Markku Laukkanen /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ehkä voi sanoa, että vihdoinkin taksilaki on palautekeskusteluvaiheessa. Taustallahan on omalla tavallaan aika pitkäaikainenkin valmistelu, ja voi sanoa, että ensimmäinen taistelu tämän lain tiimoilta käytiin noin puolitoista vuotta sitten, oikeastaan jo pari vuotta sitten keväällä, kun oli näköpiirissä, että taksielinkeino sellaisena tulee olemaan EU:n palveludirektiivin sisällä. Jos näin olisi käynyt, niin totta kai silloin tämä suomalainen järjestelmä tarveharkintoineen olisi ollut aivan erityyppisessä tarkastelussa kuin se nyt on. Tämän viestin on valiokunta halunnut antaa myöskin taksielinkeinolle, että se varsinainen suuri periaatteellinen voitto saatiin jo tuolloin puolitoista vuotta sitten, kun komissio päätti taksielinkeinon vetää pois palveludirektiivistä. Jos näin ei olisi käynyt, me olisimme olleet aivan erilaisen tarkastelun piirissä todellakin tässä laissa. Silloin se perustavaa laatua oleva kysymys, joka liittyy tähän tarveharkintaan, olisi ollut perin erinäköinen. Nythän tämä laki lähtee siitä, että tarveharkinta edelleenkin säilyy ja lääninhallitus tulee vahvistamaan vuosittain kuntakohtaisen taksikiintiön.

Hyvin tärkeä lähtökohta myöskin valiokunnalla oli se keskustelu, mikä varsinkin Pääkaupunkiseudulla taksien saatavuudesta käydään. Totesimme moneen otteeseen sen, että Suomessa voidaan tunnistaa kaksi erilaista taksimarkkinaa. On Pääkaupunkiseudun markkina, jossa esiintyy ajoittain — voi sanoa, että viime aikoina yhä useammin — erittäin suurtakin taksien vaikeaa saatavuutta, ja sitten on muun Suomen markkina, jonka ongelmat taas ovat hyvin erilaisia ja johon ei liity sen kaltaista saatavuuspulmaa kuin Pääkaupunkiseudulla.

Tässä taksiliikennelaissa säädetään todellakin henkilöautolla harjoitettavien henkilökuljetusten luvanvaraisuudesta, taksiluvasta, sen saamisen edellytyksistä, peruuttamisesta, taksipalvelujen laatuvaatimuksista nyt ensimmäistä kertaa, hintojen määräytymisestä, ajovelvollisuudesta, ajovuorojärjestyksestä sekä muista taksiliikenteen harjoittamiseen liittyvistä asioista. Käyn nämä nyt suhteellisen nopeasti tässä esittelypuheenvuorossa läpi. Tiedän, että on varattu useita puheenvuoroja. Keskustelussa varmaan sitten eri näkökulmia näihin saadaan.

On kuitenkin nyt hyvä korostaa alusta alkaen, että pääsääntöisestihän, voi sanoa 99,5-prosenttisesti, mietintö oli yksituumainen. On yksi eriävä mielipide, joka koski erästä yksityiskohtaa uusien lupien myöntämisessä, joka mielestäni asettuu tavallaan valiokunnan mietinnön ja hallituksen esityksen välimaastoon ja näin ollen ei ollut mikään dramaattinen poikkeama tästä peruslinjasta. Eli tämänkin haluan heti sanoa, että erittäin suurella yksituumaisuudella tämä lopputulema myöskin valiokunnassa syntyi. Kiitos siitä!

Valiokunta piti erittäin tärkeänä, että vihdoinkin saadaan lakitasoisella tavalla määriteltyä laatuvaatimukset, jotka pitää ymmärtää hyvin laveana asiana. Ne koskevat taksien saatavuutta, liikenteessä käytettyä autoa, sen laatua, kuljettajaa, hänen käytöstään, ajotapaa, maksamista, matkustajan turvallisuutta ja avun tarpeeseen liittyviä seikkoja. Myöskin auton esteettömyyteen kiinnitettiin ja kiinnitetään tässä lainsäädännössä huomiota. Laatuun liittyy sitten myöskin kuljettajakoulutuskysymys, joka on nyt suunnitteluvaiheessa, ja valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että tällainen kuljettajakoulutus järjestetään, johon liittyy sitten myöskin yrittäjäkoulutus.

No, tilauskeskusten toiminnan osalta valiokunta katsoo, että niissä tapauksissa, kun autot hyödyntävät useamman tilauskeskuksen palveluita, on sovittava tilauskeskuksen kanssa sovellettavista tasapuolisista ja syrjimättömistä sopimusehdoista ja mahdollisista kustannusvastaavista korvauksista. Mutta tärkeä ja tärkein viesti on se, että voidaan hyödyntää useamman tilauskeskuksen palveluita. Sen takia, kun näin on, on selvää, että näitä ei tule rajata vain joidenkin autojen käytettäväksi, vaan kaikilla autoilla tulee olemaan tasapuolinen mahdollisuus, syrjimätön mahdollisuus, hyödyntää näitä palveluja.

Tämä liittyy suurelta osin myöskin Pääkau-punkiseudun yhteisliikennekysymykseen. Valiokunta katsoo, että lääninhallituksen tulee tarkastella Pääkaupunkiseudun taksiliikennettä yhden työssäkäyntialueen liikenteenä ja pyrkiä lupien ja yhteistyön lisäämisellä ratkaisujen löytämiseen, jotka ovat koko alueen taksipalvelujen kuluttajien kannalta kannatettavia. Minusta tämä on erittäin tärkeä toteamus. Tässä otetaan selkeästi myöskin tavallaan tämmöinen kuluttajanäkökulma tähän keskusteluun. Olemme kantaneet paljon huolta siitä, että taksielinkeino säilyttää toimintaedellytyksensä tässä maassa, mutta on hyvin tärkeää myöskin, että me muistamme myöskin valvoa kuluttajan asemaa ja kuluttajan kannalta taksielinkeinon palvelujen laatua ja niiden saatavuutta.

Tämähän tarkoittaa muun muassa sitä, että me tarvitsemme ilman muuta Pääkaupunkiseudulle nopeasti lisälupia, mikä tulee parantamaan taksien saatavuuden ongelmaa. Otimme kantaa myöskin Helsinki-Vantaan lentoaseman erilliskysymykseen ja toteamme sen eräänä epäkohtana. Sen jonotusjärjestelmä ei ole tällä hetkellä kovin toimiva. Ei pidetä kovin perusteltuna sitä, että jos Helsingin taksi vie lentoasemalle kyydin, niin se joutuu joko jonkunlaiselle vararuudulle tai sitten palaamaan tyhjänä sieltä takaisin. On toivottavaa, että tähän löytyy taksitilauskeskusten välinen parempi yhteistyö, jotta oikeus paluukyyteihin myöskin Pääkaupunkiseudulla suoritetuin ajoin nykyistä kattavammin syntyy. Tämä on hyvin olennainen kysymys Pk-seudun nykyongelmien ratkaisemisen kannalta.

Mitä tulee sitten näiden uusien lupien myöntämisperusteisiin ja -käytäntöön, tämä on mielestäni yksi tämän lain tärkeimpiä asioita. Valiokuntahan teki tässä hyvin merkittävän, suuren linjauksen muuttamalla hallituksen esitystä. Hallituksen esityshän lähti siitä, että vuorovuosin saavat uudet ja vuorovuosin saavat vanhat. Valiokunta lähti siitä, että nyt on aika suosia uusia kuljettajakokemuksen omaavia kuljettajia myöskin taksilupien myöntämisessä, mutta kuitenkin niin, että myöskin vanhat luvanhaltijat ovat sitten uusien lupien saamisen piirissä tietyn siirtymäkauden, viiden vuoden siirtymäkauden, jälkeen.

Tämähän tarkoittaa sitä, että ensi sijassa valiokunta haluaa antaa tällä sen signaalin, että tavallaan se vanha taksijärjestelmä, joka perustui periaatteeseen yksi auto, yksi lupa ja yksi mies, siis tällainen yhden yrittäjän malli, on se malli, jonka me uskomme myöskin Pääkaupunkiseudulla parantavan laatukysymyksiä, parantavan jossain määrin välillisesti myöskin laadukkaiden kuljettajien, koulutettujen kuljettajien, saamisongelmaa, joka on tällä hetkellä erittäin suuri. Myönnän sen, että eihän tämä laki anna siihen täyttä vastausta, mutta tämä on erittäin suuri asia, mistä saadaan laadukkaita ammattitaitoisia kuljettajia alalle. On hyvin tärkeä asia, että tämä malli tulee nyt tällä tavalla voimaan. Se tarkoittaa sitä, että ensimmäisen viiden vuoden aikana käytännöllisesti katsoen uusien lupien saajana tulevat olemaan uudet kuljettajat ja sen jälkeen kaksi kolmasosaa uusille ja yksi kolmasosa vanhoille luvanhaltijoille.

Tähän liittyy sitten myöskin tämä yksi erilliskysymys näiden Pääkaupunkiseudun niin sanottujen vanhojen taksilupien myynnin rajoittamisesta. Hallituksen esityksessähän oli tällainen viiden vuoden siirtymäkausi. Valiokunta sitten päätyi siihen, että jälleen kerran tuota pidennettiin kymmeneen vuoteen. Tätä keskustelua käytiin edellisen kerran vuonna 91 ja silloin taas annettiin siihen pitkä siirtymäkausi. Tätä asiaa, sanottakoon se tässä, lobbattiin aika aktiivisesti näiden lupien haltijoiden taholta. Kyllä nyt, rohkenen sanoa näin, valiokunta päätyi kyllä näiden vanhojen lupien haltijoiden kannalta enemmän kuin kohtuulliseen ja hyvään ratkaisuun.

