Maija Perho /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Luonnollisesti sosiaali- ja terveysministeriön pääluokassa käytäessä läpi ensi vuoden budjettia nousivat keskeiseen asemaan kuntien mahdollisuudet järjestää peruspalvelut, erityisesti toteuttaa uuden terveydenhuoltoa koskevan lainsäädännön velvoitteet hoitoonpääsyn määräajoista. Valiokunnassa ja jaostossa toteutuneen kuulemisen (Puhemies: Pyydän salia hiljentymään!) perusteella kävi ilmeiseksi se, että tilanteet maan eri osissa vaihtelevat, ja ongelmia tuntui tuottavan se, että kun kuntatalouden menojen arvioidaan nousevan noin 4 prosenttia ensi vuonna, niin arviot sairaanhoitopiireistä olivat korkeampia, 8 prosentin molemmin puolin. Siinä mielessä oli tavattoman tärkeää se, että kustannustenjaon tarkistukset täällä eduskunnan budjettikäsittelyssä muuttuivat etupainotteisemmiksi.

Sosiaali- ja terveyspalveluja käytiin tietyiltä osin syvällisemmin läpi. Yhtenä asiana otimme esille omaishoidon ja sen kehittämisen, josta on tehty selvityshenkilön toimesta mittava kehittämisesitys, jonka aikajänne ulottuu pitkälle seuraavalle hallituskaudelle. Erityisen tärkeänä jaostossa pidettiin sitä, että laadittaisiin sellaiset kriteerit, joilla turvataan omaishoidon tuen valtakunnallinen yhtenäisyys sekä omaishoitajien tasa-arvoinen asema asuinpaikkakunnasta ja kunnan taloudellisesta tilanteesta riippumatta. Kaiken kaikkiaan jaosto ja valiokunta piti tärkeänä sitä, että omaishoidon kehittämisessä edettäisiin ripeästi omaishoitajien työssäjaksamisen ja tämän työssäjaksamisen tukemisen näkökulmasta ja luonnollisesti hoidettavien näkökulmasta niin, että entistä useampi voisi tilanteen salliessa olla edelleenkin kotihoidossa.

Kansallisesta terveyshankkeesta jo totesin sen, että sen toteutumismahdollisuudet askarruttivat asiantuntijakuulemisessa. Suurimpien sairaanhoitopiirien edustajat arvioivat, että he toki pystyvät nämä velvoitteet hoitamaan muun muassa edellyttäen, että tarvittavat resurssit eli osaava erikoislääkärityövoima ja terveyskeskuslääkärityövoima ovat saatavissa, mutta tämän tilanteen seuranta on luonnollisesti hyvin tärkeää, ja myös siihen reagoimme.

Sosiaalialan kehittämishanke on vielä aika varhaisessa vaiheessa. Menossa on noin 20 osahanketta, ja erityisesti halusimme painottaa tässä yhteydessä sitä, että sosiaalityön toimintamahdollisuuksia kyetään vahvistamaan ja että kunnille annettu velvoite henkilöstön täydennyskoulutuksesta voitaisiin toteuttaa mahdollisimman hyvin. Sosiaalialan kehittämishankkeeseen liittyvät olennaisesti sosiaalialan osaamiskeskusten resurssit, joita tarvitaan nimenomaan innovaatioiden ja kehitystyön eteenpäinviemiseen. Nykyisessä laajuudessaan nämä resurssit ovat varsin niukat, osittain riittämättömätkin, ajatellen niitä tarpeita ja velvoitteita ja ennen kaikkea odotuksia, jotka näiden osaamiskeskusten toimintaan kohdistuvat.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunnossa valtiovarainvaliokunnalle nostettiin esille pienituloisimpien perheiden ja henkilöiden asema, köyhyys- ja syrjäytymiskysymykset. Valiokunta esitti tästä lausuman ja pitää tärkeänä, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin vähävaraisimpien kansalaisten elämäntilanteen helpottamiseksi jo kevään 2005 aikana.

Edelleen valiokunta halusi selvittää, millä tavoin lasten ja nuorten psykiatrinen hoito ja mielenterveyspalvelut ovat kehittyneet. Myönteistä kehitystä on tapahtunut mutta ei siinä määrin, etteikö jaostossa ja valiokunnassa olisi yksimielisesti nähty tarpeelliseksi vielä erillisen määrärahan osoittaminen sairaanhoitopiirille yhteistyöhön, yhteistyöhön peruskuntien kanssa, ennen kaikkea vahvistamaan perustason palveluja, niin neuvolatoimintaa, lasten- ja perheneuvoloiden toimintaa, koulujen oppilashuoltoa kuin kaikkia avohuollon mielenterveyspalveluja. Toivottavaa olisi, että tämä määräraha voisi lisätä kuntien kokonaisvaltionosuuksia ensi vuonna tai että se vielä säilyisi ensi vuoden aikana, juuri siitä syystä, että esimerkiksi lainsäädäntöä ei tälläkään hetkellä hoitoonpääsyaikojen osalta pystytä kokonaisuudessaan noudattamaan.

Edelleen valiokunta otti kantaa erityisvaltionosuuteen terveydenhuollon opetus- ja tutkimustoimintaan. On ensinnäkin hyvä asia, että koulutukseen tulee lisää määrärahoja 8 miljoonaa, mutta se, että nämä rahat on otettu pois lääketieteellisestä tutkimuksesta, sen sijaan on epätoivottava asia. Tästä yliopistolliset keskussairaalat ja sairaanhoitopiirit lausunnoissaan totesivat, että tilanteessa on menty koko ajan heikompaan suuntaan ja valtion rahoitusosuus alkuperäisestä on tipahtanut vajaaseen puoleen, ja siitä syystä valiokunta katsoo tarpeelliseksi ja välttämättömäksi, että määräraha mitoitetaan vuoden 2006 talousarviossa vastaamaan todellisia tarpeita. Esimerkiksi Husin kohdalla tilanteen arveltiin vaikuttavan jopa syöpäsairaiden lasten hoitoon, jossa tutkimus ja hoito kytkeytyvät keskeisesti toinen toisiinsa.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan toimialalla on hyväksytty paitsi tämä köyhyyttä ja syrjäytymistä ehkäisevä lausuma myöskin lausuma, joka koskee rikosasioiden sovittelun valtakunnallista järjestämistä. Asia on ollut kokeiluna menossa jo pitkään. Tarvittava lainsäädäntö on tehty, mutta valitettavasti sosiaali- ja terveysministeriö, oikeusministeriö ja valtiovarainministeriö eivät ole löytäneet yhteisymmärrystä siitä, millä tavalla tämä sovittelu järjestetään. Valiokunta haluaa tämän asian kuntoonsaattamista vauhdittaa ja edellyttää, että hallitus antaa eduskunnalle vuoden 2005 valtiopäivien alussa esityksen laiksi rikosasioiden sovittelun järjestämisestä siten, että laki voidaan saattaa voimaan 1.6.2005 ja tarvittavat määrärahat ottaa huomioon lisätalousarviossa.

Jaostossa puututtiin myös muutamiin yksittäisiin kysymyksiin, joista pieni, mutta alueelle merkittävä asia on saamelaisten sosiaali- ja terveyspalvelujen tukeminen, johon palautettiin se 300 000 euron määräraha, jonka hallitus esityksessään oli tämän vuoden budjetista leikannut pois. Tämän yksittäisen asian kohdalla haluan muistuttaa valtiovarainvaliokunnan näkemyksestä, jonka mukaan perustuslain budjettivaltaa koskeviin säännöksiin viitaten valiokunta ei pidä asianmukaisena, että eduskunta joutuu tekemään samat pysyväisluonteisiksi tarkoitetut määrärahalisäykset uudelleen. Toivottavasti tämä otetaan huomioon näiden saamelaisten peruspalvelujen kohdalla, mutta myös kaikilta muilta osin, joissa eduskunta on toistuvasti joutunut palauttamaan ne rahat, jotka se on vakavalla mielellä ja perusteellisen harkinnan jälkeen hallituksen budjettiesitykseen lisännyt.

Haluan vielä mainita pari asiaa. Raha-automaattiyhdistyksen tuoton käytöstä valiokunta esittää, että veteraanikuntoutuksesta vapautuvia rahoja ryhdytään palauttamaan alkuperäiseen tarkoitukseen eli järjestöjen sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämiseen lähivuosien aikana, että pääsisimme tästä pitkään vallinneesta poikkeuksellisesta tilanteesta eteenpäin.

Vielä yksi erityiskysymys, joka liittyy apurahansaajien sosiaaliturvaan, joka on monessa mielessä puutteellinen. Apurahoista ei kerry eläkettä, työttömyysturvaa jne. Asianomainen työryhmä on tehnyt asiasta ehdotuksensa, ja toivottavaa on, että nämä ehdotukset konkretisoituvat seuraavan vuoden budjetissa sillä tavalla, että tämä tieteentekijöitä, taiteentekijöitä askarruttava ja heidän sosiaalista asemaansa heikentävä epäkohta saadaan aikanaan pois päiväjärjestyksestä.

Vielä yhtenä asiana olemme kiinnittäneet huomiota samaan asiaan kuin sivistysjaosto eli terveyden edistämiseen, jonka oleellinen osa on terveysliikunta, josta sivistysjaosto lausui ja joka näkyy valtiovarainvaliokunnan mietinnöstä, ja STM:n kohdalla kyse on tietysti terveellisistä elämäntavoista, joiden opastamisen, neuvonnan, pitäisi kuulua hyvin olennaisena kaikkeen siihen toimintaan, jossa terveydenhuollon ammattilaiset ovat mukana.

Mietintöön sisältyy muutamia vastalauseita, jotka koskevat muun muassa näitä evo-tutkimusrahoja, omaishoidon kehittämistä ja myöskin näitä pienimpiä sosiaaliturvaetuuksia.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla tässä pääluokassa niin hallituksen esityksessä kuin valtiovarainvaliokunnan ja sen sosiaali- ja työjaoston tekemässä esityksessä näkyy mielestäni hyvin Matti Vanhasen hallituksen sosiaali- ja terveyspoliittinen linja. Siinä on puututtu niihin kipeimpiin kohtiin, mitä sosiaali- ja terveyspuolella tällä hetkellä on, ja niitä koetettu asteittain parantaa. Heti on sanottava, että kaikki asiat suinkaan eivät ole kunnossa, mutta myönteisiä asioita on saatu eteenpäin vietyä sekä hallituksen esityksessä että nyt täällä eduskuntakäsittelyn aikana.

On syytä todeta esimerkiksi kotihoidon tuen nouseminen, alimpien sairaus- ja äitiyspäivärahojen korotukset, kansaneläkkeen — ei tosin suuri — 7 euron korotus ensi maaliskuun alusta, kotitalousvähennyksen laajeneminen vanhempien ja isovanhempien hoitoa koskevassa asiassa ja ennen kaikkea sitten veteraanipaketti, josta on puhuttu vuosia tässä salissa, ja nyt yksituumaisesti on voitu saada aikaan lähes 21 miljoonan euron korotus veteraanien sekä kuntoutukseen että muutenkin tärkeään vanhushuoltoon.

On myöskin totta se, että vaikka ne eivät ole riittäviä, on kunnille sosiaali- ja terveyspuolen valtionosuuksia nyt korotettu. Se tulee varmasti näkymään — toki kunnissa sitä tarvitaan, kun tämä hoitotakuu tulee voimaan — myönteisenä asiana. Kuten täällä jaoston puheenjohtaja toi esille, myöskin tämä lasten mielenterveystyö, johon eduskunta on joutunut aina puuttumaan ja on joutunut tälläkin kerralla, tulee näkymään myönteisenä asiana. Evo-rahoihin tulee vähän lisäystä, ei tietenkään riittävästi. On myöskin todettava jo täällä eilen puhuttu opiskelijoiden asumislisän korotus — se on myöskin tavallaan tärkeä asia sosiaalipuolen asioista — lapsiasiamiehen virka jne.

Herra puhemies! Myöskin valtiovarainvaliokunta yleisperusteluissaan kahdessa ponnessa kiinnittää huomiota nimenomaan peruspalveluohjelman toteutumiseen ja ennen kaikkea peruspalvelubudjettiin ja pyytää näistä selontekoa eduskunnalta. Minusta tämä on tärkeä asia, ja toivotaan, että se mahdollisimman nopeasti aikaansaadaan, samaten kuin toinen ponsi, joka kiinnittää vakavaa huomiota vähävaraisten ihmisten, kansalaisten, elämään ja siihen ongelmatiikkaan, mikä tällä puolella tänäkin päivänä on. Toivottavasti tässä päästään eteenpäin.

Herra puhemies! Haluan puuttua vain sitten tähän, minkä jaoston puheenjohtaja lähes lopuksi otti esille, eli Raha-automaattiyhdistyksen tuoton käyttöön. Raha-automaattiyhdistyksen hallitushan on tehnyt viime viikolla, 15. päivänä joulukuuta, ehdotuksen sosiaali- ja terveysministeriöstä tuoton jakamiseksi ensi vuonna. Raha-automaattiyhdistyksen tuottoa esitetään jaettavaksi 415 miljoonaa euroa, josta järjestöjen käyttöön 305 miljoonaa euroa ja sitten Valtiokonttorille runsas 110 miljoonaa euroa. Tämä 305 miljoonaa euroa on hieman pienempi summa kuin tänä vuonna, koska nyt Valtiokonttorille meni 12 miljoonaa euroa tähän veteraanikuntoutukseen, sinänsä hyvään asiaan, mutta tämä raha on toki pois järjestöiltä. Pääpaino jakoehdotuksessa oli, totta kai, ennen kaikkea syrjäytymisen ehkäisyssä ja, sanoisin, vähäosaisten tukemisessa järjestöjen kautta ja ennen kaikkea kansalaisjärjestöjen toiminnan aktivoinnissa. Avustustahan esitettiin jaettavaksi yli 1 000 vapaaehtoiselle sosiaali- ja terveysalan järjestölle, mikä on merkittävä asia.

Mutta, herra puhemies, on syytä todella todeta se hyvä kannanotto, minkä jaosto ja valiokunta on liittänyt tähän mietintöön. Täällä todetaan viimeisessä kappaleessa: "Veteraanikuntoutuksen määrärahatarve vähenee lähivuosina. Valiokunta korostaa jo tässä vaiheessa sitä, että jatkossa Raha-automaattiyhdistyksen tuottoa tulee asteittain palauttaa sosiaali- ja terveysjärjestöille väestön terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseen. Tämä on tärkeää myös siitä syystä, että järjestöjen rahoitus uhkaa vähentyä Raha-automaattiyhdistyksen tuoton pienentyessä." Minusta on tavattoman tärkeää, että tämä 110 miljoonaa euroa, joka menee Valtiokonttorille, jokainen euro, palautetaan välittömästi, kun veteraanisukupolven huoltaminen päättyy näiden rahojen turvin, että nämä rahat palautetaan järjestöjen käyttöön eivätkä ne jää yleiskatteelliseksi budjettiin. Minusta tämän talon pitää pitää huoli siitä, jos me aiomme tässä maassa sosiaali- ja terveyspuolella vapaaehtoisten järjestöjen työn turvata. Aivan samalla tavalla kuin Veikkauksen jakosuhdeasiaa on täällä hyvässä yhteisymmärryksessä eteenpäin viety, toivon, että tämän vaalikauden aikana jo periaatelinjaukset tästä kysymyksestä saadaan aikaan.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Herra puhemies! Euroopan unionin tilastovirasto pitää köyhyysrajana 60:ta prosenttia mediaanitulosta. Tämän tilaston mukaan Suomessa vuonna 2002 oli 564 000 köyhää ihmistä eli 11 prosenttia väestöstä. Joukossa oli yli 120 000 lasta. On siis korkea aika ruveta puhumaan köyhyyspaketista, jota valiokuntakin oikealla tavalla nyt esittää. (Ed. Ala-Nissilä: Ei esitä pakettia!) — Me olemme ymmärtäneet, että paketti olisi tulossa, ja toivon, ettei nyt heti, ainakaan jo alkumetreillä, ruveta vesittämään sitä lupausta, joka eduskunnan mielestä nyt on jo annettu. (Ed. Ala-Nissilä: Se esittää toimenpiteitä!) — Puhutaan sitten toimenpiteistä. Minä ymmärrän, että tarvitaan iso määrä toimenpiteitä, jotta johonkin toiseen tilanteeseen päästään köyhyyden osalta.

Mistä sitten tämä köyhyys Suomessa johtuu? Se johtuu siitä, että perusedut Suomessa ovat yksinkertaisesti matalia ja ovat sitä olleet. Ne jäävät sitä paitsi koko ajan jälkeen ansiotulokehityksestä, ja jotkut jopa ihan jäävät korottamattakin, kuten esimerkiksi on tapahtunut opintotuelle, koska se ei ole minkäännäköisessä indeksissä. Lasten kotihoidon tuki on myöskin täysin poliitikkojen varassa.

Suurin köyhyyden aiheuttaja Suomessa on pitkäaikaistyöttömyys, ja siihen liittyy nimenomaan peruspäivärahan ja työmarkkinatuen mataluus. Nehän ovat vain 23,24 euroa päivälle eli noin 500 euroa kuukaudessa. Ei sillä kukaan voi tulla toimeen, semmoisella rahalla. Suomessa on jo 166 000 työtöntä, jotka ovat tällä huonolla rahalla, riittämättömällä rahalla, ja pitkäaikaistyöttömät, työmarkkinatuen peruspäivärahan saajat, ovatkin toimeentulotukiryhmän suurin asiakaskunta. Kaiken lisäksi vielä työmarkkinatuki on tarveharkintainen, eli jos toinen aviopuolisoista saa ansiotuloa, niin toiselta se vähäkin päiväraha sitten supistuu tai katoaa jopa kokonaan pois. Kyllä tältäkin osin täytyy nyt tulla toimenpiteitä. Edellinen hallitus korotti työmarkkinatukea, peruspäivärahaa, 5 markkaa päivälle tasokorotuksena indeksitarkistusten lisäksi. Kyllä nyt odotetaan myös tältä hallitukselta selkeitä toimenpiteitä työmarkkinatuen ja peruspäivärahan korottamiseksi. Siellä se köyhyyden iso juuri Suomessa on.

Toinen iso ryhmä, joka on vaikeuksissa, on opiskelijoiden ryhmä. Jos katsotaan kokonaisuutena opiskelijoitten tuloa, niin yliopistossa opiskelevat täyttä opintotukea ja asumislisää saavat ovat menettäneet tukensa reaaliarvossa jo yli 60 euroa kuukaudessa verrattuna vuoteen 92, jolloin opintotukijärjestelmä luotiin. Kyllä sinnekin pitää toimenpiteitä tulla. Vuokrakaton korotus oli hyvä askel, oikea ratkaisu, mutta muitakin toimia tarvitaan opiskelijoiden köyhyyden poistamiseksi ja sen mahdollistamiseksi, että voi keskittyä siihen opiskeluun kunnolla. Työssäkäyntihän on tietysti sinänsä ihan positiivinen asia, mutta usein se haittaa opiskelua, hidastaa sitä, tekee sille jopa esteitä. Kesäaikainen asumislisä asumistukeen on myöskin välttämättömyys.

Me lähdemme siitä, että myös pienillä eläkkeillä olevien asemaa on parannettava. Tässähän on tämä indeksimalli semmoinen nyt, että pelkällä kansaneläkkeellä olevat jäävät koko ajan jälkeen pahasti yleisestä ansiotulokehityksestä, ja kyllä yleensäkin eläkeläiset ovat nyt sitten tämän taitetun indeksin laajentamisen seurauksena ruvenneet jäämään jälkeen. Usein eläkeläisillä on sairauskuluja, jotka aiheuttavat selvää köyhyyttä ja toimeentulotuen tarvetta.

Myös yleinen asumistuki on selvästi jäänyt jälkeen 90-luvun leikkausten ja jäädytysten jälkeen eikä vastaa ainakaan sitä vuokratason kehitystä, kohoamista, joka Suomessa ja erityisesti kasvavissa asutuskeskuksissa on tapahtunut. Toimeentulotuessa on isona ongelmana 7 prosentin asumisen omavastuu. Hienolla nimikkeellä se täällä silloin säädettiin, mutta sehän tarkoitti vaan, että se toimeentulotuki tosiasiassa pieneni. Kyllä siihen pitää myös tulla korjausta. On siinä nyt jotakin kummallista, että näille kaikkein huono-osaisimmille ei vaan tunnu rahaa löytyvän, mutta varallisuusvero oli sitten kuitenkin varaa poistaa. Kyllä nyt täytyy toimeentulotukeakin lähteä korjaamaan ja tämä asumisen omavastuu nyt ainakin ensi tilassa poistaa.

Lapsilisäjärjestelmässä on sellainen aukko, niin kuin kaikki tietävät, että jos lapsilisää korotetaan, niin se kuitenkin leikkautuu siltä toimeentulotuensaajalta pois, koska se siihen normiin lasketaan mukaan. Se on selvä epäkohta, ja tämmöisiä toimia niin kuin tämä pitää myöskin niihin toimenpiteisiin tai pakettiin — ihan sama, millä nimellä asiat kulkevat — tulla.

Minä pidän riittämättömänä myös omaishoidon tukea, 230 euroa kuussa — kovaa työtä, äärettömän tärkeää työtä ja niin huonosti arvostettua, niin vähän maksettua. On myös monia väliinputoajia, joitten asemaan pitää kiinnittää huomiota. Näitä väliinputoamisia aiheuttaa hyvin usein työkyvyttömyyseläkkeen hylkääminen. Kaikki kansanedustajat varmaan tietävät, mikä tuska niihin liittyy. Ei ole enää terveen kirjoissa, muttei pääse sairaseläkkeellekään. Siinä tulee usein selkeä köyhyys vastaan, ja näissä asioissakin pitää nyt liikahduksia tulla.

Näen myös, että tämä suomalainen verolinja lisää nyt aika tietoisestikin varmasti tuloeroja. Sehän antaa veronalennuksen niille, joilla on jonkinlaiset tulot, mutta nämä kaikkein pienimmillä eduilla olevat jäävät niitä paitsi, koska ne tehdään kunnallisen ansiotulovähennyksen kautta. Kuitenkin kuntavero kiristyy 136 kunnassa ensi vuonna. Sitä maksavat nämä köyhimmätkin eli huonoimmilla tuloilla olevat.

On koko joukko toimenpiteitä, joita tarvitaan. Nyt tarvitaan myös eduskunnan päättäväisyyttä siinä, että näissä asioissa lähdettäisiin liikkeelle. Tarvitaan keskustelua, mutta tarvitaan myös toimenpiteitä. Minä näen asian niin, että rahaa Suomesta ei puutu. Täällä on vaan nyt poliittisesta tahdosta kysymys. Toivoisin, että näin joulun alla jopa ed. Ala-Nissilä heltyisi hieman eikä olisi vaan niin kyyninen ja kova kuin hänen tapoihinsa yleensä kuuluu.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Ed. Ala-Nissilälle hiukan toisenlaisia asioita: Veronmaksajain Keskusliiton mukaan eläkkeensaajien ostovoima heikkenee ensi vuonna elikkä eläkkeellä olevien ihmisten verotus kiristyy selvästi näitten laskelmien mukaan. (Ed. Ala-Nissilä: Ei paljon!) — Ei paljon, mutta täytyy muistaa, että tämä kiristys menee myöskin hyvin pienistä tuloista. Sen sijaan Aatos Erkon verotus kevenee, ja hänellä on sentään paljon suuremmat tulot, ed. Ala-Nissilä.

Erityisesti pientä eläkettä saavilla, työkyvyttömillä, vammaisilla, sairailla ym. monet ongelmat kasautuvat. Eläkkeet ja päivärahat ovat pieniä, sairauskulut ovat suuria, hoito- ja vammaistuet riittämättömiä. Kuntien palvelujen leikkaaminen pahentaa tilannetta. Esimerkiksi kotisairaanhoitoa tai kotipalvelua on vaikea saada. Tästä on esimerkkinä esimerkiksi Toijalan kaupunki, joka ilmoittaa lomauttavansa koko henkilöstönsä 15 vuorokaudeksi ja sanoo sanovansa vielä 15 henkilöä irti.

Usein myös omaishoidon tuki, vammaisten kuljetustuki, toimeentulotuki ym. ovat kunnissa tiukalla, ja hylkääviä päätöksiä tehdään usein jopa lainvastaisesti. Kuntien valtionosuuksien korotuksen pitäisi tuoda yleensä ottaen helpotusta tälle ryhmälle, mutta näinhän ei todellisuudessa tapahdu.

Toimia omaishoidon tuen parantamiseksi olisi erikseen pohdittava. Äskettäin julkaistussa kuolleisuustutkimuksessa huomattiin, että miespuolisten omaishoitajien kuolleisuus on erittäin korkea ilmeisesti sekä työn raskauden että alhaisen tuen vuoksi. Täällä jo ed. Tennilä mainitsi, että tämä tuki on vain 233 euroa kuukaudessa alimmillaan. Se on todella vähän.

Yksi suuri ongelma koko suomalaisessa sosiaaliturvassa on väliinputoaminen. Tämä on edelleenkin hyvin tavallinen ongelma. Yleensä se liittyy työkyvyttömyyseläkehakemusten hylkäämiseen. Noin viidesosa eläkehakemuksista hylätään nykyisin, mikä on selvästi enemmän kuin 1990-luvun alussa. Ovatkohan lääkärit menettäneet ammattitaitonsa? Tätä minä edelleenkin epäilen. Tätä olen joskus ministeri Mönkäreeltä kysynyt ja edelleenkin perään tätä samaa asiaa.

Eläkkeen hakeminen voi monella olla vuosikausia kestävä prosessi, jonka aikana epävarma toimeentulo on kenties vain työttömyyspäivärahan tai toimeentulotuen varassa. Työkyvyttömyyseläkettä hakevien oikeusturvaan olisi saatava selvä parannus. Nythän he ovat täysin työeläkevakuutusyhtiöitten armoilla todellisuudessa. On tehty hyvä tutkimus, Anna Metterin tutkimus "Hyvinvointivaltion lupaukset ja kohtuuttomat tapaukset", joka on julkaistu. Olisi hyvä, että myöskin ministerit tämän tutkimuksen lukisivat ja tutustuisivat siihen huolellisesti, sillä siinä käy selvästi ilmi se, kuinka suuret ongelmat nimenomaan näitten eläkkeenhakijoitten oikeusturvassa on. Siitä syntyy sitten tietenkin suuri ongelma, kun hakee eläkettä, jos hoitavat lääkärit toteavat henkilön työkyvyttömäksi, mutta kuitenkin vakuutusyhtiöt hylkäävät tämän eläkehakemuksen. Todellisuudessa hän ei ole työkykyinen, ei hän saa eläkettä, mutta hän joutuu ilmoittautumaan työnhakijaksi saadakseen edes jonkinmoisen tulon. On selvää, että eihän häntä kukaan työnantaja ota, koska hänellä on työkyvyttömän paperit. Ensimmäisenä, kun mennään työpaikalle, on lääkärintarkastus. Eihän tämmöinen henkilö voi millään tavalla läpäistä tätä lääkärintarkastusta, koska hän on työkyvytön.

Sitten veropolitiikasta vielä muutama sana, vaikka tässä jo mielipiteitä ed. Ala-Nissilän kanssa siitä hiukan vaihdettiinkin.

Veropolitiikassa on piirteitä, jotka ovat omiaan lisäämään kahtiajakoa. Viime vuosina, myös vuonna 2005, sääntönä on ollut kunnallisverotuksen ansiotulovähennyksen korottaminen. Koska vähennys koskee vain työtuloja, siitä eivät hyödy ne, jotka saavat pieniä päivärahatuloja, siis lähinnä pitkäaikaistyöttömät. Sen sijaan kunnallisverotuksen korotukset kohdistuvat myös tähän ryhmään. Vuonna 2005 kunnallinen veroprosentti kohoaa 136 kunnassa ja näissä kaikissa kunnissa pitkäaikaistyöttömien verotus kiristyy.

Pienituloisten kannalta on merkittävää myös se, ettei kunnallisverotuksen perusvähennystä ole korotettu vuoden 1991 jälkeen. Eläkeläisethän saavat eläketulovähennyksen, joka nousee silloin, jos kansaneläkkeen tasoa nostetaan, ja se tietenkin hieman paremmin turvaa heidän asemansa, vaikka ei sekään turvaa riittävästi verrattuna palkansaajiin. Mutta erityisen huonossa asemassa ovat työttömät ja sairauspäivärahoja saavat pitkäaikaissairaat.

Suurituloiset voivat sen sijaan nauttia valtion tuloveroasteikon alennuksesta ja vuonna 2005 pääomatuloveroprosentin alentamisesta. Siten kaikista pienituloisimpien aseman parantamiseksi tarvitaan myös muutoksia veropolitiikassa. Nyt mielestäni veropolitiikka suuntautuu täysin väärin. Se suosii kaikista hyvätuloisimpia ihmisiä.

Suomessa erityisesti lapsiperheiden köyhyys on hälyttävä. Tämä on todella paha ongelma. Suomessa köyhyysrajan alapuolella mediaanituloista laskettuna, kuten ed. Tennilä jo täällä totesi, oli 564 000 pienituloista vuonna 2002 elikkä yhteensä 11 prosenttia kaikista henkilöistä. Näiden joukossa oli 122 800 lasta, mikä on 11 prosenttia kaikista lapsista, ja tähän vaikuttaa pitkälti myöskin se, että vaikka lapsilisiä korotetaan, esimerkiksi toimeentulotuesta leikataan vastaava osuus pois. Mielestäni tämä pitäisi ensimmäisenä korjata ja toisena asiana toimeentulotuen asumiskustannusten omavastuuosuus 7 prosenttia pitäisi ehdottomasti poistaa, jos halutaan puuttua kaikista köyhimpien ihmisten asemaan.

Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä kävi juuri niin kuin pelättiinkin: rikkaimmat saavat jopa satojentuhansien ja miljoonien eurojen verohelpotukset, mutta köyhille riittää vain pelkkä lausuma, ponsi. Valitettavasti mistään kaupasta ei myydä tällä ponnella yhtään litraa maitoa tai ensimmäistäkään leipää.

Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin haluan lausua kiitokset valtiovarainvaliokunnan sosiaali- ja työjaostolle ja sosiaali- ja terveysvaliokunnalle yhteistyöstä budjetin laatimisen yhteydessä. Mielestäni tässä on päästy nyt tasapainoiseen kokonaisuuteen niitten reunaehtojen puitteissa, joita on käytettävissä ollut. Meillähän ensi vuonna tähän pääluokkaan esitetään 10:tä miljardia euroa. Se on 5 prosenttia enemmän kuin tälle vuodelle, ja ottaen huomioon, että viime vuonnakin budjetti kasvoi edellisestä vuodesta 10 prosenttia, tässä nousua on tapahtunut.

Meillä on pidetty oman sektorini osiossa tärkeänä kahta asiaa: lapsiperheiden aseman parantamista ja sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämistä. Näin suurimmat määrärahojen lisäykset tulevat kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon parantamiseksi ohjattavasta lisärahoituksesta ja niillä halutaan nimenomaan näitä kahta edellä mainittua asiaa vahvistaa.

Valtio-osuuslisäyksillä siis palvelujärjestelmän toimivuutta vahvistetaan ja lakien edellyttämää palvelujen saatavuutta turvataan. Lisäksi meillä on uudistushankkeita, kehittämishankkeita, jotka tähtäävät muun muassa seudullisen yhteistyön parantamiseen ja seudullisiin kokonaisuuksiin.

Ensi vuonna jatkamme hyvinvointipalvelujen kehittämistä, ja siihen on nyt tässä talousarvioesityksessä lisätty kuluvan vuoden tasoon verrattuna 354 miljoonaa euroa. Vastaava lisäys tälle vuodelle oli 464 miljoonaa euroa. Tästä osuudesta, jonka mainitsin, 110 miljoonaa euroa liittyy Kansalliseen terveyshankkeeseen ja Sosiaalialan kehittämishankkeen tarkoittamaan sosiaalialan kehittämistyöhön.

Tulopoliittisten kokonaisratkaisujen yhteydessä on myöskin tehty päätöksiä, ja näin valtionosuuksia lisätään 121 miljoonaa euroa kuntien verotulojen pienentymisen kompensaationa. Sitten on tämä valtion ja kuntien välinen kustannustenjaon tarkistus. Siihen lisätään ensi vuonna 100 miljoonaa euroa. Kaiken tämän luettelemani jälkeen valtionosuusprosentti nousee 32,99:ään ensi vuonna, mikä on tietysti huomattava lisäys, jos ajattelee, että se tuossa vuosisadan vaihteessa oli 24,2.

Nyt esitetään terveyspuolelle 55:tä miljoonaa euroa yhteensä näihin hankkeisiin, ja siitä terveyshankkeeseen tulee 30 miljoonaa euroa ja loput tulee sosiaalipuolelle näihin hankkeisiin, alkoholiohjelmaan ja pieni osa myöskin perustamishankkeisiin.

Lapsiperheiden tukeminen jatkuu, elikkä pienimmät äitiys-, isyys- ja vanhempainrahat nousevat, juuri ne, mistä täällä on kannettu huolta. Nämä ovat ehkä osaksi näitä kaikkein pienituloisimpia, ja sinne tulee nyt liki 94 euron korotus per kuukausi, ei varmasti riittävästi, mutta huomattava korotus kuitenkin. Kotihoidon tukea käyttävät myöskin vähävaraiset perheet, siitähän on tutkimuksia. Siihen tulee 42 euroa kuukaudessa, yksityisen hoidon tukeen 19,60 euroa kuukaudessa ensi vuoden alusta. Pidän näitä kuitenkin hyvin merkittävinä myöskin tämän vähimmäisturvan ja toimeentulon kannalta.

Ilahduttavaa on lapsiasiainvaltuutetun virka, joka perustetaan ensi vuonna syyskuun alusta. Lapsiasiainvaltuutetun tehtävänä on yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa valvoa ja edistää lasten oikeuksia ja etuja.

Ensi vuonna myöskin lastensuojelun suurten kustannusten tasausjärjestelmään tulee lisää, 8 miljoonaa euroa enemmän kuin tänä vuonna. Tänne on joka vuosi lisätty rahaa, mikä on ollut varmasti tarpeen, mutta näitä syitä on myöskin pohdittava, mistä lastensuojelun menojen jatkuva kasvu johtuu. (Ed. Tennilä: Köyhyydestä!)

Arvoisa puhemies! Täällä on todettu jo myöskin rintamaveteraanien ja sotainvalidien asema. Heidän säännönmukaiseen kuntoutukseensa tulee nyt 21 miljoonaa euroa lisää rahaa. Kaikkien halukkaitten on tällä toimenpiteellä nyt mahdollista päästä kerran vuodessa kuntoutukseen, kun kuntoutusjärjestelmää kehitetään siten, että avokuntoutuksen osuutta nostetaan. Nyt myöskin erityisryhmien kuntoutukseen oikeutettujen piiriä laajennetaan.

Sitten vielä joitakin erillisiä asioita voisin ihan mainita tältä omalta sektoriltani. Työterveydenhuollon tilarekisterin perustaminen Maatalousyrittäjien eläkelaitokseen on merkittävä askel. Työterveyshuollon erikoislääkärien koulutuksen lisääminen yliopistoissa ja Työterveyslaitoksessa on myöskin hyvin merkittävä nykytilanteeseen verrattuna. Näillä kaikilla toimenpiteillä myöskin pyritään työelämän ja perhe-elämän yhteensovittamiseen, mitä meillä on tehty näitä erilaisia hankkeita ja tulonsiirtoja ja myöskin köyhyyttä ehkäiseviä toimia.

Arvoisa puhemies! Täällä on ihan aiheellisesti kiinnitetty huomiota köyhyyteen ja vähävaraisten ihmisten asemaan. Kiitän siitä, että eduskunta on ottanut lausuman tämän asian tiimoilta. Meillähän on käynyt niin, että perhepoliittisten tulonsiirtojen reaalinen lasku on tapahtunut 90-luvulla. Esimerkiksi lapsilisän ja kotihoidon tuen reaalitasot ovat edelleen näitten korotusten jälkeenkin, mitä nyt on tehty, alhaisemmat kuin 90-luvun alussa. (Ed. Tennilä: Näin on!)

Alustavissa tuloksissa näyttäisi siltä, että tämmöinen voimakas polarisaatio lapsiperheiden kesken on meillä tapahtumassa ja tapahtunut elikkä on heikosti toimeentulevat ja hyvin toimeentulevat ja se juopa tuntuu kasvavan. Ne, jotka ovat siellä heikosti toimeentulevassa päässä, ovat yksinhuoltajia, pikkulapsiperheitä ja useamman lapsen perheitä. Ne ovat jääneet tulokehityksessä jälkeen muista perhetyypeistä ja vielä selkeämmin suhteessa ei-lapsiperheisiin.

Mitä ovat nämä täsmätoimet, joita voitaisiin tehdä? Varmasti on mietittävä erilaisia toimeentulotuen lapsikorotuksia, kotihoidon tuen, yksityisen hoidon tuen hoitolisiä — ovatko tarpeen tasokorotukset, tulosidonnaisuuden lieventäminen — asumistuen tasokorotusta, tulosidonnaisuuden lieventämistä, päivähoitomaksupolitiikkaa, monia eri asioita, joiden osalta varmasti selvittelemme näitten lapsiperheitten kohdalta, mitkä olisivat ne täsmätoimet, joilla eniten voitaisiin auttaa näitä vähävaraisia niitten reunaehtojen puitteissa, joita meille kuitenkin tämä maamme yleinen taloustilanne antaa.

Maija Perho /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Hyssälä sivusi kysymystä siitä, millä tavalla me voisimme puuttua näiden ongelmien kasautumiseen ja niiden polarisoitumiseen. Keinovalikoimaa tietysti on tavattomasti, mutta yksi peruskysymys on se, millä tavalla me saisimme ne perustason palvelut toimimaan sillä tavalla, että meille ei kasautuisi kalliiseen psykiatriseen hoitoon, lastensuojelulaitoksiin, erityisopetukseen jne. siinä määrin lapsia ja nuoria kuin tällä hetkellä tapahtuu. Sen takia toivoisin, että kun lapsiperheiden tilannetta selvitetään, heidän toimeentulokysymyksiään, lasten mielenterveysongelmia, perheiden moniongelmaisuutta jne., niin sitä katsottaisiin riittävän laajasti, juuri siten, että siinä on mukana (Puhemies koputtaa) esimerkiksi asumistukijärjestelmä, koulujen resurssit ja (Puhemies koputtaa) peruspalvelujen resurssit.

Esko-Juhani Tennilä  /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ministeri Hyssälän puheenvuoron loppupäässä oli hyväntuntuinen alku luettelolle, mitä siihen köyhyyspakettiin pitää mukaan saada. Monet asiat olivat nyt tärkeitä, mutta kyllä sieltä teidän luettelostanne puuttui vielä ainakin toimeentulotuessa oleva 7 prosentin asumisen omavastuu. Se on yksi rumimpia ratkaisuja, mitä tässä talossa on pitkiin aikoihin tehty. On viimeinen hetki kyllä tämä häpeätahra poistaa. Puuttui myöskin työmarkkinatuen tasokorotus. Se on kuitenkin suomalaisen köyhyyden pääsyy, tämä työmarkkinatuen ja peruspäivärahan pienuus, 23 euroa päivälle. (Puhemies koputtaa) Ei sillä kukaan voi elää.

Olavi Ala-Nissilä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Varallisuusvero ei poistu ensi vuonna; sen sijaan osinkoverotus kyllä pörssiosingoista selvästi kiristyy.

Puhemies! Tämä on perhebudjetti, mielestäni näkyy vahva keskustalainen perhepoliittinen linja budjetissa. Meillä on kaksi lausumaa yleisperusteluissa. Toisessa eduskunta edellyttää peruspalvelubudjetista, peruspalveluohjelmasta, selontekoa, ja sellaisen hallitus on velvollinen antamaan. (Ed. Sarkomaa: Antaisi ensin peruspalvelubudjetin!) Sitten toisena on, että hallitus arvioi ohjelmansa tekeillä olevien selvitysten perusteella tarpeen kaikkein vähävaraisimpien kansalaisten elämäntilanteen helpottamiseen ja tekee tarvittavat toimenpide-ehdotukset.

Puhemies! Minusta ei nyt pidä puhua mistään miljoonien köyhyyspaketista. Tässä ei haeta eikä voida näiden budjettikehysten puitteissa mitään varsinaista köyhyyspakettia hakea, vaan arvioida, mitkä toimenpiteet voisivat näitä kaikkein vähävaraisimpia auttaa. Siihen on varmasti myös sellaisiakin toimia, joissa ei tarvita rahaa. Työllisyys on yksi; niin kuin ed. Kuoppa sanoi, (Puhemies koputtaa) työttömyys on pahin köyhyyden syy.

Virpa Puisto /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri, kuuntelin puheestanne työhuoneessani alkuosan ja yhdyn mielelläni niihin myönteisiin asioihin, joita luettelitte ja joita budjetti pitää sisällään. Mutta tähän köyhien lapsiperheiden ja vähävaraisten kansalaisten asemaan liittyen ensinnäkin toivon, että nyt kun olemme saaneet lapsiasiamiehen, siitä ei tule tällainen puudutuspiikki, että voidaan aina siirtää nämä ongelmat ja sanoa, että lapsiasiamies hoitaa. Hän ei hoida yhtään asiaa eteenpäin ilman eduskuntaa, ilman hallitusta, hän voi vain tuoda esiin.

Olen iloinen siitä, että tämä lapsiperheiden köyhyys on nyt otettu tosissaan. Tilastoharhaa on se, että se koskisi kaikkia vain hyvin lyhyen ajan. Siellä on ihmisiä, jotka hakevat yhtenä päivänä esimerkiksi toimeentulotukea, ja silloin se aika näyttää lyhyeltä. Tämä pitää ottaa todella vakavasti ja saada se täsmäohjattu paketti — toivon — ensi kevään aikana.

Leena Rauhala  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on nyt tämä käsite "köyhyyspaketti" mainittu jo moneen kertaan. Tietenkin olen myös tyytyväisyydellä lukenut tätä, mitä me olemme saaneet lisää, ja hyvä on, että korotetaan enemmän kuin aikaisemmin, edellisinä vuosina. Mutta tiedämme myös, että ne tarpeet ovat huomattavasti kasvamassa ja kasvaneet eri ryhmillä. Tässä erityisesti nämä köyhät lapsiperheet, joissa on useita lapsia ja monenlaisia ongelmia, työttömyyttä ynnä muuta, joita täällä on mainittu, minun mielestäni ovat se kipein ongelma, johonka täällä ei nyt kohdennu riittävästi, ei kohdenneta kuitenkaan konkreettisia toimia.

