Maija Perho /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Työministeriön tärkein ja keskeinen tehtävä on käytettävissä olevin keinoin vaikuttaa toisaalta työttömyysasteen alentamiseen ja toisaalta työllisyysasteen nostamiseen. Ja voi sanoa, että tämä työllisyysasteen nostamistavoite on monesta syystä entistä tärkeämpi, ei vähiten kansankunnan ikääntymisen vuoksi. Siksi onkin tärkeää, että työvoimapolitiikan keinovalikoima olisi sellainen, että työttömyyden kestoa voitaisiin lyhentää nykyisestään ja että myös pitkäaikaistyöttömiin suunnatut toimet voisivat tuottaa toivotun lopputuloksen: tuetun työn tai työllistymisen vapaille markkinoille tai sitten niiden kohdalla, joilla minkäänlaisia työllistymisedellytyksiä ei ole, kunniallisen pääsyn eläkkeelle.

Työhallinnon kokonaismäärärahat ovat vähän vajaa 2 miljardia. Työvoimapolitiikan määrärahoja on lisätty 50 miljoonalla, mutta kokonaisuudessaan työhallinnon määrärahat vähenevät noin 200 miljoonalla eurolla liittyen sinänsä positiiviseen seikkaan elikkä työttömyysasteen alenemiseen, jonka on arvioitu ensi vuonna olevan noin 7,5 prosenttia. Vähän alhaisempiakin arvioita on esitetty.

Valiokunta on kiinnittänyt huomiota ennen kaikkea siihen, että työvoimapolitiikan toimenpiteet voisivat niin pitkälle kuin mahdollista olla täsmätoimia erityisesti silloin, kun on kysymys työvoimakoulutuksesta, koska osaavasta työvoimasta tietyillä ammattialoilla on tällä hetkellä jo puutetta. Eli näin ollen työvoimakoulutuksen pitäisi vastata niihin työvoimakapeikkoihin, joita meillä tällä hetkellä on.

Valiokunta kiinnittää myös huomiota määrärahojen tehokkaaseen käyttöön ja seurantaan siinä mielessä, että vaikka tätä budjetointia on järkevöitetty niin, että työvoimapolitiikan eri määrärahat on koottu pitkälti yhteen momenttiin, joten niiden käyttö on joustavampaa, vieläkin jää merkittäviä summia näitä määrärahoja käyttämättä. Ja erityisesti pitäisi löytyä nopeaa reagointia ja joustavuutta näiden määrärahojen liikutteluun eri työvoimapiirien ja työvoimatoimistojen kesken ja myös niihin toimenpiteisiin, jotka ovat osoittautuneet tehokkaiksi.

Valiokunta on aika pitkään tarkastellut lausunnossaan starttirahaa sen vuoksi, että saatujen selvitysten perusteella starttirahan käyttö on osoittautunut yhdeksi tehokkaimmista työllistämisen välineistä. Kuluvana vuonna, kuluvan vuoden syyskuun loppuun mennessä, starttirahaa on saanut noin 5 500 henkilöä, joista työttömiä on noin 2 100. Ja kun seuranta on osoittanut, että nämä yritykset ovat vielä seurantajakson jälkeen pystyssä — niistä suuri osa — niin on todella järkevää ja tarpeen, että kehitetään nimenomaan niitä käytäntöjä ja toimenpiteitä, jotka ovat osoittautuneet käyttökelpoisiksi ja joita kannattaa laajentaa.

Starttirahajärjestelmän vaikuttavuus on todella ollut erittäin hyvä, koska nimenomaan vielä 5 vuoden kuluttua yrityksen perustamisesta 80 prosenttia on hengissä. Nyt myös työmarkkinatuella olevat ensi vuonna saavat starttirahaa. Näistä budjetoinneista huolimatta ja niistä vakuutuksista huolimatta, joita olemme asiantuntijakuulemisessa saaneet, valiokunta toivoo ja näkee tarpeelliseksi, että sisäisin siirroin tarpeen mukaan voidaan tyydyttää kaikki kysyntätarve ja mahdollisesti sitten hakea lisämäärärahoja lisäbudjetin kautta.

Taipaleen malli eli tämä Elma-hanke etenee, ja se on hyvä asia. Siihen on varattu määrärahoja siten, että 6 000 työkunnon tutkimusta voidaan tehdä. Eläkkeelle pääsy on jonkin verran hidastunut parhaimmista vuosista siitä syystä, että kysyntä on kasvanut ja ne kaikkein vaikeimmat, monisairaat ja sosiaalisesti työkyvyttömät, on pystytty jo varmasti aika pitkälti tästä joukosta saattamaan ja saamaan eläkkeelle.

Työvoimapolitiikan ohella toinen tärkeä käsittelyn kohde oli pakolais- ja siirtolaisasiat. Siinä luonnollisesti kiinnostaa se, miten näiden turvapaikkahakemusten käsittelyajat ovat kehittyneet, ja on nähtävissä myönteistä kehitystä. Ensi vuonna keskimäärin oletetaan käsittelyaikojen lyhenevän nykyisestä 6:sta 4 kuukauteen, mutta sitäkään ei vielä mielestäni voida pitää ideaalina.

Sen sijaan tässä asiantuntijakuulemisessa nousi esiin kysymys, josta muun muassa Helsingin Sanomat kirjoitti aika laajasti, eli kysymys näistä tilapäisistä oleskeluluvista, joiden osalta on näyttänyt käyneen niin, että poikkeuksesta on tullut ja on tulossa pääsääntö. Viime vuonna näitä myönnettiin 27, tänä vuonna alkusyksyyn mennessä jo 220. Ongelma on se, että nämä ovat sellaisista maista, joiden kohdalla pikainen palauttaminen ei näytä todennäköiseltä, ja nämä ihmiset eivät ole oikeutettuja, lapset koulutukseen, aikuiset työssäkäyntiin, ja syrjäytymisvaara on mitä ilmeisin. Tältä osin todella toivottaisiin, että löytyisi yhteisymmärrystä hallituksen piirissä etsiä tähän järkevä ratkaisu. Muutoinkin tämä vastuun jako ja kahden ministeriön pallottelu ei varmasti ole paras mahdollinen tilanne, ja siihen olisi syytä myös löytää ratkaisu.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Vuoden 2006 työministeriön hallinnonalan budjettiesitystä arvioidessa on syytä katsella hiukan ajassa taaksepäin, jotta osaamme suhteuttaa istuvan hallituksen linjan ja saavutukset esimerkiksi kahden edellisen eli pääministeri Lipposen hallitusten tavoitteisiin ja saavutuksiin. Ero on nimittäin melko huomattava.

Kun maamme romahti suurtyöttömyyteen 1990-luvun alussa, oli pahimmilla alueilla työttömyysaste peräti noin 30 prosenttia. Pahimmat pudotukset olivat rakentamisen, teollisuuden ja kaupan aloilla. Esimerkiksi Jyväskylässä, kotikaupungissani, menetettiin noilla kullakin alalla noin 2 000 työpaikkaa ja yhteensä 3 vuodessa menetys oli lähes yhtä suuri kuin oli koko 1980-luvun aikana pystytty uusia työpaikkoja luomaan. Tämä on vain yksi esimerkki. Kehitys oli aivan saman suuntainen myös muissa vastaavan kokoisissa ja vastaavan tyyppisissä kaupungeissa.

Tilannetta pahensi aivan oleellisesti se, että koko maa oli lisäksi taloudellisesti todella tukalassa tilanteessa. Tehtävä tuntui jopa mahdottomalta, eli samaan aikaan, kun talous oli saatava kuntoon, oli maa nostettava suurtyöttömyydestä nousuun ja luotava menetettyjen työpaikkojen tilalle uusia työpaikkoja kaikkialla maassa. Lipposen hallitusten onnistumista mielestäni kuvaavat juuri maan nostaminen taloudellisesti jaloilleen, joskus jopa kovinkin ottein, ja noin 300 000 uuden työpaikan aikaansaaminen.

Edellä kuvaamani kehitys merkitsi sitä, että istuvalla hallituksella oli huomattavasti paremmat lähtökohdat toiminnalleen, toiminnan aloittamiselle, kuin oli ollut kahdella edellisellä hallituksella. Kuvaannollisesti voisi sanoa, että pöytä oli katettu tuon kehityksen jatkamiselle, siis Lipposen hallitusten kehityksen jatkamiselle. Punamultahallitus ilmeisesti myös ajatteli samoin ja otti hallitusohjelmansa tavoitteeksi työttömyyden nujertamisen ja työllisyysasteen nostamisen, todella hyviä tavoitteita. Hallitusohjelmaan kirjattiin, että sen talouspolitiikan tärkein tavoite on työllisyyden lisääminen vähintään 100 000 hengellä vaalikauden loppuun mennessä ja työllisyysasteen nostaminen 75 prosenttiin seuraavan vaalikauden loppuun mennessä.

Tällä hetkellä on todettava, että hallitus on epäonnistunut juuri tuossa tärkeimmässä tavoitteessaan. Elämme edelleenkin keskellä suurtyöttömyyttä. Juuri tänään julkaistun työllisyyskatsauksen mukaan koko maassa on työttömiä työnhakijoita lähes 260 000 eli liki 200 000 enemmän kuin silloin, kun maahamme runnottiin hätätilahallitus. Sen hallituksen ohjaksissa olivat sosialidemokraatit ja keskusta, kuten tänäkin päivänä. Näin suhteellista tuo hätä on eri aikakausina.

Erittäin huolestuttavaa on se, että työttömiä on nyt enemmän kuin edellisessä katsauksessa. Esimerkiksi Keski-Suomen työttömyys lisääntyi lokakuusta useimmissa kunnissa. Kävin juuri tänä aamupäivänä tuon uuden tilaston läpi. Edellä kerrottua työllisyystavoitteen epäonnistumista seuraa vajaus julkisessa taloudessa ja hyvinvointipalvelujen rahoitus pettää. Sen me olemme voineet havaita vuoden 2006 budjettikirjasta.

Vaikka hallitus on osittain noudattanut kokoomuslaista talouspolitiikkaa, se ei ole kuitenkaan pystynyt saavuttamaan keskeistä tavoitettaan eli nujertamaan työttömyyttä. Keskeinen syy on siinä, että hallitukselta puuttuu rohkeus tehdä ratkaisuja ja se on aivan liian paljon SAK:n tahdonmyötäilijä keskeisissä työmarkkinakysymyksissä. Kokoomus on jo vuosien varrella tehnyt omat esityksensä työnantajamaksujen alentamisesta, työn verotuksen edelleen keventämisestä, matkakuluvähennyksistä, kannustinloukkujen purkamisesta, kotitalousvähennyksen kehittämisestä jne. Nämä kaikki ovat edelleenkin ajankohtaisia, ja toivon, että hallitus pitää ne listansa kärjessä asioiden tärkeysjärjestystä vastaisuudessa miettiessään.

Huonon kehityksen syyksi on aivan liian helposti ja yksioikoisesti esitetty globalisaatiota. Sen vaikutusta ei luonnollisestikaan tule väheksyä, mutta se on tosiasia, jolle pieni Suomi ei voi mitään. Meidän on vain etsittävä uusia mahdollisuuksia ja mentävä mukaan ottamaan kehityksestä oma osuutemme.

Sari Sarkomaa /kok:

Arvoisa herra puhemies! Täällä sosiaali- ja työjaoston puheenjohtaja Perho piti erinomaisen puheenvuoron. Tosiaankin tämä turvapaikanhakijoiden tilanne todella huolestutti jaostoa. Tilapäisen oleskeluluvan myöntäminen, kun aikaisemmin niitä myönnettiin noin parikymmentä ja nyt niitä on reilusti yli 200, on todella huolestuttavaa. On käsittämätön tilanne, mihin maahan tulleet ihmiset joutuvat. Ensin he ovat saaneet tehdä töitä, ja sitten kun tämä status muuttuu, he eivät enää saa tehdä töitä. Huolestuttavinta on tietysti, jos lasten koulunkäynti estyy. Tässähän me rikomme lapsen oikeuksien sopimuksia ja hyvin perustavaa laatua olevia ihmisoikeuksia. Tämä on erittäin vakava asia.

Valiokunta käsitteli tätä asiaa, mutta luotti hallitukseen siinä, että tämä asia selvitetään, ja tuonne mietintöön on kirjattu, että toivomme, että hallitus todella tämän selvittäisi. Julkisuudessa tv-ohjelmissa olemme saaneet jopa riitaisat ministerit nähdä. Julkisuuteen on uutisoitu, että tästä on vaikea keskustella ja tätä asiaa ei ole saatu selvitettyä. Toivonkin, kun ministeri on tässä paikalla, että hän vastaisi, miten tämä asia selvitetään, koska niin vakava huoli tässä on näiden ihmisten tilanteesta ja jatkokotoutumisesta, ennen kaikkea lasten oikeuksien toteutumisesta. Toivon, että ministeri vastaa tähän.

Arvoisa puhemies! Tosiaankin edellinen hallitus jätti hyvän perinnön Vanhasen hallitukselle. Edellisen hallituksen aikana kuntatalous koheni. Vaikka kunnissa oli tiukkaa, kuntatalous koheni. Uusia työpaikkoja tuli, ja painopiste oli palveluissa. Nyt on jotakuinkin käynyt päinvastoin. Kyllä tämä työllisyyden edistäminen on hallituksen tärkein tavoite, ja siinä mitataan hallituksen onnistuminen tai epäonnistuminen.

Tuo tavoitteen toteutuminen, 100 000 uutta työpaikkaa, näyttää nyt hyvin kaukaiselta, mutta sen eteen on ponnisteltava ja työtä on kovasti tehtävä. Jos ei tuota 100 000:ta työpaikkaa saavuteta ja 70 prosentin työllisyysastetta, niin kyllä tosiasia on se, että edessämme on vieläkin suuremmat leikkaukset kuin nyt.

Ensi vuonnahan leikataan jo hoitotakuurahoista ja kunnille kuuluvista valtionosuuksista pakkolainaa ottamalla. Nämä leikkaukset heikentävät suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan toimintaa aika merkittävästi, ja sen takia tässä kannustankin hallitusta ja ennen kaikkea työministeriä nyt ottamaan rohkeasti käyttöön uusia keinoja, jotta tuo työllisyystavoite saavutettaisiin. Tilanne olisi vielä heikompi, ellei punamulta olisi pyörtänyt näkemyksiään veropolitiikasta, eli hallitukselle pitää antaa kiitosta määrätietoisesta työn verotuksen alentamisesta. Näin on edistetty työllisyyttä ja talouskasvua, ja tämä punamullan takinkääntö veropolitiikassa on ollut koko Suomen etu.

Se, mikä on huolestuttavaa, on se, että kohtalaisesta talouskasvusta huolimatta rakennetyöttömyydestä ei ole päästy eroon. Hallituksen ministereistä kaikki lähestulkoon, yksi toisensa jälkeen, ovat todenneet sen, mitä kokoomus totesi heti, kun hallitusohjelma hyväksyttiin — samoin monet asiantuntijat — että tämä hallitusohjelma ja hallituksen esittämät keinot eivät ole riittäviä tavoitteen toteuttamiseksi. Sen takia oli erittäin huolestuttavaa, että tämän vuoden budjettiin ei sisältynyt yhtään uutta keinoa sen lisäksi, mitä jo keväällä oli talouspoliittinen ministerivaliokunta käsitellyt. Nyt niitä uusia keinoja toivomme ja odotamme. Vielä on mahdollisuus tämän 2006 vuoden aikana tuoda niitä keinoja talouskasvun, työllisyyden ja yrittäjyyden edistämiseksi. Tästä kokoomuksella on vastalauseessaan lausuma.

Erityisen huolen esitän palvelusektorin hyväksikäyttämisestä. Me olemme tässä EU:n keskivertoa heikommassa asemassa, eli siellä olisi potentiaalia työllisyyden edistämiseen. Kokoomus on esittänyt omia keinojaan tilanteen korjaamiseksi, mutta valitettavasti nämä eivät ole hallitukselle kelvanneet. Esimerkiksi matalapalkkatuki ja kotitalousvähennys ovat keinoja, joiden mahdollisista työllisyysvaikutuksista hallitus tyytyy nyt vain murto-osaan.

Kun tämä matalapalkkamalli otetaan käyttöön, se olisi kannattanut nyt ulottaa laajemmalle joukolle. Uskon, että tässä käy aivan samoin: ensin kotitalousvähennystä kokoomus esitti, vasemmisto vastusti sitä piikavähennyksenä, pikkuhiljaa se otettiin käyttöön ja nyt sitä on laajennettu, kun on nähty sen työllisyysvaikutukset. Uskon, että näin käy myöskin matalapalkkatuelle, mutta tämä odottelu vain käy hyvin kalliiksi työttömille ihmisille ja suomalaiselle hyvinvointiyhteiskunnalle.

Arvoisa puhemies! Hallitus laittaa aivan liian paljon voimavaroja passiivisiin työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin. Tämä tuli taas asiantuntijakuulemisessa selväksi sosiaali- ja työjaostossa. Samaa osoittavat työministeriön omatkin tutkimukset. Toivoisin todella, että niitä toimenpiteitä, voimavaroja, jotka tutkimuksien mukaan eivät johda työllistymiseen, jotka jopa estävät työllistymistä, siirrettäisiin, kuten kokoomus esittää vastalauseessaan, aitojen, oikeiden työpaikkojen luomiseen ja myöskin niihin toimenpiteisiin, jotka todella ovat osoittautuneet tehokkaiksi.

Täällä jaoston puheenjohtaja Perho erinomaisesti nosti esille esimerkiksi starttirahan, joka on tämän päivän arvioiden mukaan aivan riittämätön, ja siihen tulisi niitä voimavaroja kohdentaa, jotka nyt käytetään tehottomasti ja jotka jäävät osin myös käyttämättä. Kyllä toivoisin, että työministeri aktiivisesti arvioisi oman hallinnonalansa voimavaroja niin, että ne todella johtaisivat paremmin työllistymiseen. Tämä starttiraha on yksi, johon ensi vuodelle tarvitaan enemmän rahoitusta.

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi kannustan ja kiirehdin hallituksen toimenpiteitä vanhemmuudesta aiheutuvien kustannusten tasaiseksi jakaantumiseksi. Se on yritysten, perheyritysten, naisyrittäjien, työllisyyden kannalta tärkeää, mutta se on myöskin suurin loikkaus, mitä tasa-arvon edistämiseksi tässä suomalaisessa yhteiskunnassa voidaan tehdä. Tästäkin kokoomus on esittänyt oman mallinsa. Toivon, että näistä malleista voidaan keskustella, ja tärkeintä on, että tässä edetään niin, että tämä käyttöön otettu malli myöskin edistää aidosti työllisyyttä ja yrittäjyyttä tasa-arvon lisäksi.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti tähän turvapaikanhakijoiden niin sanotun 51 §:n tulkintaan. Siinähän on kyse siitä, että ihmiset hakevat turvapaikkaa mutta he eivät saa varsinaista turvapaikkaa eikä heitä voi palauttaa kotimaahansa, koska se katsotaan liian vaaralliseksi. Silloin, jos he saavat tilapäisen oleskeluluvan, niin tilanne on juuri niin kuin tässä sekä valiokunnan puheenjohtaja että ed. Sarkomaa kuvasivat. Nyt on kyse siitä, minkälaisen käytännön Ulkomaalaisvirasto on tässä asiassa ottanut.

Työministeriö on omalta osaltaan pyrkinyt siihen, että ihmiset voivat asua vastaanottokeskuksissa ja että heidän toimeentulostansa huolehditaan, jotta he eivät ajautuisi harmaan talouden tai muutoin epämääräisten elinkeinojen piiriin. Mutta koska nämä jaksot ovat pitkiä, olisi välttämätöntä, että ihmisillä olisi työnteko-oikeus, koska se edistää myös ihmisten kotouttamista ja myös sitä, että he voisivat sijoittua kuntiin pois vastaanottokeskuksista, koska vastaanottokeskus on aina laitoksenomainen asumisympäristö ja siellä kotoutuminen ei edisty niin hyvin kuin normaalimman ja tavallisen arkielämän puitteissa.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! "Ratkaisemattomat kysymykset pitävät hengen elävänä, eivät ratkaistut". Näin on todennut Erwin Kolbenheyer, hyvä niin, sillä joitakin ratkaisuja kaipaavia kysymyksiä on edessä edelleen myös työelämän suhteen.

Työelämä joutuu käymään läpi muutoksia, jotta suurten ikäluokkien eläköitymisestä seuraavaan uuden työvoiman tarpeeseen pystytään vastaamaan. Oman lisänsä tuo globalisaatio ja halpatuotannon perässä karkaavat työpaikat. Tavoitteena on toisaalta lisätä työvoiman tarjontaa, toisaalta parantaa nykyisten työntekijöiden valmiuksia vastata työelämän tarpeisiin muun muassa kouluttamalla ja työnjakoa järkeistämällä. Esimerkki työnjaon järkeistämisestä, vanha sellainen, on vaikkapa joidenkin lääkärien työtehtävien siirtyminen sairaan- ja terveydenhoitajille.

Haasteet ovat mittavia. Vaikka käytettävissä olevan työvoiman ja työn tuottavuutta täytyy nostaa, ei ole kenenkään etu polttaa ihmisiä loppuun työtaakan kasvattamisella tai työsuhteiden ehtoja selvästi heikentämällä.

Tällä hetkellä ongelmallista on muun muassa työn jakaantuminen epätasaisesti. Ne, joilla työtä on, tekevät keskimäärin yhä pitempää päivää kovan paineen alla, ja toisaalla ovat alityöllistetyt, osa- ja määräaikaiset sekä pitkäaikaistyöttömät.

Arvoisa puhemies! Uuden teknologian kehitys ei ole vain vapauttanut työssä käyviä ja lisännyt työelämän joustoa positiivisessa mielessä. Nyt moni työssä käyvä tekee töitä myös vapaa-ajallaan iltaisin, viikonloppuisin ja jopa lomalla. Ylityökorvaukset eivät ole kaikille itsestäänselvyys. Suomessa noin joka neljäs palkansaaja tekee vuorotyötä tai hyvin epäsäännöllistä työaikaa. Reilulla kolmasosalla suomalaisista taas on unettomuusoireita vähintään kolmena yönä viikossa. Ilmiöt liittynevät jossain määrin toisiinsa.

Vuonna 2004 määräaikaisessa työ- tai virkasuhteessa oli 16,2 prosenttia kaikista palkansaajista. Naisilla määräaikaisuus on tunnetusti yleisempää. Vuoden 2003 työolobarometrista käy ilmi, että määräaikaisuus on suhteellisen harvoin työntekijän itse toivomaa. Vuonna 2003 kaksi kolmasosaa työntekijöistä oli määräaikaisessa työssä vain sen takia, ettei pysyvää työtä löytynyt.

Samaisen barometrin mukaan määräaikaiset työntekijät jäävät pysyvässä työsuhteessa olevia useammin ilman työnantajan järjestämää ja kustantamaa koulutusta. Jatkuva kouluttautuminen ja ammattitaidon päivittäminen on kuitenkin koko työelämän ja Suomen kilpailukyvyn etu. Toisaalta vuoden 2004 työolobarometrin ennakkotiedoissa kerrottiin, että suuntausta parempaan on tapahtunut jo vuodessa. Esimerkiksi työnantajan maksamaa koulutusta oli viime vuonna aikaisempaa enemmän. Erityisesti kunnissa on koulutettu aikaisempaa useampia työntekijöitä. Kysyisinkin ministeriltä, miltä tämä ja ensi vuosi koulutuksen suhteen näyttää, kun verrataan määräaikaisia pysyviin työntekijöihin. Onko parempaan suuntaan jatkoa myöskin tulossa?

Vanhasen hallituksen ohjelmassa on tavoite vakinaistaa erityisesti julkisella sektorilla toistuvia määräaikaisuuksia. Tästäkin olisi mielenkiintoista kuulla, minkälaiset ovat tavoitteet ensi vuodelle, jos niitä on määrällisiä.

Arvoisa puhemies! Stressin vähentämiseksi ja luovuuden säilyttämiseksi tarvitaan yhteiskuntavastuuta niin yrityksiltä kuin yhteisöiltäkin. Työntekijän omavastuuta vapaa-ajankäytössä ja elintapojensa suhteen tämä ei tietenkään poista. Kilpailukyvyn säilyttämiseksi ja henkilöstön työtaakan keventämiseksi yhä tärkeämpää tulee olemaan työtä jouhevoittavan teknologian täysipainoinen hyödyntäminen. Entistä tarkemmin täytyy kuitenkin kiinnittää huomiota myös siihen, että työntekijää ei orjuuteta sorvin ääreen ympärivuorokautisesti.

Yksilön ja perheen elämään liittyy erilaisia ruuhkahuippuja, joita yhteiskunta voi tasata. Perheen perustamisen yhteensovittamista niin opiskeluun kuin työelämään tulee helpottaa. Työpaikoilla työaikajoustoja kannattaa kehittää esimerkiksi työaikapankkien tehokkaalla käytöllä ja lyhennetyn työajan mahdollistamisella tietyissä elämäntilanteissa. Pelkästään yrittäjien harteille ei vanhemmuuden tasaamisesta aiheutuvia kuluja voida sälyttää. Haasteena onkin tasapainon löytäminen kunkin osapuolen, niin valtiovallan, yrittäjien kuin työntekijöiden, yhteiskuntavastuun jakamisessa.

Arvoisa puhemies! Lopuksi muutama sana starttirahasta. Sen kysyntähän on lisääntynyt merkittävästi uudistusten myötä. On tärkeätä, että määrärahat riittävät koko vuodeksi ja eri puolilla Suomea. Järjestelmän vaikuttavuus on ollut erittäin hyvä. Työttömien osuus 3 kuukautta toimenpiteen jälkeen on ollut vain 5 prosenttia, ja yrityksistä on ollut 80 prosenttia toiminnassa 5 vuoden kuluttua yrityksen perustamisesta.

Tässä yhteydessä ja edelliseenkin liittyen haluan kiittää vielä toista ministeriötä, KTM:ää. Se on vihdoinkin kiinnittänyt aivan oikein huomiota julkisten yrityspalvelujen tarjoajien suureen määrään, ja selvitys asiasta on valmistumassa.

Vielä edustajien Vielman ja Sarkomaan puheenvuoroihin toteaisin, että työttömyysaste oli marraskuussa 8 prosenttia eli hieman parempi kuin viime vuonna samaan aikaan ja työllisten määrä nousi viime vuodesta 28 000:lla.

Markus Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Minä olen aiemmin ruotinut hallituksen harjoittamaa työllisyyspolitiikkaa työvoimapalvelulain ja matalapalkkamallin yhteydessä, mutta haluan vielä muistuttaa siitä, että neljään vuoteen työttömyysturvaan ei tule sentinkään korotusta. Työmarkkinatuen korottamisesta ovat kyllä puhuneet muun muassa työministeri Filatov ja työelämävaliokunnan puheenjohtaja ed. Gustafsson, mutta nämä puheet eivät ole kyllä muuttuneet vielä sitten teoiksi.

Kuitenkin on niin, että suomalaisen köyhyyden suurin syy on työttömyys ja työttömistä kaikista vaikeimmassa tilanteessa ovat ne, jotka joutuvat sinnittelemään työmarkkinatuella. Ihmettelen kyllä sitä, minkä takia alun perinkään demarit hyväksyivät semmoisen hallitusohjelman, jossa ei ollut mitään mainintaa työttömyysturvan tasokorotuksesta. Kyllä semmoinen henkilö, jolla on perusturva kunnossa, on varmaan paremmin työmarkkinoitten käytettävissä ja on myöskin aktiivisempi hakemaan töitä kuin semmoinen, joka uhkaa kokonaan syrjäytyä.

