Jukka  Vihriälä / kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Maatalousjaosto sai mietintönsä hyvin suuren yksimielisyyden vallitessa aikaan valtiovarainvaliokunnan käsittelyyn. Totean sen, että tähän mietintöön liittyy kaksi vastalausetta, kokoomuksen ja kristillisdemokraattien muutamaan momenttiin tekemät määrärahan lisäykset ja kokoomuksen myöskin yhteen momenttiin tekemä määrärahan vähennys.

Herra puhemies! Maatalouskysymyksiin jaosto, jos ajatellaan näin peruskysymystä, toteaa mietinnössään seuraavaa: "Vuodelta 2004 arvioidaan tuotantomäärämuutosten ja eri rajoitusten huomioon ottamisen jälkeen siirtyväksi 20 miljoonaa euroa, joten vuonna 2005 kansalliseen tukeen olisi käytettävissä noin 628,6 miljoonaa euroa." Haluan tämän todeta vaan sen takia, että tältä vuodelta on siirtymässä tähän tärkeimpään momenttiin rahoja, jotka eivät ole tulleet käytetyiksi tänä vuonna.

Valiokunta toteaa myös, että kansallisen tuen yksikkötukien korotuksia ei voida toteuttaa koko maassa. Tuen ohjaamisen nykyistä enemmän Etelä-Suomen maataloustuottajille estää se, että maksuvaltuudet ovat jo nyt täysimääräisesti käytössä. Pohjoisen tuen alueella tukea voidaan korottaa jossain määrin eräillä tuotteilla. Tällöin seurauksena voisi kuitenkin olla se, että alueiden ja tuotantosuuntien välinen tasapaino muuttuisi. Valiokunta katsookin, että kaikki eri keinot viljelijöiden tulokehityksen turvaamiseksi tasapuolisesti koko maassa ja eri tuotantosuunnissa tulee käyttää hyväksi.

Mielestäni tässä on todettu maatalouspolitiikan keskeinen asia, ja nyt vielä ihan päiväkohtaisesti voimme todeta sen, että viljelijöiden tuloja EU-maissa koskeva viimeinen selvitys, mikä on julkisuudessakin ollut, osoittaa, että Suomi on niiden kolmen maan joukossa, joissa viljelijän tulot ovat kehittyneet heikoimmin, eli Suomessa on miinusta lähes 4 prosenttia, Hollannissa enemmän ja myöskin muistaakseni Belgiassa, kun sitten näissä uusissa jäsenmaissa tulot nousevat tänä vuonna noin 50 prosenttia.

Herra puhemies! Maatalousjaosto on tehnyt pääluokan sisällä muutoksia yhteensä 1,3 miljoonan euron verran, ja sitten on myöskin saatu pääluokan ulkopuolelta eli budjetin jakamattomasta osasta lähes 3 miljoonaa euroa maatalouspääluokan käyttöön. Ehkä lyhyesti totean nämä, uskon, että edustajat sitten oman mieltymyksensä mukaan näitä täällä tulevat puheissaan käsittelemään.

Ensinnäkin maatalousneuvontaan esitetään 200 000 euroa lisää, ja perusteluna on erityisesti se, että maatalousneuvonnan tarve nimenomaan EU:n maatalouspolitiikan takia tulee merkittävästi kasvamaan.

Toinen 200 000 euroa on lisätty kotieläinjalostukseen, ja tällä nimenomaan halutaan tukea pohjoisen ja itäisen Suomen keinosiemennystoimintaa. Erittäin pieni raha, mutta merkittävä niille karjatiloille, jotka karjataloutta Pohjois- ja Itä-Suomen alueilla harjoittavat.

Sitten maatalousministeriön pääluokassa on myöskin museotoimintaa, jonka paikka tietenkin kuuluisi opetusministeriön pääluokkaan. Maatalousmuseosta on paljon tässä salissa puhuttu, ja viime vuonna sinne lisättiin 180 000 euroa. Tämä on Loimaalle jo rakenteilla oleva maatalousmuseo. Mutta kun se ei näyttänyt menevän pohjiin, niin nyt on tehty tämä saman suuruinen lisäys ja toivotaan sitä, että tämä tulee myöskin seuraavina vuosina täällä budjetissa näkymään.

4H-toiminnan tukemiseen, jota on pidetty hyvin tärkeänä nuorison yrittäjyyden ja yrittäjäkasvatuksen kannalta, esitetään 300 000 euron lisäystä, samoin kylätoiminnan kehittämiseen 200 000. Kylien kehittäminen on lähtenyt voimakkaasti käyntiin eri puolilla maata ja kylätoiminnassa olevat tekevät erittäin tärkeää työtä.

Sitten tullaan myöskin tutkimuspuolelle. Siemenperunakeskukselle osoitimme tämän vuoden budjetissa 150 000 euroa, mutta se ei tullut myöskään pysyvänä budjettiin, ja nyt tämä on edelleen uusittu ja myös kirjattu. Tämä tarkoittaa sitä, että tämä tulee budjetin pohjiin ja siemenperunatutkimuksen tärkeää asemaa voidaan Pohjois-Suomen alueella kehittää. Ennen kaikkea se on koko maan perunantuotannon kannalta tärkeä kysymys.

Kun mennään pohjoisemmaksi, niin edelleen teimme muutoksen kansallisen tuen kohdalle nimenomaan porotalouden kannalta lisäämällä 700 000 euroa eloporotuen maksamiseen poronomistajille. Nythän EU sallii 27 euroa per eloporo maksettavan, ja kun tänä vuonna on maksettu vain 20 euroa, niin tämä 700 000 euron lisäys tietää sitä, että tätä tukea voidaan korottaa 5 eurolla. Samoin olemme esittäneet 50 000 euron tuen lisäystä Paliskuntien yhdistykselle ja samaa summaa Suomen Ammattikalastajaliitolle. Nämä ovat pieniä rahoja, mutta me maatalousjaostossa ja uskoakseni myöskin valtiovarainvaliokunnassa näemme, että nämä molemmat tekevät, sekä Paliskuntien yhdistys että Suomen Ammattikalastajaliitto, tärkeää työtä omalla alallaan.

Merkittävin, suurin lisäys maa- ja metsätalousministeriön pääluokassa tehtiin sitten vesitalouteen. Sinne lisättiin pohjavesiselvityksiin 50 000 euroa ja valtion vesistörakenteiden käyttöön ja kunnossapitoon myös saman verran ja yhdyskuntien vesihuoltotoimenpiteisiin 200 000 euroa. Sitten niin sanotulle pitkälle momentille, momentille 77 Vesistö- ja vesihuoltotyöt, perusparannuksiin 400 000 ja pienehköihin vesistö- ja vesihuoltotöihin 800 000 euroa. Nämä vesistötalouteen osoitetut määrärahat ovat mielestäni erittäin tärkeitä.

Mennään metsäntutkimuspuolelle. Joensuun tutkimuskeskus oli esillä täällä viime vuonna. Sinne jouduttiin lisäämään rahaa ja nyt toimitilavuokrien kattamiseen osoitetaan 300 000 euroa, jota myöskin maa- ja metsätalousvaliokunta lausunnossaan on esittänyt. Ja paljon ja monta kertaa puheena ollut Metsämuseo (Puhemies koputtaa), Luston museo, sai 350 000 euroa ja vielä lisäyksenä arboretumien ylläpitoon tulee 100 000 euroa. Tässä olivat ne lisäykset, mitä valiokunta teki suuren yksimielisyyden vallitessa.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! "Yhä uudestaan on raivattava arjen risukon keskelle polku omalle unelmalle, ohitettava kiireen aikavyöhyke, löydettävä ruusun kääntöpiiri." Miten hyvin tämä Eila Kelan runo kuvaakaan tämän päivän maatalous- tai maaseutuyrittäjän arkea! Perusmaataloushan ei yksin pysty pitämään maaseutua asuttuna, vaan maaseutuyrittäjyyttä tarvitaan korvaamaan menetettyjä maatalouden työpaikkoja ja pienentyneitä tuloja. Esimerkiksi Etelä-Savossa joka kolmannella tilalla on maatalouden ohessa muuta yritystoimintaa.

On hyvä, että maatilatalouden ja muiden maaseutuelinkeinojen kehittämiseen lisätään 200 000 euroa ensi vuodelle budjetin esitysten yli. Myös maaseudun naisyritysten neuvonnan valtionapuja tulisi korottaa eli Maa- ja kotitalousnaisten valtionapua, joka tosin koskee opetusministeriön hallinnonalaa.

Artikla 141 -ratkaisun jatko tulee lisäämään myös Maatilatalouden kehittämisrahaston eli Makeran menoja. Arviot rakennepolitiikan menovaikutuksista liikkuivat noin 30 miljoonan euron vuositasolla ensimmäisinä neljänä vuonna. Onkin tärkeätä, että ensimmäisessä lisätalousarviossa Makeran määrärahoja tänä vuonna pystyttiin lisäämään.

Arvoisa puhemies! Maaseudulla käyvän muutoksen rajuutta ja seurauksia voidaan aluepolitiikan lisäksi lieventää alueellisella yhteistoiminnalla ja aluerakenteen sekä maankäytön kehittämisellä. Tilalukumäärä vähenee ja tilakoko kasvaa. Tilusrakenne sen sijaan ei useinkaan parane. Lohkojen koko ei suurene, ja lisämaita hankitaan kaukaa talouskeskuksesta. Tällaisen kehityksen tapahtuessa tilusrakenne heikkenee ja siitä aiheutuvat haitat ja kustannukset kasvavat.

Maaseudun tarpeita on tarkasteltava kuitenkin kokonaisuutena ja kehitykselle on asetettava tavoitteet, joiden saavuttamiseen voimat keskitetään. Tilojen määrän väheneminen voi tietysti parantaa jäljelle jäävien tilojen kehittymismahdollisuuksia.

Tilusjärjestelyjen tavoitteena on parantaa kiinteistöjen käyttömahdollisuuksia vaihtamalla tiluksia. Lisäksi tuetaan erilaisten kiinteistöihin kohdistuvien hankkeiden kuten yleisen tien tai erilaisten suojeluhankkeiden toteuttamista. Muita järjestelymuotoja ovat esimerkiksi alueen lunastaminen ja siirtäminen kiinteistöön, yhteismetsän muodostaminen, rakennusmaan järjestely sekä erilaiset yhteisalueita ja -rasitteita koskevat järjestelyt. Vesitilusjärjestelyt ovat keskittyneet lähinnä Etelä-Savoon ja Kaakkois-Suomeen.

Uusjaon kustannukset jaon aikana maksaa valtio. Valtio tukee huomattavasti myös järjestelyn yhteydessä tehtäviä teiden ja kuivatusverkkojen parantamistöitä. Jaon jälkeen peritään kustannukset asianosaisilta, ellei valtio ole päättänyt tukea uusjakoa. Tällöin peritään vain osa uusjaon ja sen yhteydessä tehtyjen perusparannusten kustannuksista. Valtion ensi vuoden budjetissa on myönnetty lisämäärärahoja kiinteistötoimitusten tukemiseen.

Arvoisa puhemies! Viivästynyt ratkaisu luonnonhaittakorvauksen kansallisesta lisäosasta vuodesta 2005 alkaen oli tärkeätä tehdä ennen komission vaihtumista, jotta se ei olisi viivästynyt vieläkin enemmän tai kohdannut suurempaa vastustusta. Ministeri Korkeaojan mukaan tehty ratkaisu täyttää viime vuonna Etelä-Suomen kansallisesta 141-tuesta tehdyn poliittisen sopimuksen velvoitteet. Tulos on se, mikä neuvotteluissa oli mahdollisuus saada. Sopimuksen mukaan Suomen tulee ottaa yhteisön maatalouspolitiikan keinot käyttöön täysimääräisesti, mikä edellyttää, että Suomi korottaa luonnonhaittakorvauksensa maksimiinsa eli keskimäärin 250 euroon per hehtaari. Tästä mahdollisuudesta sovittiin yhteisön maatalouspolitiikan uudistuksen yhteydessä kesällä 2003.

On pidettävä mielessä, että läheskään kaikki maatalouden ongelmat eivät ole syntyneet tämän hallituksen aikana. EU-aikana puuttuvaa pitkäjänteisyyttä haetaan osaltaan ensi vuonna tulevan maatalousselonteon kautta. Sitä on odotettu, ja toivotaan, että se tulee olemaan kunnollinen kokonaisselvitys.

Arvoisa puhemies! Maaseutuohjelmassa on useita kohtia, joilla pyritään elvyttämään ja auttamaan harvaanasuttua maaseutua. Ohjelmassa maa on jaettu neljään alueeseen. Itä-Suomen kohtalona on olla juuri tätä harvaanasuttua seutua, jonka kehittämisessä tarvitaan erityisiä keinoja. Yksi pieni keino on muun muassa kyläkauppojen tukeminen. Muutama sana siitä tässä yhteydessä, vaikka se eri ministeriön rahoista tuleekin.

Haja-asutusalueiden vähittäiskauppojen investointitukihan sai jatkoa lisätalousarviossa. Tukijärjestelmä otettiin käyttöön tämän vuoden alussa, ja kyläkauppatuen kysyntä on ollut laajaa. Tukea on myönnetty tämän vuoden aikana yhteensä 160 yritykselle. Tuen on tarkoitus kannustaa mahdollisimman monta kyläkauppaa jatkamaan toimintaansa sekä monipuolistamaan palvelujaan. Palvelujen saatavuuden kautta pyritään säilyttämään edellytykset elinvoimaisen maaseudun säilymiselle. On huomioitava, että pelkästään tuki ei riitä kyläkauppojen vetovoiman säilyttämiseen. Tälläkin alalla tarvitaan innovatiivisuutta ja kykyä muuntua nykyajan vaatimusten mukaan.

Arvoisa puhemies! Maatalouspääluokan sisäisenä muutoksena on lisätty muun muassa kotieläinjalostuksen ja -neuvonnan kehittämiseen 200 000 euroa ja kylätoiminnan kehittämiseen sama summa. Eduskunta on ymmärtänyt edelleen 4H-toiminnan tärkeyden ja lisännyt valtionapua momentille 300 000 euroa. Siemenperunatutkimukseen ehdotetaan taaskin 150 000 euroa. Metsämuseo Luston rakennushankkeen loppuunsaattamiseen löytyi nyt 100 000 euroa lisää. Vesihuoltotoimenpiteisiin ja vesi- ja vesihuoltotöihin valtiovarainvaliokunta on lisännyt kiitettävästi vuosittain varoja, koska toimenpiteet ovat todella tarpeen vesihuollon turvaamiseksi eri puolilla maata. Metsäntutkimuslaitoksen Joensuun toimitilan vuokrien kattamiseen on lisätty 300 000 euroa. Uskon, että tämä sama summa, joka tarvitaan eläinlääketieteellisen suureläinklinikan eli tutummin tämän Hevossairaalan vuokrakuluihin, löytyy myöskin tämän mietinnön jälkeen, vaikkakin suurelta osin tosin eri ministeriön kautta.

Kuten maa- ja metsätalousvaliokunta on esittänyt, nyt vahvistetaan se, että Kemera-lain muutoksista aiheutuviin menoihin osoitettu määräraha voidaan käyttää nyt voimassa olevan Kemera-lain mukaisten valtiontukien maksamiseen siinä tapauksessa, ettei lain väliaikaisia säännöksiä voida saattaa voimaan. On hyvä, että valtiovarainvaliokunta on todennut, että kaikki eri keinot viljelijöiden tulokehityksen turvaamiseksi tasapuolisesti koko maassa ja eri tuotantosuunnissa tulee käyttää hyväksi. Tähän liittyy niin polttoaineveron palautus, lomituspalvelujen parantaminen, muun muassa hevostilayrittäjien lomaoikeuden parantaminen, ja sijaisavun kehittäminen, kun on kyseessä vaikkapa vammaisen lapsen sairaalassakäyttämistarve. Toivottavasti ratkaisuja näihin asioihin löytyy hetimmiten keväällä.

Nils-Anders Granvik /r:

Värderade herr talman! Det finns orsak till att regeringen reviderar vissa principbeslut som den har fattat om lantbrukspolitiken i vårt land.

Regeringen har som rättesnöre tagit principen att jordbrukspolitiken måste vara enhetlig i hela landet. Denna princip leder till att begränsningar som drabbar någon del av landet omedelbart förs även till andra områden som inte berörs av EU-beslut eller -avtal. Jag anser att regeringens linje måste revideras därför att våra olika avtal med kommissionen styr vår jordbrukspolitik på ett sätt som betyder att vi redan för länge sen tillämpat olika beräkningsgrunder för stöden. Bäst att inse faktum och optimera de möjligheter vi har.

Puhemies! Yhtenäinen maatalouspolitiikka koko maassa on elänyt aikansa, se muodostaa isomman ongelman kaikille osapuolille kuin helpottaa ongelmien ratkaisemisessa. Dramaattisin esimerkki tästä näyttävät olevan artikla 141 -leikkausten seuraamukset lammas- ja vuohielinkeinoille. Jos tukileikkaukset ovat noin 70 prosenttia nykyisestä tasosta, niin kuin tämän päivän laskelmat kertovat, tämä tietää mainittujen tuotantosuuntien loppua. Todennäköisintä on, ettei kovin paljon ole tehtävissä pelastaaksemme elinkeinon A- ja B-alueilla, mutta silloin herää kysymys, lopetammeko elinkeinon myös C-alueella kansallisten päätösten syistä.

Jos emme kaikissa tilanteissa pitäisi kiinni niin sanotusta yhtenäisestä maatalouspoliittisesta linjasta, mikä on viemässä meidät umpikujaan, elämämme olisi helpompaa. Olen kauan väittänyt, että on harvinaisen väärin kaikissa yhteyksissä korostaa yhtenäisen maatalouspolitiikan linjaa, sillä se estää meitä optimoimasta tukipolitiikassa olevia valtuuksia. Me joudumme jatkuvasti käyttämään erilaisia keinoja tasapuolisuuden saavuttamiseksi. Yhtenäistä maatalouspolitiikkaa ei ole enää olemassa. On tietysti syytä edelleen pyrkiä siihen, että eri alueita kohdellaan mahdollisimman tasapuolisesti niissä puitteissa, mihin eri sopimukset antavat meille oikeuden.

Suomen maatalouspolitiikassa on oltava yksi tavoite ylitse muiden: kansallisen tuen valtuuksien säilyminen. Minun vakaumukseni on, että emme voi säilyttää maataloutta koko maassa kansallisen tavoitteen mukaisesti ilman kansallista tukea, ja jopa merkittävää sellaista. Samalla epäilen, etteivät kaikki tärkeät maatalouspolitiikantekijät maassamme ole tajunneet sitä tosiasiaa. Jos kaikki päätöksentekijät jakavat näkemykseni kansallisten tukien merkityksestä, tämän on myös oltava kaikkien päätösten lähtökohtana, sillä komission on notifioitava kaikki maatalouspoliittiset päätökset.

Meillä on näyttöä siitä, että komissio aavistettua tarkemmin seuraa meidän linjanvetojamme, sillä oikeus kansallisiin tukiin perustuu ilmastollisiin ja rakenteellisiin haittoihin. Maatalouspolitiikan on korostettava näiden perusteiden uskottavuutta. Ei ole uskottavaa viitata pienimuotoisuudesta johtuvaan haittaan ja samalla rakentaa jättimäisiä tuotantoyksiköitä. Naapurimaamme ovat jo alkaneet esittää vastalauseita oikeudestamme kansalliseen tukeen. Ei ole kestävää lähettää kansallisten tukien avulla tuotettua elintarvikeylijäämää yhteisille markkinoille. Vain johdonmukaisella politiikalla voimme säilyttää kansallisia tukivaltuuksia.

