Oikeusministeriön hallinnonala 25
Anni Sinnemäki /vihr(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on siis oikeusministeriön
hallinnonala, josta muutamia asioita on nostettu tähän
mietintöön.
Ensimmäinen ja varmasti tänäkin vuonna
eniten puhuttanut kohta on kysymys rangaistusten täytäntöönpanosta,
vankeinhoidon määrärahoista. Budjetti
lähtee siitä, että vankien keskiluku olisi
noin 3 700 vankia, ja oikeusministeri Koskinen on toisaalta
lähtenyt siitä, että myönnetyllä määrärahalla
pärjättäisiin näiden 3 700
vangin osalta. Vankeinhoitolaitoksen määrärahoissa
on puutteita ja ongelmia. Tämä on tullut selkeästi esiin
tänäkin vuonna. Puutteita on muun muassa vankien
terveydenhoidossa, ongelmia on siinä, kuinka paljon vangit
voivat osallistua (Hälinää) esimerkiksi
koulutukseen tai työtoimintaan ...
Toinen varapuhemies:
(koputtaa)
Ed. Sinnemäki. Ystävällisesti joudun
teidät keskeyttämään, mutta
kyllä minä nyt vetoan kansanedustajiin, että tämän
tyyppinen pienryhmätyöskentely salissa tällä äänekkyystasolla
ei kerta kaikkiaan tule kysymykseen, ei kerta kaikkiaan. Jos näin
aiotte jatkaa, tämä istunto keskeytetään.
Sen sijaan ed. Sinnemäki saa jatkaa.
Arvoisa puhemies! Ongelmat koskevat myös siis Vankeinhoitolaitoksen
henkilökunnan palkkausta ja heidän määräänsä liittyen
esimerkiksi siihen, mikä on turvallisuustilanne suomalaisissa
vankiloissa.
Eräs erityinen kysymys on se, että eräiden
tietojärjestelmäongelmien takia on erittäin
todennäköistä, jopa melko varmaa, että tämä arvio
3 700 vangin keskivankiluvusta ei tule toteutumaan, koska
sakkovankien osalta on tulossa ruuhkaa, joka tulee purkautumaan
ensi vuoden aikana. Sakkovangit ovat vankiryhmänä myös
sellainen ryhmä, jossa on hyvin paljon terveyden ongelmia,
ja sen takia heidän hoitamisensa ei ole kovinkaan halpaa,
joten oma arvioni on se, että näiden sakkovankien
osalta vähintäänkin voi olla niin, että oikeusministeriön
täytyy turvautua ensi vuonna lisäbudjetteihin,
jotta vankeinhoidon määrärahatilanteesta
voidaan selvitä.
Valiokunnan mietinnössä on kuitenkin lähdetty
siitä, että myönnetyillä määrärahoilla
pärjätään ja paineita tämän
määrärahatason jo pitkään jatkuneeseen
jälkeenjääneisyyteen asetetaan vuodelle
2006, jolloin vankeusrangaistusta ja tutkintavankeutta koskeva lainsäädäntö uudistuu.
Myös
oikeusministeriössä on lähdetty siitä,
että vankeinhoidon määrärahoja
tarkastellaan kehyspäätöksen
yhteydessä silloin, kun vuosien 2006—2009
kehyspäätöstä käsitellään,
joten tässä vaiheessa varmasti myös eduskunta
ja valtiovarainvaliokunta tulee palaamaan tähän
kysymykseen vankeinhoidon määrärahoista.
Tämä on yksi niistä asioista, jotka
ovat monien viime vuosien aikana olleet budjetissa kaikkein ongelmallisimpia.
Ei varmasti täysin vastaa käsitystämme
suomalaisen yhteiskunnan sivistystasosta, että vankeja
muun muassa nukkuu lattialla yliasutuksen vuoksi. Tähän
pääluokkaan liittyvistä vastalauseista
vankeinhoidolle lisämäärärahoja
esittävät vasemmistoliitto, vihreät ja
kristillisdemokraatit.
Lisäksi erityisenä kysymyksenä on
nostettu esiin vankien toiminta, joka tähtää siihen,
että vangit voisivat vapautumisensa jälkeen sijoittua yhteiskuntaan
paremmin ja menestyksekkäämmin kuin nykyään
usein käy. Esiin on nostettu Ruotsissa jo pitkään
toiminut Kris-järjestö, joka tällä hetkellä toimii
Suomessakin, ja mietinnössä nostetaan esiin kysymys,
voisiko valtiovalta mahdollisesti tukea tätä järjestöä.
Kris-Suomi ry on Raha-automaattiyhdistykseltä jonkin verran rahoitusta
omaan toimintaansa saanut.
Toinen tällainen hyvin vaikea ja paljon keskustelua
herättänyt kysymys oikeusministeriön pääluokassa
on ollut kuluttajavalituslautakunnan toimintamenot. Kuluttajavalituslautakunta siirtyy
ensi vuoden syyskuun alusta kauppa- ja teollisuusministeriön
hallinnonalalta oikeusministeriön hallinnonalalle. Tämä muutos
on varmasti sinänsä looginen ja järkevä,
koska kuluttajavalituslautakunnan ratkaisut palvelevat sitä, että monet
kuluttajavalituksia koskevat riidat eivät näiden
lautakunnan ratkaisujen takia ikinä päädy
oikeuteen, ja tämä on yhteiskunnan kokonaisedun
mukaista.
Mietinnössä todetaan, että kuluttajavalituslautakunnan
asiat ovat ruuhkautuneet usean vuoden ajan. Ruuhkautuminen alkoi
vuosina 1989—1990 eli jo melko kauan aikaa sitten, ja kuitenkaan
tilannetta ei tähän mennessä ole onnistuttu korjaamaan.
Sinä aikana, kun itse olen tehnyt töitä valtiovarainvaliokunnassa,
kuluttajavalituslautakunnalle on kerran myönnetty lisämääräraha,
joka koski asianhallintajärjestelmää.
Muun muassa apulaisoikeuskansleri on kiinnittänyt huomiota
siihen, että kuluttajavalituslautakunnan käsittelyajat
eivät ole riittäviä siitä näkökulmasta,
mikä pitäisi olla käsittelyn joutuisuus.
Tämäkin puhuisi tämän määrärahalisäyksen
puolesta.
Tämän lisäksi on ollut suunnitteilla
lakimuutos, jonka mukaan myös asunnon vuokraamista koskevat
riidat tulisivat kuluttajavalituslautakunnan harteille. Tätä siirtoa
ei kuitenkaan voida tehdä tilanteessa, jossa kuluttajavalituslautakunnan
määrärahat ovat näin pienet.
Siirto vaatisi oman lisämäärärahansa.
Sen lisäksi kuulemisen aikana on esitetty, että noin
200 000 euron lisämäärärahalla
pystyttäisiin jollain tavalla puuttumaan kuluttajavalituslautakunnan
ruuhkautuneisiin asioihin. Toivottavasti ministeri pystyy hoitamaan
tätä asiaa.