Siksi se tulkinta, mitä tämänkin päivän lehdissä on tästä asiasta annettu, on mielestäni ollut hieman harhaanjohtava. Ei ole kysymys siitä, että yhteiskunta ottaa tässä nyt haltuunsa jotain semmoista omaisuutta, vaan kyse on siitä, että nyt kymmenen vuoden aikana vanha luvanhaltija voi myydä sen luvan, markkinoita sille on, saada siitä hinnan, tai jos ei halua myydä, jatkaa edelleenkin taksielinkeinon harjoittamista. Tai jos sen ostaa joku, voi tehdä samalla tavalla, kymmenen vuoden aikana myydä sen edelleen tai pitää se yli kymmenen vuoden ja harjoittaa elinkeinoa. Jos kyse on osakeyhtiöstä, hän voi sen kymmenen vuoden jälkeenkin tehdä kauppaa, ei sillä luvalla, mutta sillä yhtiöllä.

Eli ei tässä ole mitään ongelmaa, koska sukupolvenvaihdos joka tapauksessa tulee toimimaan ihan entiseen malliin. Sukupolvenvaihdos tulee myöskin tässä yhtiömuodossa olemaan mahdollista. Siksi nyt toivoisi, että elinkeinon piiristä annettavat lausunnot eivät tavallaan niin kuin hämmennä tätä tulkintaa väärille jäljille ja luo sellaista aiheetonta epävarmuutta ja sellaista aiheetonta väärää tulkintaa kentälle, joka on nyt tässä vaiheessa turhaa, koska niin selkeästi tämä asia tässä on nyt joka tapauksessa sanottu.

Paljon keskusteltiin myöskin luvanvaraisuudesta, joka koskee koti- ja matkailupalvelujen suorittajia. Tässähän on lähtökohtana se, että näiden palveluelinkeinojen yhteydessä harjoitettu henkilöiden kuljetus sallitaan ilman liikennelupaa, jos kuljetus on osa yrityksen tarjoamaa palvelukokonaisuutta. Siksi on hyvin tärkeää todeta tässäkin se, että valiokunta katsoo, että niiden kuljetusten pitää olla osa sitä kokonaispakettia, kokonaishintaa, johon voi sisältyä näin ollen siis se vähäinen kuljetus ja vielä niin, että erillistä hintaa siitä kuljetuksesta ei peritä. Totta kai nämä ovat kaikki sellaisia tapauksia, joissa osittain kotipalvelun työntekijöiden ja osittain taksielinkeinonharjoittajien toimenkuvat, varsinkin kun mennään syvälle maaseudulle Pohjois- ja Itä-Suomeen, jossa on matkailuelinkeinoa, menevät osittain päällekkäin. Olen aivan vakuuttunut siitä, että siellä löytyy hyvin joustavat ja käytännönläheiset toimintatavat ja toimintamallit, joilla tämä kysymys tulee hoitumaan ilman mitään merkittävää rajanveto-ongelmaa.

Vielä, puhemies, uusien lupien saamisen edellytyksistä. Siis edellytetään hyvää mainetta, yrittäjäkurssin käymistä, kykyä vastata taloudellisista velvoitteista. Hallitushan lähti siitä, että oli tämä 10 000 euron ulosottosaamisen mahdollisuus, mutta valiokunta katsoi näin, että kyllä on näin, että jos ryhtyy taksiyrittäjäksi, niin talousasioiden pitää olla kunnossa. Jos on kymppitonni velkaa, niin mennään pankkiin ja otetaan sieltä rahat ja maksetaan ne pois ja lähdetään puhtaalta pöydältä. Valiokunta ehdottaa muutettavaksi tätä pykälää sillä tavalla, että henkilö ei ole kykeneväinen asianmukaisesti vastaamaan taloudellisista velvoitteistaan, jos hänellä on maksukykyynsä nähden vähäistä suurempia tai merkittäviä erääntyneitä verovelkoja tai saatavia ulosotossa. Eli tällä halutaan hieman irrottautua tuosta 10 000:n eksaktista määrästä ja katsoa, että se ei saa olla huomattavaa suurempi suhteessa tämän henkilön maksukykyyn.

Puhemies! On tarkoitus, että tämä lakikokonaisuus tulee voimaan heinäkuun 1. päivänä, ja tämä on sillä tavalla tietysti tärkeä asia, että tässä on nyt muutama kuukausi aikaa ministeriössä virkamiesten ja lääninhallituksen ajaa tätä järjestelmää sisään. Lähdettiin myöskin siitä, että sitten kun laki tulee voimaan, niin kysyjiä varmasti tässä asiassa sitten riittää ja on virkamiehiä sitten tähän kysymykseen myöskin töissä vastaamassa.

Kuten sanottu, herra puhemies, tämä oli merkittävä kannanotto myöskin itse perusasiaan. Tämä on kannanotto siihen, että hallitus, valiokunta ovat ja tämän käsittelyn jälkeen, näin uskon, eduskuntakin tulee olemaan sitä mieltä, että Suomi ei ole halukas ottamaan käyttöön Ruotsin tai Tanskan tai jonkun muun sellaisen maan taksimallia, josta saadut kokemukset ovat olleet kriittisiä ja elinkeinon kannalta aika tuhoisia ja jotka ovat olleet myös kuluttajan kannalta kielteisiä. Perusjärjestelmä säilyy tietyin osauudistuksin, ja niin kuin sanottu, kunnianhimoisimmat tavoitteet asetamme taksien saatavuuteen varsinkin Pääkaupunkiseudulla, näiden yhteistyökysymysten edistämiseen ja siihen kannustamiseen, että niitä myös toimiala itse pystyy sisäisesti ratkomaan, ja siihen, että yhä parempaa laatua kokonaisuudessaan elinkeino pystyy jatkossa tarjoamaan.

Marjukka  Karttunen  /kok:

Arvoisa herra puhemies! Liikenne- ja viestintävaliokunta on saanut nyt käsistään tämän uuden taksiliikennelain. Meillä Suomessa on totuttu siihen, että taksi on turvallinen ja hyvä ja siihen voi luottaa. Aina, kun hyppää taksiin, taatusti tietää esimerkiksi, mitkä maksuvälineet käyvät, eikä tarvitse, kuten maailmalla, ensimmäiseksi kysyä, käykö luottokortti. Vielä sekin, että Suomessa yksinäinen nainen uskaltaa mennä taksiin yksin, saatikka, että uskaltaa pistää pienen lapsensa yksin taksiin; en ole vakuuttunut, että missään muualla näin olisi. Itse en aikanaan yksinhuoltajana olisi selvinnyt, kun olen toisella paikkakunnalla töissä, jos meillä lasta ei voisi taksiin laittaa yksin.

Eli hyvää systeemiä on turha romuttaa. Olemme halunneet, että tämä laadukas palvelu säilyy. On erittäin hyvä siksi, että tässä uudessakin laissa edellytetään kuljettajalta hyvää mainetta. Olemme tulleet siihen tulokseen, että on hyvä malli se, että taksi säilyy meillä edelleen luvanvaraisena, vaikka tästäkin ajoittain kovasti keskustellaan. Mutta kun Suomessa on erilaiset olosuhteet eri puolilla maata, niin ongelmat taksinkin suhteen ovat erilaisia. Kuulimme, että maalla taksi saattaa muutoinkin huolehtia perheistä, huolehtia siitä, että lapset eivät jää yksin maalla pakkaseen, huolehtii kauppakassit kotiin jne. Toisaalta taas sitten Pääkaupunkiseudulla ruuhka-aikaan taksipalvelun ongelmat ovat toisenlaisia ja kuljettajistakin on kova pula.

Arvoisa herra puhemies! Kommentoin tässä esityksen muutamaa kohtaa. Esimerkiksi pimeä taksi on joillain paikkakunnilla, kuten meillä Turussa, erittäin paha ongelma, jota on ollut tosi vaikea todentaa, koska ei pimeän taksin kuljettaja eikä pimeän taksin asiakas halua myöntää, että hän on pimeässä kyydissä ollut. Siksi on hyvä, että tässä uudessa laissa tämän teon moitittavuus kasvaa, jotta tulevaisuudessa, tästä eteenpäin, poliisi voisi paremmin puuttua pimeän taksin toimintaan.

Toinen asia, jota haluan kommentoida, on tilauskeskuksen määrittely, josta keskustelimme paljon. Eli edelleenkin taksit ovat periaatteessa yhdessä tilauskeskuksessa, mutta autot voivat sovittuaan toisen tilauskeskuksen kanssa saada kyytejä sieltäkin. Tämä varmasti joustavoittaa kyytejä niin, ettei autojen tarvitse ajella tyhjinä paikkakunnalta toiselle. Tämä voi toisaalta tuoda ongelmiakin. Jos esimerkiksi turkulainen yrittäjä saa luvan toimiakseen Naantalissa ja sitten kuitenkin alkaa päätoimisesti ajaa Turussa, niin aika sitten näyttää, tuoko tämä ongelmia vai toimiiko kaikki hyvin. Mutta joka tapauksessa ajovuorojen ulkopuolella saa ottaa kyytejä, joten toivottavasti tämä tulee helpottamaan varsinkin näitä Pääkaupunkiseudun ruuhkahuippuja.

Uusien lupien myöntämisestä kävimme kovaa vääntöä: mikä tähän sitten olisi oikea tapa, kun kuitenkin kuskista on normaalitie se, että hän jollain aikavälillä päätyy itsenäiseksi yrittäjäksi. Kun tämä kuulemma vie aikaa keskimäärin seitsemän vuotta, että näin käy, niin pitää olla alan porkkanana se, että jollain aikavälillä rengistä päätyy itsenäiseksi yrittäjäksi. Pidän hyvänä myös sitä, että tässä mallissa, missä on yksi mies ja yksi kuljettaja, halutessaan voi sitten laajentaa yritystään hankkimalla lisäautoja. Tämä voi olla hyvä asia esimerkiksi maaseudulla. Mutta ensi sijalla kuitenkin tulevat olemaan uudet yrittäjät ja sitten myös vanhat.

