Täysistunnon pöytäkirja 142/2001 vp

PTK 142/2001 vp

142. TORSTAINA 29. MARRASKUUTA 2001 kello 18

Tarkistettu versio 2.0

6) Hallituksen esitys laiksi yksityisistä turvallisuuspalveluista sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

 

Matti Väistö /kesk:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on yksityistä turva-alaa koskevan lainsäädännön kokonaisuudistus. Tässä tavoitteena on sekä oikeusturvan parantaminen että asiakkaiden kuluttajansuojan parantaminen. Keskeisellä sijalla toiminnassa tulee olemaan koulutus ja koulutusjärjestelmän kehittäminen. Vartioimisliiketoiminta ja turvasuojaustoiminta kokonaisuudessaan ovat keskeinen yksityisiä turvallisuuspalveluja koskeva lainsäädäntöala. Tämä koskee myös yksityisetsivätoimintaa niin, että se olisi selvästi osana vartioimisliiketoimintaa. Elinkeinolupaa koskevia säännöksiä selvennetään. Samoin tehokasta viranomaisvalvontaa liitetään tähän toimintaan.

Uudistuksen tavoitteena on kokonaisuudessaan selkeyttää julkisen vallan ja yksityisen turva-alan välistä työnjakoa. Tämä kysymyshän on ollut esillä aiemminkin eri yhteyksissä, muun muassa poliisia koskevan lainsäädännön uudistamisen yhteydessä. Kokonaisturvallisuutta pyritään tehostamaan. Tavoitteena on parantaa myös turvallisuuspalveluja ostavien asiakkaiden kuluttajansuojaa, kuten jo totesin, samoin kuin turvallisuustoimenpiteiden kohteina olevien henkilöiden oikeusturvaa.

Arvoisa puhemies! Sääntelylle, jota tämä lainsäädäntö tarkoittaa, on asetettava korkeat vaatimukset. Kysymys on ihmisten perusoikeuksien ja ennen muuta sellaisten ihmisten toiminnan toteuttamisesta, jotka ovat muita kuin viranomaisia ja joiden toiminta kohdistuu ihmisten perusoikeuksiin. Hallintovaliokunta painottaa, että myös tulevaisuudessa päävastuu järjestyksestä ja turvallisuudesta samoin kuin rikosten torjunnasta kuuluu poliisille ja muille turvallisuusviranomaisille. Esimerkiksi poliisitoimintaa ei voi yksityistää.

Vartioimisliiketoiminta on määritelty lainsäädännössä siten, että se ei ole päällekkäistä poliisin vastuulle kuuluvan yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämistehtävän kanssa. Tähän liittyy myös kielto vahvistavana toimenpiteenä, jonka kiellon mukaan vartioimisliike ei saa vastaanottaa sellaista toimeksiantoa, joka sisältää sitoumuksen ylläpitää yleistä järjestystä ja turvallisuutta.

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä olevat lakiehdotukset muodostavat hallintovaliokunnan käsityksen mukaan erittäin tarpeellisen ja tärkeän kokonaisuuden. Valiokunta puoltaakin lakiehdotusten hyväksymistä eräin muutoksin, jotka muutosehdotukset kohdistuvat ainoastaan lakiin, joka säädetään yksityisistä turvallisuuspalveluista.

Totesin jo koulutusjärjestelmän tärkeyden. Koulutuksen merkitystä on korostanut lausunnossaan myös perustuslakivaliokunta. Tavoitteena on, että vartioimisliikkeen vastaava hoitaja, vartija samoin kuin väliaikainen vartija on jatkossa suorittanut hyväksyttävän koulutuksen. Se toteutetaan ammatillisena aikuiskoulutuksena, ja sen sisältövaatimukset määrittää sisäasiainministeriö, mutta opetushallinto huolehtii muutoin koulutuksen valvonnasta. Koulutuksen sisällöstä ja pituudesta voi todeta, että koulutukselle tullaan asettamaan keskeiset vaatimukset lain tasolla. Ministeriön antamalla asetuksella säädetään tarkemmin kyseisten opetusaiheiden sisällöstä ja laajuudesta.

