Leea Hiltunen /kd:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on hallituksen esitys työvoimapolitiikan uudistuksen jatkamiseen liittyväksi lainsäädännöksi. Tämän asian yhteydessä haluan joitakin asioita nostaa esille.

Pitkäaikaistyöttömyys on edelleen vakava kansalaisten hyvinvointia heikentävä asia, suoranainen häpeäpilkku, jos näin uskallan sanoa. Siis todellisia, hoitavia ratkaisuja ei ole löydetty. Edelleenkin on kysymys siitä, että pitkään työttömänä oleva ei kerta kaikkiaan pääse kiinni työhön. Hänellä on heikko itsetunto, itsetunto on mennyt, puuttuu mahdollisuus edes oman aktiivisuuden osoittamiseen. Turhautuminen on useinkin seurausta siitä, että on monia monia toimenpiteitä yritetty ja kuitenkaan ei ole selkeästi löytynyt sitä tekemisen paikkaa, työn iloa, niin että pitkäaikaistyötön olisi voinut saada itse työtä tekemällä toimeentulonsa.

Tässä on merkittävää se, että etsitään edelleenkin ratkaisuja. Tämän lain yhteydessä on näihin joihinkin ongelmiin puututtu. Ennen kaikkea on kysymys siitä, että pitkäaikaistyöttömät on kohdattava yksilöllisellä tasolla työnhakijoina. Heille on tehtävä yksilölliset suunnitelmat ja toimenpideohjelmat. Pitkäaikaistyöttömän kohdalla kaikkein merkittävintä on se, että ensimmäinen työttömyyskausi ei kestä liian pitkään. Jo puolikin vuotta työttömänä oloa on sellainen seikka, joka alentaa ihmisarvoa ja mahdollisuuksia tarttua pontevasti työn etsintään.

Käsittelyssä oleva hallituksen esitys on, näin voi todellakin sanoa ilolla, oikean suuntainen. Valiokunta on kuultuaan asiantuntijoita tehnyt hyvää työtä, kirjannut oleellisia asioita kannanottoina mietintöön ja tehnyt myöskin merkittäviä korjauksia ja parannusesityksiä pykäläkohtiin.

Mutta se, mitä haluaisin puheenvuorossani todeta, on, että olisin odottanut joihinkin kohtiin vielä selkeästi painavampia tekoja ja rohkeampia otteita pitkäaikaistyöttömien auttamiseksi. Työnhakusuunnitelman laatiminen ja tehostaminen on oikea linja, se, että tämä tehdään mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja että sitovuutta peräänkuulutetaan. Ennen kaikkea työn vastaanottaminen ei koskaan saisi heikentää tai alentaa toimeentuloa, sitä tulotasoa. Kun otetaan työttömyyskorvaus huomioon, pitäisi olla mahdollisuus ihan lyhyenkin, päivän työn, kahden päivän työn vastaanottamiseen. Tulojen yhteensovitus on tehtävä sillä tavalla, että toimeentulo on kaikissa olosuhteissa mahdollinen ja ennen kaikkea toimeentulo paranee.

Olen jättänyt mietintöön vastalauseen. Vastalauseessani kiinnitän näihin asioihin huomiota. Tähän hallituksen lakiesitykseen sisältyvistä tai pykälissä olevista asioista totean, että olen jättänyt lausumaehdotuksen ponsiehdotuksen kahdesta asiakohdasta eli työttömyysturvan ja lyhyiden työsuhteiden yhteensovittamisesta. Näkisin niin, että tulisi edellyttää sitä, että hallitus ryhtyisi todella toimenpiteisiin viikoittaisen tarkkailujakson saamiseksi työttömyysturvan maksamiseen, kun työtön solmii lyhytkestoisia työsuhteita. Tämä olisi rohkaisevaa ja kannustavaa työttömien hakiessa työtä ja omaa hyvinvointiaan parantaessaan.

Toinen kysymys on se, että todella, niin kuin totesin aikaisemmin, ryhdyttäisiin toimenpiteisiin työpaikan takaamiseksi työttömälle puolen vuoden työttömyyden jälkeen valtion, kuntien ja yritysten yhteistoimin.