Sitten oli tämä kotipalveluyrittäjyys, kotipalveluyrittäjät, jotka voivat sitten vähässä määrin toimittaa kuljetuksia ilman liikennelupaa. Oli hyvä, että tämä määriteltiin selkeästi vähimmäismääräksi, että he eivät sitten, koska taksi on luvanvaraista, tule toimimaan taksin alalla. Elikkä tämän kuljetuksen on oltava osa kokonaispakettia ja hintaa, eikä sitten näistä pienistä kuljetuksista esimerkiksi kauppaan tai kauppakassista voi sitten periä erillistä hintaa.

Arvoisa herra puhemies! Tässä muutama kohta tästä uudesta laista. Ymmärsin alan toimijoilta, että tämän kanssa he voivat elää. Näin perusjärjestelmä tulee säilymään ja toivottavasti saamme alalle uusia yrittäjiäkin. Nyt näin, ja katsotaan, miten ala kehittyy.

Saara Karhu /sd:

Arvoisa puhemies! Valiokunnan mietinnön mukaisesti esitetään taksiliikenne pidettäväksi edelleen luvanvaraisena elinkeinona. Tässä meillä on aika paljon kokemuksia valiokunnassa omakohtaisesti, ja kuulimme myös asiantuntijoilta sellaisista maista, missä tätä luvanvaraisuutta ei ole. Esimerkeiksi nostettiin Ruotsin ja Viron varsin villit ja vapaat taksimarkkinat. Valiokunta oli harvinaisen yksimielinen siitä, että sen suuntaiseen ei Suomessa ole tarvetta lähteä, jos vaarana on taksiliikenteen tämän tyyppinen jopa laiton toiminta, mitä niissä maissa on. On tärkeää, että tämä luvanvaraisuus säilytetään.

Hyvä on myös se, että tässä hallituksen esityksessä, uudessa laissa, on otettu yhdeksi kohdaksi taksipalveluiden laatu. Erityisen tärkeää on, että nimenomaan taksiliikenteen saatavuus, kuljettajien osaaminen, ammattitaito, käytös, ajotapa ja myös matkustajan turvallisuus ja hänen avuntarpeensa nousevat esiin. Tämän taksilain yhteydessä olivat monet tahot yhteydessä varmasti kaikkiin kansanedustajiin, ja yksi sellainen taho, joka erityisesti jäi mieleen, oli kuurosokeat. Heistä kaikista ei pysty ulospäin päättelemään, että he ovat vammaisia. Kun he ovat henkilöitä, jotka täytyy ihan ovelta ovelle saattaa ja jotka eivät pysty sitä siinä taksissa itse kuljettajalle kertomaan, niin se on erittäin hankala tilanne, jos taksi auttaa heidät ulos kadulle ja he eivät kerta kaikkiaan tiedä, missä he ovat, eivätkä voi sitä keneltäkään kysyä. Jos vielä otetaan normaalit Suomen keliolosuhteet, niin kyllä aikamoinen heitteillejättö on kyseessä. Sen takia on hyvin tärkeää, että tämä asia tiedostetaan myös, niin harvinaista kuin kuurosokeus Suomessa kuitenkin on. Jos tällainen tilanne sattuu kuurosokean kohdalle, niin se on kyllä sataprosenttinen kokemus tälle henkilölle. Kaikki tämän tyyppinen on erittäin tärkeää ottaa tuossa koulutuksessa huomioon.

Tilauskeskuksen toimintaan valiokunta halusi reilumpaa peliä kuin tällä hetkellä on, ja haluttiinkin, että mitään takseja ei voida rajata järjestelmien ulkopuolelle, vaan kaikilla autoilla tulee olla oikeus hyödyntää oman asemapaikkansa tilauskeskusten palveluita tasapuolisesti ja syrjimättömästi. Lisäksi tämä Pääkaupunkiseudun liikenteen erityistilanne nousi valiokunnassa selkeästi esiin, ja muun muassa lentokentän taksiliikenteen epäekologinen tyhjänä ajo toiseen suuntaan keskustelutti ja päätyikin sitten tänne mietintöön linjaukseksi. Ylipäätään kaikki, mitä valiokunta pohti, oli hyvin kuluttajalähtöistä ja haluttiin nimenomaan, että kun esimerkiksi täällä Pääkaupunkiseudulla on ongelmia välillä taksien saatavuudessa, nimenomaan kuluttajan näkökulmasta turvata taksien saatavuutta.

Valiokunta teki jonkin verran muutoksia tähän esitykseen, ja ihan muutamaan tässä huomio, tässä jo valiokunnan puheenjohtaja aika laajasti tätä mietintöä esitteli, joten ei kovin laajasti. Yksi oli tämä vakavaraisuusnäkökulma, josta valiokunta oli huolissaan ja johon se teki hieman tiukempaa linjausta kuin alkuperäisessä esityksessä oli. Lisäksi uusien lupien myöntäminen puhutti pitkään. Itse kävin tämän lain käsittelyn aikana vierailulla Tampereen aluetaksissa, ja siellä oli kyllä selkeät näkökulmat siitä, miten asiaa pitäisi viedä eteenpäin. Myös heidän näkökulmansa, joka sitten tähän mietintöön päätyi, oli sama, eli uudet hakijat pitää priorisoida. Valiokunta sitten nosti tämän uusien hakijoiden tilanteen etusijalle, ja tässä on sitten valiokunnan oma esitys siitä, miten luvat pitää jakaa. Sitä pohdittiin pitkään ja hartaasti, mikä olisi se oikea tapa ja minkälaisilla prosenttiosuuksilla tai kuinka ne pitäisi jakaa. Se oli hankalaa, mutta toivottavasti tässä on nyt saatu sellainen vaihtoehto, jonka kanssa voidaan elää ja joka on oikeudenmukainen ja joka takaa myös sitten, että takseille riittää näitä renkikuljettajia, jotka sitten myöhemmin päätyvät itse taksiyrittäjiksi.

11 §:ään, taksiluvan luovuttamiskieltoon, liittyen valiokunta halusi turvata sukupolvenvaihdoksen ihan erikseen asiasta mainiten. Sitten vielä tähän siirtymäsäännökseen liittyen haluan sanoa, että siinä valiokunta halusi pehmentää alkuperäistä viiden vuoden rajausta vanhoille yhtiöille paremmaksi kymmeneen vuoteen. Selvää on, että kun näin paljon on tehty muutoksia ja näin mittavasta uudistuksesta on kyse, joka puhutti paljon valiokunnassakin, vaikka nyt kentältä on tullut viestejä, että tämän kanssa voidaan hyvin elää ja että tämä on ihan hyvä ja toimiva mietintö, niin on hyvä myös se, että tässä on mukana seurantapykälä eli katsotaan, miten tämä tuolla arjen käytännössä toimii, ja ollaan valmiit sitten tarvittaviin muutoksiin, mikäli joitain linjauksia on syytä muuttaa.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on hallituksen esitys taksiliikennelaiksi sekä laiksi luvanvaraisesta henkilöliikenteestä tiellä annetun lain muuttamisesta.

Tässä esityksessä tartutaan tärkeään ja ajankohtaiseen asiaan. Ensinnäkin taksiliikennelaki pitää säilyttää myös jatkossa luvanvaraisena. Maissa, joissa lupajärjestelmää ei ole, on paljon pimeitä taksiyrittäjiä ja turvattomia takseja tai sitten poimitaan rusinoita pullasta, ajetaan vain rahakkaina viikonpäivinä ja muuten jätetään ajamatta. Suomessa taksit ovat turvallisia. Täällä uskaltaa laittaa taksiin vaikka lapsen yksinään matkustamaan. Kovin monessa maassa ei voi näin tehdä.

Taksilupakiintiöt pitää saada sellaiselle tasolle, että takseja on saatavilla ja kuljettajia on riittävästi. Tällä hetkellä on Helsingissä kova pula takseista. Luvat ovat olleet tiukassa. Suurissa kaupungeissa saattaa kestää keskimäärin, niin kuin Helsingissä kerrotaan, jopa 9 vuotta, että autoilija saa oman taksin. Tässä ajassa moni ehtii vaihtaa alaa.

Kannatan taksilupia jaettaessa etusijan antamista niille kuljettajille, jotka ovat olleet kauan alalla. Tässä olisi porkkana pitkään niin sanottuina renkeinä ajaneille kuljettajille, koska mahdollisuus saada oma taksilupa paranisi ja nopeutuisi. Samalla ehkäistään myös se, ettei taksiyrittäjyys keskittyisi pelkästään harvoille suurille yrityksille. Suomessa taksiyritykset ovat olleet perinteisesti perheyrityksiä ja yhden miehen yrityksiä, joten ne pitää ottaa tässä huomioon. Pitää muistaa, että taksiautoilu on eri puolilla Suomea erilaista. Helsinki on oma lukunsa, kun taas maaseudulla taksia käytetään enemmän koulukuljetuksiin ja muihin vastaaviin tehtäviin. Tämä esitys selkeyttää mahdollisuuksia toimia eri puolilla maata taksiyrittäjänä.

On hyvä, että taksiluvan hakijan ja haltijan hyvämaineisuudelle asetetaan tiukat vaatimukset. Taksiautoilu on palveluammatti, ja siihen pitää kiinnittää huomiota. Se hoidetaan tässä niin, että kun tulee kuljettajatutkinto, niin tämä takaa sitten, että on laadukkaat kuljettajat. Myös on rajaus kotipalvelu- ja matkailuyrittäjille, että heille jää oikeus kuljettaa asiakkaitaan erilaisiin kohteisiin, kun kuljetus kuuluu matkailupaketin kokonaishintaan eikä siitä peritä eri maksua.