Kysyn nyt tässä yhteydessä ministeri Filatovilta, kun muistan hänen aiemmat puheensa: Aiotteko vielä ministerikautenne aikana tehdä esityksen työttömyysturvan tasokorotuksesta?

Mikko Alatalo /kesk:

Arvoisa puhemies! Työllisyyden parantaminen on avainkysymys. Itse asiassa Vanhasen hallituksen aikana työttömyys on vähentynyt 8 prosenttiin, se on nyt tämä viimeisin tieto. Jos työllisiä ei ole riittävästi, on ikääntyvän väen lisääntyessä hyvinvointivaltiomme uhan alla veroeurojen puutteessa. Alkuvuodesta onkin tullut 40 000 uutta työpaikkaa nimenomaan niille, jotka vielä pystyvät töihin. Osahan saattaa olla vielä tilastoissa semmoisia, jotka eivät enää pysty töihin.

Yksi työllistymistä hidastava tekijä on ylivelkaantuminen, vaikka siitä ei ole paljon puhuttukaan. Monet työttömät kokevat, ettei ole mitään mieltä etsiä työtä, kun kaikki rahat menisivät kuitenkin velkojen takaisinmaksuun. Useissa tapauksissa summat saattavat olla tähtitieteellisiä. Ei tavallisella laillisella työllä pysty koskaan noita velkoja maksamaan takaisin. Tavallisimpia ylivelkaantumisen syitä ovat muun muassa epäonnistuminen yrittäjänä, toisen lainan takaaminen, työttömäksi jääminen, kevytmielinen lainanotto, kahden asunnon loukku, sairastumiset, avioerot ja myös tuo kauhun vuosi 92 kantaa vieläkin katkeraa hedelmää.

Arvoisa puhemies! Tämän vuoden alusta tuli voimaan kaksivuotinen uudistus, joka antaa mahdollisuuden myöntää yrityksen starttirahaa muillekin kuin työttömille työnhakijoille. Starttirahan kysyntä on lisääntynyt tuntuvasti kokeilun aikana, viime vuoteen verrattuna lähes 50 prosenttia, ja rahat ovat riittäneet kokonaisuudessaan, mutta määrärahojen kysyntä ja käyttö vaihtelevat alueellisesti. Todennäköistä on, että ensi vuodelle myönnettävä starttiraha ei riitä kaikissa te-keskuksissa, mikäli kysyntä jatkuu yhtä vilkkaana tänä vuonna. Mikäli määrärahan kysyntä kasvaa, täytyisi varmaankin sitten miettiä, onko lisätalousarviossa resursseja vielä saatavissa. Todella mielenkiintoista on nähdä tuo ministeriön selvitys sitten, onko starttirahakokeilu lisännyt pysyvästi yrittäjien määrää, vai ovatko ne yritykset lopahtaneet ylipäänsä, vai ollaanko työministeriössä enemmän kiinnostuneita siitä, että työttömät työllistyvät jo valmiiksi suurempiin yrityksiin.

Vanhasen hallitus on nostanut perheasiat esityslistan kärkeen. On alettu vakavasti miettiä, miten työaika voisi joustaa, kun kotona lapsella on tärkeimmät kasvuvuodet meneillään. Perhevapaista aiheutuvat menot rasittavat juuri naisvaltaisia aloja, ja menoja tulisi jakaa tasaisemmin työnantajien kesken, siis molempien vanhempien työnantajien kesken. Meillähän on jo olemassa monipuolinen perhevapaajärjestelmä, ei siitä sen enempää. Mutta nythän on ehdotettu muun muassa niin sanottua perhevakuutusta, jolla korvattaisiin työnantajien perhevapaakustannuksia sekä maksettaisiin työntekijöiden vanhempainpäivärahat. Tasauksen kustannukset jaettaisiin kaikkien työnantajien kesken. Ongelmana on, että työntekijöiden vanhemmuuden kustannukset kasaantuvat liian suuressa määrin varsinkin pienyrittäjille. Ehdotus kohottaisi entisestään työn hintaa, ja tällä taas olisi työllisyyden kannalta jälleen kielteinen vaikutus. Kyllä tuohon perhevakuutukseen täytyisi jollain tavalla harkita joko verohelpotuksia pienyrittäjille tai sitten jotain muuta apua. (Ed. Sarkomaa: Kokoomuksen malli!)

Arvoisa puhemies! Työ- ja yksityiselämän yhteensovittamisen ongelmat koskevat alati kasvavaa joukkoa. Palkansaajat vievät töitä kotiin hämmästyttävän paljon. Tutkimukset kertovat, että joka toisen työ tunkeutuu ainakin jossain määrin vapaa-aikaan. Ihmettelen sitä, eikö suomalaisilla työpaikoilla osata järjestää asioita niin, että töitä tehdään tehokkaasti työajalla ja olisi sitten vapaa-aika erikseen. Valistunut työnantaja ei vaadi työntekijäänsä olemaan koko ajan tavoitettavissa, mutta näyttää siltä, että tämä hektinen globaali maailmantalous pakottaa meidät suomalaisetkin tähän, ja kyllä siinä loppuun palaneita ihmisiä syntyy.

Arvoisa puhemies! Lopuksi pari sanaa huippuasiantuntijoista. Me tarvitsisimme globalisaation talouskilvassa kansainvälisiä huippuasiantuntijoita. Tarvetta olisi ihan akateemisista osaajista putkimiehiin. Tunnetuista nimistä käydään yhtä kovaa kilpailua kuin mistä tahansa hyödykkeestä. Nykyisin ulkomailta palkatuilta erityisasiantuntijoilta peritään 35 prosentin lähdevero. Ulkomaisten asiantuntijoiden verotusta koskeva poikkeuslaki on voimassa 2007 loppuun. Tätä summaa joudutaan varmasti hyvin pian alentamaan, ja lakia on jatkettava.

Tämä ulkomaisten työntekijöiden maahantuonti ei ole kauhean populääri ajatus varsinkaan, sanotaan, vanhemman väen keskuudessa, mutta kyllä meidän täytyy uskoa sellaiseen poliittiseen johtajuuteen. Tätä on juuri politiikan leadership, että me uskallamme sanoa, että me tarvitsemme ulkomaalaisia työntekijöitä tänne. Tämä ei välttämättä ole kauhean muodikas ajatus monille ihmisille tänä päivänä, mutta tähän meidän on (Puhemies koputtaa) kyettävä, tämä selkeästi sanomaan, vaikka sillä saattaisi muutama 500 ääntä tipahtaakin.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Työllisyys on lähtenyt nousuun, ja talousennusteet ennakoivat työllisyyden nousua jatkossakin. Alkuvuodesta työssä oli 40 000 henkeä enemmän kuin vuosi sitten. Hyvä työllisyyskehitys johtuu talouskasvun työllisyysvaikutusten paranemisesta. Palveluelinkeinojen työllisyys on parantunut puolen vuoden aikana. Kauppa, ravitsemusala ja henkilökohtaiset palvelut ovat työllistäneet eniten. Muutos näkyy palvelujen sisällä, nopein kasvu näkyy yksityisellä sektorilla. Suhdannenousu näkyy parhaiten rakentamisessa, ja toimiala on jopa vaikeuksissa saada ammattitaitoista työvoimaa.

Ilolla voidaan myös todeta, että nuorisotyöttömyys on laskenut voimakkaasti, ja hallitus haluaakin panostaa nuoriin. Budjetissa tulee lisäpanostusta nuorten yhteiskuntatakuun toteuttamiseen. (Ed. Mustajärvi: Mikä ei takaa työpaikkaa!) Tämä on inhimillisesti oikea valinta mutta myös tulevaisuuden työvoiman saatavuuden kannalta oikeaan osunut. Samoin tarvitaan ennalta ehkäiseviä panostuksia koulupuolella, jotta mahdollisimman moni peruskoulunsa päättävä nuori hakeutuu ammatilliseen koulutukseen tai lukioon. Kymppiluokkia on kehitettävä työelämäläheisemmiksi ja opintojen ohjaukseen panostettava nykyistä enemmän.

Puhemies! Yhtenä nuorison koulutusvaihtoehtona kannattaa tehostaa myös oppisopimuskoulutusta. Nimittäin oppisopimuskoulutus on työelämälähtöinen ja joustava tapa kouluttaa uusia työntekijöitä tai kehittää jo olemassa olevan henkilöstön ammattitaitoa. Oppisopimuskoulutuksessa suurin osa oppimisesta tapahtuu käytännönläheisesti työtä tekemällä. Oppisopimuskoulutus on vastannut sille asetettuihin moniin yhteiskunnallisesti merkittäviin haasteisiin hyvin. Näitä haasteita tulee koulutus-, elinkeino- ja työvoimapolitiikan alueilta. Oppisopimuskoulutus on kasvattanut myös vetovoimaansa, lisäksi se on myös tehokasta. Tätä kuvastaa se, että hyvin pieni määrä tähän koulutukseen osallistuvista keskeyttää koulutuksen. Tämä kertoo sen, että opiskelijat ja työnantajat ovat kokeneet oppisopimuskoulutuksen itselleen sopivana koulutusmuotona.

Opetushallinnon näkökulmasta on oppisopimuskoulutuksen tärkeänä tavoitteena tutkintojen suorittaminen. Vastaavasti palvelua käyttävät opiskelijat ja työnantajat odottavat kuitenkin lisääntyvää osaamista eivätkä niinkään muodollisia tutkintoja. On tietenkin selvää, että tutkinnolla on työntekijälle merkitystä; se parantaa hänen mahdollisuuksiaan liikkua työmarkkinoilla. Nykyaikana hyvä koulutus on paras työttömyysturva. Yhteiskunnan kannalta mielenkiintoinen on oppisopimuskoulutuksen tuloksellisuus työllisyyden näkökulmasta. Tilastojen mukaan oppisopimuskoulutuksen päättäneistä on työttömänä hyvin pieni osa. On vaikea kuitenkin sanoa, miten paljon näistä opiskelijoista on ollut työttömänä tai työttömyysuhan alaisina aloittaessaan koulutuksen. Kuitenkin nämä tilastot viittaavat siihen, että oppisopimuskoulutuksella valmistuneet työllistyvät varsin hyvin.

Herra puhemies! Suomessa oppisopimuskoulutus on pääsääntöisesti ollut aikuiskoulutusta. Tavoitteena on kuitenkin ollut ja sen on edelleenkin oltava, että viidennes ammatilliseen koulutukseen tulevista nuorista opiskelisi oppisopimuksella. Tämä tavoite on osoittautunut vielä kuitenkin epärealistiseksi, vaikka toisaalta on olemassa hyviä kokemuksia, joissa nuorille on tarjottu mahdollisuutta valmentautua työelämään ja käyttää työssäoppimista hyväkseen. Tästä esimerkkinä ovat nämä aiemmin mainitsemani työelämälähtöiset kymppiluokat. On ilo todeta, että näihin kokeiluihin on saatu mukaan yrityksiä, jotka ovat tarjonneet mahdollisuuden oppisopimukseen.

Pääministeri Matti Vanhasen hallituksen yrittäjyyden politiikkaohjelmassa mainitaan tämä koulutus yhtenä keinona vastata yritysten sukupolvenvaihdostilanteisiin. Maassamme on noin 60 000 pienyritystä, jotka ovat sukupolvenvaihdoksen edessä. Kansantaloudellisesti olisi vahingollista, jos nämä yritykset eivät jatkaisi toimintaansa. Opetushallinnon ja työllisyyden näkökulmasta on tärkeää saada pieniä ja mikroyrityksiä sekä yrittäjiä aktiivisemmin käyttämään oppisopimuskoulutusta. Tavoitteen saavuttaminen onnistuu, jos alueellisesti päästään hyvään verkostoyhteistyöhön yrittäjien, yrittäjäjärjestöjen ja alueellisten sekä valtakunnallisten elinkeino- ja työllisyysasioita hoitavien viranomaisten kanssa. Oppisopimuskoulutus on kustannustehokasta. Työnantajat ovat siinä aidosti kantamassa vastuuta suomalaisesta ammatillisesta koulutuksesta, opiskelijat ovat työsuhteessa ja osallistuvat siten hyvinvointipalveluidemme kustantamiseen.

Herra puhemies! Oppisopimuskoulutus on pystynyt lunastamaan asemansa työelämälähtöisenä koulutusmuotona. Oppisopimuskoulutusta on kehitettävä edelleen jatkossa niin, että se voi toimia koulutus-, elinkeino- ja työvoimapolitiikan rajapinnoilla.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Herra puhemies! Ed. Alatalo päätti puheenvuoronsa tunnuslauseeseen, iskulauseeseen "tarvitaan lisää ulkomaalaisia työntekijöitä". Ed. Alatalo tuntui myös epäilevän, ettei kaikilla kansanedustajilla olisi rohkeutta tätä sanoa. On se varmasti niin, että Suomessa ulkomaalaisen työvoiman osuus tulee kasvamaan. Minusta se on selvää.

On kuitenkin aivan eri asia, missä sävyssä, missä tarkoituksessa puhutaan ulkomaalaisen työvoiman tänne tulosta. Se, mikä tietysti perusduunareita ja kansaa laajemminkin huolettaa, minkä se vaistollaan tunnistaa, on se, että jotkut näistä puhujista haluavat Suomeen lisää halpatyöntekijöitä, semmoisia ihmisiä, jotka tekevät työtä matalalla palkalla, joskus aivan olemattoman pienellä palkalla, ja tätä kautta sitten ovat vaikuttamassa siihen, että palkkataso myös tässä maassa putoaa. Tämmöisiäkin pyrkimyksiä on, ja tätä tarkoitusta siellä keskustelun taustalla aivan selvästi on olemassa.

Tällaiselle halpatyövoiman tänne tuonnille on tietysti sanottavakin selvästi "ei". Tänne kun tullaan ja sitä tulee tapahtumaan isommin, näille tulijoillekin pitää olla samat työehdot kuin suomalaisille työntekijöille. Tämä on tietysti suuren luokan ongelmakysymys, miten valvonta oikeasti järjestetään. Tässä resurssit eivät selvästikään ole riittävät, se homma vuotaa pahasti. Tässä pitäisi nyt lähteä varsin radikaaleihinkin toimiin, että tilanne pysyisi hallinnassa. Siinä mielessä ammattiliittojen, ammattiosastojen ja ay-liikkeen, työmarkkinajärjestöjen oikeuksia pitäisi lisätä myöskin haastetapauksessa, että niihin epäkohtiin päästään oikeasti kiinni. Nyt valvontapuoli on hyvin hankalaa ja tilanne on osittain luisunut käsistäkin eräillä Etelä-Suomen paikkakunnilla. Kyllä se ulkomaalaisen työvoiman määrä täällä tulee kasvamaan. Mutta sitten on tämä valvontapuoli, ja tässä on nyt iso työmaa edessä.

Minä en kuitenkaan usko enkä hyväksy perusteesinä sitä, että Suomi ei selviä ilman ulkomaalaista työvoimaa. On ensinnäkin niin, että mikään maa ei minusta voi rakentaa strategista ajatteluaan sille pohjalle, että me emme itse selviä. Miten sitten suomalaisten osalta on, riittääkö meillä työvoima jatkossa? Totuushan on se, että työvoimaan tulee nyt vähemmän väkeä — taitaa olla tänä vuonna, kun se taite on tapahtunut — kuin siitä poistuu, mutta siitä huolimatta meillä on tiettyjä isoja reservejä, joita käyttöön ottamalla Suomi selviää omillaankin pääsääntöisesti. Siis totta kai tulee ulkomaalaista työvoimaa olemaan, mutta ei sen varaan voida laskea, että me jostakin muualta hommaamme tänne työntekijät.

Jotta omilla selvitään, tässä pitää tehdä kaksi isoa ratkaisua. Ensinnäkin työelämän laatua pitää parantaa, niin että siellä jaksetaan pitempään, että siellä jaksetaan paremmin. Siellä on uupumusta liian kireän tilanteen vuoksi hyvin paljon, ja se johtaa sitten usein ennenaikaiselle eläkkeelle. Esimerkiksi Rovaniemen kaupunginvaltuustossa katseltiin sairastavuuspoissaoloja kaupungin työntekijöiden osalta, ja ne sairauspoissaololuvut ovat pelottavassa kasvussa, jopa kunnan hommissa tai ehkä jopa siellä erikoisenkin pahasti. Tässä se haaste on, miten sinne työelämään saadaan laatua, ei vaan juhlapuheissa vaan myös käytännössä niin, että siellä jaksetaan paremmin. Siinä on se ison luokan tekijä, joka vaikuttaa siihen, riittääkö työvoima jatkossa.

Toinen kysymys on tämä iso työvoimareservi, joka on työttömänä. Sitä työttömien porukkaa on kuitenkin Suomessa erittäin paljon edelleenkin. Siltä jotenkin ummistetaan silmät, mutta se on se kysymys, että Suomi ei varmasti selviä, jollei se saa työttömiään työllistetyksi ainakin säädylliselle tasolle. Tässä on se toinen haaste. Mitä sen osalta voidaan tehdä, mitä pitää tehdä, tässä tullaan heti tähän rajankäyntiin, mikä on valtion vastuu, mikä on markkinoiden tuomaa.

Nyt minusta näyttää, että Suomessa heikkenee valtion vastuun kanto myös tältä osin. Yhä enemmän luotetaan vain markkinatoimintaan ja markkinoiden työllistämiseen, yritysten työllistämiseen, ja valtion työllisyystoimet supistuvat. Jotenkin minä arvaan, että työministeri sanoo, että Lappikaan ei ole kaikkia rahoja käyttänyt. Se oli valitettava tapaus, sitä on selvitetty, ja tämmöistä kuulemma myös jäykkyydestä tulevaa ja kuntien hankalasta tilanteesta tulevaa ongelmaa on. Mutta pääsääntöisesti on niin, että Suomessa työllisyysrahoja on supistettu, enkä pidä sitä suuntausta oikeana.

Meilläkin olisi esimerkiksi Lapissa erittäin suuri tarve vaikkapa ympäristötöihin, enkä ymmärrä, miksi niitä ei enempää teetetä. Miksi siihen ei panna rahaa, kun se olisi kaikin puolin järkevää? Kyllä niitä valtion rahoilla järjestettäviä töitä löytyy, jos siihen suuntaudutaan päättäväisesti ja järjestetään se homma niin, että kunnat pystyvät käyttämään. Niitä ympäristötöitä voidaan muuten tehdä milloin vaan lisää, jos vaan rahaa siihen pannaan. Halua ja tarvetta siihen työhön on.

Ihan lopuksi vielä tästä suuresta pettymyksestä, joka liittyy siihen, mistä ed. Mustajärvikin puhui, miksi työmarkkinatukea ei ole lähdetty korottamaan. On se minusta kyllä kummallinen asia. Kaikki tietävät, että köyhyyden pääsyy Suomessa on liian pieni työmarkkinatuki ja sitten eräät muut pienimmät edut. Silti tähän peruskysymykseen köyhyyden poistamisen osalta ei vaan käydä käsiksi. Sen osalta ei ruveta mihinkään. Minä ihmettelen.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa herra puhemies! Olemme keskustelemassa työhallinnosta, työministeriön hallinnonalasta, ja sali on melko tyhjä. Kuitenkin me itse kukin ... (Ed. Pulliainen: Mutta laatu on korkea!) — Niin, se varmasti kyllä on näin. Mutta kyllä tietysti täällä odottaisi meitä useampia näkevän, kun kuitenkin työllisyydestä olemme niin paljon eri yhteyksissä puhuneet.

Ensimmäisenä haluan myös yhtyä siihen, mitä täällä aikaisemmin on tullut työmarkkinatuen korottamisesta. Oma perusteluni, miksi näen, että se olisi tärkeää — ja varmaan täällä ministeri vastaa myöhemmin tähän, kun näitä kysymyksiä on tullut — paitsi peruspäivärahan myös työmarkkinatuen tason korottaminen olisi todella tärkeää: Näen sen ei pelkästään työvoimapolitiikkaan ja työllisyyteen liittyvänä, vaan nimenomaan sen merkitys näkyisi koko kunnan sosiaalitoimessa, siinä sosiaalityössä, mitä tehdään. Silloin pystyttäisiin sitä panosta, mitä sosiaalityössä on, saamaan enemmän siihen kuntouttavaan ja ennalta ehkäisevään sosiaalityöhön, josta on huutava pula ja jota todella tarvittaisiin, ja saataisiin luotua sosiaalityön ydinalueelle nimenomaan niin sanottua aktiivista sosiaalityötä, kuntoutusta, sosiaalisten ongelmien ennaltaehkäisyä. Sosiaalityössä on suuret haasteet tänä päivänä. Tietenkin olisi yksittäiselle työttömälle työnhakijalle työmarkkinatuen tason korottaminen todella tärkeä ajatellen hänen toimeentuloansa.

Toiseksi, mielestäni on erittäin hyvä, että valtiovarainvaliokunta on työvoimapolitiikan toimeenpanossa kiinnittänyt huomiota siihen, että tulee seurata toimenpiteitten vaikutuksia. Valiokuntahan korostaa, että toimenpiteiden vaikuttavuutta erityisesti tulee huomioida työvoimakoulutuksen osalta. Työvoimakoulutuksen laatuun ja sisältöön tulee kiinnittää huomiota ja samoin myös te-keskusten määrärahojen käyttöön. Täällä on erittäin olennaisia asioita nostettu esille.

Todetaan myös, että ensi vuoden talousarviossa on aktiivitoimenpiteitten piirissä enemmän henkilöitä, runsaat 3 000 henkilöä kuluvaa vuotta enemmän, ja tämä on tärkeää. Kuitenkin meillä pitkäaikaistyöttömiä on edelleen, ja se on yksittäinen syrjäytymisriski ja sosiaalisten ja terveydellisten ongelmien aiheuttaja.

Omassa kristillisdemokraattisen ryhmän vastalauseessamme olemme nostaneet tämmöisen perhenäkökulman, jossa näkisimme, että yksi tärkeä asia olisi nimenomaan, että katsottaisiin, että perheessä eivät molemmat vastuunkantajat olisi työttöminä vaan työttömien perheitä nähtäisiin kokonaisvaltaisesti ja ainakin toiselle tulisi taata työ. Siis työttömän perheen kannalta tämä on todella kohtuuton vaatimus, jos molemmat ovat työttöminä. Tästä olemme tehneet vastalauseessa lausumaehdotuksen: "Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin, joilla mm. aktiivisen työvoimapolitiikan toimenpitein jokaisessa perheessä ainakin toiselle huoltajalle taataan työpaikka."

Toisena asiana olemme nostaneet työvoimapolitiikan toimeenpanosta työllistämiskoulutuksen ja erityistoimet. Siinä esitämme määrärahaa nimenomaan ensimmäisen työntekijän palkkaamiseen. Työllisyyden kannalta kynnyskysymys on, kuinka suuret työnantajan työllistämiskustannukset ovat. Erityisen suuri kynnys työllistämiseen syntyy erityisesti yksinyrittäjien kohdalla. Näin näkisimme, että sitä tulisi tukea, ja erilaisissa selvityksissä on todettu, että siellä olisi työtä tarjolla, jos vain näitä tukimuotoja löytyisi. Voidaan todeta, että yksinyrittävä työnantaja olisi ehdotuksessamme oikeutettu tukeen, kun palkkaisi ensimmäisen ulkopuolisen työntekijän työsuhteeseen, jossa olisi töitä tarjolla mahdollisesti 30 tuntia viikossa, ja myönnettäisiin ensimmäisenä vuonna työntekijän palkasta noin 30 prosenttia ja kuitenkin enintään 700 euroa kuukaudessa ja palkan sivukulut kokonaisuudessaan. Seuraavana vuonna tuki koskisi pelkästään palkan sivukuluja. Tässä olemme rakentaneet mallin, jolla voitaisiin nimenomaan, kun tiedämme, että työtä on yksinyrittävillä todella tarjolla, mahdollisesti tukea sitä, että he voisivat tämän ensimmäisen työntekijän palkata.

Tarja Cronberg /vihr:

Arvoisa puhemies! Hiljattainhan tehtiin Suomessa selvitys, jossa todettiin, että pätkätyöt ovat lisääntyneet. Suomessa määräaikaisia työsuhteita on viidenneksi eniten EU-maista, kaikista 25 EU-maasta. Suuri osa on naisia. Pätkätöitä tehdään erityisesti opetustyössä, terveysalalla, sosiaalialalla. Julkinen sektori on tässä erityinen roisto, joka neljäs julkisen sektorin työntekijöistä on pätkätöissä. (Välihuuto) — Kyllä näin voi sanoa, mutta kansanedustajan työ on aika erilaista kuitenkin. — Mutta 25—34-vuotiaista naisista 29 prosenttia, siis joka kolmas, tekee pätkätöitä, kun vastaava luku miehillä on vain 14 prosenttia. Tämä on se ryhmä naisia, joka on perheen perustamisiässä, joka tarvitsisi turvallisen työsuhteen ja turvallisuutta myös taloudellisesti siten, että perheen perustamista ei tarvitsisi lykätä. Hiljattain on todettu, että suomalaiset nuoret joutuvat taloudellisista ja turvallisuussyistä lykkäämään perheen perustamista.

Pätkätyöselvitys on saanut kahdenlaista vastaanottoa, jotka varmaan molemmat ovat oikeita ja vaativat erilaisia toimenpiteitä. Ensimmäinen on se, että silloin, kun työn laatu on pysyvää, pitää kieltää pätkätöiden tekeminen. Se on varmasti järkevää. Ilmeisesti lakia täytyy tässä selventää ja mahdollistaa henkilöstön luottamusmiesten tiedonsaanti näistä määräaikaisista työsuhteista.

Toinen kysymys koskee joustoja ja töitä, joita tehdään projektiluontoisesti, erityisesti esimerkiksi yliopiston piirissä tehtäviä töitä. Tässä nimenomaan on kysymys sosiaaliturvasta, pätkätöiden tekijän turvasta. Erityisen huonossa asemassa ovat yliopistossa stipendeillä toimivat, joilla ei ole minkään näköistä sosiaaliturvaa. Myös muiden projektityöntekijöiden sosiaaliturva ja oikeus esimerkiksi muutosturvaan pitäisi pystyä takaamaan. Muutosturvahan takaa tietyille pätkätyöläisille turvan, mutta silloin täytyy olla monta vuotta saman työnantajan palveluksessa.

Asiaan liittyy kysymys vanhemmuuden kustannuksista. Tästäkin on nyt tehty selvitys. Hallitus on kiitettävästi tehnyt näitä selvityksiä, toimenpiteet vaan puuttuvat! Tässä selvityksessä ehdotetaan, että perhevapaarahaa nostetaan 80 prosenttiin palkasta. Tämä varmasti olisi ihan hyvä asia ja lisäisi ehkä isien osallistumista. Se ei kuitenkaan takaa miesten osallistumista eikä takaa tätä tasausta. Ruotsi on tästä hyvä esimerkki. Vaikka siellä korvaus on 90 prosenttiakin, niin vain 17 prosenttia vanhempainpäivistä on miesten päiviä. Näin ollen näkisinkin, että kun hallitus tässä ryhtyy toivottavasti mahdollisimman pian toimenpiteisiin — ja valitettavaa, että sitä ei ole vielä tehty — tasaus on tärkeää. Tason korottaminen on hyvä asia, mutta tasaus on vielä tärkeämpää, koska silloin se ei erityisesti kohdistu naisiin.

