5) Hallituksen esitys oikeusapulaiksi ja eräiksi siihen
liittyviksi laeiksi
Kari Myllyniemi /kesk:
Arvoisa puhemies! Jos ja kun hallituksen esitys tulee lähes
sellaisenaan hyväksytyksi sekä lakivaliokunnassa,
se on siellä jo hyväksytty, että eduskunnassa,
se tulee lisäämään merkittävästi
valtion kustannuksia. Kun jokaiselle henkilölle ei vieläkään
voida järjestää oikeusapua valtion toimesta,
ei ainakaan vähänkin parempituloisille, olisi
perusteltua, että oikeusapua rajattaisiin eräiltä ryhmiltä.
Tarkoitamme tässä yhteydessä useampikertaisia
rikoksenuusijoita. Ei ole oikein, että henkilö,
joka useita kertoja, jopa kymmeniä kertoja, on saanut valtion
puolesta avustajan, ei ota lainkaan opikseen, vaan jatkaa rikollista
toimintaansa.
Valiokunnan mietintöön sisältyvän
1. lakiehdotuksen 1 luvun 6 ja 7 § rajaavat jossain määrin tarpeetonta
oikeusapua, mutta eivät riittävästi eivätkä ainakaan
riittävän selkeäkielisesti. Vaikka 6 §:n
2 momentissa 2 kohta rajoittaa oikeusapua yksinkertaisissa rikosasioissa,
joissa ei ole odotettavissa sakkoa ankarampaa rangaistusta tai joissa
syytetyn oikeusturva ei edellytä avustajan käyttämistä,
oikeus ja kohtuus ei toteudu. Oikeusapua kyseisen lain säännöksen
mukaan voidaan jättää antamatta sellaisessa
tapauksessa, jossa saattaa olla tulossa ankarakin vapausrangaistus,
mutta "syytetyn oikeusturva ei edellytä avustajan käyttämistä".
Vaikka siis 6 §:n 2 momentin 2 kohta periaatteessa
mahdollistaa myös useampikertaisen uusijan jättämisen
oikeusavun piiristä, olisi selkeämpää säätää siitä selkokielinen
oma säännöksensä. Se sopisi
paremmin 7 §:n yhteyteen, jossa muutenkin kielletään
oikeuden väärinkäyttäminen.
On ymmärrettävää, että suomalaiset,
jotka suhtautuvat hyvin myötäsukaisesti rikoksentekijöihin,
torjuvat sellaisen lainsäädännön,
jolla rajoitetaan oikeusapua joltakin kansanosalta rikollisen käyttäytymisensä vuoksi.
Tällä on kuitenkin perustelunsa. Useampikertaiset
rikoksentekijät ovat jo hyvin tottuneita esiintymään
oikeudessa ja pystyvät paremmin puolustamaan itseään kuin
aloitteleva oikeusavustaja. Myös oikeuden jäsenellä on
velvollisuus huolehtia syytetyn oikeusturvasta. Kun rajaus koskee
vielä asioita, joissa odotettavissa oleva rangaistus on
enintään kolme kuukautta vankeutta, on kyseessä varsin vähäinen
rikos.
Rangaistuksella pitää olla myös erityisestävä vaikutus.
Moninkertainen uusija on jo saanut riittävän monta
mahdollisuutta parantaa tapansa. Miksi yhteiskunnan olisi siedettävä tällaista käyttäytymistä
loputtomiin,
varsinkin kun tästä syystä saattaa joku
ensikertalainen jäädä rahanpuutteen vuoksi
vaille oikeudellista apua?
Arvoisa puhemies! Tästä syystä tulen
tämän lain yksityiskohtaisessa käsittelyssä esittämään, että 1.
lain 7 §:ää muutetaan siten kuin vastalauseessa
1 ilmenee.
Toiseksi, uuden oikeusapujärjestelmän käsittelyssä on
kiinnitetty huomiota siihen, että oikeustieteellisen loppututkinnon
suorittaneet lakimiehet ovat kelpoisuudelta eri asemassa riippuen
siitä, ovatko he Asianajajaliiton jäseniä ja
oikeutettuja käyttämään asianajajan
nimikettä. Oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 2 §:n
1 momentin yleissäännös asettaa heidät
samaan asemaan, mutta kelpoisuudet ovat erilaisia oikeusapulain
8 §:ssä ja oikeudenkäynnistä rikosasioista
annetun lain 2 luvun 2 §:ssä. Rikosasioiden puolustajaksi tai
avustajaksi oikeustieteen kandidaatti käy vain poikkeustapauksissa.
Kyseinen jaottelu on perusteeton, koska niin Asianajajaliitossa
kuin sen ulkopuolella on sekä hyviä että vähemmän
kelpoisia alan edustajia. Kaiken lisäksi on huomattava,
että puolustajaksi ja avustajaksi käy rikosasiassa
julkinen oikeusavustaja, vaikka hän ei olisikaan Asianajajaliiton jäsen.
Tästä syrjivästä ja vapaata
kilpailua estävästä lainsäädännöstä tulisi
luopua.
Tämän vuoksi tulen esittämään
myöskin yksityiskohtaisessa käsittelyssä,
että 1. lakiehdotuksen 8 §:ää muutetaan
siten kuin ilmenee vastalauseesta 2 ja että 4. lakiehdotuksen
2 luvun 2 §:ää muutetaan samalla tavalla
kuin ilmenee vastalauseesta 2.
Ensimmäinen varapuhemies:
Vastauspuheenvuoron pituus maksimissaan 1 minuutti.
Jouni Lehtimäki /kok(vastauspuheenvuoro):
Rouva puhemies! Puutun ed. Myllyniemen vaatimukseen siitä,
että useampikertaisille rikoksenuusijoille ei pitäisi
myöntää oikeusapua. Ymmärrän
kyllä tavoitteen, mikä ed. Myllyniemellä on, mutta
saattaa olla, että tällaisen määrittelyn
mukana menisi yksilön oikeusturva. Saattaa nimittäin
olla, että rikoksenuusijakin on parantanut tapansa. Jos
määrittely olisi näin tiukkaa, tämä aiheuttaisi
sen, että tämmöinen parannuksen tehnyt
rikoksenuusija ei myöskään saisi oikeusapua.
Näen sillä tavalla, että 7 §:n
2 ja 3 kohta poistavat myöskin tämän
ongelman, mihin ed. Myllyniemi puuttui. Olenkin erittäin
tyytyväinen siitä, että hallitus on ottanut
tähän lakiin 7 §:n 2 ja 3 kohdan.
Kari Myllyniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Lehtimäki on sinänsä osaltaan
ihan oikeassa. Kysymys on nimenomaan sellaisesta rikoksentekijästä,
jolla on, sanotaan, kymmenen kertaa ollut jo mahdollisuus parantaa
tapansa. 6 §:ssä on kuitenkin sanottu sillä tavalla,
että vaikka rangaistuksesta voisi tulla ankarampikin kuin
kolme kuukautta, mitä olen esittämässä,
siitä huolimatta häneltä voidaan tämä apu
evätä, jos katsotaan, että oikeusavun antaminen
on tarpeetonta. Tämä vain selkeyttäisi
menettelyä, kun olisi selvästi rajattu, että ainakin
nämä rikoksenuusijat, jotka ovat tekemisissä sellaisen
rikoksen kanssa, josta voi ylärajana olla kolme kuukautta,
jätettäisiin oikeusavun ulkopuolelle.
