Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Eduskunnassa on käsittelyssä hallituksen esitys HE 300/2014 vp, jonka voimaantulon seurauksena Emu-alueen niin sanottuun talousunionisopimukseen liittyvää ennustetoimintaa alettaisiin toteuttaa jäsenmaissa riippumattomien tahojen toimesta. Tämä kyseinen esitys liittyy tähän EU:n talousunionisopimukseen, jota myös talouskurisopimukseksi kutsutaan, ja sen sopimuksen asiakirjanumero on HE 155/2012 vp.

Lakimuutosta voidaan pitää oleellisen tärkeänä seikkana noudatettaessa talouskuria samalla tavalla koko euroalueella. Talouskurin noudattaminen perustuu kansallisten budjettien realistisuuteen suhteessa taloudellisiin olosuhteisiin ja näkymiin. Suomen hallitusten yksi keskeinen epäonnistumisen syy on ollut luottaminen virheellisiin talousennusteisiin vuodesta toiseen. Tällaisia epäonnistuneita ennusteita ovat esittäneet useat eri ennustelaitokset, joten uuden lain voimaan tultuakin jää edelleen epävarmaksi, onko luotettavaa ja realistista analyysia Suomen talouden näkymistä vieläkään tarjolla. Voidaan esittää kysymys: onko taloustieteellisten ennustetahojen omissa intresseissä laatia ylioptimistisia ennusteita?

Arvoisa puhemies! Jo voimassa olevaan talousunionisopimukseen liittyvät sääntelyt painottavat erityisesti julkisen talouden keskipitkän aikavälin rakenteellisen alijäämän rajoittamista enintään 1 prosentin tasolle. Suomen osalta on Valtiontalouden tarkastusviraston raportinkin pohjalta mahdollista todeta, että taloutemme alijäämäisyys ei johdu suhdanteista vaan kyse on hyvin pitkälle juuri rakenteellisesta alijäämästä. Syyksi tilanteeseen voidaan esittää kilpailukyvyn heikkeneminen, huoltosuhteen heikkeneminen, rahapolitiikan ylikansallisuus ja sääntelyn lisääntyminen.

Epävarmaksi ja vaillinaiseksi osoittautuneen taloudellisen ennustetoiminnan lisäksi Suomella olisikin tarve myös puolueettomalle yhteiskuntatieteelliselle ennustetoiminnalle, jossa huomioitaisiin laajemmin yhteiskunnallinen kehitys niin Suomessa kuin ulkomailla ja siihen liittyvät potentiaaliset kehityskulut eri politiikkojen osalta. Tätä puoltaa nimenomaan se, että taloustieteilijät eivät ole pystyneet näkemään tätä tilanteen kehittymistä, ainakaan ajoissa.

Arvoisa puhemies! EU:n vakaus- ja kasvusopimusta Suomi rikkoo varmuudella jo tänä vuonna, kun julkisen sektorin velan bruttokansantuoteosuus ylittää 60 prosenttia. Sopimusta ei ole kuitenkaan vuoden 2005 jälkeen sovellettu, mikäli raja-arvon ylittävä jäsenmaan talous samaan aikaan supistuu, joten sopimus on jäänyt kuolleeksi kirjaimeksi. Talousunionisopimuksen osalta olennaista on se, minkä sopimuksen noudattamista valvova Valtiontalouden tarkastusvirasto ja toisaalta Euroopan komissio tulkitsevat suhdanteelliseksi alijäämäksi ja minkä rakenteelliseksi alijäämäksi.

Sopimukseen sisältyy myös maininta, että poikkeuksellisissa taloudellisissa olosuhteissa alijäämärajoja voidaan rikkoa. Näin ollen on edelleen suuri riski, että sopimuksen noudattamisen lopullinen tulkintakin saattaa olla poikkeuksellista ja altis esimerkiksi yleiseurooppalaiselle puoluepoliittiselle tarkoituksenmukaisuudelle. "Poikkeukselliset taloudelliset olosuhteet" ei ole taloustieteellinen vaan poliittinen käsite. Ratkaisevaa on se, tulkitaanko Suomen talouden supistuminen poikkeukselliseksi olosuhteeksi. Nyt, kun Euroopan keskuspankki EKP on laittamassa setelipainot käyntiin ja näin tukemassa leväperäistä politiikkaa, tuntuu, että Euroopan ytimessä olosuhteiden katsotaan olevan sitten ilmeisen poikkeukselliset.

