7) Laki työntekijäin eläkelain muuttamisesta
Seppo Kanerva /kok:
Arvoisa puhemies! Ulkoparlamentaarista eläkepolitiikkaa
vuosikymmeniä harjoittaneet työmarkkinajärjestöt
ovat uusliberalismiin heilahtamisen myötä haudanneet
perinteisen sosiaalipoliittisen moraalinsa niin kutsutussa Puron
työryhmässä. Ne eivät piittaa
enää eläkeläisistä,
leskistä, työkyvyttömistä ja
näiden lapsista. Eihän tällaisilla ryhmillä ole äänivaltaa,
kun ammattiyhdistyspomoja valitaan. Työmarkkinajärjestöt
ovat valmiit antamaan vanhuksille, leskille, työkyvyttömille
ja heidän lapsilleen enää viidenneksen
muun yhteiskunnan elintason noususta ja syömään
kolmikantapohjalta antamansa eläkelupaukset. Näin jatkuu,
jos vuosikymmeniä kumileimasimeksi alistettu eduskunta
ei terästäydy ottamaan sille kuuluvaa vastuuta
ja valtaa myös eläkepolitiikassa ja ennen kaikkea
päätettäessä lähestyvästä eläkejärjestelmän
suurremontista.
Merkkejä eduskunnan ryhdistäytymisestä on nähty,
kun eduskunta on vaatinut kansaneläkkeen pohjaosan poistamiseen
liittyneen kaksinkertaisen leikkauksen kompensoimista sen uhreille.
Tulokset tästä ryhdistäytymisestä antavat vielä odottaa
itseään. Epäilen enemmän haluttomuudeksi
kuin kyvyttömyydeksi, että ministeri ei saa asiantuntijoiltaan
eduskunnan vaatimaa toimivaa kompensointiesitystä missään
säällisessä ajassa. Tietääkseni
viimeisin esitys, osa kakkonen, vaatii lisäselvityksiä ja
on siten ajan pelaamista. Vääryydeksi tunnustetun
eläkkeiden kaksinkertaisen leikkaamisen korjaaminen siis viipyy
yhä vastoin eduskunnan tahtoa. Nyt ei ole enää kysymys
joistain sadoista miljoonista markoista vaan siitä, käyttääkö ylintä päätösvaltaa
eduskunta
vai hallitus ja sen ministeriä pyörittävät
asiantuntijat. Demokratiamme uskottavuus on koetuksella.
Kaksinkertaisen leikkauksen kompensoimiseen saamme ilmeisesti
vauhtia vain, jos eduskunta aidossa markkinataloushengessä päättää, että korjaus
on suoritettava jostain tietystä hetkestä lähtien
taannehtivasti viivästyskorkoineen. Kaksinkertaisen leikkauksen
korjaamista suurempi haaste on tulossa, kun ryhdymme käsittelemään
työmarkkinajärjestöjen esittämää suurta eläkejärjestelmäremonttia.
Sen jatkokehittelystä vallitsee työntekijäjärjestöjenkin
kesken syvä erimielisyys. Eduskunnan ei pidä hyväksyä suuren
eläkeremontin yhtäkään osaa
paneutumatta syvällisesti jokaiseen yksityiskohtaan. Onhan pohjaosakeskustelussa
nähty, kuinka vaikeaa on korjata edes ilmiselviä virheitä ja
vääryyksiä, jos päästämme
ne läpi.
Työmarkkinajärjestöillä on
ollut tapana antaa eläkelupauksia työntekijäjärjestöjen
jäsenille, ennen kuin he muuttuvat järjestöjen
näkökulmasta äänivallattomaksi
massaksi, jonka eläketurvaa voi sitten kylmästi
leikata ja siirtää työelämässä olevien
lompakkoihin. Tupopöydässä työnantajien
ja työntekijöiden kahden kauppa on kolmannen korvapuusti
eli kaikkien, joiden taloudellinen toimeentulo on eläkkeen
varassa. Työntekijäjärjestöt
ottavat vanhusten, leskien, työkyvyttömien ja
näiden lasten suusta sen, mitä ne eivät avoimessa
markkinataloudessa pysty enää ulosmittaamaan työnantajilta
vaarantamatta työpaikkoja. Pörssikuplien puhaltamiseen
piiskatuille yritysjohtajille tämä sopii. Meidän
ei eduskunnassa pidä pakoilla vastuutamme ajan ilmiöistä piiloutumalla
pieniksi kumileimasimiksi työmarkkinajärjestöesitysten
taakse.