Äsken mainitsemaani viitaten käsitykseni on, että maatalouspolitiikkamme on aivan liian linjatonta. Hallituksen on korkea aika selvittää, miten maatalouspolitiikkaa on kehitettävä. Viljelijäväestö on epävarma yhteiskunnan asettamista vaatimuksista, ja komission on saatava vastaus siihen, miten näemme maatalouden tulevaisuuden Suomessa. Siksi hallituksen on mielestäni tehtävä kaikki antaakseen eduskunnalle maatalouspoliittisen selonteon mahdollisimman pian.

Herr talman! Jag har valt att i detta mitt korta anförande inte behandla särskilda budgetanslag utan har hållit mig till de jordbrukspolitiska linjedragningarna. Den som har orkat lyssna på mig förstår att jag är bekymrad över jordbrukets framtid. Jag upprepar vad jag flera gånger tidigare har sagt från denna plats.

Vi måste inse att Finlands jordbruk inte kan konkurrera på allmänna europeiska villkor. Vår chans att överleva är en jordbrukspolitik som utformas så att vi kan behålla det nationella stödet. Allt annat är ödesdigert för oss. De bekymmer jag pekar på är ingalunda enbart resultat av denna regering. Grunden för den nu rådande politiken har lagts under hela vår EU-tid. Det är ett arv från tidigare som måste rätttas till.

Eero Lämsä /kesk:

Arvoisa puhemies! On aina sanottu, että maataloudella ei koskaan mene hyvin, on aina ongelmia. Näin on varmasti ollut niin kauan, kuin minäkin vuodesta 95 olen täällä ollut — sitä problematiikkaa sitten riittää. Maatilatalous on tälläkin hetkellä erityisessä murroksessa, niin kuin tiedetään, cap-uudistuksen, EU:n uuden ohjelmakauden ja kansainvälisen maatalouskaupan muuttaessa toimintaympäristöään. EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uudistus merkitsee olennaisia muutoksia maatalouden tukijärjestelmään lähivuosina, niin kuin hyvin tiedämme. Ensi vuonna tulee voimaan osa uudistukseen liittyvistä niin sanotuista täydentävistä ehdoista, kuten hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimus sekä eläinten hyvinvointiin liittyvä lainsäädäntö kaikkine vaatimuksineen.

Tähän yhteiseen maatalouspolitiikan uudistukseen liittyy myös tämä niin sanottu lfa-tuen laajennus niin sanotulla kansallisella lisäosalla. Tämähän rahoitetaan maa- ja puutarhatalouden kansallisen tuen momentilta ja talousarviossa on esitetty momentille reilut 608 000 miljoonaa euroa, josta on tätä lfa:n laajennusta 122 miljoonaa euroa. Eräs ongelma tuli tässä esille jaoston käsitellessä näitä asioita, eli vuodelta 2004 eli tältä vuodelta arvioidaan jäävän käyttämättä noin 20 miljoonaa euroa, mikä johtuu asiantuntijakuulemisessa saadun selvityksen pohjalta siitä, että tuotantomäärien muutokset ovat muuttuneet ja myös erilaisia rajoituksia on näitten tukien jakamiseen tullut. Se loppusumma, millä pelataan ensi vuonna, on lähellä 630:tä miljoonaa euroa, joka ensi vuonna on käytettävissä kansallisen tuen rahoitukseen.

Maa- ja metsätalousministeriön ja tuottajajärjestöjen yhteisenä tavoitteena on aikaansaada tukikokonaisuus, joka säilyttää eri tuotantosuuntien ja alueiden tukisuhteet ennallaan, eli tämä melkein jopa fraasiksi muodostunut sanonta. Näitä koskevat laskelmat valmistuvat, tai ovat jo osittain valmistuneet, ja näiden laskelmien valmistumisen jälkeen voidaan yksityiskohtaisesti arvioida, tarvitaanko maa- ja puutarhatalouteen kansallisen tuen momentille lisää rahoitusta.

Siitä mitä ed. Granvik toi esille, valiokunnassa nousi esille se, että ongelmia rahoituksen suhteen on tulossa ainakin vuonna 2006, joka johtaisi siihen, että yksikkötukia ei voitaisi kaikilta osin maksaa vuoden 2005 tasoisena. On selvää, että näin kuitenkaan ei saa tapahtua, vaan ensi vuoden niin sanotuissa maataloustuponeuvotteluissa on riittävä rahoitus varmistettava.

Ongelmaksi muodostuu niin sanottu 141-sopimus, joka johtaa siihen, että yksikkötukien korotuksia ei voida toteuttaa koko maassa. Muun muassa tuen ohjaaminen nykyistä enemmän A- ja B-alueille estää sen, että maksuvaltuudet ovat jo täysimääräisessä käytössä. Pohjoisen tuen alueella tukea voidaan korottaa jossain määrin eri tuotteille, mutta sitten tullaan siihen tilanteeseen, että alueiden ja tuotantosuuntien välinen tasapaino muuttuisi siitä, mistä on sovittu.

Olemme aikamoisen problematiikan edessä. Elikkä sitä voisi pelkistää näin, että jo tänä vuonna jää käyttämättä 20 miljoonaa euroa tulotukea, kun ei ole niin sanotusti pelimerkkejä, millä sitä jaettaisiin. Tuotannon volyymi on sama, ja viljelijän tulotaso on aleneva muiden väestöryhmien tuloon nähden, elikkä ongelma on todella suuren mittakaavan luokkaa oleva ongelma. Millä tavalla tämä tukipotti pystyttäisiin jakamaan tiloille? Niin kuin heitinkin maatalousjaostossa, kohta kai tässä ei ole muuta mahdollisuutta kuin jakaa rahaa riihikuivana rahana tiloille, kun ei ole näitä elementtejä, millä tavalla se hoidettaisiin.

Arvoisa puhemies! En tässä puheessani lähde maatalousjaoston asioita sen kummemmin käymään läpi. Ed. Vihriälä toi hyvin esille ne muutokset, mitä jaostossa tuotiin. Ne olivat tärkeitä kohdennuksia, ja tiettyjä asioita saatiin hoidettua sitä kautta. Siinä mielessä maatalouspääluokan käsittely meni hyvin.

Haluan kuitenkin tuoda esille, mitä ed. Granvik toi, että tämän maatalouden tämmöisen pitkän linjauksen mahdollisuus on siinä, kun hallitus antaa tämän maatalouspoliittisen selonteon. Mikä se hyvä ajankohta sille sitten on? Niin kuin ed. Granvik sanoi, mahdollisimman pikaisesti. Näen kuitenkin, että nämä liikkuvat elementit, mitkä meillä tällä hetkellä on — niin lfa-tuen lisäosan kohdentaminen kuin myös cap-tuen lopullinen kohdentaminen, millä tavalla se toteutetaan — ne pitäisi saada ensinnä päätökseen ja sen jälkeen paneutua tähän maatalouspoliittiseen selontekoon, jossa pitäisi todella pystyä linjaamaan, millä tavalla tätä maataloutta Suomessa tullaan tulevaisuudessa harjoittamaan. En lähde tässä tuomaan esille niitä asioita, vaan minusta tärkeintä on se, että tämä selonteko valmistellaan mahdollisimman hyvin, ja se, että eduskunta käsittelee sen mahdollisimman seikkaperäisesti, että se saadaan mahdollisimman moniin valiokuntiin ja sitä kautta pystyttäisiin linjaamaan, millä tavalla suomalaista maatalouspolitiikkaa kokonaisuudessaan lähdetään linjaamaan eteenpäin.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan muutokset, jotka valiokunta mietinnössään on tehnyt, ovat oikeaan osuneita ja erinomaisia. Yhdestä olen aivan erityisen tyytyväinen, ja se liittyy maatalouden neuvonnalle ja kotieläinjalostukselle tulleisiin merkittäviin lisäeuroihin. Tämänhetkinen maatalouspolitiikka edellyttää viljelijöiltä jatkuvan muutoksen hallintaa, ja siinä yhteydessä neuvonnalla on äärimmäisen tärkeä osuus, ja siksi on perusteltua, että sinne lisättiin määrärahoja 200 000 euroa, jotta pystytään tuo välttämätön neuvonnan tarve tyydyttämään ja pysymään siinä kehityksen kulussa mukana, mikä väistämättä meillä tällä hetkellä edessämme on. Samoin erinomaisia asioita olivat vesihuoltotöiden lisämäärärahat kuin myöskin kestävän metsätalouden rahoittamiseen, energiapuun korjuuseen ja haketustukeen tulevat rahat.

Herra puhemies! Jos viljelijät saisivat valita yhden sanan, jolla he haluaisivat kuvata maatalouspolitiikan muutosta, luulenpa, että se sana olisi "pitkäjänteisyys". Sitä myöskin itse toivon. Ymmärrän sen, että hallitus ei ole tuonut maatalouspoliittista selontekoa eduskunnalle, koska on haluttu tehdä ennen tämän selonteon valmistumista ja käsittelyyn tuomista ne yksittäiset tukipäätökset ja ratkaisut, joita EU:n yhteinen maatalouspolitiikka jatkuvasti tuottaa. Tältä osin on perusteltua, että nämä ovat ensin ratkaistuina ja sitten voidaan miettiä ja pohtia pitemmältä meidän maataloutemme ja koko ruuantuotantomme, maaseutumme tulevaisuutta. Sitä selontekoa me ilman muuta kaipaamme, ja yhdyn kaikkiin niihin puheenvuoroihin, jotka täällä on tästä asiasta käytetty.

EU:n yhteinen maatalouspolitiikka ja sen uudistukset sopivat mielestäni kyllä erinomaisen huonosti suomalaiseen maatalouden harjoittamiseen ja siihen, mihin meidän ilmasto-olosuhteemme edellyttävät meidän panostavan ja mitkä ne meidän mahdollisuutemme ovat. Kun sinne vielä lisätään Wto-yhteensovittaminen ja -yhteensopivuus, niin tämä yhtälö on koko lailla hankala. EU:n laajentuminen toi myöskin mukanaan omat ongelmansa tähän soppaan. Yksi esimerkki minusta huonoimmasta päästä ja, sanotaan, räikeimmästä päästä on luonnonhaittakorvauksen lisäosan elikkä lfa:n lisäosan maksatuksen irrottaminen täydellisesti tuotannosta, niin tarkka irrottaminen, että komissiolle ei käynyt edes täysin laskennalliseen rehualaan sitominen. Tämä tuntuu aivan, voi sanoa, naurettavalta vedolta, mutta näin se vain oli. Jos emme olisi siihen suostuneet, että se irrotetaan myös rehualasta, emme olisi sitä saaneet maksaa.

Nyt sitten tämä ratkaisu on erinomaisen monimutkainen, koska kaikilta leikataan ja osalle vain palautetaan, ja aivan erityisesti intensiivisille kotieläintiloille, jotka ovat investoineet merkittävästi ja joilla peltoa ei ole yli sen, mitä ympäristöehdot vaativat, nuo menetykset ovat selviö. Tämä tuokin tullessaan erittäin voimakkaan tarpeen tulevan maataloustupon käsittelyyn ja sen linjaukseen. Pelkästään maataloustupolla sitä ei pystytä edes ratkaisemaan, vaan mielestäni myöskin cap-tuen avaaminen tarvitaan, jotta me pystymme 141-alueella, A- ja B-alueella, tämän ongelman hoitamaan.

Maataloustupon osalta nyt valmistunut Eurostatin tutkimus ja tilasto osoittaa, että Suomessa tapahtuneet markkinahintojen alennukset ovat johtaneet siihen, että tulokehitys kuluvalta vuodelta on ollut meillä maatalouden osalta huonoimpia koko Euroopan unionin alueella. Tämäkin tuo omalta osaltaan sitten keväällä tulevaan tupoon lisää mausteita ja lisää selkänojaa, se on ihan selvä asia. Myös maataloustupossa, niin kuin myöskin tuottajajärjestö on esittänyt, on hyvä ottaa esille myöskin ne mahdollisuudet, jotka liittyvät näihin vihreän laatikon mahdollisuuksiin ja kansallisiin päätöksiin lomituksen kehittämisestä sekä mahdollisiin energiaverojen palautuksiin kuin myös neuvontajärjestelmän muutoksiin. Näiden täytyy siinä yhteydessä mukana olla.

Eli tämä budjetti, herra puhemies, ensi vuodelle ei kaikilta osin vastaa sitä tarvetta, joka viljelijäväestöllä oikeudenmukaisen tulokehityksen varmistamiseksi tällä hetkellä on, vaan tupon yhteydessä lisärahoitus lisäbudjetin kautta on aivan väistämätön, muuten me emme pysy lähelläkään sitä linjaa, mitä muutoin tämän kansakunnan muut väestönosat tulokehityksessään ovat tällä hetkellä saavuttaneet.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Yrittämisen perusedellytyksiä on se, että yrittäjällä on ainakin jollakin aikavälillä mahdollisuus menestyä. Joskus jossakin tapauksessa voi jopa suoda vaurastumista. Pärjääminen saa ponnistelemaan ja tekemään parhaansa oman yrityksen puolesta. Se on luonnollista ja tapahtuu millä alalla hyvänsä. Maataloustuotannon pitäisi olla myös yrittämistä. Näin ainakin uskotellaan. Maatalousyrittäjät toimivat erikoisessa toimintaympäristössä, jossa omiin tuloihin vaikuttaminen on hyvin rajallista. Monet kokevat tukiin perustuvan tulonmuodostuksen vastenmieliseksi. Pahinta on EU-maatalouspolitiikan lyhytjänteisyys ja nopeat sekä odottamattomat muutokset, joissa ennustettavaa on vain se, että tulot mahdollisesti laskevat odotettua nopeammin.

Arvoisa puhemies! Suomalainen maatalous on hallituksen politiikan akilleenkantapää. Olen aidosti huolissani siitä, koska hallitus aikoo esittää täällä salissa ehdotuksia maatalousyrittäjien aseman parantamiseksi, elikkä peräänkuulutan sitä selontekoa, minkä useat näkevät välttämättömänä, jotta asia avautuu kaikille.

Maatalousyrittäjiltä tulee viestiä, ettei hallituksen maatalouspolitiikka ole muotoutumassa hyvään suuntaan, vaan ratkaisuja jahkaillaan ja kun niitä lopulta tehdään, on niistä lähinnä vain haittaa. Viime keväänä käydyssä välikysymyskeskustelussa useaan otteeseen nousi esiin, että hallituksen aikaansaama Etelä-Suomea koskenut 141-tukiratkaisu tulee entisestään heikentämään maatalousyrittäjien asemaa. Tuolloin hallitus yritti kääntää tappiota voitokseen kertomalla neuvottelujen onnistuneen, mutta totuus oli valitettavasti toinen.

Tukioikeuksia ja tuotantoa ollaan nyt irrottamassa toisistaan. Pahimmillaan tämä voisi johtaa tilanteeseen, jossa tukioikeudet jäisivät vuokraviljelijälle vuokra-ajan päätyttyä ja vastaavasti peltojen omistajalle ei tukioikeuksia tulisi. Samanlainen ongelmapesäke löytyy myös vielä auki olevasta lfa-ratkaisusta. Siinä kotieläintilat saavat huomattavan etulyöntiaseman kasvinviljelytiloihin nähden. Kun tuet jakautuvat vääristyneellä tavalla, tämä johtaa toissijaisen kasvinviljelyn lisäämiseen kotieläintiloilla. Myös lfa-tuen kansallisen lisäosan rahoitus on jäänyt hallituksen ensi vuoden talousarvioesityksessä vajaaksi. Tämä tarkoittaa, ettei tukea voida jakaa tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti.

Eduskunnalle annetussa budjettiesityksessä ei ole riittävästi rahaa lfa-tuen korottamiseen tehtyjen sopimusten mukaisesti. Sen mukaan määrärahaa pitää korottaa. Käytännössä hallituksen tukipolitiikka jakaa maatalouden kahtia. Samanlainen jakolinja syntyy myös B- ja C-alueiden tukien välimaastoon. Tilanne on todella vaikea, ja näillä näkymin ongelmat vain kasvavat.

Maatalousyrittäjillä ei ole harmaintakaan aavistusta, mihin suuntaan hallitus aikoo maatalouspolitiikkansa lähteä viemään. Se ei anna maatalousyrittäjälle juuri mahdollisuuksia suunnitella oman elinkeinonsa kehittämistä. Nyt he joutuvat summanmutikassa tekemään ratkaisuja tilojensa osalta ilman tietoa järjestelmän mahdollisista muutoksista. Asiaa ei lainkaan auta maataloustuposta luopuminen. Aiempien hallitusten aikana maataloustupot tehtiin tuporatkaisun kanssa samoihin aikoihin. Nyt hallitus on luopunut hyvästä tavasta ja jättää myös tässä asiassa maatalouden roikkumaan.

Arvoisa puhemies! Suomessa on maailman vahvin metsäklusteri. Sen ytimen muodostavat vahva saha-, levy-, sellu- ja paperiteollisuus. Perusteollisuuden ytimen on oltava terve, ja terveenä se pysyy vain, jos siihen investoidaan pitkäjänteisesti. Suomessa on näin toimittu, mutta valitettavasti tulevaisuus ei kuitenkaan ole varmaa. Uhkakuvia muodostavat pitkälti puuraaka-aineen hinta, joka on jo lähes maailman korkeimpia, Suomen etäisyys kasvavilta markkinoilta sekä korkeat työvoimakustannukset. Nämä asiat tulevat jatkossa heikentämään Suomen kilpailukykyä ja johtavat siten Suomeen tehtävien investointien vähentymiseen.

Jotta muutoksia voi syntyä, on Suomessa tapahduttava asennemuutos. Tuo asennemuutos alkaa, kun tiedostamme kansallisen edun ajamisen. Suomen ei tarvitse olla EU:n mallioppilas, vaan voimme ajaa meille elintärkeitä asioita ilman omantunnontuskia, sillä katsokaa muita EU-maita: siellä tehdään tätä Suomessa itsekkääksi leimattua politiikkaa. Meidän on osattava vaatia myös omaa etuamme. Yleisesti meidän on säilytettävä Suomessa eteenpäinmenemisen ilmapiiri. Liike-elämän, akateemisen maailman, mutta myös poliittisen päätöksenteon piiriin pitää saada sellaisia asiantuntijoita, jotka eivät ainoastaan kerro, mitä on jo tehty, vaan myös, mikä on vielä mahdollista. Tämä yhdessä asenneilmaston tuulettamisen kanssa on takuu suomalaisen metsäklusterin tulevaisuudelle.

Sirkka-Liisa  Anttila  /kesk:

Herra puhemies! Aluksi esitän kiitokset valtiovarainvaliokunnan maatalousjaostolle maatalouspääluokan valmistelussa, jossa jaosto on ottanut erittäin hyvin huomioon maa- ja metsätalousvaliokunnan budjettilausunnossa esitetyt toiveet budjetin korjaustarpeista.

Jo toistamiseen esitetään 150 000 euron määrärahaa Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen Pohjois-Pohjanmaan tutkimusasemalle käytettäväksi siemenperunatutkimuksen rahoitukseen. Maatalousjaosto painottaa aivan oikein maa- ja metsätalousvaliokunnan lausuntoon viitaten, että tutkimustarkoitukseen tarvitaan vuosittain pysyvä määräraha. Mielenkiinnolla nyt odotankin valtiovarainministeriön budjetin valmistelijoiden suhtautumista tähän valtiovarainvaliokunnan budjettimietinnön vaatimukseen. Se tullaan näkemään sitten, kun vuoden 2006 budjettikirjaa valmistellaan. Nimittäin tähän saakka valtiovarainministeriön valmistelussa eduskunnan budjettilisäykset ovat olleet aina valmistelijoiden mielestä vain kertaluonteisia. Tästä johtuen ne ovat joutuneet aina pois pyyhityiksi virkamiesten budjettivalmisteluista ja budjettipohjista. Kuitenkin käsittääkseni eduskunnan budjettivallan pitää olla pitkäjänteisempää kuin vain yhden vuoden valtaa.