Erityisen ongelmallisia ovat tämän selvityksen esitykset naisyrittäjien näkökulmasta. Todetaan, että kolmen kuukauden aikana pitäisi maksaa täyttä palkkaa, työehtosopimukset pitäisi muuttaa niin, että se olisi mahdollista, ja mitään korvausta tästä palkasta ei maksettaisi. Tällöin se merkitsisi, että naisyrittäjät, kampaamot, tilitoimistot ja muut, jotka työllistävät paljon nuoria naisia, joutuisivat todella huonoon tilanteeseen. Jo tällä hetkellä on ihan selvä tendenssi naisyrittäjien keskuudessa, että he palkkaavat miehiä.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tänään julkistettiin uusimmat työllisyysluvut marraskuulta. Muutos on ollut myönteinen, mutta valitettavan hidas. Hallituksen tärkein tavoite, 100 000 uuden työpaikan synnyttäminen, ei tule näillä näkymin toteutumaan. Se on suomalaisen hyvinvointimallin suurin riskitekijä, johon meidän kaikkien pitää pystyä vastaamaan. Aamun Helsingin Sanomat uutisoi työvoimapulasta teollisuuden muutamilla aloilla. Samaan aikaan meillä on 200 000 työtöntä, joista huomattava osa on pitkäaikaistyöttömiä. Käytännössä siis avoimet työpaikat ja työttömät eivät kohtaa työmarkkinoilla Suomessa. Me tarvitsemme työmarkkinoiden joustavoittamista välttämättä.

Markkinoiden avautuminen johtaa siihen, että yritysten pitää löytää keinoja vastata kovenevaan kilpailuun. Lainsäädännön täytyy olla tasapuolinen niin työntekijän kuin työnantajankin kannalta. Pienenä maana me emme pärjää yhä kovenevassa kilpailussa, jos emme pysty luomaan sellaisia pelisääntöjä ja lainsäädäntöä, jotka tyydyttävät niin työntekijäpuolta kuin työnantajapuolta.

Valtiovarainministeri Heinäluoma totesi täällä salissa budjetin palautekeskustelussa, että Suomessa työllisyysaste liikkuu 68 prosentin tuntumassa. Se saattaa sitä tilastoissa olla, mutta todellisuudessa, kun siitä luvusta putsataan pois niin sanotut kikkatyöllistetyt, niin viivan alle jää noin 62—63 prosentin työllisyysaste. (Ed. Tennilä: Mikä semmoinen kikka on, se on hyvää työllistämistä sekin!) Olemme siis edelleen aivan liian kaukana 75 prosentin tavoitteesta. Sama koskee myös työttömien määristä annettuja lukuja, jossa tapahtuu vastaava näköharha. Suomen kansantalous ei tule kestämään väestörakenteen muutoksen aiheuttamaa rasitetta, ellemme pysty todellisiin lukuihin perustuvissa tilastoissa saavuttamaan tavoitetasoja.

Yrittäjyyden tukemisessa on ennen kaikkea kyse työllisyyspolitiikasta. Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä kiinnitettiin huomiota erityisesti starttirahakokeiluun, joka on tuottanut tähän mennessä hyviä tuloksia. Jos sen avulla edes murto-osa työttömistä lähtee yrittäjiksi, on kokeilusta aiheutuneet kustannukset katettu. Tarvitsemme lisää tällaisia aktivoivia työllistämiskeinoja.

Arvoisa puhemies! Määräaikaisia työsopimuksia pohtinut selvitysmies jätti viime viikolla selvityksensä. Johtopäätöksenä esitettiin määräaikaisten työsopimusten rajoittamista, mikä tuntuu maalaisjärjellä ajatellen täysin mahdottomalta. Ensinnäkin, jos halutaan, että luovutaan määräaikaisista työsuhteista, niin se tarkoittaa käytännössä lisää työttömyyttä. Minun on vaikea kuvitella, että yritysten halu työllistää lisääntyisi työnantajariskiä lisäämällä. Kyllä tavoitteen pitää olla juuri päinvastainen, jotta pienetkin yritykset uskaltavat ottaa uusia työntekijöitä.

Osa-aikatyöhön suhtautuminen on monien taholta kielteistä, ne tuomitaan ja niitä tarjoavia työantajia syyllistetään. Monilla aloilla ei ole kuitenkaan muuta mahdollisuutta kuin palkata työntekijöitä määräaikaisiin työsuhteisiin. Näitä ovat usein esimerkiksi kausipainotteiset alat palvelusektorilla. Tietenkin on paikallaan pyrkiä karsimaan joukosta niin sanotut turhat pätkätyöt, mutta yleislääkkeeksi siitä ei ole, sillä meillä on oikeasti myöskin iso määrä ihmisiä, joille pätkätyö tai osa-aikatyö on ainut vaihtoehto työnteolle.

On syytä muistaa, että avoimella sektorilla ei ole läheskään yhtä paljon määräaikaisia työsuhteita, vaan suurin osa on julkisella sektorilla. Ensin on tarpeen selvittää, mitkä julkisen sektorin määräaikaisuudet voidaan muuttaa viroiksi. Työelämän muutokset eivät tule loppumaan. Muutos on jatkuvaa ja sen kanssa on elettävä. Suomessa on työtä paljon, samoin on tekijöitä, mutta tarvitaan avointa suhtautumista, yhteistyöhalua, jotta muutokset voisivat tarjota meille mahdollisesti myös lisää työllisyyttä ja parempia työpaikkoja.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Kun tässä on toivottu vastauksia näihin kysymyksiin, joita on tullut useita, ajattelin vastata tässä nyt ja sitten myöhemminkin. Sen verran voisi näistä tilastoista sanoa, että tietyllä tavalla se vanha sanonta, jossa sanotaan, että on vale, emävale ja tilasto, niin se pitää paikkansa. Pitää tuntea tilastot ja pitää osata lukea niitä, että niistä saa sen viestin ja suunnan, jotta todellisuutta osaa analysoida oikein. Jos ajattelemme vaikkapa työllisyysastetta, niin siinä lasketaan jo 16-vuotiaatkin mukaan työllisyysasteeseen. Me emme koskaan voi päästä tilanteeseen, jossa kaikki tämän ikäiset olisivat töissä emmekä edes tavoittele sitä, jolloin kyse on tietyllä tavalla raamitetusta luvusta, joka on kansainvälinen. Meidän työllisyysasteemme on siellä 68 prosentin huitteissa tällä hetkellä.

Jos me vertaamme itseämme muihin maihin, niin esimerkiksi Euroopan unionissa me olemme kärkimaita ja me olemme onnistuneet pääsemään myös työttömyyden suhteen Euroopan unionin keskimääräisen työttömyyden alapuolelle varsinkin viime aikoina, jolloin monessa Euroopan unionin maassa on ollut vaikeuksia sen vuoksi, että kansainvälinen taantuma on parin vuoden ajan vaikuttanut työllisyyteen. Mutta siitä huolimatta meidän on tehtävä paljon töitä, jotta saamme työllisyysasteen nousemaan.

Tässä puhuttiin paljon starttirahasta ja sen riittävyydestä. Olen samaa mieltä siitä, että meidän on pidettävä huoli starttirahan riittävyydestä. Tänä vuonna se on riittänyt kokonaisuudessansa, ensi vuoden osalta on arvioitu, että onko käynyt niin, että kysyntä on tänä vuonna jo purkautunut, kun järjestelmä on muuttunut, ja ensi vuonna kysyntä ei ehkä olisikaan niin suurta. Kukaan ei osaa antaa tähän täysin aukotonta vastausta, vaan on seurattava starttirahan käyttöä. Jos käy niin, että raha näyttää loppuvan, niin silloin on syytä etsiä ensisijaisesti työministeriön budjetin sisältä erilaisia siirtomahdollisuuksia, mutta mikäli niistä vastausta ei löydy on katsottava, että onko sitten tarve lisäbudjettijärjestelyn kautta hakea lisää resursseja tälle puolelle. Mutta tietyllä tavalla starttirahakaan ei ole mikään autuaaksi tekevä, ja me emme tällä hetkellä vielä tiedä, kuinka paljon uusia yrityksiä starttirahan avulla on syntynyt. Me tiedämme, että semmoisen 2 500 ihmistä on tullut työelämästä tai jostakin muualta kuin työttömyydestä starttirahan piiriin, mutta olisivatko he ryhtyneet yrittäjiksi muutoinkin. Sitä analyysiä meillä ei ole vielä käytettävissämme, koska tilastot näyttävät vasta hieman pienellä viiveellä sen, onko yrityksiä syntynyt enemmän esimerkiksi tietyille toimialoille tai tietyille alueille starttirahan avulla, kun mitä meidän normaali kehityksemme on ollut.

Työmarkkinoiden dynamiikkahan on tällä hetkellä Suomessa hyvin voimakasta. Jos ajattelemme, että meillä kuukausittain tulee suunnilleen saman verran työttömiä työvoimatoimistoon työttömiksi työnhakijoiksi kuin syvän laman aikana, elikkä yhtä moni ihminen menettää työpaikkansa siitä huolimatta, että meillä tällä hetkellä on — jos kuukausittain kausi tasoitetaan esimerkiksi vuoden takaiseen tilanteeseen — noin 40 000 ihmistä enemmän töissä kuin vuosi sitten. Elikkä viimeisen vuoden työllisyyssaldo on ollut hyvin kohtuullinen, ja näyttää siltä, että suunta jatkuu. Starttiraha on yksi välineistä ja sen riittävyydestä varmasti pidetään huolta, mutta se, miten paljon sitä kautta syntyy uusia yrityksiä, niin siinä me emme vielä ihan aukotonta tietoa omaa, vaan sitä pitää seurata. Sen vuoksi työministeriö on tekemässä arviointia tästä järjestelmästä, jonka pohjalta sitten päätetään vakinaistetaanko starttiraha myös niiden ihmisten kohdalla, jotka eivät ole työttömiä tai työttömyysuhan alaisia. Työttömien ja työttömyysuhan alaisten kohdallahan kyse on pysyvästä järjestelystä.

Sitten täällä puhuttiin maahanmuuttajatyövoimasta. Olen samaa mieltä esimerkiksi ed. Tennilän kanssa siitä, että työehtojen valvonta on yksi keskeinen kysymys tällä sektorilla. Me tiedämme, että kansainvälisyys tuo Suomeen lisää maahanmuuttajatyövoimaa. Se ei voi olla ratkaisu meidän työvoimamme riittävyyteen, vaan meidän on etsittävä kaikki mahdolliset omatkin resurssimme, mutta sen lisäksi kansainvälistyminen luo tervettä ja positiivista kehitystä. Ihmisten tasa-arvoisuuden näkökulmasta ja yritysten reilun kilpailun näkökulmasta on välttämätöntä löytää lisää välineitä työehtojen valvontaan. Tällä hetkellähän tämä valvontapuoli on sosiaali- ja terveysministeriön kontolla ja työsuojelupiirien resursseja on varmasti syytä kohdentaa tulevaisuudessa enemmän myös ulkomaisen työvoiman työehtojen valvontaan ja sen lisäksi on löydettävä niitä välineitä, joilla meidän tämmöinen itsevalvonta toimisi paremmin. Eduskunta on saanut lakiesityksiä, niin sanotun Ulteva-työryhmän esitykset, ja tuo työryhmä jatkaa työtänsä ja etsii lisävälineitä.

Paljon on puhuttu työelämän laadusta. Se on varmasti yksi niitä keskeisimpiä haasteita, joilla me saamme työvoiman riittämään tulevaisuudessa. Itse asiassa meidän ikääntyneiden työllisyysaste on tässä 2000-luvulla kehittynyt niin positiivisesti, että se on ollut EU:n huipputasoa ja se on noussut kymmenisen prosenttia yli 54-vuotiaiden ikäluokissa. Se suhteutettuna tarkoittaa samaa, kuin jos suomalaisille työmarkkinoille olisi tullut yksi uusi kokonainen ikäluokka. Tämä positiivinen kehitys meidän pitää saada jatkumaan, koska muutoin meillä poistuu liian nopeasti liian paljon sellaista hiljaista osaamista ja ammattitaitoa, jota me emme muuta kautta pysty korjaamaan.

Sitten puhuttiin työmarkkinatuen tasosta ja ylipäätään rakennetyöttömyydestä. Olen itse pettynyt siihen, että tällä kertaa me emme päässeet sellaiseen ratkaisuun, joka olisi nostanut paitsi työmarkkinatukea myös muuta työttömyysturvaa. Ja kun kysyttiin, että aionko esittää sitä jatkossa, niin kyllä se meillä kehysvalmistelussa on mukana. Sen jälkeen, kun hallitus kehyksiä käsittelee, niin katsotaan sitten, minkälaiseksi tämä budjetin kokonaisuus muodostuu. Itse pidän sitä tärkeänä sen vuoksi, että jos ajattelemme vaikkapa tätä työmarkkinatukiuudistusta, niin on aika hullunkurinen tilanne se, että toimeentulotuki tarjoaa tällä hetkellä, sen jälkeen kun asumistuen omavastuu sieltä poistuu, aika paljonkin paremman toimeentulon yksittäisen ihmisen kohdalla kuin mitä työmarkkinatuki itsessänsä, senhän pitäisi olla ensisijainen työttömyysturvan väline.

Perhevapaakustannuksista puhuttiin oikeastaan kahdestakin näkökulmasta ...

Pyydän anteeksi, en muistanut tätä uutta käytäntöä, kun näitä on sen verran harvoin. Palaan asiaan myöhemmin.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun arvoisa ministeri tässä pohdiskeli tilastojen lukutaitoa, niin arvoisa ministeri, kiinnitän muutamaan asiaan huomiota, jotka ehkä ministeriäkin auttavat vähän syvemmälle.

Otan oikein konkreettisen esimerkin, miten pelataan, jos on kysymyksessä 10 000, 20 000, 30 000, 40 000 työllistettyä. Kaksi esimerkkiä: Nyt esimerkiksi Haukiputaalla on tämä amerikkalaisomisteinen Sanmina elektroniikkapuolella, kokoonpanotoimintaa harjoittava. Siellä liikkuu 500 työntekijää eikä tiedetä, ovatko he kirjoissa vai eivätkö he ole kirjoissa. Nyt he ovat taas kirjoissa. Elikkä siis toisin sanoen se on jo aika paljon tästä luvusta.

Otan toisen esimerkin. Jos on aivan oikein, että harmaa työ saadaan vihdoinkin kuriin, arvoisa valtiovarainministeri sitä eilispäivänä vielä erikoisesti lupasi, niin onhan selvä, että jos rakennustyön volyymi säilyy entisellään tai kasvaa ja harmaa työ saadaan kuriin, niin sillä tavallahan tulevat kirjoihin ja kansiin ne työntekijät, vaikka se itse volyymi on sama.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Minusta on hyvä, että työministeri tunnistaa tämän ulkomaalaisen työvoiman ongelman eli tämän valvonnan heikkouden. Siinä minusta pitäisi päästä nyt vaan toimiin. Esimerkiksi haasteoikeus ammattiosastoille, ammattijärjestöille, työmarkkinajärjestöille kauttaaltaan, koska myös se rehellinen yrittäjä kärsii siitä tilanteesta, jossa se homma alkaa nyt jo olla.

Toinen pullonkaula on minusta tämä työsuojelupiirien resurssien riittämättömyys, ja nyt niistä on vielä tullut niin laajoja, ainakin meillä päin, että se aika tahtoo näillä työsuojelupiirin ihmisillä mennä matkustamiseen. Nyt ei ole kunnon otetta siihen hommaan. Se kyllä käy ilmi. Se on liian vähillä resursseilla, se koko järjestelmä.

Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Menneinä vuosina on tapahtunut pahoja virheitä muun muassa, kun on puhuttu työvoimapulasta. 80-luvun lopulla meillä puhuttiin todella kovasti työvoimapulasta, ja kaikki me tiedämme, että Suomi romahti suureen työttömyyteen 90-luvun alussa. Tällä hetkellä, kun puhutaan tulevasta työvoimapulasta, ollaan ehkä vähemmän väärässä.

Mutta minä hiukan ymmärrän ed. Tennilän puheenvuoroja ulkomaalaistyövoiman käytöstä sitä taustaa vasten, että ei minulle ainakaan ole selvästi ja selkeästi perusteltu ja näytetty, miten kehitys tapahtuu tulevina vuosina omien kansalaisten osalta ja miten yritysten osalta, miten yleensä elinkeinoelämän työllistäminen muuttuu.

Ja toisaalta, ei ole esitetty lapsi- ja perhepoliittisia toimenpiteitä. Miten maamme aikoo jatkossa turvata omien kansalaistensa kautta omat resurssit? Ei ole kuin 15—20 vuotta, niin seuraava sukupolvi tulee työelämään. Tällaisia linjauksia minä kaipaisin työministeriöltä ja koko hallitukselta.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tilastojen osalta on semmoinen ongelma kyllä olemassa, niin kuin ministeri totesi. Minä olen aina ihmetellyt sitä, miksi nämä tilastot lähtevät siitä, että kun henkilö on 16-vuotias, hänen katsotaan olevan työmarkkinoiden käytettävissä ihan totaalisesti. Kun tiedetään kuitenkin tämän päivän tavoitteet ja totuus, jotta koulua käydään aika pitkälle, niin eikö Suomen pitäisi pyrkiä vaikuttamaan siihen, jotta Euroopassa otettaisiin toisenlainen tilastointi käyttöön, joka näyttäisi sen työvoiman, mikä on käytettävissä, koska silloin päästäisiin semmoiseen realistiseen tilanteeseen siitä, mikä ainakin Suomessa on? Minä en tiedä, onko näissä toisissa maissa toisenlainen tilanne ja onko siinä Suomella jotain liikehdintää sillä puolella ollut tässä tilastoinnin osalta, että saataisiin semmoinen näkyvä, todellinen tilasto.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Tänä päivänä julkaistun tilaston valossa on aika yllättävää, että työttömyys ei ole alentunut kuin yhdellä prosentin kymmenyksellä tässä vuoden aikana. Siinä mielessä kysyisinkin tässä yhteydessä ministeriltä, onko siellä työministeriössä ja ylipäätään valtioneuvostossa, käsitystä siitä, mikä se tämän päivän todellinen ongelma meillä on. Nimittäin tuolla ruohonjuuritasolla, kun juttelee näitten yrittäjien kanssa, käy ilmi ja itsekin yrittäjänä tiedän sen, että kaikkein suurin ongelma on ammattitaitoisen, pätevän työvoiman saanti niille aloille, joilla vaaditaan erityisiä kädentaitoja. Siitä on pula.

Ja kun ed. Pulliainen on moneen kertaan peräänkuuluttanut harmaan työvoiman, harmaan talouden, kuriin saamista, niin siinä onkin työkenttää ja varsinkin siinä, että me saisimme näitä kädentaitajia (Puhemies: Minuutti!) tänne.

Matti Kauppila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on oikeastaan puhuttu aika paljon tästä työvoimapolitiikasta ja nimenomaan sivukuluista elikkä näistä eläkemaksuista ym., jotka estävät ikään kuin työllisyyden hoidon. Onko nyt sitten kumminkin realismia se, että ilman kolmikantaa meidän lainsäädäntömme ei näissä asioissa kehity? Kun täällä puhutaan perusturvasta, työmarkkinatuesta ym., niin ministeri itse asiassa vihjaisikin jo, että se on kumminkin kolmikantahommia aika paljon. Onko nyt niin, että me voimme täällä esimerkiksi nostaa peruspäivärahaa niin, että siitä ei tule työmarkkinakysymys?

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä ministeri toi kyllä hyvin esille sen, että hän hallitsee tämän työministeriön alueen, ja varmasti ne kipuasiat, mitä me täältäkin päin nostamme esiin, ovat tuttuja.

Nyt tietysti työttömyyden vähentämiseen tarvitaan monia eri keinoja, siellä on erilaisia ryhmiä työttömien joukossa ja työvoimatoimistojen työntekijät ja työttömien työssä mukana olevat kertovat juuri näitten pitkäaikaistyöttömien kohdalla, että siellä on niitä, jotka tulisi ottaa nyt tämän eläke-edellytysten selvitysten piiriin laajemmin. Tietysti tämä 6 000 on ihan hyvä, mutta pari tuhattakin olisi vielä sellainen lisäys, jolla saataisiin todella hyvinvointia näille määrätyille, jotka ovat pitkään olleet työttöminä ja ovat todella vielä. Miksei näin pientä, ihmisille tärkeätä asiaa olisi voitu hoitaa, että olisi laajennettu tätä eläke-edellytysten selvityksen piiriin pääsevien ihmisten määrää?

Paula Risikko /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun ministeri Filatov on täällä paikalla, niin haluaisin kysyä työvoimakoulutuksesta. Itsekin, kun olen toiminut työvoimakoulutuksen tuottajana, olen tietysti aina hämmästynyt, kun aika paljon nyt suurennuslasilla katsotaan tätä työvoimakoulutusta. Ymmärrän tämän oikein hyvin, koska kyllä meillä varmasti laatuvaihtelua on. Kysyisinkin, miten työministeriössä on nyt tämä laatujärjestelmä suhteessa työvoimakoulutukseen, elikkä ovatko laatukriteerit yhteiset, kuka niitä valvoo jne. Minä katson tätä nimenomaan sekä asiakkaan näkökulmasta että myöskin palvelujen tuottajan näkökulmasta, koska onhan se aika surullista, jos tulee sellaista kritiikkiä, joka ei pidä paikkaansa. Ajattelisin, että tällainen laatujärjestelmän luominen olisi erinomaisen hyvä asia.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä yhteinen tilastointijärjestelmä työllisyydessä ja työttömyydessä taitaa olla semmoinen asia, että sitä pakoon ei pääse, kun siinä nimenomaisena tavoitteena on ollut yhdenmukaistaa eri maiden seurantajärjestelmiä. Mutta työllisyysasteen kasvamisen suhteen saa olla hyvinkin varauksellinen, koska työllisiksihän luetaan semmoisia henkilöitä nykyisen järjestelmän mukaan, jotka ovat hyvinkin vajaatyöllistettyjä. Mutta näistä työelämän pelisäännöistä, kyllä kai ulkomaisen työvoiman valvonnassa on ensimmäinen kysymys se, että me tietäisimme, keitä täällä on, ja tällä hetkellä sitä tietoa ei ole kenelläkään, joka pystyisi sanomaan, keitä ja kuinka paljon ulkomaista työvoimaa on. Elikkä se pitäisi saada ensimmäiseksi kuntoon.

Toinen asia on se, että eilen keskustelussa 400 miljoonaa tuntui olevan pieni summa. Nyt on valtiontaloudessa 3 miljardia ylimääräistä. On se nyt kumma, että siitä rahasta ei tunnu sitten löytyvän työttömyysturvan tasokorotukseen senttiäkään.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vaikka tässä eletäänkin vielä massatyöttömyyden aikaa, niin työvoimapula on jo tosiasia ja se väistämättä tuo paineita sitten työperusteisen maahanmuuton puolelle. Haluaisin kysyä ministeriltä, kun on ollut julkisuudessa lausuntoja, että tästä työperusteisesta maahanmuutosta päätettäisiin kolmikantaisesti, onko todella näin. Tuntuu aika yllättävältä, koska työnantajan intressihän on tietysti se, että on mahdollisimman paljon työvoimaa tarjolla, ja työntekijäliittojen intressi on tietysti se, että on mahdollisimman vähän tarjolla ainakin sillä ammattialalla, mitä itse edustaa. Eli olisi varmaan paljon viisaampaa, että tästä tehtäisiin valtion tasolla päätöksiä. Haluaisin kuulla, miten tämä prosessi on etenemässä.

Petri  Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Meillä on edelleen Suomessa aivan liian korkea kynnys lähteä yrittäjäksi. Erityisesti tämä kynnys on korkea sellaisella henkilöllä, jolla on entuudestaan hyvä koulutus. Hänellä pitäisi olla tietoisuutta yritysten riskeistä. Vaikuttaa siltä, että se riskitietoisuus johtaa usein siihen, että ei uskalleta lähteä yrittäjäksi vaan jäädään turvallisempaan palkkatyöhön. Kerroitte, että nyt tehdään tutkimusta myöskin siitä, miten tämä starttiraha on vaikuttanut kynnykseen lähteä yrittäjäksi. Onko tutkittu myöskin sitä, voisiko starttirahaa ohjata siihen vaiheeseen, kun yritys palkkaa ensimmäisen vieraan työntekijän, koska siinä on myöskin toinen voimakas kynnys, kun halutaan laajentua ja halutaan ottaa entistä suurempia riskejä, kynnys ottaa ensimmäinen vieras työntekijä on korkea Suomessa edelleen?

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Harmaata työvoimaa osittain pystyy torjumaan esimerkiksi rakennuksilla, kun pääurakoitsija pistetään vastuuseen siitä, keitä on töissä siellä rakennuksilla.

Sitten toinen pullonkaula, mikä voi olla myös olemassa, on, että raskaan ajoneuvon kuljettajista on pula Suomessa ja sitten haluttaisiin heitä lisää. Nyt EU:ssa ollaan nostamassa kuljettajan koulutusikää 22 vuoteen. Se voi olla melkoinen pullonkaula: 18-vuotias nuori tulee työelämään, miettii, odottaako tässä 3 vuotta, että ajaa sitten kortin, vai lähteekö muualle. Tällaisia pulmia pitäisi poistaa. Minä luulen, että juuri liikenne ja kuljetukset ovat yksi keskeisiä asioita Suomessa.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Tässä oli hyvin laajoja ja useita kysymyksiä.

Harmaan talouden vaikutuksesta työllisyyteen, työllisyysasteeseen: On juuri niin kuin edustaja tässä sanoi. Mutta esimerkiksi se, kun meille tulee ulkomaista vuokratyövoimaa, ei näy suomalaisena työllisyysasteena, vaan se jää sinne piiloon. Rakennusalalla on syntynyt 9 000 työpaikkaa tämän vuoden kuluessa, mutta todellisuudessa niitä on syntynyt paljon enemmän, koska osa on tätä vuokratyötä, joka ei tilastoidu, elikkä aina pitää mennä sinne tilastojen sisälle. On niin kuin ed. Mustajärvi sanoi, että tämä meidän tilastointijärjestelmämme on Ilon sopimusten mukainen, se on kansainvälinen ja sitä kautta verrattavissa, mutta totta kai me analysoimme sen sisällä olevia eroja. Silloin kun me itse laskemme ja teemme suunnitelmia, niin me katsomme, paljonko meillä ihmisistä on opiskelemassa, paljonko on minkäkin tyyppisten toimenpiteiden piirissä ja missä se oikea, aito, ikään kuin avoin työvoimareservi on, vaikka ihmisistä ollessa kyse ei ole kiva puhua reservistä.

Työsuojelupiirien toiminnasta ja resursoinnista sekä ylipäätään ulkomaisten työntekijöiden työehtojen valvonnasta: Siellä resursseja on työsuojelupiireihin lisätty, mutta koko ajan tavallaan maailma on muuttunut niin paljon, että ne resurssit kieltämättä ovat hieman jäljessä siitä, mitä todellisuuden tarve on. Enkä oikeastaan usko, että me voimme pelkästään tällaisella viranomaisvalvonnalla vastata tähän haasteeseen, koska on mahdotonta suunnata niin paljon resursseja valvontapuolelle, että jokaisessa työyhteisössä voisi ikään kuin olla oma työsuojelupoliisi, joka tarkastaa, toimitaanko lain mukaan vai ei. Silloin on kehitettävä näitä itsevalvonnan välineitä ja niitä puuttumisen mekanismeja, mitä työtä esimerkiksi täällä tupopohjaisissa työryhmissä tällä hetkellä tehdään.

Mutta esimerkiksi tämän rekisteröinnin suhteen, että me tietäisimme, keitä meillä Suomessa on, me tulemme usein EU-lainsäädännön kannalta hyvin hankaliin tilanteisiin, mitä me voimme vaatia ja mitä me voimme rekisteröidä. Se, mikä tuntuu meistä hyvältä ja itsestäänselvältä, että tällä tätä valvontaa helpotettaisiin, saattaakin olla EU-mittakaavassa sellainen asia, joka koetaan esimerkiksi liikkuvuuden esteeksi ja muuksi, ja sellaisia säännöksiä ei sitten voikaan tehdä, vaikka sinänsä poliittinen konsensus vallitsisi täällä.

