Jari Leppä /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä laki riistahallintolaiksi pitää sisällään sen, että Suomen riistakeskus, joka tällä lailla muodostettaisiin, muodostetaan yhdistämällä metsästyslaissa säädetyt Metsästäjäin keskusjärjestö ja riistanhoitopiirit yhdeksi organisaatioksi. Tätä perustellaan hallinnon päällekkäisyyksien purkamisella ja toimin-tojen tehostamisella. Kolmas merkittävä asia on se, että vapaaehtoistyön, joka on kaiken kaikkiaan erittäin merkittävää tällä alalla, mahdollisuuksia toimia edelleenkin vain vahvistetaan.

Tähän asiaan, puhemies, valiokunta kiinnittää aivan erityistä huomiota. Valiokunta korostaa sitä, että riistanhoitoyhdistyksillä, riistanhoitopiireillä ja Metsästäjäin keskusjärjestöllä on erittäin suuri merkitys metsästykseen ja riistanhoitoon liittyvän vapaaehtoistyön edistämisessä. Tämän vapaaehtoistyön määrä on Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tekemän selvityksen mukaan erittäin merkittävä: 7,1 miljoonaa euroa vuodessa. Näissä luvuissa ei ole vielä mukana yhteiskunnan kannalta merkittävää Suurriistavirka-apua ja riistantutkimuksen avustamiseksi tehtyä vapaaehtoistyötä. Vapaaehtoistyöhön osallistuvat eivät yleensä saa minkäänlaista korvausta heille talkootyöhön osallistumisesta aiheutuneista kuluista. Elikkä siksikin on merkittävää, että tätä työtä edistetään kaikella tavalla.

Tässä lakiesityksessä siis puretaan hallinnon päällekkäisyyksiä, vahvistetaan niin asiakaslähtöisyyttä kuin myöskin toimintojen strategialähtöisyyttä, ja tätä kaikkea valiokunta on mietinnössään erityisesti korostanut. Myöskin korostetaan voimakkaasti sitä, että riistahallintouudistuksen yhtenä tavoitteena on ollut nimenomaan lisätä riistapolitiikan avoimuutta ja valmistelun laaja-alaisuutta. Siksi tulevat ja ehdotetut riistaneuvostot ja niiden kokoonpano ovat tässä erittäin ratkaisevassa asemassa niin alueilla kuin valtakunnankin tasolla, ja näihin tehtäviin sitten valitaan myöskin niiden merkittävien sidosryhmien edustajia, jotka liittyvät tähän työhön. Valiokunta korostaa myös sitä, että perustelujen mukaisesti alueellisten riistaneuvostojen tulee huolehtia, niin kuin täällä tarkasti ottaen sanotaan, "alan sidosryhmien säännöllisestä kuulemisesta". Näiden tahojen säännöllinen kuuleminen ja osallistuminen mahdollistavat tuon avoimen valmistelun kaikilta osin.

Puhemies! Valiokunta on muutamaan asiaan kiinnittänyt huomiota sen lisäksi, mitä perustuslakivaliokunta lausui tästä laista. Yksi peruste lainuudistukselle on myöskin se, että perustuslaki on muuttunut. Sen myötä, kun tässä on kysymyksessä välillinen valtiollinen organisaatio, perustuslakivaliokunta perustellusti teki lukuisia muutosehdotuksia maa- ja metsätalousvaliokunnalle, ja kaikilta osin maa- ja metsätalousvaliokunta sitten ehdottaa tässä mietinnössään näiden huomioiden lisäämistä lakiin. En käy niitä tässä luettelemaan, ne on kaikki mietintöön kirjattu, mutta niitä on lukuisia ja ne pohjautuvat kaikki siihen, että perustuslaki on muuttunut.

Näistä edellä mainituista syistä yhteen pykälään haluan tässä erikseen huomiota kiinnittää, ja se on toisen lakiehdotuksen 38 §:n 1 momentti, jonka mukaan metsästyskiellon tai -rajoituksen asettaminen siirrettäisiin riistanhoitopiireiltä maa- ja metsätalousministeriön toimivaltaan. Korostaen alueellisten näkökohtien huomioon ottamista päätöksenteossa valiokunta pitää tärkeänä, että muutoksen vaikutuksia seurataan ja mahdollisten epäkohtien ilmetessä ryhdytään toimenpiteisiin, tarvittaviin sellaisiin. Tämä siksi, että selvitimme tätä tilannetta, onko pakollista siirtyä tähän menettelyyn, jolloin näitä rajoituksia käsitellään ministeriötasolla, ja nykyinen perustuslaki vaan velvoittaa siihen, että norminantovaltuus on yksinomaan ministeriöllä, ja siksi se on sinne siirrettävä, mutta noilla äskeisillä reunaehdoilla valiokunta ehdottaa, että asiaa hyvin tarkasti seurataan.

Samalla valiokunta on tehnyt yhden lausumaehdotuksen. Siinä kiinnitetään huomiota siihen, että tämän lain voimaan tullessa hallinto kevenee ja varoja säästyy varsinaiseen toimintaan. Seuraavanlaisen lausumaehdotuksen on valiokunta tehnyt: "Eduskunta edellyttää, että riistanhoitomaksuista kertyvistä varoista nykyistä suurempi osuus osoitetaan riistanhoitoyhdistysten menoihin." Tämä on tietenkin loogista myöskin sen vuoksi, että on selvä, että kun virtaviivaistetaan hallintoa, rahaa säästyy, niin se säästö käytetään sitten varsinaisissa tehtävissä riistanhoitotöissä.

Puhemies! Muutoin tämä mietintö on yksimielinen, paitsi että tähän sisältyy yksi pykälävastalause.

Markus Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Tuo valiokunnan lausumaehdotus on paikallaan, niin kuin valiokunnan puheenjohtaja asian esitteli, samaten kuin 38 §:n seurantavelvollisuus, mistä oli kirjattu mietinnön tekstiin osa. Me vasemmistoliiton, sosialidemokraattien ja perussuomalaisten edustajat jätimme vastalauseen koskien sitä, että poronhoitoalueella Paliskuntain yhdistykselle, porotaloudelle, ei tule omaa edustusta alueellisiin riistaneuvostoihin, vaikka esimerkiksi Paliskuntain yhdistys omassa lausunnossaan tämmöistä edellytti. Porotalous on kuitenkin ihan omanlaisensa elinkeino, josta on säädetty erillisellä lailla, ja se on alueellisesti tarkka, rajattu alue, ja näin ollen porotalouden edustus näissä alueellisissa riistaneuvostoissa olisi ollut kyllä tarpeen.

Teimme 5 §:ään vastaavan muutosesityksen niin, että alueellisiin riistaneuvostoihin kuuluisi poronhoitoalueella 11 jäsentä ja se 11:s jäsen olisi nimenomaan Paliskuntain yhdistyksen esityksestä. Tämä 11 ei vaarantaisi kuitenkaan sitä merkittävää voimasuhdetta. Vieläkin 11 jäsenestä 6 valittaisiin riistanhoitoyhdistyksen aluekokouksen esitysten perusteella, ja silloinkin 11 jäsenen mukaan enemmistö alueellisen riistaneuvoston jäsenistä tulisi nimenomaan kaikista tärkeimmästä ryhmästä elikkä riistanhoitoyhdistyksistä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Kun puhutaan riistanhoidosta ja metsästyksestä, on hyvä muistaa se, että vastikään ympäristöministeriön julkaisemassa punaisessa kirjassa eli luonnon monimuotoisuuden luettelossa todetaan 49 prosentin riistaelämistä olevan uhanalaisia. Tämä on lähtökohta, joka on hyvä pitää mielessä jatkossa.

Tämä mainittu pykälä, jossa tehdään päätös metsästyksen rajoittamisesta, on paikallaan, nimenomaan tämä muutos, että tässä tapauksessa päätöksenteko siirtyy ministeriön tasolle kauemmaksi niiltä alueilta, missä itse metsästystä tapahtuu, koska helposti tulee kuitenkin vääriä käsityksiä riistaeläinkannoista. Meillähän on tiedossa tämä ristiriita suden, ilveksen ja karhun määrien suhteen. Toisaalta Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Rktl katsoo, että kannat ovat pienempiä kuin mitä annetaan ja haetaan pyyntilupia.

Esimerkiksi ilveskannan metsästäminen nyt tällä metsästyskaudella osoittaa sen, että ollaan pienentämässä kantaa oleellisella tavalla, mielestäni ilman perusteluja. Tässä mielessä pitäisi pystyä paremmin arvioimaan metsästysmäärät ja nimenomaan käyttämään tieteellistä arviointia, ja Rktl sitä edustaa.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Nyt ensimmäisessä käsittelyssä oleva riistahallintolaki on erittäin hyvin laadittu, huolellisesti valmisteltu, ja valiokuntakäsittelyssä valiokunta sai aikaan erittäin hyvän mietinnön, joka painottaa niitä vahvuuksia, joihin tällä lainsäädännöllä nimenomaan pyritään. Tarkoituksena tietenkin laissa on, että riistahallintolaissa yhdistetään kaksi organisaatiota. Suomen riistakeskus muodostetaan yhdistämällä metsästyslaissa säädetyt Metsästäjäin keskusjärjestö ja riistanhoitopiirit yhdeksi organisaatioksi. Tätä toimintaa varten siis säädetään nyt tämä laki. Näillä molemmilla äsken mainituilla organisaatioilla on todella omat vahvuutensa, jotka pyritään saattaman yhteen tämän lain avulla.

Tavoitteena nimenomaan on se, kuten valiokunnan puheenjohtaja Jari Leppä puheenvuorossaan mainitsi, että keskitetään toimintaa sinne kentälle mahdollisimman paljon elikkä hajautetaan tehtäviä ministeriöstä maakuntiin päin, mikä tavoitteena on erittäin hyvä ja sopii tähän ajan henkeen erinomaisesti. Riistanhoitopiirien vahvuus ja niiden yhteistyökumppaneiden, riistanhoitoyhdistysten, vahvuus on oman alueen vahva paikallistuntemus riista-asioissa ja kaikissa siihen liittyvissä asioissa. Metsästäjäin keskusjärjestön vahvuutena on tietenkin se, että he ovat oman alansa huippuosaajia ja ennen kaikkea osaavat tämän huippuosaamisen tiedottaa kentälle jäsenilleen, metsästäjille ja muillekin sidosryhmille, erittäin hyvin.