Juha Karpio /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Ensinnäkin ed. Myllyniemen
käyttämään puheenvuoroon: Kun
itse yritin lukea lakivaliokunnan mietinnön, ymmärtääkseni
kyllähän myöskin lain piiriin kuuluvat
muut kuin asianajajat eli he voivat tämän mukaan
avustaa ja myöskin niin, että valtio vastaa kustannuksista.
Mietinnöstä yleensä on todettava,
että lakivaliokunta on tehnyt hyvin perusteellista ja hyvää työtä laatiessaan
hallituksen esityksestä mietinnön oikeusapulaiksi,
missä on tarkoituksena korvata maksuton oikeudenkäynti
ja valtion varoin annettava oikeusapu uudella oikeusapujärjestelmällä.
Ainakin minulle oli uutta tieto, että tällä hetkellä oikeusavun
piirissä olisi vain runsaat 40 prosenttia kansalaisista.
Nyt kun tämä muutos toteutetaan, periaatteessa
kolme neljäsosaa Suomen kansalaisista voisi päästä oikeusavun
piiriin. Yleensähän täällä on
todettu, että oikeusapua, missä valtio vastaa
kustannuksista, saavat vain varattomat henkilöt ja vastaavasti
oikeutta voivat omalla kustannuksellaan ajaa riittävän
varakkaat ihmiset, mutta tavallisten, keskituloisten ihmisten asema
on ollut useasti väliinputoajan asema. Olen ymmärtänyt
niin, että tämä laki toteutuessaan poistaa
myöskin tätä epäkohtaa.
Kun esitys on ollut valmisteltavana lakivaliokunnassa, ovat
erityisesti asianajajat kantaneet huolta siitä, mitä laki
toteutuessaan aikaansaa ja mitä se vaikuttaa heidän
toimeentuloonsa, mutta mielestäni tämä huoli
on kylläkin ollut aiheetonta. Voivathan kansalaiset tämän
lain mukaan edelleen joko valita avustajansa valtion oikeusaputoimistoista
tai pyytää avukseen asianajajan tai jonkun muun
pätevän lakimiehen, joka on määrättävä hoitamaan
tätä asiaa, mikäli avustajan taustat
vain muuten ovat kunnossa.
Kiistämätön tosiasia myös
on, että maksuttoman oikeudenkäynnin piirissä on
ollut havaittavissa viime aikoina myöskin kielteisiä piirteitä eli
valtion maksettaviksi tulleet kulut ovat vuosittain olleet hyvinkin
reippaassa nousussa. Kun menettely hovioikeuskäsittelyssä myös
nykyisin on pääosin suullista, on pakosta joskus
saanut sen vaikutelman, että asioita turhankin herkästi viedään
eteenpäin ylimpiin oikeusasteisiin, vaikka lopputulos on
aivan selvä: alioikeuden päätöstä ei
tulla muuttamaan.
Samoin jotkin viime aikoina esillä olleet laajat oikeudenkäynnit
esimerkiksi urheilun piirissä — esimerkkinä vaikka
pesäpallon sopupelioikeudenkäynnit — ovat
aikaansaaneet sen, että avustajille on maksettu reippaasti
yli 10 000 markan palkkiot. Nämä tapaukset
ovat herättäneet oikeutetusti närkästystä kansalaisten
piirissä. Toivottavasti laki aikaansaa myöskin
tähän muutoksia. On oikein, että myöskin
oikeusapua rajataan, niin kuin lain 7 §:ssä tulee
tapahtumaan, eli oikeuden väärinkäyttämistä pyritään
nyt estämään samoin kuin oikeusavulle
määrätään sadan tunnin
katto. Se on mielestäni myöskin aivan hyvä asia.
Arvoisa puhemies! Lähtökohtana on oltava se, että jokaisella
kansalaisella on oltava oikeus ajaa asioitaan ja että oikeusapu
on lain edellyttämissä tapauksissa kansalaisoikeus,
niin kuin valiokuntakin toteaa. Oikeusapua on siis annettava kansalaisille
ja sen antamisesta on vastattava henkilöiden, jotka osaavat
asiansa. Valtion oikeusaputoimistot ovat käsittääkseni
varsin korkeatasoisia, samoin kuin kansalaisilla on ehdottomasti
oikeus valita halutessaan myös asianajaja tai muu yksityinen
lakimies ajamaan ja valvomaan oikeuksiaan. On myös oikein,
että muilta asianajo näissä tapauksissa
pääsääntöisesti kielletään.
Kun nyt valtion varoista annettava oikeusapu niin sanotuissa
ulkoprosessuaalisissa asioissa rajataan vain valtion oikeusaputoimistojen
annettavaksi, jos kansalainen haluaa sen pääsääntöisesti maksuttomana,
tietenkin se herättää kysymyksiä,
mutta luulen, että asianajajien pelko ja protestointi lienevät
kuitenkin aiheettomia. Asianajajilla mielestäni on aivan
riittävästi töitä laajojen riita-
ja rikosjuttujen hoitamisessa, kun taas normaalit testamentit ja
laadittavat kauppakirjat voidaan hyvin hoitaa hallituksen esittämällä tavalla.
Kun oikeusaputoimistot muutama vuosi sitten siirrettiin valtiolle,
niiden määrä aleni yli puolella eli 70:een.
Kansalaiset ovat oikeutetusti kantaneet huolta siitä, miten
oikeuspalvelut eri puolilla maata on järjestetty ja kuinka
syrjäseuduilla asuvat kansalaiset voivat hoitaa asioitaan
tai henkilöt, jotka syystä tai toisesta eivät
voi mennä oikeusaputoimiston sivuvastaanotolle vaikka liikkumisensa
takia. Tämän vuoksi on lähtökohtana oltava
myös se, ettei oikeusaputoimiston lakimies saa olla liikaa
virkamies, vaan hänen on tarvittaessa mentävä vaikka
Kivijärven syrjäkylille tekemään
testamentti kansalaisille, kun liikenneyhteydet yleisillä kulkuneuvoilla
voivat tänä päivänä olla
aivan olemattomat.
Arvoisa puhemies! Mielenkiintoista oli lukea keskustan kansanedustajien
tekemä vastalause, missä lähtökohtana
oli se, että useampikertainen rikoksenuusija, joka kymmeniä kertoja
on valtion puolesta saanut avustajan eikä kuitenkaan ole
ottanut opikseen saaduista rangaistuksista, voisi olla syy siihen,
että oikeusapu evätään. Oletan,
etteivät vastalauseen tekijät itsekään
vakavissaan ole tätä tehneet, sillä toisaaltahan
ihmisoikeussopimukset jo vaativat, että syytetyn on voitava
parhaalla mahdollisella tavalla puolustaa itseään
ja oikeuksiaan. Toisaalta kylläkin asiassa on perääkin
ja varmasti jokainen pohtii mielessään tätä ongelmaa,
kuinka asianmukaista on jatkuvasti myöntää avustaja
kansalaiselle, joka ei mistään ota opikseen, mutta
parempi kuitenkin näin on tehdä eli avustaja on
annettava, ettei aiheettomasti ainakaan kansalaisoikeuksia tultaisi loukkaamaan.
Kari Myllyniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Karpio puhui tietenkin asiaa, paitsi viimeisessä vaiheessa.