Valiokunta on ottanut kantaa myös porotalouden vaikeaan tilanteeseen ja esittää 700 000 euron määrärahaa eläinperusteisen tuen korottamiseen. Se tulee varmasti tarpeeseen, sen verran on maa- ja metsätalousvaliokuntakin asiaa omalta osaltaan selvittänyt.

Kestävän metsätalouden rahoituksesta annetun lain muutos laajentaa valtion tuella rahoitettavia energiapuun korjuumahdollisuuksia. Olen erittäin tyytyväinen siihen, että valiokunnan mietinnöstä löytyy selkeästi se maa- ja metsätalousvaliokunnasta alun perin lähtenyt ponsi, jonka mukaan näitä lain väliaikaisia säännöksiä ja siinä olevia muutoksia energiapuun korjuuta ja haketusta koskevaan tukeen ei saateta voimaan ennen kuin on varmistunut, että vastaavia tukisäännöksiä voidaan noudattaa vuoden 2005 jälkeen valtion muuta tukea metsänhoito- ja metsänparannustoimiin vähentämättä. Tämä on tismalleen se lausuma, jonka maa- ja metsätalousvaliokunta otti ehtona sille, että yleensä tätä kestävän metsätalouden rahoituslain muutosta, 2 miljoonan euron määrärahaa, voidaan ottaa käyttöön. Nimittäin on täysin järjetöntä käynnistää puoleksi vuodeksi hankkeet, jotka käytännössä ovat ja joiden tulee olla pitkäjänteisempiä. Nyt tietysti budjettikehysraamissa maaliskuussa, kun hallitus sitä valmistelee, tämä asia on siellä päätettävä. Sen jälkeen se on liian myöhäistä sitten kuvitella päätettäväksi vuoden 2006 budjetin yhteydessä.

Joensuun metsäntutkimuslaitoksen vuokrarahat löytyvät täältä valtiovarainvaliokunnan maatalousjaoston budjettimietinnöstä, 300 000 euron määräraha. Tässä yhteydessä haluan taas kerran korostetusti painottaa sitä, että on se nyt erittäin ihmeellinen asia, että ensin valtiovarainministeriön valmistelusta perustettiin Senaatti-kiinteistöt ja tiedettiin tarkkaan, että siitä syntyy tietty vuokran tarve, tietty määrärahatarve vuokriin, ja aika kova tarve, kun meille ainakin Joensuussa maatalousvaliokunnan vierailun aikana kerrottiin, että vaatimus on jopa 7 prosentin korkotuotto sijoitetulle pääomalle. Tänään jo opetusministeriön pääluokan yhteydessä tämän perään kyselin ja uudistan sen kyselyn tässä yhteydessä. Sille asialle pitää voida tehdä jotakin ainakin yliopistojen ja tutkimuslaitosten osalta.

Arvoisa puhemies! Maatalouden tupo, aivan niin kuin ed. Paajanen täällä puhui, tarvitaan, mutta itse puhuisin mieluummin elinkeinon kannattavuuden turvaamisesta ja parantamisesta jatkossa. Hallitushan on luvannut selvityttää maatalouden tulokehityksen ja laatia sen jälkeen tarvittavat esitykset niistä toimenpiteistä, joilla elinkeinon kannattavuus voidaan jatkossa turvata. Se ei ole mikään helppo tehtävä, varsinkin kun tiedämme, että esimerkiksi, aivan niin kuin täällä jo ed. Lämsä aivan oikein totesikin, Etelä-Suomen osalta kansallisten tukien myöntämisvaltuudet ovat katossa ja sen takia on haettava muita toimenpiteitä, lähinnä veroratkaisuja ja muita.

Sitten kysymys siitä, miten jatkossa käsitellään tätä ongelmatiikkaa vuokranantaja—vuokralainen ja siihen liittyvät tukioikeudet. Tanskassahan asia on ratkaistu yhteistyössä tuottajajärjestön ja tuottajien kesken. Siihen maataloushallinto ei juurikaan osallistu. Siellä on laadittu sellainen lomake, lisäys vuokrasopimukseen, jossa lähdetään siitä aivan oikeasta periaatteesta, että nämä tukioikeudet kuuluvat vuokrasopimuksen päättyessä vuokranantajalle. Samalla Tanskassa valmistellaan lainsäädäntöä, jolla estetään se, että tukioikeuksista ei sitten menisi jatkossa lahjaveroa. Toivonkin, että Suomessa päädytään aivan vastaavaan järjestelmään, jossa tämä asia voidaan sopimuksella hoitaa. Saamieni tietojen mukaan Tanskassa 90 prosenttia vuokranantajista ja vuokralaisista on tämän sopimuksen jo tehnyt.

Lopuksi, arvoisa puhemies, Euroopan unionin maatalouspolitiikan uudistukset ovat varsin huolestuttavassa vaiheessa. Sokeriuudistus on minusta eräänlainen suuri päänavaaja, jonka kohdalla ensimmäisen kerran Euroopan unionin asiakirjoissa todetaan, että tarkoituksena on keskittää sokerijuurikkaan tuotanto Euroopan unionin parhaimmille alueille. Tämä on päänavaus sille, että jatkossa, jos sokerin kohdalla tässä Euroopan unioni onnistuu, niin pelkäänpä vaan, että sen jälkeen vuorossa hyvin helposti on vilja, kukaties liha ja muut tuotannonalat sen jälkeen. Eli tämän sokeriuudistuksen kohdalla on kysymys erittäin suuresta periaatteesta, ja Suomi ei tietenkään voi tätä hyväksyä, mutta täytyy nyt vain toivoa, että me löydämme riittävästi niitä maita, jotka kykenevät tällaisen uudistusesityksen kerta kaikkiaan estämään. Euroopan unioni on aikanaan perustettu aivan muista lähtökohdista kuin niistä lähtökohdista, että tuotanto keskitetään parhaille alueille. Päinvastoin Rooman-sopimushan lähtee siitä, että tuotantoa on voitava jatkossa harjoittaa muualla, erityisesti heikoimmilla alueilla, aivan niin kuin unionin huippukokouksen kolmessa lausumassa, joita Suomen aloitteesta sinne on saatu, on todettu.

Pekka Vilkuna /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Juuri niin kuin ed. Granvik ja Lämsäkin tuossa sanoivat, suomalainen maatalouspolitiikka on todella vaikeuksissa tämän 141 artiklan kautta, johdosta tai syystä tapahtuneen termin "yhteinen maatalouspolitiikka" kautta. Me emme kerta kaikkiaan sitä tässä maassa voi hallita loppuun asti, että maatalous pysyisi sitten yli maan, jos tätä yhteistä maatalouspolitiikkaa kirjaimellisesti noudatetaan. Ed. Granvikilla oli aivan erinomaisia esimerkkejäkin tästä asiasta. Niitä en sen kummemmin halua tässä nyt kerrata.

Mutta maatalouspoliittisesta selonteosta, minkä hallitus on luvannut tehdä, siitä haluaisin muutaman lauseen kertoa. Meillähän kävi yksi selontekoryhmän jäsen; se kuka siinä oli asiantuntija, kuka oli kuulija, minulle jäi vähän epäselväksi. Pikkuisen oli sen tuntuinen se käynti niin kuin selontekoon olisi ollut jo vastaus valmiina, vaikka sitä ei ole tehtykään. Minulle jäi se käsitys, että se tehdään turhan lyhytjänteisenä. Tuntui vähän siltä, niin kuin siinä oltaisiin vaan tekemässä vaalikauden mittaista pelastautumisselitystä, joka ei missään tapauksessa ole oikea tapa maatalouspolitiikkaa hoitaa. Se pitää muistaa, että talonpojan varttaali on neljännesvuosisata. Se ei ole yhtään sen lyhempi talonpojan ajatusmaailma.

Tässä mielessä nyt haluankin sanoa, että pidän tältä paikalta viimeisen kerran puhetta aktiivimaanviljelijänä. Olen 32,5 vuotta ollut aktiivimaanviljelijä ja ensi vuodenvaihteessa minä saan vanhanisännän nimen ja arvon. Poika jatkaa tilallamme, ja todella sitä tilaa on kehitetty 25 vuoden, vähintäänkin sukupolven mittaisella jänteellä. Sen pitäisi olla tässä maatalouspolitiikassakin vankasti mukana. Suomalaiseen maatalouspoliittiseen selontekoon pitää ottaa mukaan globaali maailmantalous ja ilmastonmuutos. Se on hyvin vakava asia. Kaikkialla maailmassa tehokkailla viljelyalueilla ennusteiden mukaan ilmastonmuutos tuo vaikeuksia maataloudelle. Skandinaviassa ennusteiden mukaan mahdollisuudet maatalouteen paranevat. Jos me lyhytnäköisellä politiikalla ajamme oman maataloutemme alas tai halvaannuksiin, ei sitä voida sitten enää uudelleen nostaa silloin, kun sillä todella on kysyntää.

Kiinassa vieraillessa kuulin, että sieltä poistuu peltomaata käytöstä 500 000 hehtaaria vuodessa, väkiluku lisääntyy ja ruuankulutus lihankulutuksen kautta lisääntyy. Siellä ollaan hyvin pian suuri ostaja maailmanmarkkinoilla. Vettä pumpataan jo niin syvältä, että koko Pekingin alue on kuulemma laskeutunut 1,5 metriä suhteessa meren pintaan yksinomaan siitä syystä, että pohjavettä on käytetty paljon enemmän kuin sitä tulee. Samanlaisia esimerkkejä löytyy ympäri maailmaa.

Siinä mielessä pitää muistaa maatalouspoliittisessa selonteossa, kuinka tärkeä asia on oma elintarviketuotanto. Suomalainen ruuantuotanto ei todellakaan ole maailman elintarviketuotannosta kuin 1 promille, mutta silloin kun siitä puhutaan suomalaisena ruokana, se on 100 prosenttia, ja siitä pitää pitää kiinni. Meillä nyt on kansallinen yksimielisyys tällä hetkellä siitä, mutta onko meillä kykyä ja elementtejä tässä eurooppalaisessa maatalouspolitiikassa huolehtia siitä riittävän tarkasti? Kansallinen yksimielisyys ja kansallisen tuen maksamismahdollisuudet ja -tavat kun pidetään riittävinä, minä uskon, että voimme maataloutta jatkaa tässä maassa, ja näin täytyy tapahtua.

Cap-reformista, cap-uudistuksesta, sen verran, että kyllä siinä pitää huolehtia tavalla tai toisella siitä, että sen tuen saa aina se, joka sitä maata sinä vuonna vuotuisenaan käyttää. Eihän siinä ole mitään mieltä, että yhteiskunnan maksama tuki on kauppatavaraa ja sillä voidaan spekuloida. Silloinhan pitäisi pystyä myös myymään työttömyyskorvaukset ja lapsilisätkin toisille, jos kerta tämänkin tuen on mahdollisuus olla kauppatavaraa. Kyllä siinä pitää huolehtia siitä, että jo Suomen perustuslaissa mainittu omaisuudensuoja pysyy vankkumattomana eikä sitä kautta osa omaisuuden arvosta muutu ulkopuolisten pelinappulaksi.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Ympäristöstä huolehtiminen on tärkeää monin tavoin. Kun ympäristö on kunnossa, voivat sen alueella asuvat ihmiset paremmin. Kaunis ja puhdas suomalainen luonnonympäristö mahdollistaa myös taloudellisia toimintoja. Asumisviihtyvyyden kasvu, maisema-arvot, alueitten käyttömahdollisuuksien kasvu ja geneettiset arvot tuovat kaikki hyvinvointia ihmisille.

Tutkimukset ovat myös osoittaneet, että esimerkiksi virtavesikunnostukset voivat olla taloudellisesti kannattavia investointeja. Kunnostuksilla Keski-Suomessa on muun muassa edistetty matkailuyritysten perustamista, tuettu yritystoimintaa. Pelkästään Keski-Suomessa yritysten yhteinen vuosiliikevaihto on kunnostuksen seurauksena kasvanut 150 000 euroa vuodessa. Pääomitettu yritystoimintahyöty on yhteensä noin 2 miljoonaa euroa.

Vesistöjen kunnostus on aktiivista ja kertaluonteista toimintaa, jolla pyritään hankealueen tilan ja käyttökelpoisuuden parantamiseen suoraan vesistöalueeseen kohdistuvilla toimenpiteillä. Kunnostaja pyrkii parantamaan ihmistoiminnan vaurioittaman vesiluonnon monimuotoisuutta ja ekologista toimintakykyä. Puhtaasti ekologisten hyötyjen lisäksi kunnostuksilla on kohteesta riippuen saavutettavissa myös matkailullisia, kalataloudellisia, virkistyksellisiä ja maisemallisia, opetuksellisia, linnustollisia ja kulttuuri- ja elinkeinohistoriallisia hyötyjä. Kansalaisten lisääntynyt tietoisuus ympäristön tilasta on luonut kasvavaa tarvetta vesiemme luonnontilan palauttamiselle. Valtakunnalliset kunnostustarvetiedustelut osoittavat selvästi, etteivät vesistökunnostusten nykyrahoitus ja suunnittelukapasiteetti likimainkaan vastaa kunnostustarvetta.

Kalataloudellisten kunnostusten kehittämistyöryhmä arvioi pelkästään kalataloudellisten kunnostusten rahoitustarpeeksi 34 miljoonaa euroa ja toteuttamisen tavoitejaksoksi kymmenen vuotta. Tämä edellyttäisi nykyisessä valtion tulo- ja menoarviossa kalataloudellisiin kunnostuksiin tarkoitetun määrärahan kolminkertaistamista 2,5 miljoonaan euroon vuodessa. Tästä olen tehnyt 1 700 000 euron määrärahaesityksen vesihuoltotöihin.

Täällä ed. Vilkuna otti aivan oikein esille, että suomalaisen maatalouden yksi suurimpia uhkatekijöitä ovat ilmastot ja ilmaan saatettavat päästöt, ja on ratkaisevaa, miten Suomessa päätetään näistä asioista.

Mielestäni ed. Granvik täällä kuvasi suomalaisen maatalouden pulmat aika osuvasti. Hän tietää aktiiviviljelijänä, miten nämä asiat ovat.

Aulis  Ranta-Muotio  /kesk:

Herra puhemies! Ensi vuoden maatalousbudjettiin voi olla samalla kertaa sekä tyytyväinen että tyytymätön. Tyytyväisen puolen plusasiat ensin.

Maatalousjaosto hoiti monia, silti suuruusluokaltaan aika pieniä, hyviä asioita. Siemenperunakeskuksen asia: Suomihan voi sanoa, että siemenperunatuotanto on Suomen maatalouden haitek-alue. Se on EU-oloissakin osoittautunut kansainvälisesti hyvin kestäväksi. Meidän luontoomme sopii hyvin siemenperunatuotanto, ja sitä kannattaa myös vähillä panoksilla, mitä on käytettävissä, valtiovallan toimestakin tukea. Kuten ed. Sirkka-Liisa Anttila totesi, maatalousvaliokunnan esitys oli tämä ja se voitiin jaostossa toteuttaa.

Myös maatalousneuvontaan saatiin lisärahaa, kuten vuosi sittenkin. Valtiovarainministeriön tapana on ollut täältä maatalouspuolelta aina nämä lisäykset pyyhkiä pois, vaikka ne on tarkoitettu pysyviksi. Toivottavasti tästä eteenpäin näiltä kohdin ei tarvitse joka vuosi mennä samanlaiseen lisäyspeliin. Neuvonta tässä tilanteessa, kun on 2006 tulossa tämä maatalousreformi, on varmaan hyvin tarpeellinen maatalousyrittäjille saada apua näihin ongelmiin, koska maataloushallinto, jos tarkasti lakia tulkitaan, ei voi toimia neuvojana. Hyvä hallinto tietysti joustavasti myös tarvittaessa opastaa.

Vesihuolto- ja vesistötöiden lisärahat on myös mainittava täällä pluspuolella. Erityisesti, kun itse tulen Etelä-Pohjanmaalta, jossa on tasainen maasto, maatalouden ongelma on jo pitkään ollut se, että laskuojat täyttyvät ja salaojitus ei voi toimia, kun vesistötyöt eivät ole kunnossa. Meillä on hyvin paljon hakemuksia jonossa näiden laskuojien perkausrahoitusta odottamassa, ja se on aika tärkeä asia. Valitettavasti vain tässä yhteiskunnassa on nyt se asenne, että herkemmin palkataan virkamiehiä näiden ojien tukkimiseen kuin niiden hoitamiseen, ja se on kuitenkin tämän perusmaatalouden kannalta aivan välttämätöntä. Sama koskee myös metsäpuolta.

Lisäbudjetissa hoidettiin tulvakesän vahinkoja ja myös satovahinkoja. Se oli lisäbudjetin asia. Hyvin tärkeä asia Pohjanmaata koskien oli, että Vöyrinjoen perkaukseen oli rahat ja se voidaan toteuttaa nopeasti. Moni hyvä hanke siirtyy sitten, esimerkiksi Kainastonjoki Kauhajoen—Teuvan alueella vuotta eteenpäin, tämä hanke sen takia, että Vöyrinjoki voitiin hoitaa jo lisäbudjetissa.

Kielteisiä avoimia asioita on enemmän näissä suurissa linjauksissa. EU:n maatalouspolitiikka heijastuu meidän maatiloillemme monilta osin kielteisesti ja tulee aina vain vaikeammin hoidettavaksi. Herkästi sanotaan, että se on tämänhetkisen maatalousministerin syytä, mutta se ei pidä paikkaansa. Tämänhetkinen tilanne on paljon vaikeampi kuin on ollut menneinä vuosina. Tämä suuri reformi, 141:n jatkohoito, koska EU:sta on kuitenkin paine sitä 141:tä heikentää, neuvottelutilanne on aika vaikea, ja kukaan ei pysty todistamaan, että joku ne olisi voinut paremmin hoitaa. Sen vain muistan, että kokoomus, joka tästä nyt eniten pitää ääntä, vuonna 95 leikkasi 750 miljoonaa, joka oli joku 13—14 prosenttia maataloustulosta, kertaheitolla siitä sopeutuspaketista, mikä oli EU:n kanssa sovittu. Se näkyy vieläkin maataloustulossa ja on heijastuma siihen, että kannattavuus on huono. Se oli todella iso menetys.

Tämä lfa-tuen kohdentaminen suomalaisille tiloille on sikäli ongelmallinen, että vaikka kokonaisrahamäärä siinä säilyy, niin intensiiviset kotieläintilat, joita usein hoitavat nuoret yrittäjät, jotka ovat investoineet aika paljon ja ovat tietyllä tavalla meidän maataloutemme tulevaisuus, ovat tässä kärsijöitä. Pinta-ala ei riitä, kun leikataan suoria tuotantotukia. Kun se lfa:n korotus ajetaan pinta-alan kautta, niin se ei vain yksinkertaisesti riitä korvaamaan menetystä. Tilakohtaiset menetykset ovat aika suuria. Tästä oli epätietoisuutta. Etujärjestö esitti, että tähän tarvittaisiin parikymmentä miljoonaa euroa valtion rahoitusta lisää, että voitaisiin tämä hoitaa. Nyt sitten jaostossa, kun tämä tuli todella esille, ilmeni, että on säästynyt maatalouspääluokassa se 20 miljoonaa eikä tarvita mitään lisärahaa tässä vaiheessa.