Sitten kysyttiin sitä, mitä on tämä oma väestöpolitiikka. Mielestäni esimerkiksi tämmöisten epätarkoituksenmukaisten, epätyypillisten työsuhteiden kuriinsaattaminen on yksi paras väestöpolitiikan väline, koska selvästi on nähtävissä se, että ne naiset, jotka ovat epätyypillisissä työsuhteissa, joilla ei ole työsuhdeturvaa, jotka ovat pätkätöissä, siirtävät lasten hankintaa. Siinä esimerkiksi sellaiset vastaukset, että korotetaan lapsilisää tai hoidetaan asiaa tulonsiirroilla, eivät tuo vastausta, koska ihmiset kokevat sen turvan tulevan työn kautta eivätkä usko siihen, että jonkinlaiset lisäykset esimerkiksi tulonsiirroissa voisivat sitä perusongelmaa poistaa. Sen vuoksi tämä selvitys on tehty, jotta me saisimme näitä epätarkoituksenmukaisia määräaikaisia työsuhteita kuriin.

Kädentaidoista ei voi olla muuta kuin samaa mieltä. Niitä meidän pitää kehittää ja parantaa. Se, voidaanko työttömyysturvaa nostaa ilman kolmikantaratkaisua, niin varmasti voidaan silloin, kun on kyse valtion maksamasta osuudesta. Mutta silloin jos tehdään järjestelmämuutoksia siten, että puututaan siihen osuuteen, jonka maksavat työnantajat ja työntekijät, mielestäni hyvää käytöstapaa on se, että kun mennään toisen kukkarolle, niin neuvotellaan yhdessä siitä, miten sitä rahaa käytetään. Ylipäätään työelämälainsäädännössä on hyvä käyttää kolmikantaa, koska se auttaa uusien lakien ja käytäntöjen toimeenpanossa, että myös ne tahot, joiden pitää noudattaa sitä lainsäädäntöä, ovat yhdessä sitoutuneet siihen suuntaan, johon kuljetaan.

Työvoimapoliittisessa koulutuksessa on laatukriteereitä ja niitä on pyritty koko ajan kehittämään. Meillä on esimerkiksi melko uusi Opal-palautejärjestelmä, joka on antanut hyvin paljon arvokasta tietoa jopa ihan yksittäisten kouluttajien kohdalla siitä, missä meillä tulee huonoja palautteita, ja niihin pystytään puuttumaan. Te-keskukset pystyvät käyttämään tätä järjestelmää silloin, kun hankkivat koulutusta ja tekevät päätöksiänsä.

Kolmikantaisesta maahanmuuttopolitiikasta ja siitä, arvioidaanko sitä kautta työvoiman tarvetta: Mielestäni tuota työtä on tärkeää tehdä yhdessä, koska me tiedämme, että meillä liittyy myös ongelmia tähän kenttään. Jos me haluamme, että meillä työehdot ovat reilut ja yritysten kilpailutilanne on reilu ja meillä on avoin ilmapiiri, joka hyväksyy ja ymmärtää ulkomaista työvoimaa, niin silloin on syytä sitouttaa kaikkia toimijoita yhteiseen menettelyyn, mutta totta kai valtiovalta tekee viime kädessä ne päätökset ja kantaa vastuun siitä, riittääkö meillä työvoima, millä välineillä siihen puututaan ja mikä osuus kansainvälistymisellä on tässä.

Sitten jos ajattelemme yritysten palkkaamista, onko se sitten starttiraha tai onko se joku muu väline, (Puhemies koputtaa) jolla rekrytointia alennetaan, niin siihen varmasti on monenlaisia välineitä. Esimerkiksi palkkaperusteisen työllistämistyön muuttaminen tällaiseksi rekrytointitueksi on yksi yritys siihen suuntaan.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Haluan korostaa toisen asteen koulutuksen ja erityisesti ammattikoulutuksen merkitystä. Tilanne on nyt se, että monilla aloilla on puutetta osaavista ammatti-ihmisistä. Tällä hetkellä Suomessa koulutetaan liikaa tohtoreita, jotka päätyvät suoraan työttömiksi tai koulutusta vastaamattomiin töihin. Ei ole tervettä, että toisessa päässä ollaan korkeasti koulutettuina ja työttöminä ja toisessa päässä on työvoimasta pulaa. Kyllä koulutuksen alalla pitäisi seurata paremmin työmarkkinoita ja kouluttaa ihmisiä sinne, missä on pulaa tekijöistä.

Työvoima on käytännön työntekijäammateissa ikääntynyttä. Ammattiryhmät ovat suuria, ja tätä kautta poistumat ovat huomattavasti suuremmat kuin korkeamman asteen koulutusta edustavissa ammateissa. Tekniikan ja liikenteen ala, kone- ja metalliala, auto- ja kuljetusala sekä rakennusala ovat sellaisia aloja, joihin tullaan tarvitsemaan kipeästi työvoimaa lähivuosina. Nuoria pitäisi houkutella ammatilliseen koulutukseen, pitäisi tuoda enemmän esiin sitä, että tulevaisuuden työmarkkinat ovat hyvät.

Arvoisa puhemies! Niitten työnantajien, jotka tänä päivänä jakavat huolettomasti ihmisille lopputilejä usein keinotekoisin perustein, tulisi ottaa huomattavasti enemmän vastuuta työntekijöistään ja tarvittaessa kouluttaa työntekijänsä yrityksen sisällä uusiin ammatteihin. Yrittäjän vastuu työntekijöistään on kyllä kadonnut tästä maasta kokonaan. Kun muistellaan 70-lukua ja vielä 80-lukuakin, silloin oli vielä yrityksillä omia ammattikouluja, joissa valmistui ammatti-ihmisiä yrityksen tarpeisiin. Tällaiset koulut ovat lähes loppuneet, ja se on sääli.

Oppisopimuskoulutus on koulutusmuoto, jota pitäisi kehittää edelleen. Vanha kisälli—mestari-järjestelmä on päässyt unohtumaan. Se on virhe, koska oppisopimuskoulutus on tehokasta. Siinä koulutetaan työvoimaa suoraan yrityksen tarpeisiin. Koulutuksella on saatu hyviä tuloksia. Noin 90 prosenttia koulutuksen suorittaneista työllistyy. Oppisopimus on hyvä tapa siirtää tietoa vanhemmilta työntekijöiltä nuoremmille, sellaista hiljaista tietoa, jota ei pelkästään koulussa istumalla opi. Käytännön oppisopimuskoulutus sopii myös niille ihmisille, joita ei pelkkä koulussa istuminen kiinnosta. Oppisopimuskoulutusta käyttäviä yrityksiä tulisi valtion tukea ja kannustaa käyttämään tällaista koulutusta. Meillä on yli neljännesmiljoona työtöntä tässä maassa, joten reserviä kyllä riittää.

Arvoisa puhemies! Ikärasismin pitää loppua. Kun työntekijä ikääntyy, tulisi työnantajan olla valmis muuttamaan työntekijän työkuvaa niin, että se vastaa ihmisen työkykyä. Tämä houkuttelisi monia ihmisiä jäämään työelämään eläkkeelle siirtymisen sijaan. Suurilla yrityksillä olisi varaa tähän, jos vaan halua riittää. Myös osa-aikaeläke- ja osa-aikatyöjärjestelmää tulisi kehittää edelleen, mutta ei osa-aikatyötä niin, että on pakko olla pätkätöissä, vaan sen pitää olla työntekijän omassa harkinnassa.

Kiinnittäisin myös siihen huomiota, että työmarkkinatukea pitää korottaa. Ei ole oikein, että työttömille ei anneta senttiäkään tulevan vuoden budjetissa. Kun kaikilla ei ole töitä, niin silloin kuuluu antaa kohtuullinen toimeentulo tällaisille ihmisille.

Jaana Ylä-Mononen /kesk:

Puhemies! Syksystä saakka olen tätä pääluokkaa saanut olla jaostossa työstämässä. Siksi voin oikeastaan todeta, kun teksti on hyvin itsellenikin mieluisaa, että muutamaan kohtaan vain otan kantaa.

Ehdottomasti mielestäni tämän pääluokan merkittävin asia on työmarkkinatukiuudistus ja sen tasapainoinen ja määrätietoinen toimeenpano nyt sitten heti vuoden alusta. Tällaista ohjausta ja tukea ministeriön puolelta toivon kovasti kaikkiin kuntiin. Kunnissa aavistetaan, mitä on tulossa, mutta ihan varmaa selkoa ei ole, onko tämä velvoittavuus ja aktiivisuuden taso, jota esimerkiksi virkamieheltä kunnissa edellytetään, riittävästi nyt havaittu. Koulutusta tarvitaan varmasti pitkäjänteisesti.

Erityisesti vielä haluan kiinnittää huomiota suurten kaupunkien tilanteeseen. Tuntuu siltä, että esimerkiksi työttömyysluvut kuitenkin Helsingissä ja esimerkiksi Tampereella ovat niin suuria, että näitä ei voi yhtenä kokonaisuutena mitenkään pystyä ratkaisemaan, vaan on jotenkin porauduttava syvemmälle. Pitääkö työvoimatoimistoja pilkkoa pienemmiksi, vai mitä voidaan tehdä, että nämä tuhannet ihmiset saavat nyt sitten lakien ja asetusten takaaman palvelun?

Mielestäni työvoimapoliittisessa koulutuksessa on käynyt varsin selväksi, että korkeatasoista, laadukasta koulutusta pystyvät tuottamaan olemassa olevat oppilaitokset. En mitenkään halua erityisesti tässä kohdassa kritisoida yksityisiä palveluntuottajia, mutta kyllä siinä selvästi tällainen laatuero saattaa olla ainakin paikoitellen. Kun meillä ikäluokat pienenevät ja oppilaitosten pitää etsiä oppilaita jo suurennuslasin kanssa, että saadaan paikat täyteen, niin toivoisin, että näitä resursseja hyödynnettäisiin niin, että ammatillisessa koulutuksessa myöskin työvoimapoliittinen koulutus istuisi sinne sisälle.

Starttiraha on hyvä asia. Yrittäjyys on niin vaikea ponnistus ja siihen lähteminen, että vaikka henkilö ei olekaan ollut työtön, mutta aloittaa tyhjästä yrittämisen, niin tämä starttiraha on todella hyvä asia.

Viimeisenä tähän pakolais- ja siirtolaisuuskohtaan. Meillä valiokunta on aivan tosissaan, kun sanoo, että lasten, jotka täällä ovat tilapäisellä oleskeluluvalla, pitää päästä kouluun tai saada opetusta sinne, missä ovat. Se asia pitää hoitaa kuntoon.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Valtiovarainvaliokunnan mietinnöstä kaksi asiaa tältä hallinnonalalta.

Täällä todetaan: "Suurten ikäluokkien poistuminen työelämästä korostaa työvoimakoulutuksen merkitystä osaavan työvoiman saatavuuden turvaamisessa. Onkin ensiarvoisen tärkeää, että kunkin alueen osaamistarpeet otetaan huomioon ja että koulutusta annetaan niille aloille ja niihin ammatteihin, joilla on aitoa ja todellista kysyntää työvoimasta. Myös näyttötutkintoon valmistavan koulutuksen toteutukseen ja laatuun on panostettava."

Mielestäni tämä on erittäin tärkeää. Tämänhän äsken ed. Hemmiläkin otti puheeksi, että olisi nimenomaan työelämää vastaavia koulutuksia, työelämän osaamistarpeita vastaavaa koulutusta, mutta se oli mielenkiintoista, että oli kiinnitetty huomiota näyttötutkintoon valmistavan koulutuksen toteutukseen. Sanoisin, että vielä yhden sanan tähän olisi voinut lisätä, eli että näyttötutkintoon johtavan koulutuksen laatuun ja toteutukseen. Tässähän on otettu kantaa vaan näyttötutkintoon valmistavaan koulutukseen, kun on olemassa myöskin sellaista työvoimakoulutusta, joka johtaa näyttötutkintoon. Siinä vaan haluan kiinnittää sen huomion, että tällä hetkellä näyttötutkintoon johtavat koulutukset ovat aika lailla aliresursoituja, joten jos me haluamme todella saada laadukasta ja vaikuttavaa osaamista sen koulutuksen tuloksena, tulee varmistaa, että näyttökokeet todella myöskin sitten ovat laatukriteerien mukaiset.

Toinen tärkeä asia, arvoisa puhemies, on pitkäaikaistyöttömien terveydenhuolto. Täällä todetaan: "Työvoiman palvelukeskuksiin on koottu työvoimahallinnon asiantuntemuksen lisäksi Kelan sekä kuntien sosiaali- ja terveyspalvelujen osaamista. Valiokunta pitää tärkeänä, että palvelukeskuksissa kiinnitetään aiempaa enemmän huomiota etenkin pitkäaikaistyöttömien terveydenhuollon parantamiseen. Valiokunta on myös lisännyt miljoona euroa momentille 33.32.30 pitkäaikaistyöttömien terveystarkastuksiin." Tämä on erinomaisen hyvä lisäys, ja kiitän siitä valiokuntaa. Olen itse työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa tästä hyvin monesti puhunut enkä missään nimessä sano, että se minun ansiotani on, me olemme siitä yhdessä päättäneet, mutta on hieno asia, että myös valiokunta otti tähän kantaa.

Nyt, kun ministeri Filatov on täällä paikalla, niin toivoisin, vaikka tietenkin meillä on aikaisemminkin ollut näitä kokeiluja, että nyt tästä rahasta otettaisiin sellainen hyvien käytäntöjen hanke ensiksi, elikkä otetaan esiin sellaiset hyvät käytännöt Suomesta, miten on hoidettu työttömien niin sanottu työterveyshuolto, koska se ei ole ihan tuosta noin vaan hoidettavissa. Kun monella paikkakunnalla on erilaisia käytäntöjä, niin nyt ottaisin ne hyvät käytännöt esille ja levittäisin ne koko maahan. Itsekin olen ollut mukana hankkeessa, jossa on kehitetty työttömien terveydenhuoltoa, ja ei se ole ihan yksiselitteistä, että se laadukkaasti heti sujuu. Suosittelenkin, että tähän kiinnitetään heti alusta lähtien huomiota eikä vain levitetä rahaa kentälle, että tehkää, miten lystäätte.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ei ole kovin muodikasta puhua salin keskeltä eikä oikealta laidalta työministeriön hallinnonalasta. (Ed. Pulliainen: Jos työnantaja puhuisi nyt!) Tämä on varsin hyvin nähtävissä siinä, että tähän pääluokkaan sisältyvien talousarvioaloitteitten määrä, mikä huomenna äänestyksessä punnitaan, on vain 21 kappaletta. Näissäkin on valitettavasti jonkun verran päällekkäisyyttä niin, että todellisuudessa ei edes näinkään paljon ole olemassa.

Ed. Mustajärvi, teillä on kyllä hyvät edellytykset tähän asiaan sitä tukea saada, ja niitten edustajatovereitten osalta, jotka ymmärtävät asioita ja joilla on vähän sydäntä myöskin Suomen kansalle ja tulevaisuudelle, heiltä sitä tukea varmaan on olemassa. Mutta luulen niin, että tämä kova keppi ja osittaisen luottamuksen menettämisen politiikka tekee sen, että sitä tukea ei näössä ole olemassa, mutta kansalle voi kyllä todistaa näin joulun aikaan, että tukea on olemassa enemmän kuin mitä sitä paperilla ja äänestyskartoissa on nähtävissä.

Herra puhemies! Jos tätä maailmaa nyt katsotaan ja ajatellaan ja arvellaan tämän hallinnonalan menestystä ja merkitystä tälle yhteiskunnalle, jos Suomeen syntyisi täystyöllisyys, nyt kun ministerikin tätä kuuntelee, täystyöllisyys, mikä on mahdoton operaatio toteuttaa, valtiontalouden liikkumavara olisi sen jälkeen niin suuri, että tässäpä olisikin pohtimista, mihin täältä liikenevät varat voitaisiin käyttää. (Ed. Pulliainen: Norjassa kaatui hallitus sen takia!) — Ed. Pulliainen, jos se Suomessakin kaatuisi ja tulisi uusi, parempi hallitus, mikä saisi nämä asiat kuntoon, niin minusta sen voisi kaataa minä hetkenä vaan. — Mutta tätä ei ole löytymässä eikä synny johtuen siitä, että toiset ovat vailla työtä, hakevat oikein todella aktiivisesti työtä päästäkseen oikean työn pariin ja saadakseen sen työn kautta toimeentulonsa. Osa joukosta, ei ole kovin viisasta sanoa sitä täältä, mutta sanon kuitenkin, on hakevinaan töitä peläten, ettei vaan joutuisi kylmiin ulkotöihin, missä joutuisi menettämään nämä niin sanotusti saavutetut edut, tämän ansiosidonnaisen päivärahan, ja sen takia eivät kovin herkästi ole mihinkään työhön lähtemässä.

Ja kolmas osapuoli tässä asiassa on se, että on sellaisia työnantajia, jotka hakevat vakituiseen, mistä löytäisivät sellaisen työntekijän, joka tekisi sellaista työtä, joka tämän puitteissa tulisi hoidettua ja tehtyä, elikkä löytyisi tämmöinen työsuoritteen tekijä. (Ed. Mustajärvi: Ja osa on maksavinaan myös palkkaa!) — Ed. Mustajärvi, näin pitää myöskin paikkansa, mutta kun osa on maksavinaan palkkaa, niin myöskin tähän samaan on syytä jatkaa: Itselläni oli kerran semmoinen niin sanottu nuori harjoittelija — olen tämän ennenkin kertonut, mutta kerronpa nyt kuitenkin uudelleenkin — joka kirjoitti sitten terveiset töistä pois lähtiessä, että kuule kauppias, ei tämä nyt oikein hyvin mennyt, mutta olihan tässä niin, että minä olin tekevinäni töitä ja sinä olit maksavinasi palkkaa, lopputulos on tämän näköinen, niin kuin se on. Että tässä on myöskin tämä tekijä.

Mutta kun itsekin parastaikaa olen etsiskellyt sellaista niin sanotusti monialan työntekijää, jolla pysyisi vasara, saha ja vatupassi käsissä, niin niitäpä ei vaan ole eikä löydy, eikä niitä ole tuolla kortistossakaan, kun sitä työtä olisi vain noin kahdeksi viikoksi, jolloin tähän asiaan kilpailen, en työministeriön hallinnonalalla, mutta näitten työntekijöitten alalla, ja aion itse huomenna iltapäivällä jo asettua näihin kirvestöihin ja saattaa ne työt tässä eduskunnan joulutauon aikana kuntoon. Näin arvellen on monia muitakin kuin täällä puhuva ed. Lahtela, joka hakee sellaista työntekijää, joka pystyisi tekemään, toteuttamaan ja tulisi vähäksikin aikaa töihin.

Tiedän, että Suomessa on erinomaisen suuri eläkeläisten reservi, missä taito ja vaatimukset ovat sillä lailla vähäiset, että heillä tämä kynnys tulla on matalampi ja myöskin sillä työnantajalla tietenkin se kynnys maksaa palkkaa on kevyempi. Tähän, kun tiedän, että ed. Pulliainen nyt tarkkana seuraa tätä puheenvuoroa, tähän samaan asiaan liittyy aivan oleellisesti se paljon puhuttu, ed. Pulliaisen mainitsema harmaa talous, missä tulee myöskin houkutus maksaa tätä palkkaa tai palkkiota talkooluonteisilla perusteilla niin, että nämä verot saattavat olla vähän sitä sun tätä.

Enkä tässäkään asiassa malta olla mainitsematta sitä asiaa, mistä taannottain esitin kysymyksen, että näitten työnantajamaksujen sivukulujen maksun helppous pitäisi olla niin, että se olisi yksinkertaisin toimenpide siinä työsuorituksessa hoitaa ja maksaa yhdelle luukulle ja jako tehtäisiin jossain muualla. Tähän vieläkin toistaen siihen samaan asiaan, että vähin, mitä tähän asiaan tarvittaisiin, olisi jossakin verohallinnon sivuilla oleva sellainen laskuri, missä voitaisiin laskea ne palkkaan liittyvät sivukulut niin, että riippumatta siitä, mihin eläkesäätiöön, eläkekassaan taikka muuhun näitten eri kulujensa kautta tämä työntekijä kuuluu, niin tämä maksaja saisi oikean tuloksen eikä muodostuisi niin, että siitä pienestä työstä kaikkein suurin työ on se tilityksen tekeminen. Olen kuullut tässä kauppa- ja teollisuusministeriltä, että tämä asia olisi jotenkin kunnossa, ensi vuoden aikana se alkaisi toimimaan. Suurella mielenkiinnolla tätä seuraan, ja jos löydän tämän jostakin, ilmoittaudun mitä ilmeisimmin ensimmäiseksi kokeilijaksi ja toteuttajaksi myöskin tämän tyyppisen palkanmaksun kautta.

Näin tehden aika pienistä asioista nämä hommat ovat kiinni, mutta tarvitaan semmoista mahdollisuutta, että kansalaiset löytävät työtä ja että jokaiselle, joka sitä työtä haluaa, sitä olisi olemassa.

Herra puhemies! Täällä äsken ed. Kangas puhui siitä, että ei pidä kouluttaa tohtoreita vaan pitää kouluttaa kirvesmiehiä ja muurareita, maalareita ja rappareita. Kyllä tässä tietenkin on olemassa ikään kuin eräänlainen muoti-ilmiö, että suomalainen yhteiskunta on lähtenyt siitä, että meidän jokaisen lapset pitää kouluttaa niin pitkälle kuin se suinkin on mahdollista. Ja kun tämän koulutuksen kautta vieraannutaan siitä raa’asta niin sanotusta hanskatyöstä, lapioon ja kirveeseen tarttumisesta, niin tämä järjestelmä ei vaan pelaa eikä toimi. Minusta onkin erityinen haaste työvoimahallinnolle tulevaisuudessa, että kotimaista väkeä saadaan koulutettua sellaisiin töihin, mitä on olemassa. Työnantajapuolelle tietysti myöskin haaste siinä, että se työ on niin palkattua, että se on haasteellista ja haluttua, eikä lähdettäisi liikkeelle sillä pohjalla, niin kuin nyt tuntuu tämä maailma olevan, että kaikki tämä vähemmän arvostettu työ tulevaisuudessa tullaan tekemään tämän vieras- tai tuontityövoiman kautta. Se rakentaa tämän suomalaisen yhteiskunnan semmoiseen malliin, ettei tämä markkinoilla kestä eikä ole kilpailukykyinen.

Näin ajatellen ja arvellen siitä, mistä aloitin, homma on erittäin haasteellinen, mutta jos me joskus pääsemme parempaan työllisyys- ja työllistymisasteeseen, kuin mitä se tänä päivänä on olemassa, silloin valtiontaloudessa on sellaista liikkumavaraa, mitä valtiovarainministeri erityisesti haluaa, ja silloin joskus tulee varmaan myöskin niin, että työvoimaministeri nauttii olemassaolostaan ja, miten sanoisi, jakelee vaan pelkkää kiitosta ja ruusuja joka paikkaan ja sanoo, että ei ole tätä työväkeä tarjolla, vaikka sitä nyt kovasti kysytäänkin. En tiedä, milloin semmoinen aika esille tulisi, mutta toivoisi, että se tulisi mahdollisimman pian.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa puhemies! Työministeriön hallinnonala on yksi ristiriitaisimpia tuntoja edustajien parissa aiheuttavista aihepiireistä. Työmarkkinoiden toimivuuden, työorganisaatioiden kehittymisen, työllisyyden ja maahanmuuttajien kotoutumisen edistäminen ovat todella ajankohtaisia asioita. Sinänsä on hyvä seikka, että työllisyys on tällä vaalikaudella ensimmäisen vuoden vastuksista huolimatta kehittynyt hyvin. Työllisyysaste on jo kohonnut 68 prosenttiin, ja loppukaudella tavoitellaan kovaa 70 prosentin rajaa.

Työvoimapoliittisen koulutuksen osalta koulutusta lähes kymmenen vuotta järjestäneenä väitän, että toiminta on mainettaan parempaa. Ammattitutkinto- ja osatutkintotavoitteet ovat tuoneet koulutukseen tavoitteellisuutta ja jäntevyyttä. Samalla henkilöt, joilla ei ole ammatillista peruskoulutusta mutta joilla on kuitenkin runsaasti työkokemusta, saavat koulutuksessa päivitettyä tietonsa ja samalla kirjallisen todistuksen ammattitaidostaan. Sama on tilanne myös Noste-koulutuksen yhteydessä. Käytännön hyödyn lisäksi tällä todistuksella on uskoakseni myös henkistä vaikutusta ja se kannustaa ponnistelemaan työuralla, ehkäpä jopa etenemään omassa työyhteisössään.

Työvoimapoliittisen koulutuksen vaikuttavuudesta kiistellään. Viime vuonna Pohjois-Pohjanmaan te-keskuksen osalta tehdyn selvityksen mukaan työllistymisaste kolme viikkoa koulutuksen päättymisen jälkeen oli 58 prosenttia. Tuo luku on mielestäni, kun tuntee opiskelijoiden suuren vaihteluvälin sekä valmentavan koulutuksen luonteen, ihan kohtuullinen. Toki järjestelmää tulee kehittää, mutta esimerkiksi yhteishankintana toteutettava koulutus, jossa työnantaja maksaa puolet koulutuksesta ja työvoimaviranomainen toisen puolen, on erinomainen toimintamuoto päivittää henkilökunnan tiedot.

Hankintamenettelyssä joustavan koulutustarjonnan vastapainoksi tulisi vakaamman koulutuksen osalta päästä pitkäkestoisiin koulutushankintoihin. Myöskään tämä hankintamenettely ei saa viedä kohtuuttomasti aikaa, se koulutustilanne voi muuten mennä ohi, ja rinnetyöntekijöitä esimerkiksi on aika vaikea kouluttaa kesäaikana. Jatkuva kilpailutus ja lyhyt jänne tuovat levottomuutta koulutusorganisaatioihin. Kalliiksi tulleille näyttötutkintojen järjestämisluville on saatava käyttöä ja katetta. Työvoimareserviämme on ehdottomasti saatava nykyisessä työmarkkinatilanteessa kipeästi tarvittavaksi lisätyövoimaksi työmarkkinoille.

Matti Kauppila /vas:

Arvoisa puhemies! Meidän työvoimapolitiikkamme on hyvin säilövää ja rakenteellisesti vielä aika vanhanaikaista, eli meillä ovat ne niin sanotut laman ajan kulissit vielä tallella aika vahvasti. Sitä kautta meillä ei oikeastaan tapahdu aidosti työllistymistä. Jos ajatellaan kuntien ja julkisen sektorin tilannetta tällä hetkellä työvoimapolitiikan kannalta, siellähän on tavoitteena saada väki vähenemään. Miten se sopii sitten näihin sanoisiko työministeriön työllistämiskuvioihin?

Esimerkiksi Lahdessa on selkeät luvut, kuinka paljon on tavoitteena pudottaa henkilöstön määrää 3 vuoden aikana eli valtuustokaudella. Miten ne on synkattu sitten, koska siinähän häviää työpaikkoja? Tietysti koulutuksen avulla tulee lisää koulutustarvetta ja sitä kautta erilaisia ammatteja, mutta totuus on, että lukumääräisesti työpaikat häviävät. Miten julkinen sektori voi samaan aikaan tehdä, sanoisiko, molempia? Meillä on yliopistoissa keskustelua aika suurista säästöistä henkilöstöpolitiikassa, ja tämä pätee julkisella sektorilla siinä mielessä, että siellä ulkoistaminen ja yksityistäminen tulevat tietysti viemään pois työpaikkoja, ja toisaalta säilyy työpaikkoja. Melkein voi sanoa, että jos 50 työpaikkaa lähtee ulos, niin sinne jää niistä puolet tai vähän enemmän.

