyvin tarkkaavaisesti keskustan ryhmäpuheenvuoroa ja odotin, missä vaiheessa puhetta tulee kohta, jossa keskustan puheenjohtaja Kiviniemen toivomuksen mukaisesti annetaan tukea komissaari Rehnin vaikealle työlle. Sitä kohtaa tuossa puheesta ei tullut lainkaan. Tämä on hyvin johdonmukaista keskustalta, että te vaaditte aina muita tekemään jotain. Viime vaalikaudella ollessanne hallituksessa vaaditte ministereiden suulla, että täytyy saada vakuudet, täytyy saada sijoittajavastuu. (Sosialidemokraattien ryhmästä: Ei vaan tullut!) Nyt hallitus on vaihtunut. Nyt tulivat vakuudet, tuli sijoittajavastuu. Jälleen muut hoitivat sen, mitä keskusta vaati viime vaalikaudella.

Edustaja Soinille on syytä sanoa, että olen kyllä hyvin ihmeissäni teidän kylmästä, tunteettomasta linjauksestanne kreikkalaisia kohtaan. Näihin puheisiin letkujen irrottamisesta on aivan syystäkin täällä jo puututtu. Teidän pitäisi kyllä tietää, että letkujen irrottaminen ei johda siihen, että veronkierto loppuu, vaan loppuu verenkierto, ja syke Kreikassa loppuu samalla kertaa.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Se lopullinen kysymyshän on meidän kannaltamme, mitä se toinen vaihtoehto maksaa. Mitä tarkoittaa se, jos pankkijärjestelmä romahtaa, jos ajaudumme samanlaiseen tilanteeseen kuin 90-luvun alussa? Mikä on sen hinta? Sen minä haluaisin kuulla, edustajat Soini ja Pekkarinen. Mikä on teidän arvionne siitä? (Ben Zyskowicz: Osuitte asian ytimeen, edustaja Virtanen!) Jos me emme sitä tiedä, niin me emme voi verrata, kumpi näistä vaihtoehdoista on parempi. Nyt te esitätte arvailuja siitä, mitä tämä ehkä maksaa. Se uhkakuva on kuitenkin laskettavissa. Pitää tietää odotusarvo, että menee jollakin tavalla ja mitä se maksaa. Niistä voidaan ehkä päätellä jotakin. Mutta en minä ole kuullut vielä teidän kertovan, mikä on teidän arvionne siitä, mikä on Suomelle, suomalaisille hinta, jos me lähdemme teidän vaatimallenne tielle. (Ben Zyskowicz: Erinomainen puheenvuoro!)

Kauko Tuupainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Muutamia faktoja: Kreikalla on velkaa 300 miljardia eli 160 prosenttia bkt:stä, julkisen talouden vaje 15 prosenttia, ulkomaankauppa oli viime vuonna 32 miljardia alijäämäinen, työttömyys 20 prosenttia. Kolmessa paketissa tullaan Kreikalle antamaan 285 miljardia. Kysymys kuuluu, arvoisa pääministeri: pyytääkö hallitus eroa, jos Kreikka menee konkurssiin laskemani ajan, 9 kuukauden, kuluttua eli tämän vuoden marraskuussa? (Ben Zyskowicz: Onko se laskettu aika?) — On.

Mari Kiviniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen tiedonantoa samoin kuin tätä keskustelua vaivaa yksi iso puute, ja se on se, että annetaan ymmärtää, että tämä tukipakettiratkaisu tällaisenaan olisi se ainoa oikea ja sen vaihtoehtona olisi hallitsematon velkajärjestely. Mutta vähääkään kun kuuntelee asiantuntijoita, myös muissa maissa käytyä keskustelua, näkee aivan selvästi sen, että ei ole yksinkertaisia ratkaisuja, ei ole helppoja ratkaisuja eikä myöskään ole niin, että tämä ratkaisu hoitaa Kreikan ongelman.

Pääministeri kovistelee täällä oppositiota siitä, olemmeko me sataprosenttisen varmoja siitä, tarttuisiko Kreikan devalvaation myötä ja oman valuutan ottamisen myötä sitten tämä kriisi muihin euromaihin. Mutta minä kysyn teiltä, arvoisa pääministeri, onko hallitus sataprosenttisesti sitä mieltä, että tämä tukipaketti tulee toimimaan ja Kreikan ongelma on hoidettu. Tiedän, että ette voi olla sitä mieltä, (Ben Zyskowicz: Ei tietysti!) koska kukaan asiantuntija ei sitä ole, mutta täällä oppositiolta olette tällaista sadan prosentin vakuutusta kyselemässä. (Puhemies: Nyt minuutti on täynnä!)

Tämän tiedonannon suurin heikkous on siinä, että tässä ei pohdita avoimesti ja laajasti sitä, mitä ne toiset vaihtoehdot ovat. (Kari Uotila: Ei ole keskustakaan pohtinut!) Olen ihan vakuuttunut siitä, että niitä toisia vaihtoehtoja ja nimenomaan tätä oman valuutan vaihtoehtoahan on pakko myöskin Euroopan unionissa pohtia ja suunnitella.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minun mielestäni täällä puhutaan liikaa Kreikasta ja kreikkalaisista. Minä haluan puhua Suomesta ja suomalaisista. Jos tulisi Kreikalle konkurssi, niin on selvää, että se merkitsisi taloudellista, sosiaalista ja poliittista kaaosta siinä maassa. En halua olla kylmä ja tunteeton kreikkalaisia kohtaan, päinvastoin tunnen sympatiaa heitä kohtaan. Mutta luvalla sanoen, en kannata tätä tukipakettia sen takia, että ajattelen kreikkalaisten kannalta tätä asiaa, vaan kannatan sen takia, että ajattelen Suomen ja suomalaisten kannalta tätä asiaa. Eli toisin sanoen Kreikan hallitsematon maksukyvyttömyys eli konkurssi tässä tilanteessa hyvin todennäköisesti johtaisi tämän velkakriisin sellaiseen hallitsemattomaan leviämiseen valtiosta toiseen kuin dominosta toiseen, josta seuraisi myös erittäin kova isku Suomen taloudelle, Suomen työllisyydelle, julkisen sektorin tuloille ja perheiden odottamille hyvinvointipalveluille. Tämä on se syy, minkä vuoksi ollaan tässä mukana. Onko tämä lopullinen ratkaisu? Tuskin on. Mutta jos tällä ajan ostamisella saavutetaan se, (Puhemies: Minuutti!) että pystytään patoamaan kriisin mahdollisia seurauksia, sekin on hyvä saavutus.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä täällä helposti käsitellään nyt kuin yhtenä uskonkappaleena tätä vaikeinta kriisiä, joka Euroopalla ja myös Suomen talouteen vaikuttavana on.

Kyllä tässä on ajelehdittu Maastrichtin sopimusta rikkoen, toisten maiden vastuita ottaen, EKP:n ja keskuspankkien kautta on hankittu velkapapereita. Siis nämä perusta ja historia ovat todella huonoja, ja täytyy sanoa, että, Kiviniemi ja Pekkarinen, teidän jälkiherännäinen suhtautumisenne Wolfgang Schäublen toukokuussa 2010 esittämään ajatukseen, että luotaisiin mahdollisuus Kreikalle irrottautua euroalueesta sen oman sosiaalisen, taloudellisen ja turvallisuuden puolustamiseksi ja myöskin paremman toimintakyvyn varmistamiseksi euroalueelle, ei saanut koskaan teiltä edes vastausta, kun suuressa valiokunnassa ja valtiovarainvaliokunnassa esitin sitä toukokuun 2010 jälkeen useita kertoja. Eli tässä suhteessa todella on yllättävää, että nyt, kun ette ole pääministeri, teitä kiinnostaa tämä toinen lähestymistapa.

Herra puhemies! Minusta on tärkeätä myös kansallisen selviytymisen kannalta käydä läpi nämä suurimmat vastuut, Suomen meno- ja vastuuerät, Suomen historiassa, millä tavalla myös varmistamme (Puhemies: Minuutti taitaa olla täynnä!) Suomen talouden perustan nyt näissä eri vaihtoehdoissa.

Jouko Jääskeläinen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On selvää, että Kreikka päättää nyt tulevaisuudestaan, mutta meidän kannaltamme on kysymys siitä, miten me haluaisimme meihin suhtauduttavan. Kaksi eri asiaa ovat periaatteet ja käytäntö. Periaatteet, luulen, ovat varsin yhteneväiset meillä kaikilla, ainakin kristillisdemokraateilla. Näin erilaisia maita ei olisi pitänyt ottaa, mukana olisi pitänyt olla vain heitä jotka pärjäävät. Emme tarvitse liittovaltiota emmekä tarvitse myöskään yhteistä talouspolitiikkaa. Tämä on meidän linjamme — luulen, että se on koko tämän salin linja.

Mutta nyt ollaan tässä tilanteessa. Miten me selviämme, mitä voidaan Kreikalta vaatia? On saatu yli 50 prosenttia sijoittajan vastuuta, on käytännössä politiikan vartijat paikalla, tiukka talouskuri, on saatu Suomelle vakuudet, takuut 880 miljoonaa plus korko, joka kasvaa yli 2 miljardiin. Mitä me voisimme enempää vaatia? Joku kohtuullisuus pitää tietysti olla myöskin siinä, miten me täällä toisiamme moitimme ja mitä me Kreikalta vaadimme ja moitimme. Näin voidaan tässä tilanteessa mennä, ja niin kuin kaikki olemme todenneet, Kreikka itse ratkaisee nyt oman tulevaisuutensa. Suomen hallitus tekee sen, minkä se tässä tilanteessa voi.

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kreikan kriisiinhän puututaan yhteiseurooppalaisin ja vähän laajemminkin voimin juuri sen takia, että tartuntavaara voidaan estää. Sen takia jäin miettimään tässä tiedonannossa sitä, että tartuntavaaran tarkempi erittely on jäänyt aika vähälle. Ministeri Urpilainen viittasi omassa puheenvuorossaan siihen, että viime aikoina monet riskimaat ovat saaneet lainaa kohtuullisella korolla. Tiedämme myös, että pankit ovat tehneet tappiokirjauksia. Tartuntavaaran vähenemisestä on joitakin merkkejä. Toisaalta taas tiedetään, että Italiassa ja Espanjassa ollaan vähän kiikun kaakun, ja sen takia toivoisinkin, että tässä keskustelussa ministeri Urpilainen mahdollisesti avaisi hieman tarkemmin juuri tämänhetkistä tilannetta, missä mennään Italiassa ja Espanjassa, mikä on se tartuntavaaran todellinen uhka siinä määrin, kuin sitä tässä osataan arvioida, miten Portugali ja Irlanti ovat selvinneet näistä omista haastavista sopeutusohjelmistaan ja mikä on todellinen tartuntavaarauhka, koska koko tämä Kreikka-pakettihan perustuu tälle oletukselle — minusta järkevälle oletukselle — että tartuntavaara on erittäin merkittävä.

Pentti Kettunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tässä sopii käyttää sitä vanhaa, viisasta sanontaa "velka on veli otettaessa mutta veljenpoika" maksettaessa. Näin on käynyt Kreikassa, ja kunhan ei käy meillä Suomessa samalla tavalla.

Herra puhemies! Kun minut viime keväänä valittiin tänne eduskuntaan tuolta kurjasta Kainuusta, minä kuvittelin, että minä tulen tänne hoitamaan suomalaisten heikompiosaisten ja Suomen kansan asioita, mutta minä olen erittäin pettynyt siihen, että täällä joutuu koko ajan vaan hoitamaan ja puhumaan kreikkalaisten ja Etelä-Euroopan hulttiovaltioitten asioista. (Välihuutoja) Tämä on surkeaa. Minä haluaisin täällä hoitaa Suomen ja suomalaisten asioita. (Välihuutoja vasemmalta) Tämä Suomen liittäminen Euroopan unionin jäseneksi on ollut turmion tie Suomelle ja vielä suurempi turmion tie, kun menimme Euroopan rahaliittoon. Mitenkä me pääsisimme näistä kurjuuksista irti? (Kari Uotila: Ei Timokaan kannattanut markkaa!)

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomalainen sananlasku sanoo "sitä niittää, mitä kylvää", ja pääministeri totesi, että pitää tunnustaa tosiasiat. Meitä syyllistetään vajaan kahden vuoden aikaisista tapahtumista. Niin kauan kuin teette tätä, me vaadimme, että teidän pitää muistaa, että noin kymmenen vuotta sitten, jolloinka Suomi liittyi rahaliittoon, keskustan taholta kerrottiin, mikä on se toinen vaihtoehto, kerrottiin myöskin tästä vaarasta, mitä saattaa seurata, kun kulttuuriltaan erilaiset maat pistetään samaan rahaliittoon. (Miapetra Kumpula-Natrin välihuuto)

Arvoisa puhemies! Me tunnistamme, että Euroopassa ja Suomessa talouskasvun aikaansaamiseksi pitää tehdä kovia ja suuria päätöksiä, mutta tällä syyttelyllä ja eripuralla näitä päätöksiä on hyvin vaikea rakentaa. Sen tähden minäkin yhdyn siihen, että katsotaan eteenpäin ja yritetään hoitaa Suomen asioita, niin kuin edustaja Kettunen totesi.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! (Ben Zyskowicz: Muista oikeudenmukaisuus!) — Muistetaan oikeudenmukaisuus, ja siksi täällä äänessä ollaankin.

Kyllä minusta tuntui, kun minä kuuntelin tuota keskustan Mauri Pekkarisen ryhmäpuheenvuoroa, että mahtaa nyt kyllä Olli Rehniä ja Matti Vanhasta ja miksei Mari Kiviniemeäkin vähän hävettää se täydellinen takinkääntö, joka keskustalla nyt kuitenkin tässä tosiasiassa on ollut — ja minä ymmärrän sen siinä suhteessa, että on hyvä peitellä omia jälkiä, edustaja Pekkarinen, nimittäin tosiasia on, huolimatta niistä luvuista, joita sieltä paperista äsken luitte, että tälle Kreikka-lainalle saatu vakuus on nyt hoidettu ja teidän oman talousviisautenne saldo oli palata sieltä Euroopasta lompakko auki, tyhjin käsin. Silloinhan pääministeri Vanhanen kertoi koko Suomen kansalle, (Ben Zyskowiczin välihuuto) että nämä Kreikka-tukipäätökset ovat erittäin hyvä bisnes. Ilmeisesti silloin teillä heiteltiin näitä serpentiinejä, mutta, edustaja Mari Kiviniemi, kysyn teiltä, voitteko te sataprosenttisen varmasti nyt sanoa, että tämä 2010-päätös oli oikea suomalaisen veronmaksajan kannalta, kun silloin mentiin antamaan tukia ilman vakuuksia. Nyt te haluatte julkisiakin velkoja saneeraukseen, (Jari Lepän välihuuto) ja silloin kyllä myös suomalainen veronmaksaja menettää niitä rahoja, joita te lompakko auki kävitte sinne luovuttamassa.

Mari Kiviniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä uudessa tukipaketissa verrattuna niihin aikaisempiin on se selkeä ero, että silloin selkeän enemmistön yleinen mielipide oli todellakin sekä asiantuntijoiden että poliitikkojen piirissä se, että ne ratkaisut, joita tehdään, ovat järkeviä. (Välihuutoja vasemmalta) Nyt tämä on muuttunut. Tämän paketin osalta kaikissa Euroopan hallituksissa euromaissa epäillään sitä, onko tämä oikea tie vai eikö ole. Siinä mielessä silloin, kun tehtiin ne ratkaisut 2010 Matti Vanhasen hallituksen toimesta Kreikan ensimmäisen tukipaketin osalta, se tarttumisvaara oli todellakin todellinen. Silloin näytti siltä, että siinä menee kyllä koko euroalue mukana eikä pystytä millään tavalla patoamaan sitä tilannetta. Nyt meillä on enemmän välineitä käytössä — on ERVV, on EVM, ja myöskin pankit ovat laittaneet taseitaan kuntoon ja sitä kautta (Ben Zyskowiczin välihuuto) hoitaneet tilanteen paremmaksi — mutta edelleenkin ero ensimmäisen ja tämän tukipaketin välillä on siinä, että Kreikka (Puhemies: Minuutti on täynnä!) ei ole tehnyt sitä, mitä sen olisi pitänyt tehdä. Kreikka on pettänyt.

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä tätä keskustelua on osin aika vaikea seurata. Ensin oppositio täällä toteaa, että letkut irti, ja sitten kuitenkin samassa keskustelussa tässä salissa te olette sydäntä särkevän huolestuneita kreikkalaisista. Koettakaa nyt päättää, kumpi tämä teidän linjanne oikein on, ja jos se on se letkut irti -linja, niin tunnustakaa sitten, että se tarkoittaa täysin vapaata pudotusta, hallitsematonta kaaosta, jonka seurauksista varmasti myös suomalaiset veronmaksajat joutuvat ottamaan vastuuta.

Puhemies! Me viime kaudella tässä talossa olleet muistamme kyllä, kuinka tuolta ministeriaitiosta sanottiin sosialidemokraateille, jotka vaativat vakuuksia näille Kreikka-rahoille, että ei ole mahdollista, ei missään tapauksessa tule onnistumaan, hymisteltiin ja naureskeltiin. Nyt, kun valtiovarainministeri Urpilainen on tehnyt naisen työn ja hoitanut nämä vakuudet suomalaisille veronmaksajille, olisi ehkä kohtuullista, että voisitte tunnustaa, että "olisi kannattanut meidänkin yrittää".

Valtiovarainministeri  Jutta  Urpilainen

Arvoisa puhemies! Edustaja Soini täällä viittasi total return swap -malliin, joka on vakuusjärjestelymme, ikään kuin se olisi jollain lailla uusi järjestely. Edustaja Soini, tämä on ollut koko ajan pohja vakuusjärjestelylle, lokakuusta asti olemme siitä kertoneet. Muun muassa perussuomalaisten eduskuntaryhmässä minulla oli ilo vierailla ja kertoa vakuussopimuksen keskeiset sisällöt perussuomalaisten kansanedustajille. Viittasitte myöskin siihen, että Suomi maksaa oman pääomaosuutensa kerralla tähän pysyvään kriisimekanismiin — se on yksi ehto, jota vastaan Suomi sai vakuudet. Tämä on totta, mutta sen jälkeen on tehty päätös, että myöskin muut maat, mukaan lukien Itävalta, maksavat oman pääomaosuutensa aikaisempaa sopimusta nopeammin, eli tässä on tapahtunut selkeä muutos.

Täällä edustaja Mustajärvi viittasi vielä tähän sopimuksen ei-julkisuuteen, ja, edustaja Mustajärvi, kaikki tämän sopimuksen keskeinen informaatio on ollut julkisuudessa, on ollut myöskin kansanedustajien käytettävissä viime lokakuusta lähtien, jolloin tuo sopimus euroryhmässä poliittisella tasolla hyväksyttiin. Se, että tuo sopimus on myöskin kansanedustajien käytettävissä salaisena, on mielestäni perusteltua, koska kansanedustajilla perustuslainkin mukaan on rajaton tiedonsaantioikeus, ja sen takia tietenkin toivon, että mahdollisimman moni kansanedustaja tuota tiedonsaantioikeutta käyttää.

Mitä tulee sitten velkakestävyysanalyysiin, johon edustaja Soini viittasi ja johon on viitattu Financial Timesissa, voin todeta teille, edustaja Soini, että tuo velkakestävyysanalyysi, jota julkisuudessa on esitetty, on vanha. Se on sen takia vanha, että euroryhmä teki sen jälkeen vielä lisäpäätöksiä, joissa muun muassa sijoittajien vastuuta lisättiin 7 miljardilla ja joissa myöskin Euroopan keskuspankin roolia lisättiin ja sitä kautta tehtiin toimia, joilla tuota velkasuhdetta vuonna 2020 Kreikan osalta pystytään laskemaan. Eli tältä osin siihen viittaaminen tai sen siteeraaminen ei ole ajanmukaista, koska sen jälkeen on lisäpäätöksiä edelleenkin tehty.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä julkisuuslain tulkinnassahan on kyse paitsi yksittäisistä asiakirjoista myös äärimmäisen tärkeästä periaatteesta, ja jos te sanotte kerran niin, että kaikki oleelliset asiat ovat olleet jo julkisia, niin mitä salaamista siinä sitten on? Jos asia on kerran näin avoin, voitteko te kertoa kaikille paitsi mitä on sovittu myös kenen kanssa on sovittu. Eihän sitäkään oleellista tietoa ole sanottu vielä virallisesti missään, vaan tämä valtiovarainministeriön salaamispäätös koskee myöskin näitä sopijaosapuolia, ja kyllä se nyt kiinnostaa tämmöisessä tilanteessa, kun eletään yhä syvenevää rahoituskriisiä ja pankkikriisiä, ketkä Suomen sopijakumppanit ovat. Tästä on esimerkiksi Reutersilla ollut ihan uskottavan kuuloisia arvioita, mutta virallisesti sitä tietoa ei ole annettu kenellekään. Miksi? Mitä vaarallista siinä on? Mikä liikesalaisuus siihen kätkeytyy?

Arja Juvonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tehokkain ratkaisu Kreikan ongelmiin on velkasaneeraus ja erottaminen eurosta. Kontrolli omasta valuutasta on paras keino hintatason alentamiseen ja reaalitalouden elvyttämiseen. Asiantuntija-arvioiden mukaan tämä toimisi Euroopan ongelmatilanteiden tapauksessa jopa paremmin kuin Argentiinassa vuosituhannen alussa, josta täällä on myös mainittu. Nyt hallitus ajaa Kreikan pelastamista veronmaksajien kalleimmalla ja vaikeimmalla tavalla. Noin 100 miljardia euroa Kreikan velkojahan on jo tähän mennessä siirretty maksettaviksi yksityisiltä sijoittajilta eurooppalaisten veronmaksajien vastuulle. Kreikan tukipaketit ovat veronmaksajien rahojen vastuutonta tuhlaamista ja pitkittävät kriisiä.

Hallituspuolueista erityisesti kokoomus on mieltynyt puhumaan vastuun kantamisesta. Miten vastuuta kannetaan? Antamalla suomalaisten verorahat pankkien ja sijoittajien pelastamiseksi. Irlannissa veronmaksajat pantiin maksamaan pankkien ja sijoittajien tappiot. Mitä siellä saatiin vastineeksi? Tyhjiä kiinteistöjä ja ennätysverovelka. Tästä tulee torstaina hyvä Ulkolinjan ohjelma.

Mitä suomalaiset saavat vastineeksi hallituksen rahan tuhlaamisesta? Onko vaikkapa kokoomus (Puhemies: Minuutti on täynnä!) valmistautunut maksamaan veronmaksajille takaisin edes tämän viimeisimmän tukierän, kun vastuuta aletaan tosissaan vaatia?

Anne-Mari Virolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Me kaikki olemme varmastikin pettyneitä kreikkalaisten tapaan sopeuttaa talouttaan ja tehdä rakenteellisia uudistuksia. Kuten täällä on useasti jo kuultu, tähän Kreikan kriisiin ei ole helppoja vaihtoehtoja, ja näistä vaikeista vaihtoehdoista on valittu se vientiriippuvaiselle Suomelle vastuullinen tie, jossa on uskottu, että Kreikka pystyisi asteittain tekemään uudistuksia, ja samanaikaisesti olemme rakentaneet eurooppalaisia palomuureja, jotta tämä tartuntavaara olisi saatu ehkäistyä.

Edustaja Soini, te hellyttävästi ilmaisitte sympatianne Kreikan kansaa kohtaan, ja siksi ihmettelenkin, miksi haluatte edelleen kurittaa heitä irrottamalla letkut ja ajamalla Kreikka hallitsemattomaan konkurssiin. Teini-ikäisen äitinä tuntuu siltä, että Kreikka on kuin kuriton teini, joka töppäilyjen jälkeen lupaa parantaa tapansa, mutta ne tavat eivät välttämättä aina parannu. Tämä Kreikan toinen tukipaketti on mielestäni Kreikalle se mahdollisuus (Puhemies: Nyt minuutti on täynnä!) toimia niin ja parantaa tapansa, että heidän kilpailukykynsä parantuu ja että myös samalla saadaan kasvua aikaiseksi, jotta kreikkalaiset nuoret ja perheet voivat luottaa uuteen alkuun.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tarkastin tämän puheeni. Siellä ei tänään ollut "letkut irti", mutta on ilmeisesti niin hyvä kestohitti, että te olette paljon pitemmällä menneisyydessä puheissa kuin Financial Times, joka — taisi olla viime viikolla — puhui tästä. Eli täytyy sanoa, että onneksi sosialidemokraateilla on pitkä muisti.

Arvoisa puhemies! Kun mietitään tartuntaa, niin se, että Kreikka saa tämän paketin, tulee johtamaan siihen, että Portugali tulee melko pian hakemaan tätä pakettia. (Ben Zyskowiczin välihuuto) — Edustaja Zyskowicz, jos tämä raunioittaa koko Euroopan talouden, miksi Ruotsi, Tanska, Iso-Britannia eivät vapaaehtoisesti ryntää pelastamaan Kreikkaa, koska kai niittenkin talous tuhoutuisi, jos Suomen? Ja sitten IMF: aivan oikein, Suomi on mukana, Suomen pitää olla siinä mukana, koska IMF ei ole pettänyt meille lupauksiaan toisin kuin Euroopan unioni ja Kreikka.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Jos käy niin, että Kreikka menee maksukyvyttömäksi, siitä seuraa sellainen tartuntavaikutus — näin uskon — että Portugali, jonka mainitsitte, ja moni muu Euroopan maa on suurissa vaikeuksissa, niiden lainakorot nousevat, ja tämä mahdollinen vyöry, talouden kriisin hallitsematon vyöry, ulottuisi myös, edustaja Soini, jos se ketään lohduttaa, esimerkiksi Ruotsiin ja Englantiin, jotka eivät ole euromaita. Tämä ymmärtääkseni on se syy, miksi nämä maat ovat esimerkiksi IMF:n kautta ja osin myös suoraan muutoin mukana tämän velkakriisin patoamisessa. Kaiken kaikkiaan kyse on vähän samasta kuin jos asuisimme yhdessä rivitalossa ja siellä yksi kämppä olisi tulessa. Kyllä se vaan on meidän muiden etujen mukaista yrittää padota sitä paloa leviämästä omaan kämppäämme, vaikka emme ole mitenkään syypäitä siihen, että palo on syttynyt.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tartuntavaarasta myös pääministerille. Kreikan valtion velkakirjojen arvo oli tappiokirjausten jälkeen noin 2,2 prosenttia ranskalaisten pankkien ensisijaisista omista varoista ja saksalaisten kohdalla 2,7 prosenttia, ei taseesta vaan ensisijaisista omista varoista. Vaikka tämä kaatuisi ja vaikka ne tämän menettäisivät, nämä pankit eivät tähän kaadu, ja jos vaara olisikin, niin silloin olisi Saksan valtion ja Ranskan valtion astuttava esiin ja hoidettava se pääomittaminen. Mutta näillä luvuilla nuo pankit eivät kaadu. Se siitä vakavaraisuudesta tai tartunnasta.

Edustaja Virolainen, kun te sanotte, miten käy sitten, jos Kreikka on ulkopuolella: Vaikka Kreikka onnistuisikin tekemään tämän rajun sisäisen devalvaation, leikkaamaan eläkkeistä, leikkaamaan palkoista, leikkaamaan koulutuksesta ja leikkaamaan kaikesta, niin sen jälkeen kuitenkin, jos Kreikka pyrkisi jatkamaan eurossa, euro on aivan liian (Puhemies: Minuutti on täynnä!) vahva valuutta. Se ei siinä valuutassa pärjää. Sen pitää saada valuutta, joka tekee maasta kilpailukykyisen.

Antti Lindtman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Pekkarinen, sitaatti: "- - Kreikan lainajärjestely oli välttämätön sammutustoimenpide, jonka tarkoituksena oli estää tulen leviäminen Suomeen. Kreikan ja sitä kautta yhteisvaluutan päästäminen kaaokseen olisi vaarantanut Suomen ja suomalaisten hyvinvoinnin, työllisyyden ja toimeentulon. Tätä hallitus ei voinut hyväksyä." Näin sanoi Mari Kiviniemi 27.10.2010. Tässä on kelkka kääntynyt. Suomi sai vakuudet, te yrititte sitä. Tässäkin teillä on kääntynyt. Me saimme sijoittajavastuut, te ette. Tässäkin teillä on kelkka kääntynyt. Viimeksi te olitte vielä huolissanne Suomen maineesta ja nyt te vaaditte Kreikkaa eroamaan EU:sta. Tässäkin teidän kelkkanne on kääntynyt. Ja sitten, kun te, edustajat Pekkarinen ja Kiviniemi, haukutte vielä näitä muita vakausmekanismeja, niin samaan aikaan viime syksynä vaaditte EKP:n suurempaa roolia ja väliintuloa. Sillä piikillä ei ole muuten ylärajaa ja sehän johtaa ennen pitkää yhteisvastuuseen, jota te nyt täällä puheissa vastustatte.

Mari Kiviniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Lindtman ei näköjään kuunnellut aikaisempaa puheenvuoroani, jossa tarkkaan kerroin sen, mistä tässä on kyse. Kreikka mokasi. Kreikka ei tehnyt sitä, mitä sen olisi pitänyt tehdä, ja on nähty, että Kreikan osalta tämä tukipakettien tie ei tuo lopullista ratkaisua, ja niin kuin on nähty tästä julkisesta keskustelusta, näin on. Tätä samaa keskustelua käydään sekä asiantuntijoiden piirissä että myöskin eri euromaissa aivan toisella tavalla kuin aikaisemmin. Sen vuoksi, kun Kreikka ei pystynyt lupauksiaan pitämään eikä ole uskoa siihen, että tämä tukipaketti sen ongelmia ratkaisisi, ei tälle tukipaketille pidä hyväksyntää saada, ja niin kuin sanoin, me emme todellakaan ole näine kantoinemme yksin.

Kreikka tarvitsee erilaisen ratkaisun, mutta ei todellakaan mitään letkut irti -ratkaisua, vaan sellaisen, jossa se löytää tien juuri tuon oman valuutan kautta kilpailukykyiselle tielle. Myöskin tämän tarttumisvaaran osalta meillä on sekä EVM:ää että ERVV:tä, erilaisia ratkaisuja, samoin kuin sitten se, että pankit ovat (Puhemies: Minuutti on täynnä!) pääomittaneet taseitaan, takaa sen, että on huomattavasti paremmat mahdollisuudet selviytyä tästä tarttumisvaarasta.

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Kiviniemelle, kun te sanoitte, että enemmistö on sitä mieltä, että tämä on huono. Ainakin euromaiden selkeä enemmistö, heidän talousasiantuntijansa mukaan lukien, ovat sitä mieltä, että tämä paketti kannattaa kuitenkin tehdä. Euroalueella ei ole yhtään maata, ei myöskään komissio, ei myöskään Euroopan keskuspankki, ei myöskään Kansainvälinen valuuttarahasto, joka puoltaisi default-vaihtoehtoa, mutta on totta, että tästä keskustellaan. Ja aivan niin kuin edustaja Pekkarinen totesi, ei kukaan voi mennä takuuseen edes siitä teidän mallistanne eli ettei tartuntavaaraa olisi jos Kreikka irtoaisi eurosta. Se on juuri näin. Sataprosenttista vakuutusta kukaan ei pysty sanomaan, (Mauri Pekkarinen: Kyllä Zyskowicz pystyy!) tämä kriisi on niin monimutkainen.

Yleinen harkinta on kuitenkin euroalueella myös instituutioiden ja talousasiantuntijoitten kohdalla johtanut siihen, että tämä on pienemmän riskin tie. Tämä on siis pienemmän riskin tie. Me tiedämme enemmän tästä vaihtoehdosta kuin siitä hallitsemattomasta kaaosvaihtoehdosta. Mutta aivan oikein, minä olen samaa mieltä teidän kanssanne, että kukaan ei pysty sanomaan sataprosenttista totuutta, kukaan ei tiedä sitä.

Sitten toinen näköala. Edustaja Pekkarinen, sanoitte tuossa joidenkin pankkien tilanteesta, paljonko on Kreikka-papereita, ja sanoitte, että sillä ei ole tartuntavaikutusta. Itse asiassa tilanne on mennyt tuohon suuntaan, eli todennäköisesti pankkien kohdalla riski ei ole niin suuri kuin se oli aikaisemmin, mutta se riski on nimenomaan valtioiden kohdalla. Jos me päästämme tai joku maa kaatuu, niin se riski on nimenomaan siinä, että valtioitten tilanne lainamarkkinoilla menee entistä vakavammaksi. Kyllä varmaan pankit selviävät. Rikkailla mailla on todennäköisesti varaa pääomittaa omat pankkinsa. Mutta miten käy useiden eurooppalaisten maiden? Saavatko ne enää sitä velkarahaa? Siitä me olemme huolissamme. Me olemme huolissamme valtioista ja niiden kansalaisista, emme ensisijaisesti ulkomaalaisten pankkien sijoituksista. (Mauri Pekkarinen: Nyt muuttui linja yhtäkkiä!)

Astrid Thors /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oli hyvä, että ministeri Urpilainen korjasi Soinin väittämiä, ja oli mielenkiintoista todeta, että Soini luotti enemmän FT:hen kuin suomalaiseen julkiseen tiedonantoon, josta olisivat selvinneet nämä uuden velkajärjestelyn yksityispiirteet ja velkakestävyyden taso. Se oli mielenkiintoista.

On mielenkiintoista, että on tällaista niin kuin devalvaatioromantiikkaa. Mikä olisi se devalvaatioprosentti, joka tässä olisi? 70 prosenttia, 80 prosenttia? Se olisi valtavan suuri järkytys yhdellä kertaa. Ja olemmeko unohtaneet, ketkä maksoivat aikaisemmin devalvaatiosta? Eivät ne olleet suurituloiset, vaan useammin sairaanhoitajat ja pienituloiset. Se siitä devalvaatiosta.

On selkeää, että on ostettu aikaa, niin kuin pääministeri Katainen totesi. Ja on selkeää, että emme voi kukaan vannoa, että kaikki menee hyvin tämän paketin jälkeen. Suurin ratkaisu on nyt kreikkalaisten käsissä, mutta tällä kertaa olemme asettaneet tiukat ehdot: ei makseta, jollei päätöksiä tehdä huomenna, ja ei makseta (Puhemies: Minuutti on täynnä!) sitten lopullisesti. Me olemme kyllä siinä mielessä nöyriä.

Matti  Saarinen  /sd (vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Jotakin tästä keskustapuolueen Kreikan tuki -hurmoksesta kertoo se, että vuonna 2010, kun olimme valtiovarainvaliokunnassa, vaadimme asiantuntijoitten kuulemista ja asian viemistä perustuslakivaliokunnan lausunnolle, keskustapuolue äänestytti ja ylivallallaan esti asiantuntijoitten kuulemisen, joka eduskunnan valiokuntatyöskentelyssä on hyvin harvinaista, että estetään asiantuntijoitten kuuleminen. Kyseessä ei ole euron kriisi vaan kapitalismin kriisi. Kreikan ylivelkaantuminenhan olisi voinut tapahtua missä valuutassa tahansa. (Eduskunnasta: Se on sosialismin kriisi!) — No, sosialismi on kriisinsä kärsinyt jo aikoinaan, että niitä velkoja on kyllä makseltu.

Edustaja Soini, vakuuden arvo realisoituu vasta siinä tilanteessa, jos ja kun velallinen ei pysty maksamaan velkojaan. Ja nyt on saatu vastavakuus, mikä laukeaa siinä tilanteessa, jos tämä takaus realisoituu. Puhutaan vastavakuuden arvosta sitten, jos takaus laukeaa. — Ja mihin rahat menevät? Yleensä velallinen maksaa velkansa. Kyllä ne velkojille menevät pääasiassa. Ja kuvitelkaa, hyvät kollegat, (Puhemies: Ja nyt taitaa olla minuutti täynnä!) jos meillä olisi entinen hallituspohja, mikään ei olisi muuttunut, entinen meno jatkuisi. Mutta kun demarit tulivat hallitukseen, niin alkoi tapahtua.

Lea  Mäkipää  /ps (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Koska hallituskaan ei tiedä, mihinkä tässä mennään, niin minäkin mietin, haiskahtaako tämä koko paketti siltä, että valmistaudutaan Kreikan erottamiseen eurosta. Pakettimme hyväksymisen jälkeen Euroopan pankkisektorin Kreikka-riskit ovat kohtuullisen pienet, ja Kreikan lainsäädännössä on elementtejä, jotka turvaavat ulkomaalaisten sijoittajien saatavia. Lisäksi pakettiin sisältyy EKP:lle annettu 35 miljardin takaus, jolla turvataan keskuspankin rahoitusasema Kreikan poistuessa eurosta. Paketin Kreikalle asettamat vaatimukset esimerkiksi alijäämän suhteen ovat käytännössä mahdottomat, joten Kreikka tulee hyvinkin pian niitä rikkomaan, ja tätä voidaan sitten käyttää sopivassa kohtaa perusteena Kreikan erottamiseen eurosta.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ex-pääministeri Kiviniemi sanoi lauantaina Ylen haastattelussa ja toisti tänään sen, että keskusta vastustaa tätä toista pakettia sen takia, että Kreikka petti lupauksensa ensimmäisen kohdalla.

Maalta kotoisin olevana voin todeta, että ei se ole vasikan vika, jos vasikka hyppää aidan yli. Se on aidan rakentajien vika. Missä oli edellisen hallituksen tahtotila rakentaa vakuusjärjestelmä, sijoittajavastuu, poliittisten päättäjien sitoutuminen tähän Kreikan ratkaisuun? Miksei asetettu ja rakennettu sellaista aitaa, jonka yli ei päästä hyppäämään? Taitavat pitää paikkansa ne huhut, että tahtotila todellisuudessa puuttui kokonaan. Kaikki kelpasi, kaikki kävi. Sen takia tämä takinkäännös nyt on kyllä aika härski juttu, kun tiedetään, että nyt kun on paljon korkeampi aita — ei sallita lipsumista, on sijoittajavastuu, on vakuudet, on poliittisten päättäjien sitoumus sitoumuksista kiinnipitämiseen jne. — niin nyt sitten ollaan tätä pakettia vastaan, kun aiemmin oltiin täysin ilman kritiikkiä hyväksymässä aita, joka oli tosi matala ylitettäväksi.

Ilkka Kantola /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tahdon lausua lämpimät kiitokset pääministerille ja erityisesti valtiovarainministerille siitä sitkeästä, johdonmukaisesta ja isänmaallisesta työstä, jota olette tehneet kohtuullisen sopimuksen aikaansaamiseksi, joka turvaa suomalaisten veronmaksajien etua kohtuullisella tavalla.

Kreikan ensimmäisen tukipaketin epäonnistumisen yhtenä syynä tämän tiedonannon mukaankin pidetään sitä, että kokonaistuotannon kasvu kääntyy kuitenkin laskuun sinä aikana. Nyt kun katsoo tätä toiseen tukipakettiin liitettyä sopeutusohjelmaa, täällä on varsin mittavia leikkauksia, joita Kreikalta edellytetään, muun muassa julkisten investointien leikkaamista 400 miljoonalla eurolla.

Käytiinkö neuvotteluissa keskustelua siitä, mikä tällaisten leikkausten vaikutus on työllisyyden kehitykseen ja sitä kautta kokonaistuotannon kasvuun ja valtion verotulojen kasvuun? Olisiko voinut vaatia enemmän vielä yksityisiltä sijoittajilta vastaantulemista, jotta julkisten investointien leikkausten ei olisi tarvinnut olla näin mittavia?

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kreikassa ei ole onnistuttu vielä edes aloittamaan talouden kuntoon saattamista. Siellä julkinen velka kasvaa huimaa vauhtia koko ajan. On jopa esitetty tällaisia arvioita, että velkaantumisaste Kreikassa olisi vielä vuonna 2020 jopa 160 prosenttia. Tällaisia julkisia arvioita on esitetty.

Nyt tämä ratkaisu, joka tässä on saatu aikaan, ei todellakaan ole muuta kuin ajan ostamista. Kulisseissa arvioidaan jopa sellaisiakin lukemia, että Kreikka tarvitsisi uuden kymmenien miljardien tukipaketin jo vuonna 2014. Kreikassa ei pystytä tekemään näköjään rakenteellisia uudistuksia, ainakin erittäin hitaasti niitä pystytään tekemään, ja siellä taantuma vain syvenee. Ei ole mitään järkeä tarjota tätä samaa lääkettä, joka ei potilasta paranna. Nämä apupaketit eivät Kreikkaa auta.

Sirpa Paatero /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin kuulla, mikä sitten sitä Kreikkaa auttaa. Tällä paketillahan juuri ollaan se 120 prosentin velkataso saamassa. Se on tähän kirjoitettu sisälle. Ymmärsin kyllä, että täällä on kritiikkiä sen suhteen, että paketilla ei ole laajaa taustaa, mutta vaikeiden neuvottelujen jälkeen kyllä se koko euroalueen tuki ja myöskin suomalaisten asiantuntijoiden tuki on varsin kattava.

Kun aiemmin oppositiosta haluttiin hallittua velkajärjestelyä, niin olisin edes yhden kerran odottanut kuulevani kiitoksen siitä, että tässä tapauksessa hallittu velkajärjestely on saatu aikaan. Nyt sijoittajat ovat tässä vastuussa. Velkoja on alaskirjattu. Me olemme toteuttaneet sitä, mitä tässä on koko suomalaisten osalta haluttu jo useamman vuoden.

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Juuri tällä hetkellä BBC uutisoi siitä, kuinka kreikkalainen kadunmies on suruissaan siitä, että Berliinissä vaaditaan letkujen irrottamista. Niin tai näin, joka tapauksessa Kreikalla on raju tie edessä, joka on moninkertaisesti raskaampi kuin mitä Suomella oli pääministeri Ahon aikana. "Ho klauthmos kai ho brygmos toon odontoon." On kreikkaa, tarkoittaa "itkua ja hammastenkiristystä". Sitä on edessä. Euroeliitin sotkujen selvittäminen vain pahentaa tilannetta.

Viimeisen vuoden aikana monenlaisilla foorumeilla maamme ässävikainen älymystö on jaksanut pilkata perussuomalaisia, riekkua, että haluamme paluuta menneeseen ja Impivaaraan. Me haluamme kyseenalaistaa vallitsevat totuudet, etsiä todellisia vaihtoehtoja. On halpamaista väittää, (Puhemies: Jaha, minuutti taitaa olla kulunut!) että vaihtoehtona olisi vain Kreikan hallitsematon maksukyvyttömyys.

Tuomo Puumala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ainakin kolmenlaista tarinaa on liikenteessä: Kokoomuksen tarina, jossa kaikki käy, mitä Euroopasta laitetaan. (Ben Zyskowicz: Höpö, höpö!) Sitten löytyy perussuomalaisten tarina siitä, että laitetaan silmät umpeen ja tämä kaikki menee ohi. Sitten on sosialidemokraattien tarina, jossa on ainakin jotain puhetta takuuksista ja vakuuksista, vaikka aika selkeää lienee se, että muutama mustikka on vakuutettu, kun mätäs on kuitenkin kokonaisuudessaan vakuutta ja takuuksia vailla. Minä luulen niin, että tuo oikea tarina löytyy kuitenkin tuosta keskeltä suurin piirtein. On aivan perusteltua, että silloin kun pyritään torjumaan kriisi mahdollisimman kauaksi, ollaan mukana, mutta siinä kohtaa, jos sovitusta ei pidetä kiinni, laitetaan piikki kiinni.

Mutta, pääministeri Katainen, aivan oikea kysymys on: mikä on sen hinta, että laitetaan piikki kiinni? Se on aivan perusteltu kysymys. Mutta samoin voi esittää vastakysymyksen, mikä on sen hinta, että jatketaan näitten tukipakettien rustaamista yhä uudelleen ja uudelleen, ja kuitenkin sen jälkeen vielä tullaan päätymään siihen, että laitetaan piikki kiinni ja että Kreikka eroaa eurosta. Eikö nyt olisi jo korkea aika nähdä, että siihen ollaan joka tapauksessa menossa? Kreikka tulee eroamaan eurosta. (Puhemies: Ja nyt on runsaasti minuutti yli!) Me emme sille mitään voi.

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niinpä niin. Kun kuuntelee täällä tätä puhetta ja itse asiassa pitkään on jo kuunneltu, niin kyllähän täältä opposition puolelta kuuluu selkeästi se, että tulipalo sammui, mutta kun onnettomat tunarit sammutitte sen väärin. Tästä on kyse. Näin se menee. Olen havaitsevinani pientä, kukaties, kateuden häivääkin joissain puheenvuoroissa johtuen siitä, että hallitus on uskaltanut tarttua härkää sarvista ja saanut myöskin aikaiseksi, eikä vaan koko ajan valita, että voi, voi, koska siinä muutoksessa pitää olla itse kiinni, jotta siihen voi edes jollain tavalla vaikuttaa, ja näin myös hallitus on tässä asiassa tehnyt.