Mutta sitten se keskeisin kysymys, mikä itseäni jäi tässä todella huolestuttamaan valiokuntatyöskentelynkin jälkeen, koska valiokunnasta ei tähän kohtaan löytynyt yksimielisyyttä korjata 3. lain 12 c §:ää. Olen sen vastalauseessani ottanut esille, nimittäin yhdistelmätukikysymyksen. Yhdistelmätuella työllistettäessä tulee työllistämistuki maksaa koko 24 kuukauden ajalta, mikäli työnantaja on yleishyödyllinen yhdistys. Valiokunta kyllä mietinnössään rohkeasti ottaa tähän kantaa, mutta ei tähän sen enempää korjausta saanut, ainoastaan lausumaehdotuksen, josta sanotaan, että se on varmaan pienin, mitä tässä saatettiin tehdä. Mutta siinä minun mielestäni ikään kuin yritetään korjailla sitä virhettä, kun ei pystytty pykäläkohtaa korjaamaan. Mietinnön tekstissä nimittäin sanotaan, että toiselta vuodelta maksettavan tuen pienuus voi kuitenkin käytännössä johtaa siihen, että ilman merkittävää omaa rahoitusta toimivat yhdistykset ja yhteisöt pystyvät työllistämään vain yhdeksi vuodeksi. Tällöin niiden työllistämänä olleen henkilön voi olla hyvin, hyvin vaikea löytää työnantajaa, joka työllistäisi hänet toiseksi vuodeksi pelkällä työmarkkinatuella.

Aikaisempien asioiden käsittelyn yhteydessä ed. Tennilä hyvin painokkaasti puuttui jo tähän kysymykseen, miten on yhdistelmätuen kaksivuotisuus, ja odotti puheenvuorossaan tähän vastausta. Mielestäni ei riitä se, että, niin kuin ponnessa sanotaan, nyt seurataan, mitä tulee tapahtumaan tämän esityksen myötä käytännössä ja odotetaan vuoden 2003 loppuun mennessä uudistuksen vaikutuksista selvitystä, jossa kiinnitetään erityistä huomiota siihen, missä määrin yritykset ja yhdistykset ovat työllistäneet työnhakijoita toiseksi vuodeksi lakiehdotuksen mukaisella tavalla. Näen nimittäin vahvasti sen, että yhdistelmätuki on mahdollistanut kansalaisjärjestöille työttömän palkkaamisen tehtäviin, jotka hyvinkin ehkäisevät syrjäytymistä.

Kolmannen sektorin toiminta on yhteiskunnan kannalta hyvin merkityksellistä ja sinänsä korvaamatontakin. Työskentely näissä tehtävissä kartuttaa myös hyvää työkokemusta, ja nähtävissä on, ettei kolmannen sektorin tarjoamien palveluiden, kuten leivänjakelun ym. tehtävien tarve suinkaan tule loppumaan. Resurssien lisääminen näihin toimintoihin mahdollistaisi myös niiden kehittämisen enemmänkin aktivoiviksi. Yleishyödyllisissä yhdistyksissä tehtävän työn kannalta on huomattava, kuinka se säästää resursseja yhteiskunnan muilta sektoreilta. Pidemmällä tähtäimellä vaikutukset näkyisivät varmasti työllisyytenä, verotulojen lisääntymisenä ja ihmisten hyvinvointina. Syrjäytymisen ehkäiseminen on mielestäni tässä keskeisintä, ja tämä on sekä yhdistysten ja yhteisöjen kannalta että myöskin työnhakijoiden ihmisarvon ja heidän kannustamisensa kannalta merkittävä kysymys.

Työttömyyden aikana on hyvin tärkeää lähteä liikkeelle kotoa ja pitää erilaisia valmiuksia yllä, oppia uutta, ja samalla yhteisen tekemisen kautta jokainen voi löytää omaa osaamistaan jopa ihan ammatiksi saakka. Kolmannen sektorin palveluiden tarve korostuu mielestäni myös väestön vanhetessa.

Arvoisa puhemies! Tulen tekemään yksityiskohtaisessa käsittelyssä vastalauseeni mukaisen pykälämuutosehdotuksen.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Lakiesitys työvoimapolitiikan uudistuksen jatkamisesta on ollut tänä syksynä työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnan tärkein ja aikaavievin lakimuutos.