Viranomaishyväksynnän edellytyksenä olevalla koulutusvaatimuksella on tarkoitus varmistua siitä, että henkilö hallitsee tehtävän suorittamiseen liittyvät perustiedot ja -taidot. Alkuvaiheessa on ongelmana se, että koulutuksen kehittämisessä ja lisäämisessä on edettävä asteittain, muussa tapauksessa alalle tulee pulaa työvoimasta. Valiokunta pitääkin välttämättömänä, että tällainen asteittainen koulutuksen kehittäminen toteutetaan.

Koulutuksen sisällöstä ja laadusta ei pidä tinkiä. On tärkeää myös se, että koulutusvaiheessa vartioimiselinkeinolle sinällään ei aiheuteta kohtuuttomia kustannuksia. Kysymys on myös voimankäyttövälineiden kantamisen edellytyksistä, ja tässä valiokunta korostaa erityiskoulutuksen tärkeyttä.

Valiokunta korostaa mietinnössään, joka on yksimielinen, myös sitä, että yksityinen turva-ala kantaa osaltaan vastuuta uuden lainsäädännön onnistumisesta ja sen toimeenpanosta. Mietintöön sisältyy myös kannanotto, että on huolehdittava hyvän vartioimistavan huolellisesta noudattamisesta. Valiokunta korostaa myös sitä, että yksityisen turvallisuusalan omien täydentävien eettisten sääntöjen ja sisäisten kontrollikeinojen merkitys on koko alan toiminnassa ja kehittymisessä, sen ohjaamisessa, keskeisellä sijalla. Jatkossa tullaan asettamaan turvallisuusalan neuvottelukunta, joka toimii sisäministeriön apuna, ja on tärkeää, että siellä ovat edustettuina ainakin työnantajien, henkilöstön, turvallisuusviranomaisten ja koulutuksen järjestäjien sekä luonnollisesti yksityisen turva-alan merkittävimpien yrittäjien edustajat.

Yksityisetsivätoiminta, kuten totesin, tulee esityksen mukaan osaksi vartioimisliiketoimintaa. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että seurataan tarkoin sääntelyn toimivuutta erityisesti kansalaisten oikeusturvan näkökulmasta. Valiokunnassa keskusteltiin myös tilanteesta ja asiantuntijat ottivat sen lausunnoissaan esille, että yksityisetsivätoimintaa harjoittava tai vartioimisliiketoimintaa harjoittava yritys joutuu suoritustilaan. Valiokunta korostaa, että tällöin konkurssimenettelyn aikana on myös huolehdittava siitä, että vartioimisliikkeellä on vastaava hoitaja ja muu lakisääteiset edellytykset täyttävä tarvittava henkilöstö. Hallintovaliokunta korostaa, ettei erilliseen sääntelyyn perustuslakivaliokunnan esityksen mukaisesti koskien rikosoikeudellista virkavastuuta ole tässä yhteydessä tarvetta.

Arvoisa puhemies! Kuten totesin, valiokunta on yksimielinen ja ehdottaa, että 2.—5. lakiehdotus hyväksytään muuttamattomina ja että 1. lakiehdotukseen tehdään mietinnössä ilmenevät muutokset. Valiokunta toteaa, että näillä muutoksilla otetaan huomioon perustuslakivaliokunnan lausunnossaan edellyttämät valtiosääntöoikeudelliset huomautukset asianmukaisella tavalla.

Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies Mikkola.

Kari Myllyniemi  /kesk:

Arvoisa puhemies! En ole voinut tutustua tähän esitykseen kovinkaan hyvin mutta kiinnitän huomiota siihen, että tässäkin yhteydessä on huomattu, että edellisellä kaudella muutettiin kotirauhan rikkomista koskevia rikoslain säädöksiä siten, että sillä on vaikutusta tähänkin lakiin. Kotirauhapykäläthän pilattiin, koska rangaistusta laskettiin niin alas, ettei niin sanottuja jokamiehenoikeuksia voida soveltaa erityisesti julkisissa häirintätilanteissa eli niin sanotun virastorauhan rikkomisessa. Onneksi nyt ollaan kuitenkin parantamassa ja muuttamassa hätävarjelupykäliä, jotta voidaan jonkinlaista järjestystä pitää yllä myöskin virastoissa.