Kun tätä lukee, niin toinen ongelmahan on nämä omaishoitajat. Täällä on selkeästi kyllä tämä, mitenkä tätä kokonaisuudistusta tavoitellaan, ja näitä kehittämistehtäviä. Mutta sitten se, millä siihen vastataan nyt vuonna 2005, mielestäni jää todella heikoksi. Minä olisin halunnut tietää, miksi tämä jää resursoimatta.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä ministeri esitteli aivan oikein, että lisää tulee rahaa sosiaali- ja terveydenhuoltoon, mutta tilanne on vähän nurinkurinen, kun toisella kädellä vähän annetaan, mutta toisella kädellä viedään enemmän. Kyllä on niin, että sosiaali- ja terveyspalveluiden kannalta olennaista on se raha, joka kunnissa jää sinne viivan alle. Tosiasia on se, ministeri Hyssälä, että kuntatalous kiristyy, 139 kuntaa nostaa kunnallisveroa. Kunnat ovat todella suuressa pulassa, ja tuo pakkolaina, jonka te otatte suoraan kunnilta, valtio ottaa, on pois kuntien peruspalveluista. Toivon todellakin, että se peruspalvelubudjetti, joka on luvattu, toteutuisi. Sehän tarkoittaa sitä, että tasapainotetaan velvoitteet ja voimavarat ja katsotaan toimenpiteitä, millä kuntatalous saadaan tasapainoon. Tässä hallitus ei ole edennyt millään tavalla.

Kun ministeri Hyssälä oli oppositiossa, teitte välikysymyksen, kun kuntatalous oli niin kireä. Nyt se on vielä kireämpi kuin silloin. Toivon todella, että täällä avoimesti myönnetään tämä kuntatalouden heikko tilanne, ja toivon, että te vastaatte, mihin toimenpiteisiin hallitus ryhtyy, jotta todellakin (Puhemies koputtaa) jokaisessa kunnassa luodaan mahdollisuudet turvata ne palvelut, joita on hallitusohjelmassa kuvattu ja joita perustuslakikin edellyttää. (Puhemies: Minuutti!)

Maija Rask /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Mielestäni yksi koko valtiovarain mietinnön tärkeimmistä huomautuksista löytyy sosiaali- ja työjaoston osuudesta. Siinä todetaan, että terveysnäkökohdat tulee ottaa huomioon kaikessa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Valitettavasti jaosto ei kuitenkaan tällä kertaa lisännyt tähän määrärahoja. Syy on se, että ajattelu on kuitenkin vielä aika sairauspainotteista.

Terveydenhuollon kustannusten jatkuvaa kasvua voidaan hillitä pysyvällä tavalla vain nostamalla terveysajattelu johtoajatukseksi. Tämä tehtiin esimerkiksi sivistys- ja tiedejaostossa, jonka mietinnössä todetaan, että pitää edistää terveyttä edistävää liikuntaa. Mielestäni tämän talon pitäisi jotenkin herätä ja tajuta se kaikessa päätöksenteossa, että edullisinta ja inhimillisintä hoitoa on terveydenhoito. Sairaudenhoito on tietysti oma asia sinänsä.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Oli tietenkin myönteistä se, että ministeri tunnusti, että meillä tämä köyhyysongelma on suuri ja se ei ole edes parantumaan päin.

Köyhyyttähän on tutkittu tarkemmin sosiaali- ja terveysministeriön raportissa Sosiaaliturvan suunta 2004. Siinä huomautetaan, että pitkäaikaisköyhyys on lisääntynyt, entistä useampi pienituloinen on pienituloinen useamman vuoden ajan. Elikkä se on selvä suunta. Jos tämä suunta halutaan muuttaa, niin kyllä on niin, että meidän on näitä alimpia päivärahoja ja sosiaaliturvaa korotettava. Palvelut ovat tärkeitä, mutta tilanne ei muutu pelkillä palveluilla. On korotettava pienintä työttömyysturvaa, pienintä kansaneläkettä ja sairauspäivärahaa ja myöskin lapsilisiä. Lapsiperheet kärsivät tästä kaikista eniten.

Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä

Arvoisa puhemies! Meillähän on hallitusohjelmassa kirjaus tästä lapsiperheiden taloudellisen tilanteen selvittämisestä. Tämä selvitys on sillä tavalla menossa, että Stakes tuottaa meille tätä tietoa. Meillä on mittarina tulonjakotiedot perheiden tulojen ja tulonsiirtojen kehityksestä. Lisäksi tehdään erillinen selvitys näistä asumiseen liittyvistä muutoksista. Asumisen kulut ja kustannukset ovat lapsiperheille tärkeitä. Todellakin mainitsin, ed. Tennilä, tämän asumisen tukemisen, elikkä tämä 7 prosenttia sisältyi siihen, kun minä sanoin yleisesti (Ed. Tennilä: Hyvä!) — tässä on vain lyhyt aina tämä aikataulu. Se on yksi tärkeä kohta, samoin nämä muut seikat.

Tästä köyhyyskeskustelusta: meillä tämä kokonaisuus valmistuu erillisenä ensi vuoden puoliväliin mennessä, (Puhemies koputtaa) tämä hallitusohjelman kohta tästä lapsiperheiden kokonaisuudesta, ja siinä katsotaan laajasti koko tämä asia.

Paula Risikko  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä ministeri toikin esille, että sosiaalialan ja terveysalan kehittämishankkeisiin on molempiin tullut rahaa. Yksi valtavan hyvä muutos on se, että sosiaali- ja terveysalan täydennyskoulutusta on pyritty näiden hankkeiden avulla lisäämään. Kiinnittäisin kuitenkin huomiota siihen, että kun sosiaalialan osaamiskeskusten tehtävänä on täydennyskoulutuksenkin koordinointi ja kehittäminen ja edistäminen, ne kyllä tarvitsevat paljon, paljon enemmän rahaa. Tätä velvoitetta ei ole otettu riittävästi huomioon.

Kannattaisin myöskin sitä, mitä ed. Rask täällä esitti tästä terveyden edistämisestä. Se on myöskin tärkeä asia.

Ministeri, puhuitte maatalousyrittäjien tilakäyntirekisteristä. Se ei ole yksin apu siihen, miten tällä hetkellä tarvitsisi kehittää maatalousyrittäjien terveydenhuoltoa.

Omaishoitajien (Puhemies koputtaa) toiminta kaipaisi myöskin enemmän tukea.

Susanna  Huovinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen yhteinen linja, ei pelkästään keskustalainen linja, on perheiden ja palvelujen budjetti, ja se kyllä todella tässä näkyy. Kaikkein köyhimpien ihmisten, olivatpa he sitten lapsiperheitä tai työttömiä, kannalta aivan keskeistä on se, että meidän palvelujärjestelmämme toimii. Terveyshanke on tässä mielessä aivan keskeinen asia ja uudistus. Vaikka se toki tuottaa kunnille haasteen, niin täytyy muistaa se, että ihmisten kannalta se on todella tärkeä ja eteenpäin vietävä asia. Kyllä itse odotan, että kunnissa myöskin viedään eteenpäin niitä rakenteellisia uudistuksia, jotka sisältyvät terveyshankkeeseen, ja ne tuovat myös, ed. Sarkomaa, kyllä sitä liikkumavaraa siellä kuntataloudessa, jota varmasti tarvitaan ja josta kokoomus viime kaudella ainakin oli kovasti huolissaan.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tämä yhteiskunnan eriarvoistuminen näkyy muun muassa terveydenhoidon osalta, ja ihan tänään tiedotusvälineissä on ollut tämä Stakesin tutkimus, jonka mukaan rikkaat saavat nopeammin ja tehokkaammin kaikkea terveydenhoitoa ja myös erikoissairaanhoitoa ja leikkauksia. Nyt tämän hoitotakuun myötä budjetissa on runsaat 90 miljoonaa euroa lisää tähän tarkoitukseen, mutta siitä on arvioitu peräti 70 miljoonan menevän tähän hoitotakuuseen, joten kuntien tilanne edelleen heikkenee ja ei tule sitten olemaan rahaa tähän muuhun terveydenhuoltoon. Esimerkiksi Turussa hammaslääkärille odotetaan likipitäen vuosi, pääsääntöisesti yli 10 kuukautta, ja se tarkoittaa sitä, että hampaat ovat todella heikossa kunnossa. Ihmettelen, miten ministeri voi näin ylpeästi esitellä tällaista budjettia, joka selkeästi tulee edelleen heikentämään kuntien mahdollisuuksia hoitaa kuntalaisten terveydenhuoltoa.

Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan todeta erityisesti ed. Sarkomaalle, jonka olen useamman kerran kuullut samansisältöisen puheenvuoron käyttävän kuntataloudesta. Kuntatalouden tilanne on tiukka, kylmiä numeroita ei kukaan ole muuksi väittänyt. Miksi tässä tilanteessa ollaan, se ei johdu tästä hallituksesta vaan siitä, mikä edellisten hallitusten perintö on. Te puhutte pakkolainasta. Keskeinen syy nykyiseen tiukkuuteen on yli 800 miljoonan euron pakko-otto, joka on hoitamatta menneiltä vuosilta. Myös monet muut päätökset ovat realisoituneet vasta nyt. Hallituspuolueet ovat tarkkaan tilanteesta tietoisia, tähän asiaan on paneuduttu ja tullaan riittävästi reagoimaan.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Sanoisin höpö höpö, jos se sopisi tähän saliin, mutta enpä sano. Ed. Töllille totean sen, että Lipposen ykkös- ja kakkoshallituksen aikana kuntatalous koheni, työllisyys parani, työttömyys väheni ja tämän hallituksen aikana on käynyt ihan päinvastoin. Tosiasia on se, että tämä Vanhasen hallitus ei ole kyennyt asettamaan painopistettä palveluihin, vaan kuntatalous on kiristynyt.

Siksi käytän tämän puheenvuoron, koska peruspalveluministeri Hyssälä useaan otteeseen on sanonut, että koskaan ei ole kunnilla ollut näin paljon rahaa kuin nyt. Olette käyttänyt sen puheenvuoron täällä monta kertaa salissa, ja tosiasia on se, että viivan alle jää miinusta monessa kunnassa. 139 kuntaa nostaa veroäyriä; ei siellä huvikseen sitä nosteta vaan sen takia, että ollaan viimeisessä hädässä. Kuntatalous on kurjistunut, ja täällä olenkin kysynyt, mihin toimenpiteisiin ryhdytään. Tarvitaan todella tiukkoja toimenpiteitä, ja niitä kokoomus on valmis tukemaan, ja olemme vastalauseessamme niitä esittäneet. Toivon, että saamme täällä eduskunnassa niille enemmistön ja sitä kautta vähän paremmin voimme turvata peruspalvelut kuin hallituksen esitysten ja budjetin kautta.

Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on vähän sellainen tilanne eräiden kokoomuksen edustajien osalta, että jos on itse ollut keskeisesti aiheuttamassa tilannetta, niin sitten voi sanoa, että miksi ette ole tätä meidän aiheuttamaamme tilannetta korjanneet. Tässä on tarpeen tehdä yhteisesti toimenpiteitä. Kuntatalouden tilanne on niin tiukka, että korotuspaineet veroprosenttiin on paljon useammassa kunnassa kuin 139:ssä (Ed. Sarkomaa: Ne nostavat!) — Niin ne nostavat, mutta vielä paljon enemmän olisi ollut tarvetta. Se on todellinen tilanne. Tästä on vaan mentävä eteenpäin. Kannattaa, ed. Sarkomaa, käydä läpi kohtuullinen perehtyminen kuntatalouden menneisiin päätöksiin ja talouslukuihin.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tähän koko tilanteeseen ja siihen, mihin köyhyys vie: se tulee näistä liian pienistä peruseduista, ja se kaatuu kuntien toimeentuloluukuille, joilla on viime vuonna ollut yli 400 000 asiakasta. Näinpäin se menee. Kyllä se on lähdettävä näitten perusetujen korottamisesta. Se helpottaa myös kuntien tilannetta.

Pirkko Peltomo /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ehkä tähän väliin sopii puheenvuoro rikosten ja riitojen sovittelusta. Nimittäin valiokuntahan edellyttää, että hallitus antaa eduskunnalle vuoden 2005 valtiopäivien alussa esityksen laiksi rikosasioiden sovittelun järjestämisestä siten, että laki tulisi voimaan 1.6.2005, ja myöskin edellyttää, että määräraha tulee kevään lisäbudjetissa. Tällä hetkellä sovittelua ei tarjota kattavasti, ja tämän on valtakunnansyyttäjä useasti todennut. Rikosten ja riitojen sovittelusta tulisikin pikaisesti säätää pysyvä laki. Kaikilla on oltava tarvittaessa mahdollisuus hakeutua sovittelun piiriin asuinpaikasta riippumatta. Sovittelutoiminnan ulkopuolella on neljännes Suomen väestöstä tällä hetkellä. Jos rikoksen uusiminen estetään sovittelulla, merkitsee se koko yhteiskunnalle säästöjä. Sovittelu säästää myös syyttäjien ja tuomioistuimen työtä, jos syyte on sovittelun seurauksena jäänyt nostamatta. Haluaisinkin kysyä ministeriltä: Onko teillä valmiutta nyt valtiovarainministerin (Puhemies koputtaa) ja oikeusministerin kanssa tuoda lakiesitys eduskunnalle ja määrärahat kevään lisäbudjetissa valiokunnan esittämällä tavalla?

Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä

Arvoisa puhemies! Haluan todeta ed. Lapintielle, että kyllä tämä nykyinen tilanne, kun viittasitte tähän Stakesin tutkimukseen, on juuri varmasti näin ollut. Nythän pyritään perusterveydenhuoltoa julkisella puolella niin parantamaan, että kaikki pääsisivät varallisuudesta riippumatta terveyskeskuksiin, ja tähän monenlaiset toimenpiteet kohdistuvat, kuten hyvin tiedätte. Erikoismaksuluokan poisto tapahtuu nyt asteittain, ja sillä on suuri merkitys siinä, että kaikki pääsevät varallisuudesta riippumatta myöskin erikoissairaanhoitoon samoin perustein. Kyllä nämä lisäävät sellaista tasa-arvoa.

Mitä Turun tilanteeseen tulee, niin siellähän terveyslautakunta useampaan otteeseen on esittänyt lisää virkoja hammashuoltoon. Olen ymmärtänyt, että ed. Lapintie on valtuutettu siellä Turussa, sehän on valtuuston käsissä siellä myöskin, ja valtiohan on antanut näitä lisämäärärahoja myöskin hammashoidon kehittämiseen jo silloin, kun ministerinä oli ed. Perho. Silloinhan alettiin antaa nimenomaan hammashuoltoon kuntiin, niin että hyvää työtä on tehty jo aikaisemmin, kun vaan Turku olisi perustanut niillä rahoilla virkoja, mutta näin ei ole käynyt, vaikka niihin on tullut rahaa.

Haluan todeta, että valtion sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuusprosentti siis nousee nyt elikkä se on ensi vuonna 32,99, ja kun se on ollut muutama vuosi sitten 24,2, tuossa vuosisadanvaihteessa, niin totta kai sinne puolelle nyt tulee isot satsaukset. Siitä minä vastaan tässä, että näihin palveluihin tulee rahaa ja että hallitusohjelman mukaisesti niitä kehitetään, ja näin tapahtuu. Terveyshanke, sosiaalihanke ovat isoja uudistuksia.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä kysyn vammaispolitiikasta ministeri Hyssälältä ja luen hallitusohjelmaa, jossa on kolme ja puoli sivua vammaispolitiikkaa. Kaksi riviähän kuuluu näin: "Kehitetään vaikeavammaisten ihmisten henkilökohtaista avustajajärjestelmää ja tulkkipalveluja." Yksi asia, joka on sinänsä menossa. Toinen on: "Uudistetaan kehitysvamma- ja vammaispalvelulait siten, että ne sovitetaan yhteen." Nyt minun käsitykseni on, että nämä kaksi eri asiaa ollaan yhdistämässä ja tämän lainsäädännön puitteissa ilmeisesti on tulossa pikemminkin huononnuksia kuin parannuksia.

Vaikeavammaiset ovat yksi erityisryhmä, josta monet kerrat täällä on puhuttu. Olen hyvin pahoillani siitä, että henkilökohtaista avustajajärjestelmää ilmeisesti ei saada subjektiiviseksi oikeudeksi johtuen, arvoisat edustajat, siitä, että Kuntaliitto on tietojeni mukaan ottanut siihen kielteisen kannan ehkä noin kuukausi sitten. Tätä kysyisin ministeriltä, pitääkö tämä tieto paikkansa ja miten hän siihen henkilökohtaisesti suhtautuu, koska jos tämä erityisryhmä tällä lailla noteerataan kaikkien vanhusten ja muiden sekaan, niin he itse asiassa aiheuttavat paljon enemmän menoja meidän yhteiskunnallemme. Tästähän ei ole ensi vuoden talousarviossa mitään, mutta sen takia tätä kysynkin.

Pia Viitanen /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Nämä vammaispuolen asiat olisivat minuakin kiinnostaneet, mutta tässä kun ministeri mukavasti on osallistunut keskusteluun ja on vastaillutkin näihin kysymyksiin, niin minä puolestani nostaisin esille erään asian, josta usein täällä eduskunnassa on tullut kysymyksiä, eli tämän perhepäivähoitajien tilanteen. On hieno asia, että hallitusohjelmaan saatiin siitä kirjauksia, ja nythän sitten Sosiaalialan kehittämisohjelmassa on meneillään tällainen perhepäivähoitajien aseman parantamisoperaatio, jos näin voi sanoa, mutta minua kiinnostaisi se tietää, missä vaiheessa nyt siinä mennään ja koska ja millä aikataululla voisi odottaa sitten joitakin konkreettisia tuloksia. Mehän kaikki tiedämme, että perhepäivähoitajat ovat se ryhmä, joka tekee tosi arvokasta työtä hyvin pienellä palkalla, ja työ on raskasta. Siinä mielessä tietenkin tämä asia olisi sellainen, johonka sopisi hyvin nopeallakin aikataululla saada jotain kohennusta, ja toivon, että ministeri voi puheenvuorossaan myös tähän asiaan ottaa kantaa.

Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hyvä terveydenhuolto ei selviä ilman ammattitaitoista henkilökuntaa, ja siitä syystä yliopistollisten sairaaloiden vastuuta terveydenhuollon koulutuksen ja tutkimuksen järjestämisessä on edelleen tuettava. On välttämätöntä, että jatkossa evo-rahoitus kattaa täysimääräisesti kustannukset. Näen myös tärkeänä sen, että työterveyshuollon koulutusta jatkossakin vahvistetaan ja sillä tavalla varmistetaan työterveyshuollon ajanmukainen ja laadukas työ. Kuntien selviytymisestä lasten ja nuorten psykiatrisesta hoidosta on huolehdittava, ja sen takia on syytä kiittää hallitusta siitä, (Ed. Perho: Eduskuntaa, kiitos!) että 5 miljoonaa euroa lisää tähän tehtävään on tulossa, mutta epäilen, että jatkossa tämä ei riitä vaan tarvitaan edelleen jatkotyötä ja jatkorahoitusta kuntien selviytymisen varmistamiseksi.

Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Palvelut ovat tärkeitä, ja niin inhimillisestä kuin kansantaloudellisesta näkökulmasta erityisesti terveyspalvelut ja niiden kuntoon saattaminen ovat tärkeitä. Totta on, ettei heikossa tilanteessa olevien asemaa hoideta pelkällä rahalla ja että yksittäiset toimenpiteet lämmittävät usein vain hetken eli pitkäjänteisiä toimia tarvitaan, mutta elinkustannukset ovat myös nousseet ja pienituloisten ostovoima on jäänyt jälkeen. Tästähän täällä eduskunnassa on kannettu huolta ja nyt on sitten saatu ponsi asiasta mukaan, jonka konkretisoitumista minäkin odotan suurin toivein. Olisinkin kysynyt ministeriltä, uskaltaako hän lähteä yhtään haarukoimaan sitä, koska olisi mitään sellaista ihan konkreettista tulonlisäystä näkyvissä kaikista pienituloisimmalle joukolle.

Seppo Särkiniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensin kuntataloudesta. Olen espoolainen, ja olemme siellä selvinneet kohtuullisen hyvin, ja annan ihan hyvää palautetta ja kiitosta ed. Akaan-Penttilälle ja hänen puolueelleen taitavien kokoomuslaisten poliitikkojen takia; heillä on suuri enemmistö. Jos sama taitavuus olisi ollut niillä kokoomuslaisilla, jotka valtion puolesta ovat asioita järjestäneet, niin me emme olisi tänä päivänä tällaisessa liemessä kuin nyt olemme. Tämä ed. Sarkomaalle.

Sitten toinen asia. Täällä nostettiin esille puhe suhteellisen köyhyyden lisääntymisestä. Sanoisin näin, että iloitsen siitä, mitä edustajat Kuoppa ja Tennilä sanoivat. Nimittäin kysehän on siitä, että meillä on poliittinen linjaero. Kyse on siitä, laitetaanko rahaa tulonsiirtojen kautta köyhille vai laitetaanko rahaa palveluihin. Se näkyi hyvin siinä, että jo ed. Huovinen oli palveluiden kannalla. Köyhyys lisääntyy niin kauan, kunnes tämä rakenne otetaan pöydälle, tarkastellaan sitä silmästä silmään ja tehdään sen mukaisia toimenpiteitä. Toivon, että ministeri Hyssälä jatkaa tässä hyvää linjaa ministerinä.

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuo):

Puhemies! Minäkin haluan vielä nostaa esiin, mitä tässä aikaisemmin tuli, nämä vammaiset eli vammaisten palvelut, erityisesti nämä tulkkipalvelut, avustajapalvelut. Ne todella ovat niitä kipeimpiä, jos ajatellaan, että me pääsemme oikeudenmukaisuuteen tai siihen, että erilaisia ryhmiä kohdellaan tasa-arvoisesti palvelujen suhteen. He mielestäni ansaitsisivat todella sen, että heidän elämänsä saisi myös sitä hyvinvointia, mitä terveet saavat.

Toinen on tämä perhehoitajien asema. Sitä tulisi mielestäni tukea todella. Se ei näy tässä budjetissa.

Kolmanneksi, arvoisa ministeri, haluaisin vielä uudelleen todeta, että kun nyt väestö ikääntyy ja ne palvelut, mitä omaiset tekevät ikääntyville perheenjäsenillensä, ovat todella koko ajan lisääntymässä, mielestäni silloin ei riitä se, kun täällä lukee, että myös Raha-automaattiyhdistyksen myöntämillä avustuksilla tuetaan omaishoitajien toimintakykyä ja jaksamista, koska kysymys on koko Suomesta, kaikkialla olevista omaishoitajista, ja niitä on todella paljon, jotka kotonaan tekevät raskasta työtä. (Puhemies koputtaa) Se ei nyt kyllä näy tässä budjetissa.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Rauhalalle sanoisin, että perhehoito ja perhehoitajat ovat saaneet ihan oman selvitysmiehen ministeriöön. Iloitsen siitä suuresti. Nyt kun lastensuojelulaki avataan, vanhentunut perhehoitajalaki avataan myös ja meillä on mahdollisuutta todellakin tällä hallituskaudella saada parannuksia tuiki tarpeelliseen asiaan, perhehoitajien aseman parantamiseen.

Vielä yksi asia hoitotakuusta: Hoitotakuu saamiemme tietojen mukaan etenee ihan mallikkaasti valtaosassa maata. Kunnat ja sairaanhoitopiirit ovat lähteneet erittäin hyvin tekemään niitä uudistuksia, joita tämä hoitotakuu edellyttää. Kaksi kriittistä kohtaa selvästi on. Toinen on hammashuolto terveyskeskuksissa ja toinen kuulonhuolto sairaaloissa. Toivon ja uskon, että näihin asioihin kiinnitetään huomiota ja tehdään se tarpeellinen, mikä pitää, että näiltäkin osin hoitotakuu, meille kaikille erittäin tärkeä hanke, onnistuu.

Maija  Perho  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tästä kuntataloudesta. Valtionosuusuudistus on vireillä. Toivon todella, että kuntien erityisolosuhteita nykyistä paremmin siinä pystytään ottamaan huomioon. On tavattoman myönteistä, jos lopullisessa esityksessä on mukana vaikeavammaisten osuus kuntalaisista ja myöskin maahanmuuttajien osuus kunnan asukkaista. Näillä voidaan varmasti tuoda osittain lisävoimavaroja kuntatalouteen.

Sitten vielä lyhyesti tähän köyhyysproblematiikkaan lapsiperheissä. On tavattoman tärkeää todella, että asumistukijärjestelmä selvitetään perusteellisesti, koska se vaikuttaa paitsi vähävaraisten lapsiperheiden tilanteeseen myöskin näihin hyvin epätarkoituksenmukaisiin kannustinongelmiin, joita syntyy näissä saumakohdissa, jolloin on kysymys työn vastaanottamisesta ja tulotaso tippuu. On aivan selvää, että tällainen tilanne (Puhemies koputtaa) on hyvin hämmentävä ja epätoivottava.

Peruspalveluministeri  Liisa  Hyssälä

Arvoisa puhemies! Kiitoksia tästä, koska on paljon kysymyksiä, joihin haluan edustajille vastata ja jotka kaikki olivat erittäin aiheellisia ja ytimeen porautuvia.

Jos aloitan tästä perhepäivähoitajien tilanteesta, niin siinähän on tämä kulukorvaus ollut vuosikaudet sellaisena kivenä kengässä. Tämä on verotuksellinen kysymys ja kuuluu ministeri Wideroosin toimialaan, ja se on siellä valtiovarainministeriössä nyt tietojeni mukaan nostettu esille ja työn alle. Meillä sen sijaan on tämän Kansallisen sosiaalihankkeen osana perhepäivähoidon ohjauksen kehittämishanke, ja me pyrimme tässä katsomaan nyt tätäkin osana tätä Kansallista sosiaalihanketta, sen varhaiskasvatuksen kehittämistä ja vanhempien osuuden vahvistamista tällaisessa lasten ja perheiden palvelut -kokonaisuudessa.

Sitten täällä oli esillä nämä vammaisten asiat. Nythän on niin, että se juridinen esiselvitys tästä vammaislainsäädännön ja kehitysvammalainsäädännön yhdistämisestä on valmistunut, ja nyt on menossa Erkki Paaran tekemä jatkotyö, joka valmistuu tämän vuoden loppuun mennessä — siitä hänen keskeneräisestä työstään on tihkunut nyt julkisuuteen tietoja, mutta se ei ole vielä valmis, koska ei ole minullekaan vielä tullut — elikkä tämän vuoden loppuun mennessä. Siinähän on nyt ollut vahva vuorovaikutus järjestöjen kanssa koko tämän tekomatkan. On erittäin tärkeää, että järjestöt ovat olleet aktiivisia ja ottaneet runsaasti yhteyttä myöskin ministeriin.

Tämä on iso uudistus, mikä on tulossa. En näkisi sitä niin, että tässä huononnetaan. Tässä pyritään nyt kaikella tavalla parantamaan, muun muassa pitkällä tähtäimellä tähtäämään siihen, että vammaisilla olisi asuminen lähellä kotia ja mahdollisuus tuettuun asumiseen eri tavalla kuin vielä nyt. Elikkä varmasti tätä laitosrakennetta vielä joudutaan katsomaan tästä näkökulmasta uudelleen, että ei kenenkään tarvitsisi asunnottomuuden vuoksi olla laitoksessa. Nämä ovat pitkän tähtäimen asioita, koska tarvitsemme varmastikin, voi olla, tuhansiakin uusia asuntoja vammaisille pitkässä juoksussa. Tätä olemme työstämässä, ja myöskin vammaispoliittinen selontekohan tehdään yhdessä Stakesin kanssa ensi vuonna. Tämä tulee myöskin sitten eduskunnan keskusteluun, jossa voidaan vammaisasioista keskustella. Haluan, että ne nostetaan sitten ihan tänne. (Ed. Akaan-Penttilä: Entä subjektiivinen oikeus?)

Sitten tästä subjektiivisesta oikeudesta. Meillähän on ollut vähän sellaista ilmassa, ainakin on Kuntaliiton kanta, että lisää subjektiivisia oikeuksia ei pitäisi luoda. Tästä en nyt voi ennakoida mitään, koska, kuten sanottu, Paaran selvitys ei ole vielä tullut. Vaikeavammaisten oikeuksia avustajiin on koko matkan kehitetty, ja nehän ovat lisääntyneet vuosi vuodelta, mutta varmasti aukkoja on. Ed. Akaan-Penttilä on tässä kyllä asiantuntija, ja kunnioitan näitä näkemyksiä, joita olemme voineet tässä vaihtaa tämän työn tiimoilta.

Sitten täällä oli huolta tästä Kansallisesta terveyshankkeesta. Siltä osin ainakin tästä ehkäisevästä työstä, ed. Risikko, olen samaa mieltä, että nyt meidän on nostettava tähän kovastikin korjaavaan ja sairauskeskeiseen ajattelutapaan tämä ehkäisevä ote. Sitä tullaan vielä tällä vaalikaudella vahvistamaan.

Sitten se huoli, että kuulonhuolto ja hammashuolto eivät tässä ole ihan siinä muiden rinnalla, on ihan aiheellinen. Meillä puuttuu koulutettua henkilöstöä kuulonhuoltoalueelta. Ei saada nyt näitä tutkimuksia riittävästi etenemään, kun ei ole väkeä. Ei ole koulutettuja ihmisiä. Siinä nyt käytetään kaikki mahdolliset keinot, että päästäisiin eteenpäin. Jonot nyt johtuvat osaltaan myöskin tästä.

Hammashuollossa on suuret erot vielä edelleenkin eri kuntien välillä. Meillä on mallikkaasti hoidettuja kaupunkeja, maalaiskuntia, mutta sitten on ongelmallisia paikkoja. Näissä ongelmat johtuvat pitkälti paitsi resursseista myöskin työnjakokysymyksistä. Nyt on työtä jaettava eri ammattiryhmien kesken, muodostettava hoitotiimejä, joissa on hammaslääkäri, suuhygienisti ja hammashoitaja. Näistä on meillä kokeiluesimerkkejä. Jopa 20 prosenttia potilasvirtauksesta voidaan parantaa, kun tehdään hyvin tiimityö. 20 prosenttia potilasvirtauksesta on paljon potilaita, jos se näin tapahtuu, mutta tässä ei ole riittävästi tehty tätä jakoa vielä. Nyt on kuntien tässä otettava kyllä uusi asento ja asenne. Me olemme ylihammaslääkäreille moneen kertaan käyneet näitä asioita läpi. Kun meillä on esimerkkikuntia, joissa se on onnistunut, niin sen täytyy onnistua myöskin muualla. Ei tämä Suomi nyt niin ihmeellinen maa ole.

Arvoisa puhemies! Omaishoidosta sen verran, että nythän tämä uudistus, mikä oli suuri, tapahtui lokakuun alusta, että 9 euroa saa periä vapaapäivän sijaistamisesta. Me olemme tekemässä nyt Suomen Kuntaliiton, Stakesin ja järjestöjen kanssa yhteistyössä opasta ensi vuoden aikana — toivon, että se jo keväällä valmistuisi — joka tähtää siihen, että nimenomaan samoilla kriteereillä maksettaisiin omaishoidon tukea, että omaishoidon sisältö ja kehittäminen olisivat tiedossa siellä kunnissa. Nyt näyttää siltä, että on kovin kirjavaa, kun eri tavalla käsitellään näitä asioita eri kunnissa. Sen lisäksi meillä on kehittämishankkeita menossa aika tavalla omaishoidossa yhdessä Raha-automaattiyhdistyksen tuella järjestöjen toimesta, muun muassa Turussa, jossa juuri avattiin omaishoitotalo, ja sitten seuraavien vuosien kehyksiin tietysti olemme tätä omaishoitoa nostamassa. Tässä on paljon tehtävää ja riittää vielä seuraavallekin vaalikaudelle.

Arvoisa puhemies! Tässä nyt ainakin päällimmäisiä vastauksia näihin. Vastasin jo aiemmin osaltaan noihin jo esitettyihin kysymyksiin.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Aivan kuten tässä äskeisessä debatissa kuultiin, voi varmasti todeta, että tämän pääluokan budjettipohjissa ovat ne tämän budjetin myönteisimmät asiat oikeastaan siinä suhteessa, että tässä on näitä selkeitä lisäsatsauksia lapsiperheille. Ei ole mikään pieni asia, että minimiäitiyspäivärahaa korotetaan, kotihoidon tukea korotetaan, ja sekin on mielestäni äärimmäisen tärkeää, että helpotetaan toisaalta perheillä sitä mahdollisuutta, että ansiosidonnaisella äitiyspäivärahalla pysytään, kun tehdään useampia lapsia peräjälkeen. Nämä ovat hyvin merkittäviä uudistuksia.

Samoin tietenkin lapsiasiainvaltuutetun virka on tärkeä asia. Täällä on nyt niin paljon tullut Turkua viime puheenvuoroissa esiin, että tamperelaisena melkein sain jo näppylöitä. Todettakoon nyt sitten, että kun puhutaan lapsiasiainvaltuutetusta, niin mehän olemme Tampereella koko maan, koko Suomen, edelläkävijöitä, eli meillähän on ollut jo pitempään lapsiasiamies, joka tekee kunnallisesti tällaista lapsien edunvalvontaa. (Ed. Perho: Sanokaa "nainen"!) — Hän on nainen, kyllä, aivan. — Tämä on erittäin hieno juttu, ja Tampere on siitä paljon saanut huomiota ja kiitosta. Tiedän myös, että monessa muussa kunnassa vasta ollaan pääsemässä tähän tai ehkä harkitsemassa tällaista, missä Tampere todellakin oli selkeä edelläkävijä.

Hyviä lisäyksiä teki tietenkin eduskuntakin. Varmasti niistä ehkä mainittavin ja merkittävin on esimerkiksi lastenpsykiatrian lisäsatsaukset. Se on hyvä ja tärkeä asia. Tietenkin tähän sosiaali- ja terveysministeriön pääluokkaan erityisen paljon vaikuttaa se, että eduskunta pääsi aientamaan sitten näitä valtionosuuksien kustannusjaon tarkistuksia. Se on hyvin tärkeä asia.

Täällä ed. Sarkomaa sanoi aiemmin, että kunnat äärimmäisessä hädässään nyt nostavat veroprosentteja. Varmasti osalla kunnista tämä tilanne onkin. Tampereellahan me teimme siten, että tälle vuodelle me nostimme veroprosentin, emme äärimmäisessä hädässä, vaan me teimme arvovalintoja kuntapäättäjinä. Me päätimme nostaa jonkin verran veroprosenttia, koska tiesimme, että sillä rahalla saimme palkattua parikymmentä omalääkäriä lisää, purettua leikkausjonoja erikoissairaanhoidossa ja parannettua lapsiperheiden palveluja. Siksipä teimme myös kunnallisesti tällaisia arvovalintoja; näin on täysin mahdollista kunnissa tehdä näiden valtion asettamien raamien sisällä.

Tämä ponsi, mikä sisältyy tämän pääluokan asioihin, vähävaraisimmista huolehtiminen, on siis mitä tärkein. Varmasti se ajankohta on ensi kevät. Silloinhan on Filatovin ministeriöstä tulossa näitä selvityksiä työmarkkinatukeen liittyen, ja tiedän, että ministeri Mönkäre on omalla tahollaan ainakin jo käynnistänyt selvityksiä, ja varmasti ministeri Hyssälä myös valmistelee, eli siinä mielessä katson kyllä toiveikkaasti tulevaa kevättä, että me saamme jotain merkittävää esitystä. Olin minä huomaavinani, että jopa valtiovarainministeri Kalliomäki tätä aikataulua tiedusteltaessa ankkuroi sen tähän tulevaan kehystarkasteluajankohtaan, ja sehän on sitten keväällä. Toivon, että niistä kehyksistä sitten löytyy tilaa näille hyville esityksille.

Itsekin haluaisin nostaa esiin muun muassa pitkäaikaistyöttömien toimeentulokysymyksen, ja kyllä tämä asumisen omavastuun poisto toimeentulotuesta on yksi harkitsemisen arvoinen asia. Samoin tietenkin, kun täällä ministerikin ihan hyvin mainitsi sen, että perheissä on tapahtunut sitä kehitystä, että köyhät köyhtyvät, kyllä nämä kaikista köyhimmät lapsiperheet pitää voida jollakin tavalla huomioida. Tietenkin oli ikävää se, että kun tätä lapsilisää saimme nostettua tälle vuodelle, niin köyhimmät lapsiperheethän eivät siitä tulleet hyötymään tämän toimeentulotukisysteemin johdosta.

Puhemies! Minä pidän myös tärkeänä, että tässä mietinnössä on pitkälti kirjoitettu omaishoidon tuesta. Se on hyvä ja tärkeä asia. Mietinnössäkin hyvin realistisesti tietenkin tuodaan se esiin, että tietenkin raamit tässäkin hieman aiheuttavat päänsärkyä, eli täällä sosiaali- ja terveyspuolella, kuten hyvin tiedämme, on paljon raamipaineita tulevana keväänä. Kuitenkin toivoisin, kun omaishoidon tuki on sellainen asia, josta nyt on pitkään puhuttu ja paljon selvitelty ja johon on parannuksia hiljakseltaan tullutkin, että saataisiin tämä asia nyt vihdoin ja viimein oikein kunnolla kuntoon. Kannatan kyllä lämpimästi niitä ajatuksia, joita valtiovarainvaliokuntamme mietinnössäkin on siitä, että tarvitaan tällainen aikataulu ja toimenpideohjelma, millä aikataululla pistetään eteenpäin näitä selvitysmiehenkin esityksiä. Oli äärimmäisen positiivista, kun kuulin ministeriltä äsken, että nyt tehdään tämä kartoitus ja kriteerit siihen, että saataisiin tämä yhdenmukainen kriteeristö eri puolille Suomea. Se on hyvin tärkeää työtä, mitä tältä osin tehdään.

Lopuksi, arvoisa puhemies, vielä siitä vammaispalveluasiasta, vammaispalvelulain ja kehitysvammalain yhteensovittamisesta. Minäkin omalta osaltani haluan lähettää terveisiä sinne valmisteluun, että toivon todella, että siellä tulee nimenomaan niitä parannuksia vammaisten ihmisten asemaan. Siinä on myös sellainen väestöryhmä, joka niitä parannuksia tarvitsee, ja pitkään on siellä odoteltu. Tosiaan toivon, että tämä henkilökohtainen avustajajärjestelmäkin kehittyy sitten parempaan suuntaan merkittävästi.

Täällä ministeri Hyssälä oikein hyvin toi esiin omassa puheenvuorossaan sen, että asumispalvelu on myös hyvin tärkeää vammaispuolella. On mielenkiintoista ja hienoa nähdä, että tässä eduskunnan eri hallintokuntien asiat toisiinsa hyvin nivoutuvat, eli mehän ympäristö- ja asuntopuolella olemme saaneet sitten tämmöisen erityisryhmien uuden investointiavustuksen voimaan ensi vuoden alussa, missä eduskunta näytti oman kädenjälkensä, ja me nostimme tätä ylintä avustusprosenttia 30:stä 35:een juuri sen vuoksi, että pelkäsimme, että esimerkiksi kehitysvammapuolella sillä tukiprosentilla asuntotuotanto ei olisi käynnistynyt. Nyt kun saimme sen nostettua, toivomme, että se käynnistyy. Juuri tämänkin vuoksi sosiaali- ja terveystoimen pääluokankin kannalta on äärimmäisen tärkeää se työ, mitä asumispuolella saimme aikaiseksi, jotta näitä asuntoja kehitysvammaisille ja muutenkin vammaisille ihmisille syntyisi. Siinähän on tietenkin monenlaisia paineita. Toisaalta on juuri tämä lainsäädännön uudistus, mihin ministeri viittasi, samoin se, että ikääntyvien vanhempien luona asuu hyvin paljon kehitysvammaisia. Sitten myös on nuorten kehitysvammaisten joukko, joka itsenäistyy, ja tietenkin olisi mielekästä, että he sitten saisivat itsenäisiä ratkaisuja.

Näillä sanoilla, puhemies, tässä on hyvään alkuun päästy, mutta iso haaste on edessä tulevana keväänä. Minä odotan ja minä edellytän, että niitä esityksiä tulevan kevään aikana sitten tulee tämän ponnen mukaisesti, esityksiä kaikkein vähävaraisimpien kansalaisten elämäntilanteen helpottamiseksi.

Pehr Löv /r:

Värderade talman, arvoisa puhemies! Nästa års budget innehåller statsbidrag för att kunna genomföra den betydande reformen gällande vård i rimlig tid. Pessimisterna säger att statsmedlen som finns för detta inte är tillräckliga för att kommunerna skall kunna klara av utmaningen.

Vi måste dock komma ihåg att det är fråga om en reform som skall förbättra systemet utan alltför stora nya finansiella satsningar. Genom att göra informationen om vårdkedjorna och kösituationen tydligare och mera genomskinlig minskar patienternas osäkerhet och därmed också onödiga läkar- och poliklinikbesök. Genom att ge effektiv telefonrådgivning på hälsovårdscentralerna kan till och med många läkarbesök undvikas, patienterna kan vara nöjda. Det visar försöksverksamhet bland annat i Kotka.

Genom de utvecklingspengar som finns kan man skapa program för enhetliga adb-system, enhetliga vårdprogram samt utveckling av ledning och styrning med mera, ett modernare sätt alltså att leda organisationen med modell från näringslivet. Trots införande av poängsystem för diagnosgrupper är det ändå alltid läkaren och patienten tillsammans som avgör när vården behövs. Så till vida går det inte att genomföra näringslivets effektivitetstänkande på alla delar i vårdprocessen.

Det som är viktigt nu är att kommunerna inte försummar åldringsvården och omsorgen om de handikappade bara för att klara vårdgarantin i den operativa behandlingen. Det har talats mycket om handikappvården idag och det här är nog en viktig omsorg vi måste ha för att trygga deras livskvalitet.

Puhemies! Hoitotakuu-uudistus on mainittava. Se on suurin uudistus kansanterveyslain tulon jälkeen, ja se tulee parantamaan hoitojärjestelmää. Täytyy silloin samalla muistaa, että se ei saa maksaa liikaa. Totta kai ensimmäisenä vuonna tarvitaan lisärahaa ja siihen pannaankin valtionosuusrahaa lisää. Mutta pääperiaate on se, että parannetaan järjestelmää, niin että se on kerta kaikkiaan tehokkaampi. Se voi tapahtua rasittamatta henkilökuntaa, kun parannetaan tiedotusta, että asiakkaat tietävät, miten järjestelmä toimii, otetaan käyttöön yhtenäiset hoitoketjut ja otetaan käyttöön puhelinneuvontajärjestelmä. Siitä on erittäin hyviä esimerkkejä esimerkiksi Kotkasta. Sillä tavalla voidaan säästää monta tavallaan turhaa lääkärissäkäyntiä. Voidaan myöskin samalla parantaa hoitojärjestelmiä, jotka ovat todella, täytyy myöntää, vanhanaikaisia monessa kohtaa.

Samalla täytyy muistaa se, että päätös hoidon kiireellisyydestä ja sisällöstä on aina lääkärin ja potilaan välinen asia. Siinä tehokkuusnäkökohta ei saa kuitenkaan niin vaikuttaa, että järjestelmän uskottavuus kärsii. Nyt on myöskin tärkeää, että kunnat eivät laiminlyö vanhustenhuoltoa ja vammaishoitoa, kun yritetään hoitotakuuta saada toimimaan.

