Kari Uotila /vas(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Itse esittelin tämän pääluokan muistaakseni viime syksynä aamulla, viimeisenä aamuna puoli kahdeksalta, kun koko yön kyttäsin, milloin se vuoro tulee. Nyt tämä menetelmä on todellakin parempi.

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin haluan kiittää valtiovarojen asunto- ja ympäristöjaoston jäseniä ja valiokuntaneuvosta siitä, että mietintö, joka meillä nyt käsittelyssä on, pitää sisällään hyvin tarkasti ne painotukset, jotka ovat tällä hetkellä ajankohtaisia. Tietysti me voimme olla eri mieltä siitä, ovatko määrärahatasot riittäviä ja voisiko olla ponsia tai lausumia enemmän tai vähemmän, ja sen vuoksi vastalauseitakin tähän mietintöön sisältyy, mutta nämä teemat ovat kyllä hyvin esillä. Käyn niitä nyt nopeasti läpi.

Itämeren tilanne ja Itämeren suojelu ovat tietysti olleet jaoston ja valiokunnan huomion kohteina, ja siihen liittyvät muun muassa laivojen jätevedet jne. ja se tosiasia, että ne tavoitteet, joita Itämeren tilan kohentamiseksi on asetettu, eivät tällä vauhdilla ikävä kyllä toteudu. Tietysti valiokunta on tyytyväinen siihen, että esimerkiksi laivojen jätevesipäästöjä tullaan käsittelemään nyt Itämeren suojelukomissiossa ja mahdollisesti myöskin Imossa. Valiokunta pitää tärkeänä, että ne tulevat myöskin käsittelyyn, kun EU:ssa meristrategiaa käsitellään.

Tähän liittyvät tietysti myöskin nämä ihan viime päivien uutiset muun muassa rahoituskehyksistä EU:hun, elikkä valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että maatalouden ympäristötukia myönnetään jatkossakin ja että ne säilyvät vähintään nykyisen tasoisina myös EU:n seuraavalla rahoituskaudella. Täällä ei nyt ympäristöministeriä näy vielä, tekisi mieli kysyä tietysti, miten tämä nyt on mahdollista ja kärsiikö Itämeren suojelu tästä rahoituspäätöksestä.

Monitoimimurtajien osalta me toteamme valiokuntana sen tosiasian, että tämä konsepti, jota pitkään yritettiin, tuli aika lailla epätarkoituksenmukaiseksi. Nyt tietysti valiokunta kiirehtii sitä, että tavalla tai toisella, mikä se toteuttamistapa on, kuitenkin sitten jäissä kulkevaa ja jäissä toimivaa öljyntorjuntaa pystytään parantamaan.

Ympäristötyöt on se kovin kipupiste tässä mietinnössä, ja valiokuntahan on lisäämässä tähän 1,9 miljoonaa euroa. Tämä on aivan katastrofi. Jos ajatellaan niin, että tämän vuoden talousarviossa vielä oli tämä 11,9 miljoonaa, hallitus pudotti sen 10 miljoonaan ja kehyksessä se on putoamassa nyt 2 vuodessa hallituksen esityksen 11,9:stä 7,350 miljoonaan, se pudotus on aivan järisyttävä ja tätä ei voida missään nimessä hyväksyä. Ympäristötöihin on saatava tasokorotus, koska tarvetta on ihan valtavasti. On pilaantuneita maa-alueita, joiden osalta kuntien ja valtion rahoitustarve on seuraavien 20 vuoden aikana satoja miljoonia. On kiireellisiä pilaantuneita maa-alueita 3 350, on kunnostuksen tarpeessa olevia järviä 1 500 jne. ja sitten on myöskin nämä sedimenttiongelmat ja tällä tavalla. Tämä 1,9 miljoonan lisäys on todella tarpeen, mutta kehyksen tason nostaminen ympäristötöiden osalta on aivan välttämätöntä.

Mitä tulee alueiden käyttöön ja luonnonsuojeluyhdyskuntiin, niin tämä Nuuksion hankehan nytkähti eteenpäin nyt sitten toisessa lisätalousarviossa 300 000 euron panostuksella. Valiokunta nyt tietysti toivoo, että tällä nytkähdyksellä sitten tämä erittäin tärkeä, voisiko sanoa, koko Suomen näyteikkuna ja sisäänpääsy suomalaiseen luontoon pystyttäisiin viemään eteenpäin eri kumppaneiden yhteistyöllä ja muutenkin kiinnitetään huomiota siihen, että luonnonsuojelualueiden rahoitusohjelmaa tarkistetaan kuluvan vuoden aikana ja ne jälkeenjääneisyydet, mitä rahoitustasossa on, pitäisi saada korjattua.

Arvoisa puhemies! Asumisen puolella on montakin tällaista tärkeää kohdetta. Korjaustoiminta-avustuksethan ovat aikaisemmin Asuntorahaston varoista otettu, ja nyt sitten ensi vuoden talousarviossa ne on siirretty valtion talousarvioon. Tämähän on 70 miljoonaa, josta sitten 17 miljoonaa energia-avustuksiin. Näitä rahoja voidaan käyttää hyvin monenlaisiin tarkoituksiin, mutta momentin määräraha on pysynyt samalla tasolla vuodesta 2004, vaikka tätä käyttöalaa on laajennettu. Tähän valiokunta tietysti kiinnittää huomiota, että tämä taso ei voi olla tällä tasolla pitemmän päälle, ja tässä nähtävästi on sitten valtiovarainministeriön ja ympäristöministeriön välillä aikamoista kädenvääntöä siitä, onko tämä tarkoituksenmukainen tapa esimerkiksi sitten vaikuttaa päästöihin.

Asuntopolitiikka sinällään on hyvin kaksijakoinen, niin kuin tässä mietinnössä todetaan. Toisaalta vapaarahoitteinen asuntotuotanto etenee hurjaa vauhtia. Reilusti yli 30 000 asuntoa varmasti ensi vuonnakin valmistuu. Sitten meillä on tämä velkaantumisongelma. Nyt on hallitus tehnyt päätöksen, jonka valiokunta on ihan myönteisenä ottanut vastaan, että yli 25 vuotta vanhoista lainoista tämä valtiontakaus poistetaan. Se on kuitenkin signaali siitä, että ihmiset olisivat pikkasen varovaisia, kun he näitä ylipitkiä lainoja ottavat, koska niissä ylipitkissä lainoissa on se ongelma, että kun se laina on vielä kokonaan käytännössä — pääoma — kuolettamatta, maksettu vaan korkoja, niin sitten tulevat jo korjausvaiheet asuntoyhtiöissä ja sitten saattaa olla monta lainaa käytännössä päällekkäin.

Kiinnitetään huomiota myöskin näihin hallituksen toimenpiteisiin esimerkiksi valitusaikojen suhteen. Tässä tietysti semmoinen järkevä tapa on se, että lisätään resursseja esimerkiksi Helsingin hallinto-oikeuteen, jotta nämä kaava-asiat etenisivät. Tässä mainitaan myöskin tämä korotetun kiinteistöveron mahdollisuus.

Kaiken kaikkiaan pidetään kyllä erittäin huolestuttavana sitä, että Pääkaupunkiseudulla tonttien hinnat ovat kolminkertaistuneet lyhyessä ajassa, mikä johtaa tietysti kohtuuttomiin asuntokustannuksiin, olivat ne sitten vuokria tai asuntojen hintoja. Erityisesti nuorten, itsenäistymään pyrkivien ihmisten on vaikea sijoittua tällä asumiskustannustasolla tänne Pääkaupunkiseudulle, mikä sitten jo merkkaa rekrytointiongelmia.

Kunnallistekniikka-avustus on myöskin sellainen asia, josta on jo 50 miljoonasta jaksolla 2005—2009 sidottu 45 miljoonaa. Tämä käyttöalue on myöskin laajentunut, ja tässä kunnallistekniikka-avustuksessa on ilman muuta myöskin tällaista tasollista korotustarvetta.

Pääkaupunkiseudun lähiöissähän alkaa nyt viisivuotinen ohjelma, jossa on 5 miljoonaa elikkä miljoona per vuosi. Nyt on ilmoitettu, että kun tämä prosentti aiemmin suunnitellusta 50:stä putosi 10:een, niin kaupunkien edustajat ovat todenneet, ikävä kyllä, että näitä lähiöiden korjaushankkeita ei saada liikkeelle, ja tätä myöskin valiokunta pitää huolestuttavana.

Yksi iso kysymys, arvoisa puhemies, on avustukset erityisryhmille. Vallitsee erittäin sekava tila. Nyt on työryhmä miettimässä ja valiokunta kiirehtii sitä, että erityisryhmien tuki- ja asumispalvelujen turvaaminen ja kehittäminen on välttämätöntä, ja tämä tilanne täytyy saada nyt sekä verottajan että sitten näiden kilpailuttamisongelmien suhteen sellaiseen hanskaan, että tämä toiminta toteutuu. Avustustarvetta on edelleen. Pidetään hyvänä sitä, että erityisesti saariston suojelemiseksi ja jätehuollon järjestämiseksi avustuksiin tuli lisää, mutta sen vuoksi tarvitaan avustuksiin edelleen lisäystä, koska monet järjestöt tekevät puoliksi viranomaistöitä ja sen vuoksi niiden avustustarve on edelleen.

Tähän sisältyy, arvoisa puhemies, kolme vastalausetta. En esittele niitä tarkemmin. Ne tulevat täällä varmaan esiteltyä. Mutta niiden painopisteiden mukaisesti, mitkä täällä mietinnössäkin ovat, niin näissä vastalauseissa tietenkin halutaan sitten enemmän rahaa näihin kohteisiin kuin hallituspuolueet ovat pystyneet osoittamaan, mutta huolet ovat selkeästi yhteiset niin oppositiopuolueilla kuin hallituspuolueillakin sekä ympäristön että asumisasioiden osalta.

Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen

Arvoisa puhemies! Haluan omasta puolestani kiittää asunto- ja ympäristöjaostoa ja valtiovarainvaliokuntaa siitä mielestäni todella perusteellisesta ja erinomaisen hyvästä työstä, jota olette tehneet ympäristöministeriön pääluokan osalta ja erityisesti asumisen edistämisen osalta.

Ehkä on syytä mainita nämä ympäristötyöt, vaikka ne kuuluvat pääosin ministeri Enestamin toimialaan, sen vuoksi, että tähän asiakirjaanhan liittyy uusi linjaus sillä tavalla, että kunnallistekniikka-avustusten käyttötarkoitusta ja asetusta on sillä tavalla muutettu, että sen nojalla voidaan toteuttaa hanke, joka oikeastaan olisi kuulunut tänne ympäristötöiden piiriin. Se hankehan koskee Pornainen—Kerava—Järvenpää-alueen siirtoviemärihanketta, jolloin nämä asumisalueet saadaan siellä asianmukaisen kunnallistekniikan ja jätevesien puhdistamisen piiriin, ja siihen tuosta jäljellä olevasta 5 miljoonasta eurosta mennee karkeasti tuommoinen 2—2,5 miljoonaa euroa. Se on todella tärkeä kysymys, ja määrärahan tarvetta tälle ympäristöpuolelle todella olisi. Näitä vesihankkeitahan rahoitetaan maa- ja metsätalousministeriön kautta ja ympäristöhankkeita sitten ympäristöministeriön kautta, kahta kautta nyt. Niin kuin valiokunta on todennut, se on kyllä liian hajanainen, mutta parempaan ratkaisuun tässä vaiheessa ei ole päästy.

Asuntojen korjaustoiminnan osalta tuo 70 miljoonaa, kuten jaoston puheenjohtaja täällä mainitsi, on hyvin niukka summa, ja erityisesti ongelmia tällä hetkellä on hissien osalta, koska hissien avustustarve olisi huomattavasti suurempi. Sitä kautta voitaisiin edistää ikääntyvien ihmisten kotona asumista. Voi sanoa, että tästä vuodesta alkaenhan uutena määrärahana on ollut myös avustus näiden jätevesiasetuksen mukaisten kiinteistöjen jätevesijärjestelmien saattamiseksi asianmukaiseen kuntoon. Se on uusi avustus, joka ei ole ehkä mennyt kansalaisten tietoon vielä riittävällä tavalla. Tässähän meillä on 10 vuoden ohjelma. 10 vuoden aikana joka vuosi on mahdollisuus 3 miljoonaa euroa muistaakseni myöntää näitä avustuksia. Toivottavasti niitä käytetään hyväksi.

Erityisesti haluan kiittää jaostoa ja valiokuntaa erityisryhmien avustuksen lisäämisestä 5 miljoonalla eurolla. Tämä on ollut erittäin kysytty ja tulee tilanteeseen, jossa sillä on erittäin suuri tarve, koska tämä jaoston puheenjohtajan mainitsema epämääräinen tilanne koskee ennen kaikkea Raha-automaattiyhdistyksen myöntämiä avustuksia. Me olemme omalta osaltamme lähteneet siitä, että me rahoitamme kunnille rakennuksia ja asuntoja ja kunnan asia on sen jälkeen kilpailuttaa sitten toimijat.

Asunnottomuus on aina vakava ongelma, ja vaikka se on vähentynyt viime vuosina, niin edelleen se on erityisesti Pääkaupunkiseudulla. Suurin kysymys siinä on se, että me tarvitsemme myöskin tukipalveluja. Yksinomaan asuntojen rakentaminen ei riitä. Toinen asia on myöskin se, että eritasoisia asuntoja ja asuntolatyyppisiäkin rakennuksia ja paikkoja on oltava riittävästi, jotta kansalaisilla olisi mahdollisuus asteittain ja portaittain nousta vaikeasta tilanteesta parempaan tilanteeseen.

Myöskin jaoston puheenjohtaja totesi Pääkaupunkiseudun lähiöille myönnettävän avustuksen prosentin 10, jota on pidettävä alhaisena. Tavoite oli budjettineuvotteluissa korkeampi, mutta emme valitettavasti tällä kertaa siihen päässeet. Aika näyttää, miten tämä avustus menee käyttöön, ja ellei mene, täytyy tätä asiaa harkita tietysti uudelleen.

Kaiken kaikkiaan voi todeta, että asuntopolitiikassa olemme pyrkineet noudattamaan ja pystyneet noudattamaan tarkasti hyväksyttyä asuntopoliittista ohjelmaa, toteuttaneet sen toimenpiteet ja ajassa olemme myöskin puuttuneet tähän ylivelkaantumisen ongelmaan muun muassa rajoittamalla osatakaukseen käytettävien lainojen laina-aikaa ehdotuksella, joka on eduskunnalle annettu eli tämä enintään 25 vuotta. Kaiken kaikkiaan näen, että asuntopolitiikassa on todella paljon tehtävää ja ennen kaikkea suuri tehtävä tulevaisuudessa on huolehtia asuntokannan ja asuntovarallisuuden hyvästä hoidosta. Se on suuri kansallinen omaisuus tulevaisuudessa, ja siitä pitää kantaa huolta. Siinä erityisesti Aran ja ympäristöministeriön rooli tulee olemaan merkittävä tulevaisuudessa.

Näillä sanoilla pyydän vielä kerran kiittää hyvästä yhteistyöstä ja toivon ja uskon, että tulevaisuudessakin tämän yhteistyön avulla me voimme viedä suomalaista asuntopolitiikkaa eteenpäin.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Minusta arvoisa asuntoministeri oli hyvin rehellinen, koska hän ei sanonut sen kritiikin osalta, jota valiokunta on mietinnössään osoittanut, minkään kohdan osalta, ei sinne päinkään, että väitteet tai huolet ovat aiheettomia, asiat ovat kunnossa. Ministeri selkeästi tuki valiokunnan huolta niin korjausavustusten osalta kuin erityisesti hissiasioissa kuin myöskin Pääkaupunkiseudun erityisavustuksen ja erityisryhmien suhteen jne.

Minä todella toivon ja uskon, että kun ministeri Enestam myöskin kommentoi meidän huoltamme, hyvää huoltamme ympäristötöiden tulevasta ja olemassa olevan kehyksen tasosta, niin hän tulee myöskin saman suuntaisesti — ainakin toivon — asiaan suhtautumaan. Silloin meillä on yhteinen kamppailu tässä edessä näiden kaikkien painopisteasioiden osalta, että todellakin niissä saadaan parannusta. Me emme voi mennä puheenjohtajakaudelle ensi syksynä sellaisella vuoden 2007 budjetilla, jossa näitä keskeisiä asioita ei ole eri tavalla painotettu.

Tarja Cronberg /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tällä hetkellä noin 70 prosenttia uusista omakotitaloista valitsee sähkölämmityksen. Tämä ei voi jatkua, pientalot ovat lämmitysenergian ehkä suurin kuluttajaryhmä. Päästöt kiinteistöistä ja sähkön käytöstä ovat noin 40 prosenttia Suomen päästöistä.

Pelletti on hyvä vaihtoehto. Se on noin puolet öljylämmityksen hinnasta, kolmannes sähkölämmityksen hinnasta, mutta kuitenkaan se ei tahdo lähteä markkinavetoisesti käyntiin. Mitä hallitus on ajatellut tehdä sen puolesta, että pellettilämmitys nyt olisi yksi varteenotettava vaihtoehto, että suomalaiset omakotitalon omistajat uskaltaisivat siihen panostaa? Tällä hetkellähän me viemme suomalaiset pelletit Ruotsiin.

Maija-Liisa Lindqvist /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Haluan osoittaa kiitokset ministerille siitä, että hän on aktiivisesti toiminut paitsi asuntorakentamisen edistämiseksi ja hintojen saamiseksi kuriin, myös sillä tavoin, että olemme saaneet myös monen etelän kaupungin alueelle kunnallistekniikka-avustuksia, jotka ovat todella tärkeitä uusien lähiöiden kehittämisen kannalta ja rakentamisen kannalta.

Samoin avustukset erityisryhmille ovat erityisen tärkeitä, kun asiantuntijakuulemisessa on tullut todella paljon esille niitä ongelmia, jotka lähivuosina ovat meitä kohtaamassa siinä, että esimerkiksi vammaisia hoitavat monet ikääntyneet vanhemmat. Me tarvitsemme tuettuja asumismuotoja, joissa on sitten palveluita myös osaltaan, mutta ensin meillä on oltava todella tämä asuinrakentaminen kunnossa ja sitä kautta sitten palvelut saadaan myös sinne mukaan.

Samoin näkisin erittäin tärkeänä sen, että tätä asuntojen hintoihin liittyvää keskustelua ylläpidetään myös tulevaisuudessa. Se liittyy myös ihan osaajien ja ammatti-ihmisten saamiseen yhä enemmän, ettei ole pulaa ammattihenkilöistä. Se nostaa myös asuntojen kustannuksia.

Klaus Hellberg /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri vastasi myöskin ympäristötöitä koskevaan kysymykseen. Enemmänhän se kuuluu ministeri Enestamille, joka nyt tuli paikalle.

Viittaan edelleen tähän jaoston ja valiokunnan kannanottoon, jossa vuodesta toiseen olemme paheksuneet sitä, että ympäristötöihin ei anneta riittävästi määrärahaa. Tässä valtio siirtää aivan suoraan kustannuksia kunnille. Kunnat joutuvat hoitamaan nämä ympäristötyökysymykset, monet pilaantuneet maa-alueet, monet muut asiat, joista valtio ottaa vastuuta vain esimerkiksi parin prosentin verran kustannuksista.

Tämä on täysin päinvastainen tilanne kuin muualla EU-maissa, Ruotsissa, Tanskassa, Hollannissa jne., joissa valtio vastaa pääosin näistä kustannuksista. Tällä lailla ilman suurempaa lainsäädäntöä valtio suoraan laistaa vastuusta ja kunnat joutuvat maksumiehiksi satojen miljoonien eurojen edestä.

Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä taannoin käytiin keskustelua siitä, että valtion tuki asuntovelallisille poistettaisiin tai ainakin sitä pienennettäisiin. Ympäristöministeriössä on pohdittu mallia, että verovähennysoikeus säilyisi vain ensiasunnon ostajilla. Tällä hetkellä tietysti matalat lainan korot yhdistettyinä verovähennysoikeuteen kannustavat ihmisiä hankkimaan asuntoja ja kysyntä nostaa sitten asuntojen hintoja.

Kuitenkin on niin, että verovähennysoikeuden poistaminen suistaisi kyllä ahdinkoon monia perheitä, jotka ovat laskeneet maksukykynsä nykyisen vähennysoikeuden varaan, eli se myös vaikeuttaisi ihmisten mahdollisuuksia muuttaa tänne kalliille Pääkaupunkiseudulle ja myös Tampereelle ja Ouluun, missä on kalliit asuntojen hinnat. Onko hallituksessa muotoutunut kantaa tähän, ollaanko tähän kriittisiä?

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitoksia ministeri Manniselle puheenvuorosta, joka oli kannatettava ja jonka hyvin mielellämme vastaanotamme, koska siinä painotettiin talouden tärkeyttä. Nyt hallituksen tiukat menokehykset ovat olleet ongelma ja näyttävät etenkin täällä mainitussa ympäristötyössä olevan, koska ensi vuonna se kehys on vielä tiukempi.