Toisaalta tilastot näyttävät, että maataloustulo on tänä vuonna kolmanneksi eniten Euroopan unionin alueella laskenut Suomessa. Se on todella laskenut paljon siitä 95:stä, mutta valitettavasti, vaikka me olemme, keskusta, johtava hallituspuolue, niin se on tänä vuonna laskenut. Sen takia on aika suuret paineet mielestäni tähän kevään maataloustupoon. Monet viljelijät ovat epäuskoisia, hoidetaanko se tupo nyt maataloudelle, kun se siirtyi keväälle, mutta meidän täytyy huolehtia, että myös se hoidetaan niin kuin tämä tärkeä yleinenkin tuporatkaisu, joka nyt sitten on kuitenkin saatu valmiiksi. Ymmärrän, ettei voitu sitä maataloustupoa lähteä hoitamaan siinä vaiheessa, kun tämä yleinen tuloratkaisu oli vielä avoin, mutta nyt siihen on eväät, ja se on mielellään alkutalvesta hoidettava.

Tulokehitys on Suomen maatalouden ongelma ja varsinkin päätoimisilla tiloilla. Meillä oli muistaakseni 105 000 tilaa, kun liityttiin Euroopan unioniin. Nyt on vähän yli 70 000, jotka täyttävät EU-hakemuksen, ja niistä vajaa puolet on päätoimisia. Sivutoimiset, niin kuin minäkin koen nyt tällä hetkellä olevani, me kyllä pärjäämme, koska on tätä muuta tuloa, mutta siitä meidän kaikkien pitäisi olla huolissamme, että päätoimiset yrittäjät saavat riittävän tulotason, muuten meillä loppuu tästä maasta peruselintarviketuotanto.

Maatalouspuolella on kovat paineet. On ollut hyvä, että kokoomuksenkin edustajat (Puhemies koputtaa) ovat nyt olleet maatalouskeskustelussa. Menneinä vaalikausina heitä ei ole täällä näkynyt. Nyt he ovat kyllä aika terhakkaina syyttämässä keskustalaista maatalousministeriä. Mutta toivottavasti tulee se selonteko, jossa voimme, koko eduskunta, käydä sitten tärkeän linjauksen tämän maatalouden tulevaisuudesta.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Elias Lönnrot kirjoitti 23.7.1842 eli yli 162 vuotta sitten kirjeessään tohtori F. J. Rabbelle maanviljelijän merkityksestä seuraavasti: "Joka paikassa maanviljelijät ovat rahvaan paras ja kunnollisin osa, ja lukuun ottamatta sen hyvää tekevää vaikutusta kansan luonteeseen luulen, ettei valtio koskaan voi tarpeeksi rohkaista maanviljelyksen harjoittajia, se kun on kansan hyvinvoinnin varsinainen lähde. Minusta on usein tuntunut kuin ainoastaan maanviljelys ja karjanhoito tarvitsevat valtion kehittävää kannatusta, muut tavalliset elinkeinot vain hyvää suvaitsemista. Jos puun runko on terve, niin oksat kyllä kasvavat ilman erityistä kasvattamista ja koko puu saa terveen, vihreän ulkonäön, ilahduttaa silmää ja tarjoaa varjoa vaeltajalle." — Näin siis Elias Lönnrot kirjoitti 23.7.1842 kirjeessään tohtori F. J. Rabbelle maanviljelijän merkityksestä.

Noissa Lönnrotin ajatuksissa on viisauden alku, näinhän se on. Maa- ja metsätalous on maaseudun taloudellinen ja henkinen perusta. Kylät ovat ratkaisevasti riippuvaisia uusiutuvia luonnonvaroja hyödyntävästä maa- ja metsätaloudesta. Kylissä toimivat ihmiset tuottavat tuotantopanoksia tai erilaisia yksityisiä ja julkisia palveluja lähialueen maa- ja metsätaloudelle ja siinä työskenteleville ihmisille. Osa heistä vastaavasti jalostaa maa- ja metsätalouden tuotteita. Maa- ja metsätalous pitää lisäksi huolen myös Suomen luonnosta niin, että kylien ympäristö säilyy viihtyisänä ja maisemallisesti kauniina.

Nykyisin harmittaa ja saa kiukun nousemaan näin maaseudun kasvattina se, että maa- ja metsätalouden merkitystä maaseudun selkärankana vähätellään liian helposti, kun tuijotetaan sen osuutta koko maan työvoimasta ja bruttokansantuotteesta. Tässä arvostusasiassa on nyt valoa putken päässä, ja maaseudun merkitys ja arvostus on uudessa nousussa. Tämä asia konkretisoituu osittain maaseutupoliittisessa erityisohjelmassa vuosille 2005—2006. Valtioneuvosto vahvisti joulukuun 16. päivänä tuon edellä mainitun erityisohjelman, joka sisältää valtioneuvoston linjaukset ja poliittiset päätökset maaseudun kehitystyössä. Julkistetussa maaseutupoliittisessa erityisohjelmassa tunnustetaan se tosiasia, että maaseutu on muuttunut rajusti ja muutos jatkuu edelleen.

Tosiasiassa maaseutu on menettänyt 25 vuodessa lähes 150 000 asukasta. Muuttotappio on aiheutunut 15—29-vuotiaiden nuorten pois muuttamisesta. Maaseutu on keskittynyt myös sisäisesti. Eri puolilla maata on sekä kasvavia että väkeä menettäviä kyliä. Erityisohjelman mukaan uusilla tavoitteilla, ratkaisuilla ja järjestelyillä haasteeseen voidaan vastata. Maaseudun elinvoimaisuutta pystytään lisäämään useiden politiikan alojen keinoilla ja maaseutupolitiikalla.

Maaseutupoliittisessa erityisohjelmassa korostetaan nuorten työllistymisestä ja koulutuksesta huolehtimista. Myös ikääntyvän väestön palvelutarjonta on järjestettävä tehokkaasti. Maaseudun elinkeinorakennetta on jatkuvasti monipuolistettava ja yritystoimintaa, osaamista ja vuorovaikutusta maaseudun ja kaupunkien välillä on vahvistettava. Maaseutualueiden erot on otettava tarkemmin huomioon, kun etsitään julkishallinnollisia ratkaisuja moniasteisten alueiden kuntien ja kylien tarpeisiin.

Arvoisa herra puhemies! Sanon seuraavaksi muutaman sanan suomalaisesta ruuasta. Suomessa viljelijöiden ja koko elintarvikeketjun toimet tähtäävät siihen, että kuluttaja voi luottaa ruuan turvallisuuteen. Turvallinen ruoka tuotetaan läpinäkyvässä elintarvikeketjussa, jossa jokainen lenkki vastaa kuluttajalle oman toimintansa laadusta ja turvallisuudesta. Suomalainen elintarvikeketju kilpailee laadulla. Maatiloilla ja elintarvikeketjussa on tehty työtä laadun varmistamiseksi vuosikymmeniä. Suomessa viljelijät, tutkimus ja neuvonta tekevät kiinteää yhteistyötä. Tuotantosopimuksissa on aina ollut laatuvaatimuksia, ja esimerkiksi maidon laatuhinnoittelu on kannustanut maatiloja laadun kehittämiseen. Puhtaat pellot muodostavat perustan turvalliselle ruuantuotannolle. Tutkituilla lannoitteilla peltoja varjellaan epäpuhtauksilta, jotta ne eivät päätyisi elintarvikkeisiin. Suomessa peltoja ei lannoiteta yhdyskuntajätteillä, jotka saattavat sisältää raskasmetalleja tai muita epäpuhtauksia. Vierasainejäämiä kotimaisissa elintarvikkeissa onkin vähän.

Suomalainen laatutyö perustuu ihmisten ja eläinten ja luonnon kunnioitukseen. Maatiloilla on rakennettu laatujärjestelmä, jossa kaikki tilan työt ja toimenpiteet kirjataan laatukäsikirjaan. Laatujärjestelmän avulla riskitekijät voidaan minimoida ja tehdyt toimet jäljittää. Avoin laatuketju ulottuu maatilojen käyttämistä tarvikkeista lähtien teollisuuden ja kaupan kautta kuluttajalle asti viimeistään vuoteen 2006 mennessä. Joutsenlippu on elintarvikeketjun omistama alkuperäismerkki. Joutsenlipuilla merkityissä tuotteissa liha, maito, kananmunat ja kala ovat sataprosenttisesti suomalaista alkuperää.

Arvoisa herra puhemies! Maidontuotanto on suomalaisen maatalouden perusta. Peltoalastamme maidontuotantoon käytetään arviolta noin kolmannes. Maatalouden myyntituloista maidon osuus on yli 40 prosenttia. Maito tuotetaan perheviljelmillä, joilla on keskimäärin 18 lehmää ja noin 35 peltohehtaaria. Kotieläintilojen koko mahdollistaa eläinten yksilöllisen hoidon. Eläinten terveys ja hyvä tuotos perustuvat tuottajien ammattitaitoon, huolelliseen hoitoon, suunniteltuun ruokintaan ja hyviin olosuhteisiin. Tuottajat varjelevat karjaansa ulkopuolisilta tartunnoilta. Karjasuojiin ei enää päästetä vieraita ainakaan ilman suojavaatteita ja suojajalkineita. Samoin kaikissa tilalle tulevissa ja tilalta lähtevissä kuljetuksissa noudatetaan varotoimia niin, etteivät taudinaiheuttajat pääse leviämään karjasuojista toisiin.

Tänä päivänä kilpailuyhteiskunnassa kaikki toiminta perustuu ammattitaitoon ja hyvään johtamiseen. Kannattavassa maataloudessa korostuu samoin yhä enemmän ammattitaito sekä kokonaisvaltainen tilan johtaminen. Maatilan toiminta on yhä tavoitteellisempaa, joka sisältää toiminnan suunnittelun, toteutuksen, mittauksen ja jatkuvan arvioinnin sekä uudenlaisten toimintatapojen käyttöönoton. Vuosien saatossa tilakoko on lähes kaksinkertaistunut ja varsinkin yli 30 lehmän karjojen osuus maidontuotannosta on lisääntynyt. Kehityksen myötä siis suunnitelmallinen toiminta korostuu yhä enemmän pyrittäessä kannattavaan tuotantoon.

Arvoisa herra puhemies! Yksinkertaisesti politiikassa ja erityisesti maatalouspolitiikassa tulee muistaa, että maa- ja metsätalous (Puhemies koputtaa) on maaseutumme taloudellinen ja henkinen perusta. Maaseudun puolesta tarvitaan vahvaa puhetta ja toimintaa. Meillä kaikilla on oltava yhteinen huoli ruuan turvallisuudesta ja eettisistä tuotantotavoista, hyvästä ympäristöstä, metsien kestävästä käytöstä ja hyvästä hoidosta. Päätöksiä tehtäessä on tiedostettava, että kotimainen elintarviketuotanto on mahdollista vain, jos kotimainen maataloustuotanto on kannattavaa. (Eduskunnasta: Hyvä puhe! — Ihan omaa käsialaa!)

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! — Koettakaa nyt neuvotella, kuka sen puheen oli kirjoittanut.

Arvoisa puhemies! Täällä jaoston puheenjohtaja ja maatalousvaliokunnan puheenjohtaja ovat kertoneet sen, mitä maatalousvaliokunnan ehdotuksista on täällä mennyt läpi. Liityn niihin edustajiin, jotka kiittävät sitä, että nyt on pystytty liikkumaan budjetin lopullisen valmistelun yhteydessä.

Erityisen merkittävinä pidän muutamia asioita, ensinnäkin sitä, että eläinsairaala Viikkiin toteutuu nyt. Olisi ollut erinomaisen ikävä asia, jos tämmöinen opetusalan möhlä olisi päästetty syntymään, mikä tässä oli uhkana.

Toisekseen siemenperunatutkimus Ruukkiin saa nyt toivottavasti pysyvällä tavalla rahoituksen. Tässä pitää muistaa se, että kysymys oli lakisääteisestä hommasta ja lakisääteisesti varmennetusta toimeliaisuudesta ja nyt se sitten tämän organisaatiomuutoksen ja lain kumoamisen myötä oli menossa ihan hakoteille. Onneksi se on nyt sitten yhteistoimin saatu tähän malliin.

Kolmanneksi porotaloudesta. Porotalous itse on osittain syyllinen siihen kurjuuteen, mikä siellä tällä hetkellä vallitsee, mutta markkinatilanteeseen porotalous ei ole voinut vaikuttaa juuri pätkänkään vertaa. Sen takia on hyvä, että yhteiskunta tulee jelppaamaan ja nyt se on tässä jollakin tavalla kunnossa. Hyvä näin.

Neljäs asia: energiapuun korjuuasia. Siinä oltiin nyt sitten veitsenterällä jo yhden lain ehdollistamisen kautta, ja nyt toivottavasti se tulee permanentille pohjalle, niin että tämä asia hoitaantuu. Kiitos vielä kaikille niille kansanedustajille, jotka ovat tähän tulokseen olleet vaikuttamassa.

Sitten maataloudesta kokonaisuutena. Minä olisin, jos olisin maataloustuottaja, äärimmäisen huolissani tästä tilanteesta. Siis tämä viimeinenkin eurooppalainen vertailuselvitys osoittaa, että asiat eivät ole kohdallansa. Siinä viisaus mielestäni piilee siinä, että nyt tunnistetaan oikealla tavalla se lokero, jossa tässä asiassa ollaan. Tässä on ensinnäkin kansallisesti itse möhlitty. Tämä tuore saikkinointi artikloitten 141 ja 142 kanssa ei ole ollut kansallisesti meille kunniaksi ja onneksi. Olen äärimmäisen pahoillani siitä. Jos me silloin, kun haimme EU-jäsenyyttä, onnistuimme täällä salissa näitten luonnonmaantieteellisten seikkojen huomioon ottamisen ottamaan perustaksi koko hommalle, niin minkä ihmeen takia kansallisen ahneuden ja kateuden puitteissa sitä mennään romuttamaan? Tätä minä en ymmärrä. Olisi nimenomaan pitänyt tehdä sillä tavalla, että luonnonmaantieteellisellä puolella verrataan koko Suomea muuhun Euroopan unioniin, olisi siis sama perusta mutta käytettäisiin sitä oikealla tavalla. Elikkä tämä menee kansalliseen piikkiin, ja ne, jotka ovat olleet tässä möhlässä mukana, tuntevat varmaan — osa on paikallakin täällä — pienen piston sydämessään, tai niin toivon.

Toinen asia on se, että erittäin tarkkaan analysoidaan se, mitä me voimme tehdä, niin että me kansallisen tuen valtuuden säilytämme. Ed. Granvik oli tässä aivan oikeassa siitä uhkatilanteesta elikkä siitä, että kansallisella tuella viedään kilpailevaan Pohjoismaahan tuotetta tilanteessa, jossa kilpaileva Pohjoismaa ei saa vastaavaa tukea. Tämä peli hävitään ilman muuta. Sen takia pitää osata kansallisesti järjestää asia niin, että me junailemme tilanteen sellaiseksi, että kansallisesti pystytään löytämään sellainen tuotantolohko, joka tässä tilanteessa kannattaa ja joka ei johda vientiin, jotta ei sillä tavalla pilata omia mahdollisuuksia. Tämä on se suurin viisaus, mikä tässä yhteydessä voi löytyä, ja se suuri viisaus löytyy sillä tavalla, että me tunnistamme vähän muutakin.

Nimittäin nyt on, aivan oikein, vaadittu maataloustupoa. Maataloustupon eräs elementti on polttoaineiden hinnan kohoamisen kompensaatio. Ihan oikein, mutta samalla pitää tunnistaa se, mitä se polttoaineitten hinnan kohoaminen toisaalta merkitsee. Sehän merkitsee nimenomaan sitä, että polttoaineita kannattaa tuottaa kotimaassa, koska ne tulevat kannattaviksi. Ja tämä tarkoittaa sitä, että niillä peltohehtaareilla, jotka nyt ovat sitä kiusallista ja haitallista ylituotantoa ja vientitarvetta synnyttämässä, tuotetaan peltoenergiaa, joka on kannattavaa jo nyt. Siis toisin sanoen ohjataan kansallista tuotantoa niin, että me kaikissa olosuhteissa pärjäämme. Kun täällä puhutaan vihreistä laatikoista ja lokeroista, niin tämä on sitä oikeaa vihreää politiikkaa.

Lauri  Kähkönen  /sd:

Arvoisa puhemies! Metsäntutkimuslaitos on ollut Joensuussa 23 vuotta. Metlan Joensuun-tutkimuskeskusta on viime vuosina kehitetty määrätietoisesti hallituksen aamukoulussa neljä vuotta sitten tehdyn päätöksen mukaisesti. Tähän vuonna 2000 tehtyyn merkittävään alueellistamispäätökseen sisältyi uuden toimitalon rakentaminen Joensuuhun. Uuden, Suomen suurimman puurakenteisen toimitalon avajaisia vietettiin viime marraskuussa; vihkiäiset ovat helmikuussa. Vuoden 2000 alueellistamispäätökseen sisältyy myös 60 uuden pysyvän viran muodostaminen Joensuuhun vuoden 2005 loppuun mennessä. Tavoitteeksi asetettiin kasvattaa vuoteen 2005 mennessä henkilöstön määrä 180:een, joista 100 olisi vakituisia. Tässä vauhdissa ei ole ihan pysytty. Joensuun Metlassa työskentelee tällä hetkellä 81 vakituista ja väliaikaisia on viitisenkymmentä.

Uudisrakennuksen takia kohonneisiin vuokrakustannuksiin oli ensi vuoden varsinaisessa budjetissa varattu 0,6 miljoonan euron tarpeesta vain puolet, 300 000 euroa. Metsäntutkimuslaitoksen Joensuun-tutkimuskeskuksen lisäbudjetissa saama 300 000 euron lisärahoitus vuokrakuluihin varmistaa toiminnan kehittymisen Joensuussa, niin että vakinaisen henkilöstön määrä nousee alkuperäiseen tavoitteeseen eli 100:aan arviolta kolmen vuoden kuluessa. Tavoite saavutetaan alkuperäistä reilusti myöhässä, mutta pääasia on, että tämä tavoite on yleensä mahdollista saavuttaa. On suuri helpotus Joensuun-tutkimuskeskukselle, kun myös toinen puoli tästä tarvittavasta rahoituksesta varmistui. Maa- ja metsätalousvaliokunta, niin kuin täällä on todettu, omassa lausunnossaan esitti tätä lisämäärärahaa, ja sitten valtiovarainvaliokunnan asianomainen jaosto hoiti tämän asian edelleen. Tämä tarkoittaa, että Metlan normaali toiminta ei ole enää vaarassa ja henkilöstökehitys voidaan viedä loppuun. Metlan henkilöstökehitys on ollut käytännössä lähes pysähdyksissä puolitoista vuotta, kun päätöksiä on odotettu.

Alueellistamispäätös, joka oli mitä suurimmassa määrin myös tiedepoliittinen päätös, on toteutunut Joensuun Metlan osalta kuitenkin kokonaisuudessaan hyvin. Uudet tutkimusalat ovat onnistuneet hyvin ulkopuolisen rahan hankinnassa. Ulkopuolisen projektirahoituksen osuus on vuotuisesta toimintarahasta 30—40 prosenttia, mikä on suurin osuus kaikista Metlan toimintayksiköistä. Esimerkiksi metsäenergian tutkimukseen on saatu hyvinkin merkittäviä kansainvälisiä rahoja. Panostus Joensuuhun on tuonut sekä alueellista että valtakunnallista ja kansainvälistä kehitystä. Tutkimuskeskus, jonka asiantuntijakysyntä ja -palvelu on laajaa monilla osa-alueilla, on kehittynyt johtavaksi metsäntutkimusyksiköksi Itä-Suomessa. Metsäntutkimuslaitoksen Joensuun-tutkimuskeskuksen uudisrakennuksen lisävuokrakuluihin tarvitaan pysyvä — toistan, pysyvä — 0,6 miljoonan euron määräraha. Tämä takaa myös sen, että Metlan muu alueellinen toiminta ei heikkene.