Markus Lohi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Palaisin vielä tähän vakuuskysymykseen. Kun, arvoisa valtiovarainministeri, puheessanne totesitte, että Suomi on saanut nyt turvaavat vakuudet, ja myös sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuorossa otettiin esille nämä turvaavat vakuudet, ja totesitte, että tästä 130 miljardin euron lainasta Suomen osuus olisi noin 2,3 miljardia, niin haluaisin kysyä teiltä, valtiovarainministeri, mikä on tässä Kreikka-paketissa Suomen kokonaisvastuu, jos otetaan huomioon ylitakaukset ja korot, ja kattaako meidän vakuusjärjestelymme tämän kokonaisvastuun.

Riitta Myller /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minäkin haluan korostaa tätä Kreikan ensimmäisen ja toisen tukipaketin eroa. Nimittäin, juuri näin kuin täällä on sanottu, toisessa tukipaketissa on sijoittajavastuu. Siinä on myöskin tiukat ehdot sille, miten Kreikka pääsee terveemmälle tielle. Kansainvälisesti on käyty vahvasti keskustelua siitä, mikä on se oikea linja tehdä päätöksiä. Se, että Suomi on vaatinut ja saanut vakuudet, osoittaa sen, että Suomella on nimenomaan ollut kriittinen suhtautuminen siihen, miten näitä tukipaketteja tehdään, ja tässä tilanteessa Suomi on kyennyt turvaamaan omien kansalaistensa edut sillä, että tässä epävarmassa tilanteessa valtiovarainministeri Urpilainen onnistui neuvottelemaan nämä vakuudet.

Reijo Hongisto /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Sitaatti ministeri Urpilaisen puheesta: "Toiseksi vastuulliseen vaihtoehtoon kuuluu Kreikan oma uskottava sitoutuminen kestävän tien kulkemiseen. - - Kreikan pääpuolueet sitoutuivat ohjelman noudattamiseen myös uusien parlamenttivaalien jälkeen." Pyydänkin ministeri Urpilaista vähän avaamaan tätä, kuinka nämä puolueet ovat sitoutuneet, kuinka me tiedämme sen, että kun vaalit tulevat ja menevät, vaalien jälkeen mahdollisesti valittava hallitus pystyy noudattamaan sitä sopimusta, mikä on tehty ennen vaaleja. Mielestäni tässä nyt ei kannata sortua siihen, kun tässä edustaja Puumala totesi, että syytellään puolueita sieltä ja täältä, vaan reilusti ja rehellisesti pyydetään vastauksia. Jos ministeri niitä pystyy antamaan, niin kiitos.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minäkin jatkaisin tästä poliittisesta riskistä, joka tässä on. Muistutan vaan mieliin, että kun keväällä 2010 tehtiin ensimmäistä lainaohjelmaa, silloin lähdettiin siitä, niin kuin tässä tiedonannossakin todetaan, että Kreikka palaa lainamarkkinoille vuonna 2012. Nyt tiedämme tarkkaan, mistä on kysymys. Se ei läheskään ole toteutunut, ja sen takia keskusta on ottanut ihan oikean kannan, että kun Kreikka ei sitä ehtoa täyttänyt ja nyt näyttää siltä, että ei täytä jatkossakaan, niin silloin on parempi, että pistetään piikki kiinni.

Mutta siinä on tosiaan iso poliittinen riski, kun keväällä ovat nämä vaalit. Vaikka Kreikalla vaalijärjestelmä on tietynlainen, niin aivan varmaa on se, että vaalien alla nousee esille se, että ne puolueet, jotka asettuvat tavallaan tämän tyyppistä kuristamista vastaan, tulevat olemaan vaaleissa vahvoilla. Sitä taustaa vasten ei ole missään kirkossa kuulutettu, että nämä kaksi suurinta puoluetta ovat vaalien jälkeen vaalien voittajia ja hallitusvastuussa, ja se on tämä iso poliittinen riski.

Vesa-Matti Saarakkala /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minä ymmärrän ja tulkitsen tätä hallituksen linjaa siitä näkökulmasta, että euro halutaan säilyttää ja hintaan mihin hyvänsä halutaan edetä. Mutta kun puhutaan Suomen ja suomalaisten veronmaksajien edusta, niin silloin on hahmotettava tätä nyt valittua, hallituksen valitsemaa, tietä, jo edellisen hallituksen osoittamaa tietä. On katsottava 15 vuoden päähän. Tähän mennessä on annettu kahdenvälisiä lainoja Kreikalle, on perustettu vakausrahasto, vakausväline, paisutettu vakausvälinettä, muutettu niitä sääntöjä. Kun on todettu, että se ei auta, nyt ollaan perustamassa pysyvää vakausmekanismia. Kun on todettu, että riskit ovat niin suuret näissä, niin tuodaan talousunionisopimusta, joka on ristiriidassa Suomen perustuslain kanssa. Monet valtiosääntöasiantuntijat ovat kritisoineet niitä. Nyt sitten häämöttää vielä perussopimusten muutoskin tässä pitkällä aikavälillä edessä. Voitteko te kertoa, kun nämä vakuudetkin voivat laueta maksuun aikaisintaan 15 vuoden päästä, minkämoisessa Euroopassa me silloin elämme ja onko kansallisvaltioita enää edes olemassa silloin? (Puhemies: Minuutti täynnä!) Voimmeko puhua edes suomalaisista veronmaksajista?

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämän keskustelun perusteella Kreikka on potilas, jonka hoitomuotoja täällä mietitään. Tämä Kreikka-pakettihoitomuoto ei ole miellyttävä eikä helppo, mutta se on nyt pakollinen, joskin karvas, lääke. Täälläkin toisena vaihtoehtona jo aiemmissakin keskusteluissa esitetty letkujen katkaiseminen tarkoittaa ainakin terveydenhuollon kontekstissa useimmiten kuolemaa. Jos Kreikalta letkut katkaistaan, niin seuraukset olisivat varmasti ennalta arvaamattomia.

Toki nytkään, tällä ratkaisulla, tulevaisuutta ei kukaan voi ennustaa, mutta tällä sopimuksella on rakennettu työvälineitä tilanteen hoitamiseen. Kysymys on hallitusta velkajärjestelystä, ja se on varmasti parempi ja turvallisempi vaihtoehto kuin tämä toinen eli hallitsematon kaaos. Hallitsematon kaaos pahimmillaan voisi johtaa yhteiskuntarauhan rikkoutumiseen laajemminkin Euroopassa, ja se ei olisi ainakaan Suomen etu. Toisin sanoen sairaus voisi pahentua ja tarttua laajalle.

Antti Kaikkonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toivon Kreikalle ja Kreikan kansalaisille parempaa tulevaisuutta. Valitettavasti en kuitenkaan usko, että Kreikalle parempi tulevaisuus tämän sopimuksen myötä koittaa. Kreikan kansan tilanne kurjistuu, mutta sellaista näkymää ei synny, että talous lähtisi vahvaan nousuun ja vienti vetoon. Arvelen, että kovin kauaa ei kestä, kun edessämme on taas tilanne, jossa Kreikka ei ole selvinnyt asetetuista tavoitteista ja joudumme tekemään taas uusia ratkaisuja. Nyt hyväksyttävällä paketilla ostamme vain aikaa ja pitkitämme tuskaa niin Kreikassa kuin muuallakin euroalueella.

Kreikalle tarvitaan nyt toinen tie: ero eurosta, reipas velkasaneeraus, paluu drakmaan ja devalvaatio. Varmasti silloinkin tarvitaan EU:n apua, mutta näin Kreikka todella saisi uuden alun ja muu euroalue pääsisi taakasta irti. Kysyn hallitukselta: eikö tätä vaihtoehtoa kannattaisi edes tutkia?

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Oli hyvä kuulla sekä entisen pääministerin että nykyisen pääministerin lopulta olevan yhtä mieltä siitä, että sataprosenttisten totuuksien perään kysyminen on väärin. Se on todella tärkeä havainto muun muassa tässä keskustelussa. Sekä tiedonannossa että valtiovarainministerin ja pääministerin puheissa hyvin tuodaan esiin ne epävarmuudet ja ennen kaikkea se välttämätön kriisitietoisuus siitä, että tämä tilanne ei ole vielä ohi.

Tässä on nyt rakennettu palasia, jotka mahdollisesti auttavat hyvinkin mutta eivät välttämättä auta, ja tässä debatissa on tullut mukaan muutama elementti, joita mielestäni eduskunnan yli kaikkien rajojen pitäisi nyt alkaa seurata: mitä ovat ne tekijät, joita pitää arvioida, koska ei enää tarvitse ostaa aikaa, tai niin kuin edustaja Kaikkonen sanoi: "vain aikaa"? Ei ajan ostaminen ole "vain" ajan ostamista, jos se lopulta onnistuu ja sen ajan aikana onnistutaan luomaan tilanne, jossa kriisi ei eskaloidu. Nyt näyttää siltä, että pankkijärjestelmä ei ehkä ole se tekijä mutta yksittäisten valtioiden heikko luottamus markkinoilla, heidän kykynsä hoitaa asioita niin, (Puhemies: Minuutti on täynnä!) että rahaa saadaan järkevään hintaan, on, ja nyt mielestäni sekä hallituksen että meidän eduskunnassa pitää löytää keinot keskustella näistä tekijöistä ja lakata tämä syyttely ja taaksepäin katselu.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun näistä vakuuksista on ollut nyt puhetta, niin meillä on 20 prosentin vakuudet. Lopulle 80 prosentille ei ole mitään vakuuksia.

Sitten täytyy sanoa, että tuulipuku on suhissut sekä sosialisteilla että keskustalla. Täytyy onnitella kokoomusta, että te olette johdonmukaisesti olleet sillä linjalla, että yksityisten riskit sosialisoidaan veronmaksajien vastuulle. Se on johdonmukaista politiikkaa. Järkevää politiikkaa se ei ole.

Sitten, kun puhutaan säästötalkoista: Onko tämä eurooppalainen projekti nyt ollut niin mahtavan onnistunut? Onko sillä mitään tekemistä sen kanssa, kun te olette Säätytalolla suhmuroineet ja sopineet noin 3,5 miljardin säästöistä? Onko se johtunut tästä niin mahtavan hienosta Euroopan unionin menestystarinasta ja tämän velkakriisin hoidosta, että 3,5 miljardia leikataan?

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen

Arvoisa puhemies! Kiitoksia mielestäni hyvästä debatista. Minä arvostan sitä, että käydään myöskin erilaisia vaihtoehtoja läpi, ja niin hallituskin omalta osaltaan on selvittänyt erilaisia vaihtoehtoja ja todennut, niin kuin täällä aikaisemmin jo muun muassa edustaja Brax totesi, että sataprosenttista varmuutta minkään vaihtoehdon onnistumisesta ei ole olemassa. Mutta käytännössä me tiedämme, että meillä on karkeasti arvioiden kaksi vaihtoehtoa. Meillä on hallittu velkajärjestely, tai meillä on hallitsematon kaaos. Se käytännössä tarkoittaisi sitä, että Kreikka ajautuisi konkurssiin. Näiden kahden välillä pitää pystyä arvioimaan, kumpaan sisältyy enemmän mahdollisuuksia ja kumpaan vaihtoehtoon sisältyy vähemmän riskejä. Näiden pohjalta myöskin hallitus on oman valintansa tehnyt.

Täällä muun muassa keskusta on peräänkuuluttanut sitä, että Kreikan pitäisi tehdä hallitsematon konkurssi, Kreikka irti eurosta, (Mauri Pekkarinen: Hallitusti!) devalvaatio, paluu drakmaan. — En tiedä, miten tämä hallitusti, edustaja Pekkarinen, tehtäisiin. Minulle eivät ainakaan asiantuntijat ole pystyneet kertomaan, miten tämä hallitusti tehtäisiin. — Sen osalta on ehkä hyvä todeta, että Kreikan talous ei ole vientivetoinen talous samalla lailla kuin esimerkiksi Suomen talous on, ja siksi ulkoinen devalvaatio ei itse asiassa auttaisi Kreikkaa juuri lainkaan. Sen sijaan euromääräiset velat kasvaisivat ratkaisevasti, samoin esimerkiksi tuontitavaroiden hinnat kasvaisivat. (Sirkka-Liisa Anttila: Oikea rahan arvo on kuitenkin a ja o!) Eli käytännössä ongelmat Kreikassa pysyisivät tästä ulkoisesta devalvaatiosta huolimatta ja todennäköisesti kasvaisivat. Itse asiassa ulkoinen devalvaatio ei ole mikään auttava käsi Kreikkaan vaan päinvastoin se voisi entisestään syventää Kreikan tilannetta, johtaa Kreikan jopa suurempiin konkurssiaaltoihin kuin mitä 90-luvulla Suomessa tapahtui.

Sen ohella tähän vaihtoehtoon sisältyy edelleenkin merkittävä tartuntariski erityisesti niihin maihin, jotka tällä hetkellä ovat markkinoilla suuren epävarmuuden keskellä. Minun ei tarvitse näitä maiden nimiä teille luetella. Te kaikki pystytte myöskin seuraamaan markkinakursseja ja näkemään, mitkä ovat ne maat, joilla tällä hetkellä on ylivelkaantuminen ongelmana ja sitä kautta myöskin epäluottamus suurta.

Sen ohella tietenkin tähän vaihtoehtoon sisältyisi myöskin riskejä Suomen kannalta. Jos talouslama syventyisi Euroopassa, niin totta kai sillä olisi vaikutusta myöskin meidän tilanteeseemme. Meidän yrityksemme joutuisivat vaikeuksiin ja rahoituksemme saanti vaikeutuisi. Toisaalta meidän vientimme tyrehtyisi, ja sitä kautta myöskin sillä olisi kielteisiä vaikutuksia Suomen työllisyystilanteeseen.

Jos katsomme sitten tätä hallittua velkajärjestelyä, jonka hallitus on nyt valinnut, se pitää sisällänsä sijoittajavastuun, niin kuin täällä on moneen kertaan todettu, se pitää sisällään tiukan ehdollisuuden, eli nyt tehdään sellainen ohjelma, jossa edellytetään, että Kreikka toimeenpanee lainsäädännössä rakenteellisia uudistuksia ennen kuin tämä ohjelma edes käynnistyy. On edellytetty poliittista sitoutumista, johon täällä viitattiin kansanedustajien toimessa, eli on vaadittu kirjalliset sitoutumiset puoluejohtajilta, että myöskin vaalien jälkeen näitä uudistuksia uusi hallitus tulee jatkamaan. Ja on saatu vakuudet, joilla rajataan Suomen veronmaksajille tulevaa riskiä, vakuudet Suomen lainaosuudelle, joka on siis noin 2,25 miljardia euroa tästä seuraavasta sopeuttamisohjelmasta.

Näiden välillä hallitus on valinnut tämän jälkimmäisen vaihtoehdon, hallitun velkajärjestelyn. Meillä ei ole tietoa, tuleeko tämä ratkaisu sataprosenttisella varmuudella tuottamaan tuloksia. Se riippuu nyt Kreikasta. Nyt pallo on kreikkalaisten käsissä, tuleeko tämä tie onnistumaan, mutta meidän arviomme on, että tähän tiehen sisältyy vähemmän riskejä ja kuitenkin enemmän mahdollisuuksia Kreikalle kuin hallitsemattomaan konkurssiin, joka on se toinen vaihtoehto.

Mutta, arvoisat kollegat, se, mistä on sataprosenttinen varmuus, on, että kumpi tahansa näistä vaihtoehdoista olisi valittu, niin Kreikkaa pitää euromaiden ja IMF:n toimesta tukea, koska Kreikka ei saa mistään tällä hetkellä markkinoilta rahaa, ja minusta tämän olisin toivonut, että edustaja Soinikin olisi tunnustanut, että Kreikan tukemisesta ei myöskään tällä toisella, letkut irti -vaihtoehdolla päästä.

Sitten aivan lopuksi, arvoisa puhemies, edustaja Soini viittasi Suomen taloussäästöihin. Hallitus ei ole tehnyt minkäänlaisia päätöksiä säästömääristä tänään, vaan ne tullaan tekemään kehysriihessä, ja silloin myöskin kerromme, kuinka paljon teemme lisäsäästöjä.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! En malta olla muistuttamatta ministeri Urpilaiselle vielä siitä, kuinka — kun on käynyt ilmi se, että ministerit eivät pysty ennustamaan taloustilannetta edes kuuden kuukauden päähän, niin kuin ei pysty moni muukaan — he pystyvät ennustamaan vakuuksien arvon 30 vuoden päähän. Tämä ei ole minulle valjennut.

Mutta me olemme vasemmalla laidalla yrittäneet aiemminkin eurokriisin yhteydessä avata keskustelua siitä, miten tähän tilanteeseen on tultu. Olemme muistuttaneet kuvitellun rahan epäterveestä suhteesta tuotantotalouteen ja tämän rahan luonteesta. Se on rahaa, joka ei luo uutta hyvinvointia, vaan rahan pyörittäminen perustuu pelaamiseen ja epäterveisiin odotusarvoihin. Lopulta mustapekka jää aina jonkun käteen.

Veteraanipoliitikot Esko Seppänen ja Iiro Viinanen kirjoittivat vastikään uuden kirjan Vasen oikea, oikea vasen, ja vaikka nämä kaksi kaverusta katsovat asioita eri puolilta, yhteistäkin löytyy. Iiro kirjoittaa Eskolle: "Ja hyväksi lopuksi sanon, että olen samaa mieltä, kun syytät virtuaalirahaa finanssijärjestelmän vaikeuksista. Olemmehan reaalitalousmiehiä!" Kovin paljon realismia ei tämänkään hallituksen Eurooppa- ja talouspolitiikassa ole. Se perustuu Saksan peesaamiseen ja toiveajatteluun, että aika ratkaisee ongelmat, mutta kun ei ratkaise.

Arvoisa puhemies! Vieläkin huudan sen perään, missä on eurooppalainen ja suomalainen vasemmisto silloin, kun pitäisi keskittyä rakentamaan vastavoimaa hallitsemattomalle finanssikapitalismille. Vasemmisto on monessa maassa valinnut sopeutumisen tien sen sijaan, että valuvikainen järjestelmä yritettäisiin ihan oikeasti haastaa.

Kovin paljon vasemmistolaista en näe siinä politiikassa, että Suomen valtiontalous ajetaan ahtaalle muiden puolesta otettujen vastuitten vuoksi. Kun yhteisvastuun vuoksi Suomenkin kolmen A:n luottoluokitus alenee, ja se on hyvin todennäköistä, velalle tulee heti eri hinta. Se taas tietää uusia leikkauksia ja veronkorotuksia, jotka kohdistuvat raskaimmin Suomen pienituloisiin kansalaisiin.

Kreikassa tätä kansainvälistä solidaarisuutta jaetaan alentamalla minimipalkkoja sekä eläkkeitä, myymällä pilkkahintaan kansallisomaisuutta jopa 50 miljardin euron edestä ja karsimalla rajusti julkisia palveluita. Pahimmillaan taloudellisen tuen ehdot syövät Kreikan uuden alun mahdollisuudet. Se tietää ääriainesten aseman vahvistumista ja euroalueen hajoamista paitsi valtioiden välillä myös niiden sisällä.

Arvoisa puhemies! Kävin lukemassa puolitoista tuntia salaiseksi leimattua vakuussopimusta. Koko sopimuksen julistaminen salaiseksi ja jopa sopijaosapuolten pimittäminen sotii julkisuusperiaatteita vastaan. Sellaista sanaa kuin "hienotunteisuus" ei ole mainittu julkisuuslaissa. Kaikilla kansanedustajilla tulee olla aito mahdollisuus tutustua päätöksenteon kannalta keskeisiin asiakirjoihin ja vieläpä omalla äidinkielellään. Nyt tämä ehto ei täyty millään lailla.

Julkisuudessa liikkuu paljon erilaisia tietoja. Esimerkiksi Reutersin lähteitten mukaan neljä kreikkalaista pankkia, jotka ovat sopijaosapuolia Suomen valtiolle, ovat National Bank of Greece, Eurobank, Alpha ja Piraeus. Jos tämä tieto pitää paikkansa, mitä vaarallista sen julkistamisessa on? Täytyy huomauttaa, että Kreikan vakuussopimus on vain pisara meressä eikä mistään turvaavista vakuuksista voida puhua. Paljon isompi ongelma on se, mistä halutaan vaieta, että vieläkään Suomen kokonaisvastuita eurokriisissä ei tällä hetkellä tiedä kukaan.

Arvoisa puhemies! Edellä mainituista syistä esitän seuraavan epäluottamuslause-ehdotuksen: "Eduskunta toteaa, että hallitus sitoo Suomen yhteisiin talousvastuisiin euroalueen kriisin hoidossa aiheuttaen valtiontalouden tilan heikkenemisen ja riskien hallitsemattoman kasvun sekä tukea saavassa maassa pienituloisten kansalaisten epäoikeudenmukaisen kohtelun eikä nauti eduskunnan luottamusta."

Muistutan vielä siitä, että tässä eduskunnassa on kaksi kansanedustajaa, jotka ovat olleet sieltä islantilaisen Kaupthing-pankin tukiratkaisusta asti johdonmukaisesti samaa mieltä, ainoastaan kaksi kansanedustajaa, ja ne molemmat sattuvat olemaan samassa ryhmässä. Silloin vuonna 2008 juuri ennen kuntavaaleja tehtiin ensimmäinen ratkaisu, joka johti väärälle tielle.

Sanni Grahn-Laasonen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Vaikeina aikoina joudutaan usein valitsemaan kahden tai useamman huonon vaihtoehdon väliltä se pienin, tai todennäköisesti pienin, paha. Siitä on kysymys myös tässä Kreikan toisessa paketissa. Monia houkuttelee nyt sanoa, että Kreikka kaatuu ja annetaan kaatua vaan, mutta siinä jäävät huomiotta ne vaikutukset niin kreikkalaisille itselleen kuin ennen kaikkea Euroopan taloudelle ja sitä myötä suomalaiselle työllisyydelle ja suomalaisten pärjäämiselle. Niin sanottu letkujen vetäminen irti olisi kerrannaisvaikutusten kautta paljon huonompi vaihtoehto. Hallitsematon velkajärjestely voisi tartuntavaikutuksien kautta vaarantaa koko euroalueen rahoitusvakauden luomalla tartuntataudin, jossa maa toisensa perään joutuisi yhä suurempiin vaikeuksiin. Tämä voisi johtaa talousongelmien lisäksi muun muassa kasvavaan yhteiskunnalliseen epävakauteen, siirtolaisaaltoihin ja muihin sosiaalisiin ongelmiin.

Eurooppa on tänä päivänä keskinäisriippuvaisempi kuin koskaan niin myötä- kuin vastamäessäkin. Pelkkä silmien sulkeminen ei meitä pelasta. Kreikan maksukyvyttömyyden seurauksena voisi olla vaikeasti hallittava rahoitusmarkkinahäiriö koko euroalueella, jolta mekään emme ole turvassa. Seuraukset Suomen viennille voisivat olla hirvittävät. Meillä on tästä varoittava esimerkki parin vuoden takaa. Rahat, jotka Suomi menettäisi kerrannaisvaikutusten kautta Kreikan hallitsemattomasti kaatuessa, olisivat kaikella todennäköisyydellä huomattavasti suuremmat kuin mitä nyt saatujen vakuuksien myötä pahimmankaan skenaarion mukaan voidaan menettää. Vientivetoisena maana Suomi on hyvin riippuvainen maailmantalouden suhdanteista. Jos meillä on pienikin mahdollisuus itse edesauttaa sitä, että Suomen asema Euroopassa ja maailmassa olisi tulevaisuudessa turvatumpi, meidän täytyy ottaa kaikki työkalut käyttöömme, ne ikävätkin.

Arvoisa puhemies! Suomen menestys on syvästi riippuvainen EU:n menestyksestä. Euroopan unioni syntyi alun perin yhteisen edun näkemisestä. Suomi haluaa sellaisen Euroopan unionin, jossa kannattaa tehdä työtä, Euroopan, jossa yritysten kannattaa investoida ja palkata lisää ihmisiä. Tarvitaan kasvua, joka luo hyvinvointia ihan ruohonjuuritasoa myöten. Tästä kriisistä ei juuri yksikään läntinen maa todennäköisesti selviä ilman rakenteellisia uudistuksia. Kreikan tie on ollut varoittava esimerkki leväperäisestä taloudenpidosta ja holtittomasta velanotosta, varoittava esimerkki siitä, miten valtiontaloutta ei ainakaan pidä hoitaa. Otetaan siitä oppia ja uudistetaan Suomea kurinalaisesti ja rohkeudella.

Kristiina Salonen /sd:

Arvoisa puhemies! Politiikassa asiat usein kärjistetään muutamaksi vaihtoehdoksi, jotta vastakkainasettelun kautta voidaan tehdä selkeitä eroja mielipiteissä. Harvoin asiat kuitenkaan oikeasti ovat niin mustavalkoisia. Tiedämme kaikki, että esimerkiksi kansalliset panostuksemme tieverkostoon eivät saa olla suora vaihtoehto sosiaaliturvalle vaan molempia tarvitaan oikeassa mittasuhteessa. Kuitenkin tällaisen mustavalkoisen maailman kuvaaminen on politiikassa herkullista ja jopa teatraalista mielipidevaikuttamista. Tällaisesta kärjistämisestä on osittain kyse tämänkin päivän keskustelussamme.

Nyt käsiteltävänämme oleva Kreikan toinen tukipaketti pyrkii etsimään ratkaisuja Kreikan valtion velkakriisin taltuttamiseksi. Tämä tuntuu monesta suomalaisesta toissijaiselta asialta, kun samanaikaisesti Suomi kärvistelee oman taloutensa tervehdyttämisen kanssa. Tiukka taloustilanne ja maassamme näkyvät pahoinvoinnin merkit ansaitsisivat tässä ajassa paljon suuremman huomion kuin viime aikoina kotimaisille asioille on annettu. Tämän vuoksi ymmärtämystä kreikkalaisten tilanteelle on välillä meidän kansanedustajienkin keskuudessa vaikea löytää. Asia ei kuitenkaan ole yksinkertainen, suoraviivainen tai mustavalkoinen. Suomi on osa jatkuvasti tiivistyvää maailmantaloutta. Meidän oma hyvinvointimme on yhä enemmän sidoksissa siihen, miten muualla maailmalla asiat ovat. Sen vuoksi on Suomenkin pyrittävä vaikeassa tilanteessa kantamaan oma vastuunsa maailman kriiseistä. Se on viime kädessä myös meidän itsemme kannalta tärkeää.

Tämän vaikean asian käsittelyssä voimme kuitenkin olla tyytyväisiä siitä, että aiemmasta poiketen Kreikan toisessa lainapaketissa on mukana Suomen kannalta kaksi erittäin tärkeää elementtiä. Ensimmäinen näistä on sijoittajavastuu ja toinen Suomen saamat vakuudet. SDP on jo pitkään vaatinut, että sijoittajien tulee kantaa oma vastuunsa Kreikan tilanteesta. Tappiot eivät saa olla veronmaksajan harteilla. Tässä toisessa Kreikan lainapaketissa tuo sijoittajavastuu vihdoin toteutuu. Sijoittajat osallistuvat Kreikan lainamenojen kohtuullistamiseen 107 miljardilla eurolla. Toimenpide on historiallisesti tarkasteltuna erittäin poikkeuksellinen. Yksityisten velkojien saatavia leikattiin 53,5 prosenttia, joka on vielä enemmän kuin aluksi suunniteltiin. Viime kesänä puhuttiin vielä noin 25 prosentin leikkauksista. Valtiovarainministeri Urpilainen onkin tehnyt todella hyvää työtä Euroopassa meidän suomalaisten hyväksi. Suomen linja ei ole ollut pelkistetyn mustavalkoinen kyllä- tai ei-mielipide, vaan vaikeassa tilanteessa on noustu aktiivisiksi toimijoiksi ja etsitty maamme sekä kansalaistemme kannalta parasta mahdollista ratkaisua.

Yksityisten velkojen leikkaaminen antaa Kreikalle sen tarvitsemaa taloudellista liikkumatilaa. Talouden tervehdyttämiseen tähtäävillä toimenpiteillä pyritään painamaan Kreikan velka kestävälle tasolle vuoteen 2020 mennessä. On kuitenkin koko ajan pidettävä mielessä, että Kreikassa hätä on suurin tavallisilla ihmisillä. Maassa tehtävät leikkaukset palveluihin ja julkisiin palkkoihin ovat jo nyt kovempia kuin Suomessa 90-luvun laman aikana. Vielä tänä päivänäkin puhumme Suomessa niistä näkyvistä seurauksista, joita 90-luvun leikkaukset saivat aikaan. Voimme siis sitä kautta yrittää ymmärtää, minkälaisten päätösten ja toimenpiteiden edessä kreikkalaiset ovat.

Meidän tuleekin kantaa vastuumme siitä, että kreikkalaisille jää kriisin keskellä vielä toivo paremmasta huomisesta. On pidettävä huolta siitä, että nyt Kreikassa tehtävät päätökset eivät johda tulevaisuudessa virheisiin, jotka tulevat koko Euroopalle entistä kalliimmiksi. Esimerkiksi nuorisotyöttömyys on jo nyt Kreikassa katastrofaalisen korkealla. Pahimmassa tapauksessa tämä saattaa johtaa laajentuviin yhteiskunnallisiin selkkauksiin, rauhattomuuteen ja turvattomuuteen, joka voi levitä myös muualle Eurooppaan. Sellaista emme kukaan halua. Nyt Suomen seuraavana tehtävänä onkin nostaa esille se, että Kreikan tulee kriisin aikana pitää huolta nuortensa koulutuksesta, työllistymisestä ja uskosta valoisampaan tulevaisuuteen. Tämä tulee tehdä ennen kaikkea inhimillisistä syistä mutta myös kaikkien eurooppalaisten parhaaksi.

Ne, jotka ovat suhtautuneet kriittisesti Kreikan tukemiseen, esittävät tänään ehkäpä kiitokset siitä, että valtiovarainministeri Urpilainen sai Suomelle vakuudet. Enää ei myöskään voi puhua, että Suomi lapioi rahaa Kreikkaan, sillä nyt esillä olevasta järjestelystä ei lähetetä suoraan rahaa Kreikkaan, vaan annamme takuut Euroopan kriisimekanismille ERVV:lle. Näille takuille meillä on olemassa myös vakuudet. Suomalaisten veronmaksajien taakkaa ei siis enää kasvateta. Lupauksista on pidetty kiinni, ja se on suoraselkäistä politiikkaa.

Minusta kriisi on aina mahdollisuus jollekin uudelle ja paremmalle. Voimme siis pitää tervehdyttävänä sitä keskustelua, jota koko Euroopassa on viime kuukausien aikana käyty. Ikävässä tilanteessa on myös positiivista se, että vaadimme yhteisesti jatkossa euromailta parempaa talouskuria ja vastuullisuutta päätöksentekijöiltä. Kriisissä onkin kysymys myös talousjärjestelmän hataruudesta. Valitettavaa on, että olemme unohtaneet senkin, että talouspäätökset aina viime kädessä koskettavat ihmisiä. Meidän tuleekin jatkossa kehittää talouspolitiikkaamme Suomessa, Euroopassa ja maailmalla siten, että taloudenhoidon lähtökohtana on ihminen kasvottomien markkinavoimien sijaan.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Aluksi kannatan edustaja Soinin tekemää epäluottamuslause-esitystä.

Valtiovarainministeri Urpilainen ei ole julkisuudessa halunnut arvioida Suomelle Kreikka-tukien myötä lankeavien uusien kokonaisvastuiden määrää. Tämä on tapahtunut neuvotteluiden jälkeen, kun ministeri Urpilaisella ja muilla neuvottelijoilla olisi pitänyt jo olla kaikki tiedot Kreikan toisesta tukipaketista. Sittemmin julkisuudessa alkoi levitä tieto, jonka mukaan Suomen saamat vakuudet ovat siinä määrin ainutlaatuisia, että ne eivät kelvanneet muille maille, joten siinä lienee todellinen syy siihen, miksi halutaan pitää yksityiskohtaisemmat tiedot tuoreesta Kreikka-sopimuksesta salaisina. Kansanedustajat saavat toki käydä lukemassa englanninkielisiä sopimuksia, mutta tietoa niistä ei saa levittää edelleen eikä voida myöskään kysyä luotettavilta ja puolueettomilta asiantuntijoilta arvioita sopimusten sisällöstä ja niiden tulkinnoista erilaisissa tilanteissa — joten se siitä suomalaisesta päätöksenteon avoimuudesta ja läpinäkyvyydestä, jota olemme mainostaneet vahvuutenamme myös.

Arvoisa puhemies! Kreikan velkaongelma ei syntynyt yhtäkkiä ja yllättäen, vaan maan julkinen velkaantuminen alkoi jo vuosia sitten. Kreikan kyseenalainen tapa hoitaa talouttaan ja sen velkaantuminen oli yleisesti tiedossa jo silloin, kun Kreikka hyväksyttiin jäsenenä yhteisvaluuttaan. Velkaongelman laajuudesta ei kuitenkaan ollut tarkempaa tietoa monilla, koska Kreikan viranomaiset vääristelivät virallisia talouteensa liittyviä lukuja ja muita tietoja. Kreikka siis huijasi luvuissa, kun se liittyi yhteisvaluuttaan. Epärehellisyyttä ei tulisi palkita missään tilanteessa. Sellainen aiheuttaa lopulta täydellisen moraalikadon.

Velkaantumisen lisäksi maan julkinen talous oli reippaasti tuolloin alijäämäinen. Karu totuus tuli virallisesti julkisuuteen syksyllä 2009, jolloin Kreikan hallitus paljasti tilastojen sormeilun. Kreikan kansantalous on ollut täysin eri tasolla kuin Saksan tai Ranskan tai Suomen. Vaikka sosialidemokraattien pitkäaikainen pääministeri Paavo Lipponen ja keskustapuolueen niin ikään liki kahdeksan vuotta pääministerinä toiminut Matti Vanhanen ja heidän hallituskumppaninsa tiesivät, että kyseessä on taloudeltaan täysin erilaisten maiden Talous- ja rahaliitto, he kannattivat sitä lämpimästi, ja nykyhallitus jatkaa samalla tiellä.

Euroalueen synnyn juuret ovat ideologisia. Euroideologian ajatus on kaunis, mutta kun järjellä ajattelee, ei yhteistä rahaa voi olla, ellei ole yhteistä näkemystä taloudenpidosta.

Arvoisa puhemies! Kysyin maaliskuun 2010 täysistunnossa silloiselta valtiovarainministeri Kataiselta Kreikan pelastuspaketista. Tuolloinen kokoomusministeri vakuutti, että huolta ei ole, kuinka euroalueen säännöissä lukee, että euroalueen mailla ei ole tällaista pelastumismahdollisuutta. "No bail out -klausuuli kuuluu euroalueen sääntöihin. Eli me olemme nimenomaan sitä linjaa ajaneet, että Kreikan pitää hoitaa omat asiansa kuntoon." Näin siis totesi valtiovarainministeri Katainen Kreikan pelastuspaketista vajaat kaksi vuotta sitten. Ja mitä hän kertoi nyt, kun on pääministerin takki päällä? Jatkuvasti vain myönnetään lisää ja lisää uusia pelastuspaketteja ympäri Eurooppaa.

Toukokuussa 2010 keskustapuolueen pääministeri Matti Vanhanen vakuutti, kuinka järjestely, joka on tehty Kreikan kanssa, on no bail out -järjestelmän mukainen. Vanhanen totesi, ettei se ole tukea, vaan se on korollista velkaa, jossa on IMF mukana erittäin kovilla ehdoilla. Hän jopa kehui, kuinka nämä Suomen potista jaettavat taloudelliset avustukset Kreikalle ja muille maille ovat hyvää bisnestä. Tänään voimme jo arvioida, minkälaista bisnestä myös keskustapuolue alkoi edistää kaksi vuotta sitten. Nyt tilanne on muuttunut täysin, ja on myös toinen ääni monilla kellossa.

Arvoisa puhemies! Kreikkalaisten kannattaa nyt ihan tosissaan olla varuillaan. Ensin EU kuristaa talouden hengiltä, ja seuraava kohde on maan demokratia. Perussuomalaisten mielestä Kreikka ei tarvitse näitä saksalaisten ja ranskalaisten pankkien toivomia tukipaketteja, aivan kuten perussuomalaiset esittivät jo kaksi vuotta sitten. Maa tarvitsee takaisin oman valuutan, drakman, jonka devalvointi voi auttaa talouden uuteen alkuun. Euron siivellä tullut halpaluotto oli katastrofi Kreikan taloudelle. Nyt euroryhmän jäsenyys koituu katastrofiksi maan demokratialle. Tulevilla parlamenttivaaleilla ei ole mitään merkitystä, kun keskustalainen komissaari Rehn on kabinettinsa kanssa jo päättänyt Kreikan budjetista jossakin ihan muualla.

Antti Kaikkonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kreikan tilanteen kriisiytyessä pari vuotta sitten oli tärkeää, että maalle annettiin mahdollisuus laittaa asioitaan kuntoon. Sitä mahdollisuutta Suomi ja keskusta halusivat olla antamassa. Näin tehtiin myös esimerkiksi Irlannin kanssa, joka ottikin itseään niskasta kiinni ja saattaa nyt vielä noustakin.

Valitettavasti Kreikassa näin ei toimittu. Sovittuja talouden korjausliikkeitä ei ole tehty, ja maa on entistä vaikeammassa tilanteessa. Niinpä lainapaketista huolimatta maan talous on vain sukeltanut. Kansantuote supistui viime vuonna yli 6 prosentilla, vienti lysähti, julkinen velka kasvoi yli 160 prosenttiin bruttokansantuotteesta, ja budjettialijäämä oli 9,3 prosenttia — karuja lukuja. Uutta syömävelkaa syntyi noin 20 miljardia euroa. Julkiset menot olivat, ilman valtavia lainakorkoja tai lainojen lyhennyksiä, miljarditolkulla tuloja suuremmat. Taloudessa on suuri perusalijäämä.

Ikään kuin Kreikassa ei oikein ymmärrettäisi, miten syvässä suossa maa makaa. Kreikka ei ole onnistunut toimimaan aikaisempienkaan sopimusten mukaisesti, joten valitettavasti on vaikea uskoa, että tästäkään yrityksestä menestystä tulisi. Kreikka ei voi jatkaa elämistä yli varojensa.

Nyt on, arvoisa puhemies, korkea aika ryhtyä toimiin Kreikan irrottamiseksi euroalueesta. Tarvitaan mahdollisimman hallittu ja laaja velkasaneeraus, paluu vanhaan valuuttaan drakmaan ja devalvaatio. Tämä ei ole helppo tie, ja varmasti siinäkin EU:n apua tarvitaan, mutta se antaisi Kreikalle uuden alun ja muu euroalue pääsisi eroon painavimmasta kiviriipastaan.

Markkinoilla on jo varsin hyvin varauduttu Kreikan ajautumiseen täydelliseen selvitystilaan. Siitä tuskin enää seuraisi sellaista eurooppalaista talouskatastrofia kuin vielä vuosi tai kaksi sitten olisi saattanut tullakin. Jos vanhaa "lainoita ja leikkaa" -linjaa jatketaan, kriisi jatkuu ja ongelmien ratkaisu vain siirtyy myöhemmäksi. Tässä hengessä yhä useampi talousasiantuntija asiaa nykyään myöskin arvioi. Myös EU:n talouden veturin Saksan sisäministeri arvioi viikonvaihteessa asiaa aivan tähän tapaan. Kreikalle pitää etsiä uusi tie.

Kreikan roikottaminen eurossa lisää riskiä taudin leviämisestä myös muihin maihin, kuten Italiaan ja Espanjaan. Viime viikonvaihteen G20-kokouksessa vaadittiin jo uusia toimia tämän ehkäisemiseksi. Esille on nousemassa pysyvän vakuusrahaston kapasiteetin tuntuva nostaminen sadoilla miljardeilla euroilla, ja sehän tietäisi jälleen myös Suomen vastuiden kasvattamista. Tälle tielle ei näytä tulevan loppua. Jossain vaiheessa on laskujen maksamisen aika. Kuinka suurta taakkaa muiden veloista haluamme olla kantamassa? Olisiko piikki jo aika laittaa kiinni?

Suomen ja Kreikan vakuussopimuksella piikki ei ole mennyt kiinni. Parhaimmillaankin se kattaa vain osan kasvavista vastuistamme. Täydet vakuudet nämä eivät ole eivätkä konkreettiset.

Arvoisa puhemies! Vakuudet eivät myöskään ole ilmaisia. Hallituksen vakuushehkuttelun sijasta olisikin tärkeää kuulla, mikä on vakuuden todellinen hinta Suomelle. Vakuuksien vaatimuksena oleva EVM:n pääomittaminen kertarysäyksellä aiheuttaa korkotappion Suomelle. Mikä on sen suuruus? (Miapetra Kumpula-Natri: EVM maksaa korkoa!) Tuleeko vakuuksista Suomelle myös joitain muita kustannuksia, joita ei ole kerrottu? Kuinka paljon on maksanut itse vakuussopimuksen teettäminen juristeilla? Kuka sen laskun maksaa? Olen näitä asioita kysynyt myöskin valtiovarainministeriön virkamiehiltä, mutta ainakaan toistaiseksi en ole saanut näihin kysymyksiin vastausta. Odotan.

Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan voi todeta, että tällä nyt hyväksyttävällä paketilla ostamme vain aikaa ja pitkitämme tuskaa niin Kreikassa kuin muuallakin euroalueella. Nyt on valittava toinen tie. Sen vuoksi kannatan edustaja Pekkarisen epäluottamuslause-esitystä.

Oras Tynkkynen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tiedonannossa todetaan, että on seurattava tarkoin ohjelman sosiaalisia vaikutuksia, ja seuranta on varmaan ihan järkevää. Vaikutukset kyllä jo tiedetään aika lailla etukäteen. Ohjelmaan kuuluu minimipalkkojen leikkaaminen viidenneksellä, nuorten palkkojen leikkaaminen peräti kolmanneksella, eläkkeitä leikataan, lääkekustannuksia leikataan, investointeja leikataan. Kyllä nämä seuraukset tiedetään etukäteen: sosiaalisten ongelmien kasvu ja köyhyyden lisääntyminen.

Talouskriisin maksattaminen köyhillä ja pienituloisilla on aina eettisesti ongelmallista myös silloin, kun vaihtoehdot ovat vähissä, niin kuin Kreikan tapauksessa tietysti on, mutta pienituloisiin kohdistuvat säästöt ovat ongelmallisia myös Kreikan tulevaisuudennäkymien kannalta. Kun liinat vedetään kiinni, se on omiaan pikemminkin suitsimaan kuin vauhdittamaan kasvua. Silloin on tietysti paikallaan kysyä, miten Kreikka oikein nousee kuopan pohjalta. Mitkä ovat ne Kreikan uuden kasvun elementit? Matkailun varaan lasketaan aika paljon, mutta se tuskin yksin riittää. Niin kuin keskustelussa on todettu, Kreikan vientiteollisuus on kovin heiveröinen. Maataloudenkin merkitys on aika vähäinen kansantalouden kannalta. Korkean osaamisen tietotaloudesta Kreikasta ei juurikaan löydy merkkejä, ja vähän epäilen tämän tiedonannonkin perusteella, että Kreikan uuden kasvun eväät ovat aika vähissä, ja sen miettimiseen meidänkin kannattaa ehkä jossain vaiheessa käyttää hieman enemmän aikaa, jos ja kun haluamme, että Kreikka tosiaan tästä nykyisestä kriisistään selviää.

Kreikan pelastamisessa liikutaan jo kipurajoilla, niin kuin tämänkin päivän keskustelu hyvin osoittaa. Euromaiden sekä kyky että halu osallistua Kreikan talouden pelastamiseen alkaa olla loppumaisillaan. IMF:n sitoumukset ovat jo nykyisellään huomattavan suuria. Mahdollisuudet kasvattaa niitä tulevaisuudessa ovat hyvin niukat, ja kuitenkin Kreikka on vielä verraten pieni kansantalous.