Tätä taustaa vasten ajateltuna riistahallintolaki on todella ansiokkaasti nämä äsken mainitut vahvuudet yhdistänyt, ja tavoitteena todellakin on se, että toimintoja siirretään ministeriöstä maakuntiin. Uudella riistakeskuksella, joka tällä lailla muodostetaan, on myös viranomaistehtäviä. Sitä varten lain mukaan säädetään, että viranomaispäällikkö on jokaisessa riistakeskuksessa yhtenä toimijana, ja hänelle sitten keskitetään nämä lain mukaiset perustuslain vaatimat viranomaistehtävät. On muistettava se, kun keskusteltiin siitä, liittyykö tähän joitakin perustuslaillisia juridisia ongelmia, että tämä on moneen kertaan tarkisteltu niin perustuslakivaliokunnan kautta kuin tietenkin oikeusministeriön kautta, että tällaista ongelmaa ei todellakaan ole. Laki toimii ja uudet riistakeskukset saavat sitten hyvän lisäpainoarvon uuden virnaomaispäällikön kautta.

On muistettava, että tänä päivänä, kun metsästystä harrastetaan Suomessa erittäin paljon — meillä on yli 300 000 metsästäjää — on nykyaikaiset vaatimukset. Maailma on muuttunut viime vuosikymmeninä nopeasti, ja kun tällä vuosituhannella uudet riistakeskukset on nyt saatu toimintaan uuden lain kautta, tai ne lähtevät pyörimään tämän vuoden aikana, niin tämä uusi laki mahdollistaa sen, että todellakin se asiantuntijuus, joka maakunnissa on, otetaan nyt maksimaalisesti käyttöön. Esimerkkinä voi mainita vaikka hirvenmetsästyslupien myöntämisen ja siihen liittyvät kaikki asiat ja sitten Suurriistavirka-avun, mikä todella on aivan merkittävä poliisien apu maakunnissa. Jos Suurriistavirka-apua ei tässä maassa olisi, niin esimerkiksi monen hirvionnettomuustilanteen selvittäminen pelkällä poliisivoimalla olisi käytännöllisesti katsoen mahdoton hoitaa.

Samoin riistan laskennassa on metsästäjien ammattiapu korvaamaton, aivan korvaamaton. Siellä löytyy se ammattitaito ja ennen kaikkea se vapaaehtoistyö, jota tämä riistahallintolaki erittäin korostetusti painottaa, nimenomaan sitä, että vapaaehtoistyöhön halutaan panostaa mahdollisimman paljon. Sitten, kun otetaan vielä yksi ulottuvuus tähän uuden lain aikaan, on otettava huomioon se, että riistantutkimukselle tämä uusi laki ja uusi Riistakeskus on erittäin arvokas toimintaympäristö, koska metsästäjät järjestöissään, riistanhoitoyhdistyksissä ja tulevassa Riistakeskuksessa, saavat lisävauhtia ja lisäpontta riistantutkimukseen ja antavat sen lisäarvon, mikä sitä kautta saatavissa on.

Valiokunta omassa lausumaehdotuksessaan nimenomaan halusi korostaa sitä, että kun kerätään metsästäjiltä riistanhoitomaksuja, niin mahdollisimman suuri osa tästä kerätystä rahasta käytettäisiin kenttätoiminnassa. Elikkä pantaisiin rahaa mahdollisimman vähän byrokratiaan ja mahdollisimman paljon kenttätyöhön, joka on äärimmäisen tärkeää, että saadaan Suomen riistakannat mahdollisimman hyvin hoidettua. On muistettava se, kun esimerkiksi hirvivahingoista puhutaan, että on aivan välttämätöntä, että meillä Suomessa on kattava organisaatio, joka pystyy pitämään huolen siitä, että meillä ovat hirvikannat asiallisessa koossaan, ettei tule turhia hirvivahinkoja metsille eikä ihmisillekään liikenneonnettomuuksien kautta.

Toivon, että riistakeskukset saavat tästä uudesta riistahallintolaista erinomaisen alun, niin että ne pystyvät palvelemaan niin metsästäjiä kuin suomalaista yhteiskuntaa mahdollisimman hyvin uusissa olosuhteissa.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa puhemies! Olen iloinen siitä, että maa- ja metsätalousministeriö ja maa- ja metsätalousvaliokunta jatkavat systemaattista työtään byrokratiatalkoissa ja systemaattista työtään hajauttaessaan organisaatioita. Juuri näin tulisi kaikilla sektoreilla toimia.

Kiinnitänkin huomiota erityisesti meidän valiokuntamme lausumaehdotukseen, jossa todetaan, että varoista nykyistä suurempi osuus tulee osoittaa riistanhoitoyhdistysten toimintaan. Riistanhoitoyhdistyksissähän tapahtuu vapaaehtoistoimintaa arvioiden mukaan 7 miljoonasta aina 13 miljoonaan asti. Siellä tehdään tätä vapaapalokuntatoimintaa, Srva-toimintaa, Suurriistavirka-apua, eli käydään kolarihirviä lopettamassa, hätistellään pihaan tulevia petoja, kannustetaan metsästäjiä riistapeltoihin ja metsäpeurojen ruokintaan, hävitetään vierastulokkaita, esimerkiksi minkkejä, ja autetaan tärkeissä riista- ja muissa eläinlaskennoissa. Siksi on tärkeätä, että juuri tänne alapään toimintaan, siis nimenomaan organisaatiossa alimman kerroksen toimintaan saadaan voimavaroja lisää, ja mielestäni tämä laki on erittäin onnistunut siinä, että sinne nyt näitä varoja voidaan jatkossa entistä enemmän ohjata. Tällä hetkellähän varoista alle 30 prosenttia on riistanhoitoyhdistyksille kulkeutunut, eli siis hyvää työtä, ministeriö ja valiokunta.

Ulla Karvo /kok:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä oleva esitys riistahallintolaiksi on perusteltu, jotta lainsäädännön johdonmukaisuus toteutuisi. Tarkoituksena on perustaa uusi Suomen riistakeskus yhdistämällä metsästyslaissa säädetyt Metsästäjäin keskusjärjestö ja riistanhoitopiirit yhdeksi organisaatioksi. Tällä yhdistämisellä puretaan hallinnon päällekkäisyyksiä ja tehostetaan toimintoja sekä vahvistetaan asiakaslähtöisyyttä. Lisäksi näin pystytään paremmin vastaamaan toimintaympäristössä tapahtuneisiin muutoksiin. Nämä ovat hyviä lähtökohtia toiminnalle.

Perustuslakivaliokunta edellytti, että valvonta ja seuranta toteutetaan. Tämä on hyvin otettu huomioon ja lisäksi tärkeää on, että riistanhoitoyhdistykset jatkavat toimintaansa toiminta-alueillaan, koska ne toteuttavat tehokkaan vapaaehtoistyön avulla laajaa yleistäkin merkitystä omaavia toimia. Esimerkiksi hirvikannan vähentäminen on tärkeä liikenneturvallisuuden ja metsätaloudelle aiheutettujen vahinkojen minimoimiseksi. Metsästäjien paikallistuntemus on pohjana riistakantojen laskennan onnistumiselle, ja tätä osaamista ja tietämystä ei muutoksella tulla vähentämään eikä menetetä.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Niin kuin täällä monessa puheenvuorossa on todettu, tämän lain, riistahallinnon uudistuksen, tarkoituksena on ollut hallinnon virtaviivaistaminen. Toivottavasti tässä sitten myös onnistutaan.

Todella riistanhoitoyhdistykset jatkossakin säilyvät, ja niitten koordinoimana muun muassa tehdään merkittävästi juuri riistanhoitotyötä, riistalaskentaa ja myös tätä Suurriistavirka-apu-toimintaa, joka on noussut viime vuosina ja varsinkin viime syksynä entistä korostetumpaan asemaan. Toki, vaikka tämä on vapaaehtoistyötä, se maksaa, ja muun muassa riistakantojen laskennassa ja petoyhdysmiestoiminnassa toivoisi, että jollakin aikavälillä myös jonkinlaisia korvauksia voitaisiin saada. Nimittäin kun ajatellaan muun muassa hirvikannan harventamista ja edellä mainittua vapaaehtoistyötä, on epärealistista kuvitella, että virkamiestyönä voitaisiin näistä jatkossakaan selvitä.

Arvoisa puhemies! Toivottavasti, niin kuin lausumassa on, jos riistanhoitoyhdistysten menoihin saadaan hiukan enemmän varoja, tätä kautta myös varmennetaan tulevaisuudessa näitä tärkeitä töitä, jotka mainitsin.

Mutta lopuksi liittyen 38 §:ään, eli perustuslain myötä kun on kyse norminantovallasta, metsästysrajoitusten lopulliset päätökset siirtyvät ministeriöön. Aiemmin riistanhoitopiirit tämän asian pystyivät hoitamaan, ja nyt tietysti paikallisuus tavallaan kärsii, mutta tosiaan valiokunnan mietinnössä on sanottu, että tätä asiaa seurataan. Toivottavasti kuitenkin joka tapauksessa pyydetään riistanhoitoyhdistyksiltä lausunnot ja tätä kautta tehdään oikeita päätöksiä.

Eero Reijonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Meillä tehdään lainvalmistelua monella eri tavalla. Pitäisin tämän lain osalta valmistelutyötä erinomaisena. Tässä eri sidosryhmät ovat olleet hyvin vahvasti mukana. Metsästäjäin keskusjärjestö ja ministeriö ja myös riistanhoitopiirit ovat saaneet informaatiota varsin hyvin, ja myös yhdistysten johtohenkilöt on kutsuttu tähän neuvonpitoon mukaan eli tätä on valmisteltu yhdessä. Tämä on erinomainen tapa lainvalmistelun osalta, ja tästä erityiskiitos kuuluu ministerille.

Aikataulun osaltahan tässä varmaan oli tavoite se, että olisi jo viime vuoden puolella saatu tämä valmiiksi. Nyt kun itse olen kotikunnan riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtajana, niin hieman riistanhoitoyhdistysten kevätkokouksiin tämä aiheuttaa pientä ylimääräistä työtä, mutta kyllä siitä selvitään. Ei se sinänsä ole kovin mittavaa, ja tästä on myös tullut hyvät ohjeet. Riistanhoitopiirien osaltahan on tilanne niin, että tämä muutos ja myös sitten nämä rahavarat siirtyvät tälle uudelle organisaatiolle, olipa siellä sitten miinusta tai plussaa. Varmaan sitten riistanhoitopiirit itse kukin käyttävät sen rahan parhaaksi katsomallaan tavalla, mikä se hyvä tapa on.

Korostan sitä, että riistanhoitopuolella vapaaehtoistyön merkitys on ollut erittäin suuri, ja myös tässä mietinnössä sitä korostetaan aivan oikein. Sanoisin näin, että jos näinkin lumisena talvena ei tehtäisi vapaaehtoista työtä riistaruokinnan osalta ja muutoin, niin olisi hyvin ikävää varmaan katsoa, koska riistaeläimiä varmasti menehtyisi tuolla lumen ja pakkasen seassa. Koskaan emme liikaa korosta tätä vapaaehtoistyön merkitystä. Oman kotikuntani riistanhoitoyhdistys saa valtion varoja noin 10 000 euroa vuodessa, eli puhumme hyvin pienistä summista, mitä riistanhoitoyhdistykset voivat käyttää.