Arvoisat edustajat! Talousneuvoston tuoreessa raportissa todetaan
erilaisten yhdistelmäindeksien johdosta, että pitkään
eläkkeellä olleiden suhteellinen asema voi keski-iän
noustessa tulevaisuudessa heikentyä huomattavastikin suhteessa
työelämässä oleviin. Jälkimmäisen
ryhmän saamat palkkatulot nimittäin seuraavat
keskimäärin tuottavuuden kehitystä.
Tämän lainauksen jälkeen totean,
että edellisessä eduskunnassa 155 kansanedustajaa
allekirjoitti lakialoitteen taitetun indeksin poistamiseksi vanhuuseläkeiän
saavuttaneilta 65 vuotta täyttäneiltä.
Sehän antaa heille enää viidenneksen muun
yhteiskunnan elintason noususta. Aikaisempi TEL-indeksi antoi puolet.
Tätä puoliväli-indeksiä sovelletaan
vielä alle 65-vuotiaiden eläkkeisiin. Se ei kuitenkaan
sovi Puron työryhmän markkinajohtajille. Tuoreessa
esityksessään eläkejärjestelmän
suurremontiksi he pyrkivät huonontamaan myös työkyvyttömien,
leskien ja näiden lasten elintason kehityksen eläkeikäisten
tasolle. Perustelu on, että eläkeikäiset ovat
pitäneet taitettua indeksiä ikärasismina.
Eläkeläisten etuja ajaneet eläkeläisaktivistit
yritetään näin syyllistää työkyvyttömien
silmissä. Ilmeisesti joidenkin mieliin on hiipunut pelko,
että Euroopan unionissa saatetaan yhtyä näkemykseen
suomalaisten harjoittamasta ikärasismista.
Puron ryhmän logiikka kulkee siinä, että ikärasismi
poistuu, kun ryhdytään kohtelemaan työkyvyttömiä ja
heidän lapsiaan yhtä huonosti kuin vanhuksia soveltamalla
vastaisuudessa taitettua indeksiä myös nuorempiin.
Todellisuudessa työkyvyttömien kohtelu muuttuisi
vielä huonommaksi. Juuri heihinhän yhdistelmäindeksi
iskee pahimmin, koska elinvuosia voi olla vielä jäljellä paljonkin.
Ajatelkaapa vain vaikkapa alle 30-vuotiaan työkyvyttömäksi
tulevan lapsen isää, jonka tulevan ajan eläkekarttumaa
ensin heikennetään ja sitten hänelle
ja perheelle annetaan vuodesta toiseen vain viidennes muiden elintason
noususta.
Puron ryhmän politiikka perusteluineen muistuttaa Viinasen
ylimielistä toteamusta, ettei eläkeläisistä tarvitse
välittää, koska he eivät pysty lakkoilemaan.
Onneksi pystyvät äänestämään.
Ilman äänioikeutta hukka perisi heidät
nyky-Suomessa.
Ymmärrän pitkälle Puron pyrkimyksiä tukkia eläkeläisjärjestelmän
porsaanreiät, onhan yhteiskuntamme yritysten taloudellinen
kilpailukyky saavutettu osaltaan saneeraamalla eläkeläisjärjestelmän
niskoille ensin avoin sektori, sitten suljettu sektori ja viimeksi
julkistakin sektoria. Suomeksi se on ollut ihmisten työntämistä ennenaikaiselle
eläkkeelle ja laskun lähettämistä työeläkelaitoksille.