Tähän pääluokkaan liitetyissä vastalauseissa ainakin
vihreät ja kristilliset ja ilmeisesti myös vasemmistoliitto
ovat esittäneet tätä 200 000 euron lisämäärärahaa.
Mutta tärkeää tulevaisuudessa
olisi myös, että toteutuisi tämä sinänsä järkevä ajatus
siitä, että asunnon vuokraamiseen liittyvät
riidat tulisivat lautakunnan ratkaistavaksi, ja myös siihen
tarvittaisiin lisämäärärahoja.
Oikeusministeriön pääluokan kohdalta
on käsitelty myös saamelaisten kulttuuri-itsehallintoa. On
kiinnitetty huomiota siihen, että kun tällä hetkellä saamen
kielen toimistossa on viisi kielenkääntäjää,
se on kyllä liian vähän siihen nähden, mitä vaadittaisiin
lain mukaan saamen kielen aseman hyvään toteuttamiseen.
Mietinnössä on käsitelty myös
saamelaiskäräjien suunnittelemaa saamelaiskulttuurikeskusta ja
sen rakentamista Inariin. Valiokunnan kannanotto kuuluu seuraavasti:
"Asia" — eli tämä kulttuurikeskus ja
sen rakentaminen — "tulee saadun selvityksen mukaan vuoden
2005 keväällä valtioneuvoston käsittelyyn.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että myös hankkeen rahoitus voidaan ratkaista
toimikunnan työn pohjalta."
Saamen kielen kieliasiamiehen sekä kolttasaamen ja
inarinsaamen taitajien virkoihin vasemmistoliiton vastalauseessa
esitetään lisämäärärahaa."
Arvoisa puhemies! Tässä melko tiiviisti pääluokan
osalta.
Oikeusministeri Johannes Koskinen
Arvoisa puhemies! Ed. Sinnemäki valtiovarainvaliokunnan
puolesta kertoi aivan oikein näistä ongelmallisista
kohdista, joita oikeusministeriön hallinnonalalla on. Pari
asiaa liittyen täällä myöhemmin
tehtäviin määrärahaesityksiin:
Kuluttajavalituslautakunnan toimintaedellytykset eivät
ole olleet kohdallaan, niin kuin ed. Sinnemäki viittasi,
viiteentoista vuoteen. Osaltaan ehkä kuvaa sitä,
että kuluttaja-asiat eivät aivan kauppa- ja teollisuusministeriön
hallinnonalalla kärkisijan asioita ole olleet, että tämä on
jatkunut näin pitkään tämä ongelma,
aliresursointi tavallaan, ja siellä on myöskin
siitä osaltaan johtuva henkilökunnan nopea vaihtuvuus. Kuitenkin
kuluttajavalituslautakunta kaikkinensa on hyvin toimiva osa oikeusjärjestelmää,
helpottaa kansalaisia saamaan oikeutta vahvempiaan vastaan ja maksutta.
Tätä reittiä pitää pystyä vahvistamaan.
Toivottavasti nyt tämä hallinnonalan siirros siihen
sitten antaa mahdollisuuksia. Joka tapauksessa oikeusministeriön
puolella tätä arvostetaan ja nähdään
ne hyödyt, mitä suhteessa sitten monin verroin,
monin kymmenin kerroin kalliimpaan oikeuskäsittelyyn verrattuna tällä kuluttajavalituslautakuntaprosessilla
on.
Samoin näiden toimialan laajennusten valmistelu, joihin
ed. Sinnemäki viittasi, joista neuvotteluja on käyty
ja jotka tulevat edelleen esille budjettikehysratkaisujen vaiheilla
talvella, on edennyt, ja kunhan vaan tuo rahoitusraami saadaan kuntoon,
saadaan myös kuluttajavalituslautakunnan toimialan laajennusta
koskeva hallituksen esitys eduskunnan käsiteltäväksi.
Tälle vuodelle tuolle oikeusapumenojen momentille,
josta myös ensi vuoden lopulla kuluttajavalituslautakunnan
menot maksetaan, on kertynyt jonkun verran siirtyviä määrärahoja.
Sen takia voitiin ensi vuoden budjetin tarkistuksessa sieltä siirtää tietty
siivu nuorisorangaistuksen toimeenpanoon, jotta sen käynnistyminen
koko maassa ensi vuoden alusta mahdollistui. Tämä ei siis
tarkoita sitä, että kuluttajavalituslautakunnalta
vietäisiin, vaan se on samalta momentilta, jossa kyllä ensi
vuodelle on riittävä rahoitus. Tuleville vuosille
tarvitaan lisärahoitusta sekä kuluttajavalituslautakunnan
käsittelyaikojen lyhentämiseen tarvittavan lisähenkilöstön
saamiseen, että toimialan laajentumisen edellyttämään
henkilöresurssien vahvistamiseen, mutta ne ovat siis vuoden
2006 budjetissa ja siitä eteenpäin esillä olevia
tarpeita. Tällä nykytasollaan kuluttajavalituslautakunta
voi toimia ensi vuoden loppuosankin ihan kunnolla, mitä se
nyt alkuosan toimii KTM:n toimialalla.
Vankimäärän arviointi on vaikeaa
tässä tilanteessa. Ulosottojärjestelmän
käyttöönotosta aiheutuva viive sakon
muuntorangaistusten täytäntöönpanossa
pyritään purkamaan hitaasti siten, ettei tällaista
yhtäkkistä ryntäystä vankiloihin tule
ensi vuoden puolella. Joka tapauksessa sakon muuntorangaistusta
suorittavien määrä jonkun verran kasvaa.
Nythän tällä hetkellä ollaan ihan
poikkeuksellisen alhaisella tasolla, alle 3 600:n lukemissa,
vankimäärässä, ja kyllä se varmaan
kohtalaisen nopeasti nousee sinne 3 700:n tienoille, jossa
on arvioitu ensi vuoden keskimäärän liikkuvan.
Toivottavasti ensi vuoden alkupuolella saadaan pikaisesti eduskunnassa
käsiteltyä sakon muuntorangaistusta koskeva lakiehdotus,
joka tässä annetaan varmaankin eduskunnan joulutaon
aikana. Siinä muuntosuhteita muutetaan ja myöskin
näitä rajoja, milloin sakon muuntorangaistus pannaan
täytäntöön. Sitä kautta
on tuollainen laskennallinen aleneminen sakon muuntorangaistusta
suorittavien kohdalla kymmeniä, jopa lähes sata,
poikkileikkaustilanteessa. Se tuo toivottavasti jo ensi vuoden loppupuolelta
helpotusta tähän kokonaisvankilukuun.
Tarpeitahan on, niin kuin tuossa viitattiin, tulossa tuon vankeuslakipaketin
täytäntöönpanon myötä.
Siitä keskusteltiin juuri hallituksen esityksen lähetekeskustelussa.
Myös sitten, jotta tuo suhde henkilöstön,
ennen kaikkea lähityötä tekevän
henkilöstön, ja vankimäärän
välillä olisi tuollaisella hyvällä,
edes lähes Pohjoismaisella tasolla, tarvitaan lisähenkilöstöä vankiloihin kymmeniä
vähintäänkin.