Ei täällä tehdä esityksiä niin,
ettei oltaisi tosissaan. Oikeusapulain 6 § on paljon ankarampi
kuin mitä me olemme esittämässä.
Se voi rajata oikeusavun antamisen sellaisellekin henkilölle,
jolle on tulossa todennäköisesti vaikka kymmenen
kuukautta vankeutta. Se ei liity ihmisoikeussopimukseen. Siellä on
jo paljon ankarampi teksti, mutta niin epäselvä,
että se antaa turhan paljon harkintavaltaa tuomioistuimelle.
Sen vuoksi tähän esitetään lisäystä.
Juha Karpio /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! 7 §:ssä todetaan nimenomaan, että jos
todetaan, että tämä on ilmeistä väärinkäyttämistä,
niin apu voidaan evätä. Kyllä minä edelleen
olen sitä mieltä, että tuo vastalause
ei kovinkaan vakavassa mielessä ole tehty.
Erkki Kanerva /sd:
Arvoisa puhemies! Nyt käsillä olevalla esityksellä oikeusapulaiksi
ja näillä liitännäislaeilla
on tarkoitus saattaa, aivan niin kuin ed. Karpio täällä sanoi,
kaksi kolmasosaa väestöstä julkisin varoin
kustannettavan oikeusavun piiriin, (Ed. Karpio: Kolme neljäsosaa!)
ei sataprosenttisen oikeusavun piiriin tulojen ylärajoilla,
mutta kuitenkin oikeusavun piiriin. Nyt julkista oikeusapua saa
44 prosenttia.
Tämä julkisen oikeusavun laajentaminen on tullut
erityisen tarpeelliseksi sen vuoksi, että viime vuosikymmenen
puolivälissä toteutetut prosessinuudistukset,
sekä rikosprosessi- että siviiliprosessiuudistukset,
jotka sinänsä lisäsivät oleellisesti
oikeusturvaa, ovat tehneet prosesseista oleellisesti entistä kalliimpia.
Niiden kustannukset ovat ratkaisevasti nousseet.
Toisin kuin esimerkiksi Ruotsissa, meillä on päädytty
valtion oikeusaputoimistoihin, joista nyt on jo hyviä kokemuksia.
Koko maan kattava verkko, kaikkiaan kai ed. Karpion mainitsemat noin
70 toimistoa sivuvastaanottoineen, turvaa nyt käytössä olevien
voimavarojen rajoissa sen, että oikeusapua on saatavissa
ainakin periaatteessa koko maassa. Kysymys siis ei ole uudesta periaatteellisesta
ratkaisusta vaan kokeillun, koetellun mallin uudelleenresursoinnista.
Kun oikeusaputoimistolla on mahdollisuus tarvittaessa ulkoprosessuaalisia
toimeksiantoja lukuunottamatta ostaa tarvittava apu yksityisiltä lakimiehiltä tai
asianajajilta,
verkkoa voidaan pitää aika kattavana. Sen kattavuutta
lisää ed. Karpion esittämä näkemys
siitä, että oikeusavustajan ei tule käyttäytyä virkamiesmäisesti
ja pidättäytyä virkahuoneeseensa vaan
tarvittaessa lähteä asiakkaan luo. Kun oikeusavun
hakija voi valita oikeusaputoimiston, siis jopa toiselta puolelta
maata, ja hyväksyttävästä syystä edellyttää yksityisen
avustajan osoittamista, oikeusjärjestelmäämme
kuuluva, sinänsä kunnioitettava periaate ja mahdollisuus
valita avustajansa toteutuu vähintäänkin kohtuullisesti.
Ulkoprosessuaaliset asiat, siis asiat, joissa oikeutta haetaan muualla
kuin tuomioistuimessa, rajataan oikeusaputoimistoon prosessiekonomisista
syistä. Kun näihinkin asioihin jää mahdollisuus
valita eri toimistojen välillä, tässäkin
tapauksessa valinnanmahdollisuuteen on tässä taloudellisessa
tilanteessa tyytyminen.
Kun mietitään, mitä nämä ulkoprosessuaaliset asiat
ovat, ymmärrämme, että täydellisen
valinnanvapauden järjestämisellä ei ole
sitä merkitystä kuin tuomioistuinprosessissa.
Ne asiat ovat yleensä tämmöistä yleistä neuvontaa,
asiakirjojen, kuten testamenttien, perukirjojen, perinnönjakojen,
ositusten, eläkevalitusten, sosiaalietuuksiin liittyvien
elatusapusopimusten ja vastaavien asiakirjojen, laatimista, joissa
on vaikeaa kuvitella sellaista eturistiriitaa, joka edellyttäisi
asiamiehen tai avustajan täyttä valinnanvapautta. Tätä valinnanvapauden
merkitystä kaventaa sekin, että oikeusaputoimistojen
ammattitaidosta ei ole perustellusti esitetty epäilyksiä.
Yli puolet oikeusavustajista ovat lakisääteisen
valvonnan piirissä olevia asianajajia. Valiokunta halusi
kuitenkin lausumassaan korostaa tämän valinnanvapauden
periaatteellista merkitystä mahdollisia tulevia, paremmissa
taloudellisissa olosuhteissa tehtäviä uudistuksia
silmälläpitäen.
Tämä sadan tunnin katto jossakin määrin
puhutti valiokuntaa, mutta hankitun selvityksen mukaan sadan tunnin
ylittäminen on varsin harvinaista Helsingin ulkopuolella,
ja kun tämä sata tuntia voidaan erillisellä,
perustellulla päätöksellä ylittää,
sadan tunnin katto sinne jäi niistä syistä,
jotka hallituksen esityksessä on mainittu.
Tähän esitykseen sisältyy esitys
oikeudenkäymiskaaren muuttamiseksi niin, että nämä niin
sanotut maallikkoasiamiehet, lähinnä kai lähisukulaiset,
putoavat nyt eräin poikkeuksin koko prosessista pois. Se
on perusteltua niiden uusien ammattitaitovaatimusten vuoksi, jotka
uudistetut prosessit asiamiehelle ja avustajalle nyt asettavat.
On perusteltua sekin, että verovaroin maksettava avustaminen
tehdään ammattitaitoisesti, ja sen vuoksi lakiin
on kirjattu nämä avustaja-asiamiehen kelpoisuusvaatimukset — siis
kirjattu uudelleen.
Valiokuntamietinnössä asiamiesten ja avustajien
joukkoon esitetään kuitenkin velkaneuvojia. Se
on perusteltua sen vuoksi, että käytännössä velkaneuvojat
tekevät velkajärjestelyyn liittyvät maksuosuuslaskelmat.
He ovat harjaantuneet siihen, hankkineet erilaisia laskentaohjelmia, omaavat
tarpeelliset yhteydet yleisempiin velkojiin ja ylipäätään
hallitsevat tämän homman. He tekevät
tavallaan velkajärjestelypäätöksen
luonnoksen, järjestävät asianosaisten
kuulemisen ja tuomioistuimen rooliksi jää esitetyn
maksuohjelman tarkastaminen ja vahvistaminen. Asian luonteeseen
nähden olisi kohtuutonta, että vielä jonkun
kolmannen tai viidennen tahon pitäisi perehtyä asiaan
ennen vahvistamismenettelyä ja olla kenties vielä jakamassa
kakkua, jossa jaettavaa on kyllä vähän.
