Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta linjasi 7.10. viime syksynä, että turpeen ja metsähakkeen kilpailukykyä suhteessa kivihiileen parannetaan. Taustalla oli jo jonkin aikaa jatkunut epätoivottu kehitys, jossa ennen kaikkea kivihiilen maailmanmarkkinahinnan nopean laskun seurauksena kivihiilen käyttö Suomessa lisääntyi ei-toivottavalla tavalla. Niin ilmastopolitiikan, huoltovarmuuden, kauppataseen kuin vaikkapa suomalaisen työllisyyden näkökulmasta kehityksen suuntaa oli muutettava.

Hallitus päätyi keventämään turpeen verotusta asteittain ensin kuluvan vuoden alusta 3,4 euroon megawattitunnilta 4,9:stä ja ensi vuoden alusta edelleen 1,9 euroon. Vastaavasti metsähakkeen tuki, kiikkulautaperiaatteen mukaisesti, nousi 13,1:stä ensin kuluvan vuoden alusta 15,9 euroon ja nousee edelleen suunnitelmien mukaan ensi vuonna 18 euroon megawattitunnilta. Talouspoliittisen ministerivaliokunnan linjaus kotimaisten polttoaineiden kilpailukyvyn parantamisesta tehtiin jo alusta alkaen selkeästi muutamin reunaehdoin. Osana ratkaisua metsäteollisuuden raaka-aineen saanti oli turvattava puunpolton muuttuessa entistä kannattavammaksi.

Kyseisen esityksen laatiminen on ollut monella tapaa haastavaa. Esityksessä on pyritty huomioimaan hyvin monien intressitahojen toisistaan poikkeavat lähtökohdat. On ymmärrettävää, että metsänomistajat haluavat myymästään puusta aina mahdollisimman kovan hinnan. Yhtä ymmärrettävää on, että metsäteollisuus haluaa raaka-aineensa mahdollisimman edullisesti ja säännöllisesti. Samaten on helppo ymmärtää, että energiateollisuus haluaa kaikissa tilanteissa mahdollisimman suuren tuen puunpoltosta. Jokainen tulokulma on perusteltavissa ja relevantti omasta tulokulmasta.

Periaatteessahan ongelma on positiivinen: suomalainen metsä kiinnostaa monia, ja sen käyttöön suhtaudutaan hyvin intohimoisesti. Kuten todettu, ratkaisu olisi ollut helppo löytää, mikäli kokonaisuutta tarkastelisi vain yhdestä tulokulmasta. (Pertti Virtanen: Raha!) Kuitenkin on huomioitava monta muutakin tulokulmaa ja katsottava asiaa elinkeinopolitiikan kokonaisuuden näkökulmasta. Ennen kaikkea on huomioitava hallituksen kärkihankkeen, biotalouden, edistämisen tulokulma ja laajempi elinkeinopoliittinen tulokulma. On koko kansantalouden etu, että kallisarvoinen metsäluonnonvaramme ohjautuu siihen käyttöön, missä siitä syntyy kansantaloudelle suurin mahdollinen lisäarvo.

Arvoisa puhemies! Näitä tulokulmia tasapainottaen hallitus on päätynyt esitykseen, jolla jatkossa järeän puun hakkuukohteista saadusta jalostukseen soveltuvasta rungon osasta, kansankielellä tukkipuusta, valmistetusta metsähakkeesta maksettaisiin jatkossa puolet metsähakesähkön korotetusta tukitasosta. Huomionarvoista on kuitupuuta koskevasta tukirajauksesta huolimatta, että metsähakkeen tuki kokonaisuutena nousee myös ensi vuonna merkittävästi. Arvion mukaan sitä paitsi vain 10—20 prosenttia metsähakkeesta tulisi olemaan puolitetun tuen piirissä. Siis 80—90 prosenttia on jatkossakin täyden tuen piirissä, ja siltä osin tuki nousee, ja vain 10—20 prosenttia olisi tämän puolitetun tuen piirissä, ja se sitten laskee.

Rajauksella varmistetaan, että vaikka metsän polttaminen hakkeena on entistä kannattavampaa, ja hyvä niin, myös metsäteollisuus saa edelleen raaka-aineensa eikä tuotantotuki liiaksi vääristä kilpailutilannetta. Lisäksi metsäteollisuuden ja muun puuta jalostavan teollisuuden investointiedellytykset paranevat, ja kuten hyvin tiedämme, lähivuosina isoja investointeja on muun muassa Metsä Groupin Äänekosken erittäin merkittävä investointi, ja sen lisäksi eilen on uutisoitu Finnpulpin Kuopioon suunnittelema, itse asiassa vieläkin suurempi, sellutehdasinvestointi, jotka siis molemmat lisäävät puun kysyntää merkittävästi. (Markku Rossi: Puuta riittää!)

Arvoisa puhemies! Miksi puolet, miksei vaikkapa 60 tai 70 prosenttia, tai miksi ylipäätään runkopuun polttoa tuetaan, kun tukea ei makseta puun jalostamisesta paperiksi, kartongiksi, puutaloiksi, huonekaluiksi tai vaikkapa muoviksi, lääkkeiksi tai biodieseliksi? 50 prosentin tasoa on perusteltu ennen kaikkea kotimaisten polttoaineiden ajojärjestyksen kannalta. TEM tilasikin Pöyryltä selvityksen siitä, miten tukileikkaus vaikuttaa eri polttoaineiden kilpailukykyyn. Lopputulos on esitetyn muutoksen kannalta rohkaiseva: muutoksen jälkeen chp-tuotannossa keskimäärin kilpailukykyisin polttoaine olisi täysimääräisen tuotantotuen piirissä oleva metsähake, tämän jälkeen turve, kolmanneksi puolitetun tuotantotuen piirissä oleva metsähake ja vasta viimeiseksi kivihiili. Lauhdelaitoksissa kivihiili säilyy jatkossakin kustannuksiltaan varsin edullisena, kuten jo ennen ehdotettuja muutoksia tiedettiin. Toki pitää muistaa, että alue- ja laitoskohtaisten erojen takia tilanne vaihtelee eri energialaitosten välillä.

Arvoisa puhemies! Muutettua tuotantotukea maksettaisiin sähköstä, joka on tuotettu lain voimaantuloa seuraavan kolmannen kalenterivuoden alusta lukien. Lailla arvioidaan kuitenkin jo sen voimaantulosta alkaen olevan ohjaava vaikutus metsähakkeen raaka-aineen hankintaan. Siirtymäajan pituudella varmistetaan kuitenkin eri osapuolten mahdollisuus mukautua muutettuun tukijärjestelmään.

Valtioneuvosto lisäsi esitykseensä myös lausuman, jolla seurataan tukijärjestelmän toimeenpanon vaikutuksia puumarkkinoihin sekä metsähakkeen käyttöön siten, että Suomi täyttää uusiutuvan energian lisäämisen EU-tavoitteet.

Arvoisa puhemies! Suomalaisella biotaloudella menee tällä hetkellä hyvin: metsää hakataan ja käytetään ennätysmäärä. Hallituksen tavoitteena on, että tämä kehitys jatkuu myös tulevaisuudessa. Tavoitteena on, että puuta käytetään jatkossakin yhä enemmän sekä energiantuotantoon että jalostukseen. Silti on kansantalouden kokonais-edun tulokulmasta tärkeää, että tässä tilanteessa, missä positiivisella tavalla puunkäyttö on vahvasti lisääntymässä, pidetään kuitenkin huolta siitä, että puuta, relevanttia puuta, aina hakeutuu korkeimman jalostusarvon tuotantoon ja ettei ainakaan valtion tukipolitiikalla kilpailutilannetta vääristetä niin, ettei näin tapahtuisi.

Arvoisa puhemies! Haluan jo eduskunnalta pyytää anteeksi ja pahoitella sitä, että joudun hyvin pikaisesti tämän puheenvuoroni jälkeen lähtemään lentokentälle virkamatkalle Aasiaan.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Juuri niin, teollisuuden puun saannin tarve pitää tyydyttää. Aina, mitä kalliimpaa puusta pystytään tekemään, se pitää pystyä tekemään. Mutta puuta meillä riittää. Kestävän hakkuun mahdollisuudet ovat todella paljon suuremmat kuin mitä on se kulutus tai kysyntä niidenkin suurinvestointien jälkeen, jotka nyt on suunniteltu. Tästä syystä siitä lopusta pitää liietä puuta myöskin energiatarpeisiin. Hallitus korjaa virheensä, jonka se 2013 teki yhtäältä, mutta samalla tällä esityksellä rajaa merkittävän osan puusta täyden tuen ulkopuolelle.

Arvoisa puhemies! Tässä teillä on selvästikin hätävarjelun liioittelua. Toisekseen te synnytätte sellaisen byrokratian, jonka veroista tässä maassa kyllä monessa asiassa ei ole ennen nähty. Toiveeni kyllä on — niin kuin lausunnon antajat äänin 39—1 olivat sitä mieltä, että tämä on huono homma — että te tunnustaisitte täällä, arvoisa ministeri, että eduskunta voisi ihan oikein katsoa tässä hengessä, (Puhemies koputtaa) 39—1-hengessä, että eikö tätä voitaisi korjata.

Jari Lindström /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia ministerille tämän lain esittelystä. Ministeri toi esille juuri niitä näkökohtia, joita itsekin tässä pohdin.

Kun tätä asiaa on tänne oltu tuomassa, niin erilaiset lobbarit ovat käyneet minunkin tykönäni keskustelemassa siitä, mikä tässä on hyvää, mikä tässä on huonoa. Se, mikä tässä keskustelussa kiusaa, on se, että meitä kansanedustajia ollaan asettamassa tässä jonkunlaisen tuomarin asemaan. Meidän pitäisi nyt määritellä, mikä tämä on tämä homma, mihinkä sitä puun käyttöä pitäisi ohjata.

Minun mielestäni sitä puuta riittää ihan jokaiselle toimijalle, ja täällä pitää säätää sellaisia lakeja, että sekä energiateollisuus, metsäteollisuus että metsänomistajat ovat kaikki suunnilleen tyytyväisiä, täydellistähän ei pystytä tekemään, koska näin monta intressitahoa tässä on esillä. Mutta puuta riittää. Ja kyllä tämä pitää katsoa kokonaisuutena sillä lailla, että todellakin sitä riittää ihan jokaiselle. Ja fiksusti toimimalla näin käy.

Harri Jaskari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensin täytyy kyllä sanoa edustaja Pekkariselle, että kun oli tämä 39—1, niin siellä oli erittäin paljon energiayhtiöitä, mutta siellä oli Metsäteollisuus ry. Varmaan, jos olisi ollut paljon metsäteollisuusyhtiöitä, se suhde olisi ollut erilainen näkökulmana.

Mutta oikeastaan samaan kysymykseen liittyen eli tähän byrokratiaongelmaan: Meillä käsiteltiin jo talousvaliokunnassa asia, että mittausongelmaahan ei ole, että se on se 16 senttiä, jossa nyt jo koneet tietyllä tavalla pystyvät mittaamaan sen rajan, mutta haastettiin kysymys, tämä todentamisongelma, eli kuinka paljon on mietitty sitä, esimerkiksi Energiaviraston puolella, että tällainen rajaus pystyttäisiin hyvin joustavasti tekemään, jolloin ei tulisi tätä byrokratiaongelmaa, mikä tässä on aidosti uhkana — ainakin sen pitäisi olla hyvin joustava, kätevä malli.

Päivi Lipponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomessa tehdään isoja investointeja nytten biotalouteen, ja se nähdään Suomen tulevaisuuden talouden selkärankana. Senpä takia on ihan ymmärrettävää, että metsäteollisuudessa on suuri huoli siitä, riittääkö heille raaka-ainetta vai pitääkö tässä ryhtyä sitä Venäjältä sitten kohta neuvottelemaan. Eli kuinka tällä uudella lainsäädännöllä todella pystytään varmistamaan se, että ei tapahdu kilpailuvääristymää vaan biotalous pääsee kukoistamaan, raaka-ainetta riittää täällä Suomessa?

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämähän on pitkäaikainen keskustelu: jo ennen vanhaan puhuttiin siitä, että viedään egyptinparrua maailmalle ja tuodaan kalliita huonekaluja takaisin. Elikkä tämä on tosi tärkeätä, mitä ministeri korosti, eli että meidän on ajateltava sitä jalostusarvoa. Suomalainen puu pitää jalostaa niin korkealle tasolle, niin arvokkaaksi kuin mahdollista. Nyt on buumia sekä biotuoteteollisuudessa että bioenergiassa. Sitten myöskin me olemme edelleen jäljessä puurakentamisen osalta, puutuoteteollisuuden osalta ja niin edelleen, joten en ota kantaa näihin senttimetreihin enkä byrokratiaan vaan vain tähän periaatteeseen, että meidän on omasta metsästämme huolehdittava niin, että se pystytään mahdollisimman korkealla arvolla viemään eri muodoissaan ulkomaille. Siihen liittyy sekä puutuoteteollisuus, puurakentaminen, biotalous että sitten myöskin järkevä energiana hyödyntäminen.

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Energiapolitiikassa yhteisenä tavoitteena on ollut pitkäjänteisyys. Se on ollut teillä tavoitteena, ministeri Vapaavuori, se on ollut minulla tavoitteena, se on ollut edustaja Pekkarisella tavoitteena. Nyt on nähty sen vastakohta: ensin otetaan käyttöön metsähakkeelle tuotantotuki, sitten sitä leikataan, sitten ilmoitetaan, että sitä nostetaan, ja sitten ilmoitetaan, että se nosto rajataan.

On hyvä, että metsähakkeen kilpailukykyä turvataan. On hyvä, että kivihiilen käyttöä pyritään vähentämään. On huonoa, että se tehdään tavalla, joka lisää veronmaksajien tukea turpeen poltolle. On huono, että se tehdään tavalla, joka rajaa kohtuuttoman tiukasti metsähakkeen käyttöä. On huonoa, että se uhkaa kotimaisen metsäenergian käytön edistämistä.