Työttömyys on jatkunut yhä korkealla tasolla osassa maata. Se on tarkoittanut myös tietenkin pitkäaikaistyöttömyyden kasvua. Vaikka pitkäaikaistyöttömyys on tilastollisesti vähentynyt, voidaan sanoa, että se on kuitenkin kasvanut sen vuoksi, että näillä tukitoimilla on jonkin verran voitu katkaista työttömyyttä, jota voidaan tietysti nimittää toistuvaistyöttömyydeksi, niin kun näille työttömille ei ole voitu tarjota oikeaa palkkatyötä oikealla palkalla, silloin luen nämä ihmiset pitkäaikaistyöttömiksi. (Ed. S. Lahtela: Ei ole työhaluja!) Tämä on yksi suurimpia ongelmia tällä hetkellä Suomessa, kun pyritään kuitenkin siihen, että kun tulevaisuudessa yhä useampi nyt työssä oleva henkilö tulee jäämään eläkkeelle, meillä pitäisi olla työvoimaa käytettävissä mahdollisimman paljon. Sen vuoksi emme voi menettää yhtään ihmistä työmarkkinoilta. Tuntuukin täysin järjettömältä, että annamme ihmisten valahtaa pitkäaikaistyöttömyyteen, koska sieltä nousu taas on erittäin vaikeaa hyvinkin järjestetyillä tukimuodoilla ja työllistämismuodoilla.

On paljon puhuttu myös työvoimapolitiikan vaikuttavuudesta ja siitä on tehty erilaisia tutkimuksia, mutta mielestäni jos näissä vaikuttavuustutkimuksissa mitataan sitä, mitä tapahtuu henkilölle tukijakson kolmen kuukauden jälkeen, se aika on kovin lyhyt tarkastelujaksoksi. Vaikuttavuudet voivat olla ihmisellä hyvin monenlaisia. Joillekin esimerkiksi kurssi tai työ voi palauttaa elämänuskon uudelleen, vaikka se olisi ennen työjaksoa mennytkin tai ollut aika vähäinen. Siinä mielessä aktiivisen työvoimapolitiikan välineillä on erittäin suuri merkitys ihmisten elämässä, suurempi kuin monet meistä täällä edes tietävätkään. Olen ollut paljon näitten ihmisten kanssa tekemisissä, ja voi sanoa, että ainakin Kainuussa on hyvin vähän niitä ihmisiä, joilla ei ole halua lähteä töihin. Heitä on muutamia ihmisiä, ja heillä on ulosottoa ja joitakin muita sellaisia syitä, jotka vaikeuttavat työhön lähtöä. Mutta suurin osa, siis lähestulkoon kaikki ihmiset, ovat valmiit lähtemään, kun heille vain annetaan siihen mahdollisuus.

EU-politiikan linjauksissa lähdetään siitä, että pitkäaikaistyöttömyyttä pitäisi pyrkiä ehkäisemään. Suuntaviivoissa sanotaan ihan suoraan, että aikuisille pitäisi pyrkiä järjestämään toimenpiteitä, ennen kuin he ovat olleet vuoden työttöminä, ja nuorille, ennen kuin he ovat olleet kuusi kuukautta työttöminä. Suomi ei tällä hetkellä noudata näitä EU:n työllisyyden suuntaviivoja. Me yritämme tietenkin sitä jollakin tavalla aina selitellä vastauksissamme EU:lle, mutta mielestäni on erittäin ikävää, että annamme syntyä pitkäaikaistyöttömyyttä tällä tavalla vastoin EU:n linjauksia.

Tämän mietinnön ja lakiesityksen takana on niin sanotun toinen aalto -työryhmän paperi, jossa on hyvin paljon muitakin esityksiä kuin ne, jotka tässä lakiesityksessä nyt ovat, mutta ne muut esitykset ministeriö voi tehdä asetusmuutoksilla. Niihin kuuluu muun muassa työvoimatoimistojen yhdistäminen tai suomeksi sanottuna lakkauttaminen. Tästä sain ihan vasta tietoa, että esimerkiksi eräällä paikkakunnalla pelättiin huomattavasti sitä, että kun päätöksenteko aktiivisen työvoimapolitiikan rahoituksesta siirtyy keskuspaikkakunnalle, niin välttämättä ei näillä pienemmillä paikkakunnilla enää työ- tai koulutusmahdollisuuksia niin hyvin ole saatavissakaan, koska keskuspaikkakunnalla yleensä numeerisesti on enemmän pitkäaikaistyöttömyyttä ja keskuspaikkakunnan ihmiset tunnetaan paremmin ja he käyvät useammin työvoimatoimistossa. Silloin on se vaara olemassa, että pienempien paikkakuntien palvelut heikkenevät, vaikka ministeriön ja ministerin mielestä tämän pitäisi olla parannus. Sen aika sitten näyttää, miten tässä käy.