Kaikella ystävyydellä, ed. Väistö, mutta tämän tyyppisestä laista olisi pitänyt pyytää lakivaliokunnan lausunto. Tämä ei tietenkään ole ed. Väistön syy vaan eduskunnan.

Juha Karpio /kok:

Arvoisa puhemies! Mikäli lakivaliokunnan lausunto olisi vielä pyydetty, kun muutenkin siellä töihin tukehdutaan, niin olisikohan se tällä hetkellä täällä edes käsiteltävänä?

Niin kuin valiokunnan puheenjohtaja seikkaperäisessä puheenvuorossaan totesi, lain hyvänä tarkoituksena on juuri selkeyttää poliisien ja vartioimisliikkeiden välistä työnjakoa ja yhteistyötä. Varmasti on myöskin hyvä, että yksityisetsivätoimistot tulevat tämän lain piiriin. Olen tietenkin vankkumaton hajasijoituksen kannattaja, mutta nyt tässä todetaan, että vartioimisliikkeen perustamiseen vaaditaan sisäasiainministeriön lupa, ja se on hyvä siinä mielessä, että ainakin käytäntö tulee sitten yhteneväiseksi siinä, kenelle lupa myönnetään, kenelle ei.

Tässä toisaalta painotetaan erittäin paljon koulutusta niille, jotka harjoittavat vartioimisliikettä ja toimivat siellä, mutta toisaalta olen ymmärtänyt niin, että myöskin tällä hetkellä heidän toimivaltaansa rajoitetaan. Otetaan esimerkiksi vaikka joku ostoskeskus, jossa joku rähinöi. Olen ymmärtänyt niin, että vartioimisliikkeen edustaja ei välttämättä voi siinä käytävällä poistaa näitä henkilöitä, vaan pitää poliisi aina pyytää avuksi, ja kun tietää poliisin voimavarat, niin avun saanti voi olla vaikeaa.

On siis hyvä, että tämmöinen yhteiselin perustetaan, mitä myöskin valiokunta edellyttää, missä tullaan näitä turvallisuuspalveluja myöskin selvittämään, ja että mikäli poliisi antaa luvan tulevaisuudessa, myöskin vartioimisliikkeiden toimivalta tulee laajenemaan.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Hallintovaliokunnan mietintö samoin kuin valiokunnan puheenjohtajan esittely tästä mietinnöstä osoittavat, että kyllä perehdytty on hyvin ja asiantuntijoita on kuultu kattavasti. Mutta aivan samaa, mihin ed. Karpio kiinnitti huomiota, jäin tässä kysymään: Erityisesti mainitsen nämä kauppakeskukset. Jos ajatellaan, että vartiointityötä siellä aika laajasti tehdään ja aikamoisia ongelmia on ja poliisin resurssit eivät riitä, niin mitkä ovat ne valtuudet ja vastuut siellä? Tästä saa sen kuvan, että ne vähenevät. Siitä minä olen huolissani, koska sitä käytännön elämää olen pikkuisen läheltä seurannut.

Sinänsä minusta on erittäin hyvä, että tässä tämä koulutus on tullut kattavasti, kun siihen on kiinnitetty näinkin paljon huomiota, niin juuri sen vuoksi — juuri nyt meillä on ollut esillä tämä vankeinhoidon koulutus — ajattelisin, että tässä olisi voitu todella lähteä siitä käsin, että kun koulutustakin annetaan enemmän ja osaaminen, tietotaito, peruskysymykset, vahvistuvat, nämä valtuudet siellä toimia voisivat olla juuri sellaiset, mitä se käytännön arki erilaisissa tilanteissa edellyttää. Näin sitä kokonaisturvallisuutta katsottaisiin, joka tässä on tavoitteena, myös tämän toimijan eli vartijan näkökulmasta. Tietysti on hyvä, että se kohteen näkökulmasta katsotaan myös. Todella tässä on näitä pieniä kysymyksiä, vaikka sinänsä ovat hyviä tämä laki ja mietintö, jotka tässä on esitetty, mutta toimintavaltuudet ovat mielestäni liian pienet.

