Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! (Hälinää)

Arvoisa rouva puhemies! Pyydän arvoisia edustajakollegoita vielä viipymään talossa, koska tässä saattaa olla asioita, jotka vaativat läsnäoloa.

Valtiovarainministeriön 14.4.2000 allekirjoittama Suomen ja Venäjän välisen verosopimuksen lisäpöytäkirja sekä 13.4.2000 kirjoittama yhteisymmärrysmuistio sisältävät asioita, joita on syytä pysähtyä tarkastelemaan.

Lisäpöytäkirja korvaa vuonna 1996 allekirjoitetun verosopimuksen siirtymäsäännösten osalta, ja siinä on muutettu rakennustoiminnan kiinteän toimipaikan muodostumisen aikarajaa teollisuusrakentamisen osalta 18 kuukaudeksi. Muun rakentamisen osalta aikaraja on edelleen 12 kuukautta.

Suomen kansantalouden kannalta rakennusvienti on merkittävää. Suomen rakennusviennin ja -tuonnin kauppatase oli vuonna 2001 noin 2,1 miljardia euroa positiivinen, vienti noin 4,5 miljardia euroa ja tuonti 2,4 miljardia euroa. Suomen urakointi ja rakennusmateriaalivienti Venäjälle on viime vuosina ollut noin 600—800 miljoonaa euroa. Venäjälle suuntautuvan rakennusviennin välittömän työllistävän vaikutuksen on arvioitu olevan noin 20 000 henkilöä. Välillisesti työllistettyjen määrän arvioidaan suurimmillaan olevan lähes kaksinkertainen.

Venäjän rakennusmarkkinoiden arvioidaan lähivuosina kehittyvän erittäin suotuisasti. Bruttokansantuotteen kasvuarviot ovat kauttaaltaan positiiviset ja joissakin ennusteissa jopa hyvinkin korkeita. Venäjän yhteiskuntarakenne on sellaisessa vaiheessa, että rakentamisen määrä tulee varmasti kasvamaan bruttokansantuotetta huomattavasti nopeammin ja korkeammalla tasolla.

Selvitysten mukaan suomalaisten yritysten lisäksi 375 kansainvälistä yritystä hoitaa Venäjän ja Itä-Euroopan maiden liiketoimintojaan suomalaisen tytäryrityksen kautta. Uusi verosopimus ja sen lisäpöytäkirja ovat tulkinnanvaraiset, kilpailijamaita selkeästi huonommat eivätkä edistä suomalaisten yritysten investointeja Venäjälle. Sopimuksen tulkinnanvaraisuus ei ole kummankaan osapuolen etu, vaan se johtaa merkittäviin ongelmiin käytännön yritystoiminnassa. Huonon ja epämääräisen sopimuksen seurauksena suomalaiset yritykset joutuvat väistämättä oikeusprosesseihin Venäjän viranomaisten ja tilaajaosapuolten kanssa.

Merkittävimpiä ongelmia ovat muun muassa seuraavat asiat: Verosopimuksessa hyväksytyt siirtymäajat tulisi aina laskea siitä hetkestä, kun sopimus on molemminpuolisesti ratifioitu ja tullut voimaan. Nyt verosopimus astuisi voimaan kuukauden kuluessa sen ratifioinnista. Yrityksillä on sitovia tarjouksia Venäjälle toteutettavista hankkeista ja meneillään on useita avoimia sopimusneuvotteluita, jotka uudessa hintatilanteessa merkitsevät välitöntä peräytymistä. Mikäli se ei enää ole mahdollista, merkitsee uuden sopimuksen voimaantulo huomattavia taloudellisia tappioita.

Laadittua yhteisymmärrysmuistiota — yhteisymmärrysmuistio sisältää täsmennykset merkittävimmistä tulkinnanvaraisuuksista — ei sopimusneuvotteluissa kirjattu lisäpöytäkirjaan, jolloin sitä ei voida pitää verosopimuksen osana ja siten osapuolia velvoittavana sopimustekstinä. Yhteisymmärrysmuistio olisi pitänyt ehdottomasti kirjata sopimuksen viralliseksi liitteeksi.

Useiden kilpailijamaiden, kuten Ranskan, Saksan, Sveitsin, Hollannin ja USA:n, verosopimuksissa on sovittu kustannusten täydestä vähennyskelpoisuudesta yritystoiminnan verotuksessa Venäjällä. Suomen sopimuksessa kyseistä kohtaa ei ole. Verosopimuksesta puuttuu syrjintäartiklassa mainittu ja useimpien valtioiden ja Venäjän verosopimukseen liitetty velvoite hyväksyä ulkomailla maksettavat korot, rojaltit ja vastaavat maksut yrityksen Venäjällä toimitettavassa verotuksessa.