Pää avattiin työministeri Arvo Aallon
ja silloisen Teollisuuden työnantajien puheenjohtajan Stig
Hästön yhteisvoimin. Toinen sai työttömyystilastoista
kymmeniätuhansia ihmisiä pois, toinen saneerattua
johtamastaan Finlaysonista tuhansia ihmisiä. Sen jälkeen
saneeraajat ovat käyttäneet eläkejärjestelmää vääriin
tarkoituksiin maan tavaksi muuttuneessa mittakaavassa, mutta he
ovat onnistuneet joukkotiedotuksessa syyllistämään
rationalisoinnin uhrit moittimalla heitä ennenaikaisesta
paosta eläkkeelle ja eläkekustannusten kasvattamisesta
niin, että eläketurvaa on leikattava.
Tietysti eläkejärjestelmän on puututtava
sellaisiin varhaiseläkejärjestelyihin, joiden
perimmäinen tarkoitus on rationalisoida työelämää eläkejärjestelmän
kustannuksella. Ei mikään eläkejärjestelmä kestä sellaista.
Meidän ei eduskunnassa pidä kuitenkaan hyväksyä,
että pesuveden mukana lentää jopa lapsia,
oikeasti työkyvyttömien ja leskien ohella. Etujen
leikkauksia ei pidä kohdistaa moottorisahalla kaikkiin,
jos väärinkäytökset voidaan
poistaa kirurgin veitsellä.
Annan tunnustuksen Purolle siitä, että hän kantaa
huolta eläkejärjestelmän suoriutumiskyvystä vuosikymmenien
päähän. Se kuuluu hänen tehtäviinsä.
Samaa huolta tunnetaan muissakin EU-maissa. Meidän ei kuitenkaan
pidä rynnätä eläkkeitä leikkaavien
ja indeksiä heikentävien maiden kärkeen.
Ensinnäkään eläketurvamme ei yllä eurooppalaiselle
huipputasolle, ja toiseksi me olemme varautuneet suurten ikäluokkien
kustannuspiikkiin paljon paremmin kuin esimerkiksi saksalaiset.
Me voimme hyvin tarkkailla, mille tasolle eläkkeet asettuvat
suurissa maissa, Saksassa ja Ranskassa, ja tehdä sitten
omat ratkaisumme.
Etumme muihin verrattuna on, kiitos eläkejärjestelmän
luojan, professori Teivo Pentikäisen, että eläkejärjestelmä sisältää useita
automaattisia sopeutumismekanismeja ja sen lisäksi me pystymme
säätelemään sitä päätösperäisesti. Meillä on
ytimeltään hyvä eläkejärjestelmä.
Sen hyväksyttävyys kansalaisten silmissä on
kuitenkin kärsinyt, kun sen perustamisessa ansioituneet
työmarkkinajärjestöt ovat viime vuosikymmenillä ryhtyneet
kaventamaan eläkeläisten etuja omien aktiivijäsentensä yritysten
hyväksi. Eläkkeitä on leikattu ja indeksejä heikennetty. Kuitenkin
työelämässä olevien eläkevakuutusmaksuja
on alennettu, ikään kuin meidän ei pitäisi
paremmin varautua suurten ikäluokkien kustannuspiikkiin.
Eläkevakuutusmaksujen alentamista perustellaan Suomen korkealla
veroasteella. Hanakasti sanotaan, ettemme pärjää eurooppalaisessa
kilpailussa, koska pakolliset eläkevakuutusmaksumme eli
verot ovat niin korkeita. Puhe on edesvastuutonta, jos esimerkiksi
Nokian pääkonttorin sijaintimaata miettivä pääjohtaja
Jorma Ollila ja hänen rekrytointilistallaan olevat ulkomaalaiset
uskovat siihen.
Eläketurvakeskuksen joulukuussa aloittava toimitusjohtaja
Jukka Rantala on aivan oikein todennut, että on väärin
laskea suomalaiset työeläkevakuutusmaksut veroasteeseen
ja suorittaa sen perusteella kansainvälisiä vertailuja.
On ihmisten muissakin maissa kustannettava tuleva eläketurvansa,
mutta eläkejärjestelmien erojen vuoksi niitä ei
aina peritä muodollisesti pakollisina, vaikka ne sitä todellisuudessa
ovat. Ei missään kehittyneessä maassa
pääse pakoon eläkevakuutusmaksuja, ilman
että käy huonosti.