Työnhakusuunnitelma on mielestäni erittäin hyvä asia, mikäli se tehdään hyvin. Työvoimahallinnon virkamiehen tehtävä on ikään kuin levittää paletti työttömän eteen eli kertoa se, mitä erilaisia mahdollisuuksia työttömällä on valita. Siitä hän sitten yhdessä tämän työttömän kanssa katsoo, mikä olisi sopivin tapa tehdä työllistämispolku, jolla edetään.

Eräs asiantuntija, Kuhmon työvoimatoimiston johtaja Hannu Piirainen, mielestäni erittäin hyvin omassa asiantuntijalausunnossaan kertoi sen, että hän ei oikein pidä tästä rangaistusmentaliteetista, joka tässä laissa tulee, ja että työvoimatoimiston pitäisi olla palvelulaitos eikä rangaistuslaitos. Tähän perustuen sitten teimme muutoksen, että työnhakusuunnitelman sanktiointi tulisi vasta toistuvasta rikkomisesta, koska tässä pelkona on, että työttömän on vaikea todistaa se, onko hän suunnitelmaa rikkonut vai ei. Siinä mielessä toivon, että jos tulee ongelmia virkailijan kanssa, silloin otetaan toinen henkilö mukaan, esimerkiksi työttömien asiamies, joka voi puolueettomana henkilönä katsoa, miten asia etenee.

Työelämävalmennus, joka tulee uutena tässä laissa, on tarkoitettu niille yli 25-vuotiaille, jotka ovat työmarkkinatuella, ja niille alle 25-vuotiaille, joilla on ammatillinen koulutus. Muutimme tätä kohtaa myös sillä tavalla, että tämä on tarkoitus toteuttaa henkilön suostumuksella ja sen pitää olla nimenomaan työnhakusuunnitelmassa mainittu. Käytännössä tämä tarkoittaa työtä ilman palkkaa. Henkilölle maksetaan kyllä ylläpitokorvaus, mutta henkilö voi työskennellä maksimissaan jopa viisi kahdeksantuntista päivää viikossa ja vuoden ajan. Silloin kyllä joudumme sen tosiasian eteen, että tämä työelämävalmennus voi häiritä työmarkkinoita, koska yritys, jolla on niin sanotulla kovalla rahalla palkatut työntekijät, ei välttämättä pysty kilpailemaan yrityksen kanssa, joka on palkannut ilmaista työvoimaa eli näitä työelämävalmennuksen henkilöitä. Tätä pitää erityisesti seurata. Vaikka siellä mietinnössä on nyt aika 2003, niin mielestäni tätä pitää seurata jo heti, koska tätä pystyy seuraamaan heti.

Yhdistelmätuen muutoksista olennainen on tietysti toisen vuoden työmarkkinatuki, joka on mielestäni erittäin ongelmallinen. Vain hyvin harvat järjestöt pystyvät palkkaamaan henkilön toiseksi vuodeksi, ja uskon, että monet kunnatkaan eivät palkkaa, koska siihen pitää käyttää niin paljon kunnan omaa rahaa. Yhdistelmätuki tulee yksityisille myös määräaikaiseksi, ja tässä on tämä sama vaara kuin tuossa edellisessä työelämävalmennuksessa eli työmarkkinoiden häiriintyminen, ja tätä pitää myös ruveta välittömästi seuraamaan. Yhdistelmätukeen jää edelleenkin yhä paljon puutteita, yhdistelmätuen tasoon nimenomaan, koska monet henkilöt joutuvat, vaikka ovatkin työssä, hakemaan silti toimeentulotukea, ja pahintahan tässä on se, että henkilön asumistuki tulee uudelleen tarkistettavaksi, koska tulot nousevat yli kuukaudeksi, ja vaikka henkilö ei olisi joutunutkaan muuten toimeentulotukiasiakkaaksi, niin sen jälkeen hän todennäköisesti sinne joutuu. Ei liene tarkoitus, että ensisijainen etuus on niin alhainen, että henkilö joutuu hakemaan toimeentulotukea.