Sitä koskeva resurssitason tarkistus tulee varmaan vuosittain
esille niin budjettikehysmenettelyssä kuin talousarviota laadittaessa.
Niin kuin olen valtiovarainvaliokunnallekin todennut, näillä rahoilla
kyllä ensi vuosi pärjätään,
mutta vuodelle 2006 on sekä tuohon lainsäädännön
uudistamiseen että yleensä vankihoidon tavoitteiden
saavuttamiseen liittyvää tarkistamistarvetta.
Toinen varapuhemies:
Täysistunto keskeytetään ja sitä jatketaan
kello 15.
Täysistunto keskeytetään kello
13.26.
Täysistuntoa jatketaan
kello 15
Puhetta johtaa toinen varapuhemies Ilkka Kanerva.
Yleiskeskustelu pääluokasta 25 jatkuu:
Minna Sirnö /vas:
Arvoisa puhemies ja hyvin ruokitut edustajatoverit! Sivistyneen
valtion tuntee siitä, miten se kohtelee syrjäytyneimpiään,
ja oikeusministeriön osalta tässä määritelmässä on
kaksi keskeistä kohtaa, jotka kansainvälisillä sivistyksen
mittareilla ja moraalisäännöillä ovat
todellisia näytön paikkoja. Ensimmäinen
niistä liittyy siihen, miten hyvin tai huonosti ihmisillä on
mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa, ja toinen siihen, miten yhteisö kohtelee
vankejansa.
Ensimmäisen kohdalla valitettavasti vielä Suomessa on kovin tsaristinen isoveli
tietää -asenne
vallitsevana, ja kieltämättä ainakin
itse olen hirvittävän ilahtunut, jos sen sijaan,
että perinteisesti näkisimme kansalaiset alamaisina,
näkisimme heidät arjen asiantuntijoina ja osallistujina.
Tämä ilahtuneisuus liittyy siihen, että Anneli
Jäätteenmäen hallituksen hallitusohjelmaan
oli liitetty kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelma, joka ainakin
itsessäni herätti suurta kiinnostusta ja ennen
kaikkea innostusta, että vihdoin ja viimein olemme saralla,
jossa otetaan todellisia askeleita kohti täysvaltaista
kansalaisuutta ja siihen liittyviä asioita.
Politiikkaohjelmaan on kirjattu hyviä tavoitteita aktivoida
kansalaisia, ja siihen on myös itse asiassa niissä tapahtumissa,
missä olen ollut tämän kansalaisvaikuttamisen
politiikkaohjelman yhteydessä, liittynyt ihan hyviä seminaareja. Kuitenkin
olen havainnut, että tämä hyvä aie
toteuttaa kansalaisvaikuttamista ja parantaa ihmisten mahdollisuuksia
aktivoida omaa osallistumistaan ei onnistu otona eli oman työn
ohessa, vaan sen pitää olla hyvin resursoitua
ja siihen pitää myös antaa toimintamahdollisuuksia
ja se ei myöskään onnistu matalalla profiililla.
Vielä kesällä ennen budjettiriihtä kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelmaan
oli ministeriön omalta taholta esitys miljoonasta eurosta,
jolla edistetään erityisesti erilaisten kansalaisjärjestöjen
toimintaa ja kansalaisvaikuttamisen ohjelmaa myös täällä järjestötasolla.
Jostain syystä budjettiriihen aikana tämä miljoona
euroa on pudonnut, ja itse olen sitä mieltä, että ilman
tämmöistä riittävää rahoitusta
osallisuutta tukeviin hankkeisiin kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelman
toteutus jää lähinnä byrokraattien,
viranomaisten ja todella harvojen kansalaisaktivistien keskusteluareenaksi.
Siitä mielestäni tässä politiikkaohjelmassa
ei pitänyt olla kyse. Tosin tämä on tietysti
opposition tulkinta, voi olla, että hallituksen oma tulkinta
on eri. Tästä syystä oma ryhmäni
eli vasemmistoliitto on esittämässä miljoona
euroa lisää tähän hankkeeseen.
Toinen mittari eli tämä vankien kohtelu onkin sitten
jo vähän isompi asia. Sen takana muhivat pitkät
perinteet säästää sieltä,
missä maan syrjäytyneimmät ja hiljaisimmat
ovat. Vankiloiden heikko tilanne ei ole syntynyt tämän
hallituksen aikana. Se on syntynyt jo useampien hallitusten aikana,
jo ennen Lipposia, eli tämä on tilanne, jonka
on annettu pitkittyä ja jatkua. Lopputuloksena on se, että vankilamme
ovat liian täysiä ja vankiloissa toteutetaan toimintaa,
joka ei välttämättä tue tulevaa
sopeutumista yhteiskuntaan. Mielestäni vapaudenriisto on
jo rangaistus eikä erikseen vankiloiden puutteellisilla
puitteilla tai resursseilla tarvitsisi lisää rangaista
ihmisiä. Kyse ei ole siitä, mitä usein
esitetään, että haluaisin luksusta vankiloihin,
vaan kyse on ennen kaikkea siitä, että mielestäni
myös vangit ansaitsevat inhimilliset ja kuntouttavat olosuhteet
vankiloissaan. Mielestäni 2000-luvun Suomeen eivät
kuulu paljusellit, eivät varsinkaan naisten vankilassa,
jossa naiset ovat omaan yksittäisselliinsä suljettuina
hyvässä tapauksessa lähes vuorokauden
ympäri ilman riittävää mahdollisuutta huolehtia
hygieniastaan, ja kuten tiedämme, niin ainakin jaksoittain
naisille se hygieniasta huolehtiminen on hivenen tärkeämpää kuin
tuolle miessukupuolelle. En väitä, etteivätkö miehetkin
puhtautta ansaitsisi.
Pöydällemme on jo nyt jaettu iso paketti sopivasti
vankiloihin liittyviä lakiesityksiä, jotka saavat
leiman vuoden 2004 puolella, vaikka todellisuudessa alamme käsitellä niitä vasta
vuonna 2005. Niitten tarkoituksena on toteuttaa suuria muutoksia
vankilajärjestelmässä ja vankilarakenteessa
sekä tavassamme käsitellä vankeja, ja mikäli
oikein katsoin, niin kaikkien näitten lakien voimaantulo
on 1.1.2006. Tässä kohdassa olen eri mieltä kuin
ed. Sinnemäki omassa puheenvuorossansa, että pitää huolehtia
siitä, että ne rahat ovat olemassa vuonna 2006.
Se ei riitä. Koko vankilakenttä laitetaan mullin
mallin ensi vuoden aikana, ja niiden tulosten pitää olla
olemassa jo vuonna 2006. Eli ensi vuosi on se aika, jolloin tehdään
ne uudistukset, jotta ne uudet uudistukset ovat voimassa tammikuussa
2006. Mielestäni sen takia ei voida edes ajatella, että näitä uudistuksia
tehdään edes tässä alkuvalmisteluvaiheessa
nollanollabudjetilla.