Mikko  Alatalo  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä taksilakihan on torjuntavoitto siihen nähden, mitä aikoinaan tämä taksilakityöryhmä esitti, elikkä näytti jossain vaiheessa, että koko taksiala rapautetaan, kun se vapautetaan. Onneksi järki voitti, niin että kuka tahansa ei täällä voi ajella taksia. Todellakin tässä laissa se on pääosiltaan hyvä ehdotus ja luvanvaraisuus on edelleen hyvä asia, ja siitä valiokunta oli yksimielinen.

Se, mikä tässä erityisesti oli puhuttamassa meitä, oli se, kuinka yhteistyö toimii näitten taksien välillä. Nythän monesti Pääkaupunkiseudulla on ollut juuri näitä ongelmia, että autoille ei ole tarjolla paluukyytejä, vaan niitä joudutaan siirtämään tyhjänä sinne, missä on asiakkaita, ja tämä keskusten välinen yhteistyö on tärkeä asia.

On tärkeää myös, että uusia luvanhakijoita voidaan suosia, mutta toisaalta myös niin, että vanhatkin luvanhakijat ovat mukana, jotta he voivat laajentaa yrityksiään. Me tarvitsemme koulutettuja, laadukkaita kuljettajia. Se taksipalveluiden laatu on tässä mukana kriteerinä ja myös yrittäjäkoulutus. On hyvä asia, että se on kirjattu myös tänne lakiin.

Jossain vaiheessahan puhuttiin tästä useamman taksaluokan järjestelmästä, ja se onneksi ei ole mukana. Jotenkin suomalaiseen kulttuuriin ei sovi tuollainen huutokauppa, mitä maksaa taksikyyti paikasta toiseen. Tästähän on Ruotsissa paljon kokemuksia, että siellä tietyt taksit eivät ota muita kuin pitkiä kyytejä ja pitää hinta melkein sopia etukäteen.

Toinen ongelma tietysti, mikä on ollut naapurimaissa, on nimenomaan tämä pimeiden taksien suuri määrä, ja se on ollut varoittava esimerkki. Kyllä sitä tietysti jo Suomessakin esiintyy. Toivottavasti tämä laki pystyy turvaamaan taksien määrän myös niinä korkeina sesonkeina niin, että pimeitä takseja ei ilmesty kaupunkeihin.

Tämä asia, joka koskee vanhojen taksilupien myymisen siirtymäsäännöstä, oli todella vaikea asia. Onhan monesti niin, että se on tavallaan se pääoma, minkä taksimies on työllään luonut aikoinaan, kun on luvan saanut ja luonut yrityksen, ja siihen kuuluu yhtenä osana se lupa. Minun oli vaikea hyväksyä, että se ikään kuin menee nyt arpapeliksi. Sillä firmalla ei ole sellaista myyntiarvoa sitten, jos sitä lupaa ei ole. Mutta kuitenkin nyt sitten saatiin tämä kymmenen vuoden siirtymäkausi, ja se on hyvä näin. Toki taksiyrittäjä voi sitten tuon kymmenen vuoden aikana myydä sen luvan. Todellakin tätä asiaa nyt sitten seurataan eteenpäin.

Yksi asia, minkä olen läheltä nähnyt tuolla pohjoisen tuntureilla, on tietysti se, että siellä paljon hotellit esimerkiksi kuljettavat omia asiakkaitaan suoraan lentokentältä. Siellähän on paljon tällaisia matkailuyrityksiä, jotka vievät safareille ja muihin toimintoihin asiakkaitaan. On tietysti selvää, että nämä firmat eivät voi lähteä rahastamaan näistä kyydeistä erikseen, vaan niiden täytyy olla osa tätä palvelua tai matkailuyritystä. Myös kotipalvelujen osalta näin on, ja tämä on hyvin kriittinen asia. Tässä täytyy olla tarkkana, että tässä ei päästä lipsumaan sen osalta, että lähdettäisiin syömään tavallisten taksiyrittäjien firmojen kannattavuutta.

Itse olen kylätaksimiehen poika ja tiedän, että taksimies tuollaisessa pienessä kylässä on ollut ainakin ennen vanhaan monipalvelulaitos sanan varsinaisessa merkityksessä. Hän hoiti hyvin monenlaisia asioita, toi ja vei koululaiset ja hoiti posteja ja kyläläisten asioita. Tietenkään tämä päivä ei ole enää ihan samanlainen, mutta toki maaseudulla vieläkin taksien voimalla voidaan monia ihmisten asioita hoitaa. Totta kai kaupunkipaikoissa takseilta ei tätä vaadita, mutta turvallisuutta vaaditaan. Niin kuin täällä esille tuotu, niin kyllä Suomessa ainakin toistaiseksi vielä on ollut suht turvallista laittaa vaikkapa oma lapsi taksiin menemään paikasta toiseen, mutta en olisi niin varma siitä joka puolella maailmaa. Tämä on tärkeä asia minun mielestäni, että taksielinkeinoa ei lähdetty kilpailemaan pilalle ja tällä tavalla villiinnyttämään, ettei tule viidakon lait.

Ja muutenkin, meillä on esillä tämä tulevaisuudessa myös bussiliikenteen osalta. Tämä kilpailuttaminen sinällään on hieno asia periaatteessa. Me olemme Euroopassa nyt siirtyneet unionissa tähän kilpailulainsäädäntöön, mutta siinä täytyy aina muistaa ne vaarat myös, että vahvemman laki voi voittaa näissä, niin että jonkunlainen kontrolli markkinataloudessa täytyy olla myös, että turvaamme, että myös kyläteillä taksit vielä ajelevat ja eivät suuret voita pelkästään.

Mikäli istuntopäiviä täällä vielä on seuraavankin hallituksen aikana, niin uskon, että silloin meillä on kovana palana vielä esimerkiksi bussiliikenteen osalta juuri tämä kilpailuttamisasia. Onneksi nyt siis taksiliikenteen osalta saatiin järki voittamaan ja suhtkoht hyvällä kompromissilla päästiin eteenpäin, niin että myös kuluttaja voi sanoa, että hän tarvittaessa saa niitä takseja, ja niitä lupia myönnetään.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä oleva taksiliikennelaki valiokunnan täydennyksin, tarkennuksin, on mielestäni kokonaisuutena suhteellisen onnistunut, ja myös alan yrittäjät ja ammattilaiset tämän tunnustavat. Olen heidän kanssaan keskustellut tähän tilanteeseen valmistautuessani. Näin pitääkin olla, koska suomalaiset taksiliikenteen ammatinharjoittajat ja taksinkuljettajat ovat tänä päivänä keskimääräisesti tarkasteltuna erinomaisia ammatinharjoittajia. Tämän me varmasti tässä salissa olemme jokainen voineet todeta, koska käytämme suhteellisen paljon taksia sekä täällä Pääkaupunkiseudulla että omissa maakunnissamme.

Aivan erityisesti on korostettava sitä, että taksipalveluiden laatu on korkeatasoista, palveluiden saatavuus on turvattua koko maassa ja silloin aivan erityisesti kaikille kansalaisille, vammaiset erittäin huolellisesti huomioon otettuina, ja että palveluiden käyttö on turvallista. Suomalaiset pistävät turvallisuuden yleensä elämässä aika lailla korkealle, kun heiltä kysytään, mikä yhteiskunnan toiminnassa on heidän kannaltaan tärkeätä. Näin se on myöskin taksiliikenteessä.

Minä uskon, että käsiteltävänä olevalla lailla nuo mainitsemani ehdot ja edellytykset täyttyvät, niin kuin täällä on jo aikaisemmissa puheenvuoroissa myös todettu, ja perustakuuna sille on todella se, että taksiliikenne pidetään luvanvaraisena elinkeinona meidän maassamme. Ei Suomessa ole missään tapauksessa varaa mennä sellaisiin kokeiluihin, joita on tehty Ruotsissa ja Virossa, kun me tiedämme jo tänä päivänä, mitkä siellä ovat olleet seuraukset.

Pidän erittäin tärkeänä myös sitä, että nyt käsittelyssä olevan lain käyttökelpoisuutta seurataan käytännössä, niin kuin valiokuntakin on mietinnössään korostanut, ja mikäli tarvetta tarkistuksiin ilmaantuu, niin niihin on myös tartuttava rohkeasti ja tehtävä tarvittavat muutosehdotukset lainsäädäntöön mahdollisimman nopeasti. Tämän sektorin puitteissa varmasti lyhyessäkin ajassa nähdään se, toimiiko tämä vai ei. Minä uskon, että se toimii.

Arvoisa puhemies! Aivan erityisen tärkeää on pitää huoli siitä, että maassamme ei esiinny pimeää taksiliikennettä, niin kuin täällä on monen edustajan osalta todettu. Uskon valvonnan tämän lain puitteissa toimivan niin, että kyseistä pimeää taksiliikennettä ei jatkossa esiintyisi, ei Turussa eikä muualla, niin kuin täällä on esimerkkejä mainittu. Se on kaikkien etu: se on ammatinharjoittajien etu ja taksipalveluita käyttävien asiakkaiden ehdoton etu. Pimeään taksiin ei yleensä kyllä ole suositeltavaa kenenkään mennä. Jos pienikin vihje näyttää olevan, että nyt ei olla oikeilla vesillä, niin silloin ei siitä ovesta sisälle myöskään ole syytä mennä.

Arvoisa puhemies! Haluan lopettaa tämän puheenvuoroni toteamalla vielä kerran, että maamme taksiliikenteen ammattilaiset ovat työssään taitavia, luotettavia, tyylikkäitä, palvelualttiita. Valtavan hyvät kokemukset on esimerkiksi tämän kauden aikana Helsingin takseista ja Keski-Suomen takseista, kun niitä on joutunut käyttämään: todella, todella hyvää ammattitaitoista porukkaa. Meidän tulee pitää huolta siitä, että tuo taso säilyy ja vain paranee entisestään, mikäli vielä parannettavaa alalla ilmenee.