Kaiken kaikkiaan tämä on hyvä esitys ja tätä on helppo myös tukea tuolla eri keskusteluissa.

Olli Nepponen /kok:

Arvoisa puhemies! Niin kuin täällä on moneen kertaan todettu, lakiuudistus on tarpeellinen ja myöskin hyvin perusteltu, jossa ministeriöstä siirretään päätösvaltaa riistakeskuksille, joissa ollaan kiinni siinä todellisessa toiminnassa ja tehdään viranomaispäätöksiä samalla, kun toimitaan kiinteässä yhteydessä sitten vapaaehtoisuuteen perustuvien metsästysseurojen kanssa tärkeässä riistanhoitotyössä. Se on hyvä tapa, ja siinä, mitä täällä peräänkuulutettiin, riistanhoitoyhdistysten yhteistoimintaa metsästysseurojen kanssa, tarvitaan myöskin varoja. Tuo lausuma on äärimmäisen tärkeä ja toivottavasti toteutuu samalla, kun sitten saadaan myöskin näihin vahinkoihin rahaa riittävästi kerättyä myöskin tämän maksun kautta.

Riistanhoito tapahtuu puhtaasti vapaaehtoisvoimin, jossa on tärkeätä myöskin sitten riistakannan laskenta. Nostaisin tässä hyvin vakavan asian esiin, joka tänä talvena on tullut ja liittyy meidän petoeläimiin esimerkiksi ilveksen osalta. Ilveskanta on kasvanut aivan räjähdysmäisesti. Meidän pitäisi toimia, kun odotetaan nyt Ruotsin ja EU:n välisiä päätöksiä, joissa Ruotsissa on määritetty petoeläinten enimmäiskannat ja metsästyksellä säädetään siitä. Nyt todella ilvesten kanta on noussut sellaiseen tilanteeseen, että jä-niskannat muun muassa häviävät, kauriskannat vähenevät aivan merkittävästi. Viime viikolla todettiin Nurmijärvellä merkittäviä kauriskantojen vähenemisiä johtuen juuri ilveskannan kasvusta. Myöskin sitten Kuhmosta on tullut viestiä susikannan ja toisaalta on tullut muualtakin karhukannan vahvasta kasvusta. Tämä pitäisi nyt ottaa huomioon myöskin Riistakeskuksen toiminnassa ja yhdessä tutkimuslaitosten, Metlan ja muiden kanssa katsoa, miten voidaan riistalaskentaa kehittää ja sitten päätyä oikeisiin lupamääriin, joilla kantoja oikealla tavalla voidaan määrittää, jotta tästä syntyy hyvä kokonaisuus, jota Suomen riistakeskus voi omalta osaltaan viedä eteenpäin.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Täällä sanottiin, että 48 prosenttia Suomen pedoista on uhanalaisia. Niin varmaan pitää paikkansa, mutta kun maa- ja metsätalousvaliokunta teki retken Pohjois-Karjalaan ja Kainuuseen, niin siellä kyllä todettiin, että susia ja karhuja siellä on kyllä liian kanssa. Kun täällä on ministeri paikalla, niin vetoaisin, että sinne annettaisiin näitä kaatolupia. Siellä ovat koululaiset ja kotieläimet vaarassa ja ihmiset vähän paniikinomaistakin elämää siellä elelevät. Se ei ole ratkaisu, kun täällä on esitetty, että niitä tuotaisiin tänne suurten kaupunkien liepeille. Kyllä täytyy siellä paikalla harventaa sitä kantaa, ei toki lopettaa kaikkia, mutta että ihmiset voivat siellä elää ja olla, niin tästä pitäisi nyt pitää kiinni, ja vetoan ministeriin, että niitä lupia saataisiin lisää.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Täällä on kehuttu valmistelua ministeriössä ja sitten valiokunnassa. Siihen voi ihan hyvin yhtyä. Tässähän on hyvin persoonallista se, millä tavalla tämä hallituksen esitys pohjien osalta syntyi. Sehän syntyi sillä tavalla, että yksityiseltä firmalta ostettiin tämä valmistelutyö. No nyt sitten nähtiin, että se sellaisenaan voi onnistua ihan hyvinkin niin kuin tässä tapauksessa, että pohja oli ihan fiksu ja älykäs. Mutta sitten siinä käy vähän sillä tavalla, että kun semmoinen esitys tulee tänne eduskuntaan, jossa pitäisi ottaa perustuslaki huomioon ja vielä aivan erikoisesti uuden perustuslain upottaminen tavallaan tähän ehdotettuun uuteen riistahallintoa koskevaan lakiin, niin sitten tuleekin se niin sanottu tenkkapoo elikkä siihen se konsultin ammattitaito sitten loppuu ja eduskunnan rooli alkaa. Tämä oli ihan varmasti noin oikeushistoriallisesti ihan hyvä opetustapaus, ja varmasti professorit luennoissaan ottavat tämänkin aikoinaan, kun oikeushistoriaa luennoivat, keissinä huomioon.

Täällä on lähestulkoon joka ikisessä puheenvuorossa puhuttu rahasta. Se on hyvä aihe tässä yhteydessä aivan erikoisesti, koska nimenomaan riistanhoitoyhdistyksiin sitä rahaa on kaivattu. Se on itse asiassa ollut sen neljännesvuosisadan aikana yksi tämmöinen rahaa koskeva periaatteellinen asia, jossa on otettu kerta toisensa jälkeen yhteyttä.

Jos ajatellaan, mistä sitä rahaa tulee, tuleeko sitä tässä tapauksessa helposti vai vaikeasti, jos olisi kysymys kalastuslain uudistamisesta ja kalastusmaksusta ja kalastajien kalavesien hoitokulujen kattamisesta, niin kyllä on vaikeata heitä saada maksamaan se kalakortti, vuotuinen maksu. Mutta kun on kysymys riistanhoitomaksun suorittamisesta, niin jos sen muutaman kerran jättää maksamatta, niin sen jälkeen meni sitten tutkinnon uudistamiseen jnp., ja se kannustaa kummasti maksamaan.

Nyt pitää muistaa tämän maksun osalta se, että meillähän on olemassa sellaisia tapauksia, joissa erityisellä perusteella, ei inflaatiokorjauksena vaan erityisillä perusteilla, riistanhoitomaksua on korotettu. Ministeri Hemilän aikana sitä nostettiin sen takia, että silloin oli tämä pienpetokampanja, jossa olivat luonnonsuojelujärjestöt mukana ja paljon muita mukana ja erämiehet tietysti koko joukko mukana, ja sitä varten tarvittiin rahaa, ekstrarahaa, ja se saatiin tällä tavalla. Nyt on taas organisaatiouudistus perusteena sille, että riistanhoitomaksua on tälle vuodelle korotettu. Siis toisin sanoen riistaväki on valmis maksamaan sekä, mitenkä sanoisin, teknisistä syistä että myöskin periaatteellisista syistä eikä pane hanttiin siinä, että tämmöistä riistanhoitomaksua korotetaan.

Kysymys on nyt vaan siitä, että sitä nyt sitten kerätään sen verran, että tämän kentän tavoitteet toteutuvat, ja sen kentän tehtäväthän ovat sellaiset, että jos sitä varten jouduttaisiin palkkaamaan väkeä, siis sen byrokratian ulkopuolella, niin sepä olisi arvokasta puuhaa. Otetaan ihan nämä liikennetapaukset huomioon. Jos jouduttaisiin tällä tavalla aktiivitoimenpitein hirvieläinkantoja vähentämään jnp., niin se se olisi arvokasta toimeliaisuutta. Jo pelkästään henkilökunnan ja saaliin kuljetuskustannukset ja markkinoinnit jnp. olisivat kyllä sellainen operaatio, että siihen todella paljon veronmaksajien rahoja tarvittaisiin, ja nyt niitä ei tarvita.

Tässä katsannossa tämä hengentuote, jonka eduskunta sitten yhden pikku äänestyksen jälkeen hyväksyy, on ihan hyvä aikaansaannos, ja valitettavasti juuri tunnetuista syistä se pikkuisen viivästyi, mutta itse prosessi etenee nyt keväällä asiaan kuuluvalla tavalla.

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila

Arvoisa puhemies! Hyvät kansanedustajat! Ensinnäkin niin perustuslakivaliokunnalle kuin maa- ja metsätalousvaliokunnallekin lausuisin lämpimät kiitokset asian erittäin hyvästä ja perusteellisesta käsittelystä.

Ed. Pulliainen osui täällä kyllä täydellisesti naulan kantaan tämän perustuslakianalyysin käsittelyn osalta. Aivan totta, tämän asian valmistelussa ei ollut perustuslakiasiantuntijoita mukana juuri johtuen siitä, että se on tilaustyötä. Tästä pitää ottaa jatkossa vain se pohjatyö, ottaa oppia, että sekin puoli toki pitää pystyä meidän arvioimaan, mutta tässä perustuslakivaliokunta suoritti oman tehtävänsä niin kuin pitääkin, ja nyt muutokset on mietintöön tehty ja asia siltä osin kunnossa. Tämä on tarkoitus nyt sitten asetuksella saattaa niin pian kuin mahdollista voimaan vielä tänä vuonna, ja aivan niin kuin ed. Reijonen täällä totesi, niin pieniä järjestelyjä paikallistason kokouksissa tarvitaan mutta hyvin pieniä.

Ensinnäkin tämä Riistakeskuksen perustaminen mahdollistaa nyt sen erinomaisen vapaaehtoistyön jatkumisen, joka tuolla meidän riistapuolella ja metsästyksen puolella on olemassa. Siellähän ihmiset ovat erittäin motivoituneita ja sitoutuneita tähän toimintaan, koska he samalla turvaavat oman tärkeän harrastustoimintansa jatkumisen, ja siihen liittyy paljon juuri sellaisia asioita riistakannan hoidosta alkaen, jotka ovat yhteiskunnan kannalta erinomaista työtä. Jos olisi pitänyt tämä 7—9 miljoonaa jostain kaivaa valtion kukkarosta, niin eipä olisi onnistunut tämän tyyppinen uudistus tehdä. Sen takia tämän toteuttaminen tietysti on ollut helppoa, ettei ole tarvinnut käydä kenenkään kukkarolla, koska rahat ovat olleet täällä jo valmiina.

Mutta sitten niihin muutamiin ongelmiin, jotka liittyvät petopolitiikkaan. Olen ihan avoimesti sanonut ja sanon sen tässäkin: Suurpetojen laskenta ja yleensä petojen laskenta on minun salkkuni vaikein asia. Vaikka ne EU-asiatkin ovat vaikeita, niin minä en ole vielä toistaiseksi löytänyt semmoista järjestelmää, jolla me voisimme pedot laskea niin, että se paikallinen väestö, joka siellä alueella on, voisi luottaa, että ne on laskettu oikein.