Sosiaalivaliokunnan puheenjohtajan Marjatta Vehkaojan vaatima
eduskunnan roolin korostaminen osana kolmikantaa voi toteutuessaan
palauttaa kansalaisten luottamuksen eläkejärjestelmään
ja eläkepolitiikkaan. Meillä ei ole varaa täysin
rahastoivaan eläkejärjestelmään,
eikä sellainen olisi välttämättä järkeväkään.
Jakojärjestelmä voi toimia vain yhteiskunnan takaamana. Jos
kansalaiset menettävät uskonsa takaajaan eli tässä tapauksessa
eduskuntaan, edessämme on vaikeuksia. Äänestäjistä neljännes
ja ennen pitkää kolmannes on eläkkeellä.
Eläkepolitiikka on heille konkreettisemmin ja välittömämmin
lompakossa näkyvä asia kuin esimerkiksi suhtautuminen
Natoon.
Olisi käsittämätöntä,
jos me eduskunnassa siirtäisimme Suomen päätöksen
Natosta työmarkkinajärjestöille. Käsittämätöntä on,
että olemme käytännössä siirtäneet
niille eläkepolitiikan ja sulkeneet huomattavan osan ainakin
ikänsä puolesta täysivaltaisista kansalaisista
heitä itseään koskevan päätöksenteon
sivuraiteelle. Demokratia ei pitkälle kestä sellaista.
Erilaiset tuomiopäivän julistajat ja hätäkellojen
soittajat ovat olleet huolissaan eläkeläisten kasvavasta äänestysvoimasta.
Ilmiö on samaa sukua kuin aikanaan pelko naisten äänioikeudesta tai
mustien äänioikeudesta. Nyt eläkkeelle
ovat siirtymässä yhteisvastuuta aina korostavat
ikäpolvet. En usko heidän kaatavan vaatimuksillaan kansantaloutta
tai vaarantavan lastensa ja lastenlastensa tulevaisuutta. Eläkeläiset
ovat vastuuntuntoisia ja kohtuudessa pysyviä ihmisiä.
Heitä pelkäävien huoli taitaa perustua
aivan muuhun. Koulutetut ja vireät eläkeläiset
eivät enää ole hämättävissä lupauksilla,
joita ei ole tarkoitettukaan pidettäviksi.
Ilokseni olen havainnut, että ne tässä salissa, jotka
eivät äänestyksissä ole pysyneet
vaalilupaustensa takana, ovat edes vähentäneet
lupauksia, joiden takana eivät aiokaan pysyä.
Tästä voimme kiittää osaltaan
Internetiä. Eläkeläiset osaavat seurata
kansanedustajien äänestyskäyttäytymistä ja
kertoa siitä toisille. Enää ei voi toimia erään
kansanedustajan tavoin, joka ensin allekirjoittaa lakialoitteen
taitetun indeksin poistamisesta ja sitten sosiaali- ja terveysvaliokunnan
puheenjohtajana huolehtii, ettei tuota samaa esitystä tuoda
koskaan eduskunnan päätettäväksi.
Näin tapahtuu, kun hän todellisuudessa onkin eri
mieltä kuin aloitetta allekirjoittaessaan ja haluaa ottaa
aloitteen allekirjoittaneelta eduskunnan suurelta enemmistöltä päätösvallan
pois. Oli lähellä, ettei häntä olisi
palkittu tällaisesta ministerin salkulla.
Taitetun indeksin, pohjaosan vitkuttelun ja lähestyvän
eläkejärjestelmän suurremontin vuoksi seuraavat
eduskuntavaalit ovat väistämättä eläkepoliittiset
vaalit. Eläkeläiset on herätetty ja ärsytetty
valvomaan etujaan. Meillä on nyt eläkejärjestelmän
kehittämisen näkökulmasta erinomainen
ajankohta luopua taitetusta indeksistä ja palata kaikkiin
eläkeläisiin ulottuvaan puoliväli-indeksiin,
jolloin keskustelu ikärasismista päättyy.