Liikenne- ja viestintäministeri Susanna Huovinen

Arvoisa puhemies! Keskustelun tässä vaiheessa on mielestäni syytä myös hallituksen puolelta kiittää siitä erinomaisesta, hyvin tehdystä, perusteellisesta työstä, jota valiokunta on tässä isossa asiassa tehnyt. Kuten valiokunnan puheenjohtaja täällä aivan alkuun totesi, niin asia on ollut hyvin pitkään valmisteilla ja vaatinut myös valiokunnalta laajan asiantuntijakuulemisen. Tulin itsekin tähän valmisteluprosessiin vähän matkan varrella mukaan, mutta siitä huolimatta on ollut melkoinen työ myös ministeriön puolella löytää sellainen ratkaisu, jossa kaikki nämä näkökulmat, joita täällä on jo kommentoitu, voisivat tulla huomioiduiksi.

Tämän uuden taksiliikennelain keskeisenä tavoitteena, kuten täällä nyt on jo moneen kertaan todettu, on luonnollisestikin laadukkaiden taksiliikennepalvelujen turvaaminen koko valtakunnassa. Ja koko tämän lainsäädännön valmistelun ajan on tähtäimessä pidetty yhtäältä laadukkaan ja turvallisen nykyisen palvelutoiminnan säilyttämistä ja toisaalta ammattiin pääsyn ja ammatissa toimimisen helpottamista.

Eduskunnan liikennevaliokunta piti esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta on puoltanut esitystä antaen kuitenkin joitakin huomautuksia ja muutosehdotuksia. Myös valiokunta on korostanut kaikissa yhteyksissä laadun merkitystä ja pitänyt hyvänä, kuten mekin ministeriössä, sitä, että kuljettajakoulutusta suunnitellaan erikseen omana kokonaisuutenaan.

Valiokunta on kiinnittänyt huomiota myös tilauskeskusten toimintaan ja siihen, että kaikilla autoilla tulee olla oikeus hyödyntää asemapaikkansa tilauskeskusten palveluita tasapuolisesti ja syrjimättömästi. Valiokunnan mukaan autot voisivat siis hyödyntää useamman tilauskeskuksen palveluja eivätkä tilauskeskukset saisi kieltäytyä ottamasta taksiautoa tarjoamiensa palveluiden piiriin. Tämä muutos varmasti helpottaa arjen toimintaa ihan taksiyrittäjän elämässä ja toisaalta myös lisää sitä toiminnan vapautta, jota tässä myös on haettu.

Valiokunta, kuten myös hallitus, on kiinnittänyt erityistä huomiota Pääkaupunkiseudun yhteisliikenteen toimivuuteen ja Pääkaupunkiseudun taksien määrään. Pääkaupunkiseudun tilauskeskusten tulisi esimerkiksi pystyä välittämään tilauksia nykyistä tehokkaammin myös Pääkaupunkiseudun toisen asemapaikan takseille. Valiokunta on myös katsonut, kuten täällä on kerrottu, että tarjonnan Pääkaupunkiseudulla tulisi paremmin vastata myös vilkasta kysyntää eli taksilupia tulisi saada lisää Pääkaupunkiseudulle. Tästä olemme aivan samaa mieltä. Pääkaupunkiseudullahan asuu ja käy töissä yli miljoona ihmistä. On aivan selvää, että ongelmat tällä alueella voivat olla myös aivan omaa luokkaansa.

Lisäksi täällä on jo kerrottukin siitä, että valiokunta on halunnut tähän lakiin myöskin seurantapykälän, jonka mukaan lakiuudistuksen toteuttamista ja vaikutuksia seurataan tavanomaista laajemmin ja tarkemmin, koska kaikkia näitä uudistuksia ei ole ennalta kovin helppoa arvioida. Lisäksi valiokunta on pitänyt välttämättömänä, että ministeriö ryhtyisi seurannan johdosta mahdollisesti tarvittaviin lainsäädäntötoimiin ohjatakseen myös lääninhallituksia tämän lain soveltamisessa. Ja juuri näin on tarkoituskin tehdä.

Arvoisa puhemies! Näiden jatkotoimien osalta ministeriössä on nyt alustavasti pohdittu lain täytäntöönpanoa ja seurantaa. Lainhan on tarkoitus tulla voimaan 1.8.2007. On ilmeistä, että valmistelu ja valmistautuminen tähän muutokseen tulee viemään aikaa. Samalla kun mietitään täytäntöönpanoa, on mielestäni hyödyllistä myös paneutua tähän seurantakysymykseen.

Ministeriön käsityksen mukaan tärkeintä olisi nyt aivan ensimmäiseksi kartoittaa lääninhallitusten valmiudet lain soveltamiseen, koska lääninhallituksillahan on päävastuu ja käytäntöjen pitäisi nyt koko maassa olla yhdenmukaisia tässä asiassa. Tätä varten ministeriön tarkoituksena on koota työryhmä lääninhallitusten edustajien ja ministeriön kesken pohtimaan lain soveltamisen kannalta niitä hankalimpia kysymyksiä ja sitä, miten niissä päästään eteenpäin.

Yhteistyötä ja kuulemisia tarvitaan luonnollisesti myös Taksiliiton ja esimerkiksi yrittäjäkoulutuksesta vastaisuudessa vastaavan Aken ja myös poliisin kanssa. Varmasti yksi keskeisiä ongelma-aiheita tulee olemaan kiintiöiden soveltaminen, se miten hakijat asetetaan paremmuusjärjestykseen, Pääkaupunkiseudun tilanne, joka on täällä ollut jo esillä, ja ajovuorojärjestyksen uusi vahvistamiskäytäntö. Myös hintoja koskevat määräykset tulevat muuttumaan. Laatua koskevat määräykset ovat puolestaan aivan kokonaan uusia. Siksi olemme ajatelleet, että näitä kysymyksiä on hyvä aivan välittömästi ryhtyä myös viemään eteenpäin.

Olen aivan vakuuttunut, että työ vieläkin paremman taksiliikenteen puolesta ei jää tähän, vaan se jatkuu. Olen aivan vakuuttunut myös siitä, että myös tuleva eduskunta, keitä siellä sitten onkin, on jatkossakin kiinnostunut siitä, miten suomalainen taksiliikenne toimii.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Valiokunnan arvoisa puheenjohtaja esitteli jo mietinnön sisällön siinä määrin, että en siihen puutu muuta kuin eräisiin historiallisiin ja ajankohtaisiin yksityiskohtiin.

Ensinnäkin pidän erinomaisen hyvänä sitä, että nyt ollaan käytännöllisesti katsoen yksimielisen mietinnön kanssa isossa salissa. Näinhän ei todellakaan historiassa ole ollut, tai valiokunta on ollut tavallaan yksimielinenkin mutta vähän toisella tavalla. Nimittäin täällä kansanedustajana oloni aikana on ollut myöskin semmoinen tilanne, että on yksimielisesti hylätty hallituksen esitys ja aivan samoista asioista. Muistamme hyvin ministeri Auran suutuspäissään tänne tuoman esityksen, joka olisi johtanut aivan totaalisesti toisenlaiseen tulokseen kuin tämä nyt tarjolla oleva ratkaisu. Silloin silloinen valiokunnan puheenjohtaja, ed. Saapunki, hoiteli sitten asian onneksi sillä tavalla, että valiokunta päätyi hylkäysehdotukseen, ja eduskunta oli sitten aivan samaa mieltä. Siis toisin sanoen tässä oltiin yhden uhkatekijän kanssa tekemisissä, siis suuttumuksen.

Toinen tekijä, joka on ollut vaikuttamassa tähän historiaan, on ministeriön virkamiehet Cavénin johdolla, joilla on ollut aivan ikioma politiikka tässä asiassa, joka on tähdännyt suurin piirtein Puolan, Tukholman, Viron ym. mallin toteuttamiseen ja tuomiseen Suomeen. Se tuo meidät sitten tosiasioitten eteen suomalaisessa yhteiskunnassa.

Taksi on palveluinstituutio, mutta se on aivan yhtä suuressa määrin turvallisuusinstituutio. Meillä on hyvin paljon tällä hetkellä sellaisia ammatinharjoittajia, joilla ei ole mahdollisuuttakaan käyttää omaa autoa työmatkoihinsa, jotka sijoittuvat vuorokauden siihen aikaan, jolloin ei julkisia joukkoliikennevälineitä ole käytettävissä. Elikkä toisin sanoen ainut mahdollinen vaihtoehto on joko omainen, joka auttaa tässä työmatkaliikenteessä, tai sitten se on taksi. Eipä ole yksi eikä kaksi vaan monta taksiliikenteen harjoittajaa, jotka ovat tulleet sanomaan, että kylläpä paljon pelastitte, kun tällaisiin ratkaisuihin päädyitte, joista olette päättämässä. Ja aivan yhtä hyvin kansalaiset ovat tulleet kertomaan, että onpa hieno juttu, että tämä perinteinen, turvalliseksi tunnettu ratkaisu on nyt toteutumassa jatkossakin.

Tähän liittyy sitten tämä palvelufunktio. Ja palvelufunktio edellyttää tietysti sitä, että kun olemme suomalaisessa yhteiskunnassa, kaksikielisessä yhteiskunnassa, niin täällä sitten tämä palveluvalmius on sellainen, että asiakkaat ja palvelun tarjoaja puhuvat jotakin yhteistä ymmärrettävää kieltä. Tässä suhteessa näihin koulutusasioihin kannattaa nyt aivan erikoisesti kiinnittää huomiota. Se koskee kielitaitoa erityisesti, mutta se koskee myöskin muuta palvelualttiutta ja -val-miutta.