Nyt meillä on Sallassa tammikuun viimeinen päivä petofoorumi, johon osallistun, ja siellä yritetään yhdessä löytää näitä tapoja. Kuvaavaa on se, että esimerkiksi Kainuussa Metsästäjäliitto laski omalla tavallaan siellä susikannan, sai tietyn luvun, joka poikkesi huomattavasti siitä lukumäärästä, mikä meillä Rktl:n virallisissa laskelmissa on. Näinhän me emme voi jatkaa. Tämä on aivan tosiasia, että meidän on yhdessä löydettävä alueen ihmisten ja alan ihmisten kanssa menetelmä, millä me nämä sitten laskemme. Järjestelmiä pitää toki kehittää, kaikki tekniikka ottaa käyttöön, mikä on mahdollista, mutta meillä pitää olla sellaiset petokannat laskettuna, joihin alueen ihmiset voivat luottaa, joihin sitten myöskin Euroopan unionin kanssa käytävissä keskusteluissa näitten petojen hoitosuunnitelmien osalta voidaan myöskin saada oikeaa ja tarvittavaa tietoa. Tämä on äärettömän suuri haaste, ja siihen täytyy löytää käytännössä yhteinen tapa toimia. Nimittäin sen pedon kohdalla tilanne on se, että tunnin puolentoista sisällähän se saattaa näyttäytyä viidelle kuudelle ihmiselle ja jokainen on nähnyt uuden pedon. Tämä tekee tämän tilanteen todella vaikeaksi.

Sitten täällä on jonkun verran puhuttu esimerkiksi ilveskannasta. Kuulin tässä hiljattain semmoisenkin puheenvuoron tässä salissa aika alkuun, että ilveksiä vähennetään liikaa. Ed. Nepponen todisti ihan toista. (Ed. Nepponen: Se on totta!) Ilveskantahan on selkeästi kasvussa, ja sen takia niitä lupia myönnettiin lisää. Täytyy nyt seurata, mikä se tilanne on, (Ed. Nepponen: Ei riittävästi!) koska sekään ei ole oikein, että kanta kasvaa liikaa, koska silloin petojen välinen tasapaino ei enää käytännössä toimi.

No sitten tämä karhuongelma, joka liittyy siihen, että minun käsittääkseni Venäjän metsäpalot aikaansaivat sen tuolla viime loppukesästä, että Venäjän puolelta jonkun verran tuli Itä-Suomeen karhuja syömään, koska sieltä oli metsästä kaikki ruoka loppu. Nyt täytyy vain toivoa, että ne pedot ovat nukkuneet Venäjän puolella eivätkä keväällä sitten herää täällä Suomen puolella, koska sitten meillä on aika paljon enemmän karhuja kuin täällä aikaisemmin on ollut.

Tässä yhteydessä on tarkoitus — se tulee sitten seuraavassa hallitusohjemassa rahoitettavaksi, mutta tavoitteeni on — että petopuhelinjärjestelmä luotaisiin osaksi tätä riistakeskusjärjestelmää, jolloin olisi olemassa puhelin, johon voi sitten näissä asioissa ottaa yhteyttä. Tämmöistä toivotaan tuolla ihmisten keskuudessa, ja sieltä voi saada sitten myöskin oikeaa neuvoa ja vastaavaa.

Sitten täällä puhuttiin lisäluvista Kainuuseen, en muista, kuka teistä edustajista tämmöisen puheenvuoron käytti. Voin todeta, että sinä aikana, kun te teitte Kainuun-vierailun, niin edellispäivänä oli just yksi häirikköpetolupa myönnetty. Me hoidamme tätä koko ajan niiden periaatteiden mukaan, jotka liittyvät meidän eri petoeläinten hoitosuunnitelmiin. Me elämme sen hoitosuunnitelman mukaan, jossa on kestävän kannan määrittelystä kysymys, ja sillä kestävän kannan tasolla pitää meidän säilyä. Silloin kun ollaan yli sen, metsästetään lisää, ja sitten kun ollaan sen alla, niin katsotaan toisenlaisia toimenpiteitä. Tämä on hyvin selkeä yhtälö.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministerille vaan kommenttina ilvesasiasta ystävällishenkisenä totea-muksena, että ilveksen koko, siis se, minkä kokoinen tämä meikäläinen ilves on, on sopeutuma käyttää metsäkauriita ravintona. Elikkä toisin sanoen, kun tässä oli pitkän aikaa niin, että ilveskanta oli jäniskantojen varassa, ja nyt tämä hyvä ihminen tuotti tänne metsäkauriin takaisin ja ruokkii sitä, niin siinähän on niin ylimääräinen ruokavarasto, että jos ei sillä nyt rupea runsastumaan kanta, niin ei sitten millään.

Merja Kyllönen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin kiittää ministeri Anttilaa siitä paneutumisesta, millä hän on näihin petoasioihin ja riistavahinkoasioihin ylipäätänsä tällä kaudella paneutunut ja käsittääkseni aikaisemminkin, minulla on kokemus vain tästä kaudesta.

Mutta jos mietitään kokonaisuutena suomalaista petopolitiikkaa, niin on totta, että kaikkien laskentojen ja kaiken toiminnan täytyy olla luotettavaa, jotta päästään siihen yhteisymmärrykseen, että ei todellakaan käytetä sellaisia puheenvuoroja ikään kuin meillä olisi halu ampua joka ikinen peto tai vastaavasti suojella kaikki nekin pedot, jotka tuottavat esimerkiksi lammaskatraisiin 50—60 pään tappiot tai vastaavat, vaan löydetään sellainen kultainen keskitie, millä näitä asioita eteenpäin viedään. Tällä hetkellä ongelma on siinä, että monta kertaa, kun oikea-aikaisesti, oikealla hetkellä, pitäisi päästä puuttumaan ongelmatilanteeseen, me tulemme vastaan sen ongelman kanssa, että meillä ei ole ajantasaista ja varmaa tietoa, joka vakuuttaisi kaikki tahot siitä, montako yksilöä missäkin on.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Anttila, teidän puoluetoverinne, ed. Kalmari, on ehdottanut, että susia tuotaisiin Itä- ja Pohjois-Suomesta tänne etelään, (Ed. Nepponen: Ja ilveksiä!) oliko se nyt Nuuksion kansallispuistoon, Sipooseen, oliko se keskuspuistoon ja Esplanadin puistoon Helsingissä. Olisin kysynyt teidän näkemystänne: ihmisiltä viedään työpaikat Helsingistä maakuntiin ja tuodaan susia maakunnista Helsinkiin, sekö on nyt teidän puolueenne linja?

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mitä tulee ilveskantoihin, niin kyllä se keskeinen syy ainakin omassa maakunnassani on jäniskannan romahtamiseen.

Arvoisa ministeri, joskus aiemminkin teille olen asiasta puhunut liittyen Suurriistavirka-apuun ja suurpetojen kantojen määrään. Varsinkin viime syksynä karhun osalta asia kärjistyi, ja poliisi on joutunut erittäin paljon myös panostamaan aikaansa häirikkökarhuihin, jotka tulivat pihapiireihin. Nyt toivoisin, että te kävisitte neuvotteluja myös sisäasiainministeriön kanssa. Jollakin aikataululla varmasti rahoja voidaan enemmän kohdentaa tähänkin toimintaan. Suurriistavirka-apu on toiminut tälläkin hetkellä hyvin, mutta jatkossakin kustannukset tulisi korvata ja poliisi voisi hiukan vapautua suurpetojen ympärillä tapahtuvasta toiminnasta muihin tehtäviin, joita sille on annettu huomattavasti lisää.

Hannu Hoskonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Todellakin suurpetotilanne on huolestuttavan vakava, ja nimenomaan se kohdistuu itärajan kuntiin, Pohjois-Karjalaan, Kainuuseen ja Lappiin. On nämä luontodirektiivin uhanalaiset lajit, jotka sinne on merkitty, karhu, susi, ilves ja ahma, joista, kun valiokunta vieraili Lieksan Jamalin koululla, todettiin, että karhut asuvat koulun pihapiirissä.

Ed. Zyskowiczille voisi sanoa, että kun te polemisoitte ed. Kalmarin esittämää susien siirtämistä eteläiseen Suomeen, niin kun Etelä-Suomeen tulee esimerkiksi karhu vaikka ed. Zyskowiczin kotipiirin lähelle, niin välittömästi on siellä Ilmavoimat, Merivoimat, Maavoimat, poliisivoimat ja kaikki mahdolliset aseistetut voimat liikkeellä, (Ed. Nepponen: No ei nyt sentään!) mutta jos kotikunnassani Ilomantsissa tai ed. Kähkösen kotikunnassa Lieksassa olisi tämä tilanne, niin siellä olisi suurin piirtein jatkuvasti sotatila, aivan jatkuva sotatila, kun karhut asuvat pihoissa. Toivoisin, että tässä päästäisiin siihen keskusteluun, voitaisiinko näitä kantoja järkevästi leikata, niin että ihmisillä olisi turvallista asua myös maaseudulla.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri toivoi, että Venäjältä tulevat karhut menisivät köllöttelemään talveksi sinne, mutta ilmeisesti ne eivät menneet sinne. Semmoiset 200 metriä sieltä, missä satun asumaan, ainakin vielä marraskuussa pakkasten aikaan joku karhu oli kävellyt siellä, käytiin katsomassa jälkiä. Todennäköisesti se ei viitsinyt lähteä sinne asti. Karhuhan on viisas eläin. Sillä on aika hyvä muisti. Jos itse olisin karhu, en lähtisi sinne, muistaisin ne pahat savut ja huonot evästilanteet ja todennäköisesti odottelisin, kun Suomessa alkaa kaura kasvaa taas ja heinä, todennäköisesti Suomen tantereilla syötäisiin niitä. Sen takia ainoa konsti tässä on antaa lupia ensi kesänä paljon. Kun kevät tulee, niin katsotaan, mikä on tilanne ja sitten valmistaudutaan siihen, että annetaan riittävästi kannan vähentämislupia ainakin Itä-Suomessa.