Toinen asia, joka on vankien kohdalla hiertänyt jo
pitkään, on se, että tähän
asti vankien terveydenhuoltoa on pitkälti hoidettu vankien
muiden määrärahojen kustannuksella, että esimerkiksi
terveydenhuoltomenot ovat vähentäneet mahdollisia
rahoituksia ruokaan, vankien vaatteisiin ja muuhun toimintaan.
Kolmas asia, mikä vankien kohdalla on ongelma, on se,
että valitettavasti nykyjärjestelmässä joutilaisuuteen
pakotetaan vankeja ja siihen, että vangit viettävät
pitkiäkin jaksoja selleissänsä. Siihen
on kaksi syytä: Ensinnäkin se, että toimintaa
ja aktivointia ei ole resursoitu, ei ole olemassa niin, että järjestettäisiin
mahdollisia kuntouttavia toimia kaikille vangeille. Toinen siihen
liittyvä ongelma on se, että meillä yksinkertaisesti
on liian vähän henkilöstöä vankiloissa.
Meillä on useitakin läheltä piti -tilanteita
siitä johtuen ollut.
Viimeinen kohta, joka mielestäni on askarruttanut tässä vankiloiden
kohdassa, on se, että tämän syksyn ajan
lakivaliokunta tappeli nuorisorangaistusten kohdalta, koska yllätykseksemme havaitsimme,
että eduskunnalle on nokkaa tuoda sellainen esitys, joka
ei ollutkaan rahoitettu. Mielestämme se ei ole hyvää hallintoa,
että hallitukselta tulee esityksiä, jotka käytännössä tarkoittavat
sitä, että niitä ei voida toteuttaa,
koska niihin ei ole rahoja. Pitkän neuvottelun jälkeen,
niin kuin oikeusministeri täällä ennen
taukoa totesi, rahoitus löytyi, mutta se löytyi
itse asiassa toisen köyhän kukkarosta eli oikeusministeriön
sisältä, mikä mielestäni ei
ole oikea järjestelmä.
Viimeinen seikka, mikä vankien kohdalla on mielestäni
ongelmallista, on se, että tiedän, että ministeriössä makaa
jo valmis lakiehdotus sopimushoidosta. Se maksaa vaivaiset 100 000
euroa lähtöliikenteessä — anteeksi,
840 000 euroa, aivan oikein — mutta jos tarkoituksena on
todella kuntouttaa ihmisiä ja saada heidät yhteiskuntaan sopeutuneina
ja osallisina, aktiivisina henkilöinä, niin mielestäni
sopimushoito on asia, jonka olisi pitänyt käynnistyä jo
siinä aikataulussa, (Puhemies koputtaa) minkä ministeriö itse
itsellensä määritti.
Rosa Meriläinen /vihr:
Arvoisa puhemies! Ed. Sirnön äskeinen puheenvuoro
oli alusta loppuun saakka erinomainen. Kyllä saa olla taas tamperelaisesta
kollegastaan ylpeä. Sen sijaan kehujen sijaan aloitan hieman
myös haukkumisen. Haluan esittää vakavan
tyytymättömyyteni ministeri Koskisen kykyyn ja
tapaan pitää huolta vankeinhoidosta. Hän
on jo toista kautta oikeusministerinä tietoisena vankeinhoidon
vakavista ongelmista, joista ihan jo tämä valtiovarainvaliokunnan
mietintökin kertoo paljon, joka on kuitenkin sentään
myöskin hallituspuolueitten tekstiä.
Arvoisa puhemies! Ensinnäkin, mielestäni pitäisi
tehdä selkeä suunnitelma siitä, miten
vankiluvun kasvu saataisiin pysähtymään
ja uudelleen laskuun. Tuntuu siltä, että jälleen
olisi tarvetta sille vanhalle kuuskytlukulaiselle humanismille, jota
tässä salissa on aikoinaan edustanut ja nykyäänkin
edustaa esimerkiksi ed. Taipale.
Näihin yksityiskohtiin. Ensinnäkin täällä valtiovarainvaliokunta
toteaa, haluan siihen kiinnittää huomiota, että vankeinhoitomenojen
budjetoinnissa on jatkuvaa aliresursointia ja se on ihan budjettiteknisesti
huonoa eikä toimi vankeinhoitolaitoksen pitkäjänteisen
toiminnan kannalta tarkoituksenmukaisesti. Lisäksi valtiovarainvaliokunta
mietinnössään toteaa, että vankien
terveydenhuollossa on vakavia puutteita. Tässä kohtaa
täytyy muistaa, että puhutaan kalliista ja vakavista
ja myös rikosten ennaltaehkäisyn kannalta merkittävistä terveysongelmista.
Meillä vankilat ovat suurin yksittäinen päihdehuollon yksikkö.
Vakavat päihdeongelmat, mielenterveysongelmat ja myös
suonensisäisten huumeiden käytön kautta
tarttuvat tartuntataudit ovat sellaisia asioita, joista ei luulisi,
että haluttaisiin säästää,
mutta näin jatkuvasti tapahtuu. Ministeri Koskisen hyväksynnällä tätä on
tapahtunut jo useiden vuosien ajan. Se, että nämä ongelmat kumpuavat
kauempaa, ei anna vastuuvapautta ministeri Koskiselle, joka on tosiaan
toiminut samassa pestissä jo pitkään.
Myös omassa tutkimustyössäni, jossa
keräsin aineiston vankilasta, törmäsin
siihen, että vangit itse arvioivat suurimmaksi yksittäiseksi
ongelmaksi, mihin haluaisivat parannusta, nimenomaan terveydenhuollon.
Tämä tieto tuli nimenomaan tutkintavankilassa,
jossa, kuten tiedätte, nykyään vietetään
jopa hyvin pitkiä aikoja sen takia, kun käsittelyt
hovissa kestävät niin kauan. Jotkut saattavat
suorittaa jopa koko niin sanotun istuntoaikansa tutkintavankilan
puolella.
Arvoisa puhemies! Sitten täällä on
valtiovarainvaliokunta erittäin hyvin kiinnittänyt
huomiota tähän, miten sitten vapautumisen jälkeen pyritään
edistämään sopeutumista yhteiskuntaan.
Meillä vuosittain pelkästään
Pääkaupunkiseudulla vapautuu vankeja asunnottomuuteen
satoja, ja monissa kunnissa — kysyin tätä esimerkiksi
kyselytunnilla ministeri Manniselta, ja hän oli sitä mieltä,
että ongelma on iso mutta vetosi kuntiin — on
kyllä semmoinen asenne, näitä tarinoita
liikkuu paljon, että ei haluta, nimenomaan estetään
vapautuvien vankien asunnon saanti siksi, että tätä niin
sanottua epätoivottua ainesta ei omaan kuntaan haluta ja
näin pakotetaan sitten muuttamaan Pääkaupunkiseudulle. Usein
näihin vanhoihin porukoihin meneminen ja kavereitten nurkkiin
meneminen ei todellakaan edistä päihteetöntä elämäntapaa
eikä rikoksen polulta pois pääsemistä.