Arvoisa puhemies! Toistamatta niitä monia hyviä lisäpanostuksia, jotka esitteli jaoston puheenjohtaja ed. Vihriälä, haluan aivan lopuksi muutaman sanan todeta kylätoiminnan kehittämisestä. Siihenhän valtiovarainvaliokunta esittää 200 000 euron lisämäärärahaa. Eri puolilta Suomea löytyy runsaasti esimerkkejä kylätoiminnasta, joissa kyseiset toimijat ovat oivaltaneet yhteistyön ja verkostoitumisen merkityksen sekä luoneet kontakteja ympäristöön. Tällainen esimerkki löytyy myös omalta seutukunnaltani. Eri hankkeita hyödyntämällä asukkaat ovat voineet työllistyä ja luoda uutta yritystoimintaa ja sitä kautta vahvistaa kylien ja asianomaisen seutukunnan elinkelpoisuutta.

Simo  Rundgren  /kesk:

Herra puhemies! Tietysti maatalouspääluokan yksi keskeinen asia on koko meidän perusmaataloustuotantomme tila ja tulevaisuus. Meidän on pakko todeta, että meillä on suuria ongelmia riittävän tulotason turvaamisessa viljelijäväestölle. Kun muitten ammattiryhmien tulotaso on vuosi vuodelta kolmisen prosenttia noussut, niin tämän ammattikunnan tulotaso on vuodesta toiseen kulkenut toiseen suuntaan. Tämä on valitettavaa, sillä suomalaisen yhteiskunnan kannalta yksi sen ydinryhmä maaseudulla on nimenomaan elävät maatilat. Se maaseutuhenkinen elämänpiiri, jota me olemme tottuneet arvostamaan ihmiselle terveellisenä elämänympäristönä, on kyllä nykykehityksen jatkuessa valitettavasti tässä maassa uhattuna.

Omasta pohjoisesta näkökulmastanikin on todettava, että maatalous tarjoaisi siellä edelleen erinomaisia mahdollisuuksia yhdistettynä metsätalouteen, yhdistettynä matkailuun ja moniin muihin elinkeinoihin, mutta tällä hetkellä on monia, jotka ovat menettämässä uskonsa siihen, että tämän elinkeinon kautta voivat oman perhekuntansa toimeentulon hankkia. On äärettömän tärkeää, että kevään maatalousratkaisussa saadaan sellainen tulos, että usko viljelijöillä ja yleensä maataloutta monimuotoisesti harjoittavilla säilyy. Tässä on kysymys keskeisesti oman maamme meille uskottujen luonnonvarojen hyödyntämisestä, eikä meillä ole varaa laiminlyödä tämän leiviskän hoitamista.

Otan sitten muutaman pointin tästä maatalouden pääluokasta ja lähden liikkeelle Metsäntutkimuslaitoksen toiminnasta. Ed. Kähkönen kertoi seikkaperäisesti ja ansiokkaasti Joensuun-tutkimuslaitoksesta, joka onkin saanut lisärahoitusta budjetissa. Itse halusin muistuttaa siitä, että myöskin meillä pohjoisessa on kaksi tutkimusasemaa, Rovaniemellä ja Kolarissa, ja Rovaniemen asemalla vielä sivupiste Sallassa Itä-Lapin vaikealla alueella. Näiden pohjoisten asemien — erityisesti Kolari on nyt panostanut metsänrajatutkimukseen — merkitys tulee korostumaan meneillään olevan radikaalin ilmastonmuutoksen vaikutuksesta, ja tästä syystä on välttämätöntä, että kun Metsäntutkimuslaitos voimavaroja suuntaa tutkimustoimintaan, niin siellä huomioidaan juuri näitten pohjoisten, arktisella alueella tutkimusta tekevien asemien merkitys. Niillä on vielä sekin erityspiirre, että ne pystyvät kehittyvän matkailuelinkeinon vaikutuksia seuraamaan tuohon herkkään arktiseen luontoon. Arktisen neuvoston piirissä on ollut Suomessa toteutettu Smart-projekti, joka nimenomaan on paneutunut herkän arktisen luonnon ja matkailun välisen suhteen selvittämiseen. On siis välttämätöntä, että Metsäntutkimuslaitoksen tutkimusasemien verkosto saa riittävästi resursseja myöskin jatkossa.

Toiseksi otan kalastuskohdan. Meillähän on tosiasia, että kun 90-luvun lopulla muistan mitatun esimerkiksi lohen viljelytoiminnan ja siitä saatavan tuoton suhdetta, silloin päädyttiin tällaisiin lukuihin, että 16 miljoonaa markkaa käytettiin pelkästään tuon kalan viljelyyn, jonka tuotto merialueilta kalastettuna, elintärkeänä kalan tuottona, oli puolet tuosta elikkä 8 miljoonaa markkaa. On päivänselvää, että tällainen kalastustoiminta, elinkeino, ei ole järkevä eikä kannattava.

Meillä on vielä pitkä matka siihen, että me myöskin maatalouspääluokan kohdalla oivaltaisimme luonnonvarojen hyödyntämisen nykyaikaisten elinkeinojen kautta. Se ei sulje pois näitä perinteisiä elinkeinoja, mutta tuo rinnalle uusia mahdollisuuksia. Esimerkiksi lohen osalta, jonka merkitys minun tietojeni mukaan monille merikalastajille on vain 10 prosentin luokkaa heidän kokonaistulotasostaan, tätä kannattaisi ohjailla sillä tavalla, että matkailun kautta sitä voitaisiin hyödyntää aivan toisissa mittasuhteissa noissa pohjoisen joissa. Tämä merkitsee sitä, että me ottaisimme uusia linjauksia tässä asiassa.

Seuraavaksi sananen porotaloudesta. Pohjoisen luonnonvarojen hyödyntämisen, maatalouden ja metsätalouden rinnalla siellä keskeinen, monille tärkeä pääelinkeino ja ainoa ansiotulon lähde, mutta hyvin monille merkittävä sivutoimeentulonlähde on porotalous. Luenpa pohjoisen poromiehen terveisiä: "Kustannukset ovat koko ajan kasvaneet" — (Puhemies koputtaa) — "varsinkin polttoaineiden ja koneiden hinnat. Puhelimia suljetaan, sähköjä katkotaan. Tämän teurastuskauden lihoista useat saavat viimeiset rahansa vasta ensi syksynä." On erinomainen asia, että valtiovarainvaliokunta on vastannut tähän korottamalla kansallista tukea 20:sta 25 euroon tänä vuonna. On välttämätöntä, että maatalousministeriö panee tämän tuen maksuun myöskin välittömästi eikä odoteta uutta satokautta. Sillä voidaan tuoda lohtua todella äärimmäisten ongelmien keskelle tuolla pohjoisessa. (Puhemies koputtaa) Tämä tukitasohan tulee koko poronhoitoalueelle, myös Koillismaalle.

Tuomo  Hänninen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tulevana vuonna maa- ja metsätalouspääluokassa on tärkeää löytää koko maatalousalan, niin tuottajien kuin maa- ja metsätalousministeriönkin, kesken toimivat ratkaisut ongelmakysymyksiin, sellainen ratkaisu, johon kaikki osapuolet ovat valmiita sitoutumaan. Tämä edellyttää sellaista cap- ja lfa-tukikokonaisuutta, että eri tuotantosuuntien kesken eri alueilla tukien suhteet säilyvät hyväksyttävinä. Repivästä ja syyttelevästä asetelmasta on päästävä rakentavaan ja kehittävään suuntaan. Tämä selkiytysprosessi lähtee käytännössä etenemään selkeistä talouslaskelmista, joiden pohjalta maataloustupo voidaan sopia.

Oikeudenmukainen ja muiden alojen tulotason kanssa yhdenvertainen palkkakehitys on ainut oikea lähtökohta. Palkkakehitys ja kannattavuus, sukupolvenvaihdosten toteuttaminen, viljelijäväestön henkinen jaksaminen sekä maaseudun palvelujen säilyminen ovat kaikki tämänhetkisiä ja kipeitä kysymyksiä maaseudun kehittämisessä. Näitä ongelmia on määrätietoisesti alettava ratkoa. Maatalouspoliittinen selonteko tulee näihin kysymyksiin kipeästi tarpeeseen, ja mahdollisimman pikaisesti tulee tämä selonteko antaa.

Tämän pääluokan sisäisenä muutoksena on lisätty maatilatalouden ja maaseudun elinkeinojen kehittämiseen 200 000 euroa. Kotieläinjalostukseen ja -neuvontaan 200 000 euroa, Suomen maatalousmuseon toimintamenoihin 180 000 euroa, kylätoiminnan kehittämiseen 200 000 euroa ja perunatutkimukseen 150 000 euroa. Porotalouteenkin on 700 000 euroa. Ilman näitä lisäpanostuksia edellä mainitut kohteet ja alat olisivat joutuneet vaikeuksiin, todennäköisesti supistusten ja sopeuttamisen tielle.

Arvoisa puhemies! Maaseutupolitiikan uhkakuvana on seuraavan ohjelmakauden 2007—2013 osalta se, että niukkoja kehittämisrahoja on EU:n komissio hamuamassa myös Natura-kohteiden rahoitukseen. Tähän viimeksi mainittuun tarpeeseen on löydyttävä rahoitus muualta. Maaseudun kehittäminen tarvitsee ehdottomasti omat resurssinsa.

Metsätalouden puolella korotukset puuntuotannon kestävyyden turvaamiseen varattuihin määrärahoihin ovat välttämättömiä. Nämä rahat tulee saada budjetin pohjiin. Jatkuva kinaaminen ja toimiminen lisäbudjettien kautta ei ole mielekästä. Myös Metsäntutkimuslaitokselle tullut 300 000 euron lisäresurssi Joensuun tutkimusasemalle on toiminnan kannalta hyvin perusteltu.

Pekka  Nousiainen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Perusmaatalouden yhteiskunnallinen merkitys usein unohtuu. Me muistamme sen, että meillä oli maatiloja runsaat 100 000, kun liityimme Euroopan unioniin. Nyt niitä on noin 70 000. Maatalouden kassavirta yhteiskuntapoliittisesti on noin 4 miljardia euroa, maatalouden työllistävä vaikutus noin 300 000, mutta miten maatalous ylipäänsä on nyt sitten unionin jäsenyyden aikana sopeutunut tähän järjestelmään? Maatalousyrittäjien tulotaso on kolmannes pienempi nyt kuin silloin, kun liityttiin Euroopan unioniin. Tämä on johtunut tietystikin ensittäinkin tukien alentumisesta, tuottajahintojen alentumisesta, toisaalta hintojen noususta ja monista tämänkaltaisista kysymyksistä.

Maatalous on varsin suurien haasteiden edessä nyt, kun toimintaympäristö on jatkuvassa muutoksessa, niin cap-uudistuksen kuin artikloiden 141 ja 142 tulkinnan johdosta ja lfa:n lisäosan maksusopimuksen viivästyessä. Maatalouden kannalta on tietenkin välttämätöntä, että tulotaso yrittäjillä olisi ennustettavissa pidemmällä tähtäimellä ja että se olisi vakaa. Se loisi edellytykset myöskin nuorten yrittäjien lähteä alalle ja jatkaa viljelyä. Tässä tilanteessa näyttää perustellulta se, että on kyettävä turvaamaan maatalouden tulotaso, löytämään ratkaisu niin pohjoisille alueille kuin myöskin eteläiselle alueelle, miten kansallinen tuki kyetään maksamaan maksuvaltuuksien puitteissa. Tällä hetkellähän näyttää siltä, että Etelä-Suomen osalta nämä valtuudet on käytetty. Pohjoisessa niitä on mahdollisuus käyttää, mutta se ei taas sovellu sitten tuotantosuuntien ja alueellisen tasavertaisuuden näkökulmaan.

Siksi on perusteltua se, että budjettikehyksen valmistelun yhteydessä ensi helmikuussa maatalouden kannattavuus ja menestyminen myöskin jatkossa otetaan lähemmän tarkastelun piiriin, ja siksi on perusteltua se näkemys, että siellä tarkastellaan myöskin veropolitiikkaa, polttoaineveron palautusta, energiaveron käsittelyä samanvertaisesti teollisuuden kanssa ja ennen kaikkea sitten yrittäjien jaksamiseen liittyviä kysymyksiä: lomituksen laajentamista ja parantamista, sijaisapujen parantamista jne.

Meille kansallisesti on erittäin tärkeää se, että me turvaamme omavaraisuuden ja että me käytämme ja arvostamme kansallista, puhdasta, kotimaista, turvallista ruokaa ja tuemme sitä kautta elintarviketaloutta. Maatalous muodostaa maaseudun runkoasutuksen, ja jos maataloutta ei harjoiteta maaseudulla, niin myöskin maaseudun asutus vähenee. Perusostovoima sieltä ehtyy, ja myöskin muiden asuminen ja maaseutuyrittäminen ovat silloin vaikeuksissa, ja se johtaa myöskin vaikeuksiin koko maaseudun osalta. Siksi maatalouden ja maaseudun yrittäjyyden menestymisen tulee olla meidän yhteinen asiamme, sen tulee olla koko hallituksen yhteinen asia ja näihin kysymyksiin tulee löytää myönteiset ratkaisut.

Arvoisa puhemies! Metsätalouden osalta keskeinen kysymys tämän syksyn aikana oli nuoren metsän hoitoon käytettävien varojen riittävyys. Me tiesimme sen, että tältä vuodelta puuttuu kestävän metsätalouden rahoituslain edellyttäviä nuoren metsän hoitorahoja noin 6,2 miljoonaa euroa. Siitä lisäbudjetissa hoidettiin 2 miljoonaa, elikkä tältä vuodelta vastuita ensi vuodelle siirtyy runsaat 4 miljoonaa, ja kun otetaan sitten huomioon, mitä sitten lainsäädännön muutos toi tullessaan eli laajentuvaa energiapuun korjuuta ja haketusta koskevia mahdollisuuksia, niin kestävän metsätalouden rahoituslain mukainen rahoitus nuorten metsien hoitoon on selvästi vajaa. Se ei ole meidän kansallisen etumme mukaista. Kyllä meidän pitää turvata se, että Kansallisen metsäohjelman mukaisesti meillä puuntuotanto tapahtuu kestävällä tavalla suhteessa hakkuisiin ja me sitä kautta turvaamme kotimaiselle metsäteollisuudelle myöskin raaka-ainevarat tulevaisuudessa.

Metsätalouden osalta linjaukset, mitä valtiovarainvaliokunta ja sen maatalousjaosto tekivät, ovat olleet oikeita ja perusteltuja ja siitä kiitos myöskin asian kokoonjuosseelle jaoston puheenjohtajalle Vihriälälle. Se on ollut erinomaista työtä, mitä jaosto on tehnyt. Erityisesti haluan tässä nostaa kiitokseni esiin Suomen metsämuseon ja metsätietokeskuksen Luston laajennuksen loppurahoituksesta 350 000 euron osalta ja sen, että Metlan Joensuun yksikölle myönnettiin 300 000 euroa rahaa. Tarve olisi tietysti ollut se 600 000, mutta pidän tätäkin ratkaisua tässä tilanteessa myönteisenä. Vaikka Itä-Suomessa Joensuu onkin Metsäntutkimuslaitoksen keskeinen kehittämiskohde, niin toivon siitä huolimatta, että myöskin nämä Metsäntutkimuslaitoksen tutkimusasemat eri puolilla maata saavat riittävät kehitysrahat johtuen siitä, että jokaiselle tutkimusasemalle on oma vastuualueensa ja tutkimusaihe muodostettu. Punkaharjulla ne ovat puiden kestävyys ja sitten jalostustoiminta, ja niissä on valtakunnallista ja maailmanlaajuista huippua niillä aloilla, mitä tämä tutkimus edustaa.

Arvoisa puhemies! Näen, että meillä luonnonvarat, maa- ja metsätalous, ovat kansallisesti tärkeitä kysymyksiä, ja ne linjaukset, joita on tässä budjetissa tehty valiokunnan toimesta, ovat täydentämässä hallituksen hyviä esityksiä. Tältä pohjalta meidän on hyvä jatkaa.

Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! Käsittelen tässä yhteydessä vain yhtä asiaa, ja sen pohjalta muutama kommentti yleisemmällä tasolla. Käsittelen Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen eli MTT:n Ruukin tutkimusaseman siemenperunatutkimuksen rahoitusta, johon valtiovarainvaliokunta esittää lisäystä. Haluan tässä yhteydessä kiittää valtiovarainvaliokuntaa, erityisesti sen maatalousjaostoa, ja myös maa- ja metsätalousvaliokuntaa, joka esitti tätä lisäystä.

Tämähän alun perin perustuu siihen, että kun valtion liikelaitoksena toiminut Siemenperunakeskus yhtiöitettiin eli siitä muodostettiin osakeyhtiö, tämä Siemenperunakeskus toimi Tyrnävällä ja tähän yhtiöittämiseen liittyi se, että eduskunta edellytti, että tuolloin Siemenperunakeskuksella ollutta tehtävää tutkia ja kehittää korkealaatuisen siemenperunan tuotantotekniikkaa tulee jatkaa MTT:n Ruukin tutkimusasemalla ja että tätä tutkimustyötä varten osoitetaan riittävät määrärahat vuosittain.

Vuoden 2004 talousarvioon lisättiin valtiovarainvaliokunnan esityksestä 150 000 euroa ja sillä saatiin käynnistettyä merkittävä hankekokonaisuus, agrobiotekniikka, siemenperunatuotannossa. Tämä on laaja elinkeinolähtöinen ja poikkitieteellinen hankekokonaisuus. Se sisältää niin soveltavaa tutkimusta kuin perustutkimusta. Ohjelmassa ovat mukana muun muassa Teknopolis Oyj Bioforum, siinä ovat mukana Helsingin, Oulun ja Turun yliopistot, VTT, tietyt MTT:n laitokset ja muutamat peruna-alan yritykset. Jo tässä vaiheessa näyttää siltä, että hyvin merkittäviä aikaansaannoksia ollaan saamassa aikaan. On merkillepantavaa se vahva sitoutuminen, joka tässä hankekokonaisuudessa on. Tämä on, todettakoon se tässä, merkittävä osa myös seudullista elinkeinostrategiaa. Vaikka tämä määräraha on sinänsä pieni, sillä ollaan saamassa aikaan suuria. Me olemme korostaneet tämänkin päivän keskusteluissa voimakkaasti osaamisen merkitystä. Juuri tähän liittyy vahvaa osaamista.

Tähän liittyy myös kansainvälistä tiivistä yhteistyötä. Tämä hanke on suuri mahdollisuus. Ei ole sattumaa, että kaksi vuotta sitten Oulussa oli koolla merkittävä peruna-alan tutkijoiden konferenssi, joka oli sen vuoden yksi kansainvälisimpiä tapahtumia Suomessa. Alan kansainväliset huippututkijat kokoontuivat tämän asian ympärillä. Siksi on harmillista, jos tämä perusrahoitus ei ole pysyvä, ja siksi on syytä hyvin vahvasti todeta se merkitys, minkä valtiovarainvaliokunta totesi olevan sillä, että tämän rahoituksen tulisi olla pysyvä. Tähän hankkeeseen ovat edellä mainittujen tahojen lisäksi sitoutuneet myös viljelijät. Tämä osoittaa sen kaiken kaikkiaan, että maatalous on hyvin, voi sanoa, nykytekniikkaa, modernia tekniikkaa soveltava elinkeino. Mielikuva monesti maataloudesta on toisenlainen, mutta tämä on yksi esimerkki sellaisesta hankekokonaisuudesta, johon meidän kannattaa tosissaan panostaa. Siksi haluan vieläkin sanoa tästä asiasta lämpimät kiitokset maa- ja metsätalousvaliokunnalle ja valtiovarainvaliokunnalle ja erityisesti sen maatalousjaostolle.