Arvoisa puhemies! Kuulun siihen poikkeavien ryhmään, niin kuin hyvin monessa muussakin asiassa, että olen sitä mieltä, että taksimestareilla pitäisi olla virkapuku niin, että he ammatinharjoittajajoukkona selvästi poikkeavat kenestä tahansa ja myöskin asiakkaista. (Ed. R. Ojala: Pussihousut ja jatsarit!) Tämä on mielestäni sellainen asia, että kun tulee oikein edistysmielinen liikenne- ja viestintäministeri (Ed. Hiltunen: Meillä on nyt!), niin hän tuo tämmöisen esityksen, että tulee tämä virkapukupakko. (Ed. Laukkanen: Ehtii vielä tällä kaudella!) — Ja vielä ehtii nykyinenkin nokanvalkaisun aloittaa välittömästi ja tuoda tämmöisen esityksen, niin me pikavauhtia sen käsittelemme tuolla valiokunnassa. Tässä on yksi asia.

Sitten kolmas asia on se, että tälle liikennemuodolle täytyy olla jatkuvuus. Sitä nyt valiokunta etsi kissojen ja koirien kanssa ja toivottavasti löysi nyt sellaisen mallin, että tämä jatkuvuus on jollakin tavalla hallinnassa. Rengeistä on pula, niin kuin on todettu, ja täytyy olla kannustin, että ryhtyy rengiksi, niin että voi sitten saada oman luvan, oman auton ja pystyy sitten harjoittamaan tätä elinkeinoa. Kysymys on myöskin vuorojen ajamisesta, tai on esimerkiksi kolme kuljettajaa per auto niin, että kuormaa on riittävästi, jos siihen on tarvetta.

Sitten seuraava asia, joka tähän liittyy, on se, että Suomi on kovin erilainen maa eri puolilla valtakuntaa. Aivan niin kuin valiokunnan arvoisa puheenjohtaja totesi, Pääkaupunkiseutu on oma kokonaisuutensa. Viitaten siihen keskusteluun, joka mietinnön valmistumisen jälkeen on nyt läpikäyty, totean, että kun vantaalaiset taksit eivät kaikki ole oikein tyytyväisiä tähän ratkaisuun, niin entäs jos sitten lailla Ytv-alue muodostettaisiin yhdeksi kunnaksi. Siinähän se sitten romahtaisi tämä kritiikki kertaheitolla. Se olisi sitten alueellisesti ratkaistava jollakin tavalla, että nykyisiä kuntarajoja vastaavat rajat sitten olisivat jollakin tavalla kuitenkin järjestelmässä mukana. Haluan tällä huomautuksella vain huomauttaa siitä, että pitää löytää ratkaisuja, jotka eivät tunnu ihan tähän vanhaan malliin sopivilta, mutta ongelmatiikkaan nyt on kuitenkin rakentavahenkisesti pyritty ratkaisu löytämään. Sitten kun mennään näihin Oulun kokoisiin pienempiin kaupunkiseutuihin, niin sinne tämä malli sopii mielestäni erinomaisen hyvin jo sellaisenaan ja lisäksi vielä on sisäisesti luotu semmoinen palvelurakenne, että homma on hallinnassa.

Ja sitten aivan erikoisia ovat haja-asutusalueet, missä on se uhka, ettei ole tarpeeksi tehtäviä niin, että pystyisi tässä hommassa pärjäämään. Minusta siinäkin suhteessa nyt löytyi sellainen ratkaisu, että homma on hoidossa. Että tällä tavalla.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Täällä on jo puheenjohtajan johdolla käsitelty hyvin seikkaperäisesti tätä käsittelyssä olevaa taksiliikennelakia, ja voin todeta, että tämän vajaan 20 vuoden aikana, kun olen useamman kerran ollut käsittelemässä näitä taksiliikenteeseen liittyviä lakiehdotuksia, niin niissä on aina ollut oma sävynsä, ja niin on ollut myöskin tämän esillä olevan lainsäädännön osalta.

Siitä voi antaa tunnustuksen ministeriön virkamiehille, että ennen kuin hallituksen esitys tuli, ymmärsin näin, silloin jo haettiin valiokunnan enemmistön kantaa siihen, minkä sisältöinen mahdollisesti lakiesityksen tulee olla, eli lähinnä tarveharkintaan liittyen. Olen ihan tyytyväinen siihen, että valiokunnan jotakuinkin yksimielinen enemmistö oli sitä mieltä, että tarveharkinnan poistaminen ei sovi suomalaiseen yhteiskuntajärjestelmään. Niin kuin täällä aikaisemmin on tullut esille, siitä on sellaisia esimerkkejä, jotka ainakin minun mielestäni panevat varomaan sen suuntaista lainsäädäntömuutosta.

Muistan elävästi muutamia kertoja, kun muutamia vuosia sitten lentokoneella menin Tukholmaan, kuinka koneessa lentoemännät varoittivat, että älkää nyt ottako sitten sellaista ja sellaista taksia, että saattaa olla, että rahat eivät riitäkään. Minä en toivo, että sellaista järjestelmää tulee Suomeen.

Arvoisa puhemies! Ihan joitakin hajanaisia ajatuksia käsittelyssä olevasta lakiesityksestä. Niin kuin puheenjohtaja totesi, se on yksimielinen siltä osin, että siellä on yksi vastalause. Ja kun olen sitä lukenut ja verrannut sitä perustuslakivaliokunnan lausuntoon, niin saattaa olla, että se ei ehkä ihan täyttäisi voimassa olevan perustuslain säännöksiä omaisuudensuojan osalta tai siihen liittyen ainakin osittain.

Eräs asia, joka minua hieman jäi vaivaamaan, on tilauskeskusten toiminta. Tähän mietintöön on otettu asiasta kannanotto, mutta ehkä sitä olisi voinut hieman tarkentaa ja tehdä hieman, sanoisinko näin, selvemmäksi siltä osin taikka velvoittavammaksi. Mutta toivon, että tällä nyt pystytään elämään ja saadaan myöskin täällä Pääkaupunkiseudulla homma hoitoon sillä tavoin, että valiokunnan ja ministeriön ei siihen sitten tarvitsisi puuttua sen enempää.

Jos pykäläjärjestyksessä näitä muutamia asioita tässä otan: Paljon keskustelua aiheuttivat 4 §:n mukaiset luvanvaraiset kuljetukset, ja tämä kompromissiesitys, joka tähän saatiin nimenomaan perustelujen osalta, on minun mielestäni hyvä. Eli se, että vähäinen kuljetus voidaan sallia, mutta sen periaatteessa pitäisi sisältyä nimenomaan tähän kokonaishinnoitteluun ja palvelupakettiin. Tältä osinhan jo muutamia vuosia sitten, silloin, kun silloinen ed. Saapunki oli valiokunnan puheenjohtajana, tätä järjestelmää lähdettiin kehittämään, ja nyt tässä on näitä kotipalveluja ja muita järjestelmiä tullut mukaan. Tältä osin toivon, että tämä sanamuoto, jonka valiokunta on tähän pykälän perusteluihin kirjannut, olisi ohjeistuksena myöskin valvoville tahoille.

Eräs asia, jonka valiokunnan puheenjohtaja otti esille, oli 9 §: kyky vastata taloudellisesta velvoitteesta. Itse en alun alkaen ymmärtänyt lainkaan, että hallituksen esityksen pykälässä oli maininta 10 000 eurosta. Käytännön elämää jonkun verran nähneenä, nimenomaan myöskin lupapuolelta, pidän aika erikoisena sitä, jos henkilöllä saa olla jo ulosotossa vähintään 10 000 euroa. Jotenkin tuntuu oudolta, että sellainen henkilö pystyy sitten hoitamaan talousasioitaan oikein pitkälle, jos ei ole varaa pankin kanssa neuvotella, että saisi ulosotossa olevat velat pois, olkoot ne sitten verovelkoja taikka jotakin muuta. Itse olin sillä kannalla, että tähän olisi voinut ottaa vaikka ihan suoraan sanonnan "ei voi olla erääntyneitä velkoja ulosotossa". Mutta kompromissina saatiin sitten tällainen välittävä muoto siihen. Saattaa tietysti olla, että juuri sillä hetkellä on joku verovelka saattanut jäädä maksamatta taikka on kiistaa sen määräytymisperusteista, niin kuin monta kertaa tilanne on.

Eniten keskustelua aiheuttivat sitten nämä uudet luvat, joihinka myöskin tämä ed. Kankaan vastalause liittyy. Minun mielestäni, kun kuunteli asiantuntijoita, se järjestelmä, mihin valiokunta päätyi, puoltaa sitä, että taksiyrittäjyyttä arvostetaan ja että sinne saadaan myöskin kuljettajia, koska minä ymmärsin näin monien asiantuntijoitten kuulemisessa, että kuljettajapula on todellisuutta tänä päivänä. Minä en vaan ymmärrä, miten se olisi järjestynyt, jos joillekin yhtiöille olisi annettu lisälupia yhä edelleen ja näillä uusilla kuljettajilla, niin sanotuilla rengeillä, ei olisi ollut silloin minkäänlaista tarkempaa varmuutta siitä, että he saavat oman lupansa. Tämä järjestelmä, joka tähän on kirjattu, ja nimenomaan siirtymäsäännösten osalta, eli että viiden vuoden aikana näitä tulee ensisijaisesti antaa sellaisille henkilöille, joilla on työkokemusta taksinkuljettajana, minun käsittääkseni turvaa sen, että myöskin yhtiöillä on renkejä mahdollisesti käytössään.

Arvoisa puhemies! 12 §:stä voisin sen verran todeta, että käytännön elämään liittyen sinne on selvennetty hieman, mitä ehkä hallitus on tarkoittanut, kun tekstissä puhutaan "muusta ajotehtävästä". Eräitten kokemusten perusteella tähän on nyt sitten kirjattu, että sillä tarkoitetaan muun muassa sitä, että kun on asiakas kyydissä, se asiakas on vietävä perille saakka. Olkoonkin, että siinä joku pieni pysähdys tulee taikka on sovittu kyyti määrätyksi kellonajaksi, niin kyllä asiakas pitää kuitenkin viedä silloin perille kaikesta huolimatta, ja uskon näin, että tämä auttaa varmasti selventävänä säännöksenä nykytilannetta.