Sopimuksesta puuttuu verotuksen jatkuvuuden periaate liiketuloa määriteltäessä. Jatkuvuuden periaate liiketulon määrittelyssä eli se, että verotettavan liiketulon määrittelyä ei saa vuosittain muuttaa, on sisällytetty useiden EU-maiden sopimuksiin. Suomen verosopimukseen ei ole sisällytetty Oecd-mallisopimuksen syrjintäkieltopykälän mainintaa, jolla estettäisiin perimästä suomalaisilta yrityksiltä veroja eri periaatteilla kuin kolmannen maiden yrityksiltä. Päinvastoin sopimukseen on kirjattu, että sopimus ei velvoita yhtäläiseen kohteluun. Edelleen syrjintäkieltopykälässä on muiden maiden osalta kirjattu, että syrjintäkielto koskee kaikkea verotusta tai vähintään sitä verotusta, jota verosopimus koskee.

Rakennusteollisuuden esittämää aikarajaa koskien epäselvien tapausten ennakkopäätösprosessia tai esimerkiksi lähdeveron palautusta ei ole kirjattu muistioon, mikä tietää ongelmia verosopimuksen soveltamisen suhteen. Ranskalla ja Saksalla on sopimuksessaan aiheettoman lähdeveron palautuksen osalta selkeä aikaraja.

Rakennustoiminnan kannalta selkeä muutostarve vuoden 1996 sopimusehdotukseen oli rakentamisen ja siihen liittyvien toimintojen verotuksellinen aikaraja ja sisältö. Suomalaisen rakennusteollisuuden suurimpien kilpailijamaiden, esimerkiksi Turkin, aikaraja on 18 kuukautta. Turkin sopimuksessa on myös pykälä, jonka mukaan aikarajaa ja ehtoja tarkistetaan, jos jokin maa saa sopimukseensa edullisemmat ehdot. Turkilla on siis suosituimmuusasema Venäjän kahdenvälisessä kaupassa, mikä on ollut myös Suomen ja Venäjän keskinäisen kaupan periaate aikaisemmin. Turkki on myös tuleva EU-maa, joten valtiovarainministeriön väittämä Venäjän EU-maiden yhtenäislinjasta ei pidä paikkaansa.

Suomen teollisuuden edustajat muun muassa ja asiantuntijat ovat neuvotteluprosessin aikana johdonmukaisesti tuoneet esille esitetyt edellä mainitut puutteet ja epäkohdat verrattuna kilpailijamaiden vastaaviin sopimuksiin. Nämä asiat ovat olleet kaikkien suomalaisten osapuolien tiedossa, mutta siitä huolimatta verosopimuksen lisäpöytäkirja ja yhteisymmärrysmuistio allekirjoitettiin. Valtiovarainministeriö ei ennen neuvotteluja eikä niiden aikana liene tutustunut kilpailijamaiden vastaaviin sopimuksiin. Suomesta teollisuus- ja myös työntekijäjärjestöt ovat ilmaisseet selkeän kantansa ja valmistelleet ministeriölle selkeät yhteenvedot kilpailijamaiden sopimuksista, mutta ilmeisesti asia ei ole ollut kyllin tärkeä vastuuministeriölle.

Uusi verosopimus ja sen puutteellinen lisäpöytäkirja estävät jatkossa rakennusalan yritysten Suomesta tapahtuvan toiminnan Venäjällä. Tämä on vakava toteaminen. Kilpailijamaiden edullisemmat verosopimukset antavat ylivoimaisen kilpailuedun, johon suomalaiset yritykset eivät pysty vastaamaan. Näin ei pystytä hyödyntämään Venäjän merkittävää rakennusmarkkinapotentiaalia. Lain hyväksyminen merkitsee suomalaisten rakennusalan yritysten Venäjän-toimintojen loppumista tai niiden siirtymistä kilpailijamaihin, esimerkiksi Saksaan, Itävaltaan, Ranskaan, Hollantiin tai USA:han.

Suomi ei ole vieläkään ilmeisesti saanut virallista noottia siitä, että Venäjä on sopimuksen ratifioinut. On erittäin kummallista, että sopimus pitää Suomen osalta nyt nopeasti, paniikinomaisesti käsitellä ja päättää. Joutuu ihmettelemään osaltaan tätä kiirettä, jonka edessä kansanedustajina olemme. Mikäli Suomen eduskunta ei sopimusta tästä syystä niin kiireellisesti ratifioisi, niin vuoden lykkäyksellä saataisiin ainakin kohtuullinen siirtymäaika huonoon sopimukseen.