Lakiesitys ei muuta viran puolesta tapahtuvaa oikeusedustusta,
ja kun sen suhteen vallitsi epätietoisuus aivan viime metreille
saakka, se kirjattiin mietintöön. Esityksen mukaan
ratkaisut oikeusavusta tekee oikeusaputoimisto, joka hankkii aikanaan
tuomioistuimelle esitetyn selvityksen oikeusapua hakevan taloudellisesta
asemasta ja maksukyvystä. Se on perusteltu ratkaisu, kun siihen
sisältyy muutoksenhakujärjestelmä, joka takaa
oikeusturvan myös oikeusavun suhteen. Tuomioistuin voi
alusta alkaen keskittyä esillä olevan asian substanssiin,
ilman että se ensin joutuisi pohtimaan asianosaisen oikeutta
julkiseen oikeusapuun ja tekemään siitä erillisen
päätöksen.
Valiokunta totesi, että elävässä elämässä ilmenee
prosesseja, esimerkkinä vaikka viikonloppuina pitkinä pyhinä käytävä vangitsemisoikeudenkäynti,
jossa oikeusapupäätös on tavallaan ennakoitava
ja tehtävä jälkikäteen, mutta
se ei liene ongelma. Näin menetellään
jo nyt.
Lakiesitys vetää selvän rajan oikeusturvavakuutuksen
ja julkisen oikeusavun välille ja pitää oikeusturvavakuutusta
ensisijaisena kustannusten korvausten lähteenä.
Täytyy nyt uskoa tai ainakin toivoa, että vakuutusyhtiöiden
keskusjärjestöt ja oikeusapujärjestelmä löytävät
johdonmukaisen ratkaisun siihen, millä tasolla tehdyllä päätöksellä oikeusturvavakuutuksen
turva ratkaistaan.
Niillä paikkakunnilla, joilla löysän
rahan krapulassa perustettiin nyt vallitsevaa kysyntää enemmän
lakiasiaintoimistoja, on kannettu ed. Karpionkin mainitsemaa huolta
mahdollisesta kilpailun vääristymisestä.
Huoli ei saata olla aivan aiheeton, ja senkin vuoksi valiokunta
kiirehti mietintöön muun muassa havainnon siitä,
että yksityiset lakiasiaintoimistot ja asianajotoimistot
maksavat palveluistaan arvonlisäveron, jota oikeusaputoimisto
ei tietenkään maksa. Mahdollisen kilpailunvääristymän
korjaaminen ei tässä yhteydessä ollut
mahdollista, kun lähtökohtaisesti oltiin laventamassa
julkista oikeusapua. En jaksa uskoa, että varsinaista kilpailunvääristymää syntyy,
mutta kun mahdollisuus siihen ja pelko siitä on nähty,
asiaa on tietysti syytä seurata.
Ed. Myllyniemi esitteli ensimmäisen vastalauseen täällä jo
toistamiseen ja sanoi toisessa puheenvuorossaan, että se
on tehty ihan tosissaan. Sitä, että se olisi tehty
tosissaan, on vaikea ymmärtää, kun sitä vastalausettakin
on vaikea ymmärtää. Oikeusavun ja oikeusturvan
tarve voi olla erityisen suuri juuri siinä esillä olevassa
tapauksessa riippumatta siitä, mikä on oikeusapua hakevan
henkilön tausta ja menneisyys.
Tämän kaltaisen näkemyksen esittäminenkin oikeusvaltion
parlamentissa tuntuu kummalliselta. Lakiin otetut yleiset perusteet
evätä oikeusapu toimivat nimittäin myös
ed. Myllyniemen tarkoittamassa tapauksessa, jos perusteita oikeusavun
epäämiseen on. Tässä suhteessa
yhdyn siihen, mitä edustajat Lehtimäki ja Karpio
esittivät. Ei voi olla mahdollista, että oikeusvaltiossa oikeusavun
epäämisellä luodaan uusi seuraamus rikoksen
uusijalle.
Kari Myllyniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! On todella aivan erikoista, että kun
Suomessa esittää tämän tyyppisiä esityksiä,
kuin vastalauseessa lukee, niitä sanotaan aina ihmisoikeussopimuksen
vastaiseksi. Samalla tavalla, jos puhutaan, että pitäisi
säätää laki ulkonaliikkumiskiellosta
lapsille, sitä pidetään mahdottomana
ja ihmisoikeussopimuksen vastaisena. Itävallassa juuri
kävin kaksi viikkoa sitten, ja siellä on selvät
säännökset alle 14-vuotiaalle ja 17-vuotiaalle,
kuinka pitäisi menetellä. Meillä on jostakin
syystä sillä tavalla, että jos yrittää järjestystä ja
kuria palauttaa, se on ihmisoikeussopimuksen vastaista. En ollenkaan
ymmärrä tämän tyyppistä ajattelua.
Jouni Lehtimäki /kok:
Arvoisa puhemies! Laki, joka nyt on käsitteillä,
on yksilön oikeusturvan kannalta erittäin tärkeä,
ja tämän takia on hyvä, että selkeästi
määritellään, missä tilanteissa
oikeusapua saa. Niin kuin aikaisemmin totesin, on tärkeää myöskin
se, että oikeusavun väärinkäytökset
poistetaan ja on hyvä, että hallitus tuon 7 §:n
aika hyvin on määritellyt. Sitä kyetään käyttämään
kaikkiin niihin väärinkäytöksiin, mitä muun
muassa ed. Myllyniemi toi esiin. Tämän takia uudistan
kantani, jonka vastauspuheenvuorossa totesin, että jos
mennään siihen, että rikoksenuusijoita
rangaistaan myöskin oikeusavun saamattomuudella, ollaan
tilanteessa, jolloin ei enää voi puhua siitä,
että olemme oikeusvaltiossa.
Aika paljon on käyty keskustelua myöskin siitä,
onko eroa Asianajajaliittoon kuuluvalla lakimiehellä ja
Lakimiesliittoon kuuluvalla lakimiehellä. Tätä kiistaa
on käyty jatkuvasti, ja kiista on edelleen olemassa. Tämä laki
tuo mukanaan myöskin kolmannen tahon eli yleiset oikeusavustajat.
Nyt joudutaan miettimään sitä, mikä on
Lakimiesliittoon kuuluvan juristin tai yleisen oikeusavustajan kapasiteetti,
kyky, hoitaa asioita.
Edustajat Myllyniemi ja Karpio ovat kumpikin osittain oikeassa:
lakihan lähtee siitä, että siviiliriidoissa
avustajana voi olla oikeustieteen tutkinnon suorittanut, kun sen
sijaan rikosasioissa liittoon kuulumaton voi toimia asiamiehenä ainoastaan
erityisestä syystä. Näissä ulkoprosessuaalisissa
asioissa lähtökohta on, niin kuin ed. Erkki Kanerva
totesi, että yleinen oikeusavustaja on monopoliasemassa.
Tämän takia olen mielissäni siitä,
että lakivaliokunta lisäsi mietintöön ponnen
siitä, että selvitellään, aiheuttaako
tämä kilpailunvääristymää.
Ed. Karpion kanta siitä, että tällaista
vaaraa ei ole olemassa, koskee varmasti suuria kaupunkeja, joissa
juristeilla riittää asioita. Maalaiskunnissa,
joissa toimistot ovat sekatavarakauppoja ja kaikki jutut pitää ottaa,
jotka hoitaakseen saa, kilpailunvääristymää saattaa
tulla, ja on hyvä, että ponsi on tähän
lakiin kirjattu.