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri totesi, että vaikein asia näissä asioissa on ollut riistalaskenta. Jos kovasti peräänkuulutetaan äärimmäisen tieteellistä laskentaa ja unohdetaan ne, jotka lähes päivittäin liikkuvat tuolla metsästyksen parissa, elikkä metsästäjät, eikä anneta heidän havainnoilleen riittävää painoa, niin emme pääse koskaan tässä oikeaan tulokseen. Tällä hetkellä selkeät viestit kertovat muun muassa ilvesten määrän aivan mahdottoman suuresta noususta samalla, kun jäniskannat ovat täysin kadonneet. Ei voida juuri enää ajokoirametsästystä tehdä. Ilves syö noin 2 kiloa lihaa päivässä, ja se merkitsee, että meidän ilveskantamme syö yli 300 000 jänistä. No, sehän menee, ja samalla sitten vähän näitä kauriita ynnä muita. Meidän pitäisi uskoa se, että metsästäjät osaavat myöskin kertoa oikealla tavalla ne viestit, mitä riistakannat ovat, ja päästä sen mukaisiin toimenpiteisiin: enimmäiskannat ja ylimääräiset metsästetään.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En huomannut, että ministeri olisi kommentoinut tätä vastalauseen pykälämuutosesitystä, ja siksi kysynkin siitä, oliko tämä kömmähdys vai onko tässä joku suurempi viisaus, minkä takia poronhoitoalueella porotalous jätettiin ulos edustuksesta tässä alueellisessa riistaneuvostossa. Olen kiitollinen kyllä siitä, että valiokunnassa, kun tästä asiasta äänestettiin — hävisin 9—8 — niin kolme keskustalaista tuli tämän sinällään järkevän esityksen taakse, ja en ole kyllä löytänyt tähän mitään muuta selitystä itse kuin sen, että jos jotain hallituksen esitykseen on kirjattu, niin sitten sitä ei suin surminkaan muuteta varsinkaan, jos esityksen tekee opposition edustaja. Elikkä ministeri Anttilalle selvä kysymys: Miksi porotalous jätettiin näin tärkeästä elimestä ulos varsinkin, kun sidosryhmätyöskentelyllä ei pystytä tämmöistä aitoa edus-tusta paikkaamaan?

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eräät europarlamentaarikot, kuten esimerkiksi Sirpa Pietikäinen, ovat merkittävästi vaikuttaneet siihen, että olemme olleet EU-oikeudessa petokantojen säätelyn takia. Uskotteko, että sillä on merkitystä näitten paikallisten ihmisten asenteen kannalta? Voidaanko petokanta pitää siedettävissä määrissä?

Pentti  Tiusanen  /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Nepposen suuntaan: Ymmärrän kantanne. Kenraalikunnallahan on pitkät perinteet metsästyksessä, (Ed. Nepponen: Sillä nyt ei ole tässä mitään tekemistä!) ja myös Suomen marsalkka kävi 4 kuukautta ampumassa tiikereitä Intiassa, eli tässä mielessä tuo lähtökohta on ehkä ymmärrettävä. Mutta keneltä ne jänikset ovat pois, ed. Nepponen? Onko siinä nyt sitten metsästäjien etu vastaan ilveskannan ravinto, vai miksi ne ilvekset pitää ampua? Jos ilveskanta nousee liian suureksi ja jänikset ovat hävinneet, niin ilveskanta romahtaa, putoaa, ja ei ole ongelma. Kyllä ne keskenään sen sitten selvittävät eikä niin, että tähän asiaan tarvitaan pyssymiehiä väliin.

Toinen asia: Minä haluaisin ministerille positiivisena todeta sen, että tämä teidän näkökulmanne, että selvitetään aidosti, mikä on näiden kantojen määrä, on varmasti kestävä ajatus.

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä on monta muutakin ammattikuntaa, jossa arvostetaan metsästystä yhtenä tärkeänä harrastuksena, eikä vain näitä joitain akateemisesti oppineita, vaan kaikissa ammattikunnissa arvostetaan hienoa harrastusta, metsästystä, ed. Tiusanen. Minusta teidän tapanne lähestyä tätä on aivan väärä. Eikö parasta luonnossa ole sopusuhtainen kanta kaikissa lajeissa eikä se, että vaan jonkun ilveksen kautta säädellään jäniskantaa? Teidän ajatuksennehan on aivan mieletön, että ilveksen annetaan syödä, sitten sen kannan annetaan taas pudota nollaan, odotetaan jäniskannan kasvua jne. Eihän tämä ole mitään riistanhoitotyötä. Metsästäjän tavoite on, että kaikissa lajeissa on sopusuhtainen kanta ja turhat, liiat petoeläimet pois.

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila

Arvoisa puhemies! Aloitetaan nyt sitten loppupäästä, niin ei jää vastaamatta kysymyksiin.

Ed. Mustajärven kysymykseen: Minä ymmärrän tämän tavoitteen erittäin hyvin. Varmaan asia voidaan sillä tavalla hoitaa, että Paliskuntain yhdistyksen edustaja voidaan pitää asiantuntijana siellä mukana, koska nyt jälkeenpäin tämän asian hoitaminen ei tässä yhteydessä onnistu, mutta hyvä yhteistyö ja asiantuntijana mukana, niin varmasti yhteys toimii sitä kautta.

Ed. Nepponen, olen samaa mieltä siitä, että metsästäjät osaavat kertoa ja laskea kannat. En yhtään sitä epäile. Mutta hyvä ystävä, ed. Nepponen, tämä pitää saada myöskin alueen väestön hyväksymäksi kannaksi, ja minä en mitään muuta tietä siinä tiedä kuin sen, että sinne metsään pitää mennä nyt yhdessä niitä asioita selvittämään ja laskemaan petokantoja, jolloin Rktl:n laskelmat ovat Kainuun susien kohdalla yksi kolmasosa pienemmät kuin Metsästäjien liiton tekemät laskelmat. Eli nämä erot näissä on se perusongelma, ja se ei sillä poistu, että me sanomme vaan, että metsästäjät osaavat. Kyllä tämä järjestelmä täytyy sillä tavalla käydä läpi, että luottamus saadaan tätä kautta.

Sitten ed. Lahtela peräänkuulutti lisää karhunkaatolupia. Karhunhoitosuunnitelman kestävän kannan mukaan niitä lupia annetaan. Nyt annettiin jo viime päätöksessä viime vuoden puolella 90 lisälupaa juuri tästä syystä, että kannat ovat voimistuneet.

Sitten ed. Kähkösen toive siitä, että Suurriistavirka-apuun saataisiin tiettyjä korvauksia mukaan. Tämä pitää pitää mielessä nyt, kun taas asetusta tehdään ja erityisesti silloin, kun seuraavaa hallitusohjelmaa tehdään.

Ed. Zyskowicz kysyi tästä ed. Kalmarin ehdotuksesta. Minun oma kantani on se, että pedot levittäytyvät sinne, missä niillä on suotuisat olosuhteet. Minä en ollenkaan kannata petojen pakkosiirtoa, en suuntaan enkä toiseen, koska se vaatii, että se ympäristö on sellainen, (Ed. Nepponen: Lopetetaan niitten ahmojenkin siirrot sitten!) että siellä peto tuntee ... Se ei ole ongelma, etteivätkö ne sitten levittäydy, jos se aika on.

Sitten ne, jotka kokevat esimerkiksi lammaskatraan menetyksen kautta petojen vahingot: ymmärrän, että heille tämä on iso ongelma, porotalouselinkeinolle erityisesti. Sen takia me tarvitsemme petoeläinvahinkokorvaukset, mutta valitettavasti määrärahat ovat vaan nousussa. Yli 4 miljoonaa tarvitaan nyttenkin korvaamaan petojen tekemiä vahinkoja, mutta jos me emme niitä korvaa, niin tämä tilanne on täysin kestämätön, kun se on nyt jo poronhoitoalueella kestämätön.

Juha Mieto /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys riistahallintolaiksi on varmahan hyvä. Se vähentää byrokratiaa, toivotaan että vähentää, ja saarahan tuonne kentälle toimintahan tätä rahaa.

Itte en oo varsinaanen mettästäjä, mut oon innokas mettässä liikkuja. Oonpahan seurannu Kurikassa, kuinka pyyteetöntä työtä nämä mettästysseurat, mettästäjät teköö. Se harrastus kulukoo yleensä isältä pojalle, mutta kyllä siel on uusiakin harrastajia, ja mä sanosin, jotta se on hyvä harrastus ja samalla se vapauttaa nämä nuoret, ja ennen kaikkea, jokka mettäs liikkuu, ne osaa liikkua mettäs. Väitän, että nämä on parahia asiantuntijoota siinä, kuinka paljon on mitäkin petoeläimiä, kuinka paljon riistaeläimiä yleensä niillä seuruulla on.

Lopuksi: Ed. Kalmarihan tästä jo lähti, mutta ed. Zyskowicz otti esille, pahootteli hivenen sitä, että ed. Kalmari oli esitellyt, jotta susia pitääs tuohon uutehen kansallispuistohon tuora. En ota kantaa siihen, pitääskö tuora, mutta jos jostain syystä niitä tuorahan ja ne viihtyy siellä, niin ehrotukseni on, että kun oman ryhymäni kansanedustaja, tämä ex-ministeri, ex-missi ed. Karpela, jättää eruskunnan — hän on varsinainen susien ystävä — hänhän vois ruveta vaikka kummi-emoksi niille.

Klaus Pentti /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämä lakipaketti on erinomainen, ja täytyy antaa kiitokset ministerille ja ministeriölle erittäin hyvästä valmistelusta. Valiokunnassa käytiin myös erittäin laaja ja hyvä asiantuntijakuuleminen, ja sieltä tuli erittäin paljon hyviä vinkkejä. Riista ja riistanhoito ja metsästys ovat Suomessa erittäin tärkeitä harrastuksina, ja niillä on pitkät perinteet. Erittäin keskeinen osa tässä työssä on vapaaehtoistyöllä. Sitä täytyy kaikin keinoin tukea, ja siihen täytyy kannustaa.

Petokysymys, joka täälläkin keskustelussa on noussut hyvin merkittäväksi, on todellinen ongelma Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa. Kun maa- ja metsätalousvaliokunta siellä kävi ja kuunteli paikallisia ihmisiä, niin kyllä täytyy ihmisten huoleen yhtyä. Kyllä siellä tosiaan poronhoito, ja karjanpitokin, määrätyillä alueilla on tullut lähes mahdottomaksi. Toki olosuhteet ovat olleet sellaisia, että Venäjän metsäpalot ja marjatilanne metsissä ovat vaikuttaneet varmaan viime syksyn ja tämän talven osalta tilanteeseen, mutta keinoja tarkempaan petokannan säätelyyn nimenomaan alueilla, joihin petokannat keskittyvät, pitäisi varmaan olla. Petoja varmaan pitää olla, ja Suomi siltä osin hoitaa hommansa, mutta hyvin pienelle alueelle ja määrättyjen ihmisten riesaksi tämä homma näyttää keskittyvän.

Kaiken kaikkiaan täytyy sanoa, että hyvä laki ja tältä osin työtä riistakannan ja riistanhoidon edistämiseksi pitää edelleen jatkaa.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Näin aluksi haluan kiittää ministeri Sirkka-Liisa Anttilaa erinomaisesta yhteistyöstä tämän lain käsittelyn aikana. Se työ on ollut esimerkillistä ja kiitettävää. Voisi melkein toivoa, että kaikissa ministeriöissä samanlainen valmistelu- ja käsittelymalli otettaisiin käyttöön. Se on kantanut ainakin maa- ja metsätalousvaliokunnan työssä erittäin hyvää hedelmää. Siitä lämmin kiitos.