Kaikkein parasta olisi, jos toisessa käsittelyssä tänään tämä hylättäisiin tai ainakin ratifiointi siirtyisi ensi vuodelle. Jos ratifiointi kuitenkin toteutuu, olisi tarpeen, että hallitus velvoittaisi valtiovarainministeriön aloittamaan uudet verosopimusneuvottelut välittömästi, jolloin neuvotteluissa tulee vuonna 2000 allekirjoitettu yhteisymmärrysmuistio saattaa verosopimuksen osaksi ja muilta osin sopimuksen ehdot eurooppalaisia kilpailijamaita vastaaviksi.

Jaakko  Laakso  /vas(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Jos kaikki se, mitä ed. Oinonen mielenkiintoisessa puheenvuorossaan totesi, pitää paikkansa, en voi todeta muuta kuin sen, että tämä sopimus on hyvin huonosti Suomen puolelta neuvoteltu. Mutta kun tiedän, että tätä sopimusta on neuvoteltu pitkän aikaa eikä tämä nyt ole ihan hetken mielijohteesta syntynyt sopimus, niin odotan mielenkiinnolla erityisesti ed. Kantalaisen kannanottoa siihen, edustivatko ed. Oinosen käsitykset nyt esimerkiksi yksipuolisesti jonkun suomalaisen teollisuudenalan tai tuotannonalan näkemyksiä tästä sopimuksesta vai onko tämä todellakin näin huono sopimus, että meidän pitäisi ottaa lisäaikaa itse sopimuksen hyväksymiseen.

Ulla Juurola  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Oinonen lähti siitä, että mikäli tämä sopimus ja siihen liitetty lisäpöytäkirja hylättäisiin, niin automaattisesti tämä vanha sopimus, joka on tehty Neuvostoliiton aikana, säilyisi. Näinhän ei ole, vaan nämä Neuvostoliiton aikaiset sopimukset asiantuntijalausuntojen mukaan kuitenkin tullaan hylkäämään. Tässä sopimuksessa on lähdetty siitä Oecd:n mallista, ja lisäpöytäkirjan mukaisesti ainakin valtiovarainministeriön arvio oli, että tämä on neljänneksi paras.

Reijo  Laitinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Asia on juuri niin kuin verojaoston jäsen Ulla Juurola totesi. Tämä sopimus on ollut verojaostossa kaksi vuotta käsittelyssä, ed. Oinonen, että ei tätä nyt ihan pikaisesti kyllä ole käsitelty. Kun epäilitte, onko Venäjän duuma tämän hyväksynyt, niin kyllä tämä on siellä hyväksytty. Lisäpöytäkirja on syntynyt tiettyjen neuvottelujen jälkeen. Kyllä siinä on käytetty raskasta kalustoa. Neuvotteluihin on osallistunut sekä tasavallan presidentti että myöskin pääministeri. Niin kuin ed. Juurola totesi, tämä on näistä tehdyistä verosopimuksista neljänneksi paras sopimus. Totta kai on niin, että verrattuna siihen sopimukseen, mikä tehtiin silloin Neuvostoliiton vielä ollessa, siinä yhteiskunnassa ja siinä tilanteessa, tämä ei ole eduiltaan vastaava sopimus, mutta maailma on kovin muuttunut kyllä sen jälkeen. Se on aivan (Puhemies koputtaa) oikea tulkinta, niin kuin ed. Juurola ...

... totesi, että ei automaattisesti se sopimus jatku.

Olavi  Ala-Nissilä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä ymmärrän hyvin rakennusteollisuuden huolen tässä, varsinkin jos tätä nykyistä sopimusta vertaa siihen, mikä aikanaan Neuvostoliiton aikana oli, joka oli edullinen sopimus. Tietysti voi kysyä, onko Suomi onnistunut riittävän hyvin neuvottelemaan kansallisista eduistaan Venäjän kanssa.

Nyt tietenkin tilanne on ajautunut tähän vaiheeseen, jolloin valtionjohdon tasolla tämä on käsitelty ja duuma on sen hyväksynyt. Valtiovarainministeri Niinistö henkilökohtaisesti kävi tätä valiokunnassa eteenpäin ajamassa, ja tässä nyt ollaan. Toivottavasti nämä valiokunnan mietinnön saatteet ja ajatukset jatkosta nyt sitten otetaan erityisen tarkkaan huomioon valtioneuvoston piirissä.