Harjoitetun ikärasismin hintana eläkeläisten indeksikorjausten
lähtötaso jäisi joka tapauksessa tuntuvasti
alemmaksi kuin ilman sitä, mikä lisäisi
tulevaisuudessakin eläkejärjestelmän
säästöjä. Luopuessamme taitetusta
indeksistä torjumme samalla työkyvyttömien,
leskien ja heidän lastensa elämän edellytysten
romuttamishankkeen.
Eläkejärjestelmämme indeksiturva
saattaa vaatia modernisointia, mutta voimme palata siihen hätiköimättä osana
suurta eläkejärjestelmän remonttia, kunhan
nyt luovumme taitetusta indeksistä ainakin toistaiseksi.
Uskon, että silloin eläkeläiset ja eläkevaihettaan
lähestyvät ihmiset voisivat suhtautua vähemmän
tunnepitoisesti eläkejärjestelmän suurremonttiin.
Se on nähtävä kokonaisuutena, jonka toteuttamisessa
eduskunnalla on oltava aito päättäjän
rooli.
Ei muuta, herra puhemies.
Lauri Kähkönen /sd:
Arvoisa puhemies! Eläkkeiden ostovoimaa on heikentänyt
viime vuosina muun muassa ylimääräinen
sairausvakuutusmaksu, kansaneläkkeen pohjaosan leikkaus
ja niin sanottu taitettu indeksi, joka merkitsee heikennystä 65
vuotta täyttäneiden eläkeläisten elintason
kehitykseen.
Nythän tiedämme, että ylimääräisen
sairausvakuutusmaksun poistamisesta tämän vaalikauden
aikana on jo päätökset. Edelleen odotamme, niin
kuin ed. Seppo Kanerva äsken totesi, ministeri Perholta
ja hallitukselta esitystä, kuinka työeläkkeitten
yhteensovittamiseen liittyvä niin sanottu kaksinkertainen
pohjaosan leikkaus kompensoidaan. Voidaan todeta, että alhainen
inflaatio on osaltaan hillinnyt yli 65-vuotiaiden elintason heikentymistä viime
vuosina muihin tulonsaajaryhmiin verrattuna. Kuitenkin on syytä todeta,
että vuosien 1996—2000 aikana yli 65-vuotiaat
eläkkeensaajat saavat työeläkeindeksiinsä noin
3,5 prosenttia pienemmät indeksitarkistukset kuin alle
65-vuotiaat. Toisaalta on todettava, että useimmilla yli
65-vuotiailla ovat myös työeläkkeet pienempiä kuin
nuorempien eläkkeensaajien eläkkeet.
Kuitenkin haluan todeta, että kaikkea ei saa kerralla.
Ed. Seppo Kanervan aloite on kannatettava, ja olisin siihen itsekin
nimeni laittanut, jos se olisi esitetty. Toivon, että tämä epäkohta
saataisiin korjatuksi. Kuitenkin tähdennän nyt,
että erittäin tärkeätä olisi,
että nyt hoidettaisiin ensiksi, niin kuin on luvattu työeläkkeitten
yhteensovittaminen eli niin sanottu kaksinkertainen pohjaosan leikkaus.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Ed. Seppo Kanerva on lakialoitteellaan 96/2001
vp "Laki työntekijäin eläkelain muuttamisesta"
osunut aivan oikeaan asiaan. Itsekin olin tilaisuudessa kirjoittamaan
alle kyseisen lakialoitteen, johon halusin näin yhtyä ja
jota haluan tällä puheenvuorolla myös
evästää eteenpäin jatkokäsittelyssä.
Epäkohtahan on lyhyesti sanottuna se, että eläkkeitä on
leikattu ja indeksiä on heikennetty. Kyse on eläkeikäisten
tai eläkkeellä olevien, eihän tarvitse
olla vanhus, vaan eläkkeellä voi olla nuorempikin
ihminen työkyvyttömyyden takia, toimeentulosta.