Muitakin malleja on. Yksi vaihtoehto kai on se, että seurataan alueellisia puumarkkinoita ja sitten reagoidaan, jos näyttää siltä, että metsäteollisuuden ainespuun saanti uhkaa vaarantua.

Ministeri Vapaavuori, jos eduskunta löytää ehkä toimivamman ratkaisun kuin mitä hallitus nyt esittää, niin käykö teille, että tämä toimivampi ratkaisu täällä eduskunnassa sitten hyväksytään?

Eero Suutari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallitus on tässä esityksessään asettanut kirkon keskelle kylää. Elikkä metsäteollisuus on ehdottomasti vaatinut, ettei järeän puun polttamiseen annettaisi tukea. Kaikki muut, metsänomistajat ja sitten tietysti energiateollisuus, ovat vaatineet, että sille tulisi täysi tuki. Tässä tietysti on asetettava kysymykseen se, riittääkö suomalainen puu ja metsä. Täällä on monessa paikassa sanottu, että hyvin riittää. Ne kasvavat toistasataa miljoonaa kuutioita vuodessa, mutta kestävä metsän hyödyntäminen on 75 miljoonaa kuutiota, ja se on aika lähellä tässä. Jos me haluamme suomalaisen puun biojalostamiselle edellytyksiä, niin minun mielestäni tämä kirkon keskelle kylää laittaminen on paikallaan.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt on Suomen talouden ja kansallisen edun näkökulmasta kyllä ehdottomasti varmistettava, että tämän metsäteollisuuden toimintaedellytykset ovat kunnossa. Se edellyttää, totta kai, logistiikan ohella luottamuksen palauttamista puun saatavuuteen kilpailukykyiseen hintaan. Ja se edellyttää tämän tyyppisiä ratkaisuja.

Biotaloudessa ja bioenergiapuolella on monia mahdollisuuksia, mutta meidän pitää kiinnittää huomio siihen, että meillä on yli 1,2 miljoonan hehtaarin laiminlyönnit muun muassa ensiharvennuksen puolella. Metsälainsäädäntö on pantava kuntoon, mitä MTK ei ole, eikä keskusta, kovin ahkerasti harrastanut. Puolet ensiharvennuksesta laiminlyödään. Meillä on varaa tukehduttaa metsää ja jättää hyödyntämättä mahtavat voimavarat. Mutta missään nimessä meillä ei ole varaa kansallisen selviytymisen ja kansallisen edun optimoinnin näkökulmasta asettaa kyseenalaiseksi metsäteollisuuden jalostusarvoltaan keskeisten sahojen, sellutehtaiden tai muiden ja tulevan (Puhemies koputtaa) metsäteollisuuden nousun mahdollisuuksia.

Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meillä on kaksi ministeriä täällä paikalla, he edustavat eri ministeriöitä, ja ministeriöt ovat tästä asiasta aivan eri mieltä, lausuntojen mukaan. Täällä on puhuttu paljon puun riittävyydestä. Ne edustajat, jotka nyt todistavat sitä, että puu riittää vallan mainiosti, ovat aikaisemmin, silloin, kun puhutaan tuulivoimasta, sanoneet, että puuhake ei riitä, sen takia tarvitaan sitten tuulivoimaa uusiutuvana energiana.

Ministeri perusteli mielestäni hyvin sen, että ainespuuta ei pitäisi samalla tavalla tukea kuin energiapuuta. Toisaalta tässä myöskin on sitten maanomistajan, metsänomistajan, etu kysymyksessä, ja metsänomistajalle on tietysti etu, että hän saa täyden tuen kaikelle puulle. Nyt on metsäteollisuus kertonut suurista investoinneista, eli tämä on tarkka paikka, että minkälainen päätös tästä eduskunnassa syntyy.

Mutta ministerille esittäisin kuitenkin kysymyksen siitä, että nyt tänä päivänä sahoille ei makseta siellä tuotetusta energiahakkeesta tukea, (Puhemies koputtaa) mutta kuitenkin esimerkiksi Venäjältä tuodulle hakkeelle maksetaan tukea. Voiko tämän asian korjata tässä yhteydessä?

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Metsäteollisuus tarvitsee jalostettavakseen järeää puuta ja laadukasta puuta, ja jotta se saa niitä tulevaisuudessakin, ensiharvennukset ja hoitotyöt on tehtävä ajallaan. Tällä hetkellä teollisuuden tarpeisiin ei ensiharvennuksia tehdä likikään riittävästi, vaan meillä on varaa mittavasti tehdä lisää ensiharvennuksia nimenomaan energiakäyttöä silmällä pitäen. Jos olisitte palauttaneet vuoden 2012 tilanteen, tuo kotimaisen kilpailukyky olisi parantunut ilman nyt rakentamaanne tarpeetonta byrokratiaa.

Kärsikö suomalainen metsäteollisuus jotenkin puupulasta vuonna 2012, kun meillä oli yksinkertaisempi ja parempi järjestelmä? Ja jos taas kymmenen vuoden tai 15 vuoden kuluttua puupula uhkaa — mitä en usko — kyllä silloin on mahdollista taas järjestelmää rukata. Tämän päivän tarpeisiin tarvitaan kilpailukyvyn palautus, ja energiakäyttöön meillä on varaa käyttää metsiämme nykyistä enemmän.

Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies! On varmaan syytä palauttaa mieliin ehkä kaikkein eniten perustavaa laatua oleva kysymys eli se, että Suomessa tällä hetkellä veronmaksajien varoilla, tänä vuonna noin 60 miljoonan euron edestä, tuetaan puun polttoa. Sen sijaan me emme tue sitä, että puusta tehdään sellua tai kartonkia tai puutaloja tai vaikkapa huonekaluja. Eli olemme tavallaan aika erikoisessa tilanteessa: tuemme sitä käyttömuotoa, jonka jalostusarvo on kaikkein alhaisin. Tämä on silti järkevää, tämä on silti perusteltua, ja minä puolustan sitä sen takia, että sillä tavalla puolustetaan kotimaisia uusiutuvia polttoaineita kivihiiltä vastaan.

Arvoisa puhemies! Mutta sillä on rajansa, ja se raja tulee siitä, että sitä ei saa tukea tavalla, joka jollain relevantilla tavalla riskeeraa sen, että korkeamman jalostusarvon tuotanto ei sitä raaka-ainetta saa.

Olen edustaja Tynkkysen kanssa tismalleen samaa mieltä siitä, että politiikan ja elinkeinopolitiikan pitäisi olla ennustettavaa, ja olen siitä itse monessa yhteydessä puhunut. Tämän tavoitteena on myös lisätä ennustettavuutta. Toisaalta politiikan pitää oikeasti myös reagoida muuttuneisiin olosuhteisiin. Meillä on kaksi keskeistä asiaa muuttunut viimeisten vuosien aikana.

Ensimmäinen on se, että kivihiilen maailmanmarkkinahinta on dramaattisesti alempi kuin kukaan oletti esimerkiksi silloin, kun tätä järjestelmää luotiin, ja myös päästöoikeuden hinta on alempi. Tämä taas on johtanut siihen, että kivihiilen kilpailuasema suhteessa kotimaisiin polttoaineisiin on parantunut tavalla, jota kukaan ei toivo ja jota ei osattu ennakoida. Ja tähän liittyen pitää tehdä korjausliikkeitä. Jollain meidän pitää tukea kotimaisen metsähakkeen ja turpeen kilpailukykyä, ja tätä hallitus on vahvasti tekemässä.

Toinen muutos, mikä on tapahtunut, on se, että kotimaista metsää hakataan ja käytetään olennaisesti enemmän kuin näitä järjestelmiä luotaessa oletettiin. Se on sinänsä positiivista, se on hyvää kehitystä: sekä energiapuolella että jalostuspuolella käytetään olennaisesti enemmän kotimaista puuta, mikä riippuu tietenkin sekä siitä, että molemmilla näillä menee varsin hyvin, ja myös siitä, että tuonti esimerkiksi Venäjältä on tyrehtynyt. Mutta tähänkin pitää reagoida, koska silloin se tilanne, jossa oletettiin puuta kaikissa olosuhteissa riittävän aina kaikkiin paikkoihin, ei enää välttämättä tällä hetkellä pidä paikkaansa.

Arvoisa puhemies! Alueelliset erot Suomessa ovat varsin isoja. Meillä on semmoisia alueita, missä olemme jo itse asiassa aika lähellä kestävien hakkuumahdollisuuksien rajoja, ja varsinkin, kun otetaan huomioon se, että juuri niillä alueilla metsäteollisuudella on tulossa olevia investointeja, suunnitteilla olevia investointeja, niin siellä on ihan aidosti kysymys siitä, riittääkö tulevaisuudessa puuta kaikkeen — ainakaan kilpailukykyiseen hintaan. Sitten on myös alueita, joissa tilanne on kiistatta toisentyyppinen, ja sen myönnän tämän salin edessä, että tämän esityksen tavallaan heikkous on se, että tässä ei ole osattu ottaa alueellisia eroja asianmukaisesti huomioon. Tätä koko syksy työ- ja elinkeinoministeriössä mietittiin, mutta emme löytäneet semmoista järjestelmää, mallia, missä tämä oikeasti olisi voitu tehdä.

Edustaja Jaskari on oikeassa siinä, että tämä jonkin verran lisää byrokratiaa. Se on totta, se on vääjäämätöntä, se on harmittavaa, mutta kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin mitä alussa pelättiin. On myös hyvä huomata, että lausuntokierroksella, itse asiassa maa- ja metsätalousministeriön esityksestä, sitä pykälää sen verran muutettiin, että niistä senttimetrimitoista luovuttiin ja mentiin joustavampaan, toiseen käytäntöön.

Arvoisa puhemies! Biotalous on Suomen todennäköisesti suurin tulevaisuuden toive ja toivo. Siihen liittyy erilaisia intohimoja, kuten totesin. On selvää, että jokainen metsänomistaja haluaa maksimoida hinnan metsistään ja puistaan. Samalla lailla on selvää, että metsäteollisuus haluaisi maksaa siitä mahdollisimman vähän, ja samalla lailla on selvää, että energiatalous ottaa mielellään maksimaaliset tuet. Kyllä meidän pitää tässä nyt punnita tarkasti tätä asiaa ja miettiä tätä kokonaisuutta sillä lailla, että sitten kuitenkin pidetään huolta, että ainakaan veronmaksa-jien tukien seurauksena emme ajaudu tilanteeseen, jossa korkeamman jalostusarvon tuotanto ei saa haluamaansa raaka-ainetta.

Arvoisa puhemies! Minä en aio jäädä historiaan sinä elinkeinoministerinä, jonka aikana — ainakaan ilman, että olisin mitään tehnyt — vaarannetaan suomalaisen uusiutuvan metsäteollisuuden massiiviset investoinnit Suomessa. Toivon, ettei myöskään tämä eduskunta tee tässä isoa virhettä.

Maa- ja metsätalousministeri Petteri Orpo

Arvoisa puhemies! Mitä ministeri Vapaavuori viimeksi sanoi, sitä ei voi kukaan jättää huomiotta, se on täysin fakta.

Muutama sana meidän metsäalastamme:

Tänään valtioneuvoston talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa käsiteltiin metsästrate-giaa 2025. Siellä käy ilmi, että Suomen metsäalan liikevaihto on noin 30 miljardia. Sen metsäalan tuottama lisäarvo tänä päivänä on 6,8 miljardia, ja meillä on huikeat kasvunäkymät. Biotalous, joka pitää sisällään metsäalan, ei ole enää niin sanotusti herrojen haave, vaan se on se, mitä tapahtuu tällä hetkellä. Äänekosken investointisuunnitelmat ja -hanke ovat suurimmat, mutta samalla tavalla Stora Ensolla, UPM-Kymmenellä, St1:llä ja monilla muilla toimijoilla on käynnissä suuria biohankkeita, jotka tulevat lisäämään puun käytön määrää merkittävällä tavalla. Eilen, tai tänään paremminkin, julkisuudessa näkyi Kuopion seudulle suunnittelussa oleva suuri hanke.

Tämä tarkoittaa sitä, että puun kysyntä tulee kasvamaan merkittävästi, ja tämä puun kysyntä ja sen tarjonta eli puun liikkeelle saaminen on maa- ja metsätalousministeriön näkökulmasta se keskeisin asia. Me vastaamme puumarkkinoista, niiden toiminnasta, ja siltä perusteelta me olimme vahvasti mukana tämän lain valmistelussa, ja kuten ministeri Vapaavuori totesi, niin muutoksia siihen saatiin. Tärkeänä pidämme myöskin sitä, että valtioneuvoston päätelmään lisättiin lausuma, jossa todetaan, että näiden ratkaisujen vaikutusta puumarkkinoiden toimintaan ja puun ohjautumiseen eri toimialojen välillä seurataan ja siihen tarpeen vaatiessa reagoidaan.

Minä jaksan uskoa siihen, että kun me pidämme huolta siitä, että nyt uudistettu metsälainsäädäntö ja kaikki metsäalan organisaatiot ja siihen toivottavasti enemmän ja enemmän kuuluva yritystoiminta pitävät huolen siitä, että puuta kysytään, sitä käytetään eri tarpeisiin, niin silloin myöskin metsänomistaja saa sille puulleen sellaisen hinnan, että se motivoi pitämään metsästään huolta: hoitamaan sitä, harventamaan, hakkaamaan silloin, kun se on järkevää, ja tarjoamaan puuta sen eri tarpeisiin.