Marja-Liisa  Tykkyläinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Otin tähän kantaa jo aikaisemmassa käsittelyssä ja haluan todeta sen, että koska tässä ovat tasavallan presidentti ja pääministeri käyneet neuvotteluja tämän sopimuksen aikaansaamiseksi, niin tämä on vietävä läpi näin, vaikka tämä on neljänneksi paras. Mitä tulee sitten Rakennusteollisuuden liiton esille ottamiin ongelmiin, niin ne pitää pyrkiä selvittämään muitten sopimuksien kautta.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä osoitan ymmärtämystä ed. Oinosen puheenvuorolle. Siinä tulivat esille ne moitteet, se kritiikki, se epäilys, minkä tällä kertaa valtiovarainministeriötä lukuun ottamatta, voi sanoa, suurin piirtein kaikki muut lausuivat ääneen tämän asian eduskuntakäsittelyn yhteydessä. Olen ollut noin 20 vuotta valtiovarainvaliokunnan jäsen kohtamiten, ja kyllä harvoin on tullut asiantuntijoilta niin jyrkkää kritiikkiä, kuin tässä tapauksessa tuli. Mutta kun toisaalta toiset asiantuntijat, ne jotka edustavat Suomen valtiota ja jotka ovat olleet sen kovan totuuden edessä, että pöydän toisella puolella on ollut venäläinen neuvottelijaosapuoli, kun sitten nämä Suomen viranomaiset ovat kertoneet ja todistaneet, että sieltä kerta kaikkiaan muuta nyt ei ollut mahdollista saada tässä tilanteessa aikaiseksi, niin tavallaan tämän toisen totuuden, tämän toisen pakon edessä, tähän on tyytyminen, vaikka en nyt ole aivan varma siitä, onko tämä neljänneksi paras sopimus lopultakaan. Tämä on joku tulkinta tämä (Puhemies koputtaa); joku toinen on sitä mieltä, että ei ole lainkaan neljänneksi paras sopimus.

Maria Kaisa Aula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä nämä ongelmat, joita edustaja Oinonen mainitsi, ovat hyvin olleet valiokunnassa ja verojaostossa tiedossa. Tietenkin olisi ollut mukavaa, että asianomainen ministerikin olisi ollut täällä tekemiään sopimuksiaan puolustamassa. Tämähän on eduskunnan näkökulmasta ota tai jätä -kysymys. Me emme voi lähteä neuvottelemaan, emmekä voi tietää sitä, että jos neuvottelut avataan, päädytäänkö edes parempaan lopputulokseen. Sehän on kahdenvälinen asia, ei Suomi voi sanella neuvottelujen lopputulosta.

Huomautan vielä sen tästä diplomaattisesta prosessista, että tämä alkuperäinen verosopimushan hyväksyttiin jo 96 ja sen Venäjän duuma on jo hyväksynyt. Sen jälkeen haluttiin Suomen puolelta neuvotella tämä lisäpöytäkirja, jossa teollisuusrakentamiselle saatiin tämä 18 vuoden verovapausaika eli meidän näkökulmastamme parannus. Nyt on oltu siinä vaiheessa, että me olemme odottaneet, että Venäjän duuma hyväksyy tämän meidän tilannettamme parantavan lisäpöytäkirjan. Elikkä sitä on kaksi vuotta täällä pidetty pöydällä, ja jos me nyt sitten päätyisimme sopimuksen hylkäämiseen, sen jälkeen kun duuma on hyväksynyt meidän näkökulmastamme parantavan elementin, niin tämä olisi minun mielestäni näin tämmöisestä (Puhemies koputtaa) alkeisdiplomatian näkökulmasta aika erikoista.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Näin alkeisdiplomatiasta lähtien liikkeelle tulisi vähän sellainen ajatusmaailma, onko nyt Suomessa kaksi vuotta tätä asiaa odotettu ja neuvoteltu ja sitten saatettu hyväksytyksi se tuolla toisella puolella ja nyt tuodaan eduskuntaan ikään kuin pakon edessä hyväksyttäväksi tämä asia.

Rouva puhemies! Ed. Oinonen on tässä harvinaisen oikeilla jäljillä ja liikkeellä olemassa, että suomalaisen teollisuuden kilpailukyvystä pitää kantaa huolta, ja siitä kantaa erityistä huolta Suomi ja Suomen eduskunta. Tämän osalta pitää osoittaa myöskin käytännössä se, että suomalaisilla pitää olla vähintään vastaavan tyyppinen kilpailuetu kuin muilla mailla, ja varsinkin verrattuna esimerkiksi Turkkiin. Tähän nähden pidän aika erikoisena asiana, että tämä on kuitenkin syntynyt niin keskentekoisena, että tätä kilpailukykykysymystä ei ole kyetty tässä asiassa neuvottelemaan. En epäile, etteikö Suomesta olisi ollut hyvät neuvottelijat paikalla, ja tuskin se siitä paljon olisi parantunut, vaikka me ed. Oinosen kanssa olisimme siinä samassa joukossa myöskin mukana olleet, mutta uskon, että emme olisi voineet ainakaan tämmöistä näkökohtaa hyväksyä, että suomalaista teollisuutta poljetaan näin varpaille, kun se muutenkaan ei ole liian kilpailukykyinen. Kun toisaalta tänään jätetyssä välikysymyksessäkin puhutaan harmaasta taloudesta, niin ei se nyt liity suoraan tähän asiaan, mutta tähän venäläiseen kilpailukykyyn, ja että me siellä pärjäisimme, pitäisi nimenomaan pärjätä näin rehellisin keinoin. Veroetujen pitäisi olla sellaiset, että ei jouduttaisi kilpailemaan epäterveesti, niin kuin nyt usein väitetään tapahtuvan, vaikkakaan itselläni siitä ei ole mitään näyttöä olemassa.