Seppo  Lahtela  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallintovaliokunnan mietintö on sisällöltään varsin oikeaan osunut ja valiokunnan puheenjohtajan perustelut mielestäni ovat onnistuneet ja erittäin tärkeästi painotetut tässä asiassa, mutta jotenkin haluaisin tarkastella tätä asiaa ehkä muuttuneen yhteiskunnan tilanteen osalta vähän toisessa valossa kuin se tässä tulee esille.

Nimittäin käytännössä yhteiskunta on muuttunut sellaisenaan sen tyyppiseksi ja näköiseksi, että yksityisten turvapalvelujen tarve, kysyntä ja tarjonta ovat aivan erinäköisessä näköalassa kuin se on ollut joskus ennen. Ennen oli selkeästi nähtävissä niin, että yleisen turvallisuuden osalta tiedettiin, että turvapalvelut hoitaa poliisi ja ne kuuluvat poliisille. Nyt poliisin rajoitetut voimavarat ja käytännön resurssit ovat sellaiset, että oikeastaan poliisilla ei tähän yksityiseen rintamaan ole mitään mahdollisuutta taata semmoista turvallisuutta kuin pitäisi olla olemassa. On niin, että yksityisen yrittäjän, liikeyrityksen kuin kaiken muunkin yritystoiminnan osalta ainut tapa on, että ostetaan nämä yksityiset vartiointipalvelut, niin että yleinen turvallisuus tulee hoidettua ja järjestettyä sitä kautta.

Veikkaan, että tulevaisuudessa tulee myöskin tässä asiassa tapahtumaan niin, että yksityinen kotirauha tulee vielä erittäin paljon pidemmälti kuin nyt yksityisten turvapalvelujen pariin. Tämä on mielestäni se ongelmakysymys, mikä tässäkin on olemassa. Mietinnössä ei, kuten ei myöskään tässä esityksessä, ole tätä asiaa pohdittu oikein syvällisemmältä pohjalta. En nyt lähtisi näkemään myöskään, että sitä tarvitsisi tässä kovin syvälti käydä, mutta tämä on tulevaisuuden ongelma, missä pitäisi nähdä sen tyyppinen asia ja näköala, että yksityisiä turvapalveluja, mitkä liittyvät kotirauhan säilyttämiseen ja turvaamiseen, voisi saada toteuttaa vähän keveämmin perustein kuin tässä esityksessä ja mietinnössä asia ymmärretään ja nähdään.

Tarkoitan sellaisenaan, että nyt laki yksityisistä turvapalveluista rajoittaa varsin tarkkaan sen, että tätä voidaan vain toteuttaa ja hoitaa näiden erikoisammattiliikkeiden ja -yrittäjien toimesta. Kun katsotaan sitä maalaismummoa, joka elää tuolla pikatien varressa ja pyrkii elämänsä turvaamaan niin, että voi elää siellä mahdollisimman pitkään, niin kyllä käsittääkseni on vaikeaa sen rajan tekeminen ja vetäminen, niin että joku voisi siellä kylällä toimia ikään kuin tällaisena kylän turvallisuuden takaajana. Tiedän, että tulee käymään niin, kun tällainen yksityinen henkilö sieltä nousee näkyviin, että taatusti tällä rintamalla tulee erittäin suuri numero siitä, että joku on mennyt tässä asiassa liian pitkälle.

Se mitä mietinnössä vahvasti korostetaan ja nähdään, ovat voimankäyttövälineet ja niihin kouluttautuminen ja sen tiedon ja taidon ylläpito, mitä niiden käyttö vaatii ja edellyttää. Mielestäni se on kyllä hyvä asia, mutta toisaalta olisin kyllä toivonut paljon laajempia voimankäyttövälineiden käyttömahdollisuuksia ja tässä asiassa sen näköistä mielialaa, että tiedettäisiin myöskin siltä toiselta puolelta, että turvapalveluiden tarjoajilla, vartijoilla, on olemassa voimaa käytettävissä ja että yhteiskunta ei sitä voimankäyttöä tule rajoittamaan eikä puuttumaan siihen siten, kuin nyt on epäiltävissä olemassa.