Arvoisa puhemies! Metsähaketta käytetään tänä päivänä jo 9 miljoonaa kuutiota energiantuotantoon. Se ei ole vähäinen määrä se. Mielestäni on selvää, että jos nämä suuret investointihankkeet lähtevät ja puun kysyntä niin kovasti kasvaa, niin tämä päätös, jota nyt käsittelemme, ei tule vaikuttamaan niin, että tämä määrä vähenisi. Se 50 prosenttia ei ole niin motivoiva kuin olisi sataprosenttinen tuki, mutta se on joka tapauksessa motivoiva. Byrokratian lisääntyminen metsässä, eri puuvirtojen todentaminen, se tukikelpoisuuden todentaminen, on ongelma, ja sitä pitää pohtia, miten se parhaalla mahdollisella tavalla ratkaistaan. Mutta pitää myöskin suhteuttaa tämä liikevaihto, 30 miljardia, ja sitten tämän yksittäisen päätöksen merkitys tässä kokonaisuudessa ja sen sisältämät mahdolliset puukauppaa ja puun liikettä haittaavat vaikutukset. Me olemme alalla, joka menee suunnatonta vauhtia eteenpäin, joka katsoo tulevaisuuteen ja jossa puhutaan miljardien investoinneista. Minusta näistä piirteistä, joita me pohdimme, joita eduskuntakin vielä pohtii ja joita on valtioneuvosto sitoutunut seuraamaan, ei kannata liikaa tuhkaa ripotella hiuksille. — Kiitos.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On valitettavaa, että ministeri Vapaavuori poistui tästä salista. Haluan nimittäin korjata sen, kun hän puheenvuorossaan totesi, että Suomessa tuetaan puun polttamista 60 miljoonalla eurolla. Se ei pidä paikkaansa, puun polttamisen tuki on huomattavasti vähemmän. (Jouko Skinnari: On se melkein sama!) Siitä on erittäin vaikea ilmoittaa täsmällistä lukua, mutta tuki puuntuotannon turvaamiseen on vähän yli 50 miljoonaa euroa tälle vuodelle — tämä sali on ennen joulua myöntänyt semmoisen määrärahan — ja valtiovarainministeriön laskelman mukaan byrokratiaan kuluu jo nyt semmoinen 45 prosenttia tästä rahasta, maa- ja metsätalousministeriön laskelman mukaan 26 prosenttia siitä reilusta 50 miljoonasta, joten ei puun polttamiseen todellakaan käytetä semmoisia rahoja, mitä ministeri Vapaavuori täällä äsken esitti.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ydinvoimakeskustelun yhteydessä kovasti sen arvostelijat sanoivat, että meillä kiinnitetään huomiota vain ydinvoimaan. Silloin jo sanoin, että se ei pidä paikkaansa, 70 prosenttia on muille. Ja nyt on tämä 70 prosentin osuus, mitä tehdään, ja paljon on tehty ja paljon on mahdollisuuksia. Biotalous ja metsään liittyvät asiat ovat Suomen tulevaisuus, ydinvoima on välivaihe. Tämän takia niin Euroopan unionissa kuin muuallakin kadehtien katsotaan tätä Suomen energiapalettia, ja minusta se nyt toimii tämänkin hallituksen esityksen valossa hyvin. Siellä on nyt sitten tätä keskustelua siitä, onko tuettu 50 vai 60 miljoonalla alemman teknologian tuotteita, mutta se on kuitenkin vähäinen osa tätä kokonaisuutta. Mutta meidän pitää yhdessä näyttää, löytää sellaisia ratkaisuja, jotka tukevat koko Suomea mutta tukevat myös koko valtakuntaa, kaikkia maakuntia niin, että niitten parhaat energialähteet ja paras osaaminen tulevat hyvin esiin.

Pirkko Mattila /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin, kyllä metsäteollisuuden investoinnit ovat varmasti tärkeitä, tuskin meistä kukaan täällä sitä kiistää, mutta myöskin ne pienyrittäjän investoinnit ovat tärkeitä. Hyvä, että ministeri Orpo on täällä paikalla juurikin siihen liittyen, näihin rästihakkuisiin ja niihin metsiin, jotka ovat vajaatuottoisia, joista me emme tiedä. Omistussuhteet ovat pirstaloituneet, ja ne niin sanotusti tukehtuvat, kuten edustaja Rajamäki totesi. No, nyt edustaja Rajamäki on lähtenyt. Mieleni tekisi kysyä, onko meillä nyt puupula vai puupila, koska tällä kaudellahan nimenomaan metsälakeja uudistettiin ja SDP on ollut itse näitä uudistamassa. Eli kysymykseni nyt, ministeri Orpo — jos te kerran jäätte tänne paikalle — liittyy nimenomaan niitten metsien löytämiseen, joita ei hoideta, omistusolosuhteista ei välttämättä edes oikein tarkkaan tiedetäkään. Ja sitten nämä Kemera-tukien tyyppiset tuet: onko meillä todella sitten varaa luopua näistä tuista, jotka ovat olleet todella suosittuja ja jotka ovat olleet puuhuollon kannalta merkittäviä? Me tiedämme, että Kemera-tukien taso on tällä kaudella laskenut.

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kukaan tässä salissa ei halua vaarantaa metsäteollisuuden puunsaantia, se on päivänselvä asia. Mutta nyt pitää laittaa mittakaavaan tämä asia. Nyt ministeri Vapaavuori esitteli täällä ongelmaa, jota todellisuudessa ei ole edes olemassakaan. Siksi tämä tuotantotuen taso pitää asettaa toisenlaiselle tasolle kuin mitä ministeri Vapaavuori esittää. Nimittäin teollisuuden kuitupuun hankinnasta ensiharvennusten osuus on noin 10 prosenttia, ja tästä teoriassa vain osa olisi tuettua toimintaa. Miten voi tällä 10 prosentilla sotkea puumarkkinoita tai vaarantaa niitä? Ei yhtään mitenkään. Eli siinä mielessä, ministeri Orpo, te olette aivan oikeassa maa- ja metsätalousministeriön esityksessä ja kaikki muut käytännössä, paitsi metsäteollisuus, joka näkee mörköjä sellaisessa paikassa, missä mörköjä ei ole. Ja siksi pitää johdonmukaisuutta saada tähän asiaan, että nyt ei tehdä aivan hölmöyksiä ja uskota ihan kerta kaikkiaan satuja.

Jari Myllykoski /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On selkeää nähdä, että metsäteollisuuden ja energiateollisuuden näkemykset ovat erilaisia. Jo ihan lausunnoista voi päätellä, että jompikumpi ei nyt näe metsää puilta. Toivotaan, että tämä asettelu ei jää eduskunnan ratkaistavaksi, niin että meidät asetetaan hankalasti puun ja kuoren väliin, sillä tämä on todella kansallinen etuus. Metsät kasvavat, nyt ei ole kysymys siitä; nyt on kysymys vain siitä, että me oikeasti ohjaamme, sillä minä ainakin luotan tässä kohtaa erityisesti maa- ja metsätalousministeriön näkemykseen siitä, että mittaaminen, todentaminen on todella vaikeaa. Esimerkiksi ainespuun määritelmä jo alueellisesti on erilaista, mistä kannattaa tuoda sellutehtaalle puuta, koska se kannattaa jo logistiikan takia hyödyntää jossakin muualla ja tehdä vaikka polttamalla sähköä. Eli uskotteko siihen, että Energiavirasto on omalla alempiarvoisella asetuksellaan pystynyt luomaan sellaisen pohjan, että tämä ei sitten ala ontumaan, kun tämä laki tulee mahdollisesti voimaan?

Ville Niinistö /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä tässä hallitus on menossa ojasta allikkoon. Yhdyn siihen kritiikkiin, mikä täällä on tullut, että ei ole olemassa näyttöä siitä, että meillä olisi tällä hetkellä sellaista kilpailua puusta, että pitäisi rajoittaa tätä bioener-gian käyttöä. Markkinalogiikka itsessään ohjaa tukkipuun ensiksi käyttöön — siitä saa parhaan hinnan — sitten on sellu, ja sitten tulee vasta tämä tuettu puu, ja nyt tässä varmistetaan, että sitä ylipäätään hyödynnetään. Meillä on riskinä se, että jos tämä rajaus toteutuu, niin ensinnäkin tulee sitä byrokratiaa, mutta myös tuhannet työpaikat korjuuketjussa ovat vaarassa. Ja hallituksen päätös sikäli johtaa ojasta allikkoon, että kun ei sitä turvettakaan loputtomasti ole saatavilla, niin tämä teidän päätöksenne voi johtaa siihen, että kivihiilen käyttö vain lisääntyy. Olen tästä teitä jo silloin ministerinä varoittanut, ja varoitan edelleenkin. Nyt eduskunnan tätä päätöstä pitäisi muuttaa. Eli kyllä tämä puuhakkeen korjuuketjusta kiinni pitäminen on tärkeää. Siellä on tuhansia työpaikkoja, ja sillä alalla on tulevaisuutta myös ilman tukia jatkossa, niin että sitä ei saa vaarantaa.

Ja toinen asia. Ministeri Vapaavuori puhui päästöoikeuksien halvasta hinnasta. Jos hallitus oikeasti haluaisi korjata perusongelmaa, niin että bioenergia, uusiutuva energia, myisi, niin päästöoikeuden hintaan voi vaikuttaa EU:ssa ajamalla kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa. Sitä hallitus ei ole viime kuukausina tehnyt, siinä te edelleen estätte uusiutuvan energian käyttöä Suomessa. (Puhemies koputtaa) Päästöoikeuden kunnon hinta on Suomen etu.

Mats Nylund /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On pakko myöntää, että hallituksen esitys on erittäin ongelmallinen. Tilastotietojen mukaan puuta riittää kaikille. Jos minä otan yhden esimerkin Vaasasta: 2013 vihittiin käyttöön Vaskiluodon Voiman chp-laitos, ministeri Ihalainen oli paikalla vihkimässä sen käyttöön. Nyt toimitusjohtaja sanoo suoraan, että sen toiminta on uhattu. Ja mitä he käyttävät? He käyttävät ensiharvennuskohteita siellä meidän seudulla, mikä on erittäin paljon, jos minä sanon näin.

Edustaja Suutari sanoi, että nyt on laitettu kirkkoa keskelle kylää. Hallituksen esityksestä voi lukea, että TEMille on jätetty 42 asiantuntijalausuntoa — yksi puolustaa tätä esitystä, kaksi vaatii teknisiä muutoksia, ja muut vastustavat. Minusta se on enemmän ehkä metsäteollisuuden vuorineuvosten tilaustyötä kuin kirkko keskellä kylää. (Pertti Hemmilä: Kyllä!)

Janne Sankelo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Metsäteollisuuden suunnittelemat uudet investoinnit ovat iso asia kansantaloudelle ja työllisyydelle. Esitetty metsähakkeen tuotantotuen puolittaminen rankapuun osalta uhkaa kuitenkin mitätöidä energia-alalla jo tehtyjen investointien hyötyjä. Niin kuin edustaja Nylund tuossa hieman tätä sivusi, Suomessa alueelliset eroavaisuudet metsähakkeen käytössä ovat suuria — ministerikin tämän totesi. Esimerkiksi pohjalaismaakuntien voimalaitoksilla rankapuuhake vastaa nykyisellään yli 50 prosentin osuutta voimalaitosten energiapuun kokonaiskäytöstä, siis yli 50 prosenttia investoinneista siellä on vaarassa.

Olen ymmärtänyt, että hallituksen esityksen valmisteluvaiheessa erilaisia näkökohtia on pyritty hiomaan yhteen, mutta työ jäi siinä yhteydessä kesken. Omasta mielestäni myös asiantuntijakuulemisen yhteydessä nämä toimijat on kyllä saatettava vielä yhteen ja löydettävä jonkinmoinen ratkaisu, joka ensinnäkin huomioisi näitä tukitasoja ja ennen kaikkea myös sitä byrokratiaa, joka tässä hallituksen esityksessä ilmisel-västi (Puhemies koputtaa) on mukana.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itse menetin uskoni ainakin joidenkin metsäteollisuusjohtajien perusteluihin joku aika sitten, kun kannattava, energiaomavarainen ja keskellä raaka-ainevaroja sijainnut sellutehdas, Kemijärven sellutehdas, päätettiin lopettaa, ja yhtään ei lohduta se, että se johtaja, joka lopettamispäätöksen teki, tässä taannoin tunnusti, että se päätös oli virhe. Nyt meillä Lapissa on sitten reilusti sellutehtaan mentävä aukko.

No, pohjoisessa kun ylipäätään mietitään, kannattaako joku kohde hakata, niin silloin pitää miettiä kaikki puu, mitä sieltä saa: tukkipuu, ainespuu, energiapuu, ja ne yhdessä vaikuttavat sitten siihen kokonaiskannattavuuteen ja siihen päätökseen, lähdetäänkö ylipäätään hakkaamaan.

Toinen asia, jos kannetaan huolta puun riittävyydestä, on totta kai se, miten jatkossa pohjoisen vajaatuottoisten metsien hakkaaminen ja uudistaminen etenee. Jos kestävän metsätalouden rahoituslakiin saadaan joustoa niin, että tämä vähämerkityksinen tuki palvelee jatkossakin sitä, (Puhemies koputtaa) että vajaatuottoiset alueet uudistetaan, niin tilanne on aina parempi.

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Taidan olla ensimmäinen, joka suoraan sanoo, että minun mielestäni tämä on erittäin kannatettava esitys hallitukselta kaiken kaikkiaan eli järeätä puuta ei missään nimessä hakkeeksi ja on turvattava tämän puuraaka-aineen saanti teollisuudelle. Sitä puuta tosiaan pitää jalostaa mahdollisimman pitkälle eikä sitten polttaa.

Minun mielestäni tämä esitys ei vääristä ensinnäkään kilpailua. Tämä turvaa puunjalostusteollisuuden investoinnit tulevaisuudessa, tämän tuen alentava vaikutus on 10—20 prosenttia siitä määrästä. Tässä on manattu kaikkea mahdollista, monopolia syntyy, mutta kyllä minun mielestäni — kun täällä on tämä siirtymäaika 2019:ään saakka, ja teollisuuspolitiikan kannalta tämä on minun mielestäni äärimmäisen tärkeä sekä se, että vaikutusten seuranta hallituksen lausumana siellä on — tämän kanssa pystyy elämään vallan hyvin.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Me olemme kaikki varmasti täällä sitä mieltä, että totta kai kaikki puu, mitä suinkin tarvitaan arvokkaaseen jalostamiseen, pitää sinne käyttää aivan absoluuttisesti. Juuri sen takia viime vaalikaudella aloitettiin valtava satsaaminen myös alan tutkimus- ja kehittämistyöhön.