On myöskin hyvä muistaa, että saattaa
olla tilanteita, joissa syytettynä on virkamies, tuomarina
on virkamies, puolustaja on virkamies: Missä on syytetyn
oikeusturva? Tämänkin takia ponsi on erittäin
aiheellinen. Meidän pitää huolehtia paitsi
siitä, että oikeudenkäyttö on
oikeudenmukaista, myöskin siitä, että oikeudenkäynti
näyttää oikeudenmukaiselta.
Arvoisa puhemies! Perusteiltaan laki on hyvä, ja olen
tyytyväinen siihen, että ponsi on kirjattu. Toivotaan,
että yksilön oikeusturva tulee hoidettua tämän
lain kautta.
Leena-Kaisa Harkimo /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Oikeusapulaki on nyt vihdoinkin saatu
ensimmäiseen käsittelyyn. Lakivaliokunnassa käsittelimme
esitystä pitkään ja kuulimme useita asiantuntijoita.
On muutama asia, joita erityisesti haluan tässä keskustelussa
tuoda esiin.
Ensinnäkin pidän erittäin tärkeänä,
että oikeusapua laajennetaan. Tämä edistää olennaisesti
kansalaisten oikeusturvan toteutumista. Sen sijaan lain ongelmakohdaksi
voi tulevaisuudessa hyvinkin muodostua asianomaisen oikeus valita avustaja.
Tämä oikeus on, kuten valiokunnan mietinnössäkin
sanotaan, tärkeä periaate perus- ja ihmisoikeuksien
kannalta ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin kulmakivi.
Esityksen mukaan yksityiset lakimiehet eivät voi antaa
valtion kustantamaa oikeusapua niin sanotuissa ulkoprosessuaalisissa
asioissa. Myös asiantuntijalausunnoissa kritisoitiin yksityisen sektorin
jättämistä oikeusavun ulkopuolelle. Tämän
katsottiin rajoittavan asianosaisen vapautta valita itselleen avustaja
ja vääristävän kilpailua julkisen
sektorin hyväksi. Sitä pidettiin myös
ristiriitaisena kilpailulainsäädännön
tavoitteiden ja julkisen palvelutuotannon markkinaehtoistamisen
kanssa.
Arvoisa rouva puhemies! Oikeudellisen avustajan ja asiakkaan
välinen suhde on hyvin luottamuksellinen. Jotta tarvittava
luottamussuhde syntyy ja toimii, on asianomaisella oltava oikeus itse
valita riippumattomaksi tuntevansa avustaja.
Valiokuntakäsittelyssä ilmeni, ettei kilpailunvääristymää pidetty
aiheellisena pelkona, koska lakiasiaintoimistojen katsottiin olevan
ylihinnoittelevia liikeyrityksiä. Tämä ei
pidä paikkaansa, sillä valtaosa suomalaisista
asianajajista toimii ympäri maata pienissä toimistoissa,
jotka hoitavat juuri tällaisia ulkoprosessuaalisia asioita
ja näiden hinnoittelu tuskin ylittää sitä,
mitä julkisille oikeusaputoimistoille maksetaan. Keskituloisten
asiakkaiden ulkoprosessuaalisten asioiden hoidon siirtyminen pelkästään
oikeusaputoimistoille voi vaikuttaa nimenomaan pienillä paikkakunnilla
toimivien yksityisten asianajotoimistojen liikevaihtoon hyvinkin
haitallisesti.
Myös toinen kilpailunvääristymä on
olemassa. Oikeusaputoimistot pystyvät jo tänä päivänä tarjoamaan
palveluksiaan aina 22 prosenttia halvemmalla hinnalla, sillä oikeusaputoimistot
ovat arvonlisäverovapaita. Huomattavaa lakia hyväksyttäessä oli
myös se, että Ruotsissa oikeusaputoimistot on
kustannus- ja tehokkuussyistä yksityistetty. Norjassa on
todettu, ettei tällaista systeemiä kannata edes
aloittaa.
Lakivaliokunnan mietintöön liittyy lausuma, jossa
vaaditaan asianmukaista seurantaa uudistukselle asetettujen oikeuspoliittisten
tavoitteiden toteutumisesta ja menojen kehityksestä. On ensiarvoisen
tärkeää tarkastella myös sitä,
miten julkisin varoin kustannettavaa oikeusapua voidaan kehittää ja
onko ulkoprosessuaalisia asioita koskeva rajaus tarpeellinen. Myös
arvonlisäverottomien palvelujen vaikutusta kilpailutilanteeseen
tulisi tarkastella kriittisesti.
Matti Vähänäkki /sd:
Arvoisa puhemies! On oikeastaan mielenkiintoista todeta tänä iltana se
seikka, että valtaosa eduskunnasta luottaa hyvin paljon
lakivaliokuntaan, joka on tehnyt erittäin suuren työn
tämänkin lakinipun eteenpäinviemisessä.
Minusta onkin hyvä tässä yhteydessä tuoda esiin,
että monet muissa valiokunnissa olevat kansanedustajat
saattavat ihmetellä, miksi monet lait lakivaliokunnassa
viipyvät puoli vuotta, jopa vuoden, jopa yli vuodenkin
siitä, kun on aloitettu käsittely. Mutta harvemmat
tulevat ajatelleeksi, että lakivaliokunnan käsittelemät
lait ovat niin kutsuttuja kestolakeja, jotka saattavat olla voimassa
kymmeniä vuosia, jopa sata vuotta, niin kuin tiedetään
esimerkiksi rikoslainsäädännöstä ja
monesta muusta asiasta. Se selittää paljolti sen,
että tätä ei voi mitata samalla systeemillä kuin
joitakin muita valiokuntia keskenään.
Todella, tällä oikeusapulailla pitkäaikainen toive
on täyttymässä: niin kutsutut keskituloiset ovat
pääsemässä maksuttoman oikeudenkäynnin pariin.
Tähän astihan maksuton oikeudenkäynti on
ollut mahdollinen ainoastaan niin kutsutuille vähävaraisille
kansalaisille, mihin se raja sitten vedetäänkin,
mutta nimenomaan tästä on kysymys. On todella
laskettu, että tämä lakiesitys antaa
mahdollisuuden kolmelle neljäsosalle väestöstä tulla
osaksi korvattavan tai kokonaan maksuttoman oikeudenkäynnin
piiriin. Minusta se on erinomaisen hieno asia, ja me pääsemme
rinnastumaan muihin Pohjoismaihin puhumattakaan vanhemmista demokratioista
Keski-Euroopassa.
Täällä kun on epäkohtia
todettu kilpailuasioiden ym. kohdalla, niin olisin tässä todennut
sen seikan, että tämäkin lainsäädäntö,
mikä nyt on täällä vireillä,
etsii uriaan. Varmasti tämä ei ole lopullinen
siinä asiassa, mikä koskee maksutonta oikeudenkäyntiä ja
sitä, voivatko oikeudenkäyntiavustajina olla asianajajat
kontra muut lakimiehet kontra maallikot, mutta tämä on
hyvä välivaihe, jossa taloudelliset seikat ovat
nimenomaan olleet tärkeinä ja keskeisesti esillä,
kun maksutonta oikeudenkäyntiä on laajennettu.
Olemme saaneet jo lehtitietojen perusteella ennakkoon myönteistä huomiota.