Talman! Det är viktigt att utskotten har fäst vikt vid en hållbar nivå på de så kallade evo-pengarna för forskning, utveckling och utbildning. Dessa medel används för klinisk forskning och utgör en möjlighet för sjukvårdsdistrikten och hälsovårdscentralerna att göra arbetet intressantare och locka till sig kunnig läkararbetskraft.

Jag har förståelse för behovet att få ordning på specialiseringen till företagshälsovården, men jag är glad att man i utskotten kunde hitta en modell som gör att en del av reformen framskjuts och att evo-medlen inte belastas för hårt, och så kunde man kompensera med tillläggsanslag i budgeten för det här bortfallet. Från och med 2006 har regeringen enligt planerna lovat stabilisera evo-finansieringen och det hoppas jag håller så att vi inte behöver ta samma strid i riksdagen varje år.

Ännu vill jag nämna att jag är glad att barnfamiljerna får en del nästa år. Moder- och faderskapspenningen stiger lite och hemvårdsstödet ganska avsevärt med 42 euro liksom också ersättningen för privat vård.

Resurser för barnombudsmannen fås också. Trots att kanslifunktionen är mager det första året kommer vi igång och vi kan säga att vi har denna verksamhet på någorlunda hygglig nordisk nivå. Det här har varit en lång kamp för bland annat svenska riksdagsgruppen.

Veteranerna kommer vi också ihåg. De får ett tilläggsanslag för rehabiliteringen som möjliggör rehabilitering varje år. Trots problem med korta rehabiliteringsperioder kommer det här att ge större flexibilitet och möjlighet till individuellt anpassad rehabilitering. Så de är välkomna tilläggsmedel och när man också skärper direktiven kommer det här att lyckas. Jag hör till dem som gärna skulle ha gjort en lite större satsning för dessa våra hjältar men det här är en politisk kompromiss som också går att acceptera.

Till slut vill jag konstatera att det är viktigt att man i kommande statsbidragsreform beaktar riskerna med att en del kommuner inte klarar av att upprätthålla basservicen. Social- och hälsovården med nordiska förtecken har vi inte råd att urvattna i Finland. Det är helt klart förstås att nya statliga pengar kommer inte att finnas i någon stor utsträckning i och med att vi måste genomföra en skatteharmoniseringsprocess också i Finland. Därför blir det viktigt att man ser till helhetssystemet och gör en omfördelning så att åtminstone inte negativa statsbidrag existerar i framtiden.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kansallinen terveysohjelmahan astuu voimaan ensi vuonna, ja kuten ed. Löv mainitsi, se on suurin uudistus yli 30 vuoteen terveydenhuollossa tässä maassa, ja kaikki me toivomme, että se onnistuu. Mutta kun Kansallista sosiaaliohjelmaa sitten aletaan tehdä ensi vuonna, niin siellä todella täytyy ottaa huomioon omaishoitajat, on otettava lasten päivähoito uudelleen käsittelyyn ja sitten näiden kaikkein köyhimpien ihmisten asema, mistä vasemmistoliitto on niin erityisen huolissaan.

Ihmettelen vieläkin sitä, miksi hallitus esitti ja eduskunta hyväksyi 7 euron korotuksen kansaneläkkeisiin kuukaudessa, vaikka se raha olisi voitu jakaa paljon paremmin niille ihmisille, jotka elävät pelkällä kansaneläkkeellä, sillä semmoinen elämä on todella hyvin epäinhimillistä, että joku tulee toimeen 500 eurolla kuukaudessa eikä edes ymmärrä mennä hakemaan toimeentulotukea. Meidän täytyy yhteistyössä käsitellä tätä asiaa.

Nyt keskityn pelkästään evo-rahoitukseen, mistä jo ed. Lövkin puhui. Valtio siis myöntää terveydenhuollon toimintayksiköitä ylläpitäville kunnille ja kuntayhtymille valtion varoista yliopistotasoiseen lääketieteelliseen ja terveystieteelliseen tutkimukseen määrärahan, jota ensi vuonna jälleen kerran aiotaan pienentää, nyt 8 miljoonalla eurolla. Määrärahaa on jatkuvasti supistettu, niin että se vuonna 1999 oli kaksi kertaa niin suuri kuin se tulee olemaan ensi vuonna. Kuten ed. Perho sanoi, esimerkiksi Hus-budjetista, josta me teimme tämmöisen kalleustutkimuksen, puuttuu 11 miljoonaa euroa tätä evo-rahaa tällä hetkellä, ja sehän tulee kaikki tietenkin omistajakuntien maksettavaksi.

Tutkimus-evo-rahoitusta käytetään sairaalassa kliiniseen lääketieteelliseen tutkimukseen. Sillä maksetaan tutkimuspotilaiden röntgenkuvat, laboratorionäytteet, hoitopäivät ja poliklinikkakäynnit. Tutkimus-evo-rahoista myönnetään myöskin evo-kuukausia eli maksetaan tutkijalle kuukausipalkkaa, kun hän valmistelee väitöskirjaansa. Tutkimuskuukausia voi saada 3—6 kuukautta vuodessa ja yleensä vasta väitöskirjatyön loppuvaiheessa. Evo-rahoitus on taannut korkeatasoisen kliinisen lääketieteellisen tutkimuksen sairaaloissa, ja lisäksi sillä on harjoitettu onnistunutta menetelmätutkimusta eli tutkittu sairaanhoidon hoitokäytäntöjä ja niiden vaikuttavuutta.

Tutkimus-evo-raha on kiinteä määräraha valtion budjetissa, mutta se on jaettu sairaaloille ja muille toimintayksiköille sen mukaisesti, kuinka paljon sairaalat ovat aikaisempina kolmena vuotena tehneet niin sanottuja evo-pisteitä. Evo-pisteitä saadaan väitöskirjoista, tieteellisistä julkaisuista ja myös aikaisemmin kerätyistä apurahoista, joille on määrätty painokerroin evo-rahoja jaettaessa. Ulkopuolisten apurahojen ilmoittaminen evo-pisteitä jaettaessa onkin sitten aiheuttanut sen suuren väärinkäsityksen, että sosiaali- ja terveysministeriö on budjettiesityksessään päättänyt leikata tutkimus-evoa 8 miljoonaa euroa ensi vuodelta. Tämä perustuu siihen, että Stakesin tutkijat ovat väittäneet, että ulkopuolista rahoitusta on sairaaloissa niin paljon, että tutkimusraha on riittävä. Nyt olen soittanut näille Stakesin tutkijoille, ja he pahoittelevat kovin paljon tätä. He eivät tarkoittaneet sitä, että tutkimus-evoa pitäisi leikata tällä perusteella. Asia on kuitenkin nyt niin, että suuret stipendit ja Akatemia-apurahat ja sellaiset eivät suinkaan tule kliiniseen tutkimukseen, vaan ne menevät yleensä perustutkijoille, sellaisille syöpätutkijoille ja muille, ja kliiniseen tutkimukseen emme saa näitä rahoja.

On erittäin perusteltua lisätä opetus-evo-määrärahoja, koska lääketiedettä ja hammaslääketiedettä opiskelevien määrä on lähes kaksinkertaistunut. Siten oli hyvä lisätä 8 miljoonaa näitä evo-opetusrahoja, mutta niitä ei olisi pitänyt leikata tästä tutkimus-evosta, koska todellakin tällä tutkimus-evolla me testaamme kliinisiä hoitomenetelmiä. Tutkimus-evon leikkaaminen on täysin ristiriidassa sen budjetin perusteluissa sanotun seikan kanssa, että Suomen kilpailukykyä pitäisi lisätä panostamalla tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Tutkimus-evon leikkaaminen on ristiriidassa myös voimaan tulevan hoitotakuulainsäädännön kanssa. Siinä pyritään mahdollisimman vaikuttavaan ja hyödylliseen hoitoon. Nyt kliinisen lääketieteellisen hoidon tuloksia ei pystytä evaluoimaan ja huonot hoitokäytännöt saattavat pesiytyä sairaaloihin ja terveyskeskuksiin.

Tutkimus-evon leikkaaminen rasittaa myös varsinkin yliopistosairaaloiden omistajakuntia. Jos kliinistä lääketieteellistä tutkimusta tehdään sairaalassa, tulevat kustannukset silloin omistajakuntien maksettavaksi. Tutkimus-evo-rahoitus tulisi siis saattaa sille tasolle, missä se alun perin oli, eli kohottaa sitä ainakin se 30 prosenttia ja ensi vuoden budjetissa palauttaa se 8 miljoonaa, joka nyt on leikattu tutkimus-evosta. Tästä meillä onkin sitten vastalause ja ehdotus.

Peruspalveluministeri  Liisa Hyssälä

Arvoisa puhemies! Ihan tähän evo-rahoitukseen: Evo-rahoituksen jälkeenjääneisyyshän ei ole syntynyt tällä vaalikaudella, vaan siinähän on aika pitkäkin historia, että tämä rahoitusvaje on syntynyt. Ministeri Perho on jo edellisellä kaudella taistellut varmasti tämän rahoituksen puolesta ja itse olen tällä vaalikaudella, ja valtiovarainministeriön kanssa emme ole siitä päässeet yhteisymmärrykseen.

Se, miksi tämä 8 miljoonaa on siirretty — sitä ei ole leikattu, vaan siirretty — johtuu Kansallisesta terveyshankkeesta: on sovittu silloin, kun hanke on sovittu, että näin tehdään, että kun koulutusta nostetaan, niin siihen rahaa myöskin sijoitetaan. Nythän on lääkärinkoulutusta runsaasti lisätty — liki kuusisataakolmekymmentäkö tänä vuonna on aloittanut lääkärinkoulutuksen — ja hammaslääkärikoulutus Turussa on alkanut. Tämä on ollut aiheellista, mutta en tiedä sitten, kuinka pysyvä tämä on.

Itse olen kyllä sitä mieltä, että nyt pitää tämä evo-raha tässä jollakin tavalla kokonaan perata. Olen tässä jo käynnistänyt yhden toimenpiteen. Tämä ei tietenkään näin voi jatkua. Sitten on se, (Puhemies koputtaa) että tutkimus ja koulutus on opetusministeriön asia eikä STM:n; tässä on joskus vähän nyt sitten ehkä liukunut se tälle puolelle.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Asko-Seljavaaran puheenvuoro oli erittäin osaava, ja vaikka evo-rahat, erikoissairaanhoidon valtionosuudet, ovatkin toisen pääluokan kohdalla ehkä vastuuministeriön osalta, niin käytännössä ne ovat terveydenhoidon, sairaanhoidon tutkimusta, mutta myöskin käytännön toteutusta hyvin paljon sairaaloiden sisällä.

Huomiotani kiinnitti ed. Asko-Seljavaaran puheenvuorossa se kohta, kun hän sanoi, että on vedottu Stakesin asiantuntijalausuntoihin, ja sitten hän on selvittänyt hyvällä kansanedustajan tavalla asian taustaa ja saanut toisenlaisen vastauksen. On ongelmallista, miten tämä perustellaan ministeriössä, vaikkei se koskisikaan arvoisaa paikalla olevaa ministeriä — on arvokasta, että olette paikalla. Mitkä ovat ne perustelut, voidaanko perustella kestämättömällä tavalla? Tämä on tärkeä huomio.

Sirpa  Asko- Seljavaara  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kysyisin edelleen ministeri Hyssälältä, eikö sitä 8:aa miljoonaa nyt olisi voinut kuitenkin jättää sinne tutkimus-evon puolelle, koska sehän tukee Kansallista terveysohjelmaa. Sen tarkoituksenahan on nimenomaan parantaa näitä hoitokäytäntöjä. Nyt kun se yhtäkkiä taas kerran leikataan, niin sehän aiheuttaa sairaaloissa silloin epävarmuutta siitä, kuuluuko heidän jatkaa tutkimusta enää ollenkaan. Siellähän on systeemit pystyssä, ja kun yhtäkkiä sanotaan, että aina on vähemmän ja vähemmän rahaa, niin ne systeemit lahoavat siihen.

Ed. Tiusaselle: Todellakin olen ollut yhteydessä näihin Stakesin tutkijoihin. He olivat erittäin pahoillaan siitä, että heidän tutkimuksensa on tällä tavalla tulkittu, koska tämä raha ei todellakaan näistä stipendeistä ole kliinisessä tutkimuksessa, vaan perustutkimuksessa yliopistoissa ja se on vaan laitettu sinne evo-perusteisiin.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! "Maksa paha hyvällä, varaudu vaikeuksiin, kun niitä ei vielä ole." Näin jatkan Laotsea lainaten keskustelua STM:n pääluokasta, johon lainaus hyvin sopii.

Ensi vuoden budjettia on pitkin sen valmisteluajan kutsuttu perhepolitiikan budjetiksi, ja sitä se todella on. Hallitus on muun muassa lunastanut lupauksiaan parantaa lapsiperheiden asemaa ja tukee nyt tehdyillä budjettipäätöksillä vähällä toimeen tulevia perheitä.

Lasten ja nuorten mielenterveystyön haasteet ovat puhuttaneet pitkään. Jälleen kerran eduskunta on avannut muun muassa talousarvioaloitteeni turvin momentin tähän tarpeeseen. Nyt resursseja tähän työhön lisätään 5 miljoonalla eurolla.

Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan määräraha lasten- ja nuortenpsykiatriseen hoitoon on kohdennettu oikein ja sillä on saatu halutunlaisia tuloksia aikaan. Aikaisemmin määräraha on jaettu kunnille, mutta jo tämän vuoden määrärahat on osoitettu suoraan sairaanhoitopiireille, mikä on selkiyttänyt tilannetta Kelan suhteen, vaikkakin useimmissa sairaanhoitopiireissä toiminnan jatkuvuus on epävarmaa ja lisämäärärahan tarve on välttämätön. Jonoja tällä saralla on purettava, mikäli ongelmiin halutaan puuttua ja tarpeellista hoitoa antaa. On kuitenkin hyvä, että myös valtiovarainvaliokunta korostaa sitä, että määräraha tulisi suunnata ensisijaisesti kuntatasolle tukemaan nimenomaan ennaltaehkäisyä. On edelleen tavoiteltavaa, että toiminnot ja niiden rahoitus lasten- ja nuortenpsykiatrisessa hoidossa muuttuisivat pysyvälle pohjalle kuntien ja sairaanhoitopiirien talousarvioissa, jolloin erillisestä määrärahasta voitaisiin luopua.

Arvoisa puhemies! Köyhyys ja syrjäytyminen kuuluvat kasvavimpiin ongelmiin meidänkin yhteiskunnassamme ja koskettavat myös yhä useampia lapsiperheitä. Ongelmat kytkeytyvät tiiviisti nopeisiin yhteiskunnallisiin ja työelämän rakenteellisiin muutoksiin. Sosiaaliturvan lainsäädäntöä onkin selkiytettävä. Toimeentulotuesta tulee tehdä viimesijainen toimeentuloturvan muoto. Erityistä huomiota hallitusohjelmassa onkin kiinnitetty lapsiperheiden köyhyyden ja syrjäytymisen vähentämiseen. Tähän pyritään muun muassa kotihoidon tuen vähimmäisäitiys-, -isyys- ja -vanhempainpäivärahan ja yksinhuoltajalisän sekä kotihoidon tuen korottamisella. On hyvä, että valtiovarainvaliokunta kiirehtii kokonaisselvitystä lapsiperheiden taloudellisesta tilanteesta. Tämä liittyy myös lausumaan, koskien vähävaraisimpien kansalaisten elämäntilanteen helpottamista.

Syrjäytyminen koskee menestyneessäkin yhteiskunnassa osaa kansalaisista. Vaikka aineellinen köyhyys onnistuttaisiin poistamaan, yhteiskunnassa saattaa olla joukko ihmisiä, jotka silti kokevat olevansa syrjäytyneitä. Suomessahan on maailman tasaisimpiin kuuluva tulonjako, ja meillä on suhteellisesti vähiten aineellista köyhyyttä. Kuntien välisellä yhteistyöllä ja verkostoitumisella on mahdollisuus parantaa aluerakenteiden muutoksista johtuvaa syrjäytymisen ongelmaa.

Arvoisa puhemies! Köyhyys ja syrjäytyminen voivat näkyä myös terveydenhoidossa. Terveyden edistämiseen ohjataan budjetissa noin 7,5 miljoonan euron määräraha. Vastuu terveyden edistämisestä jakautuu tänä päivänä kuitenkin nykyistä enemmän yhteiskunnan, järjestöjen ja yksilöiden välille. Kun yhteiskunnan vastuu kaventuu, heikkenevät myös kansalaisten tasavertaiset mahdollisuudet terveyteen ja oikeudet palveluihin. Riskinä on sosiaalisen ja alueellisen eriarvoistumisen voimistuminen jälleen kerran.

Suomi pääsee ensimmäisten joukossa ratkomaan suurten ikäluokkien vanhenemiseen liittyviä kysymyksiä. Väestön ikääntyminen vaikuttaa koko yhteiskuntaamme ja sen rakenteisiin. Ikääntyneen väestön osuuden ja määrän kasvaessa on entistä tärkeämpää, että peruspalvelut toimivat kunnolla. Niin sanottu hoitotakuu on osa tätä kehittämistyötä. Toimivat palvelut edellyttävät kuntien ja viranomaisten asiakaslähtöistä asennetta. Myös hallitusohjelmassa on mukana vanhusten palveluissa olevien puutteiden korjaaminen sekä sosiaalityön aseman ja kehittämisen turvaaminen.

Omaishoidon selvitys valmistui maaliskuussa. Valitettavasti siinä ehdotetut kehittämistehtävät eivät vielä ministeriön tiukan määrärahakehyksen vuoksi toteudu. Valtiovarainvaliokunnan mietinnöstä käy kuitenkin ilmi, että omaishoidon asema on jossain määrin parantunut. Muun muassa kuntien omaishoitoon osoittamat määrärahat ovat lisääntyneet, ja niitä myönnetään lähestulkoon jokaisessa kunnassa. Raha-automaattiyhdistys on myös tullut hätiin myöntämällä avustuksia omaishoitajien jaksamiseen tähtääviin toimiin. Omaishoitajille on mahdollisuuksien mukaan järjestettävä vapaata hoitotyöstä. Tällä hetkellähän oikeus on kahteen vapaapäivään kuukaudessa. Joissakin tapauksissa sijaisuuden maksullisuus on voinut vaikuttaa kielteisesti vapaapäivien pitämiseen. Lakisääteisen vapaan sijaishoitomaksua onkin kohtuullistettu lokakuun alusta lukien.

Arvoisa puhemies! Alkoholi on ollut otsikoissa lähes päivittäin viimekeväisestä alkoholiveron alennuksesta lähtien. Sillä pystyttiin muun muassa estämään harmaan talouden kasvua, ehkäisemään verotulojen menetystä ja todennäköisesti torjumaan joitakin myrkytyskuolemia epäpuhtaan tuontialkoholin johdosta. Mutta hinnan alentaminen ei ketään pakottanut juomaan enemmän.

Alkoholin kulutus monissa ikä- ja kansalaisryhmissä on kohonnut huolestuttavasti. Toki maaliskuussa mitattu kulutuksen piikki on selitettävissä veronalennuksen voimaanastumisella. Mikä huolestuttavinta, entistä nuoremmat tarttuvat pulloon herkemmin. Tässä ei voi kodin vastuuta välttää. Toisaalta entistä useampi nuori tänään valitsee täysraittiuden.

Perustuslaissa todetaan julkisen vallan tehtäviksi väestön terveyden edistäminen ja riittävien sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaaminen. STM onkin laatinut laajapohjaisen alkoholiohjelman vuosille 2004—2007, ja se perustuu Vanhasen hallituksen periaatepäätökseen. Alkoholiohjelman mukaisiin tavoitteisiin pyritään eri toimijoiden ja toiminta-alueiden yhteistyöllä. Sitä tarkoittaa kumppanuuden periaate.

Valtio tai kunnat eivät yksinään kykene alkoholihaittojen vähentämiseen. Vaikka alkoholiohjelmaa on valmisteltu sosiaali- ja terveysministeriössä, ohjelman linjaukset koskevat kaikkia hallinnonaloja. Käytöstä aiheutuvat haitat ovat tällä hetkellä kohtuuttoman suuret. Haitat koskevat koko väestöä ja kohdistuvat yksilöiden, perheiden ja yhteisöjen fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin.

Haittavaikutusten vähentäminen ei voi kaatua ainoastaan ministeriön niskaan. Parempia tuloksia saadaan aikaan silloin, kun suurin osa yhteiskunnasta sitoutuu tehtävään. On yhdistettävä voimat kuntien, järjestöjen, elinkeinonharjoittajien, kirkkojen sekä kotien kanssa. Käytettävissä on monia keinoja ja eri keinojen yhdistelmiä. Keskeisiä välineitä ovat alkoholijuomien tuotannon, kaupan ja kulutuksen säätely, alkoholijuomien verotus, alkoholiongelmista kärsivien ihmisten hoito sekä muun muassa alkoholin käytön omatoimista hallintaa tukeva tiedotus.

Keskeisenä tekijänä alkoholihaittojen vähentämisessä on yksinkertaisesti kulttuurin muuttaminen. Yksittäiset keinot eivät pitkällä tähtäimellä tuo tulosta. Näin ollen myös EU:ssa on edelleen jatkettava vaikuttamista minimialkoholiveron nostamiseksi.

Raija Vahasalo /kok:

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveystoimen menojen kasvu on oikeastaan pohjaton. Väestö ikääntyy, kustannukset kasvavat, sosiaali- ja terveystoimi tähyilee aina silloin tällöin opetustoimen suuntaan rahojen saamisen toivossa, mutta toivottavasti se on turha toivo, sillä parasta terveydenhuoltoa on korkeatasoinen koulutus.

Terveydenhuoltojärjestelmämme kaipaa todellakin uutta kokonaistarkastelua. Lääkärit ja hoitajat saavat hyvän koulutuksen Suomessa, ja he tekevät hyvää ja arvokasta työtä. Siihen suomalaiset luottavat ja ovat tyytyväisiä. Mutta kun katsotaan tätä järjestelmää kokonaisuutena, sitä ei näytä kukaan hallitsevan, rahaa palaa ja asiakas on se, joka viime kädessä kärsii. Se matka asiakkaan sairastumisesta sinne hoitoon on kivinen ja mutkikas ja pitkä. Siihen tulisi saada vähän enemmän nopeutta ja tehokkuutta.

On tutkittu ja todettu, että vain neljäsosa terveydenhuollon menoista käytetään itse hoitoon. Sen vuoksi pitäisi tarkastella tätä kokonaisuutta ihan Kelan rahoitus mukaan lukien. Mikään muu taho ei voi sitä tarkastella kuin ministeriö, sillä ministerillä on valtaa näihin kaikkiin tahoihin. Siksi kysynkin, milloin ministeri ryhtyy tarkastelemaan tätä terveydenhuoltojärjestelmää kokonaisuutena, sillä meille kaikille on tärkeätä se, että laadukas hoito tulee entistä laadukkaammaksi ja vieläkin paremmaksi ja hoidon saatavuuskin vielä paremmaksi.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Käsissämme on todellakin perhepolitiikan budjetti. Pienituloisten perheiden ja eläkeläisten asema paranee, lasten kotihoidon tuki ja yksityisen hoidon tuki kehittyvät vuosien tauon jälkeen, vähimmäispäivärahoihin tulee merkittäviä korotuksia, väliinputoamistilanteita korjataan, perhekustannusten tasausta vahvistetaan, erittäin tärkeä lapsiasiainvaltuutetun virka vihdoinkin perustetaan jne. jne. Erinomaisen hyviä asioita kaikki. Keskityn pariin yksityiskohtaan.

Budjetissa on tulossa 5 miljoonaa euroa lastenpsykiatriaan. Tämä on jo viides vuosi peräkkäin, kun tätä määrärahaa tällä tavalla lisätään. Se on muuten 10 prosenttia koko toimialan käyttömenoista koko maassa, siis erittäin suuri summa. Lastenpsykiatrit arvioivat, että 10 prosenttia lapsista on jonkinlaisen psyykkisen tuen tarpeessa. Tukea voivat antaa muun muassa kouluterveydenhoitajat, neuvolat, perheneuvolat, lasten psykiatriset poliklinikat ja sairaalat. Vain pieni osa — näin sanovat lastenpsykiatrit — näistä psyykkisen tuen tarpeissa olevista, tarvitsee varsinaista lastenpsykiatriaa.

Kun 1990-luvun lopussa, ennen näitä lisärahoja, vajaat 3 prosenttia lapsista oli tällaisen äsken mainitun tuen piirissä, ei siis yksinään psykiatrisen tuen piirissä, niin tuo luku on nyt runsaat 5 prosenttia, eli parempaan päin ollaan todellakin menossa. Lastenpsykiatriaan on viime vuosina palkattu muun muassa näillä rahoilla 200 uutta työntekijää. Kaikesta tästä mielestäni täytyy tietenkin seurata myös se, että asiat todellakin paranevat. Jos me pelkästään valitamme tästä asiasta joka vuosi ja mitään muutoksia tuolla kentällä ei tapahdu, niin tämä valittaminen on turhaa. Näillä rahoilla pitää myöskin saada aikaan pysyviä, hyviä käytäntöjä, jotka pitää levittää koko maahan myös tällä alueella.

Pari sanaa tästä hoitotakuusta. Uskon todellakin, että vuosien hoitojonot ovat pian historiaa. Suomessa tuotetaan jo nyt pääsääntöisesti enemmän terveyspalveluja kuin muissa Euroopan maissa. Suomalaiset saavat esimerkiksi 12 prosenttia enemmän erikoissairaanhoidon palveluita kuin norjalaiset, kun palveluiden määrä suhteutetaan väestön määrään. Terveydenhuoltoon käytetään Suomessa selvästi vähemmän rahaa kuin Euroopan maissa keskimäärin. Norjassa esimerkiksi yksikkökustannukset ovat 40 prosenttia Suomea korkeammat. Eli terveydenhuoltoomme käytetyllä rahalla saadaan myös aikaan enemmän kuin muualla Euroopassa. Se on hieno juttu.

Hoitajapula on monesti otettu esille tässä julkisessa keskustelussa, kun on puhuttu siitä, mikä torpedoisi tämän hienon hoitotakuun, mikä meillä nyt ollaan saamassa aikaan. Sairaanhoitajien työttömyysaste — olen sen ennenkin täällä todennut — on tällä hetkellä noin 2,6 prosenttia, eli käytännössä kaikki sairaanhoitajat ovat töissä, mutta valtava työvoimareservi, peräti 4 000 lähihoitajaa, odottaa töitä tälläkin hetkellä kortistossa. Olen sitä mieltä, että perushoito sairaaloissa ja terveyskeskuksissa ei ole vuosien mittaan muuttunut miksikään. Mutta niin on käynyt, että perushoitajien eli lähihoitajien virkoja on liikaa muutettu sairaanhoitajien viroiksi. Minusta tässä ei järkevä — siis korostan: järkevä — työnjako toteudu ja tuohon asiaan pitäisi todellakin kiinnittää huomiota. Uskon, että niin tehdäänkin.

Hyvin toimiva perusterveydenhuolto säästää kustannuksia ja helpottaa sairaaloiden työtä. Ennalta ehkäisevä työ on keskeinen osa perusterveydenhuoltoa. Ajankohtaisia asioita ovat tällä hetkellä tupakointiin, päihteiden käyttöön ja ylipainoisuuteen vaikuttaminen. Elintavat omaksutaan paljolti jo lapsena, ja koulujen terveydenhuollolla on tässä erittäin olennainen tehtävä. Eurooppalaiset, myös me suomalaiset, ikäännymme kovaa vauhtia, ja terveyspalveluiden tarve kasvaa. Jotta väistämätön terveydenhuollon kustannusten nousu voidaan pitää kohtuullisena, meidän on keskityttävä vaikuttaviin hoitoihin ja tuotettava palvelut mahdollisimman tehokkaasti.

Arvoisa puhemies! Vielä muutama sana siitä ilonaiheesta, josta oli jo debatissa tilaisuus sanoa. Lastensuojelulaki uudistetaan, ja tuon kokonaisuudistuksen yhteydessä nousee esille isoja kysymyksiä: päätöksentekotahot lastensuojelua koskevissa asioissa, lapsen edun huomioon ottaminen suhteessa vanhempien oikeuksiin, lastensuojeluprosessin kuvaaminen laissa nykyistä paljon paremmin ja selkeämmin, kunnan järjestämisvelvollisuuden suhde lapsen tai nuoren oikeuteen saada palveluja — muun muassa jälkihuollon osalta on varmaan täsmennettävä lakia, siinä otetaan esille rajankäynti laitoshuollon ja avohuollon välillä — ja sitten tämä yksityisiä lastensuojelupalvelujen tarjoajia koskeva sääntely, isoja, tärkeitä asioita.

Olen sitä mieltä, että perhehoitajien rekrytointia, koulutusta ja palkkausta pitää ehdottomasti pikaisesti parantaa. Ei ole millään lailla perusteltua se, että kun muissa sosiaalipalveluissa suunta on laitoksista poispäin, niin nimenomaan lastensuojelun sijaishuollossa suunta on ollut tasan päinvastainen eli meillä sijoitetaan kymmeniä prosentteja enemmän lapsia laitoksiin kuin muissa Pohjoismaissa. Muissa Pohjoismaissa tämä asia on tajuttu ja tätä lastensuojelun palettia on alettu järjestää tehokkaasti ja toisella tavalla. Muun muassa suurten kustannusten tasausjärjestelmä on Suomessa johtanut siihen, että kuntien on ollut helpompi ostaa sijaishuoltoineen kaikkineen lapselle laitospaikka. Nyt tähän suurten kustannusten järjestelmään on tulossa korjaus tältä osin.

Vielä toistan, että ehdottoman tärkeätä on avata tämä perhehoitajalaki. Se on niin vanhentunut ja väljä, että kunnat ovat voineet mennä siitä yli, mistä aita on matalin, eli perhehoitajat maassa ovat täysin eriarvoisessa asemassa. Olen iloinen, että näin käy, nyt tälle asialle tehdään jotain. Uskon, että kun perhehoidon asemaa tässä lastensuojelun kentässä näin vahvistetaan, se paitsi säästää erittäin runsaasti yhteiskunnan kustannuksia on myös erittäin inhimillinen tapa järjestää osa tuiki tärkeää lastensuojelun sijaishuoltoa. Me kaikki tiedämme, mitä sillä puolella tapahtuu: pikaisia huostaanottoja on jouduttu lisäämään joka kunnassa jne. Huutava puute tämän paletin, tämän kokonaisuuden, korjaamisesta on kaikkialla Suomessa, ja onneksi tämän hallituksen aikana tämä asia on otettu vakavasti ja sille tehdään jotain.

Jaana Ylä-Mononen /kesk:

Arvoisa puhemies! Pääluokan 33 osalta voin todeta, että omat näkemykseni ovat mietinnön tekstissä jaoston jäsenenä, ja kuten puheenjohtaja ed. Perho omassa esittelypuheenvuorossaan nosti painopisteet esiin, tässä vain toistan, että ne ovat otsikoittain mietinnön tekstissä.

Hoitotakuussa on varmasti jotakin tehostettavaa. Otetaan tämä kuulolaiteasia esimerkiksi. Niin kauan kuin meillä on varaa 400 eri malliin kuulolaitteissa eli melkein joka kunnassa olisi oma malli, minkälaista kuulokojetta ihminen käyttää, ei tässä nyt voi muuta sanoa kuin että hommassa on tehostamisen varaa. Meille riittäisi tähän maahan yksi paikka, missä tämä kuulolaiteasia tehokkaasti hoidettaisiin, ja sen lisäksi osaavat ihmiset perusterveydenhuoltoon. Näissä jonoissa ihmiset ovat kolmesta neljään vuotta, heikkokuuloisina odottavat pääsyä kuulolaitesovitukseen. Me kyllä puhumme kaihista ja näkökyvyn heikkenemisestä ikääntymisen johdosta, mutta sitten kun ihminen on kuuro, niin sillä ei näytä olevan mitään merkitystä.

Täällä on ed. Asko-Seljavaara paikalla, ja haluan nojautua hänen pitkään kokemukseensa tutkimuspuolella. Olen hyvin samaa mieltä siitä, mitä hän puheenvuorossaan evo-rahoituksesta ja sen merkityksestä totesi. Jos kerta täällä yhteiskunnassa nyt sitten arvioidaan niin, että se uusi nokian kännykkä, lainausmerkeissä, voisi syntyä hyvinvointipalveluiden tai terveydenhuollon puolelle, niin kyllä siihen silloin on perustutkimusta ja kliinistä tutkimusta myöten myöskin satsattava. Ei se missään kenenkään päässä yksityisajatteluna synny.

Lasten- ja nuortenpsykiatria on saanut todella vuosien ajan rahoitusta. Nyt se saa sitä edelleen, mutta toivon, että ministeriössä katsotaan tarkkaan, mitä sillä momentilla ja mitä siellä tekstissä lukee. Se on tarkoitettu nyt keikautettavaksi nimenomaan tänne ennalta ehkäisevälle puolelle. Vielä liitän tämän tuohon köyhyyteen, syrjäytymiseen ja siihen ponteen, joka täällä on yleisperusteluissa. Myöskin tämä raha on käytettävissä, kun se viisaasti ajatellaan, tähän ennalta ehkäisevään työhön, köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisyyn, mitä parhaimmalla tavalla.

On monia muitakin asioita, pieniä yksityiskohtia, joista voisi mainita: sairaanhoitajien koulutus ...

Puhemies! Ei tämän takia, jatkan tarvittaessa debatissa.

Valo ei vilkkunut.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Haluan lyhentää puheenvuoroani sen verran, että totean vain, että ed. Ylä-Mononen puuttui juuri tähän kuulokojeasiaan, joka on erittäin polttava, ja siellä on jo verrattain nuoriakin ihmisiä tarpeessa. Toivon, että siihen löytyy ratkaisu. Hoitoonpääsy kuulo-ongelmien vuoksi ja laitteiden saaminen on liian pitkien jonojen ja odotusajan takana.

Samoin haluan viitata ed. Sirpa Asko-Seljavaaran puheenvuoroon ja olen aivan erityisesti siinä suhteessa samaa mieltä hänen kanssaan, että pelkällä kansaneläkkeellä elävien henkilöiden toimeentuloturvaan on puututtava ja kevennettävä heidän taakkaansa, koska siellä on paljon henkilöitä, jotka eivät osaa eivätkä pysty hakemaan toimeentulotukea. Siellä jää myös sitten lääkkeitä hakematta ja siellä on suuria ongelmia, koska nämä arvokkaat ikäihmiset katsovat, että heidän ei kuulu hakea sosiaaliturvaa, ja siellä on ongelmia. Meillä on siellä paljon tehtäväsarkaa.

Ihan tähän väliin lyhyesti haluan muistuttaa vielä siitä, että tähän pääluokkaan kuuluvat eläkkeet, ja toivon, että varusmiehille saadaan eläke. Se on heidän toivomuslistansa yksi kärkiasioista kotiuttamisrahan ohella, ja toivon, että se ei jää unholaan, kun pieniä lapsia kotona hoitavat vanhemmat saavat eläkettä ja opiskelijat. Nyt nämä lakisääteistä asevelvollisuutta suorittavat henkilöt kuuluvat mielestäni ehdottomasti eläketurvan piirin.

Sitten muutama sana omaishoitajista. Mielestäni omaishoitajat ja heidän hoidettavansa tarvitsevat yhteiskuntoutusta. Nämä pelkät lomapäivät ja lomajärjestelyt eivät riitä, ja muutenkin omaishoitajien lomajärjestelyissä on vielä paljon kehittämistä. Tämä on kuitenkin erittäin inhimillinen vaihtoehto hoitaa sairasta omaista, ja se on myös yhteiskunnallisesti edullinen. Mielestäni siinä yhteiskunta säästää niin paljon, että siinä on myös velvoitteita hoitaa omaishoitajien asema paremmin kuin se on tänä päivänä tehty.

Sotiemme veteraaneille mielestäni on saatava kotipalveluseteli, ihan oma sotaveteraanien kotipalveluseteli. He ovat itse kertoneet, että kuntoutuksen sijaan he haluaisivat sellaista kotipalvelua, joka kuntouttaa heitä niin, että he pystyvät asumaan mahdollisimman pitkään kotona, eli siis kotipalvelu, jonka toimenpiteet liittyvät ikäihmisen kotona pärjäämiseen, on tärkeämpää kuin tämä avokuntoutus, johonka päästään kotoa käsin. Tämän asian on tutkinut Lahden sotaveteraanipiiri perin tarkoin, ja sen esitys perustuu faktoihin. Toivon, että sotaveteraanien kuntoutukseksi kelpaa kotona pärjäämiseen tähtäävä kotiapu ja katsottaisiin tulevaisuudessa, että laajamittainen kotipalvelu on sellainen käsite, joka voidaan tulkita kuntoutustoiminnaksi sotiemme veteraanien kohdalla. Mielestäni tämä ei ole kohtuuton vaatimus. Se on vain hyvästä tahdosta kiinni.

Palaan vielä ikäihmisten omaishoitajatoimintaan. Monet ikäihmiset ovat puolisonsa omaishoitajia. Tällaisessa tapauksessa hoitajan sairaus johtaa kohtuuttomiin tilanteisiin. Kädessäni on viesti eräältä henkilöltä, joka kertoo seuraavaa: Iäkäs puoliso hoitaa puolisoaan, hoitaja joutuu leikkaukseen, ja hoidettavalle ei löydy hoitopaikkaa hoitajan toipilasajalle. Lisäksi sairaaloissa jonottavat ambulanssit saadakseen potilaat sairaalaan hoitoon. Vanhukset joutuvat odottamaan kohtuuttomia aikoja lääkärintutkimusta ja osastolle pääsyä kohtuuttomissa olosuhteissa useita vuorokausia.

Sairaanhoitoon tarvitaan lisää rahaa, jotta saamme riittävästi hoitajia ja lääkäreitä ja hoitopaikkoja ihmisille. Esimerkiksi Lahdessa kaupunginsairaalassa on noin 14 lääkärin virkaa, joista vain neljä on ollut pitkään täytettynä, muut ovat olleet avoinna. Terveyskeskuksessa Lahdessa on 48 virasta 16 täytettynä vakituisilla lääkäreillä. Nyt palkankorotuksilla ja työsuhdeparannuksilla pyritään saamaan lääkäreitä paikkakunnalle. Lisäksi Päijät-Hämeen keskussairaalassa sairaanhoitajien palkat ovat keskimäärin 125 euroa kuukaudessa pienempiä kuin ympäristökunnissa. Tämä selittää, miksi Päijät-Hämeen sairaanhoitopiiri on maamme edullisimpia. Se otetaan työntekijöiden selkänahasta. Lahdessa lääkärit tienaavat noin 1 000 euroa kuukaudessa vähemmän kuin ympäristökunnissa. Tämä osaltaan selittää lääkäripulan Lahdessa.

Korostan, että kunnat eivät pysty korjaamaan terveydenhoitotilannetta ilman valtion tukea eli rahaa. Hoitotakuu on hyvä asia. Se vaatii lisärahoitusta. Hoitotakuu saattaa johtaa siihen, että jonoja syntyy erikoissairaanhoitopiirin erikoissairaanhoitoon, koska esimerkiksi sappikivet hoidetaan lääkkeillä eikä tarvittavilla operaatioilla. Suonikohjuleikkauksia on pidetty kosmeettisina leikkauksina. Näin voi ottaa kantaa vain täydestä tietämättömyydestä. Suonikohjut voivat aiheuttaa säärihaavoja, jotka ovat hankalia hoidettavia.

Ihan lyhyesti vielä hammaslääkäriasiaa. Hammaslääkäreiltä tulee jatkuvasti viestiä, että hammaslääkäripula on korjattava, ja sitten on kysymys, mitenkä esimerkiksi dementoituneitten vanhusten hammashoito järjestetään, mitenkä saadaan selville, minkälaisia vaivoja siellä levottomuuden ja kipujen ja tuskan takana on.

Toivon, että terveydenhuoltoon saadaan lisärahoitusta, vaikka olemme tehokkaasti saaneet 7,3 prosentilla bruttokansantuotteesta, sillä sijoituksella, hyvää aikaan, ja varmasti jokainen hoitaja, lääkäri ja terveydenhuollon ammattilainen tekee parhaansa, mutta katson, että ilman lisärahoitusta emme missään nimessä pysty tarjoamaan riittäviä palveluita, jotka ovat kuitenkin vielä peruspalveluitten piirissä.

Jyrki Kasvi /vihr:

Arvoisa puhemies! Vanhasen hallitus lähestyy puolimatkan krouvia, ja eduskunnan alkaa olla aika arvioida sen tähänastista toimintaa ja antaa ohjeita loppua puolta kautta varten myös valtion talousarvion osalta. Enää hallitus ei voi sanoa, että asiaa selvitetään, edes sosiaali- ja terveyspuolella. Kuinkas monta niitä selvityksiä hallitusohjelmassa olikaan, oliko 52? Kuinkahan monta niistä on mahtanut valmistua? Enää hallitus ei voi myöskään sanoa, ettei se ole vastuussa siitä tai tästä ongelmasta, koska edellinen hallitus teki sitä koskevat päätökset. Hallituksella on ollut aivan riittävästi aikaa tarttua niihin ongelmiin, joita se pitää korjaamisen arvoisina.

Mutta mitä sanoikaan pääministeri Vanhanen, kun täällä äskettäin käsiteltiin valtioneuvoston väestöpoliittista selontekoa: että hän ei ota kritiikkiä vastaan asioista, joita koskevia päätöksiä oppositiopuolueet ovat olleet aiemmissa hallituksissa tekemässä. Kyse oli siis äitiys-, isyys- ja vanhempainrahan alhaisesta tasosta, johon myös oma puheenvuoroni tämän hallinnonalan laajasta kokonaisuudesta keskittyy.

Pääministerin mielestä hänen hallituksensa ei siis ota vastaan kritiikkiä, jos kritiikin lausujan puolue on joskus ollut mukana tekemässä asiaa koskevia päätöksiä. Tuolla periaatteella hallituksen ratkaisuja saisivat siis kritisoida vain ja ainoastaan perussuomalaiset kansanedustajat ja meidän muiden pitäisi mennä puskaan piiloon häpeämään vanhoja syntejämme. Lupaakohan puoluejohtaja Vanhanen pitää ensi kerralla oppositiossa oman sordiinonsa vähän pienemmällä?

Viimeistään tämän talousarvioesityksen myötä hallitus alkaa olla vastuussa tämän maan asioista eikä pääministerillä ole oikeutta kieltäytyä kritiikistä missään asiassa, ei edes perhepolitiikassa. Ja saahan sitä linjaa muuttaa, jos huomaa olleensa väärässä, niin hallituksessa kuin oppositiossakin.