Mutta nyt, edustaja Kärnä, minusta olisi hyvä, että kerrottaisiin, kuinka suuri määrä sellaista kuitu- tai tukkipuuta nyt on vaarassa mennä polttoon, ellei tätä rajausta tehdä, kun ei kukaan ole pystynyt sanomaan, että edes 100 000:ta kuutiota menisi polttoon tämän ratkaisun seurauksena, jos tätä rajausta ei tehtäisi.

Sitten kuitenkin se byrokratia, joka tähän luodaan, maksaa paljon myös teollisuudelle, viranomaisille, kaikille muille. Kannattaisi punnita näitä kahta asiaa: kuinka suuri vaara on mennä ainespuuta polttoon, ja minkälainen byrokratia siellä punnuksen toisella puolella oikein on?

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ajattelin vastata edustaja Pekkariselle, kun olen siellä puun juurella aika usein ja kannollakin joskus. Ei bioenergian tuottajan — sen, joka tuottaa lämpöä ja vaikka lämpöä ja sähköäkin puulla — kannata panna polttoon ainespuuksi kelpaavaa puuta. Sitä ei polteta tänä päivänä sen vuoksi, että tukkipuuta kannattaisi polttaa, ei missään nimessä.

Kyllä tämä hallituksen esitys on nyt jälleen yksi esimerkki siitä, että Eteläranta kymppi kyllä vahtii omat etunsa, ja olen hyvin pahoillani siitä, että jälleen siltä taholta on onnistuttu lobbaamaan tätä hallitusta. Pari vuotta sitten, muistamme, kun yhteisöveroa alennettiin heidän vaatimuksestaan kahteenkymppiin, piti tulla valtaisat dynaamiset vaikutukset. Missä ne dynaamiset vaikutukset viipyvät?

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! On ilo kuulla hallituspuolueen veljien järkeviä puheita, edustaja Nylundilta ja nyt Hemmilältä. Ilmeisesti hallituksella ja ministereillä on ollut väärät asiantuntijat, mutta nythän on mahdollisuutta eduskunnan korjata tätä lakiesitystä. Se on eduskunnan täydessä päätösvallassa. Ei hallituksen kannata tehdä tästä arvovaltatappiota, koska te olette joutuneet korjaamaan lukemattoman määrän huonoja, huonosti valmisteltuja, kansalaisten kannalta ja isänmaan kannalta huonoja lakiesityksiä. Tämä on pieni korjaus, kun te otatte huomioon edustajien Nylund ja Hemmilä kannat yhdessä keskustajoukkueen kannanottojen kanssa. Korjataan tämä huono esitys ja saadaan järjestelmä, joka ei lisää Suomeen byrokratiaa, kun te toisaalta sanotte, että byrokratia pitää purkaa, mutta joka esityksessä te lisäätte sitä.

Meillä puuta riittää: 105 miljoonaa kuutiota on puun kasvu vuodessa, ja siitä käytetään vähän yli 60 prosenttia. Valtavan paljon on käyttämätöntä puuta, eli tässä ei ole kysymys muusta kuin halusta ottaa järki käteen. Antakaa valtakirja valiokunnalle muuttaa esitystä, niin teidän edustajannekin voivat kentällä liikkua (Puhemies: Ja aika!) paljon turvallisemmin mielin.

Maa- ja metsätalousministeri Petteri Orpo

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin pahoittelut, että minä joudun myöskin poistumaan, ja ministeri Vapaavuori pystyi olemaan näin lyhyen aikaa tässä, mutta muutamia kommentteja. Harmi, kun edustaja Niinistö lähti, kun hän tässä oli huolissaan siitä, että turvettakaan ei riitä kovin kauaa poltettavaksi. Mistähän se johtuu, edustaja Niinistö, tai entinen ministeri Niinistö, koska turvetuotantoa ei ole tehty kovin helpoksi tässä viime aikoina?

Minä olen kuitenkin sitä mieltä, että kotimainen turve, kun se ympäristöystävällisesti nostetaan, on paljon, paljon parempi energiamuoto kuin tuotu kivihiili. Siinä mielessä tämä päätös, jonka hallitus teki ja jossa turpeen veroa laskettiin, on perusteltua, järkevää kotimaista energiapolitiikkaa. Siihen oleellisena liittyy silloin myöskin tämä hakkeen käyttö energiamuotona.

Haluaisin korostaa tai nostaa esille sitä Vapaavuoren toteamaa Pöyryn tutkimusta, jota pidetään käsittääkseni hyvin arvostettuna ja jossa ajojärjestys chp-laitoksessa on ensimmäisenä 100-prosenttisesti tuettu hake — siis se, missä on 100 prosentin täysi tuki hakkeelle — sen jälkeen turve, kolmantena tämä 50 prosentin tuen piirissä oleva hake ja sen jälkeen kivihiili. Toivon ja uskon, että tämä todella pitää paikkansa.

Muutamia kommentteja käytyyn keskusteluun. Metsänomistus on todellakin pirstaloitunut, ja se on yksi keskeisiä asioita siinä, miten me puuta saamme liikkeelle. On se sitten energiapuuta tai sitten jalostettavaa, järeämpää puuta, niin tämä metsänomistuskysymys on sellainen, johon meidän kansallisesti pitää löytää ratkaisuja. Tällä hetkellä hallitus työskentelee ja meillä ministeriössä tehdään työtä sen eteen, että etsitään malleja metsätilojen sukupolvenvaihdosten edistämiseen. Mielestäni niissä pitäisi päästä niin pitkälle, että — koska tulevat hallitusneuvottelut taas lähestyvät — on siellä sitten minkä värinen porukka tahansa niitä neuvotteluja käymässä, niin olisi mahdollista ja on välttämätöntä tehdä päätöksiä siitä, miten sukupolvenvaihdosasian kanssa edetään. Se on ihan keskeisiä asioita siinä, että me saamme tätä metsäpolitiikkaamme ja biotalouttamme edistettyä siinä mittakaavassa kuin mahdollisuudet näyttävät.

Tämä investointien suuruusluokka on niin valtava — mitä metsäteollisuus tällä hetkellä suunnittelee — että se pelkästään takaa sen, että bioenergiaa myöskin tuotetaan. Bioenergiaksi käytettävää raaka-ainetta käytetään tulevaisuudessa paljon enemmän kuin tänään, koska tiedetään, että metsäteollisuuden sivutuotteet muodostavat ison osan meidän bioenergiatuotannostamme.

Edelleen, koska Vapaavuori ei ole paikalla, korostan sitä, että tässä on niin monen eri intressitahon näkökulmat ja työ- ja elinkeinoministe-riön, joka ennen kaikkea vastaa suomalaisesta työllisyydestä, pitää katsoa vastuullisesti kokonaisuutta, arvioida sitä, miten me tuemme parhaalla tavalla työpaikkojen syntyä Suomeen ja sitä kautta Suomen hyvinvoinnin turvaamista. Pitkien neuvottelujen, keskustelujen jälkeen on päädytty tähän malliin, jossa siis kuitenkin pienpuukin saa sen 50 prosentin tuen. Minusta tässä on haettu ratkaisua, jossa kirkko pistetään keskelle kylää — pitää sisällään ongelmia, kuten aikaisemmin totesin, ja niiden kanssa erityisesti siellä puun juurella on haasteita. Mutta kokonaisuus on se, mikä ratkaisee, ja minusta tämä on kansantaloudellisesti järkevin ratkaisu. — Kiitos. (Pertti Hemmilä: Typerä ratkaisu!)

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Pekkarinen on käyttänyt tässä kaksikin mielenkiintoista puheenvuoroa, mutta olen kiinnittänyt huomiota siihen, ettei ole maininnut turpeesta yhtään kertaa mitään. Johtuisiko se ehkä siitä, että keskusta on lopettamassa turpeen tuotannon (Mauri Pekkarinen: Höpö höpö!) vuoteen 2030 mennessä. Näin minä olen antanut itseni ymmärtää.

On aivan turha luulla, että Suomesta puu loppuisi. Kauniisti ovat edustajat puhuneet tänäänkin energiapuun tarpeesta ja tuista, mutta kukaan ei tunnu kantavan huolta siitä, miten puu saadaan kuljetettua metsästä teollisuuden käyttöön. Rekkojen koot suurenevat, ja sitä vastoin tiestö heikkenee niin, ettei se kestä henkilöautojakaan, saati sitten täysiä puurekkoja. Mielestäni, ennen kuin ruvetaan suuremmalti puhumaan tästä puun saannista, täytyisi saada tiestö kuntoon, että todella saataisiin se puu sieltä pois.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa kunnioittamani edustaja Oinonen, siinä ongelma-asiassa kun ei nyt ole ollenkaan kysymys tuosta turpeesta. Turvetta ei rajata millään tavalla tästä pois, (Pentti Oinonen: Ministeri Vapaavuori kertoi siitä!) vaan siitä puusta, siitä mitasta, mikä saa täyden tuen ja mikä ei saa, siitähän tässä on kysymys, ja sen takia minun kaksi puheenvuoroani eivät nyt niin kuin aidanseipäitä kovin paljon tuossa yhteydessä käsitelleet. Mutta totta kai sen voin sanoa, että keskusta lähtee omassa linjauksessaan siitä, että turvetta käytetään niin kauan kuin mitä tahansa fossiilista polttoainetta käytetään. Kaikki muut fossiiliset pois ensin, ja sitten vasta sen jälkeen turvetta aletaan vähentämään, ja 30-luvulla me käytämme vielä Suomessa täyttä päätä turvetta.

Harry Wallin /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Vapaavuori totesi, että tämän esityksen heikkous on se, että se ei ota huomioon alueellisia eroja. Jos katsotaan Etelä-Pohjanmaan metsäkeskuksen aluetta, ainut merkittävin sellutehdas, Kaskisten tehdas, lakkautettiin, ja nyt meillä on sitten investoitu muun muassa Vaasaan maailman suurin biomassan kaasutin. Tammikuussa 2012 se otettiin käyttöön, ja sen investointiarvo oli 40 miljoonaa euroa. Niin kuin edustaja Nylund totesi, tämän voimalaitoksen johto on ilmoittanut, että mikäli tämä hallituksen esitys menee läpi, se vaikeuttaa tämän voimalaitoksen toimintaa. Miksi se vaikuttaa? Meillä eivät vain ne latvapuut eivätkä kannot riitä näin merkittävän voimalaitoksen raaka-aineiksi, ja tämän takia tämä on erittäin haasteellinen. Mikä siinä on sitten vaihtoehto? Jos tämä rajaus tulee käyttöön, Vaasaan tuodaan jatkossakin laivalla kivihiiltä ja kotimainen polttoaine siltä alueelta jää käyttämättä, koska eihän niitä lähdetä kuljettamaan tuonne Itä-Suomen tuleville sellutehtaille. Sen takia suhtaudun tähän erittäin kriittisesti.

Lauri Heikkilä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu on jossain määrin huvittava, koska kysehän on siitä, että metsäteollisuus ei maksa riittävästi puusta, että kannattaisi myydä sitä ja kuljettaa sitä tehtaalle, olipa sitten kyse isommasta puusta tai pienemmästä. Kotimaan hinnan saamiseksi alas puuta on tuotu vuosikaudet Venäjältä ja mistä tahansa kuljetettu, sinne on maksettu enemmän, ja teollisuus on kiltisti maksanut ne rahdit myöskin. Se on tehnyt kovasti työtä, että kotimaan puun hinta saadaan alas, ja hintakartelleja on ollut, ja niitä puidaan oikeudessa vielä jälkeenpäinkin, ja nyt metsäteollisuus haluaa sitten ensiosto-oikeuden taas tietyn järeysluokan omaaviin puihin.

Kyllä se niin on, että pitäisi vapaa kilpailu olla, koska sen, että Äänekoskelle perustetaan yksi tehdas, metsäteollisuus tarvitsee, että saa uusia huipputuotteita kehitettyä, ja se on ihan ok, ja varmaan kannattaa tehdä maailmanmarkkinoita varten, vaikka siitä tukkipuusta tai kuitupuusta, mitä sinne ostetaan, pitäisi vähän enemmän maksaakin. Meillä on paljon, maa on laaja, ja yksi tehdas ei pysty, ja sinne ei kannata kuljettaa Lapista asti puita. Lapin edustajat ovat tuoneet ihan hyvin tässä esille sen, että pitää tätä energiakäyttöä suosia, että saadaan pohjoisenkin metsien puut käyttöön ja raivattua riittävästi, että taimikot ja muut kasvavat kunnolla, ja pitäisi olla kannattavaa toimintaa, että maanomistajien ja metsänomistajien kannattaa uudistaa metsät myöskin.

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Metsien riittävyyteen voidaan vaikuttaa ainoastaan sillä, mitenkä me suoritamme ajallaan ensiharvennukset ja nuoren metsän hoidon. Ja nehän eivät ole markkinaehtoisia. Puun ohjautumiseen meillä on kahdenlaisia hakkuita, jotka ovat täysin integraation hallussa. Toiset ovat markkinaehtoisia: metsän omistaja myy hakkuuoikeuden, ja ostaja päättää, mihinkä käyttää ne puut, ei myyjä vaan ostaja. Sitten on niitä hakkuita, jotka eivät ole markkinaehtoisia, joista ei synny kantohintaa. Ja jotta meillä jatkossa voisi olla myöskin markkinaehtoisia leimikoita, se edellyttää, että nuoret metsät pidetään kunnossa. Ilman jonkinlaista tukea tämä ei ole mahdollista. Kun meillä on ollut hyvä tukijärjestelmä, se on taannut sen, että meillä on riittävästi raaka-ainetta, meillä on investointeja, meillä on puulle kysyntää, ja sen tähden tarvitaan jatkossakin pitkäjänteisyyttä, ja sen tähden se vuoden 2012 järjestelmä pitää saada aikaan.

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Varmasti tässä salissa on yksimielisyys siitä, että puun jalostusarvon pitää olla korkealla tasolla. Tämän ymmärtää jokainen, joka on käynyt peruskoulua ja yhteiskuntaopin tunneilla.