Tehostaminen on niin voimakasta, että sinänsä ne tavoitteet, mitkä tällä meidän hienolla työvoimapolitiikan saralla on, eivät voi toteutua, ellei julkinen sektori löydä todella semmoista alaa taikka aluetta, missä työllistetään aidosti. Meillä ovat rakenteet semmoiset, että näillä ei oikeastaan tehdä muuta kuin se, että sekä työntekijät että työnantajat pystyvät tarkan laskennan avulla keinottelemaan niin, että työntekijät menevät välillä töihin, välillä koulutukseen ja taas tyhjän päälle. Siinä mielessä minusta ei viisasten kiveä ole vielä löytynyt. Kumminkin tavoitteen pitäisi olla se, että ei pätkätöitä, sillä ei elätetä ihmisiä eikä perheitä kumminkaan pitemmän päälle. Jos meidän ihanteemme on amerikkalainen yhteiskunta, että pitää olla kaksi kolme eri ammattia ja kaksi kolme eri työtä samalle viikolle, niin se on aika lailla utopiaa tänä päivänä.

Sitten meillä puhutaan suurena saavutuksena, että työmarkkinatukiuudistus tuottaa nyt todella jotakin. Minusta se ei kyllä voi tuottaa muuta kuin sen, että ihmiset ovat siinä koulutus-kurssituskierteessään sitten. Parhaathan siivilöityvät aina työmarkkinoilla töihin, mutta sitten itse asiassa tulee semmoinen instituutio siitä, jossa kierrätetään ihmisiä koulutusrumban kautta kuitenkin työttömiksi.

Korostaisin sitä, että kuntien ja valtion tehtävänä olisi tänä päivänä entistä enemmän pysyvien työpaikkojen luominen, ja kuitenkin tiedetään käytännössä, että toimitaan aivan päinvastoin.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Varsin monessa puheenvuorossa on täällä puhuttu pätkätöistä. Lähestyn tätä samaa ilmiötä vähän toisenlaisesta perspektiivistä.

Aivan olennaista tässä tilanteessa on se, mitä meidän työmarkkinoillamme on tapahtunut viimeisten viidentoista vuoden aikana. 80-luvun lopulla me hankimme itsellemme laman. Se oli itse hankittu jakso 90-luvun alkupuolella. Sitä ilmiötä esiintyi myöskin Ruotsissa ja Norjassa, mutta Suomessa se oli aivan omaa luokkaansa oleva ilmiö, ja Suomi on siitä myöskin kaikkein rankimman laskun maksanut. 90-luvun alkupuolella vuosi 93 oli aivan ratkaiseva. Silloin antauduttiin pankeille, silloin perustettiin roskapankit, silloin ajettiin yritykset alas. Meillähän ei yritettykään sitä mallia, että olisi yrityksiä yritetty auttaa, vaan katsottiin, että pankin tallettajat hoidettiin.

Tuolta ajalta meillä on tällä hetkellä suomalaisessa yhteiskunnassa 300 000 työtöntä, rakenteellisesti työtöntä. Kaikkein ikävintä tässä koko asiassa on se, että samanaikaisesti, kun meillä on 300 000 rakenteellisesti työtöntä, meillä puhutaan työvoimapulasta. Toisin sanoen yhteiskunta on toiminut sillä tavalla, että tämä porukka ei ole ollut sen arvoinen — toistan, se ei ole ollut sen arvoinen — että olisi tehty kaikki voitava sen potentiaalisen työntekijäjoukon valmiusasemissa pitämiseen, valmiuksiltaan kohtuullisissa asemissa pitämiseen.

Nyt tilanne olisi kokonaan toinen, jos meillä tuota lama-aikaa ei olisi ollut olemassakaan. Meillä olisi aivan kokonaan toisenlainen tilanne. Mutta nyt me olemme aktiivisesti sulkemassa tämä porukka odottamaan sitä, että se siirtyy vanhuuseläkkeelle. Osa menee työttömyyseläkkeen kautta, mutta merkittävä joukko menee vanhuuseläkkeelle ihan normaalilla tavalla. Tämä on synkkä tarina.

Mutta tästä porukasta olisi vielä ollut pelastettavissa melkoinen osuus työelämään, mutta niiden, jotka ovat laskun maksajia, eli kunnat, ei ole sallittu aktiivisesti tätä asiaa hoitaa. Sen asian on halunnut valtio pitää itsellään henkeen ja vereen saakka, siteeratakseni oululaista työvoimatoimiston johtajaa: "Vain minun ruumiini yli kunnat ryhtyvät välittämään työtä työttömille." Se on politiikka ollut, ja jos sille on uskaltanut jotakin yrittää edes tehdä, siitä on ollut seurauksena, että on joutunut mustalle listalle ja sitten on käytetty poliittisia kanavia niin, että eräät tietyt hankkeet ovat vaikeutuneet äärimmäisyyteen saakka. Asemat on niin sanotusti menetetty, ei kuitenkaan nyt vielä kansanedustajan paikkaa. Tämä on arkitodellisuutta.

Mitä on jäänyt tekemättä? On jäänyt tekemättä se, että yksityiseltä lohkolta on jäänyt käyttämättä aktiivisesti se työpanososa, joka olisi pitänyt tämän porukan valmiuksia yllä. Se on se menetetty osuus. Sen hinta on kova. Sen hinta on kova sen takia, että kun ihminen on ajautunut aktiivisen kauden sijasta passiivisuuteen, niin syrjäytyminen on tuonut mukanaan kaikki kielteiset ilmiöt, mitä ihmiselämään yleensä voi tulla mukaan, myöskin sairastavuuden. Sen laskun maksamista nyt yritetään hoitotakuilla jnp. hoitaa. Tilanne on vähintäänkin kurja.

Mitä tähän sisältyi? Tähän sisältyi se, että on olemassa myöskin sellaista pätkätyöläisyyttä, niin sanotusti, joka olisi sille henkilölle itselleen äärimmäisen suuri pääoma valmiuksien säilyttämisen kannalta, siis ei ole negatiivinen vaan positiivinen asia. Se pätkätyöläisyys muuttuu ongelmaksi siinä vaiheessa, kun ryhdytäänkin pätkätyöläisyyttä ketjuttamaan. Se on se ratkaiseva askel, ja siitä minä uskon, että useimmat täällä puhuneet ovat nimenomaan sen negatiivisen puolen tähän ilmiöön löytäneet.

Mitä voitaisiin vielä tehdä tänä päivänä? Aivan kerta kaikkiaan radikaalisti muuttaa politiikkaa, niin että se, joka laskun maksaa, eli kunnat, saisi myöskin työn välittämisen aktiivisen oikeuden.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kommentoin nyt tässä muutamalla sanalla muun muassa ed. Kauppilaa siitä, kun hän sanoi, että rakenteet ovat jysähtäneet lamakauden ajaksi, ja otti esimerkkinä Lahden ja viitoitti sillä tavalla, että kun rakenteet valtiovallan osalta ovat jymähtäneet, niin Lahti vähentää työväkeä. Näinhän ei voi analysoida tätä tilannetta. Lahti tekee omilla päätöksillään omat ratkaisunsa, ja tässä ei työministeriö eikä eduskunta voi heidän puolestaan päätökseen osallistua, minkä takia on minun mielestäni kohtuutonta lähteä sitten osoittamaan sormella tavallaan pelkästään tähän suuntaan. Siinä mielessä olen hänen kanssaan samaa mieltä, että julkisen sektorin pätkätöitä tulee vähentää, ja se on meidän kaikkien yhteinen tehtävämme, ja työllisyyttä myös kuntasektorilla pitää tukea, mutta se on toinen kysymys sinällään.

Sitten ed. Pulliaiselle haluaisin sanoa, että on hyvä analysoida menneisyyttä mutta nyt meidän pitäisi katsoa entistä enemmän tulevaisuuteen. (Ed. Pulliaisen välihuuto) Siinä mielessä minun mielestäni nykyinen hallitus on erittäin hyvin ottanut vastuulleen ennen kaikkea tämän rakenteellisen työttömyyden. Rakenteellista työttömyyttä ei korjata yhtäkkiä, vaan se vaatii aikaa, se vaatii osaamista, jonka pohjalta hallitus on lähtenyt tekemään hyvää työtä, ja tahtotilaa näiden ihmisten työllistämiseen ja kuntouttamiseen on löytynyt. Siihen henkilökohtaisestikin olen ja uskoakseni meistä moni on tyytyväinen.

Nyt sitten tähän omaan puheenvuorooni muilta osin. Haluan sanoa sitä täällä taustalla, että hallituksen painopisteenä on työllisyyden parantaminen ja sen tulee näkyä kaikessa päätöksenteossa, mitä hallitus tekee, ja tähän suuntaan olemme edenneet.

Hallituksen satsaukset nuorisotyöttömyyden parantamiseen ovat vaikuttaneet myönteisesti. Nuorisotyöttömyys on laskenut voimakkaasti nuorten yhteiskuntatakuun ansiosta, joka tarkoittaa kaikille alle 25-vuotiaille koulutus-, harjoittelu- tai työpaikkaa. Tämän kokonaisuuden toteuttamiseen on ensi vuodelle varattu yli 20 miljoonaa euroa. Tavoitteena on laajentaa takuu myös vastavalmistuneisiin, joille samoin kuin alle 25-vuotiaille tehdään viimeistään kuukauden työttömyyden jälkeen suunnitelma työllistymiseksi avoimille markkinoille. Edelleen takuuseen kuuluu, että viimeistään kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen tarjotaan aktiivista vaihtoehtoa työttömyydelle. Nuorisotakuun toteuttaminen on erittäin tärkeää. Lähivuosien haasteisiin vastaaminen edellyttää, ettei yhtään nuorta päästetä putoamaan työttömyyteen toisin kuin valitettavasti aiemmin on käynyt.

Työmarkkinamme tarvitsevat tulevaisuudessa kaikki työntekijät, ja siksi myös pitkäaikaistyöttömyyteen ja rakenteelliseen työttömyyteen puututaan ensi vuonna tiukemmin kuin aikaisemmin. Pitkäaikaistyöttömien yhteiskuntatakuu toteutetaan työmarkkinatukea aktivoimalla. Aktiivitoimenpiteiden piirissä on arvioitu ensi vuonna olevan 3,6 prosenttia työvoimasta eli reilut 92 000 henkilöä, mikä on yli 3 000 enemmän kuin tänä vuonna. Siitä, onko tämä tavoite riittävä, voimme olla monenlaista mieltä. Henkilökohtaisesti toivoisin vieläkin voimakkaampaa otetta näiden henkilöiden aktivoimiseksi. Ymmärrän, että nyt luodaan mallia, jonka vaikuttavuus tullaan näkemään seuraavien vuosien aikana. Tämä iso muutos ei tapahdu hetkessä. Tämä on uudenlainen askel oikeaan suuntaan, joka vaatii myös aikaa. Kaiken kaikkiaan työmarkkinatuen uudistuksella tavoitellaan nykyistä tehokkaampaa ja kannustavampaa toimeentuloetuuksien ja aktivointiohjelmien kokonaisuutta.

Toinen iso asia aktivoinnin lisäksi on työmarkkinatuen taso. Jotta työmarkkinatukiuudistus onnistuisi toivotulla ja parhaalla mahdollisella tavalla, työmarkkinatuen tasoa on jatkossa nostettava. Nykyinen taso on riittämätön ja johtaa toimeentulotukiasiakkuuteen. Perustoimeentulon turvaamiseksi on kaksi osittain päällekkäistä järjestelmää, mitä ei voi pitää hallinnollisesti ja toiminnallisesti järkevänä politiikkana. Sosiaalityöntekijöiden voimavarat olisi jatkossa vapautettava varsinaiseen sosiaalityöhön, etenkin kun työmarkkinatuen aktivoinnin edellyttämät palvelusuunnitelmat, niiden laatiminen ja toteuttamisen seuranta tuottavat runsaasti lisätyötä niin sosiaali- kuin työvoimahallinnonkin puolella.

Arvoisa puhemies! Myös ikääntyneiden työllisyys on parantunut voimakkaasti. Siitä huolimatta ikääntyneen, joka jää työttömäksi, on ollut vaikea työllistyä uudelleen. Vaikka niin sanottu matalapalkkatuki kuuluu varsinaisesti valtiovarainministeriön piiriin, mainitsen sen tässä tärkeänä tapana pidentää työuria ja lisätä työmarkkinoiden toimivuutta myös tulevaisuutta ajatellen. Toivon, että se myös lisää ikääntyvien työntekijöiden arvostusta ja halua hyödyntää heidän osaamistaan ja kokemustaan.

Tässä yhteydessä haluan myös muistuttaa tänään julkaistusta työolobarometrista, jonka mukaan työntekijöiden itse arvioima työkyky on hienoisessa nousussa mutta poikkeuksen tekevät kuntatyöntekijät. Heidän työkykynsä on selvästi laskenut. Barometrissä todetaan, että pitkälti tämä johtuu muita vanhemmasta työntekijäväestä. Kunnissa tehtävä työ on usein fyysisesti raskasta, ja nyt etenkin rakenneuudistuskeskustelun pyörteessä se on myös henkisesti erittäin raskasta. Kuntatyöntekijät onkin otettava mukaan keskustelemaan kuntien tulevaisuudesta. Kaiken kaikkiaan, ja tämä pätee kaikkialla työelämässä, työntekijöiden hyvinvointia ja työelämän kehittämistä ei saa unohtaa etenkään muutostilanteissa.

Arvoisa puhemies! Muutosturvan toimintamalli on osoittautunut tarpeelliseksi. Muutosturvaselvityksiä on tehty jo useita tuhansia, vaikka lainsäädäntö varsinaisesti tuli voimaan heinäkuun alussa. Muutosturvaan liittyvään koulutukseen ja muihin toimiin on osoitettu ensi vuodelle lähes 50 miljoonaa euroa. Vuositasolla on varauduttu noin 5 000 selvitykseen. Ministeri Filatov on myös luvannut esittää lisäbudjetteihin riittävän rahoituksen, jos nyt arvioitu määrä ylittyy. Muutosturvan osalta näyttää siis nyt hyvältä mutta jatkoa ajatellen löytyy, kuten kaikessa, jatkuvaa kehittämistyötä.

Joulukuun alussa jätti kolmikantainen työryhmä selvityksensä henkilöstön asemasta siirrettäessä tuotantoa ulkomaille. Ryhmän mukaan muutosta ennakoimalla voidaan parantaa henkilöstön asemaa. Työelämän tarpeita vastaavasta koulutuksesta on huolehdittava muutoksiin varautuen, ja yritysten henkilöstösuunnittelua muutoksen hallinnassa tulee edistää. Selvityksessä todetaan muun muassa, että globaalissa kilpailuympäristössä Suomen mahdollisuudet perustuvat entistä enemmän osaavaan ja motivoituneeseen työvoimaan. Selvityksen mukaan työntekijöiden sitoutuminen työhön riippuu olennaisesti arvoperustasta, joka ohjaa suuntautumista henkilöstöön muutostilanteessa.

Vastuullisella yritystoiminnalla on suuri merkitys paitsi työelämän laadun, myös kannattavan yritystoiminnan näkökulmasta. Työryhmän keskeinen esitys on, että työntekijöiden muutosturvaan tulisi liittää muutosten ennakoinnin kehittäminen.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ihan muutamia havaintoja ja hajanaisia ajatuksia tästä työministeriön hallinnonalan esityksestä ja työministerille näistä asioista, joita tässä on tullut esille.

Ensinnäkin voisi lähteä ed. Seppo Lahtelan ajatuksesta siitä, jotta tässä salissa löytyy todennäköisesti paljon enemmän näkyvää tukea näille asioille kuin on mahdollisesti havaittavissa. Sitä vain mietin, mitä ed. Seppo Lahtela sillä tarkoitti. Onko tässä kyse jostakin piilotuesta vai minkä tyyppisestä? Minusta pitää uskaltaa tässä eduskunnassa tuoda esille ne tunteet ja näyttää myös äänestyksissä, jos on jotain mieltä, koska minusta tuntuu aika hassulta, että panttaa sisällään asioita eikä voi tuoda niitä julki. Luulisi, jotta jonkinlaista tuskaa se tuottaa ihmiselle, jos ei pysty tuomaan näitä asioita julki. Mutta minä uskon, että kansanedustajat ovat sen verran valistunutta porukkaa, että ed. Seppo Lahtela, joka nyt varmasti kuuntelee huoneessaan tätä ajattelua, rientää tänne vastaamaan, mitä hän tarkoitti tällä piilotuella.

Tässä työministeriön pääluokassa on paljon hyviä asioita. En lähde niitä kertaamaan, koska tässä on sellaisia elementtejä olemassa, joilla pyritään aktivoimaan kuitenkin ihmisiä työelämään, saamaan pois sieltä työttömyyden kurjuudesta, jos ei työelämään, niin ainakin koulutukseen. Voi olla, että siinä käy sillä tavalla kuin monet puhuvat, että tässä välttämättä kaikki ei tapahdu sillä tavalla, että ihminen sen polun päässä on sitten työelämässä, mutta kuitenkin ihminen kestää kyllä toimintakykyisenä. Se osoittaa suomalaisen yhteiskunnan ajattelua ja eduskunnan ja ministeriön ajattelua siitä, miten suomalainen yhteiskunta pitää huolta kaikista, jokaisesta jäsenestä. Minusta tämä ajattelu pitää pitää yllä, vaikka siellä ei heti sen polun päässä olisikaan työpaikka.

Muun muassa muutosturvasta voisi todeta ihan käytännön esimerkkinä sen, että kun on monia ihmisiä ottanut meikäläiseen yhteyttä ja on jutellut heidän kanssaan toreilla ja turuilla ja missä sattunutkin, niin kyllähän siinä todellisuudessa osa siitä rahasta, mikä siihen muutosturvaan käytetään, sillä tavalla menee hukkaan, että eiväthän ne ihmiset välttämättä enää tule sieltä. Kun on ikääntyneempi ihminen, niin tietää ihan tarkkaan, jotta siellä muutosturvan loppupäässä ei ole työpaikkaa olemassa ja mahdollisesti on jo hyvin lähellä eläkeikää tai jää työttömäksi siitä ja sitten aikanaan siirtyy eläkkeelle. Mutta kuitenkin se on ojennus näille ihmisille tavallaan siitä, että saattaa olla pitkäkin työura olemassa ja heitetään kuin rukkanen sitten nurkkaan. Jos tällä ihmisellä on halu lähteä tähän pakettiin, niin tähänhän ei pakoteta vaan ihmisellä on mahdollisuus tähän muutosturvaan valikoiden lähteä: suoraan työttömyysputkeen tai työttömäksi, tai jos on halua, lähteä vähän koulutukseen ja mitä siihen nyt vaaditaankin. Tehdään tämmöinen paketti, joka pitää mahdollisesti sen ihmisen ainakin kunnossa sitten, jos siirtyy vaikka eläkkeelle lähiaikoina. Näin minä olen sen kokenut. Kun ihmisten kanssa jutellaan, niin jokainen tekee oman valintansa, ja useampi on valinnut sitten sillä lailla, jotta miksi ei voisi lähteä tämmöiseen muutosturvaputkeen. Sen takia tämä on kuitenkin yksi semmoinen kokonaisuuden kannalta hyvä ratkaisu.

Sitten täällä edustajat kokoomuksesta puhuivat — olin työhuoneessa — matalapalkkatuesta ja sen autuaaksi tekevästä voimasta, miten, kun se laajennettaisiin, kyllähän työpaikkoja syntyisi hirveästi. Ainakin tässä matalapalkkamallissa, mitä nyt käsiteltiin tässä aikaisemmin ja äänestettiin muutama viikko sitten ja vielä laajennettuna, voisi kuvitella, miten paljon hukkaantuu rahaa ihan turhaan. Nimittäin siihen matalapalkkamalliin, joka nyt hyväksyttiin täällä eduskunnassa, pannaan 600 miljoonaa euroa — 3 600 miljoonaa markkaa, jos eurosokeus vaivaa ketä — 5 vuoden aikana tähän kokeiluun ja sen vaikutuksen arvioidaan olevan 1 900 henkilötyövuotta. Sitten siellä lukee, jotta noin puolet siitä kyllä täyttyy työmarkkinoiden ulkopuolelta, näin on ajateltu. Vanhan kokemuksen mukaan sitten toisaalta siitäkin lopusta porukasta osa on niitä, jotka säilyttävät työpaikkansa, jotka voisivat tulla irtisanotuksi, jos ei tätä matalapalkkatukea olisi. Mutta vaikka laskettaisiin, jotta olisikin uusia työpaikkoja, joita hallituksen esityksen mukaan ei edes arvioida olevan, niin jos se raha, se 600 miljoonaa euroa, suoraan annettaisiin työnantajille, ihan kokonaan maksettaisiin palkat, vaikka 1 700 euroa kuukaudessa ja sotukulut, siis kokonaan, sillä voisi työllistää yli 20 000 henkilötyövuotta. Onhan se aika pöhkö juttu, että on noin 10 prosentin vaikuttavuus, ei ihan sitäkään, se on jotain 8—9 prosentin luokkaa. Kyllä me tässä matalapalkkatuessakin hukkaamme rahaa hirveästi. Toivon mukaan tämä ajattelu on ihan täysin väärää, mutta aikanaan se nähdään, mikä se on.

Sitten jos jotkut vielä haluaisivat laittaa paljon enemmän siihen rahaa, sehän tarkoittaa, jotta paljon enemmän hukkaantuisi sokeaan tukemiseen. Se on nimenomaan sokeata, koska minä haluaisin, että se olisi hyvin kohdennettua, ja kun euroja on määrätty määrä käytössä, niin silloin pitäisi kohdentaa sellaisiin kohteisiin, jotta tiedetään, jotta ihminen työllistyy oikeasti. Ei siis heitetä rojauteta vaan rahaa tuonne maailmalle tietämättä, mitä se oikeasti tekee.

Meillä on paljon kynnyksiä tässä työvoimapolitiikassa ja semmoisia rajoittavia tekijöitä, jotka muokkaavat ihmisen ajattelua. Se näkyy ihmisen käyttäytymisessä, se on ihan luonnollista. Yksi on tämä soviteltu päiväraha, josta olen täällä puhunut ihan riittävän monta kertaa. Sehän tuli voimaan vuonna 94 puolestavälistä vuotta. Silloinhan kaikki lyhytaikaiset työsuhteet tulivat sovitellun päivärahan piiriin, siis alle kuukauden työsuhteet. Sitä vähän myöhemmin muutettiin, jotta se tarkastelujakso on vähän lyhkäisempikin. Mutta siitä huolimatta soviteltu päiväraha on semmoinen määrätty kynnys, joka osin ohjaa harmaaseen talouteen ja pimeään työhön ja tekee vähän kynnystä muutamien päivien työn vastaanottamiseen. Sen takia minusta vihoviimein, kun tällä hallituksella on vielä aikaa tehdä joitain hyviä tekoja lisää, minusta tämä homma pitäisi hoitaa sillä lailla, jotta palattaisiin siihen malliin, mikä oli vuoden 94 kevätpuolella vielä käytössä, ja sitä ennen olleeseen aikaan, elikkä kun ihminen oli työtön, hän sai sinä päivänä työttömyysturvan määrätyn omavastuun jälkeen, ja kun oli työssä, sai siltä päivältä palkan, eikä sitä soviteltu mihinkään 2 viikon tai kuukauden jaksoihin, vaan hän tiesi, mitä saa. Sen tyyppinen kateuspykälä, mikä tässä aikanaan tuli, tai kateuslaki, meidän pitäisi jotenkin unohtaa ja saada tämä homma vihoviimein kuntoon. Se tulee joka kerta esiin, kun työttömien tilaisuuksissa on. Itsekin sen verran pitkään jelppasin näitä työttömyysturvahakemuksen tekijöitä pääluottamusmiehenä, jotta sen näki ihan luonnostaan heidän käyttäytymisessään, eikä se ajattelu mihinkään ole muuttunut.

Jotkut puhuivat Noste-koulutuksesta ja yleensä koulutuksesta. Yksi asia, joka on Noste-koulutuksessa, pitäisi hoitaa, ja kun ministeri on paikalla, niin toivoisi tähän löytyvän ratkaisun. En tiedä, joko se on miten pitkälle pohdittu, mutta kun on tämmöisiä pätkätyöihmisiä, jotka ovat lähteneet Noste-koulutukseen, muun muassa Pohjois-Karjalassa on tullut esiin semmoinen ongelma, jota ei kuulemma joka puolella Suomea ole olemassa, vaan siellä on hoidettu asia järkevästi. Meillä on ainakin kahdenlaista käytäntöä. Nyt kun tätä Noste-koulutusta käydään mahdollisesti iltaopiskeluna, silloin katsotaan, että kyllä tämä ihminen on työmarkkinoiden käytettävissä. Jos hän on työttömänä, hän saa työttömyysturvaa päiväaikaan. Mutta sitten tuleekin tämä työharjoittelu, tai mikä se nyt onkin, työssäoppimisjakso. Se on jaettu kuulemma Joensuussa, Pohjois-Karjalassa, kahteen 6 viikon pätkään. Se koskee tämmöistä sairaalavälinehuoltajakoulutusta. Siinä sitten käykin sillä tavalla, jotta tämä ihminen ei saa opintotukea siltä ajalta, kun ovat 6 viikon pätkiä nämä. Ne eivät ole yhtäjaksoisia ...

Kiitos, lopetan tämän lauseen. — Hän ei saa opintotukea mutta ei myöskään saa sitten työttömyysturvaa, ja tästä on kuulemma Suomessa eri paikoilla erinäköisiä käytäntöjä. Muun muassa kysyin työelämävaliokunnassa kahden työvoimatoimiston alueelta, miten siellä todetaan, niin siellä kuulemma maksetaan. Taisi olla jostakin Varsinais-Suomen alueelta toinen ja jostakin Pohjois-Pohjanmaalta toinen. Tämä pitäisi saada sillä tavalla hoitoon, jotta nämä ihmiset saisivat jotain siitä, saisivat työttömyysturvan, koska se parantaa heidän tilannettaan.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Työministeriön rahoittama Valtakarin, Karjalaisen ja Arnkilin tutkimus tältä vuodelta työvoimahallinnon roolista alueellisissa kehittämisverkostoissa tuo selkeästi esiin työvoimatoimistojen kehittämistarpeet. Työvoimatoimistojen vahvuuksia ovat riittävä rahoitus ja runsas henkilökunta. Toimistoilla on pitkäjänteisiä työelämän kehittämishankkeita. Toimistot tuntevat kohtuullisen hyvin paikalliset olosuhteet, niillä on tarkkaa tilastotietoa työllisyydestä ja työttömyydestä. Työvoimakoulutus on myös hyvin resursoitu. Toimistoilla on edellytyksiä edistää yrittäjyyttä starttirahan turvin. Työvoimatoimistojen heikkouksia on toiminnan kirjavuus. Yritykset eivät tunne työvoimapalveluja. Toimistojen toiminta on keskushallinnon säätelemää ja kankeaa, henkilöstö on alipalkattua ja osaamisessakin on puutteita. Toimistoissa ei hallita innovatiivisia ja korkean teknologian aloja, niistä puuttuu yritysten liiketoiminnan kehittämisosaaminen. Toimistojen kehittäminen on kapea-alaista ja uudet innovatiiviset toimintamallit puuttuvat. Työvoimatoimistojen työssä valtaosa kohdistuu työttömiä passivoiviin tukimuotoihin.