Suomen perhepoliittinen linja on ollut väärä. Se on kannustanut lykkäämään lasten hankkimisen mahdollisimman myöhäiselle iälle. Opiskelijan tai työttömän tai vastavalmistuneen ei ole missään tapauksessa kannattanut Suomessa hankkia lapsia, koska vähimmäismääräiset äitiys-, isyys- ja vanhempainpäivärahat ovat olleet niin itkettävän pienet, kolmanneksen, siis kolmanneksen, pienemmät kuin esimerkiksi työttömän täysimääräinen peruspäiväraha, jota yleisesti pidetään absoluuttisena toimeentulon miniminä. Ja sitten sillä vanhempainpäivärahalla pitäisi elättää paitsi itsensä myös se pieni lapsi, jota hoidetaan. Ei siis mikään ihme, että suomalaiset parhaansa mukaan lykkäävät lastenhankintaa, kunnes heillä on oikeus ansiosidonnaisiin äitiys-, isyys- ja vanhempainpäivärahoihin. Toki, se on Vanhasen hallituksen kunniaksi sanottava, vanhempainpäivärahoja ollaan tämän talousarvioesityksen myötä nostamassa, mutta se korotus on niin pieni, kosmeettinen, että sillä ei ole perheen taloudessa mitään käytännön merkitystä.

Mikä huolestuttavinta, tämä talousarvioesitys ei ole yhteensopiva hallituksen tuoreen väestöpoliittisen tulevaisuusselonteon kanssa. Hallitus lykkää linjamuutosta, jonka se on juuri itse tulevaisuusselonteossaan äskettäin todennut välttämättömäksi ja kiireelliseksi. Raha paljastaa yhteiskunnan todelliset arvot: se, mihin taloudelliset voimavarat sijoitetaan, on päättäjien mielestä arvokasta. Tämän talousarvioesityksen mukaan vanhemmuus, lapsien kasvattaminen, ei ole Suomessa arvokasta. Sitä kenenkään on turha kiistää. Luvut puhuvat omaa kieltään.

Vähimmäismääräistä vanhempainpäivärahaa saaneiden määrä on kasvanut viime aikoina voimakkaasti. Kun vuonna 1990 vanhempainpäivärahaa saaneista äideistä vain 5,3 prosenttia sai päivärahansa vähimmäismääräisenä, vuonna 2001 vastaava luku oli 26,1 prosenttia. Vähimmäismääräisen päivärahan alhaisen tason takia vähimmäismääräistä vanhempainpäivärahaa saavat joutuvat turvautumaan toimeentulotukeen huomattavasti useammin kuin työtuloihin perustuvaa vanhempainpäivärahaa saavat. Tuoreen väitöskirjan mukaan vanhemmuuteen perustuvien päivärahojen vähimmäistaso on niin alhainen, että jopa sen perustuslainmukaisuus alkaa olla kyseenalainen. Perustuslain 19 §:n mukaanhan jokaisella suomalaisella on oikeus perustoimeentulon turvaan. Riittääkö siihen 15,2 euroa päivässä? Meidän vihreiden mielestä ei riitä.

Arvoisa puhemies! Äitiys-, isyys- ja vanhempainpäivärahan vähimmäistasoa tulisi korottaa selvästi hallituksen esittämästä 15,2 eurosta päivässä, vähintään työttömän täysimääräisen peruspäivärahan tasolle eli 23,4 euroon päivässä. Tämä tarkoittaisi päivärahan korotusta kolmanneksella eli 8,2 eurolla.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tässä puheenvuorossani perustelen kahta talousarvioesitystäni ja kiinnitän huomiota kahteen asiaan, jotka mielestäni olisi pitänyt olla jo vuoden 2005 budjetissa.

Valtio avustaa sotainvalidien puolisoiden ja vaikeavammaista sotainvalidia hoitaneiden leskien sekä sotaleskien kuntoutustoimintaa erikseen vahvistettavien perusteiden mukaisesti. Kuntoutusjakson pituus vaihtelee kahdesta kolmeen viikkoon, ja kuntoutukseen arvioidaan pääsevän noin 1 500 henkilöä. Kuntoutuksen tarve on kuitenkin huomattavasti suurempi. Kuntoutettavien piiriin kuuluvien henkilöiden ikääntymisen myötä myös kuntoutuksen vaatimukset ovat kasvaneet. Määrärahojen korottaminen 900 000 eurolla mahdollistaisi kuntoutukseen pääsevien määrän kasvun noin 500 henkilöllä. Siitä syystä esitänkin tähän momenttiin 900 000 euron lisäystä.

Sitten toinen asia, arvoisa puhemies. Kunnilla huumeiden käyttäjien hoidosta aiheutuvat kustannukset kasvavat jatkuvasti. Myös hoidon tarpeen ennakoidaan edelleen lisääntyvän. Hoidon laiminlyönti kasvattaa ongelmia entisestään ja aiheuttaa inhimillisten kärsimysten lisäksi yhteiskunnan hoito- ynnä muiden kustannusten entistä rajumman nousun. Hallitus kuitenkin esittää edelleen, että kuluvan vuoden tapaan kunnille huumeiden käyttäjien hoidon valtionosuuksiin aiemmin suunnattu rahoitus poistettaisiin kokonaan. Kuntien velvoitteet huumeiden käyttäjien hoidon suhteen säilyvät kuitenkin ennallaan, jopa lisääntyvät alkoholiveron alennuksen johdosta.

Vuoden 2003 talousarviossa edellä mainittuun tarkoitukseen oli varattu 7 570 000 euroa. Lisätalousarviossa määrärahaa vielä korotettiin 500 000 eurolla. Edellä olevan perusteella ehdotankin, että eduskunta palauttaa valtion vuoden 2005 talousarvioon momentin "Valtionavustus kunnille huumeiden käyttäjien hoitoon" ja osoittaa momentille 8 070 000 euron valtionavustuksen kunnille huumeiden käyttäjien hoitoon.

Arvoisa herra puhemies! Sitten kaksi tärkeää asiaa, mitä haluan vielä vahvistaa. Täällä on puhuttu paljon omaishoidon tukemisesta. Sen tukeminen on todella riittämätöntä tällä hetkellä. Selvityshenkilö Elli Aaltonen teki ansiokasta työtä ja esitti, mitä Suomessa pitäisi omaishoidon tukemiseksi ja kehittämiseksi tehdä. Mielestäni selvityshenkilön suositukset olisi pitänyt ottaa huomioon jo vuonna 2005.

Sitten vielä toinen asia, mistä ei kovinkaan usein puhuta: nimenomaan terveydenhuollon sosiaalityön resursointi. Entistä enemmän meillä on monisairaita henkilöitä ja pitkäaikaissairaita henkilöitä, jotka tarvitsevat sosiaaliturvaa. Monesti menee byrokratiaan kaikki energia ja aika, ja hyvin usein kriisitilanteissa, kun ihminen sairastuu, hän ei edes tiedä, mitä kaikkia etuisuuksia hänellä olisi. Silloin tarvitaan todella ohjausta ja neuvontaa; tarvitaan selkokielisiä oppaita siitä, mitä tämä henkilö voisi saada yhteiskunnalta. Kaikki voimat siinä sairauden aikana tarvitaan todellakin parantumiseen ja tervehtymiseen, ja siitä syystä energiaa ei pitäisi mennä vaikeaselkoisten sosiaaliturvabyrokratioiden hoitamiseen. Siitä syystä toivon, että terveydenhuollon sosiaalityötä kehitettäisiin, siihen varattaisiin lisää resursseja, jotta tämä asia helpottuisi sairailla ihmisillä.

Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalaan liittyvä talousarvioesitys sisältää monia tarpeellisia parannuksia kansalaisten elinmahdollisuuksiin. Tärkeää on, että erityisesti lapsiperheiden asema ja taloudellinen tilanne paranevat edelleen ensi vuoden budjetin toimin. Tämä on oikean suuntaista perhepolitiikkaa. Köyhyyttä lapsiperheissä tulee määrätietoisesti vähentää ja ehkäistä.

Talousarvioon sisältyvät minimivanhempainetuuksien korotukset ovat kauan kaivattuja ja tarpeellisia. Pienimmät vanhempainetuudet tarvitsevat kyllä merkittävämpää parannusta myös tulevaisuudessa. Useampilapsisille perheille — perheille, joissa peräkkäin syntyy useampia lapsia — samoin kuin pätkätöitä tekevien vanhempien perheille ovat muutokset vanhempainpäivärahan määräytymisperusteisiin tuiki tarpeellisia. Kotihoidon tuen korotus sekä yksityisen hoidon tuen korotus kohentavat selkeästi lapsiperheiden asemaa. Samalla kotihoidon tuen korotus vaikuttaa siihen suuntaan, että kotona tapahtuvasta hoidosta tulee yhä todellisempi vaihtoehto päivähoidolle, kuten sen lain mukaan tuleekin olla.

Myös lapsiasiainvaltuutetun virka perustetaan valvomaan lasten oikeuksia ja asemaa. Se on oikeanlainen viesti siitä, että yhteiskuntamme kantaa vastuuta kaikkien lastemme hyvinvoinnista.

Tutkimusten mukaan noin 20 prosentilla lapsistamme on eriasteisia mielenterveys- ym. pahoinvoinnin oireita. Lapset joutuvat odottamaan jopa vuoden tarvitsemaansa psykiatrista hoitoa. Eduskunnan lisäämä 5 miljoonan euron lisämääräraha lasten ja nuorten mielenterveystyöhön tulee todella kipeään tarpeeseen.

Kansaneläkkeellä elävien asema on yksi yhteiskunnan heikoimmista. Kansaneläkkeen ja siihen sidoksissa olevien etuuksien tasokorotus budjetissa on odotettu ja välttämätön, vaikkakin liian vähäinen. Parannusta tarvitaan siis jatkossakin.

Rintamaveteraaneille ja sotainvalideille meillä ei ole enää kauan mahdollista maksaa kunniavelkaamme. Heidän hyvinvointinsa on turvattava nyt. Sitä merkitsevät budjetissa olevat rintamaveteraanien ja sotainvalidien erityisetuuksiin tulevat korotukset sekä kuntoutuspalveluihin satsaaminen.

Parhaiten kunnioitusta kuitenkin osoitamme hyvinvointiyhteiskunnan rakentaneelle sukupolvelle huolehtimalla ikäihmisten palveluiden riittävyydestä ja laadusta. Tähän työhön tulee satsata huomattavasti enemmän tulevina vuosina. Ikäihmisten palveluiden laadussa on paljon puutteita, minkä korjaamisessa tulisi päästä pian eteenpäin. Väestö ikääntyy, ja edessämme on suuret haasteet palveluiden turvaamiseksi.

Ensi vuonna tämä kehittämistyö keskittyy suurelta osin terveydenhuollon hoitotakuun toteuttamiseen. Järkevää on kuitenkin ikäihmisten ja muun väestön palveluiden kokonaisvaltainen kehittäminen hoitotakuun rinnalla. Sosiaalipalvelut toimivat suhteessa terveydenhuollon palveluihin usein ennalta ehkäisevästi. Sosiaalialan kehittämisohjelma, joka tulisi saada aktiivisesti käyntiin, sisältää muun muassa tärkeitä ikäihmisten palveluiden parantamiseen tähtääviä toimia. Myös omaishoidon palveluiden kehittämisohjelman mukaisissa toimenpiteissä pitäisi päästä pian eteenpäin.

On hyvä, että kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksia nostettiin näiden kehittämisohjelmien mukaisiin toimenpiteisiin. Samoin on myönteistä valtion kustannustenjaon tarkistusten maksun aikaistaminen, mikä sekin helpottaa nyt kuntien tilannetta, kun monissa kunnissa painitaan kovissa taloudellisissa vaikeuksissa. Hoitotakuun toteuttaminen vahvistaa kansalaisten oikeutta terveyspalveluihin ja toivon mukaan ennustetusti toimii kustannusten kasvua hillitsevänä toimena pitkällä aikavälillä, kun jonotuksesta aiheutuvat turhat kustannusten kasvut jäävät pois. Tärkeää on myös valtakunnallisen hoitoonpääsyn kriteeristön luominen.

Huolta hoitotakuun toteuttamisessa herättää erityisesti se, että osittain resursseja hoitotakuun toteuttamiseen joudutaan ottamaan ennalta ehkäisevästä työstä, ja näinhän ei pitäisi olla, sillä hoitotakuunhan piti ennemminkin lisätä toimivaa hoidon porrastusta kuin toimia toisinpäin.

Muutamaan puutteeseen haluan vielä erityisesti kiinnittää huomiota. Huolestuttavaa on heikoimmassa asemassa olevien ja pienituloisimpien tilanne. Heidän elintasonsa ei ole kehittynyt samalla tavalla kuin muiden ryhmien. Osa väestöstä on jäänyt kehityksen ulkopuolelle ja jäänyt marginaaliasemaan. Pitkäaikaistyöttömien ja mielenterveysongelmaisten asema on vaikeutunut. Kaikkein heikoimmassa asemassa olevien, kuten päihdeongelmaisten, ylivelkaantuneiden, vankilasta vapautuvien, asunnottomien ja moniongelmaisten, tilannetta tulee helpottaa. Sosiaalibarometri 2004 toteaa, että hyvinvointiyhteiskuntamme rakenteet ja toimintatavat eivät riitä tukemaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevia ja että yhteiskuntamme on hylännyt ja unohtanut osan jäsenistään. Totta joka tapauksessa on, ettei sosiaali- ja terveyspalveluissa läheskään aina ole riittäviä mahdollisuuksia tukea ja auttaa apua tarvitsevia muun muassa liian vähäisen henkilökunnan määrän ja niukkojen resurssien vuoksi. Tämän vuoksi tulisi varmistaa esimerkiksi sosiaalityöntekijöiden riittävä määrä kunnissa.

Pidän todella tärkeänä valtiovarainvaliokunnan lausumaa siitä, että jatkossa ryhdytään toimenpiteisiin erityisesti vähävaraisempien elämäntilanteen helpottamiseksi, jotka eivät ole ansiotuloveronkevennyksistä hyötyneet. Jos ja kun yhteiskunnallamme on varaa tuporatkaisun yhteydessä sovittuihin veronkevennyksiin, on meillä todella oltava varaa helpottaa kaikkein heikoimmalla elävien asemaa. Tarvitaan kokonaisvaltainen niin sanottu köyhyyspaketti, jolla pureudutaan heikompien tilanteeseen.

Toimeentulotuella elävien asemaan tulee saada helpotusta. Toimeentulotuen asumismenojen 7 prosentin omavastuuosuus on kohtuuton ja epäoikeudenmukainen. Tämä tulisi poistaa. Samoin työmarkkinatuki kaipaa kipeästi korotusta. Toivottavasti valmisteilla oleva työmarkkinauudistus helpottaa tätä tilannetta.

Erityisesti haluan kiinnittää huomiota myös lastensuojelutyön resurssitarpeeseen. Ennalta ehkäisevän työn puolesta puhutaan usein, ja se onkin ainoa keino saada hillittyä jatkuvasti kasvavia sosiaali- ja terveystoimen menoja. Kuitenkaan tähän työhön ei ole voitu osoittaa riittävästi resursseja. Jatkossa tulee lastensuojelulain uudistuksen yhteydessä keskittyä laajemminkin lastensuojelutyön kehittämiseen ja toimialan haasteisiin.

Arvoisa puhemies! Punamultahallitus on ensi vuoden budjetissa oikean suuntaisesti lapsiperheiden asialla. Budjetti sisältää myös monia muita sosiaali- ja terveyssektorin tärkeitä uudistuksia. Kun vielä jatkossa edetään valtiovarainvaliokunnan lausuman mukaisesti vähävaraisimpien aseman helpottamisessa, niin punamultahallitus on linjannut yhteiskuntakehitystämme merkittävästi inhimillisempään suuntaan.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa herra puhemies! Mielelläni yhtyisin tässä edellä puhuneen ed. Taiveahon sanaan, että inhimillisempään suuntaan on budjetti mahdollistamassa meidän väestömme ihmisten elämää. Kuitenkaan en ihan hyvällä omallatunnolla voi sellaiseen lauseeseen yhtyä.

Budjetissa on paljon yksittäisiä myönteisiä asioita, mutta erityisesti ajattelen niitä asioita, mitkä ovat nousseet jo muutamien vuosien aikana semmoisiksi kipeimmiksi asioiksi, joista myös seuraa se, että väestössämme tapahtuu eriarvoistumista eli syrjäytymistä ja sitä, että ihmiset eivät ole tasaveroisia erilaisten palvelujen suhteen ja erilaisten tukimuotojen suhteen. Kyllä täytyy sanoa, että surulla lukee hyvinvointiyhteiskunnan 2000-luvun sanomalehteä, jossa lukee, että vähävaraisemmat saavat vähemmän palveluja. Uskon kyllä niihin tutkimuksiin, että ne ovat totta.

Muistan, kun lääketieteellisessä tiedekunnassa olin tutkijoitten äärellä ja näistä asioista puhuttiin 1970-luvulla, ja tämä tuntui silloin sosiaalilääketieteen sisällä olevan se, mitä haluttiin korjata nimenomaan ja mihin etsittiin vastauksia. Mutta nyt on jo vuosikymmeniä menty eteenpäin, ja kun on näin, niin minusta tätä budjettia ei voi hyvällä omallatunnolla sanoa inhimilliseksi ja sellaiseksi, että me olemme korjanneet niitä kipeimpiä asioita. Tässä on todella hyviä, sanotaanko, kauneusvirheitten korjaamisia, mutta ei syväluotausta, jolla olisi linjaa nimenomaan muutettu tässä eriarvoistumiskehityksessä. Se on minusta tämän budjetin kaikkein suurin ongelma.

Erityisesti haluan tässä vielä todeta sen, että kun täällä sanottiin joissakin puheenvuoroissa, että nyt varmasti hoitojonot saadaan purettua ja pyritään vaikuttaviin hoitokeinoihin — ennalta ehkäisevää työtäkin korostetaan — kuitenkin, mitä kuuluu terveydenhuollon sisältä hoitoyhteisöistä, on kysymys siitä, miten tänä päivänä hoidetaan, hoidetaanko tauteja vai hoidetaanko ihmisiä.

Tuntuu, että kyllä niitä diagnostisoituja sairauksia sairastavat, jotka määrätyt kriteerit omaavat, pääsevät jossakin vaiheessa hoitojonoihin ja leikkauksiin jne., mutta kun on se konkreettinen arkipäivä, mikä tapahtuu terveydenhuollossa ja sitä kautta sitten kotihoidossa jne. — muutama päivä ollaan hoidossa, ehkä ei päivääkään, leikkauksen jälkeen, tietysti on tärkeää kuntoutua nopeasti — kaikki se vanhuksille, hyvinkin iäkkäille ihmisille, mitä he tarvitsisivat, kotipalvelu, kotihoito, niin siinä on puutteita. Sitten tulee komplikaatioita sun muita.

Olen ymmärtänyt, että nimenomaan pitäisi kokonaisvaltaisesti hoitaa ihmisiä, jos inhimillisyydestä puhutaan, ei vain siis sitä diagnostisoitua tautia, jotta saadaan niin sanotusti nopeasti joku pois jostakin luettelosta. Ymmärrän näin, että Kansallisen terveysprojektin painopiste tässä hoitotakuuasiassa on merkittävä ja ehkä päästään tuloksiin siinä, mutta sitten on kaikki se, mitä sen ulkopuolelle jää esimerkiksi ikärakennettamme ajatellen ja ikääntyvää väestöä: kotipalvelun ja kotihoidon tarve, ennalta ehkäisevän hoidon tarve eri ikäryhmissä, niin lapsille kotihoidon tarve kuin perheille kotipalvelun tarve ja ikääntyville ihmisille, jotka haluavat loppuun saakka elää omassa kodissansa, monimuotoistuvan kotipalvelun kehittäminen. Näihin tässä ei ole rahaa.

Erityisesti, mistä olen täällä aikaisemmin jo maininnutkin, otan esille omaishoitajien tilanteen ja aseman. Nyt tosiaankin monet kehittämistehtävät odottavat aikaansa, me puhumme niistä paljon, ja on Raha-automaattiyhdistyksen tuottamia hankkeita. Näin varmasti on, mutta jokainen omaishoitaja tekee todella raskasta työtä tänä päivänä ilman omaishoidon tukea, siis sitä eivät kaikki saa, ja tietysti silloin ei lohduta, että nyt vasta kriteerejä tehdään sille, että päästään tasaveroiseen tilanteeseen ja kriteerit olisivat samanlaisia kaikille. Se ei mielestäni tässä vaiheessa riitä, vaan tämä olisi se kipeä asia, johon olisi pitänyt jo saada tukea.

Tiedämme, että kunnissa nykyisin vallitsee hyvinkin kirjava käytäntö siinä, kuka on tukeen oikeutettu jne. Tässä olisi korjattavaa, kun tiedetään tarkallensa hoidettavien kunto kuitenkin ja se, että jos ne hoidot siirrettäisiin laitoksiin, kustannukset olisivat suurempia. Tämä on mielestäni todella huono asia tässä, niin kotipalvelun kuin omaishoidon tuki, mikä jää tässä vähäiselle.

Arvoisa puhemies! Sitten täällä on puhuttu lapsiperheistä ja lapsiperheiden asemasta, että tämä budjetti olisi ikään kuin perheille myönteinen. Ne ovat pieniä korotuksia, mitä täällä on. Mutta aikaisemmissakin puheenvuoroissa on epäilty, tukeeko tämä vanhemmuutta ja perheitä niin, että uskaltaa tehdä lapsia jne. Sitä se ei tee. Yksilapsisia perheitä tuetaan, mutta ei monilapsisia, ja nimenomaan köyhyydessä eläviähän enemmän on juuri monilapsisissa perheissä. Niinpä meidän, kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän, vaihtoehtobudjetissamme on lapsilisien korottaminen ja osoittaminen nimenomaan siten, että ne tulisivat oikeudenmukaisemmin, kun esitetään sisaruskorotuksia eikä vain niin kuin hallitus katsoo. Myöskään mietinnön mukaan lisää ei ole tulemassa.

Se, mikä täällä aikaisemmin tuli ja mistä me sosiaali- ja terveysvaliokunnassa hyvin pitkään puhuimme: Mielestäni todella aika negatiivinen signaali perheille on se, että vanhemmuutta ei tueta kuin vähän yli 15 eurolla, jos työttömyyspäivärahaa saa yli 20 euroa. Nämä ovat tämmöisiä aivan selkeitä viestejä siitä, mitkä pitäisi korjata hyvinkin nopeasti, ei jäädä niitä odottamaan pitkällä aikaviiveellä.

Arvoisa puhemies! Näiden lisäksi vielä haluan nostaa esiin, mistä olen täällä jo aikaisemmin puhunut, tulkkipalvelut eli vammaisten aseman. Meillä on yli 5 000 vaikeasti kuulovammaista henkilöä ja useita tuhansia vaikeasti puhevammaisia henkilöitä, ja nimenomaan toimiva viittomakielen tulkkipalvelu olisi avain, että he pystyisivät saamaan palveluja, olisivat tasavertaisessa vuorovaikutuksessa ja tässä yhteiskunnassa pystyisivät inhimillistä elämää elämään. Ilman tätä palvelua he eivät sitä pysty tekemään, ja näen, että tämä, jos mikä, olisi sitä, mikä tulisi rinnastaa niin sanottuihin subjektiivisiin palveluihin, jos tasaveroisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta puhutaan.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk:

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunta on tehnyt hyvin perusteltuja muutoksia sosiaali- ja terveysministeriön pääluokkaan. Samoin valiokunta kiinnittää tehdyn selvityksen johdosta, aivan oikein, huomiota omaishoitoon.

Mehän tiedämme, että omaishoitajat, noin 300 000 ihmistä, tekevät erittäin arvokasta työtä, mutta saavat työstään hyvin vaatimatonta korvausta, ja valitettavasti suurin osa heistä ei saa mitään korvausta. Jos tietoni ovat oikein, niin noin 10 prosenttia omaishoitajista on omaishoidon tuen piirissä. Siksi onkin oikein, että valiokunta kiinnittää aivan erityistä huomiota omaishoidon vaatimiin lisäresursseihin kunnissa samoin kuin yhtenäisten perusteiden saamiseen omaishoidon tuelle koko maassa. Kysymyshän on perustuslain mukaisesta kansalaisten yhdenvertaisuudesta.

Yksi asia minua kuitenkin kuntien tekemissä päätöksissä, niitten priorisoinnissa, ihmetyttää: Kun tarvitaan henkilölle laitoshoitopaikka, se yleensä kyllä löydetään, mutta miksi ei sitten löydetä rahaa esimerkiksi kotona tapahtuvaan hoitoon, omaishoidon tukeen? Mikä on se asenneilmasto, joka ohjaa kunnan toimintaa näin, että henkilölle löydetään laitospaikka, mutta ei löydetäkään kotona hoitamiseen tarvittavaa omaishoidon tukea? Sama pätee myöskin päivähoitoon.

Kansallinen terveyshankehan alkoi jo edellisen hallituksen toimesta. Pääministeri Matti Vanhasen hallitus on rakentanut Kansallisen terveyshankkeen lainsäädäntöperustan sekä luonut ne kriteerit ja perusteet, joilla koko maassa ihmisten mahdollisuus päästä hoitoon säädetyn vähimmäisajan puitteissa käytännössä toteutuu ensi vuoden maaliskuun alusta alkaen. Tämä on erittäin hyvä asia, ja se on erittäin kunnianhimoinen tavoite, ja uskon, että sitä kautta luodaan uusia käytäntöjä, käytäntöjä, jotka turvaavat hoidon, kun kaikkea tarpeetonta ja turhaa karsitaan samassa yhteydessä pois.

Sosiaali- ja terveysministeriön virkahenkilöthän kiersivät kaikki sairaanhoitopiirit, kartoittivat tilanteen niin perusterveydenhuollon kuin erikoissairaanhoidonkin osalta, ja siitä tuli kuntayhtymiin hyvää palautetta. Esimerkiksi Forssan seudun terveydenhuollon kuntayhtymän osalta olemme saaneet selkeän palautteen siitä, mitkä ovat ne kehittämisalueet, jotka meidän kuntayhtymässämme pitäisi ottaa erityistarkasteluun, ja silloin kysymys on henkilöstön jaksamisesta ja riittävän henkilökunnan turvaamisesta.

Kaiken kaikkiaan toivon, että Kansallisen terveyshankkeen yhteydessä mietitään myöskin näitten erilaisten portaiden poistamista. Meillähän on Forssasta hyvä esimerkki. Me pistimme yhteen perusterveydenhuollon kuntayhtymän ja erikoissairaanhoidon kuntayhtymän eli entisen aluesairaalan ja rakensimme terveydenhuollon kuntayhtymän, jossa henkilön, hänen tultuaan meille kuntayhtymään, vaivat kartoitetaan ja katsotaan, kumpaan järjestelmään hän kuuluu, perusterveydenhuoltoon vai erikoissairaanhoitoon. Siinä ei tarvita mitään lähetteitä välillä, koska on samasta kuntayhtymästä kysymys. Eli Suomihan lienee ainoa maa maailmassa, jossa tarvitaan jatkuvasti niitä lähetteitä ja jossa on erilaisia portaita, ja toivon, että nyt näitä portaita voitaisiin vähentää, koska jokainen porras tuo tietosuojan kautta ongelmia, tuo lisää byrokratiaa ja lisää työtä.

Arvoisa puhemies! Täällä on jo moneen kertaan todettu, että ensi vuoden budjetti on perhebudjetti. Siihen yhdyn. Kotihoidon tukihan nousee, samoin lapsilisiä on korotettu, yksityisen hoidon tukea korotetaan. Lapsilisien kohdalta kuitenkin haluaisin painottaa sitä, että juuri viime viikonloppuna luimme lehdistä selvityksiä, joiden mukaan monilapsisissa perheissä taloudellinen tilanne on heikentynyt, ja minusta nyt näkyy selkeästi se linja, joka oli jo edellisellä hallituksellakin, että lapsilisiä korotetaan vain ensimmäisen lapsen osalta. Nyt on aika miettiä, kun tehdään köyhyysselvitystä hallituksen toimesta, millä tavalla tullaan vastaan sellaisia lapsiperheitä, jotka elävät toimeentulon minimin rajamailla ja joissa on useita lapsia. Meillä on onneksi vielä tässä maassa lapsiperheitä, joilla on useampiakin lapsia.

Kaiken kaikkiaan ensi vuoden budjetti muodostaa hyvän perustan sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämistyölle. Kaiken kaikkiaan viime kädessä kuitenkin ratkaisut tehdään siellä kuntatasolla. Viimeisenä haluaisinkin korostaa sitä, että Kansallinen terveyshankekin onnistuu vain, jos kunnissa tiedostetaan se, että ihan samanlainen lisäsatsaus tarvitaan kunnan taholta kuin tulee valtionkin taholta: puolet valtiolta, puolet kunnilta. Jos ei tähän kyetä, silloin on turha valtiovaltaa siitä syyttää ja syyttää koko Kansallista terveyshanketta. Kyllä kuntapäättäjien pitää ottaa myöskin selkeä vastuu siitä, että ne resurssit, jotka valtiovalta antaa, tuplataan kuntien omalla osuudella eli kunta sijoittaa vastaavan summan.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Sirkka-Liisa Anttilan viimeisistä repliikeistä onkin hyvä jatkaa ja kommentoida. On selvä, että meillä on monenlaisia kuntia: kuntia, joilla olisi varaa, mutta ei ole tahtoa; sellaisia, joilla on tahtoa, mutta ei ole varaa; niitä, joilla ei ole kumpaakaan. Ja sitten on sellaisia tietysti, joilla on varaa ja jotka toteuttavat terveyspalveluita sillä tavalla kuin kuntalaki edellyttää. Siellähän todetaan, että kuntien pitää edistää asukkaittensa hyvinvointia, kuntalain 1 §.

Tuohon, mitä ed. Sirkka-Liisa Anttila totesi, on todettava myös se, että silloin kun perustuslaki täytti pyöreitä vuosia ja me saimme uudistuksen jälkeen uuden perustuslain, siinä yhteydessä katsottiin, missä on viimesijainen vastuu. Silloin todettiin muun muassa eduskunnan omissa seminaareissa, että se on kuitenkin valtiovallalla. Valtiovallalla on viimesijainen vastuu huolehtia siitä, että kunnilla on käytettävissään ne resurssit, joilla ne toteuttavat sosiaali- ja terveyspalveluja. Näin ollen paikka, minne katse pitää suunnata, on kuitenkin eduskunta ja budjetti eikä se, onko Ilomantsilla tai Utsjoella tai Anjalankoskella tai Haminalla sitä tahtoa vai ei. Jos tahtoa on, mutta ei ole resursseja, tilanne on ongelmallinen.

Arvoisa puhemies! Myöskin ed. Asko-Seljavaaran puheenvuoroon haluan palata. Hän piti hyvän puheenvuoron tässä muutama hetki sitten. Siinä hän totesi, että Stakesin asiantuntijoiden kantaan oli ministeriön päätöksenteko virheellisesti pohjannut. Tässä puheenvuorossa viitattiin siihen, että olisi sanottu, että on privaattirahaa kylliksi, että rahaa on kylliksi ikään kuin käytettävissä tutkimukseen ja näin ollen näitä erikoissairaanhoidon valtionosuuksia, evo-rahoja, ei tarvittaisi niin paljon, vaan niitä voidaan siirtää toiseen tarkoitukseen.

Näin ollen haluaisin kyllä tässä tämän kuultuani viitata siihen, mitä taas toisaalta on esiintynyt julkisuudessa, jossa suhtaudutaan arvellen siihen, millä lailla esimerkiksi lääkäreiden koulutuksessa, päivittäisessä taikka jatkuvassa koulutuksessa, on yksityinen lääketeollisuus mukana. Tässä syntyy jääviyskysymyksiä ja muita sellaisia. Haluaisin vain painottaa sitä, että on toki tärkeätä, että ikään kuin yksityisestä lääketeollisuudesta taikka terveyden- ja sairaanhoidon välineitä tuottavasta teollisuudesta, liike-elämän osasta, riippumatonta rahoitusta on myös käytettävissä kylliksi, ettei käy niin, että se privaattiraha olisi ratkaiseva — vaikkakin ihan sivumennen haluaisin viitata, puhemies, siihen, että tällainen ylireagointi, mitä nyt Helsingin kaupungissa on ollut, siihen milloin voi lääkäri osallistua johonkin koulutukseen, on myöskin ehkä vähän ongelmallinen asia.

Mutta yleensäkin meidän sinänsä hyvästä sairaan- ja terveydenhoidostamme, jossa on kuitenkin kriisin merkkejä ollut jo pitkään ja joka on ollut kriisissä monessa osin maata. Yksi iso ongelma on palkkataso. Hoitohenkilökunnan liian alhaisesta palkkatasosta on useasti todettu, että se on noin 20 prosenttia eurooppalaisen tason alapuolella. Avohoito toimii monella tavalla erittäin hyvin, ihmiset, jotka siinä ovat mukana sekä hoito- että hoivatyössä, myöskin avoterveydenhoidon puolella, kotisairaanhoidon puolella — kotisairaala on yksi tällainen käsite — tekevät arvokasta, hyvätasoista työtään. Ongelma on se, että resurssit ovat tiukat, aikaa ei ole viipyä asiakkaan, potilaan, luona, käydään nopeasti, kävijöitä on monta. Tästä muun muassa Helsingin Sanomat julkaisi tällaisen asiallisen kirjoituksen. Satoja eri henkilöitä käy saman vanhuksen luona, vanhemman henkilön luona, hoitamassa hänen asioitaan tai häntä taikka yleensäkin auttamassa häntä jokapäiväisissä toiminnoissa. Siis vanhuus ei kuitenkaan ole sairaus.

Sairaaloissa tehdään hyvätasoista työtä, mutta aivan liian paljon kovan paineen alaisuudessa. Päivystyspoliklinikat, erikoisosaamista vaativat toimenpiteet tulevat vaatimaan kohta lisää hoitohenkilökuntaa, ja vastaus on se, että ei löydy. Siis me olemme kohta siirtymässä ehdottomasti lääkäripulasta myös sairaanhoitajien ja erikoissairaanhoitajien pulaan, ja tämä jo monissa paikoissa on tosiasia.

Kansallinen terveysohjelma ontuu toisella jalalla, ja se on se jalka, johonka ed. Sirkka-Liisa Anttila asiallisesti viittasi kysyen kuntien resurssien perään. Jos valtiovallan budjetissa, joka osoittaa sen puolet, 350 miljoonaa euroa, sanotaan, että se toinen puoli tulee kunnilta, ja jos niillä ei ole, mistä ottaa, niin sitä ei myöskään löydy. Näin ollen se ontuu ja se ei toteudu. Näistä niin sanotuista synergiavoimavaroista, jotka löydettäisiin siitä, että vähennetään laboratoriotutkimuksia, kuvantamistutkimuksia jne., on todettava, että ne ovat jo monissa paikoin, monissa sairaanhoitopiireissä, tehtyä asiaa, siis kertaalleen jo tämä idea on käytetty, sitä pyörää ei voi uudelleen keksiä.

Näin ollen on todella kaikkien etu, että Kansallinen terveysohjelma toteutuisi, mutta se ei ole kenenkään etu, että hoidetaan vain jonoja, tehdään sinne kylliksi korkea kynnys, niin ettei synny yli kuuden kuukauden jonoja. Kaikkien etu on se, että ihmiset pääsevät hoitojonoihin ja heidät asiallisesti hoidetaan siellä eikä vain hoideta teknisesti tätä jonon muotoa niin, että siitä ei tule liian pitkä, jolloinka se olisi lainvastainen. Ainut lain kannalta tiukka paikka siellä sen kolmen vuorokauden lisäksi on tämä kuuden kuukauden sääntö, joka sisältyy erikoissairaanhoitolain uudistukseen.

Sari Sarkomaa /kok:

Arvoisa herra puhemies! Aivan aluksi täällä ed. Anttila nosti aivan oikein esille sen asian, että tämän hallituksen tekemä lapsilisäkorotus kohdistui kyllä väärin. Täällä on useaan otteeseen esimerkiksi ministeri Hyssälä tuonut esille sen, että suurin ongelma, suurin köyhyys, on niissä perheissä, joissa on pieniä lapsia, ja niissä, missä on paljon lapsia. Tuo yhden lapsen perheiden suosiminen ei ollut oikeaa politiikkaa. Toivon, että voidaan arvioida sitä, josko tämä hallituksen virhe korjattaisiin.

Toinen asia on se, että lapsilisiä ei ole sidottu indeksiin ja niiden reaaliarvo laskee. Kokoomuksen vastalauseessa on esitys, jossa edellytetään, että hallitus ryhtyisi toimiin lapsilisien sitomiseksi indeksiin. Toivon, että voisitte sitä tukea, koska se ei vaikuta tähän budjettisopuun, se ei aiheuta menoja ensi vuonna, vaan toivotaan, että niitä toimia tehtäisiin, että sitten seuraavassa budjetissa lapsilisät olisi sidottu indeksiin. Kun täällä on paljon puhuttu köyhyyspaketista monin runsain sanoin, niin nämä asiat ovat juuri sellaisia, joita siihen pitäisi sisällyttää, ja niihin varmasti kokoomus antaa hallitukselle tukensa, jos näihin toimiin ryhdytään.

Ed. Anttila laittoi painetta kuntiin, mikä on ihan oikein. Totta kai kuntien pitää oma osuutensa rahoittaa, mutta tilanne oli vähän eri silloin, kun elettiin viime hallituksen aikaa ja Kansallista terveysprojektia, hoitotakuuta, vietiin eteenpäin. Silloin kuntatalous oli kyllä kireä, mutta se koheni pikkuhiljaa. Nyt kuntatalous on kiristynyt. Kyllä siellä suuri huoli on, mistä ne kunnat rahat laittavat. Ei riitä se, että hallitus lisää toisella kädellä sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksia, kun samaan aikaan 139 kuntaa eli Suomen kunnista melkein kolmannes joutuu nostamaan veroprosenttiaan. Kuntien talous on todella huonolla tolalla. Tämä hallitus on vielä kaiken lisäksi määrännyt lisävelvoitteita kunnille eikä ole antanut niihin voimavaroja. Vaikka ennen vaaleja todettiin — kaikki kolme suurta puoluetta, ja pieniäkin oli mukana — että peruspalvelubudjetti on sellainen, että jos lisävelvoitteita tulee, silloin tulee myöskin voimavaroja, näin ei ole tehty.

Arvoisa herra puhemies! Tämän pääluokan suurin ongelma on se, että sosiaali- ja terveyspalvelut ovat vaarassa sen takia, että tämän hallituksen aikana on tapahtunut täyskäänne edellisestä hallituksesta, se, että kuntatalous heikkenee ja työllisyystoimet polkevat paikallaan. Suuri vaara on koko hyvinvointiyhteiskunnalla, että se romahtaa. Siksipä kokoomuksen vastalause keskittyy kahteen asiaan: työllisyystoimiin, että saataisiin uusia aitoja työpaikkoja, ja toimiin, että saataisiin kuntataloutta tasapainoon. Se on ainut keino turvata sosiaali- ja terveyspalvelut. Mitkään kehittämishankkeet ja projektit eivät voi turvata näitä palveluita, ellei kuntataloutta laiteta tasapainoon. Siksi kokoomuksen vastalauseessa näihin asioihin keskitytään.

Työllistymiseen vaikuttava esitys meidän vastalauseessamme on myöskin vanhemmuudesta aiheutuvien kustannusten korvaaminen työnantajalle. Tällä hetkellähän lapsen syntymästä ja hoidosta aiheutuvat kustannukset maksaa pääasiassa äidin työnantaja. Naisvaltaiset alat, erityisesti palvelusektori, joutuvat suurimmaksi osaksi kantamaan näistä perhevapaista aiheutuvat kustannukset. Siksipä sen lisäksi, että miehiä kannustetaan isyyslomalle pitämään vanhempainvapaata, on löydettävä toimiva malli perhevapaista aiheutuvien kustannusten tasaamiseksi. Tässä asiassa hallitus etenee, mutta aivan liian hitaasti. Kokoomuksella on tästä oma esityksensä. Tulemme esittämään mallin, jolla tässä perhevapaiden kustannusten jakamisessa edettäisiin reippaammin. Toivon todella, että saamme vähintään oppositiosta, muulta oppositiolta, tähän asiaan tuen, ja toivon todellakin, että hallitus tekee tämän suuntaisen esityksen seuraavan vuoden budjettiin, koska kyllä tämä vanhemmuudesta aiheutuvien kustannusten tasaaminen on keskeisin asia, jolla työelämän tasa-arvoa voidaan viedä eteenpäin. Yhtään muuta toimenpidettä ei ole, joka olisi näin tehokas. Tästä on nyt keskusteltu monta vuotta ja vuosikymmentä. Täällä salissakin on tasa-arvon uranuurtajia, esimerkiksi ed. Anttila. Toivon todella, että laitetaan painetta hallitukseen, jos tämä kokoomuksen esitys ei mene läpi, että tämä seuraavan vuoden budjetissa olisi.

Työvoimapolitiikan osalta sosiaali- ja työjaostossa on kuultu asiantuntijoita, ja aivan selkeä viesti on se, että työministeriön työvoimapolitiikka monin osin kaipaa lisää vaikuttavuutta. Tarvitaan uudelleenkohdentamista, miten mittavat voimavarat kohdennetaan niin, että ihmiset aidosti työllistyisivät, aitoja uusia työpaikkoja tulisi. Kokoomus esittää vastalauseessaan voimavarojen siirtoa aktiivisen työvoimapolitiikan määrärahoista kuntien valtionosuuksiin pätkätyösuhteiden vakinaistamiseksi sairaaloissa, kouluissa ja kirjastoissa. Tällä hetkellähän kunnissa työskentelee yli 100 000 henkilöä määräaikaisissa pätkätyösuhteissa ja heistä yli 80 prosenttia on naisia. Tämä on tasa-arvokysymys, mutta se on ennen kaikkea palveluiden laatukysymys, koska eivät mitkään laatuprojektit auta, jos ei siellä ole osaavaa, vakinaista, motivoitunutta henkilökuntaa. Kyllä vakinainen työsuhde on sellainen, joka parhaalla mahdollisella tavalla usein turvaa palveluiden laadun.

Arvoisa herra puhemies! Kansaneläkkeen varassa elävät seniorikansalaiset ovat suomalaisen yhteiskunnan pienituloisia, joiden asemaa on parannettava. Tuo kansaneläkkeen tasokorotus 7 eurolla on aivan liian pieni, etenkin kun otetaan huomioon vuonna 2003 tehdyn alkoholin hinnanalennuksen vaikutukset kansaneläkeindeksiin. Nuo tupon yhteydessä tehdyt tervetulleet veronalennukset, joissa hallitus viisaasti tuli kokoomuksen linjoille veropolitiikassa, valitettavasti eivät myöskään paranna eläkeläisten ostovoimaa, vaan monen eläkkeensaajan asema tosiasiassa heikkenee vuonna 2005 kiristyvän kunnallisverotuksen vuoksi. Siksi kokoomus esittääkin lausumaksi, että eduskunta edellyttäisi, että hallitus selvittää pikaisesti, miten eläkeläisten ostovoiman kehitys ja toimeentulo voidaan jatkossa turvata, ja tuo tarvittavat esitykset eduskunnan käsittelyyn kevätistuntokaudella 2005. Uskon, että tähän saamme laajan tuen tässä salissa. Tämä on vähintä kokoomuksen mielestä, mitä pienituloisten kansaneläkeläisten eteen pitäisi tehdä.