Mutta riistahallintolaista haluan sanoa, arvoisa puhemies, vielä sen verran lisää, että kun suomalainen metsästysjärjestelmä perustuu kokonaisuudessaan vapaaehtoispohjalle — se perustuu sille työlle, mitä ne sadattuhannet metsästäjät tuolla kotiseuduillaan ja omissa metsästysseuroissaan tekevät — niin sehän perustuu sille hyvälle, vuosikymmeniä, vuosisatoja jatkuneelle perinteelle, että metsästysmaat on metsästysseuroille vuokrattu käytännössä ilmaiseksi niin, että siellä hoidetaan riistaa, siellä metsästetään, ja sitten metsästäjät järjestävät tietenkin jahdin jälkeen yhteisiä tilaisuuksia, muun muassa hirvipeijaisia, sen kunniaksi, kun on saalista saatu.

Tämä suomalainen järjestelmä tulee mielestäni säilyttää. Olen kuullut viime aikoina puheenvuoroja, että Suomeen pitäisi säätää kiinteistövero maa- ja metsätalousmaalle. Tämä menettely välittömästi romuttaisi koko tämän hienon metsästysjärjestelmän perustan, ja sitä ei missään nimessä saa päästää tapahtumaan. Sellainen rahapula tähän maahan ei saa koskaan tulla.

Sitten petopolitiikasta muutama huomio vielä. Ongelmahan on tietenkin siinä, että meillä nämä suurimmat petoeläimet on merkitty sinne luontodirektiivin uhanalaisten listalle. Hyvä näin. Näitä petoja varten on tehty hoitosuunnitelmat, joiden mukaan kantaa verotetaan, että nämä petokannat eivät pääse liian suuriksi kasvamaan. Kun valiokunta vieraili Lieksassa ja Kuhmossa, niin saimme todella havaita sen, että onhan se todella väärin, että karhut asuvat koulun pihassa ja lapset pelkäävät, kun eivät uskalla välitunnilla mennä ulos leikkimään. Se on todella väärin. Samaan aikaan, jos Etelä-Suomeen tulee karhu pihapiiriin pyörimään, on televisiossa välittömästi hälytykset ja siellä ovat kohta ilmavoimat ja poliisivoimat ja kaikki mahdolliset asevoimat liikkeellä. Karhu tai susi kyllä poistetaan lopullisesti uhanalaisten listalta sinä päivänä. Se loppuu kertalaakista, se karhu on kyllä sen jälkeen poistettu elävien kirjoista.

En halua minkäänlaista vastakkainasettelua, mitä tässä muutamassa puheenvuorossa sai äsken kuulla. Toivon, että tässä asiassa päästään hyvään yhteisymmärrykseen tässä maassa, niin että kaikkialla Suomessa on turvallista asua. Ei sillä ole väliä, käykö se pieni lapsi koulua Lieksan Jamalin koululla taikka ehkä jossakin Kirkkonummella. Se ihminen on yhtä arvokas, ja hänen koulutiensä pitää olla aina turvallinen. Se ei saa olla petojen uhkaama missään vaiheessa. Pedot kuuluvat Suomen metsiin eivätkä pihamaille. Näin se vaan on.

Voi sanoa sen maa- ja metsätalousvaliokunnan viime viikolla tekemän retkeilyn pohjalta, kun tapasimme poliisin edustajia, että siellä todella poliisipäällikölle on kyllä kiitokset annettava siitä vahvasta otteesta, millä hän poliisilain nojalla turvasi paikallisten ihmisten turvallisuuden antamalla petoeläinten poistolupia sellaisen määrän, että todella saatiin niitä pihapiireissä asuvia karhuja poistettua, tosin ei kaikkia. Edelleen se tilanne jatkuu, ja veikkaan, että ensi kesänä ja ensi syksynä tilanne on vielä pahempi. Joka tapauksessa kansalaisten turvallisuus on ehdottomasti asia numero yksi, ja nämä suurpedot saavat sitten mukautua siihen. Ne saavat siirtyä, totta kai, ihan normaalia luontaista reittiä pitkin omille metsämailleen elämään ja olemaan sinne, minne ne kuuluvatkin.

Riistavahinkolakihan on tähän maahan säädetty sitä varten, että sillä korvataan ihmisen omaisuudelle tai elinkeinoille aiheutuvat vahingot, esimerkiksi maataloudelle, metsätaloudelle, porotaloudelle aiheutuneet vahingot. Ongelmaksi on vain muodostunut se, kun petokannat kasvavat, että nämä riistavahinkolain perusteella maksettavat korvaukset viipyvät ja viipyvät, kun rahaa ei ole. Pahoin pelkään, että tulevina vuosina, kun valtiontalous kiristyy ja näitäkin rahoja leikataan, suurpetojen aiheuttamien vahinkojen korvaukset viipyvät, ja niitä sitten uskoakseni tullaan myös leikkaamaan, kun rahaa ei kerta kaikkiaan ole.

Kyllä itsenäisellä valtiolla kuten Suomella pitää olla varaa sellaiseen politiikkaan, että me pystymme turvaamaan ihmisten turvallisuuden kaikkialla tässä maassa ja ennen kaikkea sen, että nämä riistavahingot ja erilaiset siihen liittyvät ongelmat pystytään pitämään kohtuullisessa koossa, että ei pääse tapahtumaan sellaisia ylilyöntejä, kuten Lieksassa saimme havaita, samoin myös Kuhmossa. Toivottavasti uuden riistahallintolain aikana tulevina vuosina saadaan tämä asia vakiinnutettua sellaiselle tasolle, että jokainen ihminen, olkoon hän sitten tiheämmässä taajamassa tai tuolla sydänmaaseudulla tai peräti syrjäseudulla asuva, voi tuntea joka aamu ja ilta olonsa turvalliseksi.

Markus Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Riistaeläinkantojen sääntely on tarpeen. Se unohtuu valitettavan usein monelta kansanedustajaltakin. Ihminen kuitenkin on sekaantunut luonnon kiertokulkuun liian kanssa, ja se vaatii sitten tämmöisiä tasoittavia toimia. Tulee mieleen Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen kanta Pohjois-Lapin tehostettuun ketun metsästykseen. Helsingissähän paheksuttiin tätä asiaa, vaikka kyse oli siitä, että pyrittiin turvaamaan todella uhanalaisen lajin elikkä naalin tulevaisuus. Kettu on kuitenkin tottunut aivan eri lailla ihmiseen ja on runsastunut ja vallannut reviirit naalilta. Kuitenkin Helsingissä säälittiin kettuja, mutta unohdettiin sitten se toinen puoli tai ei kerta kaikkiaan tiedetty sitä toista puolta. Kyse kuitenkin oli tämmöisen todella uhanalaisen lajin pelastamisesta. Minusta tämmöiset puheenvuorot osoittavat sen, kuinka irrallaan tosiasioista varsinkin näitä petoihin ja eläimiin liittyviä asioita Helsingin päästä monesti arvioidaan.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Puheenvuoro on lyhyt, mutta rohkenen käyttää vähän tilannetta ja tilaisuutta hyväkseni siihen, että testaan, kuuluuko ääni nyt täältä pöntöstä. Taitaa jollakin tavalla kuitenkin pitkästä aikaa täältäkin erottua.

Eli ensinnäkin kaikkiin näihin lakiesityksiin, joita tässä on nyt käsittelyn alla, minäkin sen totean, että nämä lakiesitykset ovat monella tavalla hyvinkin myönteisiä, erityisesti tuo kaikkein keskeisin eli riistanhallintolaki. Täytyy todeta myös se, että valiokunta on jälleen tällä kertaa tehnyt erinomaista työtä eli paikannut monelta osin näitä esityksiä hyvin tarkoituksenmukaisella ja hyvällä tavalla.

Ihan pariin yksityiskohtaan ajattelin kiinnittää huomiota. Ensinnäkin, samoin kuin tuo valiokunta toteaa, on syytä huomioida metsästäjien tekemä vapaaehtoistyö ja sen jatkuvuuden turvaaminen. Eli kannatan lämpimästi valiokunnan kannanoton näkemystä, kun täällä todetaan, että valiokunta edellyttää, että riistanhoitomaksuista kertyvistä varoista nykyistä suurempi osuus osoitetaan riistanhoitoyhdistysten menoihin. Erinomaisen kannatettava ajatus.

Edelleen valiokunta toteaa, että riistanhoitouudistuksen yhtenä tavoitteena on ollut lisätä riistapolitiikan avoimuutta ja valmistelun laaja-alaisuutta ja korostaa sitten samalla sitä, että esityksen perustelujen mukaisesti alueellisten riistaneuvostojen tulee huolehtia alan sidosryhmien säännöllisestä kuulemisesta. Juuri näin, ja tähän tietysti liittyy myös nyt sitten se keskustelu, mitä tässäkin salissa nyt äsken on käyty, eli tämän uuden organisaation ja tämän sektorin eri organisaatioitten pitää löytää erinomaisen hyvä yhteistyö keskenään, ja tämä yhteistyön tarve korostuu erityisen vahvasti tässä petokantojen määrittelyssä. Eli on täysin välttämätöntä, että Rktl ja uusi järjestö, uusi organisaatio, riistanhoitopiirit, metsästäjät kaiken kaikkiaan löytävät entistä luotettavamman tavan toimia yhdessä ja hakea sitten yhteisiä näkemyksiä siitä, mikä noitten petokantojen suuruus kaiken kaikkiaan on.

Harmi, että ministeri tässä joutui lähtemään pois. Mutta samalla kun näiden petokantojen suuruudesta keskustellaan ja niitä määritellään, ainakin itse näen, että on täysin välttämätöntä, että löydetään hyvä yhteistyö Rktl:n ja näitten metsästäjäjärjestöjen petoyhdysmiesten muodostaman Tassu-järjestelmän kanssa. Totta kai perusedellytys on se, että metsästäjien omat havainnot Tassu-järjestelmän kautta ovat luotettavia, mutta on aivan välttämätöntä, että tätä järjestelmää myös petokantojen määrittelyssä käytetään hyväksi ja tämä luotettava yhteistyö eri organisaatioitten kesken myös sitten löydetään.

Hiukan ihmettelen tuon metsästyslain 37 §:n muutosta, nimenomaan ihmettelen sitä liittyen tähän petokantojen suuruuteen. Tämän metsästyslain 37 §:n muutos pitää sisällään sen, että suurpedot kaikilla alueilla rauhoitetaan. Tietysti kun tätä keskustelua nyt sitten tässäkin on kuunnellut ja tietää sen keskustelun, mitä Kainuussa, Pohjois-Karjalassa, Lapissa käydään, niin hiukan tämä muutos kaiken kaikkiaan kyllä sitten hämmentää.