Yhtä lailla varmasti tässä salissa on selvyys siitä, että metsäteollisuus tarvitsee raaka-ainetta. Mutta kyllä tämä lakiesitys on hyttysen ampumista järeällä tykillä ja johtaa täysin päinvastaiseen, ojasta allikkoon. Kyllä puu liikkuu, kun hinta on oikeudenmukainen, kun löydetään kohtuullinen hinta. Ja nimenomaan, niin kuin täällä viitattiin aikaisemmin, todellinen ongelma sen suhteen, ettei tulevaisuudessa metsäteollisuudelle tule raaka-ainetta, tulee siitä, että meidän tiestömme rapautuu ja tulee niin huonoon kuntoon, että yksinkertaisesti puuta ei saada liikkeelle.

Raimo Piirainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yksimielisyys varmasti on siitä, että puun jalostusastetta täytyy nostaa, ja siitä kunnia tällä hetkellä perustettaville biotuotetehtaille ja sellutehtaille.

Mutta tämäkin tukiprosessi on semmoinen kiikkulauta, ja kun muistelen sitä vuoden 2013 turpeen veron nostoa, niin silloinhan turpeen menekki tippui, mutta samallahan se tarvitsi myös biomassaa siihen tietyssä suhteessa, että kattilat toimivat tehokkaammin. Tätä myötä voi ajatella, että biomassan käyttö myös aleni.

Mutta sitten kun katsoo näitä tilastoja, miten puu tällä hetkellä liikkuu, niin mielestäni todella hyvin. Ainakin viime vuonna vielä oli puuta, sitä meni ihan ennätysmäärät ja hinnat olivat hyvin kohdallaan.

Tässä on huoli tietysti kaikilla, ennen kaikkea metsäteollisuudella, siitä, että järeä puu lähtisi menemään (Puhemies koputtaa) tuonne polttoon ja jalostusastetta pitäisi nostaa ja ennen kaikkea turvata se, että tämä järeä puu olisi mahdollista käyttää myös rakentamisessa ja muussa.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Suomi elää metsästä niin tänään kuin huomennakin, vaikka varmaan Suomessakin sitä välillä on väheksytty.

Pitkäjänteisyys on kaiken kaikkiaan ihan avainsana. Silloin pitää nähdä se, että Suomessa tulevaisuudessakin metsiä hoidetaan hyvin ja löytyy puuta tarpeeseen kuin tarpeeseen, mutta ennen kaikkea myös teollisuuden pitää luottaa siihen, että sekä vero- että tukipolitiikka on niin pitkäjänteistä, että ei tule niitä ongelmia, että muutaman vuoden päästä sanotaan, että joku tuotantoyksikkö ei voikaan enää kannattaa. Maailmanmarkkinahinnat tietysti vaihtelevat, ja sillä on oma merkitys, mutta valtion pitää tässä katsoa asioita hyvin pitkällä sihdillä.

Herra puhemies! Täällä ministerit viittasivat näihin uusiin sellutehdashankkeisiin ja -suunnitelmiin. On todella hieno asia, että niin Varkauden investoinnit, Äänekoskelle tulevat investoinnit kuin myös nyt hiljattain juuri julki tullut Kuopioon suuntautuva sellutehdashanke ovat kaikki niitä, jotka nostavat sitten tätä suomalaisen metsätalouden ja -teollisuuden arvoa. Se on hyvä tie mennä eteenpäin.

Martti Mölsä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tätä muutosta selitetään niin, että tavoitteena on nostaa kotimaisen energian kilpailukykyä. Minusta kuitenkin tuntuu siltä, että nyt haetaan uusia keinoja metsäyhtiöiden katteen kohentamiselle, koska menneiden vuosien hintakartelleista edelleen käydään oikeutta ja sitä keinoa nyt ei voida vähään aikaan ottaa uudelleen käyttöön.

Suuri asia tässä on, että orastava pienyritteliäisyys maatalouden lisäelinkeinona on jälleen uhattuna, koska merkittävä lisäkustannus hake-erien dokumentoinnista koituu puun hankinnan, korjuun, kuljetuksen, varastoinnin ja energiatuotannon toimijoille, mikä heikentää voimakkaasti kilpailukykyä. Ja byrokratia lisääntyy voimakkaasti, vaikka sitä on täällä väheksytty.

Koska asialla on myös EU-komissio, niin on myös epäiltävä, annetaanko kivihiilelle taas uusi nousu, kun sen käyttöä on saatu hiukan hillittyä. Kaiken kaikkiaan (Puhemies koputtaa) tästä seuraa lisää byrokratiaa, kuten jo totesin.

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Entinen ministeri Haavisto totesi kerran minulle, että meijerimiehet ovat aina pelänneet maidontuotannon loppumista, metsäteollisuuden johtajat puun loppumista ja naiset ovat pelänneet maailmanloppua ja hänen nähdäkseen naiset ovat lähimpänä totuutta. Meidän ei todellakaan tarvitse miettiä 60 miljoonan kuution puun käytöllä, kun metsät kasvavat 105 miljoonaa kuutiota, että se puu hetkessä loppuisi. Tiedämme, että tässä päätöksenteossa on ollut takana metsäteollisuuden vahva lobbaus, ja se on vähän ummehtunutta politiikkaa, että vain yhden näkökulman perusteella tehdään päätöksiä. Vetoaisinkin hallituspuolueitten kansanedustajiin, että vielä valiokunnissa katsoisimme sitä kokonaisuutta ja koko Suomen etua, ei oteta vain Äänekosken biolaitosta vaan otetaan myös energiapuun tuotannon tuoma kasvu. Nyt byrokraateille riittää töitä ja meillä on uhkana, että työpaikkoja katoaa sieltä energiasektorilta.

Osmo Kokko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on mielenkiintoista seurata tätä keskustelua, ja täytyy yhtyä kyllä niihin, jotka arvostelevat ja sanovat, että taas kerran tämä hallitus on epäonnistunut näissä esityksissään. Tämähän on todella pöyristyttävää ja, sanotaan, Impivaaraan suuntaava juttu, takapajula-ajatus. Raaka-ainetta varmasti meillä tulee riittämään. Niin kuin useammassa puheenvuorossa täällä on todettu, metsät kasvavat huomattavasti enemmän kuin niitä käytetään. Nyt on tietysti paljon perusteltu myös näillä uusilla suurilla investoinneilla, mitä on puhuttu, mutta tämä ei kyllä hätkäytä.

Peruslähtökohta tietysti, minkä kautta meillä ei kotimainen energia ole kilpailukykyinen, on verotusjärjestelmä, meillä verotetaan kaikesta. Tietysti jos se puu osaisi itse kulkea sinne hakekattilaan, niin se olisi kannattavaa, mutta siinä välivaiheessa olevat toimenpiteet maksavat. Näihin meidän olisi puututtava, että meidän oma kotimainen tuotanto olisi kannattavaa. Ajatellaan myös sitten sitä työllistävää vaikutusta, mikä tällä on. Se antaa näille alueille sitä työtä. Myös tietysti nämä tiestöasiat, niin kuin täällä kävi ilmi, olisi lopultakin laitettava (Puhemies koputtaa) kuntoon ja pantava vastuuseen myös nämä suuret metsäyhtiöt, että ei pelkästään vain verovaroin näitä teitä korjailla.

Esko Kiviranta /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meillä pitkään käyty keskustelu siitä, ettei Suomen metsissä riittäisi puuta sekä jalostukseen että energiakäyttöön, on vääristelty. Meillä jää vuosittain, ja on jo kauan jäänyt, kymmeniä miljoonia kuutioita hakkuusäästöjä, ja sitä paitsi puu kasvaa nyt nopeammin kuin aikaisemmin. Todellisuudessa on kysymys puun hinnasta. Metsäteollisuus on ostanut tiettyyn samaan nimellishintaan puuta, nimenomaan kuitupuuta, jo noin neljännesvuosisadan ajan. Se on tottunut, että hinta pysyy vuosikymmenestä toiseen kuitupuun kohdalla samana. Tästä hallituksen esityksestä aiheutuu kahdenlaista byrokratiaa: ensinnäkin, jos se tällaisena menee läpi, tuen kohdistumisbyrokratiaa, ja sitten tämä täytyy vielä hyväksyttää EU:n komissiossa, jossa asian käsittely voi viipyä ties kuinka kauan, onhan siellä nyt jo käsitelty tätä hieman vanhentunutta pienpuun energiatukea, petu-tukea, vuodesta 2011 lähtien, (Puhemies koputtaa) ja päätöstä ei ole vieläkään.

Ari Jalonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Metsän monipuolinen käyttö ja metsästä saatavien eri tuotteiden kehittäminen on semmoinen avain, mikä on tulevaisuudessa entistä tärkeämpi. Kuten nyt tätäkin lähetekeskustelua kuulee, niin tämäkään asia ei ole aivan yksiselitteinen. Tämän johdosta toivon, että valiokunnissa tämä asiantuntijakuuleminen otetaan todella vakavasti ja käännetään kaikki kivet ja kannot niin sanotusti.

Edustaja Ville Niinistö pelkäsi kivihiilen polton lisääntyvän tämän takia. Tuli mieleeni siinä kohtaa, olisiko syytä oikaista yksi kilpailutilannetta vääristävä tekijä eli poistaa tai pienentää tuulivoimalle annettavia tukia ja syöttötariffeja, jolloin bioenergian poltto tulisi kannattavammaksi.

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Varmaan kaikki olemme samaa mieltä, että metsäteollisuuden toiminta pitää turvata, mutta hallituksen perustelut, että puu loppuu Suomesta ja markkinat eivät toimi, ovat kyllä aika ontuvia. Minusta on aivan käsittämätöntä se metsäteollisuuden kokoaikainen hokeminen, että puu Suomesta loppuu — kaikki tiedämme sen, että kasvu on kaksinkertainen, mitä hakataan, jopa ehkä enempi, jos yksityismetsät pelkästään huomioidaan — ja myös se, että markkinat eivät toimisi. Markkinathan toimivat tällä hetkellä niin kuin metsäteollisuus haluaa. Käytännössä puun ostajia on aika vähän ennen kaikkea ensiharvennusleimikkojen osalta, joista on täälläkin puhuttu, että ensiharvennusleimikkoja pitäisi saada hakkuuseen mutta ostajia ei juurikaan ole. Kuitupuun hinta on ollut parikymmentä vuotta samalla tasolla, ja kun ministeri totesi aika härskisti minusta sen, että metsänomistajat koko ajan vaativat erittäin kovaa hintaa puusta, niin ei tämä voi pitää paikkaansa, jos sama dimensio on ollut samanhintainen jo neljännesvuosisadan.

Jari Lindström /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tähän puun riittävyyteen pieni kannanotto: Uutisoinnissa tästä Finnpulpin investoinnista yhtiö toteaa, että vajaakäytössä olevat Suomen metsävarat tarjoavat erinomaisen raaka-ainepohjan alan jätti-investoinnille ja puuta tiedetään riittävän myös selluteollisuuden muiden suunnitteilla olevien investoin-tien toteutuessa. Tämä on alan toimijan viesti, ja minä luotan tähän näin.

Mitä tulee sitten näihin puheisiin sellutehtaista ja niistä investoinneista: Itse puhuisin mieluummin biotuotetehtaasta, jossa se sellutehdas on sydän, josta lähtee lukuisia haaroja, ja niistä toivottavasti tulee se tulevaisuuden Nokia sitten Suomelle. Kyllä tänne maahan mahtuu sekä metsäteollisuutta että energiateollisuutta. Aivan turha riidellä tämmöisestä asiasta.

Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sähköntuotannossa käytettävän metsähakkeen tuen jakamisessa kyllä selvästi siellä taustalla on metsäteollisuuden tottuminen siihen, että ne ovat saaneet halvalla puun, ja he edelleen haluavat sitä. Toki puun mahdollisimman korkea jalostusaste on kaikkien etu, mutta tosiasia on kuitenkin, niin kuin täällä on kuultu, että kaikelle kuitupuulle ei ole kysyntää jalostettavaksi. Suomessa on erilaisia alueita, joilla rajauksen piiriin jäävällä puulla, nimenomaan rankapuulla, ei ole mitään muuta käyttöä kuin polttaminen, ja sitä polttamistakaan ei saisi haitata. Jos tämä rajaus ja tämä jakaminen nyt tulee voimaan, se koskee vain pientä osaa puumassasta. Onko järkevää tehdä näin järeää byrokratiaa siihen?

Sen verran täytyy sanoa, että kyllä Suomessa yli 100 miljoonaa mottia kasvavat metsät varmasti riittävät sekä näihin biotalousinvestointeihin että myös poltettavaksi, jos vain järkevä hinta saadaan. Ennen kaikkea meillä täytyy olla alempiasteiset tiet ja seututiet kunnossa, ja ennen kaikkea me tarvitsemme myös koulutusta (Puhemies koputtaa) bioenergian työntekijöiden saamiseksi maakuntiin.

Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämän hallituksen esityksen mukaan sähköstä maksettava tuki olisi vain puolet nykyisestä, jos metsähake on valmistettu järeän puun hakkuukohteelta saaduista jalostukseen soveltuvista rungon osista. Vaikka täällä ei ole ministeriä, ehkä nämä metsäalan tuntijat voivat vastata: kun Venäjältä tuodaan kuitupuuta lähes puolet, oliko se jopa 60 prosenttia, niin mistä me sitten tiedämme, että Venäjältä tuotu hake tehdään tämmöisestä pienimuotoisesta puusta, ettei järeästä, ja mikä on tämä Venäjältä tuodun kuitupuun, hakkeen osuus, ja minkälaista tukea täällä maksetaan niille?

Päivi Lipponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä puhutaan kovasti vapaasta kilpailusta, toimivista markkinoista, oikeasta puun hinnasta ja järkevästä hinnasta, ja tästähän me juuri keskustelemme: Miten tämä valtion maksama tuki ja veropolitiikka sitten vaikuttavat siihen puun hintaan? Kenelle metsänomistaja haluaa myydä? Varmaan sille, joka tarjoaa parempaa hintaa. Tällöin se haaste on, että ei valtion tukipolitiikalla ohjata kuitupuuta poltettavaksi.