Työmarkkinatuen tarveharkintaisuus on yhä edelleen ongelma. Puolison tulojen takia henkilö, joka ei saa ollenkaan työmarkkinatukea, joidenkin tietojen mukaan ei ole myöskään oikeutettu toisen kerran yhdistelmätukeen sen jälkeen, kun hän on sen kauden yhden kerran käyttänyt.

Tavoitteen pitää olla, että ihmisille annettaisiin mahdollisuus, niin sanottu työllistymistakuu oikeaan työhön oikealla palkalla. Se olisi oikeanlaista työvoimapolitiikkaa, ja monet sosiaaliset yritykset, esimerkiksi Rovaniemen Monitoimikeskussäätiö, toteuttavatkin jo tämän tyyppistä toimintaa erittäin hyvällä menestyksellä. Toivoisin, että me saisimme lainsäädännön sosiaalisista yrityksistä mahdollisimman pian. Silloin meidän ei tarvitsisi tällaisia erilaisia tukimuotoja niin paljon enää käyttää.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Alussa muutama sirpale tästä, mutta keskityn puheessa sitten enemmän yhdistelmätukeen.

Aikanaan Suomi oli hyvin aktiivinen EU:n suuntaan ja sai tämmöisen, onko se nyt työllisyyspilari vai mikä mahtaa olla nimeltään, jotta EU:kin lähti katsomaan jäsenvaltioiden työllistämispolitiikkaa ja työllisyys otettiin yhdeksi painopistealueeksi. Niin kuin ed. Huotari tuossa aikaisemmassa puheessaan totesi, nyt valitettavasti vaan on käynyt niin, että tämä aktiivinen aloitteentekijä itse ei halua noudattaakaan näitä säännöksiä, mikä tarkoittaa sitä, jotta meillä jollakin tavalla ilmeisesti on väheksytty sitä, jotta ihminen syrjäytyy, jos on pitkään työttömänä. Sen takia minusta ehdottomasti pitäisi ottaa käyttöön EU:n suositukset, joissa edellytetään, että nuori ihminen työllistetään alle puolen vuoden työttömyyden sisällä ja kaikkien muiden työttömyys ei saa kestää vuotta pitempään. Minusta se on aika kova linjaus. Silloin kun tähän päästään, ilmeisesti kukaan ei yhdistelmätuelle tule pääsemäänkään näillä säännöillä, mikä tarkoittaa, että ihmisiä ei lasketa syrjäytymään. Nythän tässä on sellainen vaara, kun kunnat ovat vähentäneet tukityöllistämistä ja kunnissa hyvin tarkkaan lasketaan markat, jotta ihmisten työttömyys pitkittyy ja he ovat yhdistelmätuella tai joillakin muilla viimesijaisilla toimenpiteillä.

Se tarkoittaa, että siinä on jo kovin pitkä väli siihen, jotta pääsee työelämään kiinni. Monet valitettavasti ennättävät siinä välissä luiskahtaa sellaiseen elämäntilanteeseen, josta ei enää välttämättä paluuta olekaan. Niitä me näemme tuolla kaljakuppiloissa ja monissa paikoissa, joiden työkyky on jo hirveän paljon alentunut. Se on sitä satoa, mitä niitetään nyt 90-luvun alun lamasta ja siitä seuranneista toimenpiteistä. Sen takia nyt ne pelastavat toimenpiteet, mitä tehdään, ovat ihan oikeita sillä tavalla, että pyritään vielä nostamaan sieltä ihmisiä. Nyt meidän pitäisi siitä oppia, jotta ei tapahdu uutta kierrettä ja nuoria ei lasketa sinne enää tai sellaisia vanhempiakaan, jotka ovat vielä työkykyisiä.

Sinällään tämä lakiesitys on ihan hyvä, ja valiokunta teki monia korjauksia, joita en lähde luettelemaan, jotka vahvistavat periaatteessa luottamusta työnhakijan ja työnvälityksen osalta, tekevät vähän tasapuolisuutta. Toivon mukaan tämä vaikuttaa keskusteluun myös, jotta paremmin sitoudutaan puolin ja toisin siihen, mitä sovitaan.