On aivan totta, kuten ed. Seppo Kanerva sanoi ja monet eläkeläiset
ovat minullekin sanoneet, että ammattiyhdistysiässä ja
työelämässä olevat voivat mennä lakkoon,
mutta eläkeläiset eivät voi. Sen takia
näistä asioista on eduskunnassa koettava erityistä vastuuta,
että oikeudenmukaisuus voi toteutua. Toivon, että tämän
aloitteen myötä löytyy niitä toimia,
joilla paljon puhuttu taitettu indeksi voidaan poistaa ja voi toteutua
oikeudenmukaisuus.
Samalla totean tässä yhteydessä,
että meillä on erittäin paljon pientä eläkettä saavia
ihmisiä. Alle 4 000 markkaa saavia ihmisiä on
meidän yhteiskunnassamme todella paljon, jotka ovat paljolti omaa
työtään tehneitä, pienyrittäjiä,
talon emäntiä. Juuri tälle kaikkein pienintä eläkettä saavien suurelle
ryhmälle toivon, että voitaisiin myös
jatkossa löytää ratkaisut, joilla päästäisiin
edes sellaiseen eläketurvaan, että se olisi kaikille
eläkeläisille vähintään
4 000 markkaa kuussa, mieluummin enemmänkin. Mutta
jo tämä 4 000 markkaa riittäisi
monelle tuomaan toistatuhatta markkaa lisäkorotuksena kuukausieläkkeeseen, ja
paljon se ei ole.
Arvoisa herra puhemies! Toivon, että aloitteen myötä saadaan
eläkkeisiin nopeasti korjauksia.
Esa Lahtela /sd:
Arvoisa herra puhemies! Ed. Seppo Kanerva on oikealla asialla.
Ihmettelen vain ihan aluksi, miksi ed. Kanerva on jotenkin lannistunut
tässä pyrkimyksessään. Ymmärrän sen
kyllä siltä kannalta, jotta edellisellä kaudella oli
155 nimeä tässä aloitteessa ja silloin
se tyssättiin. Mutta olisin kyllä uskonut, jotta
jos tuossa rivistössä vasemmalla puolen olisi
nimiä pyydetty, niin ... Itse nimittäin lupasin
laittaa tähän nimeni ja huomasin, että tässä ei
näköjään minun nimeäni
olekaan. Siinä mielessä olen vähän
harmissani.
Mutta sinällään kyllä kannatan
tätä. Kannatin viime kaudella ja olin aina terävänä paikalla äänestämässä myös
talousarvion käsittelyn yhteydessä kyseisessä asiassa,
kun ed. Seppo Kanerva teki aina esityksen. Niin minä toivon
nytkin, jotta tämähän juttu pitää testata.
Onhan tätä mahdollista viedä, jos ei
lakialoite etene, talousarvioaloitteiden muodossa, koska uskon,
että tästä on myös tehty talousarvioaloite.
Sinällään taitettu indeksi -kysymys
on aikaisemmin tai myöhemmin korjattava. Tämä on yksi
niitä eläkeläisiin kohdistuvia epäoikeudenmukaisuuksia.
Näen juuri näinpäin kuin ed. Seppo Kanerva
esittää, jotta tätä korjattaisiin
parempaan suuntaan. Edellisellä kaudella tässä salissa käytiin
nimittäin keskustelu, jossa muistelen sen tyyppistä puhetta
olleen, jossa sanottiin näinpäin, jotta nyt jos
tätä korjataan, se korjataan huonompaan suuntaan
eli vedetään kaikilta se pienempi indeksi. Eli
myös nuoremmat olisivat tulleet indeksin piiriin, jossa
palkat otetaan 20 prosentilla huomioon ja kuluttajahinnat 80:llä, kun
ed. Kanerva ymmärrykseni mukaan esittää 50:tä ja
50:tä, jossa on puolet kuluttajahintoja ja puolet ansiokehitystä.
Jostakin olen kuullut sellaista, vaikka toisin on väitetty,
että Saksassa olisi jopa sellainen malli käytössä,
että siellä eläkeläisten indeksi
noudattaa kokonaan ansiokehitystä. Siinä mielessä puheet
siitä, jotta suomalainen indeksijärjestelmä olisi
parempi, eivät näköjään pidä paikkaansa.