Toinen pulma on se, että me mietimme täällä, mikä on puun riittävyys tänä päivänä, mutta kun nämä isot investoinnit biotalouteen tulevat, niin tokihan se kulutus tulee olemaan ihan toista luokkaa kuin mitä se tänä päivänä on, jos suunnitelmat pitävät ja jos Suomen tulevaisuus on ruusuinen.

Sitten kolmantena olisin halunnut sanoa perussuomalaisille, kun te nyt sotkette jo tuulivoimankin tuen tähän, että tuulivoiman tuessa se tuki kohdistetaan siihen, kun rakennetaan sitä tuulivoimaa, kun taas sitten tässä metsähakkeessa siihen, että sitä käytetään energiaksi. Tässä menevät nyt puurot ja vellit sekaisin aika nopeasti.

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin vielä korjata sitä asiaa, että meneekö polttoon se puu, jonka ei ole tarkoitettu menevän. Näin ei tapahdu monien, monien tutkimusten mukaan, sille ei ole näyttöä. Meidän on syytä huolehtia siitä, että energiaketjut myös voivat täällä Suomessa toimia, ja ei se ole tervettä kilpailua, että ohjaamme puun ostamisen vain muutamalle taholle.

Esimerkiksi Vapaavuori nosti esiin sen, että tukipolitiikkaa ei lainkaan olisi esimerkiksi metsäteollisuudelle. Kysyin Metsäteollisuuden aamuinfossa, oletteko valmiit luopumaan kaikista tuista, mitä metsäteollisuudelle tarjotaan. He eivät olleet valmiita niistä luopumaan, ja minusta on erittäin hyvä, että esimerkiksi Äänekosken biolaitosta tuetaan, mutta meidän täytyy pitää tämä homma tasapainossa eikä ohjata vain yksille ostajille koko Suomen puumarkkinaa.

Ari Jalonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Lipponen, on oikeastaan itsensä pettämistä, jos ei näe tätä yhtälöä. Jos vihreät ovat jossain osuneet oikeaan, niin kyllä se on se, että sähkö tulee tuolta seinästä pistorasiasta ja sitä tuotetaan sinne monella tavalla. Ja jos ei tätä yhtälöä nähdä, niin kyllä silloin ollaan hiukan hakoteillä tekemään näin isoja päätöksiä.

Lasse Hautala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä käytettyjen puheenvuorojen perusteella voi kyllä todeta, että tämä hallituksen esitys ei tule menemään läpi. Suomessa on puupulaa pelätty jo 1700-luvulta saakka, jolloinka puusta tehtiin laivoja, ja tämä puupulakierre on toistunut yleensä kerran kaksi vuosisadassa. Ja nyt on sitten 2000-luvun aika.

Arvoisa puhemies! Nämä 39 asiantuntijalausuntoa, jotka tästä on annettu, puhuvat kyllä hyvin selkeää kieltä, erityisesti tämä maa- ja metsätalousministeriön lausunto, jossa sanotaan, että he eivät pidä hallituksen esitystä toteuttamiskelpoisena ja vastustavat esitystä. Olisin toivonut, että ministeri Orpo olisi tämän vaivaisen lauseen täältä lausunnosta lukenut ja kertonut sen suoraan Suomen kansalle.

Eeva-Maria Maijala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomessa puu kasvaa enempi kuin ikinä ennen. Niin se kasvaa meillä Lapissakin, mutta meillä Lapissa nämä puumarkkinat ovat aivan jumissa. Erityisesti Keski-Lapin alueella ei yksityismetsäpuolella kuitupuu — edes kuitupuu — käy enää kaupaksi juuri ollenkaan. Mistään bioaines-, polttopuusta ei voi edes puhua, mistä täällä muualla Suomessa nytten puhutaan. Olisimme todella odottaneet, että saataisiin aikaiseksi myös uusia ratkaisuja, millä me saisimme bioenergiatoiminnan liikkeelle — saisimme edes jotakin maanomistajille metsän tuottoina.

Ja vielä tästä kilpailuasiasta: Ei se ollenkaan haittaa, vaikka pikkuisen enemmän metsänomistajatkin sitten metsästänsä saisivat, sillä ennen, kun metsänomistaja halusi ostaa auton, se meni metsään ja hakkasi metsää; tänä päivänä metsänomistaja kun lähtee metsään, vaikka puuta on enempi kuin ennen, ei se saa kuin käsirahan siitä omasta metsästänsä. Eli pieni kilpailu olisi ihan hyväksikin siksi, että metsänomistajatkin saisivat edes vähän enemmän rahaa siitä metsästänsä.

Arto Pirttilahti /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Metsähallitus korjaa omia virheitään. Tämä tukitasohan oli jo 2011—2012 voimassa, eli turpeen vero oli 1,9 euroa ja hakkeen tukitaso 18 euroa megawattitunnilta. Ja tästä on TEMillä ollut seurantaryhmä, ja ainakaan siinä seurantaryhmässä ei ole mitään vaikutusta puumarkkinoihin huomattu, puuta on ollut edelleen saatavissa kaikille tahoille. Eikä ole ollut vaikutusta myös hintaratkaisuun, eli kuidun hinta on pysynyt samalla tasolla. Eli ei ole mitään perusteita ainakaan puun eikä hinnan osalta.

Tässä esityksessä on monia virheitä tai, sanotaan, tämmöisiä vaikeita paikkoja. Niin kuin Orpokin otti esille, tähän tulee uusi luokitus, järeän puun hakkuukohde. Eli nyt kun meillä uusittiin tämä metsälaki, niin siellä mahdollistetaan monitasoinen hakkuumenetelmien käyttö, eli tällä tarkoitetaan sitten sitä, että kun sinne monitasoiselle metsälölle mennään ja sieltä otetaan pienpuuta pois, niin jos sinne jää järeää puuta jäljelle, niin luokitellaan, että tämä kohde ei ollutkaan tukikelpoinen.

Eli tässä on hyvin monia erilaisia ongelmia. Tämä laki on susi — en näe, että tätä lakia kannattaa viedä eteenpäin.

Mikko Savola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tätä keskustelua on kuunnellut, niin täytyy ihmetellä kyllä hallituksen toimintaa jälleen. Se kritiikki tälle esitykselle tulee niin sieltä hallitukselta itseltään kuin sitten koko tältä salilta. Tämä on järjetön esitys, joka vaarantaa kyllä meidän bioenergiantuotantomme hyvin monilta osin.

Nämä lausunnot tyrmäsivät lähes yksiselitteisesti tämän lakiesityksen ja toivat myös esiin niitä riskejä, mitä tällä on. Meillä on riskinä se, että me menetämme meidän bioenergiantuotannosta hyvin suuren määrän työpaikkoja ja me edesautamme ulkomaisen energian käyttöä edelleen täällä Suomessa. Esimerkiksi Pohjanmaan alu-eelle ne riskit ovat noin 300 työpaikan verran toteutuessaan. Esimerkiksi meillä Pohjanmaan alueella metsät kasvavat tälläkin hetkellä 1,6 miljoonaa (Puhemies koputtaa) kuutiota enemmän kuin mitä niitä tällä hetkellä käytetään.

Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä monessa puheenvuorossa on todettu, että puun korkea jalostusaste on kaikkien etu. Olen täysin samaa mieltä siitä, mutta tänä päivänä erityisen suuri ongelma on se, että kaikelle puulle, esimerkiksi kaikelle kuitupuulle, yksinkertaisesti ei ole kysyntää. Jos nämä rajaukset, mitä tässä laissa on, toteutuvat, meille tulee jäämään valtavan paljon alueita, joilla tämän rajauksen piiriin jäävälle puulle ei kerta kaikkiaan ole mitään kysyntää.

Täällä ministeri Vapaavuori sitten totesi puheenvuoroissaan, että tällä hetkellä biotaloudella menee hyvin. Siihen kyllä tänä päivänä uskotaan, mutta meidän pitäisi myös tehdä sellaista lainsäädäntöä, joka tukee tätä biotalouden kehitystä, ja tämän lain osalta nyt vain valitettavasti täytyy sanoa, että tämä ei edistä puun käyttöä. Tämä laki on päinvastoin vain vastaus metsäteollisuuden tavoitteeseen saada puun hinta pidettyä mahdollisimman alhaalla.

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Vapaavuori mainitsi, että puun polttoa tuetaan 60 miljoonalla eurolla vuodessa, ja johan tähän keskusteluun ehdittiin vetää jo tuulivoiman tukikin. Silloin on hyvä muistaa, että fossiilisten polttoaineiden käyttöä tuetaan moninkertaisesti kaikkiin uusiutuvan energian tukiin verrattuna. Suurin tukimuoto on epäsuora, se tulee sitä kautta, että kun kivihiilivoimalassa saa aikaiseksi yhden megawattitunnin, sen tuotannon täysiä kustannuksia ei makseta sen energian hinnassa vaan ne kustannukset ulkoistetaan meille kaikille, yhteiskunnalle, kansalaisille ja ympäristölle. Niin kauan kuin tätä perusongelmaa ei korjata, on eri energiamuotojen kilpailuasetelma epäreilu. Sitten kun tämä ongelma korjataan, niin metsähake ei tarvitse latin latia tukea, ei latin latia tukea meiltä veronmaksajilta. Sen takia on tärkeää korjata EU:n päästökauppajärjestelmä, ja sitä parhaillaan Euroopan unionissa käsitellään. Toivon kaikkien puolueiden yhteistuumin tukevan näitä korjausesityksiä Euroopan parlamentissa.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys voidaan korjata täällä eduskunnassa, jos yhteistä tahtoa löytyy. Palataan vuoden 2012 tilanteeseen eikä tehdä mitään senttimääriin liittyvää jakoa kuitupuuhun ja energiapuuhun. Paitsi että hallituksen esitys lisää byrokratiaa, se lisää myös puun korjuukustannuksia. Jos minulla olisi 2 hehtaarin ensiharvennusleimikko, josta lähtee noin 100 kuutiota korjattavaa biomassaa, jos sen voi myydä energiayhtiölle sellaisenaan, todennäköisesti korjattava määrä on riittävän iso, kaupat syntyvät ja yhteen läjään korjattuna korjuukustannukset kuutiota kohti pysyvät kurissa. Jos tuo samainen leimikko pitäisi jakaa kahtia, 60 kuutiota sinne energiayhtiölle ja sitten muutama kymmenen kuutiota sellutehtaalle, molempien erien korjuukustannus nousee eikä näy leimikolle ostajaa, ei sieltä sellutehtaan puolelta eikä energiatehtaan puolelta. Tämä metsänäkökulma pitäisi pitää mielessä, (Puhemies koputtaa) niin ymmärrettäisiin paremmin tämä asia.

Eero Suutari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Jos ajatellaan, että tässä on vaikka 100 000 motin asiasta kysymys ja 9 euroa on sitten se tuen ero, niin tässähän on vissiinkin alle miljoonan euron kysymys, elikkä tämän ei luulisi olevan sellainen, joka olisi tässä kantona kaskessa, vaan tämä pitäisi pystyä ratkaisemaan. Siellä ratkaistavia tekijöitä sitten olisivat nimenomaan nämä alueelliset erot ja sitten se, onko tässä kysymys pelkästään ensiharvennuksen järeistä puista, mitä tässä äsken sanottiin. Jos siellä on edustaja Tiilikaisen mainitseman kokoinen leimikko, niin silloin on satasen luokkaa se ero siinä hinnassa kokonaisuudessaan.

Sitten jos otettaisiin myös tähän keskusteluun se, että tällä hetkellä metsäenergiasta jää noin puolet käyttämättä sen takia, että ei kannata sitä kaikista pienintä metsäenergiaa sieltä nostaa, tämä on sitä kasvua, mitä täällä lasketaan sitten myös siihen 100 miljoonan vuosikasvumottiin. Sen takiahan tässä energiatukea nostetaan. Jos ajatuksena on se, että nykyinen tuki tällä hetkellä on jo saanut liikkeelle puun, mistä voi tietysti keskustella, niin nostetaan tätä pienemmän puun tukea, pienimmän metsäenergian tukea, ja sitten järeältä pannaan puoliksi, tai joku muu ratkaisu meidän pitäisi siihen saada, että estetään sen liukuminen sinne järeän puun päähän.

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kaikkein selkein ratkaisu ja yksinkertaisin ratkaisu on se, että palataan vuoden 2012 tasolle ja sillä selvä. Sitä myös keskusta oletti hallituksen tarkoittavan, kun se syksyllä tuli aikamoisella ryminällä tähän ja ilmoitti, että tuotantotukea tarkastetaan. Näin kaikki kuvittelivat tässä salissa, näin ainakin itse ymmärsin.

Puhemies! Metsäkauppa, metsämarkkinat toimivat tällä hetkellä kohtuu hyvin. Siellä on yksi kohta, joka ei toimi, ja se on ensiharvennukset eli juuri se, mihin nyt se vuoden 2012 tuen taso osuu, juuri se kohta, ja nyt meidän sitä täytyy korjata. Se on vain niin, että näille leimikoille läheskään kaikille ei löydy ostajaa, ei tehdä edes tarjouksia. Siksi myös rästit ovat kasvaneet, ja me tarvitsemme kiireen vilkkaa nyt takaisin sen johdonmukaisen linjan, jota ministeri Pekkarinen aikanaan esille toi ja aikaansai, eikä tällaista poukkoilevuutta niin kuin tämä hallitus on tehnyt, elikkä johdonmukaisuutta peliin ja vuoden 2012 premissit voimaan.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vaikuttaa tästä keskustelusta päätellen siltä, että täältä eduskunnasta löytyy kyllä asiantuntemusta tähän asiaan, mutta hallituksen piiristä sitä ei ole löytynyt. Hallituksen piiristä on löytynyt vain se Metsäteollisuus ry:n tahto, se on näkynyt vain siinä.

Meidän olisi parasta täällä Suomessa muistaa, että kotimaista energiaa pitäisi käyttää enemmän, ja kaikki se, mitä on tehty tällä vaalikaudella, elikkä turpeen verotusta on kiristetty ja hakkeen tukea vähennetty, on tuonut lisää kivihiiltä. Kivihiili on suorastaan vyörynyt maahan viime ja edellisvuonna juuri näitten toimien takia. Siksi meidän pitäisi nyt tehdä korjausliike, ja se korjausliike on se, että palataan siihen vuoden 2012 lakiin ja korjataan sen jälkeen (Mauri Pekkarinen: 2010!) sitä sillä tavalla, että pitää vielä keventää sitä byrokratiaa siltäkin osin, mitä se laki oli.