Aivan lopuksi, arvoisa herra puhemies, totean, että eläkeikäisen väestön hyvinvointipalveluiden turvaaminen on jatkossa yksi tärkeimpiä tehtäviämme. Jotta tuo palvelutaso, riittävät palvelut, voidaan turvata, niin meidän palvelutuotantotapaamme on monipuolistettava. Paljon on tehty selvityksiä — Elli Aaltosen selvitysraportti oli aivan erinomainen — mutta tosiasia on, että toimiinkin olisi ryhdyttävä, ja kyllä tämä omaishoitajan asema oli sellainen, joka sosiaali- ja työjaostossa nousi aivan ykköseksi. Tosin voimavaroja siihen ei saatu, ja kokoomus vastalauseessaan tulee esittämään omaishoidon kehittämiseen lisää rahaa. Toivon, että jatkossa tähän voidaan panostaa, koska monin tavoin meillä ikäihmisten saamat palvelut ovat sellaisia, että sitä tasoa ei sivistysyhteiskunnassa voi hyväksyä. Toivon, että ikäihmisten palveluiden kehittäminen on yksi keskeinen painopiste, kun hallitus jatkaa työtään.

Erkki  Virtanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Kun lapsenlapseni Ilona syntyi viime vuonna tämän pääluokan käsittelyn aikana, lupasin ministeri Hyssälälle silloin arvioida vuosittain hallituksen tekoja lasten hyväksi. Kuluneesta vuodesta arvosana on mielestäni tyydyttävä miinus. Kotihoidon tukea on parannettu merkittävästi, vanhempainrahoja vain niukasti, mutta kaikkein heikoimmassa asemassa olevat perheet on hallituksen linjan mukaisesti — näin valitettavasti joudun sanomaan — jätetty edelleen heitteille. Toimeentulotukea saavien lapsilisäleikkaus ja asumismenojen omavastuu ovat kansallisia häpeätahroja, jotka pitäisi korjata.

Arvoisa puhemies! Evo-rahoista täällä on jo puhuttu, ja olen tyytyväinen, kun kuulin, että ministeri Hyssälä tunnusti, kuka tässä on sosiaali- ja terveysministeriötä ja eduskuntaakin vienyt kuin pässiä narussa — valtiovarainministeriöpä tietenkin. Ensin siirretään rahat kuntien taskusta toiseen ja otetaan välistä 2,7 miljoonaa, sitten eduskunta palauttaa sen 2,7 miljoonaa suurella riemulla suurena saavutuksena. Mutta kun eduskunta viime vuonna edellytti, ettei jatkossa kunnilla enää maksateta lääkärinkoulutusta, joutuu kysymään, paljonko tämän tavoitteen saavuttamiseksi tässä budjetissa oikeasti tuli rahaa. Vastaus on: ei senttiäkään. Tuli kylläkin kauniita sanoja ja ylistystä saavutuksista, jotka ovat itse asiassa plus miinus nolla, tai se on oikeastaan vain valtiovarainministeriön eduskunnan tahdon vastaisen leikkauksen estäminen. Onhan sekin nyt toki saavutus.

Kaiken kaikkiaan sekä budjettia että nyt siitä kirjoitettua valtiovarainvaliokunnan mietintöä leimaavat runsaat ja kauniit sanat, toki monien pienten parannusten ohella, mutta kuitenkin näissä keskeisissä ja isoimmissa asioissa, joista minun mielestäni keskeisin asia on köyhyyden estäminen, aivan kuten ed. Taiveaho täällä jo aiemmin totesi, valitettavasti sanat ovat tekoja paljon kauniimmat.

Nostan tässä suhteessa esiin vain kaksi asiaa. Ensimmäinen on omaishoidontuki, kuten edellisessä puheenvuorossa todettiin. Elli Aaltosen esitykset ovat todella hyviä, kannatettavia, ja oletan, että tässä salissa niitä myöskin jokainen vilpittömästi kannattaa, jos vain saa kannattaa. Nyt kuitenkin budjettimietinnöstä käy selkeästi ilmi, että vaikka tahtoa olisi, niin rahaa ei ole kuitenkaan kehyksistä johtuen haluttu tai voitu osoittaa. Silloin tietysti voi kysyä, mitä iloa siitä sitten on omaishoitajille, koska ei niitä kauniita sanoja voi kuitenkaan syödä, niillä ei voi elää.

Aivan sama on tietenkin kysymys kaikkein heikoimmassa asemassa olevien eli toimeentulotukea saavien osalta. Asumismenojen omavastuu, kuten jo edellä totesin, on häpeätahra, se jättää ihmisiä pahimmillaan paleltumaan ulos heidän saatuaan häädön asunnoista — sitä tapahtuu todella. Me pystyisimme sen korjaamaan, jos siihen halua löytyy. Toki valtiovarainvaliokunnan mietinnössä sanotaan asiasta kauniita sanoja. On hyvä, että siellä sanotaan, mutta todellista parannusta näitten kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten asemaan syntyy vasta siinä vaiheessa, kun asiaan löytyy rahaa ja toimeentulotukilakia tältä osin uudistetaan. Sitä ennen kaikki on hurskastelua.

Kaiken kaikkiaan ratkaisevasti tietenkin se, miten terveyteen liittyviä asioita, köyhyyttä, ihmisten terveyttä, voidaan parantaa, on riippuvainen siitä, miten kuntien rahat riittävät. Täällä on turha toistaa sitä keskustelua, joka on käyty. Entistä selkeämmäksi on kuitenkin käynyt se, että kuntien talous ei ole riittävän hyvässä kunnossa hoitamaan hoitotakuun käytäntöön saattamista, heikoimmassa asemassa olevien ihmisten asemasta huolehtimista. Siihen keskeisenä tekijänä on tietysti se, että kunnat eivät ole saaneet valtiolta sitä, mikä heille olisi kuulunut. Ongelma on tässä, ja pitää tietysti toivoa, että asia nyt jatkossa hoidetaan niin, että erityisesti tässä hoitotakuuseen siirtymän vaiheessa pystytään huolehtimaan siitä, että kuntien heikko taloudellinen tilanne ei johda korjaamattomiin ongelmiin ja menetyksiin, koska se ei hyödytä ketään, jos niin käy.

Kaiken kaikkiaan, arvoisa puhemies, toivon, että ne sanat, jotka kauniisti puhuvat heikoimmassa asemassa olevien ihmisten puolesta sekä budjetissa että valtiovarainvaliokunnan mietinnössä, saisivat lihaa luittensa ympärille, että emme joutuisi toteamaan kuten Tuomas Akvinolainen aikoinaan, että viimeisellä tuomiolla ei ratkaise se, mitä olemme puhuneet tai kirjoittaneet, siellä ratkaisee vain se, mitä olemme tehneet.

Susanna Huovinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esityksessä on jo monia tärkeitä lisäyksiä tulevalle vuodelle, muun muassa kansaneläkkeen tasokorotus, vähimmäispäivärahojen korotus, kotihoidon tuen korotus, lapsiasiainvaltuutettu ja rintamaveteraanien sekä sotainvalidien kuntoutuksen parantaminen.

Kun ed. Virtanen äsken omassa puheenvuorossaan kertoi, että hänen tyttärentyttärensä syntyi tämän pääluokan käsittelyn aikana ja hän on luvannut raportoida lapsiperheen arjesta, niin itsekin voin sanoa, että olen saanut tutustua nyt tuoreena äitinä lapsiperheiden palveluihin ja minua vähän häiritsee tässä meidän keskustelussamme se, että me puhumme vain pienistä lillukanvarsista, siitä, mitä tässä budjetissa on muutettu, mitä tähän on lisätty, kun itse asiassa ne suuret virrat, joita tämä budjetti pitää sisällään, toteuttavat sellaisia palveluja, kuten neuvolapalvelut pienten lasten vanhemmille, jotka ovat tavattoman tärkeitä ja maailmalla hyvin suuresti ihasteltuja ja arvostettuja. Haluan, että me emme aina vain keskittyisi niihin ongelmiin, joita eittämättä yhteiskunnassamme on, vaan tunnustaisimme myös sen, että Suomessa kuitenkin asiat tälläkin sektorilla ovat aika hyvin. Tämä suomalainen neuvolajärjestelmä esimerkiksi on sellainen tuiki tärkeä apu pienten lasten vanhemmille, jota ei voi korvata mikään muu verkosto. Toivon, että siitä voimme pitää hyvää huolta myös pitkälle tulevaisuuteen.

Silti täytyy todeta, että nämä eduskunnan tekemät pienet lisäykset ovat toki tärkeitä. Esimerkiksi evo-rahat ovat paitsi yliopistosairaaloiden kannalta merkityksellisiä myös keskussairaalatasoisten sairaaloiden kannalta todella tärkeitä, tutkimustoiminta kun on näissä sairaaloissa hyvin usein myös osa rekrytointia, keino saada erikoistuvia lääkäreitä ja keino saada sellaisia lääkäreitä, jotka ovat kiinnostuneita tutkimustoiminnasta, myös näihin muihin kuin yliopistosairaaloihin.

Korvamerkityt rahat nyt jo kuudetta kertaa sairaanhoitopiireille lasten- ja nuortenpsykiatriseen hoitoon ja kuntoutukseen ovat niin ikään tärkeä asia. Voi tuntua siltä, että mitä tämmöisellä pienellä summalla itse asiassa saadaan aikaan. Sillä on saatu paljon hyvää aikaan. On toteutettu monia sellaisia projekteja ja hankkeita, joihin ei normaalirahoituksessa ehkä olisi ollut mahdollista mennä ja jotka ovat luoneet uusia toimintamalleja ja yhteistyötä yli hallinnon rajojen. Näillä toimilla on voitu auttaa ja tukea monia lapsiperheitä, joilla ongelmia on syystä tai toisesta. Toivonkin, että nämä toimintamallit alkavat pikkuhiljaa juurtua osaksi sairaanhoitopiirien normaalia toimintaa ja entistä tukevammin. Kuten valiokunnan mietinnössä todetaan, näiden palvelujen kysyntä valitettavasti on kasvanut voimakkaasti. Tämä tietysti on sellainen seikka, jota pitäisi miettiä perusterveydenhuollossa ja ennalta ehkäisevässä sosiaalityössä hyvin tarkasti, mistä nämä kasvavat tarpeet johtuvat ja miten ennalta ehkäisevällä työllä voitaisiin auttaa perheitä jo aikaisemmin ennen kuin tämäntasoisia ongelmia syntyy.

Arvoisa puhemies! Täällä on tänään tässä asiakohdassa paljon puhuttu kansalaisten saamista sosiaali- ja terveyspalveluista ja tulonsiirroista, erityisesti siitä, miten kunnat voivat nämä tärkeät palvelut tuottaa. Kuten jo aikaisemmin totesin, köyhälle ihmiselle on kaikkein tärkeintä se, että palvelut pelaavat, ja eittämättä on niin, että tämä hallitus panostaa sosiaali- ja terveyspalveluihin todella merkittävällä tavalla. Kuitenkin pitää pitää mielessä, että esimerkiksi Kansallinen terveyshanke edellyttää myös tiettyjä rakenteellisia toimenpiteitä, ja vaikka ed. Tiusanen täällä äsken omassa puheenvuorossaan totesi, että pyörä on jo keksitty ja kaikki nämä rakenteelliset muutokset sairaanhoitopiireissä ja sairaanhoitopiirien alueella on tehty, niin olen kyllä eri mieltä hänen kanssaan. Paljon on vielä tekemistä. Meidän täytyy myös muistaa, että niin paljon kuin meillä on hyvien, osaavien, ammattitaitoisten lääkärien tarvetta, tulevaisuudessa meillä on todella paljon tarpeita myös nimenomaan hoitohenkilökunnan osalta. Jos ajatellaan esimerkiksi laboratoriopalveluita, niin jo tällä hetkellä Jyväskylän kokoisessa kaupungissa keskussairaalassa on pulaa sekä laboratorio- että röntgenhoitajista. Jos ajatellaan, että me haluamme pitää yllä hyvin laajan verkoston näitä ammattilaisia ympäri maan, niin ihmettelen, mistä me nämä ammattilaiset näihin tärkeisiin tehtäviin tulevaisuudessa saamme.

Arvoisa puhemies! Haluan vielä toivoa, kun ministerit ovat paikalla, että omaishoidon asioissa päästäisiin vielä vauhdikkaammin eteenpäin näiden kriteerien kehittämisessä. Se olisi mielestäni sellainen asia, joka ei välttämättä vaadi rahaa, vaan sitä konkreettista työtä voidaan sitten kunnissa tehdä, kun on selvillä se, mitä edellytetään valtakunnalliseksi tasoksi.

Vielä, arvoisa puhemies, kuntien taloudesta lyhyesti. Ed. Sarkomaa täällä edellä käyttämässään puheenvuorossa totesi, että hallitus ei ole antanut kunnille velvoitteen edellyttämiä resursseja. Ehkä sen verran voisi totuudellisuutta toivoa näissä asioissa, että tämä hallitus kuitenkin turvaa kunnille esimerkiksi täysimääräisen kompensaation veronkevennyksistä aiheutuvista menetyksistä. Asia oli aivan toisenlaisella tolalla viime kaudella. Tällaiseen menettelyyn me emme valitettavasti viime kaudella kokoomuslaiselta valtiovarainministeriltä kuittausta saaneet. Tältä osin kunta—valtio-suhde on tällä kaudella onneksi paremmalla tolalla.

Rosa Meriläinen /vihr:

Arvoisa puhemies! On ilo olla puhumassa täällä, kun pääluokan molemmat ministerit ovat läsnä tämän budjettikäsittelyn aikana. Tämä ei ole aina ollut mahdollista.

En halua kiinnittää nyt huomiota sinänsä tärkeisiin peruspalveluasioihin johtuen ehkä siitä, että kuntavaalien läheisyys ja Kansallinen terveyshanke ovat saaneet aikaan sen, että sosiaalipolitiikan sisällä erityisesti palvelut ovat olleet enemmän kiinnostuksen kohteina ja vähemmän on ollut semmoista kokonaiskeskustelua sitten näistä sosiaalietuuksista ja niitten kehittämistarpeesta. Varmasti voisi, arvoisa puhemies, olla jossain vaiheessa hyödyksi kaivaa uudelleen esiin vaikka Pentti Arajärven — oliko se nyt vuonna 1998 — selvitysmiehenä tekemä laajempi selvitys sosiaalietuuksista ja katsoa, olisiko siellä jotakin, mitä voisi uudelleen herättää henkiin. Idea on myöskin se, että sosiaalietuudet, sosiaalilainsäädäntö, on niin monimutkainen kokonaisuus, että eivät edes Kelan työkseen asioita käsittelevät ihmiset tahdo sitä kokonaisuutta hahmottaa, saati sitten että siinä viidakossa aina asiakkaat selviäisivät ottaen huomioon, että usein sitten siinä vaiheessa, kun sitä apua tarvittaisiin, elämänhallinta ei ole muutenkaan parhaalla mahdollisella tolalla.

On hienoa, että nyt on lähdetty tekemään tätä peruspalvelubudjettia, ja samantyyppistä ajattelua voisi miettiä myös tulonsiirtopuolelle, että tulisi tällainen kuntien ja valtion menojen kokonaistarkastelu kyseeseen, koska ainakin minusta tuntuu, että varsin laajat toimeentulotukimenot syövät kuntien sosiaalityön resursseja, tämä toimeentulolaskelmien tekeminen liikaa niin, että se on sitten pois ikään kuin siitä todellisesta sosiaalityöstä. Totta kai tämä on myöskin nyt sitten makuasia, millaista se todellinen sosiaalityö sitten on, mutta ehkä kun itsekin olen ollut toimeentulotukiasiakkaana, koen, että kysymyksessä oli pikemminkin matematiikka kuin sosiaalipolitiikka. Eli tulisi nähdä tällainen kokonaisuus siitä, miten erilaisten ensisijaisten sosiaalietuuksien, joiden saajat tällä hetkellä hyvin sankoin joukoin ovat myös sitten toimeentulotuen asiakkaita, korotukset mahdollisesti sitten vaikuttaisivat kuntatalouteen, kuntien menoihin ja tietenkin myöskin näiden ihmisten asemaan ja köyhyyteen. Tässä tapauksessa tällaisia ensisijaisia etuuksia ovat esimerkiksi vihreiden esittämän minimiäitiyspäivärahan korotuksen lisäksi myös työmarkkinatuki, peruspäiväraha ja asumistuki.

Työmarkkinatuen osalta on muuten pakko mainita, että pidän aika erikoisena tai ikävänä sitä, että puolison tulot voivat työmarkkinatuen kokonaan leikata pois. Yksittäisten ihmisten näkökulmasta, joille näin käy, tilanne voi olla hyvinkin ikävä ja loukkaava, ottaen huomioon, että tämä koskee myös muita kuin avioliiton solmineita. Avioliittohan sinällään pitää sisällään tämän keskinäisen elatusvelvollisuuden, jonka avioon menevät varmasti ymmärtävät, mutta avopuolisoiden osalta tästä ei aina ole kysymys.

Arvoisa puhemies! Kokonaisnäkemystä sinänsä poliittisessa keskustelussa sosiaalipolitiikan osalta on ollut lapsiperheistä, siitä miten eri tulonsiirroilla jo vaikutetaan eri elämänvaiheitten ja tämmöisten suurempien ihmisjoukkojen asemaan. On ollut mukava huomata, että poiketen vaikkapa 90-luvusta viime vuosina lapsiperheitten aseman parantaminen suhteessa muihin väestöryhmiin on korostunut. Vihreiden vaihtoehtobudjetissa minimiäitiyspäivärahan korotuksen lisäksi esitetään myös alle 7-vuotiaiden lasten lapsilisän korottamista 20 eurolla, ja myös valtiovarainvaliokunnan mietinnössä köyhien lapsiperheiden aseman parantamista erityisesti korostettiin. Erityisesti pienten lasten perheillä nimenomaan tämä köyhyysongelma on tutkimusten mukaan erityisen vakava ja aito.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan vielä todeta muutaman sanan perustuloajattelusta, joka on yksi vihreä pyrkimys luoda sosiaalietuuksien tulonsiirtoihin tällaista kokonaisnäkemystä. Eli ajatus siitä, että kaikki kansalaiset saisivat tällaisen yhden ensisijaisen etuuden, joka sitten verotuksen kautta toki leikkautuisi pois niiltä, jotka eivät sitä käytännössä tarvitse, loisi sellaisen perusturvallisuuden, jonka ohi, yli ja ali ei voi pudota, toisin kuin tällä hetkellä. Vaikka periaatteessahan meillä toimeentulotuen pitäisi olla se, joka tulee vastaan aina, meistä varmasti jokainen on kuullut niitä esimerkkejä, että näin ei ole ollut. Voin myös ajatella, että tällainen perustuloajatteluun pohjaava perustoimeentulotuki myös antaisi mahdollisuuden erilaisiin elämäntapa-ammatteihin ja helpottaisi sellaisten ihmisten pääsemistä työelämän syrjään, jotka nyt ovat tippuneet kokonaan pois sen takia, että heillä ei ole sellaisia resursseja, joitten avulla sellaista kahdeksasta neljään -työtä saataisiin. Nyt tavallaan tämmöinen perustuloajattelu voitaisiin yhdistää työllisyyden parantamiseen, kuitenkin ilman köyhyyttä ja köyhyysloukkuja siihen tapaan kuin monissa maissa on: pienituloisten ihmisten täytyy hankkia monia työpaikkoja ja paiskia duunia aamusta iltaan selvitäkseen aivan perusasioista.

Virpa Puisto /sd:

Arvoisa puhemies! Täällä on tänäänkin kuultu puheita, joissa puhuu väärä pappi. Kun on puhuttu kuntataloudesta, niin suurinta ääntä ovat pitäneet ne, jotka ovat edustaneet hallituspuoluetta silloin, kun kuntataloutta heikentävät päätökset on tehty. On totta, että kuntien talous on saatava vakaalle ja ennustettavalle tasolle, jotta peruspalveluohjelma voidaan toteuttaa, mutta raha ei ole ainoa ongelma. Ongelma ovat myös kunnissa arvot, asenteet ja tietoisuus siitä, että jokaista kuntaa koskevat samat lait ja että kuntien on noudatettava lakeja.

Toivon, että erityisesti sosiaali- ja terveydenhuoltoa kehitetään käsi kädessä. Sosiaalitoimen kehittämisohjelma jäi jälkeen, mutta toivon, että erityisesti täydennyskoulutus toteutuu. Iloitsen siitä, että budjetissa on monta myönteistä asiaa niin sosiaali- ja terveydenhuollon kuin ennen kaikkea myös perheiden tukitoimien osalta. 90-luvulla syntynyttä lastensuojeluvajetta korjataan tällä budjettilisäyksellä lasten mielenterveyden tukemiseen.

Omaishoidon osalta on käytetty hyviä puheenvuoroja täällä. Jotta kyseisten henkilöiden oma ääni tulisi kuulluksi, luen omaishoitaja Anja Kuujon runon:

"Syötän sinua - oikea kätesi ei toimi, silmäsi eivät enää näe.

Nukut kuin pieni poika - tavallista isompi Vuoteesi on kuin pinnasänky - ainakin melkein

Lapseni Poikani Mieheni Kuinka maailmani on muuttunut!

Mutta Sinua minä rakastan."

Omaishoitajan väsymystä kuvaa erittäin hyvin Heli Laaksosen lyhyt runo Lehm ja koiv:

"Mää tahro olla lehm koivu al.

Mää en tahro olla luav. Mää en tahro oppi uut taitto-ohjelma. Mää en tahro selvittä äit-tytär suhret. Mää en tahro viärä sitä kirjet posti. Mää en tahro soitta Kelan tätil. Mää en tahro muista yhtäkän pin-koori.

Antakka mu olla lehm koivu al. Viäkkä mu väsyne nahk kamarim permanol, kakluni ette."

Köyhyydestä ja vähäosaisuudesta me tulemme puhumaan paljon alkavana vuonna. Uskon, että teemme myös toimenpiteitä. Tässä vaiheessa toivon, että "luo köyhän niin kuin rikkahan tuo joulu ihana".

Arto Seppälä /sd:

Arvoisa puhemies! Työsuojelupiirien toimintamenoihin valtiovarainvaliokunta on tehnyt lisäyksen 600 000 euroa. Tämä oli tosi tarpeen, kun työsuojeluhallinnon työt ovat vain lisääntyneet. Eikö näin ole? Me omalta osaltamme olemme lisänneet työsuojelupiirien työtä, joten on aivan oikein, että lisäämme rahaa uusiin tarkastajiin. Lisäksi valtiovarainvaliokunta pitää välttämättömänä, että työsuojelupiirien resurssitarve otetaan huomioon myös vuosien 2006—2009 menokehyksissä, ja näin tässä pitää myös toimia ja tapahtua.

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmassa todetaan, että hallitus vahvistaa tasa-arvoasioiden resursointia. Tasa-arvoasiain neuvottelukunnalla on keskeinen rooli suomalaisessa tasa-arvokentässä. Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan tehtävänä on edistää sukupuolten välistä yhteiskunnallista tasa-arvoa. Neuvottelukunta pyrkii edistämään viranomaisten, työmarkkinajärjestöjen ja muiden yhteisöjen välistä vuorovaikutusta tasa-arvoa koskevissa kysymyksissä. Neuvottelukunta edistää tasa-arvoa koskevaa tutkimustoimintaa ja tutkimustulosten hyödyntämistä sekä seuraa alan kansainvälistä kehitystä. Se voi siitä annetun asetuksen mukaan tehdä myös aloitteita ja esityksiä sekä antaa lausuntoja tasa-arvoon vaikuttavan lainsäädännön ja muiden toimenpiteiden kehittämiseksi.

Hallitusohjelman tasa-arvotavoitteet ovat erittäin kunnianhimoisia ja vaativat huomattavan määrän työtä toteutuakseen. Tällä hetkellä kootaan tasa-arvon toimintaohjelmaa vuosille 2004—2007. Neuvottelukunta seuraa ja arvioi ja tukee hallituksen tasa-arvon toimintaohjelman toteutumista. Hallitusohjelman muut tasa-arvokirjaukset ovat myös neuvottelukunnan toiminnan keskiössä. Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan keskeinen tehtävä on nostaa keskusteluun uusia teemoja ja näkökulmia tekemällä aloitteita ja esityksiä. Tässä yhteydessä yhtenä kanavana on käytetty neuvottelukunnan julkaisusarjoja. Kun aihe on saatu agendalle, on neuvottelukunnan tehtävänä ohjata se oikealle taholle. Tämä vaatii yhteistyötä eri tahojen kanssa sekä aluksi taloudellisia resursseja, jotta myös sen eri organisaatiot saadaan esityksen taakse.

Arvoisa puhemies! Tasa-arvon valtavirtaistuminen vaatii todellista poliittista tahtoa toteutuakseen. Muun muassa ministeri Mönkäre on useissa puheissaan nostanut esille tasa-arvoasiaa koskevat asiat. Näenkin erittäin tärkeänä, että tasa-arvoasiain neuvottelukunnalle lisätään resursseja 40 000 euroa.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Tämä vaalikausi alkaa olla puolivälissä, ja on ehkä sellaisen puolivälitarkastelun aikakin, kun tehdään vuoden 2005 budjettia, ja erityisesti, kun tehdään sosiaali- ja terveysministeriön pääluokan osalta lopullisia päätöksiä.

Edellinen hallitus harjoitti varsin kovaa politiikkaa, sitä edellinen vielä kovempaa. Silloin leikattiin, 90-luvun loppupuolella, kaikkia perusturvan etuuksia ja erityisesti lapsiperheiden kaikki lapsikorotukset olivat leikkausten kohteina. Viime vaalikaudella ainakin pysähdyttiin ja ehkä pikkuisen päästiin jo muuttamaankin suuntaa. Nyt on suurella odotuksella seurattu, miten tämä uusi, tai ei nyt enää mikään uusi, Vanhasen hallitus toteuttaa sosiaali- ja terveyspolitiikkaa, veropolitiikkaa, kuntapolitiikkaa ja monia muita kansakunnan kannalta tärkeitä asioita.

Täytyy sanoa, että jonkinmoinen pettymys on keskustan ja sosialidemokraattien hallituspolitiikan tähänastisista tuloksista, eikä tuo ensi vuoden budjetti tätä pettymystä kovin merkittävästi lievennä. Sekä keskusta että sosialidemokraatit lupasivat varsin toisenlaista politiikkaa niin verotuksen osalta, palveluiden osalta kuin ennen kaikkea perusturvan osalta. Tosin sosialidemokraatit eivät koskaan ole perusturvan puolesta varsinaisesti puhuneet, mutta lupaukset olivat kuitenkin sellaiset, että niistä pidettäisiin huolta. Näin ei voi kyllä sanoa tapahtuneen tähän mennessä, eikä nytkään ole muutosta näkyvissä. Voi sanoa, että tilannetta kuvaa edelleen, ainakin kun ajatellaan valtakunnan ja yleistä taloudellista kehitystä, tämä kova niinistöläinen linja tälläkin hallituksella. Köyhien, sairaiden ja lapsiperheiden toivo on hiipunut ja pettymys on kasvamassa.

Sosiaali- ja terveysministeriö julkisti 17.12. eli varsin tuoreesti Sosiaaliturvan suunta 2004 -raportin. Suomen Tietotoimisto otsikoi tuosta raportista uutisensa: "Vähimmäisetuuksien jälkeenjääneisyys on lisännyt köyhyyttä." Tämä kertoo siitä, että sosiaali- ja terveysministeriön omakin raportti kertoo tuon karun totuuden: vähimmäisetuudet ovat jääneet jälkeen, ja muutosta ei ole selkeästi tapahtunut eikä tapahtumassa. Tässä uutisessa todetaan, että vähimmäisetuuksien ja perhe-etuuksien jälkeenjääneisyys yleisestä tulokehityksestä on lisännyt suhteellista köyhyyttä Suomessa. Monen työttömän toimeentulo on yksinomaan vähimmäisturvan varassa. Myös lapsiperheiden ja etenkin yksinhuoltajaperheiden toimeentulo on kehittynyt muun väestön toimeentuloa hitaammin. Tiedot ilmenevät sosiaali- ja terveysministeriön julkistamasta Sosiaaliturvan suunta 2004 -raportista.

Raportti kertoo myös, että avio- ja avoerojen lisääntyessä yksinhuoltajaperheiden määrä on kasvanut. Perheen perustaminen ja lasten hankkiminen ovat edelleen myöhentyneet ja yhä useammat naiset jäävät lapsettomiksi. Tällä hetkellä keski-ikäisistä naisista jo 15 prosenttia on lapsettomia, ja osuuden arvellaan nousevan huomattavasti. Raportin mukaan koko väestön terveydentila on parantunut, mutta hitainta tämä kohentuminen on ollut alemmissa sosiaaliryhmissä.

Tällaista tekstiä on siis kerrottavana Vanhasenkin hallituksen politiikasta, ja tätä tietysti olemme täällä joutuneet päätöksenteossa seuraamaan, kun esimerkiksi kansaneläkkeisiin tehtiin vain 7 euron tasokorotus. Sitä hieman aikaistettiin alkuperäisestä, hallituksen todella kylmästä suunnitelmasta, mutta se ei kunnolla edes korvaa sitä alkoholin hinnan alennuksen aiheuttamaa indeksimenetystä, jonka hallitus sai aikaiseksi.

Verotusratkaisut ovat tietysti oma lukunsa, eivätkä ne kuulu tähän suoranaisesti, mutta varallisuusveron poistaminen ja muu veropolitiikka kertoo kyllä sen arvopohjan, että optiomiljonäärien asia on hallituksen sydäntä lähellä mutta ei perusturvan kohentaminen. Kunnat ovat vaikeuksissa, ja siitä kärsivät nämä perusturvan varassa olevat, kaikkein heikoimmassa asemassa olevat lähimmäisemme. Mitä pitäisi tehdä? Hallituksen pitäisi todellakin tehdä se köyhyyspaketti, josta täällä puhuttiin yleiskeskustelussa tämän budjetin käsittelyn alkaessa muutama päivä sitten. Silloin ed. Ylä-Mononen lupasi, että hallitus tekee köyhyyspaketin lähiaikoina, ja sitä todella on syytä odottaa.

Olisi mielenkiintoista kuullakin nyt arvon ministereiltä, mitä se tulee sisältämään ensi keväänä. Ehkä kaikkein tärkeimpänä tavoitteena siinä tulisi olla toimeentulotuen asumismenojen 7 prosentin omavastuun poistaminen ja sen lisäksi lapsiperheiden osalta muita toimenpiteitä, jotka todella heikoimmassa asemassa olevia lapsiperheitä nostavat köyhyysrajalta ihmisarvoiseen tilanteeseen. Se on nimittäin vakavin kysymys tulevaisuudenkin osalta, että lapsiperheet ovat liian tiukalla. Osasyynä esimerkiksi siihen, mitä raportissa todettiin, että naiset jäävät lapsettomiksi tai synnyttävät kovin myöhään, on myös nämä taloudelliset tekijät, eivät ainoa tekijä mutta iso kuitenkin. Eli näitä toimenpiteitä tarvitaan.

Samalla tarvitaan alkoholipolitiikkaan selvä muutos. Alkoholiveroa tulee nostaa kylmän rauhallisesti. Nykyinen linja johtaa entistä suurempiin yhteiskunnan menoihin, entistä enemmän syrjäytymiseen ja vaikeuksiin lasten ja nuorten osalta, ja tämä vaikeus silloin koituu meidän kaikkien tappioksi.

Herra puhemies! Odotan, että hallitus tuo eduskuntaan mahdollisimman pian todella tällaisen monipuolisen, kattavan köyhyyspaketin, jolla se ilmoittaa, mitä se aikoo vielä tehdä, kun sillä on noin puolet toimikaudestaan edessä. Aikaa on siis tehdä, ja tällä hetkellä valtakunnan talous, valtion talous, on siinä kunnossa, että mahdollisuuksia on, mutta voi olla, että silloin pitäisi luopua esimerkiksi varallisuusveron poistamisesta ja optiomiljonäärien suosimisesta ja katsoa siihen suuntaan, että hoidetaankin ne ihmiset, jotka ovat syrjäytymässä, jotka ovat ahdingossa. Heille pitäisi löytyä lämpöä ja sydäntä.

Jutta Urpilainen /sd:

Arvoisa puhemies! On valitettavaa, ettemme ole ponnisteluista huolimatta onnistuneet poistamaan köyhyyttä maastamme. Suurin syy köyhyyteen on pitkäaikainen työttömyys. Tutkimusten mukaan lapsiperheissä köyhyys ei kuitenkaan johdu yksinomaan pitkäaikaisesta työttömyydestä vaan muun muassa vanhempien vähäisestä koulutuksesta, pätkätöiden yleisyydestä ja kokoaikaisen työn puuttumisesta.

Lapsiperheiden köyhyyden poistamiseen on panostettava erityisesti, sillä köyhyys on riski lapsen ja nuoren kehitykselle ja sillä on yhteys myös lasten syrjäytymiseen. Ensi vuoden talousarviossa onkin erityishuomio kiinnitetty lapsiperheisiin. Laman aikana lapsiperheisiin kohdistuneita tulonsiirtoja leikattiin. Varsinkin ne perheet, joissa on useita lapsia, ovat huomattavan riippuvaisia erilaisista tulonsiirroista. Tästä syystä ne toimet, joilla lapsiperheiden asemaa nyt korjataan, ovat erittäin merkittäviä. Esimerkiksi lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuet ovat pitkään pysyneet samana, sillä niitä ei ole sidottu indeksiin.

Talousarviossa ehdotetut vähimmäisäitiys- ja -vanhempainpäivärahan korotukset sekä kotihoidon tuen korotus ovatkin omalta osaltaan vähentämässä lapsiperheiden köyhyyttä ja riippuvuutta esimerkiksi toimeentulotuesta. Onnistuneena uudistuksena voi äitiys- ja vanhempainrahan osalta pitää myös sitä, että peräkkäisissä synnytyksissä päiväraha voidaan jatkossa määritellä aiemman työtulon mukaan. Biologisten ja adoptioperheiden yhdenvertaisuutta parannetaan laajentamalla tämä uudistus koskemaan myös adoptioperheitä.

Arvoisa puhemies! Hoidon saatavuuden keskeisenä arvoperustana tulee olla oikeudenmukaisuuden ja yhdenvertaisuuden lisääminen hoitoonpääsyssä. Nykyisin yhteyden saaminen, pääsy terveydenhuollon ammattilaisen arvioon tai lääkärin vastaanotolle, vaihtelee paljon eri kuntien ja terveyskeskusten välillä. Ensi vuoden maaliskuussa astuu voimaan keskeinen Kansallisen terveyshankkeen piiriin kuuluva uudistus, joka koskee hoidon saatavuutta ja hoidon järjestämistä laissa erikseen määrättyjen enimmäisaikojen puitteissa.

Hoitotakuu tulee osaltaan vahvistamaan kansalaisten yhdenvertaisuutta, ja hoitoonpääsyn aikarajat vähentävät asiakkaiden ja potilaiden nykyisin kokemaa turhaa, epämääräisistä hoitoonpääsyn odotusajoista aiheutuvaa, stressiä. Hoitotakuun tarkoituksena ei ole, että maahamme aletaan tuottaa merkittävästi lisää terveyspalveluita, vaan tarkoituksena on, että pitkät hoitojonot puretaan, otetaan käyttöön yhtenäiset kiireettömän hoidon kriteerit, jaetaan tehtäviä hoitajien ja lääkäreiden kesken sekä järkeistetään työtapoja.

Perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja sosiaalitoimen menojen kasvun ennustetaan kasvavan lähitulevaisuudessa 7—8 prosenttia. Siksi valtion merkittävän panostuksen lisääminen kuntien sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämiseen parantaa merkittävästi kuntien kykyä vastata hyvinvointipalvelujen tuottamista koskevaan haasteeseen.

Arvoisa puhemies! Kansaneläkkeen määrään on viimeksi tehty tasokorotus vuonna 2001. Hallitusohjelman mukaisesti seuraava tasokorotus olisi pitänyt toteuttaa vasta vuonna 2006, mutta vuoden 2005 kansaneläkeindeksiin vaikuttavien hinnanmuutosten johdosta hallitus on eläkkeensaajien ostovoiman parantamiseksi päättänyt aientaa hallitusohjelmassa sovittua kansaneläkkeen tasokorotusta. Korotus tulee olemaan 7 euroa, ja se toteutetaan maaliskuun alussa vuonna 2005. Korotus nostaa myös eläketulovähennystä, mikä parantaa kaikkien eläkeläisten ostovoimaa. Maaliskuussa maksettavaan kansaneläkkeeseen vaikuttaa myös vuoden alussa tehtävä kansaneläkkeen indeksitarkistus.

Kansaneläkkeen tasokorotus koskee noin 670 000:ta eläkkeensaajaa, kun otetaan huomioon myös uudet eläkkeensaajat. Tasokorotuksen kustannusvaikutusten arvioidaan vuositasolla olevan yhteensä noin 56 miljoonaa euroa. Kustannusvaikutuksissa on otettu huomioon, että myös muut kansaneläkkeen määrään kytköksissä olevat sosiaalietuudet, kuten esimerkiksi leskeneläke, maahanmuuttajan erityistuki, ylimääräinen rintamalisä ja sotilasavustuksen perusavustus, nousevat. On merkillepantavaa, että naisten keskimääräiset eläkkeet ovat pienempiä kuin miesten. Kansaneläkkeensaajista yli puolet on naisia, joten tasokorotus tulee parantamaan erityisesti pientä eläketuloa saavien naisten taloudellista asemaa.

Arvoisa puhemies! On erittäin hälyttävää, että jopa kolmannes maamme lapsista ei voi hyvin. Suurimmat huolenaiheet lasten osalta liittyvät sosiaalisiin ja psyykkisiin ongelmiin. Lapsilla on puutteita perushuolenpidossa, heidän itsearvostuksensa on matala, ja he oireilevat päivittäin. Ongelmien taustalta löytyy monia muutoksia niin yhteiskunnassamme kuin arvomaailmassammekin. Lasten ja nuorten mielenterveyspalveluita on viime vuosina kehitetty määrätietoisesti. Vuodesta 2000 alkaen kunnille ja kuntayhtymille on jaettu valtionavustuksia lasten- ja nuortenpsykiatrian kehittämiseen. Kuntien tarjoamat palvelut ovatkin selvästi parantuneet. Tänä vuonna eivät myöskään Kelan psykoterapiarahat ole loppuneet kesken. Psykoterapiaa oli syyskuuhun mennessä saanut runsaat 8 000 henkilöä, joista lapsia ja nuoria oli 3 670. Vuoden 2005 talousarviossa on edelleen huomioitu lasten ja nuorten psykiatrinen hoito ja kuntoutus. Tämä on mielestäni monella tapaa erittäin tärkeä ratkaisu.

Antti Rantakangas /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Toisin kuin ed. Kankaanniemi täällä edellä totesi, Vanhasen hallitus panostaa merkittävällä tavalla tulonsiirtoihin ja palveluihin. Hallituksen muodostamisen yhteydessä sovittiin noin miljardin euron panostuksista, joilla parannetaan sosiaaliturvaa ja kuntien mahdollisuutta peruspalvelujen rahoitukseen, eli tältä osin opposition väite on perätön ja vain poliittista retoriikkaa.

Hallituksen muodostamisen yhteydessä sovittiin, että painopisteenä on lapsiperheitten etuisuuksien parantaminen ja kohentaminen, ja tältä osin on edetty monella merkittävällä päätöksellä. Mutta on päivänselvä asia, että hallituksen pitää huolehtia terveestä taloudenpidosta ja tasapainoisesta talouspolitiikasta. Jos se ei ole kunnossa, ei ole edellytyksiä myöskään nykyisen perusturvan tai palveluitten rahoittamiseen. Sen takia on ollut aivan välttämätöntä, että hallitus on aktiivisesti panostanut yrittäjyyden edellytysten parantamiseen aktiivisella veropolitiikalla, kysynnän kasvattamiseen ja kotimaisen luottamuksen lisäämiseen markkinoilla, ja näillä molemmilla ratkaisuillahan on saavutettu hyviä tuloksia.

Suomeen syntyi pitkäkestoinen ja monessa mielessä maltillinen tulopoliittinen kokonaisratkaisu, joka omalta osaltaan antaa edellytyksiä myös työllisyystavoitteen toteuttamiselle. Tässä mielessä voi sanoa, että hallituksen politiikan peruslinja on aivan oikea, ja tätä peruslinjaa on syytä jatkaa.

Puhemies! Ensi vuoden budjettia voi luonnehtia perhepolitiikan budjetiksi. Budjettiesitys sisältää keskustan tavoitteiden mukaisesti monia merkittäviä parannuksia lasten ja perheiden hyvinvointiin ja jatkaa jo tänä vuonna tehtyä perhepolitiikan uudistuslinjaa. Lasten kotihoidon tuki ja yksityisen hoidon tuki kehittyvät nyt useiden vuosien tauon jälkeen. Silloin kun kokoomus hoiti asioita hallituksesta käsin, perhepolitiikan etuisuuksia leikattiin tai jäädytettiin. Nyt on suunta toinen ja niitä määrätietoisesti vahvistetaan ja lisätään.

Myöskin eläkeläisten ja veteraanien osalta on saatu pieniä parannuksia aikaan, joista erityisesti veteraanien osalta on merkittävä veteraanipaketti saatu aikaan, ja siitä on syytä kiittää paikalla olevia ministereitä Hyssälää ja Mönkärettä, jotka hyvin aktiivisesti vaikuttivat tämän veteraanipaketin syntymiseen, joka oli todella myönteinen ratkaisu veteraaniväestön kannalta.

Kotihoidon tuen korotus on myönteinen asia, niin kuin totesin. Ensi vuonna kotihoidon tuki nousee 42 euroa kuukaudessa. Se on askel oikeaan suuntaan, jossa perheille tarjotaan mahdollisuutta valita lasten hoitoon kunkin perheen kannalta sopivin ja paras vaihtoehto.

Hyvin tärkeä periaatteellinen kysymys oli vähimmäispäivärahojen korotus. Tämä on juuri sitä perusturvan ydintä, joka oli pitkään heikossa tilanteessa, ja toki vieläkin on parantamista, mutta tämä ratkaisu, jolla nostettiin pienimpiä sairaus-, äitiys-, isyys- ja vanhempainrahoja sekä erityisäitiysrahaa 3,75 euroa päivässä, yhteensä kuukaudessa 93,75 euroa, on merkittävä perusturvan parannus, mikä on syytä myöntää ja tunnustaa myöskin opposition taholla.