Arvoisa puhemies! Itselleni on jäänyt epäselväksi, onko hallitus tietoinen siitä, että Suomi on jo 2015 eli tänä vuonna rikkomassa EU:n vakaus- ja kasvusopimuksen velkasääntöä sekä niin sanottua talousunionisopimuksen enimmäisalijäämäsääntöä, mikä on hallituksen käsitys Suomen julkisen talouden alijäämän luonteesta suhteessa suhdanteellisiin ja rakenteellisiin syihin, ja onko hallitukselle syntynyt kuvaa sitä, voidaanko tällä hetkellä Suomen julkisen talouden katsoa toimivan talousunionisopimuksen tarkoittamissa poikkeuksellisissa taloudellisissa olosuhteissa, jolloin sopimuksen sääntöjen rikkomisesta ei olisi Suomelle oikeudellisia seuraamuksia. Näihin kysymyksiin tarvittaisiin nyt viimeistään tässä vaiheessa vaalikautta ja tässä yhteydessä yksiselitteiset ja selkeät vastaukset.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys on luonteeltaan tekninen, jos sitä vertaa siihen, mitä tulee EU-vaateista, mutta liittyy kyllä äärimmäisen isoihin asioihin: talous- ja rahaliiton vakauteen, yhteensovittamiseen, ohjaukseen ja hallintaan, elikkä kaikkiin niihin välineisiin, millä tapaa meitä EU:sta isännöidään taloudellisesti. Se, että talousennusteita tekevä henkilö on muodollisesti itsenäisessä, riippumattomassa asemassa, on varmaan paikallaan, mutta kysymys kuuluu: mikä tai kuka virkahenkilö ylipäätään voi olla täysin itsenäinen, kun niitä ohjauksen keinoja hallinnossa on monia, joko virallisia tai epävirallisia?

Mutta yhtä kaikki, pikkuhiljaa alkaa selvitä se, mihin kaikkeen meidät on sidottu. Valtion talousarvioesitys käytetään vuosittain ennakkotarkastuksessa Brysselissä. Talouskurisopimus koskee myöskin Suomea, vaikka sen hyväksymisen aikana sanottiin, että me emme siihen kastiin kuulu. Mutta mitä enemmän meillä on EU:n taloussitoumuksia ja vastuita ja mitä enemmän sitoudumme uusliberalistiseen talousoppiin, jota EU:sta meille pakkosyötetään, sitä vähemmän meillä on kansallista liikkumatilaa sellaiselle talouspolitiikalle, joka ottaisi paremmin huomioon meidän erityispiirteemme.

Talousennusteet, niin kuin sanottiin, ovat heittäneet koko Kataisen ja Stubbin hallituksen elinajan, ja joka vuosi on useamman kerran jäljestä jouduttu toteamaan, että täytyy tehdä uusia korjaavia leikkauksia ja veroratkaisuja. Edes paljon puhutusta kestävyysvajeesta ei ole esitetty uskottavaa laskentaperustetta. Eri arvioijien mukaan heitto voi olla jopa 4—6 miljardia euroa. Tilanteessa, jossa toistuu systemaattinen virhe, voi kyllä ennusteitten tekijöitä kovistella, koska silloin kyse ei ole enää vahingosta. En usko, että tällä muutoksella saadaan ennusteisiin yhtään sen parempaa osumatarkkuutta.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä todellakin on kysymys EU:n talous- ja rahaliiton vakauteen liittyvistä säännöksistä ja niitten soveltamisesta. EU:n säännöt edellyttävät sitä, että kun ennusteita tehdään nimenomaan EU:ta varten, mutta tässä tapauksessa myöskin Suomen oman talouden hoitoa varten, niin näitten ennusteitten pitää olla riippumattomia. Tähän asti tämän ennusteen on vahvistanut valtiovarainministeriön ennustetoiminnasta vastaavan osaston päällikkö, ja näin on tarkoitus tehdä myöskin jatkossa. Ainoa muutos, mikä tässä tapahtuu: tuon päällikön itsenäisyyttä vahvistetaan sillä tavalla, että hän ratkaisee asian itsenäisesti ja hänen esimiehensä ei voi alistaa tätä asiaa päätettäväkseen, mitä ei ole kyllä aikoihin tapahtunut.