Tiedonannossa ei oteta kantaa siihen, eikä se tähän tiedonantoon suoraan varmaan kuulukaan, mitä sitten tehdään, jos tulevaisuudessa vastaan osuu talouskriisi, jonka kohteena on merkittävästi suurempi kansantalous. Nyt kaavaillut ja rakennellut järjestelmät, EVM, IMF:n operaatiot, eivät välttämättä tulevaisuudessa riitä tällaisissa tapauksissa, ja jossain vaiheessa meidän kannattaa palata myös tähän kysymykseen. Kreikan pelastamisesta toivottavasti vielä selvitään. Mitä tehdään, jos kriisi on tulevaisuudessa merkittävästi isompi?

Edustaja Soini keskustelussa kysyi, miksi jotkin maat eivät osallistu pelastusoperaatioon, ja siihen kai lyhyt vastaus on sellainen ilmiö, jota kutsutaan yhteismaiden ongelmaksi. Kaikki maat hyötyvät siitä, jos Kreikan kriisin ratkaisussa onnistutaan. Kaikki maat, niiden taloudet, joutuvat maksamaan, jos Kreikka ajautuu holtittomasti kaoottiseen tilaan ja talous romahtaa. Siis pelastusoperaation hyödyt, jos se onnistuu, jakaantuvat kaikille, mutta sen operaation riskit kertyvät ainoastaan siihen operaatioon osallistuville maille, ja tällöin tietysti maiden itsekkäässä intressissä on toivoa, että kaikki muut mielellään osallistuvat operaation rahoittamiseen, mutta kunhan nyt itse ei tarvitse sitä tehdä. Mutta tällainen osallistumisen välttely kannattaa vain ja ainoastaan niin kauan kuin voi luottaa siihen, että joku muu kuitenkin tulee ja tilanteen pelastaa. Itse ajattelen, että on suoraselkäistä Suomelta olla ratkaisemassa tätä kriisiä, osallistua operaatioon eikä vältellä vastuuta ja yrittää tietysti saada mukaan mahdollisimman laajat joukot sekä euroalueelta että IMF:n kautta että muutenkin mahdollisuuksien mukaan mahdollisimman moni.

Edustaja Soini viittasi myös puheenvuoroissaan useaan otteeseen Islannin tapaukseen. Islantihan valitsi pankkisektorin romahdettua aika harhaoppisen reitin. Moni talousasiantuntija piti sitä siinä tilanteessa huonona ratkaisuna. Islanti ei lähtenyt pelastamaan pankkeja, maa asetti rajoituksia pääomien viennille, leikkausten sijaan jopa parannettiin kaikkein heikoimpien asemaa yhteiskunnassa, ja tämä aika laajalti silloin, kun Islanti nämä päätökset teki, tuomittiin kansainvälisesti, mutta moni on tullut myöhemmin toisiin aatoksiin. Itse asiassa jopa Kansainvälinen valuuttarahasto IMF on arvioinut uudelleen Islannin valitsemaa tietä, ja esimerkiksi IMF:n johtaja Nemat Shafik poimii tästä Islannin tapauksesta kolme opetusta vastaavia tilanteita varten.

Ensinnäkin, kun mailla on kirkas oma strategia talouden suunnasta, silloin myös muiden on helpompi osallistua maan tukemiseen.

Toiseksi, monipuolisesta keinovalikoimasta, siis sellaisesta keinovalikoimasta, joka sisältää muitakin kuin oikeaoppisia työkaluja, on todennäköisesti tällaisissa vaikeasti ennakoitavissa talouskriisitilanteissa apua.

Kolmantena, Islanti näytti esimerkkiä siinä, että se säilytti ja jopa vahvisti hyvinvointivaltiota, vaikka se samaan aikaan taisteli talouskriisin keskellä.

Jos Kansainvälinen valuuttarahasto IMF vetää tästä Islannin kriisistä tällaiset johtopäätökset, niin kyllä sitä kannattaa miettiä aika tarkkaan, onko siitä jotain opittavaa myös Kreikan tapauksessa.

Jyrki Yrttiaho /vr:

Arvoisa herra puhemies! On uskomatonta, että hallituspuolueiden koko aatteellinen kirjo on onnistunut omaksumaan yhden vaihtoehdon: uusliberalistisen opin, kokoomuksen politiikan. Täällä on apinan raivolla toistettu, että muuta vaihtoehtoa ei ole. Ammattiyhdistysmiehenä minun on aina muistutettava, että kaikissa oloissa on olemassa työväen, palkansaajien ja vähävaraisten ihmisten eduista lähtevä vaihtoehto.

Nyt Kreikasta yritetään tehdä Suomen hallituksen suosiollisella avustuksella ennakkotapaus ja malli siitä, miten finanssikriisin laskut laitetaan työväen ja vähävaraisten ihmisten maksettavaksi. Sama on askelten kaiku niin Kreikassa kuin täällä Suomen hallituksen maaliskuun budjettikehysriihessäkin. Samalla kriisiä käytetään poliittiseen hyökkäykseen työväen ay-oikeuksia vastaan ja itse asiassa demokratiaa vastaan, yksityistämiseen ja valtavaan tulonsiirtoon suurpääoman hyväksi. Asialla ovat samat finanssipääoman, Euroopan unionin ja hallitusten edustajat, jotka ovat syypäitä kriisiin ja jotka ovat velkapolitiikan arkkitehteja ja hyötyjiä.

Puhemies! Hallituksen tiedonannossa pidetään välttämättömänä, että Kreikka omaksuu mahdollisimman yksituumaisesti nurkumatta niin sanotun sisäisen devalvaation politiikan. Monen kauden europarlamentaarikko ja eturivin talousmies Esko Seppänen kirjoitti ja puhui jo ennen Suomen liittymistä Euroopan rahaliittoon ja euroon yhteisen valuutan kriisiytymisestä, sen mahdollisuuksista ja seurauksista. Hän varoitti myös sisäisen devalvaation politiikasta, massatyöttömyydestä, sosiaaliturvan ja palkkojen leikkauksista, kansan kurjistamisesta, julkisen omaisuuden, yritysten ja palveluiden yksityistämisestä. Kaikki nämä yhdessä raunioittavat reaalitalouden ja hävittävät vähätkin näköalat. Nyt Seppänen toteaa tuoreessa blogissaan: "EU tekee samat virheet kuin teki aikanaan Ahon hallituksen Suomi. Se ei selviä ulos rahansa kriisistä sillä sisäisen devalvaation politiikalla, joka toimii kuin neutronipommi; reaalitalous tuhoutuu ja jäljelle jäävät maksamattomat velat" — ja kurjistettu kansa.

Vasenryhmä ei tue vaan tuomitsee Suomen hallituksen osallistumisen tähän politiikkaan, jolla poljetaan kreikkalaisten demokraattisia oikeuksia ja leikataan palkkoja jopa puoleen kriisiä edeltäneestä tasosta. Leikataan rajusti sosiaaliturvaa, yksityistetään julkisia palveluja, lisätään työttömyyttä ja köyhyyttä. Hämmästelen, että vasemmistopuolueet hallituksessa voivat allekirjoittaa tällaisen tiedonannon.

Arvoisa herra puhemies! Huomenna karkauspäivänä eurooppalainen ammattiyhdistysliike osoittaa mieltä liittovaltiokehityksen tiivistämistä ja ylikansallista budjettikurin sanelua vastaan. Se on laman syventämisen politiikkaa. Eurooppalainen EAY haluaa lähettää vahvan viestin Euroopan päättäjille: Nyt riittää, vaihtoehtoja kuristuspolitiikalle on olemassa. Meidän on laitettava työllistäminen ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus kaiken edelle.

Budjettikurista ja kurjistamisesta on tullut Euroopassa virallinen lääke maanosan talouskriisille. Sama politiikka ulotetaan koko euroalueelle. Nyt kielletään kaikki muut vaihtoehdot.

Arvoisa puhemies! Haluan tässä kannattaa edustaja Mustajärven lausumaesitystä.

Jaana Pelkonen /kok:

Arvoisa puhemies! Vaikka joillekin edustajille asia saattaa jälleen kerran tulla yllätyksenä, emme elä tämän päivän Suomessa sisäänpäin käpertyneinä Euroopan nurkalla vaan yhteisen talousalueen sisällä. Alueen maiden taloudellinen keskinäisriippuvuus vaatii tiivistä yhteistyötä niin myötä- kuin vastamäessä. Nopean talouskasvun aikana hyödyimme euroalueen toimivista markkinoista. Nyt vaativimpina aikoina emme voi lyödä hanskoja tiskiin. Nostamalla kädet pystyyn eivät ongelmat katoa ympäriltämme, päinvastoin.

Suomen hyvinvointi ja rikkaus perustuu pitkälti vientiin. Siksi, jos talous muualla pysähtyy, on se myös meidän ongelmamme. Yhdysvalloista syksyllä 2008 alkanut finanssikriisi ja sitä seurannut lama aiheuttivat meille Suomen Pankin laskelmien mukaan jopa 40 miljardin euron veromenetykset. Kun asettaa tuon konkreettisen 40 miljardin verotulojen menetyksen rinnakkain huomattavasti pienempien, tiukan ehdollisten lainojen ja takausten kanssa, voi ymmärtää, miksi Kreikan lainojen takaukset ovat välttämättömiä. Näin estetään yhteiskunnallisen sekasorron syntyminen Kreikassa ja taloudellisen kaaoksen syntyminen Euroopan unionissa.

Arvoisa puhemies! Jo Kreikan ensimmäinen sopeutusohjelma edellytti mittavia toimenpiteitä maan talouden, sen rakenteiden ja hallinnon tervehdyttämiseksi. Vaikka uudistuksia on saatu käyntiin ja lainsäädäntöön on tehty muutoksia, tuloksien heijastuminen Kreikan talousluvuissa vie aikaa. Samalla on kuitenkin käynyt selväksi, että ohjelman edellyttämiä toimia ei ole kaikilta osin toteutettu. Tähän muut euromaat ovat täysin oikein puuttuneet. Vapaamatkustajuutta ja vastuutonta taloudenpitoa ei Euroopassa tule enää sallia.

Mistään hyväntekeväisyydestä ei Kreikan takauspäätösten yhteydessä kuitenkaan ole kyse. Suomi ei ole lainaamassa Kreikalle senttiäkään. Sen sijaan takaamme Euroopan rahoitusvakausvälineen ottaman lainan yhdessä muiden euromaiden kanssa. Toki myös lainatakaukseen sisältyy riskejä tappiosta. Suomen riskejä pienentävät kuitenkin olennaisesti vakuudet, jotka Kreikka Suomelle antaa.

Yhtä lailla tärkeää on huomata lainoittajan asettamat erittäin tiukat ehdot uuden pelastuspaketin yhteydessä sovituille Kreikan takauspäätöksille. Ehtoihin sisältyy muun muassa suuria rakenteellisia uudistuksia sekä luotottajien entistä suurempaa kontrollia Kreikan taloudenhoidosta. Yksityisen sektorin osallistumista Kreikan pelastamiseen kuvaa puolestaan maan velkojen uudelleenjärjestäminen niin, että yksityiset sijoittajat todellakin menettävät jopa yli puolet saatavistaan. On koko Euroopan tulevaisuuden kannalta välttämätöntä, että Kreikalle on näillä toimilla saatu aikaiseksi uskottava ohjelma, jonka tarkoituksena on palauttaa maa velkakestävälle uralle.

On selvää, ettei ohjelmaan myöskään ryhdyttäisi, ellei sitä olisi mahdollista käytännössä toteuttaa. Ei yksikään euromaista halua heittää rahojaan hukkaan, vaan toimii niin, että huolehtii kussakin tilanteessa parhaaksi katsomallaan tavalla kansalaistensa eduista. Tästä näkökulmasta on olennaista huomata, että muiden euromaiden Kreikasta kannettavaksi tuleva taloudellinen riski asettuu edelleen hyväksyttäväksi katsotulle tasolle suhteessa vaihtoehtoisista kokonaisskenaarioista aiheutuviin riskeihin.

Tulevaisuuden kauhukuvien viljelemisen sijaan ensisijaista on nyt kääntää markkinatoimijoiden perusnäkemys Kreikan tulevaisuudesta myönteiseksi, niin että spekulaatiot maksukyvyttömyydestä, eurosta eroamisesta ym. loppuvat ja Kreikka voi palata markkinoille. Vain näin vältämme Suomen hyvinvoinnille välttämättömän viennin dramaattisen pysähdyksen, talouskasvun hidastumisen ja verotulojen romahtamisen. Onneksi toimiin on jo ryhdytty.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Näissä oloissa ja toimintaympäristössä nyt syntynyt Kreikan toisen tukipaketin sopimus on hyväksyttävissä. Tärkeää tässä suunnitelmassa on tietenkin moni asia, mutta kyllä Suomen kannalta ensiarvoisen tärkeää on, että vakaus säilyy ja meidän vientimme turvataan. Tämä vakaus ja viennin mahdollisuuksien turvaaminen ovat parasta turvaa suomalaisille ja Suomelle.

Neuvotteluissa löydettiin myöskin sijoittajille vastuuta enemmän, mikä on erinomaisen hyvä asia ja johon sosialidemokraatit ovat koko ajan omaa toimintaansa painottaneet, eli tämäkin osa tästä tällä kertaa toteutuu. Kirkkaana tavoitteena Suomelle on ollut, että nämä haavoittuneet, jota sanaa valtiovarainministeri Urpilainen käytti, selviävät ja tällainen Suomelle erittäin tuhoisa eurooppalainen lama vältetään — viittaan vaan tuohon edellä sanomaani viennin mahdollisuuksien turvaamiseen — ja näin myös on menetelty. Lisäksi tämä takausosuus — ja jo tässä yhteydessä haluan korostaa sitä, että rahaahan tässä ei liiku vaan takauksia — jolla nämä veronmaksajien vastuut myöskin rajataan, on neuvotteluissa myöskin saatu aikaiseksi, mikä on erinomainen asia. Ainahan voi, niin kuin tässäkin tapauksessa, ainakin kahdesta pahasta valita sen pienemmän pahan, ja minun mielestäni tässä on valittu se. Ei laskettu Kreikkaa kaatumaan, mahdollisesti euroaluetta ainakin joltain osin hajoamaan, mikä olisi ennusteiden mukaan mahdollisesti aiheuttanut tosi suuria tuhoja. Muun muassa sveitsiläinen pankki on viime syksynä loihenut lausumaan tutkittuaan asiaa, että jos euroalue hajoaa, niin ensimmäisenä vuonna bruttokansantuote sellaisissa maissa kuin Suomi tippuu jotain 20 prosentin luokkaa ja sitten, kuten Kreikassa, jopa 50. Haluan tässä yhteydessä sanoa sen, että Suomessa 08-lamassa bruttokansantuote tippui 8 prosenttia, ja kaikki muistavat, minkälaista tuhoa se teki. Eli tämä hitaan toipumisen tie, joka tässä on valittu, minun mielestäni on aivan oikea tie.

Jokaisen maan toki pitää kantaa vastuu omista tekemisistään, ja Kreikan pitää tässä tilanteessa ja olisi todella kauan aikaa sitten jo pitänyt laittaa kuriin korruptio ja harmaa talous, jotka myöskin ovat syöneet Kreikan kansantaloutta todella, todella paljon. Suomen lisäksi monet, käytännössä kaikki, Euroopan maat, EU-maat, alkavat olla kohtuullisen täynnä esimerkiksi Kreikkaa ja muita vastuuttomia maita, jotka eivät omaa talouttaan ole hoitaneet kunnolla, ja kyllä siinä varmasti nyt kuljetaan niillä kalkkiviivoilla, että seuraava tukipaketti voi olla todella sitkeässä, ja näin täytyy tietenkin olla.

Kaikesta tästä kurimuksestahan kärsii tavallinen kreikkalainen, joka siihen kaikkein vähiten syyllinen on, ja minä olen täysin tyytyväinen siihen, että kun tämä paketti saatiin neuvoteltua noine edellä mainittuine reunaehtoineen, niin me emme aiheuta nyt käytännössä kreikkalaisille eutanasiaa, johon tässä hallitsemattomassa konkurssissa olisi menty. Ihan lopuksi haluan todeta vielä toiseen kertaan sen, että tässä uudessa paketissa on myös se erinomainen asia, että Suomesta ei lähetetä rahaa vaan kyseessä ovat vakuudet.

Kauko Tuupainen /ps:

Arvoisa puhemies! Virheitä on vuosien saatossa tehty, kuten valtiovarainministerikin tuossa alkuillasta totesi.

Vähän taustaa. Ensimmäinen virhe oli Kreikan hyväksyminen Emun eli Euroopan talous- ja rahaliiton jäseneksi. Kun Emu perustettiin 1992, niin silloin oli tärkeää, että saadaan mahdollisimman monta Euroopan maata Emun jäseneksi — niinkään ei kiinnitetty huomiota siihen, minkälainen taloudellinen tilanne oli tässä uudessa mahdollisesti jäseneksi liittyvässä maassa, ja muun muassa Kreikan, kuten tiedetään, tilinpäätökset, taseet ja muut oli laadittu suurella vääryydellä ja viekkaudella, mutta siitä huolimatta Kreikka hyväksyttiin jäseneksi.

Toinen virhe oli se, että Kreikan annettiin elää vuosia kuin pellossa. Asia tiedostettiin, mutta mitään järkevää ei tehty asiaintilan korjaamiseksi. Kreikan ensimmäinen tukipaketti, 45 miljardia, hyväksyttiin maaliskuussa 2010. Päätöksen tekivät EU:n huippukokous ja euroryhmä. Euroryhmä kasvatti Kreikan tukipakettia toukokuussa 2010 tehdyllä päätöksellä 110 miljardia euroa, kun kävi selväksi, ettei Kreikka selvinnyt ensimmäisen tukipaketin avulla. Näistä molemmista tukipaketeista oli euromaiden osuus 110 miljardia euroa ja IMF:n, kansallisen luottojärjestön, osuus loput eli 45 miljardia euroa. Nyt ollaan tukemassa Kreikkaa vielä 130 miljardilla eurolla. Mielestäni nyt pitäisi kellojen soida niin Suomen hallituksessa kuin Brysselissäkin.

Arvoisa puhemies! Minua ihmetyttää entisenä tilintarkastajana tässä EU:n hulttiomaiden kriisissä kaksi asiaa. ERVV eli suomeksi Euroopan rahoitusvakausväline on eurovaltioiden kesäkuussa 2010 perustama luxemburgilainen osakeyhtiö, jonka osakkaina ovat EU-maat, Suomi mukaan lukien. Tämä osakeyhtiö, siis ERVV, hankkii rahoituksen markkinoilta, ja jäsenvaltiot takaavat lainat, joilla rahoitetaan talouskriisiin joutuneita maita.

Tuossa äsken todettiin, että kansanedustajalla on rajaton tiedonsaantioikeus. Minua ihmetyttää se, että vaikka Suomi on yhtiön osakas, Suomella ei ole käytettävissä osakassopimusta eikä yhtiöjärjestystä. Tämä on tärkeätä sen vuoksi, että kun nyt on todettu, että EU-maat rikkovat systemaattisesti Maastrichtin sopimuksen määräyksiä, ja haluaisin tarkistaa — niin kuin totesin, entisenä tilintarkastajana — noudatetaanko tässä tilanteessa tämän kyseisen luxemburgilaisen osakeyhtiön yhtiöjärjestystä. Tiedätte varmaan, että yhtiöjärjestyksen 2 §:ssä on maininta kyseisen yhtiön toimialasta. Edelleen siitä selviää, koska pidetään yhtiöjärjestyksen mukaiset kokoukset, montako jäsentä valitaan hallitukseen ja montako tilintarkastajaa jnp. Näitä haluaisin selvittää, mutta kun olen sitä pari kertaa valtiovarainvaliokunnan puheenjohtajalta kysäissyt, hän sanoi, että semmoinen on olemassa Brysselissä ranskankielisenä, mutta jostain syystä kuitenkaan minä en ole sitä haltuuni saanut. Toivoisin, että arvoisa puhemieskin voisi vaikuttaa tähän, että kansanedustaja saa pyytämiään papereita ja mielellään vielä suomen kielellä.

Toinen ihmettelyni perustuu siihen, miksi me edelleen luototamme suoritustilassa olevaa Kreikkaa. Jos Kreikan velka, niin kuin alkuillasta olen todennut, on 160 prosenttia bkt:sta, bruttokansantuotteesta, on se liian paljon, kun verrataan sitä Suomen vastaavaan lukuun eli 44,5 prosenttiin. Jos Kreikalla on velkaa 300 miljardia euroa, ei se nykymenolla selviä edes velkojen koroista ilman ulkopuolista apua. Miksi? Siksi, että jos korkoprosentti olisi niinkin alhainen kuin 2 prosenttiyksikköä, olisivat korkomenot vuodessa 6 miljardia euroa eli tuplasti enemmän kuin Kreikan kaavailemat vuosittaiset menojen kiristykset. Apupaketit, joita on myönnetty ja joita ollaan myöntämässä, menevät, kuten on todettu tässäkin salissa, vanhojen lainojen maksuun Saksan ja Ranskan pankeille.

Mielestäni EU:n pelastamisen avaimet ovat suurvaltojen, Saksan ja sitä peesaavan Ranskan, molempien maiden käsissä. Jos Saksa suostuisi tinkimään vaihtotaseen ylijäämästään muiden EU-maiden hyväksi, olisivat EU:n asiat merkittävästi paremmin — tähän ei Saksa kuitenkaan suostu. Rahoitusmarkkinat uneksuvat Taloussanomien kertoman mukaan siitä, että EU:n veloissa siirrytään yhteisvastuuseen.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi. Nykymenolla joudumme tilanteeseen, joka johtaa kohti liittovaltiota. Puhutaanko tulevalla vuosikymmenellä valtiosta, jonka nimi on United States of Europe eli Yhdistyneet Euroopan valtiot, lyhennys USE, sen aika näyttää.

Kannatan edustaja Soinin tekemää esitystä.

Johanna  Karimäki  /vihr:

Arvoisa puhemies! Meillä on tarjolla kaksi huonoa vaihtoehtoa. Emme tiedä, kumpi käy kalliimmaksi: Kreikan konkurssi vai tehohoidon jatkaminen. Kreikan maksukyvyttömyyden seurauksena voi olla vaikeasti hallittava rahoitusmarkkinahäiriö koko euroalueella.

Kreikalta vaaditaan isoja rakenteellisia uudistuksia, kuten toimia eläkkeiden ja työvoimakustannusten leikkaamiseksi. Jo ensimmäisen paketin yhteydessä sovittu Kreikan valtion omaisuuden yksityistämisohjelma on toteutettava. Kreikan on myös vahvistettava sähkön- ja energiantuotantoaan ja uudistettava uusiutuvan energian tukimuodot. On käsittämätöntä, ettei Kreikka ole hyödyntänyt aurinkoenergiaa. Kreikassa ei ole karkeasti sanottuna juuri mitään omaa teollisuutta. Turismi on tärkeä tulonlähde, mutta kuinka sen käy, jos kansa mellakoi? Harmaa talous ja korruptio on saatava maassa loppumaan. Talouden tilastointia on tarkkailtava, sillä Kreikan tilastojen vääristely johti ongelmien peittelyyn.

Arvio Kreikan velkakestävyydestä eli siitä, voiko maa päästä velkasaneerauksen ja lisätuen avullakaan jaloilleen, on tekeillä IMF:n toimesta. Kreikalla erääntyy 15 miljardin laina jo maaliskuussa, ja ilman tätä lisätukea Kreikka menisi konkurssiin. Kreikan talousnäkymät ovat todella synkät ja alijäämä mittava. Vakavien ongelmien korjaaminen vaatii pitkän ajan, eikä kreikkalaisten poliitikkojen vastuunpakoilu ole herättänyt luottamusta.

EU:ssa sovittuun tukipakettiin sisältyy Kreikan velkajärjestely ja yksityisten velkojien velan puolittaminen, jolloin sijoittajat saavat tilalle vähäriskisempiä papereita. Eli jos Kreikka ajautuu totaaliseen maksukyvyttömyyteen, yksityiset sijoittajat voittavat. Muutenhan ne eivät olisi suostuneet järjestelyyn. Yksityissijoittajat saavat myös yhteensä 30 miljardin käteiskorvauksen kannustimena, joka sisältyy tähän Kreikka-pakettiin. Kreikan pankkien pääomittamiseen on varattu peräti 49 miljardia euroa. Troikan eli IMF:n, komission ja EKP:n on vahdittava tuen käyttöä. Pankkien omistajien ja sijoittajien on kannettava oma vastuunsa. On tärkeää, että Kreikka säätää lait ongelmapankkien tehokkaaksi uudelleen järjestelyksi.

Arvoisa puhemies! Kriisiin liittyy sekä kriisimaiden ylivelkaantuminen että pankkisektorin kriisi. Pankkien pääomapuskureita lisätään tämän vuoden aikana EU:ssa yhteisesti sovituin toimin, koska pankkien vakavaraisuus on edelleen uhattuna. EU-maat sopivat lokakuussa, että 70 tärkeää eurooppalaista pankkia kasvattaa tilapäisesti ydinvakavaraisuutensa tasolle, joka on yli kaksinkertainen nykyiseen minimitasoon verrattuna. Euroopan pankkiviranomainen laskee, että pankkien pitää kerätä uusia pääomia 106 miljardia euroa ensisijaisesti markkinaehtoisesti yksityisiltä sijoittajilta sekä kasvattaa pääomiaan pidättäytymällä osinkojen ja bonusten maksamisesta. Jos pankki ei saa markkinaehtoista rahoitusta, se voi saada vastikkeellista pankkitukea kotivaltioltaan.

Talousvaliokunnassa on kuultu laajasti asiantuntijoita. Suomalaiset pankit eivät talousvaliokunnassa saamamme tiedon mukaan tarvitse lisäpääomia eikä suomalaisilla sijoittajilla ole merkittäviä saatavia Kreikan joukkolainoissa. Suurimmat saatavat ovat ranskalaisilla, saksalaisilla, kyproslaisilla ja belgialaisilla pankkikonserneilla. Talousvaliokunnassa on kuultu, että Suomen Pankin pääomat ja varaukset riittävät kattamaan nykyiset riskit. Suomen Pankki on vahvistanut puskureitaan järjestelmällisesti viime vuosina. Suomen Pankin vastuisiin sisältyy EKP:n toimia. EKP on käyttänyt velkakirjojen ostoon yli 200 miljardia euroa, joista Suomen Pankin osuus on yli 3 miljardia. Suomella on vastuita myös IMF:n maksuosuuksien kautta. Suomen valtion kokonaisvastuut on valiokuntien vaatimuksesta selvitetty. On tärkeää, että meillä on kokonaiskuva vastuista ja riskeistä.

Hallituksen tiedonannon mukaan Suomen takausten kokonaismääräksi korkoineen ja kuluineen sekä 65 prosentin ylitakauksineen tullee yli 6,6 miljardia euroa. Kreikan ohjelman rahoitus on lainaa, joka Kreikan on maksettava takaisin. Kreikan ensimmäinen tukipaketti oli suoraa lainaa Kreikalle. Tämä toinen taas annetaan ERVV:n kautta. Vastuu tässä toisessa ohjelmassa on takauksia ERVV:lle. ERVV-järjestelyihin liittyy myös riskejä, muun muassa ylitakaus eli vivuttaminen lisää riskiä.

Suomi saa vaatimansa vakuudet ohjelman pääomalle, 2,25 miljardia. Vakuuden alkupääoma on 0,9 miljardia, jonka on ajateltu kasvavan sijoitusketjussa 2,25 miljardiin. Suomi saa Kreikan valtion papereita vakuutena. Monimutkaisen järjestelyn kautta ne vaihdetaan vähäriskisempiin papereihin eli korkeimman luottoluokituksen valtioiden velkakirjoihin.

En ole täysin vakuuttunut siitä, miten operaatio onnistuu. Järjestelmä on monimutkainen myyntiketju. Haittana on se, että joudumme maksamaan EVM:n pääoman osuutemme kerralla emmekä viidessä erässä, kuten muut maat. Jos Kreikka jättää maksamatta ERVV:ltä saamansa lainat, erillistilillä olevat arvopaperit toimivat vakuutena. Vakuuden saisi vuosien päästä. Oletuskorko vakuuden kasvulle on 3 prosenttia 30 vuoden kuluessa. Vakuussopimus ei ole julkinen osapuolena olevien kreikkalaisten pankkien vaatimuksesta.

Arvoisa puhemies! Kannattiko Kreikan tukeminen vielä tässä vaiheessa, sen aika näyttää.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Miten tässä kävikään näin? Noin 80 miljardin velkataakan kantava Suomi on mukana muiden velkaantuneiden maiden kanssa auttamassa toisia velkaisia. Lainaa on Kreikalle annettu 1 miljardi, takausvastuita tulee 6,6 miljardia. Kreikalle annetut lainat ja takaukset nousevat näin 8 miljardiin, joka on lähes 20 prosenttia valtiomme tuloista. Nämäkin ovat osatotuus, koska vastuitamme nostavat muun muassa IMF:n osuudet, Islannin ja Latvian lainat, Portugalin ja Irlannin tuet, ERVV:n kautta sekä keskuspankin kautta tulevat vastuut.

Uskonko, että tämä päätös auttaa? Ensimmäisellä Kreikka-paketilla piti pystyä patoamaan kriisi. Huolimatta paketista kriisi laajeni Irlantiin, Portugaliin, Italiaan ja Espanjaan. Lisäksi tämänkään paketin ei uskota auttavan Kreikkaa. Samalla tiedetään, että iso paine kohdistuu Italian ja Espanjan erääntyviin velkoihin. Näitä on vuonna 2012 yhteensä 450 miljardia. Tarkoittaako tämä sitä, että seuraavaksi Italia ja Espanja tulisivat autettaviksi, koska EVM:n kapasiteettia halutaan lisätä oleellisesti? Silloinhan Suomi kantaisi jäljelle jäävien maiden kanssa yhä suuremman taakan Etelä-Euroopan maiden veloista.

Tukipaketit ovat itse asiassa aika pieniä, kun katsotaan EKP:n toimia. EKP on ostanut kriisimaiden valtionlainoja ja rahoittanut matalalla korolla pankkeja 1 000 miljardilla eurolla. EKP onkin itse asiassa yksi syntipukeista kriisiin. EKP on vuosia ottanut selvästi ylivelkaantuneiden maiden velkakirjoja vakuuksiksi ilman tarkempaa arviointia.

Ratkaistaanko ongelmaa väärin konstein? Mielestäni osin kyllä. Alun perin Etelä-Euroopan maat eivät olleet valmiita euroon, mutta eivät ne sitä tänäkään päivänä ole. Suurin ongelma näillä mailla on heikko kilpailukyky, jota pyritään nyt parantamaan sisäisen devalvaation keinoin. Valitettavasti se ei riitä. Kreikan osalta vaadittaisiin 30—40 prosentin sisäinen devalvaatio. Juuri tämän vuoksi puheet, että Kreikka pärjäisi paremmin euron ulkopuolella, ovat perusteltuja. Kreikka tarvitsisi nyt käyttöönsä valuutta-aseen, tai sitten euron arvoa tulisi laskea vähintään parillakymmenellä prosentilla. Toisaalta siitä voisi myöskin koko Eurooppa hyötyä, vaikkakin siihen omat haittansa liittyvät.

Kysymys on myöskin siitä, voidaanko Kreikkaan luottaa. Enpä tiedä. Ensimmäisen lainaohjelman perusteella ei. Ohjelman eri kohdat kertovat karua sanomaa. Lähes jokaisessa ohjelman kohdassa on sellaisia sanoja kuin "osin", "joitakin", "osittain", "joissakin kohdin". Seuraavassa ohjelmassa ei saa antaa latin latia, ellei ohjelmaa noudateta täsmällisesti. On hyvä, että otetaan käyttöön sulkutili, jolla varmistetaan, että velat maksetaan ensin, ja sen jälkeen tulevat valtion laskut maksettavaksi.

Ketkä hyötyvät? Ensinnäkin sijoittajat ovat saaneet pääosan Kreikka-riskeistään kotiutettua. Käytännössä on käynyt niin, että veronmaksajat ovat ottaneet kontolleen lähes koko Kreikan valtion lainoittamisen. Hyötyjinä ovat olleet saksalaiset ja ranskalaiset pankit.

Ovatko euromaat paremmassa tilanteessa apupakettien jälkeen? Eivät. Muut EU-maat ovat selvinneet ja selviävät myös tänä vuonna paremmin, kun mittaamme bkt:n muutosta. Euromaille ennuste on miinus 0,3 prosenttia, kun euron ulkopuolisilla mailla se on 0 prosenttia. Mutta: supervelkaantuneet valtiot tarvitsevat selviytyäkseen alhaisia korkoja, joten korot pysyvät pitkään matalina. Matalat korot ovat velkaiselle taivaan lahja, asuntovelallinen kiittää.

Tukitoimien tarkoituksena on kriisin ratkaiseminen ja tulevien kriisien estäminen. Toimivatko järjestelyt lopulta, sen aika näyttää. Akuutit pelastustoimet ovat oma lukunsa. Selvää on, että millään toimilla ei poisteta talouskriisin perimmäistä syytä, joka on talouden moraalikato.

Ainoa todella kestävä tie olisi purkaa kaikki sellaiset aikojen saatossa muodostuneet rakenteet, jotka mahdollistavat yksityisten riskien siirtämisen veronmaksajien kannettavaksi. Rahoitussektorille on palautettava tappioiden ja konkurssin riski sekä normaali liiketaloudellinen varovaisuusperiaate. Tähän pääseminen ei ole helppoa, koska markkinat ovat niin perusteellisesti oppineet olettamaan, että valtiot kuitenkin tulevat aina hädän hetkellä ostamaan ylivelkaantuneet vapaiksi. Markkinat on opetettu siihen, että poliittisilla päätöksillä näin tehdään, ja poliittisilla päätöksillä ne pystytään myös opettamaan siitä pois. En väitä, että se olisi helppoa, mutta kyllä se on mahdollista. Se on meistä kiinni.

Lopuksi: En ole ihan varma, ovatko nyt saatavat vakuudet Kreikalta riittävät. Hallitusohjelmassa on hyvä periaate, että vakuudet tulee olla. Erittäin hyvä periaate. Kyse on siitä, että onko 2,2 miljardia riittävä vakuus 6,6 miljardille. Suomen vastuu ei saa nousta yksipuolisesti, jos väistyviä takaajia tulee. Silloin myös vakuuksien tulee nousta.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Mikä on Urpilaisen salainen paperi? Onko se se paperi, jonka pohjalta meidän pitäisi päättää lisätakuista Kreikalle? Miten hallitus voi vaatia eduskunnalta päätöksiä, jollei se kerro edes perusasioita? (Miapetra Kumpula-Natri: Perusasiat on kerrottu!) Minkälainen puhallus tässä on kysymyksessä? Käsi pitkällä ollaan ottamassa rahaa antamatta mitään, edes perustietoja, tilalle. Rahaa otetaan, vaikka kansa ei halua antaa. Joissakin piireissä sitä kutsutaan varkaudeksi tai ainakin anastukseksi.

Sinänsä hallitus on linjassa toimissaan. Se tekee kaiken muunkin salassa vastoin kansan tahtoa tai asiantuntijoiden lausuntoa. Muun muassa puolustusvoimauudistus on hyvä esimerkki. Kansa haluaisi säilyttää varuskunnat ja itsenäisen puolustuksen. Korkeat upseerit kertovat, että jos hallituksen linja toteutetaan ja jos sitä jatketaan, maahan tarvitaan ehkä Natoa avuksi ilmatilaan ja merelle. Mutta mitä tekee hallitus? Se tekee omat päätöksensä salassa kansalta ja salassa eduskunnalta. On aikoihin eletty, kun kansanedustajat joutuvat lukemaan tiedot hallituksen teoista tai aikeista sanomalehdistä.

Toinen esimerkki on kuntauudistus. Kunnat vastustivat. Sosiaali- ja terveyspuolelta kerrotaan, että resursseja, rahaa tai koulutusta ei tule enempää kuntauudistuksen myötä, vaikka niitä kaikkia maahan tarvittaisiin. Mutta mitä tekee hallitus? Käskee yhden ministerinsä ottamaan tussin käteen ja piirtämään kuntarajat uusiksi ja kertoo sen jälkeen kansalle, että rajat ovat hyvät.

Arvoisa puhemies! Kreikkaan on lahjoitettu rahaa ja näköjään lahjoitetaan lisää rahaa samaan aikaan, kun kansaa vaaditaan kiristämään vyötä vielä mahdollisesti jopa 5 miljardin edestä. Hallitus väittää, että Suomen vienti kaatuu, jos emme anna rahaa Kreikalle. Missä ovat laskelmat talouden kaatumisesta? Missä ovat ne kalvot, joilla osoitetaan, että Suomen teollisuus ja vienti kaatuvat, jos Kreikka ei saa Suomelta rahaa? Missä on selvitys Kreikan taloudenhoidosta? Missä on selvitys kreikkalaisten pääomapiirien toiminnasta ja mahdollisesta omien rahojen kiikuttamisesta suojaan Sveitsin pankkeihin tai meillekin viime aikoina niin kovin tutuksi tulleisiin veroparatiiseihin? Ja ennen kaikkea: missä on selvitys Suomen vakuuksista, mitä se saa, ihan selvällä suomen kielellä?

Täytyy toki mainita myös se, että hallituksen sisältä tuli viime viikonloppuna erittäin iloinen uutinen. Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen osoitti rohkeutta ja todellista vastuunkantoa kansan oloista esittämällä lisäveroja niille, jotka ansaitsevat yli 100 000 euroa vuodessa. Se oli selkärankainen teko, joka antoi osviittaa siihen, miten ja mistä rahaa on otettava tämän maan kuluihin ja mahdollisesti niihin kuluihin, mitä tarvitaan silloin, kun tehdään päätöksiä antaa muun muassa Kreikalle jotakin. Teko oli myös linjassa perussuomalaisten varjobudjetissa esittämän viidennen veroluokan kanssa. Mutta mitä tapahtui? Ensimmäiset ehättivät tuomitsemaan ylimääräisen ihokkaan antamisen palelevalle ennemmin kuin ministerin ehdotuksesta kertoneen lehden painomuste ennätti kuivua.

Arvoisa puhemies! Tässä salissa istuu 200 kansan valitsemaa naista ja miestä. Heitä kutsutaan yhteisellä nimellä "kansanedustajat". Minä kysyn: Miten me voimme edustaa kansaa, kun maassa on hallitus, joka tekee päätöksensä kuulematta kansaa ja kertomatta kansanedustajilleen kaavailemistaan päätöksistä? Miten me voimme edustaa kansaa, kun hallitus ei ota kansanedustajia mukaan valmistelutyöhön? Miten me voimme edustaa kansaa, kun hallitus päättää maan asioista sellaisten papereiden nojalla, mitä ei ole näytetty ensin kansanedustajille, saatikka tuotu tähän saliin?

Miten me voimme edustaa kansaa, kun hallitus antaa toimistaan meille selvityksen vasta lehdistössä? Sinänsä lehdistö on neljäs valtiomahti, ja hyvä lehdistö on myöskin hyvä vahtikoira, mutta jos lehdistö on hallituksen tiedotuskanava eduskunnalle, jotain on pahasti pielessä. Valta Suomessa kuuluu kansalle, ja sitä käyttää valtiopäiville kansanvaalilla valittu eduskunta. (Susanna Huovinen: Niin kuin tekee!)

Arvoisa puhemies! Olisi kohtuullista, että kansanedustajat saisivat tietää, mistä ja minkälaisilla ehdoilla he ovat asioista päättämässä. (Miapetra Kumpula-Natri: Luitko koko tiedonannon?)

Kannatan Timo Soinin ehdotusta siitä, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta.

Juha Sipilä /kesk:

Arvoisa puhemies! Olemme nyt päättämässä osaltamme 130 miljardin rahoituspaketista maalle, jonka luottoluokitus on juuri rankattu toiseksi alimpaan eli osittain maksukyvyttömäksi. Jos Kreikan pitäminen eurossa on ainoa vaihtoehto, nyt tehty paketti on kohtuullisen hyvä. Sijoittajavastuun toteuttaminen sekä jonkinlaiset vakuudet ansaitsevat tunnustuksen.

No, halutaanko Kreikka pitää väkisin eurossa? Olen toiminut pitkään pk-yritysten rahoituksen parissa. Matkan varrella on ollut onnistumisia, mutta virheitäkin on tullut tehtyä. Virheistä olen oppinut kantapään kautta. Huonon rahan perään ei kannata hyvää laittaa. Huonoa rahaa on se, mikä on aikanaan laitettu hyvällä suunnitelmalla, mutta suunnitelma ei ole toteutunut. Useimmiten ensimmäisen erän jälkeen laitettava uusi raha ei pelasta vanhaa, vaan uusikin raha menee Kankkulan kaivoon. Onnistumiset me kyllä kestämme, mutta virheistäkin pitää oppia. Omakohtaisesti tiedän, että se on tuskallista mutta lopulta hyödyllistä.

Vaikka omissa kokemuksissani on ollut onneksi monta nollaa vähemmän, se ei muuta ajatustani siitä, että olemme nyt tekemässä samaa virhettä. Lisämiljardien antaminen maksukyvyttömälle Kreikalle ei sitä pelasta. On vaikea myöntää, että tämä tie ei toimi. Ongelman siirtäminen eteenpäin lisärahoituksella on helppoa.

Vaihtoehtojakin on. Saksan sisäministeri tuli viikonloppuna julki samalla ajatuksella: Kreikan tulisi antaa irtaantua eurosta ja ottaa käyttöön oma valuutta. Meidän kannattaa ottaa tappiomme nyt eikä enää lisätä riskiä Kreikassa. Todellista johtajuutta tässä tilanteessa olisi se, että tosiasiat tunnustetaan ja annetaan Kreikan irtaantua eurosta.

Arvoisa puhemies! Kreikan tie uhkaa valitettavasti meitäkin. Jorma Eloranta jätti 15. helmikuuta raporttinsa työ- ja elinkeinoministeriölle. Raportin mukaan jotain on tehtävä ja nopeasti, mikäli haluamme säilyttää Suomen korkean elintason valtiona. Yhteiskunnallisen päätöksenteon ennustettavuus, pitkäjänteisyys, sisältö ja maan poliittisen järjestelmän kyky tehdä päätöksiä haasteellisessa taloustilanteessa vaikuttavat Elorannan mukaan tällä hetkellä enemmän kuin muutama vuosi sitten investointien suuntautumiseen.

Meidän kauppataseemme on alijäämäinen, t&k&i-investointien osuus bruttokansantuotteesta jää kauas hallitusohjelman tavoitteesta, ja ratkaisua kestävyysvajeeseen ei ole löytynyt. Hallituspuolueet eivät selvästikään ole löytäneet ainakaan vielä yhteistä säveltä vajeen pienentämiseksi.

Selvää kuitenkin on, että kansantalouteen tarvitaan lisää työtunteja. Velka maksetaan työtä tekemällä. Toivottavasti hallitus ottaa tämän linjakseen pikimmiten ja tekee konkreettisia toimia työtuntien lisäämiseksi kansantalouteen. Mallia voi hakea vaikkapa Ruotsin toimista.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Sipilän puheessa oli monta ilolla kuunneltavaa kohtaa. Arvostan kovasti, että oppositiopuolelta löytyy ääniä myös, joissa on analysoitu tilannetta ja annettu myös arvoa niille toimille, jotka hallituksen toiminnassa kiistämättä ovat olleet ansaitun kiitoksen väärttejä.

Siitä itse asiassa halusin puhua jo debatin aikana, että me teemme todella vaikeita päätöksiä ja miljardissa on todella monta nollaa. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun eduskunta keskustelee sekä Kreikasta, eurokriisistä, velkakriisistä että Suomen veronmaksajien vastuista ja siitä, mikä on vastuullisin, oikea tapa sekä Suomen kansantalouden kannalta että Euroopan kansantalouden kannalta. Mutta tämä ei ole valitettavasti ensimmäinen kerta, kun puolet yhteisestä ajasta, muun muassa debatista, käytetään vanhojen asioiden jänkkäämiseen ja semmoiseen ikään kuin täysin hedelmättömään "kuka teki mitäkin minä vuonna" -keskusteluun, kun meillä on edessämme erittäin hankala päätös, ja tästä olen edustaja Sipilän kanssa eri mieltä, kun hän väitti, että tuen maksamisen jatkaminen olisi helppo tapa siirtää vaikeita asioita eteenpäin.