Mutta viittaisin nyt tällä kertaa vain yhteen asiaan, tähän momenttiin 35.30.55 eli avustukset korjaustoimintaan. Se on 70 miljoonaa euroa, ja jatkuvasti erilaisia, uusia tarpeita tuodaan sille samalle rahasummalle eikä sitä todella ole lisätty. Tämä on erityinen huoli, myös ympäristövaliokunnan omassa lausunnossa esitetty.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! En nyt malta olla sanomatta ed. Alatalolle tähän alkuun, että ehkä tällaisia kysymyksiä on turha tässä edes herätellä ilmaan. Minä nimittäin ainakin olin osaltani ihan tyytyväinen, kun valtiovarainministeri Heinäluomahan jo heti kättelyssä ilmoitti, että tällaisia asioita ei ole tällä hallituksella suunnitteilla.

Puhemies! Halusin oikeastaan tässä puheenvuorossa korostaa erityisryhmien asumista ja sitä seikkaa todellakin, minkä myös valiokunta painokkaasti omassa mietinnössään tuo esiin, että tällä hetkellä niin verottajan tulkinnat kuin Raha-automaattiyhdistyksen muuttunut avustuskäytäntö ja muut viimeaikaiset kehityspiirteet ovat aiheuttaneet kentälle hyvin paljon vaikeuksia. Tämä on oikeastaan hevosen kokoinen asia.

Siinä mielessä pidän hyvin tärkeänä sitä, että nyt on perustettu tämä valtiontukityöryhmä, ja todella toivotan sille työryhmälle tsemppiä. Siellähän on tarkoitus nyt katsoa EU-säännösten mahdollisuudet, mitä niiden puitteissa meillä voitaisiin tehdä, jotta näitä tulkintoja voitaisiin sillä tavalla meillä tehdä, että erityisryhmien palveluja tuottavat yhteisöt pärjäisivät myös tulevaisuudessa. Tämä on todella ison mittaluokan kysymys, ja minusta on hyvä, että se myös täällä eduskunnassa on näyttävästi esillä.

Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuntajaotuksella on erittäin suuri merkitys asuntotuotannolle joka alueella Suomessa, niin täällä Helsingin seudulla kuin Jyväskylässä, missä tahansa. Jos alue on keskuksessa liian pieni, asuntoalueet hajautuvat naapurikuntiin. Minä kysyisin ministeri Manniselta: Kuinka suuren painoarvon annatte kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa juuri sille, että esimerkiksi Helsingin seudulla olisivat Helsingin kaupunki ja Vantaa yhdessä? Vantaa kehittyisi huomattavasti nopeammin, paremmin, yhtenäisemmin. Jos olisivat Jyväskylän kaupunki ja maalaiskunta yhdessä, Jyväskylän maalaiskunta kehittyisi huomattavasti paremmin ja yhtenäisemmin. Nämä kaksi esimerkkiä osoittavat, että sillä on todella suuri merkitys, missä se raja on, kun toisen kunnan alueelle ei voi rakentaa.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Sopivan tonttimaan tarjonta ja saatavuus ovat olleet pitkään ongelma erityisesti kasvukeskuksissa mutta myös täällä Pääkaupunkiseudulla. Kun valitusprosesseihin on päätetty yhteistoimin puuttua mahdollisimman pikaisesti kysyn: missä tässä asiassa ollaan menossa, kuinka pitkällä, ja aiotaanko siihen todenteolla saada jonkinlainen ratkaisu vieläpä tämän hallituskauden aikana?

Pekka Nousiainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Avustuksissa korjaustoiminnan osalta ministeri kiinnitti huomiota juuri näihin hissiavustuksiin ja myös siihen, että jätevesiasetuksen mukaan nyt sitten on mahdollisuus myöntää näitä avustuksia. Mutta tähän energiapuoleen ei ministeri juurikaan kajonnut, ja täällä ed. Cronberg nosti esille nämä pelletit. Minä myöskin nostaisin nämä maalämpöpumput ja lämpöpumput. Ovatko nämä nyt sitten tulossa mukaan, koska niillä, jos millä, yhdessä pellettien ja puulämmityksen kanssa voitaisiin kotimaisen energian käyttöä lisätä merkittävästi ja saada sillä lailla pientalot hyvin laajasti kotimaisen energian käytön piiriin ja pois öljylämmityksestä?

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On annettava kiitosta ja tunnustusta hallitukselle, että se on löytänyt uusia rahoituselementtejä asuntotuotannon ja korjaustoiminnan turvaamiseksi. Erityisen hyviä ovat nämä kunnallistekniset avustukset, jotka jo täällä otettiinkin esille. Erityisesti tämä käyttöalueen laajentaminen koskemaan jatkossa myös vesi- ja viemäritöitä on todella hyvä. Silloin kokonaisuus on tavallaan yhtenäinen siinä asiassa. Ainut ongelma näyttää olevan rahojen niukkuus. Onko nyt nähtävissä, että tähän löydettäisiin tulevissa neuvotteluissa, kehysneuvotteluissa, rahaa lisää, koska sitä tarvitaan?

Toinen kysymys, johon hallitus on puuttunut tarmokkaasti, on tonttipula kasvukeskuksissa. Siinä nyt on ainakin tämä maksuperusteitten muutos hallinto-oikeuksien käsittelyssä, ja raha on hyvä konsultti. Kun riittävät sanktiot tulee, jos valitus ei johda eteenpäin, niin minä luulen, että se jonkun verran varmasti tätä valittajien määrää pienentäisi. Toinen tietysti on tämä tuomioistuinten resurssikysymys.

Antti Kaikkonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä asuntopolitiikan pahin pullonkaula valtakunnassa on tämä Helsingin seudun tonttipula. Jos tavallinen liimatainen haluaa rakentaa talon, haluaa ostaa tontin, niin ei sitä vaan löydy. Se on tilanne tällä hetkellä. Mielestäni nopein keino tähän olisi se, että valtion maista tehtäisiin nyt kauppoja ja velvoitettaisiin kunnat kaavoittamaan näitä tontteja asuntotuotantoon.

Ainakin yksi ongelma näyttää olevan tämä koordinaatio ministeriöitten kesken. Maita löytyy puolustusministeriön, valtiovarainministeriön, maa- ja metsätalousministeriön piiristä, en tiedä, löytyykö muualtakin. Toisaalta asuntopolitiikan koordinaatio taas on sisäministeriön ja asuntoministeri Mannisen vastuulla. Toisaalta ministeriöt haluavat hyviä tuottoja maille ja toisella kädellä taas hallitus sanoo, että pitäisi saada nyt kaavoitusta aikaan ja tontteja myyntiin. Tämmöinen kokonaiskoordinaatio näyttää olevan kehittymätön, niin sanoakseni.

Arvoisa puhemies! Kysynkin: Miten nyt varmistetaan, että mennään eteenpäin ja saadaan edes muutamia merkittäviä maa-alueita kaupaksi ensi vuoden aikana ja tontteja kaavoitukseen?

Esko Ahonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ilmeisesti tyypillisin laina-aika valtion takaamissa omistusasuntolainoissa on tällä hetkellä noin 25 vuotta, kun se vielä vuonna 1996 oli 15 vuotta. Ainakin on perusteluiksi sanottu, että tähän ovat vaikuttaneet alentuneet korot, mutta jotenkin ihmetystä aiheuttaa se, että kun korot laskevat, niin laina-aika pitenee. Eikö tämän, arvoisa ministeri, pitäisi olla hiukan toisinpäin?

Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen

Arvoisa puhemies! Ensinnä ed. Cronbergin ja ed. Nousiaisen kysymyksiin, jotka koskivat pelletti-, maalämpö- ym. lämmitysjärjestelmiä: Nyt ilmastostrategiaselonteossahan todetaan, että asiassa tehdään lisää selvityksiä ja arvioidaan, mikä on tehokkain tapa vaikuttaa tähän ilmastokysymykseen. Siinä yhteydessä muun muassa arvioidaan sitä, tulisiko tämä toteuttaa suorilla avustuksilla vai esimerkiksi erillisellä kotitalousvähennyksellä tämän tyyppiseen tarkoitukseen. Näin ollen lopputulos ei ole vielä tiedossa, mutta oma käsitykseni on, että lähtökohtana pitäisi olla yleensä uusiutuvat energiavarat ja silloin siinä pitää hyväksyä paitsi pelletti, maalämpö, myöskin aurinko ja kaikki, mikä voidaan katsoa uusiutuviksi energialämmitysmuodoiksi.

Mitä tulee ed. Alatalon esille ottamiin lainojen korkovähennyskysymyksiin, niin meillä on hallitusohjelmassa myöskin maininta siitä, että korkovähennyksiin ei puututa. Se, mitä julkisuudessa on ollut, on ollut eräiden virkamiesten yksityisajattelua, niin kuin he ovat itsekin ilmoittaneet, ja samana päivänä sekä valtiovarainministeri Heinäluoma että minä asuntoministerin ominaisuudessa olemme todenneet, että tällaisia ei ole suunniteltu eikä tällaisista ole edes keskusteltu poliittisten päättäjien piirissä, enkä ole sen jälkeen kyllä havainnut, että sitä asiaa olisi viety eteenpäin.

Ed. Vielma kysyi kunta- ja palvelurakenneuudistuksista. On päivänselvää, että yhdyskuntarakenteen eheys ja siitä aiheutuvat kustannukset ovat yksi oleellinen tekijä. Sehän edellyttää silloin, että kehittyvällä kaupungilla pitää olla riittävät maareservit, paitsi pinta-alaa pitää olla kaavoitettua, mielellään myöskin kaupungin omistamaa maata käytettävissä. Yksistään pinta-ala ei tietenkään riitä.

Mitä tulee näihin valitusprosesseihin, niin se on ministeri Enestamin toimialaa ja hän varmasti vastaa siltä osin kuin katsoo tämän toimikunnan työvaiheen tässä vaiheessa sen sallivan.

Ed. Reijonen kysyi kunnallistekniikkarahasta. Ei ole suunnitelmassa rahan lisääminen tällä hetkellä, koska tuo rahahan on tarkoitettu 5 vuodelle, mutta se on jaettu. Tarkoitus on jakaa tänä vuonna loppukin siitä 50 miljoonasta ennen kaikkea siksi, että kun kunnilla on suunnitteilla suuria, merkittäviä asuntoalueita, niin ne etukäteen useamman vuoden tähtäyksellä tietävät pitkäjänteisesti, minkälaisen rahoituksen ne voivat valtiolta saada. Tämän vuoksi on näille kasvukeskuskaupungeille ja niiden ympäristöille nämä rahat etukäteen varattu. Nehän maksetaan vuosittain hankkeiden edistymisen mukaan.

Ed. Kaikkonen puhui siitä, miten varmistetaan nämä valtion maa-alueet. Sekin liittyy tuohon toimikunnan työhön, mutta julkisuudesta olen voinut havaita, että Marja—Vantaa-alueella on valtion ja kaupungin kesken syntynyt kauppa, elikkä hanke etenee ainakin tältä osin.

Ed. Ahonen kysyi, miten on selitettävissä, että kun korot alenevat, niin laina-ajat pitenevät. Tässähän on kysymys ennen kaikkea siitä, että tonttien ja asuntojen hinnat nousevat. Tällä hetkellä, kun pulaa on sekä tonteista että halutuista asunnoista, hinnat eivät määräydy tuotantokustannusten mukaan, vaan hinnat määräytyvät sen mukaan, paljonko asiakas pystyy maksamaan. Sekä korkojen aleneminen että pidentyvät laina-ajat valitettavasti eivät ole hyödyttäneet asiakkaita, asuntojen ostajia, juuri lainkaan, vaan se hyöty on mennyt tontin omistajille, osin rakennuttajille, ja tietysti lainanantajille, jotka pitempien laina-aikojen muodossa saavat enemmän korkoa sille pääomalle. Tämä on asia, johon pitää pyrkiä kaikin keinoin vaikuttamaan, koska asunnon tarvitsijan ja ostajanhan pitäisi hyötyä niistä alhaisista koroista eikä välikäsien, niin kuin tässä todellisuudessa on tapahtunut.

Ympäristöministeri Jan-Erik Enestam

Herra puhemies! Herr talman! Eduskunnan valtiovarainvaliokunta on toistuvasti ja aiheellisesti kiinnittänyt huomiota ympäristötyömomentin määrärahan niukkuuteen ja lisää nyt momentin määrärahaa hallituksen esitykseen verrattuna viidennen peräkkäisen kerran. Hallituksen esittämään 10 miljoonaan euroon lisätään 1,9 miljoonaa, ja raha on erittäin tervetullut. Jos eduskunta näin myös päättää, se on käyttänyt budjettivaltaansa viisaasti.

Voimassa olevien menokehysten mukaan tätä määrärahaa uhkasi jo tänä vuonna ja uhkaa ensi vuonna raju leikkaus. Valiokunta on mietinnössään pitänyt välttämättömänä, että vuosien 2007—2011 määrärahakehyksissä otetaan huomioon ympäristötöiden rahoitustarve. Vien mielelläni terveisenne valtiovarain- ja ympäristöministeriön väliseen kehysneuvotteluun.

Ilman valtion osallistumista useat ympäristönsuojelun kannalta tärkeät hankkeet joko viivästyisivät tai jäisivät kokonaan toteuttamatta. Pilaantuneiden maa-alueiden kunnostustarpeet ovat niin ikään jatkuvasti kasvaneet. Uusia määrärahatarpeita aiheutuu jatkossa lisäksi pilaantuneiden sedimenttien kunnostuksesta eli niin sanotun tbt-ongelman hoitamisesta. Pilaantuneiden sedimenttien kunnostusta on tehty Suomessa toistaiseksi varsin vähän. Tiedot mahdollisesti pilaantuneiden sedimenttien sisältämien haitallisten aineiden määristä ja laadusta ovat myös puutteellisia, mutta tutkimustuloksia valmistuu koko ajan. Alustavien kartoitusten mukaan kunnostusta edellyttäviä kohteita on kuitenkin paljon muun muassa telakoiden, saha-alueiden, satamien, vanhojen kaatopaikkojen ym. vastaavien kohteiden ympäristötöissä.

Ympäristöministeriö antoi 19.5. viime vuonna sedimenttien ruoppaus- ja läjitysohjeen, jossa esitettiin kansalliset laatukriteerit ruoppausmassojen sisältämille haitallisille aineille. Ohjeen myötä sedimenttien kunnostushankkeet tulevat lisääntymään ja myös kartoitustarve kasvaa. Merkittävä osa kohteista on vanhoja pilaantumistapauksia, joiden tutkimukseen ja kunnostukseen tullaan tarvitsemaan valtion tukea, koska ketään muuta vastuullista ei pystytä enää osoittamaan.

Värderade talman! Tallinks avfallsvatten väckte mången av oss. Vetskapen om att någon med flit ökar övergödningen av Östersjön var så förvånande att man nästan inte kunde tro det. Finland har förelagt Helcom ett initiativ om skärpta utsläppsbestämmelser på Östersjön. Helcom kan nämligen godta en rekommendation enligt vilken avtalsparterna förbjuder fartyg som seglar under det egna landets flagg att släppa ut toalettavfallsvatten i Östersjön. På andra flaggstaters fartyg kan bestämmelserna tillämpas endast via den internationella sjöfartsorganisationen Imo. Därför föreslår Finland vidare att Helcom-länderna förelägger Imo ett initiativ om att Östersjön utses till ett specialområde. För sådana områden gäller striktare bestämmelser om utsläpp av toalettavfallsvatten.

Tallinkin jätevesipäästöt herättivät hiljattain huomiota. YM ajaa tämän tyyppisten päästöjen kieltämistä kansainvälisen yhteistyön kautta, jotta kielto tulisi koskemaan mahdollisimman monien maiden laivoja. Kiellon toteutuminen motivoisi myös pienveneilijöitä käyttämään veneiden septitankkeja oikein. On tärkeää muistaa, että satamilla pitää olla valmius ottaa jätevedet vastaan, oli alus minkä kokoinen tahansa. Tähän tulee auttamaan pitkästä aikaa tehty järjestöavustusmomentin määrärahan korotus 2 miljoonalla. Korotus antaa mahdollisuuden muun muassa saariston jätehuollon ja ympäristönhoidon kehittämiseen. Yhtenä konkreettisena kohteena on veneilijöiden kannalta välttämättömän septitankkien tyhjennysverkoston laajentaminen eli vastaanottopisteiden toteuttamisen avustaminen yhteistyössä kuntien ja veneilyalan seurojen kanssa.

Metsähallituksen hallinnassa olevien luonnonsuojelualueiden hoidon määrärahaa korotetaan tässä budjetissa viime vuoteen verrattuna 1 450 000 eurolla. Lisäyksellä on tarkoitus parantaa lähinnä Pallas—Ylläs-tunturin kansallispuiston palveluvarustusta ja opastusta. Samalla käynnistetään luonnon virkistyskäytön ja luontomatkailun edellytyksiä parantava ja työllisyyttä edistävä investointiohjelma. Ohjelman käynnistäminen sisältyy hallituksen päättämään luonto- ja virkistysmatkailua koskevaan Vilmat-ohjelmaan, jolla katsotaan olevan myös merkittäviä työllisyysvaikutuksia, kuten ympäristötöilläkin.

Valiokunta ei ottanut kantaa energia-avustusten käytön periaatteisiin, vaan aikoo palata asiaan käsitellessään energia- ja ilmastostrategiaa koskevaa selontekoa. Ympäristöministeriö on käynnistänyt kaksi selvitystä energia-avustusten kustannustehokkuuden ja suuntaamisen selvittämiseksi. Hallitus palannee asiaan kehysriihessä. Myös vastalauseessa esille otetusta windfall-verotuksesta valmistuu selvitys ensi vuoden alussa.

Arvoisa puhemies! Valiokunta kiinnittää huomiota luonnonsuojeluohjelmien toteutukseen ja rahoitukseen. Talouspoliittinen ministerivaliokunta päätti 13. joulukuuta jatkaa rahoitusohjelmaa 2 vuodella, jotta myös Länsi- ja Lounais-Suomen alueiden luonnonsuojeluohjelmapäätökset saadaan toteutettua. Hallitus tulee kehysriihessä palaamaan määrärahoihin.

Samassa kokouksessa talouspoliittinen ministerivaliokunta päätti, että monitoimimurtajan sijaan uudenlainen monitoimialus olisi kaikkein käyttökelpoisin ratkaisu. Monitoimimurtajan kilpailutus osoitti, ettei sellaista alusta pystytä järkevin kustannuksin tekemään. Suomen ympäristökeskus selvittää nyt, voisiko uudenlaisen aluksen hankkia yhteistyössä yksityisten yritysten tai Merivoimien kanssa.

Suomen puheenjohtajuuskaudella järjestetään epävirallinen ympäristöministerikokous Turussa. Ohjelmaan kuuluu myös Itämeren tilanteen esittely sekä kierros merellä. Näin kollegani pääsevät tutustumaan ihan omin silmin Itämeren tilanteeseen. Suomi on myös ilmoittanut vievänsä EU:n meriympäristön suojelustrategiaa eteenpäin puheenjohtajuuskaudellaan, ja siinä yhteydessä on myös mahdollisuus ajaa Itämeren asiaa.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan kiittää jaostoa sekä valiokuntia erittäin hyvästä yhteistyöstä.

Kari  Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitän ministeriä puheenvuorosta. Otan oikeastaan esille vain yhden yksityiskohdan, ja se koskee Nuuksion kansallispuiston kehittämistä. Toisessa lisätalousarviossahan tuli tämä 300 000 euron määräraha. Sitä pidettiin vähän niin kuin veran alla. No, nyt se on kuitenkin totta ja käytössä. Kun valiokunta ja eduskunta on monta vuotta kiinnittänyt tosiaan huomiota tähän hankkeeseen ja haluaa Nuuksiosta tehdä tällaisen näyteikkunan suomalaisiin luonnonpuistoihin, suomalaiseen luontoon miljoonan kansalaisen päivittäisen käyntimatkan päässä ja sitten kun on kaikki tämä kansainvälinen vaikutus ja muu, niin mitkä ovat ministeriön odotukset nyt sitten, kun tämä suunnitteluraha on myönnetty? Mitä te odotatte Pääkaupunkiseudun kunnilta ja muilta mahdollisilta yhteistyökumppaneilta, koska eduskuntakin on edellyttänyt tästä tällaista laajapohjaista, monen yhteistyökumppanin yhteistä hanketta, vähän niin kun erilaista, mitä ehkä aikaisemmin on totuttu toteuttamaan?

Maija-Liisa Lindqvist /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Haluan kannustaa ympäristöministeriä Itämeren suojeluun ja laajemminkin vesiensuojeluun ja puhdistamiseen ja kaikkiin niihin toimenpiteisiin, joilla voidaan estää uutta pilaantumista. Näkisin hyvin tärkeänä, aivan kuten meillä on ollut jaostossakin esillä, että Itämeren suojelu nostetaan vahvasti esille Suomen puheenjohtajakauden aikana ja muutenkin, että Itämerestä tulisi laajasti EU:ssa tärkeä alue.

Sitten toivoisin, että ympäristöministeriössä otettaisiin vakavasti vesiensuojelu myös meillä sisävesillä. Muun muassa Päijännehän on koko Pääkaupunkiseudun juomavesiallas. On erittäin tärkeää, että näitä suojelutoimia ja puhdistamistoimia voidaan ulottaa ympäri valtakuntaa. Sen tähden määrärahat ovat tietysti avainasemassa ja näissä kehysneuvotteluissa toivon löytyvän niihin sekä pilaantuneisiin alueisiin lisärahoitusta seuraavalle vuodelle myös.