Kari Kantalainen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Aula äskeisessä puheenvuorossaan mielestäni aivan erinomaisella tavalla kuvasi tämän prosessin, miten tämä on hoidettu alkaen vuodesta 96 ja miten sitten on Suomen osalta, suomalaisten toimesta, haluttu laatia lisäpöytäkirja ja yhteisymmärryspöytäkirja, jotka on sitten hoidettu ja viety eteenpäin ja joilla on koetettu sitten vauhdittaa tämän asian saamista kuntoon tietäen sen, että Venäjä on selkeästi hakemassa tämmöistä Oecd:n malliverosopimusta, kehittämässä omaa järjestelmäänsä aidosti markkinatalousjärjestelmän suuntaan. Tuntuisi aika oudolta, että kun meidän aloitteestamme on tehty täsmennykset ja lisäykset kyseiseen asiakirjaan, me nyt sitten polkaisisimme itsemme ulos tästä asiasta, ja kun tiedetään kuitenkin se, että mikään ei takaa, että meillä olisi mahdollisuus pysyä siinä vanhassa sopimuksessa. On aivan luonnollista, että silloin kun Venäjä haluaa omaa järjestelmäänsä kehittää, niin totta kai se lähtee myöskin sitten siitä, että asiat hoidetaan asianmukaisesti.

Me olemme kiinnittäneet erityisesti huomiota tähän seurantaan, jotta asioista voitaisiin mahdollisimman nopeasti päästä uudelleen keskustelemaan, uudelleen muotoilemaan, ja se on otettu meidän mietinnössämme esille. Aivan erityisesti, arvoisa puhemies, haluan nostaa esille lain vahvistamiseen liittyvän näkökulman viitaten ed. Oinosen ottamaan aikataulukysymykseen. Tässä todetaan muun muassa näin sanatarkasti: "Valiokunta esittää lisäksi, että verosopimuksen ja pöytäkirjan määräysten voimaansaattamista koskeva laki saatetaan tasavallan presidentille vahvistettavaksi vasta sen jälkeen, kun vuoden 2000 pöytäkirja on lopullisesti ratifioitu Venäjällä." Eli tässäkin suhteessa halutaan katsoa, että tämä yhteisymmärryspöytäkirja saadaan kuntoon ja vasta sitten asia menee. Mikäli tämä menee sitten ensi kuun puolelle, niin silloin tämä asia automaattisesti siirtyy vasta seuraavan vuoden puolelle. Kyllä me haluamme nähdä, missä vaiheessa siellä tämä lopullinen ratifiointi tapahtuu.

Maria Kaisa  Aula  /kesk:

Arvoisa puhemies! Vielä haluaisin sitä ongelmaa tässä valottaa, että tämä vanha verosopimus, joka on tehty Neuvostoliiton aikana, on ollut tosiaan erittäin suotuisa, varmasti kaikista sopimuksista paras, mitä on Neuvostoliiton ja jonkun muun maan välillä ollut. Siinä on 36 kuukauden niin sanottu verovapaa aika; vasta 36 kuukauden jälkeen muodostuu kiinteä toimipaikka, jota sitten Venäjällä verotettaisiin.

Nyt tässä Oecd:n mallisopimuksen mukaisesti on pääsääntö 12 kuukautta ja teollisuusrakentamisen osalta erikseen jälkeenpäin neuvoteltu 18 kuukautta. Näillä, mitä on mainittu, Turkilla, Jugoslavialla ja Saksalla, on laajempi sovellutus 18 kuukauteen, eli siinä on lähinnä se ero.