Yhdistelmätuki aikanaan luotiin — ymmärsin, että malli on kopioitu jostakin muualta — osin siihen tilaukseen, kun meillä oli iso pitkäaikaistyöttömien joukko. Ymmärsin joskus, että Amerikan mantereella kolmas sektori kuulemma on hirveä työllistäjä. Amerikassa on tosin toisen tyyppinen koko tämä järjestelmä. Siellä järjestöt hoitavat hirveän paljon asioita. Siellä ei yhteiskunta niin paljon pidä vähempiosaisista huolta. Kuitenkin todettiin, jotta Suomessa on aika iso määrä tekemätöntä työtä ja Suomi on järjestöjen maa, jossa on paljon rekisteröityjä yhdistyksiä. Siihen tilaukseen yhdistelmätuki oli ihan hyvä systeemi kaikkine puutteineen, mitä siihen jäikin. Kokeillaan nyt niitä korjata.

Tämänhetkinen lakihan on vuoden laki, jossa työmarkkinatukea ja työllistämistukea saa vuoden ajan. Nyt esityksessä lähdetään siitä, jotta tämä muuttuisi kaksivuotiseksi, mutta juuri se toinen vuosi on tässä ongelma. Toisen vuoden osalta ei maksettaisi työllistämistukea ollenkaan, vaan toinen vuosi olisi työmarkkinatuen suuruinen, jolloin järjestöille, joilla ei omaa varainhankintaa ole, kolmannen sektorin yhdistyksille, todennäköisesti kävisi niin, jotta ne eivät pysty sitä toista vuotta palkkaamaan. Työllistetyn ihmisen näkökulmasta käy sillä tavalla, jotta mahdollisesti urheiluseura palkkaa hänet vuodeksi. Ihminen kyllä saa toiselle vuodelle työmarkkinatukea, joka on noin 2 600 markkaa kuukaudessa, mutta sillähän järjestö ei pysty häntä palkkaamaan, jolloin ainoa vaihtoehto on, että kunta tai yritys palkkaa hänet ja saa sen 2 600 markkaa tukea.

Ainakin meidän seudulla, kun on työttömiä ihan riittävästi, raha siinä ratkaisee. Ensi vuonna euro ratkaisee, ja kun työnantaja menee työnvälitystoimistoon kysymään, onko teillä yhdistelmätukikelpoisia ihmisiä, niin siinä ratkaisee se, kummalla on isompi tukitaso. Todennäköisesti hän ottaa sen, joka ei vielä ole aloittanutkaan yhdistelmätukijaksoa, ottaa isommalla tuella tuetun henkilön. Sen takia tulen kannattamaan ed. Leea Hiltusen 12 c §:ään tekemää esitystä, että kolmas sektori, järjestöt, saisivat toisena vuonna saman tukitason kuin ensimmäisenäkin vuonna.

Tähän sisältyy yksi arveluttava seikka, jota ed. Huotari jonkin verran sivusi. Se koskee sitä, vääristääkö tämä kilpailua. Se asia on minusta kuitenkin tunnustettava, jotta tätä pitää seurata koko ajan, mieluummin sillä tavalla, jotta työvoimaviranomaiset katsovat, että tämä ei mene suoraan yrityssektorille, sellaiselle, joka muutenkin loisi työpaikkoja. Uskon, että sitä tälläkin hetkellä jonkin veran on katsottu.

Toinen seikka, joka tähän sisältyy on se, jotta kun tällä hetkellä yritykset ovat joutuneet ottamaan yhdistelmätukilaiset toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen, niin nyt se muuttuu määräaikaiseksi. Tässä on myös se vaara olemassa, jotta voi olla, että tässä tapahtuu samantyyppistä ilmiötä kuin aikanaan normaalissa tukitöissä, joissa yritykset voivat ottaa ihmisiä määräaikaiseen työsuhteeseen, jolloin ihmistä pidettiin tukijakso ja otettiin uusi tilalle. Silloin tämä osin vääristi työmarkkinoita ja osin näitä ihmisiä käytettiin väärin.

Meillähän on ollut valiokunnassa kuultavana yksi yrittäjä, yksi nimenomaan taidettiin ottaa yrittäjiä. Tämä oli siitä hyvä yrittäjä, kun hän kuvasi, että hän on saanut hyvät ihmiset, hän on yhdistelmätuella ottanut kaksi tukityöllistettyä, ja sanoi, että hänhän pitää niistä ihmisistä, totta kai, kiinni. Hän jopa koki määräaikaisuuden virheratkaisuna tässä.