Pekka Nousiainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Luonnonsuojelun osalta täällä ovat jaosto ja valiokunta todenneet sen, että ennen kaikkea tuo Itämeren ja rantavesien tilanne riippuu siitä, minkälainen on rahoituskehys ja minkälainen on ympäristöohjelmien tilanne tulevalla rauhoituskaudella. Nyt kun me tiedämme, että meillä maaseuturahoituksen osuus vähenee 30 prosentilla tai 100 miljoonalla eurolla, niin se on erittäin suuri haaste nyt vastata näihin tarpeisiin 2007 budjetissa ja rahoituskehyksessä. Miten te, arvoisa ministeri, näette nyt sitten tämän tilanteen jatkoneuvottelujen kannalta?

Toinen kysymys olivat nämä valitusperusteet. Täällä on todettu lähinnä tämä resurssikysymys, mutta näettekö, arvoisa ministeri, että on syytä pyrkiä noita valitusperusteita muuttamaan sillä tavalla, että samoista asioista ei voitaisi tehdä useita peräkkäisiä valituksia, vaan näin kyettäisiin eteenpäin viemään nopeammin sekä kaavaprosesseja että rakennuslupia ennen kaikkea täällä Pääkaupunkiseudulla, jossa on huutava pula rakentamispotentiaaleista?

Esko Ahonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ympäristösyyt puoltavat uusiutuvien luonnonvarojen käyttöä, kuten puun käyttöä. Puurakentaminen on siis jälleen myötätuulessa, ja lisäksi tuo puuteollisuus on harvenevaa maaseutua ratkaisevasti ylläpitävä elinkeinoala sekä myös merkittävin rakennustuotteiden vientiala. Poliittisestikin voidaan sanoa, että puu on myötätuulessa. Puun käyttöä on edistetty ja edesauttaa kauppa- ja teollisuusministeriön johtama ohjausryhmä. Olisin kysynyt arvoisalta ministeriltä: Onko ympäristöministeriössä mietitty vastaavia ohjelmia? Tiettävästi siellä on työryhmä, joka miettii. Mikä on tämän työryhmän tämänhetkinen työn vaihe.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Itämeren suojelu on otettu yhdeksi painopistealueeksi tulevina vuosina, ja se on erittäin merkityksellinen asia. Hyvä on tuoda esille varmasti tässä vaiheessa se, että esimerkiksi maatalouden ympäristöohjelma on tuottanut erittäin hyviä tuloksia tässä mielessä. Olemme saaneet hallintaan näitä kuormituksia. Mutta sitten ovat vesihuoltohankkeet, joita on tuleville vuosille suunnitelmissa, siis vuosille 2007—2010, 30 hanketta jonossa ympäri maata, ja on erittäin merkityksellistä se, että saamme määrärahoja lisää. Tähän liittyy erittäin merkittävästi myös se, että voisimme vapaa-ajan asuntoja muuttaa ympärivuotisiksi asumuksiksi. Tästä kysyisinkin ministeriltä: Kuinka tässä kokonaisuudessa ollaan etenemässä? Onko valoa putken päässä?

Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pietarin jätevedenpuhdistamon valmistuminenhan ei lopeta kokonaan likavesien valumista Venäjältä Suomenlahteen. Puuttuvien kokoomaviemäreiden vuoksi kaupungin jätevesistä vielä 30 prosenttia johdetaan käsittelemättömänä Nevaan ja Suomenlahteen. Tämän vuoksi tarvitaan Pietariin tämmöinen kokoojaviemäri, ja se on saman verran hinnaltaan, kuin tämä jätevedenpuhdistamo. Miten todennäköisenä pidätte, arvoisa ympäristöministeri, että Suomi saisi puheenjohtajakaudellaan lisää vauhtia tähän Venäjän päästöjen vähentämiseen EU:n avulla, ja onko Venäjä valmis maksamaan jotakin itsekin tästä?

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskityn ihan kahteen asiaan. Haluaisin tukea ministeri Enestamin toimintaa nimenomaan ympäristötyöasiassa. On hyvä, että ympäristöministeriö on jo toiminut. Valtiovarainministeriön lukutaito on kyllä aika heikko, niin kuin totesitte. Viisi kertaa eduskunta on nostanut tätä momentin rahaa, mutta siitä huolimatta valtiovarainministeriön suunnalta halutaan sitä painaa alas.

Toinen asia on Itämeri. Aivan oikein, Tallinkin kautta tämä asia tuli akuutiksi, joka liittyy nyt näiden matkustajalauttojen liikkumiseen. Kuitenkin 2 000 matkustajalautan fosforipäästöt vastaavat Kotkan kokoisen kaupungin fosforipäästöä vuositasolla.

Sitten todella yksi kysymys tähän loppuun, joka liittyy Itämereen. Tämä no special fee -järjestelmä osoittautui ympäristövaliokunnan kuulemisen yhteydessä tehottomaksi, ja nekin meistä, jotka ovat uskoneet sen toimivuuteen, yksinkertaisesti hämmästyivät siitä. Onko nyt ympäristöministeriössä nimenomaan tähän no special fee -järjestelmään aiottu puuttua ja sitä kehittää?

Susanna Haapoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! 93 prosenttia maataloustuottajista ja pinta-alasta on mukana näissä ympäristöohjelmissa. On erittäin tärkeää, että huomioidaan jatkossakin se, että pienillä ja toisaalta hyvin suurillakin rahoilla, jos ajatellaan tuottajan kannalta, saadaan aikaan ympäristötoimenpiteitä, joten kannustan edelleen valtiota tähän suuntaan menemään.

Haluaisin kiinnittää kuitenkin huomiota tähän ympäristötyömomenttiin. Valiokunta kiinnittää siihen huomiota, että vuodesta 2002 alkaen taloudellisia panostuksia on tähän momenttiin aina lisätty. Onko jatko myös näin, että niitä jatkuvasti joudutaan lisäämään, vai tulisiko joku selkeä sabluuna, miten tässä edettäisiin?

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomi on sekä YK:ssa, EU:ssa että kansallisesti sitoutunut pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden hupenemisen vuoteen 2010 mennessä. Tässä aika alkaa loppua kesken. Meillä on enää 5 vuotta aikaa jäljellä.

Nyt tässä esityksessä ensi vuoden talousarvioksi luonnonsuojelua koskevat määrärahat enimmäkseen pysyvät nykytasolla tai osittain jopa ovat vähenemään päin, niin kuin momentilla Eräät luonnonsuojeluun liittyvät korvaukset. Kysyisinkin ministeri Enestamilta, pidättekö tätä määrärahaesitystä riittävänä luonnonsuojelun edistämiseen ja tämän Suomen hyväksymän luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen tavoitteen kannalta.

Toisesta asiasta, arvoisa puhemies. Ministeri viittasi tässä järjestöille myönnettävään tukeen ja ministeri kertoi, että painopiste on vesistöjen suojelu. Kysyisin vähän tarkemmin siitä, miten ministeriössä on ajateltu kohdentaa tätä kasvavaa määrärahaa.

Tuomo Hänninen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ylitiheiden hirvikantojen vuoksi asetettiin runsas vuosi sitten työryhmä selvittämään mahdollisuuksia metsästää hirveä kansallispuistoissa. Missä vaiheessa tuo työryhmän työ nyt on, ja millaisia esityksiä sieltä on odotettavissa?

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ympäristöministerille kuuluu maankäyttö, kaavoitus ja rakentaminen. Varsin usein täällä keskustellaan siitä, että rakentamisen laatu on laskenut ja me myönnämme täällä hyvin usein erilaisia avustuksia terveyshaittojen korjaamiseen, niitä kun rakentamisen seurauksena tulee. Kysyn, onko ympäristöministeriössä kiinnitetty huomiota siihen, että tulisi panostaa enemmän koulutukseen. Tällä hetkellä me kaikki tiedämme sen, että on kova pula mestareista, putkiasentajista, sähköasentajista jne. Eikö olisi parempi panostaa kouluttamiseen ja koulutukseen kuin hakea lisää rahaa vahinkojen korvaamiseen? Enemmän mestareita kuin maistereita.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On erittäin tärkeä asia, mihin ed. Uotila kiinnitti huomiota, että Nuuksion kansallispuiston tämä — mikä se nyt onkaan nimeltään — tämä palvelukeskus tulee lisätalousarviossa hoidettua. Mutta on pakko nyt vielä nostaa esiin tämä Repoveden kansallispuiston luontokeskuksen tarve. Me tarvitsemme rahoitusta. Me puhumme puistosta, jossa kävijämäärä nyt lienee jo siinä 60 000—70 000 asiakkaan määrässä vuositasolla. Ellei tälle ihmisjoukolle pystytä järjestämään palveluita, niin koko kansallispuiston tavoite ja idea kärsii.

Tässä yhteydessä, arvoisa puhemies, nostan esiin vielä tämän valitusaikataulun koskien jätteenpolttolupia. Me olemme nyt, arvoisa ministeri, menossa aivan kaaokseen, kun uusi EU:n jätteenpolttodirektiivi vuodenvaihteessa astuu voimaan ja jatkolupia ei ole annettu rinnakkaispoltolle ja uudet jätteenpolttolaitokset makaavat tällä hetkellä erilaisissa oikeuskäsittelyissä valitusten takia ja jätteet, jotka pitäisi polttaa, menevät kaatopaikalle. Tämä on kaoottinen tilanne, joka on edessä monta vuotta. Sen takia, arvoisa ministeri, mitä tälle valitusaikakysymykselle ja nopeammalle oikeuslaitoskäsittelylle voidaan tehdä?

Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tässä valiokunnan mietinnössä todetaan tämäkin, että hallitusohjelmassa luvataan huolehtia pohjaveden laadusta sekä edistää saastuneiden maa-alueiden kunnostamista. Niin kuin täällä voimme todeta mietinnöstäkin, vuodesta 2002 alkaen on tätä momenttia Ympäristötyöt aina jouduttu lisäämään. Nyt on määrärahat saatu samalle tasolle kuin tänä vuonna eli 11,9 miljoonaan euroon. Ajatellaan pilaantuneita maa-alueita ja sitten toisaalta siirtoviemärihankkeita ja haja-asutusalueiden jätevesikysymystä ja sitten katsotaan, mitä täällä todetaan menokehyksestä, niin se olisi ensi vuonna 7,3 miljoonaa euroa. Tämähän on mahdoton. Kysynkin ministeriltä, miten voidaan hallitusohjelma toteuttaa tällä menokehyksellä.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ahonen kiinnitti huomiota puunkäyttöön, ja haluaisin kaikille kollegoille ja arvoisille ministereille korostaa sitä, että kun puun käytöstä puhutaan suhteessa ilmastomuutokseen, niin se ei saa olla pelkästään energiankäyttöä vaan nimenomaan puurakentamista, koska puu, laitettaessa huonekaluun tai rakennuksen seinään tai mihin muotoon tahansa, se on nielu, se sitoo hiilidioksidia ja kun puulla korvataan sellaisia raaka-aineita, joiden valmistamiseen käytetään energiaa, joka puolestaan aiheuttaa päästöjä, tulee toinen vaikutus. Englannissa, Saksassa, Ruotsissa, monissa maissa on kunnianhimoisia tavoitteita, millä päästöjä vähennetään nimenomaan puurakentamisen kautta, ja sen vuoksi toivon, että arvoisat ministerit, molemmat, tähän edelleen kiinnittävät huomiota. Valiokunta ei sitä kovasti nyt painottanut, mutta on huomauttanut esimerkiksi tässä lähiöprojektissa, että lähiöprojektissakin puurakentaminen voi olla yksi mahdollisuus, jota pitäisi hyödyntää.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin vielä kiinnittää huomiota asumiseen liittyviin terveyshaittoihin. Siihen liittyvää lainsäädäntöä on tietysti nyt myös ollut esillä vastikään ja se on mahdollistanut näitten määrärahojen lisäämisen myös budjettiin. Vastuuta on etsitty rakentajan suuntaan, mutta homehaitta on hyvin hankala asia sekä yksityisen asunnon- tai talonomistajan kannalta että myös kunnallisesti, esimerkiksi koulut, homekoulut, homepäiväkodit. Kysyisin nyt arvoisilta ministereiltä, molemmilta, tähän asiaan kommenttia. Täällä on hyvin pieni rahasumma, jota on nyt mahdollista käyttää tällä hetkellä, mutta mitkä ovat teidän näkökohdistanne pyrkimykset. Mihin summaan pitäisi päästä vuositasolla, jotta myöskin tämä yksityisten henkilöiden ja kunnallinen ongelma voitaisiin ratkaista?

Markku Laukkanen /kes(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vielä lyhyt kommentti tähän puurakentamiseen. Hallitustahan täytyy ensin kiittää siitä, että syntyi kaksi erittäin merkittävää poliittista ohjelmaa: puurakentamisen teollisuuspoliittinen ohjelma ja toisaalta puurakentamisen asuntopoliittinen ohjelma. Teillä kummallakin, arvoisat ministerit, niin Mannisella kuin Enestamilla, on suuri vastuu siitä, että tämä asuntopoliittinen ohjelma, jonka tavoitteena on edistää puunkäyttöä rakentamisessa Suomessa, toteutuu. Kun käytiin tätä ilmastopoliittista selontekokeskustelua, niin tuo osoitti selvästi, että hallitus ei ollut tavallaan nähnyt tätä ulottuvuutta, johon ed. Uotila kiinnitti huomiota, että puu on nielu. Näin ollen mitä enemmän puurakentamista, sen paremmin Suomi pystyy sitoutumaan myöskin ilmastopoliittisiin tavoitteisiin.

Susanna Haapoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tiusaselle haluan todeta sen, että näiden terveyshaittojen poistamiseksi myönnettyjä varoja voidaan käyttää myös sellaisissa tilanteissa, kun ei enää ole korjausmahdollisuutta vaan joudutaan hankkimaan uusia asuntoja, joten tässä suhteessa ollaan kyllä hallituksen myötä menty eteenpäin.

Ympäristöministeri Jan-Erik Enestam

Arvoisa herra puhemies! Useissa puheenvuoroissa on kiinnitetty huomiota, aivan oikein, ympäristötyömomentin tasoon. Sallittaneen kuitenkin sanoa, että se, että kehys on ollut alenemaan päin, ei kyllä johdu ympäristöministeriön esityksestä. Toivon, että eduskunnan myötävaikutuksella nyt viidennen kerran selviän neuvottelussa entistä paremmin, kun aikanaan käydään kädenvääntö valtiovarainministeriön kanssa.

Nuuksiosta oli kysymys. Tässä nyt on tarkoitus Metsähallituksen kanssa tehdä sopimus tämän 300 000 euron käytöstä, tavoitteena saada aikaan suunnitelma Nuuksion luontokeskuksesta. Sitten tietenkin tämä suunnittelu ja suunnitelma johtavat toivottavasti jatkotyöhön. Sikäli kuin olen pystynyt käymään kuntien kanssa ja vähän muittenkin tahojen kanssa keskustelua, näyttää siltä, että rahoitus ei ainakaan kaatuisi yksinomaan valtion piikkiin, vaan mielenkiintoa löytyy sekä kuntien taholta että myöskin yksityisellä puolella.

Itämeren tilanteesta on tunnettu huolta, ja nimenomaan tähän liittyy myöskin ympäristötöiden taso. Vaikka ei ole niinkään paljon järvien tilasta puhuttu, niin totta kai niittenkin tila on yhtä tärkeä ja siksi määrärahan taso vaikuttaa myöskin niiden tilaan.

Puurakentamisesta on useassa puheenvuorossa kannettu huolta. Seurantatyöryhmä on asetettu, se toimii ylijohtaja Kourilehdon puheenjohtajuudella. Sikäli kuin olen pystynyt seuraamaan, työ on lähtenyt hyvin käyntiin ja on kaikki syy olettaa, että toimikunnan esitykset tullaan myöskin konkretisoimaan.

Mitä Pietarin tilanteeseen tulee, niin olen käynyt monta kertaa Vodokanalin johtajan Karmazinovin kanssa keskusteluja jatkotöistä ja hän on luvannut, että Venäjä osallistuu omalla panoksellaan kokoajaviemärin rakentamiseen. Sen hinta on suurin piirtein yhtä paljon kuin lounaisen jätevesipuhdistamon eli noin 200 miljoonaa. Suomen itsekkäistä syistä kannattaa panostaa myöskin siihen, koska korko siihen investointirahaan on huomattavasti isompi kuin jos vastaava määräraha käytettäisiin Suomessa.

Mitä Tallinkin tapaukseen tulee, niin siinä nyt on käynnissä oikeastaan kaksi selvitystä: Helcomin selvitys, joka tähtää myöskin laajemmin selvittämään, kuinka isosta ongelmasta on kyse, se on ollut saksalaisten vaatimus, jotta he olisivat valmiita tähän menemään, ja ympäristöministeriössä selvitetään parasta aikaa tätä no special fee -ongelmaa, joka minullekin oli ikävä yllätys.

Riittävätkö ympäristöministeriön pääluokan rahat turvaamaan luonnon monimuotoisuuden? Varmaan lisää rahaa olisi erittäin hyvä saada myöskin tässä suhteessa, mutta joudumme tulemaan toimeen sen määrärahan kanssa, joka nyt on ensi vuoden budjettiin osoitettu.

Miten sitten ympäristöjärjestöjen määräraha kohdennetaan? Nyt katsotaan ensin hakemuksia, mutta kuten sanoin, koska on osoittautunut ongelmalliseksi hoitaa pienveneitten septitankkityhjennyssatamia, niin yksi painopiste on nimenomaan tässä. Se ei tietenkään tarkoita sitä, että koko 2 miljoonan lisäys menisi tähän, mutta tilanne arvioidaan hakemusten perusteella.

Työryhmä on asetettu selvittämään mahdollista metsästys- ja muuta virkistykseen liittyvää käyttöä kansallispuistoissa. Muistaakseni määräaikaa työryhmällä on ensi vuoden toukokuun loppuun saakka. Minulla ei ole siitä väliraporttia vielä olemassa.

Valituksista on ollut puhetta. Olen asettanut työryhmän, joka Lauri Tarastin johdolla selvittää sekä Pääkaupunkiseudun asuntotonttipulaa ja lähinnä kaavoitukseen liittyviä ongelmia että myös sitä, onko mahdollista tapauksissa, joissa esimerkiksi korkein hallinto-oikeus on jo tehnyt ennakkoratkaisun, estää sitä, että kaksi tai kolme kertaa valitetaan. Työryhmä ei ole vielä mietintöään antanut. Minusta tässä asiassa on syytä antaa työryhmälle työrauha.

Ed. Vihriälä kysyi, miten pohjaveden laatu pystytään turvaamaan, jos menokehyksen mukaisesti mennään. Huonosti. Ja siksi on tarkoitus neuvotella, että vähintään samalla tasolla vuonna 2007 ja siitä eteenpäin pysyttäisiin.

Minun on aivan mahdotonta tässä arvioida, paljonko rahaa nyt täsmälleen tarvittaisiin homevaurioituneitten koulujen ym. rakennusten korjaamiseen, mutta ongelma se on, ja siksi hallitus on siihen panostanutkin. Tämä kysymys liittyy myöskin ed. Reijosen kysymykseen. Varmaan homeongelma ei ehkä kuitenkaan pelkästään johdu siitä, että mestareita ei ole riittävästi, mutta olen käynyt opetusministeri Kalliomäen kanssa tästä keskusteluja hyvässä hengessä. On tarkoitus nyt viedä tämä asia eteenpäin. Ympäristöministeriössä ollaan hyvinkin tietoisia tästä puutteesta, ja siksi toivonkin, että tuloksia saadaan neuvotteluissa opetusministeriön kanssa aikaan.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on noussut esiin tämä hirvieläinten metsästysmahdollisuus kansallispuistoalueilla. Vieläkin täytyy kyllä ihmetellä, että tämä eduskunta on saattanut tehdä sellaisen päätöksen, jolla tämä hirvien ja peurojen metsästys estettiin näillä kansallispuistoalueilla. Hirvi on kuitenkin, ja hirvieläimet ovat, suuri turvallisuusuhka tieliikenteelle, ja nämä kansallispuistot suorastaan keräävät näitä hirvieläimiä. Kun ei niitä voida siellä metsästää, niin ne tulevat tietenkin myöskin kansallispuistosta niin kuin muistakin metsistä maantielle ja aiheuttavat kuolemaan johtavia liikenneonnettomuuksia erittäin paljon.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Luonnon monimuotoisuudesta: Metso-ohjelmahan on sellaisenaan riittämätön turvaamaan eteläisen Suomen metsien biodiversiteetin monimuotoisuuden. Vihreällä eduskuntaryhmällä oli aloitteena ja tulee olemaan äänestyksessä määrärahaehdotus, jossa ympäristökeskuksille lisättäisiin niiden määrärahaa hankkia arvokkaita maita tarjouskilpailujen kautta. Tämä on ollut yksi hyvä tapa hankkia lisää monimuotoisuuden kannalta arvokkaita maa-alueita. Jos tämä esitys ei mene läpi huomenna eduskunnassa, niin toivottavasti ministeri ottaa tämän kohdan huomionsa alle ja ajaa tätä asiaa ensi vuoden budjettiin. Tärkeää olisi lisäksi valmistella todellista biologiset vaatimukset täyttävää eteläisen Suomen metsiensuojeluohjelmaa.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Keskityn tässä puheenvuorossani käsittelemään ainoastaan ympäristöhallinnon toimivuutta ja sen henkilöiden suhtautumista eri tilanteissa maanomistajiin. Koska puheenvuoroni sisältää kritiikkiä, haluan aluksi todeta, että ympäristöhallinnossa on tehty ja tehdään paljon myös hyvää työtä. Tuota imagoa on vain pilattu eri puolilla maata huonolla hallinnolla ja väärällä asenteella ihmisiä kohtaan. Kuten varmaan kaikki hyvin tiedämme, pienellä pilataan paljon, mutta pienellä parannetaan paljon. Se on kolmen P:n sääntö, jossa kolmas on pitää pystyä puhumaan. Ei ole sellaisia asioita, joista ei tällä korokkeella tai muuallakaan voi asiallisesti puhua.