Mutta tuntuu siltä, että ei pitäisi olla siellä teollisuudessakaan ihan yliampuvia odotuksia sen suhteen, että me voisimme pitää niin edullista asemaa, mikä meillä Neuvostoliiton ajalta tänne on tullut. Juuri sen takia tätä verosopimusprosessia on näin paljon pitkitetty. Kyllähän on tietysti teollisuudessakin ollut tiedossa, että tämä laki on täällä eduskunnassa jo toista vuotta. Varmaan heidänkin olisi sitä pitänyt ajatella, että kyllä aika epätodennäköistä on sen varaan laskea, että eduskunta tällaisen valtiosopimuksen hylkää. Monet epäluulot teollisuudessa ovat kyllä kohdistuneet siihen, pystyykö Venäjän verohallinto soveltamaan tätä sopimusta Oecd:n määräysten mukaisesti, eli pelätään, että siellä voisi tulla jonkinlaista mielivaltaa tai omaperäisiä sovellutuksia. Meidän täytyy vain toivoa ja tukea sitä, että Venäjän hallinto tähän markkinatalouden suuntaan kehittyy. Kyllähän sopimuksissa on siitä lähdettävä, että niitä sovelletaan niin kuin on yhdessä ajateltu.

Jaakko  Laakso  /vas:

Rouva puhemies! Edustajat Kantalainen ja Aula ovat kuvanneet neuvotteluprosessin mielestäni tyhjentävästi.

Mielenkiintoista on se, että ed. Oinonen, kuten ymmärsin, toimii tässä rakennusteollisuuden etujen ajajana ja tavallaan puhemiehenäkin ja samalla kaipaa Neuvostoliiton aikoja. Tilannehan on se, että kun me vertaamme nyt tehtävää sopimusta voimassa olevaan sopimukseen, niin totta kai tämä on heikennys. Mutta Neuvostoliiton kanssa tehty sopimus tehtiin tilanteessa, jossa Suomella oli erityiskohtelu. Tämänkaltaista erityiskohtelua Suomella ei enää suhteessa Venäjään ole.

Itse asiassa Venäjä ja Suomikin pitävät lähtökohtana sitä, että nyt mallisopimuksina ei vain tässä kysymyksessä vaan muissakin sopimuksissa ovat Oecd:n mallisopimukset. Eli tämä on Suomen vaatimus ja tämä on ollut myöskin se, mitä Venäjä on pitänyt lähtökohtana. Totta on tietenkin se, että ajat entiset eivät enää palaa. Suomella ei ole erityisasemaa, Suomella ei tästä syystä, suomalaisella rakennusteollisuudella, ole samanlaisia näkymiä yksipuolisten kilpailuetujen myötä kuin vielä takavuosina suomalaisella rakennusaine- ja rakennusteollisuudella oli. Tällainen on tilanne tänään.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Edustajat täällä kysyivät, mitä aikoja kaipaan. Minä kaipaan sellaisia aikoja, että Suomella on kaikkien naapurien kanssa hyvin toimivat elinkeinoelämän yhteydet, olivatpa nämä naapurit missä suunnassa tahansa.

Pysyvä tosiasia on se, että meillä muun muassa Venäjän kanssa on erittäin pitkä maaraja. Suomi on Euroopan unionin pohjoisen ulottuvuuden kannalta mitä keskeisin maa. Minä uskon, että meillä tulee jatkossa olla Venäjän kanssa kaikilla sektoreilla, niin kulttuurin, elinkeinoelämän, matkailun kuin kaikkien muidenkin toimintojen kannalta, mahdollisimman paljon yhteistoimintaa. Minä uskon, että ystävyydessä yhteistoimintaa syntyy ja jatkuu, ja minä toivon, että Suomi voisi olla jatkossakin Venäjän kannalta sellainen maa, joka rinnastettaisiin maihin, joihin se haluaa tehdä parhaimmat mahdolliset sopimukset, koska meillä on pitkä yhteinen maaraja, jota ei esimerkiksi Yhdysvalloilla eikä Saksalla ole. No tietysti Yhdysvalloilla on Alaskassa Beringinsalmen yli, jos näin halutaan ajatella, Venäjään jonkinlainen yhteys.

Minä näkisin, että meillä tulisi olla nimenomaan käytännön toimintojen kannalta hyvin toimivat yhteydet kaikissa suhteissa Venäjään. Se on meidän naapurimme, jonka kanssa me haluamme ja tarvitsemme jatkuvasti yhteistyötä. Minä katson nimenomaan tulevaisuuteen. En halua katsoa menneisyyteen, vaan tulevaisuuteen ja pidän perin onnettomana, jos suomalainen rakennusteollisuuden vienti tyrehtyisi Venäjälle. Itse olen Keski-Suomesta ja väitän, että kyllä sillä on ollut myönteisiä vaikutuksia myös Keski-Suomeen työllisyyden, alihankinnan kannalta ja sitä kautta on koko maan etu, jos me olemme voineet harjoittaa runsasta vientiteollisuutta myös rakennusteollisuuden viennin kannalta.