Yhtenä vahvana osana, minkä näen tässä asiassa, on se, että täällä on otettu esille koira ja koiran turvallisuuskoulutus ja siihen liittyvä asia. Tämä on hyvä asia, mutta luulen niin, että kun tätä asiaa katsotaan jossakin eteenpäin, järjestyksen ylläpitämiseen löytyy myöskin sellaisia näköaloja jonkun toisen ammattikunnan riveistä, että he kadehtivat ja käyvät tähän asiaan kiinni ja toteavat, että turvapalvelujen tarjoaja, järjestyksen ylläpitäjä, syyllistyy tavallaan ehkä hätävarjelun liioitteluun tässä asiassa.

Olisin toivonut, että tältä osin olisi käyty vähän laajempaakin keskustelua siitä, milloin koiraa voidaan käyttää yksityisten turvapalvelujen antamiseen myöskin siinä valossa ja siinä mielessä, kun se menee virallisten turvallisuuspalveluitten ulkopuolelle, sanoisin niin, että oman perheen turvallisuuden ylläpidon osalta.

Tämän osalta toteaisin, että mietintö on hyvä, esitys on erinomainen, mutta kaiken kaikkiaan turvapalvelujen tarjoajille annetaan liian pienet valtuudet, sanoisin, että liian rajoitetut mahdollisuudet toimia asian eteen. Herra puhemies! Toivon, että olen tässä asiassa väärässä, mutta veikkaan, että tulevaisuudessa tulee todistettua tämä puheenvuoroni ja myöskin käytännön elämässä todetaan, että tämä on liian rajoitettu pohja sille, miten turvallisuutta hoidetaan.

Matti Väistö /kesk:

Herra puhemies! Tässä lakiehdotuksessa on otettu huomioon se perusoikeusuudistus, joka meillä on voimassa. Samoin tarkoituksena on selventää itsenäistä vartioimistehtävää suorittavan vartijan toimivaltuussäännöksiä. On korostettava, että jokaisella on jokamiehenoikeuksiin kuuluvat oikeudet. Niitä ei kavenneta.

Mitä tulee esille nousseisiin kysymyksiin muun muassa julkisten paikkojen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisestä, tämä on tietyllä tavalla pulmallista tälläkin hetkellä. Jatkossa on tarkoitus valiokunnan saaman tiedon mukaan antaa eduskunnalle järjestyksenvalvojien toimialan laajentamista koskeva lakiehdotus. Tällä lainsäädännöllä tultaisiin sitten kauppapaikkojen, joukkoliikenteen ja kulkuneuvojen sekä joukkoliikenneasemien turvallisuustilannetta parantamaan ja tällaista ongelmaa, johon täällä kiinnitettiin huomiota, myös korjaamaan.

On kuitenkin korostettava jatkuvasti sitä, niin kuin minusta ed. Seppo Lahtelakin totesi, että yleisen järjestyksen- ja turvallisuudenpidon pitää kuulua poliisille viranomaistehtävänä eikä yksityiselle vartioimistoiminnalle. Tämä koskee yksityisen puolen tehtävää ja yksityistä vartiointia ja turvallisuutta.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kun käsittelemme hallituksen esitystä laiksi yksityisistä turvallisuuspalveluista ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi, niin on todettava, että tämä on varsin aiheellinen. Yksityinen turvallisuuspalvelu, vartioimisliiketoiminta kokonaisuudessaan, on lisääntynyt ja tulee varmasti tästä eteenpäin hyvin voimakkaasti kasvamaan. Tarvitaan turvallisuutta, ja kun poliisin resurssit eivät enää riitä, niin yhä enemmän tuota turvallisuutta tullaan hakemaan yksityiseltä sektorilta.