Keskeisiä periaatteita maassamme ovat olleet seuraavat kaksi, jotka kuvaavat maanomistajien ja yhteiskunnan välistä asetelmaa. Yksityisellä omistusoikeudella on perustuslain suoja, mutta yksityinen omistusoikeus joutuu toisinaan väistymään yleisen edun tieltä. Näiden kahden voiman välissä joutuvat virkamiehet toimimaan ja päättäjät päättämään hyvin usein juuri ympäristökysymyksiä ratkottaessa. On erittäin tärkeää, että meillä on hyvin hoidettu ympäristö, mutta on myös erittäin tärkeää, että tuossa asetelmassa ei unohdeta eikä alisteta ihmistä. Suurena luonnon ystävänä tarkoitan tällä sitä, että jos vastakkain joko—tahi-tilanteessa ovat ihminen ja eläin, minun asenteissani eläin saa väistyä. Näin aivan siitä riippumatta, onko ihmistä vastassa susi vai lammas vai jokin muu eläin.

Olen sitä mieltä, että tuo vastakkainasettelu voidaan välttää, mikäli juuri viranomaiset ja päätöksentekijät suhtautuvat oikein niihin ihmisiin, joihin itseensä tai joiden omaisuuteen joudutaan puuttumaan. Liian usein on jäänyt tekemättä kysymys, miltä minusta tuntuisi, jos olisin tuo ihminen eli ihminen, joka pelkää sutta, ihminen, jonka maat on lunastettu Natura-alueeksi, ihminen, jolta valkoselkätikka on käytännössä estänyt normaalin elämän, ihminen, jonka maat on lunastettu valtiolle, mutta joka ei ole rahojaan yhteiskunnalta saanut, jne.

Räikein tuntemani esimerkki todella taitamattomasti hoidetusta prosessista on Keski-Suomen Luhangan pitäjässä oleva Onkisalon saaren ongelma: elävän valkoselkätikkaperheen ja siellä elävien ihmisten yhteentörmäys. Tuo yhteentörmäys on ainoastaan ja vain taitamattomien viranomaisten toiminnan tulosta. Oikeilla asenteilla valkoselkätikat ja ihmiset eläisivät sulassa sovussa tänäkin päivänä. Äkkiväärillä asenteilla ja ylilyönneillä tilanne on ollut takalukossa jo 15 vuotta. Vaikka tilanne olisi muodollisesti oikein, se on kuitenkin asiallisesti täysin kohtuutonta. Vanhin saaressa asuva asukas täytti 90 vuotta, ja yhteyttä mantereelle ei ole.

Arvoisa puhemies! Haluan kiinnittää ministerin ja ministeriön vakavaa huomiota edellä esitetyn kaltaisiin tilanteisiin. Ministeriön tehtävänä tulee olla toiminnan seuranta ja valvonta niin, ettei edellä esitetyn kaltaisiin tilanteisiin jouduttaisi. Tämä tulisi muistaa vakansseja täytettäessä, organisaatioita laadittaessa, jatkokoulutusta annettaessa, organisaatioita johdettaessa jne. On valitettavasti todettava lopuksi, että edellä kuvaamiani ongelmia esiintyy kauttaaltaan koko ympäristöhallinnossa ja niiltä ei tule ministeriön virkamiesten eikä arvoisan ministerin sulkea silmiään.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ensin muutama kommentti tähän laivojen jätevesipäästöön koskien ennen muuta Itämeren suojelukysymystä. Nythän on kuitenkin hyvä näin, että vaikka paljon on työtä tehty Helcomissa, Itämeren suojelukomissiossa, ja on saatettu paljon asioita myös Imon kautta käsiteltäväksi, jonka kautta se sitoo sitten myöskin tonnistoa kaikkialla maailmassa, joka Itämerelle tulee, niin tästä ei ole kuitenkaan kuin reilu viikko, kun me hyväksyimme tässä salissa tämän Marpol-yleissopimuksen. Se on erittäin tärkeä askel, että eduskunta sitoutuu siihen, ja se tulee totta kai sitten edistämään myöskin Itämeren suojelukysymyksiä ja vähentämään laivojen suoria jätevesipäästöjä Itämereen. Se on hyvin tärkeää. Tämän käsittely sattui vielä samalle ajankohdalle kuin tämä ikävä tapahtuma oli tuossa Suomenlahdella.

Kaikissa Pietari-hankkeissa, jätevesipuhdistamohankkeissa, on Suomen oltava aktiivisesti mukana. Se on nähtävä yhtenä osana myöskin pohjoisen ulottuvuuden politiikkaa. Sinne on pystyttävä kanavoimaan myöskin Euroopan unionin rahoitusta, ja sen kautta se hyöty, mikä siitä valuu Suomelle, on kiistaton. Se on nähty jo tässä lounaisen jätevesipuhdistamohankkeen toteuttamisessa. Se oli Suomen puolelta erittäin viisas investointi.

Tästä monitoimimurtajasta. On hyvä, että todellakin hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta on arvioinut sitä uudelleen, ja pallo on nyt kyllä selkeästi tällä hetkellä valmistelussa kaatumassa ympäristöministeriön vastuulle juuri sen takia, niin kuin on todettu, että meillä jäänmurtajakapasiteettia on kohtuullisesti. Suomen talviolosuhteet ovat muuttuneet perin paljon. Tarve on hyvin erilainen kuin se oli ennen, mutta se, mitä me tarvitsemme, on nimenomaan öljyntorjuntavalmiuksien lisääminen. Tässähän se suuri haaste on, ministeri Enestam, että te löydätte nyt tavallaan sen oikean alustyypin, joka on hinnaltaan järkevä ja joka pystyy keräämään sitä öljyä ja toimimaan nimenomaan öljyntorjuntatehtävissä, mutta jota voidaan sitten tarvittaessa myöskin luppoaikana vuokrata muualle, jolla on kysyntää ja käyttöä. Tästäkin on paljon ollut esimerkkejä, että on aluksia, joiden tyyppiominaisuudet eivät ole kiinnostavia sitten sellaisen ajan käyttöön, kun sillä ei ole muuta käyttöä Suomessa.

Lyhyt kommentti vaan ympäristötöiden merkittävyyteen. On aivan selvää, että maakunnista katsoen ympäristötöille on erittäin suuri käyttöarvo, niillä on suuri merkittävyys, niillä on työllisyysarvoa, niillä on, samalla tavalla kuin on tietysti myöskin siirtoviemärihankkeilla, myöskin työllisyysmerkitystä, mutta samalla niillä on aivan välitön yhteys sitten myöskin ympäristön tilaan.

On hyvä, että jaosto kiinnitti huomiota jälleen kerran näiden pilaantuneiden maa-alueiden kunnostustarpeisiin. Meillähän on useita maakuntia, joissa ei ole ensimmäistäkään pilaantuneiden maa-ainesten keräyspistettä. Eräs on Kaakkois-Suomessa. Mehän tarvitsisimme Kaakkois-Suomeen tällaisia keräyspisteitä, koska sellaisia pilaantuneita alueita varsinkin vanhoilta teollisuuspaikkakunnilta useitakin löytyy.

Tässäkin varsinaisessa puheenvuorossa haluan vielä lyhyesti todeta tämän Repoveden kansallispuiston tarpeen, luontokeskuksen palvelupisteen rakentamistarpeen. On tavattoman tärkeää, että jos kansallispuiston perustaminen saadaan aikaan, niin huolehditaan siitä, että todellakin, niin kuin ministeri Enestam totesi, edetään tällaisella monirahoituspohjalla, jossa on valtion rahaa, jossa on kunnat mukana, yritykset mukana, joka voidaan sitten jopa parhaimmillaan vuokrata ulkopuoliselle toimijalle, yrittäjälle. Ei sen itse käytön tarvitse olla Metsähallituksen tai valtion hoidossa. Siinä on erilaisia malleja kokeiltu eri puolilla Suomea ja saatu hyviä kokemuksia. Mutta on tärkeätä, että valtiovalta voi olla budjettirahoituksen kautta näiden hankkeiden aktiivisena edistäjänä, ja ne tulevat kanavoimaan sitten, samalla tavalla kuin rakennetaan polkuja, niihin liittyvää infraa, ne tulevat ilman muuta pitämään huolta niistä kansallispuistoista sillä tavalla kuin niistä täytyy huolta pitää.

Tämänkin puheenvuoron lopuksi vielä tästä jätteenpolttokysymyksestä. Kiitos, ministeri Enestam, vastauksesta. On hyvä, että on tämmöinen työryhmä, jonka tehtävä nyt on miettiä niitä mekanismeja. Mutta tulee vaan kysyneeksi, pitäisikö meillä olla sitten tässä maassa jonkunlainen ympäristöoikeus. Voi olla, että nykyinen oikeuslaitoskin pystyisi näitä nopeammin käsittelemään, mutta on aivan selvää, että tämä tilanne on tänä päivänä kaoottinen, jos meidän valitusaikamme ovat näin pitkät ja oikeuslaitos käsittelee niitä enimmillään vielä puolestatoista kahteen vuoteen. Hyvä esimerkki, kun katson täällä ed. Kekkosta, on tämä Kotkaan tarkoitettu jätteenpolttolaitos, jonka pitäisi olla periaatteessa jo työn alla, mutta ei se ole näköpiirissäkään, menee useita vuosia, ja kaikki se jäte, mikä voitaisiin polttaa, saada energiaa, lämpöä, yhteiskunnan hyötykäyttöön, menee kaatopaikalle ja aiheuttaa siellä edelleenkin päästöjä. Tämä on huono suunta. Siksi tähän täytyy puuttua.

Antti Kaikkonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Laukkasen puheenvuoro oli hyvä läpileikkaus muutamista keskeisistä kysymyksistä.

Haluan vielä puuttua omassa puheenvuorossani laivojen käymäläjätevesikysymykseen. Nimittäin, hyvät kuulijat, poliittisten päätösten kuten näiden budjettipäätösten lisäksi kansalaismielipiteellä ja julkisuudella on myös vaikutusta siihen, miten asiat edistyvät yhteiskunnassa ja tässä maailmassa. Tästä esimerkkinä on laivojen käymäläjätevesikysymys, joka ei ole aivan marginaalinen asia.

Kun tieto Tallink-varustamon pahasta tavasta laskea risteilylaivojen käymäläjätteet mereen tuli julki, ei kestänyt monta päivää, kun varustamon oli pakko muuttaa käytäntöjään. Nyt jätteet viedään maihin puhdistusta varten, kuten Silja Line ja Viking Line ovat tehneet jo vuosia. Asia ei ole aivan pieni. Yhden Tallinkin risteilijän käymäläjätteiden fosforimäärä on enemmän kuin vaikkapa Järvenpään kokoisen kaupungin puhdistettujen jätevesien fosforimäärä vuodessa. Miettinen, onko tämä hyvä asia.

Kaikki ei ole vielä kuitenkaan kunnossa. Esimerkiksi Hangosta Rostockiin liikennöivä Superfast Ferries laskee jätevetensä edelleen surutta Itämereen. Jätevesille tehdään laivassa käsittely, joka on kuitenkin lähinnä kosmeettinen. (Ed. Kekkonen: Rostockin satama on tehty kaatopaikan päälle!) — Finnlines ei ole sen parempi, eikä tuo välihuudon tuoma tieto suinkaan, eivätkä monet muutkaan pienemmät varustamot hoida asioitaan kunnolla. (Ed. Kekkonen: Itä-Saksa teki jätteensä mereen!) — Valitettavasti näitä esimerkkejä on, kuten ed. Kekkonen tässä tuo esille innokkailla välihuudoilla. — Olin sanomassa sitä, että myös monella yksittäisellä huviveneilijälläkin on vielä parantamisen varaa omissa käytännöissään. Myös satamien, suurempien ja pienempien, on syytä panostaa siihen, että jätevesien vastaanottoon tarvittavat laitteistot löytyvät. Varustamot eivät ole rikkoneet lakia, mutta moraalia ja kansalaisten yleistä oikeustajua kylläkin. Ihmisten ympäristötietoisuus on onneksi lisääntynyt siinä määrin, että nykyisin asialla on myös markkinataloudellista merkitystä. Ihmiset välittävät merestä ja ympäristöstä entistä enemmän.

Laki on liian löysä tällä hetkellä. Haaste on siinä, että kyse ei ole vain kotimaisesta lainsäädännössä, vaan kyse on koko Itämerestä ja sen kansainvälisistä merialueista. Suomi on tehnyt aloitteen, että Itämeren suojelukomissio Helcom puuttuisi asiaan. Kansainvälinen yhteistyö onkin välttämätöntä, sillä kaikissa Itämeren rantamaissa ympäristötietoisuus ei ole kovin häävillä tasolla. Itämeren rannoilla on monia satamia, joissa ei ole jätevesien purkuun tarkoitettuja laitteistoja. Niitä on muuten myös Suomessa.

Myös suurten laivojen pakokaasupäästöt olisi syytä nostaa julkiseen keskusteluun. Pakokaasujen typpi- ja rikkipäästöt ovat moninkertaisia käymäläjätevesiongelmaan verrattuna. Kuluttajien olisi syytä vaatia edes matkustaja-aluksilta katalysaattorien käyttöä, joilla voidaan pienentää päästöt murto-osaan. Myös rahtilaivojen suhteen tarvitaan lainsäädännön kehittämistä.

Maissa vesistötalkoot ovat hyvässä vauhdissa. Tekemistä onkin paljon. Maatalous on vähentänyt päästöjään, ja sitä työtä pitää jatkaa. Kiinteistöille on säädetty tiukka jätevesiasetus, joka edellyttää lähivuosina merkittäviä panostuksia jätevesien käsittelyyn kaikkialla Suomessa. Tämän lisäksi rakenteilla on monta merkittävää vesihuoltohanketta. On kohtuullista, että kaikki osallistuvat näihin talkoisiin. Jos vesistöt päästetään pilaantumaan, on niitä erittäin vaikeaa ja hidasta jälkikäteen korjata.

Tämä budjetti, arvoisa puhemies, tukee näiden vesistötalkoiden tavoitteita, mutta enemmänkin olisi tehtävissä. Työtä pitää jatkaa ensi vuonna, kun laaditaan tulevia budjetteja.

Itämeri ja Suomenlahti ovat heikossa kunnossa. Rehevöitymisongelma on vakava, minkä voi nähdä esimerkiksi lisääntyvinä sinileväesiintyminä. Laivaliikennettä tarvitaan tietysti tulevaisuudessakin, mutta ympäristöasioihin on vain kiinnitettävä enemmän huomiota. Vaikka laivojen käymäläjätevedet ja pakokaasut ovat vain osa ongelmasta, on siihen syytä puuttua. Asialla on kuitenkin merkitystä.

Vanhan sanonnan mukaan, arvoisa puhemies, pienistä puroista kasvavat suuret virrat. Valitettavasti tässä tapauksessa on kyse aika törkyisistä puroista. Ongelma ja sen seuraukset ovat kaikkien tiedossa. Varustamoiden on syytä laittaa asiansa kuntoon eikä jäädä odottamaan hitaiden kansainvälisten neuvottelujen tuloksia. Tallink on toiminut vuosia väärin, mutta korjasi asiansa nyt nopeasti muutamassa päivässä. Muut voivat tehdä saman perässä, jos vain haluavat.

Arvoisa puhemies! Se on tahdon asia.

Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa puhemies! Ympäristöministeriön budjetin osalta haluan ottaa esiin Itämeren suojeluun tarvittavat toimenpiteet. Öljy- ja kemikaalivahinkoihin soveltuvan monitoimimurtajan hankinnassa tulisi päästä kiireesti eteenpäin, sillä riskit kasvavien kuljetusten myötä ovat lisääntymässä päin. Kohtuuttomia ovat myös tahalliset pilssivesipäästöt sekä vastuuton jätevesien käsittely aluksissa, mihin tulee tarttua vahvasti.

Ympäristötyömäärärahoja tarvitaan myös haja-asutusalueiden jätevesihuollon kehittämiseksi siirtoviemärein. Samalla edistetään työllisyyttä. Onkin hyvä, että valtiovarainvaliokunta kiinnitti huomiota taas kerran tähän määrärahatarpeeseen ja nosti tähän varattua rahaa. Vesistöjen suojelu on koko maassamme välttämätöntä. On hyvä, että nyt muun muassa haja-asutusalueiden jätevesiasetuksella saadaan parannuksia jätevesien käsittelyyn.

Pienituloisille perheille tulee kuitenkin mahdollistaa avustuksen saaminen näihin tarvittaviin toimiin, jotteivät parannustoimet jää kiinni taloudellisesta asemasta ja näin vaaranneta pienituloisten asemaa tai ympäristön tilaa. Tähän tulisi jatkossa varata entistä enemmän avustusmahdollisuuksia, koska tulevina vuosina näiden toimenpiteiden toteutuminen varmasti vilkastuu.

Tärkeää ovat toimet maatalouden päästöjen kuriin saattamiseksi ja samalla maanomistajien tukien turvaaminen näiden toimien toteuttamiseksi. Tässä työssä on oleellista maatalouden ympäristötukien kehittäminen vaikuttavampaan suuntaan, kuten ympäristövaliokunnan budjettilausunnossakin tuodaan esille. Eniten vesistöjä kuormittavia ovat edelleen maassamme maatalouden päästöt.

Itämeren suojelussa myös pohjoisen ulottuvuuden ympäristöyhteistyö on merkittävässä roolissa, missä työssä Suomen on syytä olla erityisen aktiivinen tulevana EU:n puheenjohtajamaana.

Luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi tarvitaan Etelä-Suomen metsien suojelun edistämistä. Vapaaehtoisuuteen perustuvat suojelukeinot on todettu tehokkaiksi, ja niiden edistäminen on järkevää.

Luonnonsuojelualueiden hankkimiseen varatun määrärahan pienennys viime vuoteen nähden ei ole perusteltu, vaan ennemminkin paineet tämän rahoituksen lisäämiseen olisivat suuret, jotta biodiversiteettiä voitaisiin suojella maassamme ja varmistaa riittävät suojelualueet, joiden merkitys myös virkistyksen ja ihmisten hyvinvoinnin lisääjänä ovat merkittävät. Uskomatonta on se, että kokoomus vastalauseessaan esittää tämän määrärahan vähentämistä 5 miljoonalla eurolla, kun paine ja tarve olisi sen määrärahan kasvattamiseen.

Ilmastonmuutoksen torjumiseksi olisin toivonut toimenpiteitä jo budjetissa, vaikka energia- ja ilmastostrategian eduskuntakäsittely onkin samaan aikaan alkanut. Ilmastonmuutoksen torjuntatyössä ei ole kuitenkaan mahdollisuus aikailla, vaan tässä työssä tulisi edetä kaikin keinoin nopealla aikataululla. Ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja hillitsemiseksi tarvittavat toimet ylittävät sektorirajat. Tarvitaan uusiutuvien energialähteiden käytön edistämistä, energian säästöä, biopolttoaineiden käytön edistämistä, ympäristöteknologiaan panostamista, joukkoliikenteen kehittämistä ja kestävää kaavoitus- ja maapolitiikkaa.

On hyvä, että joukkoliikenteen ostomäärärahoja eduskuntakäsittelyssä lisättiinkin, mistä oli myös oma lakialoitteeni. Leikkaus edelliseen vuoteen olisi ollut kohtuutonta niin ympäristön kuin sosiaalisen tasa-arvonkin kannalta. Tarve olisi ollut merkittävämpäänkin lisäämiseen, kun uusia haasteita ja myös ratayhteyksiä on toteutettu.

Ympäristövaliokunta esitti mietinnössään myös pientalojen energiatuen myöntämistä korjaus- ja energia-avustuksista ja myöntövaltuuksien kasvattamista tähän tarkoitukseen. Myös tässä asiassa on syytä jatkossa päästä eteenpäin, jotta siirtyminen muun muassa maalämpöön olisi entistä useammalle mahdollista ja kannattavampaa ja kannustavampaa. Siirryttäessä pientalojen energian käytössä esimerkiksi pelletteihin tulee kuitenkin huolehtia myös siitä, että poltto tapahtuu asianmukaisesti ja etteivät ilman pienhiukkaspäästöt kasva haitallisesti polton seurauksena.

Arvoisa puhemies! Asumisen osalta haluan nostaa esiin erityisryhmien asumisolosuhteiden parantamisen tärkeyden ja riittävien tukiresurssien varaamisen tähän tarkoitukseen. Tarvehan tulee koko ajan kasvamaan. Hyvän asumisen varmistaminen kaikille on yksi hyvinvoinnin tärkeimpiä lähtökohtia. Erityisryhmien asumisolosuhteista meidän tulee aivan erityisen vastuullisesti huolehtia.

