Pekka Ravi /kok:
Arvoisa herra puhemies! Tämä lakialoite esittää kolmea
muutosta lakiin rakennerahasto-ohjelmien kansallisesta hallinnoinnista.
1 a § oikaisee toteutuessaan selvän sisäisen
ristiriidan kyseisessä laissa. 4 §:ssä esitetään
sitä, että vuoden 2003 alusta voimaan tulevan
uuden alueiden kehittämislain alueelliset rakennerahasto-ohjelmamäärittelyt
yhdenmukaistetaan rakennerahastolain määrittelyn
kanssa, tai pikemminkin toisin päin, että rakennerahastolaissa
noteerataan rakennerahasto-ohjelmat siinä laajuudessaan,
kuin ne on määritelty vuoden alusta voimaan tulevassa
alueitten kehittämislaissa. Sitten ehkä sisällöllisesti
ja asiallisesti kaikkein merkittävin muutosesitys kohdistuu 21 b §:ään,
jossa otetaan kantaa Interreg- ja Urban-yhteisöaloitteitten
hallintokomitean päätöksentekomenettelyyn.
Ehkä sen taustaksi täytyy muutama sana tästä lakialoitteesta
poimia.
Siis Interreg- ja Urban-yhteisöaloiteohjelmien toimeenpanoa
varten on olemassa hallintokomitea, joka suuntaa ja sovittaa yhteen
rakennerahastojen rahoitusta ja kansallista rahoitusta. Tämän
lisäksi se antaa lausunnon hankkeiden soveltuvuudesta Interreg-
ja Urban-yhteisöaloiteohjelmiin ja niiden rahoittamisesta.
Huomionarvoista on se, että hankkeelle ei voida myöntää tukea,
ellei hallintokomitea ole puoltanut hankkeen rahoittamista.
Tällä hetkellä menettely on se, että tässä hallintokomiteassa
päätökset täytyy todellakin
tehdä yksimielisesti. Nyt tämä yksimielisyys
saattaa johtaa tilanteeseen, jossa yksittäinen hallintokomitean
jäsen voi omalla kannanotollaan ehkäistä minkä tahansa
hankehakemuksen etenemisen. On kuulunut vähän
kaikuja jo siitä, että ongelmia tässä suhteessa
on ilmennyt ja saattaa olla, että tulevaisuudessa niitä saattaa
olla edessä enemmältikin. Tällainen tilanne
ei voi olla hyvä yhteisöaloitteiden tehokkaan
ja tuloksellisen toteuttamisen kannalta.
Sen takia tässä lakialoitteessa ehdotetaan
päätöksentekomenettelyä samanlaiseksi
kuin on maakunnan yhteistyöryhmien päätöksenteossa. Sielläkin
laki lähtee siitä, että pyritään
yksimielisyyteen, mutta ellei täydelliseen yksimielisyyteen
päästä, silloin päätökseksi
tulee se mielipide, jota kaksi kolmannesta äänestäneistä on
kannattanut. Tämä olisi mielestäni se
malli, joka pitäisi aikaansaada myöskin näiden
Interreg- ja Urban-yhteisöaloitteiden hallintokomitean
osalta.
Tähän liittyy vielä sivujuonteena
hallintovaliokunnan mietinnön lausuma silloin, kun rakennerahastolakia
muutettiin, jolloin hallintovaliokunta mietinnössään
otti kantaa siihen, että yksimielisyys hallintokomitean
päätöksissä pitäisi sellaisissa
tapauksissa säilyttää, joissa hallintokomitean
jäsenenä on toisten valtioiden kansalaisia. Tämä on
mielestäni edelleen perusteltua. Sen takia juuri silloin,
kun on useiden eri valtioiden kansalaisia hallintokomiteassa, yksimielisyys voitaisiin
päätöksenteon edellytyksenä säilyttää, mutta
ei siinä tapauksessa, jos näin ei ole.
Pekka Nousiainen /kesk:
Arvoisa puhemies! Ed. Ravi varsin pitkäsanaisesti ja
seikkaperäisesti selvitti tämän lakialoitteen
sisällön. Minä pidän sitä kyllä perusteltuna
ja tarpeellisena. Niin kuin on todettu, 1 a § on tekninen
oikaisu ja muutos ja 4 §:ssä on syytä rinnastaa
tavoite 1 -ohjelma ja Interreg- ja Urban-ohjelma toisiinsa alueiden
kehittämisestä annetun uuden lain sisällön mukaisesti.
Tuo hallintokomiteoiden yksimielisyyspäätös
Interreg- ja Urban-ohjelmissa ei ole enää perusteltu,
koska se tavoite 1- ja 2 -ohjelmien osalta on jo muuttunut määräenemmistöpäätökseksi.
Nyt nämä asiat ovat linjassa.
Lakialoite on paljolti lähtenyt tuolta hallintovaliokunnan
piiristä liikkeelle. Toivon, että tämä käsitellään
pikaisesti ja saatetaan voimaan myöskin, jotta se on yhtä aikaa
voimassa uuden aluekehityslain kanssa.
Keskustelu päättyy.