Kun kuuntelin valtioneuvoston jäsenten puheenvuoroja täällä tänään ja kun lukee tätä erittäin huolella tehtyä selontekoa, niin mistään siellä ei huou käsitys siitä, että tämä on helppoa tai mukavaa tai että hallitus hakisi tässä ratkaisua siirtää vaikeita ratkaisuja eteenpäin. Kaikessa näkyy nöyryys sen ongelman suuruuden edessä. Kaikissa puheenvuoroissa näkyy myös se tosiasia, jonka toivoisin myös edellisen päähallituspuolueen keskustan riveistä paremmin kuuluvan, että Suomi euromaiden keskuudessa ei yksin sanele ratkaisuja. Hallituksen on löydettävä ratkaisu, jonka hyväksyvät myös muut euromaat ja monissa tilanteissa kaikki EU-jäsenmaat. Siinä todellisuudessa liikkuen niin edellinen kuin nykyinenkin hallitus on varmasti tehnyt parhaansa eikä varmasti ole kuvitellut, että miljardivastuiden ottaminen, olivat ne sitten suoria apuja tai takuita, olisi jotenkin helppo ratkaisu.

Minä olen seurannut näitä molempia päätöksentekotilanteita, sekä viime vaalikaudella että tällä, niin läheltä, että mielestäni on kohtuutonta kuvitella, että niin edellisessä kuin nykyisessäkään hallituksessa olisi yhtään jäsentä, joka tällaisten summien edessä ja tällaisten vastuiden edessä kokisi, että onpas helppo ratkaisu. Sen sijaan on monia, jotka ovat pitkään pohdittuaan, asiantuntijoita kuultuaan, aivan hyvin analysoineet tilannetta. Minusta se tilanne kiteytyy aika hyvin siihen, että tarjolla olevista, EU-maiden kesken yhdessä sovittavista päätöksistä tässä on tämän hetken tietojen mukaan parempi vaihtoehto kuin ne vaihtoehdot, joita täällä on esitetty.

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri Urpilainen puheensa lopussa viitoitti tietä tulevaisuuteen, ja toivoisin itse asiassa, että me jatkossa keskustelisimme sekä näistä valtiovarainministeri Urpilaisen ehdotuksista että muistakin. Hän muun muassa katsoi, että on puututtava pankinjohtajien palkitsemisjärjestelmiin. Odotan kyllä, että tältä osin kuuluisi myös sitten konkreettisia lupauksia. Tämä on erittäin tärkeä osa tätä moraalikatoasiaa, mutta se ei voi jäädä sellaiseksi asiaksi, josta vaan mainitaan silloin tällöin puheissa, vaan silloin, kun valtioneuvosto tällaista lupaa, toimenpiteitä pitää seurata ja konkreettisia toimia hyvinkin pian.

Kun ministeri Urpilainen aivan oikein esitti — ja tämä on ollut vihreillekin erittäin tärkeä tavoite, ja ministeri Urpilainen on tehnyt tässä todella hyvää, ponnekasta mutta vielä ihan hänestä riippumattomista syistä keskeneräistä työtä — että saataisiin Euroopan tasolla rahoitusjärjestelmään tiukempia pelisääntöjä ja verotusta varsinkin keinottelun estämiseen finanssimarkkinoille, samalla tavalla toivoisin, että tähän pakettiin ja tavoitepakettiin nostettaisiin paremmin koko Suomen EU-politiikan yhdeksi kärjeksi korruption torjunta.

Arvoisa puhemies! Kreikan kriisi ei olisi ikinä päässyt tapahtumaan, jos Kreikan korruptioon olisi puututtu. Jos hyvän hallinnon periaatteet, joita EU vaatii jäsenmailtaan ja muun muassa nyt perusoikeuskirjan nojalla lupaa jokaiselle EU-kansalaiselle, olisi otettu tosissaan, se tilanne, mihin Kreikka ajautui antamalla vääriä tietoja, jatkuvasti puhumalla ja kirjoittamalla toista kuin todellisuus oli, ei olisi päässyt näin pitkälle. Eikä Kreikka ole Euroopassa ainut. Meillä on Unkarin taloustilanne tällä hetkellä erittäin vakavassa tilanteessa, eikä sielläkään korruptio ole alkuunkaan vähäisimpiä ongelmia.

Näin ollen, arvoisa puhemies, toivon, että seuraavissa vaiheissa, kun tämä kriisi ei ole vielä ohi, me mietimme, mitä pitää Euroopan tasolla tehdä jatkossa paremmin, ja että siinä puheessa näkyvät myös Suomen entistä ponnekkaammat toimet tulevaisuuden Euroopan rakentamisesta paremman hallinnon ja korruptiovapaan hallinnon puolesta.

Janne Sankelo /kok:

Arvoisa puhemies! Euroopassa eletään monin tavoin kovia aikoja. Talouskasvu yskii, ja Kreikassa on levottomuuksia. Vientivetoisena maana Suomen on katsottava rajojensa ulkopuolelle ja pidettävä huoli omista intresseistään, jotta suomalaisille tuotteille löytyy jatkossakin markkinoita. Viennistämme 60 prosenttia suuntautuu Euroopan unionin sisämarkkinoille. Emme voi jättää omaa aluettamme oman onnensa nojaan. Se olisi edesvastuutonta. Ymmärrän tämän päätöksen herättämiä tuntoja. Ei ole helppoa eikä mukavaa, niin kuin edellinenkin puhuja tuossa totesi.

On selvää, että kovat ajat vaativat kovia lääkkeitä. Tämä tauti on eurooppalainen mykoplasma. Se tulee salakavalasti ja vaatii pitkällistä lääkitystä. Tartuntavaarakin on ilmeinen. Kreikan päästäminen maksukyvyttömäksi vaarantaisi vakauden unionin alueella ja aiheuttaisi pahimmillaan hallitsemattoman ketjureaktion. Euroalueesta irtautumisella olisi kaikella todennäköisyydellä vielä tätäkin katastrofaalisemmat seuraukset. Jokainen ymmärtää, ettei potilaan jalan amputointi paranna juoksunopeutta.

Nyt onkin viisautta unohtaa heitot siitä, kuinka Kreikan pitäisi antaa hukkua. Kyse on solidaarisuudesta ja omasta työllisyydestämme eikä vain Kreikkaa ja koko Eurooppaa kohtaan vaan yhtä lailla omia kansalaisiamme kohtaan. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Olisi melkoista umpimielisyyttä kuvitella, etteikö Kreikan tilanne vaikuttaisi Eurooppaan ja Euroopan tilanne Suomeen. Nurkkakuntainen ajattelu ei nykymaailmassa pitkälle kanna. Vaikutuksien suhteen maiden rajoilla ei ole juuri merkitystä.

Arvoisa puhemies! On syytä muistaa, että kyse on takauksista Euroopan rahoitusvakausvälineelle, ei lainasta. Senttiäkään käteistä rahaa ei Kreikalle tai millekään muulle maalle olla maksamassa, eikä Suomen tarvitse tämän vuoksi myöskään ottaa lisää velkaa. Samaan aikaan vakuusjärjestely kattaa isänmaahamme kohdistuvia taloudellisia riskejä. Järjestely on Suomen kannalta hyvä, vaikka sen monimutkaisuudesta on kritiikkiä esitetty.

On kuitenkin myös niin, ettei hukkuvalle montaa pelastusrengasta kannata heittää, jos niihin tarttumiseen ei halua ole. Nyt valittu tie alkaa olla pian loppuun kuljettu. Ensiarvoisen tärkeää on, että Kreikka nyt itse huolehtii ja pitää kiinni sille annetuista velvoitteista. Samalla on syytä pitää huolta siitä, että Italia ja Espanjakin ymmärtävät tilanteen vaarallisuuden ja toimivat, ennen kuin tilanne riistäytyy käsistä. Talous on saatava kuntoon. Tämä koskee niin meitä itseämme kuin koko Eurooppaa.

Voikin sanoa, että kaiken kaikkiaan esitetty järjestely on vaikea mutta perusteltu. Ei tässä ketään varmasti asian tiimoilta erityisemmin hymyilytä, mutta ei tällaisia ratkaisuja tosiaankaan huvin vuoksi tehdä. Vastuuta on kannettava, satoi tai paistoi.

Susanna Huovinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kuten totesin tuossa debatissakin, niin on kyllä sanottava, että tätä keskustelua on ollut osin aika hämmentävää seurata tänään sen vuoksi, että varsinkin opposition taholta on jatkuvasti esitetty jotakin muuta vaihtoehtoa kuin mikä nyt tässä hallituksen tiedonannossa on kuvattu, mutta ei ole sitten kuitenkaan vaivauduttu kovin paljon kertomaan, mikä se muu vaihtoehto oikeasti olisi. Kyllä itse pidän hyvin vaarallisena tällaista retorista kikkailua, että samassa puheenvuorossa puhuja voi vaatia niin sanotusti letkuja irti tai tuen lopettamista ja eurosta irrottamista ja sitten kuitenkin olla hyvin ymmärtäväinen Kreikan tilanteelle ja kreikkalaisille ihmisille. Kyllä pitäisi nyt osata päättää, mitä halutaan ja miten aiotaan tämä tavoite ja halu sitten toteuttaa. Tämä konkreettinen vaihtoehtoinen malli jäi tänään niin perussuomalaisten ryhmäpuheessa ja debatissa kuin myös keskustankin toimesta täällä esittämättä.

Pitäisi tietenkin myös kyetä kertomaan sen esityksen seuraukset. Me kaikki olemme varsin perillä siitä, jos olemme lukeneet tiedonannon tekstin ja seuranneet tätä maailman tilannetta, tiedämme, että tällaisen vapaan pudotuksen tie, joka tie olisi se, että Kreikka jätettäisiin näiden ongelmien kanssa yksin ja sysittäisiin ulos niin eurosta kuin myöskin EU:sta, on hyvin vaarallinen ja vakava tie Kreikalle, mutta se on sitä myös muulle Euroopalle. Ja miksi? No, tietenkin siksi, että jos yhteiskuntarauha lähtee järkkymään maassa, jossa perinnekin on tietynlainen, niin kyllä me olemme silloin vakavien vaikeuksien edessä myös naapurimaissa ja pidemmälläkin. Ei ole kenenkään etujen mukaista se, että hallitsemattomat kriisit lähtevät ryöstäytymään käsistä. Sen vuoksi tässä pitää nyt koettaa pitää mielessä se, miksi tähän pelastusoperaatioon on tämän paketin osalta jouduttu lähtemään.

Sitten, vaikka täällä juuri äsken todettiin, että vanhoja ei saisi muistella, ja joka vanhoja muistelee, niin tikulla silmään, tämänkin uhalla uskallan nyt hieman kuitenkin vanhoja muistella ja todeta, että jos kerran silloin ensimmäistä apupakettia tehdessä oli jo ilmassa epäilyksiä sen suhteen, onnistuuko tämä projekti, niin miksi ei silloin jo tehty niin kuin nyt tehdään eli marssitetaan näitä asiantuntijoita Kreikkaan ja vaaditaan sitoumuksia Kreikan poliitikoilta. Uskottiin varmasti ja luotettiin silloin 2010 siihen, että Kreikka hoitaa nuo vaatimukset ja että asiat etenevät parempaan suuntaan. Nyt entinen hallituspuolue keskusta, joka teki silloin tätä ratkaisua vuonna 2010 pääministeripuolueena, kyselee täällä ja vaatii nykyhallitukselta 110-prosenttista vakuutusta, että tämä homma nyt varmasti onnistuu ja toteutuu. Ei kai nyt voi olettaa, että nykyhallitus olisi yhtään sen paremmilla eväillä varustettu tässä tilanteessa, jos silloin, kun 2010 lähdettiin liikkeelle, ei osattu olettaa, kuinka pahaksi tämä kriisi voi äityä? Kyllä mielestäni tässä vastuullista puhetta kaivattaisiin nimenomaan keskustan suunnalta, varsinkin kun keskustassa on pitkäaikaista kokemusta siitä, millä tavalla myös eurooppalaisissa pöydissä näitä ratkaisuja tehdään.

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraattien linja on ollut hyvin selkeä ja johdonmukainen. Me ilmoitimme tuolloin vuonna 2010, kun tätä Kreikan ensimmäistä apupakettia ratkottiin ja päätettiin tässä salissa, että emme ole suinkaan sulkemassa silmiämme näiltä ongelmilta emmekä halua jättää maita yksin, mutta emme tee näitä tukipaketteja myöskään ehdoitta, vaan vaadimme sinne niin sijoittajavastuuta kuin vakuuksiakin. Näille silloin vähän hymisteltiin ja naureskeltiin, mutta ne ovat nyt toteutuneet, ja toivoisi tietenkin, että tästä työstä, joka ei aivan itsestään ole toteutunut, myöskin hieman kiitosta hallitukselle voitaisiin antaa, mutta sen sijaan olemme kuulleet sitäkin enemmän vähättelyä.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan vain todeta sen, että Euroopan on näistäkin vaikeuksista huolimatta mentävä yhdessä eteenpäin. Elämää on kriisien jälkeenkin, ja sen vuoksi ei siltoja eikä lippuja kannata nyt polttaa. Meidän poliitikkojen vastuulla on viitoittaa myös kansalaisille tietä ulos tästä kriisistä.

Maria Lohela /ps:

Arvoisa puhemies! Kreikan käsittämättömän suuria talousvaikeuksia on tuettu ja tuetaan mittavasti myös suomalaisten veronmaksajien rahoilla. Suomen edellinen ja nykyinen hallitus ovat työntäneet kätensä toisten keittämään soppaan, joka tulee meille kalliiksi. Puhutaan vastuunkannosta, solidaarisuudesta ja yhteisvastuusta, mutta onko vastuun kantaminen ja solidaarisuus sitä, että korjataan ja maksetaan sellaisista vakavista virheistä, suhmuroinnista ja epärehellisyydestä, joiden syntymiseen ei ole ollut osallisena? Suomi on hoitanut asiansa hyvin ja noudattanut yhteisiä pelisääntöjä toisin kuin moni muu, joista räikeimpänä esimerkkinä on Kreikka.

Nyt puhumme miljardien eurojen arvoisesta vastuunkannosta niiden hyväksi, jotka ovat omalla toiminnallaan, toimien juuri päinvastoin kuin Suomi, luoneet tilanteen, jossa tavallinen kansa päätyy maksamaan kalleimman hinnan. Lienee hyväksyttävää sanoa, että usko on aika koetuksella sen suhteen, että Kreikka kykenisi pitämään kiinni omista sitoumuksistaan vastineena sille, että muut euromaat, IMF, EKP ja loppukädessä siis veronmaksajat ovat sitoutuneet takaamaan hurjia summia maan pelastamiseksi.

Parin vuoden ajan velloneen Kreikka-kysymyksen aikana on nähty ja kuultu lukuisia lupauksia ja hyviä aikeita, joista ei ole kuitenkaan pidetty kiinni. Tavoitteet tilanteen korjaamiseksi ja toimet niiden toteuttamiseksi ovat olleet riittämättömiä. Saksan valtiovarainministeri Schäuble ja euroryhmän puheenjohtaja Juncker ovat esittäneet muutamia päiviä sitten arvioita, että edes tämä toinen tukipaketti ei välttämättä ole riittävä ja että kolmatta tukipakettia ei voida sulkea pois. Mihin siis vedetään raja, vai onko sellaista rajaa edes olemassa? Onko Suomi solidaarisuuden nimissä todellakin sotkeutunut sellaiseen järjestelmään, josta ei ole mitään ulospääsyä?

Velka on lainarahaa, joka on lopulta maksettava takaisin. Suomi velkaantuu lisää sitoutumalla takaamaan toisten raha-asioiden hoitoa. Tämä on nyt sitä velkaa, jota piakkoin käytävässä kehysriihessä pitää alkaa jostain säästää. Tänään on puhuttu 3,5 miljardin tai 5 miljardin säästötarpeista vähän puhujasta riippuen. Säästöjä on tehtävä, jotta Suomen luottoluokitus ei heikentyisi, mutta säästöt on kaivettava suomalaisten palveluista.

Kreikan toista sopeutusohjelmaa varten on kirjattu pitkä lista ehtoja ennakollisina toimenpiteinä sekä keskipitkän ja pitkän aikavälin toimenpiteinä. Ennakolliset toimet on saatettava Kreikan lainsäädäntöön ja lisätalousarvioon viimeistään 29. päivä helmikuuta 2012 eli huomiseen mennessä. Ennakollisista toimista löytyy esimerkiksi lääkekustannuksien leikkaaminen, minimipalkkojen alentaminen ja alle 25-vuotiaiden palkkojen alentaminen. Tällaiset toimet iskevät tavalliseen kansaan eivätkä niihin, jotka ovat olleet vastuussa huonoista päätöksistä ja toimineet yhteisesti sovittujen EU:n pelisääntöjen vastaisesti. Sekä Suomessa että Kreikassa kaikista kovin rasitus lankeaa tavalliselle kansalle.

Jos Euroopan pankit tai Kreikan ongelmat kaipaavat rahoitusta, niin se olisi näiden pankkien omien maiden itsensä tehtävä. Jos suomalaisten rahoja käytetään pankkien pelastamiseen, niin suomalaisille kuuluisi siirtää osuus pankkien omistuksesta. Tällä käytettävällä mallilla Suomi lykkää rahat ERVV:hen tai jatkossa EVM:ään ja edelleen sitten eteenpäin Kreikalle ja Kreikan pankeille, ja veronmaksajien rahat päätyvät pankkiirien taskuun. Tämä on moraalisesti väärin.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kreikan apupaketin toimivuudesta ei ole minkäänlaisia takeita. Kreikan mahdollisuudet palata markkinoille uuden ohjelman jälkeen ovat erittäin epävarmat, IMF:n julkisuuteen vahingossa lipsahtaneessa velkakestävyysraportissa todetaan. Kreikan rakenteellisten uudistusten hitaus ja yhä syvenevä taantuma voivat johtaa siihen, että velkaantumisaste ei suinkaan laske vaan se pysyttelee erittäin korkealla — on ennustettu, että jopa 160 prosentissa vuonna 2020. Nyt aikaansaatu ratkaisu ei siis ole muuta kuin ajan ostamista. Kulisseissa arvioidaan jo, että Kreikka tarvitsisi uuden, kymmenien miljardien eurojen paketin jo vuonna 2014.

Arvoisa puhemies! Kreikassa ei ole onnistuttu oikein aloittamaankaan vielä talouden kuntoon saattamista. Yhteisvastuun tie EU:ssa on siis kuljettu loppuun. Yhteisvaluuttaa ei voi pelastaa kuin noudattamalla tinkimättä sääntöjä. Sääntöjen rikkojia pitää sanktioida automaattisesti, ja jokaisen maan on vastattava viime kädessä itse omista veloistaan. Jos euromaa ei pysty noudattamaan yhteisesti asetettuja talouden ja vakauden ehtoja, sen paikka ei ole eurojärjestelmässä.

Ylivelkaantuneiden maiden kohdalla on pohdittava velkasaneerauksen mahdollisuutta. Saneeraus merkitsisi holtittomasti lainarahaa maksukyvyttömille myöntäneille pankeille ja muille rahoitusinstituutioille suuria menetyksiä. Niiden mahdollinen pääomittaminen pitää jättää pankkien omistajille ja niiden kotimaille, ei suinkaan suomalaisille veronmaksajille.

Arvoisa puhemies! Euroalueen terve ydin voi selviytyä, ja sen täytyy myös olla yhteisenä tavoitteena. Kreikka ei kuitenkaan ole todellakaan vastannut huutoonsa. Se ei ole lähtenyt toimimaan niin kuin on luvannut senkään jälkeen, kun apupakettia on sille ojennettu. Kreikan talous ei todellakaan kasva, vaan se supistuu jopa 7 prosentin vauhdilla. Maan valtava julkinen velka kasvaa huimaa vauhtia joka hetki. Julkinen velka noussee jo noin 350 miljardiin euroon. Vuonna 2010 Kreikan tuonti nousi 48 miljardiin euroon ja vienti jäi 16 miljardiin euroon, eli ulkomaankauppa oli 32 miljardia euroa alijäämäinen ja työttömyysaste 20 prosenttia.

Arvoisa puhemies! Kreikkaan tarvitaan ennen kaikkea talouskasvua ja työtä. Talouskasvun aikaansaamiseen Kreikassa me keskustassa näemme vain yhden keinon. Kreikan on irrottauduttava eurosta ja palattava drakmaan. Drakman devalvaation avulla kreikkalainen työ ja tuotteet voitaisiin taas saada kaupaksi ja talous uuteen nousuun. Samaan aikaan Kreikan velkoja on annettava anteeksi.

Arvoisa puhemies! Keskustan linja Kreikka-asiassa on ollut selvä. Tukirahahanat olemme jo laittaneet kiinni, kun tuo lääke ei näytä tepsivän. Kreikka ei ole vastannut huutoonsa eikä pitänyt minkäänlaisista sopimuksista kiinni, ei edes kunnolla solminut niitä. Emu-kantamme on ollut koko ajan sama. Me vastustimme myös ERVV:n kasvattamista ja sen käyttämistä pankkien rahoitukseen. Me olemme myös koko ajan kritisoineet EU:n liittovaltiokehitystä. Terve ydin ei edellytä liittovaltiota.

Arvoisa puhemies! Hallituksen tukipolitiikka johtaa koko euroalueen yhteisiin velkoihin ja liittovaltioon. Nekin, jotka ovat hoitaneet talouttaan hyvin, kuten Suomi, joutuvat maksamaan lopulta satoja miljardeja euroja maille, joiden talouspolitiikka on täysin holtitonta. Kreikkalaiset ovat eläneet yli varojensa jo pitkään. Saksalaisten ja ranskalaisten intressi on puolustaa omia pankkejaan. Mikä siis on Suomen rooli tässä velkaunionissa? Yhteisvastuuseen siirtyminen kaksinkertaistaisi Suomen valtion velkamäärän. Sitäkö hallitus tässä tavoittelee?

Pia Kauma /kok:

Arvoisa puhemies! Aluksi on syytä todeta, että olemme mukana auttamassa Kreikkaa ja muita kriisimaita, koska se on Suomen eli meidän oman etumme kannalta paras vaihtoehto. Kyse ei siis todellakaan ole pelkästä solidaarisuudesta tai siitä, että haluaisimme avokätisesti palkita taloutensa huonosti hoitaneita maita. Tämä tuntuu unohtuneen oppositiolta. Toisaalta meidän on jälleen kerran tunnustettava, että hyviä, kaikkia tyydyttäviä vaihtoehtoja meillä ei ole. Tarjolla on vain huonoja vaihtoehtoja, ja niistä olemme nyt yhteistyössä muiden euromaiden kanssa valinneet vähiten huonon.

Toisin kuin tässä salissa on moneen otteeseen väitetty, Kreikan erottaminen eurosta ja ajaminen maksukyvyttömäksi ei olisi tätä rahoituspakettia parempi ratkaisu. Jos näin tehtäisiin, heti tämän jälkeen alkaisivat spekulaatiot siitä, mikä maa lentää seuraavaksi ulos. Maksukyvyttömyyden tartuntariski etenkin Italiaan ja Espanjaan on erittäin suuri, ja seurauksena olisi vielä syvempi Euroopan laajuinen taantuma. Kreikan ulosajo tulisi meille kohtuuttoman kalliiksi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että itsekään kovin iloisella mielellä olisin tätä uutta hätäapua kreikkalaisille myöntämässä. En ole lainkaan vakuuttunut siitä, että tukijärjestelyillä lainattavat varat ovat riittävästi auttaneet Kreikkaa kasvun tielle. Talous ei ole kohentunut, ja Kreikan pitkäaikainen rahoitus on pitänyt pystyssä etenkin isoja saksalaisia ja ranskalaisia pankkeja, joilla on suuri määrä Kreikan valtionvelkakirjoja taseessaan. Tämä on aiheuttanut kritiikkiä ja erittäin aiheellisen kysymyksen siitä, ketä me oikeastaan tuemme näillä rahoituspaketeilla. Kuka näistä tukipaketeista loppujen lopuksi hyötyy?

Nyt myönnettävässä Kreikan toisessa rahoituspaketissa myös yksityinen sektori on onneksi mukana. Siinä yksityiset Kreikan valtionvelkakirjoja omistavat velkojat menettävät lainapaperin nykyarvosta 50 prosenttia. Yksityiset sijoittajat ottavat nyt kantaakseen yli 100 miljardin euron tappiot Kreikan veloista. On kuitenkin rehellistä myöntää, että yksistään tämänkään hätäratkaisun avulla ei Kreikka nouse suosta, vaan tukipaketilla ostetaan jälleen kerran lisäaikaa, jotta Kreikka pystyy itse tekemään riittävät toimenpiteet talouden saamiseksi kasvu-uralle. Kreikka on muiden leikkaustoimien ohella sitoutunut muun muassa alentamaan minimipalkkaa, uudistamaan eläkejärjestelmänsä ja suorittamaan massiivisen yksityistämisohjelman.

Suuria ongelmia ovat etenkin korruptio ja veronkierto. Yksistään harmaan talouden osuuden on arvioitu olevan jopa 30 prosenttia bruttokansantuotteesta, ja oikealla tavalla toteutettu verojen keruu voisi tuoda valtion kassaan vuosittain jopa 15 miljardia euroa lisää. Juuri veronkierron vähentäminen onkin yksi tavoite romahduspisteessä olevan talouden vakauttamisohjelmassa. Leikkaukset ja uudistukset pitää saada aikaan nopeasti, sillä Kreikan talouden uskottavuutta ei lisää se, että euromaat takaavat nyt ja tulevaisuudessa Kreikan omat epäonnistumiset. Kyseessä on vain hätätoimenpide, joka voi loiventaa laskusuhdannetta ainoastaan väliaikaisesti. Pitkällä aikavälillä Kreikan tulevaisuus on kiinni vain ja ainoastaan kreikkalaisista itsestään.

Arvoisa puhemies! Toinen tukipaketti maksetaan Kreikalle erissä, ja nämä erät maksetaan sillä ehdolla, että Kreikka noudattaa sille asetettuja ehtoja. Ehtojen toteutumista on vastedes seurattava erityisen tarkasti. Jatkossa käyttöön tulee ottaa muut toimenpiteet. Kreikkalaisten itsensä ohella etenkin IMF:n tulee kantaa suurempaa vastuuta. Niin rahoittajien, Kreikan ja ennen kaikkea tavallisten kreikkalaisten kannalta toivon, että tämä toinen tukipaketti on samalla myös viimeinen paketti. Pitkällä aikavälillä hätäpaketit eivät ratkaise liian löyhään lainanantoon ja pankkien tai poliitikkojen moraalikatoon liittyviä ongelmia. Tukipakettien osalta kaikki voitava on nyt toivottavasti tehty.

Anne Louhelainen /ps:

Arvoisa puhemies! Uhkapeliksi määritellään peli, jossa asetetaan panokseksi useimmiten rahaa ilman varmuutta pelin lopputuloksesta. Uhkapeliä määritellään muun muassa näin: "mahdollinen häviö on ilmeisessä epäsuhteessa ainakin jonkun osallistujan maksukykyyn". Tämän määritelmän mukaan Suomen hallitus selkeästi pelaa uhkapeliä. Panokset per suomalainen näissä Kreikan ykkös- ja kakkospaketeissa, vastuut, ovat karkeasti noin 1 400 euroa. Kreikan tukipakettitapauksessa useat talousasiantuntijat ympäri maailman ovat todenneet, että Kreikkaan uhkapelillä sijoitetut rahat eivät takaa voittoa, ja varsin osuvasti on todettu Kreikan olevan maksukyvytön.

Talouselämä-lehdessä 21. helmikuuta tänä vuonna Esko Rantasen kirjoituksessa mennään astetta pidemmälle ja katsotaan, että kyseessä on harkittu ja teknisesti monimutkainen sekä kallis konkurssirikos, joka on myös juridisesti epäilyttävä. Siis samaa EU-tasoa kuin useat muutkin EU-päätökset. Laillisuus hämärtyy ja yhä useammat päätökset vaativat kansallisiin perustuslakeihin muutoksia, jotta päätökset saadaan voimaan.

Kreikan hallinto ja kulttuuri ovat jalostuneet vuosisatojen aikana tähän, missä ne ovat nyt. Vallan huuma on kallista, ja se näkyy niin Suomessa, EU:ssa kuin Kreikassakin. Kreikassa vallanpitäjät väärensivät taulukoita mielensä mukaan. EU:ssa tiedettiin, että näin toimittiin. Silti EU ei määrännyt sanktioita, vaikka oikeus siihen olisi ollut. Ei määrännyt, koska samaa sanktiopakkoa olisi tasapuolisuuden nimissä pitänyt käyttää myös Ranskaan ja Italiaan. Suomessa apupakettien maksumiehiksi joutuvat niin nykyiset kuin tulevatkin veronmaksajat. Ihan turhaa on hallituksen jankuttaa vastuun kantamisesta. Nykytoimien jälkeen velkataakkaa riittää kyllä ihan meille kaikille vuosikymmeniksi eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Kansalaisilta hallitus vaatii venymistä ja vyön kiristämistä. Kreikan velkoja leikataan, ja rahaa sinne menee moninkertaisesti Suomen valtion budjetin loppusumman verran. Kreikan hallitus kyykyttää niin omia kansalaisiaan kuin koko Eurooppaa hallinnossaan vuosikausia tehtyjen väärien päätösten vuoksi. Kasvua Kreikan hallitus aikoo takoa sillä, että alle 25-vuotiaiden sovittuja palkkoja alennetaan 32 prosentilla ja minimipalkkoja 22 prosentilla. Harmaa työnteko kukoistaa Kreikassa, siitä tuhansilla suomalaisilla on omakohtaista kokemusta. Siihen on syytäkin Kreikan hallituksen todella panostaa. Kreikkalaiset mellakoivat hallituksen päätöksiä vastaan. Siellä ihmetellään muun muassa lääkekustannusten leikkaamista vähintään 1 076 miljoonalla eurolla, kun taas puolustusvoimien asehankintoja leikataan vain 300 miljoonalla eurolla.

Kuten ministeri Urpilainenkin totesi, pallo on nyt kreikkalaisilla. Tähän pallopeliin ei suomalaisilla kuitenkaan ole varaa. Useat talousasiantuntijat pelkäävät perussuomalaisten kanssa samaa: Kreikan valtio tullee tarvitsemaan kolmannenkin tukipaketin. Ei kahta ilman kolmatta. Säkin pohja vuotaa vielä pitkään, valitettavasti.

Kreikan toinen sopeuttamisohjelma on 164 miljardia euroa. Siitä 52,3 miljardia euroa käytetään Kreikan erääntyvien lainojen takaisin maksamiseen, melko tarkalleen siis koko Suomen valtion budjetti. Näiden kahden luvun samansuuruisuuden pitää herättää Suomen hallitus unestaan. Pienen Suomen varassa ei voi olla koko Euroopan taloustilanne. Missä on hallituksen herätyskello? Siitä ovat tainneet patterit loppua kunta- ja puolustusvoimauudistusraakileita rukatessa.

EVM eli Euroopan vakausmekanismi tulee lyömään lopullisen niitin suomalaisten rahavirtojen kääntämiseen EU:n suuntaan. EVM:n varat on vapautettu veroista kuin myös sen henkilöstö kansallisesta tuloverosta. Sen toimitilat ja muu omaisuus on suojattu muun muassa pakkolunastuksilta. EVM:ää ei myöskään voida haastaa oikeuteen. Siis täysin umpimielinen sopimus, johon suomalaisten ei pidä missään tapauksessa lähteä mukaan. Nyt on Suomen vihellettävä peli poikki ja lopetettava uhkapeli suomalaisten verorahoilla ja sanottava jyrkkä "ei" EVM:lle sekä rahojen valumiselle tukipakettien kautta suomalaisten ulottumattomiin. EU ei kyykytä, se on saanut meidät jo rähmälleen.

Markus Lohi /kesk:

Arvoisa puhemies! Me olemme tänään käyneet tässä salissa hyvin mielenkiintoisen debatin tästä Kreikan toisesta tukipaketista, ja ehkä kaikista mielenkiintoisin osuus oli se, kun pääministeri Katainenkin tunnusti, että mitään varmuutta siitä, että tällä tukipaketilla saataisiin markkinat rauhoitettua ja Kreikka nostettua tuosta nykyisestä suosta, ei valitettavasti ole. Se on toisaalta harmi, sillä kaikkihan me toivoisimme, että ne lääkkeet, mitä nyt on käytetty ja ollaan käyttämässä, auttaisivat tähän Kreikan tilanteeseen ja ettei sitä, mitä täälläkin on jo aikaisemmissa puheenvuoroissa todettu, kolmatta tukipakettia tarvitsisi koskaan tulla meidän päätettäväksi.

Mutta, arvoisa puhemies, yhä realistisemmaksi on tullut ja tulossa se vaihtoehto, jonka jo Saksan sisäministeri viikonloppuna nosti esille ja josta häntä täällä on jo siteerattu, että pitäisi harkita sitä, että annettaisiin Kreikan hallitusti irrottautua euroalueesta, tehdä ulkoinen devalvaatio ja sitä kautta saada kansallinen kilpailukyky jälleen hankittua tälle maalle. On selvää, että tässäkin vaihtoehdossa, kuten täällä on tuotu esille, me euromaat joutuisimme samoin kuin muutkin maat tukemaan Kreikkaa, jotta se tässä pyrkimyksessä nostaa maa jaloilleen onnistuisi.

Mutta yhtä lailla, kun täällä on todettu, että tämä vaihtoehtoinen malli, jota keskusta on esittänyt, olisi jotenkin kalliimpi Suomelle tai Euroopalle kuin tämä nyt valittu tie, niin tälle ei kyllä ole perusteita, koska ei ole mitään laskelmia siitä, mitä tämä vaihtoehtoinen malli tulisi maksamaan. Päinvastoin olen erittäin huolissani siitä, että tällä nykyisellä mallilla me olemme pikkuhiljaa hivuttautumassa siihen tilanteeseen, että huomaamatta tulemme sitoutuneeksi kymmenien ja taas kymmenien miljardien eurojen tukipaketteihin. Onneksi summat eivät vielä ole niin suuria. Mutta aikaa myöten huomaamatta saattaa käydä niin, että me sitoudumme niin suuriin summiin, että sitten kun lopulta — toivottavasti ei, mutta jos näin kävisi — laukeaisivat nämä tukipaketit, me joutuisimme toteamaan, että meillä Suomella ei olekaan enää, kun me joudumme maksamaan ne, varaa taata meidän kansalaisillemme meidän perustuslakimme mukaiset perusoikeudet. Tämä on kysymys, jonka eteen valitettavasti olemme joutuneet jo perustuslakivaliokunnassa. Olemme joutuneet pohtimaan sitä, missä menee se raja, että vastuut nousevat niin suuriksi ja jos meidän takauksemme sattuvat realisoitumaan, niin sen jälkeen meidän kykymme taata kansalaisille nämä perusoikeudet vaarantuisivat. Jo se, että me joudumme tämmöistä kysymystä miettimään, osoittaa, kuinka vakavan paikan edessä olemme.

Olen, arvoisa puhemies, erittäin pettynyt siitä, että valtiovarainministeri Urpilainen ei debattiosuudessa vastannut selkeään kysymykseen, jonka esitin. Kysyin nimenomaan häneltä, mikä on se kokonaisvastuu, joka meille tulee tässä Kreikan toisessa tukipaketissa. Hän kyllä kertoi, että meidän osuutemme tästä lainasta on noin 2,3 miljardia euroa, mutta se kokonaisvastuuhan on paljon suurempi, ja kun puhutaan turvaavasta vakuudesta, niin eihän tämä meidän vakuusjärjestelymme alkuunkaan kata sitä kokonaisvastuuta, joka meille voi tulla, jos otetaan ylitakaukset ja korot huomioon. Haluan kuitenkin tunnustaa, että ei tämä vakuusjärjestely nyt ihan onneton ole. Kyllä siitä voi parhaissa tapauksissa olla hyötyäkin meille, ja siinä mielessä siinä on hyviäkin elementtejä. Mutta on aivan turha puhua, että olisi turvaava vakuus kysymyksessä, joka pahimmassa tapauksessa turvaisi kaikki meidän saatavamme tässä tukipaketissa. Näinhän ei valitettavasti ole. Jos tämmöinen tilanne olisi, niin olisin erittäin tyytyväinen. Mutta on turha yrittää peitellä sitä totuutta, että erittäin suuria riskejä sisältyy tähän vakuuspakettiin. Miten se tulee toimimaan, miten se pääoma tulee kasvamaan aikojen saatossa, ja kuinka turvaava se lopulta sitten tulee olemaan? Sekin on tietenkin epäselvää, saammeko näitä Kreikan lainasaamisia. Voi olla, että niitä tulevaisuudessa saadaankin, ja toivotaan, että saadaan.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluaisin nostaa esille asian, joka liittyy tähän edellä mainitsemaani Suomen kokonaisvastuuseen. Kun nyt meillä ollaan käyttämässä ERVV:tä ja meillä on tulossa todennäköisesti kesällä tämä EVM, pysyvä vakausmekanismi, niin olisi erittäin tärkeää, että eduskunta saisi mahdollisimman pian tiedon siitä, mikä on kaiken kaikkiaan Suomen valtion kokonaisvastuu tällä hetkellä ja mikä se enimmillään tulisi näitten jo hyväksyttyjen mekanismien kautta olemaan. Tämä on sen takia tärkeää, että me voimme arvioida myös näitten päätösten perustuslainmukaisuutta, ja toisaalta myös sen takia, että me tiedämme, miten ERVV:tä ja EVM:ää tullaan yhteensovittamaan.

Lenita Toivakka /kok:

Arvoisa puhemies! Tähän Kreikan pitkään jatkuneeseen ongelmaan ei todellakaan ole yksinkertaista ratkaisua, kuten olemme tänäänkin täällä salissa kuulleet. Vaikka meidän kaikkien mielessä pyörii, onko tässä mitään järkeä ja eikö tämä ikinä lopu, niin on varmaa, että hallitus on tehnyt erittäin huolellisen arvion nimenomaan Suomen eduista tässä vaikeassa tilanteessa. Hallittu ja tuettu muutos on parempi kuin opposition vaatima vapaa pudotus, jonka seurauksia emme todellakaan osaisi arvioida. Vapaa pudotus olisi tuhoisaa koko euroalueelle ja saattaisi olla myös Suomelle.

Me muistamme, mitä tapahtui 2009, kun yksi ainokainen pankki USA:ssa kaatui. Sen seuraukset Suomelle olivat todella rajut, 8 prosentin bruttokansantuotteen syöksy, vienti syöksähti alas, ja me emme ole tästä vieläkään toipuneet, ja vaihtosuhteemme on edelleen erittäin huonossa jamassa.

Tässä toisessa lainaohjelmassa Kreikka saa siis lainansa, jos täyttää erittäin tiukat ehdot. Kuten on moneen kertaan sanottu, niin pallo on nyt kreikkalaisilla ja nämä tukipaketin ehdot ovat todella kovat. Hyvin lyhyessä ajassa Kreikka joutuu tekemään rajuja päätöksiä, muutoksia lainsäädäntöönsä, päättämään rajuista leikkauksista sekä rakenteellisista muutoksista. Me kaikki tiedämme, miten vaikeita tällaisten päätösten tekeminen meille politiikoille on. He joutuvat tekemään nämä tiukassa ulkopuolisten valvonnassa. Kreikalla onkin edessä erittäin pitkä ja vaikea tie, sillä sen on saatava velkaantuminen pysähtymään ja samalla luotava pohjaa uudelle kasvulle.

Oppositio on täällä vaatinut ja esittänyt ratkaisuna sitä, että letkut irti, täydellinen vapaa velkasaneeraus ja se olisi tämän ongelman ratkaisu. Nyt kuitenkin on päätetty, että tämmöinen velkajärjestely tehdään. Mutta se tehdään hallitusti niin, että Kreikan velat järjestellään uudelleen niin, että vain yksityinen sektori kärsii ja menettää saataviaan. Jos tehtäisiin, kuten täällä oppositio, perussuomalaiset ja keskusta, on vaatinut, niin silloin tämmöisessä täysin hallitsemattomassa velkasaneerauksessa kärsisivät myös valtiot, Suomi muiden mukana.

Mielestäni ne, jotka tarjoavat tällaisia helppoja ratkaisuja näin vaikeassa tilanteessa, joko eivät ymmärrä tilanteen vakavuutta tai käyttävät sitä omaan lyhytnäköiseen politikointiinsa.

Tilanne Kreikassa on äärettömän vakava. Siellä kansalaiset ja koko yhteiskunta ovat murtumispisteessä. Me tiedämme, että jos koko valtio ajaisi konkurssiin, jota oppositio meillä täällä ajaa, tavallisten kreikkalaistenkin turvallisuus olisi vaarassa. On myös vaarassa, että tästä seuraisi täysi kaaos, joka voisi levitä myös Kreikan rajojen ulkopuolelle.

Huolestuttavaa on sen osalta, miten Kreikassa sitoudutaan nyt tähän lainaohjelmaan ja sen vaatimaan päätöksentekoon. Kreikassahan on tulossa vaalit, ja se tuo paketin läpimenoon epävarmuutta ja myös siihen, miten poliittiset puolueet tulevat tähän ohjelmaan sitoutumaan. Kuten on moneen kertaan sanottu, onnistumisesta ei ole 100-prosenttisia takuita. Mutta nyt Kreikalle annetaan mahdollisuus kantaa vastuu tästä tilanteesta, auttaa itsensä tästä ahdingosta poispäin, ja on tärkeätä, että Suomi ja muut euromaat ovat tässä tukena, koska se on nimenomaan suomalaisten etu, että tämä kriisi ei leviä Kreikan rajojen ulkopuolelle.

Paitsi säästöjä Kreikan on luotava uutta kasvua. On aivan selvää, että talouskasvu ratkaisee Kreikan tulevaisuuden, ja tätä samaa keskustelua meillähän käydään juuri nyt myös Suomessa. Meidän on sanottava "ei" velkaantumiselle, luotava tositoimin kasvua ja uutta kilpailukykyä myös täällä Suomessa. Myös meidän suomalaisten mieltä tulisi painaa tällä hetkellä hyvin vastuullisen päätöksenteon siitä, että me aiomme tämän velkaantumisen pysäyttää, ja siltä osin näitä asioita voidaan tämänkin keskustelun yhteydessä jokainen mielessämme miettiä.

Mikko Savola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! En ole käyttänyt suuna päänä puheenvuoroja Kreikkaan liittyvästä lainoituksesta ja Kreikan talouden tilanteesta. Tunnustan suoraan, että en ole eduskunnan paras asiantuntija tästä aiheesta. Meidän ryhmässämme on kuitenkin paljon asiantuntemusta, ja olemme puhuneet asiasta paljon, kuten myös tänään täällä eduskunnan suuressa salissa on puhuttu tähän tukipakettiin liittyvistä riskeistä ja Euroopan ja Suomen taloudesta kokonaisuudessaan.

Olen sinänsä ollut aiemmin toiveikas siitä edellisestä apupaketista Kreikkaan, minkä edellinen eduskunta myönsi. Tälläkin kaudella muiden apupakettien toivoisi tehoavan. Jos suomalaisten rahaa sijoitetaan johonkin, sen toivoo, totta kai, vaikuttavan niin, ettei se mene hukkaan.

Herra puhemies! Sanoisin, että Euroopan talous on kuin omena, joka saadessaan kolhun yhteen reunaan tummuu. Tuo tummuminen on uhkana levitä laajalle ja mädättää koko hedelmän. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että siemenkodan reuna on tullut vastaan. Omenan kulma on jo niin mätä, ettei sitä pysty tervehdyttämään. Paras keino olisikin leikata hallitusti pala pois omenasta ja laittaa palan tilalle kasvamaan uusi omenapuu.

Herra puhemies! Kreikka ei ole pystynyt tekemään niitä muutoksia omassa maassaan, mitä olisi vaadittu siihen, että euroalue voisi jatkaa nykyisellään. Pystyykö se siihen jatkossa, on hyvin epävarmaa. Nykyisen muotoinen talousliitto ei selvästikään toimi. Eurossa on maita, jotka eivät sinne kuulu. Kreikka on joutunut säästämään ja tekemään rajuja leikkauslistoja, mistä kansa on raivonnut Ateenan kaduilla. Kreikassa on eletty yli varojen. On ryhmiä, jotka ovat käyttäneet järjestelmää hyväkseen. On myös ihmisiä, jotka ovat syyttömiä tähän kaikkeen ja joutuvat nyt kärsimään.

Parasta molemmille, niin Kreikalle kuin muulle Euroopalle, olisi, että Kreikka saataisiin hallitusti irti eurosta. Sekään ei ole halpa ratkaisu eikä hyvä ratkaisu mutta näillä näkymin parempi kuin nykyinen, missä kerta toisensa perään todetaan apupaketit kannattamattomiksi ja riittämättömiksi. Joku edustaja oli täällä viime kaudella sanonut, taisi olla Hannes Manninen, että Kreikan apupaketissa on valittava ruton ja koleran väliltä, ja oli silloin valinnut ruton. Nyt täytyy todeta samalla lailla. Ruton ja koleran välillä on jälleen valinta tehtävä. Tällä kertaa on nyt sitten vain valittava kolera.