Korjaus-, energia- ja terveyshaitta-avustuksien osalta haluan nostaa esiin vielä tarpeen varmistaa riittävä avustusvaltuus hissien toteuttamiseen kerrostaloihin ikäihmisten ja liikuntarajoitteisten asumisen ja toimintakyvyn ylläpysymisen turvaamiseksi. Myös terveyshaittatilanteissa on hyvä, että jatkossa on haettavissa tukea näistä seuranneisiin epäinhimillisiin taloudellisiin haittoihin. On kohtuutonta, että monet perheet ovat joutuneet maassamme epäinhimilliseen tilanteeseen esimerkiksi hometalotapauksissa. Kuntotarkastajille tulee säätää nykyistä enemmän vastuuta ja määrittää heille asianmukaiset pätevyysvaatimukset. Myös rakentamisen laatuun tulee kiinnittää erityistä huomiota.

Arvoisa puhemies! Vielä ihan lopuksi haluan todeta, että ympäristöasioiden edistämisessä tulisi edetä hyvin aktiivisesti. Erityisesti kestävissä kulutus- ja tuotantotavoissa tulisi päästä eteenpäin. Elämäntapamme on kestämätön. On arvioitu, että jos kaikki eläisivät samoin kuin me, tarvitsisivat maailman ihmiset neljä maapalloa elääkseen. Meillä on siis erityinen vastuu paitsi muuttaa elintapojamme myös satsata ympäristönsuojeluun ja luonnonsuojeluun aivan erityisellä tavalla.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Olisin tässä alussa halunnut kiittää asunto- ja ympäristöjaostoa sen jäsenenä hyvästä yhteistyöstä. Tässä nyt ei ole ketään paikalla, mutta toivottavasti nämä kiitokset tavalla tai toisella, esimerkiksi kaiuttimien välityksellä, välittyvät hyvälle puheenjohtajallemme ed. Uotilalle, ja kiitos myös ministereille hyvästä yhteistyöstä.

Eduskunnan lisäykset tähän budjettiin ovat välttämättömiä ja hyvään kohteeseen menevät, niin kuin täällä jo usean kerran on todettu. Tämä ympäristötöiden raamiongelma on kyllä todellinen. Toivotan voimia siihen taisteluun, että saisimme sitten jo seuraavassa kehysvaiheessa tämän kestävämmälle tolalle.

Tämä erityisryhmien avustus, sen valtuuden lisääminen, oli myös mielestäni välttämätöntä. Haluan sitä korostaa, että eduskunnan tahtonahan on siitä asti, kun tämän vuoden alkuun nyt tämä uusi lainsäädäntö tehtiin, ollut sen turvaaminen, että tämä asuntorakentaminen kerta kaikkiaan lähtee liikkeelle. Tämän vuoden valtuuksien osaltahan totesimme, että mikäli ne eivät olisi olleet riittävät, olisimme lisätalousarviossa asiaan puuttuneet. Nyt ne olivat kutakuinkin sen suuruiset kuin tarve oli. Ensi vuodelle valiokuntahan on kirjannut, että jos tämä lisäyksineenkään ei riitä, niin tähän tulisi sitten puuttua mahdollisissa lisätalousarvioissa. Koska valitettavasti tämä Ara-tuotanto ei nyt kauheasti ole viime päivinä vetänyt, viime vuosinakaan, niin on ainakin tärkeää, että joku avustusmuoto siellä on se, mikä vetää, mihin on tarvetta, ja tämä meidän on kerta kaikkiaan pystyttävä turvaamaan.

Tuossa debatissa minä kiinnitin jo huomiota tähän työhön, joka koskee yleishyödyllisyyttä, näitä verottajan tulkintoja ja näitä Raha-automaattiyhdistyksen käytäntöjä ja muuta, ja siihen, että nyt ollaan tätä vyyhteä selvittämässä. Se liittyy tähänkin kysymykseen hyvin läheisesti, ja pidän hyvin tärkeänä, että sieltä tuloksia saataisiin aikaan, ja myös eri ministeriöiden väliset yhteistyöt tässä, muun muassa yhteydet sosiaali- ja terveysministeriön puolella jnp., ovat äärimmäisen tärkeitä.

Tässä salikeskustelussa on noussut yhtenä asiana esiin ilmastostrategia ja sen jatkotyö muun muassa lämmitysratkaisujen edistämisen osalta. Myös minä kuulun niihin edustajiin, jotka todella pitävät maalämpöratkaisua, pellettiratkaisua ja muita, niiden edistämistä, hyvin tärkeinä. Mutta todellakin toivon, että tammikuussa tämä asetettu työryhmä löytää nimenomaisesti sen kustannustehokkaimman ja järkevimmän tavan tätä edistää ja laajentaa niin, että jokaisella meidän eurollamme olisi mahdollisimman hyvä ympäristövaikutus, eli että se kustannustehokkain ja järkevin tapa tähän löytyisi. Asia on hyvin tärkeä ja sen tavoitteet.

Puhemies! Oikeastaan voisin todeta tässä nyt erään asian. Tätä on vähän noloa korostaa, kun kokoomuksen puoli näyttää nyt olevan aika tyhjä tässä salissa. Täällä äsken kuvittelin, että ed. Hemmilä olisi kantamassa näitä kokoomuksen yhteisiä syntejä, mutta nyt häntäkään ei täällä näy. Mutta toivottavasti nämäkin terveiseni menevät perille. Siitäkin huolimatta, että tässä vaiheessa salikeskustelua yleensä olemme hyvin rakentavia ja toteamme vaan positiivisia asioita, mutta sen verran kyllä haluaisin nyt tukistaa oppositiota, että toteaisin nyt ääneen, että en ymmärrä lainkaan sitä, että kokoomus vastalauseessaan kohdistaa säästötoimensa, -5 miljoonaa euroa, momentille 35.20.76 Luonnonsuojelualueiden hankkiminen. Tämä on aivan yhtä kestämätöntä oppositiopolitiikkaa kokoomukselta kuin nämä muutkin heidän menovähennyksensä. He ottavat siis pois luonnosta ja toisaalta sitten aikuiskoulutuksesta ja työllistämistöistä, eli siinä on tämä kokoomusopposition hieno linja.

Minä erikseen vielä varmistin ympäristöministeriöstä, mitä tämä rahan vähennys tarkoittaisi. Onneksi sitä ei nyt tapahdu, onneksi oppositio ei saa tässä tahtoaan läpi todennäköisesti. Se tarkoittaisi nimenomaan sitä, että tässä leikattaisiin vanhoihin luonnonsuojeluohjelmiin ja Naturaan kuuluvien yksityismaiden korvauskysymysten sopimisrahoja, eli maanomistajat, jotka sopivat näitä korvauksia, tulisivat tässä kärsimään. Kun täällä on usein kokoomuksen puheenvuoroja kuunnellut, varsinkin ed. Vielma taisi omassaan juuri tänäänkin muutamia kymmeniä minuutteja sitten korostaa tätä maanomistajan asemaa ja maanomistajan oikeusturvaa, niin tämä nimenomaisesti kohdistuisi siten maanomistajille, että tämä hidastaisi näitä jo sovittuja alueiden lunastuksia. Nämä ovat siis niitä rahoja, joilla hankitaan valtion omistukseen luonnonsuojeluohjelmiin ja Naturaan jo liitettyjäkin yksityismaita. Tämä on äärimmäisen käsittämätön linja. Tekisi mieli sanoa, että haloo, haloo, kokoomus.

Mutta kaiken kaikkiaan kokoomuksen vastalauseesta huolimatta, jos katsoo tätä budjettimietintöä, tämä pääluokka on varsin tyylikäs siinä suhteessa, että eduskunnan lisäykset, kuten sanoin, kohdistuvat niihin kaikista tärkeimpiin ja kipeimpiin kohtiin. Mutta korostan myös, että muitakin tarpeita on, ja se esimerkiksi selviää siinä, kun lukee ympäristövaliokunnan hyvää pohdintaa asiasta, että jatkossa varmaan saamme näitä muitakin momentteja kurkistella sillä silmällä.

Mikko Alatalo /kesk:

Arvoisa puhemies! Viron ja Suomen tulisi toimia EU:ssa Itämeren äänitorvina ja ajaa sitä, että EU käyttäisi nykyistä jämäkämmin vaikutusvaltaansa Venäjän suuntaan, jotta myös Venäjä saataisiin mukaan Itämeren pelastustalkoisiin vielä tehokkaammin. Itämerta uhkaavat rehevöitymisen lisäksi myös öljykuljetukset yksirunkoisilla ja jäävahvistamattomilla tankkereilla. Koiviston eli Primorskin sataman aloitettua toimintansa ovat öljykuljetukset Itämerellä moninkertaistuneet ja kasvattaneet myös öljyonnettomuuksien riskiä. Venäjähän saa EU:lta taloudellista tukea, joten vastapainoksi unioni voisi asettaa Venäjälle myös ympäristönsuojelua koskevia vaatimuksia. Ja kyllä Suomen kannattaa tukea kaikkia Venäjän ympäristöhankkeita ihan omista itsekkäistäkin syistä.

Tuo Tallinkin tapaus on täällä ollut esillä, ja julkinen sanahan aiheutti sen, että M/S Tallink ei laske jätevesiään mereen. Tässä on kyllä tällä neljännellä valtiomahdilla merkitystä. Muutenkin Suomenlahden laivat olisi saatava kuriin, etteivät ne laskisi pesu- ja viemärivesiään mereen. Sama ongelma koskee myös pilssivesiä. Puhdistamattomien käymälävesien jättäminen Helsingin ja Tallinnan välille on kansainvälisillä vesillä edelleen laillista puuhaa, mutta onhan se aika ikävä ongelma. Onneksi ympäristöministeriö on luvannut ottaa asian esille kansainvälisessä yhteydessä.

Sen verran minäkin ottaisin kantaa tuohon hirvikantaan, jonka ed. Hänninen tässä toi esille, että olen itsekin kaksi hirvikolaria ajanut ja ihmettelen kyllä, miksi pidetään yllä ylisuurta 150 000—180 000 pään hirvikantaa. Onko se metsästysseurojen vuoksi, vai mikä luonnon epätasapainohanke tässä on kyseessä? Eivätkö ihmishenget merkitse mitään? On aika surullista käydä hautajaisissa, jossa vainaja on tuloksena hirvikolarista.

Arvoisa puhemies! Kotimaisia uusiutuvia energialähteitä aletaan tukea todellakin ja erityisesti metsähakkeen, peltobiomassojen, kierrätyspolttoaineen ja biokaasun käyttöä ollaan nyt lisäämässä. Hallitus on myös luvannut selvittää, miten biopolttoaineiden kysyntää ja tarjontaa voitaisiin lisätä liikenteessä ja nimenomaan miten näitten polttoaineiden hinnat ja ennen kaikkea verotus olisivat kohtuulliset, että ne myös leviäisivät.

Pelletistä on puhuttu. Todellakin on vaara, että markkinavetoisesti pelkästään ei lähde tämä pellettihanke liikkeelle riittävästi. Tarvittaisiin hallituksen toimia. Onko se sitten, kuten ministeri Manninen totesi, kotitalousvähennyksen laajentaminen vai suorat avustukset pellettikattiloiden laittamiseen? Joka tapauksessa lisää potkua tähän tarvitaan.

Tonttipula on kova Pääkaupunkiseudulla, mutta omakotitontteja on vähän myös Tampereella. Tampereen ympäristökunnissa niitä sentään on. Toivottavasti kiinteistöveron korottaminen rakentamattomille tonttimaille vauhdittaa sitä, että asuntoja saadaan enemmän ja hintojen nousua saataisiin hillittyä ainakin niiden 14 kunnan osalta, jotka lain piiriin tulevat. Riittääkö veronkorotus itse tontin arvonnousuun? Se nähdään, onko tällä vaikutusta.

Oli hyvä kuulla, että hallituksella ei ole suunnitelmia lopettaa tai vähentää asuntovelallisten verovähennysoikeutta. Matalat korot yhdistettynä verovähennyksiin ovat luonnollisesti lisänneet asuntokauppaa ja nostaneet asuntojen hintoja. Mutta verovähennysoikeuden pienentäminenkin olisi kuitenkin katastrofi monille, lapsiperheille esimerkiksi, jotka ovat laskeneet tarkkaan lainanhoitokykynsä. Hyvä, että hallitus ei tällaista ainakaan nyt suunnittele.

Vapaarahoitteinen asuntotuotanto jyllää eteenpäin, ylipitkien lainojen ongelma on olemassa. Minullekin, yli 50-vuotiaalle ihmiselle, tarjottiin 50 vuoden lainaa. Sen tarkoitus on se, ettei sitä lainaa tarvitse koskaan maksaakaan. Elikkä, mitä jos korot kovasti nousevat? Siinä sitä ollaan aika lirissä. Kyllä minua vähän pelottaa nuorten puolesta tämä asia. Tässä täytyy nimenomaan myös valistusta ihmisille antaa.

Jätteenpolttolaitoksista sen verran, että kyllähän jätteet pitää polttaa eikä mädättää kaatopaikoilla. Kaatopaikoilla niistä tulee myös päästöjä. Tätä valitusprosessia tulisi nopeuttaa koskien perustettavia jätteenpolttolaitoksia. Vaikka ne päästöt olisivat kuinka pienet, niin ihmisiä pelottaa kyllä se sana jäte. Tiedän, että Hämeenkyrössä nyt on alkanut tämmöinen jätteenpolttolaitossota ja siellä julkaistaan lehtiä ja siellä on uhkailtu, että syntyy yksisilmäisiä lapsia ja kaikkia. Se on aika vaikea prosessi tietysti siellä paikan päällä. Totta kai voidaan miettiä, onko nyt Kyrösjärven rannassa oikea paikka sille. Mutta kyllä täytyy sanoa, että kuitenkin noin periaatteessa jätteenpolttolaitokset ovat hyvä asia.

Mitä tulee ylipäänsä ympäristönsuojeluun, niin emmeköhän me käännä katseemme myös tuonne kehitysmaihin. Jos maa on liian köyhä, sillä ei ole varaa välittää ympäristöstä. Ja me toivomme, että luonnonsuojelu olisi myös tärkeämpää tuolla kehitysmaissa sen jälkeen, kun saadaan elintasoa vähän ylemmäksi, ja kyllä meidän täytyy auttaa siellä tätä vanhaa lausetta käyttäen: autetaan heitä auttamaan itseänsä.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Haluaisin tässä ympäristöministeriön pääluokassa puuttua erityisryhmien asumiseen ja todeta sen myönteisen kehityksen, mitä sillä puolen on nyt tapahtunut ja myöskin tässä valiokunnan mietinnössä. Kun tästä erityisryhmien asuntotuotannosta pääsivät myöskin kunnat hyötymään eli avustuksia saavat myöskin kunnat, niin tämä on edesauttanut ennen kaikkea monien sellaisten ryhmien asunnottomuutta, jotka kipeästi asuntoa tarvitsevat. Mutta sehän on tosiasia, etteivät nämä erityisryhmät tarvitse pelkästään asuntoa vaan lähes poikkeuksetta kaikki erityisryhmät tarvitsevat myöskin palveluja, ja siitä on tullut ongelma.

Kun täällä on sekä valiokunnan mietinnössä että useassa puheenvuorossa viitattu Raha-automaattiyhdistykseen ja sen toimintaan erityisryhmien asumisasiassa, niin on syytä nyt tässäkin todeta se, että Raha-automaattiyhdistyksen keskeisenä avustuspolitiikan linjana on ollut ja on edelleen se, että me pyrimme näillä avustusvaroilla ehkäisemään syrjäytymistä ja ennen kaikkea tätä syrjäytymistä myöskin hoitamaan. Tässä ovat keskeisellä sijalla vielä tänä päivänäkin ja tulevassa jaossa erityisryhmien asumispalvelut ja myöskin Pääkaupunkiseudun asunnottomuusongelma. Tähän on osoitettu varoja, ja huomenna tulemme tekemään toivon mukaan ehdotuksen valtioneuvostolle ensi vuonna jaettavista varoista. Siinä ovat myöskin nämä asiat, niitä ei suinkaan ole sieltä poistettu.

Herra puhemies! Ehkä tässä on syytä todeta se, että Raha-automaattiyhdistys avustaa edelleen erityisryhmiä, joihin kuuluvat asunnottomat, huonokuntoiset vanhukset, muistihäiriöistä kärsivät, mielenterveyskuntoutujat, vammaiset ja erityistukea tarvitsevat nuoret. Itsenäisen, liikuntaesteettömän ja turvallisen asumisen ratkaisuja on avustettu ja näitä tullaan edelleen avustamaan. Näille ryhmille tarkoitettujen asuntojen rakentamiseen, hankintaan ja perusparantamiseen myönnetään avustuksia, mikäli paikkakunnan muu asuntotilanne sitä edellyttää ja avustettavaksi otettavat hankkeet voidaan todeta kilpailuneutraaleiksi. Tämä sana kilpailuhan on nyt tullut keskeiseksi palvelutuotannon kohdalla.

Raha-automaattiyhdistys koordinoi, niin kuin hyvin tiedämme, Asuntorahaston kanssa näiden erityisryhmien asumishankkeet. Erityisryhmien asumista rahoitetaan investointiavustusten lisäksi myöskin projektiavustuksina Ray:n varoista. Avustuksia on ollut vuonna 2004 60,2 miljoonaa euroa, ja tänä vuonna avustuksia on ollut 53,6 miljoonaa euroa. Niistä noin 85 prosenttia kohdistuu investointeihin ja 15 prosenttia on myöskin toiminnallisia avustuksia, jotka ovat erittäin tärkeitä monille erityisryhmille.

Ja nyt, mitä hakemuksia on tällä hetkellä saapuneina ja mitä nyt sitten huomenna käsitellään ensi vuotta ajatellen: todennäköisesti noin 800 uutta asuntoa tullaan rahoittamaan myöskin ensi vuonna Ray:n avustuksin. Mielestäni se on kuitenkin merkittävää, kun tätä ajatellaan kokonaisuutena. Se sopii hyvin tähän erityisryhmien asunto-ohjelmaan. Ennen kaikkea tässä tarvitaan nimenomaan Asuntorahaston ja Raha-automaattiyhdistyksen hyvää ja tarkkaa yhteistyötä, että voidaan näitä katvealueita peittää ja parantaa, nimenomaan erityisryhmien asumisoloja ja ennen kaikkea myöskin tätä Pääkaupunkiseudun vaikeaa asuntotilannetta.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Keskityn tässä 5 minuutin puheessani kunnissa tikittävään aikapommiin eli näihin tyhjillään oleviin aravavuokra-asuntoihin.

Suomessa oli vuonna 2003 yhteensä 832 000 vuokra-asuntoa. Näistä arviolta puolet on rahoitettu valtion arava- tai korkotukilainalla. Loput eli toinen puoli ovat vapaarahoitteisia vuokra-asuntoja. Koko aravakannasta kolmasosa eli noin 130 000 asuntoa sijaitsee väestöä menettävillä muuttotappioalueilla. Tyhjien aravavuokra-asuntojen määrä ei ole vielä toistaiseksi hälyttävän suuri, mutta sen arvioidaan kuitenkin tästä eteenpäin kasvavan. Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan tyhjilleen jäävien aravavuokra-asuntojen määrä nousee vuoteen 2020 mennessä lähes 12 000 asuntoon. Tämä on kylmä tosiasia, ellei asiaan puututa. Tilanne voi olla vielä pahempikin, jos otetaan huomioon muu asuntokanta sekä aiemmin rajoituksista vapautuneet tai vapautetut asunnot. Eräissä kunnissa tyhjilleen pysyvämmin jääneet arava- ja korkotukivuokra-asunnot ja niiden aiheuttamat ongelmat ja kustannukset ovat jo havahduttaneet päättäjät pohtimaan tilannetta.

Kunnat ovat suurin aravavuokra-asuntojen omistajaryhmä. Kuntien omistuksessa on noin 230 000 arava-asuntoa. Merkillepantavaa on ollut se, että yleishyödylliset yhteisöt ovat olleet vähitellen luopumassa omistuksistaan monilla muuttotappiopaikkakunnilla. Tästä on ollut seurauksena se, että vastuu sosiaalisen asumisen kysymyksistä siirtyy yhä enemmän kuntien vastuulle ja harteille. Vastaavasti tästä seuraa se, että asuntoasioihin tulee kunnissa kiinnittää aiempaa enemmän huomiota ja miettiä asunto- ja vuokratalojen omistajapolitiikkaan liittyviä kysymyksiä väestön supistuessa.

Herra puhemies! Hallitus hyväksyi tammikuussa 2004 asuntopoliittisen ohjelman. Tässä ohjelmassa on kolme keskeistä osa-aluetta. Yhtenä niistä on toimenpiteet väestöltään vähenevien alueiden asuntokantaan liittyvien ongelmien helpottamiseksi. Ohjelman avulla on etsitty keinoja vajaakäytön tai tyhjäkäytön vuoksi talousvaikeuksiin joutuneiden vuokratalojen omistajien tilanteen ja taloudellisen aseman helpottamiseksi. Ympäristöministeriön sekä Valtion asuntorahaston neuvotteluissa ja tulossopimuksessa vuodelle 2005 sovittiin Asuntorahaston tehtäväksi käynnistää tyhjien asuntojen ongelmasta kärsivien kuntien kanssa kehittämishanke. Tämän hankkeen tavoitteena on ollut ennaltaehkäistä ongelmia ja etsiä uusia ratkaisumalleja sekä sopia yhdessä kunnan ja kunnassa toimivien vuokratalojen omistajien kanssa toimenpide- ja kehittämisohjelmasta, jolla tyhjien vuokra-asuntojen määrää kestävällä tavalla voidaan vähentää.