Mielenkiintoinen on 2 §:n viimeinen momentti, josta myöskinolen asianomaisen edunvalvontajärjestön edustajien kanssa useamman kerran keskustellut. Kun puhutaan maaseutumaisista kunnista, niiden osalta myöskin valiokunta on ottanut selventävän kannan, eli täällä nyt sitten määritellään, että tällainen järjestelmä on olemassa.

Aika näköjään loppuu. Mutta ihan lopuksi toteaisin, että paljon lobbausta tapahtuu vanhojen lupien osalta, ja siltä osin voin viitata vaan perustuslakivaliokunnan lausuntoon, jossa jo viiden vuoden ylimenokausi olisi riittänyt. Mutta valiokunta näki tarpeelliseksi kuitenkin kohtuussyistä lisätä siihen vielä kymmenen vuoden siirtymäajan tältä osin. Uskon näin, että tämän kyllä pitäisi riittää, kun ottaa huomioon ne muutamat soitot, joista puhelun perusteella kävi ilmi, että henkilö oli ostanut uusia yrityksiä taikka ainakin yrityksen vielä sinä aikana, kun hallituksen esitys oli valiokuntakäsittelyssä. Hän huomasi sitten puhelinkeskustelun yhteydessä, että hänen ei olisi näin pitänyt ainakaan sanoa. Eli siellä on monenlaista yrittäjää kuitenkin ollut lobbaamassa.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Suomalainen taksijärjestelmä on sata vuotta vanha. Luottamus suomalaiseen taksiin on vakaata. Taksipalvelun onnistumisen kannalta osaava kuljettaja on avainasemassa. Matkustajat arvostavat kuljettajan ajotaitoa, sosiaalista kanssakäymistä, huomaavaisuutta, palvelualttiutta ja joustavuutta.

Taksiala panostaa jatkuvasti laatuun. Peruslaadun ohjeistuksen lisäksi Taksiliitto ja liikenne- ja viestintäministeriö ovat ryhtyneet rakentamaan valtakunnallisen mallin mukaisia laatujärjestelmiä tilausvälityskeskusten ja paikallisten yhdistysten kautta. Laatuprojektia on testattu muun muassa Lounais-Suomen ja Helsingin Taksidatassa. Nyt mukana on jo kymmenen tilausvälitysyhtiötä, joiden piiriin kuuluu lähes puolet yrittäjäkunnasta eli noin 3 800 taksia. Ensimmäiset laatujärjestelmät ovat sertifioitavina.

Liikenne- ja viestintävaliokunta haluaa säilyttää taksiliikenteen luvanvaraisena elinkeinona. Se perustuu lääninhallituksen vahvistamiin vuosittaisiin kiintiöihin. Malli saattaa olla toimiva, mutta pidän nykyistä tarveharkintajärjestelmää parempana. Kiintiöiden vahvistamiseen vuosittain ei ole syytä, koska taksiliikenteen tarpeet eivät radikaalisti ja yhtäkkisesti muutu. Siksi kiintiöiden vahvistaminen kerran kolmessa tai viidessä vuodessa saattaisi olla parempi järjestelmä.

En oikein ymmärrä valiokunnan näkemystä tilauskeskuksista. Tilauskeskuksethan ovat laajenemassa seudullisiksi ja jopa maakunnallisiksi, eikä ainakaan Lounais-Suomen suunnalla ole ongelmia tilauskeskusten osalta. Ne palvelevat kaikkia takseja.

Valiokunta on ottanut esille taksinkuljettajan pätevyysvaatimukset. Liikenne- ja viestintäministeriön työryhmän mukaan taksinkuljettajan ikävaatimus pysytettäisiin nykyisenä. Olen samaa mieltä.

Arvoisa puhemies! Työryhmä ehdottaa, että taksinkuljettajan pätevyys saavutettaisiin suorittamalla taksinkuljettajan tutkinto. Tutkinto edellyttäisi vähintään 30—60 tunnin peruskoulutusta. Peruskoulutuksen lisäksi kuljettajalta vaaditaan hyvä paikallistuntemus. Kuljettajan uudet pätevyysvaatimukset rajaisivat pois ainakin osa-aikaisesti taksinkuljettajina toimivat opiskelijat. Hyvä juttu.

Taksiliitto on arvostellut lakiesitystä siitä, että se sallisi muun muassa kotipalvelu- ja matkailuyritysten harjoittaa ammattimaista liikennettä muun yritystoiminnan oheistoimintana. Hieman tämä minuakin epäilyttää, etenkin sen valvonta.

Kaiken kaikkiaan valiokunta on tehnyt harkitsevaa ja hyvää työtä.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että elinkeinoelämän toimialojen tulee olla avoinna vapaalle kilpailulle, mutta tämä taksijärjestelmä on se poikkeus, joka vahvistaa säännön. Halusin sen tulla myöskin täältä kertomaan, miksi koen niin, että tämä nykyisen kaltainen taksilupajärjestelmä, joka ei tässä kovin olennaisilta osiltaan muutu, toimii hyvin.

Täällä on viitattu Ruotsin negatiivisiin kokemuksiin. Se on yksi peruste tietysti, mutta ehkä vieläkin tärkeämpi peruste on se käytännön realiteetti, joka on erityisesti maaseudulla. Tiedän omalta paikkakunnaltani Vammalasta — ja muilla vastaavan kokoisilla paikkakunnilla Suomessa tilanne on varmasti sama — että ilman nykyisen kaltaista järjestelmää ei siellä yöllä kukaan vartoisi yhtä tai kahta kyytiä. Se kyyti ei suinkaan aina ole ravintolaillan päätöskyyti kotiin, vaikka sekin on varmaan tärkeä, vaan se saattaa olla vieläkin tärkeämpi eli se saattaa olla esimerkiksi kuljetus sairaalan yöpäivystykseen. Niitä sitten taas kaikilta osiltaan ei ambulanssivoimin keritä tekemään, ja taksi antaa siinä oman merkittävän apunsa. On siis viisasta ylläpitää sellaista järjestelmää, jossa taksipalvelujen saatavuus kansalaisten näkökulmasta on mahdollisimman kattavasti turvattu, ja siinä suhteessa tämä liikenne- ja viestintävaliokunnan mietintö on oikeaan osunut.

On myöskin hyvä asia se, että taksilupajärjestelmä myöskin jatkossa nimenomaan perustuu pienyrittäjävaltaiseen toimintaan. Suomalaisen taksiyrittäjän, pienyrittäjän, erinomaisuutta voi kuvata nimenomaan sillä, että palvelu on luotettavaa, saatavuus on hyvä ja toiminta tapahtuu laadukkaasti. On myöskin niin, että taksiluvan saajilta edellytetään entistäkin tiukempia ehtoja, ja se on sinänsä perusteltua, että on tunnettava oma ajoalueensa, osoitettava ajotaitonsa ja osoitettava myöskin se, että luottotiedot ovat kunnossa. Luonnollisesti oman luvan saaminen edellyttää myös käytännössä vuosien kokemusta renkinä ajamisesta.

Tässä on aika paljon puhuttu siitä, että kun järjestelmä sitten viiden vuoden päästä muuttuu sellaiseksi, että osa luvista annetaan nykyisille yrittäjille ja osa uusille yrittäjille, miten tämä jako pitäisi tehdä. Mielestäni valiokunta on tässä mennyt hallituksen esityksestä parempaan suuntaan, kun siitä 50—50-jaosta on menty niin, että kaksi kolmasosaa annetaan uusille yrittäjille ja yksi kolmasosa vanhoille yrittäjille. On varmasti niin, että taksialallekin on aika ajoin ja varsinkin osassa maata vaikea löytää kuljettajia, ja on ihan keskeinen motiivi ryhtyä kuljettajaksi se, että ehkä viiden vuoden päästä voi saada paikkakunnasta riippuen sitten oman luvan ja sitä kautta hyvän mahdollisuuden toimia yrittäjänä. Tämä on ihan keskeistä, että tämä tähän sisältyy. Luotan siihen, että valiokunta on tässä tehnyt oikean harkinnan, kun se on tämän jakosuhteen määritellyt näin, että kaksi kolmasosaa uusille yrittäjille ja yksi kolmasosa sitten vanhoille, ja tosiaan se painottuu tässä alkuvuosina nimenomaan pelkästään uusiin, mikä sekin on hyvä asia.

Arvoisa puhemies! Itse olen käsitellyt tätä asiaa perustuslakivaliokunnassa. Perustuslakivaliokunta kiinnitti huomiota muun muassa lakiesityksen siihen varsin epämääräiseen mainintaan, että päivystysvelvollisuus koskee maaseutumaisia alueita, mutta ei ollut mitenkään määritelty, mikä tekee jostakin alueesta maaseutumaisen. Kun lain tulee olla tarkkarajainen ja selkeä, niin on hyvä, että se maaseutumaisuus on nyt täällä määritelty niin, että se koskee niitä kuntia, joissa suurimman taajaman väkiluku on alle 15 000 ihmistä ja joissa kunnan asukkaista maksimissaan 60 prosenttia asuu taajamissa. Tämä on hyvä, että se on nyt selkeästi sanottu.

Arvoisa puhemies! Tällä lakiesityksellä liikenne- ja viestintävaliokunnan siihen tekemillä korjauksilla on hyvä mennä eteenpäin, ja tässä on hyvä pohja myöskin tulevaisuudessa sille, että Suomessa taksien saatavuus ja luotettavuus ovat kunnossa.

Timo Seppälä /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä on monen kollegan suulla kehuttu näitä hyviä puolia, joita mietintöön on saatu kirjattua. Sen takia en käy niitä nyt tässä toistamaan. Puutun keskustelussa oikeastaan vain tähän taksiluvan myöntämiseen, josta olimme hieman eri mieltä myöskin tuolla valiokunnassa, mutta jäimme kokoomuksen valiokuntaryhmänä ainoaksi hallituksen esityksen puolustajaksi. Eli lupien myöntämisen osalta hallitus esitti 50 prosenttia vanhoille yrittäjille ja 50 prosenttia uusille, ja me olimme tämän näkemyksen kannalla sen takia, että halusimme kannustaa yrittäjää kasvattamaan yritystään ainakin antamalla siihen mahdollisuuden.