Herra puhemies! Tiivistettynä siis tähän loppuun: En kannata uuden apupaketin myöntämistä Kreikalle. Kreikalle tarvitaan nyt hallittu velkasaneeraus ja irtaantuminen eurosta, ja Suomen hallituksen on valmistauduttava toimiin sen toteuttamiseksi, sillä se tullee tapahtumaan joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin: Kreikalle oma valuutta ja edellytyksiä rakentaa talouttaan uudelta pohjalta. Suomen kohdalta seinä on nyt tullut vastaan. Turvataksemme omat hyvinvointipalvelumme emme voi osallistua loputtomiin muiden maiden tukemiseen.

Mikael Jungner /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä kokonaisuus ei ole yhtään niin monimutkainen tai vaikeaselkoinen kuin mitä ehkä tämän päivän keskusteluista voi ymmärtää. Meillä on ykköspaketti, ja sitten meillä on kakkospaketti, ja siinä välissä on noin kaksi vuotta aikaa. Tämä ykköspaketti on se paketti, jolla avattiin pandoran lipas. Se ykköspaketti oli se paketti, jolla päätettiin, mikä on Euroopan ja euroalueen suhtautuminen näihin Kreikan ongelmiin. Meillä oli silloin taustalla selkeät kirjaukset siitä, että yhteisvastuuta ei kanneta. No, 2010 päätettiin poiketa tästä linjasta, ja silloin, kun tämä päätös tehtiin, lähdettiin tälle polulle, jolla nyt ollaan.

On minun mielestäni hirveän tärkeää ymmärtää, kuinka paljon huonompi se ykköspaketti oli kuin mitä tämä kakkospaketti on. Siinä ykköspaketissa ei ollut mitään vakuuksia, siinä ykköspaketissa käytännössä ei juurikaan ollut mitään sijoittajavastuuta, ja koko se tunnelma sen ykköspaketin ympärillä oli naiiviudessaan aika uskomaton. Muistamme kaikki, miten silloinen pääministeri kertoi, että tämä on Suomelle hyvää liiketoimintaa, miten Suomi tulee tienaamaan tällä rahaa. No, näin ei käynyt. Tänään näissä keskusteluissa on varsinkin keskusta hyvin voimakkaasti tuonut esiin tarvetta kääntää tätä linjaa. Ainakin omassa mielessäni ihmettelen sitä, että tänään täällä on kuultu leijonan karjuntaa. Kaksi vuotta sitten, kun tämä asia käytännössä ratkaistiin ja polku valittiin, keskustan teot olivat hiirulaisten tekoja.

No, nyt me olemme tässä kakkospaketissa, kuljemme sitä polkua, joka pari vuotta sitten valittiin. Tällä kertaa meillä on vakuudet. Ainoa euromaa koko Euroopassa, Suomi, on saanut vakuusjärjestelyn, joka käytännössä tarkoittaa noin miljardin euron vakuuksia, noin 40:tä prosenttia tässä alkuvaiheessa ja siitä sitten, sikäli kun pääomaa kertyy, koko tämä pääoma voidaan sillä kattaa. Ainoa maa Euroopassa, joka tämän sai. Ja nyt sitten kaiken tämän täällä kuullun viisastelun ohi on hyvä katsoa, että yksi ainutkaan euromaa ei halunnut kaataa tätä, ei ainutkaan. Jokaisessa maassa käytiin nämä keskustelut, analyysit. Jokainen maa totta kai miettii omasta näkökulmastaan tilannetta. Eroja on, mutta silti joka ikinen euromaa päätyi siihen, että tämä kakkospaketti kannattaa. Olisihan se ollut aikamoista, jos Suomi, ainoa maa, jolla on vakuudet, olisi kaatanut koko tuon järjestelmän ja sanonut, että hei, meillä on vakuudet, mutta siitä huolimatta me olemme sitä mieltä, että me tiedämme paremmin kuin te ja käännämme Euroopan johonkin sellaiseen, jonka lopputuloksesta ei voida tietää.

Nyt tässä kakkospaketissa on se hallittu velkajärjestely, jota oppositiosta on moneen kertaan vaadittu. Tässähän leikataan puolet veloista pois. Tämä on ehkä se merkittävin ero siihen ykköspakettiin. Salissa istunut entinen pääministeri seikkaperäisesti kertoi, miten lupauksia ei ole pidetty ja luottamus on petetty ja sen takia suunta on kääntynyt. Siihen ykköspakettiin luottaminen oli alun perinkin todella outoa, koska Kreikka oli valtio, jossa oli vuosikausia väärennetty julkisia tilastoja, jossa luotiin paketti, josta jokainen asiantuntija näki kilometrin päähän, että tämä ei voi kestää. Se Kreikan velkataakka sen ensimmäisen paketin jälkeen oli tähtitieteellinen ja täysin mahdoton. Olisi ollut äärimmäisen naiivia edes kuvitella, että Kreikka olisi voinut lunastaa niitä lupauksia, joita se ensimmäisessä paketissa antoi.

Nyt meillä on toinen paketti, jossa on leikattu 100 miljardia pääomasta pois. Velkaantumisaste tippuu 120:een, joka asiantuntijoiden mukaan on korkea mutta kestettävissä. Nyt tässä paketissa on jotain järkeä ja syytä luottaa. Nyt tämä kortti kannattaa katsoa, koska onnistuessaan tämä voi nostaa koko Euroopan huomattavasti parempaan tulevaisuuteen.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Jungnerkin sanoi, että "voi onnistuessaan". Mitään varmoja takeita ei ole, ja puheista päätellenkin hallituspuolueen edustajatkaan eivät ole olleet varmoja, onko tämä käsiteltävänä oleva tukipaketti, jota nyt ollaan hyväksymässä, oikea vaihtoehto.

Kun Suomessa ensimmäisiä kertoja käsiteltiin Kreikkaan annettavaa tukirahoitusta, silloin pääministeri Vanhanen kertoi sijoituksen olevan taloudellisesti tuottavan. Me lainaamme halvalla ja saamme korkoa Kreikalta, sanoi Vanhanen. Tuota samaista mantraa on toistellut myöskin nykyinen pääministeri. Nyt muualla, tuskin Suomessa, tunnustetaan, että ensimmäinen tukipaketti meni pieleen, koska Kreikka ei noudattanut tehtyjä sopimuksia. Miten Kreikka pystyisi noudattamaan uusia, entistä tiukempia ehtoja, kun samanaikaisesti taloustilanne kurjistuu ja kansa nousee barrikadeille?

Edustaja Kiviniemi oli Aamu-tv:ssä tänään sitä mieltä, ettei Kreikka ole hoitanut omaa osaansa tukipaketin ehdoista, ja siksi hänen aikaisemmin myönteinen tukipakettikantansa on muuttunut. Hyvä näin. Ensimmäisestä tukipaketista alkaen tukea on jaettu pankeille sekä sijoittajille. Niistä kansa ei ole hyötynyt mitenkään.

Varmaankin kaikille, myös hallituspuolueille, on selvinnyt, että Kreikka-lasku tulee suomalaistenkin veronmaksajien niskoille. Kysymys on enää siitä, minkä kokoisena lasku tulee. Selvää on kuitenkin se, että lasku kasvaa jokaisesta lisäpaketista, vaikka vakuusneuvotteluilla yritetään kansaa hämätä. Mikä on sellainen vakuus, jota ei vakuuden mahdollinen hyväksyjä, eduskunta, saisi tietää?

Talousasiantuntijat arvioivat, että Kreikka tarvitsee pitkäaikaista taloustukea ainakin vuoteen 2030 asti, jos nykyisellä tukipolitiikan linjalla jatketaan. Tiedossa on, että tämäkin yritys voi mennä täysin poskelleen jo Kreikan huhtikuun parlamenttivaalien jälkeen. Vaikka tukipakettisopimus on Kreikassa allekirjoitettu, onko vaalien jälkeen hallinnoimassa sellainen parlamentti, joka hyväksyy tehdyt sopimukset?

Arvoisa puhemies! Kreikan kansa ei näistä paketeista hyödy. Päinvastoin, tiukalla talouskuurilla ajetaan kreikkalaisten toimeentulon mahdollisuudet niin ahtaalle, että useissa tapauksissa puhutaan jopa nälänhädästä. Se ei johdu siitä, etteikö olisi ruokaa, vaan siitä, ettei kansalla ole enää varaa ostaa. Kun säästötoimet aloitetaan minimipalkoista, jotka eivät Kreikassakaan kovin korkeita ole, on ymmärrettävää, että kansa osoittaa mieltään hallintoa vastaan. Demokratiassa kansa voi osoittaa mieltään myöskin vaihtamalla korruptoitunutta hallintoaan.

Kun Saksan hallituksen sisäministeri on esittänyt, että Kreikan tulisi erota eurosta, löytyisiköhän Suomen hallituksesta yhtä ryhdikästä ministeriä, joka vastaavaan esityksen antaisi julkisuuteen? Suomen poliitikoille, jotka ovat näistä tukipaketeista vastuussa, sopii tietysti aina paremmin, mitä pitemmälle tätä järjestelmää pystytään tekohengittämään. Vastuun aika tulee sen jälkeen, kun todellisuus tulee silmien eteen ja laskut lankeavat. Ne laskut voivat olla niin synkeitä, että luulen monen poliitikon hakevan turvapaikkaa EU-maiden ulkopuolelta tai sitä ennen suomalaisesta virkamiesportaasta. Nyt ei Euroopassa eikä Suomessakaan ole enää kysymys Kreikan auttamisesta vaan siitä, että luopumalla tästä järjettömästä tukipolitiikasta tunnustettaisiin EU- ja europolitiikan epäonnistuminen. Tässä toivoisi ryhtiä ennen kaikkea suomalaisilta poliitikoilta, vaikka se tapahtuisi selkeästi takkia kääntämällä, niin kuin se on tapahtunut keskustalla.

Arvoisa puhemies! En voi todella hyväksyä tätä tukipakettia. Kannatan myös edustaja Soinin tekemää ehdotusta, joka tarkoittaa, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta.

Jukka Kopra /kok:

Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä asia, että Kreikan velkakriisi ja lainajärjestely on vihdoin saatu toteutettavaksi. Tämä epävarmuuden tila, joka on vallinnut melkein koko viime vuoden, on ollut Kreikan, koko EU:n ja ilman muuta myös Suomen kannalta erittäin haitallista. Olemme joutuneet valitsemaan kahden pahan välillä: hallitsematon kaaos vaiko hallittu velkajärjestely. Kumpikaan ei ole niin sanotusti mukava asia, eikä tällaisia asioita kukaan mielellään käsittele tai päätä, mutta nyt on ollut pakko.

Oppositio on täällä viljellyt puolivillaista ajatusta, että antaa potilaan kuolla, jätetään Kreikka oman onnensa nojaan. Tällainen puhe on edesvastuutonta. Se on edesvastuutonta suomalaisia kohtaan. On Suomen etu, ettei Kreikka romahda vaan siellä saadaan talous järjestykseen ja kantavalle pohjalle. Jokainen on seurannut uutisista levottomuuksia, joita säästöratkaisut ovat Ateenassa ja muualla Kreikassa aiheuttaneet. Se, että Kreikka jätettäisiin oman onnensa nojaan, johtaisi vieläkin rajumpaan rauhattomuuteen ja anarkiaan. Tämä taas on omiaan lisäämään taloudellista epävarmuutta myös muissa EU-maissa, eikä se ole kenenkään etu.

On ihan totta, että kreikkalaiset ovat porsastelleet rahankäyttönsä kanssa ja eläneet sumeilematta yli varojensa. Tätä on tapahtunut aivan liian pitkään. Nyt siellä on vihdoin kuitenkin otettu lusikka käteen ja alettu kantaa vastuuta. Kreikan on toteutettava rankka säästökuuri ja lopetettava holtiton taloudenpito. Tähän suuntaan siellä ollaan menossa: asianmukaisia lakeja on säädetty ja talouden tervehtymiselle alkaa olla edellytyksiä. Hallittu velkajärjestely, jossa Suomikin on mukana takaamassa lainoja, on ilman muuta oikea tie ja paras ratkaisu kreikkalaisille ja myös meille suomalaisille.

Kreikan taloutta on tarkkailtava EU:n toimesta ja puututtava, mikäli terve taloudenpito ei jatku tai tiukan euron politiikasta aletaan lipsua. Vastuu terveestä tulevaisuudesta on kreikkalaisilla itsellään. Heidän on otettava vastuu omasta isänmaastaan ja pidettävä huoli, että kansantalous kääntyy positiiviseksi ja että jälkipolville jätetään perinnöksi muutakin kuin velkaa. EU voi valvoa ja vauhdittaa tätä prosessia, mutta ei tee sitä heidän puolestaan. Jos terve talouspolitiikka ei Kreikassa toteudu, ei Kreikkaa tule jatkossa tukea. Kannattaa muistaa, ettei Kreikkaan olla lähettämässä rahaa. Suomi on ainoastaan takaajana Kreikan uudessa lainapaketissa, ja siitä on saatu vakuudet. Tämä kannattaisi oppositionkin edustajien muistaa räyhäpuheissaan: Kreikkaan ei siis lähetetä rahaa.

Pidän hyvänä sitä, että myös yksityiset sijoittajat on saatu ruotuun ja kantamaan omaa vastuutaan leväperäisestä lainanannosta. Tämän onnistumisesta on erityinen kiittäminen Suomen hallitusta, joka muutenkin on toiminut esimerkillisellä ja isänmaallisella tavalla Kreikan velkajärjestelyratkaisua valmisteltaessa ja sen toteutusta suunniteltaessa.

Kimmo Kivelä /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kun täällä vähälukuisessa salissa on nyt paikalla korkeasti kunnioittamani ja arvostamani lakimieskansanedustaja ja vielä hallituspuolueesta, niin on hyvä kerrata vanhaa roomalaisen oikeuden keskeistä periaatetta: audiatur et altera pars eli "kuunneltakoon toistakin osapuolta". Valitettavasti hallituspuolueiden edustajat, jotka pääosaltaan ovat täältä salista jo poistuneet, ovat tämän vanhan periaatteen unohtaneet. He tyytyvät vain hokemaan, että oppositiolla ei ole mitään muuta tarjottavanaan kuin letkujen irrottamista ja väitettä, että ainoa vaihtoehto tälle järjestelylle olisi Kreikan hallitsematon maksukyvyttömyys.

Tällä hetkellä, niin kuin debattipuheenvuorossani sanoin, Kreikan kadunmies todella nyt pelkää, että letkut irrotetaan. Tällaisia puheenvuoroja lähinnä juuri Berliinin suunnasta kreikkalainen kadunmies perustellusti on kuulevinaan. Kaikki halutaan ottaa köyhtyvän kansan selkänahasta, joka kaikissa eri vaihtoehdoissa joutuisi ankaralle, suorastaan kohtuuttomalle kuurille pankkien pelastamiseksi, jotta euroeliitti voisi jatkaa entistä elämäänsä. Kuuri tulee joka tapauksessa olemaan paljon, paljon ankarampi kuin aikoinaan Suomessa Ahon—Viinasen hallituksen aikana toteutetut ratkaisut, jotka aiheuttivat paljon inhimillistä kärsimystä ja joiden jälkeen Suomi ei ole ollut entisensä.

Matkalla maakunnasta tänne Helsinkiin matkustaessani käteeni osui uusin Kanava-lehti, jossa ansiokkaasti lisensiaatti Aro puhui siitä, kuinka niitä, jotka esittävät vaihtoehtoja ja kyseenalaistavat euroeliitin vaihtoehdottomat totuudet, leimataan Impivaaraa halajaviksi ja menneisyyteen kaipaaviksi populisteiksi, kun todellisesti euroeliitin oma vastuuton populismi on ajanut EU:n ja koko Euroopan syvään kriisiin, ja kuinka tämän sotkun päätön selvittely on vain pahentanut tilannetta. Enää ei kukaan edes sano sitä, että ministeri Katainen päihitti markkinavoimat.

1940-luvulla eurooppalaisen kriisin aikana suomalainen sai kaksi kolmasosaa kaloreistaan elintarvikesäännöstelyn kautta. Puuttuva kolmannes saatiin mustasta pörssistä. Nyt Suomi saa kaksi kolmasosaa kansantuotteestaan omalle maalleen, mutta kolmannes menee Luxemburgin pörssiin ja sieltä edelleen Etelä-Euroopan talouden jälkihoitoon.

Vuosi sitten, kun itse kukin kansanedustajaehdokas liikkui vaalikentillä, puheiden sävy oli toinen. Laitimmainen vasemmisto vannoi, että ei senttiäkään enää Euroopan holtittomille maille, ei ole syytä pelastaa pankkeja. Nyt on unohdettu tavallinen kansa, solidaarisuus tovereita kohtaan on unohtunut, eikä ollut ihme, että kristillisen liiton edustajat olivat poistuneet salista, kun oma edustaja piti ryhmäpuheenvuoroa, vain yksi edustaja malttoi kuunnella tätä puhetta.

Arvoisa herra puhemies! Niin tai näin, olemme vaikeiden, ennakoimattomien ratkaisujen edessä. Teemmekö samoja virheitä myös jatkossa? Sinisilmäisesti Kreikka otettiin euroon. Onko samaa sinisilmäisyyttä ollut myös, kun itäiseen Keski-Eurooppaan EU:ta laajennettiin? (Puhemies: Solidaarisesti 5 minuuttia!) Oliko niin, että kun tiedettiin, että oikeuslaitos, rikollisuus tai korruption taso ei ole EU:n tasolla, niin tästäkin itsepetoksesta seuraa vielä pelottavia jälkiä?

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Eurovaalien 2004 alla nimitin EU:n huippukokouksia huiputuskokouksiksi. En osunut kovin harhaan, kun katsoo EU-päätöksenteon kehityskulkua. Talous- ja rahaliiton kasvu- ja vakaussopimus, joka solmittiin euron turvaksi, oli kuollut jo syntyessään, kun ainakin Kreikka tuli mukaan vääristellyin paperein, ja tämä kyllä tiedettiin ytimissä. Kohta suuret jäsenmaat rikkoivat itsekin alijäämäsäännöksiä, ja velkavuorten annettiin kasvaa. Sopimus tehtiinkin alun alkaen vain siksi, että sillä vakuutettiin kunnollisten jäsenmaiden kansalaisille kaiken olevan kunnossa. Toisaalta siitä tehtiin juridisesti velvoittamaton, jotta se saatiin hyväksytettyä eri maissa ilman, että kysymykset kansallisesta itsemääräämisoikeudesta olisivat nousseet kovinkaan suuriksi, ja näin tie syvenevään EU-liittovaltioon saatiin poliittisesti ja juridisesti auki.

Kun euron kujanjuoksu osana kansainvälistä finanssikriisiä sitten 2008 käynnistyi, päättivät EU-uskossa olevat poliitikot käyttää kriisin täysimääräisesti hyväkseen liittovaltiohankkeen loppuun saattamiseksi. Työ aloitettiin ensin maidenvälisin lainoin. Suomelta rahaa lähti Kreikkaan ensimmäisen kerran 2010. Sitten luotiin kiireellä Euroopan vakausrahasto. Seuraavaksi vuorossa oli ERVV:n eli Euroopan rahoitusvakausvälineen perustaminen. Pian ERVV:tä uudistettiin niin, että jäsenmaat vastaavat myös välineen ja velkojen koroista ja välinettä voidaan käyttää väljemmin ja moninaisemmin, ja samalla kokoluokka kasvoi. Riskit myös kasvoivat merkittävästi. Eduskunnassa kaikki eivät edes ymmärtäneet, mistä olivat päättämässä.

Sen jälkeen huippukokoustasolla sitouduttiin tarvittaessa jopa pankkien pääomittamisen rahoittamiseen, ja huippukokouspäätökset ovat EU:n tuomioistuimen tulevien päätösten perusteena mahdollisissa ristiriitatilanteissa yksittäisiä tukipäätöksiä tehtäessä. Koko ajan perusteilla on ollut myös Euroopan vakausmekanismi EVM, ja sen piti alun alkaen korvata ERVV. Nyt molempien välineiden kokoluokkaa ollaankin kasvattamassa, ja ne saattavat toimia pian jopa rinnakkain.

Jos kaikki nyt tiedossa olevat järjestelyt toteutuvat, ovat Suomen kokonaisriskit esimerkiksi Helsingin Sanomien laskelmien mukaan yli 50 miljardin euron suuruusluokkaa, eli Suomen valtion budjetin suuruiset, kun mukaan lasketaan myös EU-päätöksentekoon suoraan kuulumattomat vastuut, jotka tosin muodostavat vain murto-osan kokonaisvastuista.

Välineeseen ja mekanismiin sisältyvien riskien takia perustellaan kokonaan uuden talousunionisopimuksen solmimista. Sopimus on todennäköisessä ristiriidassa perustuslakimme kanssa ja on viemässä viimekätisen budjettivaltamme unionille, sillä EU:n tuomioistuimelle on tulossa käytännössä uutta toimivaltaa suhteessa talousunionin maihin. EVM:ää ja talousunionia ei ole vielä hyväksytty Suomen eduskunnassa, mutta hallitus näyttää niille jo vihreää valoa.

Arvoisa herra puhemies! Suomen EU-politiikkaa on koko Suomen jäsenyyden ajan viety eteenpäin niin, ettei kansalle ole koskaan kerrottu, mihin uusi askel johtaa. Sen sijaan seuraavaa askelta on aina perusteltu sillä, että jos sitä ei oteta, maa jalkojen alta murenee. Isoa kuvaa ovat maalanneet vain perussuomalaiset, niin nytkin.

Perussuomalaisten linja on koko ajan ollut selkeä, vastustamme liittovaltiokehitystä ja tukipaketteja. Tukipaketeilla pelastetaan ensisijaisesti sijoittajia ja suurpankkeja riskien siirtyessä veronmaksajille. Liittovaltiokehitys mitätöi esimerkiksi Suomen vakuusjärjestelyt, jotka voivat laueta maksuun aikaisintaan 15 vuoden päästä. Tätä menoa tuolloin euroa käyttäviä itsenäisiä valtioita ei ole enää edes olemassa, vaan voidaan puhua euroa käyttävistä alueista Brysselin ollessa pääkaupunki. Alueella on yhteiset velat ja saatavat, yhteinen sosiaali- ja terveyspolitiikka, eläkepolitiikka, maahanmuuttopolitiikka jne. Suomen osalta tämä tarkoittaa roimaa elintason laskua.

Nythän jo nähdään, että tämä Kreikan paketti ei tule riittämään, ei tule pelastamaan Kreikkaa, ja tässä on mahdollisuus, että menetämme ne aikaisemmatkin rahat, jotka sinne on laitettu. Mutta se ei ole silti syy, että jos perustavat velkasaneerauksen, ei pidä mennä, koska menetämme rahaa. Tämä on tällaista älyllistä epärehellisyyttä, että aina tehdään ratkaisu ja sitten mennään seuraavaksi taas huonolle tielle.

Minusta tässä edustaja Jungner sinänsä, vaikka olen hänen kanssaan täysin eri mieltä siitä, mitä pitää tehdä, rehellisesti kertoi, että tässä on kyse europrojektista, EU-projektista, ja se halutaan pelastaa hinnalla millä hyvänsä. Jos halutaan jotakin muuta, on selvää, että silloin on myös oltava valmis tarvittaessa luopumaan euron käytöstä.

Johannes Koskinen /sd:

Arvoisa puhemies! Illan pimennyttyä täällä on jo kaikki oleellinen varmaan sanottu. Aluksi tyydyn kannattamaan niitä näkemyksiä, joita sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuorossa on todettu ratkaisuista tähän tilanteeseen, tähän Kreikka-pakettiin.

Pari seikkaa on syytä täydentää tuosta Kreikan syyllistämisestä. Siellä on selvästi menetelty väärin viime vuosina. Viimeisen 15 vuoden aikana on pelattu tilastoilla ja kohdennettu julkisia varoja, niin omia kuin EU:lta saatuja, väärin. Mutta pari historian kohtaa, jotka raskauttavat Kreikan taloudellista tilannetta: Täytyy muistaa, että Kreikka kärsi kovasti toisen maailmansodan aikana sekä natsimiehityksestä että sitten sen jälkeen sisällissodasta. Se oli sotilassaappaan alla vuosikymmeniä, yhteenlaskettuna.

Ja vielä kolmaskin vaihe täytyy muistaa: Kreikka otti eturintamana vastaan lähinnä Balkanin alueen pakolaisia, taloudellisia pakolaisia, yhteensä pitkälti toista miljoonaa. Samanaikaisestikin oli satojatuhansia — lähinnä 90-luvulla — sekasortoisia vaiheita Länsi-Balkanilta paenneita henkilöitä. Tuolloin Kreikka ei saanut isoja EU-tukia tähän tarkoitukseen. Siellähän oli suurin osa näistä pakolaisista maan alla ilman kirjoja ja kansia, ja heidän elämänsä ja ylläpitonsa kuitenkin jotenkin järjestettiin. Kun jossakin Länsi-Euroopan lehdistössä puhutaan Marshall-avustetusta, että on tämmöinen moraalinen velvoite huolehtia siitä, että Kreikassa kuitenkin pystytään yhteiskunnan perustoiminnot ylläpitämään, niin kyllä sillä tietty pohjansa on.

Tähän tulevaisuuteen päin kaksi seikkaa, jotka ovat vastenmielisiä tässä paketin ympärillä. Ensinnäkin kansainvälisen yhteisön, IMF:n ja EU:n komission, siellä vieläpä suomalaisen komissaari Rehnin toimesta, vaatimissa toimenpiteissä on joitakin aika yllättäviä ja perusteettomiakin asioita. Esimerkiksi tuo minimipalkan vaatiminen alas parilla- kymmenellä prosentilla, sinänsä meikäläisittäin kehnolta tasolta, vaikuttaa heikosti perustellulta. Minimipalkalla olijoista hyvin pieni osa on julkisella sektorilla. Julkisen sektorin palkkatasoon joudutaan puuttumaan tämmöisessä talouden pelastuspaketissa, ja vallankin tämmöiseen löysempään varainkäyttöön, mutta yleisen minimipalkan heikentäminen tässä yhteydessä on tämmöisten oikeistotalousoppineiden liberalistien ohjelmaa eikä kuuluisi sosiaalisen Euroopan asialistalle.

Toinen ihan viimepäivien vastenmielinen ilmiö on tämä tulevaisuuden sitominen. Nyt samalla kun ilmoitettiin tästä sovun löytymisestä Kreikka-paketissa, lähdettiin puhumaan siitä, että IMF:ssä keskeiset rahoittajamaat vaativat, että pysyvä vakausmekanismi ja väliaikainen vakausrahasto levitetään osaksi rinnakkain, että lähdetään ehdoksi tuleville IMF:n tuille asettamaan se, että tätä kokonaiskapasiteettia kasvatetaan todella rajuihin mittaluokkiin Euroopan unionin maiden kesken. Tilanteiden vyöry voi tietysti johtaa siihen, että tätä lisävoimaa tarvitaan, mutta tässä vaiheessa pitää kaikki voimat koota siihen, että saadaan padottua tämä ongelmatilanne, ettei siirrytä dominonappuloiden tapaan maasta toiseen aina uusien pelastuspakettien kanssa, vaan lähdetään todella rakentamaan kasvua ja työllisyyttä, että saadaan kapseloitua näihin olemassa oleviin poikkeustilanteisiin nämä erityiset rahoitusratkaisut. Tähän kokonaiskuvaan istuu heikosti se, että lähdetään tarjoamaan taas uusia ja uusia poikkeusjärjestelyjä ja taas vääriä tai lavennettuja maksumiehiä ongelmille. Tätä asiaa meidän tulevissa ratkaisuissa pitää pohtia hyvinkin tarkkaan niin suomalaisen kansantalouden kuin valtiontaloudenkin kannalta, missä se raja kulkee näihin tuleviin sitoumuksiin lähtemisessä.

Sirpa Paatero /sd:

Arvoisa puhemies! Meidän on muistutettava itseämme siitä, mistä kaikki alkoi, elikkä liiallisesta luottamuksesta markkinoiden itsesäätelyyn. Tämän toimimattomuus oli se osoitus, jossa liialliset riskit ja sijoittajien liian suuret tuotto-odotukset realisoituivat Yhdysvaltain finanssikriisissä 2008. Tällä samalla jatkumolla ollaan siis yhä edelleen. No, siihen on sitten jatkona liitettävä tietenkin sopimukset alijäämästä ja velkojen määristä, jotka Euroopan tasolla romutettiin suurten valtioiden toimesta. Sitten lisänä tulevat "luovat tilastoinnit" ja suoranaiset vääristelyt sekä Euroopan tasolta puuttunut yhtenäinen valvonta. Tätä kaikkea ollaan korjaamassa vielä pitkään. Tärkeätä on olennaisesti pitää kiinni niistä sopimuksista, jotka on tehty, sillä muuten moraalittomuus valtaa alaa ja tästä ei päästä ylös.

Me muistamme hyvin vuoden 2010 ensimmäisen Kreikka-paketin, jota vastaan sosialidemokraatit äänestivät, kun silloin puhe oli kahdenvälisestä suorasta 1,5 miljardin lainasta. Silloisen hallituksen mukaan siihen ei ollut saatavissa vakuuksia eikä sijoittajien suurempaa vastuuta. Onneksi viime kevään jälkeen tämä linja on muuttunut. Nämä asiat ovat mukana neuvotteluissa. Ne on saatu nyt eteenpäin, ja kiitos tästä kuuluu sinnikkäälle ja neuvottelutaitoiselle valtiovarainministeri Urpilaiselle.

Olimme mukana tukemassa päätöstä liittyä väliaikaiseen vakausrahastoon ja sittemmin pysyvään rahastoon, sillä näimme, että Euroopan tasolla tarvitaan välineitä, joilla yhteistyössä ratkaistaan kriisejä. Nyt tässä tukipaketissa on käytössä väliaikainen rahasto ja vielä lunastamattomat lainat laitetaan sinne tuen pohjalle. Samalla tietenkin on koko ajan tiukennettava valvontaa ja korostettava ennakoivien toimien merkitystä näitten lainatakuiden saamiselle.

Sopimuksessa saavutettiin ne tavoitteet, jotka Suomi oli asettanut. Vuoden 2020 lainataso ei saa ylittää 120:tä prosenttia. Kahdenvälisten lainojen tulee olla leikkaamattomien listalta. IMF:n osallistuminen on merkittävä. Suomen vakuudet on hyväksytty ennen takuiden antamista. Kokonaistuen määrä pysyi 130 miljardissa. Sijoittajat ovat vielä suuremmalla panostuksella mukana kuin alun perin oli ajatus, niin velkojen kuin korkojenkin leikkauksilla. Sitten ovat nämä ennakolliset toimet, jotka on vielä tehtävä ennen lainan saannin aktivointia. Myös EKP on ollut mukana entistä vahvemmin, ja samalla EKP kuin myös kansalliset pankit ovat luopumassa omista Kreikka-bondien voitoistaan.

Kreikan tukala tilanne on valitettavasti kohdistunut ikävästi kansalaisiin, muun muassa minimipalkkojen ja eläkkeiden leikkauksilla tai vaikkapa lääkkeiden ja koulukirjojen vähyydellä käytännön palveluissa. Nyt Kreikka on kuitenkin tämän hallituksen ja jo tulevan hallituksen osalta sitoutunut tuleviin päätöksiin. Samoin yli puolet kreikkalaisista on sitä mieltä, että nämä päätökset ovat välttämättömiä, ja haluaa ne tehdä. Toimenpiteiden lista on mittava, ja siellä on myöskin mielestäni tärkeä korruption ja harmaan talouden kitkeminen.

Velkojen osalta lakiin tulee Kreikassa kirjata, että velkojen hoito on ensisijaista Kreikan oman budjetin kohdalla. Tavoitteena on, että Kreikka on näillä toimilla — ja näin uskon — takaisin markkinoilla vuonna 2015. Tässä kaikessa, niin kuin perustuslakivaliokunta on täällä hyvin ottanut esille, on tärkeätä tehdä ne oman taloutemme kestävyysarvioinnit, jotka vaaditaan, ja niin, että emme itse ole Kreikan tiellä. Meidän on omaa velanottoamme pystyttävä hillitsemään.

James Hirvisaari /ps:

Arvoisa puhemies! Viime viikolla Taloussanomien artikkeli kertoi, että nyt kun tämä paketti hyväksytään, on Kreikkaa tuettu suuremmalla rahasummalla kuin mitä Kreikan valtionvelka oli kriisin alkaessa. Samaan aikaan Kreikan pelastajien velat ovat kasvaneet saman verran kuin kriisiin on rahaa tuupattu, ja siitä huolimatta Kreikan valtionvelka on nyt suurempi kuin pari vuotta sitten.

Tukipaketit ohjautuvat pankeille, jotka ovat omaa ahneuttaan tuputtaneet lainarahaa taloudenhoidoltaan epäilyttäville valtioille. Kun Suomi sitoutuu auttamaan Kreikkaa, ottaa Suomi lisää velkaa, ja näin ovatkin pankit keksineet tehdä yhdestä lainasta kaksi. Samaan aikaan pankit siirtävät riskin itseltään euromaille, jotta euromaat voivat avustaa Kreikkaa ja muita kriisimaita. Euromaat velkaantuvat, ja pankit tekevät hyvää bisnestä. Se on monimutkainen ja kiero kuvio.

Kun nyt mukaan on tullut salailua ja faktoista vaikenemista ja näitä paketteja pusketaan läpi lähes pakkomielteisesti kansalaismielipiteistä välittämättä, niin helpostihan tässä tulee kylmät väreet ja erittäin pahaenteinen olo. Kuka Eurooppaa nyt vie, ja mihin meitä ollaan viemässä? Minä olen täysin varma, ettei ainakaan Suomen kansan haluamaan suuntaan. Ei ole mitään tolkkua siinä, että vielä yksi lisäpaketti pitäisi nyt hyväksyä tilanteessa, jossa kansainväliset talousasiantuntijat jo tietävät, että ainoa ratkaisu, ainoa oikea ratkaisu, Kreikalle on irtautua hallitusti eurosta Kansainvälisen valuuttarahaston avulla.

Vaikuttaa pahasti siltä, että tukipaketti ei auta Kreikkaa yhtään, koska sitä ei ole edes ajateltu ohjata Kreikalle. Se ohjautuu pankeille ja rahoittajille, jotka turvaavat sillä omia saataviaan ennen kuin he itse pakottavat Kreikan eroamaan eurosta. Kuten edustaja Soini päivällä sanoi, hallituksen ajamalla politiikalla on tehty Kreikasta EU:n siirtomaa, jolla ei ole enää laisinkaan itsenäisyyttä talousasioissa. Ja kohta ei ole enää Suomellakaan, kun olemme sitoutuneet jatkossakin maksamaan toisten velat.

Tämäkö on sitä vastuun kantamista, että otetaan Suomelle velkaa velan perään, jotta voitaisiin maksaa toisten velat, että myydään maita naapurille ja samalla ajetaan Puolustusvoimat alas, että keskitetään kuntalaisten palvelut taajamiin ja ajetaan maaseutu autioksi ja että kaikin mahdollisin keinoin ja tavoin kuristetaan omaa kansaa niin, että meillä olisi paremmin varaa elättää esimerkiksi elintasopakolaisia? Onko se vastuun kantamista, että maatamme viedään salakavalasti kohti liittovaltiota, niin ettei meillä ole sen jälkeen mitään sanomista oman tulevaisuutemme suhteen?

Arvoisa puhemies! Onko se rehellisyyttä, että juonitaan omat sotkut niin salaisiksi, ettei vain kansa pääsisi niistä selville?

Tytti Tuppurainen /sd:

Arvoisa puhemies! Suomen hallituksen ja sille tukensa antaman eduskunnan tärkein tehtävä on huolehtia Suomen kansallisista eduista. Tämä tehtävä on täysin sovussa sen kanssa, että Suomi toimii Euroopan unionissa rakentavana ja yhteistyötä tukevana voimana. Euroopan yhteinen etu on myös Suomen ja suomalaisten etu.

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen on tehnyt uutterasti töitä edistääkseen Kreikan velkakriisiä helpottavaa ratkaisua. Samalla hän on kantanut huolta hallitusohjelman tavoitteista pitää aiempaa tiukemmin kiinni suomalaisten veronmaksajien rahoista. Kreikan velkajärjestelyn myötä työ on tuottanut tulosta. Vaikka Kreikka ei ole selvinnyt vielä ongelmistaan ja vaikka kriisi voi puhjeta jossakin muussa EU-maassa, on kansainvälisillä finanssimarkkinoilla havaittavissa myrskyn rauhoittumista. Käänne parempaan on mahdollinen.

Kreikalle sovittu velkajärjestely ja siihen liittynyt lainapaketti turvaa lähivuosina maan selviämisen sille erääntyvistä lainoista, velkojen ja korkojen maksusta ja valtiontalouden alijäämän kattamisesta. Onnistuessaan tukipaketti alentaa maan valtiontalouden velan 120 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Velkasuhde on sellaisenakin vielä suuri, mutta moni maa on vastaavasta taakasta selvinnyt. Avainasemassa on talouden kasvu. Se taas edellyttää vakautta ja talouspolitiikan uskottavuutta, rakenneuudistuksia, säästöpäätöksien toteuttamista ja veronkannon tehostamista.

Jos Kreikka kykenee omilla toimillaan luomaan riittävää uskottavuutta, on kohtuullista, että kansainvälinen yhteisö varautuu tulemaan sitä vastaan kasvun tukemiseksi. Kreikkaa ei ole syytä pitää finanssikriisin avuttomana uhrina, mutta se ei ole myöskään kriisin pääsyyllinen. Myös muut maat ovat velkaantuneet holtittomasti. Velkakriisin leviämisestä ei olisikaan pelkoa, mikäli julkista taloutta olisi esimerkiksi Italiassa, Ranskassa ja Belgiassa vahvistettu nousukauden aikana ja mikäli kiinteistökuplan syntyä olisi ennalta estetty Espanjassa ja Irlannissa.

Valtioiden lisäksi osansa ongelmista ovat aiheuttaneet moraalikatoa hyväksi käyttäneet pankit ja suursijoittajat. Siksi Kreikan tukipakettiin liitetty velkojen ja pääomien leikkaaminen ja korkojen alentaminen ovat tervetulleita. Suomi on ollut yhdessä Saksan ja Hollannin kanssa määrätietoisesti vaatimassa riittävää sijoittajavastuuta. Hallituksen tavoite ja SDP:n hallitusohjelmatavoite sijoittajavastuusta toteutuu.

Arvoisa puhemies! Suomen kannalta tärkeintä on estää finanssikriisin leviäminen koko Eurooppaan ja maailmanlaajuiseksi. Miljardiluokan takausvastuut ovat pienempi paha kuin syvä kansainvälisen talouden romahdus. Jokainen lamavuosi leikkaa verotuloja paljon suuremmalla summalla kuin nyt Suomelle ennakoidut vastuut ovat. Lisäksi lama leikkaa yritysten ja kotitalouksien tuloja konkurssien ja työttömyyden lisääntyessä.

Päätavoitteen ohella on ollut tärkeää, että valtiovarainministeri Jutta Urpilainen on pitänyt tiukasti kiinni myös Suomen omista reunaehdoista. Suomi on vaatinut ja saanut vakuuksia saatavilleen. Mikäli Kreikan muilta valtioilta Euroopan rahoitusvälineen kautta saatuja lainoja jouduttaisiin leikkaamaan, vakuudet torjuvat Suomen tappioriskiä. Kansallisen edun valvominen vaatii määrätietoisuutta, tilannetajua. Määrätietoisuutta tarvitaan, jotta omista tavoitteista pidetään lujasti kiinni. Tilannetajua tarvitaan, jotta oma asenne ei katkaise meille välttämättömiä yhteistyösuhteita.

Suomen toiminta Kreikan velkajärjestelyssä on saavuttanut molemmat päämäärät. Sijoittajavastuun toteuttaminen on vähentänyt Suomen valtiolle tulevaa vastuuta, ja vakuudet ovat leikanneet riskiä vielä tästäkin. Lisäksi Suomi on välttänyt tilanteen, jossa se olisi leimattu EU:n häiriköksi. Päinvastoin, Suomi on ollut hyvässä viiteryhmässä: Saksan ja Hollannin kanssa olemme olleet johtamassa euroaluetta nyt saavutettuun ratkaisuun.

Arvoisa puhemies! Finanssikriisin luoma epävarmuus jatkuu yhä, emmekä voi varmuudella tietää, mikä sen seuraava käänne on. Hallituksella on kuitenkin velvollisuus toimia ja oikeus saada tunnustusta tuloksista.

Oppositiolla taas on velvollisuus etsiä vaihtoehtoja. Uskottavia ja järjellisiä vaihtoehtoja nyt tehdyille päätöksille tuskin oppositiolta kuullaan. Keskustan uskottavuusongelma on sen ketterässä takinkäännössä. Vielä vuosi sitten se oli tyytyväinen tukipolitiikkaan, johon ei liitetty sijoittajavastuuta eikä vakuuksia. Pääoppositiopuolue perussuomalaisten ongelma on taas päinvastainen. Se on johdonmukainen, mutta vain itsensä ja oman propagandansa kanssa. Jos perussuomalaisten vaihtoehto olisi todella pantu täytäntöön, olisi finanssikriisi kärjistynyt syväksi lamaksi, Suomen talous olisi vapaassa pudotuksessa ja yhteistyösuhteet muihin Euroopan maihin katkenneet.

Kaj Turunen /ps:

Arvoisa puhemies! Edelliselle puhujalle täytyy todeta se, että demarit ovat paljon puhuneet siitä, että sijoittajan vastuuta on lisätty. Täytyy muistaa, että alkutilanteessa sijoittajan vastuu oli 100 prosenttia. Jos sitä on lisätty, nyt sijoittajan vastuu on 120—130 prosenttia. Siis alussa sijoittajan vastuu oli 100 prosenttia kuitenkin.

Arvoisa puhemies! Eurooppalaisten velkojen yhteisvastuullisuuden ja yksityisten sijoittajien pelastamisen pääarkkitehti on kokoomuspuolue. Kokoomus on puolue, jonka pitää kantaa pääasiassa poliittinen vastuu kaikista niistä vastuista, mitkä Suomi on ottanut tukiessaan eurojärjestelmää. Onko se 50 miljardia, onko se 80 miljardia, vai mitä se on? Sitä ei näytä tietävän kukaan, ei edes valtiovarainministeriö. Kokoomus on tanssittanut pankkitukiasioissa muita puolueita, edellisessä hallituksessa keskustaa ja tässä hallituksessa demareita. Hallitusneuvotteluissa kokoomus haki myös perussuomalaisia tanssiin, mutta tuohon kokoomuksen rivitanssiin perussuomalaiset eivät voineet lähteä.

Kreikan tukipaketeissa ei ole missään vaiheessa ollut kyse tavallisten kreikkalaisten pelastamisesta, vaan tarkoituksena on ollut pelastaa ennen kaikkea pankit ja sijoittajat. Kreikalla on saman verran velkaa kuin ennen ensimmäistä tukipakettia. Velat eivät ole vähentyneet. Mutta tällä hetkellä kuitenkin Kreikan veloista enää noin kaksi kolmasosaa on yksityisen sektorin hallussa. Eurooppalaisille veronmaksajille on siirretty noin 100 miljardia näitä velkoja, ja homma jatkuu. Uudenkin tukipaketin ensisijainen tarkoitus on velkojien saatavien turvaaminen. Paketin 164 miljardista vaivaiset 25,5 miljardia menee Kreikan budjettialijäämän paikkaamiseen ja loput Kreikan velkojille ja Kreikan pankkisektorin pääomittamiseen.

Arvoisa puhemies! Kreikka joutuu tuen saamiseksi kirjaamaan perustuslakiinsa kohdan, jossa velanhoitokulut määritellään ensisijaisiksi ennen muita valtion menoja. Tämän lisäksi Kreikan on vietävä läpi 38 erilaista vero-, eläke- ja palkkauudistusta ennen kuin tukea annetaan, muun muassa minimipalkan laskeminen 600 euroon. Kysynkin nyt Suomen vasemmistolta: oletteko itse valmiit samaan, mitä vaaditte kreikkalaisilta tovereiltanne, kun budjettiriihessä tasapainotatte Suomen valtiontaloutta? (Pia Viitanen: Miten perussuomalaisten vaihtoehdolla se vältetään?) Täytyy sanoa, että ihmeelliseksi on mennyt nyky-Euroopassa kansainvälisen työväenliikkeen solidaarisuus. Suomalaiset toverit vaativat kreikkalaisilta tovereiltaan uhrautumista kapitalismin alttarille pelkästään siitä hyvästä, että he itse tukevat sijoittajia ja pankkeja.