Tätä asiaa on ehdotettu monissa lakialoitteissa.
Muistan jo puolentoista vuosikymmenen ajalta, että kaikissa
kokoonpanoissa eduskunta on useamman kuin yhden tätä asiaa
koskevan huolestumisensa esittänyt ja suoranaisia toimenpidealoitteitakin
on tullut. Kritiikkiä on toki tullut, ja ehkä keskeisempänä — tosin
aika myöhäisessä vaiheessa kritiikin
esittäjät heräsivät — ja
selkeimmin on nimenomaan kritisoitu sitä, että asianajajat,
Asianajajaliittoon kuuluvat asianajajat, eivät ole saaneet
maksuttomasti hoidettavakseen, tai heille maksullisesti mutta asiakkaille
maksuttomasti, ulkoprosessuaalisia asioita. Tästä todella
loppusuoralla valiokuntakäsittelyssä aika paljon
keskusteltiin ja viitattiin siihen, että ei ole tasa-arvolainsäädännön
ja ihmisoikeuksien kannalta oikein, että rajoitetaan yhden
potentiaalisen oikeudenkäyntiavustajaryhmän mahdollisuuksia
päästä osalliseksi myös ulkoprosessuaalisiin
juttuihin, joita ovat kauppakirjat ja testamentit, perukirjat ym.
vastaavat. Mutta tietämäni mukaan, ja aika paljonkin
tunnen asianajajakuntaa ja myös oikeusaputoimiston henkilöstöä,
asianajajat ovat usein helposti toteamassa, jos kansalainen on tulossa
teetättämään jotakin ulkoprosessuaalista
kirjelmää, että tuolla on oikeusaputoimisto
kulman takana, jossa sopii tämän kirjelmän
teetättää.
Arvostelijat ovat viitanneet Ruotsin vastaavaan järjestelmään,
jossa kaikki asiat, niin prosessuaaliset kuin sen ulkopuolellakin
olevat asiat, ovat yksityisten asianajajien hoidossa. On kuitenkin
todettava eräs tärkeä näkökulma,
että ulkoprosessuaalisissa asioissa asianajajille on määritelty
tietynlainen muihin palkkioihin nähden aika lailla matala
katto. Muun muassa voidaan todeta, että korkeintaan kahden
tunnin työlle ulkoprosessuaalisissa asioissa annetaan maksuttomuutta,
ja tuntipalkka on 800 Ruotsin kruunua, mitä se nyt onkaan
Suomen rahassa. Jos meillä olisi vastaava systeemi, niin
tuskinpa se olisi kovin kiintoisa asianajajille.
Kilpailun puuttumista on todella valitettu, mutta tässä asiassa
nimenomaan on otettu tässä vaiheessa se näkökulma,
että seurataan, miten tämä systeemi pelaa
ja oppii ja pelaako se hyvin vai huonosti, sekä edelleen,
mitä se ennen kaikkea maksaa, minkä verran suhteellisesti
tulee asianajajien kohdalle ja miten oikeusaputoimistojen käyntikertojen
perusteella.
Olisin myös kajonnut lyhyesti yhteen seikkaan, koska
olin mukana jo silloin, kun oikeudenkäymiskaarta muutettiin
myös niiltä osin, ketkä saavat toimia
ihmisten, kansalaisten, avustajina oikeudenkäynneissä.
Silloin muistaakseni nimenomaan lakivaliokunnan liikkeellelähdön perusteella
säilytettiin se vanha oikeus, että jopa maallikot
voivat olla oikeudenkäyntiavustajina, puhumattakaan lakimiehistä,
asianajajista jne. Silloin olin yksi niistä, jotka kannattivat
sitä, että vapaa Suomen mies tai nainen voi olla
avustajana oikeudenkäynneissä.
Mutta, niin kuin täällä on jo osin
viitattu, prosessilainsäädäntöä on
90-luvulla oikeastaan hyvinkin radikaalilla tavalla muutettu, tehty
vaikeaselkoisemmaksi. Se edellyttää asioihin,
lainsäädäntöön, perehtynyttä väkeä sitä hoitamaan. Näin
ollen, tosin pitkin hampain, minä ja eräät muut
olimme suostuvaisia siihen, että hallituksen esitys nyt
hyväksyttiin. Mutta aika monissa keskusteluissa hämmästytti
se seikka, että oikeudenkäymiskaaren 15 luvun
2 §:ssä todetaan, että oikeudenkäyntiavustajana
saa toimia asianajaja tahi oikeustieteen kandidaatti, joka on katsottava sopivaksi
hoitamaan toisen ihmisen asioita oikeudenkäyntiavustajana,
joka on lisäksi täysi-ikäinen, rehellinen
ja muutenkin tehtävään soveltuva eikä ole
konkurssissa ja jonka oikeutta toimia julkisissa tehtävissä ei
ole millään tavalla rajoitettu.
Eipä tässä muuta.
Mauri Salo /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Lakivaliokunta on huolellisesti valmistellut
tätä oikeusapulakia. Oikeusavun saanti kansalaisille on
yksi perusoikeuksia. Oikeusaputoimistot tulevat tässä toimimaan
jatkossa selkeästi toimijoina ja määrittelevät
oikeusavun tarpeen. Sadan tunnin raja on perusteltu. Meillähän
on käynyt valiokuntakuulemisessa ilmi, että on
selvästi havaittavissa tietynlaista väärinkäytöstä asianajajien
ja tuomioistuimien asiakkaiden myötävaikutuksella
niin, että oikeusapuja on käytetty suurimääräisesti.
Taparikolliset, joita myös valiokuntakäsittelyssä käsiteltiin,
eivät kuitenkaan lakivaliokunnan enemmistön mielestä olleet
sen laatuisia, että heiltä olisi voitu suoraan
evätä oikeusapu silloin, kun odotettavissa on
enintään kolmen kuukauden tuomio. Tämä on
toisaalta ymmärrettävää, mutta
toisaalta taparikollisuuskysymyksessä pitäisi
olla myös tietynlaisia sanktioita, niin kuin keskustan
vastalauseessa esitetään.
Kun tuomioistuin tuomionsa julistaa, myös sen jälkeen
olisi syytä seurata paremmin, kuinka tuomitut tulevat kärsimään
rangaistustaan rikoksesta. Tapaus Fryckman toivottavasti herättää oikeusministeriössä
oikean
liikkeen. Olisin halunnut sanoa tämän ministeri
Koskiselle, mutta hän poistui ennen tätä puheenvuoroa.
Kari Myllyniemi /kesk:
Arvoisa puhemies! Meidän pitäisi nyt jo ihmetellä,
miksi toistuvasti vakaviinkin rikoksiin syyllistyneet henkilöt
ovat oikeusturvan kannalta samassa asemassa kuin ensikertalaiset.
Kyllä heidän pitäisi jotakin oppia, ovat
monta mahdollisuutta saaneet. Tämä ajattelu saattaa
johtaa siihen, että moninkertaiset uusijat kuluttavat niin
paljon yhteisiä varojamme, jotta oikeusapu saatetaan evätä ensikertalaisilta.
En voi ymmärtää rikoksentekijöiden
toistuvaa hyysäämistä. Muualla Euroopassa
on aivan erilaiset otteet rikoksentekijöiden suhteen kuin meillä Suomessa.
Tällä erääkin saamme nuhteita suorastaan
Euroopasta, kun me emme ymmärrä koventaa terroristilakejamme.