Kyllä, arvoisa puhemies, tästä varmaan sopu löytyy, ja suuri viisaus ainakin tuntuu täällä eduskunnassa tästä asiasta olevan.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Hemmilä käytti tuossa hyvän puheenvuoron. Jos politiikka on rikki, niin eiköhän korjata sitä nyt sitten valiokunnissa ja muutetaan tätä päätöstä siihen tilanteeseen, mitä se oli vuonna 2012.

Kun täälläkin on vielä — tosin vähän siinä samassa suhteessa kuin asiantuntijalausunnoissa, ehkä 39/1 — tullut kyselyä siitä puun riittävyydestä, niin vetoaisin jokaiseen kansanedustajaan, että katsoisitte Metlan tilastoja ja katsoisitte, mitä Metla sanoo puun riittävyydestä. On aivan selkeätä, kun katsoo tutkimuslaitoksen tietoa, että puu kasvaa entistä enemmän, kunhan me sitä hoidamme.

Mutta nyt on juuri kyse siitä, hoidetaanko tulevaisuudessa metsiä, saadaanko ne 600 000—700 000 hehtaaria ensiharvennusrästejä hoitoon vai eikö niitä saada. Ja väitän, että sekin porukka, joka haluaa monopolisoida tämän puun ostamisen, vähän kuin pissii omaan kuppiinsa, koska ei se ole sillekään eduksi, jos metsät jäävät hoitamatta.

Sen lisäksi, että on suoranaisena pelkona, että meillä energiapuolella, ihan sieltä korjuuketjuista lähtien, jää syntymättä uusia työpaikkoja, mitä sinne olisi syntyäkseen, ja entisiäkin katoaa — niitä katoaa varmastikin siellä käytön päässä, kone- ja laitevalmistuksessa, puunkorjuussa, haketusyrittämisessä, metsätaloudessa ja metsänhoitoon liittyvien liiketoimintojen kohdalla — niin meidän on erityisesti syytä olla huolissamme siitä byrokratiasta, mitä tämä lainsäädäntö tuo tullessaan, ja niistä oikeustapauksista, mitä tämä lainsäädäntö tuo tullessaan.

On aivan päivänselvää, että tulevaisuudessa riidellään siitä, minkälaista tämä puu on ollut, onko se oikeantyyppiseltä kohteelta. Mutta kuten edustaja Mäkipää ansiokkaasti nosti esille, todennäköisesti Venäjältä tulevassa puussa tai ulkoa tulevassa puussa on leima eivätkä koirat paljon perään hauku, miten se on tuotettu, minkälainen alkuperä tällä puulla on. Minusta tämäkin on asia, mitä erityisesti pitäisi siellä valiokunnissa selvittää.

Kukaan meistä ei halua, ettei metsäteollisuus saisi puuta omiin käyttökohteisiinsa, kukaan meistä ei halua, että arvokas sahapuu menee polttoon. Voimme huolimatta siitä, että tänne puuta riittää, erittäin hyvillä mielin hoitaa sen, että Suomen vajaakäyttöiset ja vajaatuottoiset metsät saavat uuden elämän. Saamme myös sitä kautta työtä ja toimeentuloa.

Oras Tynkkynen /vihr:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitysten taustallahan on taannoinen huoli kivihiilen käytön lisääntymisestä. Kun keskustelua silloin käytiin, totesin, ja meidän ryhmämme totesi, että hiilen kehityksen taustalla on tunnetusti monia eri syitä, joista valtion harjoittama tuki- ja veropolitiikka on yksi mutta ei suinkaan ainoa eikä aina edes tärkein. Silti olimme tässä salissa ja kaikkien puolueiden kesken yhtä mieltä siitä, että kivihiilen käyttö pitää saada laskusuuntaan mahdollisimman nopeasti, ja esitimme silloin oman mallimme, kymmenen kohdan paketin, jossa tähän tulokseen olisi päästy ilman lisätukia turpeelle.

Nyt kuitenkin on hyvä todeta, että keskustelemme hallituksen esityksistä tilanteessa, jossa kivihiilen käyttö on laskenut — ei siis kasvanut, toisin kuin edustaja Hemmilä edellä väitti, vaan laskenut. (Pertti Hemmilä: Kolmen vuoden takaiseen nähden on varmasti lisääntynyt!) Tilastokeskuksen tuorein tieto on se, että hiilen käyttö väheni viime vuonna 16 prosenttia ja on ylipäätään pitkän aikavälin keskiarvoa alemmalla tasolla, ja tämä on siis tapahtunut ilman muutoksia politiikassa, ilman lisätukia turpeelle tai muita muutoksia politiikassa. Eli hiilen käyttö vaihtelee erinäisistä markkinasyistä aika paljon, (Pertti Hemmilä: Johtuu säistä myöskin!) ja tietysti meidän pitää nyt ottaa käyttöön sellainen toimenpidepaketti, jolla se saadaan pysyvästi nopeaan laskusuuntaan ja aikanaan lopetettua käyttö kokonaan.

Tuossa aiemmin viittasin energiapolitiikan pitkäjänteisyyden tarpeeseen, jota tavoiteltiin myös silloin, kun asetettiin parlamentaarinen energia- ja ilmastokomitea. Sillä haettiin sitä, että kaikki eduskuntapuolueet sitoutuisivat muutamiin politiikan peruslinjoihin energia- ja ilmastoasioissa.

Nyt on kuitenkin nähty pitkäjänteisyyden vastakohta. Aikanaan otettiin käyttöön turpeelle syöttötariffi, sitten se poistettiin. Aikanaan leikattiin turpeen verotukea, sitten päätettiin, että sitä verotukea palautetaan. Metsähakkeelle päätettiin ottaa käyttöön tuotantotuki, no, sitä leikattiin. Sitten ilmoitettiin, että se tuotantotuki palautetaan, ja sitten ilmoitettiinkin, että no, eipäs palautetakaan muuta kuin osittain vain ja rajataan tätä tukea. Ja on ihan totta, niin kuin ministeri Vapaavuori puolustuksena sanoi, että ajassa pitää elää ja muutoksiin pitää reagoida, mutta onhan tämä nyt yritysten investointien kannalta aika mahdoton asetelma. Jos harva se vuosi tapahtuu isohkoja muutoksia toimintaympäristössä, niin aika vaikea on lähteä tekemään isoja investointeja, on sitten kyse vaikka puunkorjauskalustosta tai voimaloiden investoinneista.

Näissä käsiteltävänä olevissa hallituksen esityksissä on ilman muuta hyvää se, että metsähakkeen kilpailukykyä turvataan, ja on hyvä, että tavoitellaan kivihiilen käytön vähentämistä, mutta huonoa on se valittu toimintamalli, että juuri siihen pyritään lisäämällä tukea turpeen poltolle ja sillä, että metsähakkeen tuki rajataan kohtuuttoman tiukasti. Meillähän on nyt vaara, että metsäenergian käytön edistäminen ei etene sitä vauhtia kuin olisi tarpeen, ja meillä on vaara, että byrokratia kasvaa kohtuuttomasti.

Erityisesti ehkä tämä byrokratian lisääntyminen ihmetyttää. Kun kokoomus kaikista puolueista on ollut etujoukoissa vaatimassa byrokra-tian karsimista, mikä on oikeutettu ja perusteltu vaatimus, niin kuitenkin sitten, kun kokoomuslaiset ministerit pääsevät esityksiä hallituksessa laatimaan, niitten lopputulos on se, että byrokratia päinvastoin lisääntyy. Se on erikoinen yhdistelmä se.

Ministeri Vapaavuori puolustautui myös sanomalla, että tässä on yritetty tasapainotella eri intressien välillä. No, jos katsoo lausuntoja, niin on helppo todeta, että tasapainottelu ei ole onnistunut. Metsäteollisuus ry:tä kyllä on kuunneltu, muita tahoja niinkään ei. Ja jos tämä asetelma kuulostaa tutulta, niin näinhän on ollut ennenkin. Kun ilmasto- ja energiastrategiassa aikanaan yritettiin arvioida, mikä on tuleva sähkön tarve Suomessa, työ- ja elinkeinoministeriö teki virkatyönä oman arvionsa, josta näin jälkeenpäin voidaan sanoa, että se oli liioitteleva eli siinä arvioitiin sähkönkulutuksen kasvavan enemmän kuin on todellisuudessa käynyt. Mutta vieläpä sen virkavalmisteluna tehdyn arvion päälle Metsäteollisuus ry:n pyynnöstä lisättiin roimasti sähkön tarvetta asiantuntija-arvioiden vastaisesti. Eli ennenkin on Metsäteollisuus ry saanut tahtonsa läpi vastoin asiantuntijoiden arvioita.

On ilman muuta ymmärrettävä tavoite, että metsäteollisuudelle halutaan turvata ainespuun saanti, se on aivan oikein, mutta siihen on löydettävissä muita keinoja. Itse olen tarjonnut vaihtoehtona sitä, että seurataan alueellisia puumarkkinoita ja jos siellä havaitaan ongelmia, jos näyttää siltä, että ainespuuta uhkaa kohtuuttomassa määrin ohjautua jalostuksesta energiakäyttöön, niin sitten reagoidaan, muutetaan politiikkaa sen mukaisesti.

Nyt hallituksen esitykset ovat eduskunnan käsissä, ja jos tätä keskustelua kuuntelee, niin toiveikkaana suhtaudun siihen, että eduskunnassa me voimme nämä esitykset korjata ja tehdä niistä parempia.

Mauri Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Hyvät asiat nyt ensin. Ja hyvää tietysti on se, että sitä virhettä, minkä hallitus teki vuoden 2013 alusta lähtien, kun se heikensi suomalaisen turpeen ja puun kilpailukykyä suhteessa kivihiileen, ainakin yritetään nyt tässä korjata. Paradoksi on se, kun tänäänkin kuuntelin, kuinka ministeri Vapaavuori sanoo, että kun kivihiilen maailmanmarkkinahinta muuttui, niin pitää ajassa elää ja tehdä sen mukaisia ratkaisuja. (Pertti Hemmilä: Kyllä!) Kun kivihiilen maailmanmarkkinahinta sukelsi alas, niin mitä Suomen hallitus teki? Se nosti samaan aikaan puun ja turpeen hintaa. Se oli täsmälleen väärä etumerkki siinä ratkaisussa, minkä hallitus teki. En tiedä olivatko lasit väärin päin päässä vai miten numerot menivät näin — ja kaksi vuotta sitä kesti, ennen kuin tämä totuus vähitellen paljastui hallitukselle. No hyvä, että paljastui, ja hyvä, että nyt näiltä osin esitys tänne tuodaan. Mutta samalla hallitus nyt tähän sisällyttää tämän aivan erikoisen byrokraattisen ja tarpeettoman klausuulin, joka käytännössä rajaa sitten sitä, mikä on energiatukikelpoista puuta.

Minä pidän aivan valtavan tärkeänä sitä, että Suomi käyttää kaikki mahdollisuudet sellaisen puun jalostamiseksi energialtaan korkeammalle, mikä suinkin voidaan sinne jalostaa. Se on äärimmäisen tärkeä asia. Siitä syystä jo viime vaalikaudella aloitettiin valtava satsaus nimenomaan alan tutkimukseen ja kehittämiseen, mistä nyt osaltaan Äänekosken investointi on esimerkkinä, ja niin poispäin. Se on ihan oikein.

Kysymys kuuluu, että onko se nyt sitten niin, että sitä puuta ei riitä. Suomen metsistä hakataan tällä hetkellä noin 56 miljoonaa kuutiota, oikein markkinahakkuut ovat. Kestävä hakkuusuunnite on reippaasti yli 70 miljoonaa kiintokuutiometriä ja metsät kasvavat yli 100 miljoonaa kiintokuutiometriä, eikä tästä kestävässä suunnitteessa ole mukana se energiapuu. Jos se olisi siinä sisällä, niin se olisi vähän eri juttu, mutta kun se ei ole edes siinä kaikessa mukana. Eli vaikka tänne tulee kaksi 5—6 miljoonan kiintokuutiometrin investointihanketta, niin siinä on tilaa vielä teollisille hakkuille oikein reilusti. Kaiken lisäksi nämä molemmat investoinnit ovat kunnolla käynnissä vasta 2020-luvulla ja hakkuusuunnite 2020-luvulla tulee ylittämään 80 miljoonaa kiintokuutiometriä. Ja vielä kerran: tällä hetkellä markkinahakkuut ovat noin 56—57 miljoonaa kiintokuutiota. Aika monta tuollaista tehdasta voidaan vielä perustaa, jos niikseen katsotaan.

Tähän nähden tämä on eräänlaista hätävarjelun liioittelua, tai niin kuin nyt hallitus on sujauttanut — en tiedä, huomasiko hallitus vai ovatko virkamiehet sen laittaneet tuonne tekstiin — siinä pelätään, että kantohintataso voisi nousta jossakin tapauksessa. Siinä mielessä kiitos hallitukselle, että se ei pimitä sitä todellista pelkoa, että metsänomistajatkin tästä saattavat jotain saada, ellei tätä rajausta tehdä. Ja sen takia tehdään, että metsänomistaja ei siitä mitään saa. Tästähän tässä pohjimmiltaan on kysymys.

Arvoisa puhemies! Yritän tällä sanoa, että olen kyllä erittäin vakuuttunut siitä, että vaikka tätä rajausta ei tehtäisi, tämä ei todellakaan vaarantaisi suomalaisen metsäteollisuuden investointeja. Olen yrittänyt kysyä teollisuudelta, että sanokaa nyt, onko mahdollista, että esimerkiksi satatuhatta kuutiota menisi sellaista kuitu- ja tukkipuuta polttoon, jonka ei pitäisi pitää sinne mennä. Ei ole kukaan pystynyt sanomaan, että edes satatuhatta kuutiota menisi. Ja muistakaa: satatuhatta kuutiota on alle 1 promille Suomen metsien kasvusta ja alle 2 promillea niistä kestävien runkopuuhakkuista, niistä mahdollisuuksista, mitä meillä tällä hetkellä on. Jos me promilleluokasta tuolla puhumme, niin ei se kyllä todellakaan myöskään tällä mittarilla mitaten mitään vaarantaisi.