Valitulla tiellä Kreikan tukeminen ei lopu tähän toiseen tukipakettiin. IMF:n velkakestävyysraportissakin epäillään, että Kreikka ei pääse takaisin markkinoille vuonna 2015, kuten nyt on suunniteltu, vaan tarvitsee vuoteen 2020 mennessä ainakin vähintäänkin 50 miljardia lisää rahaa. Hallitus väittää, että nyt valitun tien ainoa vaihtoehto olisi Kreikan hallitsematon maksukyvyttömyys. Tämä ei pidä paikkaansa. Kreikka voisi tehdä IMF:n tuella hallitun velkajärjestelyn ja erota eurosta. Tällöin ei tuhlattaisi kymmeniä miljardeja sijoittajien pelastamiseen ja suurin osa tämän jälkeen annetusta lainasta saataisiin todennäköisesti myös takaisin. Täytyy muistaa, että IMF:llä ei ole aikaisemmin muodostunut yhdestäkään ohjelmasta tappioita. Suomen osuus IMF:n rahoituksesta on 0,5 prosenttia, tarkkaan ottaen 0,506 prosenttia, joten suomalaisten veronmaksajien osuus olisi tällöin oikeudenmukaisempi. Haittapuolena tässä on tietysti, että menetetään jo Kreikalle annetusta miljardilainasta osa, todennäköisesti noin 70 prosenttia. Tämä on kuitenkin pientä verrattuna niihin tappioihin, jotka odottavat nyt valitun tien päässä.

Arvoisa puhemies! Hyväksyessään Kreikka 2 -tukipaketin Suomi ottaa vastuista liki 7 miljardia. Vakuudet, joista Suomi joutuu maksamaan, ovat vähintäänkin monimutkaiset ja uskomuksien varassa. Jos kreikkalaiset pystyvät yleensäkään järjestämään sovittua vakuutta, ne eivät kata kuin noin 15 prosenttia Suomen vastuista. Motiivi tähän järjestelyyn vaikuttaakin enemmän Suomen sisäpolitiikalta. (Puhemies koputtaa) Muut euromaat ovat näille vakuuksille nauraneet eivätkä niitä halua, ja maamme hallituskin on julistanut ne salaisiksi.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tietenkin tähän edelliseen puheenvuoroon voisi sen verran sanoa, että ihmettelen kovasti, miten perussuomalaisten keinoilla voitaisiin jollain tavalla välttää tai paremmin hoitaa se, ettei Kreikan kansa kärsisi. Valitettavasti olen siitä todella pahoillani, että siellä tapahtuu traagisia, nimenomaan kansan kannalta. Se on tyypillinen esimerkki tämän päivän suuresta epäoikeudenmukaisuudesta eli ahneesta markkinakapitalismista ja kasinopeleistä, joiden seurauksena syntyneestä kriisistä tässä viime kädessä on kysymys. Siksi muuten, arvoisat perussuomalaiset, on aika arvokasta, että on olemassa kansainvälinen sosialidemokraattinen liike, joka koko historiansa on nimenomaan taistellut sen puolesta, että markkinavoimat olisivat hyvä renki mutta huono isäntä. Tässä on nyt kyse siitä. Se, mitä suomalaiset sosialidemokraatit parhaillaan tekevät, on osallistuminen siihen markkinavoimien suitsemiseen. Toimestamme Suomi on tiukentanut linjojaan muun muassa kansainvälisen rahoitusmarkkinaveron saamiseksi, ja samoin, niin kuin tässä on moneen kertaa tänään todettu, koko Euroopan tukipolitiikan linja muuttui, kun uusi hallitusohjelma kirjoitettiin. Se linja ei olisi muuttunut, elleivät sosialidemokraatit olisi olleet hallituksessa sitä muuttamassa.

Minusta on outoa, että perussuomalaiset suhtautuvat, aivan keskustan tavoin, näihin vakuuksiin kovin kevyesti. Puhutaan mikkihiirivakuuksista ja milloin mistäkin. Se on mielestäni todella outoa, sillä luulisi, että jos perussuomalaiset ovat tosissaan asiansa kanssa, niin silloin ainakin tämä olisi se asia, mistä olisitte iloisia. Nimittäin tämä on se asia, että jos jotain rytisee, niin silloin Suomen veronmaksajien etuja turvataan, silloin suomalaisten veronmaksajien riskejä rajataan. Luulisi, että te ihan oikeasti voisitte olla tyytyväisiä siihen saavutukseen. Se nimittäin ei ollut helppo tie. Kaikki katselivat, kun Jutta Urpilainen marssi päivä toisensa jälkeen, oli tiukkana ja sai lopulta Suomen vaateet läpi. Minä ainakin suomalaisena veronmaksajana ja kaikki minun tuttuni, keiden kanssa olen puhunut, ovat siitä tyytyväisiä, että kun näyttää siltä, että rytistä voi joskus — ei kukaan tiedä, mutta toivomme, ettei rytise, mutta jos rytisee — ja silloin on aika tärkeää, että suomalaisten veronmaksajien saatavat on turvattu.

Keskusta täällä silloin, kun nämä vakuudet selvisivät, että nyt kohta ne allekirjoitetaan, kertoi, että juu, eihän tässä pidä mitään serpentiiniä heitellä. Silloinko keskusta heitteli serpentiiniä, kun Matti Vanhasen johdolla palattiin Euroopasta ilman vakuuksia täysin lompakko auki? Ei minkäänlaisia veronmaksajien rahojen turvaksi. Silloinko heitettiin serpentiiniä? Silloin Matti Vanhanen palasi Euroopasta ja kertoi, että oli muuten tuottoisa bisnes tämä Kreikka-tuki, ja nyt on nähty, kuinka tuottoisalta se tällä hetkellä näyttää. Koska näin on, niin siksi minusta on hyvin tärkeää, että Suomen linja muuttui, Suomen linja tiukentui.

Tässä paketissa on mukana merkittävä sijoittajien vastuu, koska sosialidemokraatit sanoivat jo ennen vaaleja silloin keväällä 2010, kun tämä koko soppa alkoi, että tämä ei vetele, että aina systeemit toimivat niin, että markkinakapitalismin ja sijoittajien, pankkien riskit maksaa viime kädessä se pieni tossuntallaaja, ihan tavallinen veronmaksaja. Tälle periaatteelle me halusimme pistää stopin ja kääntää suuntaa. Nyt tämä sijoittajavastuu toteutuu. Samoin vaadimme vakuuksia, ja nyt tiedämme, että ne vakuudet ovat. Otin muuten mukaan tänne lempilehtileikkeeni, kolumnin Talouselämä-lehdestä, jossa kolumnisti Hanna Säntti on kirjoittanut: "Pidä pokkasi, Urpilainen!" Tässä hän viittaa tähän Jutan taisteluun Euroopan unionissa muun muassa vakuuksien osalta. Hän kertoo, että vakuuskiista teki selväksi, että Suomen uudella valtiovarainministerillä on pokkaa olla eri mieltä, vaikka vastassa olisi koko muu Eurooppa. Sellainen itsetunto on Suomelle uutta, ja tässä nyt esimerkiksi keskustapuolueelle olisi ehkä miettimistä, kun edustaja Kiviniemi tänäänkin kertoi, että juu, tilanne oli toinen silloin sen edellisen paketin yhteydessä. Niin, kyllä minusta, jos asenne olisi ollut toinen, olisi lähdetty tosissaan siihen, että emme muuten ole mukana, elleivät nämä toteudu, ja vähän taisteltu, niin ehkä silloin olisi saatu paremmin suomalaisten etuja turvattua.

Puhemies! Täällä kyllä aika hyvin edustaja Jungner, kuuntelin hänen puheenvuoronsa, kuvasi tämän jutun, että lähtöpiste tälle linjalle, millä nyt hoidetaan tätä keskustan sotkua, otettiin silloin, kun tehtiin linja 2010, miten siihen tukipakettiin suhtaudutaan. Toistan, sosialidemokraatit silloin sanoivat: ei ehdoitta, meillä on ehtoja. Nyt me olemme täyttäneet ne ehdot ja saaneet maailmaa muutettua.

Puhemies! Kaiken kaikkiaan Kreikassa on epävarma tilanne. Edelleen kukaan ei tiedä, miten käy, mutta me toivomme parasta. Täällä on moneen kertaan sanottu, että vaihtoehtoja on lähinnä huonoja ja nyt me valitsemme sen, mihin todennäköisesti tässä tilanteessa sisältyy kuitenkin pienin riski. Mutta kaikki tietävät, että helppoa se ei ole. Kaikki tietävät, että Kreikalta vaaditaan paljon ennen kaikkea. Niin kuin valtiovarainministeri Urpilainen hyvin kuvasi, niin nythän pallo on nimenomaan Kreikalla. Varmasti koko muu Eurooppa edellyttää, että todella näistä sopimuksista pidetään kiinni ja hoidetaan ne asiat kuntoon. Tässä nyt, sanoisinko, lyhyen kaavan mukaan, arvoisa puhemies.

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Tässä on käyty neljä tuntia keskustelua, viiden minuutin puheenvuoroon ei varmaan yksi minuutti sitä turhaa taakkaa tee.

Täällä kysyttiin vasemmiston kantaa Kreikan työväestön minimipalkkoihin ja muihin. Se on vähän ristiriitainen pyyntö sen takia, että samalla me luemme Suomen kuuluisimman murhan vertailusta komissaariin, joka taas tekee siellä komissiotyötään ja komission jäsenenä on hoitamassa sinne ihmisiä valvomaan tuota Kreikan talouden ohjelman kurin toteuttamista. Me emme voi sanella, mistä ja kuinka Kreikka noita tasapainotusohjelmia tekee — jos voisimme, niin varmasti ottaisimme toisista kuluista, kuin mitä Kreikka on, mutta niitä valvotaan, että se kokonaisuus on sellainen, kuin pitää olla.

Vakuuksista on täällä puhuttu paljon ja siitä, mistä saa tietoa. 4.10. on ollut jo julkinen tämmöinen paperi, jossa on kysymyksiä ja vastauksia vakuuksista, valtiovarainministeriön leimoilla ja papereilla, ja tänään tässä meidän tiedonannossamme on useampi sivu näistä vakuuksista. Nyt tuntuu siltä, että perussuomalaisten edustajista moni on lukenut vain Soinin blogin, (Puhemies: Minuuttikin tuli jo täyteen!) mutta ei näitä virka- ja ministerinvastuulla kirjoitettuja dokumentteja. Oppositiojohtajalla ei näitä vastuita ole, mutta virkavastuu on ministereillä ja virkamiehillä.

Jari Lindström /ps:

Arvoisa herra puhemies! Olemme taas päättämässä Kreikalle tukipaketista, joka tulee toimimaan auttajia ja autettavaa vastaan, siitä tulee tuhansien yritysten tuhopaketti. (Miapetra Kumpula-Natri: Ensimmäinen tällä kaudella!)

Me suomalaiset emme näytä oppivan, vaikka olemme itse olleet 1990-luvulla kriisissä, josta nousimme pitkälti silloisen maailmantalouden vetovoiman turvin. Suomen lamassa pankit puhdistivat taseensa ja mahdolliset epävarmat saatavansa pankkituen avulla. Samalla poistettiin markkinoilta noin 60 000 elinkelpoista yritystä, joista suuri osa olisi voitu pelastaa kohdistamalla pankkituki suoraan yrityksille. Samalla aiheutettiin yli 500 000 ihmisen työttömyys sekä Stakesin tilastojen mukaan noin 14 500 itsemurhaa. Kreikan paketissa on käynyt samoin. Aikaisemmalla 110 miljardin avulla on maksettu entisiä pankkien velkoja, ja pankkien tukeminen jatkuu uuden paketin myötä. Kreikan yritykset ovat suuressa vaarassa mennä konkurssiin. Osa tukirahoista olisikin pitänyt suoraan kohdentaa yritysten lainojen hoitamiseen eikä ohjata tukea pankkien kautta.

Herra puhemies! Suomessa tilalle tulivat kehittämisrahat hallitsemattomine projekteineen. Tuli konsultteja ja virkamiesopettajia opettamaan työttömän yrittäjäksi ja luottokelvottoman kaadetun yrittäjän työntekijäksi. Siis koulutettiin uusia yrittäjiä niistä, jotka jäivät työttömäksi, kun työnantajan omaisuus ja yritysideat tuhottiin. Kehityksen tulos oli se, että Suomessa on työnantajista pulaa. Yrittäjyys ei Suomessa kiinnosta riittävästi, koska yrittäjillä ei ole Suomessa sosiaali- eikä oikeusturvaa. Suomalaisten yritysten tilalle rynnivät ulkomaiset suuryritykset, jotka ovat ostaneet kotimaisia yhtiöitä investointikeinottelijoiden pelinappuloiksi. Samalle kehitykselle tehdään tietä Kreikassa.

Kreikassa on pelätty pankkien luottotappioiden kautta tulevia ongelmia. Se pelko on ohitettu, kun velat on pääosin siirretty veronmaksajien piikkiin. Tämän Kreikka-kriisin omituisiin piirteisiin kuuluu, että tukiluottojen myöntäjät ja takaajat, kuten Suomi ja muut euromaat, ovat itsekin velkaisina käytännössä joutuneet tukitoimien takia ottamaan juuri näiden tukitoimien verran uutta velkaa.

Suurin osa tukiluotoista on kulunut vanhojen velkojen maksuun. Näin tukiluotot ovat siirtäneet riskin pankeilta eurovaltioille ja Kreikan velkojapankkien tilalle ovat tulleet eurovaltiot. Tukiluotot eivät ole kuitenkaan pienentäneet Kreikan velkoja euronkaan vertaa tähän mennessä. Kreikan ja tukiluottoja maksavien eurovaltioiden velka on nyt tukiluottojen verran suurempi. Tarvittavia varoja ei ole yhdenkään kriisitoimiin sitoutuneen valtion kassassa — kun velkaa maksetaan suuremmalla velalla, ollaan velkakierteessä. Tarvittavat varat lainataan, ja pankit hyötyvät.

Arvoisa herra puhemies! Nyt ollaan tekemässä järjestelyä, jossa Kreikan yksityiset rahoittajat tinkivät Kreikka-saataviensa nimellisarvosta noin puolet eli 100 miljardia euroa, ja sitten ne saavat tästä hyvästä lähes saman verran uuteen pelastuspakettiin sisällytettäviä erilaisia hyvityseriä. Jäljelle jäävä pelastuspaketti käytetään loppujen velkojen maksamiseen pankeille ja muille rahoittajille. Mitenkä käy kreikkalaisten yritysten ja työpaikkojen? Yksityisten velkojen alun perin 200 miljardin euron Kreikka-saatavilla on käypää arvoa enää noin 50 miljardia euroa, ei 200:aa eikä 100:aa, vaan 50 miljardia euroa. Pankeille yksityisten velkojen järjestelyt tuottavat hyvän, lähes täysimääräisen potin.

Toistan kysymykseni. Eikö tukea olisi voitu ohjata yksityisten velkojen osalta suoraan yrityksille? Olisi voitu pelastaa paljon yrityksiä ja työpaikkoja. Nyt ei ole mitään vakuutta siitä, että talouskasvu saadaan nousuun tai yritykset saavat asiansa kuntoon. Yrityksillehän olisi myös pystyttävä tarjoamaan rahoitusta uusiin investointeihin, mikä tuo vakautta ja kasvua. Nyt tehty Kreikka-järjestely ei näytä saatujen tietojen pohjalta toimivan yritysten ja työntekijöiden vaan pankkien ehdoilla. Voidaankin kysyä, missä on moraali.

Osmo Kokko /ps:

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset sanoivat jo keväällä 2010 sen, että ei pidä lähteä tukemaan moraalittomia ja tekopyhiä tukipaketteja, korruptoituneita poliitikkoja ja pankkeja. Silloin kukaan muu ei uskaltanut sanoa samaa ääneen, mutta nythän täällä jo moni muukin kuin perussuomalainen toitottaa, että Kreikka ulos eurosta ja piikki kiinni. Olisi säästytty monelta harmilta, jos olisi uskallettu ottaa riski ja olla tukematta Kreikkaa alun alkaen. Kreikka olisi silloin joutunut valitsemaan toisen tien, ja uskallan sanoa, että monella tavallisella kreikkalaisella olisi parempi taloudellinen tilanne, kuin mitä se tällä hetkellä on.

Esimerkkejähän löytyy Argentiinasta ja Islannista, niin kuin edustaja Soini ryhmäpuheessamme kertoi. Näillä nykyisillä tukipaketeilla pelastetaan, tai sanotaanko niin, että yritetään pelastaa pankkeja ja poliittista eliittiä tavallisen kansan kustannuksella. 164 miljardin suuruisesta tukipaketista alle 20 prosenttia menee Kreikan budjettialijäämän paikkaamiseen ja loput, eli suurin osa, menevät sijoittajille. Sijoittajavastuu ei todellakaan ole toteutunut, tappion maksaa, kukas muu kuin tavallinen veronmaksaja.

Kun tilannetta katsotaan nyt, niin tässä vaiheessa Kreikan kilpailukyky on kokonaan mennyttä euron takia, kansa kärsii ja leikkaukset Kreikassa ovat loputtomia. Tästä suosta Kreikka ei ihan heti nouse, siitä pitää kyllä Bryssel huolen. Tukipakettien asettamat vaatimukset Kreikalle alijäämän suhteen ovat käytännössä mahdottomat. Optimistisimmatkin laskelmat kertovat, että parin vuoden sisällä Kreikkaan pitää lapioida ainakin 50 miljardia lisää. Kenellä on enää varaa tähän? Ei ainakaan Suomen kansalla. Meillä on omiakin murheita rahoitettavana, kuka ties meillä olisi vielä täysimittainen ja toimiva Puolustusvoimatkin ilman näitä tukipaketteja.

Arvoisa puhemies! Kataisen hallitus on korostanut, että Kreikan säästöohjelman tulee olla uskottava, mutta meidän perussuomalaisten mielestä tämä toiminta on kaukana uskottavuudesta.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa herra puhemies! Meillä Euroopassa vallitsee yleisesti ottaen lainkuuliaisuusperiaate. Sitä, mitä on säädetty, pyritään noudattamaan, mutta Kreikassa tilanne on pitkään ollut toinen.

Valistuneet arvioinnit lähtevät siitä, että Kreikan kansantaloudesta noin 40 prosenttia menee ohi kirjanpitojen ja näin ollen myös ohi verotuksen. 40 prosenttia on huikea summa, ja niin kauan kuin tätä jatketaan, on itse asiassa lähes mahdotonta saada Kreikan valtiontaloutta tasapainoon. Tämä on perinteistä, ja edellinen Kreikan hallitus jo aikanaan syyllistyi siihen, että se aktiivisesti väärenteli kansantalouden tilannetta, minkä johdosta Kreikan tilanteeseen ei pystytty puuttumaan riittävän ajoissa. Kun valtio degeneroituu siten, että koko sen arvopohja rapistuu, on syytä pohtia, mitä pitäisi todella tehdä. Euroopan unioni on valinnut tien, että pumpataan rahaa ja katsotaan, josko se siitä jonain päivänä oikenisi.

Komissaari Rehn heitti kerran toiveen, että myös Suomesta saataisiin apuvoimia Kreikan verotusjärjestelmän, sanoisinko, kuntoon saattamiseksi. Jos tämän Euroopan unionin sijasta Kansainvälinen valuuttarahasto olisi ollut tässä tilanteessa vastuussa, luulen, että myös tähän hankkeeseen olisi syvennytty. Ehkä tarvittaisiin 4 000—5 000 sellaista verotuksen harrastajaa, ammattilaista, eläkeläistä, jotka tuntevat, kuinka länsimaissa ne verot kerätään niin, että eroosio ja harmaa talous jäisivät sille tasolle, ehkä prosenttiin—kahteen, mitä se näissä muissa Euroopan unionin jäsenmaissa on. Jos tämä 40 prosentin kansantuote supistuisi 30 prosenttiin sen johdosta, että verotus rasittaisi sitä ja verokanta olisi ehkä 40 prosentin luokkaa tästä, niin Kreikan valtion tulot kasvaisivat noin 12 prosenttia. Käytännössä se tarkoittaisi sitä, että kassavirtana Kreikka pääsisi siihen kasvu-uraan, jossa valtaosa Euroopan unionin jäsenmaista tällä hetkellä on. Mielestäni ilman tätä haltuunottoa koko verojärjestelmästä ei tätä asiaa vähään aikaan saada korjattua — niin syvässä ovat nämä Kreikassa olevat arvot, että valtiota on viisasta ja fiksua hämätä erilaisilla toimenpiteillä siltä osin, kuin se koskee ennen kaikkea verotusta.

Mielenkiintoinen yksityiskohta on sen sijaan se, joka on ehkä periaatteellisempi, kun täällä puhutaan vakuuksista: Jos meistä joku menee pankkiin pyytämään lainaa ja meiltä edellytetään vakuuden myöntämistä, niin pankinjohtaja tai virkailija luetuttaa meillä vakuuksien ehdot. Se on sääntö. Mutta tässä Kreikan tapauksessa onkin aika omituinen lähtökohta. Me emme tiedä, mitä loppujen lopuksi siinä sopimuksessa on, me voimme ehkä päätellä, mutta vakuuden jälleenmyynnin kannalta — vakuuden markkina-arvo oikeastaan mitataan sillä, mitä siitä maksetaan jonkun kolmannen toimesta — toistaiseksi ilmeisesti kukaan ei ole kysynyt Suomen valtiolta ostaakseen näitä vakuuksia, joilla oletetaan jonain päivänä olevan merkittävä arvo. Kukaan tai mikään muu Euroopan unionin jäsenvaltiohan ei vaatinut samoja, ja sitä kautta päätellen voisi vain esittää kysymyksiä, mikä näiden todellinen arvo oikein on.

Mutta kun julkisuudessa viime viikolla on paljon puhuttu erilaisista hallintomenettelyistä, mikä on hyvä hallintotapa, niin on oikeastaan aika käsittämätöntä, että tässä eduskunnassa voidaan käsitellä vakuussopimusta siten, ettei siitä kerrota kansanedustajille eikä se edes ole suomen kielellä, ja rohkenen epäillä, että tästä salista ei löydy montaa henkilöä, joka ymmärtää niin hyvin englantia ja asiayhteyden, että voisi varmasti sanoa, mitä sopimuksessa on, jos saa sen vain luettavakseen. Kansanedustajat joutuvat erittäin kiusalliseen tilanteeseen, varsinkin jos myöhemmin käy ilmi, että sopimuksessa on ollut jotain sellaista, mikä on ollut omiaan heikentämään Suomen asemaa, kun toinen sopijapuoli, kreikkalaiset pankit, on nimenomaan vaatinut tätä salassapitoa. Se ei ole siis ollut Suomen ensisijainen tavoite. Sitä paitsi salassa pidettävä asia on pidettävä salassa, jos se täällä salaisessa istunnossa käsiteltäisiin.

Kaiken kaikkiaan voisi sanoa, että niin sanotun huolellisen miehen periaatteen mukaan nimeä ei pitäisi panna sopimukseen, jonka sisältöä ei tiedetä, ja jos ei sitä tiedetä, niin vähin ehto on, että ainakin pitäisi kertoa, miten sopimus puretaan. Vanha neuvo on juristeilta, että jos et tiedä, mihin allekirjoitat, niin lue ainakin viimeinen kappale, jossa kerrotaan, kuinka sopimuksesta päästään eroon. Minun mielestäni on arveluttavaa menettelyä, että näennäisesti annetaan kansanedustajille mahdollisuus tutustua kassakaapissa olevaan paperiin, mutta sitä ei edes käännetä suomeksi.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Tänään on taas puhuttu paljon mielikuvilla ja vertauksilla. Yksi, mitä hallitus on pyytänyt oppositiolta, on sataprosenttista varmuutta siihen, että meidän linjamme pitäisi. Totuushan on, ja tämä on se ainut sataprosenttinen totuus, että kenelläkään ei ole sitä totuutta, ja teidänkin pitäisi myöntää se, (Pia Viitanen: Ei kukaan niin ole sanonutkaan!) että teidänkään totuutenne ei ole sataprosenttinen. Te olette luoneet mielikuvilla semmoisen vaihtoehdon, että tämä on taas ainoa linja, miten voidaan jatkaa, ja tätä on jatkunut hallituksesta toiseen, myös aikaisemmissa hallituksissa. Sinänsä mietityttää myös tuo hallituksen työnjako, kuuden puolueen hallituksen työnjako, jossa viisi tuo ikäviä uutisia esiin ja tekee sitä likaista työtä ja yksi puolue saa sanoa, että "fantastista".

Mutta nyt tähän pakettiin. Ensinnäkin mietityttää koko paketin todellisuus, koska sen tavoitteena, mielestäni epärealistisena tavoitteena, on 120 prosentin velkasuhteen saavuttaminen eli siis lähtötaso, joka on jo kerran todettu riittämättömäksi. Eli jo tavoite ilmaisee sen, että tämä ei todellakaan tule riittämään. Täällä on myös puhuttu paljon sijoittajavastuusta. Samaan aikaan koko paketti keskittyy ja perehtyy siihen, että pankkeja tuetaan. Samaan aikaan Kreikan kansa näkee nälkää, mutta eipä se tunnu haittaavan tennareilla liikkuvaa sakkia ollenkaan.

Sitten lopuksi vielä todetaan, että tämä on lainaa, joka maksetaan takaisin, lainaa, joka maksetaan takaisin, ja tavoitteena on lähtötaso, joka ei edes riitä. Siis uskotteko itsekään tuohon? Eihän tämmöinen lähtökohta voi edes pitää paikkaansa. Siihen ette ainakaan usko puheittenne perusteella, että tässä on menossa liittovaltiokehitys, mikä tosin muista EU-valtioista jo kuuluu tavoitteena keskusteluissa, ja se on puhdas fakta. Täällä kun me sanomme, että tämä on liittovaltiokehitystä ja me vastustamme sitä, niin te huudatte, että populismia.

Kuin kirsikkana tämän kakun päällä on tämä kassakaappisopimus, missä sanotaan, että meillä on hyvät vakuudet, mutta ne ovat semmoisia, mihin muut maat eivät halua koskea pitkällä kepilläkään, ja kaiken kukkuraksi julistettu salaisiksi. Te olette sanoneet, että se on vaan kolmen A:n luottoluokituksen maille edullinen. Mitäs sitten, kun meidän luottoluokituksemme laskee? Jos se laskee, niin siinä kohtaa ilmeisesti tämä teidän luottoluokituksenne tai kassakaappisopimuksenne on nykyistäkin huonompi. Eli nyt kun se on kassakaapissa tosiaan, niin sitä saa vaan miettiä, mitä siellä on. (Miapetra Kumpula-Natri: Tiitisen huoneessa!)

Nyt, kun me teemme näitä EU-paketteja, samaan aikaan on sitten myös muistettava se, että me tuemme koko ajan muuta Eurooppaa ja tavallaan tuemme heidän toimintaansa. Tiedossa on se, että tulee rajuja leikkauslistoja, ja esimerkiksi huomisessa puolustusvoimauudistuksessa varuskuntia lakkautettaessa on muistettava tämä.

On myös hyviäkin asioita hallituksen puolella ollut ilmassa, ja olen niistä iloinen. Täällä on linjamuutoksista puhuttu. Totean sen, että perussuomalaisten kelkka on kulkenut koko ajan johdonmukaisesti suoraan ja rehellisesti suomalaisella polulla. Teidän onneksenne meidän jalaksemme ovat isot, koska sinne näyttää olevan tungosta aina silloin tällöin, esimerkiksi nyt viimeksi verolinjauksien kohdalla.

Lopuksi kannatan edustaja Soinin tekemää epäluottamuslausetta.

Merja  Kuusisto  /sd:

Arvoisa puhemies! Olemme tänään puhuneet Kreikan toisesta sopeutusohjelmasta, jolla pyritään turvaamaan koko euroalueen rahoitusvakaus. Kyseessä ei ole mieluisa tai yksinkertainen ratkaisu, joskin välttämätön sellainen. Sopeutusohjelmalla pyritään minimoimaan riskejä, jotka koskevat koko euroaluetta. Suomen hallitus on näiden tosiasioiden valossa pyrkinyt toimimaan parhaan näkemyksensä mukaan.

Hallituksen linja on edeltävän hallituksen linjaan verrattuna tiukentunut. Tästä ovat todisteena sosialidemokraattien johdolla saavutetut kolme tärkeää tavoitetta rahoitus- ja velkakriisin hoidossa: sijoittajavastuu, veronmaksajien rahojen turvaaminen ja rahoitusmarkkinoiden pelisääntöjen muuttaminen. Sopeutusohjelman osana suoritetaan velkajärjestely yksityisille sijoittajille. Yksityisten sijoittajien velkoja leikataan kaikkiaan 53,5 prosentilla. Kreikan ensimmäisen tukipaketin yhteydessä sijoittajavastuu ei sen sijaan toteutunut, vaikka me sosialidemokraatit sitä jo tuolloin vaadimme.

Veronmaksajien rahojen turvaksi nykyinen hallitus on hankkinut vakuudet. Edellisen hallituksen aikana tällaisia vakuuksia ei sen sijaan saatu eikä Suomen saatavia tai riskejä pyritty mitenkään rajaamaan. Nyt vakuudet on nykyisen hallituksen toimesta saatu. Kiitoksen sijaan hallituksen niskaan on kuitenkin sadellut lähinnä vain syytöksiä.

Arvoisa puhemies! Sopeutusohjelmalla pyritään estämään Kreikan ajautuminen maksukyvyttömyyteen. Maksukyvyttömyyden seurauksena saattaisi olla suoranainen kaaos: Useiden palveluiden alasajo sekä työttömyyden nopea kasvu. Kreikan kansalaiset ajettaisiin yhä ahtaammalle, kun palkkoja tai eläkkeitä ei pystyttäisikään maksamaan. Vaihtoehtona sopeutusohjel-malle on tänään useaan kertaan esitetty Kreikan irtautumista eurosta, paluuta drakmaan ja ulkoista devalvaatiota. Johtaisiko drakman devalvaatio sitten kasvavaan hyvinvointiin maassa, jolla ei juuri ole vientiä? Tästä voi olla useaa eri mieltä, sillä ulkoinen devalvaatio olisi nimenomaan piristeruiske viennille. Devalvaation myötä tuontihinnat sen sijaan nousisivat merkittävästi, minkä seurauksena kreikkalaisten ostovoima ajettaisiin alas.

Arvoisa puhemies! Kreikan toisessa sopeutusohjelmassa ei kuitenkaan ole kyse pelkästä solidaarisuudesta kreikkalaisia kohtaan. Hallitsemattomalla konkurssilla voisi olla suuret vaikutukset koko euroalueeseen. Vaarassa olisivat erityisesti jo omien ongelmiensa kanssa kamppailevat euromaat. Seurauksena saattaisi olla dominoefekti, joka ajaisi koko euroalueen yhä syvemmälle ongelmiin, Suomen mukaan lukien. Todellisuutta on, että Suomi on keskinäisessä riippuvuussuhteessa muiden maiden kanssa. Suomi ei voi näin ollen vain vetäytyä sivuun ja pyyhkiä tyynesti käsiä muiden maiden ongelmista. Kriisin hoidossa ei ole kyse vain muiden maiden pankkien pelastamisesta vaan yhtä lailla myös Suomea koskevien riskien minimoimisesta.

Arvoisa puhemies! Meneillään on kuitenkin erittäin vaikea kriisi. Varmuutta ohjelman onnistumisesta ei ole. Sitä, mitä tapahtuu vuoden, kahden tai kolmen päästä, on hyvin vaikea ennustaa. Tässä kriisissä ei ole olemassa yksinkertaista ratkaisua tai helppoa tietä ulos. Käänne parempaan on kuitenkin mahdollinen.

Raija Vahasalo /kok:

Arvoisa puhemies! Kreikan eurolle ei voida tehdä eutanasiaa, vetää letkuja irti ja jättää Kreikkaa oman onnensa nojaan, vaikka kuinka haluaisikin. Kreikka on kaukana Suomesta, mutta se vaikuttaa kuitenkin suoraan meidänkin maamme taloudelliseen tilanteeseen. Tässä näkyvät globalisaation heikot puolet, mutta siinä on hyvätkin puolensa. Olemme hyvin riippuvaisia toinen toisistamme.

Mutta uskon, että vika ei ole yksin Kreikan. Kyllä vika on myöskin muissa Euroopan unionin maissa, kun on katsottu läpi sormien Kreikan aikaisempia temppuiluja. Nyt on toivottavasti otettu opiksi, ollaan tiukempia. Euroopan komissio seuraa sopeuttamisohjelman toteuttamista paikan päällä Ateenassa. Kreikka on kyllä todellakin kovan paikan edessä, mutta uskon, että ylpeä ja sinnikäs kreikkalainen kyllä selviytyy, vaikka varmasti siihen menee ainakin vuosikymmen. Kreikalla ei kerta kaikkiaan ole muita vaihtoehtoja, mutta ei myöskään ole Suomella.

Tuula  Peltonen  /sd:

Arvoisa puhemies! Olemme tulleet euromaiden talouskriisien hoitamisessa tietynlaiseen taitekohtaan. On huomionarvoista, että Suomen hallituksen linja on tällä hallituskaudella oleellisesti muuttunut. On selvää, että ratkaisun päälinjaus tehtiin jo Kreikan ensimmäisen lainaohjelman yhteydessä keväällä 2010. Kiviniemen hallitus teki tuolloin suomalaisten veronmaksajien kannalta raskaan ratkaisun. Silloin päädyttiin jakamaan vastikkeetonta rahaa velkamaille.

Suunta on nyt sosialidemokraattien johdolla muuttunut. Tämä hallitus ei tule kasvattamaan veronmaksajien taakkaa enempää kuin Kiviniemen hallitus oli jo ehtinyt aiemmin päättää. Me sosialidemokraatit olemme linjanneet periaatteet, joista kriisin hoidossa olemme halunneet pitää kiinni. Näistä periaatteista emme ole tässä hallituksessa lipsuneet. Kiviniemen hallitus puhui sijoittajavastuusta, me olemme sen toteuttaneet. Olemme myös pitäneet kiinni veronmaksajien rahojen turvaamisesta ja vaadimme rahoitusmarkkinoiden pelisääntöjen kiristämistä.

Arvoisa puhemies! Meidän on muistettava myös, että kyseessä on yhteinen Eurooppamme. Yhteiskuntarauhan järkkyminen missä tahansa päin Eurooppaa on oltava meidän jokaisen huolenaihe tässäkin salissa. Talouden myllerryksessä meidän on muistettava, millaista on aivan tavallisen eurooppalaisen palkansaajan arki, millaista tulevaisuutta me rakennamme Euroopan lapsille. Kreikan levottomuudet alkavat näkyä jo lasten pahoinvointina, lastenkotien täyttymisenä ja perheiden hajoamisina. Me sosialidemokraatit kannamme näistäkin ihmisistä huolta. Siksi haluamme pitää heidät EU-yhteisössä ja mahdollistaa EU:n turvallisen matkan näiden kriisien jälkeenkin. Nuorisotyöttömyys on esimerkiksi Kreikassa ja Espanjassa jo lähes 50 prosenttia. Tällä on kauaskantoisia vaikutuksia koko Euroopan tulevaisuuteen, jos menetämme otteen nuorista sukupolvista tämän kriisin seurauksena.

Meidän on rakennettava yhtenäistä tulevaisuuden Eurooppaa sekä kriisin aikana että sen jälkeen. Emme saa antaa talouden kriisien ohjata Euroopan kansoja toisiaan vastaan. Meidän päämäärämme täytyy ulottua paljon pidemmälle kuin pelkästään lyhytnäköisiin kansallisiin etuihin takertumiseen. Meillä on Euroopan talousalueen tiivistymisessä vielä paljon voitettavaa, vaikka joudumme myös vastuuta yhteisesti kantamaan. Hallituksemme on toiminut kauaskantoisesti harkiten kriisin hoitamisessa. Tulevaisuutta emme voi ennustaa, mutta olemme nykytiedon valossa tehneet kaiken voitavamme. Olemme saaneet aikaiseksi hallitun velkajärjestelyn, jonka vaikutukset on pystytty arvioimaan. Tämä on hallitukselta hieno ja vastuullinen saavutus.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Vielä muutamia kertauksia ja selvennyksiä näihin asioihin. Kun ministerinkin erityisavustaja on näihin puuttunut, niin näihin täytyy vastata, ja vastaan myös huomenna blogissani.

Kysymyksessä siis tässä vakuusjärjestelyssä on niin sanottu total rate of return swap -rakenne, jonka tämän päivän arvo on nolla. Siitä huolimatta olemme suostuneet siitä maksamaan. Näin asia ymmärretään ja näin se on analysoitu ja näin se on kansainvälisillä markkinoilla ja kansainvälisissä erityisjulkaisuissa. Miten me olemme siitä maksaneet? Me maksamme EVM:ään eli tulevaan vakausmekanismiin vapaaehtoisesti etukynteen 1,44 miljardia euroa. Sitten tästä kaikesta palkkana me saimme 20 prosentille vakuudet. Me emme saaneet täysiä vakuuksia. 80 prosentille vakuuksia ei ole lainkaan. Ja luenpa tästä hallitusohjelmaa, voitte arvata minkä hallituksen ohjelmaa tässä luen: "Mikäli jokin euromaa pyytää ERVV:ltä" — siis vakausvälineeltä — "lainamuotoista tukea vielä Portugalin jälkeen, on Suomi valmis harkitsemaan tätä vain sillä ehdolla, että Suomi saa takausosuudelleen vakuudet kyseiseltä maalta. Tämä rajaa Suomen tosiasialliset vastuut enintään Portugalin ja sitä edeltävien ohjelmien hyväksymisen mukaiselle tasolle."

Tarkoittaako tämä 20 prosentin vakuuksia vai täysiä vakuuksia? Riippuu tietysti siitä, miten ymmärtää sanan vakuus. Minä ymmärrän sen niin, että jos vakuudet saa, niin kyllä se on lähempänä 80:tä tai 100:aa kuin 20:tä. Mutta tämä on Kataisen—Urpilaisen hallituksen tulkinta.

Arvoisa puhemies! Mikään muu euromaa ei halunnut näitä vakuuksia. Onhan se nyt varmaan mahtava bisnes olla niissä mukana, kun kukaan muu ei ole. Kysyin jo täällä, miksi Itävalta ei lähtenyt — valtiovarainministeri siellä puhui suoraan — Saksa, Hollanti — ja heillä on vielä halvemmat rahoituskustannukset kuin Suomessa.

Arvoisa puhemies! Kun Kreikan kriisi alkoi, Kreikan kokonaisvelka oli 300 miljardia euroa. Nyt tähän projektiin, menestystarinaan on lapioitu 340 miljardia: ensimmäinen paketti, toinen paketti ja yksityissijoittajia koskevat asiat. Miten tämä on nyt mahdollista, että velkaa, joka alun perin on 300 miljardia, hoidetaan nyt 340 miljardilla, ja velat on jäljellä ja vastuut on takaajilla? Ei tämä voi olla menestystarina. Jos tästä laulaisi englantilainen Housemartins, niin se laulaisi: So this is freedom — you must be joking. "Ja tämä on vapautta — teidän täytyy pilailla." Tämä englannin kieli sen takia, että suomen kielellä ja ruotsin kielellä, jos et näitä osaa, niin et ole voinut näihin perehtyä.

Arvoisa herra puhemies! Sitten näistä vakuuksista vielä. Siis vakuudet kattavat 20 prosenttia antamistamme lainatakauksista. Lopuille 80:lle meillä ei ole mitään suojaa. Korkoineen, ylitakauksineen Suomen vastuut kasvavat lähes 6 miljardiin euroon. Ei tätä voi pitää menestystarinana edes hallituspuolueen edustaja.

Sitten, arvoisa puhemies, tietysti näistä vaalilupauksista. Kun sanottiin — muun muassa SDP — ei rahaa pankeille, ei rahaa sijoittajille, näissä tukipaketeissa pelastetaan pankkeja ja sijoittajia. Pankit saavat 58 miljardia ja sijoittajat 30 miljardia. Voihan tietysti SDP:n retoriikalla olla, ettei se ole yhtään mitään.

Ritva Elomaa /ps:

Arvoisa puhemies! Näistä Suomen vakuuksista on puhuttu täällä hyvin paljon, ja täytyy todeta, että jos ne niin loisteliaat olisivat, niin kaikki muut Euroopan maat haluaisivat myös samanlaiset vakuudet samoilla ehdoilla. (Pia Viitasen välihuuto) Kuinka ollakaan, yksikään ei halunnut, niin loistavat vakuudet Suomi on saanut.

Kreikan vaikeudet kasvavat päivä päivältä. Uuden tukipaketin ehtojen myötä Kreikka ajautuu varsinaiseen umpisolmuun pyrkiessään suorittamaan lukuisat vaaditut lakimuutokset. Sen on muun muassa kajottava perustuslakiinsa ja vietävä läpi lähes 40 erilaista vero-, eläke- ja palkkauudistusta. (Miapetra Kumpula-Natri: Onko se hyvä vai huono asia?) Samalla tavallisten kansalaisten elämä on Kreikassa tällä hetkellä tukalaa. Mielenosoitukset, lakkoilu ja yleinen taloudellinen ahdinko heijastuvat voimakkaina jokapäiväiseen elämään.

Edes IMF:n velkakestävyysraportti ei ole vakuuttunut Kreikan pääsystä takaisin markkinoille vuoteen 2015 mennessä, ja lisätukipakettien tarve koittanee taas uudestaan ja uudestaan. Kreikan kansan kärsimyksistä tulisi tehdä loppu niin pian kuin suinkin mahdollista. Selkeä vaihtoehto olisi hallittu velkasaneeraus ja ero eurosta IMF:n ja muun euroalueen tukemana. Takaushanat tulisi sulkea ja rahavirrat yksityisten sijoittajien riskien kattamiseen katkaista. Kertaus on opintojen äiti, ja tämä toimii asiaan kuin asiaan.

Kreikan tilannetta on nyt mielestäni käyty juurta jaksaen läpi riittävän monta kertaa, joten luulisi jo hallituksen erottavan tosiasiat kaunokuvitelmista. Hallituksessa kehdattiin jopa pitää Kreikan tukemista jossain määrin rationaalisena sijoitustoimintana. Minusta tämä on aika paksua. Edustaja Soini on tukipakettiasiassa ollut oikealla polulla jo pitkään, kun taas hallitus pyrkii Ateenaan Siperian kautta, ja kansa maksaa tämän retken kustannukset.

Hallituksen tulisi vakavasti harkita linjansa muuttamista Kreikan pelastusoperaatiossa ja laittaa stoppi tukipaketeille. Kreikan talouden elpyminen terveellä tavalla alkaa vasta, kun maa saa oman valuutan, joka tarjoaa uudenlaisen kasvualustan nykyisen pattitilanteen sijaan. Suomen osalta tämä tarkoittaisi takausvastuiden kevenemistä, ja meille jäisi voimavaroja keskittyä ratkomaan oman maamme lukuisia ongelmia, kuten esimerkiksi sosiaalitukien indeksikorotusten tulevaisuutta.

Edellä olevan perusteella kannatan edustaja Soinin esitystä eli hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta.

Eero  Suutari  /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kreikan tilanne on perua inflatorisesta talouspolitiikasta jo ennen Kreikan euroon liittymistä ja sen politiikan jatkumisesta heti euroalueeseen liittymisen jälkeenkin. Sivumennen sanoen euroon liittyminen pelasti Kreikan konkurssilta jo aiemmin vuosituhannen vaihteessa. Väitän siis, että Kreikka olisi mennyt suoritustilaan jo drakman aikana, jos se ei olisi liittynyt euroon. Euro antoi siis aikaa korjata talouspolitiikkaa, mutta sitä ei tehty. Syyt ovat siis huonossa perinteisessä talouspolitiikassa.

Euroon liittymisen aiheuttama korkojen lasku murto-osaan aiemmasta synnytti tyhjän päällä olevan talouskasvun. Kansa ja poliitikot vetivät tästä väärät johtopäätökset. Poliitikkojen vallassa pysyminen perustui harhaluuloon, että myymällä valtion halpakorkoisia velkakirjoja muun muassa eurooppalaisille pankeille voidaan työntekoa vähentää eikä tuottavuuden kasvusta tarvitse huolehtia ja siitä huolimatta voidaan kasvattaa hyvinvointipalveluja, kaikille siis kaikkea hyvää vaikka väärentäen kansantalouden tilastoja. Tästä todisteena on esimerkiksi Kreikan julkisen sektorin palkkojen kasvu 120 prosentilla kuluneen vuosikymmenen aikana. Ei siis ihme, että Mersujen myynti kasvoi jyrkästi nimenomaan Kreikan kaltaisissa maissa.