Edellä esitettyyn perustuen työministeriön olisi syytä laatia toimenpideohjelma työhallinnon toiminnan kehittämiseksi. Toiminnan painopistettä on siirrettävä yrittäjyyttä, yritystoimintaa ja työttömiä aktivoivaan toimintaan. Työvoimatoimistojen pitää tehostaa huomattavasti viestintäänsä niin, että yritykset tietävät työhallinnon tarjoamista mahdollisuuksista. Työvoimatoimistojen omatoimisuutta ja seudullisesti omintakeisia toimintamuotoja on syytä kehittää. Toimistojen pitää olla palvelualueensa näköisiä, niiden itsehallinnollista ja taloudellista päätösvaltaa on lisättävä. Työnjako työvoima- ja elinkeinokeskusten ja lääninhallitusten kanssa on tehtävä selkeäksi. Työvoimatoimistojen henkilöstöä varten on tehtävä osaamisen kehittämiseen tähtäävä toimenpideohjelma. Määräaikaisista ja väliaikaisista työsuhteista on siirryttävä vakinaisiin työsuhteisiin. Palkkaus on saatava koulutettuja nuoria houkuttelevalle tasolle.

Arvoisa puhemies! Työvoimahallinnon toimintamuotoja on kehitettävä työttömiä työllistävään ja yritysten kehittämistä palvelevaan suuntaan. Kun henkilö ilmoittautuu työttömäksi, on häneen heti kohdistettava aktiivitoimenpiteitä, kuten työvoimakoulutusta, yksilövalmennusta, kuntoutusta, työharjoittelua tai oppisopimuskoulutusta. Starttirahan kohderyhmiä on pysyvästi laajennettava työttömien lisäksi opiskelijoihin, työntekijöihin tai kotitaloustyötä tekeviin. Starttirahan lisäksi työvoimahallinnon tulee osallistua kehittämishankkeisiin, joilla perustetaan uusia yrityksiä. Tällaisia hankkeita ovat esimerkiksi oppilaitosten yrittäjäkoulutusohjelmat, opiskelijayritykset, yrityshautomot, avoimet yrittäjäkoulutukset sekä yrittäjien lisääminen kotitalous-, hoiva- ja hyvinvointialoilla.

Arvoisa puhemies! Starttirahan vuoteen 2007 ulottuva kokeilu on ennakkotietojen mukaan lisännyt huimasti starttirahan hyödyntämistä uusien kohderyhmien osalta. Työvoimatoimistoista on tullut palautetta, että starttiraha ei riitä. Tämä johtunee pääasiassa siitä, että starttirahan rahoitus jakautuu epätasaisesti maassa. Eteläisen Suomen työvoimatoimistoissa starttirahasta on puutetta ja muualla on ehkä jopa liikaakin. Kun starttirahan joustavassa hyödyntämisessä on ongelmia, olisi syytä miettiä ratkaisua, että työvoimatoimistoille myönnettäisiin starttirahavaltuuksia suoraan työministeriöstä tarpeen mukaan. Näin vältyttäisiin välikädeltä eli te-keskuksista.

Sinänsä pidän hienona, että valtiovarainvaliokunta on pyrkinyt löytämään joustavuutta starttirahan rahoitukseen. Mielestäni valiokunnan selitys ei ole vedenpitävä, ja siksi määrärahaesitys starttirahaan olisi pitänyt tehdä nyt. Lisätarve lienee 2—4 miljoonaa euroa.

Jutta Urpilainen /sd:

Arvoisa puhemies! Ikääntyneiden työllisyystilanne maassamme on voimakkaasti parantunut. Esimerkiksi 55—64-vuotiaiden työllisyysaste on nyt 10 prosenttia korkeampi kuin vuosituhannen alussa. Uusia työpaikkoja on syntynyt, ja työnantajien keskuudessakin on alettu entistä enemmän arvostaa ikääntyneemmän sukupolven työhön sitoutuneisuutta, osaamista ja kokemusta. Siitä huolimatta ikääntyneen ihmisen on nuorempaansa vaikeampaa löytää uutta työtä, jos hän syystä tai toisesta jää työttömäksi. Näin ollen on mielestäni oikein, että ensi vuoden tulo- ja menoarvioon on kirjattu työnantajan matalapalkkatuki ja se on suunnattu nimenomaan 54—64-vuotiaille.

Maassamme on kohtuullisen suuri joukko sellaisia ihmisiä, jotka laman aikana jäivät työttömiksi ja ovat sen jälkeen olleet työelämässä vain satunnaisesti. Vähitellen tämä joukko on jäämässä eläkkeelle, ja ymmärrettävästi heidän työeläkkeensä ei tule olemaan kovin suuri. Näiden ihmisten työllistämistä on vaikeuttanut paitsi tämän päivän työelämässä tarvittavan osaamisen puuttuminen myös se, että työttömäksi jäädessään he olivat iältään noin viisissäkymmenissä, periaatteessa siis parhaassa työiässä, mutta valitettavasti monen työnantajan näkökulmasta katsottuna liian vanhoja. Matalapalkkatuella toivottavasti voidaan vaikuttaa myös siihen, että nämä ihmiset pystyvät hankkimaan itselleen myös säällisen työeläkkeen.

Arvoisa puhemies! Muutaman vuoden voimassa ollut kotitaloustyön verovähennys on osoittautunut toimivaksi ja vaikutuksiltaan kasvavaksi järjestelmäksi. Kotitalousvähennystä käyttäneiden talouksien määrä on noussut vuodesta 2001 vuoteen 2003 lähes kaksinkertaiseksi ja verovähennysten määrä lähes kolminkertaiseksi. On arvioitu, että tulevina vuosina vähennyksiä käyttäviä potentiaalisia kotitalouksia olisi jo yli 400 000 eli joka kuudes kotitalous.

Yksi kotitalousvähennyksestä seurannut merkittävä edistysaskel on pimeän työn saaminen tehokkaammin kuriin. Yrittäjien oman arvion mukaan pimeän työn suhteellinen osuus on vähentynyt kotitalouspalveluissa noin 60 prosentista neljäsosaan. Pimeällä sektorilla työskentelisi noin 2 000 henkilöä enemmän kuin tällä hetkellä ilman kotitalousvähennystä.

Ensi vuoden tulo- ja menoarvioon on esitetty kotitalousvähennyksen kaksinkertaistamista kotitalous-, hoito- ja hoivatyön osalta. Näin osaltaan vahvistetaan matalapalkkaisen työvoiman kysyntää ja vaikutetaan jatkossakin siihen, että harmaa talous pysyy paremmin kurissa ja tärkeät veroeurot kilahtavat valtion kirstuun.

Arvoisa puhemies! Työministeriön johdolla valmistellun nuorten yhteiskuntatakuun toteutus on alkanut kuluvan vuoden alusta kaikissa työvoimatoimistoissa sekä työvoiman palvelukeskuksissa ja yhteispalvelupisteissä. Yhteiskuntatakuuhan tarkoittaa sitä, että työttömyyden kestettyä yhtäjaksoisesti yli kolme kuukautta nuorelle annetaan yksilöidyssä työnhakusuunnitelmassa lupaus, että hänelle tarjotaan erilaista koulutusta, työkokeilua, työharjoittelua tai tukityötä. Yhteiskuntatakuun toimeenpanossa kiinnitetään nuorten työvoimapalveluissa ensisijaisesti huomiota työnhakijana oleviin ammattitaidottomiin nuoriin ja heidän palvelujensa tehostamiseen. Keskeistä onkin, että nuoren palveluprosessi käynnistyy mahdollisimman pian nuoren jäädessä työttömäksi. Yhteiskuntatakuun myötä nuorten henkilökohtaista palvelua on lisätty ja työvoimatoimistoihin on nimetty henkilöitä, jotka vastaavat tästä nimenomaisesta palvelusta.

Nuorisotyöttömyys onkin maassamme laskenut. Ohjelmansa mukaisesti hallitus on kiitettävästi panostanut nuoriin, ja valtion ensi vuoden budjetin perusteella voi päätellä saman linjan jatkuvan myös ensi vuonna. Sekä nuorten yhteiskuntatakuuseen että nuorten työpajatoimintaan suunnataan ensi vuonna lisää varoja. Nämä molemmat määrärahat ovat paitsi sijoitus nuoreen myös sijoitus tulevaisuuteen.

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi haluan kiittää työministeri Tarja Filatovia siitä, että hän teki myönteisen päätöksen laajentaa Kokkolan työvoiman palvelukeskuksen toimintaa myös Pietarsaareen. Tämä päätös oli hyvin merkittävä alueemme kannalta ja se on myös konkreettinen, uusi yhteistyön muoto Kokkolan ja Pietarsaaren kaupunkien välisessä yhteistyössä. Kokkola ja Pietarsaarihan muodostavat yhdessä laajan työssäkäyntialueen, jossa myös työttömyyden rakenteelliset ongelmat ovat hyvin saman kaltaisia, ja uskon, että tämän laajenevan yhteistyön etuja tulee olemaan nimenomaan pysyvämpien ratkaisujen löytäminen rakennetyöttömyyden purkuun.

Rauno Kettunen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Matti Vanhasen hallituksen ohjelman nimi kertoo linjauksista, joilla Suomea on tämän hallituksen aikana viety eteenpäin. Työllä, yrittämisellä ja yhteisvastuulla on viimeisten tietojen mukaan saatu nostettua työllisten määrää viime vuodesta 28 000 henkilöllä. Tämä on onnistuneen hallituspolitiikan ansiota.

Yrittäjyys on olennaista työllisyyden edistämisessä. Olemassa olevassa työttömyydessä on jäljellä myös kova ydin, jota on erittäin vaikea työllistää missään oloissa muun muassa erilaisten syrjäytymis-, sosiaali-, mielenterveys- ja päihdeongelmien takia. Työttömissä on kuitenkin edelleen mukana suurin osa työkykyisiä ja työhaluisia ihmisiä. Näissä tapauksissa työttömät ja työ eivät erinäisistä syistä kohtaa. Hallitus on määrätietoisesti pyrkinyt ja onnistunutkin vähentämään kohtaamisongelmaa. Tässä on kuitenkin vielä parannettavaa.

Starttirahajärjestelmän laajentaminen työttömien lisäksi myös palkkatyöstä tai työmarkkinoiden ulkopuolelta tuleville on osoittautunut toimivaksi järjestelyksi. Tämän vuoden tammi—elokuussa starttirahan uusia saajia oli hieman reilu 4 800. Nousua edellisvuoteen verrattuna oli lähes 50 prosenttia. Työttömiä uusista starttirahan saajista oli 3 000 ja niin sanottuja ei-työttömiä 1 800. Työ- ja tasa-arvovaliokunta edellyttää lausunnossaan, että starttirahoitus turvataan vuonna 2006 siten, että luovutaan sellaisista säännöksistä ja määräyksistä, jotka rajoittavat työvoimapoliittisten määrärahojen järkevää suuntaamista työvoimatoimiston harkinnan mukaan. Tämä on perusteltua, sillä työvoimatoimistoissa on jouduttu rajoittamaan starttirahojen myöntämistä, vaikka perusteltuja hakemuksia on ollutkin.

Tulevan vuosikymmenen suuria haasteita tulevat olemaan sukupolvenvaihdokset yrityksissä. Toivottavasti starttiraha voisi osaltaan edesauttaa myös sukupolvenvaihdoksia. Yritysverotusta ja sukupolvenvaihdosten verotusta on kehitetty tämän hallituksen aikana yritysmyönteisemmäksi.

Suurin kasvu työpaikoissa tulee tulevaisuudessa olemaan palveluissa. Palveluyrittäjyys vaatii osaamista, mutta kaikkien ei tarvitse kouluttautua korkeakouluissa, tarvitaan myös ammattiosaajia. Heille järjestettävät näyttötutkinnot ovat järkeviä ja suuntaavat työvoimaa oikeille aloille.

Työttömissä on paljon vajaakuntoisia ja vammaisia. Vajaakuntoisia arvellaan olevan vuonna 2006 peräti 90 000. Heistä suurin osa on edelleen työhaluisia, mutta he tarvitsevat kuitenkin kuntoutusta ja työhönohjausta.

Päihdeongelmissa kannattaisi ehkä miettiä jonkin asteisten pakkohoitokeinojen mahdollisuutta. Vankiloissa olevat ja sieltä vapautuneet päihdeongelmaiset pitää voida ohjata päihdehoitoon. Heille on myös järjestettävä ohjausta työelämään pääsemiseksi. Sosiaaliset yritykset ovat erinomainen keino kuntouttaa ja pitää vajaakuntoisia työelämässä.

Työttömien terveydenhuolto on järjestetty pääosin julkisen sektorin kautta. Työttömät sairastavat muuta väestöä enemmän ja osa työttömistä tarvitsee kuntoutusta työelämään. Terveydenhuolto ei saa olla epätasa-arvoista eikä riippuvaista siitä, onko töissä vai ei. Työttömien terveydenhuolto on turvattava tasa-arvoisesti työllisten kanssa.

Mahdolliseen tulevaan työvoimapulaan on varauduttava työperäistä maahanmuuttoa edistämällä. Helpoiten kotiutuminen ilmasto-, kulttuuri- ja muihin olosuhteisiin onnistuu lähinaapureista tuleville ihmisille, mutta ovia ei kannata sulkea muiltakaan työhalukkailta ihmisiltä. Työperäisen muuton lisääntyessä on huolehdittava, että kotouttaminen maahamme onnistuu. Siirtolaisghettoja tai muita ongelma-alueita ei saa muodostua maahamme. Tämä on hoidettavissa järkevällä yhteiskunta- ja yhdyskuntasuunnittelulla. Joka tapauksessa ensin on kuitenkin huolehdittava siitä, että oman maamme työttömät kansalaiset saavat töitä.

Arvoisa puhemies! Vanhasen hallituksen toimet ovat parantaneet työllisyyttä. Työllisyyden paraneminen ei ole itsestäänselvyys, vaan määrätietoisia ponnisteluja tilanteen parantamiseksi on jatkettava vastakin. Yrittäjyyden edistäminen on avainasemassa.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ammatillisen työvoimakoulutuksen tavoitteena on edistää ja ylläpitää työvoiman kysynnän ja tarjonnan tasapainoa sekä ehkäistä työttömyyttä ja työvoimapulaa. Viime vuonna ammatillisen työvoimakoulutuksen suoritti lähes 30 000 aikuista ja heistä 47 prosenttia sai heti työpaikan. Koulutetuista 60 prosenttia vaihtoi samalla ammattia. Yleisimmät työvoimakoulutuksessa suoritetut ammattitutkinnot olivat lähihoitajan, laitoshuoltajan ja myyjän tutkinnot. Suosittuja olivat myös tietojenkäsittelyn, sähkö- ja rakennusalan sekä taloushallinnon tutkinnot. Työvoimakoulutus on nousemassa yhä merkittävämpään asemaan osaavan työvoiman saatavuuden turvaamisessa. Osaamistarpeet ovat yhä enemmän työpaikkakohtaisia ja alueellisesti eriytyneitä.

Valiokunta kiinnittääkin mietinnössään erityisesti huomiota työvoimakoulutuksen laatuun ja sisältöön. Koulutustarjonnan suunnittelussa on erityisesti huomioitava aito ja todellinen työvoiman kysyntä. On siis olennaista, että yhä tarkemmin huomioidaan työvoimakoulutuksen merkitys työvoiman tarjonnassa. Myös räätälöidyt kurssit yhdessä työnantajan kanssa ovat yksi ratkaisu täsmätarpeisiin, samoin kuin yksittäiset opiskelijapaikkojen hankkiminen, näyttötutkinnot ja oppisopimuskoulutus. Siitä huolimatta ei pidä väheksyä kursseja, joilla keskitytään parantamaan elämänhallinnan ja urasuunnittelun taitoja. Joissakin työuran muutosvaiheissa tai esimerkiksi pitkän työttömyyden jälkeen myös tällaiset kurssit ovat tärkeitä.

Arvoisa herra puhemies! Lopuksi vielä pari tärkeää yksityiskohtaa mietinnöstä. Nämä ovat täällä jo tulleet esiin useita kertoja, mutta haluan silti esittää niihin oman näkökantani.

Ensinnäkin starttirahan osalta on hienoa, että lähdettiin kokeilemaan sen myöntämistä myös muille kuin työttömille. On erittäin hyvä, että kokeilu on osoittautunut kannattavaksi ja myönteiseksi. Jo noin 2 100 ei-työtöntä henkilöä on vuoden alusta syyskuun loppuun mennessä saanut rahaa ja ryhtynyt yrittäjäksi. Etenkin kun tiedetään, että starttirahan saatavuudesta on ollut ristiriitaisia tietoja eri te-keskuksissa ja julkisuudessakin, voidaan tuloksiin olla erittäin tyytyväisiä. Budjettiin varatun 22 miljoonan katsotaan tässä vaiheessa riittävän ensi vuodelle. Mikäli näin ei ole, on asiaan varauduttava, kuten ministeri totesikin, joko hallinnonalan sisäisin siirroin tai kevään lisätalousarviossa. Yrittäjyyttä on myös tuettava riittävällä neuvontapalvelulla. Te-keskusten saumaton yhteistyö on avainasemassa, jotta järjestelmä toimisi myös alueellisesti tasavertaisesti.

Otan kantaa myös lopuksi ulkomaalaislain 51 §:n ongelmiin, kuten täällä tänään ovat monet muutkin siihen kantaa ottaneet. Kuten aiemmin sanottu täällä ja todettu, viime vuonna tilapäisen oleskeluluvan sai 27 ja tämän vuoden aikana jo 238 turvapaikanhakijaa. Ulkomaalaisvirastolle tilanne on tullut yllätyksenä. Tämä ei ollut tavoitteena lain kirjoittamisen yhteydessä. Nyt meillä on kasvava joukko toisen luokan turvapaikanhakijoita, jotka putoavat työnteon, koulutuksen ja sosiaaliturvan ulkopuolelle. Lakia on pikaisesti muutettava, sillä pahimmassa tapauksessa tilapäisellä oleskeluluvalla ollaan maassa jopa kaksi vuotta. Jos senkään jälkeen ei palauttaminen kotimaahan ole mahdollista, myönnetään hakijalle jatkuva oleskelulupa. Valitettavasti siinä vaiheessa kotouttamistoimet ovat jo myöhässä.

Arvoisa puhemies! Kuntiin ja vastaanottokeskuksiin on syntynyt täysin kestämätön tilanne, jota emme saa hyväksyä. Kokonaisuutena ajatellen työperäinen maahanmuutto on varmasti jatkossa työvoimapolitiikassa keskeisellä sijalla. Toivoisin kuitenkin entistä enemmän voimavaroja ja paneutumista myös muiden maahanmuuttajien kotouttamistoimiin, jotta voisimme myös heille varmistaa täyden osallisuuden yhteiskunnassamme.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk:

Arvoisa puhemies! Pyysin tämän puheenvuoron kuunnellessani ed. Esa Lahtelan puheenvuoroa matalapalkkatuesta. Ed. Lahtela suhtautui erittäin synkin ajatuksin siihen, kun taas ed. Urpilainen näki sen erinomaisena mahdollisuutena. Minusta on nyt turha maalailla sillä asialla vielä mitään kauhukuvia, koska kysymys on kokeilusta, joka on täsmäkohdennettu 54-vuotiaille tarkoitettu tuki. Kokeilun jälkeenhän me näemme, miten se käytännössä toimii.

Kaiken kaikkiaan Vanhasen hallitus on toiminut erinomaisella tavalla yrittäjyyden edistämiseksi ja sitä kautta työllisyyden parantamiseksi ja se näkyy meidän työllisyystilastoissa. Kotitaloustyön verovähennysoikeuden laajentaminen ensi vuonna, ja nimenomaan tuplaaminen kotitalous- ja hoivatyön osalta on erinomainen toimenpide, edelleen yritysverouudistus ja nyt vielä tässä budjetin yhteydessäkin käsitelty starttirahan laajennus.

Olisinkin kysynyt ministeriltä, kun ministeri on täällä paikalla. Valtiovarainvaliokunta jonkun verran tässä mietinnössään kritisoi sitä, että tätä starttirahan määrärahaa koskevat kiintiöt voivat hidastaa asioiden käsittelyä te-keskuksissa. Toisaalta myönnetään, että kiintiöiden avulla voidaan kuitenkin ohjata tämän rahan käyttöä, jotta se riittää koko vuoden. Mutta itselleni tulee mieleen sellainen kysymys, miten tässä kiintiöinnissä otetaan huomioon se erilainen työllisyystilanne eri piireissä. Eli se on minusta äärettömän tärkeää, että se kohdentuu sinne, missä tarve on suurin, ja sitä kautta sen hyöty voi olla myöskin se, mikä sen tarkoitus on.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tämähän sattui somasti. Minusta ed. Sirkka-Liisa Anttila tuossa vastasi minun puheenvuorooni liittyen tästä matalapalkkatuesta. Tähän voisi sanoa, että minä luotan lukemaani, koska minulla ei mielikuvitusta ole siitä, mitä se voisikaan olla. Siinä lukee nimenomaan, että se 600 miljoonaa, mikä siihen satsataan 5 vuoden aikana, sillä arvioidaan olevan vaikutus 1 900 henkilötyövuoden osalta, joista vaan puolet mahdollisesti syntyy uusia työpaikkoja. Vielä osa on niitä, jotka säilyttävät työsuhteensa eikä heitä sanota irti sillä perusteella, että työnantaja katsoo, että on ikääntynyt ja mahdollisesti tulee joitakin seuraamuksia. Sen takia minusta se on tehoton. Ei millään pahalla.

Mutta sitten itse se asia, minkä takia pyysin puheenvuoron liittyi siihen, kun puheenvuoroni äsken päättyi vähän kesken. Ministeri voisi todeta tämän Noste-koulutuksen osalta nimenomaan sen, että nyt siellä on tapahtunut sillä tavalla, jotta ne henkilöt, jotka ovat työharjoittelussa tai miksi sitä sanotaankaan, työssäoppimisjaksolla, niin nyt he siellä sanoutuvat irti, ovat jättäneet kesken, sen ymmärtää hyvin, koska he eivät saa työttömyysturvaa siltä ajalta eivätkä opintotukea, heidän pitäisi elää tyhjän varassa 200 päivää. Tämä pitäisi jotenkin ratkaista siten, jotta he eivät ole tällä tavalla. Se on kuulemma ministeriön tulkinnasta johtuva seikka. Ja monessa paikassa, niin kuin totesin, se hoidetaan vaan sillä tavalla, että he saavat työttömyysturvaa siltä ajalta, kun ovat siellä jossakin työnantajalla työharjoittelussa, taikka työmarkkinatuen harjoittelutukea tai jotakin tämän tyyppistä etuutta.

Toisena asiana mainitsen vielä tässä, että itse olen tehnyt aloitteen siitä, jotta työttömien liikkumista edesautettaisiin, elikkä rautateillä annettaisiin puolella hinnalla mahdollisuus matkustaa elikkä hakea työtä. Minusta tämän pitäisi ehdottomasti olla tässä budjetin sisällä ja siksi tästä esitys tuleekin äänestykseen huomenna.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Tästä yleisestä työllisyystilanteesta. Mikäli oikein laskin, kun täällä on esitetty hyvin monenlaisia lukuja siitä, miten työllisyys on kehittynyt, niin kausitasotetusti sillä tavalla, että kuukausittainhan on hyvin paljon heittoa sen suhteen, minkä verran meillä on työllisiä, esimerkiksi kesä- ja talviaika ovat täysin toisenlaiset. Liittyen esimerkiksi siihen, minkä ed. Pulliainen otti täällä esiin, jossakin kuussa joku joukko on töissä ja jokin kun saattaa olla sitten sellainen, että he ovat esimerkiksi lomautettuna tai muutoin, ja he tulevat juuri sillä jaksolla laskentaan. Jos nämä kausitasoitukset lasketaan kuukausittain, niin meillä on noin 44 000 ihmistä enemmän töissä tällä hetkellä kuin hallituskauden alussa.

Tämä tulevaisuuden ennuste tässä lähitulevaisuudessa näyttää ihan hyvältä. Selkeästi on näkyvissä se, että esimerkiksi talouskasvun työllisyysvaikutus on parantunut. Meille on syntynyt työpaikkoja ennen muuta tänne matalammin tuottaville alueille ja matalammin palkatuille alueille. Se on tietenkin työllisyyden näkökulmasta hyvä asia, mutta siihen liittyy tiettyjä ongelmia, jotka liittyvät ihmisten toimeentuloon. Sen vuoksi täytyy etsiä niitä työelämän kehittämiseen ja erilaisten työmuotojen yhdistämiseen liittyviä ratkaisuja, jotka helpottavat ihmisten toimeentuloa tämän tyyppisillä aloilla.

Meillä on hyviä esimerkkejä esimerkiksi matkailualalta, jossa eri sesonkiin kuuluvia matkailuammatteja on pystytty yhdistämään. Lappi on tyyppiesimerkki siitä, että siellä niillä alueilla, joilla matkailu on ollut hieman pidemmän aikaa toiminnassa, esimerkiksi kokoaikainen ja pysyvä työ on lisääntynyt erilaisten työelämän kehittämismuotojen kautta, työaikapankkien kautta ja erilaista ammattitaitoa yhdistävien työnkuvien kautta. Mutta siellä, missä matkailuelinkeino on vasta lähdössä liikkeelle, siellä näkyvät enemmän pirstaloituneemmat työmarkkinat. Tässä on varmasti sellaista työtä, jota pitää tehdä jatkossa.

Tämä on yksi tausta siihen, miksi tämä määräaikaisia työsuhteita ja niiden ketjuttamista ja muita epäkohtia tutkiva työryhmä tai selvityshenkilö on asetettu. Nyt katsotaan niitä esityksiä sosiaalipoliittisessa ministerityöryhmässä, millä asioilla voidaan mennä nopeasti eteenpäin, mitkä ovat sellaisia, jotka vaativat kolmikantaista valmistelua, ja mitkä ovat ehkä sellaisia, joita kannattaa arvioida koko työllisyyden näkökulmasta. Mutta on selvä, että meidän pitää etsiä tasapainoa työnantajan joustavuuden tarpeisiin ja työntekijän turvallisuuden tarpeisiin. Koska jos me haluamme, että työvoima riittää meillä tulevaisuudessakin, niin se kyllä tarkoittaa sitä, että työelämää on kehitettävä. Sen on parannuttava sillä tavalla, että ihmisellä on mahdollisuus jatkaa siellä nykyistä pidempään.

Varsinkin julkisella sektorilla, kun etsitään niitä säästökeinoja, joilla talous saataisiin tasapainoon, voi sanoa, että kun on selvää, että rahaa ei saa tuhlata, niin yhtä selvää pitäisi olla sen, että ihmistä ei saa tuhlata. Silloin pitää etsiä niitä työmuotoja, joilla esimerkiksi sijaisia voidaan palkata vakituisiin työsuhteisiin, vaikka he sitten sijaistavatkin tarpeen mukaan erilaisissa työyhteisöissä ja erilaisissa työtehtävissä.

Sitten ihan muutamaan konkreettiseen kysymykseen, jotka nousivat esiin. Yksi koski työttömien terveydenhuoltoa. On selvää, että esimerkiksi työvoiman palvelukeskukset ovat niitä kokonaisuuksia, joissa voidaan etsiä toimivia ratkaisuja näihin ongelmiin. Erilaiset tutkimukset osoittavat sen, että työttömät saavat huonommin terveydenhuoltoa kuin muu väestö. Meillä on tarkoitus sosiaali- ja terveysministeriön kanssa asettaa tällainen yhteinen ohjausryhmä, joka paremmin tukisi työvoiman palvelukeskusten toimintaa, koska tällä hetkellä ne on tietysti perustettu ja ne ovat lähteneet liikkeelle työministeriön puolelta ja tämä sosiaali- ja terveyspuoli on ehkä hieman ohuemmin siellä mukana, ja silloin pitää etsiä kokonaisia, ehjiä ratkaisuja. Ei voi olla niin, että yhdellä toimistolla on kaksi isäntää, jotka esimerkiksi ohjaavat ristiin tai antavat toisilleen vieraita tulostavoitteita näille yksiköille.