Eli lapsilisän korotus, joka toteutui tämän vuoden osalta, kotihoidon tuen korotus ja alimpien päivärahojen korotus ensi vuonna muodostavat hyvin merkittävän perhepolitiikan kokonaisuuden, jolle on annettava kyllä vilpitön ja merkittävä tunnustus.

Hyvin tärkeä asia, niin kuin aiemmin sanoin, oli veteraanien etuisuuksien parantaminen. Veteraanijärjestöthän esittivät vuosien ajan sitä, että jokaiselle veteraanille taattaisiin mahdollisuus vuosittaiseen kuntoutukseen, ja nyt tämä tavoite on toteutumassa. Se toteutuu lisärahoituksella, ja se toteutuu myös eräitä yksityiskohtia hiomalla täällä kuntoutuksen piirissä. Sen lisäksi haitta-asterajojen alentaminen merkitsee sitä, että entistä useampi sotainvalidi on pääsemässä näitten kuntoutus- ja muitten etuisuuksien piiriin.

Puhemies! Kuntien sosiaali- ja terveyspalveluihin panostetaan myös lisää rahaa. On todettu, että kuntataloudessa on tiukkuutta. Sitä hallituskaan ei ole kiistänyt, mutta se on selvä tosiasia, että ensi vuoden budjetissa on merkittävä lisärahoitus kuntien sosiaali- ja terveyspalveluitten rahoitukseen. Sillä halutaan vastata siihen tarpeeseen, mikä syntyy muun muassa tämän hoitoonpääsyn turvaamislain astuessa voimaan. Se kuitenkin edellyttää sitä, että kunnissa ja sairaanhoitopiireissäkin tehdään uudistamistyötä ja kustannustenhallintaan panostetaan, jotta yhteistoimin valtion Pisa-panostuksilla ja kuntien omilla toimilla saadaan aikaan kokonaisuus, jossa tämä hoitotakuujärjestelmä voi kivuttomasti ja lain edellyttämällä tavalla toteutua koko Suomen alueella.

Puhemies! Täällä on puhuttu niin sanotusta köyhyyspaketista ja tavoitteesta parantaa edelleenkin alimman sosiaaliturvan piirissä olevien ihmisten asemaa. Tämähän on keskustan pitkän aikavälin perustavoitteita. Uskon, että kun ja jos hallitus omassa keskuudessaan pohtii näitä kysymyksiä, niin keskustalla on valmius yhteistyössä hallituspuolueitten kanssa katsoa tätä asiaa niin, että tässä voitaisiin edetä näitten pienimpien etuisuuksien kehittämisessä. Tässä haluan muistuttaa siitä, että keskusta on sitoutunut hallituksen ohjelmaan ja kehyksiin. Asioita on myös ratkottava nimenomaan yhteistuumin hallituspuolueitten kesken, mikäli ratkaisuun aiotaan päästä. Mutta poliittinen tavoite on pitkällä aikavälillä minimietuisuuksien kohentaminen ja kehittäminen.

Budjetista vielä muutama myönteinen havainto: Perhekustannusten tasaus, työn ja perheen yhteensovittaminen, ovat otsikkotasolla monissa puheissa esillä. Nyt on hyvä, että tässäkin on menty eteenpäin. Työn ja perheen yhteensovittamista vahvistetaan tasaamalla työnantajille aiheutuvia perhevapaakustannuksia aiempaa enemmän korottamalla maksettavaa vuosilomakustannusten korvausta 1.1.2005 lukien. Näin naisvaltaisten alojen tukeminen perhevapaiden ajalta omalta osaltaan poistaa myös työnantajien kynnystä työllistää synnytysikäisiä naisia. Tarkistukset kasvattavat valtion menoja noin 2 miljoonaa euroa vuonna 2005.

Eduskunnassa on paljon puhuttu lapsiasiainvaltuutetun viran perustamisesta. Se ei sinänsä ratkaise ongelmia yksistään, mutta on eräs keino kiinnittää entistä enemmän huomiota näihin kysymyksiin. Tältä osinkin budjetti on myönteistä luettavaa.

Arvoisa puhemies! Haluan lisäksi korostaa sitä, että maatalousyrittäjien sosiaaliturvan vahvistaminen on tärkeä tavoite. On toivottavaa, että helmikuun aikana hallituksen piirissä päästään sopimukseen siitä, millä tavalla viljelijöitten jaksamista ja sosiaaliturvaa voidaan vahvistaa lomapäiväkysymysten osalta, ja muun sosiaaliturvan kehittämisestä. Se on yksi osa tätä sosiaalipolitiikan kokonaisuutta.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! On helppo aloittaa siitä, mihin ed. Rantakangas lopetti. Ed. Rantakangas lopetti puheenvuoronsa toteamalla, että maatalousyrittäjien jaksaminen ja sosiaaliturvan kuntoon saattaminen on ajankohtainen ja tarpeellinen kysymys. Kun muistaa ed. Rantakankaan puheenvuoron alkuosan, missä hän totesi, että hallitus on oikeilla jäljillä ja hyvin edistymässä näissä töissä, niin toivon, että hallitus saisi niin asioita järjestykseen, että maatalousyrittäjien sosiaaliturva tulisi sille tasolle ja jaksaminen sille tasolle — todellista suurta sosiaalista epäkohtaahan siellä ei ole olemassa — että voitaisiin täällä oikein täysin rinnoin julistaa, että hallitus on todella kansan asialla ja hoitaa nämä asiat järjestykseen.

Täytyy arvella, kun on kuunnellut näitä puheita, missä on kehuttu — niin kuin oletetaan minunkin nyt voimakkaasti kehuvan hallitusta ja hallituksen linjaa — kuinka hyvä tämä hallitus on edelliseen hallitukseen nähden, että kyllä ne molemmat ovat pyrkineet hyvään lopputulokseen ja molemmilta työ on kesken. Toivottavasti Vanhasen hallitukselta se ei siinä eronpyynnön jättövaiheessa ole vielä kesken, mutta Lipposen hallitukselta se jäi kesken viime hallituksen aikana. Näin katsottuna kyllä tässä yhteiskunnassa paljon parannettavaa on olemassa, mutta totuuden nimessä, kun sitäkin pyritään aina käyttämään, en haluaisi tietenkään olla tämänkään hallituksen vastaavana ministerinä ja sanoa, että kaikki on tehty, kaikki on järjestyksessä, koska se on mahdoton yhtälö. Mutta kiitos siitä ministereille, te olette parhaanne yrittäneet, ja sillä, mitä valtiovarainministeriö on varoja teille suonut, kyllä kaikki on järjestykseen pantu.

Tosin tähän täytyy sanoa, että kun mietitään sitä, onko mennyt oikein tämä jako, niin tässä mielelläni yhdyn ed. Asko-Seljavaaran sosiaaliseen näkökantaan, itsekin olen samalla rintamalla olemassa, että kansaneläkkeiden 7 euron tasokorotus olisi voitu paremmin kohdentaa hoitamalla se niille, jotka elävät sen pelkän kansaneläkkeen varassa, jos ajatellaan sillä lailla, että niille, jotka kuuluvat niin sanottuihin hyväluokkaisiin, sillä ei ole merkitystä, nousi se taikka laski. Tämä on varomattomasti sanottu, mutta näin se totuus kuitenkin on olemassa.

En sitten tiedä kyllä, mikä se tapa olisi, millä se voitaisiin jakaa ja toteuttaa, missä se raja kulkee, kenelle kuuluu, kenelle ei kuulu, mutta jotain tällaista pitäisi nähdä ja löytää. Olen vahvasti tasa-arvoisemman, pienimmistä huolta pitävän yhteiskunnan kannalla, missä ne, jotka ovat jälkeen jääneet, pyrittäisiin saamaan elämässä edes jollakin lailla siedettävälle tasolle, niin että he tulisivat toimeen ja tuntisivat elämänsä turvatuksi.

Tosin täytyy sanoa totuuden nimessä myöskin tätä asiaa toisinpäin katsottuna, että moni pelkällä kansaneläkkeellä toimeentuleva ihminen elää tyytyväisempää elämää kuin semmoinen, jonka meidän salissa olevienkin katsantokannan mukaan pitäisi tulla hyvin toimeen. Siellä tämä purnaaminen ja tyytymättömyys on tavallaan paljon suurempaa olemassa. Olen aina sanonut, että ihmisten elämässä on tärkeä asia sellainen, että on vähän enemmän tuloja kuin on menoja; silloin ihmiset elävät tyytyväistä elämää. Jos tämä yhtälö toteutuu, niin silloin yhteiskunta on vahva, se kestää tulevaisuuden huonotkin ajat.

No, vielä jos mennään kansaneläkkeitten tasokorotukseen, niin olen aina kantanut huolta siitä, että tämä tietenkin, niin kuin täällä moneen kertaan on todistettu, johtui tästä indeksin, miten sanoisi, matalasta seurannasta ja siitä, että alkoholiverotuksen kautta elinkustannusindeksi näytti vähän toisenlaista lukemaa kuin mitä tämä myöhempänä tullut kansaneläkkeen korotus olisi edellyttänytkään. Olen kantanut huolta siitä, miten niille, jotka eivät alkoholia osta ja käytä ja sitä vähäisinä veroinakaan kanna, korvataan. Kukaan ei ole vielä missään vaiheessa sanonut, miten sitä ei voisi heille korvata. Jossakin joku kadunmies sanoi, että kun he eivät käytä, niin heillä ei ole kulujakaan. Eihän tämä ole minusta mikään oikea peruste tähän asiaan olemassa. Jos ei ole käyttänyt ennen, niin miten se ostovoima voi kasvaa, jos ei käytä nytkään? Kyllä he elämässään ovat katsoneet tämän asian, jos eivät vääryydeksi, niin ainakin niin, että heitä on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti.

No, mitä syntyy tähän tulevaisuuteen muuten, niin tässä yhteiskunnan vahvuudessa yksi osatekijä, todella vahva osatekijä, on tämä perheitten merkitys, perheitten vahvuus ja yhteenkuuluvaisuus, toinen toistensa tukeminen. Tälle aiheelle näkisin erinomaisen paljon tehtäväsijaa. Siinä mielessä, kun sanoin, että toivottavasti tältä hallitukselta ei työ jää niin kovasti kesken kuin tässä vähän epäilen, se on monen hallituksen aika, missä tämä perheitten elinvoimaisuus, vahvuus, toistensa tukeminen ja kestäminen saatetaan semmoiseen järjestykseen, että se alkaa myöskin ruokkimaan ikään kuin tätä vahvaa valtiontalouden henkistä kanttia siinä, että se kodin tuki ja kodin merkitys on se, millä asia menee eteenpäin, eikä niin, että vaan katsotaan, että se, mikä tässä sosiaalipääluokan kautta annetaan, olisi se, millä eletään. Ei se raha nimittäin tarjoa ravintoa ja hyvinvointia, vaan se on osatekijä siinä matkassa.

Jos ajatellaan, mitä tulee tulevaisuus olemaan, niin ennustan, että vuosi 2005, mistä talousarviosta on kysymys, kaikkine hoitotakuineen, muine velvoitteineen, mitä kunnille syntyy — vaikka täällä on todistettu moneen kertaan, että se korvataan hyvin ja täydellisesti — tulee aiheuttamaan tätä kuntien talouden ahdinkoa entistä pidemmälle. Näin siinä vaan tulee käymään. Toivoisin, että olisin tässä asiassa kovasti väärässä, mutta kun en yleensä myönnä väärässä olevani, niin tuskin tässäkään semmoista tarvitsee tehdä.

Tässä yhteydessä voi todeta, että on erinomaisen hyvä asia, niin kuin monet puhujat ovat kertoneet, että tämä veteraanien asia on tullut järjestykseen. Kiitos ministeri Hyssälälle, että olette hoitanut tämän vihdoin viimein kuntoon. Se on vähin, mitä nyt voidaan ja on voitu tehdä tälle asialle. Tietenkin tulevaisuutta on ehkä se, että lisätään näitä aikojen joustavuutta ja hoitolaitosten sopeutuvuutta tähän asiaan, tulevaisuudessa vielä enemmän kotikuntoutusta ja kotihoitoa ja sitä kodissa olevan hoidon tukemista, ateriatuen tukemista jne. Tässä on paljon tehtävää. Mutta onhan tässä vielä vuosi, ennen kuin tämä Vanhasen hallitus tästä virasta luopuu, ja siltä osin toivon, että se tulee kuntoon ja järjestykseen.

Siinä mielessä mielelläni tervehdin ja olen näkemässä myönteisenä niitä talousarvioaloitteita, missä tähän kotona olevaan hoitoon ja kuntoutukseen ohjataan lisää varoja. Toivon, että ymmärtämystä olisi myöskin hallituspuolueissa vähän enemmän kuin mitä tämä kylmä sydän monenkin osalta yleensä antaa mahdollisuutta toimia.

Kun katsotaan, mikä tämän yhteiskunnan tulevaisuus on, niin sanon, että tämä vaatii monien hallitusten toimenpiteitä ennen kuin tämä eteenpäin menee ja kuntoon tulee. Yksi on tietenkin tämä perhepolitiikka, mihin jo äsken viittasin, ja siihen tärkeänä osana kuuluu tämä syntyvyys. Ellei ihmisiä kasva ja synny, me entistä enemmän puhumme täällä maahanmuuttajista, maahanmuuttajien kotoutuksesta ja koulutuksesta, mitkä sinänsä ovat tärkeitä asioita. Mutta kyllä tämä kotimainen monilapsisuus, vahva perhe, missä on äiti ja isä, ja vielä voisi sanoa, että siellä on isoisä ja isoäitikin — toivon mukaan olisi samassa yhteisössä, vaikka asuisivatkin eri rapussa — on se tulevaisuuden tae ja turva.

Sellaisenaan näen erittäin myönteisenä asiana sen, että ed. Kankaanniemen aloitteessa tuetaan 5 miljoonalla eurolla niiden kuntien lapsiluvun lisääntymistä, missä syntyvyys on pienempi kuin kuolleisuus. Tällaisilla toimenpiteillä, vaikka pienilläkin, jos tämä tutkimus- ja kehitystoiminta siinä käynnistetään, päästään todella hyviin lopputuloksiin. Uskon, että jos me ed. Kankaanniemen kanssa, ja muutamia muitakin hyviä kumppaneita täällä näen, pääsisimme tätä yhteiskuntaa rakentamaan, sorvaamaan ja säädöksiä laatimaan, niin takaan, että parempi kokonaisuus syntyisi kuin nykymenolla on tullut ja on tulossa eteenkinpäin.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Ed. Seppo Lahtelan puheesta on hyvä jatkaa, sillä tässä puheessani aion keskittyä nimenomaan perhepolitiikkaan.

Perhepolitiikka tulisi mielestäni nähdä nykyistä vahvemmin keinoksi kilpailukykyisen Suomen rakentamisessa. Jos tätä näkökulmaa ei huomioida, Suomen kilpailukyvyn ja tuottavuuden tehostamiseen tähtäävät toimenpiteet saattavat jopa vaikeuttaa työn ja perheen yhteensovittamista ja siten pidemmällä tähtäimellä hankaloittaa tämän tärkeän yhteisen tavoitteemme saavuttamista. Kannustavalla perhepolitiikalla edistetään syntyvyyttä, myönteistä väestökehitystä ja toisaalta tuetaan vanhempia hoiva- ja kasvatusvastuussa, joka on koko yhteiskunnan tärkein tehtävä.

On muistettava, että tämän hetken suurimman tulevaisuushuolemme eli vääristyneen ikärakenteen varsinainen ongelma ei ole se, että ihmiset ikääntyvät, eli korkean iän saavuttaminen ei ole ongelma vaan onnistuneen terveys- ja sosiaalipolitiikan tulos. Varsinainen ongelma on väestöpyramidin alapäässä, jyrkästi vähentyneessä syntyvyydessä.

Suomen ja koko Euroopan talouskehityksen kulmakivi on korkea osaaminen, hyvä koulutustaso, mutta korkean osaamistason perusta luodaan jo ennen koulun alkamista tasapainoisissa kodeissa. Syrjäytymisen ehkäisyssä huomio tulisi kiinnittää juuri perheiden kykyyn vastata tästä yhteiskunnan tärkeimmästä tehtävästä eli lasten ja nuorten kasvattamisesta. Tätä taustaa vasten on aika huolestuttavaa — tämän päivän uutisten mukaan Stakes on nostanut esiin sen ongelman — että ehkäisevien palvelujen puutteet huolestuttavalla tavalla koskettavat koko maata. Äitiysneuvolakäynnit ovat vähentyneet, eikä lapsiperheille ole kyetty tarjoamaan lisätukea, jota ne tarvitsisivat.

On jo useita vuosia ollut tiedossa, että esimerkiksi kotipalvelun saaminen lapsiperheisiin on hyvin vaikeaa. Kaikissa kunnissa ei järjestetä lainkaan perhe- ja kasvatusneuvontaa. Neuvolapalveluita ja kouluterveydenhuoltoa ei ole palautettu lamaa edeltävälle tasolle, vaikka juuri näillä keinoin voitaisiin puuttua ongelmiin ajoissa. Sen sijaan lasten ja nuorten vakavien psykososiaalisten ongelmien lisääntymiseen on vastattu vahvistamalla näitä kaikkein raskaimpia erityispalveluja, joita toki niitäkin tarvitaan. Mutta aivan ilmeisesti nykyistä vahvempi painopiste tulisi kohdistaa nimenomaan sinne ennalta ehkäiseviin toimenpiteisiin ja varhaiseen puuttumiseen.

Suomalaiset haaveilevat suuremmasta lapsikatraasta kuin he todellisuudessa tulevat saamaan, ja Väestöliiton taannoinen perhebarometri löysi syyn tälle ilmiölle ja epäsuhdalle. Siellä todettiin, että syynä on nostettu esiin yhteiskunnan heikko tuki lapsiperheille ja työn ja perheen yhteensovittamisen vaikeudet. Perhetukijärjestelmää on hyvin pitkälle kehitetty ennen muuta työelämän, ei niinkään lasten, ehdoilla. Lähes kaikista muista Euroopan maista poiketen Suomessa ei verotuksessa huomioida elatusvastuuta tai kotona tehtävää hoivatyötä.

Tämä hallitus on toki tehnyt myönteisiä perhepoliittisia uudistuksia. Muun muassa kotihoidon tukeen kohdistettu korotus on erittäin tervetullut uudistus, mutta on muistettava, että se ei valitettavasti paikkaa kuin noin puolet niistä leikkauksista, joita Lipposen ensimmäisen ja toisen hallituksen aikana kaiken kaikkiaan kotihoidon tuen reaaliarvoon tehtiin.

Tämän budjetin yhteydessä on myös käsitelty ja käsitellään sairausvakuutukseen tehtäviä uudistuksia, joissa pienintä äitiyspäivärahaa korotetaan 11 eurosta reiluun 15 euroon, mutta sekin edelleen jää selvästi alle työttömän vähimmäisturvatason. Puolet alle 25-vuotiaista äideistä ja kolmannes kaikista vauvojen äideistä on tämän vähimmäispäivärahan varassa. Ei ole ihme, että pienten lasten äidit ovat ihmetelleet, onko työttömänä oleminen yhteiskunnan kannalta arvokkaampaa kuin lapsen hoitaminen kotona.

Kristillisdemokraatit ovat pitäneet tiukasti kiinni myös vaaliohjelmaamme sisältyneestä vaatimuksesta ja asiasta, jonka asetimme kynnyskysymykseksi hallitusneuvotteluissa: minimiäitiyspäiväraha on korotettava työttömän peruspäivärahan tasolle. Siksi äänestytimme tästä kysymyksestä jo lain käsittelyn yhteydessä. On aika surullista, että vastoin vaalilupauksia monet keskustalaiset, sosialidemokraatit tai kokoomuslaiset eivät äänestäneet tämän esityksen puolesta. No, tänään meille tarjoutuu jälleen kerran mahdollisuus äänestää niin kotihoidon tukeen kuin minimiäitiyspäivärahaan lisättävistä budjettirahoista.

Väestöliiton juuri julkaisemassa perhebarometrissa todettiin, että suomalaiset pitävät tärkeimpänä perhepolitiikan kehittämiskohteena tuen lisäämistä kotona pieniä lapsia hoitaville vanhemmille sekä joustavia työaikajärjestelyjä. Lapsiperheiden tuloveronalennuksia kannatti kyselyssä neljä viidesosaa vastaajista, ja Väestöliitto kommentoikin, että mikäli kansalaismielipiteellä on mitään merkitystä, niin lapsiperheiden verovähennykset pitäisi ottaa uudelleen harkintaan ja mietittäväksi. Tässä kyselyssä kiinnitettiin myös huomiota 3—6-vuotiaiden asemaan ja mahdollisuuksiin heidän hoitamiseensa kotona. Tämän ikäisellä lapsellahan on subjektiivinen oikeus yhteiskunnan tukemaan kunnalliseen päivähoitoon mutta ei subjektiivista oikeutta yhteiskunnan tukemaan kotihoitoon.

Perhebarometrissa todettiin myös, että lapsilisäjärjestelmä haluttaisiin muuttaa tulosidonnaiseksi niin, että pienituloiset saisivat suuremmat lapsilisät kuin parempituloiset tai sitten suurituloisten lapsilisien maksattamisesta luovuttaisiin kokonaan tai lapsilisiä korotettaisiin ja ne muuttuisivat verotettavaksi tuloksi. Lapsilisien verotus tai tulosidonnaisuus saattaa noin pikaisesti heitettynä kuulostaa oikeudenmukaiselta ajatukselta, mutta itse asiassa vastustan kyllä tätä jyrkästi, sillä se kääntyy lapsiperheitä ja koko lapsilisäjärjestelmän perustarkoitusta vastaan. Lapsilisien tarkoitushan on tasata lapsiperheiden ja lapsettomien välisiä tuloeroja paikkaamalla lapsen elinkustannusten aiheuttamia menoja. Köyhien ja rikkaiden välisten tuloerojen tasaaminen on mielestäni oikeudenmukaista, mutta sitä ei tule tehdä lapsilisäjärjestelmän kautta vaan verotusjärjestelmän kautta, progressiivisen tuloveron kautta. Jos lapsilisät pantaisiin verolle, niin se merkitsisi yksipuolisesti lapsiperheiden verotuksen kiristämistä, mikä olisi kyllä kovin ristiriidassa näiden perheverotusta tai lapsivähennyksiä koskevien toiveiden kanssa. Lapsiperheiden verotus on jo nykyisellään ylikireää, koska lapsivähennykset on poistettu eikä verotuksessa huomioida kotona tehtävää palkatonta hoivatyötä.

Arvoisa puhemies! Totean vielä lopuksi, että suomalainen perhepolitiikka on siinä suhteessa valitettavasti epäonnistunut, että naiset synnyttävät esikoisensa yhä myöhäisemmässä iässä, epäfysiologisen myöhäisessä iässä, ja tällä on suora vaikutuksensa perheiden keskimääräiseen lapsilukuun. Tähän toki vaikuttaa erityisesti koventunut ilmapiiri työelämässä, erityisesti nuoriin naisiin kohdistuva pätkätyökulttuuri, mutta tästä näkökulmasta olen myös huolestunut opetusministeriön kaavailuista rajoittaa korkeakoulujen opintoaikoja. Työn ja perheen yhteensovittamisen rinnalla tulisikin ryhtyä mielestäni puhumaan opiskelun ja perheen yhteensovittamisen merkityksestä niin, että nähtäisiin myönteisenä se seikka, että opiskeluaikana perustetaan perheitä, ja silloin sallittaisiin myös joustava opintojen venyminen, kun perhesyyt sitä vaativat.

Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! Budjettiesitystä kokonaisuutena voi luonnehtia niin, että se on talouskasvua ja taloudellista vakautta merkittävästi vahvistava, ja toisaalta sitten tähän budjettiin sisältyy sosiaalinen ja sosiaalipoliittinen näkökulma. Taloudellinen kasvu on välttämätöntä, jotta saadaan lisää resursseja hyvinvointipalveluiden järjestämiseen ja tuottamiseen. Sillä tavalla nämä asiat ovat selkeästi käsi kädessä. Menestyminen ja oikeudenmukaisuus ovat asioita, joiden suhdetta joudumme yhteiskunnassa tällä hetkellä laajemminkin pohtimaan. Kun haluamme voimistaa taloudellista kasvua, yrittämistä, yritteliäisyyttä ja menestymistä, samanaikaisesti joudumme pohtimaan myös sitä, mikä on oikeudenmukaista ja millä tavalla oikeudenmukaisuus toteutuu.

On tyydytyksellä todettava, että budjettiesityksessä on paneuduttu lapsien ja perheiden tilanteen parantamiseen. Täällä on jo monta kertaa todettu, että lasten kotihoidon tuki nousee, äitiys- ja vanhempainraha nousee, tähän budjettiin sisältyy merkittävä veteraanipaketti ja kansaneläkkeisiin tehdään pieni tasokorotus. Nämä ovat merkittäviä asioita. Sen lisäksi tähän budjettimietintöön valtiovarainvaliokunta on esittänyt lausumaehdotuksen, että hallitus arvioi ohjelmansa ja tekeillä olevien selvitysten perusteella tarpeen kaikkein vähävaraisimpien kansalaisten elämäntilanteen helpottamiseen ja tekee tarvittavat toimenpide-ehdotukset.

On sanottu, että sivistysyhteiskunnan yksi hyvä tuntomerkki on se, millä tavalla se huolehtii vähäosaisimmistaan. Tämä lienee sitten yksi esimerkki sivistysyhteiskunnasta, josta olemme myös nyt näinä päivinä puhuneet. Tähän liittyy varmasti yhtenä keskeisenä tekijänä perustoimeentulosta huolehtiminen ja siihen tarvittavista toimenpiteistä päättäminen. Ne ihmiset, joilla on toimeentulossa suuret ongelmat, käyttävät sen lisärahan, jonka saavat, keskeiseltä osalta kulutukseen, perustarpeiden ostamiseen ja hankkimiseen, ja voi sanoa, että nämä rahat menevät kotimaiseen kysyntään. Ne pyörittävät paikallis- ja aluetaloutta. Ne ovat merkittävä osa siinä, kun puhumme kotimaisen kysynnän kasvamisesta. Joka tapauksessa on sillä tavalla, että näidenkin ihmisten on tultava toimeen ja perustarpeista on pystyttävä huolehtimaan ja se raha tulee joko toimeentulotukena tai muuten. Siksi perustoimeentulosta on huolehdittava.

Tämän pääluokan osalta on puhuttu paljon myös kuntataloudesta ja kuntien tilanteesta. Kunnat keskeiseltä osalta vastaavat sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden tuottamisesta ja järjestämisestä. Siihenkin liittyen valtiovarainvaliokunta on esittänyt lausumaehdotuksen siitä, että hallitus antaa eduskunnalle selonteon peruspalvelubudjetin ja peruspalveluohjelman toteutumisesta. Tämä on hyvin tärkeä asia. Tähän voisi liittää myös sen, että hallintovaliokunta on pyytänyt sisäasiainministeriöltä selvityksen siitä, millä tavalla kuntien tehtävät ja resurssit ovat tasapainossa ja miten kunnat voivat suoriutua tehtävistään. Tämä selvitys annetaan tammikuun loppuun mennessä. On selkeä tosiasia se, että kuntien taloudellinen tilanne on tällä hetkellä hyvin vaikea. Kunnissa tarvitaan paljon toiminnallisia muutoksia, tarvitaan tiivistyvää yhteistyötä, uusia toimintamalleja jne., mutta samanaikaisesti meidän on yhteisesti huolehdittava, että joka tapauksessa ne perusresurssit, jotka tehtävien hoitamiseen tarvitaan, ovat käytettävissä.

Herra puhemies! Tämän pääluokan osalta haluan ottaa vielä yhden näkökulman, ja se on hyvinvointi ja pahoinvointi. Me puhumme hyvinvointiyhteiskunnasta, ja sitähän meidän yhteiskuntamme pääosin on, mutta siihen sisältyy merkittävältä osalta ihmisten pahoinvointi, perheiden pahoinvointi, syrjäytyminen ja yksinäisyys. Tämä pahoinvointi vaikkapa paikalliselta tasolta tarkasteltuna aiheuttaa nimenomaan sosiaali- ja terveydenhuollossa mittavia kustannuksia. Kaikki ne toimenpiteet, joilla pystymme lisäämään ihmisten perusturvallisuutta ja perustoimeentuloa, vaikuttavat siihen, että tämän pääluokan menot jäävät pienemmiksi. Kaikki ne toimenpiteet, joilla pystymme lisäämään ihmisten omatoimista selviytymistä, perheissä vanhempien vastuuta lapsistaan, kaikki ne toimenpiteet, joilla pystymme vahvistamaan perheiden koossapysymistä, vaikuttavat myös siihen, minkälaiset tämän pääluokan kustannukset ovat. Siinä on kysymys myös arvoista ja asenteista. En halua tällä vähäisestikään moralisoida, mutta tämä asiakokonaisuus on sellainen, josta meidän tulee entistä enemmän puhua, eikä vain puhua, vaan toimia. Nämä ovat sellaisia yhteiskunnan peruskysymyksiä. Monesti on sanottu, että perheiden tilanne heijastaa koko yhteiskunnan tilannetta: Jos perheet voivat hyvin, myös henkisesti, tämä koko yhteiskunta voi hyvin. Jos perheissä nähdään tulevaisuutta, niin silloin myös yhteiskunnassa nähdään. Se näkyy myös meidän yhteiskuntamme historian vaiheissa.

Herra puhemies! Tämä budjetti kokonaisuudessaan on tässä mielessä positiivinen. Tämä antaa hyvää näkökulmaa eteenpäin. Tietysti voi sanoa, että on monia asioita, joissa toimenpiteet ovat hyviä ja oikean suuntaisia, mutta eivät ole riittäviä, mutta tällä tiellä on hyvä jatkaa.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Viime viikolla ilmestyneestä Sosiaaliturvan suunta -raportista selviää, että sosiaaliturva on maassamme kehittynyt pääosin hyvään suuntaan, mutta kehitys on ollut epätasa-arvoista. Suhteellinen köyhyys on lisääntynyt, kun useiden etuuksien taso on jäänyt jälkeen yleisestä tulokehityksestä. Pitkäaikaistyöttömyys on johtanut yhä useamman suomalaisen toimeentulotuen varaan. Raportissa todetaan, jälleen kerran, ettei köyhyyden ja syrjäytymisen vähentämiseen ja ehkäisemiseen ole yhtä ratkaisua. Kestävät ratkaisut ovat rakenteellisia.

Arvoisa herra puhemies! Tärkein rakenteellinen ratkaisu on tietysti työllisyyden parantaminen. Tähän liittyy oleellisesti myös sosiaali- ja terveydenhuollon monipuolinen palveluiden ja niiden rakenteiden kehittäminen, jonka tavoitteena on tukea työllisyyttä entistä paremmin. Tähän kokonaisuuteen liittyy myös ensisijaisten etuuksien tason korottaminen sille tasolle, ettei toimeentulotukeen tarvitsisi turvautua perustoimeentulon saamiseksi, vaan toimeentulotuki olisi lain hengen mukaisesti viimesijainen ja väliaikainen ratkaisu.

Toimeentulon jatkuva niukkuus johtaa helposti myös terveydentilan heikkenemiseen. Kun köyhyys pitkittyy, myös sosiaaliset ongelmat kasautuvat ja kärjistyvät. Heikko koulutus ja työttömyys periytyvät entistä useammin seuraavalle sukupolvelle. Tällaista kehitystä ei Suomi kestä. Emme voi perustaa talouttamme menestyvään, vahvaan osaamiseen ja korkeaan koulutukseen, jos samaan aikaan osa kansalaisista syrjäytyy omaksi yhteiskuntaluokakseen ja siltä osin kansalaisten eriarvoisuus lisääntyy.

Arvoisa puhemies! Täällä on jo paljon puhuttu Stakesin uudesta tutkimuksesta, jonka mukaan varakkaat käyttävät paitsi yksityisiä lääkäripalveluja myös julkista terveydenhoitoa paljon enemmän kuin vähiten ansaitsevat suomalaiset. On ikävä todeta, että Suomi, niin sanottu pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta, johtaa tilastoa, joka mittaa sitä, kuinka paljon terveydenhoitojärjestelmä suosii suurituloisia. Hoitotakuun voimaantulon myötä erikoismaksuluokan poistaminen parantaa varmasti tasa-arvotilannetta, mutta ei poista eriarvoisuutta.

Stakesin ylijohtajan Teperin mukaan suurten työnantajien vakituiset ja hyväpalkkaiset työntekijät saavat lääkärinpalvelutkin työnantajiltaan. Pätkätöitä tekevät sekä etenkin kuljetus- ja rakennusalan väki jäävät ilman vastaavia etuja. Meillä siis eivät terveydenhuollosta syrjäydy vain työttömät, vaan myös pätkätyöläiset ja monet keskiasteen opiskelijatkin. Moni vähävarainen, joka ei kuitenkaan ole toimeentulotuen varassa, jättää menemättä kunnalliseen terveydenhoitoon erilaisten palvelumaksujen vuoksi.

Aiemmin julkaistiin Kuntoutussäätiön ja Tilastokeskuksen katsaus, jonka mukaan työttömien kuolleisuusluvut ovat paljon korkeammat, miesten osalta jopa kolminkertaiset, verrattuna työssä oleviin. Jo lyhytaikainenkin työttömyys heikentää fyysistä ja psyykkistä työkuntoa. Syrjäytymiseen liittyvä huono ravitsemus, alkoholinkäyttö ja tupakanpoltto aiheuttavat ennenaikaisia kuolemia. Syrjäytyneiden kontakti terveydenhuoltoon häviää, eikä heitä sosiaalinenkaan turvaverkko pelasta, päinvastoin voi vahvistaa monia huonoja elämäntapoja. Päivittäinen hyöty- ja kuntoliikunta, monipuolinen ravitsemus ja säännöllinen terveystarkastus kolesterolimittauksineen on ehkäisevän terveydenhuollon ihanne, joka valitettavasti ei toteudu läheskään tasa-arvoisesti.

Ministeri Hyssälä on luvannut, että ehkäisevään terveydenhoitoon on jatkossa tarkoitus paneutua, tavallaan lyhennetään hoitojonoja alkupäästä. Toivon ja edellytän, että ehkäisevässä terveydenhoidossa paneudutaan monipuolisin toimin ja riittävin resurssein vähävaraisimpien, työttömien ja syrjäytyneiden terveydentilaan.

Arvoisa puhemies! Maalailen tässä nyt todellisuudenkuvaa vain muistuttaakseni, että hallituksella on edessään suuren mittaluokan haaste toteuttaessaan valiokunnan lausumaa. Jään osaltani odottamaan köyhyyttä ja syrjäytymistä ehkäiseviä ja kaikkein vähävaraisimpien elämäntilanteita helpottavia monipuolisia esityksiä eduskuntaan tulevan kevään aikana.

Haluan tässä tuoda esille myös huoleni vammaisten ja kehitysvammaisten henkilökohtaisen avustajan saamisen suhteen. Kehitysvammalakia ja vammaispalvelulakia kehitetään hallitusohjelman mukaisesti ja tässä yhteydessä arvioidaan myös henkilökohtaista avustajajärjestelmää ja vammaisten tulkkipalvelua. Selvitysmies Jukka Kumpuvuori on tehnyt selvityksen avustajajärjestelmän kehittämisestä. Näkemykseni poikkeaa kuitenkin hänen näkemyksistään siltä osin, että toivoisin valtion ottavan suuremman vastuun palvelun rahoittamisesta eli vastaavalla tavalla kuin omaishoitajajärjestelmässä. Valtio vastaisi vaikeavammaisten henkilökohtaisen avustajajärjestelmän rahoittamisesta esimerkiksi Kansaneläkelaitoksen kautta. Muilta osin rahoitus ohjautuisi kuten selvitysmies Kumpuvuori on esittänytkin. Tämän ohella näen, että kuntia velvoitetaan huolehtimaan henkilökohtaisen avustajapalvelun saatavuudesta. Kaikilla vammaisilla ei ole, eikä edes heidän läheisillään, valmiuksia hoitaa työnantajavelvollisuuksia. Tästä syystä on tärkeää turvata kaikille vammaisille tasavertaiset mahdollisuudet saada avustajapalvelua riippumatta siitä, missäpäin Suomea he asuvat.

Arvoisa puhemies! Lähellä sydäntäni ovat myös omaishoitajat. On tärkeää, että omaishoidon tukea kehitetään osana sosiaali- ja terveyspalvelujen kokonaisuutta, jolloin lähtökohtana ovat kuntalaisten tarpeet ja paikalliset olosuhteet. Omaishoidon tuki on keskeinen palvelumuoto, jonka avulla edistetään vanhusten, vammaisten ja sairaiden kotona asumista. Elli Aaltosen selvitys on hyvä pohja, josta on hyvä lähteä työstämään omaishoitajajärjestelmän kokonaisuutta eteenpäin.

Tämän vuoden aikana meitä on puhuttanut myös lasten ja nuorten psykiatrisen hoidon tarve. On hienoa, että valiokunta on lisännyt 5 miljoonaa euroa lasten ja nuorten psykiatriseen hoitoon ja kuntoutukseen ja näiden palveluiden kehittämiseen.

Lopuksi haluan sanoa pari sanaa sosiaalialan kehittämishankkeiden valtionosuusrahoituksesta. Ensinnäkin on hienoa, että tähän toimintaan on ylipäätään lisätty määrärahoja. Rahoitusjärjestelmällä on myös haluttu tukea sitä, että yhä useampi kunta hakisi hankerahaa sosiaalialan hankkeisiin. Toivottavaa olisi, että hallituksen tavoite onnistuisi tässä paremmin kuin aikaisemmin. Ihmettelen kuitenkin sitä, että tästä määrärahasta on siirretty yksi kolmasosa tulonsiirtoihin eli kotihoidon tuen ja yksityisen hoidon tuen tasokorotuksiin. Mielestäni sosiaalialan kehittämishankkeiden idea ei ole tulonsiirtojen eli tässä tapauksessa kotihoidon tuen rahoittaminen vaan ehkä, voisin kuvitella, kotihoitopalveluiden kehittäminen. Olisin nähnyt parempana vaihtoehtona, että tämä tärkeä tulonsiirto olisi rahoitettu muualta.

Seppo Särkiniemi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Sen verran vanha suola janottaa, että kommentoin hiukan ed. Virtasta. Taidan tehdä sen toistamiseen tältä paikalta. Hän sanoi, että viimeisillä käräjillä ratkaisevat ensisijaisesti teot. Minä en olisi aivan niin pessimistinen. Jos niin on, niin meille taitaa käydä kaikille vähän huonosti.

Tällä paikalla tietenkin joutuu kysymään aina, onko politiikalla merkitystä. Osaammeko me tässä salissa mallintaa poliittisia toimiamme, niin että me kuvaamme ensin yhteiskunnalliset ongelmat ja sitten oikein etsimme niihin vastauksia? Olen ymmärtänyt niin, että tällä hallituskaudella on haluttu jatkaa kahden edellisen hyvän hallituksen toimia sen eteen, että meillä olisi kilpailukykyinen, tehokas ja hyvä talous, joka selviää globaaleissa oloissa ja tuottaa jaettavaa.

Toinen suuri kysymys on oikeudenmukainen jako. Osaammeko me toimia niin, että se hyvä, mikä näin syntyy, toisella kädellä annetaan, jaetaan oikeudenmukaisesti? Nyt tämän hallituksen, muun muassa pääministerin, monissa hyvissä avauksissa on otettu esille seikka, josta paljon olemme puhuneet, elikkä väestö. Ajattelen niin, että en nyt suoraan käsittele näitä asioita vaan lähestyn niitä hiukan mutkan kautta.

Ensimmäinen koskee köyhyyttä. Minulla on kädessäni Kansaneläkelaitoksen vuodelta 2003 oleva tutkimus "Laman varjo ja nousun huuma". Täällä todetaan köyhyydestä tällä tavalla: "Muilla mittareilla mitattuna heidän" — siis lapsiperheiden — "köyhyysriski kasvaa hyppäyksenomaisesti siirryttäessä kahden lapsen perheistä kolmi- tai useampilapsisiin perheisiin." Tämä sama asia todetaan Väestöliiton perhebarometrissa, ja se tulee esille uusimmassa sosiaali- ja terveysministeriön Sosiaaliturvan suunta -tutkimuksessa. Siinä meidän edessämme on yksi yhteiskunnallinen ongelma. Se liittyy jollakin tavalla ja aika vahvastikin siihen, miten meidän väestömme kehittyy: kasvammeko me vai näivetymmekö me.

Minä ajattelen niin, että tähän on nyt vastattu politiikkaohjelmilla. Edellisessä puheenvuorossa se tuli ilmi, ja taisi olla ed. Susanna Huovinen, joka sanoi, että köyhälle on tärkeintä, että palvelut pelaavat. Minä ajattelen toisin. Minä ajattelen niin, että on aivan oikein ja politiikan keskustelun täytyy se sanoa ääneen, että ihmiset voivat valita, ilman että tarvitsee nyt osoittaa henkilöitä sen kummemmin. Tämä ei ratkaise köyhyyttä. Köyhä on köyhä edelleen, vaikka palvelut pelaavat kuinka hyvin. Jos köyhiä halutaan auttaa, eikä puhuta siitä, että se ratkaistaan työllisyyden kautta — se on tietenkin oikea linja, ja niin pitää tehdä aina, mutta jos se ei auta — niin köyhiä autetaan tulonsiirroilla. Minun mielestäni tämä on nyt meidän käsillämme ja edessämme. 90-luvulla tehtiin tämän poliittisen mallin mukaan, minkä äsken luin. Tämä hallitus on kääntänyt linjaa. Minusta se tekee siinä oikein, kuuntelee ihmisiä, ja minä uskon ja toivon, että se saa myöskin aikaan tuloksia. En sano, että nämä ovat riittäviä, mutta oikean suuntaisia.

Toinen asia: Kun puhumme täällä palveluista, minäkin olen niitten lämmin kannattaja, haluaisin lyhyesti lainata nyt Helsingin Sanomien juttua ja sieltä valtiosihteeri Raimo Sailasta. Hän sanoo näin: "Jos kunnissa ei nopeasti aloiteta vaadittavia uudistustoimia, niin kunnallisveroprosentin nousulle ei ole mitään kattoa." Näin siis Sailas varoittaa, ja jatkuu: "Kuntien menojen kasvaminen johtuu pitkälti siitä, että valtio on säätänyt velvoitteita ja viranomaiset ovat antaneet normeja ja ohjeita, joita kunnat joutuvat noudattamaan." Tässä on siis niin kelju tilanne, että kun tässä salissa joulupukki esittää lahjatoivomuksia, niin hän esittää ne itselleen. Tämä kannattaisi nyt ottaa vakavasti.