Kaiken kaikkiaan, mitä tulee valtiovarainministeriön ennustetoimintaan, täytyy sanoa, että se on suhteellisen luotettavaa. On totta, kuten edustaja Mustajärvi sanoi, että viime vuosina yleensä on tapahtunut näin, että syksyllä, talvella on ennustettu, että kasvu on parempaa loppuvuonna, seuraavana vuonna, mutta sitten näissä ennusteissa on jouduttu pettymään. Toisaalta täytyy sanoa, että näin on tapahtunut myöskin muissa maissa. Kun katsotaan eri ennusteita Suomessa, niin täytyy sanoa, että valtiovarainministeriön ennuste on yleensä hyvin lähellä tuota keskiarvoa. Jotkut rahoituslaitokset ovat olleet jonkin verran pessimistisempiä jonkun kerran, mutta myös rahoituslaitosten hajonta on huomattavan suuri, kun sen sijaan esimerkiksi Suomen Pankin ja valtiovarainministeriön ennusteet ovat aika lähellä sitä keskiarvoa. Kyllä lähtökohta Suomessa on ollut, ja uskon, että tulevaisuudessakin on, että näihin valtiovarainministeriön ennusteisiin voidaan luottaa ja niitten perusteella voidaan tehdä päätökset.

Mauri  Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kysymys tässä on teknisestä muutoksesta, kannatettavasta muutoksesta ja pienestä, mitättömästä muutoksesta ajatellen kaikkea sitä, mitä yhteiseen talous- ja rahapolitiikkaan Euroopan unionissa tulee.

Tämä antaa kuitenkin tilaisuuden ihan pienen hetken tarkastella sitä, mitä Euroopassa tällä hetkellä tapahtuu. EKP on juuri äsken päättänyt, että se käynnistää tällaisen ison osto-ohjelman, 60 miljardia euroa, ilmeisesti 10 vuoden aikana peräperää. EKP on siis käynyt taistoon deflaatiota vastaan hintavakauden puolesta, siis deflaatiota vastaan, ja tarttunut toimiin, joilla kasvua yritetään Euroopassa panna liikkeelle.

Arvoisa puhemies! Viestini lyhyesti on se, että minusta näin EKP:n näissä oloissa ensinnäkin pitääkin kerta kaikkiaan tehdä. Kun aikanaan on perustamissopimuksessa sanottu, että EKP:n pitää vaalia hintavakautta, kyllä siinä varmasti ajateltiin inflaatiota todellisuudessa. Nyt kuitenkin tämä surkea euroalue on ajautunut sellaiseen tilanteeseen, jossa deflaatio on totta ja deflaation syventyminen vaara, ja tämän tosiasian ja tämän vaaran torjumiseksi nyt kerta kaikkiaan sitten tarvitaan tällaisia inflatorisia toimia, joihin ilman muuta jälkimarkkinoilta näitten velkapapereitten ostaminen kuuluu. Pankkien taseista ostetaan sellaisia riskaabeleita lainoja Euroopan keskuspankin taseeseen, ja Euroopan keskuspankin varmaa rahaa tulee näitten pankkien taseisiin tilalle. Pankkien edellytyksiin luotottaa tämän jälkeen yrityksiä, patistaa niitä investoimaan ja ehkä vähän myöskin antaa kuluttajille rohkeutta kuluttaa entistä enemmän, siihen kaikkeenhan tällä minun ymmärtääkseni tähdätään.