Asuntopoliittiseen ohjelmaan sisältyy lisäksi useita valtion toimia asuntojen vajaakäytön vuoksi ongelmiin joutuneiden omistajien tilanteen helpottamiseksi. Ensi vuoden alusta purkuakordin lisäksi ovat käytössä uusina avustusmuotoina purkuavustus ja lainojen osittainen anteeksianto rajoituksista vapautumiseen liittyen.

Lainojen osittaisen anteeksiannon uskotaan helpottavan asuntojen myyntiä varsinkin silloin, kun asuntolainaa on asuntojen markkinahintaan nähden vielä paljon jäljellä.

Purkuakordin ja purkuavustuksen myöntää ja antaa vuoden 2006 alusta Valtion asuntorahasto. Samoin Valtion asuntorahaston asuntopoliittinen ja asuntomarkkinoihin liittyvä asiantuntemus on ratkaisevaa päätettäessä lainojen osittaisesta anteeksiannosta tilanteessa, jossa taloa ei pureta.

Vuonna 2006 otetaan lisäksi käyttöön pienestä asuntokysynnästä kärsivien kerrostalovaltaisten alueiden kehittämiseksi viisivuotinen avustusjärjestelmä, johon on varattu 2 miljoonaa euroa. Tuki suunnataan ensisijaisesti äkillisten rakennemuutosalueiden kohteisiin.

Herra puhemies! Vielä lopuksi kertauksena: Ympäristöministeriön ja Asuntorahaston yhtenä tehtävänä on auttaa kuntia ja aravavuokrataloja omistavia yhteisöjä rahoituksen ja asiantuntija-avun keinoin supistamaan vajaakäytössä olevan asuntokannan määrää sekä kokeilla ja etsiä toimivia käytännön ratkaisuja malliksi myös muille samoista ongelmista kärsiville tahoille. Tämä on kunnille aikapommi, joka tikittää, ellei sitä hoideta.

Susanna Haapoja /kesk:

Arvoisa puhemies! Suomalainen ympäristöpolitiikka on hyvää ja kauaskantoista. Aivan turhaan syyllistetään maan hallitusta toimettomuudesta. Erityisesti ministerit Enestam ja Manninen ovat osoittaneet yhteistyöllään hyvää ympäristö- ja asumispolitiikkaa Suomessa.

Ympäristöpolitiikan ei tule unohtaa ihmistä ja sen toimeentuloa. Tuleva energia- ja ilmastopolitiikkastrategia linjaa asioita yhdessä maatalousselonteon kanssa. Ympäristötöiden avulla pidetään ympäristö asianmukaisessa kunnossa ja meillä kaikilla on mahdollisuus puhtaaseen juomaveteen esimerkiksi. Pohjavedet ovat arvokkainta luonnon osaa. Viemäriverkostojen tulee olla lyönnissä. Valiokunta kiinnittää huomiota myös ympäristötöiden työllistävyyteen.

Maatalouden ympäristötoimet ovat mittavia, ja niiden onkin todettu saavan aikaan paljon ympäristön parhaaksi. Muutokset näkyvät vasta vuosien kuluttua. Olen hämmästellyt puheita, joissa maan- ja metsänomistajia syyllistetään ympäristön tai eläinkunnan elämän mitätöimisestä. Totuus on, että viljelijä on luonnonsuojelija. Metsänomistaja pitää metsän eläimistä. Sopusoinnussa elämisen pitää olla turvallista myös ihmiselle. Tietyt satoja vuosia tehdyt toimet, esimerkiksi metsästys ja kalastus sekä kestävä metsätalous, ovat tukemisen arvoisia.

On hyvä, että ed. Taiveahon suulla sosialidemokraattien linja kohentui maatalouden ympäristötukien osalta. Mutta ed. Taiveaho, Pohjanmaan pitkät joet laskevat Merenkurkkuun ja Pohjanlahteen. Näiden saastuneisuudesta ei puhuta, vaikka jokivarsi on hyvin merkityksellistä maataloustuotantoaluetta. Eikö siis Itämerenkin saastuminen johdu muistakin tahoista? Vaikka maatalouden ympäristötoimenpiteet ovat loistavia, maatalouden kuormitus on arvioitu ylimalkaisesti. Kuitenkin maatalouden ympäristötuet ovat saaneet kannatuksen ja suunta on hyvä meidän molempien mielestä varmasti.

Oleellista, puhemies, on koko kansan ja varsinkin nuorten ympäristöymmärrys ja -kasvatus. Budjetissa linjataan ympäristökasvatuksen suuntaa. On tärkeää, että ympäristökeskuksille suunnataan voimavaroja, joilla kasvatusta voidaan järjestöjen kautta ohjata alueilla sopivaan ympäristökasvatukseen. Luonnonsuojelujärjestöt tekevät tärkeää työtä, mutta ympäristökasvatusta on hyvä sitoa osaksi muuta toimintakulttuuria. Ympäristöpolitiikka kuuluu meille kaikille eikä siitä keskustelua saa rajata vain suppeasti tiettyjen ryhmien oikeudeksi.

Energian saatavuus ja sen kohtuuhintaisuus ovat jokaista koskettavia. Kotimaista energiaa Matti Vanhasen hallitus tukee taloudellisestikin.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Arvoisat ministerit! On hienoa, että molemmat ympäristöministeriön ministerit ovat paikalla: ympäristöministeri Enestam ja asuntoministeri Manninen.

Ympäristövaliokunnan lausunto, joka on tässä liitteenä, on johtanut kahdelta kohdalta selkeisiin valtiovarainvaliokunnan jaoston esityksiin, jotka sitten ovat myöskin tulleet valtiovarainvaliokunnan päätöksiksi. Tietysti muitakin syitä varmasti on, mutta osaltamme olemme esittäneet 5 miljoonaa euroa lisää erityisryhmien asunto-olojen parantamiseen ja ympäristötöihin esitimme lisäystä 4 miljoonaa euroa. Sen lisäksi esitimme myös 10 miljoonan euron lisämäärärahaa korjaus- ja energia-avustuksiin yksimielisesti.

Täällä ed. Haapoja aikaisemmin käytti lyhyen puheenvuoron allekirjoittaneelle selittäen jotenkin niin, että ministeriö on kyllä havainnut terveyshaitat. Senhän me kaikki tiedämme, ainakin me, jotka toimimme ympäristövaliokunnassa, että havaittu on, mutta rahaa on aika tavalla liian vähän. Käyttörahaksi on arvioitu, arvoisat ministerit, 1—2 miljoonaa euroa, joka voidaan käyttää tähän homeongelmaan tältä momentilta, jolla on rahaa tämä 70 miljoonaa euroa, joka on kokonaissumma hyvin monenkaltaisiin hankkeisiin. Sen takia ympäristövaliokunta onkin jälleen yksimielisesti, ed. Haapoja myös siinä jäsenenä, esittänyt, että olisi järkevää jakaa tätä momenttia hiukan. Siellä on hissiavustukset, siellä on terveyshaitta-avustukset, kaikki sulassa sovussa, mutta rahaa kaiken kaikkiaan vähän joka suuntaan, hissiavustus tuli jo esille, on liian vähän.

Toinen asia, mihin kiinnitämme huomiota valiokunnassa ja mihin tässäkin on syytä kiinnittää huomiota, on se, että kun valiokunta käsitteli energia-avustuksia, niin paneuduimme nimenomaan uusiutuviin energialähteisiin. Tällöin pelletit olivat vahvasti esillä. Sen mukaan, mitä kuulimme asiantuntijoilta, Suomi on "25 kertaa" jäljessä Ruotsin tilannetta. Siellä on pellettitaloja 100 000 ja Suomessa 4 000. Suomihan vie paljon pellettejä Ruotsiin. Näin ollen silloin ajattelimme, että asia tulee esille ilmastostrategiassa, joka on muuttanut monta kertaa kyllä nimeään. Kun selonteko tuli eduskuntaan, huomasimme toki, että siinä ei ollutkaan tätä asiaa. Näin ollen pellettilämmitykseen siirtyminen on sitten edelleen valmistelussa, niin kuin kuulimme täällä. Kuitenkin katsoimme sitten jälleen yksimielisesti, että energia-avustuksiin olisi viisasta lisätä 10 miljoonaa euroa ja laajentaa avustuksen käyttömahdollisuudet pientaloihin. Tämä oli myös lisäyksen syy. Näin toivon mukaan sitten tapahtuu. Valiokunta katsoo, että 10 miljoonaa euroa olisi tähän sopiva summa.

Puhemies! Koska aika on hyvin rajallinen tässä puheenvuorossa, pyrin nyt vain pitäytymään ympäristövaliokunnan katsauksen jälkeen nimenomaan ympäristö- ja asuntojaoston omassa lausunnossa. Tässä lausunnossa on muutama asia, joihin vielä on syytä kiinnittää huomiota.

Tässä on asia, joka liittyy näihin valituksiin ja valitusten käsittelyn kestoon. Yksimielisestihän olemme todenneet, että hallinto-oikeuksien, muun muassa Vaasan hallinto-oikeuden, resursseja pitäisi lisätä. Täällä puhutaan myös Helsingin hallinto-oikeuden suhteen samalla tavalla. Tämä on kiistatonta ja näin on hyvä tehdä. Mutta valtiovarainvaliokunnan mietinnössä kuitenkin todetaan aika kummallisesti se, että valitukseen liittyviä lunastusmaksuja pitäisi nostaa eli tehdä valitusoikeuden käyttö kalliiksi. Muistutan maankäyttö- ja rakennuslain valmistumisen yhteydessä tästä asiasta käydystä perustuslaillisesta keskustelusta. Siinä pidettiin erittäin tärkeänä, että lunastushinnat ovat joka suhteessa kohtuullisia.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Vesiensuojelu on asia, jonka haluaisin nostaa esiin. Suomi on kymmenientuhansien järvien maa ja kalatalousala pitäisi elvyttää. Maaseudulla asuvat voisivat esimerkiksi harjoittaa kalastusta sivuelinkeinona. Mahdollisuudet tällaiseen toimintaan pitäisi olla mahdollisimman hyvät ja kannustavat. Omalta kotiseudultani tiedän esimerkin, jossa eräs sivutoiminen kalastaja sai nuotalla 1 000 kiloa muikkua, mutta joutui heittämään puolet saalistaan hukkaan, koska kauppaketjulla ei ollut resurssia ottaa tällaista kalamäärää yhtäkkiä vastaan ja myyntiin. Järjestelmässä olisi siis kehittämisen varaa. Erityisesti kalan jatkojalostusta pitäisi kehittää Suomessa edelleen. Kalaa tulee paikoitellen järvistä paljon, mutta sen pitäisi löytää tiensä kätevimmin ihmisten ruokapöytiin.

Suomen järvistä pitäisi huolehtia paremmin. Koskia pitäisi entisöidä, jotta kalat viihtyisivät paremmin ja lisääntyisivät luonnonmukaisesti. Koskien ja rantojen huolenpidolla ja entisöinnillä kunnat houkuttelisivat myös asukkaikseen mökkiläisiä. Myös matkailun kannalta tällä on iso merkitys. Kunnat hyötyisivät rantojen ja järvien kunnostuksesta. Monissa kunnissa saataisiin palvelutkin paremmalle tolalle, kun vesistöihin ja ympäristöön satsattaisiin. Lohenpyyntiä tulisi myös rajoittaa merkittävästi Pohjanlahdella, jotta se saisi rauhassa nousta pohjoisen jokiin. Ihmisillä pitäisi olla malttia antaa kalojen nousta luonnollisesti eikä häiritä tätä pyynnillä.

Ministeri Hemilän aikaan saatiin hyviä tuloksia pohjoisilla jokialueilla yhteistyössä ruotsalaisten kanssa. Nykyinen ministeri Korkeaoja meni muuttamaan tehtyä järjestelmää, mikä oli suuri virhe. Asiat pitäisi korjata niin kuin ne olivat Hemilän aikaan.

Arvoisa puhemies! Mielestäni yhdellä ja kahdella vavalla tapahtuva uistimenveto pitäisi olla Suomessa jokamiehenoikeus. Vertaisin sitä pilkkimiseen. Jos ihmiset kesämökeillään heittelevät virveliä pari kertaa kesässä, eivät siitä Suomen järvet tyhjene. Tällaista satunnaista harrastuskalastusta on minun mielestäni turhaa pitää kalastusluvan takana.

Asumisesta. Osa-aikaomistusasuntojen osalta muutettiin lakia siltä osin, että vähemmistöosakas voi lunastaa asunnon, jossa asuu kesken sopimuskauden. Tämä oli mielestäni hyvä muutos, mutta se ei ole toteutunut maassamme kuitenkaan tasapuolisesti. Kun tällainen lakimuutos on tehty, se tulisi toteuttaa tasapuolisesti eri puolilla maata. Muun muassa esimerkiksi Tarveasunnot Oy ei ole suostunut edes neuvottelemaan asukkaitten kanssa asuntojen myynnistä eikä edes tekemään tarjouksia asiakkaille. Tähän mielestäni pitäisi puuttua, samoiten vuokralaisten osallistumiseen vuokratalojen hallintoon, siellä on vielä myös puutteita. Vuokralaiset ovat ne ihmiset, jotka tänä päivänä maksavat kaiken asumisen vuokrataloissa niin kuin omistusasunnon omistajakin maksaa myös kaiken. Silloin pitäisi näille vuokralaisille antaa suurempi osuus hallinnosta. Muun muassa Jyväskylässä kaupungin omistamassa vuokrataloasuntoyhtiössä, jossa on noin 5 000 asuntoa, pienennettiin huomattavasti asukkaitten osuutta vuokrataloyhtiön hallinnossa. Sekään minun mielestäni ei ole oikein. Pitäisi täältä ohjeistaa kaupunkia, jos menettelee toisin.

Jaana Ylä-Mononen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Asunto- ja ympäristöjaostossa on tämän syksyn aikana ollut hyvin mielenkiintoisia asioita ja teemoja, joita on käsitelty. On muutama asia, johon haluan lausua vielä mielipiteeni, tuoda esiin tässä istunnossa, varsinkin kun ministerit ovat paikalla. Toinen koskee tätä Aran asuntotuotantoa. Vääjäämättä tulee sellainen mieleen, että onko se järjestelmä olemassa tätä päivää varten ja kuinka pitkään. Nämä erityisryhmien tarpeet asuntotuotannossa ovat kasvava tarve ja toisaalta tämä perinteinen Aran tuotanto ei näytä sytyttävän enää sen enempää rakentajia kuin välttämättä asukkaitakaan. Siihen, en tiedä, saako tänään vastausta enää tässä istunnossa, mutta ehkä sitten joskus muulloin jossain muussa yhteydessä.

Toiseksi kansallispuistojen tilanteesta. Tämä Nuuksion alulle saattaminen on erittäin tärkeä asia, koska paineet sinne sekä matkailulliset että yleensä ja ihmismassat, jotka sinne vaeltavat, on tärkeä saada hallintaan. Sen takia pidän sitä erittäin tärkeänä, jopa kiireellisenä asiana hoitaa eteenpäin. Nyt se saadaan liikkeelle ja jatkossakin jaosto varmasti panostaa omalta osaltaan siihen sen, minkä pystyy.

Otan esille vielä tämän muunkin kansallispuistorepertuaarin, jossa esimerkiksi opastuskeskusten osalta on selviä puutteita ja niitä nyt asiantuntijoiden mukaan ollaan hyvin viemässä hankkeena eteenpäin ja siitä iloitaan. Siten myöskin tämä Helvetinjärven kansallispuisto omalla lähialueellani aikanaan tulkoon kuntoon.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tässä ympäristöministeriön hallinnonalan osalta on käyty asioita jo kattavasti läpi. Muutaman asian, jotka kiinnostavat itseäni, haluan vielä ottaa esille.

Vanhojen metsien suojeluohjelma on Pohjois-Suomessa paikallisen väen mielestä viety läpi, ja painopisteen suojelussa tulisi olla Metso-ohjelman toteutuksessa. Kuitenkin Metsähallituksen ja luonnonsuojelujärjestöjen dialogiprosessissa yli 100 000 hehtaaria on taas menossa suojeluun. Ymmärrän hyvin sen huolen, jota pohjoisen sahat ja puuteollisuus kokevat puuraaka-ainehuollon järjestämisen osalta. Samalla on kysymys kannattavuusongelmien alla painivan alan tuhansista työpaikoista. Korvaavia, omalla toiminnallaan rahoittuvia työpaikkoja suojelualueilla ja niiden palveluihin ei hevin synny.

Toinen ongelma, jota joutuu paljon pohtimaan, on maatalouden ympäristötuen uudistaminen. Nykyiseen järjestelmään on sitoutunut valtaosa eli 93 prosenttia toimivista tiloista. Hyviä tuloksia sisävesialueilla on tullut. Kotivetenikin on tämän nykyisen ympäristötuen aikana noussut luokituksessa hyvästä erinomaiseksi, ja minusta se on osaksi tämän järjestelmän ansiota. Aika, joka menee, kun latvavesiltä kuormitus merialueelle laskeutuu, on arvioitu seitsemäksi vuodeksi. Itämerenkin osalta optioita paremmasta huomisesta maatalouden kautta tulevan kuormituksen osalta on näin odotettavissa.

Tulevan ohjelmakauden ympäristötuen osalle ei kohtuuttomia velvoitteita tule sälyttää, jotta sitoutuminen ohjelmaan saadaan säilymään hyvänä. Maatalous on joutunut sopeutumaan EU-aikana koviin toimiin, ja sopeuttamistarve Wto-neuvotteluiden ja EU:n kehyspäätösten jälkeen on suuri, ja kansallista lisärahoitusta tarvitaan. Tähän kokonaisuuteen myös ympäristötukitoimet on sovitettava, irrallaan tiukkaa linjaa soveltaen ei ympäristötuesta voida päättää.

Arvoisa puhemies! Kuten ympäristöministerin vastauksesta kuulimme, metsästystä kansallispuistoissa pohtivan työryhmän työ on kesken ja väliaikatietoja ei ole tullut. Nyt on tärkeää, että tuossa työssä aidosti pohditaan muun muassa hirvikannan rajoittamisen tarve. Kentältä tulee tiedusteluja tästä työryhmän työstä ja muitakin metsästysmahdollisuuksiin liittyviä kyselyjä. Olen luvannut ottaa muun muassa Syötteen kansallispuiston hirvenajon puiston tietyissä osin esille tuon työryhmän tulosten käsittelyn yhteydessä.

Ympäristöministeri  Jan-Erik  Enestam

Arvoisa puhemies! Tulkoon kuitenkin sanotuksi, että jo olemassa olevan lain mukaan kannan säätely on mahdollista. Olen myöskin pyytänyt sitten tätä työryhmää miettimään tarkkoja kriteereitä siitä, millä tavalla ja miksi päädytään siihen, että kanta on kasvanut liian isoksi, ja voidaan ryhtyä sitä säätelemään. Metsästys on sitten ihan oma asiansa, ja näitä kahta tämä työryhmä nyt sitten pohtii.

Antero Kekkonen /sd:

Puhemies! Kestävä kehitys terminä on hyvin vaikea siksi, että sen sisään ladataan melkein kaikkea mahdollista, ja kun jonkun termin sisään ladataan kaikkea mahdollista, niin sitten se ei oikeastaan sisällä enää yhtään mitään. Mutta siitä huolimatta, herra puhemies, tohdin operoida tällä kestävän kehityksen terminologialla.

Kestävän kehityksen määritelmän mukaan tämän päivän kasvu ei saa vaarantaa tulevien polvien mahdollisuuksia. Teollisuusmaiden taloudellinen vaurastuminen on perustunut ajatukselle, että koko maailma olisi alistettu tuotannon raaka-ainelähteeksi, tuotteiden markkinointialueeksi. Kuitenkin 20 prosenttia maailman väestöstä kuluttaa 80 prosenttia käytössä olevista luonnonvaroista. Tämän kehityksen aikaansaamiseksi on muutamassa sadassa vuodessa käytetty resursseja, joiden kehittyminen on vaatinut miljardeja vuosia. Tämä on näkökulma, joka valitettavasti tämän päivän ihmisiltä yleisesti ottaen puuttuu.

EU:ssa ja muissa teollisuusmaissa kehitetty ympäristöpolitiikka on — näin on kyllä pakko tämä sanoa — hidastanut luonnon tuhoutumista teollisuusmaissa. Siis tämä kehityspessimismi ei sittenkään ole vallannut alaa niin paljon kuin hyvin monet näyttävät esittävän. Mutta sekin on totta, että ei ole ratkaistu tätä ympäristön tuhoutumisen ongelmaa ollenkaan riittävällä tavalla. Teollisuusmaiden ympäristösaavutukset ovat perustuneet paremman lainsäädännön, mutta myös tekniikan käyttöön, myös siihen, että ympäristöä voimakkaasti kuormittavaa teollisuutta on siirretty maihin, joissa ympäristölainsäädäntö on vähäistä tahi suorastaan olematonta. Tämä on myöskin yksityiskohta, eikä vain pieni yksityiskohta, vaan suuri kysymys, joka on ratkaisematon täällä Euroopassa, jossa me mietimme sittenkin ehkä maailmassa kaikkein vakavimmin näitä ympäristökysymyksiä.