Valitettavasti itse en ole työskennellyt niissä valiokunnissa, joissa olisi ollut tilaisuus kuulla asiantuntijoita, mutta minä olen kuullut sen, että niin teollisuuden, tässä tapauksessa rakennusteollisuuden, kuin TT:n ja myös SAK:n kannalta asiantuntijat ovat valiokunnissa antaneet yksimielisen selkeät kannat siitä, että nyt käsiteltävänä oleva sopimus ei ole hyvä, vaan että siinä olisi päästävä parempaan ratkaisuun. On perin onnetonta, jos jo nyt neuvotteluissa olevat sopimukset rakennusteollisuuden viennin osalta Venäjälle ovat estyneet. Suomalaiset eivät uskalla käydä neuvotteluja, kun eivät tiedä, mikä on tulevaisuus, saatikka jos ne sitten loppuvat.

Tiedän sen, että suomalaisilla on toki kanavia toimia ulkomaalaisten tytäryhtiöiden, esimerkiksi USA:sta olevien tytäryhtiöiden kautta ja ehkä muualtakin perustettavien tytäryhtiöiden kautta Venäjälle, mutta kyllä minä pidän tätä keinotekoisena ratkaisuna, enkä usko, että se olisi miltään osin hyvä, ei ainakaan suomalaisen työllisyyden kannalta hyvä.

Siksi minä toivon, että vaikka nyt asia on jo eduskunnan toisessa käsittelyssä, me voisimme tätä asiaa harkita uudelleen, paneutua tähän asiaan, koska tuhovaikutukset, jos todella niin tapahtuu, kuten teollisuudenharjoittajat ja yrittäjät ovat antaneet ymmärtää, että heidän teollinen yritystoimintansa rakennusteollisuuden osalta Venäjälle loppuu tai ainakin vakavasti vähenee, ovat vakava ongelma. Se, että Suomella vanhastaan on ollut tällä elinkeinosektorilla vahvat yhteydet Venäjälle, se on vahva vahvuus, ainutkertainen vahvuus ehkä koko Euroopassa, jota tulee vain vahvistaa. Pietari on miljoonakaupunki, suurkaupunki, muutaman tunnin junamatkan tai autokuljetusmatkan päässä Suomesta. On aivan käsittämätöntä, jos me esimerkiksi tämän mahdollisuuden menettäisimme.

Eduskunnan työ- ja tasa-arvoasiainvaliokuntana olimme viime helmikuussa käymässä Venäjällä. Kävimme sekä Pietarissa että Moskovassa ja meille esiteltiin myös meille suomalaisille tärkeää Suomenlahden pohjukan Pietarin vedenpuhdistuslaitosta. Esimerkiksi nyt saattaisi olla vaarana se, että tämän ympäristön kannalta tärkeän rakennushankkeen jatkotoimenpiteet saattaisivat, jos ei vaarantua niin ainakin viivästyä. (Ed. Tiusanen: Venäjä ei ole tehnyt päätöksiä!) — No, me toivomme, että nämä päätökset, arvoisa edustaja Tiusanen, myönteisesti etenisivät, ja ainakin Pietarin kaupungin asianomaiset vaikuttajat ja päättäjät hyvin selkeästi toivat tätä esille. Me toivomme, että pääsisimme puhtaaseen ympäristöön ja saisimme tässä tapauksessa Suomenlahden ja Itämeren veden mahdollisimman puhtaaksi. Minä katson, että se on kaikkien Itämeren rantavaltioiden ja nimenomaan Suomenlahden rantavaltioitten, Venäjän, Viron ja Suomen, kannalta ensiarvoisen tärkeä asia.