Vaikka vastalause 1 hyväksyttäisiinkin, olisimme
edelleen eturivissä oikeusturvasta puhuttaessa. Kysymyshän
olisi vain pienistä varkauksia ja pahoinpitelyitä koskevista
asioista. Saman sisältöinen asia rajaa 6 §:ssä huomattavasti enemmän
kuin vastalause 1.
Jouni Lehtimäki /kok:
Arvoisa puhemies! Olipa hyvä, että pääsin
puhumaan heti ed. Myllyniemen jälkeen. Pidän käsittämättömänä sitä,
että edustaja väittää, että jonkun
oikeusapu voisi kaatua siihen, että toinen saa oikeusapua
liikaa. Oikeusapu voidaan määritellä lähes
subjektiiviseksi oikeudeksi. Kenellä tämän
lain mukaan on oikeus oikeusapuun, hän sen saa siitä huolimatta, että meillä saattaa
olla tiettyjä tahoja, jotka aikaisemmin ovat käyttäneet
väärin oikeusapua. 7 § poistaa ne ongelmat,
joihin ed. Myllyniemi puuttui.
Minkä takia pyysin puheenvuoron, on se, että unohdin
mainita toiseen lausumaehdotukseen liittyen, että on erittäin
tärkeää ottaa huomioon myöskin
se, riittääkö yleisten oikeusaputoimistojen
kapasiteetti hoitamaan kaikki ulkoprosessuaaliset riidat, ja myöskin
se, mikä on kustannusvaikutus valtiolle, kun kaikki tämän
tyyppiset asiat siirretään oikeusaputoimistoille.
Tämänkin takia lausumaehdotus 2 on erittäin
aiheellinen, ja on hyvä, että se on sinne kirjattu.
Oikeusministeri Johannes Koskinen
Arvoisa puhemies! Puutun vain pariin seikkaan, jotka keskustelussa
ovat olleet esillä.
Ensinnäkin haluan kiittää lakivaliokuntaa
asian ripeästä ja asiallisesta käsittelystä valiokunnassa.
Myöskin täällä salissa keskustelu
on ollut hyvin asiallista. Tulee ihan mieleen, pitäisikö myöskin
rikoslain ja oikeudenkäymiskaaren uudistukset kirjoittaakin
budjettilaeiksi, että ne saisi kohtuuajassa eduskunnan
läpi käsitellyiksi. Toivottavasti työn
rytmitystä pystytään kehittämään.
Meillä on todella paljon tämän ison oikeusapu-uudistuksen
jälkeenkin merkittäviä hankkeita, jotka
pitäisi ehtiä tällä vaalikaudella käsitellä,
jotta tätä suomalaista oikeusvaltiota saadaan
pidettyä ihan Euroopan kärkijoukoissa, niin kuin
toki hyväksi olisi.
Asianajajan käyttömahdollisuus ulkoprosessuaalisissa
asioissa olisi, juuri niin kuin keskustelussa on todettu, aika arvaamaton
menojen lähde. Kun tässä jo muutoin tulee
lavea oikeusavun laajennus, lähinnä osakorvausasiakkaita,
niin kovin pitkälle yhden kerran uudistuksessa ei uskalleta
mennä. Ulkoprosessuaaliset neuvonannon ja asiakirjan laatimisen
tyyppiset asiat ovat valtaosassa maata myös sellaisia,
että niissä on todellista kilpailua. Niihin saa
esimerkiksi asiantuntevaa apua niin pankkilakimiehiltä kuin
juristien sivutyönä tekemänä ja
asianajajilta sopivasti hinnoiteltuna. On muistettava myös
se, että oikeusaputoimistojen pitää preferoida
avunhakijat silloin, jos heitä on enemmän kuin
pystytään palvelemaan, eli ensisijaisesti palvellaan
täyden maksuttoman oikeusavun saajia. Edelleen prosessissa
hoidettavat asiat menevät ohi ulkoprosessuaalisten asiakirjojen
laatimisten ja vastaavien. Näin ollen päällekkäisyys
on aika kapeaa. Kun palveluissa esiintyy kilpailua, edun merkitys,
mitä sellainen henkilö saa, joka pääsee
oikeusaputoimiston asiakkaaksi, verrattuna sellaiseen, joka joutuu
turvautumaan asianajajaan tai pankkilakimieheen ilman valtion osakorvausta,
on kuitenkin suhteellisen pieni.
Kokonaisuutena oikeusapu-uudistuksen kustannusarviota on tietysti
vaikea luotettavasti tehdä. Parhaan kyvyn mukaan oikeusministeriön pohjaesityksessä
oli
arvioita. Esitykseen rakennettiin sisään säästäviä tekijöitä,
sadan tunnin kattosääntö on mainittu,
samoin tulojen tarkastusmahdollisuudet. Kun koko uudistuksessa korostetaan
koulutusta ja sitä, että tuomioistuimet myös
aktiivisesti puuttuvat laskutukseen lähinnä kalleimmissa
jutuissa, niin sitä kautta pystytään nykyisestä maksuttoman
oikeuden ja oikeusavun yhteisestä kustannuskehikosta löytämään kyllä runsaasti
sellaista rahaa, joka voidaan käyttää paremmin
oikeusturvaa kohdentavasti juuri näihin tarkoituksiin,
joissa oikeusapua laajennetaan, eli keskituloisten osakorvauksiin
ja kattavampaan pienituloisten oikeusapuun eri tyyppisissä asioissa,
ei pelkästään käräjäoikeuksissa vaan
laajemmin hallintotuomioistuimissa ja muissa tilanteissa, joissa
asiantuntevaa oikeusapua tarvitaan.
Kokonaisuutena, niin kuin keskustelussakin on viitattu, tämä varmasti
parantaa suomalaisen oikeusturvan tilaa. Jos sitä tosiaan
taiten sovelletaan, se ei olennaisesti lisää nykyisiä kustannuksia
oikeusapu- tai maksuttoman oikeudenkäynnin momenteilla.
Uskon, että tästä tosiaan tulee menestyksellinen
uudistus. Se on vaatinut aika pitkän valmistelun. Nyt on
jaksettava vain viedä se hyvin läpi koko kenttään,
kouluttaa niin oikeusaputoimistojen henkilöstöä kuin
tuomioistuinten ja laajemminkin oikeuslaitoksen väkeä, että sitä taiten
ja tosiaan kansalaisten näkökulmasta oikein sovelletaan.
Pertti Hemmilä /kok:
Arvoisa puhemies! Käsiteltävänä oleva
lakiuudistus laajentaa merkittävällä tavalla
julkisin varoin kustannettavaa oikeusaputoimintaa. Sikäli
se on merkittävä, että jatkossa myös
keskituloiset ihmiset voivat saada julkisista varoista oikeudenkäyntiapua.
Tässä kuitenkin on hyvin tärkeää,
että ulkoprosessuaaliset asiat on jätetty nimenomaan
ulkopuolelle johtuen siitä, että kustannusvaikutuksista
ei tällä hetkellä vielä ole
tietoa. Mikäli kaikki prosessit olisi otettu oikeusavun
piiriin ja valinnanvapaus olisi mahdollistettu, kustannukset todennäköisesti
olisivat räjähtäneet pilviin.
Nythän maksuttomien oikeudenkäyntien osalta
tällä hetkellä kait on niin, että niitten
kustannukset yhteiskunnalle ovat noin 100 miljoonaa markkaa, vai
ovatko jo peräti yli 100 miljoonaa tällä hetkellä.