Herra puhemies! Haluan tässä yhteydessä todeta myös sen, että maatalouden merkitys, vaikka se elinkeinona on supistuva, on edelleenkin merkittävä. Me monesti miellämme, että maatalous on ensisijaisesti tuottaja, ja niin se onkin, mutta se on myös merkittävä kuluttaja. Se näkyy hyvin voimakkaasti alueellisessa ja paikallisessa taloudessa. Se on merkittävä investoija, se on merkittävä työllistäjä. Kotimaisen elintarvikehuollon, huoltovarmuuden ja elintarviketeollisuuden kannalta se on merkittävä. Se on paljon enemmän mahdollisuus kuin me monesti olemme ajatelleetkaan.

Eero Reijonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Maa- ja metsätalousministeriön pääluokan eduskuntakäsittely osoittaa, että varsin pienillä euromääräisillä summilla voidaan kehitystä myös maamme reuna-alueilla viedä eteenpäin. Haluankin lausua parhaat kiitokset maatalousjaoston puheenjohtajalle Jukka Vihriälälle ja muille jaoston jäsenille.

Täällä on useassa puheenvuorossa nostettu jo aikaisemmin esille Metlan Joensuun tutkimusaseman rahoituksen turvaaminen. On aivan upeata ja hienoa, että tämä 300 000 euroa, joka puuttui, löytyi valiokuntakäsittelyn yhteydessä. Oikeastaan haluan nostaa esille erään kysymyksen, joka on tässä koko Metlan ketjussa Joensuun osalta erilaista.

Joensuun Metlan tutkimusasema hakee ulkopuolista rahoitusta merkittävän paljon itselleen eli se ei ole pelkästään budjettivarojen varassa. Tämä eroaa monella tavalla muitten metsäntutkimusasemien toiminnasta. Sitä taustaa vasten minusta on erinomaista, että tämä Joensuun yksikön kehittäminen jatkuisi siten, kuten hallitus on aikanaan vuonna 2000 sen linjannut. Lähtökohtanahan oli selkeästi se, että metsäntutkimusta vahvistamalla haluttiin edistää alueellista metsäalan talous- ja yritystoimintaa sekä ratkaista Pääkaupunkiseudulla Metlan toimitilaongelmia. Tähän aluepoliittiseen päätökseen sisältyi 60 uuden pysyvän viran perustaminen vuoden 2005 loppuun mennessä. Uusi toimitalo on valmistunut, johon varmaan myöskin maa- ja metsätalousvaliokunta on tutustunut. Toivon, että tämä nyt saatu 300 000 ei ole tämmöinen jokavuotinen keskustelunaihe täällä, vaan se tulisi pysyväksi. On hieman kohtuutonta, että eduskunta joutuu käsittelemään vuosittain tätä vuokrarahakysymystä. Se uhkaa tämän koko Joensuun tutkimusaseman tulevaa kehitystä.

Täällä on valiokunnan puheenjohtaja nostanut esille voimakkaasti tämän Senaatti-kiinteistöjen merkityksen ja 7 prosentin korkotuottovaatimuksen. Se on varmaan aika kova, mutta on muistettava se, että Senaatti-kiinteistöt toteuttavat tällä tulorahoituksella myös uusien kiinteistöjen rakentamisen eivätkä käy sillä keinoin valtion kukkarolla kuin normaalisti. Se on ymmärrettävää minusta, että joku tuottovaatimus tulee olla, että myös uusia toimitiloja voidaan rakentaa.

Arvoisa puhemies! Vesitalous on hyvin keskeisessä asemassa tulevaisuudessa. Uskon, että veden rooli on koko maapallolla kohta yhtä arvokas kuin öljyn tällä hetkellä ja puhtaan veden saanti on hyvin keskeinen. Tulevaisuuden keskeisiä haasteita vesihuollon osalta on vesihuollon alueellinen kehittäminen, ja sen suhteen maa- ja metsätalousministeriön linjaukset vesihuollon tukemisesta ovat hyvin kannatettavia, summat sinänsä vaatimattomia, kun on ilmoitettu, että tarve olisi kuusinkertainen, mutta tällä kuitenkin päästään kohtuullisen hyvin eteenpäin.

Meille on erittäin tärkeätä tämä puunhuollon turvaaminen myöskin jatkossa. Täällä on nostettu voimakkaasti esille aikaisemmissa puheenvuoroissa se, että rahoitus kestävän metsätalouden rahoituslain mukaiseen nuoren metsän kunnostamiseen on vajaa. Tässä on tärkeätä myös tämä valtiovarainvaliokunnan lausuma, jossa kiirehditään tämän rahoituksesta annetun lain kokonaisuudistusta.

Itse nostan kuitenkin reippaasti erään asian, josta on minusta syytä keskustelu avata. Se on tämä byrokratian karsiminen ja hallintokustannukset näissä kysymyksissä. Ei voi olla oikein, että hallintomenot ovat lähes 30 prosenttia kaikista kustannuksista. Tämän asian suhteen varmasti kannattaa jatkossa olla äärettömän tarkkana.

Täällä on nostettu esille jo aikaisemmin EU:n maatalouden ohjaus- ja tukirahojen käyttö Naturan alueitten rahoittamiseen. Tämä tulee ehdottomasti estää. Lähtökohtana tulee olla, että Euroopan unioni osoittaa ympäristörahoista rahan tähän ja maatalouden ohjaus- ja tukirahoja tähän ei tule missään tapauksessa käyttää.

Arvoisa puhemies! Muutokset maataloudessa ovat olleet rajuja. Kun itse aloittelin politiikkaa 70-luvun alkupuolella, kotikunnassani Liperissä maataloudesta sai ansionsa 4 200 kuntalaista. Tänä päivänä se luku on 600. 30 vuoden jaksossa sieltä on hävinnyt 3 500 työpaikkaa. Muutokset ovat olleet äärettömän rajuja, ja se näkyy hyvin monella tapaa tänä päivänä. Erittäin tärkeätä mielestäni on turvata kotimainen elintarvikehuolto jatkossakin, ja siihen tarvitaan erittäin määrätietoista, pitkäjänteistä, uskottavaa maatalouspolitiikkaa. Myöskin tämän päivän EU-Suomessa siihen on mahdollisuuksia, kun vaan siihen yhdessä paneudumme.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Nyt käsittelyssä oleva maa- ja metsätalouspääluokka, suuruudeltaan 2,7 miljardia euroa, on summana ehkä meidän valtion talousarviossamme vuodelle 2005 pieni, mutta se on tämän kansakunnan kannalta erittäin tärkeä pääluokka, koska sillä luodaan ne edellytykset, joilla pystytään toimimaan niin, että koko Suomi säilyy asuttuna, ja niin, että suomalainen kulttuuri ja suomalainen maaseutu säilyy elävänä. Se on tämä raha, jolla tässä asiassa pelataan.

Tämä pääluokan määräraha sisältää myös lukemattoman määrän työpaikkoja. Monesti ajattelemme vain, että ne ovat suoraan budjettimäärärahoilla tulevia ehkä joitakin pieniä työllistämisrahoja tai jotain muuta, mutta tosiasia on se, että näillä rahoilla pyöritetään maataloutta ja sitä kautta luodaan pitkää ketjua, joka työllistää koko ketjun varrella aivan siitä alkutuottajasta, maatilalta asti, siihen asti kun kuluttaja käy ostamassa esimerkiksi huomisaamuna paikallisesta kaupasta ruisleipää. Tämä on se ketju. Jos tästä ketjusta palan otamme pois, peli ei toimi silloin. Tämän ketjun kunnossa pitäminen on suomalaista parasta maaseutu- ja aluepolitiikkaa, mitä me koskaan tässä talossa pystymme tekemään. Jos me tämän ketjun unohdamme, unohdamme siinä kyllä aika monta muutakin asiaa.

Tulee väkisin mieleen eilen käyty keskustelu puolustus- ja turvallisuuspoliittisesta selonteosta ja puolustusvaliokunnan siitä tekemästä erittäin hyvästä mietinnöstä. Siinä keskusteltiin huoltovarmuudesta. Jos me emme pidä huoltovarmuudessa huolta siitä, että suomalainen maaseutu voi hyvin, niin samalla voimme unohtaa suomalaisen huoltovarmuuden. Tulee väkisin mieleeni — kerron sen teille, arvoisat paikalla olevat edustajat, jääköön se asiakirjoihin myös — ilomantsilainen Mannerheim-ristin ritari Onni Määttänen. Muutamassa kokouksessa, hän oli aktiivi, tämä lähes 94-vuotias Mannerheim-ristin ritari, muutamassa kokouksessa hän aikanaan keskusteli samasta asiasta puoliääneen, käytti puheenvuoron, kun keskusteltiin, pitääkö Suomessa olla maataloutta. Hän esitti ajatuksen, että jos Tanskan salmet jäätyvät, miten meidän käy. Muuan nuorehko kaveri kun epäili, että ilmastohan on lämpenemässä, eiväthän Tanskan salmet jäädy, niin Onni kaukoviisaana miehenä sanoi, että ei hän kyllä tarkoittanut sitä, että siellä jäänmurtajia tarvittaisiin, mutta voivat siinä lahden rannalla välit viiletä. Elikkä hän tarkoitti sitä, että suomalainen huoltovarmuus ei saa olla muiden käsissä, sen pitää olla suomalaisten käsissä, ja sitä ei tehdä missään muualla kuin suomalaisilla pelloilla ja suomalaisissa metsissä ja se tehdään aivan yhtä hyvin Lapissa, Itä-Suomessa, Länsi-Suomessa ja Etelä-Suomessa. Tämä meidän pitää pitää kirkkaana mielessä näin puolustuspoliittista keskustelua seuraavana päivänä.

Elintarviketuotannon tekemät työpaikat tässä maassa ovat iso lisä suomalaiseen työllisyyteen. Pitää muistaa, että jos me hukkaamme alkutuotannon, siinä samassa me hukkaamme ne työpaikat jalostuksessa ym., aivan kuten äsken totesin. Maaseutua ei voi tuoda. Näinhän aikanaan etujärjestö suurilla kylteillä muun muassa teiden varsilla kuulutti. Aivan oikein, maaseutua ei voi tuoda, mutta siitä pitää pitää huoli, että sitä ei tarvitse tuoda, koska sitä ei pysty tuomaan.

Olen ollut huolissani siitä, että tämä rakennemuutos, joka maaseudulla on ollut, on ollut viimeisten vuosikymmenten aikana aivan käsittämättömän rajua. Kotikunnassani Ilomantsissa aikanaan oli toimivia maatiloja 1 100 kappaletta, ehkä hieman yli, mutta sanotaan se minimiarvo, että 1 100 varmasti pitää paikkansa 70-luvun alussa. Tänä päivänä niitä on 70. Se rakennemuutos on ollut niin raju. Työpaikkojen menetys on ollut niin raju, että voi vain kuvitella, mitkä ovat sen yhteiskunnalliset seuraukset. Totta kai siinä oli myös tiloja, jotka oli tuomittu loppumaan, mutta sieltä meni hyvin monta sellaistakin tilaa, mitkä olisivat ansainneet jäädä elämään.

Mitä tulee sitten metsätalouden puolen määrärahoihin, ed. Vihriälä oman maatalousjaostonsa puheenjohtajana hyvin ansiokkaasti esitteli eri määrärahalisäykset. Totean vain pari seikkaa sen lisäksi.

Joensuun metsäntutkimusasemalle Metlalle saatu lisämääräraha 300 000 euroa on erinomainen osoitus siitä, että rahoja tarvitaan, mutta se ei voi olla sillä keinoin tulevaisuudessa, että se on tällaisen poikkeusmenettelyn seurauksena syntyvä määräraha, vaan se pitää saada pysyväksi määrärahaksi budjettiin, koska olemme sitoutuneet alueellistamiseen tässä maassa. Esimerkiksi Joensuu maan metsäpääkaupunkina on ansainnut sen, että niitä hankkeita, niitä rakennuksia ja niitä virkoja siellä kehitetään ja luodaan oikeita uusia työpaikkoja niille alueille, joilla on toimiva infra sille toiminnalle, mitä ollaan kehittämässä. Ja metsä, jos mikä, on esimerkiksi Joensuun mittapuussa se alue, jota kannattaa ehdottomasti kehittää. Siellä on toimivaa metsäteollisuutta, siellä on toimivaa metalliteollisuutta, joka palvelee metsää, mutta siellä on myös huippumetsäosaamista. Kotikunnastani Ilomantsista voin sanoa sen verran, että siellä on toimivaa metsäntutkimusta, joka on kansainväliset mitat täyttävää.

Metsätalouden varojen vähennys 1,1 miljoonaa euroa budjetissa viimevuotiseen verrattuna on erittäin huolestuttava. Se kehitys pitää torjua ja metsätalouden määrärahoihin tulevaisuudessa pitää jo budjetin tekovaiheessa saada selvää lisäystä, koska tällä tavalla työllistetään ihmisiä. Ne noin 100 000 työpaikkaa, jotka metsätalous tarjoaa, eivät voi olla tilapäisen tai jonkun poikkeusharkinnan tulosta, vaan niiden pitää olla nykyisen muotitermin mukaan niin sanottua kestävää kehitystä. Se on sellaista kestävää kehitystä, jota allekirjoittanutkin ymmärtää.

Kemera-varojen tason pitää olla sellainen, että työpaikat syntyvät metsätalouteen pysyvällä tähtäyksellä pitkälle eteenpäin ja nimenomaan niin, että voimme luottaa siihen, että nuoret metsät tulevat hoidettua, koska sieltä ne tulevat hakkuumahdollisuudet lankeavat suomalaisen yhteiskunnan hyväksi.

Bioenergia tarjoaa erinomaisen suuria mahdollisuuksia. Mikään risupaketti, mikä sovittiin viidennen ydinvoimalan päätöksen yhteydessä, ei saa olla tilapäisen harkinnan tulosta, vaan sen pitää olla määrätietoista toimintaa, joka joka vuosi näkyy budjeteissa ilman eri perusteluja. Jos haluamme luoda uusia työpaikkoja, siihen meillä on oiva keino. Miksi emme sitä käytä?

Juuri saamani ihan tuoreen tiedon mukaan maaseudun kehittämisen kannalta erittäin huolestuttava tieto on ympäristömäärärahat, joita ollaan ottamassa liittyen tähän kuuluisaan Natura 2000 -hankkeeseen, josta tänä päivänä muun muassa tämä muistutus on perustuslakivaliokunnalle tulossa käsittelyyn. On erittäin hälyttävä tieto, että Euroopan unionin komissiossa aivan tuoreen tiedon mukaan ollaan ottamassa 2 miljardia euroa per vuosi aluekehitysrahoista pois, ja se koskee nimenomaan niitä alueita, joilla ollaan, ja nimenomaan maa- ja metsätaloutta. Se koskee myös maatalouden ympäristötukia.

Ei voi olla niin, että tämän järjettömyyden päätteeksi vielä annamme luvan siihen, että nuoria metsiä kaadetaan, poltetaan pystyyn, kaivetaan ojia umpeen ja tuhotaan metsäautoteitä valtion varoin, niin että se on pois maaseudun kehittämisrahoista. Sellainen kehitys pitää yksinkertaisesti tässä talossa estää. Johan on merkillistä, että me täällä olemme hyväksymässä sellaista lakia, sellaisia budjettimäärärahoja, tai olemme hyväksymässä menettelyjä, joissa väärennetyillä asiakirjoilla pelataan niin, että vielä tämän koko komeuden maksaa maaseudun kehittäminen. Se ei voi olla niin. Tähän asiaan pitää ehdottomasti ottaa jämäkämpi ote, ja se ei saa olla tilapäisen harkinnan tulosta, vaan sen pitää olla määrätietoista toimintaa. Tämä tieto on noin puoli tuntia vanha, ja ihmettelen sitä, että tästä asiasta ei tässä talossa puhuta. Jo on merkillistä toimintaa.

Toivon hartaasti, että nämä tällaiset sudenkuopat paljastetaan ja ne sudenkuopat peitetään niin, että maaseudun kehittäminen ei ole sattumoisin jonkin hetken höyrähdyksen tulosta, vaan se on määrätietoista toimintaa suomalaisten työpaikkojen hyväksi. Se on varmaa pitkässä juoksussa, jos hoidamme maa- ja metsätalouden hyvin. Meillä on kehittyvä maaseutu. Meillä on kehittyvä metsätalous.

Viittaan lopuksi, arvoisa puhemies, siihen, että kun pari päivää sitten tuli Englannista tieto, että suomalainen metsäsertifiointijärjestelmä pefc on joutumassa ankaraan vastatuuleen.

Kiitoksia, herra puhemies. Lopetan seuraavaan lauseeseen: Jos emme pidä suomalaisen metsätalouden puolta, se johtaa siihen, että kaikenlaiset äärijärjestöt määräävät, mitä tässä maassa tehdään, ja sen tien päässä ei todennäköisesti ole mitään hyvää.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.

Rauno Kettunen /kesk:

Arvoisa puhemies! Maatalouspolitiikan uudistuksen tavoitteena on tukien ja tuotannon välisen kytkennän katkaiseminen. Maatalousyrittämisen ja siihen liittyvän tukijärjestelmän tulisi olla yrittäjyyteen kannustava sekä toteutukseltaan viljelijöiden ja hallinnon kannalta mahdollisimman yksinkertainen. Viljelijän näkökulmasta EU:n maatalouspolitiikka on monimutkainen ja byrokraattinen, suorastaan järjetön. EU:n yhteistä maatalouspolitiikkaa on mahdoton sovittaa kaikkien kannalta järkeväksi ja yksinkertaiseksi, koska luonnonolot vaihtelevat valtavasti Etelä- ja Keski-Euroopasta tänne pohjoiseen tultaessa.

Tämä ei ole kyllä maa- ja metsätalousministerin eikä Suomen hallituksen syy. Suomen liittyminen EU:hun katsottiin aikanaan Suomen kokonaisedun kannalta järkeväksi, mutta kaikkein suurimpien muutosten kohteeksi joutui suomalainen maatalous. Nyt viljelijät joutuvat elämään monimutkaisessa tukijärjestelmässä, mikä jollain tavalla varmistaa suomalaisen maatalouden tulevaisuuden. Tukijärjestelmän sietäminen vaatii pitkää pinnaa ja ymmärtämystä viljelijöiltä. Vaikka tavoitteena on, että tukisuhteet eri alueiden ja tuotantoalojen välillä eivät muutu, niin tukijärjestelmää on mahdoton kehittää siten, ettei osa viljelijöistä menettäisi tuloja, mutta vastaavasti toinen osa voi saada lisää.

Suomen maatalouden ja omavaraisen ruuantuotannon kannalta on oleellista varmistaa tuotantoonsa investoineiden ja tuotantoaan kehittäneiden viljelijöiden kannattava tuotanto. Tulevien tukioikeuksien määräytyminen pellolle pelkästään sen perusteella, kuka viljelee peltoja vuonna 2006, tuntuu myös kohtuuttomalta. Voisi siis käydä niin, että pellon omistaja ottaessaan omat peltonsa viljelyyn vuonna 2007 ei saisi cap-tukioikeutta. Viljelijänä jaksaminen edellyttää luottamusta valtiovallan toimiin, että se turvaa kannattavan tuotannon edellytykset myös tulevaisuudessa.

Jari Koskinen /kok:

Herra puhemies! Tämä keskustelu on välillä ollut vähän sellaista kuin ruotsalainen jääkiekkoilu pahimmillaan eli pelkkään myötäkarvaan. On sitten syytä sitten vaihtaa pikkuisen vaikka yhdellä kärjellä karvaamiseen.

Herra puhemies! Se, mikä tämän hetken maatalouspolitiikassa eniten kiikastaa tai mistä kaikki johtuu, lähtee liikkeelle siitä, että artikla 141 -neuvotteluissa epäonnistuttiin. Kun yhtään tavoitetta ei saatu läpi, niin se loi sen pohjan, että nyt on vaikea saada aikaan sellaisia ratkaisuja, jotka olisivat järkeviä ja kohtuullisia ja oikeudenmukaisia ja tasapuolisia.