Kun Sailas tätä asiaa analysoi, hän puuttuu peruskoulutukseen ja yleensä koulutuspolitiikkaan, oppilaitosten määrään; se on hyvä. Hän puhuu usein myöskin peruskuntien määrästä; sekin on hyvä ja tarpeellinen asia. Mutta minä ajattelen niin, että nämä asiat eivät ole suurimpia ongelmia. Kyllä näitä korjataan, ja taloudellinen ahdinko pakottaa muuttamaan rakenteita, ja ne uudistukset tulevat aikanaan. Mutta minä toivoisin, että kunnioittamani valtiosihteeri, joka tässä yhteiskunnassa näköjään joutuu paljolti käyttämään sitä ääntä, mitä meidän pitäisi tässä salissa käyttää, pikkuisen korjaisi jyvää. Tähänkin saakka suoritettu ammunta on tehnyt aika hyvää jälkeä, mutta nyt pikkuisen lähemmä omia joukkoja.

Nimittäin tähän palvelukysymykseen liittyy sellainen ongelma, että ellemme pysty ajattelemaan sitä asiaa hiukan toisella tavalla, niin että tässä salissa ja kunnissamme määräämme palveluiden tason ja laadun ja sitten erotamme tästä palvelutuotannon, me ryhdymme rationalisoimaan ja tekemään sen niin tehokkaasti kuin ikinä pystymme, ja otamme sieltä — voisiko nyt sanoa näin karkeasti — tehot irti, mikä ei tarkoita sitä, että nyt palvelualalla työskentelevät ihmiset olisivat laiskoja. Tämä on rakenteellinen kysymys, organisaation tai logistiikan kysymys. Minä olen aivan varma, että Sailas on oikeassa siinä, kun hän sanoo, että näin toimien pystytään saamaan säästöjä, joita tarvitaan, jos me aiomme selvitä niistä haasteista, joita tällä kansakunnalla ikääntymisen ja globalisaation oloissa on. Minusta tässä suhteessa hallitus ei ole tehnyt niitä toimenpiteitä, joita olisi pitänyt tehdä, mutta minä katson luottavaisesti tulevaisuuteen ja ajattelen, että meillä on rohkeutta tarttua niihin jatkossa.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä valtion ensi vuoden talousarvion palautekeskustelussa tarkoitukseni oli lähteä liikkeelle valtiovarainvaliokunnan mietinnöstä, mutta hivenen jatkan siitä, mihin ed. Särkiniemi lopetti, siltä osin kuin hän siteerasi valtiosihteeri Sailasta. Hän on jo aivan erinomaisella tavalla keskusteluttanut ja antanut useita esimerkkejä siitä, miten etenkin kunnissa pitäisi tulevaisuus nähdä ja ratkaisuja tehdä sen eteen.

Yhden terveisen haluaisin tälle meidän tarmokkaalle ja hyvin tietävälle valtiosihteerillemme lähettää. Se on se, että vaikka hän toistuvasti ja ehkä vähän yksipuolisesti tekee sinänsä hyviä ehdotuksia terveydenhuoltojärjestelmän sisällä ja on monta vuotta puhunut vaikka laboratorioiden vähentämisestä ja entistä paremmasta yhteistyöstä siellä — hyvä näin — en ole nähnyt yhtään kirjoitusta enkä yhtään mielipidettä häneltä siitä, miten valtion varojen hallinnassa valtiovarainministeriössä hallintoa voitaisiin uusia ja säästötoimenpiteitä tehdä myöskin sen hallinnonalan sisällä, sen pääluokan sisällä.

Tämä minua kieltämättä häiritsee, ja haluan sen kyllä eduskunnan pöytäkirjoihin kirjoittaa sen takia, että kun valtiovarainministeriö makroekonomisella tasolla miettii, mitenkä esimerkiksi valtionosuudet jaetaan, miten se eri peruskuntiin vaikuttaa, niin tässä keskustelussa esimerkiksi Espoo, Suomen toiseksi suurin kaupunki, ei ole millään lailla päässyt yhteistyöhön näiden vaikutusten osalta valtiovarainministeriön kanssa uudella tavalla, koska kun tarpeeksi suuria rahamääriä eri lailla allokoidaan uudestaan, niin totta kai se vaikuttaa näiden kuntien toimintaan. Tähän ovat kiinnittäneet huomiota Uudenmaan kansanedustajat omissa lähetystöissään useamman vuoden ajan. Parempaa keskusteluyhteyttä on toivottu. Näyttää siltä, että siinä toistaiseksi vesi on vähän mennyt hanhen niskaa pitkin alas. Toivon, että jotenkin tämä message menisi valtiosihteerille ja pääsisimme rakentavasti tässä eteenpäin.

Jos menemme sitten tähän sosiaali- ja terveysministeriön pääluokkaan, niin valtiovarainvaliokunnan mietinnössä sivulla 61 todetaan: "Suomen terveydenhuoltojärjestelmää odottavat mittavat haasteet. Järjestelmä sinänsä on tehokas, minkä vahvistavat myös kansainväliset vertailut. Järjestelmän sijasta keskustelun painopistettä tulisikin valiokunnan mielestä jatkossa siirtää yhä enemmän sisältökysymyksiin." Olen hyvin pitkälle samaa mieltä tästä lauseesta ja käsittelen sitä vähän lähemmin. Tosin meidän järjestelmämme ei ole niin tehokas kuin se voisi olla niillä voimavaroilla, mitä sen sisällä on henkilöstöön ja muuhun nähden. Mutta se vaatisi isoa remonttia ja toisenlaisia työskentelymahdollisuuksia.

Tämä meidän budjettikirjammehan on lähinnä lukuja, suurelta osin euromääräisiä lukuja, myös erilaisia hoitopäiviä ja toimenpidelukuja, mutta sen, mitä näiden numeroiden takana on, vuodesta toiseen olen halunnut budjettiin entistä selkeämmin esille, sen mitä se kaikki tarkoittaa toimintakuvauksina, sairaanhoitotoimen arviointeina tai muina vastaavina. Kyllä soveltuvin osin tiedetään, minkälaisissa vaikeuksissa erikoissairaanhoito on tässä maassa, ja totta kai me olemme valiokunnassa käsitelleet esimerkiksi sitä, miten erityisvaativan tason sairaanhoitoa pitäisi kohdentaa uudestaan, ja valtioneuvosto on antamassa siitä omaa asetustaan. Mutta eipä sitä käsitellä kuitenkaan budjetin sisällä.

Hoitotakuu on erittäin iso, vaikea asia; ei ole käsitystä Pääkaupunkiseudulla siitä, toteutuuko se vaiko ei. Viime päätöksien perusteella, mitä Husin valtuusto on esimerkiksi tehnyt, näyttää siltä, että huonolta näyttää, kun maaliskuun 1. päivä koittaa.

Kaiken tämän rinnalla, mikä on jo sinänsä suuri haaste, mitenkään ei tule esille se, että tämä niin sanottu osaoptimointi, joka tarkoittaisi sitä, että koko terveydenhuollon monirahoitteinen järjestelmä järjestettäisiin uudelleen, vähitellen saisi enemmän tilaa. On osittain väitetty, että hoitotakuu kohdistuisi tähän asiaan, mutta itse kyllä näen, että hyvin pieneltä osin se siihen kohdistuu. Kuopiolaisten tutkimusten mukaanhan todettiin jo kolme vuotta sitten, että tällä hetkellä varsinkin erikoissairaanhoidossa Suomessa maksetaan paljon mieluummin ja halukkaammin ja paljon enemmän siitä, että potilaita ei hoideta, ja paljon suuremman kritiikin jälkeen siitä, että heidät hoidetaan. Meillä säästetään aktiivisen hoidon yhteydessä tapahtuvista päätöksistä ja sitä vaikeutetaan, kun jonot ovat pitkät. Tämä ongelma täytyisi ratkaista, ja ilman valtion talousarviota se ei tietenkään ratkea.

Omaishoitajaongelma on myös yksi tämmöinen ihan selvä esimerkki siitä, miten hallinnollisesti asiat tuppaavat menemään liian monimutkaisiksi. Jo palveluseteliratkaisun yhteydessä saatiin kuulla, että sitä ei kunta kuin kunta voi sujuvasti käyttää kaikkeen siihen, mitä kotona tarvitaan. Keksittiin ihan selkeä raja, miten se kelpaa: se ei kelpaa kotisairaanhoidon puolella, mutta kotipalveluissa sitä kyllä saa käyttää. Itse asiassa tämä hankala rajanveto jatkuu näissä nykyisissä lainsäädäntökokeiluissa. Meillä käytetään termejä kotihoito, kotipalvelu, kotisairaanhoito, ilman että niitä on selkeästi lakitasolla määritelty. On ainakin kuusi, ellei kahdeksan, ammattihenkilöä, jotka toimivat tällä sektorilla. Minusta tämänsuuntainen tarkastelu olisi talousarviokeskustelutekstissä enemmän kuin suotavaa.

Vammaisten kuntoutusasioista täällä jo puhuttiin. Haluan vaan erityisesti mainita sen, että vaikeavammaiset, joita tässä maassa ei ole montaa tuhatta — tarkkaa lukumäärää en ole itse mistään saanut esille — yhdistetään kaikkiin muihin vammaisiin, kaikkiin vanhuksiin, ja sen seurauksena nämä uudet järjestelyt, joita tehdään, tuppaavat pelkästään aiheuttamaan haittaa vaikeavammaisten jatkoelämälle. Kulut eivät vähene kuntatasolla, mutta menevät vaan niin sanotusti eri tuutista. Tässä toivoisin erityisesti, että meidän ministerimme nyt taittaisivat peistä kunnolla, että Kuntaliiton mielipide siitä, että subjektiivisia oikeuksia vaikeavammaisten henkilökohtaiseen avustajaan ei saisi ottaa käyttöön, tämä Kuntaliiton aika raaka toive, sellaisenaan hylättäisiin ja tämä miniatyyriryhmä saisi sen oikeuden, jota he itse asiassa koko vammaisliikkeen kärjessä erityisesti odottavat.

Veteraanipaketista oikeastaan sanoisin vielä sen, että on hyvä, että siihen tuli lisää rahaa aika selkeä määrä, mutta ikävää on se, että laitoskuntoutusten osalta sotainvalidien haittaprosenttia ei edes ensi vuoden alusta pystytty alentamaan, vaan sitä alennetaan vasta seuraavan vuoden alusta. Heidän omissa lehdissään tätä aika lailla ihmetellään ja kerrotaan, että suurin osa sotainvalideista taitaa päästä haudan lepoon, ennen kuin nämä prosentit Suomesta poistuvat.

Maija-Liisa Lindqvist /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Budjetissa on monia myönteisiä asioita, joista haluan joitakin asioita nostaa esille. Lapsiperheiden aseman parantaminen on selkeä ja oikean suuntainen linja. Terveydenhuoltoon ja vanhustenhuoltoon panostaminen on tämän hallituksen tärkeä uusi linjaus.

Veteraanipaketti on erittäin tervetullut ja siitä suuri kiitos, näin myös alueemme sotaveteraanit totesivat, kun pyysivät tapaamista päijäthämäläisten kansanedustajien kanssa. Tässä tapaamisessa he pyysivät, voisiko tätä rahaa käyttää kokonaisvaltaisemmin veteraanien hyvinvoinnin edistämiseen kotipalveluissa ja voitaisiinko valmistaa sellainen palvelusetelijärjestelmä, jolla he voisivat ostaa erilaisia palveluita, koska heidän kuntonsa on hyvin erilainen ja tarpeensa erilaisia. Tämä varmasti auttaisi heitä parhaiten selviytymään omassa kodissaan mahdollisimman pitkään. Tämän todella haluamme välittää, kaikki päijäthämäläiset kansanedustajat, yhteisenä toiveena. Uskon, että kaikki muutkin edustajat tähän samaan yhtyvät.

Olen tyytyväinen myös siitä, että saimme hallituspuolueiden ryhmien kanssa aikaan sen, että valtion ja kuntien välisen kustannustenjaon tarkistukseen liittyvää valtionosuutta aikaistettiin osaltaan noin 50 miljoonaa euroa eduskuntakäsittelyn aikana. Tämä varmasti auttaa omalta osaltaan kuntia selviytymään muun muassa terveydenhuoltoon liittyvistä paineista.

Unohtaa ei pidä myöskään sitä, että sosiaali- ja terveyspalveluissa tapahtuu tällä hetkellä erittäin paljon kehittämistyötä. On muun muassa tullut uusia teknologiapalveluita, joita on valjastettu hoivapalveluiden palvelutuotannon edistämiseen, ja sosiaali- ja terveysministeriö tekee erittäin tärkeää työtä tämän kehittämistyön osalta.

Työtä riittää kuitenkin myös tulevaisuudessa. On paneuduttava tosissaan köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisemiseen. Ennalta ehkäisevien toimien merkitys, muun muassa vanhemmuuden vahvistaminen, on varmasti tulevien kustannuspaineiden osalta yksi tärkeä, merkittävä asia.

Meillä on yhteiskunnassa jotain todella huolestuttavasti pielessä, kun niin suuri osa lapsista ja nuorista kärsii jonkinasteisista mielenterveysongelmista. Se on niin hälyttävää, että siihen pitää puuttua, tutkia perimmäisiä syitä, millä tavalla yhdessä voidaan varhaiseen puuttumiseen panostaa yhä enemmän ja sitä kautta auttaa todella sitä, että tulevaisuudessa eivät nämä kustannukset kasva ja inhimilliset kärsimykset myös sen myötä. Uskon, että muun muassa lasten huostaanotto, joka on kasvanut todella paljon viimeisten vuosien aikana, on merkki siitä, että paitsi että vanhemmuus on kateissa, myös monet paineet, joita sekä työelämässä että yhteiskunnassa on, asettavat perheet niin koville, että näihin tekijöihin pitää voida yhteiskuntapolitiikassa vastata.

Arvoisa puhemies! Haluan kiittää ministereitä Mönkärettä ja Hyssälää siitä, että he ovat muun muassa omaishoitajien asemaa parantaneet ja tähän on luvattu puuttua myös tulevaisuudessa, on monia uudistuksia tekeillä edelleen, ja toivon, että nämä kehittämistyöt etenevät rivakasti ja sillä tavalla kunnat saavat uusia välineitä, joita tarvitsevat selvitäkseen tulevista vuosista.

Maija Rask /sd:

Arvoisa herra puhemies! Rahasta ja terveydestä muutama sana.

Mielestäni Raha-automaattiyhdistyksen asema ja se, millä tavalla rahaa sieltä jaetaan, on seuraava kysymys, johon eduskunnan pitäisi väkevästi puuttua nyt, kun eduskunta näillä näkymin tulee tekemään päätöksen, että veikkausvoittovarojen käyttämisestä kirjastomäärärahoihin nopeutetussa aikataulussa luovutaan. Raha-automaattiyhdistys on samalla tavalla kuin Veikkauskin monopoliasemassa, ja sen monopoliaseman turvaamiseksi pitää tehdä kaikki, jotta se saadaan säilymään. Se tarkoittaa silloin sitä, että sekä Veikkauksen että Raha-automaattiyhdistyksen varsinaiset edunsaajat ovat rahojen saajia.

Pidän tärkeänä sitä, mikä sosiaali- ja työjaoston mietinnössäkin todetaan, että kun veteraanikuntoutuksesta vapautuu määrärahoja, ne palautetaan sosiaali- ja terveysjärjestöille väestön terveyden edistämiseen. Tällä päätöksellä voitaisiin ja voidaan edistää terveyttä, mikä mielestäni on erittäin merkittävä kysymys, kun mietitään, millä tavalla me selviämme tulevaisuudessa yhä kasvavista terveydenhuollon menoista.

Minusta oli erittäin mieluisaa, että sosiaali- ja terveysvaliokunta nosti ennalta ehkäisevän terveydenhuollon ihan, voi sanoa, painopisteeksi. Sen innoittamana mielestäni tämän budjettimietinnön tärkein lausuma löytyy sosiaali- ja työjaoston mietinnöstä, jossa todetaan, että terveysnäkökohdat tulee ottaa huomioon kaikessa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Jos me emme tällaiseen päätöksentekoon ryhdy, me emme tule tulevaisuuden terveydenhuollon menoista selviämään. Sitten kun tähän ajatteluun päästään, voi todeta, että tämä on uusi alku ja se, että sosiaali- ja terveysvaliokunta tämän asian nosti esille, oli tämän uuden alun ensimmäinen askel. Sosiaali- ja työjaoston mietinnössä asiasta kyllä mainitaan, mutta rahaa ei tällä kertaa tullut. Mutta näinhän se useasti on ollut, että ensin lausutaan ja mahdollisesti seuraavalla kerralla sitten osoitetaan myös rahaa. Sitä todella toivon. Sosiaali- ja työjaostolla ja sivistys- ja tiedejaostolla on yhteinen ponnistus esimerkiksi ennalta ehkäisevän terveysliikunnan edistämisessä.

Terveysnäkökohtien huomioon ottamisesta yhteiskunnallisessa päätöksenteossa oli joitakin vuosia sitten hyvä yritys. Meillä oli kerran eduskunnassa niin sanottu kansanterveyskertomus. Se oli kertomus, jossa kaikki ministeriöt ulkoministeriötä lukuun ottamatta joutuivat pohtimaan, mitä terveyteen liittyviä asioita ministeriöiden päätöksenteossa on, millä tavalla voidaan terveyttä edistää. Se oli hyvä kertomus, mutta se oli vain kertansa kertomus, koska seuraavan kerran, kun se kertomus ilmestyi, se oli sosiaali- ja terveyskertomus ja niitähän kertomuksia meillä nytkin on. Mutta mielestäni ne ovat vain varjo siitä, mitä oli kansanterveyskertomus. Mielestäni meidän pitäisi uskaltaa puhua terveydestä ilman, että se on aina kytkeytyneenä sosiaali- ja terveysasioihin. Meillä on sosiaali- ja työjaosto, joka käsittelee myös terveysministeriön budjetin. Edes nimessä ei ole enää terveyttä.

Arvoisa puhemies! Sairauden hoitaminen on tärkeää, mutta se on loppumaton asia. Mielestäni Kivi Lydeckenin määritelmä, mikä on terve, kuvaa sen, että tästä ei ole koskaan tulossa loppua, kun hän sanoo, että terve on sellainen sairas, jota ei ole tarpeeksi tutkittu.

Pirkko  Peltomo  /sd:

Arvoisa puhemies! Maassa rauha ja eduskunnalla hyvää tahtoa, kunhan valtion budjetin viimeistelyvaihe äänestyksineen on viety loppuun. Kansanedustajat lähtevät istuntovapaalle, vallan ytimessä hiljenee.

Valtiovarainvaliokunnassa tekemämme tarkennukset ja määrärahalisäykset vuoden 2005 budjettiin hallituspuolueet mielestäni onnistuivat kohdentamaan hyvällä tavalla. Lisäykset helpottavat osittain muun muassa kaikkein vähävaraisimpien kansalaisten elämäntilannetta.

Erityistä huomiota kiinnitimme pitkäaikaistyöttömien perustoimeentulon kehittämiseen. Pitkään työttömänä olleille vuosina 1941—1947 syntyneille turvataan nyt kertaratkaisuna työttömyyseläkkeen suuruinen pysyvä toimeentulo eläketukena ennen vanhuuseläkettä. Kiitos tästä kuuluu ministeri Mönkäreelle ja ministeri Filatoville.

Toimeentulotukea saavien asemaa pitää jatkossakin parantaa muun muassa arvioimalla uudelleen toimeentulotuen määrään vaikuttavan asumiskustannusten omavastuun tarpeellisuutta. Avioero, työttömyys, sairaus, kriisi tai onnettomuus, yritystoiminta, tulojen aleneminen, toisen takaaminen tai vain pienet tulot voivat ajaa tilanteeseen, jossa tulot eivät riitä kattamaan karsittujakaan menoja. Työttömyys, sairaus ja kriisit voivat osua kenen tahansa kohdalle.

Nuoria aikuisia velkaannuttavat muun muassa pätkätyöt ja epäsäännöllinen tuntityö. Kun työpätkä päättyy, työttömyysturvaa ja asumistukea pitää odotella useita viikkoja. Maksuja on lykättävä, ja monet yrittävät selvitä rahattomista jaksoista luottokorttien ja kulutusluottojen avulla. Pankit eivät tarjoa pikkuvippejä pikkukorolla, mutta korttiluottoa saa suoraan kaupasta. Kierre on valmis. Köyhä ei saisi joutua ottamaan 40 korkoprosentin velkaa saadakseen talvikengät tai ehjän jääkaapin. Velkaneuvonnan tarve on siis edelleen erittäin suuri. Sosialidemokraattien esityksestä velkaneuvonta saa 500 000 euron lisämäärärahan. Julkisuudessa on oltu kovasti huolissaan siitä, että sosiaalietuuksia käytetään väärin. Moniko on huolissaan siitä, millaista on elää pitkään vähimmäistoimeentulon rajoilla?

Arvoisa puhemies! Pienistä on pidettävä huolta. Jaostomme yhtenä painopisteenä on ollut ja on edelleen kaikkein köyhimpien lapsiperheiden aseman parantaminen. Ensi vuonna korotetaan muun muassa äitiys-, isyys- ja vanhempainpäivärahan sekä erityisäitiysrahan vähimmäismäärää ja lasten kotihoidon tuen yhdestä lapsesta maksettavaa hoitorahaa. Näillä toimilla vähennetään jossain määrin lapsiperheiden köyhyyttä ja riippuvuutta toimeentulotuesta. Lapsiperheiden taloudellisesta tilanteesta valmistuu lähiaikoina sekä työministeriöstä että sosiaali- ja terveysministeriöstä kokonaisselvitys, jossa on huomioitu sosiaalietuuksien ja tulojen, palveluiden, maksujen, verojen ja perhevapaiden yhteisvaikutukset. Selvitysten pohjalta sosiaali- ja työjaosto edellyttää lisää kohdennettuja toimenpide-esityksiä jo alkuvuonna, heti kehyskeskusteluihin.

Arvoisa puhemies! Eilen käytiin kipakka keskustelu opiskelijoiden asemasta. Opiskelijoiden tiukkaa taloutta väljennetään korottamalla asumislisän enimmäismäärää noin 38 eurolla. Opiskelijat ovat pitäneet opintotuen asumislisässä huomioitavan vuokran enimmäismäärän nostamista ensisijaisen tärkeänä opintotukea kehitettäessä, joten korotus osuu nyt juuri siihen, mitä on eniten toivottu. Näin autetaan myöskin vähävaraisia opiskelijoita.

Mielestäni epäkohta on myös alle 20-vuotiaan toisen asteen opiskelijan vanhempien tulojen huomioon ottaminen opintotukea myönnettäessä. Mutta kaikkea ei saa korjattua kerralla, joten tähän on palattava seuraavissa neuvotteluissa, kuten eilen sivistys- ja tiedejaoston puheenjohtaja Maija Rask osuvasti totesi.

Kuntien taloudessa budjettilisäykset tuntuvat sitä kautta, että hallitus myöntyi aikaistamaan kuntien valtionosuustarkistusten maksuaikataulua. Ensi vuodelle jo sovitun 86 miljoonan euron lisäksi nopeutettiin myös tupossa sovittua aikataulua ja kunnille palautetaan 50 miljoonaa euroa lisää palvelujen tuottamiseen. Kunnat saavat lisäksi 5 miljoonan euron määrärahan lasten ja nuorten mielenterveyspalvelujen järjestämiseen. Hallituksen esityksestä tämä puuttui.

Vielä haluan ottaa esille työsuojelutarkastuksen. Työsuojelutarkastuksen määrärahoihin sosiaali- ja työjaosto lisäsi 600 000 euroa, äänestyksen jälkeen — oppositiopuolue kokoomus vastusti tätä määrärahan lisäystä. Työsuojelun monet valvontatehtävät ovat tulleet yhä vaativammiksi, mutta työsuojelupiirien henkilöstön määrä on pysynyt lähes ennallaan. Kuluvan vuoden alusta voimaan tulleen uuden yhdenvertaisuuslain myötä työsuojelupiirin valvonnan piiriin on tullut lisäksi uutena kohderyhmänä noin 550 000 kuntien ja valtion virkamiestä. Uusien lakien noudattamisen valvontaa varten työsuojelupiireihin tarvitaan 13 uutta tarkastajan virkaa, ulkomaalaislain noudattamisen valvontaan vähintään 10 uutta tarkastajan virkaa. Tämä tuli selvästi esille asiantuntijakuulemisessa, ja myöskin ministeri Mönkäre vahvasti puolsi tämän määrärahan lisäämistä.

Arvoisa puhemies! Jo debatissa nostin esille rikosten ja riitojen sovittelun, joka tulisi ulottaa koko Suomeen. Sovittelua pitää tarjota alueellisesti kattavasti. Näin ei ole nyt. Tämän on valtakunnansyyttäjä useasti todennut. Rikosten ja riitojen sovittelusta tulee pikaisesti säätää pysyvä laki. Kaikilla on oltava tarvittaessa mahdollisuus hakeutua sovittelun piiriin asuinpaikasta riippumatta. Sovittelutoiminnan ulkopuolella on neljännes Suomen väestöstä. Jos rikoksen uusiminen estetään sovittelulla, merkitsee se koko yhteiskunnalle säästöjä. Sovittelu säästää myös syyttäjien ja tuomioistuimen työtä, jos syyte sovittelun seurauksena jää nostamatta. Tästä sosiaali- ja työjaosto myös esitti lausumaesityksen ja edellyttää, että hallitus antaa eduskunnalle vuoden 2005 valtiopäivien alussa esityksen laiksi rikosasioiden sovittelun järjestämisestä siten, että laki voidaan saattaa voimaan 1.6.2005. Tarvittavat määrärahat tulee ottaa huomioon keväällä 2005 annettavassa lisätalousarviossa. Toivonkin, että ministeri Mönkäreen johdolla sekä sosiaali- ja terveysministeriö, oikeusministeriö että valtiovarainministeriö saavat tämän esityksen nopeasti tehtyä ja tuotua sen heti keväällä eduskunnan käsiteltäväksi ja asia etenee.

Maija Perho /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä on käytetty muutamia hyviä puheenvuoroja siitä näkökulmasta, miten voimme vaikuttaa siihen, että sosiaali- ja terveysministeriön pääluokan menokehitys ei olisi sellainen kuin se tällä hetkellä on. Tällöin on luonnollisesti kysymys siitä, miten työllisyys edistyy, miten työllisyysastetta saadaan nostettua, miten suomalaisten keskimääräistä eläkkeellesiirtymisikää saadaan nostettua ja millä tavalla ehkäistään muun muassa niitä ongelmia, jotka ovat olleet perusteena sille, että eduskunta on katsonut aiheelliseksi ja perustelluksi lisätä määrärahoja lasten- ja nuortenpsykiatriseen hoitoon ja muihin mielenterveyspalveluihin.

Kysymys varhaisesta puuttumisesta, ennaltaehkäisystä, johon muun muassa ed. Rask täällä viittasi, on mielestäni ensiarvoisen tärkeä. Siksi odotankin mielenkiinnolla, millä tavalla sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa sitä ohjausta ja, myönteisessä mielessä, painostusta, jolla kunnat saadaan suuntaamaan enemmän voimavaroja ennalta ehkäisevään työhön. Tällä hetkellä toimitaan osittain niin kuin hölmöläiset jakaessaan peittoa, leikkaamalla toisesta päästä ja lisäämällä toiseen päähän.

Kysymys työelämän sisällöstä on myös olennainen, kysymys siitä, puututaanko työelämässä esiintyneisiin ongelmiin ajoissa, onko työterveyshuolto, joka meillä on kattava ja tärkeä osa terveydenhuoltoa, viritetty tähän varhaisen havaitsemisen, varhaisen puuttumisen työkäytäntöön, toimiiko kuntoutus, toimiiko kaikki muu sellainen, jolla ylläpidetään työssä jaksamista, työterveyttä, työhyvinvointia. Tämäkin vaatii tarkastelua siitä, toimivatko eri järjestelmät yhdessä sillä tavoin, että näitä solmukohtia ei synny eikä synny tilanteita, joissa yksittäisen ihmisen kunto heikkenee ja työkyvyttömyys uhkaa, kun järjestelmä ei toimi toivotulla tavalla.

Työllisyyteen liittyy muun muassa talousarvioaloite ja -esitys, joka sisältyy kokoomuksen vastalauseeseen, kysymys äitiydestä, vanhemmuudesta aiheutuvien kustannusten tasaamisesta työnantajien välillä. Ensi vuoden budjetti on ilahduttava siinä mielessä, että tässä asiassa edetään, mutta tämä muutos on vielä kohtuullisen vaatimaton, ja siksi olisi tarpeen, että äitiysloma-ajan, vanhempainloma-ajan vuosilomapalkan kustannukset lomarahoineen voitaisiin kokonaisuudessaan korvata. Tämän etuuden olemassaolosta tiedottaminenkin on näköjään tarpeen, koska tätä etuutta ei vielä käytetä niin laajasti kuin mahdollisuus olisi.

Haluan vielä puuttua muutamaan yksityiskohtaan. Ensinnäkin kannatan lämpimästi ed. Asko-Seljavaaran esitystä evo-tutkimusrahojen nostamisesta, joka kuuluu meidän vastalauseeseemme monesta eri syystä, ei vähiten siksi, että tutkimuksen ja tuotekehityksen nimeen vannotaan ja näiden rahojen kautta toivottavasti löydetään ratkaisuja myös niihin kysymyksiin, joilla voidaan hillitä terveydenhuollon menojen kasvupainetta.

Toinen kysymys on kansaneläkkeen saajien, pienimpiä eläkkeitä saavien, ostovoiman kehitys. Tällä ensi vuoden korotuksellahan juuri ja juuri pystyttiin paikkaamaan se kansaneläkeindeksin alennus, joka aiheutui alkoholin hinnan laskusta. Mielestäni kansaneläkeläiset ansaitsevat ostovoiman korotuksen ja sen takia tarvitaan uusi tasokorotus.

Omaishoidosta täällä on puhuttu niin monessa puheenvuorossa, että haluan vain todeta yhtyväni näihin toivomuksiin ja vaatimuksiin siitä, että selvityshenkilön ehdotuksia voitaisiin toteuttaa ripeämmässä aikataulussa kuin nyt on hallituksen suunnitelmissa.

Vielä ottaisin yhden erityiskysymyksen, kysymyksen monivammaisten lasten perheistä, jotka joutuvat toimimaan usein hyvinkin vaikeassa tilanteessa, jossa vielä ensijärkytys lapsen vammaisuudesta hallitsee koko elämää, monimutkaisessa etuus- ja palveluverkostossa. Meillä on menossa ja jo kokemuksia palveluohjauksesta, jossa pitäisi päästä maan kattavaan järjestelmään sillä tavalla, että näitä perheitä pystytään auttamaan eikä, niin kuin pahimmillaan tapahtuu, palloteltaisi viranomaiselta toiselle, niin että he uupuvat ja se tuki ja kuntoutus, mitä lapsi tarvitsee pienestä pitäen, kärsii tästä tilanteesta.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Täällä on pidetty ansiokkaita puheenvuoroja, muun muassa ed. Rask ja ed. Maija Perho, tästä terveyden edistämisestä.

Tulin nyt kuitenkin vielä tänne korokkeelle puhumaan omasta talousarvioaloitteestani, koska näen, että terveyden edistäminen on ainoa keino, jolla me saamme hallintaan terveydenhuollon kulut myös tulevaisuudessa.

Valtion talousarviossa osoitettu määräraha kansalaisten terveyden edistämiseen on todettu hyviä tuloksia tuottavaksi sijoitukseksi, joka estää tehokkaasti hoitomenojen kasvua tulevaisuudessa. Momentilta rahoitetaan muun muassa terveyden edistämisen rakenteiden vahvistamista, päihdehaittojen ehkäisyä ja vähentämistä, tupakoinnin ehkäisyä ja vähentämistä, terveellisen ravitsemuksen edistämistä, tuki- ja liikuntaelimistön terveyden ja toimintakyvyn edistämistä, tapaturmien ehkäisyä, mielenterveyden edistämistä ja seksuaaliterveyden edistämistä.

Arvoisa herra puhemies! Hoitotakuun voimaantulon myötä kuntien voimavarat kiristetään äärimmilleen. Asiakkaan on saatava hoitoa tiettyjen aikarajojen puitteissa. Tämän takia uhkana on se, että ennalta ehkäisevään terveydenhuoltotyöhön varatut, nykyisinkin aivan liian niukat, resurssit poistuvat käytännössä kokonaan. Tästä on esitetty sosiaali- ja terveysvaliokunnalle asiantuntijakuulemisessa suurta huolta.

Euroopan unionin itälaajentuminen ja siitä aiheutunut kotimaisen alkoholiverotuksen tuntuva alennus on nostanut suomalaisten alkoholinkäyttöä merkittävästi. Tämä on vaikuttanut jo lyhyessä ajassa erittäin negatiivisesti kansalaisten terveyteen. Tässä tilanteessa terveyttä edistävien ja alkoholin käyttöä hillitsevien uusien toimintamuotojen kehittämiselle on poikkeuksellisen suuri tarve. Jatkossa myös tupakkatuotteiden osalta saattaa olla edessä samanlaisia uhkakuvia. Siksi varsinkin nuorisoon suunnatun tupakointia vähentävän valistuksen tehostamisella on kiire.

Tuki- ja liikuntaelinten ongelmat ja sairaudet ovat lisääntyneet myös nuorilla, mistä syystä ennalta ehkäisevään työhön tulee panostaa myös tällä saralla entistä enemmän.

Vielä mielenterveysongelmat. Mielenterveysongelmat ovat yksi kansansairautemme. Suurin osa myönnetyistä työkyvyttömyyseläkkeistä johtuu juuri mielenterveysongelmista. On aika lisätä ennalta ehkäisevää työtä, varhaista puuttumista, jotta hallituksen tavoittelema eläkeiän nostaminen toteutuu.

Arvoisa herra puhemies! Tällä perusteella ehdotankin, että eduskunta ottaa valtion vuoden 2005 talousarvioon lisäyksenä 3 miljoonaa euroa terveyden edistämiseen ja juuri niihin kohtiin, mihin siellä perusteluissa todetaan.

Ihan tähän lopuksi: On puhuttu evo-rahoista ja yleensä tutkimusrahoista. On ehdottoman tärkeää, että meillä säilyy tutkimusresursointi myös sosiaali- ja terveysalalla, ja tietysti evo-rahat koskevat nimenomaan terveydenhuollon tutkimusta. Totean vain sen, että kyseessä olevan sektorin eli terveydenhuoltosektorin tutkimusta tulisi entistä enemmän suunnata myös terveystieteelliseen ja vaikuttavuuden tutkimukseen. Luulen, että se kyllä toisi sitten siihen annetut rahat takaisin.

Matti Väistö /kesk:

Herra puhemies! Yhteiskunnassa tehtävillä päätöksillä on keskeinen merkitys väestön terveydelle. Onkin tärkeää panostaa monipuolisesti terveysnäkökohtiin. Hyvän ja toimivan neuvolajärjestelmän ansiosta perusta on kunnossa. Myöhemmällä lapsuus- ja nuoruusiällä vaanii kuitenkin yhä enemmän ongelmia, ylipainoisuus ja liian vähäinen liikunta keskeisinä tekijöinä. Samoin työttömyys ja taloudelliset ongelmat tuovat osaltaan lasten ja lapsiperheiden elämään lisäongelmia. Lapsiperheiden aineelliseen ja henkiseen hyvinvointiin tuleekin kiireesti paneutua ja on haettava tähän toimivia ratkaisuja. Tätä myös valtiovarainvaliokunta omassa mietinnössään kiirehtii.

Kansanterveyden kannalta terveyden edistäminen ja sairauksien ehkäisy on keskeistä. Tässä onnistuminen on tärkeää myös taloudellisen kestävyyden näkökulmasta. Terveystalouteen meillä ei ole panostettu riittävästi. Valiokunnan mietinnössä todetaan, että sosiaali- ja terveyspalvelujen kunnille aiheuttamat kustannukset ovat voimakkaassa kasvussa. Siellä ennakoidaan ensi vuodelle jopa 7—8 prosentin lisäystä. Osaltaan niitä tulevat lisäämään Kansallinen terveyshanke ja hoitotakuun toteutuminen, joka sinällään on kansalaisten näkökulmasta erittäin hyvä hanke.

Herra puhemies! Myös sosiaalihanke on etenemässä. Keskeisellä sijalla tulevaisuutta ajatellen on myös omaishoidon kehittäminen Elli Aaltosen valmistelemien suuntaviivojen mukaisesti. Nyt tarvitaan, kuten mietinnössä todetaan, aikataulutus ja toimenpideohjelma. Ikäihmisten ja vammaisten itsenäistä suoriutumista ja omassa kodissaan asumista on kaikin tavoin tuettava. Niin sosiaali- kuin terveyshankkeen osalta tietoyhteiskunta ja sen tuomat teknologiset ratkaisut antavat uusia mahdollisuuksia. Kehittämistoimia ja osaamista on määrätietoisesti edistettävä ja toimintojen kehittäminen on saatava osaksi perustyötä.

Herra puhemies! Talousarviossa toteutuva kustannustenjaon tarkistuksen aikaistaminen tulee kuntatalouden näkökulmasta suureen tarpeeseen. On tärkeää, että kuntien taloustilanteen kehitystä seurataan tarkoin ja ryhdytään kuntatalouden edellyttämiin toimenpiteisiin. Tavoitteena tulee olla toimiva peruspalveluohjelma ja peruspalvelubudjetti. Samalla on edistettävä ja syvennettävä myös kuntien välistä yhteistyötä palvelujen järjestämisessä. Tätä kautta on saatavissa monenlaisia paitsi taloudellisia hyötyjä myös palvelujen saajan näkökulmasta merkittäviä etuja.

Herra puhemies! Kiinnitän vielä huomiota yhteen hyvinvointiyhteiskuntamme kannalta tärkeään kysymykseen: kansansairauteen nimeltä diabetes. Tiedämme, että diabetes yleistyy nopeasti; erityisesti näin käy elämäntapasairaudeksi kutsuttavan tyypin 2 diabeteksen osalta. Käynnissä oleva tämän vuosikymmenen jatkuva diabeteksen ehkäisyn ja hoidon kehittämisohjelma tukee osaltaan Kansallisen terveyshankkeen tavoitteiden toteutumista. Tyypin 2 diabetes on elämäntapasairaus, jonka ehkäisyssä keskeisellä sijalla ovat liikunta, ravinto ja ylipainon vähentäminen.

Diabeteksen hoidossa tarvitaan myös lääkehoitoa. Tyypin 1 diabeetikoille insuliini on elinehto. Myös monet tyypin 2 diabeetikot tarvitsevat ennemmin tai myöhemmin tablettihoidon ohella insuliinia. On tärkeää, että insuliini on jatkossakin sadan prosentin lääkekorvauksen piirissä. Tärkeää on myös se, että kaikki insuliinia tarvitsevat diabeetikot tyypistä riippumatta saavat insuliinin samalla tavoin täysimääräisesti korvattuna. Nykyinen tilanne on epätyydyttävä. Samoin epätyydyttävä on myös uusien insuliinilaatujen saaminen erityiskorvattaviksi Suomen markkinoille. Tähän toivon arvoisien ministerien, jotka nyt ovat tilapäisesti poistuneet, osaltaan paneutuvan ja kiirehtivän oikeudenmukaisten ratkaisujen aikaansaamista. Nykyisellään järjestelmä ei ole toimiva. Samalla lausun ministeri Mönkäreelle parhaat kiitokset hänen tähänastisesta toiminnastaan ja selkeistä kannanotoista insuliinin täyden korvauksen säilyttämisen puolesta. Linja on tässä oikea.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tämä sosiaali- ja terveyspääluokka on tärkein pääluokka minusta koko valtion budjetissa. Tämä on se perusydin, jonka kautta monia asioita, mitkä koskevat kansalaisia ja ennen kaikkea myös köyhimpiä ihmisiä, pitäisi hoitaa. Nyt kristikunnan suuri juhla-aika on lähellä, ovella, ja joululaulussa todetaankin, että hyvä, lämmin, hellä, ois mieli jokaisen jne. Sen takia odotankin kansanedustajilta, että vaikka osalla voi olla aika kovettunut poliitikon sydän, se ei kuitenkaan olisi niin kovettunut, että se ei voisi myös tämmöistä joulun sanomaa ottaa vastaan ja pehmetä siinä mielessä, jotta millään ponsilla näitä köyhien asioita ei hoidettaisi vaan oikeilla teoilla. Yksi semmoinen teko, joka tässä voisi näin joulun alla herkistää mielet ja antaa sen sanoman tuonne matalampaankin ja köyhempään torppaan, olisi se, jotta toimeentulotuesta poistettaisiin, siis leipärahasta, 7 prosentin asumiskulujen omavastuuosuus, joka aikoinaan tuli silloin 90-luvun puolessavälissä. Jos se silloin oli perusteltu, niin tänä päivänä se ei ole enää perusteltu.

Toinen on tämä toimeentulotuen perusnormin korottaminen. Se on jököttänyt paikallaan pitkään, ja sehän tarkoittaa, että kun inflaatio kuitenkin laukkaa eteenpäin, niin se leipä on lyhennyt ja voi leivän päällä vähän ohennut. Sen takia toivoisi, jotta tähän joulusanomaan liittyen semmoista tahtoa löytyisi, että nyt näytetään yhdessä asiassa, joka sinällään on pieni raha, jotta tämä eduskunta on tosissaan. Ponnet eivät lämmitä eivätkä tuo voita leivän päälle lisää. Toivoisi, että äänestettäessä ehdotuksesta 36, joka varmasti tullaan täällä jonkun ihmisen toimesta esittämään, sitten löytyisi semmoista joulumieltä kaikilta kansanedustajilta.

En pitkitä tätä iltaa, nimittäin monet ovat kuulemma lentokoneille lähdössä. Toivon vaan kaikille hyvää joulua.

Mikko  Alatalo  /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallitus on tehnyt selviä kohennuksia monien ryhmien asemaan budjetissa. Lasten kotihoidon tukea ja vähimmäispäivärahoja korotetaan. Lasten kotihoidon tuen yhdestä lapsesta maksettavaa hoitorahaa korotetaan 42 eurolla kuukaudessa ensi vuoden alusta, ja samaan aikaan korotetaan myös yksityisen hoidon tuen hoitorahaa, minkä jälkeen se on 137 euroa kuukaudessa. Tosiasiassahan me pääsemme nyt lähelle vuoden 92 lamaa edeltänyttä aikaa. Ensi vuoden alusta korotetaan myös pienimpiä sairaus-, äitiys-, isyys- ja vanhempainpäivärahoja sekä erityisäitiysrahaa, jolloin päivärahat nousevat 15,20 euroon päivältä.

Erityisesti kotihoidon tuen nostaminen on ollut asia, jota esimerkiksi omassa vaalikampanjassani korostin. Tuntuu hyvältä, kun on ollut ajamassa asiaa, joka toteutuu. Perheillä on nyt todellinen mahdollisuus valita. Tämä on suuri muutos. Kun ennen oli edistystä se, että naiset pääsivät töihin kodin ulkopuolelle, nyt edistystä on se, että äiti tai isä saa olla kotona silloin, kun lapset ovat todella pieniä.