Arvoisa puhemies! Minulla ei ole ollut tilaisuutta ihan tarkkaan, kun tuon kyselytunnin aikaan taisi tuo päätös tulla julkisuuteen, saada selvyyttä siitä, mikä on tämä profiili, jolla tavalla tämä osto toteutetaan. Onko se symmetrinen ihan, vai onko siinä jonkinlaisia epäsymmetrian aineksia? Miksi tätä pohdiskelen? Sen takia, että mielestäni Suomen nyt kannattaa ja Suomen hallituksen tulee nopeasti ottaa kiinni siitä, mitä tämä kenties Suomen kannalta tarkoittaa. Saksan kannaltahan tällainen inflaation vauhdittaminen, joka johtaa siihen, että euron kurssi laskee ennen pitkää, todennäköisesti hetikin ja nopeastikin, ei ole välttämättä mikään hyvä asia, pikemminkin päinvastoin. Mutta samaan aikaan tässä eurossa, yhteisessä eurossa, on maita, joilleka on välttämätön tämä ratkaisu, mitä EKP nyt tekee, siis ratkaisu, joka muun ohessa merkitsee osalle Euroopan unionin maista yhteisen valuutan euron devalvoitumista, joka on osalle maita tavattoman tärkeää.

Suomen talouspolitiikassa — palaan vielä viime sanoissani siihen — on nyt tämä rekisteröitävä ja katsottava, mihinkä tämä Suomen kannalta tarjoaa mahdollisuuksia. Suomi on viennistä erittäin merkittävästi riippuvainen maa, ja uskon, että tämä auttaa vähän tätä Suomen surkeaa näkymää. Mutta millä muilla toimenpiteillä, joita vähän äsken tuossa tuli kyselytunnillakin peräänkuulutettua, hallitus voisi nyt vielä odottelematta sitä ensi kesää, jolloin vasta uusi hallitus on liikkeellä, tyrkkiä taloutta kasvuun? Niitä toimenpiteitä varmasti on, kun niihin vain halutaan tarttua.

Erityisesti työministeri Ihalaisella — en tuossa kyselytunnilla häntä enemmän sillä viitsinyt rasittaa — tässä on näytön paikka. Siinä maakunnassa, mihinkä hän tulee ehdokkaaksi, työttömyys on viimeisen tilaston mukaan 17,9 prosenttia, melkein 18 prosenttia. Kuntia, joissa työttömyysaste on parikymmentä prosenttia, on kasapäin. Ei meidän passaa jäädä odottelemaan kuukausia ja kuukausia. Hallitus voi nyt tarttua niihin lisätoimiin, joilla se voi tätä EKP:n tänään tekemää päätöstä ikään kuin vauhdittaa ja saada sillä pyöriä pyörimään.

Kaikkea tätä jäämme odottamaan, ja toivotaan, että hallitus antaa oman reaktionsa siihen, miten se EKP:n tämänpäiväisiin päätöksiin suhtautuu.

Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa puhemies! Talous- ja rahaliiton vakauden ohella on muutamia asioita, joita meidän pitää tässä kokonaisuudessa arvioida.

Valtiovarainvaliokunnan puolella ensinnäkin tietysti eri vaiheissa olemme kiinnittäneet huomiota tämän rahaliiton hallinnan ja monienkin periaatteiden jatkuvaan mitätöintiin, muuttamiseen tilanteen mukaan. Tässä vauhdissa on myöskin meidän perustuslain mukainen eduskunnan kansallinen budjettivalta ollut liikaakin äärirajoilla. Tältä osin korostan kyllä myöskin eduskunnan budjettivallan näkökohtien huomioon ottamista. Me emme voi ulkoistaa jollekin komission italialaiselle virkamiehelle kansallista budjettivaltaa. Näitä näkökohtia.

Toinen oli se, että valtiovarainvaliokunnan aloitteellisuus vaikutti talousneuvoston professoriryhmän muodostumiseen juuri sen takia, että voimme kansallisesti arvioida paremmin muun muassa näiden velka- ja alijäämäkriteerien suhteen kansallista tilannetta ja vaikuttaa toivon mukaan uskottavammin myös EU-komission suuntaan. On syytä kyllä kyseenalaistaa ja läpivalaista myöskin näitä kriteerejä, niiden toimivuutta nykyisessä Euroopassa ja ennen kaikkea myös kansallisen selviytymisemme, talouden, työllisyyden ja kasvun näkökulmasta, eikä olettaa, että ne millimetritikulla laskettuna ovat välttämättä oikeassa kokonaisuudessa mukana.