Kun sitten lfa-tuen kansallisen lisäosan jakamisesta tuottajajärjestöt ja valtiovalta tekivät sopimuksen viime keväänä, luultiin, että nyt asiat ovat vähän paremmalla tolalla, että pystytään hoitamaan myös Etelä-Suomeen jollakin tavalla tämä lfa:n kansallinen lisäosa kohdennettuna kotieläintaloudelle, joka eniten menetti 141:ssä. Sekään ratkaisu ei mennyt läpi, vaan syksyllä komissiossa ja komission ja Suomen välisissä neuvotteluissa sekin ratkaisu muuttui. Se tiesi lisää ongelmia. Eikä sitten sitä, mitä aikanaan ajateltiin jaettavaksi lfa-lisäosan kautta Etelä-Suomeen, pystytä nyt tekemäänkään.

Tämä johtaa sellaisiin käsittämättömiin tilanteisiin, että esimerkiksi samalla kylällä olevilla tiloilla, jos toisella tilalla on karjataloutta esimerkiksi ja toisella tilalla pelkästään kasvinviljelyä, karjatila voi saada ehkä jopa 80 tai 100 euroa hehtaarille enemmän tukea. Kuitenkin kysymys on samasta viljelystä, samoista kasveista. Ei tämäkään kai voi olla oikein. Kaiken lisäksi vielä kun monet yksityiskohdat ovat auki, niin tällä hetkellä ei tiedetä esimerkiksi sitä, riittääkö se raha, mitä nyt budjettiin on varattu kansallisen tuen osalta, voidaanko se jakaa kaikilta osin vai tarvittaisiinko vähän lisää. Sen vuoksi ja varmuuden vuoksi meillä on myös vastalause, missä ehdotetaan, että 10 miljoonalla eurolla lisättäisiin kansallista tukea, ettei nyt ainakaan raha lopu kesken ensi vuoden osalta.

Maatalouskeskustelu viime syksyn aikana on ollut erittäin vilkasta. Viljelijätkin ovat siihen osallistuneet. Se ei ole mikään ihme. Viljelijät ihmettelevät monenlaisia ratkaisuja. He eivät esimerkiksi ymmärrä sitä, mihin ed. Kettunenkin äsken viittasi, miten voi olla niin, että tulee tämä ihmeellinen tilanne, että vuokraviljelijä ja omistajaviljelijä joutuvat ihan erilaiseen asemaan, jos vuokrasopimus sattumalta katkeaa sitten kesken tämän uudistetun tukioikeushakemisen. Kun tämä päätös on aikanaan maatalousneuvostossa tehty maatalousministerien toimesta, niin olen useamminkin sanonut sen, että samat henkilöt voisivat korjata omat virheensä. Koska tilanne ei ole ainoastaan Suomen osalta ongelmallinen, vaan monen muunkin maan osalta ongelmallinen, niin oikaisemalla huono päätös päästäisiin sellaiseen tilanteeseen, että jokainen ymmärtäisikin, mistä on kysymys. Eivätkä viljelijät myöskään ymmärrä sitä valtavaa byrokratian kasvua, mikä tulee näitten uusien säännösten osalta, kun tavoitteena pikemminkin oli karsia byrokratiaa.

Sitten, herra puhemies, ajattelin puuttua yhteen asiaan. Noin kuukausi sitten Itä-Savo- ja Länsi-Savo-lehdissä ministeri Korkeaoja on moittinut vähän edeltäjäänsä, niin kuin täällä sanotaan otsikossa: "Entiset maataloustukitavoitteet osoittavat perehtymisen puutetta". Tiedän, että ministeri Korkeaoja on tällä hetkellä Brysselissä työtehtävissä, ymmärrän sen hyvin, mutta jos hänellä on sitten vaikka aikaa lukea tämä minun puheenvuoroni jossain vaiheessa, niin voidaan sitten jatkaa keskustelua.

Kun luin tämän Itä-Savo- ja Länsi-Savo-lehdissä ilmestyneen artikkelin, jäin miettimään, missäköhän nyt sitten on oikein menty pieleen. Sen takia piti kaivaa esille vanhoja papereita tuolta arkistostani. Luin muun muassa sen valtioneuvoston kirjelmän yhteisen maatalouspolitiikan uudistamisesta, mikä annettiin eduskunnalle 6. helmikuuta 2003. Luin eri valiokuntien antamat lausunnot siitä. Kaikki lausunnot olivat yksimielisiä: oltiin sitä mieltä, että valtioneuvoston toimintalinja oli ihan oikein. Luin myös 141-artiklan neuvottelujen taustamuistiot ja tavoitteet, samat tavoitteet, joihin ministeri Korkeaoja ministerikautensa alussa yhtyi ja osaltaan jopa korotti tavoitteita liittyen näihin euromääriin.

Luin myös hallitusohjelman, jossa todetaan näin: "Maatalouden kansallinen tuki on Suomen EU:n liittymissopimuksessa muodostettu yhteistä maatalouspolitiikkaa täydentävä elintärkeä osa. EU:n komission kanssa käytävissä neuvotteluissa hallitus pyrkii siihen, että Etelä-Suomen kansallisten tukien myöntämisvaltuutta voidaan pitkäaikaisina korottaa ja vakiinnuttaa vuoden 2004 tasolle yhtenäisen ja vakaan koko maata koskevan maatalouden tukijärjestelmän toteuttamiseksi vuoden 2003 jälkeen." Siis näin nykyisen hallituksen hallitusohjelmassa.

Jäin miettimään sitä, missäköhän kohtaa nyt sitten nämä maataloustukitavoitteet ovat osoittaneet perehtymisen puutetta. En ole vielä löytänyt sellaista kohtaa. Jos näin sitten oli, niin todennäköisesti en ole ollut ainoana liikkeellä. On varmaan ollut joitakin muitakin perehtymättömiä, kun kerran hallitusohjelmaan on tällä tavalla kirjattu.

Herra puhemies! Vielä lyhyesti toinen lainaus. Maa- ja metsätalousvaliokunnan kunnioitettu puheenjohtaja Sirkka-Liisa Anttila on myös paikalla, ja vähän aikaa ilmestyi Käytännön maamies, jossa hän kirjoittaa muun muassa näin: "Toivottavasti lfa-tuen ratkaisu avasi viimeisten suomalaisten silmät siitä, että Suomen maatalouspolitiikasta päätetään EU:n ministerineuvostossa ja komissiossa eikä Suomen hallituksessa." Pikkuisen vähän jäin ihmettelemään kyllä valiokunnan puheenjohtajan kannanottoa, onko todellakin niin, että ajatellaan, että Suomen maatalouspolitiikasta päätetään muualla ja että Suomi on vain ainoastaan ajopuuna mukana oleva, että meillä ei ole yhtään mitään roolia. Kuitenkin kaikissa neuvottelupöydissä me istumme pöydän toisella puolella, silloin kun hallitus ja komissio neuvottelevat asioista, niin kuin esimerkiksi 141-artiklasta tai lfa:n kansallisen lisäosan kohdentamisesta. Voi olla, että tuosta maataloustuestakaan paljon mitään tule, jos ajattelumalli on se, että Suomen maatalouspolitiikasta päätetään ihan jossain muualla kuin Suomen hallituksessa.

Herra puhemies! Viimeiseksi asiaksi, kun kerran noin minuutti on aikaa: Aiemmin oli tapana se, että maataloustuposta päätetään silloin, kun muustakin tuporatkaisusta päätetään. Nyt päätökset siirrettiin kevääseen. Näin ei siis ennen ole tehty. On vedottu täälläkin erilaisiin selvityksiin. Ei sellaisia selvityksiä tarvita. Valtaosa tässäkin salissa tietää aika tasan tarkkaan, missä maataloudessa mennään, mikä on maatalouden tulonmuodostus. Energiaverot on selvitetty jo moneen kertaan. Ne ovat olleet joka kerta esillä, kun maataloustuposta on päätetty. Lomitusasiat tiedetään tasan tarkkaan. Edellisellä kertaa vuonna 2002 lisättiin yksi lomapäivä, ja vuonna 2000 lisättiin yksi lomapäivä. Samoin myös tiedetään se, mikä on suunnilleen se raami, missä kansallisen tuen osalta voidaan liikkua. Nyt on kysymys ainoastaan poliittisesta tahdosta ja halusta tehdä niitä päätöksiä.

Toivottavasti olen väärässä, mutta minun mielestäni ei kovin hääviltä näytä tuo maataloustupon tulevaisuus, varsinkin kun tiedetään mikä on jakamaton varaus ensi vuoden osalta kehyksissä, ja varsinkin kun tiedetään valtiovarainministeriön asenne maatalousasioihin. Se asenne on tullut esille viime päivinä muun muassa, kun on keskusteltu kiinteistöveron laajentamisesta maa- ja metsätalousmaahan, ja se asenne on tullut esille myös siinä, kun on lukenut sen muistion, mitä valtiovarainministeriössä on valmisteltu koskien osuuskuntien verotusta. Ei sieltäkään kovin paljon kyllä lupauksia ollut tulossa tännepäin.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vastauspuheenvuoro ed. Jari Koskisen juuri käyttämään puheenvuoroon: Olisin toivonut, että ed. Koskinen olisi lukenut sitä Käytännön maamiehen juttua vähän pidemmälle, koska siinähän yritin vain sanoa sen, että asiathan valmistellaan Suomen päässä, mutta viime kädessä EU:n maatalouspoliittiset päätökset, jotka Suomea koskettavat artiklojen 141 ja 142 osalta, tehdään siellä EU:n ministerineuvostossa, jossa Suomella toki on yksi ääni, mutta tiedämme tarkkaan varmasti sen, että ei siellä pienellä jäsenmaalla ole mahdollisuus sanella. Parhaamme yritämme, mutta turha tässä on yrittää tämmöisestä asiasta tehdä erimielisyyttä. Uskon, että ed. Koskinen entisenä ministerinä tietää varsin hyvin, mistä on kysymys.

Jari Koskinen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä nyt jotain tiedän ja jotain muistankin. Muistaakseni meillä on kolme ääntä siellä maatalousneuvostossa, ja siksi toisekseen monissa asioissa kysymyshän on siitä, että Suomen hallitus neuvottelee komission kanssa, niin kuin äsken sanoin, niin kuin esimerkiksi 141-artiklassa. Se päätös ei käynyt maatalousneuvostossa eikä muitten ministereitten peukalon alla. Jos joku haluaa tutustua Käytännön maamieheen, joka on sinänsä hyvä lehti ja jossa on hyviä artikkeleita, niin suosittelen lukemaan sitä.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vielä ihan lyhyesti: Jos oikein muistan, otsikkona oli että Euroopan unioni on tiukentanut otettaan Suomen maatalouspolitiikkaan, mikä näkyy nimenomaan komission otteena, kun neuvoteltiin lfa-tuen lisäosasta. Siitä siinä myöskin kirjoitin.

Mikko  Alatalo  /kesk:

Arvoisa puhemies! Maatalouden rahoitukset ovat ensi vuotta koskien vielä auki, mutta hyvin paljon on EU:n varassa. Kansallisen tuen täydellinen riittämättömyys on se suurin ongelma, mikä maanviljelijöitä huolestuttaa. Kuluttajahinnat eivät kyllä todellakaan tule ainakaan nousemaan, mutta kustannukset maataloudessa nousevat. Maataloustupo, joka on ollut tapetilla, kyllä pitää tehdä, ja muun muassa polttoaineveron alentaminen maanviljelijöiltä helpottaisi, jos se vaan voidaan tehdä jollain tavalla. Säästetty markka on yhtä arvokas kuin tienattu markka. Erilaisia helpotustoimenpiteitä muutenkin pitäisi tehdä, muuten tämä tärkeä osa maaseudun runkoasutusta häipyy pois.

Nämä pienetkin budjetin rahat auttavat tietysti suomalaista maaseutua tilanteessa, kun se on todella suuressa murroksessa cap-uudistuksen ja kansainvälisen maatalouskaupan muuttuessa. Ensi vuoden budjettiin onneksi tulee jotain apua, kiitos ed. Vihriälän ja valtiovarainvaliokunnan maatalousjaoston. Siellä muun muassa maatalouden neuvonnalle tulee lisäeuroja 200 000. Jotkut viljelijät pystyvät näin pysymään kehityksessä mukana ja neuvontajärjestöt voivat ehkä auttaa työpaikkojen säilyttämistä myös maaseudulla esimerkiksi matkailun ja muiden maaseutuelinkeinojen parissa.

Kyllähän tämä on valtava shokki ollut suomalaisille perheviljelyyn tottuneille ihmisille, tämä koko Brysselin kolhoosipolitiikka. Aivan kuten ed. Anttila totesi, Suomella on se yksi ääni siellä. Kyllä hyvin vaikea on kuvitella, kuka siellä olisi pystynyt paremminkaan näitä asioita neuvottelemaan. Onhan tämä ihan hirveätä: teollisuusnavetat ja kolhoosin kokoiset tilat; luonnonhaittakorvauksen irrottaminen tuotannosta, se on ihan käsittämätöntä ainakin maalaispojalle; kaikilta leikataan, osalle palautetaan; se mitä ja miten viljelee, sillä ei ole mitään merkitystä, ei tulos; osalle maksetaan siitä, että ei viljele ollenkaan ja muutamalle harvalle maksetaan siitä, että niiden pitäisi syöttää koko Suomi. Samoin se, että peltojen omistaja ei saa mitään tukea vaan peltojen vuokraaja, sehän tuntuu yhtä nurinkuriselta kuin aikoinaan Kekkonen olisi kiivennyt sinne palmuun takamus edellä.

Maatalousyrittäjille pahinta on epävarmuus. On sitä työläisilläkin, kun ei tiedä, milloin työpaikka liputetaan ulos, mutta maatalouden puolella koko homma on kohta liputettu ulos, jos Wto:ta kuunnellaan ja elleivät hälytyskellot Suomessa soi. Tosiaan oli hyvin mielenkiintoista kuulla ed. Hoskosen äskeinen uutinen aluekehitysrahoista. Eli siitä 6 miljardista, koko potista, 2 miljardia putoaisi pois. Se on todella hyvin, hyvin huolestuttava uutinen koko maaseudun kannalta.

Eräät kaavailut ulottaa kiinteistövero maa- ja metsätalousmaahan olisi lopullinen naula sitten arkkuun. Nyt jo EU puristaa maanviljelijät seinää vasten. Valtavat investoinnit ja velat ovat jo vieneet yöunet, ja sitten vielä tulisi tällainen vero. Sehän olisi loppu koko hommalle. Miksi vielä lyödä lyötyjä?

Onhan täällä joitakin pieniä mukavia asioita. Esimerkiksi maaseudun infran kannalta tärkeää on se, että saatiin ensi vuoden budjettiin 800 000 euroa yksityisteiden parantamiseen. Saadaan pöllit tien varteen, ja kyllähän se kaupunkilaisiakin auttaa, kun mökkitiet saadaan parempaan kuntoon.

Arvoisa puhemies! Uuden talouden muodikkaat alat eivät ole kuitenkaan syrjäyttäneet metsätaloutta. Se on edelleen tärkeätä. Kun olen itse kulkenut paljon tuolla pitkin Suomea, niin olen huomannut, että metsät ovat kuitenkin tärkeitä. Se on monille kotiseuduille jääville ihmisille osa toimeentulosta. On jo pitkään odotettu sitä, mitä risupaketiksi nimetyssä lupauksessa luvattiin silloin aikoinaan, kun ydinvoimalapäätöstä tehtiin. Silloin puhuttiin kauniisti biomassan eli puun energiakäytön puolesta. Päätös tehtiin, mutta risupaketti sai jäädä odottamaan, ja nyt kuitenkin Vanhasen hallitus on ottanut sen mukaan ja Kemeran kautta. Tosin vajausta Kemeran rahoittamiseen jää edelleen.

Haluan tässä ymmärtää ja tukea omalta osaltani ed. Hoskosen ja ed. Kankaanniemen puuntuotannon kestävyyden turvaamiseen tähtääviä aloitteita. Metsänhoitoon suunnattujen varojen merkityshän on suuri juuri niillä seuduilla, missä muuten ei ole enää muuta työtä, kun me vain saisimme ne nuoret vielä lähtemään sinne metsätöihin, kun kaikki haluavat olla idolseja — se on yksi ongelma tietysti — tai mieluummin istuvat siellä baarissa. Tällä Kemeran varojen lisäämisellä olisi muutenkin hyvin tärkeä työllisyysvaikutus.

Kaiken kaikkiaan täytyy sanoa, että hyvin surullista on ollut seurata tätä keskustelua, syyttelyä. Meidän täytyisi kansallisesti yhdistäytyä ja taistella yhdessä sinne Brysseliin päin. Suomesta ei, hyvät ystävät, tule enää maatalousmaata siinä merkityksessä, mitä se joskus aikoinaan oli, samassa mittakaavassa. Mutta metsätalousmaa Suomi voi olla ja kehittyä myös energian, lääketuotannon ja ennen muuta edelleen sellun ja paperin tuotannolla.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Alatalo tässä syytteli metsureita, että he istuvat baareissa eivätkä käy metsätöissä. Kyllä minun mielestäni nyt suuret metsäfirmat vähentävät niitä vähiäkin metsureita pois. He haluaisivat tehdä töitä, mutta kun täällä sitten todistetaan, että he eivät ole halukkaita tekemään töitä, se on aika kova syytös. Itse olen ollut siinä ammattiliitossa, jossa metsureitten sopimuksista neuvotellaan, ja siellä on ollut vuosia taistelua siitä, että metsureita pidettäisiin töissä eikä lomautettaisi. Eivät he siellä baareissa istu sen takia, että itse haluavat, vaan he joutuvat sinne, kun työnantajat antavat lopputilin.

Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kankaalle totean, että hän on itse asiassa kyllä ihan oikeassa siinä, että kun se työn tekemisen meininki ja osaaminen häipyy, heitä on enää vaikea saada motivoituakaan, vaikka sitä työtä tulisikin. Tässä tullaan nimenomaan siihen aikuiskoulutukseen ja siihen, että meille saataisiin kädentaitajia myös tälle alalle. Nyt tuntuu siltä, että kukaan ei oikein ulkoilmatöihin haluaisi lähteä. Tämä on se yksi ongelma. Toki myönnän, että isot metsäfirmat pyrkivät myös aika paljon rationalisoimaan ja ihan markkinataloushan tässä jyllää. Se on ihan totta.

Simo Rundgren /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ainakin pohjoisen näkökulmasta täytyy sanoa, että kyllä miehet lähtisivät töihin, jos vain työtä olisi. Tämä nyt on laaja kysymys, ei ainoastaan maa- ja metsätalouspääluokkaan liittyvä vaan myöskin työhallintoon liittyvä juttu, että nimenomaan työllisyystöinä voitaisiin metsänparannustöitä etc. antaa metsureille, jotka nyt joutuvat, aivan niin kuin ed. Alatalo tuossa suri, istuskelemaan baareissa. He lähtisivät töihin, jos olisi palkan maksajia.

Matti Väistö /kesk:

Arvoisa puhemies! Viljelijäväestön toimeentulon varmistaminen ja tilanhoidon jatkuvuus on koko maaseutumme tulevan kehityksen kannalta keskeinen kysymys. Tässä onnistuminen on yhteinen tehtävämme. Samalla on voitava vahvistaa myös muiden maaseutuelinkeinojen kehitystä. Tehtävä on kaikkinensa varsin vaativa yhteisen maataloustulopolitiikan uudistamisen, uuden ohjelmakauden valmistelun ja kansainvälisen maatalouskaupan vapautumisen oloissa. Kansallisin ratkaisuin on osaltaan vahvistettava tarvittavaa osaamista, kehittämistoimenpiteitä ja maaseudun elämisen edellytyksiä ylipäätänsä.