Sitten täällä nousi useampaan kertaan esiin se, miten voidaan rahaa työvoimatoimistoissa siirtää esimerkiksi starttirahan käyttöön ja miksi on asetettu tällainen kiintiö. Se kiintiö on asetettu sen vuoksi, että budjetissa asetetaan velvoite siihen, kuinka iso joukko työttömistä pitää olla aktiivitoimien piirissä. Meillä ei oikeastaan ollut kovin pitäviä arvioita siitä, minkä verran näitä uuden kokeilun piirissä olevia starttiyrityksiä syntyisi. Jos ei olisi ollut mitään kiintiötä, niin olisi ollut vaarana se, että tämä budjetin toinen osa, joka on säädetty, ei täyttyisi, jos iso joukko tulisi täältä työelämästä yrittäjäksi starttirahalla. Nyt näyttää siltä, että se kiintiö on ollut kohtuullisen oikeaan osunut, elikkä aivan loppuvuodesta on löysennetty sitä kiintiötä ja sanottu, että sen yli tietyillä alueilla saa mennä.

Meillä on ollut jatkuvaa seurantaa siitä, että rahaa on siirretty paikasta toiseen. Te-keskusten välillä työministeriö on tehnyt sitä useamman kerran vuodessa, mutta ongelma on ehkä se, että ihan kaikki te-keskukset eivät kovin rohkeasti siirrä rahaa työvoimatoimistojen välillä. Tästä johtuu se ongelma, että jossakin toimistossa on rahaa ja jossakin on jonkun aikaa sitten myyty ei-oota johonkin tiettyyn tarkoitukseen. Nyt me aiomme kyllä hieman ohittaen tätä te-keskusroolia arvioida myös sitten suoraan työvoimatoimistojen rahankäyttöä ja käydä keskusteluja te-keskusten kanssa, että ne siirtäisivät rahaa, jos siellä selvästi näyttää siltä, että jossakin sitomatonta on ja jossakin se raha on loppumassa.

Sitten tässä puhuttiin muutoinkin työvoimatoimistojen ohjaamisesta ja siitä, mitkä ovat niiden vahvuuksia ja mitkä heikkouksia. Allekirjoitan oikeastaan lähes kaiken sen, mitä ed. Laxell sanoi. Mutta tässä yhteiskunnassa on ollut hyvin erilaisia näkemyksiä siitä, kuinka paljon työministeriön pitäisi suoraan puuttua toimistojen tehtävään ja kuinka paljon sitä sitten tehdään te-keskusten kautta. Uskon, että me olemme nyt löytäneet nykyistä tehokkaamman mallin tehdä tätä ohjausta yhdessä te-keskusten kanssa, koska selvästi on isoja eroja siinä, miten työvoimatoimistot toimivat, ja on isoja eroja siinä, miten te-keskukset toimivat, ja tietenkin meidän on niitä parhaita käytäntöjä pyrittävä lisäämään ja heikkoja käytäntöjä poistamaan.

Sen lisäksi nousi esiin tämä työmarkkinatuen uudistus. Olen samaa mieltä — ed. Ylä-Mononen ei enää ole täällä — mutta kaikkein keskeisintä on se, miten sen toimeenpano onnistuu, miten kuntien ja työhallinnon yhteistyö toimii tämän uudistuksen suhteen. Rahoitus patistaa siihen yhteistyöhön, mutta aina, kun tulee uusi iso rakenteellinen uudistus, niin on selvää, että siinä alkuvaiheessa on jäykkyyksiä. Olen itse esimerkiksi oman hallintoni puolelta patistanut siihen, että tätä koulutusta pitää olla riittävästi, ja sitoutunut kiertämään kaikki te-keskukset läpi sen mukaan, että kun kuntia kutsutaan koulutukseen, millä lailla niitä ohjeistetaan, ja jos sieltä löytyy sellaisia käytännön esteitä, jotka estävät järkevän toiminnan, niihin puututaan tässä matkan varrella eikä vasta sitten, kun on tehty isompi evaluaatio tästä koko uudistuksesta. Mutta näyttäisi siltä, että se on todellakin laki, joka on toiminut jo ennen kuin se on säädetty, koska meillä tähän asti pitkään työmarkkinatuella olleiden ihmisten määrä ei ole laskenut, vaikka yleinen työttömyys on tullut huomattavasti alaspäin. Ja nyt viime keväältä silloin, kun nämä rahoituspäätökset talouspoliittisessa ministerityöryhmässä tehtiin, niin sen jälkeen näiden pitkään työmarkkinatuella olleiden ihmisten määrä on laskenut lähes 20 000:lla. Osa siitä selittyy näiden eläkeratkaisujen kautta, mutta se on noin kolmisen tuhatta henkeä, ja loppu on sitten tullut aitoja alenemana sitä kautta, että kunnissa on varauduttu, työvoimatoimistoissa on varauduttu tähän uudistukseen. Mutta toki siihen vaikuttaa myös se, että työmarkkinoiden tilanne on parantunut ja sitä kautta myös pitkään työttömänä olleiden ihmisten mahdollisuus työllistyä on parantunut.

Ed. Pulliaiselle voisin lyhyesti todeta, että ensi vuoden tämän palkkaperusteisen järjestelmän uudistamisessa helpottuu nyt kuntien jatkosijoittaminen ja uskon, että se on osaltaan vastaus siihen asiaan, josta olette puhuneet tämän työnvälityksen suhteen, koska se on käsittääkseni koskenut lähinnä tukityötä.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Työttömyys on tämänkin päivän tietojen mukaan hieman laskenut. Se on hyvä asia, mutta tuskaisen hitaasti se laskee. Samalla avoimien työpaikkojen määrä on lisääntynyt ja myöskin niiden työpaikkojen määrä, joita ei pystytä täyttämään nopeasti. Se ehkä kuvaa tämän päivän työelämän rakennetta myöskin ja sitä, minkälaisia nämä uudet työpaikat, joita työvoimatoimistoon ilmoitetaan, ovat. Eli kaikki eivät ole sellaisia, mihin työvoimaa löytyisi, tai niissä työehdot ovat sellaisia, että ne ovat provisiopalkalla tai ei ole mitään peruspalkkaa tai edellytetään autoa tai liikkuvuutta tai sellaisia ominaisuuksia, joita näillä työttöminä olevilla ihmisillä ei ole.

Niinpä työttömyyden rakenne on muuttunut yhä vaikeammaksi ja vaikeasti avoimille työmarkkinoille työllistyvien määrä kasvaa. Eli meillä on tämä kohtaanto-ongelma, josta jo monta vuotta aikaisemmin on puhuttu, minä ainakin olen täällä siitä puhunut, että siihen pitäisi pyrkiä puuttumaan aikaisemmin, ettei jouduttaisi tähän tilanteeseen, missä nyt ollaan. Mutta täytyy sanoa, että tätä temppu tempun jälkeen työllistämistä on harrastettu liian pitkään eikä siinä ole ollut mitään pitkäjänteisyyttä.

Minä esitin tuolla Kainuun maakunnassa, missä nyt on tämä hallintokokeilu, että kun työministeriöllä on tällainen tulospalkkausjärjestelmä, joka nyt näyttää vaikeuttavan tätä meidän alueellista päätösvallan lisäämistämme, niin tehtäisiin oma tulospalkkausjärjestelmä siten, että jos nämä työvoimaneuvojat saisivat henkilökohtaisesti nämä asiakkaat omiksi asiakkaikseen ja jos he onnistuvat siinä, että he saavat pitkäaikaisen ratkaisun, niin ulkomaanmatkan verran tulospalkkausta voitaisiin näille työntekijöille maksaa henkilökohtaisesti ja silti se olisi yhteiskunnalle paljon halvempaa.

Meillähän oli sellainen kokeilu tässä menossa, missä haettiin tämmöisiä ulkopuolisia konsultteja, joille tätä palkkiota oltiin maksamassa, mutta se kokeilu taidettiin aika hiljaisesti haudata. Silloin jo kysyin, kun olin työelämävaliokunnassa, miksi näille työvoimavirkailijoille ei voida maksaa henkilökohtaista tulospalkkiota, mikäli he onnistuvat siinä tehtävässä, mutta se näytti olevan työministeriölle täysin mahdoton ajatus. Siinä tämä ongelma onkin. Eli nämä henkilöt ovat kirjoissa ja kansissa, käyvät ilmoittautumassa milloin kenenkin luona ja he eivät oikeastaan ole kenenkään asiakkaita. Päinvastoin kirjeitä tulee milloin mistäkin ja milloin keneltäkin.

Joskus taannoin oli sellainen järjestelmä, että edes ammattialoittain nämä työnhakijat olivat tiettyjen työvoimaneuvojien asiakkaita, mutta siitä jostakin kumman syystä luovuttiin, mikä oli minusta täysin järjetön ratkaisu ja johti myös siihen, että työnantajatkaan eivät saaneet enää sellaista työvoimaa, mitä olisivat halunneet, koska työvoimaneuvojat eivät tienneet, mitä joku lattialiippari esimerkiksi tekee. Ennen, kun oli rakennusalan työvoimaneuvoja, se tiesi tasan tarkkaan, mitä rakennusalan työnimikkeet ja ammatit tarkoittavat. Hän tunsi myöskin rakennusalan työantajat ja hän tunsi nämä työnhakijat ja silloin pystyttiin paljon paremmin näitä henkilöitä saamaan työpaikalle, kun heidän osaamisensa tiedettiin.

Mutta 90-luvun puolivälissä tämä pakka sekoitettiin kokonaan ja syntyi tilanne, missä kukaan ei ollut enää kenenkään asiakas, vaan käytiin yleisesti siellä ilmoittautumassa, että ilmoittautuminen tuli suoritettua, tuli merkittyä kirjoihin ja kansiin, että on käynyt siellä virastossa, mikä ei välttämättä johtanut yhtään mihinkään. Eli tässä hukattiin kyllä monta monituista vuotta ihan omilla ratkaisuilla siihen, että tämä kohtaanto-ongelma on syntynyt. Se koskee osaa näistä ihmisistä, joilla ei ole ollut joko ammatillisia valmiuksia tai muita valmiuksia olla niin oma-aloitteinen, että olisi pystynyt työllistymään työmarkkinoille. Kun tarpeeksi kauan aikaa on työttömänä, se jo muodostuu esteeksi sille, että hänet haluttaisiin työllistää, vaikka hänellä ammattitaitoa mahdollisesti olisikin. Eli työttömyys on pitkäaikaistyöttömyyden suurin syy.

Työministeriön kirjoissa ja kansissa on paljon myöskin ihmisiä, jotka eivät sinne kuuluisi. He ovat työkyvyttömiä ihmisiä. Paras esimerkki on henkilö, joka kävelee kävelykeppien kanssa eikä meinaa päästä työvoimatoimistoon sisälle, kun on niin huonossa kunnossa, mutta Kuntien eläkevakuutus katsoo, että henkilöllä ei ole edes kuntoutuksen tarvetta ja ei 5 vuoteen ole näkyvissäkään, että olisi työkyvyttömyyttä, vaikka työkyvyttömyys on jo kestänyt useita vuosia.

Minusta on täysin käsittämätöntä, että yhteiskunnalla on varaa pitää heitä tällaisina heittopusseina siellä ja kaikkien eri viranomaisten asiakkaina ja työllistää sitten vielä tätä eläkevalitusrumbaa, joka on todella hankala kaikille näille valituselimille, kun ne joutuvat näitä samanlaisia papereita tekemään. Keskussairaaloiden kuntoutuslääkärit joutuvat kirjoittamaan samoille ihmisille uudelleen ja uudelleen papereita, koska valitusviranomainen vaatii jotakin uutta tietoa. Olisi joskus mielenkiintoista laskea jonkun ihmisen kohdalla, kuinka paljon tämä ruljanssi yksinkertaisesti maksaa, kuinka paljon enemmän kuin todennäköisesti se pieni eläke, työeläke, mikä siinä tulisi kansaneläkkeen päälle. Mutta tämmöistä rumbaa nyt ihmisille halutaan tarjota, ja tähän menee myöskin työvoimahallinnon aikaa, joka pitäisi sitten käyttää niitten ihmisten tilanteeseen, joilla on työllistymisen mahdollisuuksia vielä.

Nämä työvoiman palvelukeskukset osittain tulevat vastaamaan tähän ongelmaan ja niihin tilanteisiin, missä ihmisillä on myöskin näitä sosiaalisia ongelmia. Minusta on erittäin hyvä, että nämä ovat tulleet ja siellä tämä sosiaalipoliittinen asiantuntemus yhdistyy työvoimahallinnon asiantuntemukseen.

Yksi ratkaisu, mikä näillä joko sosiaalisesti tai työkyvyltään vajaakuntoisilla henkilöillä olisi, olisi tietysti nämä sosiaaliset yritykset, jos niitä syntyisi ja jos niillä olisi paremmat toimintaedellytykset. Nuorten työpajat ovat myös yksi mahdollisuus, mutta niitten voimavarat ovat hyvin vähäiset. Tämä nuorten yhteiskuntatakuu ainakin tuolla Kainuussa on tarkoittanut sitä, että 3 kuukauden jälkeen tehdään sitten tämä työnhakusuunnitelma. Minusta nuorelle on aivan liian pitkä aika olla 3 kuukautta työttömänä. Meidän ei pitäisi opettaa nuoria niin pitkään työttömyyteen, vaan välittömästi tarjota työharjoittelupaikkaa tai tarjota se paletti, mikä on käytettävissä. Kun opetetaan ensin siihen, että opitaan väärä elämänrytmi, valvotaan yöllä ja nukutaan päivällä ja kuljetaan sitten vaikka missä, niin siitä on vähän vaikea sitten ruveta 3 kuukauden jälkeen tokeutumaan normaaliin elämänrytmiin ja näihin erilaisiin toimenpiteisiin, joita sitten yhteiskunta ystävällisesti alkaa tarjota, kuten esimerkiksi työmarkkinatuen työharjoitteluun, jossa henkilö saa täysin saman rahan kuin hän saisi työttömänäkin, ja yleensä hän työpaikalla joutuu tekemään kaikki hanttihommat. Hyvin harvoin saa edes alussa mennä kokeilemaan niitä asioita, mitä varten hän siellä työharjoittelussa on.

Kannattaa varmasti ministerinkin vähän kysellä näiltä nuorilta, minkälaisia töitä he ovat saaneet näissä työharjoittelupaikoissa tehdä ja minkälainen kuva heille on työelämästä niissä jäänyt. Toisissa paikoissa sitten teetetään kyllä hyvinkin paljon ja teetetään sellaisiakin töitä, mitä ei yksin esimerkiksi saisi vielä työharjoittelija tehdä, eli hyvin kirjavaa tämä käytäntö on. Eli nuorten työttömyys on laskenut, mutta se, mitä nämä nuoret sitten saavat siellä työpaikoilla tehdä, on toinen asia.

Minä en ole kovin innostunut tästä työmarkkinatukiuudistuksesta, koska ihan selvästi näkyvissä on, että kun (Puhemies: 10 minuuttia!) kunnat ovat joutuneet rahapulassaan muutenkin leikkaamaan henkilöstöään, osa irtisanomaan ja lomauttamaan, niin ainakaan Kainuussa ei yksikään kunta ole lisännyt työllisyysmäärärahoja, siis kuntien työllisyysmäärärahoja. Minun on vähän vaikea kuvitella, miten tämä uudistus toteuttaisi niitä tavoitteita, joita ministeriöllä oli. Pahintahan tässä on sitten, että toimeentulotukimenot alkavat kasvaa.

Toivon, että me tuolla Kainuun mallissa valmistelemme tämmöistä kaikki töihin -hanketta eli yhden kunnan osalta muodostettaisiin tällainen sosiaalinen yritys, jossa kaikki työttömät olisivat sen palveluksessa ja kaikki, jotka ovat työkykyisiä, olisivat työsuhteessa siihen ja se myisi sitten palvelua yrityksille ja muut tekisivät yleishyödyllistä työtä. Se edellyttää tietynlaista kokeilulainsäädäntöä, ja toivon, että työministeriöllä ei ole sitä vastaan, että tällainen kokeilu voitaisiin osana Kainuun hallintokokeilua aloittaa.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk:

Arvoisa puhemies! Yli 50-vuotiaiden ihmisten työllistyminen on ollut ja on todella hankalaa juuri siitä syystä, että koetaan, että silloin ihminen on jo ehkä sitten liian vanha.

Siinä mielessä matalapalkkatyön tuki ja sen sitominen tiettyyn ikävuoteen, 54 vuotta täyttäneisiin ja sitä vanhempiin, on erinomainen kädenojennus juuri näille vähän ikääntyneille ihmisille, jotka monta kertaa kuitenkin ovat vielä ihan kelpo työvoimaa. Täällä on aika moni sitä epäillyt, mutta niin kuin sanoin jo aikaisemmin, odotetaan nyt se kokeilun tulos ja palataan tuloksiin sitten vasta sen jälkeen.

Ed. Huotari pohti aika laajasti työkyvyttömyysproblematiikkaa, erityisesti ihmisiä, jotka ovat hakeneet työkyvyttömyyseläkettä. Antaisin siihen vaan yhden neuvon, jonka ihan omasta kokemuksestani olen oppinut hoitaessani aika monta tällaista tapausta. Silloin aika usein kysymys on siitä lääkärintodistuksesta, joka kirjoitetaan tälle hakijalle, tiedostaako lääkäri sen, mikä on hänen vastuunsa, kun hän suosittelee ihmiselle työkyvyttömyyttä. Silloin sen todistuksen pitää olla niin selkeä, että siinä ei ole semmoisia sanoja kuin ilmeisesti, todennäköisesti, mahdollisesti, jotka välittömästi johtavat siihen, että eläkelaitos, joka sitä käsittelee, tai siellä viranhaltijat, sen hylkäävät, koska siinä on peruste. Se ei ole riittävän vakuuttava, riittävän selkeä. Tässä minusta olisi tehtävää nimenomaan kouluttamalla lääkäreitä ja ohjastamalla heitä tekemään oikeanlaisia todistuksia silloin, kun on perustellusta työkyvyttömyydestä kysymys.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Vastaankin omalta puoleltani, kun olen lääkäri ja tehnyt 20 vuotta näitä todistuksia ja teen edelleenkin.

Ed. Sirkka-Liisa Anttila on kyllä tässä asiassa sikäli oikeassa, että valitettavan usein tehdään B1-lausuntoja, jotka ovat siis kaksisivuisia ja joissa hyvin lyhyesti sanotaan, että vaikuttaa siltä, että potilas ei ole kykenevä työhönsä tai ei ole tällä hetkellä. On tällaisia lieventäviä lausuntoja, ei ole syventävää analyysia eikä ole myöskään tehty jäljellä olevan työkyvyn arviointia. Tämä on yksi puoli. Mutta toinen puoli on se, ed. Sirkka-Liisa Anttila, että huolimatta siitä, että on tehty varsin päteviä, laajoja, useamman erikoislääkärin, fysiatrin, ortopedin, kirurgin lausunnot, B2:t, jotka ovat monipuolisemmat ja laajat, niin tästä huolimatta selkeästi työkyvytön henkilö ei pääse työkyvyttömyyseläkkeelle, vaikka täyttää lääketieteelliset ja sosiaaliset kriteerit. Yksi syy tähän on se, että hän on työtön. Henkilön, joka on työtön, on paljon vaikeampi päästä työkyvyttömyyseläkkeelle.

Tämä tästä, mutta mielestäni ajatus kouluttamisesta, tiedon levittämisestä, on tärkeä. Tätähän on myös nyt sairaanhoitopiirikohtaisesti, Duodecimin toimesta jne. pyritty edistämään.

Arvoisa puhemies! Ministeri Filatoville kiitos siitä, että koko ajan olette ollut paikalla. Olen seurannut tätä keskustelua myös työhuoneestani, ja meillä on paikalla ministeri, joka tuntee toimialansa.

Täällä edustajat ovat käyttäneet puheenvuoroja myös kuntanäkökulmasta ja viitanneet siihen, että kunnissa tapahtuva työpaikkojen vähentäminen lisää työttömyyttä. Tämä on valitettavaa totuutta tällä hetkellä sadoissa suomalaisissa kunnissa. Kuntavaltuustojen vuoden 2006 talousarviot lisäävät paikallista työttömyyttä, ja täällä on kuntaministeri myös paikalla kuulemassa tätä valitettavaa tosiasiaa.

Kotka esimerkiksi vähentää sata määräaikaista työntekijää, jotka kuitenkin kuntarakenteen sisällä ovat välttämättömiä erityisesti sosiaali- ja terveyshallinnon alueilla, 3 miljoonaa euroa vähennystä, sata uutta työtöntä. Tämä on julkishallinnon toimena aika tavalla ristiriitaista sen kanssa, mihin muuten pyritään. Onko kuntien aina välttämätöntä näin tehdä vai ei, on toinen kysymys. On kuntia, kuten äsken mainitsemani kunta, joka kyllä löytää rahaa sitten johonkin muuhun.

Kolmas asia, johon haluaisin vielä työttömyyskysymyksessä eläkeasian ja kuntahallinnon toimenpiteiden lisäksi viitata, on työttömien terveys. Työttömät ovat pääsääntöisesti ulkopuolella sellaisten terveyspalveluja antavien yksiköiden, kuten on esimerkiksi yritysten oma työterveydenhoito. He ovat sen ulkopuolella, ja sitten jälleen kunnallinen terveydenhoito yskii, köhii, on itse aika tavalla sairas ja kriisissä. Näin ollen usein nimenomaan työttömien on vaikea tavoittaa tarvitsemaansa hoitoa. Ja kun vielä he ovat erityinen riskiryhmä hyvinkin monien sairauksien näkökulmasta, niin heidän kohdallaan myös tämä ongelma ikään kuin kärjistyy. Ongelma on laajemminkin tietysti kuntalaisten kohdattavissa: hoitoonpääsy on vaikeaa. Jos hoitoon pääsee, hyvää hoitoa toki saa useimmiten, mutta pääsy on ongelma.

Lopuksi, työttömät ovat todellakin monella tavoin ihmisryhmä, johon monet monet ongelmat vakavalla tavalla kärjistyvät.

Tero Rönni /sd:

Puhemies! Hetken aikaa tässä kuunnelleena täytyy sanoa, että on ihan akuutteja asioita ja hyviä asioita otettu esille. Kun ed. Tiusanen on vielä paikalla — valitettavasti edustajat Huotari ja Anttila lähtivät — mielestäni myöskin tässä eläkekuviossa on meillä tekemistä, mutta lääkäreille kyllä pitäisi minusta enempi vastuuta antaa, jos sanotaan, että lääkärit kirjoittelevat tämmöisiä, että on sinnepäin taikka niin ja näin. Miksi semmoisia pitää kirjoittaa? Siis ihan oikeasti, minkä takia semmoisia pitää kirjoittaa, jos ihmisistä nähdään, että heidän pitäisi päästä eläkkeelle? Onko todella niin, kuten eräässä tilaisuudessa meille sanottiin tuolla valiokunnassa, että lääkärit eivät kehtaa sanoa suoraan potilaalleen, että potilaalla on luulotauti tai että turhaan täällä hyppäätte? Tietenkin täytyy teidän kohdaltanne sanoa, jotka olette tänne eduskuntaan tulleet, että jos te sanotte potilaillenne, että älkää tulko, teillä on luulotauti, niin ei tarvitse luulla, että kukaan teitä, ed. Tiusanen, äänestää niistä, joilleka te sanotte, että he ovat luulotautisia. Elikkä onko se vähän niin, että ei kukaan uskalla sanoa totuutta suoraan ihmisille silmiin?

Mutta kun on itse ollut joskus taluttamassa semmoista ihmistä, jolleka ei ole myönnetty eläkettä, niin että hän kädet koppurassa kulki ja kaksi minuuttia meni suunnilleen nimenkirjoitukseen aikaa, ja hänelle sanottiin, että ei muuta kuin ambulanssiin hoitajaksi, niin pikkuisen ihmettelen sitä lääkäriä, joka tämmöisenkin ihmisen komentaa takaisin töihin ja sanoo, ettei ole työkyky alentunut tarpeeksi, että ei voida eläkettä kirjoittaa.

Kyllä näkemyksiäkin on vähän monenlaisia, ja paljon täytyy miettiä, minkä takia lääkärit sitten yleensä näissä eläkeyhtiöissä nimenomaan ottavat niin kovan linjan, että sieltä ei päästä millään eläkkeelle, koska minä veikkaan, että tässä joukossa, josta nyt ministeri sanoo, että 3 000 suunnilleen on kirjoitettu ulos, on kymmenkertainen määrä, jotka pitäisi kirjoittaa ulos. (Välihuuto) — Niin, siis ilman mitään tiukkojakaan kriteereitä voitaisiin kirjoittaa sen verran mäkeen.

Jos ajatellaan tätä pitkäaikaistyöttömien ongelmaa, niin sehän ei ole tässä ratkennut. Vaikka meillä on tosi hyvään suuntaan työttömyys kehittynyt nyt viimeisen vuoden aikana, niin se pitkäaikaistyöttömien joukko on siellä ja pysyy, valitettavasti. 15 vuoden ajalta itse muistan tätä työllisyyskuviota, kun itse jäin työttömäksi 91, elikkä siitä on 14 vuotta aikaa, kun jäin itse työttömäksi näin juuri joulun alla, ja siitä lähtien olen aika tiiviisti ollut mukana näissä kuvioissa ja tutustunut niihin ja pyörinyt työttömien parissa, ja kyllä siellä joukossa on semmoisia ihmisiä, ettei niitä yksityinen työnantaja tule koskaan työllistämään. Noissa työttömien järjestöissä ja monessa muussa kulkeneena voin sanoa, että tuhansia on sellaisia, joita yksityinen työnantaja ei tule ikinä ottamaan töihin.

Samaan aikaan on valtion työllistäminen esimerkkinä pudotettu 10 prosenttiin. Me olemme saaneet ministeriöstä kyllä ihan riittävästi tietoa siitä, että se on huonoa työllistämistä, mutta siitä me olemme eri mieltä, kannattaako ihmisten antaa olla kotona vai pitäisikö heitä joskus käyttää näissä valtion työpaikoissa. Mutta kun valtiovarainministeriön kantakin näihin asioihin on aika tyly, että puolet vain täytetään niiden paikoista, jotka jäävät eläkkeelle, niin ei siinä nyt varmasti työllistämistäkään enää sillä eväällä voida tehdä sitten.

Mutta mihin näitä ihmisiä sitten laitetaan? Kunnat tietenkin, kuten tässä on käynyt ilmi, joutuvat nyt sitten vähän totisen paikan eteen aika monessa paikkaa. Ne, jotka ovat hoitaneet hommiaan tähän mennessä, tulevat varmasti onnistumaan ja pärjäämään tulevaisuudessakin tämän työmarkkinatuen uudistamisen myötä ja sen mukanaan tuomilla kuvioilla. Siellä on valmiudet hoitaa, mutta osassa kuntiahan ei esimerkiksi kuntouttavaa työtoimintaa ole aloitettu vieläkään, vaikka tästä muutoksesta on jo ties kuinka kauan. Taitaa olla viisi vuotta ainakin, jos ei pidempään, kun se tuli voimaan, ja sitä ei ole saatu mihinkään päin.

Sitten täytyy sanoa, että nyt kun tässä joku käytti puheenvuoron siitä, että työpaikat ja työttömät eivät kohtaa, niin kyllä minun mielestäni myöskin yhtenä kohtaamisen keinona kaikkein paras olisi raha, joka siihen väliin maksetaan. Taisi olla ed. Huotari, joka puhui näistä myyntitöistä, joita nyt on tarjolla satoja jokaisessa työvoimatoimistossa, joissa provisiopalkalla saat ruveta myymään milloin mitäkin. Niitä varmasti on ja tulee aina olemaan maailman tappiin niin paljon, kun halukkaita on.