EU:ssa ja YK:ssa on kehitetty kestävän kehityksen politiikan malleja, jotka ottavat huomioon yhtä aikaa taloudellisen kasvun, työllisyyden ja ympäristön tilan parantamisen. Tavoitteen aikaansaamiseksi on toimittava, se kai on itsestäänselvää, sillä tavalla, että taloudellista kasvua edistetään, mutta ilman ympäristön lisääntyvää pilaamista. Kasvun on siis pohjauduttava muuhun kuin luonnonvarojen tuhlailevaan käyttöön, ja tämä on eurooppalaisen sivistysajattelun suuri kysymys. Sen tulee olla sosiaalisesti kestävää yhteiskuntapolitiikkaa, joka perustuu pyrkimykseen mahdollisimman suuresta yhteiskunnallisesta tasa-arvosta, sopimusyhteiskunnan kunnioittamisesta ja täystyöllisyydestä. Jälleen olemme sen ikuisen kysymyksen äärellä, ovatko nämä teesit ristiriidassa ympäristönsuojelun kanssa. Helppoa olisi sanoa, että ovat. Haastavaa on sanoa, että ne ovat pikemminkin haaste kuin ahdistava tekijä.

Ympäristöteollisuus on nopeasti kasvava teollisuudenala, jonka markkinat ovat maailmanlaajuiset. Se työllistää jo tällä hetkellä yli 2 miljoonaa kansalaista EU:n alueella. Euroopan unionin on 10 vuodessa saatava näistä markkinoista 40—50 prosentin markkinaosuus. Globaalisti suurimpia kestävän kehityksen haasteita ovat ilmastonmuutoksen torjuminen, luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen, puhdas vesi ja sanitaatio, energiakysymykset sekä köyhyyden poistaminen. Näiden lisäksi EU:n laajuisesti nopeita toimia vaativia asioita ovat ympäristön pilaantumisen aiheuttamat haitat ihmisen terveydelle sekä luonnonvarojen kestävä hallinta, mikä siis pitää sisällään kestävämmät tuotanto- ja kulutustavat. Jotta suurimpiin ympäristöhaasteisiin voitaisiin vastata, on teknologian sovellutuksia käytettävä niin, että niiden avulla kyetään vähentämään uudistumattomien raaka-aineiden käyttöä ja ympäristön kuormittamista erilaisilla ympäristölle ja terveydelle haitallisilla päästöillä ja jätteillä.

Herra puhemies! Kun tässä keskustelussa on varsin paljon käsitelty yksityiskohtia, ajattelen niin, että on syytä puhua myöskin vähän isomman näköalan lähtökohdasta, ja tämä nyt pyrkii olemaan sellainen.

Puhemies! Lissabonin strategian mukaan EU:sta on tarkoitus tulla maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tietoon perustuva talous vuoteen 2010 mennessä. Tavoite edellyttää, että jäsenmaat kykenevät ylläpitämään kestävää talouskasvua, luomaan uusia ja parempia työpaikkoja ja lisäämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta, tämä kaikki kestävän kehityksen käsitteistön alla. Lissabonin tavoitteiden saavuttaminen edellyttää investointien merkittävää lisäämistä. Uusia investointeja tehtäessä tulee tietenkin aina ottaa huomioon valittavan tekniikan vaikutukset ympäristöön.

Tämän valittavan teknologian alalla me voisimme olla vielä enemmän edelläkävijä kuin me nyt olemme. EU:n laajenemisen myötä teknologian ja erityisesti ympäristövaikutteisen teknologian käyttöalue kasvaa. On laskettu, että pelkästään nykyisten ympäristösäännösten toimeenpano uusissa jäsenmaissa maksaa 50—80 miljardia euroa. Tämä luo suuret ympäristöteknologian markkinat, joilla voidaan soveltaa uusia ratkaisuja ja saavuttaa suurtuotannon etuja innovatiivisille teknologioille ja tuotteille. Yritän tällä sanoa sitä, että perinteinen teollinen ajattelu ei välttämättä ole ristiriidassa sen ajattelun kanssa, joka pohjaa parempaan, puhtaampaan ei vaan Eurooppaan vaan koko maailmaan.

Kestävän kehityksen aikaansaamiseksi tarvitaan paitsi muutoksia tuotanto- ja kulutustavoissa myös käyttäytymisessä, ja tämä on tietysti yksilön kannalta kaikkein olennaisin kysymys. Näiden tueksi tarvitaan uusien tekniikoiden ja kannustustehokkaampien ratkaisujen kehittämistä. Riittävä rahoitus tutkimus- ja kehitystoiminnalle on tietenkin elintärkeää, samoin riittävä panostaminen uusien innovaatioiden markkinoillepääsyn edistämiseen. Yhteisön tavoite lisätä tutkimukseen ja teknologiseen kehittämiseen sijoitettavia varoja 3 prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2010 mennessä antaa mahdollisuuden lisätä panostuksia ympäristöteknologiaan. Nämä prosentit, nämä luvut, vaikka nyt puhunkin ihan Euroopan mitassa, ovat erittäin haastavia suomalaisille, eikä ole mitään syytä epäillä, etteivätkö suomalaiset pystyisi näihin vastaamaan.

Pienelle ja keskisuurelle teollisuudelle on pakko luoda osaamista ja on pakko luoda myöskin motivaatiota, miten se sitten tapahtuukaan, uuden teknologian käyttöönottoon. Alueiden tasapuolisesta kehittämisestä on huolehdittava muun muassa ohjaamalla EU:n aluekehitysvaroja korkean teknologian ja ympäristöteknologian kehittämiseen.

Herra puhemies! En tietoisesti ottanut tässä kantaa rakentamiseen. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jossain vaiheessa saattaisi olla syytä pohtia, ovatko rakentaminen ja ympäristöpolitiikka, ympäristöministeriö, sittenkään niin sopusoinnussa kuin me joskus olemme kuvitelleet. Saattaisi olla pohtimisen paikka siinä, onko rakentaminen sittenkin eriytettävissä, en tiedä, mihin ministeriöön, mutta onko se eriytettävissä siitä luonnonsuojeluajattelusta, jota noin mekaanisesti kuitenkin siinä talossa harjoitetaan.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk:

Arvoisa puhemies! Hongkongin Wto-kokous päättyi sunnuntaina, ja kokouksen tulos jäi kohtalaisen laihaksi lukuun ottamatta sitä, että valitettavasti maatalouden vientituen osalta tiettyjä päivämäärätavoitteita sinne kirjattiin. Mutta se ongelma, mikä minusta siellä kokouksessa olisi ansainnut suuremman huomion, on tämä kestävä kehitys ja ympäristönsuojelu, mistä ed. Kekkonen juuri edellä puhui.

Nimittäin Wto-säädöksissä on syrjimättömyyslauseke, joka estää tämän tyyppisten kysymysten nostamisen sinne neuvottelupöytään tavalla, jossa ne todella olisivat sitten merkittäviä silloin, kun puhutaan tuotannollisista prosesseista ja puhutaan nimenomaan tuotteiden hintaan vaikuttavasta kestävän kehityksen ja ympäristösuojelun aiheuttamista lisäkustannuksista. Ainoa kirjaus, joka Hongkongin Wto-kokouksessa tehtiin ympäristöasioita koskettaen, on se, että ympäristökysymyksissä päätettiin jatkaa muiden aiheiden ohella tiiviisti neuvotteluja ympäristötuotteiden markkinoille pääsystä, joka sinänsä tietysti on hyvä asia. Mutta kaiken kaikkiaan jos me aiomme maailmanlaajuisesti ympäristöä suojella, niin totta kai Kioton sopimus on tärkeä, mutta sen lisäksi kyllä kauppapolitiikassa pitäisi myöskin näiden kysymysten olla keskeisemmin esillä kuin ne tänä päivänä ovat.

Arvoisa puhemies! Ympäristöministeriön hallinnonalalla, täällä pääluokan 35 kohdalla valtiovarainvaliokunnan mietinnössä kiinnitetään huomiota Itämeren suojeluun, joka on tärkeä asia. Sitten siellä todetaan edelleen, että maatalouden ympäristötukia tulee myöntää jatkossakin ja ne tulee säilyttää vähintään nykyisen tasoisena myös EU:n seuraavalla rahoituskaudella. Tämä on tehty tilanteessa, jossa ei EU:n tulevaa rahoituskehystä tiedetty, ja tämä tulee olemaankin erittäin iso haaste nyt sitten jatkossa, kun ensin neuvotellaan EU:ssa siitä, miten nämä mahdolliset leikkaukset kohdentuvat, eli löydetään se jakoavainmalli, niin sen jälkeen sitten on mahdollisuus arvioida, miten se vaikuttaa lfa-tukiin ja ympäristötukiin Suomen osalta.

Kaiken kaikkiaan on tärkeää, että meillä kyettäisiin jatkossakin ympäristötukijärjestelmää jatkamaan, koska se on ainoa keino, jolla me voimme kestävällä tavalla maataloudessa ottaa huomioon ympäristönsuojelun tavoitteet. Ympäristötuki korvaa ja sen tulee jatkossakin korvata entistä enemmän niitä toimenpiteitä, joita viljelijät tekevät, jota kautta sitten myöskin tarvitaan niihin kustannuksiin kompensaatiota.

Arvoisa puhemies! Vielä kahdesta asiasta ihan lyhyesti.

Ympäristöministeriö on asettanut toimikunnan, joka selvittää tätä metsästystä eteläisissä kansallispuistoissa, ja toivon, että tämä asetettu määräaika, tammikuun loppu, toteutuisi. Edelleen toivon, että nykyinen ministeri ja nykyinen hallitus antaisivat asiasta sitten tarvittavat esitykset, mihin tämä toimikunta tai työryhmä tuleekaan päätymään. Tärkeintä on, että siinä saataisiin selkeät ratkaisut siitä, millä tavalla voidaan esimerkiksi hirvieläinkantaa kestävällä tavalla säädellä kansallispuistoissa silloin, kun tämä kanta muodostuu suureksi ongelmaksi niin kuin eräillä alueilla nyt on.

Sitten viimeisenä asiana palautan mieliin sen luonnonsuojelulainmuutoksen, jonka yhteydessä käsiteltiin liito-oravan suojelua ja siihen liittyen niitä menettelytapoja, joilla pitäisi varmistaa se, että liito-oravan suojelu käytännössä luonnollisesti toteutuu ja että se toteutuisi mahdollisimman yhdenmukaisella tavalla koko maassa ja tavalla, joka mahdollistaisi sitten metsien hyödyntämisen jatkamisen, kunhan se alue, jossa liito-orava esiintyy, siitä ensin suojellaan pois. Jonkun verran on tullut kentältä palautetta siitä, että eri ympäristökeskusten välillä on jonkinasteisia tulkintaeroavaisuuksia, mutta olisi mielenkiintoista kuulla, mutta ympäristöministeri ei taida nyt olla paikalla, onko ministeriössä tehty jotakin seurantaa siitä, miten ympäristökeskuksissa liito-oravan suojelutoimenpiteitä seurataan. Ovatko ne ohjeet yhteneväiset, niin kuin niiden pitäisi olla, jotta ihmiset olisivat samanarvoisessa asemassa koko maassa?

Maija-Liisa Lindqvist /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Olen erittäin iloinen siitä, että hallitus edelleen edistää puurakentamista. Haluaisin tiedustella, onko siihen liittyvää lainsäädäntöä tekeillä, koska olen ymmärtänyt, että puurakentamisen kanssa tekemisissä olevat yritykset ovat sitä mieltä, että puurakentamiselta edellytetään huomattavasti kovempia määräyksiä kuin muulta rakentamiselta ja että puurakentaminen on kehittynyt niin paljon, että meillä on vielä tällaista vanhakantaista ajattelua.

Sen lisäksi haluaisin kysyä, onko hallituksen piirissä keskusteltu kotitalousvähennyksen laajentamisesta edelleen. Hallitushan hoivatyön osalta kaksinkertaisti tämän vähennyksen. Voisiko se olla myös täällä peruskorjauksissa, koska uskoisin, että kun esimerkiksi tehdään muutoksia energian säästämiseksi ja meillä on muutenkin aika paljon 60—70-luvulla rakennettuja rakennuksia, tämä vauhdittaisi aika mukavalla tavalla ainakin tämmöistä omakotiasumista ja mikä ettei myös kerrostaloasumista?

Sitten kun täällä olivat esillä aika paljon nämä homeongelmat, niin haluaisin tuoda esille sellaisen näkökulman, että Lahdessa on tehty merkittävä keksintö. Kun on korjattu homekouluja ja julkisia rakennuksia, niin niissähän on myös huonekaluja, joihin nämä itiöt ovat tulleet, ja paljon kaikkea muuta tavaraa. Siellä on kehitetty semmoinen Hides-yksikkö, jonka avulla nämä homehiukkaset saadaan poistettua sillä tavalla, että sen jälkeen huonekalut ovat käyttökelpoisia, koska muussa tapauksessa, esimerkiksi kun koulu peruskorjataan ja sinne viedään nämä itiöiset huonekalut, siellä on kohta samat ongelmat. Hyvin tärkeitä innovatiivisia ratkaisuja tehdään, ja toivoisin, että niitä voidaan sitten myös tässä korjausbuumissa viedä eteenpäin.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puheenjohtaja! (Ed. Kekkonen: Puhemies!) — Arvoisa puhemies! Viime yönä puoli kahteen istui Keuruun kaupunginvaltuusto, siellä oli puheenjohtaja, mutta eduskunnassa on puhemies. (Ed. Pulliainen: Pitäisi vaan pystyä hallitsemaan nämä monet luottamustehtävät!)

Tämän puheenvuoroni haluan aloittaa kiitoksella siitä, että meillä on asuntoministeri paikalla ja asuntoministerin roolissa ministeri Manninen on erinomaisesti halunnut edistää järkevää asuntopolitiikkaa nimenomaan siten, että asunnot voitaisiin saada myöskin hinnoiltaan kuumentuneilla alueilla paremmin kansalaisten tavoitettaviksi. Tämä on erittäin vaikea kysymys, mutta asuntoministerinä ministeri Manninen on tätä kysymystä rohkeammin ja merkittävämmin tuonut esille kuin kenties pitkiin aikoihin.

Edellä ed. Antero Kekkonen toi kysymyksen esille, mihin ministeriöön rakentaminen oikeastaan kuuluisi, kuuluisiko se ympäristöministeriöön vai olisiko se jokin muu ministeriö. Tätä itsekin olen ajatellut, mikä saattaisi olla tuon paikka. Kun kunnissa on pohdittu lautakuntajärjestelyjä, niin aikoinaan on ollut rakennuslautakunnat, tekniset lautakunnat, kaavoituslautakunnat, näin kotipaikkakunnallanikin, kunnes sitten nämä kaikki ovat nyt ympäristölautakunnan alaa. On ehkä liian laaja sektori, jos ajattelemme, että ympäristösektorille mahtuvat nämä kaikki. Rakentaminen on paljon paljon muutakin, tietysti se on osa ympäristöä, tapahtuu ympäristössä, mutta muutakin kuin ympäristökysymys. Pidänkin hyvänä sitä, että meillä kuntaministerillä, ministeri Mannisella, ovat nämä kysymykset valtioneuvostossa.

Puurakentaminen on myös asia, jota tulisi kaikin tavoin edistää. Suomessa on hyvälaatuista puuta, Suomi on tässä suhteessa rikas maa. Meillä on puurakentamisen osaamista hyvin monimuotoisesti. Toivoisi, että puurakentamisen edistämiseksi tehtäisiin tässä maassa paljon. Se on myös ekologinen rakentamisen muoto monella tavalla. Eri rakennusmessuilla tässä on ollut hyviä esimerkkejä, jotka ovat kannustuksena ja rohkaisuna asiassa eteenpäin.

Sitten menisin tähän luonnonsuojelu-, ympäristösektorille. Sekin osaltaan liikkuu eri ministeriöitten rajamailla. Näkisin, että perinteisesti suomalainen talonpoikaviljelijä on ollut paras luonnonsuojelija. Hän on luonut sen maaseutukulttuurimaiseman, mikä maaseudulla on, josta on sanottu, että maaseutua ei voi tuoda.

Arvoisa puhemies! Juuri tähän olen tulossa. Budjettikysymyksissä meidän on löydettävä sellaiset ratkaisut, että maaseudulla voidaan elää. Tässä suhteessa näkisin hyvin välttämättömäksi sen, että muun muassa veroratkaisuilla ja ympäristöpoliittisilla lainsäädäntö- ja tukiratkaisuilla edistetään sitä, että tämä perinteinen maaseutuilme voi maaseudulla säilyä. Tämä on lainsäädäntökysymys, mutta tähän liittyvät myöskin kysymykset, jotka ovat hyvin ajankohtaisia maaseudun tukiratkaisujen muodossa ja myös asuntorakentamisen ja asuntojen kunnostamisen muodossa. Edelleen, arvoisa puhemies, näen tärkeäksi sen, että maaseutu halutaan pitää asuttuna ja elävänä maaseutuna, missä voidaan asua kautta koko maan.

Ed. Vielma viittasi keskisuomalaiseen ongelmaan, josta ympäristöministerin kanssa käymme keskusteluja, jotka liittyvät Luhangan Onkisalo-kysymykseen. Toivoisin, että siihen voitaisiin löytää budjetin kannalta edullinen, järkevä ratkaisu. Paikalliset asukkaat ovat sen löytäneet, mutta jostakin käsittämättömästä syystä valkoselkätikka oli muutaman kymmenen metriä väärässä paikassa havaittu kerran ja sitten kolme kertaa kalliimpaa siltaratkaisua oltaisiin tekemässä, joka sadan metrin päästä tuon alueen kiertäisi. Minä uskon, että linnut voisivat lentää sen matkan ja näin saadaan valtiontalouteen edullisempi ratkaisu.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämän vuoden budjetin viimeistely sai varsin dramaattiset vaiheet, kun kaksi temmellyskenttää saivat työnsä päätökseen juuri näillä loppumetreillä.

Ja, arvoisa puhemies, tähän liittyy selviä budjetaarisia vaikutuksia paitsi juuri tällä hetkellä niin aivan erikoisesti lähitulevaisuudessa. Eli kysymys on siitä, millä tavalla ne poliittiset tavoitteet, jotka budjetin avulla ollaan nyt päättämässä, voivat toteutua.

Ed. Sirkka-Liisa Anttila oli läsnä Wto-neuvotteluissa tuolla Aasian mantereen toisella reunalla ja kertoi jo siitä, mikä oli ympäristöasioitten lopputulema ratkaisussa: oikeastaan ei yhtään mikään.

Arvoisa puhemies! Tältä samalta paikalta aikoinaan kauppa- ja teollisuusministeri Pertti Salolainen piti hyvin merkittävän puheenvuoron ihan samanlaisessa yhteydessä, missä nyt juuri keskustelemme ympäristöministeriön pääluokasta, ja hän puhui täsmälleen samasta asiasta, mistä ed. Sirkka-Liisa Anttila äsken puhui. Hän kertoi siitä, kuinka Wto:hon saatiin ympäristöasiat sillä tavalla mukaan aikoinaan vuonna 1973, että valtavan väännön jälkeen päätettiin perustaa ympäristöpoliittinen työryhmä. Se oli erittäin pitkien ja vaikeitten neuvottelujen väärti asia.

Kun asiaa sitten käsiteltiin täällä isossa salissa 1990-luvun alkupuolella, kauppa- ja teollisuusministeri Pertti Salolainen kertoi, että muuten meni ihan hyvin, mutta yhtään kokousta ei ole pystytty pitämään. Eli ei ollut pystytty sopimaan siitä. (Ed. Karjula: Siinä kahdessakymmenessä vuodessa!) — 20 vuodessa ei ole pystytty sopimaan siitä, millä tavalla tämmöinen kokous saataisiin, ympäristöryhmän ensimmäinen kokous, koolle. — Niin että ed. Sirkka-Liisa Anttilalle vaan, että ei ole mikään muuttunut viimeisen 12 vuoden aikana. Kaikki on pysynyt entisellään.

Tällähän on tietysti erittäin fundamentaalinen merkitys. Siis meillä on löydetty nyt masking factor, jolla meidän ympäristöministeriön pääluokan hienot aikaansaannoksemme voidaan typerällä liikepolitiikalla ja kauppapolitiikalla tuhota viimeiseen pisteeseen saakka.

Minulla oli tilaisuus olla näissä merkeissä Yhdysvalloissa kutsuttuna esitelmöitsijänä pari kuukautta sitten, ja täsmälleen sama aihe oli siellä esillä liittyen meidänkin ympäristömme asioihin ja kauppakumppaneittemme ympäristöasioihin. Siinä kokouksessa puhuttiin nämä asiat aivan selviksi, kerrottiin se, miten näillä on jo uskonnollinen tausta eli kreationistinen lähestymistapa ja on niin kuin katsottu, että Jumala on antanut maapallon ihmisen käyttöön, tämä on kertakäyttöhyödyke ja sillä siisti. Toisin sanoen ne syyt, miksi tässä on niin vaikea edetä, ovat tämmöiset.