Sitten vielä toiset ratkaisut, jotka on minusta tehtävä:
Pohjaosakysymys minusta pitää laajasti arvioida
ja katsoa, millä tavalla sitä voidaan korvata,
mihin liittyy myös ed. Oinosen näkemys siitä,
jotta meillä on hyvin pieniä eläkkeitä.
Eli tasokorotuksia yhä kaivataan pienempiin eläkkeisiin,
koska kansaneläkkeen indeksit ovat pelkästään
kuluttajahintaindeksillä tarkistettu, jolloin se rako työeläkkeisiin
verrattuna on vain kasvanut. Sen takia myös kansaneläkkeet
vaatisivat tasokorotuksia ja mahdollisesti myös indeksitarkistusten
muutosta, eli samat indeksit kuin työeläkepuolelle.
Savamaksuhomma nyt on hallituspuolueiden kesken sovittu hoidettavaksi.
Siihen en hirveän paljon usko, että enää takapakkia
syntyy. Siinä luotan kyllä vahvasti hallitukseen,
että se on menossa oikeaan suuntaan.
Kannatan tätä, vaikka tässä valitettavasti
vaan sattuu olemaan näin vähän nimiä.
Toivon mukaan nyt tärppäisi läpimeno.
Matti Väistö /kesk:
Herra puhemies! Aloittaessaan toimintansa vuonna 1995 Lipposen
ensimmäinen hallitus leikkasi muun muassa eläkeläisten
oikeutettuja etuuksia. Tuolloin luvattiin ripeässä tahdissa
talouskehityksen niin salliessa eläkeläisten asemaa
parantaa. Näihin lupauksiin liittyy muun muassa ylimääräisen
savamaksun poistaminen, mihin ed. Esa Lahtela viittasi. Tuolloin,
niin ymmärsin, laaja käsitys oli eduskunnassa,
että myös niin sanottu taitettu indeksi korjataan
ripeästi. Tätä käsitystähän
osoittaa ed. Seppo Kanervan lakialoitteessa ilmenevä kansanedustajien
luettelo. Valitettavasti tässä asiassa ei ole
edetty. Ongelma on myös pohjaosan kaksinkertainen poisto,
jota asiaa nyt hallitus opposition ja eduskunnan painostuksesta
on aikeissa korjata, mutta vain osittain ja vasta joskus tulevina
vuosina.
Olennainen kysymys on myös eläkeläisten aseman
parantaminen, erityisesti pientä eläkettä saavien
osalta, tasokorotuksella. Esimerkiksi Pohjois-Karjalassa on hyvin
paljon juuri niitä pienviljelijöitä,
omaa työtään tehneitä, joille
ei ole yrittäjä- tai ansioeläkettä kertynyt.
Heidän asemansa on todella heikko. Samaan aikaan kustannukset
ovat kuitenkin nousseet, palvelut ovat etääntyneet,
lääkekulut, omavastuut, kaikki nämä kustannukset
ovat samaan aikaan nousseet, mutta tulot ovat pysyneet matalina.
Seppo Kanerva /kok:
Arvoisa puhemies! Ed. Esa Lahtela oli pahoillaan, että hänen
nimeään ei ole täällä.
Kyllä ed. Lahtelan nimi on toisella sivulla ja alhaalta
päin 14. nimi. Nimittäin ne 93 kansanedustajaa,
jotka edelliseltä kaudelta, puhemies mukaan luettuna, istuvat
täällä, minä luettelin jo aikoinaan
allekirjoittajiksi ja pyysin vain uusilta nimeä, kaikilta
uusilta paitsi ministereiltä ja ryhmien johtajilta, ja
lähetin postilaatikkoon ilmoituksen, että tämä on
allekirjoitettavana parin viikon ajan. Syyskuun puolessavälissä jätin
laatikkoon, että olkaa hyvä ja syyskuun aikana
allekirjoittakaa. Jos joku ei halunnut tai huomannut, se on asia
sinänsä.