Vapautuvien vankien asunnottomuuteen liittyy ihan tutkimusten mukaan
asunnottomuuden kaikista kamalimmat ilmiöt: porttikongeissa
ja ulkosalla nukkuminen ja runsas päihteiden käyttö.
Sen takia olisi järkevää ottaa ihan
oikeusministeriön päässä vastuu
tästä vapautuvien vankien asunnottomuusongelmasta
ja ratkaista se sitten yhteistyössä kansalaisjärjestöjen
ja kuntien kanssa niin, että pidetään
huolta siitä, että vapautuvilla vangeilla aina
on asunto. Ihan jo se riittää, että on
siellä vapautuessaan kerrytetty sitä velkapääomaa,
mitä on jo aikoinaan todennäköisesti paitsi
siviilistä niin myöskin vankilasta, koska useinhan
nämä vankilassaoloaikana hankitut huumeet on velkarahalla
hankittu. Tilanne on se, että pahasti velkaantuneet ihmiset
ajautuvat vielä asunnottomiksi. Tämä kyllä edistää uusintarikollisuutta.
Ruotsissa on todella hyviä esimerkkejä tuloksellisesta
toiminnasta, jota kannattaisi täällä kopioida.
Jos katsottaisiin kokonaistaloudellisesti näitä asioita,
niin se ei todennäköisesti tarkoittaisi vain rahanmenoa
oikeusministeriön pääluokkaan vaan myöskin
onnistuneen rikosten ennaltaehkäisyn kautta todennäköisesti
myös säästäisi rahaa.
Harmi, että ministeri Koskinen ei ole täällä paikalla.
Minun oma puheenvuoroni tämän tauon takia venähti
tänne kolmeen. Olisin niin mielelläni halunnut
kuulla, mikä hänen mielestään tässä hänen
tavassaan hoitaa vankeinhoitoa on sitä sosialidemokraattista,
koska minusta tämä on sydämetöntä ja
epähumaania.
Leena Rauhala /kd:
Arvoisa puhemies! Puheenvuoroni koskettaa lähinnä oikeusministeriön
hallinnonalalla momenttia 25.50.21, joka sisältää rangaistusten
täytäntöönpanon. Täällä on jo
aikaisemmissakin puheenvuoroissa tähän viitattu.
Minusta on hyvä tässä alkuun todeta,
että ministeri Koskinen puheenvuorossaan myös
totesi ne ongelmat, jotka ovat vankeinhoidossa nimenomaan näissä riittämättömissä
resursseissa.
Mutta täytyy sanoa ehkä vähän
samalla tavalla kuin aikaisemmissa puheenvuoroissa, että se
myönteisyys tietysti, mikä hänellä oli,
ei nyt auta sitä tilannetta, mikä vankeinhoidossa
arkipäivää on. Ministeri Koskinenhan
totesi nämä ongelmat, että lisäresursseja,
nimenomaan henkilökuntaa, sinne tarvitaan. Se on täysin
tiedossa. Mitään selvityksiä ei enää tarvita.
Hallituksen esityksetkin ovat jo meillä tulossa käsittelyyn,
joitten myötä on tarkoitus vankeinhoitoa kehittää.
Kuitenkin se alimitoitus budjetissa ja käytäntö,
mikä nyt on ollut, aiheuttavat jo tulevana vuonna sen,
että en allekirjoita sitä, mitä ministeri
Koskinen sanoi, että ensi vuosi pärjätään
eli tällä budjetilla ensi vuosi pärjätään
ja vuonna 2006 sitten tehdään jotain. Tästä lähtökohdasta
en halua lähteä.
Niinpä meillä kristillisdemokraateilla on
myös meidän vastalauseessamme ja myös
vaihtoehtobudjetissamme huomioitu määrärahalisäys,
joka koskettaisi juuri tätä kuntoutumista vankeinhoidon
aikana, sitä, millä tavalla vankilassa vankien hoitoa
toteutetaan ja siihen tavoitteeseen päästään,
että vankilassaolo olisi inhimillistä ja rangaistuksen
täytäntöönpano olisi ei pelkästään
säilyttävää vaan ihmisessä tapahtuisi
sen asian käsittelyä, kuntoutumista hyvin monella
eri tavalla, ja sitten sitä, että voitaisiin nähdä,
että myös vankeinhoidon kohdalla voidaan puhua
tehokkuudesta oikeassa mielessä eli siinä, että nämä ihmiset
voivat palata sieltä yhteiskuntaan ja yhteiskunta voi ottaa
heidät vastaan, eli tätä yhteiskuntakelpoisuutta,
jos ei vankeinhoidon aikana tapahdu jotakin, ei saavuteta. Itselläni
on semmoinen ihmiskäsitys, että uskon niin, että kenelläkään
ei tietoisesti tai välttämättä ensimmäinen lähtökohta
ole se, että ihmiset haluavat tehdä rikoksia ja
päästä vankilaan useaksi vuodeksi. Niin näen,
että paitsi tätä, mitä vankilassa
tapahtuu ja miten hoidetaan yhteiskuntakelpoisuutta, kyllähän
rikoksia tietenkin ensisijaisesti tulee ennalta ehkäistä.
Budjettimietinnössä valtiovarainvaliokunta hyvin
toteaa, että talousarvioesitys ei saadun selvityksen mukaan
kata vuoden 2005 palkankorotuksia, uuden palkkausjärjestelmän
rahoitusta, henkilöstövajeen korjaamista, vankitoimintojen lisäämistä,
terveydenhuollon kehittämistä eikä vankitietojärjestelmän
luomista päätetyssä aikataulussa. Tässä on
jo monta kirjausta näistä ongelmista. Siitä huolimatta
siis ei rahaa ole lisätty.
Samoin, kuten mietinnössä todetaan — on
tietysti valitettavaa, että se jää vain
toteamisen tasolle — aikaisemminkin käytäntö budjetissa
on ollut, että lisätalousarvioissa vankeinhoitoon
on jotakin lisätty. Ei ole asianmukaista, että on
tällainen budjetointitapa nimenomaan näinkin vaikeassa
asiassa. Tiedämme myös sen, että vangit ovat
entistä moniongelmaisempia ja yksilöllisen hoidon
ja ohjauksen tarve korostuu silloin entisestään.
Suurella osalla vangeista on muiden sosiaalisten ongelmien lisäksi
myös vaikea päihdeongelma. Nykyisestä vankeinhoidon
rahoituksesta entistä suurempi osa menee, siitä rahasta siis,
sellaisiin asioihin, jotka ovat kyllä tärkeitä, kuten
peruskoulutus, siis vankien koulutusmenoihin ja potilaiden
vankien terveydenhuoltomenoihin. Silloin kaikkeen siihen, mitä tarvitaan tähän
sosiaaliseen ja psyykkiseen kuntoutukseen ja toimintaan siellä vankilassa,
ei rahaa riitä, eli nämä edellä mainitut
ovat pois vankeinhoidon perustoiminnasta.