Mutta kaiken kaikkiaan nämä lakiesitykset, muutokset ovat erinomaisia ja kannatettavia.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Muutama asia.

Ed. Hoskoselle: Hyvin tärkeä huomio, siis se, olisiko ihmishenki Etelä-Suomessa jotenkin kalliimpi kuin muualla, Itä- ja Pohjois-Suomessa. Näin ei tietenkään ole. Ja jos ajatellaan suurpetojen uhreja, niin tietojen mukaan tämä tapaus sattui siis Lappeenrannassa ja siihen tapaukseen liittyy tiettyä logiikkaa, tiettyjä syy—seuraus-suhteita. Se oli todella ikävä sattuma, mutta tuon karhuvahingon lisäksi ei muusta ole puhe.

Mutta tämä tunne siitä, että lasten elämän yms. pitää olla turvallista, on tärkeätä. Sitä ei voi unohtaa, ja se on hyvä pitää mielessä, mutta samalla on hyvä painottaa sitä, että meillä on mielestäni ylisuuria kaatolupakiintiöitä, esimerkiksi nyt tällä metsästyskaudella ilveksen kohdalla, ja kun kuuntelee metsästäjätahoja, tulee mieleen ikään kuin kilpailutilanne: kilpaillaan ilveksen kanssa samoista riistaeläinkohteista.

Riistaeläimistä totesin, että niistä on 49 prosenttia uhanalaisia. Ed. Matti Kangas totesi, että suurpedoista olisi näin. No, suurpedoista on varmasti paljon suurempi prosentti, mutta tämä ajatus oli siis yleensä riistaeläinlajeista, ja se on siis tieto ympäristöministeriön punaisesta kirjasta. Tämä keskustelu oli mielestäni tänään ministerin suunnalta sikäli ihan paikallaan, että hän painotti, niin kuin aikaisemminkin, suurpetokantojen todellisen suuruuden määrittämistä niin, että se olisi kaikille selvä.

Susikanta on romahtanut Suomessa ilman metsästyslupia, ja syy on salametsästys. Edelleen Kainuussa nimismies on ilmoittanut useampaan kertaan, että tilanne on kestämätön. On vaikea saada lakia toimimaan niillä selkosilla johtuen ihmisten suhtautumisesta suurpetoihin. No, tähän pitää saada tietysti muutos. Olen samaa mieltä niiden kanssa, jotka lähtevät siitä, että suurpetojen suojelu edellyttää yhteistä tahtotilaa, ei niin, että se olisi jotenkin Etelä-Suomen politiikkaa tai EU-politiikkaa ja sieltä tulisivat käskyt ja täällä jouduttaisiin sitten alistumaan. Ei niin, vaan todella yhdessä, vähän niin kuin ed. Hoskonenkin mielestäni siihen suuntaan tapaili, että yhdessä pitäisi sopia tämä asia ja huolehtia sekä turvallisuudesta että myös näiden petokantojen tulevaisuudesta.

Lopuksi, puhemies: Valtakunnallisen riistaneuvoston, joka on riistahallintolain 4 §:n asia, yhteydessä on yksi luonnonsuojelujärjestö mainittu näissä tahoissa, jotka osallistuvat neuvoston toimintaan. Mielestäni eläinsuojelun olisi pitänyt olla siellä mukana. Tästä oli lähetekeskustelussa puhetta.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ihan muutama näkökohta vielä tähän, kun tämä ilves puhuttaa nyt, ei suinkaan sen takia, että se olisi erityisen uhanalainen, vaan sen takia, että sitä on paljonlaisesti.

Lähtökohtatilanne 1950-luvulla oli mielenkiintoinen. Ilveksiä oli Suomen rajojen sisäpuolella yksi taikka ei yhtään. Sen jälkeen ilveksiä tuli Suomeen. Niitä ei siis siirtoistutettu mistään. Niitä tuli Perämeren kiertäen Ruotsista ja Karjalan kannaksen kautta kaakosta elikkä Neuvostoliitosta. Näistä kahdesta kannasta tapahtui tuo Suomen ilveskannan pohjan muodostuminen.

Sitten 1970-luvun alussa tehtiin vallanku-mouksellinen sopimus, jossa olin yhtenä tekijänä mukana. Sovittiin sillä tavalla, että siirrytään ilveksen kohdalla kiintiölupajärjestelmään, siis sekä lupa- että kokonaiskiintiöjärjestelmään, ja seurataan tarkoin kannan kehitystä ja sen kannan mukaisesti arvioidaan, montako lupaa voidaan antaa, ja siinä otetaan myöskin saaliseläinkantojen tilanne huomioon, siis silloin lähinnä jäniskantojen tilanne. Sitten sovittiin, että jokainen ruho tulee minulle tutkittavaksi, ensiksi Helsingin yliopistossa ja sitten Oulun yliopistossa, ja me tutkimme tarkkaan jokaisen yksilön: missä kunnossa se oli, mitä se oli syönyt jnp., laskettiin rasvaindeksit jnp. Tämä indeksi kuvaa sitä, mikä on tämän yksilön yksilöllinen kunto. Tällä tavalla saatiin luotua sellainen järjestelmä, joka oli riistataloudellisesti, jos haluaa näin sanoa, oikein ja toimiva ja mahdollisti kannan runsastumisen. Sitten kävi niin, että tämä maahanmuutto ilveksen osalta kuihtui pois, olkoot sen syyt sitten mitä tahansa, mutta joka tapauksessa me saimme sen kannan pohjan, joka meillä nyt on.

No, nyt sitten kävi sillä tavalla, että metsäkauris ilmestyi uudestaan kuvaan. Oli sitä aikaisemminkin keisarien aikaan ollut jonkun verran. Keisarillahan oli yksinoikeus metsäkauriin metsästykseen aikoinansa. Sitten valkohäntäpeurakanta runsastui. Kumpikin kanta runsastui sen takia, että niitä ruokittiin, talviruokittiin, tehoruokittiin. Siis meillä oli itse asiassa neljä saaliseläintä aikaisemman kahden sijasta, ja tällä tavalla sitten syntyi semmoinen tilanne, että kun tullaan siinä runsastumisessa tiettyyn vaiheeseen, sitten tapahtuu tavallaan sellainen hypähdys, ja se hypähdys tapahtui nyt niin, että ilveksiä on jo reilusti toistatuhatta kappaletta.

Nyt nämä syy—seuraus-suhteet ovat menneet keskustelussa pikkuisen sekaisin. Jos lasketaan sillä tavalla kuin ed. Nepponen laski tämän dynamiikan, niin kyllä kai siinä sitten jäniksillä, jos vaikka ilves on ainut saalistaja, saattaa kanta pienentyä. Mutta joka tapauksessa dynamiikka voi toimia niin kuin ed. Tiusanen on täällä todistanut, että se toimii: ilvekset kuolevat nälkään, kun sapuska loppuu. Toinen mahdollisuus on, niin kuin oli jo 1970-luvulla, että sitä ekstraosuutta poistetaan niin, että sapuska riittää sille jäljellä olevalle kannalle. Mutta edelleen, nyt kun Etelä-Suomessa on niin paljon lunta kuin on, joudutaan ehdottomasti talviruokkimaan sekä metsäkauriita että valkohäntäkauriita. Nimikin on valkohäntäpeurasta muuttunut valkohäntäkauriiksi tässä.

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti toinen esimerkki siitä, millä tavalla näitä asioita on hoidettu. Minulla on vain 50 vuoden aktiivinen kokemus tästä asiasta, elikkä puoli vuosisataa, ja olen ollut koko ajan aktiivisesti mukana tässä tarinassa.

1970-luvulla oli sellainen tilanne, että oli olemassa sellainen tutkija, jonka rootelissa oli muun muassa tämä seurantajärjestelmän ylläpitäminen, elikkä juuri puhuva, ja sitten oli kilpaileva petotutkija. Kilpaileva petotutkija mitoitti sitten saalistukset nimenomaan suden kohdalla, ja sitten siinä vahingossa kävi sillä tavalla, että hävisivät ne sudetkin, kun oli laskettu, että niitä on niin paljon, ja niitä oli vain muutama kappale jäljellä ja niitä etunimellä kutsuttiin, koska oli tämmöinen tuttavallinen suhde jäljellä oleviin susiyksilöihin. Niitä oli kymmenkunta. Yhdessä laskennassa niitä oli 17, muistan sen oikein hyvin, 1970-luvun alussa.

Nyt sitten ollaan siinä tilanteessa, että tässä hyvin herkästi käy just samalla tavalla, että mitoitetaan jonkun suuren luvun mukaan se, mitä pitää nyt metsästää ehdottomasti, ja yhtäkkiä ne sitten häviävät kokonaan, ja sitten vielä jotkut ottavat omansa sieltä, niin että se koko kanta häviää. Sitä seurataan nyt sitten Brysselistä käsin intensiivisesti.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! On vielä paikallaan pari sanaa sanoa tästä riistahallintolain voimaantulosta ja siirtymäsäännöksistä.

Alun alkaenhan lain piti tulla voimaan 1.1. tänä vuonna, mutta koska se osoittautui perustuslain näkökulmasta sen verran muutostarpeita sisältäväksi, niin nyt voimaantulo on sitten tämän vuoden aikana, ja se tiesi sitä, että myöskin tuolla varsinaisella kentällä, johon tämä vaikuttaa, täytyy joustavasti suhtautua, ja siitä pitää kiitokset antaa, että myöskin siellä otettiin tämä siirtyminen ja voimaantulo sitten hyvin vastaan. Se tietää sitä, että tässä ne asiat, joita on ennen tämän lain voimaantuloa tämän vuoden aikana päätetty, elikkä erilaiset luvan myöntämiset, jäävät voimaan ja ne asiat, jotka ovat vireillä tällä hetkellä, siirtyvät sellaisinaan Suomen riistakeskuksen ratkaistaviksi. Samoin myöskin henkilöstön osalta pätevät aivan samat asiat kuten myöskin se, että valiokunta teki yhden muutoksen tähän voimaantuloon, ja se on se, että kun täällä on merkittävien maanomistajajärjestöjen jäsenen valitseminen riistanhoitoyhdistysten hallitukseen, hänet pitää valita 15.4. mennessä tänä vuonna, ei 30.4. mennessä. Tämän muutoksen valiokunta teki.