Yhdyn siihen, mitä edellinen puhuja ed. Väistö ja ed. Seppo Lahtela ym. ovat tuoneet esille, että turvallisuus on asia, joka tulee tuottaa yhteiskunnan toimesta. Verovaroin pidämme yllä järjestäytynyttä yhteiskuntaa, ja poliisitoimi koko ulottuvuudessaan on se, jonka varassa turvallisuuden tulee perusasiana koko maassa olla. Mutta jo nyt on selkeästi ilmennyt, että on tarvetta yksityisiin turvapalveluihin. Näitä on toki ollut jo kauemmin, mutta nyt yhä enemmän.

Muun muassa Keuruulta eräs kioskiyrittäjä minulle kirjoitti, että tällaisiin turvapalveluihin on hänenkin ryhdyttävä, ja kertoi, mitä se yrittäjälle maksaa kuukaudessa. Sanoi, että hänen kioskiyrityksensä on niin pieni liikevaihdoltaan, että hänen ei kannata välttämättä tuohon mennä eikä kannata kovin kalliita valvontakameroita käydä hänen hankkimaan. Mutta sanoi, että toisaalta on pakko mennä, kun poliisi ei enää kerkiä ottamaan hälytyksiä vastaan ja murrot alkavat olla jatkuva riesa. Kun kunta katuvaloja säästää yön pimeimpinä tunteina, niin silloin maaseutukaupungissakin huumejengit menevät kioskille ja aiheuttavat siellä vahinkoja.

Turvapalvelujen tarve on kautta maan noussut, ja sanoisin, että missä se on toteutunut, niin myös hyvällä tuloksella. Mielestäni muun muassa Helsingin aseman seutu on nyt paljon turvallisempi ja siistimpi paikka, mitä se oli vaikkapa 30 vuotta sitten. Ansio siitä kuuluu juuri sille, että siitä yksityiset turvapalvelut huolehtivat. Näin ollen se tiedetään paikkana, johon ei kannata pahanteon mielessä välttämättä tulla, koska siitä ei tekijälle hyvää seuraisi.

Turvapalveluista on hyviä kokemuksia käyttäjillä ja suomalaisella yhteiskunnalla, ja siksi on tarpeen, että niitä koskevaa lainsäädäntöä nykyaikaistetaan ja uudistetaan. Mutta korostan, että perusvastuun yhteiskunnassa tulee olla valtion poliisitoimella, mutta samaan aikaan tätäkin tulee kehittää. Toivon, että pidetään huolta siitä, että yksityisen turvapalvelun liikeyrityksissä on koulutettu ja osaava henkilöstö. Toivon nimenomaan, että se olisi psykologista silmää omaava henkilöstö, ei pelkästään fyysiseen voimankäyttöön kykenevä, vaan myöskin psykologisen silmän omaava henkilöstö, joka tietää, mitenkä tulee toimia. Toisaalta tällä henkilöstöllä tulee olla myös riittävät voimankäyttöoikeudet, jos niitä tarvitaan.

Jos oikein ymmärsin, ed. Seppo Lahtela toi esille kysymyksen siitä, että kun nimenomaan maaseudulla, voi olla kaupungeissakin, viipyy poliisin saanti, niin olisiko silloin paikallaan löytää joitakin muita turvaratkaisuja, kun poliisi on kaukana, etenkin yöaikaan? Aikoinaan oli poliisitoimessa mielestäni yhteiskunnan ja turvallisuuden kannalta hyvä kotivarallaolosysteemi. Se on jostakin syystä onko miltei kadonnut vai onko kokonaan kadonnut, mutta kotivarallaolo toi semmoisen tietynlaisen vpk-järjestelmän poliisitoimeen. Poliisi saattoi ollakin varsin lähellä paikkaa, missä apua tarvittiin. Olisin toivonut, että tätä ei mistään ammattiyhdistyssyistä olisi lopetettu, vaan olisi haluttu tuota järjestelmää pitää entistä enemmän yllä. Silloin nimenomaan nopeasti poliisin apua tarvittaessa olisi voitu poliisi saada lähempääkin.