On hyvä, että paikalla on myös oikeusministeri,
joka mahdollisesti voi näihin asioihin vielä antaa
tarkennusta.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Mielestäni on tärkeää,
että oikeusaputoiminta ja oikeudenkäynti on sujuvaa,
tarkoituksenmukaista ja mielekästä. Tätä taustaa
vasten ed. Myllyniemi esitti muun muassa kritiikin, että jos
sama henkilö, joka syyllistyy rikokseen taparikollisena
lukuisia kertoja, voi jatkuvasti saada oikeusapua yhteiskunnan varoin,
vaikka on toiminut yhteiskunnan vastaisesti, tämä ei
ole oikein. Samoin ainakin minä olen kuullut käytännön
poliisimiehiltä paljon kritiikkiä siitä,
että nykyinen oikeudenkäytäntö,
jossa kaikkien asianosaisten on oltava kerralla paikalla, sitoo
tarpeettomasti maakuntien poliiseja pitkistäkin matkoista
käräjäpaikkakunnille päiväkausiksi istumaan
ja usein vielä turhan takia, kun todetaan, että kaikki
asianomaiset eivät olleetkaan paikalla ja asia ei edennyt.
Toivon, että oikeudenkäytäntö olisi
paitsi tarkoituksen- ja oikeudenmukaista, myöskin sujuvaa.
Juha Karpio /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Lähtökohtanahan tässä on
aivan hyvä periaate, eli oikeusapua on annettava niille,
jotka sitä tarvitsevat, eli että se on jokaisen
kansalaisen kansalaisoikeus varallisuudesta riippumatta. Kuitenkin
on valitettavasti todettava, että oikeudenkäyntikustannukset,
mitä valtiolle aiheutuu, ovat kyllä niin rajussa
nousussa olleet, että myöskin asiamiehiltä on
voitava edellyttää vastuullisuutta eli rohkeutta
sanoa myöskin päämiehelleen, että esimerkiksi
hovioikeuteen on aivan turha mennä, jos lopputulos on aivan
selvä, vaikka onkin valtio vastaamassa kuluista. Olen kyllä sitä mieltä,
että kun oikeusapulaista puhutaan, se pitää kyllä rajata
asianajajiin, lakimiehiin tai valtion oikeusaputoimistoihin, jotka
sitä antavat.
Kun näistä ulkoprosessuaalisista asioista
puhutaan, ehkä tässä on aiheetonta pelkoa
tunnettu sen suhteen, ketkä sitä antavat. Jos
on testamentista kyse, kyllä kansalaisilla aina joku tuttu
lakimies on, joka sen voi ja osaa tehdä. Perunkirjoituksen,
jos pesä on varakas, toimittajaksi voi valita kenet haluaa.
Varmasti myös valtion oikeusaputoimistot pystyvät
tämän tehtävän hoitamaan.
Seppo Lahtela /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Näin toiseksi takimmaisesta
penkistä katsoen tuntuu, että tämäkin
keskustelu, mikä ensimmäiseen käsittelyyn
liittyy, kuvastaa sitä näköalaa, mitä eduskunnassa
tuntuu tämän puitteissa olevan. Täällä kannetaan
erityisesti huolta siitä, että monikertarikolliset,
taparikolliset, saavat riittävästi oikeusturvaa
ja apua tässä asiassa. Pidän sitä aika
erikoisena ja ihmeenä, kun toisaalta ei ollenkaan kanneta
huolta siitä, kuinka niiden kansalaisten oikeusapu, jotka
joutuvat rikoksen kohteeksi taikka sinne vastapuolelle, on riittävä ja
turvattu kaikissa muodoissaan. Siinä mielessä katson
nyt tässä, että vain ed. Myllyniemi muutamine
kannattajineen on tässä asiassa kantanut huolta
ja nähnyt oikean näyn ja oikean tavan toimia tässä asiassa.
Vastalauseet, jotka tähän liittyvät,
ovat mielestäni oikeutettuja ja tärkeitä.
Siltä pohjalta toivon, että kansan silmät
avautuisivat myöskin siihen asiaan, että täällä kannetaan huolta
myöskin yksittäisistä kansalaisista eikä vain
siitä, että taparikolliset tulevat hyvin hoidettua.
Oikeusministeri Johannes Koskinen
Arvoisa rouva puhemies! Aivan lyhyesti ed. Seppo Lahtelalle:
Meillä on lukuisa joukko käynnistetty toimia juuri
rikosuhrin aseman parantamiseksi. Meillä oli erikseen sitä selvittämässä rikosuhritoimikunta,
joka koko skaalalta haki niitä toimia. Myös oikeusapu-uudistuksessa
on katsottu, että tarkoin vahdataan sitä, että näihin
nyt säädettyihin mahdollisuuksiin saada asianomistajalle nimetty
julkinen puolustaja, myös tukihenkilö esimerkiksi
seksuaalirikostapauksissa, tulee täysimääräisesti
valtion oikeusapua elikkä tulisi enemmän sitä tasapainoa.
Olen tätä myös julkisuudessa kovasti
koettanut hakea, että myös tuomioistuimet omassa
toiminnassaan noudattavat tätä palveluperiaatetta,
että niiden, samoin kuin syyttäjien, tulee ajaa
asianomistajien uhrien puolesta asioita ihan ilman tällaista
ulkopuolistakin avustajaa, mutta silloin, kun sellaista tarvitaan, erityisen
tarkasti otetaan mahdollisuudet huomioon saada siihen joko kokonaan
maksuton oikeudenkäynti tai osakorvaus.
Kyllä uhrin asema meillä jo lainsäädännön puolesta
on ihan kärkitasoa. Näillä käytännön toimilla
pitää jatkuvasti pystyä sitä parantamaan. Edelleen,
kun kiinnitin huomiota siihen, että meillä on
näitä hukkaputkia maksuttoman oikeudenkäynnin
järjestelmässä, niin siellä on
juuri näitä pitkiä asiakkuussuhteita
toistuvien rikollisten ja heidän avustajiensa kesken. Tällaisiin
pitää puuttua, että niihin ei sisälly
tarpeetonta laskutusta taikka esimerkiksi tarpeetonta avustajien käyttöä.
Jouni Lehtimäki /kok:
Arvoisa puhemies! Minä haluan myös toistaa
vielä sen, että tuskinpa kukaan täällä salissa
haluaa sitä, että oikeusturvaa, oikeusapua käytetään
väärin. Tuskin kukaan myöskään
haluaa hyysätä taparikollisia, niin kuin ed. Seppo
Lahtela väittää. Kyse on vaan siitä,
että tämän lain 7 § mahdollistaa
myöskin tällaisten väärinkäytösten
poistamisen, mihin edustajat Myllyniemi ja Seppo Lahtela viittaavat.
On täysin tarpeetonta käyttää tuon
tyyppisiä populistisia väitteitä. Lain
7 § on toimiva ja toimii. Pitää myöskin
muistaa se, että saattaa olla, että taparikolliset
joskus parantavat tapansa ja on tarvetta, että nämäkin
saavat joskus oikeusapua. Pitää muistaa se, että yksilön
tultua vaikkapa uskoon tai muuten koettua parannuksen voi olla tarvetta
oikeusapuun silloinkin.
Yleiskeskustelu päättyy.