Budjettimietinnössä tämäkin
on todettu mielestäni hyvin, että vielä muutama
vuosi sitten keskimäärin noin 70 prosenttia kaikista
vangeista oli päivittäin työssä,
koulutuksessa tai muussa kuntouttavassa toiminnassa. Momenttiperustelujen
selvitysosan mukaan tavoitteena vuonna 2005 on, että rangaistusta
suorittavien vankien osallistuminen toimintaan nostetaan kuluvan vuoden
62 prosentista, mikä on siis nyt, ensi vuonna 65 prosenttiin.
Se on pieni lisäys, riittämätön
lisäys, eli tarvetta olisi, että kaikilla olisi mahdollisuus
saada kuntouttavaa hoitoa, toimintaa vankilassaoloaikana. Sen vuoksi
näen erittäin tärkeänä,
että tälle alueelle olemme kristillisdemokraatteina
esittämässä lisäyksen 3 miljoonaa
euroa vankien kuntoutukseen.
Virpa Puisto /sd:
Arvoisa puhemies! Tänäkin vuonna, kun on käsitelty
budjettia, on yhä useammin todettu, että on kohtuutonta,
että vuosi vuoden jälkeen me käsittelemme
samoja asioita lisätalousarviossa ja silloin, kun käsittelemme budjettia,
kun keskustelemme budjetin lisäystarpeista, ja vuosi vuoden
jälkeen tässä aihegalleriassa toistuu
vankeinhoito, vankeinhoito siltä osin, että vuosi
vuodelta tämä ongelma pahenee. Vielä muutama
vuosi sitten tiedettiin, että henkilöstöä riitti
siten, että noin 70 prosenttia vangeista saattoi osallistua
työntekoon ja toimintaan vankeusaikanaan. Ensi vuodelle
arvioidaan, että 62 prosentin osuus on jo tavoittamaton
henkilöstön puutteen vuoksi.
Tässä viittaan siihen, mikä täällä on
tänään tullut useaan kertaan jo esiin,
että enenevässä määrin
vankilamme ovat muuttumassa säilönnäksi.
Ne ovat säilytyspaikkoja, joissa ei voida antaa terapiaa,
ei voida antaa mahdollisuutta opiskeluun, ammatilliseen pätevöitymiseen
jne., joiden tulisi olla lähtökohta, jotta vankilan
jälkeinen aika olisi mahdollista elää sekä päihteittä että rikoksitta.
Terveydenhuollon osalta ongelma on ehkä suurin. Tällä hetkellä tiedämme,
että puute terveydenhuollon henkilöstöstä on
vähintään 30 virkaa. On silloin mahdotonta
uskoa siihen, kun viitataan, että resurssitarve lisääntyy
2006. Lisääntyy siis mistä? Tiedossa
olevasta suuresta puutteesta, eli vuosittain tulee lisätä vankeinhoidon
määrärahoja, jotta emme ole mahdollisesti jonkun
kansainvälisen ihmisoikeusrangaistuksen edessä maana
ja joudu sitten nopeisiin, todella kalliisiin toimenpiteisiin. Ehkä se
on ainoa tie löytää tämä.
Mielenkiintoista on myös se, että kun meillä muuntorangaistuksen
kautta kuitenkin sakkotuomioita muutetaan vankeusrangaistuksiksi,
erittäin huonokuntoisia ihmisiä tulee vankeinhoidon piiriin
tai rangaistusseuraamuksen piiriin ja heidät tulisi saattaa
myös lainmukaisesti terveydenhuollollisesti kuntoon, ilman
että siihen on määrärahoja.
Surullinen olen myös seuraavasta syystä tämän
vankeinhoitotilanteen vuoksi. Meillä on ollut motivoitu,
hyvä henkilökunta, joka on tehnyt sopimushoitoa
päihteettömillä osastoilla, on tehty
motivoidusti työtä erityisesti nuorten, kaiken ikäisten
kanssa, mutta siellä on ollut nuoria vankeja, jotka ovat
opiskelleet, ovat sopeutuneet hyvin vapauduttuaan yhteiskuntaan,
eivät ole olleet uusijoita. Tämän tyyppinen
toiminta lamautuu, ja on ymmärrettävää,
että tämän tyyppisen työn pioneerit
hakeutuvat kukin lähes mille alalle hyvänsä mieluummin
kuin ovat tässä säilytystyössä mukana.
Kun vankeinhoidosta puhutaan, ei voi olla puhumatta samanaikaisesti
siitä, että pitää ennalta ehkäistä,
ettei jouduttaisi vankilarangaistukseen ja että mahdollisimman
nopeasti, varhaisesti voitaisiin hoitaa asioita. Yksi osio on nuorisorangaistusasia,
joka hyvin ontuen nyt tuli rahoitukseen. Yhdyn niihin puhujiin,
jotka täällä sanovat, ettei voi olla
niin, että oikeusministeriö antaa esityksen, että laki
tulee portaittain voimaan, ja että se on perustuslain vastainen
teko. Joku muu ministeriö vielä mutta ei oikeusministeriö voi
tehdä tämmöisiä virheitä.
Se kertoo vähän asenteista ja vähän
pyöreästä suhtautumisesta.
Parhaita ennalta ehkäiseviä toimia on sovittelumenettely.
Meillä on nyt kahtena viime vuotena keskusteltu sovittelumenettelystä joulun
alla budjetin yhteydessä. Vuosi sitten selkeästi
pahoiteltiin, ettei ollut antaa määrärahoja,
mutta lausumalla vahvistettiin, että totta kai heti vuoden 2004
alussa tämä asia tulee käsittelyyn ja
se hoidetaan. On hyvä, kun valtiovarainministerikin on salissa,
muistuttaa, että tämä vuosi on nyt loppu, sitä ei
tullut. Nyt se oli pitkälti hallitusryhmien neuvottelujen
niin sanotulla listalla. Lopuksi todettiin, että oikeusministeriö ja
sosiaali- ja terveysministeriö eivät ole kyenneet
tekemään hallintokuntien välistä yhteistyötä siten,
että jo valmis laki olisi kyetty antamaan. Ei voinut lisätä määrärahoja,
kun ei ollut lakia, ja lakia ei ollut annettu, kun ei ollut määrärahoja.
Molemmat ministerit nostelivat käsiään.
Oikeusministeri Koskinen sanoi, että minkä minä voin,
se on sosiaali- ja terveysministeriön asia, mutta hänelle
tulee lisää vankeja, kun sovittelu ei toimi eikä hänellä ole
niihin määrärahaa. Nyt tämän
käsiteltävän pääluokan
kohdalla viitataan eduskunnan valtiovarojen sosiaali- ja terveysministeriön
lausumaan 33.33, jossa edellytetään, että tämä valmis lakiesitys
eduskunnan sopimalla tavalla annetaan välittömästi
kevätistuntokauden aikana siten, että se tulee
voimaan 1.6.2004. Toivon, että sen myös valtiovarainministeriö ymmärtää,
että tämä on todellista säästöä,
jos näitten useimmiten nuorten ihmisten kohdalla voidaan
sovittelun kautta päästä kaidalle tielle,
ennen kuin me lisäämme vankeinhoitomäärärahoja.