Myös eläkeläisten ja veteraanien asema paranee. Ensi vuonna kansaneläkkeen tasokorotus 7 eurolla ja veteraanien etuuksien parantaminen ovat asioita, joista täytyy tietysti kiittää, mutta totta kai tuota kansaneläkepuolta täytyisi vielä lisää parantaa.

Kuten aina sanotaan, parhainta sosiaalipolitiikkaa on hyvin hoidettu työllisyyspolitiikka. Tämä pätee edelleenkin tupoon, ja tehdyt veroratkaisut tuovat toivon mukaan lisäpotkua talouteen ja ostovoimaan. Toivoa vain sopii, että keski- ja suurituloisten aseman parantaminen koitui myös kaikista heikompiosaisten eduksi. Muuten veronkevennyksillä ei ole oikeutusta. Kyllä meidän hallituspuolueidenkin kansanedustajien on myönnettävä se, että tupo ja veronalennukset eivät ole mikään köyhyyspaketti. Ed. Esa Lahtela puhui ponsista ja ed. Tennilä muistaakseni mainitsi, että ponsia ei voi syödä, ja kyllä tämä vähän sellainen on, että ponnet ovat vähän niin kuin puolet petäjäistä.

Mielenkiinnolla panin merkille ed. Soininvaaran kirjoituksen Suomen Kuvalehdessä, jossa lanseerattiin termit "tilapäistö" ja "pysyväistö". Hän kysyi aiheellisesti, pitäisikö tilapäistön asemaa parantaa vai pitäisikö voimavarat keskittää pysyvien työsuhteiden turvaamiseen ja tarvitseeko tilapäistö omat edunvalvojansa. Kyllä tähän hyvinvointiyhteiskuntaan mahtuu suuri joukko köyhiä, jotka tarvitsevat edelleen apua: opiskelijat, eläkeläiset, pitkäaikaistyöttömät ja vaikeasti sairaat. Näitä kaikkia ryhmiä yhdistää se, että he eivät voi työmarkkinoilla parantaa omaa asemaansa, vaikka haluaisivatkin. He ovat siis täysin kuntien, valtion, omaisten ja kolmannen sektorin armoilla. Suurimmalta osalta kyse on eduskunnasta ja hallituksesta, miten me autamme näitä ihmisiä, jotka ovat työmarkkinoiden ulkopuolella ilman omaa tahtoaan tai syytään.

Arvoisa puhemies! Tämän päivän uutiset kertovat aika lohdutonta tarinaa: tuloerot ovat Suomessa jatkaneet kasvuaan. Tulotasoaan eniten kasvatti ylin tulokymmenys. Tämä on iloinen uutinen tietysti meille, jotka vähän paremmin tienaamme, mutta samaan aikaan noin 575 000 pienituloista henkilöä on Suomessa; se on 11,2 prosenttia kansasta. EU:n määritelmän mukaan pienituloinen on henkilö, jonka kotitalouden tulot ovat alle 60 prosenttia väestön keskiarvosta. Jos halutaan mainita lisää huolestuttavia lukuja, niin kerrottakoon, että toimeentulotukea myönnettiin viime vuonna hieman yli neljännesmiljoonalle kotitaloudelle eli yli 400 000 henkilölle. Se on valtava määrä ihmisiä. Kyse on peräti 8 prosentista maamme väestöstä. Kuten ed. Taipale on todennut moneen otteeseen, yksinäiset ihmiset, erityisesti yksinäiset miehet, ovat Suomessa surkeassa jamassa. Toimeentulotuen asiakkaista noin 70 prosenttia oli yksinäisiä henkilöitä. Myös yksinhuoltajataloudet ovat suuri ryhmä.

Kun olen itse käynyt laulamassa tuolla eri puolilla Suomea tuollaisissa baareissa, missä yksinäiset miehet ovat, olen miettinyt, että loppujen lopuksi se ei niin kauhean iso raha ole, millä nämä ihmiset tulevat toimeen. Monet niistä ihmisistä eivät kyllä palaa työelämään, me tiedämme sen, mutta jotenkin ehkä lillukanvarsista vähän täällä puhumme, kun me alamme näitä ihmisiä syyttämään tai jotenkin syyllistämään. Näin joulun alla näitä ihmisiä täytyisi kyllä muistaa.

Sosiaali- ja terveysalan menot tulevat tulevaisuudessa joka tapauksessa kasvamaan, kun väestö ikääntyy. Se on fakta. On väläytetty, että terveydenhuollon tehokkuutta voitaisiin parantaa jopa 20 prosenttia. Tietotekniikkaa tulee tehostaa, järjestelmiä yhtenäistää. Sairaanhoitopiirejä saattaa olla liikaa. 20 000 ihmistä olisi varmasti minimiraja. 10—20 lääkärin keskittymät kestävät myös sen, että joku lääkäreistä lähtee lomalle. (Ed. Väistö: Terveyskeskuksissa!) — Nimenomaan. Tämä oli terveyskeskuksia koskeva tieto. — Hoitotakuu tulee olemaan suuri juttu sinänsä. Rahaa se tulee todennäköisesti vaatimaan enemmän kuin me arvaammekaan, mutta ei tässä nyt paniikkiin auta itseänsä vaivuttaa. Se on joka tapauksessa toteutettava. Erikoissairaanhoidon maksupolitiikasta on puhuttu paljon. Tällä hetkellä se luo karmeita laskuja kunnille, mutta se ongelma täytyy ratkaista. Laboratoriopalveluista on ylitarjontaa, samoin kuvantamispalveluista. Pirkanmaalta on muuten hyvä esimerkki; siellä on tehokkuutta parannettu tällä sektorilla. (Ed. Väistö: Ja Pohjois-Karjalassa!) — Ja Pohjois-Karjalassa, hyvä uutinen sieltä myös.

Äsken puhuin veteraanipaketista. Sekin oli hyvä asia, että siihen on tullut rahaa, mutta sotainvalidien osaltahan siihen jäi vielä aukkoja. Sitäkin täytyy vielä korjata, ennen kuin nämä miehet ovat siirtyneet manan majoille.

Terveydenhuollosta vielä sen verran, että kaikki yrittävät siellä tehdä kaikkea ja ehkä erikoistuminen ja keskittäminen olisi tässä mahdollista. 20 prosenttia potilaista voisi olla sellaisia, että heidän ei tarvitse lähteä kotoa minnekään, kun vaan saavat hyvän ja asiantuntevan medineuvon sairaanhoitajalta. Kokenut sairaanhoitaja voi tehdä myös (Ed. Tiusanen: Diagnooseja!) diagnooseja. Täällä juuri lääkäri Tiusanen sanoo, että on paljon semmoisia asioita, millä nämä todelliset osaajat, hyvät ammatti-ihmiset, lääkärit, työllistyvät, ihan turhiakin asioita ja paperitöitä.

Kaiken kaikkiaan näin joulun alla täytyy muistaa tätä suurta osaa ihmisistä, jotka eivät ole todellakaan nyt hyötyneet näistä hyvistä asioista, mitä hallitus on tehnyt nimenomaan verotuksen alentamisella. Tämä on se, mikä meillä täytyy täällä takaraivossamme olla koko ajan, kun mietimme näitä uudistuksia.

Timo  Soini  /ps:

Arvoisa herra puhemies! Aloitan perheiden kriisistä eli siitä, miten perheet voivat Suomessa nykyaikana.

Meillähän tässä yhteiskunnassa on rahaa enemmän kuin koskaan, mutta väitän, että emme ole onnellisempia kuin koskaan ja pahoinvointi on hyvin laajaa monilla alueilla ja etenkin perheissä. Se näkyy lähiöissä, se näkyy pitkin Suomennientä. Avioerojen lisääntyminen on ollut huolestuttavaa. Yhä useampi koti hajoaa, pirstoutuu. Se raastaa ja vammauttaa henkisesti ja psyykkisesti. Kuinka monta huoltajuuskiistaa meillä on tässä maassa meneillään tällä hetkellä? Kuinka monella hyisellä parkkipaikalla lapset vaihdetaan kesken joulua, kun aatto ollaan äidin luona ja isän luo mennään joulupäiväksi? Tämä tilanne on hyvin hankala lasten kannalta, ihmisten kannalta. Sitten on vielä niitä lapsia, jotka eivät näe toista vanhempaansa ollenkaan, ja on myös vanhempia, jotka eivät välitäkään nähdä lapsiaan. Nämä asiat eivät korvaudu pelkästään rahaa lisäämällä, rahaa jakamalla. Jos on mennyt elämän ja pyhyyden taju, ei sitä pelkästään rahalla korvata. Tämä on ikävä tosiasia.

Arvoisa herra puhemies! Ed. Alatalo tässä sanoi, että meillä 260 000 taloutta saa toimeentulotukea, se on totta. Se on valtava summa, yli 400 000 ihmistä. Ja mikä alun perin oli toimeentulotuki? Se oli viimesijainen, tilapäinen järjestely, jotta ihminen pysyy hengissä. Nyt se on 400 000 suomalaiselle pääasiallinen toimeentulon lähde. Tämä on sosiaalipoliittinen häpeä tilanteessa, jossa rahaa on enemmän kuin koskaan. Tämä on vakava asia. Tähän sitten liittyy päihteiden väärinkäyttöä, huumeita, monia muita asioita, mutta on myös tuloköyhyyttä. Ei ole tuloja, ja kustannukset etenkin Pääkaupunkiseudulla ovat aika mittavat.

Arvoisa puhemies! Mielenterveysongelmat ovat Suomessa hyvin suuria. Täällä syödään enemmän rauhoittavia lääkkeitä näinä päivinä kuin koskaan. Lääketokkurassa kohtaa arkensa yhä useampi. Täällä on puhuttu näistä mielenterveyden rahoista, nuorisopsykiatrian rahoista. Niitä on lisätty, ja se on hyvä. Mutta eivät mielenterveyden ongelmat ole pelkästään niin sanottujen surkeiden tapausten ongelmia. Kyllä tuonne etupäivystyksiin viedään Nokian insinööriä, joka on pitkän työputken päätteeksi pamahtanut psykoosiin. Siinä sitten menestyjä villasukissaan odottaa lääkäriä, että pistetään vähän tokkuraa helpommaksi. Tätä tapahtuu koko ajan. Paineet ovat kovat. Raha ratkaisee, mutta ihminen ei tahdo kestää.

Arvoisa puhemies! Sitten maailmalta uutinen, jonka pitäisi Suomessakin herättää hieman ajattelemaan. Tiedän, että jos eivät nyt kaikista muistakaan puheeni osista kaikki tykkää, niin tästä puheeni osasta eivät varmasti kaikki tykkää. Amerikassa on keskonen, alta 300-grammainen, jäänyt henkiin. Mitä me voimme ajatella ihmiselämästä ja sen pyhyydestä, kun alle 300-grammaiset keskoset voivat jäädä henkiin? Meillä on hyvin lähellä se aika tässä maassa, jolloin meillä abortoidaan paljon pitemmällä olevia tapauksia kuin tämä tapaus. Meillä tämä tappaminen äidin kohtuun on täysin lainsuojaa nauttiva toimenpide. Tämä asia oli Amerikan presidentinvaaleissa merkittävä asia, ja tämä asia tulee siellä Euroopan unionissakin meitä vastaan ja joku päivä se tulee Suomessakin. Moraalisesti tämä asia on täysin selvä, mutta lääketieteellisestikin tämä asia 300-grammaisineen tulee osaksi meidän sosiaali- ja terveyspolitiikkaamme.

Arvoisa herra puhemies! Eduskunnan köyhyysryhmän kokoontumisessa kävi Veikko Hursti. Täytyy sanoa, että oli uskottava kaveri, tiesi, mistä puhui. Siellä oli tällaiset rankat konservatiivit kuin minä ja sitten entiset kommunistit, kovat vasemmistolaiset, toisaalla. Kyllä kuunneltiin miestä, joka on tosiaan ottanut oksennukset rinnuksilleen: "Kuule, Veka, tämmöistä hommaa mä tulin sulle selittään." Jotenkin uskoo miestä, joka on todella tehnyt jotain eikä vain pelkästään puhunut kauniisti.

Mutta kyllä meillä nämä köyhät tulevat keskuudessamme olemaan. Täällä puhuttiin näistä yksinäisistä miehistä. Niistä on ed. Ilkka Taipale puhunut ja ed. Alatalo puhui. 30—40-vuotiaat yksinäiset miehet ovat muuten perussuomalaisten kannattajien ydinjoukkoa. Meillähän on siellä valtava potentiaali, kun saataisiin se liikkeelle. Mutta siellä turhautuminen on voimakasta ja tyytymättömyys on voimakasta. Se johtuu monista asioista. Kun ei ole perhettä, ei ole ehkä työtä, asiat ovat solmussa, niin siellä katkeruus muhii, siellä on kädet nyrkissä. Se ei lähde pelkästään EU:n ruoka-avulla eikä muulla. Pitää saada mielekkyyttä elämään.

Sitten, arvoisa puhemies, lopuksi: Minulle viina kyllä on maistunut ja tunnen happaman maun, mutta kyllä tämä halpa viina aiheuttaa myös halvan hengen, eli kyllä taas, kun joulunpyhät menevät ja uusivuosi tulee ja halpaa tavaraa kurkusta kumotaan, moni maksaa sen sitten hengellään. Toivottavasti mahdollisimman monella perheellä olisi selvä joulu, koska kyllä se on aika karmeata hommaa, kun se menee liian pitkälle. Se on hyvä renki, ja yhä useampi suomalainen on todennut, että hänelle viina ei sovi, ja sekin on varmaan hyvä ratkaisu, kenelle se sopii.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! En lähde kertaamaan niitä hyviä asioita, joita perhepolitiikan, veteraanien, eläkkeiden osalta tähän budjettiin sisältyy. Kiinnitän huomiota vain yhteen asiaan, johon ed. Alatalo täällä jo on edellä kiinnittänyt huomiota.

Se oli todellakin tämän päivän uutinen, että 575 000 ihmistä meillä katsotaan tällä hetkellä pienituloisiksi. Sehän tarkoittaa, että heidän tulotasonsa on alle 60 prosenttia väestön keskiarvotulosta. Näissä perheissä on 132 000 lasta. Tässä ehkä on tulevaisuuden kannalta kaikkein vakavin huoli. Tämä tietenkään ei kerro sitä, kun sanotaan tästä pienituloisuudesta, mikä on heidän todellinen toimeentulonsa taso, mutta oma käsitykseni on, että lasten kohdalla se kertoo sen, että heidän mahdollisuutensa osallistua itseään kehittäviin harrastuksiin nykyaikana, jolloinka kaikki on niin mahdottoman kallista, on kyllä jotakin muuta kuin niillä, joilla tulotaso on korkeampi.

Mutta jotta ongelman ratkaisun vaikeus käy ilmi, niin jos ajatellaan, että jokaiselle tällaiselle tilastoidulle pienituloiselle ihmiselle sosiaalisina tulonsiirtoina annettaisiin 1 euro päivää kohti lisää rahaa, vuositasolla se tekee noin 210 miljoonaa euroa, ja 2 euroa tekee vähän yli 400 miljoonaa euroa. (Ed. Tiusanen: Ei hallituksella ole varaa siihen!) — En tiedä, kenellä siihen on varaa. — Mutta me ymmärrämme, että tämän asian korjaaminen tulonsiirtopolitiikalla ei ole yksinkertainen ratkaisu. Sen takia tämä haaste on mielestäni suuri ja se liittyy koko siihen yhteiskuntapolitiikkaan, jota me Suomessa harjoitamme. Minulla ei ole siihen tässä ratkaisua, mutta haluan tämän asian nostaa esille, koska tiedän, että kyllä hallituspuolueissa myöskin niin sanottu köyhyysasia otetaan vakavasti ja täällä on todella, tässä salissa, paljon kansanedustajia, jotka haluavat tämän asian nostaa jatkossa vakavan keskustelun kohteeksi, niin että tämän asian ratkaisemiseksi löydettäisiin entistä parempia lääkkeitä.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä on hyvin monipuolisista näkökulmista valotettu kyseisen ministeriön aluetta. En ryhdy kertaamaan näitä näkemyksiä, mutta toisin erään kapean mutta tärkeän näkökulman esille.

Vuosi 1964, jolloin itse olin aloittamassa lukiota, oli terveiden elämäntapojen edistämisen vuosi. Tuolloin hyvin voimakkaasti tuotiin esille tupakoinnin vahingollisuutta. Sanottiin, että kun tulee vuosi 2000, vain epäsosiaalinen kansalainen enää tupakoi. Tiedämme, kuinka paljon tilanne on muuttunut. Monet lainsäädännöt ovat tulleet rajoittamaan tupakointia. Samoin tuolloin hyvin voimakkaasti nimenomaan nuorisoon, johon itsekin silloin kuuluin, kohdistettiin raittiusvalistusta. (Ed. Pulliainen: Eikö enää?)

Nyt kun eletään tätä 2000-luvun alkua, voidaan todeta, että alkoholinkulutus noista ajoista on yli kaksinkertaistunut, reilustikin. Aikoinaan kunnissa olivat raittiussihteerit ja raittiuslautakunnat. Nämä ovat muuttuneet monella tavalla sitten eri nimikkeillä oleviksi viroiksi. Lautakuntia on vähentynyt, ja niitten nimet ovat muuttuneet, mutta jotenkin siinä on kadonnut ja huuhtoutunut sitten raittius-käsite, jota ei oikein enää kunnissa vaalita, eikä myöskään ole kasvatusta ja opetusta riittävästi kouluissa. Toivon, että terveystieto-niminen oppiaine, jonka ministeri Rask ansiokkaasti toi koulujen oppiaineeksi, voisi entistä enemmän vastata tuohon haasteeseen, mikä liittyy päihteistä varoittamiseen.

Voisi olla myös hyvä, että päästäisiin alkoholin ja oluen osalta mainonnan kieltoon, kuten tupakan osaltakin on. Kaikkein onnettominta on se, että urheilupaikoissa ja urheilukilpailupaikoissa on juuri olutmainoksia. Nämä tulisi voida sieltä poistaa. Uskon, että se, että tupakointi ei ole lisääntynyt niin kuin alkoholinkulutus on lisääntynyt — päinvastoin tupakointi on monissa väestöryhmissä vähentynyt — paljolti johtuu siitä, että sille ei ole luotu sellaista houkuttelevaa imagoa, jota osaltaan alkoholimainonta nimenomaan viinien osalta ja olutmainonta tällä hetkellä luo.

Alkoholi on yhteiskunnassa sikäli petollinen vieras, että sen terveydelliset haitat tulevat ilmi viiveellä, usein pitkälläkin viiveellä, mutta silloin tulevat hyvin raskaina kustannuserinä yhteiskunnalle, valtiolle ja kunnille, ja tämä on pelättävissä, ei vain tuleville vuosille vaan ennen kaikkea tuleville vuosikymmenille, jotka nekin yllättävän pian koittavat. Jo nyt erikoissairaanhoidon menot ovat kunnille todella voimakas haaste ja rasite. Ne ovat kasvaneet hyvin voimakkaasti, ja nimenomaan alkoholista aiheutuvat sairaudet ovat juuri erikoissairaanhoitoa eri muodoissaan vaativia.

Talousarvioaloitteellani olen halunnut kiinnittää huomiota terveiden elämäntapojen edistämiseen, raittiuskasvatukseen, ja haluan tuoda edelleen tätä entistä tärkeämpänä asiana yhteiskunnassa, kouluopetuksessa ja nuorisotyössä esille.

Tunnetusti alkoholi aiheuttaa enemmän terveys- ja sosiaalihaittoja kuin paljon puhutut huumeet. Toki meidän on yhteiskunta pidettävä mahdollisimman huumevapaana. On hyvä, että meillä on kansalaisten kesken kielteinen asenne mietoihinkin huumeisiin, mutta samalla meidän täytyy tiedostaa myös vanhan perinteisen haitan, alkoholin, kielteiset vaikutukset nimenomaan sosiaali- ja terveydenhuollon sektorilla.

Terhi Peltokorpi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Varsin usein päätöksenteossa on kysymys siitä, mitä arvostamme ja pidämme tärkeänä. Asenteilla on kuitenkin erittäin tärkeä merkitys myös käytännön työssä. Hoitotyön ammattilaisena aionkin ottaa nyt esille pari tärkeää, mutta samalla myös melko vaikeaa asiaa.

Tulevana vuonna terveydenhuollon rajallisten voimavarojen käyttöä on tarkoitus tehostaa erityisesti, jotta niin kutsutun hoitotakuun velvoitteet voidaan täyttää ja tärkeä laki toteutuisi myös käytännössä. Muutoksen hallinnassa ja toteutumisessa ensiarvoisen tärkeää on, että kaikki henkilökuntaryhmät pääsevät mukaan jo muutosten suunnitteluun mahdollisimman aikaisin. Erityisesti eri henkilökuntaryhmien välisen työnjaon kehittämisessä on erityisen tärkeää, että alan asiantuntijat eli siis itse käytännön työtä tekevät työntekijät ovat mukana jo suunnittelemassa työnkuviaan ja etsimässä ratkaisuja voimavarojen tarkoituksenmukaiseen käyttöön. Hoito- ja hoivatyössä niin terveydenhuollossa kuin sosiaalisektorillakin tehdään vielä nykyäänkin liian paljon asioita tietyllä tavalla, koska "ainahan on tehty niin". Hoitotyössä tieteelliseen tutkimukseen perustuvan tiedon määrä on nyt kuitenkin kasvussa. Valitettavan usein muutosvastarinta toimintatapojen muuttamiseksi on kuitenkin vielä voitettavissa liian hitaasti.

Toisaalta olen myös hyvin huolissani siitä niin kutsutusta hiljaisesta tiedosta, sen siirtymisestä pitkään työtä tehneiden ammattilaisten joukon jäädessä muutaman vuoden kuluttua eläkkeelle pois työelämästä ja meidän nuorempien joutuessa työskentelemään tällä hetkellä pääsääntöisesti lyhyissä pätkätöissä vaihtelevasti eri työpaikoissa, jolloin kehittyminen tietyn osaamisalan asiantuntijaksi ei ole mahdollista. Asiantuntijaksi kasvaminen vaatii vähintään viiden vuoden työskentelyn, ja sitä edesauttaa toimiva yhteistyö vanhempien ammattilaisten kanssa samassa työyhteisössä.

Terveydenhuollossa asenteilla on erittäin suuri merkitys. Me olemme saaneet vasta lukea lehdestä kotikaupunkimme Helsingin kotihoidosta tosikertomuksen ikäihmisestä, jonka kotona oli käynyt yli 500 kotihoidon eri ammattilaista. Jutun jälkipuinnissa joku esitti syytöksiä työnantajaa Helsingin kaupunkia kohtaan siitä, että henkilökunta ei osannut tervehtiä ja esitellä itseään. Itse olen todennut useaan otteeseen, että kasvatusvastuu kuuluu pääasiassa kodeille ja kasvatustyössä tukevat muut toimijat, kuten päivähoito, koulu ja lähiympäristö. Voidaan kysyä, onko työnantajan tehtävä kehottaa aikuista tervehtimään, esittelemään itsensä, käyttäytymään kohteliaasti.

Hoitotyössä hoidon laatua parantaisi erittäin paljon jo se, jos alan ammattilaisilla, meillä jokaisella, olisi arvostus omaa työtä kohtaan, arvostus niin nuorempia kuin erityisesti ikäihmisiä kohtaan, arvostus asiakasta ja potilasta kohtaan. Olen usein sanonut, että hymy ja ystävällinen sana, ystävällinen kohtelu, ei maksa mitään, mutta sillä voidaan voittaa erittäin paljon: Sillä voidaan voittaa kiireen tuntu. Sillä voidaan voittaa se, että aina ei ole aikaa istua potilaan vuoteen ääressä tuntia. Sillä voidaan voittaa se, että päällimmäiseksi kohtaamisesta jää positiivinen mieli.

Hoitotyön ammattilaiset liian harvoin kuitenkin kokevat, että heidän työtään arvostetaan. Ammattien arvostuslistoissa hoitotyön tekijät kohoavat aina kärkeen, mutta esimerkiksi palkkauksessa tämä ei näy.

Olli Nepponen /kok:

Arvoisa herra puhemies! On hyvä syy lausua kiitokset hallitukselle. Olen joka budjettikäsittelyn yhteydessä puhunut veteraanien asioista, ja nyt on merkittävä rahasumma tullut lisää, joten parisen vuotta sitten täällä tehty lausuma toteutuu, että veteraanit pääsevät vuosittain kuntoutukseen, erityisesti kun vielä lähikuntoutuksen osuutta lisätään. Se on todella hyvä asia, ja kun täällä nyt on esitetty, että tämä vähitellen, kun veteraanit poistuvat keskuudestamme, siirtyisi muuhun kuntoutukseen, haluaisin nostaa esille vielä kotirintamanaiset, jotka ovat monta kertaa esittäneet kysymyksen, milloin heidän vuoronsa tulee, he tekivät myöskin pitkän päivätyön sotavuosina. Kun sitten rahaa irtoaa, niin ainakin olisi syytä heitäkin jollakin tavalla muistaa.

Haluan muutaman asian ottaa kuitenkin vielä tämän hyvän lisäksi esiin. Kun hallitus antaa vuosittain asetuksen, jossa rintama-avustusta maksetaan ulkomaalaiselle vapaaehtoiselle rintamasotilaalle, se kuitenkin asettaa ehtoja, että tämän pitää asua Virossa tai muualla entisen Neuvostoliiton alueella tai tämä ulkomaalainen rintamasotilas asuu Suomessa, mutta sen lisäksi jää jonkinmoinen joukko muualla asuvia ilman tätä. Ministeri Hyssälän kanssa tästä puhuttiin viikko sitten, ja toivon, että tähän löytyisi joku keino, koska heidän taholtaan on tullut yhteydenottoja tuon asetustekstin vaihtamisesta.

Sitten vielä muistuttaisin siitä, että meillä on lukuisa joukko vähävaraisia rintamasotilaita, joiden ylimääräistä rintamalisää korotetaan silloin, kun kansaneläkkeitä korotetaan. Nyt edessä oleva kansaneläkkeiden tasokorotus keväällä korottaa ylimääräistä rintamalisää vain 3 eurolla kuukaudessa. Olisi kyllä hyvä syy harkita, että osoitettaisiin erillinen määräraha juuri nimenomaan ylimääräisen rintamalisän tasokorotukseen, koska se koskettaa, juuri niin kuin totesin, niitä kaikkein heikoimmassa asemassa olevia rintamasotilaita.

Kolmantena asiana: On ollut käynnissä projekti, jossa veteraaneja, heidän puolisoitaan ja sotaleskiä avustetaan erilaisin toimenpitein ja nimenomaan, jotta he pystyisivät asumaan kotona. Tuossa tarvitaan rahaa, ja olisi paikallaan myöskin sitä miettiä, koska kotona asuminen veteraaneille on kuitenkin se side, jolla he tulevat toimeen, ja heillä on elämänmyönteisyyttä. Siksi mielellään näkisi, että tämäkin asia nostettaisiin esiin.

Kaiken kaikkiaan tuo reilu kuntoutusmäärärahan nousu on erittäin myönteinen asia. Vielä kerran siitä suuri kiitos, koska palaute on ollut erittäin hyvää kentältä.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Jatkan hiukan tästä, mitä ed. Nepponen puhui. On aivan oikein ja hyvä, kiitos hallitukselle, että rahaa on lisätty, mutta pieni ongelma on joka tapauksessa se, että kuntoutusjaksoa on lyhennetty. Kymmenen vuorokautta, kun otetaan huomioon myös saapuminen ja lähteminen, voi olla ainakin lääketieteellisesti hiukan lyhyt aika, ja on myös niitä veteraaneja edelleen, joiden fyysinen kunto ja terveys kestävät pitemmän kuntoutuksen. Myös tämä on eräs asia, joka olisi ehkä joustavuusnäkökohtana otettava huomioon.

Toinen asia on tietysti se, että veteraanitunnuksen avaaminen uudelleen haettavaksi olisi tärkeää. 113 kansanedustajaa on yhtynyt tällaiseen lakialoitteeseen, ja tästä on kirjelmöity sosiaali- ja terveysvaliokunnan suunnasta ministeriöön, joten se olisi asia, joka oikeudenmukaisuusnäkökulmasta pitäisi hoitaa. On olemassa todennäköisesti edelleen joitakin tuhansia ihmisiä, jotka eivät ole eri syistä osanneet hakea ennen vuoden 94 loppua tätä veteraanitunnusta.

Omaishoitajista on erittäin hyvin puhuttu, ja se on ollut monen vuoden ajan ongelma. Edelleenkin se korvaus, mikä maksetaan, menee toisaalta veroihin, ja toisaalta kaikki eivät sitä saa. Kuntien budjeteissa on jo yleensä syyskuun alussa loppunut määräraha (Ed. Puisto: Helmikuussa!) — helmikuussa jo — mikä tietysti merkitsee sitä, että sen jälkeen tulleet anomukset pannaan vaan sitten piikkiin odottamaan seuraavaa vuotta, jos sitten onni suosisi. Mutta todellakaan kuntien terveydenhoito ei tulisi toimeen ilman näitä todellisia arjen sankareita.

Kansaneläkkeen pohjaosasta on edelleenkin nykyinen suurin hallituspuolue ollut hiljaa. Kansaneläkkeen pohjaosasta voi äänestää, sen palauttamisesta myös, nyt tulevassa äänestyksessä.

Toimeentulotukiasiakkaiden asumisen omavastuu 7 prosenttia on edelleen sellainen huono jäänne aikaisemman hallituksen toimista, jotenka nyt voisi odottaa, että tässä olisivat asiat kehittyneet.

Kustannushallintaan panostetaan ja sitä kehitetään — tämä lause on lainaus. Ed. Rantakangas puhui tästä, mitä se sitten onkaan. Hän kritisoi omassa puheessaan vahvasti myös kokoomusta, vaikka hänen puheensa alkuosa oli kyllä kuin ministeri Niinistön suusta.

Vielä terveydenhoidon rahoitukseen. Täällä on puhuttu siitä, myös ed. Rantakangas puhui, että jostakin löytyisi suuria summia, kun tehostetaan ja järkeistetään, mutta sanoisin, että sairaanhoitopiirit, kunnat ovat jo löytäneet tämän ja keksineet tämän pyörän jo moneen kertaan. Laboratoriot myyvät tuotteitaan, tutkimuksia, sairaanhoitopiirikohtaisesti. Viime vaalikaudella tästä annettiin laki, joka mahdollisti sen. Kunnat ovat keskittäneet röntgen- ja kuvantamispalveluja sairaanhoitopiirien yhteyteen jne. Tietotekniikka ei todellakaan tuo 200:aa miljoonaa uutta euroa, vaikka sitä kuinka laajennettaisiin. Kymenlaaksossa on menossa tästä kokeilu, mutta se ei ole mikään sellainen keksintö, joka jollakin tavalla toisi oleellisesti lisäeuroja tähän pussiin.

Näin ollen on muistettava, että ostovoimapariteetilla korjattuna Yhdysvaltain dollareina Suomi on edelleenkin Oecd-maiden takaosastossa huolimatta siitä, että me olemme nyt lisänneet viime vuosina terveyden- ja sairaanhoidon rahoitusta. Tämä on hyvä muistaa. Absoluuttisesti Suomessa edelleenkin hoidetaan laadullisesti hyvin, mutta pienillä rahoilla, ja terveydenhoidon henkilökunta tekee alipalkattuna työtään. Oleellista on vielä tässä tietysti se, että hoitoa saa ja hyvätasoista hoitoa, kun onnistuu pääsemään hoidon pariin.

Hallituksen laskuoppi noin ylimalkaan ei toimi silloin, kun supistetaan veropohjaa, vähennetään kannettavia veroja, erityisesti suurituloisilta, lopetetaan varallisuusvero, lasketaan alkoholiveroa ja samalla ollaan huolehtivinaan lapsista, vanhenevasta väestöstä, sairaista, sairauksien ennaltaehkäisystä, eläkkeistä ja syrjäytetyistä ihmisistä. Tämä yksinkertaisesti ei toimi, ja lasku lähetetäänkin kunnille, ja kunnat sitten korottavat tasaveroaan eli kunnallisveroaan, toisaalta heikentävät palveluja ja tekevät niiden tavoittamisen vaikeammaksi, tai ne vaikeutuvat, hoitojonoihin sisäänpääsy tulee olemaan vaikeampaa kuin aikaisemmin, ja sitten lisätään maksuja. On todella hankalaa ja ikävää kuulla, mikä on kuultu täällä aikaisemmin hallituksen suunnalta, että hoitomaksujen korotukset, mahdollisuudet niitä korottaa ja korotukset käytännössä, ovat edessä. Tämä on kuntalaisille tosi hankala asia.

Ed. Anneli Kiljunen puheenvuorossaan aivan hyvin totesi, että kaikki terveydenhoidon, sairaanhoidon maksut ovat pienituloisille ihmisille kompastuskynnyksiä hoitoon pääsemisessä, ja tämä on oikein Kuopion yliopistossa väitöskirjatyönä osoitettu.

Terveystaloudesta täällä joku sanoi, että se ei ole Suomessa kyllin pitkälle kehittynyt. Totean vielä tähän, että Suomi todella tuottaa halvalla, paljon halvemmalla kuin mitä keskimäärin Oecd-maat, hyvätasoisia palveluja. Tämä olisi hyvä pitää mielessä. Sanon kaksi lukua vielä, tosin vuodelta 2001. Ruotsin ostovoimapariteetilla korjattu luku USA:n dollareina per asukas ja vuosi oli 2 270 dollaria, Suomen luku 1 841 dollaria. Selvä ero.

Näin ollen vielä viimeinen medineuvo on: Ei pidä mennä sellaiseen sudenkuoppaan, että puhelimella voidaan hoitaa erityisesti sairauksia ja terveyttä. Mutta puhelinvastaajalla, vastaamissysteemillä, niin kuin MediNeuvossa, jossa on kokenut sairaanhoitaja tai terveydenhoitaja vastaamassa, voidaan tietty määrä vähentää terveyskeskuskäyntitarvetta, mutta edelleen tarvitaan käsiä hoitamaan, hoivaamaan, tarvitaan leikkaussaleja ja lääkärin vastaanottoja. Tiedän vain, että meiltä tuosta pulpetista, joka nyt on tyhjä, molemmat sosiaali- ja terveysministerit ovat käyneet vakuuttamassa esimerkiksi Kotkan esimerkkiä: kun teillä on nyt se MediNeuvo. No, meillä on se, ja kaupunki sen maksaa, ja se on aika kallistakin, mutta se on sinänsä hyvä. Mutta edelleen meillä on seitsemän terveyskeskuslääkärin vajaus, mikä merkitsee sitä, että potilaiden pääsy vastaanotolle kaikesta huolimatta ei ole helppoa.

Valto Koski /sd:

Arvoisa puhemies! Itse asiassa vähän provosoiduin tämän melkein kuusituntisen keskustelun loppuvaiheilla yhden asian takia tähän puhujakorokkeelle.

Täällä on käyty keskustelua sosiaalialan kehittämishankkeiden rahoituksesta, ja mitä ilmeisimmin siinä ovat sosiaalialan osaamiskeskukset ja kehittämishankkeet käsitteinä vähän tulleet sekoittuneiksi. Kun tässä yhteydessä on vedottu valiokunnan talousarviolausuntoon, niin täytyy nyt korjata valiokunnan puheenjohtajana tällainen väärinkäsitys. Eivät sosiaalialan osaamiskeskukset mitään rahaa jaa. Sosiaalialan osaamiskeskuksille jaetaan kehittämishankkeista rahaa, ja ne sitten omalta osaltaan taas hoitavat sen niihin omiin kohteisiinsa. Kun ymmärsin äsken ministereidenkin kanssa keskusteltuani, että heilläkin oli tästä valiokunnan lausuntotekstistä vähän vääränlainen käsitys, niin haluan sen nyt täältä puhujakorokkeelta oikaista puolustukseksi sille, että sosiaali- ja terveysvaliokunta on kyllä hyvin harkinnut tämän tekstin. Näyttää olevan vain niin, että sitä on ollut vaikea ymmärtää, vaikka se on itse asiassa yhteen ainoaan lauseeseen muotoiltu.

Mitä sitten muuten tähän kohta kuusi tuntia kestäneeseen keskusteluun tulee, niin itse olisin kaivannut vähän semmoista analyyttisempää keskustelua siitä, mihinkä nämä toimenpiteet, joita nyt vuoden 2005 talousarvion käsittelyn yhteydessä kohdistetaan sosiaali- ja terveystoimeen, käytännössä johtavat. Aika pitkälti täällä on käyty tämmöistä detaljikeskustelua, ja tällainen analyyttinen keskustelu Suomen terveydenhuollon tulevaisuudesta on jäänyt aika tavalla vähälle. Tätä minä nimenomaan kaipaisin. Itse asiassa tätä samaa tekstiä kaipaisin myöskin talousarvioesityksen sivuille, niin että se jollakin tavoin hahmotettaisiin jo siellä, jolloinka me voisimme itse tarkastella sen analyysin perusteella, onko meidän mielestämme valittu oikea tie vai ei.

Joka tapauksessa haluan korostaa sitä, että tämä terveyden toimi täytyy käsittää kokonaisuutena eikä sitä voi käsitellä viipaloituna, niin että rahoitus on eri asia, hoidon tarve on eri asia ja henkilöstön saatavuus on eri asia. Tämä täytyy käsittää yhtenä kokonaisuutena, johonka täytyy sitten koota nämä kaikki äsken mainitut ja sen lisäksi paljon, paljon muita asioita, jolloinka hahmottuu terveydenhuollon kokonaisuus.

Kuitenkin kun Lipposen toisen hallituksen aikana alulle pantu Kansallinen terveyshanke on nyt saamassa jatkoa, täytyy todeta, että tämä on johdonmukainen jatko sille ajatukselle, joka ylettyy vaalikauden yli edellisen hallituksen käyntiin paneman terveyshankkeen osalta. Sitä on tyydytyksellä tervehdittävä.

Toinen aika oleellinen asia on Sosiaalialan kehittämishanke, ja niin kuin tässäkin salissa tiedetään, meillä on ihan liian irrallaan terveystoimi ja sosiaalitoimi toisistaan, jopa keskenään kilpailevia muotoja on ilmentynyt. Sen takia haluan korostaa, että Sosiaalialan kehittämishankkeen tarkoituksena on tukea Kansallista terveyshanketta, ja voidaan käsittää niinkin päin, että Kansallinen terveyshanke voi myöskin tukea Sosiaalialan kehittämishanketta.

Loppujen lopuksi aika vähän on tässäkin yhteydessä käyty keskustelua siitä, mikä rooli terveyden edistämisellä näiden molempien hankkeitten eteenpäinviemisen kannalta on. Haluan nyt nimenomaan korostaa sitä, että sosiaali- ja terveysvaliokunta käsitellessään tätä kokonaisuutta on rakentanut valiokunnan lausunnon sellaiselle pohjalle, että siinä on korostettu myöskin terveyden edistämisen merkitystä, että saadaan tämä kokonaisuus toimivaksi.

Ihan lyhyesti vielä muutama näistä haasteista, jotka tässäkin istuntosalissa on nostettu esille. Hallitusohjelmaanhan on ...

Hallitusohjelmaanhan on kirjoitettu perhepoliittinen osio, joka on hallituksen pöydällä. Tarkoitus on, että tällainen perhepoliittinen osio ja selvitys tulisi eduskunnan käsittelyyn, jolloinka voidaan perhepolitiikkaa tarkastella laajempana kokonaisuutena.

Joku edustaja täällä on puhunut omaishoidon kehittämistarpeesta ja maininnut tässä yhteydessä Elli Aaltosen nimeä kantavan työryhmän. Nyt valitettavasti minun täytyy ainakin niiden viimeisten tietojen perusteella, joita julkisen sanan palstoilta olen saanut lukea, todeta, että Elli Aaltosen 16 kohtaa sisältävä omaishoidon kehittämisohjelma on tarkoitus siirtää seuraavan hallituksen käsittelyyn. Ministerien suusta tällaista en ole kuullut, mutta luin lehdestä, että sosiaali- ja terveysministeriön virkamies oli näin sanonut, että se on niin iso kokonaisuus. Totta vieköön, kun sen sisältöä tarkastellaan, siinä on selvitetty, että näiden 16 ohjelmakohdan toteuttamisen kustannukset olisivat 375 miljoonaa euroa/vuosi. Jos ei samanaikaisesti ole selvitetty, mistä tällainen rahoitusjärjestely hoidetaan, niin totta kai on sitten ymmärrettävää, että sosiaali- ja terveysministeriön virkamiehet ovat huolissaan siitä, miten tämä käytännössä voi toteutua.

Lopuksi sitten vielä näiden ihmisten puolesta, jotka tässä yhteiskunnassa ovat syrjäytyneitä, ovat menettäneet uskonsa yhteiskuntaan ja päätöksentekijöihin, minä haluan vedota eduskuntaan nimenomaan siitä syystä, että näyttää siltä, että tällainen oikeudenmukaisen yhteiskunnan käsite ei ole sillä tavoin hahmottunut, että meillä olisi käytännön toimenpiteitä siitä, että kaikkein huonoimmin toimeentulevien, kaikkein vähiten huomiota saaneiden ihmisten tulevaisuutta hahmoteltaisiin vähän toiseen suuntaan. En halua missään tapauksessa, että eduskunta alkaa käsitteenä puhua köyhyyspaketista, vaan oikeudenmukaisemman, tasa-arvoisemman yhteiskunnan käsitteestä, mikä tarkoittaa hyvin laaja-alaisesti koko tämän ongelmakentän selvittämistä, niitä ryhmiä nyt erikseen luettelematta. Itselläni on sellainen harras toive, että vuoden 2006 budjettiin olisi hahmotettu sosiaali- ja terveysministeriön ja työministeriön ja eri toimielimien yhteistyönä sellainen polku, joka loisi näillekin ihmisille uskoa parempaan tulevaisuuteen tässä hyvinvointiyhteiskunnassa.

Erkki Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Valto Koski puheensa lopussa kaipaili 375:tä miljoonaa euroa omaishoidon uusiin kustannuksiin ja päivitteli, mistähän niitä löytyisi.

Arvoisa puhemies! Niitä löytyisi siitä, että laitettaisiin harmaa ja musta talous kuriin. Se on 2 500 miljoonaa euroa tänäkin vuonna, jotka ovat jääneet valtiolta saamatta, kun näin ei ole tapahtunut. Kohta alkavat äänestykset, joissa vilahtelevat kymmenet ja jopa sadat miljoonat eurot yhdessä ainoassa äänestyksessä. Samanaikaisesti täällä on vedottu valtiosihteeri Sailakseen ja todettu, että kun Sailas sanoo sitä ja Sailas sanoo tätä. Minä, arvoisa puhemies, olen sitä mieltä, että eräs suuri virhe on se, että valtiosihteeri Sailas laitetaan arvottamisen auktoriteetiksi yhteiskunnassa. Annettaisiin hänelle vaan tehtäväksi kerätä ne rahat, panna harmaa ja musta talous kuriin, ja tämä eduskunta äänestämällä ratkaisisi arvotukset.