Varmasti yksi kysymys on sitten, miten yksityinen turvatoimi mahdollisesti jossakin vaiheessa selkeämmin nivottaisiin osaksi poliisitointa. Se ei ole tämän lain tehtävä, mutta varmasti sekin aika vielä tulee. Tällä hetkellä yhteiskunnalla on varaa käyttää poliiseja istumassa tyhjänpäiväisiä käräjiä, joissa eivät asiat mene eteenpäin, kun osapuolet eivät ole paikalla. Poliisin omaa ajankäyttöäkin tulisi voida tehdä lainsäädäntöteitse mielekkäämmäksi siten, että oikeita tehtäviä tehtäisiin oikeaan aikaan.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Hallintovaliokunta on varmasti tehnyt hyvää työtä. Kun katsoo mietintöä, siinä huomaa vastuuntunnon. Myös perustuslakivaliokunnan lausunto on tärkeä, ja se on otettu huomioon. Asiassa on kuultu lähes 40 tahoa asiantuntijakuulemisissa. Näin ollen valiokunta on mitä ilmeisimmin erittäin syvällisesti asian tärkeyden todella oivaltanut. Tärkeätä onkin nimenomaan tämän asian sisältö: yksityiset turvallisuuspalvelut.

Todella, yhteiskunnan turvallisuudesta pitää julkisen vallan vastata ja tämä apu, sivustatuki, voi olla vain ikään kuin sivuroolissa. Toteaisin sen, että halvalla ei saa hyvää ja jos hankitaan vain ikään kuin kilpailuttamalla mahdollisimman edullista turvallisuuspalvelua, se ei voi olla parasta mahdollista eikä yleensäkään kyllin hyvää. Koulutusta tarvitaan ja osaamista. Kun Yhdysvalloissa on nyt tutkittu lentokenttien turvallisuustilanteita, on huomattu, että siellä oli kilpailutettu turvallisuuspalvelut ja hankittu sitten kaikkein halvin. Siellä oli myös sitten sellainen henkilökunta, joka mahdollisti tämän turvattomuuden oikeastaan, tilanteen syntymisenkin omalta osaltaan, mikä siellä syyskuussa oli. Näin ollen tässä varmaan mahdollisimman hyvään laatuun on päästävä ja vastuuntuntoiseen yksityiseenkin turvapalveluun.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kun tässä todettiin, että yksityiset turvapalvelut ovat laadukkaita ja hyviä, niin tämä mietintö ja tämä lakiesitys kyllä turvaavat yksityisten turvapalvelujen tarjoajille erinomaisen monopoliaseman tavallaan tässä asiassa. Itse henkilökohtaisesti tämän asian tunnen niin, että eteeni tuli kysymys siitä aiheesta, kun paikkakunnalla, jolla elinkeinotoimintaa ennen olen harjoittanut ja nytkin, julkinen turvapalvelujen tarjoaja vähäisen käytön perusteella, kun osa luisti siitä väliin ja oli poissa, totesi, ettei ole kannattavuutta ylläpitää näitä turvapalveluja, vetäytyi syrjään ja tältä osin paikkakunnalle jäi aukko.

Kun tätä selvitettiin, että voisi tämän hälytyksen ohjata sellaiselle tyypille, sellaiselle yrittäjälle, joka voisi muun toiminnan ohessa olla ensimmäisenä paikalla ja käydä tarkistamassa, mitä on sattunut, niin on olemassa semmoinen este, että tämmöistä asiaa ei voida tehdä eikä toteuttaa. Vain yrittäjällä itsellä on oikeus mennä sinne paikalle ja ottaa tämä tehtävä vastaan tai sitten järjestäytyneellä, rekisteröidyllä ja hyväksytyllä turvapalveluiden tarjoajalla. Tältä osin tätä jokamiehenoikeuteen liittyvää, tavallaan järjestäytynyttä järjestyksen ylläpitoa ja hoitamista ei ole tässä huomioitu eikä nähty. Katson, että sen joskus myöhemmässä vaiheessa täytyy jotenkin muuten tulla esille.

Yleiskeskustelu päättyy.