Astrid Thors /r:
Värderade talman, värderade herr minister!
Jag är å ena sidan glad när jag lyssnar
till diskussionen, för som det sades tidigare så finns
det åtminstone några humanister i den här
salen som funderar på hur omänsklig vår fångvård
kommer att bli. Det är den goda biten av det hela, men
jag tycker å andra sidan att det var ett mycket vägande
inlägg som kollegan Virpa Puisto hade om de budgetära
problemen som justitieministeriet har haft.
Jag måste säga att jag undrar om det nu är
någonting i ramförfarandet som har gjort att vi
har haft de svårigheter vi har haft med ungdomsstraffet,
och jag är inte heller så säker på att överflyttningen
av konsumentklagonämnden till justitieministeriets område
i det långa loppet kommer att visa sig så lyckad.
Det kommer kanske att vara svårare att få de resurser
som vi behöver för den viktiga verksamheten just
inom justitieministeriets område och det gör mig
bekymrad. Alla de exempel som kollegan Puisto gav om budgetförhandlingarna är
värda att vi bevakar i samband med ramdiskussionen eller
rambudgeteringen som vi kommer att föra vid halvtidsöversynen
av regeringsprogrammet.
Tässä budjetissa ei valitettavasti kuitenkaan ole
pystytty kiinnittämään huomiota yhteen
seikkaan, joka koskee myöskin tuomioistuinlaitoksen toimintaa.
Kuusi seitsemän vuotta sitten uudistettiin muun
muassa rikosmenettely perusteellisesti, jolloin syyttäjien
työmäärä lisääntyi. He
saivat uuden roolin itse oikeudenkäynnissä. Heidän
työmääränsä lisääntyi.
Muutamia viikkoja sitten meillä oli julkisuudessa tietoja
siitä, että syyttäjien kärsivällisyys on
loppumassa, koska joudutaan syyttämättäjättämispäätöksiin
niin monissa tapauksissa. Noin 80 000 tapausta tulee vuosittain
syyttäjien työpöydälle, ja he
joutuvat tekemään syyttämättäjättämispäätöksiä — esimerkiksi
vuonna 2003 noin 24 000 syyttämättäjättämispäätöstä — ja
osasta niistä sitten kannellaan valtakunnansyyttäjän
virastoon. Kymmenesosassa näistä kanteluista tulee
kuitenkin uudestaan syyte esiin tuomioistuimessa.
Syyttäjien työmäärä on
lisääntynyt, mutta palkka on jäänyt
jälkeen. Tällä hetkellä käräjätuomareilla
on esimerkiksi 28 prosenttia korkeampi palkka kuin syyttäjillä,
ja esimerkiksi ylikomisarioilla, jotka ovat verrattain hyvin edustettuja
täällä meidän salissamme, on
korkeampi palkka kuin syyttäjillä. Syyttäjät
hakeutuvat muihin töihin, ja siitä tulee tavallaan
semmoinen aloitusvirka oikeuden alalla.
Tähänkin asiaan on kiinnitetty oikeusministeriön
huomiota, mutta emme ole nähneet mitään uudistusta
tai mitään uusia toimenpiteitä. Toivottavasti
me tulevana vuonna pystymme kiinnittämään
tähän työtilanteeseen huomiota, koska
hyvin toimiva syyttäjälaitos on kaikkien kansalaisten
etujen mukaista, myöskin puolueettomasti toimiva syyttäjälaitos
tietysti on tällainen.
Jag hoppas verkligen att vi i de kommande budgetarna kan se över åklagarnas
både löne- och arbetssituation, för vi
har oerhört mycket färre åklagare per
domare än i de länder som har en synnerligen likadan
rättegångsordning i brottmålsärenden.
Bästa vänner! Vi har också i lagutskottet
tittat på förvaltningsdomstolarnas arbetssituation.
Här hoppas jag att det lagförslag som är
aktuellt i lagutskottet och som nog vi fick vänta på ganska länge
skall gå snabbare framåt så att vi där
får ett bättre läge. Det var tyvärr
på det sättet att förslaget som hade
kommit från högsta förvaltningsdomstolen
låg åtminstone ett år hos justitieministeriet
och väntade på en vidare beredning. Det skulle
också ha krävt snabbare åtgärder.
I de kommande diskussionerna är det mycket viktigt
att vi också tittar på de kostnader som medborgarna
har för domstolshandläggning. Vi kommer att komma
framåt till vissa delar genom det förlikningsförfarandet
som nu föreslås, men trots det har vi en situation
där väldigt mycket av förhandlingarna
upprepas i de högre instanserna på ett sådant
sätt som gör att en vanlig medborgare, som varken
har rättsskyddsförsäkring eller rättegångsbidragsmöjlighet,
alltså fri rättegångsmöjlighet,
inte vågar driva sina ärenden. Det är en
så dyr handläggning. Jag tror att vi också här har
att se kritiskt på de regler som infördes på civilprocessidan
för några år sedan.
Men summa summarum, jag är glad över att humanismen
har återinträtt i finländsk kriminalpolitisk
diskussion för det som sades om brist på vård
och brist på sysselsättning är vägande
ord. Om vi inte gör det så blir det ytterst dyrt
för vårt samhälle.
Anni Sinnemäki /vihr:
Arvoisa puhemies! Haluaisin esittää tarkennuksen
ed. Sirnön puheenvuoroon koskien vielä näitä vankeinhoidon määrärahoja.
Jaoston puheenjohtajana yritin esitellä tehtyjä päätöksiä mahdollisimman
tasapuolisesti. Oman ryhmäni eli vihreän eduskuntaryhmän
analyysihän on tullut siihen tulokseen, että vankien
terveydenhuollossa, päihdekuntoutuksessa ja työtoiminnassa
on sen tyyppisiä ongelmia, että tähän
tulemme esittämään 8 miljoonan euron
lisämäärärahaa.
Mitä tulee sitten valiokunnan enemmistön, hallituspuolueiden
kantaan, mietintöön, niin vankeusrangaistusta
ja tutkintavankeutta koskevan lainsäädännön
uudistaminen on tarkoitus saattaa voimaan vuonna 2006. Mietinnössä kuitenkin
todetaan, että resurssitarpeisiin ja niiden rahoittamiseen
on palattava ja tarkoitus on ottaa kantaa vuosien 2006—2009
kehysten valmistelun yhteydessä, joka tulee tapahtumaan
jo ensi keväänä. Aivan tarkalleen ottaen
valiokunta toteaa: "Valtiovarainvaliokunta pitää tärkeänä,
että tässä yhteydessä arvioidaan
uudelleen esimerkiksi edellä todettujen vankien toimintaan
osallistumisen ja terveydenhuollon turvaamisen vaatimat resurssit."