Siksi, vaikka tämä asia on nyt jo näin pitkällä, eduskunnan toisessa käsittelyssä, arvoisa rouva puhemies, toivon, että me kävisimme tästä avoimen, välittömän keskustelun ja toisimme esille niitä näkökohtia, joilla voisimme turvata suomalaisen rakennusteollisuuden viennin Venäjälle, suomalaisen työllisyyden, kansainvälisen kehittymisen naapurimaiden välillä yhteistyössä, rakentavuudessa ja Euroopan unionin pohjoisen ulottuvuuden kehittymisen.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Oinosen puheenvuoroon haluaisin todeta, että Venäjä ei todellakaan ole vielä tehnyt tuota päätöstä. Tietysti me kaikki toivomme sitä. Suomi on, myöskin tasavallan presidentti, ollut asiaa viemässä eteenpäin. Venäjän ja Pietarin läheisyys on selvä asia. Kahdessa tunnissa tulevaisuudessa varmaan päästään Pääkaupunkiseudulta Pietariin junalla, mutta se on tulevaisuutta. Mutta itse tähän asiaan toteaisin, että ed. Oinonen ei ole tehnyt hylkäävää esitystä toisessa käsittelyssä; se voidaan tehdä. Mielestäni se on hyvä, ettei ole tehty, sikäli, että tässä pitää saada tietysti myöskin aikaan sopimustila. Sellaiseen vanhaan malliin, mitä ovat olleet aikaisemmin sopimukset Suomen ja Neuvostoliiton kanssa, Venäjän kanssa ei koskaan päästä nimenomaan siinä, että ne olisivat Suomelle taloudellisesti niin edullisia. Näin ollen varmasti hallituksen esitys ja valiokunnan kannat tässä ovat ratkaisevia.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tähän aiheeseen, mistä jo huutojakin kuului, että asiaa voi pitkittää, mutta se ei muutu mihinkään. Näin voisi ajatella, että jos ei asia mihinkään muutu, niin kuitenkin se tulisi sillä lailla perusteellisesti puitua, että tässä nämä näkökohdat ja näköalat, mitä ed. Oinonen puheenvuorossaan toi julki, nimenomaan Pietarin läheisyys Suomen tuntumassa, Pietarin vaikutus Suomenlahden vesistöön ja sitä kautta oleva laaja rakentamisen tarve, rakentamisen mahdollisuus, tulisivat ja olisi tullut ottaa paremmin ja vahvemmin esille ja olisi tullut hoitaa niin, että emme olisi olleet Suomessa suomalaisina altavastaajana tässä tilanteessa.

Jos ajatellaan sitä näköalaa, niin kuin aikaisemmassa puheenvuorossanikin totesin, että suomalaiset ovat joutuneet jälkikäteen ikään kuin vastaamaan tässä asiassa, hyväksymään tämän sopimuksen, minkä Venäjän duuma on jo hyväksynyt, niin emme tietenkään voi lähteä siitä liikkeelle, että suomalainen päätöksentekojärjestelmä lähtisi rakentamaan ja vaatimaan sitä, että Venäjän pitäisi peruuttaa tämä asia ja siltä osin ottaa asia uudelleen käsittelyyn. Mutta toisaalta tätä asiaa voi miettiä, miksi suomalaiset alistuvat siihen, että ovat saaneet niin huonon sopimuksen aikaiseksi, että on vain ota- taikka jätä-tilanne ja pitää hyväksyä vain huono sopimus.

Siihen väittämään ja siihen epäilyyn, että epäiltäisiin, että kun emme ole valmiita hyväksymään tätä, niin aikaisempi sopimus jäisi automaattisesti voimaan ja sitä ryhdyttäisiin toteuttamaan ja noudattamaan: Tämä ei näin ole eikä se näin voi syntyä, vaan kyllä tietysti siinä yhteydessä, elleivät suomalaiset tätä hyväksy, on ryhdyttävä neuvottelemaan uutta ja parempaa.

Tältä osin katson viitaten siihen keskusteluun, mitä tässä asianomaisten valiokuntien jäsenten osalta on todistettu, että näin on ollut pakko hyväksyä ja näin pakko nähdä, että eduskunta on kuitenkin sen ratkaisun edessä: hyväksyä tai hyljätä. Sen pohjalta tämä odotettavissa oleva esitys hylkäämisestä on varmaan sellainen, että tänään tämän asian osalta mielestäni sekin riski kannattaa ottaa, että eduskunta ryhtyisi päättämään hylkäämisestä, koska kysymys on suomalaisen teollisuuden kilpailukyvystä, suomalaisen teollisuuden menestymisen mahdollisuuksista nimenomaan Venäjän markkinoilla.

Suomen tulee Venäjän markkinoihin nähden olla kuitenkin ensimmäisen rivin ensimmäinen maa, sellainen, jolla on kilpailukykyä toimia, koska etäisyys on sellainen, että Suomi kykenee tässä asiassa myöskin toimimaan niin, että tästä syntyy sellainen kilpailumahdollisuus, että suomalainen teollisuus pystyy nimenomaan tämän itäviennin osalta nostamaan nykyisistäkin asemistansa päätänsä pidemmälle, pidemmälle niin, että saadaan sellainen verosopimus aikaan, että emme ole niin kuin jälkijättöisesti toisten takana.

Rouva puhemies! Olisin toivonut, että tässä olisi syntynyt sellainen sopimus alun perinkin, että se olisi voitu ilman mitään kakistelua hyväksyä ja nähdä onnistuneeksi. Mutta kun nyt näin ei tunnu olevan, kyllä tässä on sanomisen paikka olemassa, ja nyt nimenomaan tässä toisessa käsittelyssä se sanomisen paikka on mitä parhaimmillaan.

Rouva puhemies! Näillä ajatuksilla näin lyhyesti tähän kommentoin.