Mutta kyllä eräillä aloilla, joilla taataan vakituinen työpaikka ja kohtuullinen toimeentulo, melkoinen jono on luukulla hakijoita aina. Jopa tuolla maakunnan paikoissa siivoojiakin saattaa löytyä kymmeniä ja kymmeniä, kun on kyseessä vakituinen työpaikka ja kunnon palkka, heti löytyy. Mutta sitten ei tahdo löytyäkään enää, kun tarjotaan kahta, kolmea tuntia 5—6 euron palkalla, ei niihin tahdo enää löytyäkään. Ja sen ymmärtää, se on tätä markkinataloutta siinä vaiheessa parhaimmillaan.

Sitten tietysti on sitäkin, kuten meilläkin, että ei ole metallimiehiä löytynyt, vaikka heitä kuulemma on työttöminäkin, ja lehtien kirjoituksissa on ollut, että ei ole kelvannut, vaikka on tarjottu ammattimiehen paikkaa. Syynä on se, että ei makseta kunnon palkkaa. Jos oletetaan, että mies tulee tekemään ammattimiehen metallitöitä 5—6 euron, 7—8 euron tuntipalkalla, niin ei sillä hintaa tahdo ihmisiä löytää töihin. Mutta virolaisia tulee, ja heille annetaan joku teltta, jossa he siellä konepajan nurkassa sitten ovat ja viettävät aikaansa, tai kuten eräällä lähitienoon kanafarmilla seurasin, virolaiset olivat parkkeeranneet asuntovaunun sinne metsään ja siellä ne pojat asustelivat tyytyväisenä. En tiedä, miten se näin talvella on, voi olla vähän viileätä, vaikka asuntovaunun tietysti lämpöiseksi saa, mutta ei nyt kovin isoja virikkeitä ole, kun pari kolme miestä asuu yhdessä asuntovaunussa. En nyt nähnyt oikein mielekkäänä sitäkään. Mutta jos hätä on kova, niin ahdingossa tehdään vähän, mitä sattuu.

Mutta sitten vielä muutama sana tästä ministeriön teettämästä vuokra- ja pätkätyön ongelmia koskevasta selvityksestä. Kyllähän se on nähty jo pitkän aikaa, että tämähän räjähtää meillä kohta käsiin. Minä olisin ollut valmis kieltämään koko vuokratyön lailla välittömästi, koska se on ihan ihmisten orjuuttamista, hyväksikäyttöä, siinä ei ole mitään hyvää. Se on todella nykyaikaisten työehtosopimusten ja kaikkien lakien kiertämistä. Ihmisiä pidetään ihan orjina ja pelleinä täysin. Kotona jokainen odottaa kännykän varressa, parhaat tulevat kello 24 tuonne ravintolan aulaan kysymään, olisiko töitä muutamaksi tunniksi. En minä nyt kyllä näe siinä mitään järjen hiventäkään.

Tästä puhutaan, että tämä on joustavaa ja globalisaatiota, tämmöistä täytyy olla, että työmarkkinat joustavat, mutta kyllä tässä eivät työmarkkinat jousta vaan tässä työmiehen nahkasta otetaan kyllä kaikki irti. Siihen pitää meidän jotain korjausta saada ilman muuta. Se on aivan selvä asia, että näin ei voida kovin pitkään jatkaa, koska meillä ei tule olemaan enää kohta ihmisiä, jotka tulisivat töihin. Kaikki alkavat olla lopussa, ja sitten ei ole enää semmoista väkeä, joka haluaisi tai viitsisi tehdä.

Myöskin se kohtaanto tässä olkoon nyt minkä hyvänsä päivärahan kanssa: nyt on muutamia laskentoja tullut minullekin eteen, että ihmiset ovat työttöminä ja sitten heille tarjotaan päivän, kahden, kolmen töitä eivätkä he saa siitä yhtään mitään. Tässä täytyy vaan uskoa, kun on itsekin laskenut, että minusta se vanha suojaosuuden palautus olisi nyt ihan oikein paikallaan, jolloinka meillä olisi kuitenkin järjestelmä, että aina, kun mennään töihin, niin se kannattaa. Aina pitää kannattaa, töihin menon pitää olla parempi kuin se, että olet kotona passiivisella työmarkkinatuella tai passiivisella ansiopäivärahalla. Sen pitäisi olla aina parempi, että menet töihin, ja aina sinulle jotain siitä jää.

Puhemies! Tässä näin joulua ennen maltillisia puheita.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä työministeriön hallinnonalan osalta haluan ensinnäkin todeta sen, että hallituskauden aikana työpaikkojen määrä on lisääntynyt noin 45 000:lla, mikä on sinällään hyvä ja merkittävä saavutus hallitukselta.

Mutta erityisesti haluan tässä puheenvuorossa kiinnittää huomiota kahteen asiaan.

Ensiksi puutun starttirahaan, josta on kyllä aikaisemmissa puheenvuoroissakin puhuttu, ja jopa ministeri Filatov on sitä jo kommentoinut. Mutta haluaisin korostaa sitä, että on erittäin tärkeää, että tämän starttirahan erinomainen vaikuttavuus noteerataan nyt riittävästi myös työministeriön alaisuudessa eri työvoimatoimistoissa ja tätä kautta hoidetaan kaksi asiaa: toisaalta se, että jokaisessa työvoimatoimistossa on riittävät neuvontapalvelut myös yrittäjyyden ja alkavan yritystoiminnan osalta, ja toisaalta se, että tämä starttirahan riittävyys ja rahojen tasapainottaminen hoidetaan, että ei enää esiinny vastaavanlaista epävarmuutta kuin kuluneen vuoden aikana on ollut; on valitettavan paljon tullut palautetta hakijoilta siitä, mitenkä starttirahat ovat loppuneet taikka starttirahaa ei ole riittävästi käytettävissä. Tämä on erityisen tärkeää siinä mielessä, että pääsääntöisesti yrittäjyyden edistämisestä vastaa kauppa- ja teollisuusministeriö ja myös työministeriö ja kauppa- ja teollisuusministeriö sillä tavalla vahvistavat yhteistyötä, että eri te-keskuksissa kannetaan riittävä huoli myös tämän tärkeän instrumentin hyödyntämisestä.

Arvoisa puhemies! Toisena asiana otan esille nuorisotyöttömyyden. Tämä ehkä sopii siinä mielessä, että ministeri Filatovin lisäksi on ministeri Manninen salissa. Nimittäin nyt, kun tehdään tätä palvelurakenneuudistusta, minusta on liian vähälle huomiolle ja arvioinnille jäänyt se kokonaisuus, millä tavalla opetustoimen vastuualuetta vahvistetaan ja selkiytetään kuntien ja valtion yhteistyön osalta. Monessa yhteydessä me olemme käyttäneet esimerkkinä tai on ainakin keskusteluissa tuotu esille niin sanottu Tanskan malli ja tanskalaisten hyvät kokemukset työllisyyden hoidossa. Lähes huomiotta on jäänyt se, että Tanskan mallissa nimenomaan paikallistason ja kuntien vastuu on varsin keskeinen koko työllisyyspolitiikan hoidossa.

En olisi missään nimessä valmis menemään niin pitkälle, mutta jään kuitenkin kysymään sitä, voidaanko nuorisotyöttömyyttä hoitaa nykyistä tehokkaammin, jos kuntien opetustoimen vastuu yltäisi aina sinne 25 ikävuoteen nuorista ja nykyistä tietoisemmin työhallinnon ja kuntien sivistys- ja opetustoimen kanssa yhteistyöllä varmistettaisiin se, että näitä nuoria ihmisiä ei joudu siihen syrjäytymisen ja väliinputoajan asemaan. Työllisyystilanne, tästä kunnia myös ministeri Filatoville, selvästi tämän hallituskauden aikana on nuorten osalta parantunut. Mutta tämä on niin kipeä asia tulevia vuosia ajatellen, että meillä ei ole varaa menettää yhtään nuorta. Sen vuoksi on tarkoituksenmukaista, että käydään keskustelua siitä, millä tavalla voidaan vielä nykyistä tehokkaammin varmistaa se, että jokaiselle nuorelle tarjoutuu koulutus-, opiskelu- taikka työtilaisuus. Tällä tavalla voidaan eliminoida se passivoiva ja syrjäyttävä työttömyys nuorten osalta.

Maija-Liisa Lindqvist /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Täällä on käytetty erittäin hyviä puheenvuoroja, ja haluaisin nostaa joitakin asioita nyt vielä esille. Yksi on tämä koulutus. Meidän on tutkittava nykyistä paremmin, koulutammeko aloille, joilla työtä ei ole näköpiirissäkään. Me tapaamme kukin vähän päästä täällä aika paljon työttömiä. Itse tapasin kuukausi sitten henkilön, joka oli 8 vuotta ollut työtön, käynyt 13 kurssia ja saanut vain hyvin lyhyitä työllistämistöitä sinä aikana. Eli me koulutamme todella vielä niille aloille, joilla ei ole mahdollisuutta työllistyä varsinkaan keski-ikäisen ihmisen.

Toisaalta meillä on hurja pula tällä hetkellä kirvesmiehistä, putkimiehistä, sähkömiehistä ja useiden eri alojen osaajista. Koulupudokkaiden hyväksi on tehtävä todella yhteistoimin kaikki mahdollinen. Sieltä meillä on saatavilla hyviä ammattiosaajia, jos me löydämme tavan työpajoissa tai eri tavoin oppisopimuskoulutuksella heitä viedä eteenpäin. Moni heistä ei jaksa käydä meidän nykymuotoisia ammatillisia opintoja kaikkine teoriaopintoineen, mutta he saattavat olla erinomaisen hyviä ammatti-ihmisiä, ja heidät on poimittava tänne työllisyysuralle.

Sitten en ymmärrä kyllä näitä puheita siitä, että me olemme taas tulossa valtavaan työvoimapulaan. 80-luvun lopulla käytiin tätä keskustelua. Silloin puhuttiin Holkerin hallituksen aikaan hallitusta rakennemuutoksesta. Käytiin Ruotsissa jamboreilla kutsumassa ihmisiä takaisin Suomeen ja peloteltiin, että 90-luvulla on valtava työvoimapula jo odottamassa. Ja mitä tapahtui? Vuosikymmenen vaihteessa tuli suurtyöttömyys.

Kyllä näitä näköaloja täytyy katsoa tietenkin pitkällä sihdillä eteenpäin, mutta ei niin, että vouhotamme nyt, kun meillä on valtava työttömyys edelleen, ja puhumme yhtä aikaa suuresta työvoimapulasta. Se ei kerta kaikkiaan mahdu varmasti kenenkään ihmisen päähän tällä hetkellä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin ed. Lindqvistille vastauspuheenvuoronomaisesti, että se on ihan totta, että 80-luvun loppupuolella puhuttiin odotettavissa olevasta työvoimapulasta. Mutta on syytä myöskin palauttaa mieliin, kuka puhui ja kuka oli täydellisesti väärässä. Puhuja oli silloinen nykyistä Teollisuus ja Työnantajat -järjestöä vastaava STK:n toimitusjohtaja Timo Laatunen, ja siinä, mihinkä hän rakensi sen, ei ollut mitään pohjaa eikä perustaa, elikkä asia vaan meni nyt näin. Se oli yhden miehen showta koko juttu; palautetaan vaan mieliin, mitä silloin tapahtui. Tässä on se kiusallinen yksityiskohta, että me olemme olleet täällä niin kauan, että jos on kohtalainen muisti, me muistamme yksityiskohdatkin.

Arvoisa ministeri, nyt vastauspuheenvuorona teille, että mistä minä nyt puhun siinä työllistämisasiassa, niin minä en puhu tukityöllistämisestä ollenkaan. Se asia on varmasti niin kuin arvoisa ministeri äsken juuri totesi, että nyt tämän uuden systeemin kautta löytyy järkeviä kokonaisuuksia kuntapuolella tämän uudistuksen myötä. Mutta nyt ei olekaan kysymys siitä ollut koko aikana.

Kysymys on ollut siitä, että kun esimerkiksi Oulun kaupungissa on tutkittu perusteellisesti sitä, millä tavalla työvoimatoimiston niin sanotut pestuumarkkinat toimivat käytännön tasolla työnvälityksessä, niin se ei kerta kaikkiaan toimi. Ne tulokset ovat niin vaatimattomia erikoisesti lyhytaikaisen työn välittämistoimenpiteissä, elikkä se ei pelaa. Siihen tarjottu vaihtoehto on ollut se, että Oulun kaupunki ottaa tämän homman hoitoonsa, pistää pystyyn konttorin, jossa on riittävä ammattitaitoinen henkilökunta kaupungin palkkaamana, joka on online-yhteydessä kaikkiin potentiaalisiin työnantajiin. Joka ikinen viikko ilmoitetaan paikallisissa lehdissä tästä työnvälitysjärjestelmästä, ja sen perusbyrokratian hoitaa Oulun kaupunki.

Olennaista on, että ihmiset ovat aktiivisesti ottamassa vastaan — ne, jotka lähtevät siihen mukaan — sitä työtä, mitä Oulun seudulla, siis parinsadantuhannen ihmisen alueella, tarjolle tulee kulloinkin päivittäin, viikoittain, kuukausittain, ja katsotaan yksityiseltä lohkolta, kuinka paljon on se potentiaali, todellinen työllistymisen potentiaali, joka tarkoittaa silloin käytännössä, että se yksityinen puoli täydentää oikealla tavalla sitä, mitä kunnallinen ja valtiollinen puoli voi tarjota omina työpaikkoinaan, ja aivan erikoisesti on sillä tavalla mukana tässä hommassa, että nämä ihmiset sitten pysyvät työelämässä olennaisesti ja terveellä tavalla kiinni.

Me olimme valmiit tämmöinen kokeilu tekemään, mutta työvoimahallinto on sen perusteellisesti estänyt.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti tähän keskusteluun, minkä ed. Sirkka-Liisa Anttila aloitti ja mitä ed. Rönni myös kommentoi. Ed. Rönnin puheenvuoroon kommentti täältä paikalta, kun hän arvioi, että jos lääkäri katsoo potilaan, lainausmerkeissä, luulosairaaksi, lääkäri ei ikään kuin kehtaa sanoa, että olette luulosairas, ja kirjoittaa tällaisen niin sanotun löysän työkyvyttömyyslausunnon, joka ei kuitenkaan mene läpi. Mielestäni kuitenkin useimmiten varsinainen syy on se, että toisaalta työpaineiden ja toisaalta ehkä sen takia, että B2-lausunnon, joka on aina välttämätön, tekeminen on niin laaja ja sinänsä raskas työtehtävä, vaativakin, että se jää tekemättä sen vuoksi, jolloin tehdään tällainen niin sanottu kevennetty versio, jolla ei ole varsinaisesti merkitystä. En usko, että lääkärit haluavat ikään kuin potilasta tyynnytelläkseen tai mielistelläkseen kirjoittaa heitä eläkkeelle. Totean, että ongelma on kyllä väistymässä ja lääkäri on todella tässä asiassa monella tavalla ohjeistettu ja myös koulutettu.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Tästä eläkkeelle pääsemisestä. Meillä on paljon kehitetty sitä järjestelmää, jolla työttömänkin olisi mahdollista päästä työkyvyttömyyseläkkeelle, mutta on niin kuin ed. Tiusanen sanoi, että silloin, kun työkyvyttömyyseläkettä arvioidaan suhteessa olemassa olevaan työhön, se on selkeämpää, kuin että sitä arvioidaan työttömän ihmisen tilanteessa, jossa ei ole konkreettista työtä, johon sitä työkykyä verrattaisiin. Silloin ajatellaan niitä mahdollisia työpaikkoja. Silloin tavallaan tuo työkyvyttömyyden käsite on ehkä tiukempi. Mutta esimerkiksi Kelalla on ollut sellainen kokeilu, jossa on käyty käytännössä läpi näitä työkyvyttömyyshakemuksia, johon on liittynyt enemmän konkretiaa eikä pelkästään papereiden perusteella arviointia, ja se on tuonut hyviä tuloksia. Siellä, jos oikein muistan, kolmisenkymmentä prosenttia enemmän on päässyt työkyvyttömyyseläkkeelle kuin aiemmin. Uskon, että se on sellainen metodi, joka helpottaa hiukan tätä käytännön ja elävän elämän problematiikkaa. Kela on sitä vakinaistamassa sillä tavalla, että tuota samaa kokeilua käytettäisiin nyt sitten kaikissa Kelan työkyvyttömyyseläkearvioinneissa.

Sitten nousi esiin soviteltu päiväraha. Se on vähän sellainen asia, että teki sen miten tahansa, niin aina on joku toimiala ja joku, joka on tyytymätön. Aikanaan, kun meillä oli järjestelmä, jossa ihminen oli päivän työssä ja päivän työttömänä jne., sai päivästä palkan ja toisesta työttömyyspäivärahan, niin meillä oli sellainen lieveilmiö, että monet työnantajat käyttivät järjestelmää väärin sillä lailla, että ihmiset olivat neljä päivää töissä ja yhden päivän osalta maksettiin työttömyysturvana tämä toimeentulo. Sen jälkeen tuli tämä suojaosuus, ja siinä kävi taas niin, että ihmiset tekivät töitä juuri siihen suojarajan yläpuolelle ja sen jälkeen sitten ei enää otettu vastaan työtä tai ei hakeuduttu niihin satunnaisiinkaan töihin. Sen seurauksena tuli nykyinen soviteltu päiväraha, joka on sellainen, että aina, kun euron tienaa, niin puolet siitä saa itsellensä hyödyksi ja puolet sitten menettää työttömyysturvan pienentymisenä. Elikkä tällaista kynnystä siinä ei enää ole. Se sopii hyvin säännöllistä osa-aikatyötä tekeville ihmisille, mutta sen sijaan heidän kohdallaan, jotka tekisivät satunnaisesti päivän silloin tai kaksi tällöin töitä, tulee näitä maksuviiveitä.

Siitä on jo pari vuotta aikaa, kun työttömyyskassojen kanssa sovittiin menettelystä — tämä on sosiaali- ja terveysministeriön asioita, mutta siellä sovittiin menettelystä — jonka mukaan pitäisi toimia siten, että kun ihminen hakee työttömyyspäivärahaa ja hän on tehnyt satunnaisesti töitä, niin jos palkkatodistukset eivät ole kunnossa, niin työttömyyspäiväraha maksetaan sen oman ilmoituksen mukaan ajallansa. Sitten se ikään kuin sovitetaan todennettuun tuloon myöhemmin. Jos ihminen toimi rehellisesti ja ilmoittaa rehellisesti tulonsa, niin silloin mitään sovittelua ei tarvitse tehdä jälkikäteen, mutta jos taas pyrkii käyttämään järjestelmää hyväksensä, silloin seuraavassa kuussa leikattaisiin se ylimääräinen raha pois.

Mutta kun vähän aikaa sitten puhuin yhden tällaisen kassanjohtajan kanssa, jossa on hyvin paljon pirstaletöitä, niin hän sanoi, että tätä käytäntöä ei ole käytännössä pystytty noudattamaan, koska se teettäisi kassassa kaksinkertaisen työn. Elikkä yhä edelleen näitä viiveitä on, ja siihen etsitään toimivampaa ratkaisua, jotta ihmiset saisivat ajallansa tuon työttömyyspäivärahansa eikä sen rahan viipyminen olisi työn vastaanottamisen este.

Sitten tässä on tullut aika paljon toiveita sen suhteen, mikä on työvoimatoimistojen rooli elinkeinoelämän ja yrittäjyyden edistämisessä. Osa niistä toiveista on mahdollisia toteuttaa ja niitä ollaan rakentamassakin, mutta hiukan tuli sellainen olo itselle, että mikähän sitten jää kauppa- ja teollisuusministeriölle, koska ne toiveet olivat niin laajoja. Elikkä niiden resurssien puitteissa kuin paikallisesti voidaan työllisyyttä ja toimivia työmarkkinoita edistää, niin sitä toki tehdään ja yritetään löytää mahdollisimman toimivia yhteistyömuotoja esimerkiksi kunnallisten elinkeinotoimien ja muiden vastaavien kanssa.

Sitten nousi esiin nuorten tilanne. Nuorten työttömyyshän on parantunut voimakkaasti. Osa tulee yhteiskuntatakuun kautta elikkä sitä kautta, että nuoret ovat aktiivisemmin joko työharjoittelussa, työpajassa, koulutuksessa tai tukityössä tai jossakin muualla, mutta osa tästä alenemasta tulee ihan aidosti työmarkkinatilanteen parantumisen vuoksi, elikkä ihmiset ovat työllistyneet avoimille työmarkkinoille. On tärkeätä, että nuorten työttömyys keskeytetään mahdollisimman pian.

Ed. Huotari puhui Kainuun mallista ja siitä, että siellä 3 kuukauden kohdalla vasta tehtäisiin työnhakusuunnitelmia, niin se on kyllä tämän yhteiskuntatakuumallin vastaisesti toimittu, koska siinä lähdetään siitä, että ensimmäisen kuukauden aikana nuoren kanssa on tehtävä suunnitelma siitä, miten hänen työllistymistänsä parannetaan, ja kolmen kuukauden täyttyessä viimeistään on tarjottava jotakin aktiivivaihtoehtoa. Ja suunnitelma ei ole aktiivivaihtoehto, se on vasta suunnitelma. Elikkä kyllä tämä lähtee varhaisemman puuttumisen periaatteesta kuin ehkä sitten Kainuussa sitä on toteutettu, mutta siellä on monen muunkin järjestelmän suhteen tällä hetkellä hiukan enemmän joustoa, koska tuo Kainuun kokeilu on käytännössä.

Ylipäätään opetustoimen kanssa on pyritty kehittämään yhteistyötä, ja esimerkiksi työllisyysohjelman varoista on tuettu opetusministeriön puolella sellaisia käytäntöjä, joilla esimerkiksi yhteishakujärjestelmää on joustavoitettu. Ammatinvalintaa pyritään tukemaan paremmin, koska se on usein se keskeinen väline, jolla nuoren työllistymistä edistetään, ennen kuin hän on edes joutunut työttömäksi. Hiukan suhtautuisin varauksella siihen, että opetushallinnon vastuu ulottuisi 25-vuotiaisiin nuoriin, koska kyllä meillä valtaosa nuorista kuitenkin työllistyy ennen tätä vaihtoehtoa. Mutta tärkeää on se, että eri hallinnot, oli sitten kyse työvoimahallinnosta, sosiaalitoimesta tai koulutuspuolesta, toimivat yhteen ja kiinteästi ja nuori saa ne palvelut, joita hän tarvitsee työllistyäkseen.

Tällä hetkellä meillä koko maassa on noin tuhat pitkäaikaistyötöntä nuorta, elikkä nuorta, joiden työttömyys on kestänyt yli vuoden, ja siinäkin on tuhat liikaa. Mutta valtaosa nuorista, reilusti yli 70 prosenttia, työllistyy ensimmäisen ja toisen kuukauden aikana. Meillä on semmoisen 12 000—13 000 henkeä koko maan tasolla, joita tämä nuorten yhteiskuntatakuu koskee. Se ei ole kohtuuton joukko hoitaa, ja sen vuoksi uskon, että tässä päästään niihin tavoitteisiin, mitä on asetettu.

Mutta sitten nuortenkin sisällä on sellaisia ryhmiä, joita ei pystytä auttamaan työhallinnon välinein, ei niillä välineillä, joita tähän yhteiskuntatakuuseen on kirjattu. Silloin tullaan mielenterveyspalveluihin, tullaan huumehoitoihin, tullaan päihdetyöhön ja tämän tyyppisiin asioihin, ja silloin on tärkeää, että toimitaan yhdessä kunnan sosiaalitoimen kanssa.

Työvoimapulasta haluaisin sanoa sen verran, että on ymmärrettävää, että tavallisen ihmisen mielikuvassa työvoimapula tuntuu hyvin vieraalta, koska meillä kuitenkin on työttömiä. Mutta jos me ajattelemme sitä tilannetta, mikä nyt on toisin verrattuna niihin aikaisempiin tilanteisiin, jolloin työvoimapulasta on puhuttu, niin se on meidän ikärakenteemme, elikkä ensimmäistä kertaa me olemme tilanteessa, jossa meillä poistuu työvoimasta huomattavasti enemmän ihmisiä kuin uusia nuoria ikäluokkia tulee tilalle. Tämä tekee tämän tulevaisuuden haasteen huomattavasti vaikeammaksi.

Kysehän ei ole pelkästään ihmisten määrästä. Kyse on siitä, että ammattitaidon pitää kohdata, sen pitää kohdata alueellisesti, sen pitää kohdata koulutuksellisesti ja sen pitää kohdata vielä työpaikkakohtaisestikin. Eli jos on metallimies, niin se ei tarkoita sitä, että on kykenevä kaikkiin metallialan tehtäviin, ja monessa muussakin työssä on tilanne samanlainen. Sanotaan vaikka kaupan ala, siellä tehtävät ovat nykyään sellaisia, että jos on valmistunut kaupallisesta koulutuksesta, niin moni työnantaja ei pidä sitä vielä yhtään minään, koska pitäisi olla joko vaatealan osaamista tai automyynnin osaamista tai jotakin muuta erityisosaamista siihen lisäksi. Uskon, että jotta me saamme tämän kohtaannon toimimaan, niin sekä työnantajien asenteiden on muututtava hiukan joustavammiksi kuin ne tällä hetkellä ovat mutta myös meidän koulutusjärjestelmämme on kehityttävä sellaiseksi, että siellä pystytään päivittämään paremmin sitä osaamista, mitä tällä hetkellä on.

Meillä esimerkiksi EU-puolelta tulee koko ajan lisää sellaista säännöstöä, joka vaatii tietyn tyyppisiä todistuksia, että pystyy tekemään työtä tietyssä tehtävässä. Ravintolassa ei voi työskennellä, jos ei ole hygieniapassia; baarissa ei voi työskennellä, jos ei ole alkoholin anniskelulupaa; tiettyjä kuljetuksia ei voi tehdä, vaikka olisi kuljetusalan ammattilainen, jos puuttuu vaikkapa vaarallisten aineiden kuljetuslupa. Tämän tyyppisiä lupakirjoja tulee jatkuvasti lisää. Se vaatii tämän kohtaannon kannalta hyvin paljon, koska säännöt ovat tiukkoja ja silloin tätä erityisosaamista tarvitaan. Meidän normaalin koulujärjestelmämme on kohdattava ne tulevaisuuden ammattihaasteet, mutta työvoimapoliittisen koulutuksen pitää olla siinä välissä se, joka päivittää ihmisten osaamista, jos se ei ole ikään kuin kohdallansa niiden uusien vaatimusten suhteen.

Sitten haluan sanoa erityisen kiitoksen, kuka onkaan ollut sitä tekemässä, tästä menettelystä, joka on tullut tähän budjettikäsittelyyn, koska vaikka olen ollut pitkään työministerinä, niin tämä on ensimmäinen kerta, kun pääluokkaani käsitellään tähän aikaan, samaan kellonaikaan kyllä, mutta useimmiten se on ollut aamuyöllä, että tämä on huomattavasti mukavampi menetelmä.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Filatov puhui niin lämpimästi ja niin ymmärtäväisesti tässä asiassa, että eipä olisi halua käydä mitenkään väittelemään tai neuvomaan. Mutta ainapa tulee mieleen semmoinen asia, että kansalaisten pitäisi työssä pysyä tavalla taikka toisella kiinni ja niillekin, jotka esiintyvät työnhakijana, soisin mielelläni, että heille marjastus, sienestys, kävynkeruu ja kaikki muu luonnontuotteitten kerääminen suotaisiin ja sitä oikein kannustettaisiin tekemään. Silloin kansalaisten ahkeruus saisi ikään kuin palkkionsa, ote elävään työhön säilyisi ja se olisi jopa kansantalouden hyötykin.