Nyt meillä oli toinen ratkaisu, jolla on 100 miljoonan välitön vaikutus meidän budjettitalouteemme. Toisin sanoen lfa-tuen ja ympäristötuen kohtalot ovat niin sun näin tästä eteenpäin. Toisin sanoen, kun ympäristöministeriön hallinnonala on mukana ympäristötuen hallinnoinnissa keskeisesti, niin kun me teemme nyt hienoja ratkaisuja täällä, lyömme lukkoon huomispäivänä tämän budjetin lopullisesti, niin sitten olemme sellaisessa tilanteessa, että kaikki työ, mikä nyt on saatu aikaiseksi — nimittäin se on ollut valtava aikaansaannos, kun suomalainen maataloustuottaja, vaikka ehkä se hänen perusasennoitumisensa ympäristöasioihin on juuri niin kuin ed. Oinonen kuvasi, ryhtyy ohjelmallisesti noudattamaan tiettyjä asioita, se on ollut oppituoli, joka on tarvinnut porkkanoita — nyt ollaan tilanteessa, jossa sitten ollaan romuttamassa tätä koko järjestelmää. Sitten kun se suomalaiseen mielenlaatuun ympätään, niin ei tämä hyvältä näytä.

Tässä katsannossa minä toivon hartaasti, että nyt löydetään jokin sellainen ratkaisu, että tätä romuttamista ei toteuteta, vaan se hyvä alku suomalaisen maataloustuottajan kouluttamisessa taikka kouluttautumisessa ympäristönsuojelijaksi voi käytännössä jatkossakin toteutua, siihen löydetään sitten valtiovarainministeriön toimesta asiaan kuuluva ratkaisu niin, että kun seuraava budjetti on vuoden kuluttua vielä tämän eduskunnan käsiteltävänä, silloin nämä asiat ovat lopullisesti ratkaistuja.

Toivon, että kehysriihessä helmikuussa nämä asiat saavat sellaisen ratkaisun, että kun eduskunta kehystulosta käsittelee huhti—toukokuussa, silloin eduskunta voi jo antaa osviitat sille, että ensi vuoden budjetti näiltä osin rakentuu kestävälle ympäristönsuojelun pohjalle ja tasolle.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tässä on käyty hyvin monipuolista keskustelua. Isommistakin näkökulmista on puhuttu. Tässä viimeksi ed. Pulliainen viittasi Wto:hon. Haluaisin ihan tässä kohdin vielä todeta sen, että ympäristöministeriö on se ministeriö, joka ilmastonmuutoksesta ja ilmastonmuutokseen liittyvästä seurannasta ja ilmastosopimuksesta vastaa Suomen osalta. On tietysti selvää, että Montrealissa nyt joulukuussa päästiin eteenpäin huolimatta joistakin kummallisista, muista julkisuudessa olevista kirjoituksista, jotka ovat tulleet niin sanotusti arvovaltaisista suunnista, mutta joka tapauksessa ympäristöministeriön analyysi on luettavissa muun muassa ministeriön nettisivuilta. Se on kyllä positiivinen.

Sitten täällä syntyi myös kahden kansanedustajan, joista toinen, ed. Oinonen, on paikalla, puheenvuoroissa tämä kysymys, kuuluuko asuminen — vai onko se sitten rakentaminen — ollenkaan ympäristöministeriön toimialaan. Ed. Karjula, on olemassa maankäyttö- ja rakennuslaki, joka vuonna 99 eduskunnassa hyväksyttiin. Se käsiteltiin mietinnön tehneessä ympäristövaliokunnassa. On aivan selvää, että rakentaminen, maankäyttö, kaavoitus, myöskin sen tulevaisuuteen suuntautuvat arvioinnit, muun muassa valtakunnallisen alueidenkäytön tavoitteet, ovat yksi kokonaisuus. Jos osallistutte kaavoittamiseen, kunnan tasolla, maakunnan tasolla, valtakunnan tasolla, nämä linjaukset ovat yksi sagittaalinen kokonaisuus, jossa eri tasot vaikuttavat toivon mukaan vuorovaikutteisesti toinen toisiinsa. Näin ollen on aivan selvää, että se kuuluu ympäristöministeriöön.

Puhemies! Täällä puhuttiin ihan oikein myös kestävästä kehityksestä. Kun kysymyksessä on ympäristöministeriön pääluokka, niin me tiedämme, että sekä valtioneuvoston kansliassa että ympäristöministeriössä kuten muissakin ministeriöissä ollaan valmistelemassa Suomen uutta kestävän kehityksen ohjelmaa, johon kansallinen kestävän kulutuksen ja tuotannon mietintö, joka luovutettiin kansleri Raivion johtaman toimikunnan toimesta kesäkuussa, 16. kesäkuuta 2005, ympäristöministerille ja kauppa- ja teollisuusministerille, luo pohjaa tälle kestävän kehityksen toiminnalle.

Nythän vuosina 2009—2010 kestävä kehitys on YK:n Csd:n agendalla. Tämä kestävän kehityksen toimikunnan kokous pidetään aina keväisin YK:n tiloissa ja noina vuosina siinä on aiheena siis kestävä kehitys. Kestävän kehityksen puiteohjelma taas oli Johannesburgissa esillä Suomen aloitteesta Euroopan unionin aloitteena.

Puhemies! Tällä on budjettivaikutuksia tietysti, koska kestävän kehityksen toimikunnan tänä vuonna aloittamalla kestävän kehityksen ohjelmalla on luonnollisesti budjettivaikutuksia. Kun on kysymys ympäristöministeriön pääluokasta ja myöskin yleensä budjetista, niin on selvää, että kun 3,4 miljardia on Suomen ympäristöteknologian volyymi ja tässä kohtaa pitää todeta, että aikaisemmin, kun tästä asiasta puhuttiin, puhujaa ei keskeytetty, niin totean, että Euroopan unionissa se volyymi on runsas 300 miljardia euroa ja tämän volyymin lisääminen on tietysti mahdollista nimenomaan kestävän kehityksen ohjelmaa eteenpäin viemällä.

Sitten asia, joka liittyy ympäristöministeri Enestamin toimialaan, hän ei ole paikalla, mutta joka tapauksessa on syytä edelleenkin peräänkuuluttaa sitä, että öljyntorjunnan osaamiskeskuksen, joka on hallitusohjelmassa omana hankkeena, joka ei ole ehtinyt vuoden 2006 budjettiin, toteuttaminen ja liikkeelle saaminen mahdollisimman nopeasti olisi välttämätöntä, että se yleensä ehtisi ensi vuoden budjettiin.

Seuraava asia, joka liittyy myös tähän pääluokkaan, on avomeriolosuhteissa, vaikeissa jää- ja tuuliolosuhteissa, kemikaali- ja öljyntorjuntaan kestävän aluksen hankkiminen Suomeen. Tästä me olemme keskustelleet eduskunnassa moneen kertaan, mutta edelleenkin tämän asian peräänkuuluttaminen on todellakin tärkeätä.

Sitten edelleen näihin yksityiskohtaisempiin asioihin. Täällä ed. Laukkanen otti hyvin esille Repoveden kansallispuiston luontokeskuksen. Siitä on olemassa Kymen vaalipiirin kaikkien kansanedustajien allekirjoittama talousarvioaloite, joka esitellään huomenna äänestykseen. Nämä valtion rahat, vaikka ne eivät tietenkään olisi 100:aa prosenttia luontokeskuksesta, ovat kylläkin tärkeitä tällaisen hankkeen liikkeelle saamiseen. On selvää, että siinä on aihetta olla myös muita tahoja mukana.

Edelleen toteaisin vielä tähän hirvenmetsästysasiaan, joka täällä nousi esille, että ainakin sen tiedon perusteella, minkä me olemme saaneet silloin, kun tämä asia käsiteltiin ympäristövaliokunnassa, olemme olleet tyytyväisiä sen käsittelyn laatuun, joka ympäristöministeriöjohtoisesti on tässä asiassa eteenpäin viety.

Lopuksi on välttämätöntä vain todeta se, että kun ed. Laukkanen käytti sinänsä hyvän puheenvuoron, joka on puheenvuoro 102 tältä päivältä ilmeisesti, niin hän viittasi Marpol-yleissopimukseen ja puhui siitä, että se olisi hyväksytty noin reilu viikko sitten tässä salissa. Haluan vain ihan pöytäkirjaan oikaisuna todeta, että siinä olemme hyväksyneet Marpol 73/78 -yleissopimuksen tarkistetun neljännen liitteen pienen poikkeaman, joka sinänsä sisällöllisesti oli huononnus. Koska Suomen lainsäädäntö on nyt niin hyvällä tasolla, tällä ei ole sinänsä merkitystä, mutta oli kysymys ainoastaan sellaisesta asiasta, että lyhennettiin sitä etäisyyttä, mikä pitää vähintään olla niin sanotusti lähimmästä maasta, kun voidaan laskea mereen käymäläjätevettä. Kun se on niin sanotusti käsitelty, silloin se voi olla nyt tämän uuden tilanteen mukaan vain 3 meripeninkulmaa, kun aikaisempi luku oli 4 meripeninkulmaa.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on eräitten puhujien, muun muassa SDP:n edustajien Taiveahon ja Viitasen puheenvuoroissa kummasteltu sitä, että kokoomus esittää vähennettäväksi luonnonsuojelualueiden hankkimiseen tarkoitettua määrärahaa 5 miljoonaa euroa. Se on huomenna äänestyksessä ehdotuksena 29. Mutta minä haluaisin korostaa sitä, että kokoomus ehdottaa vähennettäväksi määrärahoja uusien luonnonsuojelualueiden hankintaan, uusien luonnonsuojelualueiden. Koska valtiolla on velvoitteita jo näissä vanhoissakin ihan riittävästi, niin sen vuoksi me katsomme, että ei enää tätä reviiriä pyritä laajentamaan.

Mutta, herra puhemies, vielä tässä haluan ottaa tästä mietintötekstistä esille nämä ympäristötyöt, mihin ympäristöministerikin täällä viittasi. Ympäristötyöt, kuten siirtoviemärihankkeet ja näitten rahoittaminen, olisivat äärimmäisen tärkeitä hankkeita. Ne ovat yhtä tärkeitä kuin monet väylähankkeet. On sanottu, että tien rakentamiseen sijoitetut rahat tulevat vähintään kolminkertaisesti yhteiskunnalle takaisin, ja varmasti tällaisiin siirtoviemärihankkeisiin ja niihin investoimiseen käytetyt rahat tulevat varmasti vähintäänkin kolmin-, ellei peräti kymmenkertaisesti takaisin niin sanotussa pitkässä juoksussa.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen käsitteli mielenkiintoisella tavalla sitä, mitenkä näitten ympäristöasioiden esille saaminen kansainvälisesti on haastavaa. Siinä mielessä voidaan todeta, että Suomessa on kuitenkin tehty monella alueella ympäristönsuojelussa ja ympäristöasioissa hyvää työtä. Tämä käsillä oleva budjetti luo monelta osalta edellytyksiä tämän hyvän työn jatkumiselle.

Mutta todella harmillista on se, että vuodesta toiseen asunto- ja ympäristöjaosto on joutunut puuttumaan siihen, että ympäristötyömäärärahoja ei ole käytössä riittävästi. Nytkin käsillä olevan budjetin osalta niitä hallituksen esityksessä oli vähennetty mutta jaoston ja valiokunnan toimesta lisättiin 1,9 miljoonaa euroa, jolloinka saavutettiin kuluvan vuoden taso näissä määrärahoissa. Tarve tällä alueella on todella huomattavasti suurempi. Minä jopa rohkenisin verrata sitä, että vaikka me olemme näistä liikenneinfrarahoituskysymyksistä pidetty tämän hallituskauden aikana hyvää huolta, jollakin tavalla rinnastaisin kuitenkin tätä ympäristötöiden merkitystä myös ihan näihin infrahankkeisiin ihan samalla tavalla tärkeitä kokonaisuutta palvelevia asioita. Sen vuoksi on hyvä, että kuitenkin tämä taso pystytään nyt varmistamaan.

Täällä ovat erityisen merkittäviä nämä siirtoviemärihankkeet. Tässä valtiovarainvaliokunnan mietinnössä korostetaankin sitä, että nimenomaan näillä rakennemuutosalueilla voidaan hyödyntää vähän korkeampaa valtion rahoitusosuutta. Erityisesti on esimerkkinä otettu Vihannin ja Raahen siirtoviemärihanke.

Arvoisa puhemies! Toisena erittäin isona asiana otan tämän tonttien saatavuuskysymyksen. Siitä jaostossa keskusteltiin hyvinkin paljon, kuultiin asiantuntijoita ja oli helppo todeta se, mitenkä Suomi tässäkin suhteessa jakaantuu hyvin erilaisiin alueisiin. Meillä on näitä kasvukeskusalueita, joissa tonttimaan saatavuus ja hinta ovat ongelma, erittäin suurikin ongelma ja toki on sitten alueita, joissa rakennusmaata on tarjolla, mutta tämä kysyntä keskittyy aika voimakkaasti. Siinä mielessä on erittäin tärkeää, että kaikki se, mikä on tehtävissä tehdään sen eteen, että tarpeettomilla valituksilla ei viivytetä hyvien tonttialueiden käyttöön saamista.

Mutta se havainto, joka tässä valiokunnan mietinnössä tulee esille on myös tärkeää, että myös Pääkaupunkiseutua ajatellen nämä Kapiteeli Oyj:n omistuksessa olevat alueet todella varmistetaan, että niiltä osin kuin niitä voidaan käyttää asuntotuotantoon tämä asia hoidetaan myös tarkoituksenmukaisella tavalla.

Kunnallistekniikka-avustus puhutti myös aika paljon jaoston käsittelyssä. Siinä jopa selvästi tuli esille se, mitä näillä kasvukeskusalueilla ymmärretään. Oli äänenpainoja, joissa jopa korostettiin, että nämä pitäisi rajautua näitten kasvukeskusten kaupunkien alueella tapahtuvaan kunnallistekniikan toteuttamiseen, mutta minusta on erittäin tärkeää, että me käsittelemme näitä kaupunkiseutuja kokonaisuuksina. Siinä mielessä ihan erityinen kiitos ministeri Manniselle, että esimerkiksi Oulun seutu on nyt kokonaisuutena otettu näiden avustusten piiriin. On jollakin tavalla vaikea perustella sitä, että esimerkiksi Liminka kuntana, joka tällä hetkellä kasvaa nopeimmin Suomen kunnista, ei voisi olla mukana, kun haetaan perusteita nimenomaan kunnallistekniikan toteuttamiseen, joka liittyy näihin vahvoihin, kehittyviin, kasvaviin alueisiin. Ainoa haaste on se, että tämä 50 miljoonan euron määräraha on lähes jo varattu tämän vuoden aikana ja ennen kaikkea, jos ajatellaan jatkoa, on erittäin tärkeää, että pystytään varmistumaan siitä, että tätä määrärahaa on tarvittavissa määrin käytettävissä.

Arvoisa puhemies! Vielä lyhyesti kommentoin puurakentamista. Siinähän on ollut ihan oma työnsä puun käytön lisäämiseksi. Monilta osinhan puurakentaminen on edennyt hyvin. Jos ajatellaan viime vuosien asuntotuotannon kehittymistä, pientalorakentamisen, lomarakentamisen kasvua, siellä puulla ja puurakentamisella on erittäin merkittävä osuus. Mutta on tärkeä huomioida se havainto, johonka valiokuntakin kiinnittää huomiota, että myös näissä lähiörakentamisen kehittämisprojekteissa otetaan erityisesti huomioon puurakentamisen mahdollisuudet. Minä ajattelen näin, että se on ehkä sellainen rakentamisen alue, että jos me voisimme kansallisesti hankkia enemmän kokemuksia tältä alueelta, niin siitä voisi rakentua myös ihan merkittävääkin viennin uutta mahdollisuutta ja tällä tavalla myös uutta mahdollisuutta puun käytön lisäämiseksi.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliaiselle kiitos tästä historiankatsauksesta, joka ainakin itselleni oli ihan uutta. Ed. Pulliaisen kanssa olen samaa mieltä siitä, että nyt sitten pitää seuraavana selvittää kansallisen rahoituksen mahdollisuudet, mutta vasta sen jälkeen, kun Euroopan unionissa on neuvoteltu loppuun se jakoavain eli se, millä tavalla nämä leikkaukset tai vähennykset mahdollisesti kohdistuvat lfa- ja ympäristötukeen. Sen jälkeen sitten, kun tämä ratkaisu on tehty, on kansallisen toiminnan vuoro ja viime kädessä budjettikehysten yhteydessä, ihan niin kuin ed. Pulliainen totesi.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Olen erittäin iloinen siitä, että tässä keskustelun yhteydessä on nimenomaan tämä puurakentaminen osaltaan noussut myös hyvin voimakkaasti esille.

Mutta palauttaisin vielä mieliin ed. Reijosen koulutuskysymyksen ja tähdentäisin nimenomaan sitä, että koulutuksella saadaan torjuttua rakentamisessa tapahtuvia virheitä. Meillä on tällä hetkellä todella ongelma ollut rakennusmestarikoulutuksen puuttuminen. Toivoisin siihen osaltaan myös ympäristöministeriöltä sivustatukea ja sivusta-apua, että tämä koulutus saataisiin uudelleen käynnistettyä.

Nämä homeongelmat, mitkä ovat myös nousseet täällä voimakkaasti esille, ovat osaltaan siitä seurausta, että osittain ammattitaidottomasti rakennetaan. Koko homeasiahan tuli meillä esille 70-luvulla, jolloin pihan periltä lähdettiin siirtämään saunat, kosteat tilat, varsinaisiin asuinrakennuksiin. Siihen samaan aikakauteen leikkasi vielä sitten mukaan energiakriisi, jolloin rakennettiin liian tiiviisti eikä kiinnitetty riittävästi huomiota tuuletukseen.

Pertti Hemmilä /kok:

Herra puhemies! Pääministeri Lipposen hallituskaudellahan tämmöinen piristysruiske puurakentamiselle annettiin. Silloin nimenomaan puurakentamisen vauhti piti kiihdyttää sellaisiin mittoihin, mutta nyt se on johonkin lopahtanut. Toivoisin, että pääministeri Matti Vanhasen hallitus voisi kaivaa jostain naftaliinista esille sen edellisen hallituksen puurakentamisen edistämisohjelman ja päivittää sen tähän päivään. Nyt kun puhutaan näistä ympäristötuista ja puhutaan paljon päästöistä ja päästöjen sitomisesta, hiilinieluista ja muista, niin todellakin puurakentaminen olisi nyt nostettava Suomessa, joka on metsien maa ja jossa siihen olisi parhaat mahdolliset edellytykset, ihan ensimmäiseksi vaihtoehdoksi kaikessa rakentamisessa.

Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen

Arvoisa puhemies! Ensimmäisenä haluan todeta, että ed. Hemmilä ei ollut nyt ollenkaan kyllä ajan tasalla tässä asiassa. Ensinnäkin se puurakentamisen puuohjelma aloitettiin Esko Ahon hallituksen aikana. Sitä jatkoivat Lipposen molemmat hallitukset erittäin ansiokkaasti, sitä on jatkettu välittömästi Vanhasen hallituksen aikana, ja siinä on kaksi osiota: pientalorakentamisen edistäminen, siihen liittyen puurakentaminen ja, toisena, myöskin puutaloviennin edistäminen maailmalle. Ja niin kuin ministeri Enestam tuossa totesi, tällä hetkellä ne ohjelmat on valtioneuvostossa hyväksytty ja tällä hetkellä on seurantaryhmä ja toteuttamisryhmä viemässä asioita eteenpäin.

Ed. Lindqvist täällä kysyi, ollaanko lainsäädäntöä siinä muuttamassa. Siinä on alatyöryhmä, joka selvittää, millä tavalla näitä rakenteellisen palosuojelun määräyksiä pitää tarkistaa, niin että puu on tasavertaisessa asemassa muun rakentamismateriaalin kanssa. Siinä on erittäin monia, kymmeniä, erilaisia toimenpiteitä, joita parhaillaan viedään eteenpäin. Varsinaisestihan tämä rakentaminen kuuluu ministeri Enestamin toimialaan, mutta olen ollut itse tässä projektissa mukana. Viime viikolla viimeksi oli sekä Finnforestin kanssa että myöskin ylijohtaja Kourilehdon kanssa palaveri, jossa selvitimme, miten tämä hanke tällä hetkellä etenee.

Ed. Ahonen kysyi rakennusmestarikoulutuksesta. Tämä asia oli esillä myöskin tässä puurakentamisen yhteydessä. Sille annettiin tukea, ja tällä hetkellä tilanne on se, että ministeri Kalliomäki on asettanut pikatyöryhmän tämän työnjohtajakoulutuksen selvittämiseen. Me toivomme ja uskomme, että tämä rakennusmestarityyppinen tutkinto voisi jatkossakin tulla edelleen käyttöön, koska todella rakentajat ovat, rakennuttajat ennen kaikkea, erittäin huolissaan siitä, että ei ole tätä työnjohtotason ja vastaavan työnjohtajavoimaa, kun nykyiset rakennusmestarit jäävät eläkkeelle.

Kaiken kaikkiaan pyydän saada kiittää eduskuntaa erittäin rakentavasta ja myönteisestä keskustelusta tämän ympäristöministeriön pääluokan osalta.