Toinen näkökulma, joka nyt pitäisi avata paremmin, on tämä EKP:n, Euroopan keskuspankin, rooli. Sehän ei pelkästään rahoita jäsenmaiden budjetteja ostaessaan nyt niiden valtionlainoja. Sillä on myöskin tietty vaikutus kansallisen parlamentaarisen päätöksenteon osalta, koska siinä syntyy vääjäämättä — kuten saksalainen sanoo, Schattenverschuldung — varjovelkaantumista jäsenmaille. Tästä meillä ei puhuta. Valtiovarainministeriön virkamiehet menevät Suomen Pankin selän taakse, ja Suomen Pankilta ei ole tästä varsinaista analyysia kuulunut. Varjovelkaantuminen on osa myös sitä Suomen kokonaisuutta.

Vesa-Matti  Saarakkala /ps:

Arvoisa puhemies! On totta, että Euroopan keskuspankilla on tämä virallinen noin 2 prosentin inflaatiotavoite, mutta siitä huolimatta kyllä asia on niin, että näitten EKP:n toimenpiteitten seurauksena yhteisvastuu euroalueella kasvaa ja riskit kasvavat. Sitä kautta ohitetaan demokraattinen päätöksentekojärjestelmä.

Kun Saksa kerran pystyy talouttaan hoitamaan menestyksellä, niin siinä on esimerkki Euroopalle, että kaikki on mahdollista, jos politiikka on vaikuttavaa ja tehokasta. Ei siinä setelipainoilla pitemmän päälle voi tällaista ongelmaa hoitaa.

Väitän myös, että tämä EKP:n toimi voi osittain liittyä myös tähän Kreikan odotettavissa olevaan tilanteeseen, jossa osa jäsenmaista tulee esittämään Kreikan pyynnöstä näitten velkojen anteeksi antamista. Totta kai silloin, jos näitä ruvetaan antamaan anteeksi, pitää näille anteeksi antaville maille olla heti tarjolla myös omaa uutta rahaa EKP:n kautta. Mutta kyllä minä sanon, että tämä on erittäin riskialtis tie, ja mielestäni olisi parempi, että hallitusti euroalue purettaisiin ja palattaisiin kansallisiin valuuttoihin, kuin että mennään nyt syvälle yhteisvastuuseen.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Talousasiat ovat äärimmäisen tärkeitä asioita, ja siksi toivoisi kyllä, että semmoinen perusfakta, perusaineisto pitäisi, myöskin ennusteitten suhteen, tai ainakin, että ne olisi haarukoitu enemmän. Toivoisin kyllä, että kun olen yrittänyt nyt viime ja tällä kaudella perehtyä tavallista enemmän talousasioihin, niin saisin siihen tukea esimerkiksi merkittävien valiokuntien kokeneilta puheenjohtajilta, edustajilta Sasi ja Pekkarinen.

Ensinnäkin nämä yleiset talousennusteet ovat kiistatta heittäneet hyvin paljon, samoin yksittäiset verotuloennusteet, jotka ovat tärkeitä sen takia, että pystytään hahmottamaan tätä talouden liikkumatilaa. Otan esimerkiksi arvonlisäveron kokonaiskertymän. Useampana vuonna se on arvioitu yläkanttiin, ja siitä olen aivan tarkoituksella äänestyttänyt useampana syksynä, laittanut siihen talousarvioaloitteeseen myöskin oman arvioni, ja saattaa mennä itsekehun puolelle, mutta kuitenkin se on sattunut paljon paremmin vuoden mittakaavassa, vuoden aikajänteellä, kuin valtiovarainministeriön valtion talousarviossa oleva ennuste. Sen lisäksi näistä useammasta syystä johtuen arvio valtion talousarvion kokonaisalijäämästä on heittänyt useampana vuonna miljardeja euroja.