Kun Saksa tuli mainittua, todettakoon, että siellä oli
eläkeprosentti 70. Se on pudotettu 64:ään,
laskenta perustuu koko työaikaan ja indeksinä on
palkkaindeksi, paras mikä voi olla, kun meillä pyritään
huonoimpaan mahdolliseen. Tämä indeksiasia on
sellainen, että otettakoon vaikka sellainen ikävä asia
esimerkiksi kuin lapsilisien leikkaus. Jos jonain vuonna leikataan
200 markkaa, se on vuodessa 2 400 markkaa. Kun se seuraavana
vuonna korotetaan, asia on sillä selvä, sinne
jäi tappioksi 2 400 markkaa. Mutta kun indeksi
leikataan, se on sille ihmiselle, joka elää esimerkiksi
30 vuotta eteenpäin, 30 vuodeksi leikattu. Sitä ei
ole koskaan nostettu takaisin eikä aiotakaan nostaa. Mutta
taitettu indeksi on kuin hauen suu. Hauki kasvaa ja suu aukeaa ja
aukeaa. Tämän vuoden lopussa tulee olemaan nuorempien,
alle 65-vuotiaiden, ja yli 65-vuotiaiden ero 4 prosenttia. Kun ensi
vuonna indeksiero on 0,7 suunnilleen, ero alkaa lähestyä 5:tä prosenttia.
Näin se koko ajan kasvaa ihmisten ikääntyessä.
66 prosentin eläkkeen saanut maaherra saa tällä hetkellä 46
prosenttia siitä, mitä hän olisi saanut.
Näin ollen eläkeläisten asema Suomessa kaikista
vakuutteluista huolimatta kurjistumistaan kurjistuu.
Seppo Lahtela /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Ed. Seppo Kanervan masinoima lakialoite tästä aiheesta,
kuten käydyssä keskustelussa on tullut julki,
on äärettömän tärkeä.
Sillä on eduskunnan suuri tahto matkassa. Tältä osin
on aivan erikoinen homma ja loukkaus eläkeläisiä kohtaan,
että heidän tekemäänsä työtä ei
arvosteta niin paljon, että pantaisiin tämä asia
järjestykseen. Kyllä nyt, kun näyttää,
että eduskunnassa ei ole muita kuin asian puolestapuhujia,
myöskin virkamiesten pitää lähteä liikkeelle
ja panna tämä kuntoon. Tämä päättävä sukupolvi
on velkaa eläkeläissukupolvelle tämän
asian, heidän tekemänsä työn
kunnioittaminen, että heille annetaan, mitä heille
kuuluu. Myöskin niiden asema, jotka ovat tästä kelkasta
putoamassa pois tai pudonneet liian pienen eläketurvansa
osalta, on turvattava paremmin kuin se nyt on olemassa.
Esa Lahtela /sd:
Arvoisa herra puhemies! Ed. Seppo Kanervan laskutapa nimien
allekirjoittamisessa on hyvin mutkikas. Siinä tapauksessahan
tässä on 186 nimeä, kun lasketaan kaikki edellisen
kauden nimet ja nyt uudet nimet, mutta näillä valtiopäivillä 124
nimeä, joista tietysti suurinta osaa ei ole uudistettu.
Kun ed. Seppo Kanerva on vielä kaksi kautta eteenpäin
eduskunnassa, tässä varmaan on sitten 320 nimeä vähintään, kun
näin lasketaan yhteen ja aloite aina uudistetaan. Valiokunnassa
uskoisin lakiviisaiden toteavan kuitenkin sillä tavalla,
että vain viimeiset nimet, jotka on allekirjoitettu, ovat
oikeita ja ne edustajat ovat sitä mieltä, että tämä viedään
läpi eduskunnassa. Mutta tästä on turha
kinata. Olen kuitenkin kannattamassa tätä, vaikka
olenkin viime kauden allekirjoittajien joukossa.
Seppo Kanerva /kok:
Arvoisa puhemies! Otin jo nimeni tästä pois,
mutta tämä aparaatti on vähän
hidas. Totean vain, että istuvat kansanedustajat on lueteltu
ja niiden nimiä, jotka menettivät valtakirjansa,
joilta eläkeläiset tai jotkut muut ottivat valtakirjan
pois, ei tässä enää ole.
Keskustelu päättyy.