Minusta tätä olisi pitänyt enemmän pohtia, mutta se nyt on tässä, enkä lähde sitä repeloimaan. Katsotaan, mitä tapahtuu. Onhan meillä sitten mahdollisuus eduskunnassa ottaa asia käsittelyyn, jos tässä tulee ongelmatiikkaa. Voidaan muuttaa tämä jopa kesken kauden, jos niikseen menee, jotta ei välttämättä tarvitse hirveän monta vuotta tätä odottaa.

Jaana  Ylä-Mononen  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Valiokunnan mietinnössä työnhakusuunnitelma saa kohtalaisen paljon tilaa ja sijaa, ja se onkin tärkeä asia. Kiinnitän huomiota siihen, että työnhakusuunnitelman laatimiseen pitäisi todellakin olla riittävä määrä aikaa, jotta siitä saadaan kerralla perusteellinen ja kunnollinen, jotta sitä voidaan työnhakijan näkökulmasta käyttää kunnolla välineenä nimenomaan työllistymisen polun rakentamiseen.

Mutta jos mennään syvempään mietinnön olemukseen koskien 24 kuukauden aikaa, niin tällä kohtaa on tietysti tapahtumassa myöskin enemmän kuin vain kuukausimäärän pidentyminen, ja se tekee osittain murheelliseksi. Eli kun me rakennamme ja joudumme rakentamaan pidempikestoisia järjestelmiä, siinä samalla me joudumme hiljaisesti toteamaan, että meillä normaalien työpaikkojen syntyminen on liian hidasta ja vähäistä tällä hetkellä näille työhaluisille ja työkykyisille henkilöille, jotka tämän lain pykälien mukaan kuitenkin työllistyvät.

Tässä kohtaa on se vaikeus. Tekee itselleni sen verran kipeää, että en tässä vaiheessa pysty edes ed. Leea Hiltusen tekemää ehdotusta kannattamaan, vaan toivon, että meillä normaaleja työpaikkoja syntyy niin, että tätä rakennelmaa ei tarvitsisi enää jatkokehitellä.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Ihannetila, jonka perusteella yleensä pitkin hampain voin hyväksyä tämän lain kohdat työelämän valmennus ja yhdistelmätukityö yksityiselle sektorille määräaikaisena, olisi sellainen, että kun henkilö pääsee yksityisen sektorin työpaikalle näyttämään osaamistaan, vaikka hän olisi ollut pitkäaikaistyötön, vaikka hän olisi 46- tai 52-vuotias eli työnantajan mielestä monesti liian vanha siihen työhön, hän pystyisi osoittamaan tänä aikana, kun hänellä on mahdollisuus olla näissä tuetuissa toimenpiteissä siellä työnantajan palveluksessa, tarpeellisuutensa ja kykynsä työskennellä tässä yrityksessä.

Se on ainut syy, minkä takia tällaista yleensä voi hyväksyä, mutta se edellyttää, että työhallinto hyvin tarkkaan seuraa ensinnäkin sitä, että se ei anna samalle työnantajalle useita henkilöitä eikä samaan työkohteeseen rupea käyttämään ensin yhden, sitten toisen työpanosta jne., jolloin työnantajalla ei ole tarkoitustakaan palkata työhön henkilöä, vaan käyttää näitä tuettuja työttömiä tähän tehtävään.

Yksi asia vielä, jonka haluan mainita ja joka jäi ensimmäisessä puheenvuorossani pois, on ikääntyvien työttömien tilanne. Nythän meillä on paljon olemassa yli viisikymppisiä, joilla olisi vielä viisitoista vuotta työuraa jäljellä mutta jotka tällä hetkellä eivät kohtaa työmarkkinoitten kanssa. Heille pitäisi pystyä räätälöimään erillisiä ratkaisuja. Työttömien valtakunnallinen yhteisjärjestö esitti sellaista mallia, että näissä yhdistelmätuissa olisi lyhyempi aika seuraavaan tukijaksoon yli 50-vuotiaille. Mielestäni sitä kannattaisi harkita, mikäli yli 50-vuotiaiden työllistyminen jatkossakin on yhtä heikkoa kuin tällä hetkellä.