Herra puhemies! Valtiovarainvaliokunta ja sen maa- ja metsätalousjaosto on oikein kohdennetuilla muutoksilla parantanut monin osin ensi vuoden talousarviota. Oman alueeni kannalta tärkeää on metsäsektorin ja alan tutkimuksen vahvistamisen edellytysten parantaminen. Esitän osaltani parhaat kiitokset Joensuun metsäntutkimusaseman toimintamenoihin osoitetusta lisämäärärahasta. Se varmistaa tutkimusaseman toiminnan kehittymisen. Tämä määrärahan lisäys, joka tarvitaan kohonneisiin vuokriin, on tarkoitettu pysyväksi, ja on välttämätöntä, että tästä huolehditaan myös ministeriön seuraavan vuoden budjettivalmistelussa.

On hyvä, herra puhemies, että myös 4H-toiminnan rahoitusta kyetään vähän vahvistamaan. Tämä liittyy juuri nuorten yrittäjyyteen ja ennen muuta juuri metsäsektoriin, mikä täällä tuli laajasti ymmärrettynä. Niin jalostuspuun kuin myös energiakäytön osalta meillä on paljon käyttämättömiä mahdollisuuksia.

Toimi  Kankaanniemi  /kd:

Herra puhemies! Täällä on paljon iloittu siitä, että valtiovarainvaliokunta teki lisäyksiä maa- ja metsätalousministeriön budjettiin, ja omalta osaltani yhdyn tähän iloon tyrnäväläisten ja joensuulaisten ja monien muiden puolesta. Myös arboretumien määrärahan ed. Taipale on saanut läpi, ja on 4H, yksityistiet jne., eli todella hienoa, että eduskunta korjasi pienin summin hallituksen laiminlyöntejä.

Herra puhemies! Tärkeä asia kuitenkin on, josta meidän pitäisi käydä keskustelua vähän samaan tyyliin kuin käytiin tasan vuosi sitten välikysymyksen perusteella, tämä maatalouspolitiikka, se vaihe, missä ollaan, mitä on tapahtunut, mitä on tapahtumassa. Tapahtumassa on tavattoman paljon.

Vuosi sitten kiisteltiin 141- ja 142-artikloista, ja onneton lopputuloshan niistä syntyi, eikä voinut paljon muuta syntyä, kun pohja oli onneton, kelvoton. Valta on Brysselissä tältä osin, ja siellä sitä käytettiin meidän kannaltamme huonolla tavalla. Nyt on cap-uudistus meneillään ja siihen liittyvä lfa:n kansallinen lisäosa on riitelyn kohteena, ja huonolta näyttää. EU:ssa on myös Agenda 2007 eli tulevat 2007—2013 rahoituskehykset käsittelyssä. Maatalouden eli juuri cap-uudistuksen piti olla kokonaan sen ulkopuolella eli erikseen jo hyväksyttynä ja vahvistettuna, mutta nyt maa- ja metsätalousministeriön korkea virkamies totesi, että on vaara, että cap-uudistuksen perusteetkin otetaan auki, kun on niin vaikeat keskustelut ja neuvottelut menossa rahoituskehyksistä unionin osalta. Jos näin käy, niin todella huonolta näyttää. Vaara sille, että Suomen maatalouden alasajo kiihtyy hurjasti tämä johdosta, on todella suuri.

EU-15:ssa eli viidentoista jäsenmaan unionissa maatalouspolitiikka on jo johtanut siihen, että Suomen maatalous on hurjaa vauhtia menossa kohti tuhoa. Viljelijöiden tulotaso alenee koko ajan, tilojen määrä vähenee ja ongelmat kasvavat, mutta byrokratia kuitenkin paisuu ja viljelijät uupuvat henkisestikin sen alle. Tämä on ollut tilanne jo tämän kuluneen kymmenen vuoden ajan, ja erityisesti nyt, kun tämän vuoden toukokuussa tuli kymmenen uutta jäsenmaata, vahvoja maatalouden edellytykset omaavia maita, Puola, Unkari, Tshekki, Slovakia, Baltian maat jne., on todella suuri vaara, että nyt maatalouden tilanne muuttuu erittäin radikaalisti koko unionissa.

Esimerkiksi Puolassa maatalouden tuottavuus ja viljelijöiden tulotaso on voimakkaassa kasvussa, kun meillä se menee alaspäin, voi sanoa, että melkein kuin lehmän häntä, ainakin juoksevan lehmän häntä. (Ed. Vihriälä: Se on pystyssä, juoksevan lehmän häntä!) Tilanne nyt 25 jäsenmaan unionissa on jo huolestuttava. Hyvin pian tulevat unioniin Romania ja Bulgaria, jotka ovat myös vahvoja maatalousmaita, kun saavat taloutensa kuntoon meidän voimakkaalla maksupanostuksellamme, joka kasvaa hurjasti tuon Agenda 2007:n myötä. Suomen maksuosuushan nelin—viisin- ehkä pian kymmenkertaistuu nykyisestä runsaasta 100 miljoonasta eurosta lähelle miljardia euroa, ja sillä tuetaan noiden maiden maataloutta vahvasti. Silloin oma maataloutemme kärsii, kun kansalliset varat uupuvat ja menevät sinne muille maille. Kroatian ja Turkin kanssa unionin jäsenyysneuvottelut alkavat, ja ne tekevät oman osuutensa. Erityisesti Turkki 10—15 vuoden kuluttua tulee olemaan sellainen tekijä unionissa, että sen jälkeen ei Suomen maataloudessa ole enää mitään tuhottavaakaan. (Ed. Väistö: Mikä on vaihtoehto?)

Herra puhemies! Vaihtoehto on tietysti menetetty silloin, kun on antauduttu tälle tielle, mutta nyt pitäisi tehdä kaikki voitava, että näin ei pääsisi käymään. Wto täällä jo mainittiin, ja Wto-neuvottelut ovat sellainen tekijä, joka lisää maatalouden ahdinkoa. Sokerin osalta jo tiedetään, että sokerintuotanto Suomesta on nyt loppumassa lähivuosina väistämättä. Tämä on se politiikka, joka ajaa Suomen maatalouden ja maaseudun alas. Tälle kysymykselle emme nyt enää voi mitään, voimme vain jarrutella ja pyrkiä vaikuttamaan esimerkiksi EU-parlamentin poliittisten ryhmien päätöksentekoon. Esimerkiksi liberaaliryhmän pitäisi muuttaa se maatalouspolitiikan tuhoa merkitsevä linjansa, joka sillä on. Eli meidän tulee olla aktiivisia ja voimakkaita maatalouden puolustajia, jotta voisimme puhtaan, turvallisen ruuan turvata omalle kansallemme kaikkina aikoina eri tilanteissa.

Mutta, herra puhemies, ei vain unioni, vaan myös kotimaiset voimat ovat ajamassa maataloutta ahdinkoon. Vastikään ilmestyneeseen, julkitulleeseen kuntien rahoitus- ja valtionosuusperusteiden tarkistamista valmistelleen työryhmän mietintöön on valtiovarainministeriön budjettipäällikkö Tuomas Sukselainen, ei siis ihan kuka tahansa, jättänyt eriävän mielipiteen, jossa valtiovarainministeriö esittää muun muassa näin: "Osana omaisuuteen kohdistuvan verotuksen kehittämistä tulisi valtiovarainministeriön mielestä arvioida edellytykset ulottaa kiinteistöverotuksen soveltamisala koskemaan myös maa- ja metsätalousmaata." Tällainen suora lainaus. Se on siis korkealta taholta ja valtiovarainministerin antamalla tuella tehty lausuma, joka kertoo siitä halusta joka valtiovarainministeriössä on maatalouden suhteen. Se on vakava viesti sille, mitä ajatellaan. Nämä kiinteistöthän eivät voi muuttaa Kiinaan, maa- ja metsätalousmaa, vaan se on verotettava Suomessa aina, koska aina sen joku omistaa. Mutta tuhoa se vauhdittaa maatalouden osalta.

Herra puhemies! Tämä maataloustupo, josta täällä on puhuttu, on tavattoman tärkeä. Nyt tietysti voimakkaat vetoomukset erityisesti keskustalle on osoitettava siitä, että viljelijöiden toimeentulo turvataan ja maatalouden toimeentuloedellytykset, niin kauan kuin siihen on vielä vähän mahdollisuuksia, turvataan oikeudenmukainen taso. Palkansaajat saavat ensi vuonna 2,5 prosenttia plus veronkevennykset, seuraavana vuonna 2,1 prosenttia, mutta viljelijät saavat ehkä 3, 4, 5 prosenttia miinusta, eli suunta, eroava linjaus, on todella suuri ja vakava. Kun vielä maaseudun autioituminen, palvelujen heikkeneminen, maaseutukuntien verotus, kuntaverotus jne. johtavat entistä voimakkaammin eriytymiseen, niin tämä tilanne ei ole valoisa.

Herra puhemies! En haluaisi pitää näin synkkää puheenvuoroa, mutta ei totuutta voi kiertää, vaan se on sanottava tältä paikalta suoraan ja yksiselitteisesti, ja olen sen tehnyt.

Pekka  Kuosmanen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Totean ed. Kankaanniemelle, että maailma muuttuu ympärillä ja niin maataloudessakin. Meidän täytyy huomioida se tilanne, että muun muassa Puola on tullut EU:n jäseneksi. Tällä hetkellä elintarviketeollisuus on siirtämässä toimintojaan halvan työvoiman ja halvan raaka-aineen maihin, muun muassa Puolaan. Kun esimerkiksi Valiokin on siirtänyt toimintojaan Viroon, niin kyllä meidän pitää pyrkiä parantamaan maatalouden kilpailukykyä ja lisäämään kansallista rahoitusta, että suomalainen elintarviketeollisuus pystyisi säilyttämään sen toimintatilansa, mikä Suomessa tällä hetkellä on. Muuten maatalous ajautuu kymmenen vuoden sisällä semmoiseen tilanteeseen, etteivät maatilataloutta pysty harjoittamaan enää kuin suuret maanviljelystilat.

Toimi Kankaanniemi  /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Olen ed. Kuosmasen kanssa täysin samaa mieltä. Juuri näin pitää menetellä, mutta teidänkin pitää, niin kuin minulta pyydettiin keinoja, ilmoittaa, mitkä ovat ne keinot, millä kokoomus haluaisi turvata maatalouden jatkumisen. Te olette erittäin EU-intoisia ja haluatte vapaata markkinataloutta, ja se on maatalouden tuho tällaisessa maassa, missä me elämme. Kun tänään on ollut vuoden lyhin päivä ja pisin yö ja nyt täällä yöllä olemme, niin myös meidän talvemme on pitkä ja vaikea ja aivan erilaisista lähtökohdista antaa mahdollisuudet maataloudelle, niin kuin kaikki tiedämme. Se on se vakava kysymys, kun luonnonolosuhteet ja mahdollisuudet ovat tällaiset ja ollaan yhteismarkkinoissa valtavien maatalousmaiden kanssa.

Kyösti  Karjula  /kesk:

Arvoisa puhemies! Kiinnitän muutamaan asiakohtaan huomiota tässä maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan budjettikäsittelyssä. Te-keskusten osalta on suunnitteilla erittäin merkittäviä uudistuksia ja muutoksia. Varsin olennaisen osan muodostaa nimenomaan maatalouden valvontatehtävien lisääntyminen. Tässä mielessä on erittäin tärkeätä, että kansallisesti kiinnitetään huomiota siihen, että eri te-keskusten välillä näitä valvonta- ja viranomaistehtäviä suoritetaan samoista lähtökohdista. Tällä hetkellä suhtautuminen tiettyihin maatalouden valvonta- ja viranomaistehtäviin vaihtelee valitettavan suuressa määrin eri te-keskusten välillä.

Pääosa byrokratiasta johtuu, totta kai, Euroopan unionin jäsenyydestä, mutta on myös asioita, joihinka voidaan kansallisesti vaikuttaa ja tätä kautta olla vähentämässä sitä byrokratiakuormaa, joka kohdistuu maatiloille.

Haluan vielä lyhyesti viitata siihen tarkasteluun, jota tässä on eri puheenvuoroissa käyty, millä tavalla maatalouden toimintaedellytykset ovat kehittyneet. Ed. Jari Koskinenkin on edelleen täällä paikalla, ja hän tarkasteli sitä, millä tavalla tämän hallituksen toimesta on epäonnistuttu 141-neuvotteluissa. Minä jollakin tavalla toivon, että tämän vaikean Euroopan unionin kanssa käytävän neuvottelukokonaisuuden tukena olisivat mahdollisimman kattavasti kaikki ne suomalaiset voimavarat, jotka auttavat mahdollisimman hyvän ratkaisun löytymiseksi niin 141:n kuin jatkossa myös 142:n osalta, koska tuskin on liioiteltua, jos sanomme, että jo vuonna 96, jolloinka neuvoteltiin ensimmäinen 141 ratkaisu, me jäimme sillä tavalla puutteelliseen neuvottelutulokseen, että silloin pääosa tuista kohdistui nimenomaan investointitukiin. Tämä on ollut selvästi nähtävissä myös näissä myöhemmissä ratkaisuissa, jotka ovat synnyttäneet vinoutumaa nimenomaan 141-alueella ja suhteessa myös 142-alueeseen, nimenomaan sitä painetta, millä tavalla voidaan jatkossa varmistaa ja turvata se, että kaikkien alueiden ja eri tuotantosuuntien tasapaino voidaan säilyttää myös jatkossa.

Arvoisa puhemies! Haluan vielä muutamaan yksityiskohtaan lyhyesti puuttua. On erittäin tärkeää, että valtiovarainvaliokunta huolehti siitä, että 4H-toiminnan edellytykset varmistetaan. Se työ, mitä 4H-järjestö tekee suomalaisten lasten ja nuorten parissa heidän omatoimisuutensa, yrittäjyytensä ja kaikkinaisen toimeliaisuutensa lisäämiseksi, on sillä tavalla yhteiskunnallisesti merkittävää, että on valitettavaa, jos nämä pienet, sinällään pienet, määrärahat kutistuvat ja vievät pohjan 4H-toiminnalta. Tässä mielessä on hieno asia, että valtiovarainvaliokunta yksimielisesti päätyi korottamaan 4H:lle tulevia määrärahoja.

Toinen arvostettava asia on se, että tässä vuosia puhuttanut siemenperunatutkimuksen ongelma toivon mukaan saa nyt pysyvän ratkaisun. Nimittäin valtiovarainvaliokunnan mietintö ottaa selvästi kantaa siihen, että nyt edellytetään tarkoitukseen soveltuvaa ja pysyvää rahoitusta. Toivon mukaan tämä otetaan seuraavan vuoden talousarviota laadittaessa huomioon myös valtiovarainministeriön taholta, että tämä, uskon, eduskunnan yksimieliseksi kannaksi muodostuva kanta, merkitsee myös käytännössä sitä, että siemenperunatutkimus voi tällä tavalla jatkua ja kehittyä sillä myönteisellä kehitysuralla, millä tämä toiminta tällä hetkellä on.

Viimeisenä asiana lyhyesti arboretumeihin. Tässä on sivuttu sitä, tarvitsevatko arboretumit rahaa. Jos ajatellaan sitä, että meillä on Suomessa 30—40 semmoista puulajipuistoa, joissa säilytetään arvokkaita puulajeja, huolletaan tätä suomalaisen puulajiston ylläpitoa, minä ajattelen, jos 100 000—150 000 eurolla puu-Suomessa voidaan varmistaa tällainen huolenpito, joka kuitenkin pääsääntöisesti on pohjautunut tämmöiseen vapaaehtoistoimintaan, niin on kysymys erittäin pienestä määrärahasta, jolla katalysoidaan erittäin merkittävää toimintaa. Tässä mielessä olen vahvasti tukemassa tätä valtiovarainvaliokunnan kannanottoa myös näitten arboretumeiden rahoituksen lisäämiseksi.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Haluan todeta ed. Kankaanniemelle, kun hän toi esille, että juoksevalla lehmällä häntä olisi alaspäin. Minulla on sellainen kokemus, kun jolloinkin olen lehmien perässä juossut, että niillä on kyllä häntä aika lailla pystyssä, kun ne lähtevät menemään karkuun ja yleensä aitauksesta ovat lähteneet eteenpäin.

Mutta, herra puhemies, haluaisin todeta tähän maataloustupoon, että kun ed. Koskinen otti sen esille, minä olen myöskin samaa mieltä, että oli valitettavaa, että maataloustupoa ei tämän vuoden aikana saatu, mutta toisaalta on syytä todeta myöskin se, että nyt jää käyttämättä, niin kuin on käynyt ilmi, kansallisen tuen määrärahoja parikymmentä miljoonaa. Hallitus on luvannut sen, että maaliskuuhun mennessä maataloustupo saataisiin aikaan ja se lisämäärärahan tarve, joka silloin ilmenee, tuotaisiin ensimmäisessä lisäbudjetissa. Uskon, että sitä lisämäärärahan tarvetta on, koska nyt tänään tulleet tiedot, niin kuin hyvin tiedämme, esimerkiksi Euroopan unionin maiden maataloustulon kehityksestä osoittavat, että keskimäärin maataloustulo on kasvanut vanhoissa jäsenmaissa 0,8 prosenttiyksikköä, mutta ennen kaikkea vanhoissa jäsenmaissa, Hollanti, Belgia, Ranska, Irlanti ja Suomi, se on pudonnut ja Suomessa noin 4 prosenttia, kun taas uusissa jäsenmaissa se on noussut yli 50 prosenttia. Kyllä on aivan selvää, että meillä tarvitaan maatalouteen myöskin lisäpanostusta tulevassa lisäbudjetissa.

Toimi  Kankaanniemi  /kd:

Herra puhemies! Siitä on lähes 40 vuotta, kun viimeksi olen lypsänyt ja lehmiä hoitanut, että on vähän tietysti unohtunut, miten ne lehmät käyttäytyvät. Myönnän, että jaoston puheenjohtaja on oikeassa: lehmän häntä nousee aika lailla pystyyn silloin, kun lehmä lähtee kirmaamaan. Maataloustulo onneksi ei sentään ole Suomessa mennyt ihan niin kuin lehmän häntä on normaalitilanteessa, mutta siis alaspäin se on mennyt, niin kuin ed. Vihriälä juuri sanoi, ja se on se vakava kysymys. Se on äärettömän vakava kysymys, että meillä maatalous, maanviljelijöiden tulot menevät alaspäin, kun — niin kuin totesitte — jossakin Puolassa nousee 50 prosentilla ja ylikin vuodessa. Se on sellainen kehitys, joka antaa meille kyllä sellaisen vakavan näkymän, mikä on tilanne. Silloin tarvitaan maataloustupoa, mutta ei yksi tupokaan tätä ongelmaa ratkaise, vaan tarvitaan todella vankkaa maatalouspolitiikkaa ja kokonaan uudelleenarviointia tässä tilanteessa, missä olemme.

Sirkka-Liisa Anttila  /kesk:

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti: Hallitushan on sitoutunut pääministeriä myöten maataloustupon tekemiseen kehyspäätöksen yhteydessä helmi—maaliskuussa. Yksi perussyy siihen, miksi tupoa ei nyt tehty, on se, että niin moni cap-uudistukseen, ympäristötukeen, lfa-tukeen liittyvä asia on edelleen auki erityisesti tilakohtaisten vaikutusten osalta. Olen ymmärtänyt näin, että nämä tilakohtaiset vaikutukset halutaan nähdä samoin kuin maataloustuottajien tulokehitys ennen kuin tupo tehdään. Nämä ovat ihan riittäviä syitä asian lykkäämiseen helmi—maaliskuulle.