Valtiontalouden tarkastusviraston tuoreessa raportissa todetaan se, että poliittinen ohjaus ei ole jättänyt tilaa kokonaisuuden huomioivalle asiantuntijavalmistelulle ja että poliittinen päätöksenteko suosii täsmätoimia kokonaisuuden linjaamisen sijaan. Kyllä minusta eduskunnalla pitää nykyistä paremmin olla hallussa Suomen valtiontalouden tilanne, kokonaisvastuut ja kehitysnäkymät.

Markku  Eestilä /kok:

Arvoisa puhemies! Nyt kun Euroopan unionin keskuspankki ostaa näitä velkakirjoja eli työntää 60 miljardia kuussa rahaa markkinoille, niin tietenkin talous siitä varmaan piristyy. Mutta oma käsitykseni on se, että vaikka euro heikkenee, niin se ei euromaissa aiheuta tätä suhteellista kilpailukykyongelmaa ja se ei paranna sitä millään tavalla. Jos joku maa tällä hetkellä on kilpailukykyinen ja sen kustannustaso on oikealla tasolla maailmanmarkkinoihin nähden, niin euron heikkeneminen ja nämä muutokset eivät millään tavalla muuta näitä suhteellisia asemia.

Eli onko tässä nyt olemassa vaara — täällä on kokeneita kansanedustajia ja ministereitä paikalla — että kun markkinoille työnnetään rahaa, niin se käytännössä estää ne pakolliset rakenteelliset muutokset sekä työelämässä että yhteiskunnassa yleensä, ja muutaman vuoden kuluttua huomataan, niin kuin täällä edustaja Saarakkala sanoi, että yhteisvastuu on lisääntynyt ja EKP:n tase on lisääntynyt ja taas ollaan samoissa ongelmissa? Koko ajan karkaa käsistä tämä meidän maalimme, että me niin kuin jotenkin tekisimme Euroopassa niitä muutoksia, niin että olisimme entistä ketterämpi — mitä Amerikan Yhdysvallat tällä hetkellä on. Tähän voisi vaikka edustaja Pekkarinen vastata.

Jyrki Yrttiaho /vr:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Pekkarinen asetti kyllä hyvin tarpeellisen kysymyksen, kun hän totesi, miten EKP:n toteuttamat velkapaperien ostot pankeilta toteutetaan. Siitä paljon riippuu. Suuri huoli on se, miten nämäkin elvytystoimet heijastuvat sitten suoraan investointeihin. Aivan varmaa on, että tarvitaan valtioiden voimakasta roolia, jotta tästä kriisistä lähdetään toiseen suuntaan.

Välitöntä helpotusta kriisiin olisi tuonut jo vuosia sitten EU:n keskuspankin suora rahoitus kriisimaille ja valtioille. Tätähän esittivät erilaiset vasemmisto-keynesiläiset ja sosialidemokraatit ynnä muut kriittiset taloustieteilijät, ja tätähän ei Saksan hallituksen johtama rintama hyväksynyt, vaan se vaati tiukkaa talouskuria ja budjettipolitiikan kiristämistä. Talouskurisopimus oli ja on tietenkin tuon politiikan tulosta, ja siihen tietenkin joudumme varmasti palaamaan. Suomi on sitoutunut talouskurisopimukseen, ja varmaankin vaalien jälkeenkin työnsä aloittava hallitus tempoilee tuossa liekanarussa.

Toinen kysymys on, että kriisiohjelmissa ei ole varattu käytännössä senttiäkään kriisin aiheuttamien sosiaalisten ongelmien lieventämisen tai työllisyyden tukemiseen. Tämä on se iso kysymys, johon tulevissa vaaleissa ja vaalien jälkeen on pakko paneutua, muuten massatyöttömyyden tuoma kurjuus aiheuttaa todella pitkällisiä sosiaalisia ongelmia myös meillä Suomessa.

Mauri  Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! En kyllä yritä ollenkaan olla asiantuntija näihin kysymyksiin vastaamassa, kun sitä en todellakaan ole. Ehkä siitä kokemuksesta, mikä on tullut, pari kommenttia vain, miten ihan maallikkona näen.