Myös työn tekemisen moraali höltyi. Samaan aikaan, kun kansantalouden tärkeimmästä peruskalliosta, tuottavuuden kasvusta, ei huolehdittu, myös veronmaksajia kohdeltiin silkkihansikkain. Valtion oli helpompaa ottaa lainaa pienellä korolla ja kasvattaa velkoja kuin nostaa veroja menojen kasvun mukaan.

Euroalueen viimeisen kymmenen vuoden kehityksestä voidaan huomata, että työ on siirtynyt sellaisiin maihin, joiden talouspolitiikka on ollut vähemmän inflatorista. Tästä on kirkkaimpana esimerkkinä Saksa. Saksan teollisuuden ja kansantalouden kasvusta voidaan siis kiittää osittain myös euroalueen inflatorisen politiikan maita, joiden ostovoima kasvoi perusteettomasti. Suomikaan ei valitettavasti ole tässä seurassa oppinut juuri mitään markka-aikaa paremmille tavoille.

Arvoisa puhemies! Tältä pohjalta ymmärrän opposition haukkumiset. Yhä useampi kansainvälinen talousasiantuntijataho on todellakin todennut Kreikan ainoaksi vaihtoehdoksi hallitun konkurssin. Mielestäni parempi on kuitenkin hallittu velkasaneeraus, jota nyt ollaan tekemässäkin.

On ehdotettu myös Kreikan eurosta erottamista. Tämä ei kuitenkaan mielestäni ole mahdollista. Eurosta irtautuminen veisi lähes puolet Kreikan kansantuotteesta ensimmäisenä vuonna ja reilun kymmenyksen myös seuraavina vuosina. Seuraisi täydellinen taloudellinen katastrofi Kreikalle sekä todellinen kriisi koko euroalueelle, eikä tässä opittaisi yhtään mitään.

Arvoisa puhemies! Olen siis sitä mieltä, että suurelta osin viennin varassa hyvinvoivan pienen avoimen kansantalouden Suomen ei ole syytä käyttäytyä kuin Euroopan omistajan. Letkujen irrottamisen tehkööt muut, isommat taloudet tai Kreikka itse.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! Edelleenkin myönnän, että edellinen hallitus turvasi Kreikan tukipaketilla Suomen vientiteollisuuden, eikä siitä voi Kiviniemen hallitusta moittia. Mutta se hurmahenkisyys, mikä Kiviniemen hallituksessa vallitsi sillä hetkellä, kun tukipäätöstä tehtiin, oli kuin lainaus seuraavasta laulusta: "Ensin pelastettiin suutari Andersson, sitten suutari Pettersson. Hallelujaa synnistä pois, mun rumpuni pelastusta soi."

Siis Kiviniemen hallituksessa tehtiin perusteltu ratkaisu mutta unohdettiin täysin valvonta ja vastuu. Ei mietitty, mitä sitten, jos Kreikka jatkaa samaan malliin. Ei mietitty lainkaan, mitä sen jälkeen. Ei mietitty, kestääkö tukipakettien Titanic sitä jäävuorta, johon laivan runkoa ei ole suunniteltu. Nyt toivon, että tämän hallituksen osalta tämä telakka on voinut rakentaa sellaisen rungon, jolla Kiviniemen hallituksen heikko Kreikka-paketin tukirunko on niin kestävä, että Kreikka kestää sen jäävuoreenkin ajon.

Ei kenelläkään ole takeita siitä, että Kreikan alas ajaminen olisi tuonut Soininkin tänään täällä mainitsemaa suurta taloudellista efektiä Kreikan kansantaloudelle eli drakman palauttaminen ja suuri devalvaatio olisi tuottanut sellaisen mielikuvan kellekään, että hyttysen hinnalla voitaisiin ostaa kameli. Se on harhaa, se on mielikuvaa, eikä kenelläkään meistä ole siitä varmuutta. Meidän, jos kenenkään, tulee ymmärtää Kreikan kansan murhetta. Me aikoinamme tasapainotimme oman taloutemme devalvaation kautta, ja se hinta ei ollut kevyt. Maksamme sitä edelleen.

EU ei ole pystynyt eikä pysty muuttamaan Kreikan kansan kulttuuria ja toimintamallia. Mallia, jossa on tyhmyyttä maksaa veroja, emme ole pystyneet muuttamaan. Kohtuullisella veroasteen nostamisella ja oikein kohdentamisella voitaisiin huolehtia Kreikassa huomattavasti suuremmasta bruttokansantuotteen kasvusta, jolla turvattaisiin julkisen talouden tasapaino ja koko kansan hyvinvointi.

Siksi meille EU-jäsenvaltiona jää omine mahdollisuuksineen turvata tuohon kansaan ja EU:hun kuuluvaan yhtenäiseen itsenäiseen kansaan se turva, ettei meille lähihistoriassa voida nähdä, että länsivaltiossa kaaoksen kautta voisi toteutua se, mitä Kreikassa olemme nähneet, sotilashallinto tai jotakin muuta dramaattista, mihinkä meiltä sitten vaikkapa kutsuttaisiin turvallisuusjoukkoja, joihinka olemme kyllä rakentuneetkin.

Arvoisa puhemies! Selvitys Kreikan tilanteesta tuo hyvin esille sen, kuinka monta lusikkaa tässä sopassa on. Jokainen haluaa lusikkansa mahdollisimman täyteen. Ehtoja eivät ole sanelemassa vain Suomi, Euroopan unioni, IMF tai muut yksityiset rahoittajat. Olemme kaikki vaatimassa, edellyttämässä. Meidän vaan tulee huolehtia siitä, että sillä kansalla on mahdollisuus selvitä siitä länsimaisessa kulttuurissa yhtenä osana EU:ta.

Olemme vastuussa ihmisistä, olemme vastuussa oman teollisuutemme kautta suomalaisesta työllisyydestä, suomalaisen vientivetoisen teollisuuden työpaikoista. Vain kantamalla murhetta siitä, että markkinat vetävät, voimme tässä tilanteessa Suomen kannalta olla kannattamassa sitä, että tämä ei-sataprosenttinen ratkaisu on se mahdollisuus, joka on se askel, jolla viedään Suomea ja päätöksentekoa eteenpäin.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Eurooppa on hitaan talouskasvun aluetta, ja Suomen vienti kohdistuu 50—60-prosenttisesti tälle alueelle. Me Suomessa olemme myös julkisen talouden osalta jo kestävyysvajeessa ja velkaannumme tulevien sukupolvien kustannuksella. Taloutemme on kuitenkin tyydyttävässä kunnossa.

Euroon liittymisen jälkeen Kreikan uskottavuus lainanottajana parani niin, että EU:n valvonnan puutteessa se pääsi velkaantumaan käsittämättömän helposti ja paljon. Rahoittajat uskoivat vielä unionin yltiöpäisen laajentumisen lisäävän Kreikan talouden vakuutta. Ongelmien paljastuttua kärsivä kansa on tullut kaduille. Se osoittaa tunteitaan taloutensa kurjistumisesta ja Euroopan unionin kiristyneestä talouden valvonnasta. On perusteltua kysyä: kuuluvatko ammattisijoittajien ja pankkiirien vastapuolena lainoja nostaneet politiikan untuvikkoihin vai häikäilemättömiin saalistajiin, joilla ei ole ollut tarkoitustakaan maksaa lainoja takaisin?

Suomessa 90-luvun laman osin itse aiheuttaneet tahot vakuuttivat olevansa oikeassa tehdessään niitä ratkaisuja, jotka johtivat Suomen kaaokseen. Tänä päivänä jokainen lautamiesjärkeä käyttävä ymmärtää, miksi Suomi syöksyi tuolloin edelleenkin vaikuttavaan talouskatastrofiin. Mistä tämän hallituksen viisaus on peräisin, jos sen toimien voidaan jo nyt todeta johtavan Suomea uuteen talouskatastrofiin, jota maksavat myös lastemme lapsetkin?

Vastikään televisiossa käsiteltiin varsin seikkaperäisesti Irlannin talousihmeen saavutuksia, joita suomalaiset poliitikot kävivät taannoin oikein joukolla ihmettelemässä. En myöskään ymmärrä, miksi näissä meidän ilmasto-oloissamme elantonsa hankkivan kansan maksettavaksi sälytetään Välimeren ilmaston kansojen laskuja. Mistä on peräisin hallituksen talousviisaus, jossa voidaan puhtaalla omallatunnolla julistaa: ellemme osallistu Kreikan rahoitukseen, meille tulee suurtyöttömyys, joudumme Kreikan tielle? Ymmärrän hyvin ruoka-avun Kreikan kansalle, jotta se voi käydä töissä, jos töitä on, mutta mihin korruptoitunut hallinto käyttää velkavarat? Kreikassa on kohta vaalit. Mitä uusi parlamentti ja hallitus tekevät? En silti usko EU:n olevan yhteisö, joka jättää jäsenmaansa heitteille, mutta sen on kuunneltava myös todellisia vastuunkantajia eli tavallisia veronmaksajia.

Olen eri yhteyksissä ihmetellyt, miksi Maastrichtin sopimusta ei pidetty. Velkakriisin vakauttaminen vaatii sitoumuksen siitä, että unioni todella kykenee pitämään sopimuksensa, jos Espanja ja Italiakin pyytävät apua. Espanjan kaupungeissa ja turistirannoilla näkyy keskeneräisiä rakennuksia, kuten Irlannissakin. Rahaa on kiinni tuottamattomissa seinissä, pois muun muassa tuottavasta tuotannosta, jolloin se ei lisää verokertymää, jota tarvitaan. Rahan tarpeen ja verotulojen välinen kuilu kasvaa, kuten korkomenotkin.

Unionin paljastuttua sijoittajien pelikentäksi hitaasti etenevä velkakriisin ratkaisu murentaa Euroopan unionin uskottavuutta ihan itse. Pitkittyvä ongelma osoittaa toimintakyvyn hitautta pyrittäessä irti rahavallan niskalenkistä. Velkamarkkinat ovat siis nopeimmin kehittyvät markkinat, mutta EU:n kannalta väärä paikka. Miten talousviisaat selittävät, että Kreikan tukipaketit on toistuvasti arvioitu liian pieniksi ja kansalle annettu väärä viesti? ERVV ja EVM ovat osoittautumassa edelleenkin liian heikoiksi. Joudutaanko lopulta mahdottomaksi paisuneen velkakriisin edessä turvautumaan setelirahoitukseen, joka voi johtaa hyperinflaatioon ja rahaliiton romahtamiseen? Jouduttavatko tukipaketit jotain sellaista, jota tukipaketein itse asiassa yritetään estää?

Vahva ja hyvä viesti unionilta on, että on mahdollista Irlannin tapaan tehdä korjausliikkeet sopimusasiakirjojen mukaisesti. Islanti ei ole Euroopan unionin jäsen ja kyennee nousemaan lamasta ja pankkiromahduksesta. Sopeuttamisohjelma toimii siis Talous- ja rahaliitosta riippumatta, kun on tahto. Korruptoitunut hallinto on puhdistettava, ja EU:lla pitää olla valvontamekanismi sen seurantaan. Meille on esitetty toimenpidelista, ja toivon, että tätä noudatetaan. Tuskin Kreikka olisi siis Euroopan unionin jäsen, jos sen taloudesta olisi ollut todellista tietoa. Onnistuuko huijaus toistamiseen? On varmaa, että nämä asiat muuttuvat hitaasti. Nopeampaa oli liittää maa väärin perustein unioniin.

Meillä ei ole takeita siitä, että harmaan talouden torjunta tehostuu. Arvonlisäverotushan on yksi EU:n jäsenmaksuperuste. On selvää, että talousvaikeuksista kärsivälle maalle on suuri houkutus jättää alv tulouttamatta ja jättää se oman maan talouteen pyörimään. Suomi maksaa veronsa sopimusten mukaan. On maita, jotka jättävät veronsa maksamatta. Sopimuksia kunnioittavat jäsenmaat joutuvat vaikeuksiin ulkopuolisten aiheuttamista syistä.

Miapetra Kumpula-Natri /sd:

Arvoisa puhemies! Mietin vielä tuossa paikalta tähän kävellessäni, että yritänkö mahdotonta elikkä käydä keskustelua asiallisesti näistä vakuuksista, mitä on olemassa, mitä on tehty, mutta ehkäpä tuntuu, että tässä vaiheessa alkaa periksi antaa. Jos ei niihin halua uskoa eikä halua ottaa virkamiesvastuulla esitettyjä asiantuntijakuulemisia vakavasti, niin ei kai sitten voi.

Minä tiivistän. Täällä on muutama talousvaliokunnassakin istunut ihminen paikalla. Siellä virkamiehet sitä mallia kävivät läpi. Me emme käyneet siellä tuota englanninkielistä monisatasivuista sopimusta läpi, vaan kävimme mallia läpi, ja oikeastaan se kevyt lopputulema, joka siitä on, on se, että siinä vaiheessa ilo on puolellamme, kun tilille alkaa ropista euroja. Täällä on myös perussuomalaisten talousvaliokunnan ihminen paikalla, joka varmaan tämän muistaa. Siinä vaiheessa me, jotka emme ole pankki- tai rahoitusalan ammattilaisia koskaan urallamme olleet, huokasimme ehkä helpotuksesta, että hyvä niin, jossain vaiheessa kunnon rahaa siirtyy ja Suomi saa noita vakuuksiansa.

Minä en käy läpi enkä kaipaa monisatasivuista sopimusta, koska tiedän, että Suomen virkamiehet, ministeriöiden virkamiehet, esiintyvät virkavastuulla. Luotan heidän asiantuntijapapereihinsa, joissa on tämä malli käyty moneen kertaan läpi, sekä siihen, mikä on myös näihin tiedonantoteksteihin laitettu ja pitkin syksyä, viime kesästä asti, kun neuvotteluja on käyty, suuren valiokunnan kokouksissa käyty tuosta mallista läpi.

Yritin myös päästä Timo Soinin blogista selville — joka ei kai millään vastuulla ole kirjoitettu, vaan ihan omalla tutkimustyöllä ja taustavoimilla, mutta vastuuta siinä ei samanlaista ole kuin virkavastuulla, että sen takia voin suhtautua hieman skeptisemmin siinä oleviin tietoihin — että mikä siinä on takana. No, hän lähtee siitä, että näistä Suomi maksaa, kun Suomi maksaa 1,44 miljardia EVM:ään, tähän pysyvään mekanismiin. Sen olemme sitoutuneet maksamaan EVM:n hyväksymisen yhteydessä. Ainoa, mikä siitä otettiin tähän vakuuksien hinnaksi, oli se, että Suomi sitoutuu maksamaan tuon kerralla, eikä viidessä osassa, niin kuin muut maat. No, nyt valtiovarainministeri Urpilainen kertoi tänään, että viime viikolla on päätetty, että niin myös nuo muutkin maat tekevät. Ja kun Soini viittasi täällä Itävaltaan, miksi Itävallan rouva valtiovarainministeri ei näitä halunnut, niin silloin Itävalta luuli, että se voi maksaa nämä viidessä osassa, ja se olisi laskenut kustannuksia näistä. Elikkä tämäkin, jonka Suomi kolmen A:n maana saa samalla korolla kuin EVM itse, halvalla markkinoilta siirtäen sen EVM:ään, ja EVM:kin maksaa tästä meille sitten korkoa, niin ei tuo kustannus minusta kyllä kovin suurelta tunnu, ja nyt kun sitä vertaa muihin, niin yhä pienemmältä.

Miksi muut eivät tuota halua? Sitä voi aina ihmetellä, mutta olen käynyt viimeisen kahden vuoden aikana usein tätä keskustelua itsenikin kanssa, pohtinut sitä, miksi 17 euromaata ovat niin erilaisia kuin Suomi näissä monessa asiassa. Noista 17 euromaasta suurin osa haluaa solidaarisesti tukea Kreikkaa, haluaa Euroopan finanssiunionin paljon tiiviimmäksi kuin mitä meillä Suomessa haluavat edes EU-myönteiset ihmiset. Ja tätä ei ihmetellä ollenkaan. Itävalta on pankkisektorinsa kautta todella sitoutunut Etelä-Euroopan maihin aivan eri lailla kuin meidän pankkisektorimme ja vakuutuslaitoksemme. Tuossa 17 maassa suurin osa on jollain lailla joko nämä taloussopimukset ylittänyt eli ei ole pitänyt bkt-lainamäärästä eikä näistä alijäämätavoitteista kiinni ja sitä kautta ehkä ei ole sopimuksia noudattanut niin kuin Suomi, eikä siinä ole kovin montaa maata, jolla ei ole samanlaisia näkemyksiä kuin Suomessa, ettemme itse joudu asiakkaaksi niin sanotusti ERVV:hen. Eli kyllä tuossa 17 maan joukossa vain Suomi, Saksa ja Hollanti ovat olleet näitä tiukimpia, ja sen takia minusta Itävallan vertaus jo vähän ontuu.

Saimme vakuudet 20 prosentille, kuulin myös Soinin ihmettelyn siinä. En pystynyt tuota selvittämään. Jo hallitusohjelmassa sanotaan, että Suomi saa takausosuutensa vakuudet kyseiseltä maalta. Emme me ole ERVV:n takauksille hakeneet vakuuksia, me olemme hakeneet sille ohjelmamaalle eli Kreikalle, ja Kreikan vastuusummasta 40 prosentille, josta saamme tuon 900 miljoonan euron alkupääoman. Ja asiamies sijoittaa tuon alkupääomaa turvaavasti, eli kolmen A:n lainakirjoihin, Suomen hyväksymiin kohteisiin, ja siinä on laskettu, että 3 prosentin vuosikorolla 30 vuodessa tuo summa kasvaisi 2,25 miljardiin euroon, samaan summaan kuin mikä Suomen osuus Kreikasta on.

Olen yrittänyt, puhemies, tässä käydä läpi tätä asiaa, mutta tästä on kovin monella tietolähteenä Timo Soinin blogi, ja siksi en tiedä, menikö tämä yhtään sen enempää perille.

Kansan kärsimyksille loppu Kreikassa on vielä semmoinen keskustelu, jota tässä käytiin pitkään, ja toivon, että tähän voimme yhdessä panostaa, että Kreikan kansa tuntisi itsensä eurooppalaiseksi ja pääsisi jaloilleen. Euroopan unionin tavoitteenahan on lisätä kansalaistemme hyvinvointia ja mantereemme vakautta.

Antti  Lindtman  /sd:

Arvoisa puhemies! Täällä edustaja Jalonen kysyi vähän näitten vaihtoehtojen perään ja antoi ymmärtää, että onko se nyt ihan niin, että tämä hallituksen linja on se ainoa sataprosenttinen totuus, ja onko se ainoa vaihtoehto, jolla tiellä voidaan mennä, niin rehellisyyden nimissä voi sanoa, että ei se ole ainoa vaihtoehto. On meillä muitakin vaihtoehtoja. Mutta sitten niiden muiden vaihtoehtojen analyysi kyllä pitäisi viedä vähän pidemmälle kuin "letkut irti ja antaa mennä". Kai tämän nyt rehellisyyden nimissä voi sanoa. Ja ei kukaan, ei kukaan vielä tässä salissa ole esittänyt sitä analyysiä, että jos tehdään niin sanottu "letkut irti" -operaatio, irrotetaan Kreikka eurosta, miten estetään sen leviäminen muihin riskimaihin, ja jos se leviää, miten sitten käy esimerkiksi Suomen viennille tai mille tahansa, miten se estetään siinä tilanteessa.

Oikeastaan ainoa, joka tässä salissa sille vielä viime syksynä vähän haki vaihtoehtoa, oli keskusta. Täällä viime joulukuun välikysymyskeskustelussa, jolloin siis perussuomalaiset tekivät välikysymyksen siitä, kun ei kuitenkaan näitä vakuuksia saada jne., keskustan ryhmäpuheenvuorossa Kimmo Tiilikainen ehdotti Euroopan keskuspankin puuttumista ja sellaista maltillista inflaatiokehitystä Euroopassa tämän ongelman pitkän aikavälin hoitamiseksi.

No, siinä on todellinen vaihtoehto, eli laitetaan Kreikka ulos ja sen jälkeen Euroopan keskuspankki ryhtyy rajattomasti ostamaan ongelmamaiden velkakirjoja. Onko se vaihtoehto? On se varmasti vaihtoehto, mutta sillä piikilläpä ei ole ylärajaa, se meidän täytyy muistaa. Jos vastustetaan yhteisvastuuta, jos vastustetaan tätä velkojen sosialisointia ja sitä, että talouskurin voi unohtaa, niin sitten se varmasti on vaihtoehto, mutta en tiedä, kuka sitä tässä salissa olisi kannattanut, että mennään täysin yhteisvastuuseen. Eli näin voimme viedä näitä eri skenaarioita pitkälle, ja tähän mennessä tämä teidän "letkut irti", tai "annetaan Kreikan olla", niin sanottu uusi alku, sitä ole vielä viety pitemmälle, ainakaan jos sitä katsoo Suomen eduista käsin, ja eikö meidän tehtävämme täällä ole nimenomaan katsoa Suomen etua siinä, miten me saamme pidettyä taloudesta kiinni?

Tänään tuolla Pikkuparlamentissa oli SuomiAreenan TalviAreena. Siellä oli tämmöinen demokratiapuntari, jossa oli tehty kysely ihmisille, ja 68 prosenttia ihmisistä on sitä mieltä, että poliitikkoja syytetään suotta päätöksistä, joita he tiukoissa tilanteissa joutuvat tekemään. 68 prosenttia siis ihmisistä on todella tätä mieltä, vaikka voi joskus sieltä torilta katsoen olla se näkökulma toinen, mutta kyllä on hyvä luottaa siihen, että suomalaiset ihmiset ovat kuitenkin fiksua porukkaa, tietävät, mitkä ovat todellisia vaihtoehtoja ja mitkä eivät. Kyllä suomalaiset tietävät, että tähän kriisiin ei ole helppoja ratkaisuja.

Tähän vakuusasiaan vielä, mitä edustaja Kumpula-Natrikin tuossa ansiokkaasti kävi läpi, kun Soini tässä käytti puheenvuoron. Käydään se pala palalta läpi.

Kun Soini sanoi, että me maksamme EVM:n pääoman kerralla vapaaehtoisesti, että me joudumme maksamaan siitä: se olisi tullut muutenkin joka tapauksessa, eli se ei ole ongelma.

Sitten, kun vakuudet ovat vain 20 prosentille lainapääomasta. No, niinhän ne ovat tällä hetkellä, mutta kun katsotaan sitä hetkeä, jolloin Kreikan pitää se velka maksaa takaisin, mikä sen vakuuden arvo on silloin? Silloinpa se on juuri se summa, minkä Kreikan pitäisi maksaa takaisin.

Sitten, kun kysytään, miksi muut maat eivät ottaneet vakuuksia, niin kyllähän se olisi aika noloa Itävallan tai Hollannin tai Saksan valtiovarainministerin sanoa, että juu, että me emme näitä vakuuksia, että vaikka me näitä vaadimme ja Suomen ansiosta nämä tulivat, niin kyllä me nämäkin haluamme. Itävalta menetti tämän kolmen A:n luokituksen, eivät saa enää niin halvalla rahaa. Saksan osuus on varmaan niin iso, että se ei olisi enää ollut mahdollista. Hollannissa on sitten varmaan tämä, että siellä valtiovarainministeri puhuu omalle väelleen ja toteaa, että eipä tämä nyt ole niin iso juttu.

Mutta kun Soini sanoi, että älkää uskoko Soinia, uskokaa Financial Timesia näissä vakuusasioissa, en usko edes Financial Timesia. Uskotaan markkinavoimia eli niitä, jotka pelaavat omalla rahalla. Sinä päivänä, kun tämä Suomen vakuussopimus julkistettiin, sinä päivänä Suomen 10 vuoden valtionlainan korko laski eurohistorian alhaisimmalle tasolle. Samaan aikaan vielä Suomen ja Saksan korkoero (Puhemies koputtaa) parani Suomen hyväksi 0,4 prosenttiyksikköä. Eli sinä päivänä, kun tämä vakuussopimus julkistettiin, ne, jotka rahoittavat Suomea, katsoivat, että Suomen luottoasema on parantunut suhteessa Saksaan, ja useinhan tätä nimenomaan verrataan suhteessa Saksaan. Ei tarvitse uskoa Soinia, ei tarvitse uskoa Financial Timesia. Uskotaan tässä tilanteessa markkinavoimia, jotka ovat tässä tilanteessa se oikea peili.

Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi totean, kun täällä Soini sanoi, että viimeksi demarit sanoivat, että ei rahaa pankeille, niin kävin sen tuolla tarkastamassa 2010 keväältä, mitkä olivat ne sosialidemokraattien ehdot. Ehdot olivat: uudet pelisäännöt rahamarkkinoille, uudet pelisäännöt tänne markkinatalouteen ja sen lisäksi sijoittajien vastuut, ja nythän sijoittajien velkoja leikataan. Vakuuksista itse asiassa silloin ei edes puhuttu. Me olemme tehneet enemmän kuin me olemme luvanneet, siksi tämä paketti voidaan nyt hyväksyä.

Kaj Turunen /ps:

Arvoisa puhemies! Tämä on käytännössä vastauspuheenvuoro. Täytyy vastata ensin Lindtmanille, kun ei ollut kynä mukana enkä pystynyt tekemään noita muistiinpanoja ja Lindtman puhui oikein paljon. Jos nyt puhutaan ensimmäisenä siitä EVM:n Suomen osuudesta pääomaksi, joka maksetaan kerralla, maksaako se mitä.

Te olette aloittaneet pikkuhiljaa jo kädenväännön budjettiriihessä Suomessa Suomen valtiontalouden tasapainottamiseksi. Samaan aikaan, kun kiistellään Suomen talouden tasapainottamisesta, leikkauslistoista, veronkorotuksista, ensi kesänä maksetaan kerralla tämä 1,44 miljardia pääomaa. Okei, se on nyt näiden niin sanottujen vakuuksien ehtona, että se maksetaan kerralla. Kuitenkin, otetaanko se ulkomaan velkana? (Antti Lindtman: Kyllä!) — No niin, me maksamme sitten velan korkoa siitä, kun se otetaan ulkomaan velkana, mutta me emme saa EVM:stä korkoa sille. (Miapetra Kumpula-Natri: Saadaan korko!) — Sama korko? (Antti Lindtman: Kyllä!) — No niin, tämä on ihan hyvä, jos EVM:stä saadaan sama korko, mitä me maksamme koroilla.

Mutta siihen, mikseivät nämä vakuudet kelpaa muille maille. Vaikka ministeri Urpilainen on sanonut, että näistä vakuuksista ei tule Kreikalle kustannuksia eli nämä vakuudet eivät lisää Kreikan valtionvelkaa, niin jos ajatellaan, että kaikki 17 maata pyytäisivät nämä vakuudet, kun tosiasiassa kuitenkin tämä lisää Kreikan valtionvelkaa, niin tulisi Kreikalle mahdoton tilanne. Kreikka ei pystyisi antamaan näitä vakuuksia kaikille 17:lle. Silloin on täytynyt miettiä se tilanne, koska Suomen sisäpoliittinen tilanne oli sellainen, että jonkinnäköiset niin sanotut vakuudet nyt täytyi hoitaa, että demarit "kunnialla" tästä hommasta selviävät. Sitten kehitettiin tällainen vakuusjärjestely, joka on hyvin monimutkainen Suomelle, kiusallinen — ainakin siinä mielessä, että jos niille nauretaan ja kukaan muu ei niitä halua ja kotimaassa me haluamme ne salata, niin jotain sitten on näissä vakuuksissa kyllä kieltämättä pielessä.

Mutta jos ajatellaan sitä tilannetta, miten nämä vakuudet sitten järjestetään, niin jos ministeri Urpilainen on sanonut, että Kreikalle ei aiheudu tästä lisää taloudellisia kustannuksia ja tämä vakuusjärjestely menee kuitenkin niin, että Kreikan valtio antaa velkakirjoja pankeille ja pankit asiamiehille ja myyvät sitten niitä eteenpäin niin, että saadaan rahaa tilille, mitä siinä myydään? Siinä myydään niitä Kreikan valtion velkakirjoja, eikö niin, mutta eivätkö ne sitten lisääkin Kreikan valtionvelkaa, tai sitten ei ole myytävää tavaraa.

Kreikka tarvitsee tämän avun heti, ja nyt on kuitenkin tälle kaupankäynnille — koska tiedetään, että Kreikan valtion velkakirjat ovat arvottomia, eihän niitä oikeasti kukaan osta — annettu myyntiaikaa vuodesta 12 vuoteen 14. Käytännössä on luvattu se, että yhtään euroa ei siirry Suomen vastuilta Kreikalle ennen kuin sitä rahaa on siellä tilillä ja sitä kautta vakuus on turvattu, mutta jos se menee vuoteen 2014, niin odottaako Kreikka siihen asti tätä tukipaketti kakkosta? Tuskinpa. Ja sitten kysymys kuuluu: kuka sitä kontrolloi? 90 miljoonaa euroa on sitten tämä summa, jota lähdetään sijoittamaan niillä järjestelyillä, millä sitä nyt sijoitetaankaan, niin että kuitenkin tämä vakuus on käytettävissä aikaisintaan 15 vuoden päästä. Sitä ennen, vaikka tapahtuisi mitä, sitä rahaa ei saa käyttöön, ja kun se 30 vuoden päästä on 2,2 miljardia ja Suomen vastuut ovat kuitenkin 6,5 miljardia, niin se kattaa sen vajaan 30 prosenttia kokonaisuutena. Jos asuntolainoja saataisiin tämmöisillä vakuuksilla, niin eihän tämä ole... Tämähän on osavakuus, ja silloin tästä pitäisi puhua minun mielestä osavakuutena edellyttäen, että tämä edes toimii. Sen takia minä omassa ensimmäisessä puheenvuorossani sanoinkin, pystyvätkö kreikkalaiset ylipäänsä tämän vakuuden järjestämään.

Markku Eestilä  /kok:

Arvoisa puhemies! Pääministeri Katainen avasi aika hyvin tänä päivänä Kreikan todellisten ongelmien syyt. Aika usein syytetään pelkkää euroa, kuten edustaja Pekkarinen omassa puheenvuorossaan tänään teki, vaan kyllähän Kreikan ongelmien syy on ei suinkaan pelkästään euro vaan selvästi väärä talouspolitiikka, väärä finanssipolitiikka ja väärä julkisen sektorin paisuttaminen ja etujen jakaminen.

Kuten edustaja Suutari täällä totesi, jos palkat julkisella sektorilla nousevat kymmenessä vuodessa 120 prosenttia, niin on täysin selvää, että talous menee alijäämäiseksi ja sitä kautta maan kilpailukyky menetetään.

Tänä päivänä riippumatta eurosta tai drakmasta Kreikan on vaikea päästä pinnalle, koska naapurissa on Turkki, jonka heikko liira euroon nähden antaa sille ylivertaiset turistimahdollisuudet, ja sinne turistit menevät mieluummin kuin Kreikkaan.

Tämän puheenvuoron käytän sen takia, että Kreikka ja samalla tavalla Portugali ovat ikään kuin syyllistyneet samaan virheeseen. Julkinen sektori paisuu, eikä huomata kilpailukyvyn menetystä, koska se tulee hiipumalla, ja Suomi on tällä hetkellä samankaltaisessa tilanteessa. Sen takia tästä keskustelusta kannattaisi ottaa oppia myös omaan talouspolitiikkaan, omaan finanssipolitiikkaan ja siihen, kuinka me julkista sektoria sitten lähdemme viemään eteenpäin, koska jos me emme tee korjausliikettä, niin Suomi velkaantuu. Vaihtotaseen alijäämä viime vuonna oli 1 miljardi euroa, kun se kymmenen vuotta sitten 2002 oli plussalla 10 miljardia euroa. On aika vaikea kuvitella, että tällä tiellä me voimme jatkaa, ja ainut korjausliike, mitä Suomessa pitää tehdä, on vähentää säätelyä ja sillä tavalla pyrkiä pk-sektorin kilpailukykyä viemään eteenpäin. Se on se, mitä meidän pitää tehdä ja ottaa oppia Kreikasta ja Portugalista.

Edustaja Tiilikainen totesi täällä tänään, että köyhät ihmiset joutuvat Kreikassa kärsimään. Se on täysin totta, ja näinhän pitääkin tehdä, kun on eletty yli varojen, mutta kyllä Kreikassa kärsivät monet muutkin. Kreikalta edellytetään yhteistoimintapöytäkirjassa muun muassa seuraavat leikkaukset budjettiin, jotka minun mielestäni kohdistuvat kyllä muihinkin kuin köyhiin ihmisiin: sairaaloissa toimivien lääkäreiden ylityökorvausten leikkaaminen 50 miljoonalla eurolla, puolustusvoimien asehankintojen leikkaaminen 300 miljoonalla eurolla, valtionhallinnon toimintamenojen leikkaaminen vähintään 270 miljoonalla eurolla, julkisten investointien leikkaaminen 400 miljoonalla eurolla, keskimääräistä korkeampien eläkkeiden leikkaaminen tavoitteena vähintään 300 miljoonan euron säästöt, aikamoisia lääkkeitä. Jos näitä ruvettaisiin Suomessa toteuttamaan, niin tässäkin salissa syntyisi aika lailla keskustelua.

Hyvää tässä toisessa lainaohjeessa on muutakin. Tämähän tarkoittaa sitä, että rahoja ei tulla antamaan, ellei Kreikka noudata näitä sopimuksia, ja ainakin itse katson, että yksi erittäin hyvä järjestelmä on sulkutilijärjestelmä. Sulkutili asettaa maksuhäiriötilanteessa Kreikan ulkopuoliset velkojat etusijalle suhteessa kotimaisiin velkojiin, ja Kreikka on sitoutunut kahden kuukauden kuluessa asettamaan lainsäädännössä velanhoidon etusijalle suhteessa muiden julkisten menojen maksamiseen. Lisäksi säännös sisällytetään mahdollisimman pikaisesti Kreikan perustuslakiin, ja vaikka tätä kuinka kansa arvioi, että on väärin ikään kuin Kreikkaa auttaa, niin olen sitä mieltä, että hallitus näillä lisäyksillä ja näillä sopimuksilla ja edellytyksillä ja vakuuksilla on kuitenkin humanitaarisella tiellä ja auttaa euroa ja auttaa Kreikkaa erittäin vaikeassa tilanteessa, jossa Kreikan on mahdoton päästä itse ylös, ja tulevaisuus näyttää, onnistummeko me näillä paketeilla tekemään sitten sen, että Kreikka pelastuu. Mutta joka tapauksessa tällä hetkellä, kun katsotaan pankkien taseita, niin olemme päässeet pahemman yli, eli tämä ajan pelaaminen on joka tapauksessa ollut positiivinen asia.

Mauri Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Olen oppinut yleensä, aika monestikin, arvostamaan edustaja Eestilän analyysiä täällä salissa monista asioista. Nyt en ole hänen kanssaan oikein samaa mieltä.

Edustaja Eestilä sanoi muun muassa, että eurolla, siis Kreikan euroon tulolla, ei ole ollut merkitystä sen kanssa, miten Kreikalle on käynyt — tai ainakaan ei olennaista merkitystä, miten Kreikalle on käynyt. Edustaja Eestilä, ennen euroon tulemista Kreikan korko määräytyi markkinoilla Kreikan oman julkisen talouden tunnuslukujen perusteella. Kreikan markkinakorko oli yli 10 prosenttia noina vuosina. Kun korko oli tätä luokkaa, Kreikka ei kyennyt velkaantumaan kerta kaikkiaan ulkomaille niin paljon. Sillä oli 90 prosenttia silloinkin velkaa bruttokansantuotteesta, mutta se kymmenessä vuodessa, muutamassa vuodessa, nimellisesti pystyi kolminkertaistamaan sen lainataakan.

Kun maa tuli euroon, korot romahtivat 3,5 prosenttiin, ja sillä 3,5 prosentin tasolla ne olivat aina Lehman Brothersiin asti, vuoteen 2008 asti. Sinä aikana maa otti hirveästi velkaa. Ja kun kansantalouteen tuli valtavasti velkaa, sitä kanavoitui ennen kaikkea sille julkiselle sektorille, ja se julkinen sektori pöhöttyi erittäin suureksi jnp.

Tämä on tavallaan se rakenteellinen virhe, mikä syntyi — vähän sama juttu kuin Suomessa 1980-luvun lopun vuosien aikaan. Näinhän Suomessakin kävi. Silloin rahapolitiikka vapautettiin ensiksi yhteisölainojen osalta, velanoton osalta ja sitten myöskin henkilökohtaisten lainojen ulkoa ottamisen osalta. Ja niitä otettiin eikä osattu sovittaa yhteen rahapolitiikan vapauttamista ja finanssipolitiikkaa. Jos kerran rahapolitiikan vapautti, niin finanssipolitiikasta tuli tavattoman tiukkaa. Samoin kävi Kreikalle nyt: ei osattu laskea yhteen finanssipolitiikkaa ja sitä rahapolitiikan löysyyttä, minkä se koron raju lasku Kreikalle kaiken kaikkinensa toi. (Eero Suutari: Ei se ole euron syytä!) — No, se on euron syytä. Siis se on euron syytä sillä tavalla, että samassa valuutta-alueessa kerta kaikkiaan niin erilaiset maat eivät voi elää ilman yhteistä finanssipolitiikkaa. Ilman yhteistä finanssipolitiikkaa ne eivät pysty elämään samassa. Tarvitaan konvergenssia. Alun perin lähdettiin siitä, että sen pitää konvergoitua, mutta eihän näin ole käynyt euroalueen sisällä. Päinvastoin, maiden taloudet ovat erkaantuneet entisestään toisistaan. On menty vielä kauemmaksi siinä, ettäkö nämä eri maat sopeutuisivat samaan valuutta-alueeseen.

Toinen huomioni liittyy täällä käytyyn keskusteluun. Hallituspuolueiden edustajat monet sanovat, että nyt sitten muuten sijoittajilla on vastuu ja nyt sitten tätä pakettia ei käytetä yksityisten sijoittajien merkittävään huomioimiseen. Vielä kertaalleen. 130 miljardista eurosta 70,5 miljardia käytetään suoraan näille sijoittajille seuraavalla tavalla: 30 miljardia menee sweeteneriä tähän järjestelyyn, 49 miljardia menee Kreikan pankkien pääomittamiseen ja erilaiseen Kreikan pankkien sweeteneriin — 49 miljardia euroa — ja 5,5 miljardia menee näitten velkakirjojen vaihdon yhteydessä tapahtuvaan korkosubventioon: yhteensä 70,5 miljardia euroa. Mitä muuta sillä rahalla tehdään? Maksetaan 52,3 miljardilla eurolla erääntyviä velkoja edessä olevien vuosien aikaan. 25,5 miljardia käytetään julkisen sektorin alijäämän kattamiseen, siis syömävelan rahoittamiseen. Se menee niille veronmaksajille, niille, jotka ovat sairaita tai koulussa, ja muihin vastaaviin. Kuvittelette lähinnä, että tämä menee niihin tarpeisiin, ja 20,7 miljardia menee erilaisiin valtion maksurästeihin. Näinhän tämä käytännössä toimii.

Arvoisa puhemies! Tällä tiellä jatkaen, vuodesta toiseen uusia paketteja Kreikalle osoittaen, kyllä se Kreikka sillä tavalla pysyy, vaikka se on talouden rakenteeltaan totaalisesti erilainen kuin Saksa tai Suomi, jos me jaksamme sitä tavallaan roikottaa täällä euroalueella. Mutta vaikka se tekisi ne kovat leikkaukset menopuolella, niin sille ei kilpailukykyä siitä vielä synny. Täällä sitten toivotaan kuitenkin, että niillä olisi voimia tehdä niin raju sisäinen devalvaatio, ja sitten sanotaan, jopa ministeri sanoi, että ulkoinen devalvaatio ei onnistu sen takia, että sillä ei ole paljon vientiä. No eihän se maa siitä nouse, ellei sille synny sitä vientiä. Ja se viennin kilpailukyky syntyy vain siitä, että sen kustannukset laskevat tasolle, jolla tasolla se pystyy aidon kilpailukyvyn saavuttamaan ja sitä kautta sitten vähitellen viemään myöskin tavaraa ulkomaille. Arvoisa puhemies! Juuri näistä syistä tarvitaankin sitten nimenomaan sitä ulkoista devalvaatiota.

Vielä tästä tartunnasta viimeisenä kommenttina, kun täällä ministerikin sanoi, että niin, että tässä on sitten se tartuntavaara. Vielä kertaalleen sanon pankkien tilanteesta, mikä se on: 2—3 prosenttia pankkien ensisijaisista omista pääomista on, vain siis 2—3 prosenttia, kiinni Kreikan papereissa. Eli vaikka nämä kaikki kaatuisivat, vaikka nämä pankit, jotka ovat rahoittaneet Kreikkaa, eivät saisi senttiäkään sieltä, vaikka eivät saisi senttiäkään sieltä, niin halutessaan Saksa ja Ranska pystyvät taatusti ne muutamat miljoonat tai miljardit osoittamaan noille pankeille, niin että yhdenkään pankin ei tarvitse mennä sen seurauksena nurin.

Arvoisa puhemies! Kun olen ajan käyttänyt, niin sanon vaan vielä tästä vakuudesta: Minä olen sitä mieltä, että joku merkitys tällä vakuudella on. Mutta sitä ei voi sanoa, että se on täysimääräinen vakuus. Niin kuin edustaja Turunen täällä äsken ihan oikein minusta johdatteli oikeille teille: 900 miljoonaa tilille nyt. Entä jos viiden vuoden päästä käykin niin, että maa menee kanttuvei? Miten silloin käy? — Ja kolme pistettä.

Lasse Männistö /kok:

Arvoisa puhemies! Kreikan ongelmat johtuvat holtittomasta taloudenpidosta, kestämättömästä julkisen sektorin kasvusta, kestävän kasvupolitiikan puutteesta ja ylisuurista palkankorotuksista. (Perussuomalaisten ryhmästä: Ja eurosta!) Toisin sanoen siitä, että poliitikot ovat velkaannuttaneet maansa holtittomasti ja viis veisanneet maan kilpailukyvystä. Tällaisella politiikalla on hintansa, oltiinpa euroalueessa tai ei, ja maksun aika tulee aina aikanaan. (Mauri Pekkarinen: Ei se olisi saanut euron ulkopuolella!)

Tilanne on vaikea, eikä vastuullinen, riskit minimoiva politiikka ole todellakaan helppoa, mutta vastuullisuuteen meidän kuitenkin pitää pyrkiä. Vaikka maito olisi maassa, ei meidän tule uhrata koko lehmää, ja tämän vuoksi joudumme jälleen hyväksymään Kreikan tukipaketin, onneksi vakuuksilla siivitettynä, ja jälleen korostamaan sen edellyttävän Kreikalta vastuullisia päätöksiä ja niiden toimeenpanoa. Tähän tiehen näyttävät myös markkinat reaktioiden valossa uskovan. Vaihtoehto eli Kreikasta ympäri Eurooppaa leviävä epäluottamus ja heikosti talouttaan hoitaneiden talouksien kaatuminen johtaisi todennäköisesti erittäin vakavaan, alati syvenevään talouskriisiin ja taantumaan. Tähän meillä ei ole myöskään Suomessa varaa. Yksikään letkut irti Kreikasta -politiikkaa ehdottanut ei ole kertonut, miten laaja-alainen talouden metsäpalo Euroopassa oikein vältettäisiin.

Demokratia on vaativa laji, ja on ironista, että nimenomaisesti Kreikka on se maa, jossa demokratia on johtanut tällaisiin tuloksiin. Tämänpäiväiset Suomen hallituksen kehysriiheen tähtäävät linjaukset vastuullisesta taloudenpidosta ovat, toisin kuin Kreikassa, osoitus demokratian positiivisesta muutosvoimasta. Suomen tie on vastuullisen talouspolitiikan tie. Suomen tie ei ole Kreikan tie.

Edustaja Soini täällä tänään aiemmin ymmärsi yllättävän hyvin tavallista kreikkalaista — tähän hän myös usein vetosi — siis sitä tavallista kreikkalaista, joka vuosi toisensa jälkeen on äänestänyt valtaan poliitikot, jotka ovat ylivelkaannuttaneet maan. Tosin ymmärrys loppuukin sanoihin, lääkkeeksi edustaja Soini tarjoaa karvasta kalkkia. Jättämällä Kreikan oman onnensa nojaan muuttuisi tavallisen kreikkalaisen arki vaikeasta suorastaan sietämättömäksi, mutta tästä ei edustaja Soini puhu.