Eli jos tässä vaiheessa voin olla vielä opposition
edustajanakin optimistinen koskien sitä, miten valiokunta
tulee toimimaan, niin silloin ymmärrän tämän
kirjauksen niin, että kehysten käsittelyn yhteydessä tarkastelemme
sitä tilannetta, mikä on lainsäädännön
uudistamisen osalta, ja mahdollisesti sitten puutumme asioihin vaatien
määrärahoja jo lisäbudjeteissa.
Tuija Nurmi /kok:
Arvoisa puhemies! Muutama sana tuomioistuinlaitoksesta, koska yhteiskunta
oikeudellistuu.
Tuomioistuimille on turvattava riittävät määrärahat,
jotta asioiden hoito on sujuvaa eivätkä jonotus-
ja valitusajat muodostu liian pitkiksi. Totean tyydytyksellä,
että budjettikirjassa sanotaan, että tuomioistuimissa
ratkaistavien asioiden käsittelyaikoja lyhennetään
ja käsittelyaikoja tuomioistuimien välillä tasoitetaan,
että erot olisivat vähäisiä.
Mielestäni tämä on hyvin tärkeää,
koska totta kai ihmisillä pitää saada
olla oikeus valittaa tehdyistä päätöksistä,
mutta on monia asioita, jotka ovat yhteiskunnan tai alueiden kannalta
tärkeitä, ja jos valitusten käsittelyajat ovat
pitkiä, sehän haittaa yhteiskunnan toimintaa.
Budjettikirjassa sivulla 116 puhutaan hovioikeuksien käsittelyaikojen
kestosta. Yli neljäsosassa asioista se kestää yli
vuoden, ja vakuutusoikeuksissakin on paljon ihmisten henkilökohtaiseen
elämään vaikuttavia asioita. Toivon,
että ne pystyttäisiin reippaasti käsittelemään,
ja eri oikeus- ja tuomioistuinlaitoksille pitää varata
riittävästi resursseja, että ihmisten
asiat hoidetaan kohtuullisessa ajassa.
Paula Risikko /kok:
Arvoisa herra puhemies! Täällä kun
puhutaan paljon vankeinhoidosta, niin en voi olla mainitsematta
sitä, mikä puute meillä Suomessa on.
Se on nimenomaan vankeinhoidon vaikuttavuuden tutkimus. Meillähän
ei kovin paljon tehdä tutkimusta siitä, mikä on
vaikuttava metodi ja mikä ei. Keskustelin ministeriön
edustajan kanssa noin kaksi vuotta sitten tästä asiasta,
ja on tarkoitus, että teen siitä kirjallisen kysymyksenkin,
mutta se on nyt vielä jäänyt. Tässä yhteydessä vain
totean, että siihen pitäisi varata rahaa. Muissa
Pohjoismaissa tämä on aivan eri lailla hoidettu
eli myöskin vaikuttavuuden tutkimusta tehdään,
ja siitä tulisi hyvää tietoa meille,
miten näitä asioita kannattaisi hoitaa.
Risto Kuisma /sd:
Arvoisa puhemies! Lyhyesti kahdesta asiasta. Ensin myönteinen.
Kun täällä puhuttiin myös
vankien päihdehoidosta, niin täytyy sanoa, että varmasti
parantamisen varaa on, mutta se on kiitettävää,
jos vertaa muuhun yhteiskunnan järjestämään
päihdehoitoon, jolle kovakin miinus, eli suhteellisesti
ottaen ja muutenkin ehkä vankiloissa koko asia on parhaiten
järjestetty. Sielläkin varmasti on puutteita,
mutta täytyy kuitenkin antaa myönteistäkin palautetta:
vankiloissa on ymmärretty asian tärkeys ja yhteys
rikollisuuteen.
Sitten oikeudenkäynneistä. Kyllähän
oikeudenkäynnit ovat nykyisin niin kalliita, että se
on yksi suurimmista esteistä oikeuden saavuttamiselle.
Normaaleissa riita-asioissa ja melko suurissakin täytyy
antaa ammatillinen neuvo, että oikeuteen ei kannata juuri
lähteä, koska aina on häviämisen
riski ja oikeudenkäyntikulut jäävät
pääsääntöisesti hävinneen
osapuolen maksettavaksi ja ne ovat todella suuret johtuen siitä meidän
järjestelmästämme, jossa sinänsä pyrittiin
perusteelliseen käsittelyyn ja hyviin päämääriin,
mutta joka on kääntynyt itseänsä vastaan.
Pitäisi tehdä hyvinkin radikaaleja muutoksia.
Nykytilanne on tosiasiassa paljon huonompi kuin 70- ja 80-luvulla.
Toinen vaihtoehto on tietenkin, että valtio ottaa enemmän
vastatakseen oikeudenkäyntien kustannuksista. Siihen suuntaanhan
on jonkun verran menty, mutta esimerkiksi tämä uusi
lainsäädäntö, jossa tätä ilmaista
oikeusapua lisättiin, ei ole mitenkään
merkittävästi helpottanut tilannetta. On kansalaisten
perusoikeuksien ja demokratian kannalta erittäin huono
tilanne, jos ei voi oikeuksiaan vaatia taloudellisista syistä oikeuden
kautta.
Virpa Puisto /sd:
Arvoisa puhemies! Vastaan vaan ed. Risikolle, että on
totta, että vaikuttavuustutkimus on puutteellista, mutta
juuri täällä kuntouttavan ja sopimushoidon
puolella on tehty tätä seurantaa, sekä vaikuttavuus-
että jälkiseurantaa, ja se on ollut erittäin
myönteistä. Siitä syystä on
surullista, että se varojen puutteesta on ikään
kuin halvaantumassa.
Toinen asia, joka koskee ed. Sinnemäen puheenvuoroa.
Kun puhuin vuoden 2006 määrärahoista,
on selvää tietysti, että kehysneuvotteluissa
keväällä nämä asiat
tulevat esiin. Nämä ovat asioita, joissa ei pitäisi
olla niin kovin jyrkästi hallitus—oppositio-linjaa.
Näitä asioita pitää yhdessä hoitaa.
Meillä ei ole riittävän paljon näköjään
väkeä, joka näistä olisi kiinnostunut.
Kaikkien, jotka ymmärtävät tämän
asian arvon, pitää tehdä yhdessä töitä.
Simo Rundgren /kesk:
Arvoisa puhemies! Oikeusministeriön hallinnonalan
pääluokassa on nyt sitten Saamelaisten kulttuuri-itsehallinto
-luvussa positiivinen maininta. Toivotaan, että tämä saamelaiskäräjien
saamelaiskulttuurikeskuksen rakentamissuunnitelma etenee valiokunnan
esittämällä tavalla ja todellakin rahoitus
voidaan tähän perustetun toimikunnan työn
pohjalta myöskin käytännössä järjestää.
Tämä on kulttuurisesti merkittävä asia
ja tukee myöskin, kun paikkana on Inari, aivan näitten äärialueitten
toiminnan kehittämistä.
Yleiskeskustelu päättyy.