Ensinnäkin, kyllä euroalueella nyt on ajauduttu sellaiseen tilanteeseen, että oli ihan pakko jotain tehdä. Siis kun ollaan deflatorisessa kehityksessä ja kasvusta ei ole näköpiirissä merkkejä, niin kerta kaikkiaan oli pakko jotain tehdä. Tämä olisi ollut aivan katastrofaalinen tie, ellei tässä Eurooppa ryhtyisi joihinkin toimenpiteisiin.

Mutta sitten muun muassa Eestilän esille nostama kysymys. Minä en osaa vielä arvioida, mitä tämä tarkoittaa, ja esimerkiksi talousvaliokunta huomenna saa pääjohtaja Liikaselta selvityksen ja hänen esikunnaltaan arviot, mitä tämä merkitsee keskuspankkiirien kannalta. Siis Eestilän kysymys on oikeassa siinä, että voi olla, että osalle euromaita tämä merkitsee sitä, että niiden kilpailukyky lähtee paranemaan aika reippaastikin, ja voi olla, että ne tämmöiset perustavaa laatua olevat ratkaisut, joilla ne pääsisivät edes vähitellen Saksan kylkeen ja niin poispäin — voi olla, että nämä toimet jäävät tekemättä. Koko euroalueen probleemahan on se, että meillä on yksi ylijäämämaa, ja se on Saksa, jonka talous on valtavasti ylijäämäinen, ja suurin piirtein muut maat ovat alijäämätalouksia. Ellemme me tätä kykene euroalueella korjaamaan, niin ei kyllä pitkän päälle tästä eurosta oikeastaan mitään tulekaan.

Markku Eestilä /kok:

Arvoisa puhemies! On mielenkiintoista käydä tätä talouskeskustelua. Edustaja Pekkarinen on aivan oikeassa, että Saksa tekee valtavaa vaihtotaseylijäämää, muistaakseni jossain vaiheessa jopa 190 miljardia vuodessa. Ja Saksa on maailman suurin pääomaviejä, se rahoittaa omaa vientiteollisuutta. Tässä on juuri se oleellinen ydinkysymys.

Nyt kun EKP työntää markkinoille — velkakirjojen ostohan tarkoittaa käytännössä sitä, että se antaa valtioille rahaa ja se antaa pankeille rahaa, ja kun valtiot saavat rahaa, niin se voi johtaa väärään olettamaan, että tämä auttaa niin paljon, että rakenteellisia muutoksia ei tarvitse tehdä. Ilmiselvä vaara on olemassa, ja toinen vaara, mikä tässä on olemassa, kun pankit saavat rahaa, niin kuitenkin tiettyjen yritysten näkymä on sumuinen esimerkiksi Suomessa, koska me olemme ajautuneet väärälle kustannustasolle, ja taas marginaalit ovat korkeat. Silloin me joudumme arvioimaan sitä, kuinka paljon valtio tulee apuun, kuinka paljon Tekes tulee apuun, kuinka paljon Finnvera tulee apuun ja millä riskitasolla ne tulevat apuun.

Keskeinen väittämä ja viesti on se, että joka tapauksessa Suomessa pitää ryhtyä toimiin, jotta meidän kilpailukyky paranee, ja ongelma on se, että me olemme ajautuneet väärälle kustannustasolle, ehkä parikymmentä prosenttia. Se ei koske pelkästään palkkoja, se koskee kaikkia hintoja, ja nyt me olemme nähneet jo ensimmäisiä askeleita ruokapuolella, että me lähdemme laskemaan hintoja, eli se deflatorinen kehitys tulee vähän väistämättä tilanteeseen mukaan, koska kansalla ei kohta ole enää rahaa ostaa. Tällä tavalla meidän pitäisi arvioida, tarkoittaako tämä sitä, että meidän ei tarvitse lähteä tekemään rakenteellisia muutoksia. Minä luulen, että tämä saattaisi jopa olla pitkittynyt ansa, jos tätä signaalia ei nyt oikein käsitetä.

Meidän kilpailukyky Ruotsiin ja Saksaan nähden ei parane tällä, että me työnnämme rahaa markkinoille. Ne rakenteelliset muutokset pitää pystyä tekemään.