Sama käsittämätön ajattelu syy—seuraus-suhteesta vaivaa kyllä keskustaa, ja, valitettavasti joudun toteamaan, myös edustaja Pekkarista, jota muuten suuresti arvostan. Keskusta on kääntänyt ensinnäkin takkinsa täysin euron suhteen. Onko keskusta todella sitä mieltä, että jos lainaa saa edullisesti, niin taloudellisesti vastuullinen politiikka on mahdotonta? Kun lainaa saa, niin sitä on pakko ottaa — näinkö, edustaja Pekkarinen? (Mauri Pekkarinen: Ei tietenkään!) Jos Suomi ylivelkaantuisi, niin syyttäisivätkö poliitikot täällä Suomessakin lainoittajia, joilta lainat on otettu? Oppositiohan vaatii vaihtoehtobudjeteissaan budjettiin miljardin pysyviä lisämenoja, vaikka velkaannumme jo nyt 7,4 miljardia vuodessa. Jos Suomi siis ylivelkaantuisi, olisiko syy silloinkin yksityisten sijoittajien? Eihän se nyt näin mene.

Vieläkin käsittämättömämpi on keskustan euroideologia jatkumona tarkasteltuna. Edellisellä hallituskaudella keskustan johdolla Kreikalle lainattiin Suomen toimesta yli miljardi euroa ja nyt vaaditaan Kreikkaa nurin. Kannattaako keskusta siis sitä, että tuo 1,6 miljardia euroa jäisi Suomelta saamatta takaisin? (Kokoomuksesta: Kyllä!)

Kun asiat ja ajat ovat vaikeita, ei helppoja ratkaisuja todellisuudessa ole. Vaikeista vaihtoehdoista pitää valita se todennäköisesti vähiten huono. Siksi joudumme hyväksymään nyt käsittelyssä olevan Kreikka-paketin.

Kaj Turunen /ps:

Arvoisa puhemies! Puhun nyt täältä omalta paikaltani, kun äskeisessä omassa puheenvuorossani jäin itsekin arpomaan siitä rahasta, jonka Suomi laittaa EVM:n pääomaan omana osuutenaan, koska se velkana otetaan ja Suomi siitä korkoa maksaa, että saako Suomi sitten EVM:ltä korkoa tästä rahasta — ja kun täältä salista huudettiin, että kyllä saa, ja nyt sitä vähän tarkistelin, niin se onkin hiukan epävarmaa, saako. Näyttäisi siltä, että Suomi ei saa korkotuottoa, mutta toisaalta osinkotuottoa sijoitetulle pääomalleen siitä osuudesta, joka Suomelle kuuluu, olisi mahdollista saada, mutta se edellyttää sitten taas EVM:ltä voitollista toimintaa niin, että on osinkotuottoa, jota sitten jakaa. Näissä pitäisi käyttää nyt ehkä-sanaa joka sanan edessä, koska EVM-sopimusta ei ole vielä päätetty eikä Suomi ole sitä vielä hyväksynyt, ja se tulee vasta jatkossa päätettäväksi, joten nämä ovat kaikkinensa auki olevia asioita, saadaanko niitä korkotuottoja tai osinkotuottoja vai saadaanko yhtään mitään, mutta varmaa on nyt se, että Suomi ottaa tuon verran velkaa ja maksaa korkoa.

Eero  Suutari  /kok:

Puhemies! Edustaja Pekkarinen omassa puheenvuorossaan sanoi, että Kreikan velkaantumisen syy oli nimenomaan eurossa. Minusta tämä on niin kuin viléniläistä talouspolitiikkaa, että kun halvalla saa, niin pitää ottaa — sitä lainaakin. Ei se voi olla sen rahan syy eikä sen rahan korkojen syy, että velkaantuu, vaan huonon perinteisen talouspolitiikan, mitä on siellä Kreikassa tehty jo ennen tätä euroa kymmeniä vuosia. Sitä ei pystytty muuttamaan, vaikka niillä oli aikaa justiinsa muuttaa. Minun mielestäni Kreikka ei oikeasti olisi mennytkään konkurssiin siinä vuosituhannen vaihteessa, jos se olisi jatkanut itsenäisenä tai drakman perusteella.

Markku Eestilä /kok:

Arvoisa puhemies! Vähän samalla tavalla ajattelen kuin vieruskaveri. Pekkarinen on samalla kertaa oikeassa ja väärässä, ja me kaikki varmaan tiedämme sen mekanismin, mitenkä nämä pankkikriisit syntyvät. Tulee aina helppo raha ja kuvitelma sekä ihmisille että yrityksille siitä, että kaikki menee hyvin, otetaan velkaa. Mutta ongelma ei suinkaan ollut euro — valuutta on aina hajuton ja mauton — vaan se oli huono talouspolitiikka, huono finanssipolitiikka. Ei ymmärretty, mihinkä tämä johtaa, markkinat ylikuumenivat, sitä lainoitettiin kyllä moral hazardin kautta, me kaikki nämä tiedämme, mutta on väärin pelkästään syyttää euroa. Meidän täytyy nähdä sisäpoliittisestikin, mihinkä se johtaa, jos me elämme yli velkojemme. Viime hallituskaudella otettiin velkaa yli 17 miljardia, ja nyt tämä hallitus on tänä päivänä viimeksi sopinut sopeuttamistoimista, ja nehän on pakko tehdä, mutta samalla kertaa pitää tehdä muutoksia, jotta meidän säädöksemme eivät ala sillä lailla heikentyä, jotta me voimme pk-yrityksille tarjota paremman ja joustavamman mahdollisuuden tehdä työtä.

Mauri Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä on ihan järkeviä puheenvuoroja ilman muuta käytetty, ja kiitos ja kunnia kaikille niiden käyttäjille. Se on vaan niin, että taitaa olla aika selkeästi todistettu asia se, että samassa valuuttaunionissa vuodesta toiseen eläminen, sellaisten maiden eläminen, joidenka talouden rakenteet, talouden tuottavuus tai vientienemmyys tai alijäämäisyys tai ylijäämäisyys, jos kaikilla näillä mittareilla mitaten samassa valuuttaunionissa olevat maat ovat ihan eri tilanteessa, tällaisen valuuttaunionin selviytyminen on hirveän vaikea asia, niin kauan kuin tällä valuuttaunionilla ei ole myöskään yhteistä finanssipolitiikkaa. Jos on yhteinen finanssipolitiikka, niin silloin pystyy tällainen yhteinen valtio tai liittovaltio huolehtimaan siitä, että ei tapahdu tällaisia karkaamisia, mitä finanssipolitiikassa pääsi Kreikan kohdalla tapahtumaan ja eräiden muidenkin maiden kohdalla. Mutta niin kauan kuin ei ole yhteistä finanssipolitiikkaa, ja toivottavasti sitä nyt ei tulekaan, kyllä on äärettömän vaikea saada tällaista valuutta-aluetta ihan toimivaksi. Näin lyhyesti tähän, mitä yritän tässä sanoa.

Mitä vielä tulee nyt sitten siihen, mikä siinä keskustan kannassa sitten, niin kuin täällä väitetään, on muuttunut sitten viime vaalikauden. Minä palautan vielä mieleen, että ennen viime vaalikaudella tehtyä Kreikka-ratkaisua silloinen hallitus teki päätöksen mennä auttamaan Islantia ja mennä auttamaan Latviaa. Nämä maat olivat ajautuneet suuriin vaikeuksiin, ja Suomi antoi suoraa rahaa satoja miljoonia euroja näille pienille maille ja sen takia nimenomaan, että niillä toimilla haluttiin varmistaa se, että erilaiset ikävät aallot eivät lähde liikkeelle ja että maat pääsevät pahimmasta. Samalla tavalla toisen historian taustasta sitten Kreikka tuli samaan tilanteeseen, ja myöskin Kreikan kohdalla haluttiin menetellä samalla tavalla. Myönnettiin tukea, suoraa lainamuotoista avustusta, niin kuin kaikki muutkin maat tekivät, pantiin tiukat ehdot, että, maa, teidän täytyy täyttää nämä ja nämä ehdot, teidän täytyy, kreikkalaisten, saada oma taloutenne oikenemaan näihin ja näihin lukemiin. Tämä oli ehto tälle kaikelle, mutta näitä ehtoja Kreikka ei ole pystynyt täyttämään. Näitä ehtoja Kreikka ei ole pystynyt täyttämään.

Täällä sitten jotkut sanovat, ennen kaikkea sosialidemokraatit, että keskusta toimii nyt toisin kuin silloin. Me asetimme nämä ehdot ja teimme täysin selväksi, ainakin niitten ehtojen asettamisen pohjalta sen piti tulla selväksi, ettemme ole valmiita jatkamaan uusilla tukipaketeilla Kreikan avustamista, mikäli se ei pidä noista ehdoista kiinni. Se ei ole pitänyt ehdoista kiinni, ja kun se ei ole pitänyt ehdoista kiinni, on ilman muuta selvää, että sitten jatkopaketteihin Suomen Keskusta ei ole valmis.

Ihan viimeinen kommentti, ennuste siitä, mitä tuleman pitää. Minä veikkaan, että on kaksi eri vaihtoehtoa. On vaikea kuvitella sitä, että tämä olisi tällä selvä, että mitään uutta lisää Kreikan tien tasoittamiseksi ei tarvittaisi. Veikkaukseni on, että on se vaihtoehto, että tänne tuodaan uusi Kreikka-paketti ja taas meidät pyydetään ja vaaditaan siihen mukaan ja taas otamme lisävastuita, ja toinen vaihtoehto sitten on se, että ennen pitkää tänne tulee esitys, esitys, jonka puolesta monet poliitikot ympäri Eurooppaa jo sitten puhuvat, juuri se esitys, mitä täällä olemme muun muassa keskustan toimesta vaatineet, että Kreikka hallitusti eurosta irti ja sitten sille uusi alku, jota alkua IMF ja myöskin euroalue on rahoittamassa.

Miapetra Kumpula-Natri /sd:

Arvoisa puhemies! Edustaja Pekkarinenkin tätä kokonaista alueen kestävyyttä ansiokkaasti pohti. Mutta ei ole niin, että ekonomistitkaan ovat tästä vielä yksimielisiä, voiko tämä ali- ja ylijäämäisyys olla. Me olemme talousvaliokunnassa tapailemassa tätä asiaa, ja osa on sitä mieltä, että kyllä Saksan ylijäämäisyyttäkin pitäisi jotenkin rajoittaa, minkä taas toiset talousoppineet tyrmäävät täysin, että ei se ole ongelma, jos siellä joku on pannut kilpailukykynsä kuntoon ja toimii ikään kuin alueen moottorina.

Mutta mitä tulee siihen, onko tällä alueella sitten yhteinen finanssipolitiikka ainoa ratkaisu, niin oli meillä yhteiset säännöt, ja kun näistä 60 prosentin velan suhteesta bkt:hen ja 3 prosentin kestävästä ylijäämätavoitteesta on lipsuttu, niin nyt elämme tämmöistä laboratoriota ja siinä tuskassa olemme kaikki kansanedustajat ei vain Suomessa vaan muissakin euroalueen ja EU-alueenkin maissa.

Arvoisa puhemies! Yhtä asiaa ei ole täällä kovinkaan paljon huolimatta seitsemän tunnin keskustelusta kosketeltu, ja se on pankkijärjestelmän toimivuus koko euroalueella, ja sen vuoksi ajattelin, että tuolla sektorilla vielä työtä riittää. Eduskunta voisi vaikka hallitusta tässä koettaa tsempata, mutta hallituksen linja on tässä tiedonannossa sen suhteen ihan oikea. Se korostaa, että euroalueen pankkijärjestelmän toimivuus ja vakaus tulee varmistaa. Se on eri asia kuin sanoa, että pankit pitää hinnalla millä hyvänsä pelastaa. Pankkijärjestelmän toimivuutta tulee katsoa tarkkaan, mutta pankkituen tulee olla aina avointa, läpinäkyvää ja vastikkeellista, ja tämä ehdollisuus on myös toteutettava Kreikan osalta ennen tämänkin ohjelman aktivointia, ja arvailenpa, että kun valtiovarainministerit vielä kokoontuvat tällä viikollakin ennen kuin tätä pakettia voidaan mennä eteenpäin toteuttamaan, niin myös tämän tulee olla siinä loppulistoilla, että Kreikassakin jokainen pankki, joka tähän pelastamisoperaatioon aikoo osallistua, joutuu sen tukensa käymään läpi sitten tähän tukeen osallistuneiden kanssa niin, että se pankkituki ei ole mikään helppo ratkaisu, vaan sen tulee olla minun mielestäni aina joka tapauksessa myös vastikkeellista, niin kuin me olemme Suomen oman pankkikriisin jäljiltä oppineet.

Ehkä oma arvaukseni tulevaisuudesta, tarvitaanko taas vielä jossain vaiheessa uutta pakettia. Tämä ei ole 28. paketti, vaikka joskus suuren valiokunnan jäsenistä varmaan siltä tuntuu ja minusta puheenjohtajanakin, koska asiaa olemme käsitelleet monta kertaa. Tämä on ensimmäinen Kreikan tukipaketti tällä eduskuntakaudella, ja tätä on kaikella aktiviteetilla, pieteetillä valmisteltu niin, että se olisi myös suomalaisille mahdollisimman hyvä.

Se, että Kreikassa tulee olemaan myös vaalit, ja se, miten katsotaan sen jälkeen tämmöisten kurjistusohjelmien lupaajien vaalisuosio, herättää tietenkin meissä poliitikoissakin väristyksiä. Mutta täytyy huomioida, että tätä tukipakettia, sitä 130:tä miljardia, joka on laskettu, ei makseta kerralla. Se maksetaan erissä, ja ennen jokaista erää Troikka tekee myös tarkistusraportin, ja sen lisäksi siellä ollaan väliaikaisestikin läsnä. Kreikkalaiset lehdet ovat täynnä pilapiirroksia niistä maan valtaajista, joista myös Timo Soini täällä kovasti puhui. Mutta on myös ymmärrettävä se, että ei muille Euroopan kansoille hauskaa ole osallistua Kreikan pelastamiseen ja haluamme siksi katsoa, että tuo tehtävä hoidetaan niin kuin on luvattu. Itse luotan myös siihen, että ei ole mahdollista, että Kreikassa vaalien jälkeen tulisi joku hallitus, joka luulisi, että rahaa tulee ilman, että Kreikka itse sitoutuu näihin toimiin. Toivottavasti semmoisia tarkistuksia voidaan tehdä, että jos siellä löytyy löysää jostain byrokratiasta tai vaikkapa suurista asehankinnoista, niistä voitaisiin sitten säästää enemmän kuin vain tuosta minimipalkasta tai kokonaiskeskipalkka voisi olla se, joka Kreikan kilpailukykyä tekisi eikä aina tuo kaikkein köyhin kreikkalainen, mutta näihin Kreikka saa itsenäisyyttä aivan sitä mukaa kuin se omaa talouttansa kuntoon panee.

Kaiken kaikkiaan ne keskustelut, joissa Kreikan kasvukykyä on ihmetelty, on otettava vakavasti ja toivottava ja ehkäpä jopa jotain vinkkejä tehtävä suomalaisyritysten kautta, että Kreikka pääsisi kasvun uralle ja muu Eurooppa sitä myötä.

Antti Lindtman /sd:

Arvoisa puhemies! Vielä mitä tulee tähän, mikä näiden vakuuksien ehto on, niin kysymyshän on nimenomaan siitä, että me maksamme tämän EVM:n peruspääoman vähän aikaisemmin kuin muut maat. Silloin sille pääomalle, joka sinne maksetaan, saadaan korkotuottoa siellä EVM:ssä ja Suomen osuus siitä kertyvästä korkotuotosta sen EVM:n sisällä on vähän suurempi, jos se on siellä aikaisemmin kerryttämässä sitä korkoa. Se otetaan huomioon sitten siinä vaiheessa, kun maksetaan osinkoja, ehkä palautetaan pääomiin, mitä tahansa. Tästä on kyse.

Tästäkin huolimatta nyt sen jälkeen on havaittu, että se tullaan joka tapauksessa maksamaan kerralla, joten näin ollen voi sanoa, että näillä ei ole sikäli juurikaan meille hintaa. Se, minkä markkinat reagoivat, oli se, että kun vakuussopimus julkistettiin, Suomen luottoasema suhteessa Saksaan parani 40 korkopisteen verran. Tämä on kylmä fakta, ja tässä mielessä arvostan edustaja Pekkarisen äskeistä puheenvuoroa, jossa hän sanoi, että tämä ei ole ainoastaan..., että tämä vakuus on hyvä asia. Mielestäni olisi Soininkin syytä perua ne sanansa, jossa hän sanoi, että tämä vakuus on täysi nolla. Se ei sitä ole, vaan se nimenomaan perustuu siihen, että jos lähdetään velkajärjestelyn tielle, niin mikä on se keskimääräinen velkajärjestely.

Mutta sitten vielä, edustaja Pekkarinen, siihen, mikä oli ongelma siinä 2010-tukipaketissa. Se oli se, että totuutta ei katsottu silmiin. Ei katsottu totuutta silmiin, mikä on se Kreikan velkakestävyys. Silloin jo niitä velkoja olisi pitänyt lähteä leikkaamaan, ja sitä ei tehty. Se oli se 2010. Se oli myöskin meidän ehtomme, että jos yksityisten sijoittajien velkoja lähdetään leikkaamaan, niin sitten voimme olla mukana — ja jos rahoitusmarkkinoiden pelisääntöjä lähdetään muuttamaan. Tästä oli kyse. Se olisi silloin pitänyt tehdä, mutta ymmärrän, että se saattoi olla silloin vaikeaa, siihen ei poliittinen voima riittänyt, nyt se riitti, ja saa nähdä miten käy. Jos huonosti käy, niin sitten meillä on nämä vakuudet.

Lasse Männistö /kok:

Arvoisa puhemies! Valuuttaunioni ei ole lainkaan niin yksiselitteinen asia kuin edustaja Pekkarinen täällä esittää. Itse uskon, että yhteinen rahapolitiikka ei voi toimia ilman yhteistä ja tiukkaa finanssipolitiikan ohjausta. Tältä osin olen siis samoilla linjoilla, joilla keskustalainen, suuresti arvostamani talouskomissaari Olli Rehn on ollut. Nyt keskusta kuitenkin kannattaa tätä maagiselta kuulostavaa Kreikan hallittua irrottamista eurosta.

Kysymys kuuluukin: miten tämä Amerikan temppu oikein tehdään? Ja ennen kaikkea: miten varmistetaan tämä hallittavuus ja vältetään se talouspaniikki sijoittajien sopulilauman edessä? Tästähän nyt on kysymys. Vaihdetaanko Kreikassa valuuttaa jotenkin perjantai-illan ja maanantaiaamun välillä markkinoiden ollessa kiinni? Tämä kuulostaa hirvittävän hienolta, mutta kun sekin on melko haastavaa. Euroon siirtyminen kesti yli vuoden.

Miten tämä nyt, edustaja Pekkarinen, oikein toteutetaan, tämä hallittu velkajärjestely? Miten se pidetään hallittuna? Miten vältetään paniikin leviäminen? 2010 Kreikka-paketissa Pekkarisen mukaan asetettiin tiukat ehdot ja tiukka linja. Nyt voin kysyä: mikä sitten Suomen linjassa ei ole tällä kertaa tiukkaa? Aivan samalla tavalla meillä on tiukat ehdot Kreikalle. Nyt vaatimukset ovat Suomessa vieläpä tiukentuneet, kun me olemme vaatineet ja saaneet vakuudet ainakin merkittävälle osalle tästä meidän vastuustamme. Eli ei linja tältä osin varmasti ole ainakaan löystynyt.

Myös edustaja Soini on kannattanut näitä heppoisilta kuulostavia hallittuja velkajärjestelyitä, ja kysyisin, allekirjoitatteko nyt myös suhteessa keskustan merkittävään talousvaikuttajaan Rehniin Soinin näkemykset hänestä ja hänen politiikastaan. Itse asetun tässä vahvasti Rehnin tukijaksi.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa puhemies! Tämä nyt ei ole kyselytunti, ja en tässä vaiheessa esitäkään erityisesti kysymystä entiselle ministerille, arvostamalleni valiokunnan puheenjohtaja Pekkariselle, mutta tähän keskusteluun sinällään täytyy sanoa, että tässä keskustelussa on tuotu esille niitä kriittisiäkin mielipiteitä — tässä minusta oikealla, jossa on tuo vasenryhmä — että tämmöistä lukihäiriöistä suomalaista miestä, joka ei pysty hakemaan kaikkea tietoa englanninkielisestä tekstistä, hieman tietysti parlamentissa ihmetyttää, vaikka olen saanut sen kaiken tiedon, josta olen pystynyt mielikuvani muodostamaan, että tämä ratkaisu on nyt juuri se, tämä on Suomen tie, tämä on se, mikä tietenkin kirpaisee ammattiyhdistysliikkeen vasemmistolaista jäsentä, kun siinä maassa, joihinka tukia olemme suuntaamassa, minimipalkkoja lasketaan, lääke- ja eläkekorvauksiin ollaan puuttumassa.

Mutta olemme saaneet keskustapuolueen aiemmin johtamalta hallitukselta sellaisia toimia, joilla tuettiin todellakin sokeasti sitä kuplaa, joka on nyt meidän käsissämme. Se on käsittämätöntä, että olemme tässä tilanteessa nyt paikkaamassa sitä venettä, jolla pitäisi seilata sen meren yli, että EU selviää siitä, että tämä tartuntariski ei tartu muihin EU-maihin ja me voimme päästä tämän orastavan kasvun tiellä eteenpäin. Tämä on toivoton tilanne. Sataprosenttista varmuutta ei ole, etteikö joku nykäise tulppaa pohjasta, on se sitten vaikka luottoluokitusyritys taikka mikä hyvänsä, mutta nyt näillä vaan pitää mennä. Muuta mahdollisuutta ei ole.

Mauri Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Lupaan tulla viimeisen kerran tänne puhujakorokkeelle. (Miapetra Kumpula-Natri: Tänään!)

Oli tarkoitus, että toimin tuolta paikaltani, mutta tuli niin monta kysymystä, että on pakko tulla tänne.

Edustaja Myllykoskella on niin hienoa kuvakieltä, että minä kun olen vähän yksinkertainen, en tahdo pysyä oikein mukana siinä. Huomasin kuitenkin, että siinä tällainen väite, että keskusta olisi aiheuttanut tämän Kreikan velkakuplan, nyt ei oikein auennut minulle kuitenkaan. En tiedä, mistä siinä oli kysymys. Kyllä kai se oli, edustaja Myllykoski, niin, että Lipponen ja Niinistö olivat viemässä Suomen sinne euroon ja siihen joukkoon, josta joukosta nyt sitten myöskin me joudumme olemaan kantamassa vastuuta siitä, että siihen samaan euroon tuli pari vuotta myöhemmin muun muassa Kreikka, maa, joka ei ollut ennen euroon liittymistä eikä kertaakaan sen jälkeen täyttänyt ensimmäistäkään kriteeriä, eurokriteeriä — ei ennen sitä eikä sen jälkeen, mutta silti vaan se siellä sai olla pollottaa.

Jos edustaja Myllykoski tarkoitti sitä, että keskustan niinä hallitusvuosinaan olisi pitänyt hyppiä pöydälle ja sanoa, ettei tällainen meno käy, nimenomaan Ecofinissä tai euroryhmän valtiovarainministereitten kokouksessa, mutta kun sielläkin olivat sosialidemokraatit tai kokoomuslaiset ministerit, valtiovarainministerit, koko niiden kahdeksan vuoden aikaan, kun minäkin olin ministerinä. Näinhän se meni nyt, jos hivenen leikillisesti taaksepäin katsotaan.

Mitä tulee edustaja Lindtmanin puheenvuoroon, hänen siihen toteamukseensa, että viime vaalikaudella totuutta ei katsottu silmiin Kreikka-tapauksessa, kun tämä ongelma kaatui päälle: Minusta ihan oikein tämmöistä itsekriittistä keskustelua ja pohdintaa on pakko käydä myöskin niiden viime vaalikaudella keskeisissä päätöksentekoelimissä toimineiden, ja kuulun ilman muuta itse myöskin siihen joukkoon. Se vaan oli niin, että kun se tuli ja oli kaatumassa nopeasti päälle, niin siinä tilanteessa, kun ei ollut mitään ERVV:tä, minkäänlaisia puskureita, se tartuntavaara silloin ihan oikein oli niin kova ulospäin, että sen paineen edessä oli pakko itse kunkin taipua ja hyväksyä se totuus, että nyt pitää jotain tehdä. Ja sitten se tehtiin samalla kaavalla, hivenen eri tavalla, totta kai, kuin Islannin ja Latvian kohdalla, koska ne eivät olleet eurossa, ne eivät olleet samassa yhteisessä valuutassa, mutta kuitenkin pääpiirteissään sen saman filosofian mukaan myöskin Kreikan kohdalla nuo ratkaisut sitten tehtiin.

Mitä sitten tulee — viimeisenä kommenttina — vielä tähän yhteiseen eloon eurossa: Minä en oikein, edustaja Männistö, nyt ymmärtänyt. Minä olen samaa mieltä siitä, että jotta se elo yhteisessä valuuttaunionissa kunnolla onnistuu, niin se onnistuu kaikista parhaiten silloin, jos on olemassa yksi valtio tai vähintäänkin yksi liittovaltio, joka tekee finanssipoliittiset ratkaisut jnp. Jos on joku alue, jonka oma tuotanto ei riitä pysymään tavallaan siinä samassa rahaunionissa mukana, niin silloin se alue toimii niin kuin normaalisti maa, jolla on heikompia alueita ja vahvempia alueita: vahvemmat rahoittavat heikompia jnp., ja liittovaltiossahan tämä käy päinsä.

Mutta silloin jos ollaan erillisinä kansallisvaltioina, joilla jokaisella on oma finanssipolitiikka, se tarkoittaisi sitä, että meidän pitäisi, ellei konvergenssiä tapahdu, osan koko ajan vuodesta toiseen rahoittaa siinä samassa valuutta-alueessa niitä maita, jotka eivät pysty sitä konvergenssiä saamaan, taloutensa kaikkinaista lähestymistä edistämään siihen keskimääräiseen euroalueen talouspolitiikan koko kuvaan.

Tämähän on se ongelma ollut, ja tämä tulee jatkumaan edelleen tulevaisuudessakin niin kauan kuin ollaan — ja toivottavasti ollaan — erillisessä finanssipolitiikassa, ei mennä liittovaltioon jnp. Tämä on se jatkuva ristiriita, joka jää. Vaikka nyt jostain syystä onnistuisikin tämä Kreikan hoito, vaikka nyt jostain syystä onnistuisikin sitten vielä muiden kriisimaiden hoito, niin väitteeni kuuluu, että siitä perusdilemmasta, mikä on, siitä seurauksena, että jollakin alueella on yhteinen valuuttapolitiikka mutta erillinen finanssipolitiikka, tämä epäyhtälö on äärimmäisen vaikea ratkaista. Sen kanssa ollaan jatkuvasti ongelmissa, ja sen vuoksi tullaan jatkossakin näkemään monenlaisia harmeja, jos tästä harmista, mikä nyt on päälle kaatunut, joku päivä vielä selvitään.

Kaj Turunen /ps:

Arvoisa puhemies! On ilo katsoa ja kuunnella puheenjohtaja Pekkarisen puhetta tässä, ja nyt puheenjohtajalla tarkoi- tan talousvaliokunnan puheenjohtajaa. Viimeksi seurasin kyllä aktiivisesti silloin sitäkin keskustelua, jota käytiin Kreikka-tukipaketti ykkösestä, ja täytyy sanoa, että ääni on toisenlainen, takki on kääntynyt. Nyt se on kääntynyt oikein päin, ja hyvä niin.

Mutta jos ajatellaan sitä, mitä oli alussa, silloinhan sijoittajien vastuu oli 100 prosenttia. Sijoittajat olivat alussa täysin kaikista näistä sijoituksista vastuussa. Muut eivät olleet, vaan pankit ja sijoittajat olivat vastuussa. Silloin oli Kreikalla velkaa 300 miljardia, ja nyt on tilanne se, että näitä Kreikan velkoja on siirretty veronmaksajille 100 miljardia. Nyt puhutaan sitten tästä 200 miljardista, että mitä sitten, kun nyt halutaan lisätä sijoittajien vastuuta. Meillä on ollut tilanne, että se on ollut 100 prosenttia.

Mitä silloin olisi pitänyt tehdä? Ei olisi pitänyt hyväksyä sitä Kreikka ykköstä eikä nyt Kreikka kakkosta, vaan siinä vaiheessa olisi pitänyt laittaa Kreikka jo velkasaneeraukseen ja IMF:n ohjaukseen ja Suomi olisi siinä osallistunut sitten omalla osuudellaan ja selvinnyt paljon halvemmalla, ja tällä hetkellä Kreikassa olisi näin menetellen jo erittäin paljon parempi tilanne kuin nyt. Mutta se, miksi näin ei toimittu, johtui siitä, että komissio ei halunnut IMF:n hoitoon tätä hommaa sen takia lähinnä, että saatiin tässä samalla kriisin hoidon ohessa vietyä voimakkaasti tätä liittovaltiokehitystä, joka jatkuu edelleen.

Antti  Lindtman  /sd:

Arvoisa puhemies! Nyt täytyy antaa tunnustusta Pekkariselle siltä osin kuin hän tässä myönsi, että paukut eivät riittäneet silloin 2010, ja minusta tuo oli miehen puhetta. Paukut eivät riittäneet silloin ryhtyä keskittymään siihen todelliseen ongelmaan eli siihen, että Kreikan velkaa on saatava pienemmäksi. Eli silloinhan tavallaan heitettiin rahaa sinne perään, ja niin kuin edustaja Kaikkonen silloin blogissaan kirjoitti: "Nyt euromaat kursivat kovaa vauhtia kokoon lainapakettia, jolla Kreikka pääsisi pahimman yli. Kreikalla erääntyy 19.5.2010 iso lainaerä, jota sillä ei ole varaa maksaa, eikä se saa pankeilta kohtuukorolla lainaa enää mistään." Eli silloin tuossa koko lainapaketissa sijoittajat pääsivät täydellä sadalla prosentilla eroon omista velkakirjoistaan ja veronmaksajien rahaa sinne tuli tilalle ilman mitään vakuuksia, ilman että silloin olisi penniäkään niistä yksityisten sijoittajien veloista leikattu. Sehän on sitten aiheuttanut, että vanhan lainarahan päälle heitettiin uutta lainarahaa, ja nyt nähdään, että Kreikan valtionvelka nousi niin suureksi, että siitä ei enää päässyt millään muulla kuin leikkaamalla.

Nyt sitä leikattiin. Toivotaan, että onnistuu. Jos ei onnistu, niin voi olla, että täytyy leikata lisää. Mutta juuri sen takia, kun sosialidemokraatit sanoivat, että me emme usko, että Kreikka tulee kaikista veloistaan selviämään, meidän ehtonamme on a) sijoittajavastuu eli velkojen leikkaus ja b) nämä vakuudet.

Mutta sitten, jos mennään vielä tähän, mikä on se vaihtoehto, jos laitetaan Kreikka ulos...

Arvoisa puhemies! Päästiin siis siihen, mikä on sitten se vaihtoehto, jos Kreikka laitetaan ulos. Viime joulukuussa, kun täällä salissa sitä käsiteltiin perussuomalaisten välikysymyksen yhteydessä, keskusta esitti, että EKP lähtee puuttumaan tilanteeseen eli laitetaan Kreikka ulos ja sitten se EKP on täällä se puskuri. Mikä olisi se yläraja sitten sille EKP:n puuttumiselle? Niin kuin me tiedämme, siellä ei ole ylärajaa, tai vaikka olisikin, niin eivät sitä poliitikot mene sinne asettamaan, tai sitten pitää lähteä siitä, että Euroopan keskuspankki pitää demokratisoida, ja siitähän meillä on varsin hyvin kokemuksia tuolla Zimbabwessa.

Eli kun samalla vaaditaan EKP:n puuttumista ja samalla haukutaan näitä mekanismeja ja vastuiden kasvattamista, niin ainoa realistinen mahdollisuus siihen, että Kreikka heitetään ulos eurosta, lienee se, että silloin siellä viimeisenä puskurina sitten on keskuspankki, mutta niin kuin tiedetään, siinä on merkittävä riski, ja tiedetään, että se on se viimeinen mahdollisuus. Sitä te täällä viime joulukuussa esititte, ja minusta on älyllistä epärehellisyyttä samaan aikaan sitten vastustaa tätä yhteisvastuuta, koska jos keskuspankki lähtee laajamittaisesti näitä ostamaan, niin sehän jos mikä ennen pitkää vie täydelliseen yhteisvastuuseen ja kaiken lisäksi vielä todella heppoiseen talouskuriin näissä maissa, joissa sitä pitäisi olla.

Miapetra Kumpula-Natri /sd:

Arvoisa puhemies! Ennen kuin koko euroa lähdetään heittämään romukoppaan sillä, että meillä on erilaisia maita tässä välissä, niin toivottavasti voisin yhden ajatuksen siemenen kylvää. Tuo Amerikan yhdysvallat ja valuuttana USD, Yhdysvaltain dollari, on nyt jonkin vuoden kauemmin elänyt kuin euro, eikä siellä osavaltioiden välinen solidaarisuus ole edes yhtä suurta kuin nyt meidän välillämme ovat vastuut toistemme talouksista. Senkin takia tämmöinen vakuusvaade Suomen osalle ja keskustelut siitä, onko tämmöinen bail out ollut siedettävä vai ei, täytyy muistaa. Mutta tämmöinen vertailu on minusta tärkeä muistaa, että ei tämä edustaja Pekkarisen teoria tässä vielä aukoton ole, että koko euro täytyisi romukoppiin heittää ja käyttää drakmaa, tai en tiedä, mitä sitten Suomelle ajattelisit. Väyrynen tarjosi kruunua, eikä se ollut edes, yllätys, yllätys, Ruotsin kruunu vaan Viron kruunu. Kyllä eurossa vielä elämää nähdään.

Lasse Männistö /kok:

Arvoisa puhemies! Kyllä edustaja Pekkarista voi Lindtmanin tavoin kehua suoraselkäisyydestä niin näiden vuoden 2010 päätösten referoinnin osalta kuin myös nyt tästä selkeästä linjasta, jonka Pekkarinen kertoi. Hänhän siis todella totesi, että ei kannata finanssipolitiikan osalta minkään tasoista koordinaation lisäämistä tai askelia integraation suuntaan, toisaalta totesi, että nykyjärjestelmällä ei voida jatkaa, joten kyllä tästä on luettavassa tuki silloin tälle hyvin selkeälle Soinin, Väyrysen, nyt Pekkarisen linjalle, joka tarkoittaa keskinäistä euromaiden ja euroalueen hajaannusta ja sitä kautta selkeästi tätä tietä. Mutta kuitenkaan edustaja Pekkarinen ei vieläkään kertonut, miten tämä hallitusti sitten oikein toteutettaisiin, mitkä olisivat vaikutukset akuutisti. Kyllä tällaista kaltaistani rahoitusekonomia kylmää, kun tiedän, mikä se markkinareaktio jo todennäköisesti olisi, joten tältä osin tätä linjaa ei missään tapauksessa voi pitää vastuullisena.

Sen sijaan keskustalaisvaikuttaja, talouskomissaari Olli Rehnin linjaa voi pitää vastuullisena. Se osuu paremmin omaan ajatteluuni siitä, että tarvitaan askelia finanssipolitiikan koordinaation ja vahvemman taloudenpidon suuntaan. Ihan niin kuin edustaja Kumpula-Natri täällä erittäin osuvasti kertoi, kyllä me voimme säilyttää valuuttaunionin ilman, että se johtaa hallitsematta tällaiseen keskinäiseen solidaarisuuteen ja hallitsematta jonkinlaiseen unioniin, jossa me emme haluaisi olla ja jossa joutuisimme vaan kantamaan tahtomattamme toisten vastuita.

Jari Myllykoski /vas:

Herra arvoisa puhemies! Nyt rupean olemaan typertynyt tähän keskusteluun, että täällä ei osata oikeastaan enää ratkaista mitään muuta, puuttuu vain, että julistetaan sotasyyllisyyskysymys siitä, kuka oli suurin syyllinen, kun tähän mentiin.

Olen omalta osaltani koettanut tunnustaa sen, mitä edellinen hallitus joutui tekemään ja missä tilanteessa teki. Tunnustan sen tosiasian, että silloisessa vientiteollisuuden vajeessa, missä elettiin kriittisiä vaiheita siitä, lähteekö kasvu nousemaan vai ei, se oli oikea ratkaisu. Sen olen omassa työssäni, aiemmassa työssäni nähnyt, että se ratkaisu oli hyvä, saatiin peliaikaa, hyödynnettiin Suomelle se kasvun mahdollisuus. Kukaan ei ole todistamassa, oliko se siitä kiinni vai ei. Mutta peräänkuulutan kyllä jatkossa tälle keskustelulle, mitä on tänään kuultu, että enemmän kuin se, että tässä salissa käydään keskustelua, kuka sanoi mitä 1995, 2008, 2009 jne., pyritään ratkaisemaan, kuinka tästä tehdään ja mitenkä rakennetaan tässä salissa se yhteinen näkemys siitä, että voidaan tässä salissa saattaa päätökset joko poliittisesti hallituksen ja opposition välillä tai niin, että hallitus vie yhtenä rintamana tätä retkeä eteenpäin, ei se, että me repeämme täältä syyttelemään toisiamme, kuka tulkitsee kuinkakin, vaan otetaan älyllisesti keskustelusta kiinni, keskustelusta koppi.

On pakko siteerata Miapetra Kumpula-Natria, joka sanoi, että Kreikankin osalta olisi ollut hyvä, kun olisi katsottu, mitkä ovat siellä olleet aseteollisuuden hankinnat ja niihin kohdistuneet investoinnit kontra se, mitä sosiaalileikkauksia me edellytämme.

Kaj Turunen /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Kumpula-Natri vertasi euroa USA:n dollariin. Mutta täytyy ottaa huomioon se, että dollari toimii alueella, missä on yhteinen kieli, yhteinen kulttuuri, yhteinen talouspolitiikka. On aivan eri juttu eurolla: euroalueella ei ole mitään näistä — meillä ei ole yhteistä kieltä, ei yhteistä kulttuuria, ei yhteistä talouspolitiikkaa, ainoastaan yhteisvaluutta. Ja tämä on se yhtälö, mistä Pekkarinen nyt on monta kertaa tässä jo sanonut. Tämä on vaan niin, että se ei tällä tavalla toimi. Se toimisi silloin, jos meillä olisi fiskaaliunioni. Tämä on ainut vaihtoehto, että euro pitkällä tähtäimellä toimisi. Ja sitten tässä vaiheessa täytyy asettaa kysymys, haluammeko me fiskaaliunionionin.

Mauri Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämän illan hyvä keskustelu äsken vähän niin kuin lipsahti edustaja Männistön toimesta tämmöiseksi opetukseksi. Jos mies on, mikä liekään, rahoitusekonomisti, niin ehkä hän nyt pystyy meitä muita merkittävästi opettamaan, mutta siinä kannattaisi kuitenkin olla vähän varovainen, ettei mene nyt tekemään ihan mitä tahansa tulkintoja.

Keskusta on tässä eduskunnassa kannattanut nimenomaan sitä talouspolitiikan koordinaatiopakettia, joka hyväksyttiin tuolla suuressa valiokunnan jokin aika sitten. Talousvaliokunta antoi siitä lausunnon.

Mitä tulee nimenomaan siihen, onko jokin Pekkarisen linja tai keskustan linja jnp., niin varmemmaksi vakuudeksi sanon, että sen keskustan paperin siinä asiassa kirjoitin minä. Edustajan on ihan turha yrittää nyt lyödä joitain kiiloja sinne tai tänne tässä asiassa keskustan edustajien välille. Siinä asiassa keskustan linja on minun linjani, ja minun linjani on keskustan linja.

Mitä tulee taas siihen, miten sitten siitä eurosta ulospäin pääsy tapahtuu: ei minulla ole, vaikka olen vuosikymmeniä näistä asioista puhunut, mitään semmoista tarkkaa mallia piirtää, että noin tai näin se ihan tarkkaan ottaen menee.

Sen vaan sanon, että nyt tässä paketissa menee lähes 100 miljardia euroa nimenomaan näille pankeille, näille rahoittajille, ei pankeille, vaan näille sijoittajille. Silloin jos tapahtuu oikein eurosta ulosmeno, nämä sijoittajat kärsivät ihan totta paljon enemmän kuin ne nyt kärsivät niissä ratkaisuissa, joita tässä nyt on tulossa, ja niiden kotimaiden hallitukset saavat vastata niistä kärsimyksistä, joita näille tulee.

Sitten taas se uusi alku, niin kuin muuallakin maailmassa näitten viimeisten 20 vuoden aikaan — Argentiinassa, Meksikossa ja muutamissa muissakin maissa — kun maa ei ole jonkun yhteisen valuutta-alueen jäsen ja se on ongelmissa, silloin IMF hoitaa sellaisen maan. On ilman muuta selvää, että IMF olisi keskeisessä vastuussa Kreikan uuden alun rakentamisessa, minkä Kreikka aloittaisi, jos sille oma valuutta, drakma, tulisi. Mutta ei vain IMF yksin. Kyllä siinä silloin tarvittaisiin, niin kuin päivällä täällä jo kerroin virallisessakin puheenvuorossa, varmaan myöskin jonkin verran meitä euromaita.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! EU:n komissaarit eivät saa ajaa kotimaansa asioita. Heiltä on se suorastaan kielletty. Kun täällä on tullut puhetta nyt komissaari Olli Rehnin linjan kannatuksesta ja että se on se oikea linja, niin hänhän ajaa nimenomaan EU:n linjaa, ei Suomen ja meidän, tämän salin, asioita. Hän on nimenomaan EU-komissaari. Hän ei edes saa ajaa Suomen etuja, jolloin tässä tulee iso kysymysmerkki, kenen etuja kokoomus täällä nyt ajaa edustaja Männistön puheitten perusteella. Minun mielestäni me olemme aivan liikaa EU:n talutushihnassa ja olemme matkalla kohti liittovaltiota.

Miapetra Kumpula-Natri /sd:

Arvoisa puhemies! Minusta se, että Suomi on alusta asti nyt tämän kaksi vuotta, eli hallituksen värinkin vaihduttua, pitänyt IMF:n roolia tärkeässä osassa, on ollut erinomaisen hyvä asia, koska sitä eivät kaikki muut euromaat, saati komissio, ole aina halunneet.

Mutta se, miksi tätä ei voinut jättää tai että jos Kreikka ei olisi osa euroa, että sen takia ei IMF voinut sitä yksin hoitaa, ei kyllä pidä paikkaansa, ja sen olisin edustaja Pekkarisellekin sanonut, koska IMF:n omien sääntöjen mukaan valmiusluottojen koko voi normaalisti olla enintään 600 prosenttia kunkin maan kiintiöstä, ja jo Kreikan ensimmäisen ohjelman koko oli noin 2 400 prosenttia tästä kiintiöstä. Sen takia IMF ei voi yksin näitä asioita hoitaa, vaikka se niin toivottavaa meille olisi muun muassa sen takia, että IMF:stä meidän maksuosuutemme on paljon pienempi. Mutta on hyvä, että IMF on mukana myös tässä kakkospaketissa.

Kaj Turunen /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Männistö lähti kyllä nyt paikalta pois. Olisin hänelle halunnut vastata, mutta vastaan siitä huolimatta, kun tiedän, että hän kuitenkin lukee säännöllisesti minun puheeni eduskunnassa.

Haluan tässä lopuksi sanoa tämän opposition vaihtoehdon. Se on se, että ei osallistuta tähän Kreikka kakkoseen vaan Kreikka pistetään nyt IMF:n syliin ja unohdetaan liittovaltiokehitys ja ratkaistaan Kreikan ongelmat IMF:n kautta. Se tulee Suomelle edullisemmaksi, ja uskon, että myöskin kreikkalaisille tämä ratkaisu on parempi, kun siinä eivät ole tämä liittovaltiokehitys ja EU-lainsäädäntö sillä tavalla mukana. Se on taloudellinen ratkaisu.

Mitä se tulee maksamaan, mitä Männistökin tässä kysyi, niin siihen en osaa vastata, en tiedä, mutta veikkaan, että halvemmaksi tulee. Mutta se on veikkaus, koska voisi kysyä, että tietääköhän tässä salissa kukaan, paljonko tämä tapa tulee loppupeleissä maksamaan.