Moni perusteli tätä uusien lupien saajien laittamista kahteen kolmasosaan näistä myönnettävistä luvista sillä, että kuljettajapulaa saadaan tällä poistettua. No, se voi olla ihan totta sekin, mutta täytyy muistaa, että meillä on vielä suurempi kuljettajapula kuorman-autonkuljettajista ja linja-autonkuljettajista. Tämä ei voi olla ratkaisu näitten kuljettajapulaongelmiin, vaan kyse on silloin työolosuhteista ja siitä tehdystä työstä saadusta korvauksesta.

Joka tapauksessa lopputulos oli se, että kaksi kolmasosaa luvista myönnetään siten, että niiden etusija määräytyy hakijan tai liikenteestä vastaavan henkilön taksinkuljettajana hankkiman työkokemuksen perusteella, yksi kolmasosa tulee myönnettäväksi sitten näille vanhoille luvanhaltijoille, joskin viisi seuraavaa vuotta tullaan myöntämään lupia pelkästään uusille yrittäjille, mikäli hakijoita riittävästi on.

Sitten asia, josta eniten minuakin lobbattiin, olivat nämä vanhojen yrittäjien vanhat liikenneluvat, jotka ovat olleet siirtokelpoisia tai myyntikelpoisia oikeamminkin sanottuna. Ihmetystä herätti se, että kun vuonna 1991 voimaan tulleen lain mukaan sen jälkeen myönnettyjen lupien haltijat eivät enää voisi myydä näitä liikennelupiaan, niin silloinen kansanedustaja Matti Vanhanen yhdessä kolmen kollegan kanssa allekirjoitti tällaisen kirjallisen kysymyksen, jossa epäiltiin, että vanhojen yhtiöiden osalta herää kysymys, onko asetuksella puututtu yksityiseen omistusoikeuteen, ja kysyttiin, aikooko hallitus korvata taksiyrittäjille lainsäädännön muutoksesta aiheutuneet yhtiön arvon alenemiset. Nyt Matti Vanhasen hallitus esitti, että tämä noin 400 lupaa koskeva etuoikeus poistuu viiden vuoden siirtymäajalla. Se nostettiin valiokunnassa kymmeneen vuoteen, joka oli se katto, mihinkä se koettiin saatavan hinatuksi. Ehkä oikeampi lopputulos olisi ollut säilyttää nämä kyseiset luvat edelleen myyntikelpoisina.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! On erittäin hyvä asia, että tämän lain myötä tarveharkinta säilyy, taksiliikenne pidetään edelleen luvanvaraisena ja taksiyrittäjältä edellytetään ammattitaitoa sekä hyvämaineisuutta, sillä tässä ovat nimittäin ne palikat, elementit, joilla laadukkaat taksipalvelut turvataan koko maassa aina Hangosta Utsjoelle saakka.

Mutta, arvoisa herra puhemies, yksi asia minua askarruttaa edelleenkin. Olen muutamassa taksilupa-asiassa ollut mukana, ja tiedossani on tapauksia, joissa lääninhallituksessa on pyöritetty taksiluvan käsittelyä jopa toista vuotta, puolitoista vuottakin on saattanut lupahakemus olla lääninhallituksen käsittelyssä. Toivoisin, että tämän uuden lain myötä lupien käsittely nopeutuisi merkittävästi lääninhallituksissa. Kun toisaalta ministeri Huovinen omassa puheenvuorossaan kertoi, että tässä tullaan lääninhallituksia ohjeistamaan tämän lain myötä ja ennen kaikkea ohjeistamaan tämän lupakäsittelyn osalta, niin toivoisin, että nämä asiat menisivät jouheammin eteenpäin.

Rakel Hiltunen /sd:

Arvoisa puhemies! Suomalaisilla on käytössään turvallinen, hyvän palvelun takaava taksiliikennepalvelu kaiken kaikkiaan, ja järjestelmä toimii hyvin. Mielestäni tämä laki on kuitenkin välttämätön ja se lopet- taa sen monen vuoden epävarmuuden ja palauttaa linnarauhan nyt tämän asian ympärille. Olihan aika suuria epävarmuuksia taksitoimijoilla erityisesti ja myös palveluiden käyttäjillä siitä, säilyykö kansallinen malli, luvanvaraisuus, edelleen. Mielestäni on erinomainen asia, että luvanvaraisuus säilyy.

Valiokunta on tehnyt hyvää työtä. Mielestäni valiokunnan linjaukset ovat hyvät taksilupien myöntämisessä, eivät pelkästään sen vuoksi, että saamme kuljettajakokemuksen omaavia henkilöitä yrittäjiksi alalle tai ylipäätään alalle työhön, vaan myös sen vuoksi, että taksiyrittäjyys Suomessa säilyy ja tulee olemaan yksi elämäntapa ja -muoto, pienyrittäjyys, joka on osa suomalaisuutta.

Kun näissä keskusteluissa on usean kerran otettu esille Pääkaupunkiseudun ongelmat, niin valiokunta on ottanut ne kämmenelle hyvällä tavalla, mutta haluaisin, arvoisa puhemies, korostaa sitä, että kun noita lupia sitten lähdetään enenevässä määrin myöntämään, niin on kyllä syytä harkita, että ne ruuhkat, jotka usein nousevat etenkin iltapäivälehtien otsikoihin, sattuvat aika kapeaan aikaan sekä vuorokaudesta että myös vuodenajoista. Minä toivon, että myös valiokunnan puheenjohtaja voisi jatkotyössä paimentaa tätä asiaa. Nimittäin ei ole kyllä mielekästä se, että pikkujouluaikojen ruuhkien huippu on se, jonka mukaan lasketaan tämä ruuhkapalvelutarve, vaan pitäisi säilyttää sellainen hyvä kokonaisnäkemys, koska myös pitää turvata se, että yrittäjät pärjäävät alalla, ettei ole niin paljon tarjontaa, että jää käyttämätöntä kapasiteettia.

Ihan vielä tästä Pääkaupunkiseudusta se, kun monta kertaa kuulee sanottavan, että Helsingissä ei taksia saa riittävän nopeasti, niin kyllä voin sanoa valitettavasti myös helsinkiläisenä päättäjänä, että ei syy ole monta kertaa taksissa vaan se on siinä, että meillä on menossa aina katutöitä, on yllättäviä liikennetilanteita, joita isot tapahtumat saavat aikaan, ja yksinkertaisesti mikään liikenne ei toimi, ja tämä aiheuttaa ehkä sitä huonoa palautetta, joka sitten tulee taksipalvelusta mutta ei itse asiassa liitykään taksipalveluun.

Arvoisa puhemies! Tuo seuranta on erinomaisen tärkeätä. Minusta oli hyvä, että ministeri lupasi, että tässä jatkotyössä nyt on vuorovaikutteinen työtapa, ja minä toivon, että Taksiliittoa ja muita toimijoita kuullaan, kun tätä lakia nyt ryhdytään toimeenpanemaan.

Markku  Laukkanen  /kesk:

Herra puhemies! Muutama kommentti näihin puheenvuoroihin.

Ensinnäkin ed. Hiltusen puheenvuoroon: Emme me arvioineet sitä pikkujouluruuhkien kannalta, vaan kyllä täytyy sanoa, että Helsingissä on eräällä tavalla tämmöinen rakenteellinen saatavuusongelma taksien osalta. Se johtuu siitä, että teidän kaupunkinne kasvaa nopeasti. Tämä on yhä kansainvälisempi kaupunki. Kysyntää on takseille entistä enemmän, ja totta kai se silloin tarkoittaa, että näitä jonoja Rautatieasemalla on ympäri vuoden.

Tämä ei ole moite kenellekään, vaan enemmän tämmöistä observointia, ja halutaan rakentavasti tällä lailla tätä pulmaa sitten auttaa. Tähän on kuitenkin nyt vastattava, ja me uskomme, että ne viestit, joita mietinnössä annetaan, johtavat myöskin oikeaan suuntaan. Siksi on tärkeää, että ministeri sanoo, että nyt käydään heti ohjeistamaan lääninhallitusta. Siis todellakin nyt on hyvä lukea mietintö siellä tarkkaan ja löytää tämä henki sieltä ja, niin kuin ed. Ahonen korosti, myöntää lupia hyvin nopeasti. Totta kai on pitkässä juoksussa pohdittava, että nyt kun me säädämme luvan saamisen edellytyksistä, sen peruuttamisesta, laatuvaateista, hintojen määräytymisestä, ajovelvollisuudesta, ajovuorojärjestyksestä, hyvästä maineesta, vakavaraisuudesta jne. ja kyse on erittäin säädellystä elinkeinosta, pitäisikö pitkässä juoksussa pyrkiä siihen, että me teemme puitelain ja yhä enemmän sitten jätämme operatiiviselle tasolle näiden yksityiskohtien määräämisen ja myöskin itsesäätelyä voimme odottaa myöskin elinkeinolta.

Lopuksi, arvoisa puhemies, totean vaan tästä myyntikiellosta vielä sen, että toivon, että nyt luetaan hyvin tarkkaan valiokunnan näkemys siitä. Ei tässä ryövätä valtiolle nyt mitään olemassa olevaa omaisuutta. Jokainen vanha lupa on myytävissä kymmenen vuotta. Jos joku ei halua myydä, hän voi jatkaa sillä luvalla elinkeinoa. Jos joku yhtiö sen ostaa, voi ostaa vaikka kuinka paljon lupia nyt, jatkaa elinkeinoa ja ei myydä toimilupia, mutta yhtiön realisoinnin kautta edelleenkin se pääoma-arvo ja ennen muuta liiketoiminta-arvo niissä säilyy.