Puhemies! Tässä vaiheessa puheenjohtajan ominaisuudessa kiitokset kaikille keskustelusta. Kiitokset myös valiokunnalle erinomaisesta, laajasta keskustelusta ja myös perustuslakivaliokunnalle hyvistä vinkeistä, millä tavalla tätä asiaa eteenpäin viedään, kuin myöskin ministeriölle. Minusta tämä oli hyvä prosessi kaiken kaikkiaan ja tällä tavoin vuoropuhelulla saimme ihan hyvän lain aikaan. Tämä varmasti tuolla kentällä, missä tätä sovelletaan, pystytään nyt sitten lennossa ja vauhdissa käyttöön ottamaan.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä on käyty hyvää keskustelua petopolitiikasta ja riistanhoitoyhdistysten asemasta ja yleensä koko riistanhoidosta.

Ihan aluksi vaan totean siitä, kun ministeri sanoi, että ei päästy tämän paliskuntien edustajan osalta siihen ratkaisuun, että se olisi voinut osallistua tähän taikka olisi niin kuin riistaneuvoston jäsenenä. Nyt ei ole ministeri paikalla, mutta minusta on hyvä kysyä, kuka siinä pani hanttiin vai eikö se ollut esilläkään, koska luulisi, että se ei hirveän paljon lisää kustannuksia tuo mutta se antaisi lisäarvoa kyllä sille elimelle. Kun ministeri sanoi, että ei nyt voi sitä tehdä, niin kyllähän eduskunta voi tehdä ihan mitä haluaa. Jos se yhteen paikkaan tuonne pohjoisiin neuvostoihin antaisi mahdollisuuden, niin en usko, että vallankumousta hirveästi tapahtuisi. Toivon mukaan äänestyksessä tämmöinen tapahtuu sitten, jotta eduskunta tekee sen vallankumouksen, lisää yhden. Mutta se ei itse asiassa horjuta kyllä mitään tasapainoa niissä neuvostoissa.

Itselle tuli semmoinen mieleen tässä, jotta kysehän on siitä nyt, jotta me käymme keskustelua tässäkin paikassa siitä, miten paljon suurpetoja missäkin on ja miten paljon niitä suvaitaan, miten paljon ihmiset hyväksyvät niitä olevan sitten sillä seudulla, missä asuvat. Enstäinkin Itä-Suomessa ja Pohjois-Suomessa, niilläkin alueilla, missä itsekin asun, meillähän on ollut aina suurpetoja. Meillä on ollut karhuja. Itse asiassa kaksi kertaa se paikka, missä asun, on ollut sillä tavalla lippusiiman sisällä lähes, tosin seinänviertä pitkin kiersivät sen, semmoisen pussin jättivät, että pääsi tietä pitkin pois sieltä. Silloin metsästettiin susia lippusiimalla ja aidattiin ja sitten metsämiehet kiersivät sitä siimaa ja ampuivat, kun näkivät suden siellä. Siitä sen tyyppisestä metsästyksestä on kyllä nyt päästy pois, eikä sitä silloinkaan koettu hirveänä pelokkeena. Se oli ihan luontaista.

Nyt sitten viime kesänä karhujen osalta oli semmoinen tilanne, että siinä, missä asun, sattui yksi autokolari, semmoinen 300 metriä siitä, missä satun asumaan, siinä tiellä, Savonlinnan Kantatiellä 71. Se karhu särki ikkunan ja vähän lokasuojaa, ja ihminen, joka ajoi päälle, oli sokissa siinä, ja kolme päivää poliisi sitä jahtasi ja totesi, että karhu oli etevämpi. Se häipyi sinne suo-ojiin ja järven yli, mihin lie uinutkin sitten. Totesivat, lehdessä luki, jotta kyllä kai se nyt on kunnossa, kerta se osasi karata sieltä, eikä sen ihmeempää siinä ollut.

Niin kuin äsken sanoin vastauspuheenvuorossani, vielä marraskuussa siinä lähellä lumen linkoaja soitti, että tulepas Lahtela katsomaan, täällä on karhu mennyt tien yli, ja silloin oli toistakymmentä astetta pakkasta. Se kuvaa vaan sitä ruokatilannetta, mikä on, että siinä vaiheessa vielä oli karhu etsimässä evästä, jotta mistä saisi mahan täyteen. Sitä kuvastaa se, että asuntojen lähellä siinä kaikki sammalikot oli revitty muutaman 50, 100 metrin päästä meidänkin talostamme. Jos oli kuollut puu, niin oli kaivettu kaikki nämä kuoret ja toukat syöty pois siitä, siis hampailla vai oliko se kynsillään kynsinyt. Se kuvasti vaan sitä, jotta viime syksy oli tosi pahaa aikaa karhuille. Kun metsästys alkoi, niin siinä kaikki ne luvat tuli käytettyä vajaassa kahdessa päivässä, yli 60 lupaa. Jos joku sanoo, jotta se ei ole tihentymä, niin sitten se on kyllä erehtynyt. Petokierroksella kun käytiin tuolla, niin kuultiin hyvin myös Lieksan tilanne ja Kuhmossa ollut tilanne näiden petojen osalta.

Ed. Kalmari esitti saman ajatuksen, minkä aikanaan esitin silloin 1990-luvun puolenvälin jälkeen, kun tulin tänne eduskuntaan. Tein kirjallisen kysymyksen, että eikös pitäisi tänne Helsingin ja Turun seuduille siirtää näitä suurpetoja enemmän, koska täällä on enemmän syömistäkin. Muistan, että jossakin Turun lehdessä ilmeisesti on ollut uutinen — ed. Janina Andersson tuli tuossa — että ei niitä sinne voi siirtää.

Sanoin tuossa alussa, että meillä on totuttu suurpetoihin, me olemme tottuneet elämään niiden kanssa, ne ovat asuntojen ympärillä. Minä olen sitä mieltä, että kyllä täällä Etelä-Suomessa pitäisi nyt kouluihin äkkiä saada tämmöistä asennekasvatusta ja tietysti myös vanhemmille semmoista suvaitsevaisuutta. Heti jos meressä ui karhu, niin kuin joskus uutisoitiin, niin sinnehän helikopterilla heti lähdettiin jahtaamaan, että yksi karhu ui. Ja täällä riittää näitä selkosia, on täällä tilaa. Olisivat antaneet uida saaresta toiseen, mutta eivätkös ne ampuneet sen karhun sitten. Tuntuu ihmeelliseltä, että heti, jos tämmöinen tapahtuu, ei anneta sitten olla näiden elukoiden.

Ministeri Anttila sanoi, että ei tehdä pakkosiirtoja. Mutta jos täällä nähdään yksikin otus ja lähdetään heti metsästämään, niin miten ne tänne lisääntyvät, miten ne voivat tulla toimeen? Minusta tämmöinen asennekasvatus täällä näillä seuduilla olisi oikein paikallaan. Voisi tehdä vaikka opintoretkiä tuonne Pohjois-Karjalaan, miten siellä suhtaudutaan näihin petoihin.

Sitten sen verran tästä ilveskannasta, että minä olen sitä mieltä, jotta kun Raamatussahan sanotaan sillä tavalla — en muista tarkkaa sanamuotoa — että eikös tämä maa annettu ihmisille viljellä ja varjella ja pitää siitä hyvää huolta, niin miten kävisi ilveksen osalta. Ed. Pulliainenkin kuvasi hyvin sen. On kaksi tietä, kaksi vaihtoehtoa: Voi tehdä sen niin kuin ed. Tiusanen totesi, antaa luontaisesti tämän tapahtua, siis jotta kanta vahvistuu. Sitten kun ei ole enää riistaa, ei ole syömistä, sitten se kuolee nälkään. Vai onko se tie, jotta ihminen voi olla siinä se välikäsi, jotta se katsoo, mikä on se semmoinen sopiva kanta, säätelee sitä kantaa metsästyksellä? Silloin ihminen pitää sitä luonnon tasapainoa yllä, koska muuten sitä on jo järkytetty niin paljon, että se ei normaalisti toimi. Vai onko tämä tie, jotta tehdään tämmöinen nälkätemppu, että antaa kuolla nälkään, niin kuin myyrille näköjään käy ja pöllöille hyvin vahvasti? Minä kannatan tätä riistanhoitotietä, koska se olisi kuitenkin semmoinen tällä hetkellä hyväksyttävä tie. Mutta en tuomitse kyllä sitäkään, mitä ed. Tiusanen esitti, koska sehän on luonnonmukainen tie.

Oikeastaan siinä oli semmoinen tärkeämpi, mitä ajattelin tuossa sanoa, ja odotan sitä, jotta kannatettaisiin tätä meidän vastalauseessamme olevaa ajatusta paliskuntien osalta. Vaikka se meidän seutuamme ei koskekaan, niin ymmärrän, että ne ihmiset, jotka siellä pohjoisessa ovat, haluavat olla päätöksenteossa mukana ja tuomassa oman lisänsä siihen neuvostoon, joka sielläkin valitaan.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Esa Lahtelalle kaksi kommenttia.

Ensinnäkin se on ihan paikallaan, mitä totesitte siitä hälystä, mikä Etelä-Suomessa syntyy, kun on nähty karhu jossakin. Siellä on todella sekä punaiset kirjaimet television kuvapinnalla että liikkeellä aseistettuja voimia. Näin ei tarvitsisi olla. Toisaalta ehkei sekään ole ihan hyvä, mitä ed. Hoskonen totesi, kun karhu nähdään jossakin lähellä koulua, että se asuu koulun pihassa. Sekin on ehkä vähän liioiteltua ja hankala asenne.

Tuossa kysymyksessä, miten pitäisi ilveskantaa säädellä, meistä varmasti asiantuntevin täällä on ed. Pulliainen. Oma kommenttini oli ed. Nepposen puheenvuoroon, kun hän laski, kuinka monta kiloa menee jäniksenlihaa päivässä ilveksen kitaan, ja tämä oli sen kantamoinen. Edelleenkin Rktl on laskenut toisenlaiset luvut näille ilveksenkaadoille kuin sitten maa- ja metsätalousministeriö hyväksyy.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kaksi kommenttia vain tähän lopuksi omalta osaltani.

Ensinnäkin ed. Kalmarille, joka varmasti tarkkaavaisena työhuoneesta tai jostakin seuraa tätä keskustelua, että susilauman keskimääräinen reviirin pinta-ala on 1 000 neliökilometriä. Tämä hänen ehdotuksensa Nuuksion ja Sipoonkorven kansallispuistojen pinta-alaksi on minusta ihan hyvä. Minä uskon vakaasti, että se on Suomen keskusta -merkkisen puolueen kanta kanssa. Tämä sopii oikein hyvin tehdä ja sitä meidän tulee yhteisesti ajaa.

Toisekseen ed. Lahtelalle äskeiseen puheenvuoroon, siitä, mitä totesitte yhteenvetovertailuna. Muistakaa se, että valkohäntäkauriin ja metsäkauriin kannat ovat sellaisia kuin ne ovat sen takia, että niitä lisäruokitaan. Ne keinoruokitaan, elikkä pitää keinoruokinta lopettaa.