Arvoisa puhemies! Päättelen sanomaani suurin piirtein tähän tapaan: Minä annan erittäin suuren arvon sille, että vaikka tässä vaalit ovat lähellä, niin täällä on hallituspuolueen riveissä paljon väkeä, edustajia, kunnioitettavia edustajia, jotka näkevät, mistä tässä on kysymys. Minä rohkaisen teitä, puhukaa ryhmissänne, ja yritetään käydä tämä asia metsäteollisuuden kanssa ja energiateollisuuden eri osapuolten kanssa yhteistyössä läpi niin, että tästä saadaan hyvä ratkaisu. Paras olisi, jos palattaisiin siihen vuoden 2010 lakiin, joka oli siis voimassa vielä 2012:kin, ja toivon toki sitä, ja jos ei jostain syystä nyt ihan siihen päästä, niin ainakin sitä, että nämä ihan tolkuttomat kohtuuttomuudet, nämä byrokratiakukkaset — ja nimenomaan se byrokratiahan tässä on ehkä sittenkin se kaikista suurin asia — täällä kaikissa oloissa voidaan poimia pois.

Janne Sankelo /kok:

Arvoisa puhemies! Edustaja Pekkarinen tuossa kertaili hyviä uutisia, ja aloitetaan nyt ilon kautta myös tämä puheenvuoro: Hallituksen toimestahan viime syksynä tehtiin hyviä ratkaisuja, uutisia, kun turpeen verotusta alennettiin ja metsähakkeen tukea nostettiin tämän vuoden alusta. Toimenpide palautti kyllä monin tavoin uskoa kotimaisen energian ja biotalouden tulevaisuuteen.

Meidän kaikkien intresseissä on vähentää ulkomaisen kivihiilen käyttöä. Minunkin käsitykseni mukaan sen käyttö on vähentynyt, mutta sitä voidaan vähentää vielä lisää. Se on kansantalouden kannalta järkevä asia. Puun käyttöä voidaan lisätä Suomessa merkittävästi, ja suurimmassa osassa maata hakkuupotentiaali ylittää merkittävästi puuaineksen kysynnän.

Mutta Suomessa on alueellisia eroavaisuuksia monissa asioissa, pohjalainen on vähän erilainen kuin savolainen, ja päinvastoin. Samoin metsähakkeen käytössä: tämän keskustelun perusteella voidaan päätellä, että tämä hallituksen esitys tulisi kohtelemaan Suomen eri osia eri tavoin. Kerroin jo tuossa esimerkiksi pohjalaismaakuntien tilanteen, siellä rankapuuhaketta käytetään hyvin paljon. Rannikkosijainti rajoittaa metsäenergian hankinta-aluetta, jos nyt tekee mieli kuvaharjoitusta kartasta, niin merellä puu kasvaa huonosti edelleen tälläkin hetkellä. Meidän alueellamme kannot, latvusmassa, pienpuu ja niin edelleen on käytännössä hyödynnetty täysimääräisesti.

Lisäksi tähän on syytä huomioida se, että eri puolilla Suomea toimivat pienyritykset ovat investoineet satoja miljoonia euroja metsäkoneisiin, hakkureihin, kuljetuskalustoon ja niin edelleen, ja mikäli nyt esitetty metsähakkeen tuen rajaus tehtäisiin näin kuin on esitetty, on riski, että osa tehdyistä investoinneista saattaa jäädä tarpeettomiksi ja metsähakkeen hankintaketju joutuu vaikeuksiin.

Uudistan vielä kerran sen näkemyksen myös, että tämän hallituksen esityksen valmisteluvaiheessa, siis jo viime syksynä, näitä metsäteollisuuden ja energiateollisuuden näkökulmia on pyritty hiomaan yhteen, mutta siellä ei ole sitten sellaista valkoista savua piipusta tullut, että se oltaisiin voitu sellaisenaan ottaa hallituksen esitykseen mukaan. Asiantuntijakuulemiset valiokunnissa ovat nyt avainasemassa, ja a ja o ovat oikeastaan ne kaksi asiaa, mitkä ovat tulleet esille: huomion kiinnittäminen näihin tukitasoihin ja tämä byrokratiahaaste ja vielä kerran se alueellinen näkökulma, miten tämä hallituksen esitys kohtelee Suomen eri osia.

Sinuhe Wallinheimo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Olen tässä puheessa edustaja Sankelon esittämien näkemysten linjoilla. Tämä hallituksen esitys uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön tuotantotuesta annetun lain muuttamisesta eli suomeksi sanottuna energiahaketuen muuttamisesta sisältää paljon hyviä mutta paljon myös lisäpohdintaa sisältäviä elementtejä.

Ensiksikin hallitus — ja erityisesti elinkeino-ministeri Vapaavuori — ansaitsee kiitoksen siitä, että se on ollut erityisesti asiakohdassa 2) olevalla hallituksen esityksellä parantamassa kotimaisen energian kilpailukykyä. Ratkaisulla halutaan korvata erityisesti ulkomailta tuotua kivihiiltä energiatuotannossa. Päätöksellä on myös merkittäviä aluetaloudellisia vaikutuksia. Turpeen verotuksen huojentaminen ja energiahakkeen tuen vastaava korottaminen tuo työtä ja toimeentuloa monille pienemmille paikkakunnille ympäri Suomen. Esimerkiksi korkeasta työttömyydestä kärsivässä Keski-Suomessa päätöksen myötä saatavia uusia työpaikkoja on reilusti yli sata, ellei satoja.

Sen sijaan, arvoisa puhemies, ajattelin kuitenkin hiukan ristiriitaisesti puhua tästä ehdotetusta porrastuksesta energiahaketuen määrässä järeän tukkipuun osalta. On, totta kai, mitä suurimmassa määrin tavoiteltavaa se, että meidän metsien käytössä pyritään mahdollisimman suuren taloudellisen lisäarvon tuottamiseen niin metsänomistajalle, metsäteollisuudelle kuin laajemmallekin, yhteiskunnalle. En ole kuitenkaan täysin vakuuttunut siitä, että nyt ehdotetut toimet aidosti johtavat tähän. On aito pelko siitä, että tällä keinotekoisella rajauksella luomme taas lisää byrokratiaa alalle, jonka kasvumahdollisuudet erityisesti biotalouden puolelta ovat mittavat — varmaan ainakin niin, että päätös jossain määrin vaikeuttaa niin metsänomistajien kuin energiateollisuuden toimintaedellytyksiä markkinoilla.

Toisaalta ymmärrän myös pitkästä aikaa Suomen voimallisesti investoivan metsäteollisuuden huolen tarvitsemansa puun hinnasta ja saatavuudesta. Isot, uudet sellutehtaat — mahdollisesti niin Äänekoskella kuin myöhemmin ilmeisesti myös Kuopiossa — lisäävät puun kysyntää tulevina vuosina huomattavasti. Vaikka Suomen hyödynnettävissä olevat metsävarat kestäisivät huomattavasti nykyistä laajemman hyödyntämisen, on silti hyvä muistaa, että aivan rajattomastikaan meidän joka vuosi uusiutuvaa pääomaa ei saa verottaa.

Toivoisinkin, arvoisa puhemies, että esityksen valiokuntakäsittelyssä huomioitaisiin edellä esitettyjä näkökohtia. Lisäksi tässä käsittelyssä kannattaa muistaa se, että TEMille toimitettujen lausuntojen perusteella kaikki muut toimijat paitsi yksi esittävät kriittisiä kommentteja nyt päätetystä mallista. Luotankin siis siihen, että valiokuntakäsittelyssä löydetään lopulta malli, joka parhaiten toteuttaa yhteiskunnan kokonaisetua.

Jari Lindström /ps:

Arvoisa herra puhemies! Puu on Suomen tärkein raaka-aine, se takaa usean sektorin menestyksen. Suomen metsät kasvavat enemmän kuin niitä tänä päivänä hyödynnetään. Tähän on uskottava. Ongelma näyttääkin olevan se, millaista puuta on käytettävissä, missä tämä puu sijaitsee ja — ennen kaikkea — mikä on sen hinta ostajalle ja myyjälle. Joillain alueilla sellu- ja paperitehtaat ovat lopettaneet toimintansa, toisaalta joillekin alueille on tulossa lisääntyvää tarvetta kuitupuulle. Viittaan tässä kuljetusmatkoihin ja niiden kustannuksiin: ei kukaan ryhdy muuten kuin aivan pakosta raahaamaan puuta yhtään kauempaa kuin on välttämätöntä.

Vaikka muuttuva syöttötariffi puulla tuotetulle sähkölle on ainakin osassa maata perusteltua, olisi muuttuvaan tukeen kenties jätettävä paikallisesti harkinnan vapautta. Tällaisen tuen saamisen määrittelemisen ehtoja kannattaisi tutkia. Meidän on ajateltava tätä kokonaisuutena. Kun korvaamme kotimaisella raaka-aineella tuonti-energiaa, parannamme vaihtotasetta ja samalla kotimaisen kysynnän kautta koko puun tuotanto- ja jalostusketjua. Perinteinen puun energiakäyttö ei ole jalostusketjussa korkealla. Lämpöä ja sähköä tuottavat voimalat ovat kehittyneet, ja sähkön osuus parhaissa on jo 40 prosenttia. Puulla tuotetun sähkön on oltava vähintään samalla viivalla muiden uusiutuvan sähkön tuotantomuotojen kanssa, mieluummin paremmin tuettua joh-tuen hakesähkön suuresta työllistämisvaikutuksesta.

Arvoisa puhemies! Suomen energiapolitiikka on ollut ennustamatonta, ja sitä on hoidettu vahvasti suurten toimijoiden ehdoilla. Nyt on menossa murros, kun pienempiä toimijoita on tullut ja tulee mukaan energiatuotantoon. Tämän pitää näkyä myös lainsäädännössä. Kun käännetään katse kotimaiseen energiatuotantoon, on meillä kaksi vahvaa raaka-ainetta: puu ja turve. Jotta energia-ala voisi kehittyä ja sitoutua käyttämään näitä raaka-aineita, on tehtävä pitkän aikavälin pysyviä linjauksia. Aina näiden linjausten ei tarvitse olla suoraa tukea. Energiapolitiikassa verot ovat suuri pelinappula. Veropoliittiset linjaukset on rakennettava tukemaan kotimaisella raaka-aineella tuotettua energiaa, lämpöä ja sähköä, ja niiden verotaso olisi sidottava vuosikymmeniksi eteenpäin. Kotimaisen energian on oltava jatkossa energiapolitiikan tukijalka työllisyyden, talouden, omavaraisuuden ja huoltovarmuuden vuoksi.

Kun historiaa tarkastellaan, ei puuraaka-aineen hinnoittelu ole tapahtunut eri toimijoiden osalta tasavertaisesti, kun verrataan kantohintaindeksiä tai vientihintaindeksiä. Vuosien saatossa massa- ja paperiteollisuus on saanut raaka-aineensa huomattavan edullisesti verrattuna vaikkapa sahoihin. Tämä hintavääristymä on ajanut sahojen kilpailukyvyn erittäin ahtaalle. Vaikka Suomessa massa- ja paperiteollisuus on saanut vuosikymmenet tosiasiallista hintahyvitystä omasta raaka-aineestaan, se hyvitys ei ole estänyt tehtaiden alasajoja — tämä on tietysti oma keskustelunaiheensa. Puu on tärkeä raaka-aine monelle alalle, paitsi olemassa oleville myös tulevaisuuden aloille, nousevalle bioteollisuu-delle ja perinteiselle Suomen vientiteollisuudelle. Jotta olisi kaikki mahdollisuudet jalostaa metsää vientituotteiksi, energiaksi, liikennepolttoaineeksi ja muiksi tulevaisuustuotteiksi, on mielestäni selkeytettävä puuraaka-aineen hinnoittelua eri tuotantolinjoille.

Herra puhemies! Kuinka tämä tulee tehdä, siihen en esitä vastausta, koska en tiedä sitä. Mutta ehdotan, että selvitetään eri toimialojen toiminnan edellytykset, jalostusarvo ja maksukyky. On pystyttävä saavuttamaan semmoinen tilanne, missä tärkeimmät metsää hyödyntävät alat maksavat oikeudenmukaisen hinnan käyttämästään raaka-aineesta. Tässä tarkastelussa voidaan lähteä sahojen, massa- ja paperiteollisuuden sekä energiateollisuuden tarpeista metsänomistajaa ja korjuuketjua unohtamatta. Toimivassa yhtälössä kaikkien on voitettava: silloin meillä riittää puuta jokaiseen tarpeeseen myös tulevaisuudessa, ja silloin on intoa myös kehittää puun käyttöä ja pitää metsistä hyvää huolta. Mikäli tukea jonkin tuotantosuunnan raaka-aineelle tarvitaan, sen tuen perusteluissa tulisi huomioida alan kilpailukyky, kyky työllistää, tuotannon kansantaloudellinen lisäarvo ja niin edelleen. Nyt meillä huiskitaan erilaisia tukia ympäristönäkökohtiin ja uusiutuvan energian lähtökohtiin vedoten. Eikö tuella tai verohelpotuksella voitaisi ohjata enemmän nostamaan puuraaka-aineen jalostusarvoa, kilpailukykyä?

Lasse Hautala /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Vapaavuori esitteli hallituksen esityksen uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön tuotantotuesta ja siitä annetun lain 5 §:n ja 25 §:n muuttamisesta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että hallitus on esittämässä puolitettavaksi tukea ainespuusta tuotetulle sähkölle, mikäli puu korjataan järeän puun hakkuukohteista.

Metsäteollisuus on omassa lausunnossaan lähtenyt siitä, että tällaista ainespuun polttoa ei pitäisi tukea lainkaan. Tämä hallituksen esitys sai tällä lausuntokierroksella kovat tyrmäysluvut, 39—1. Erityisen mielenkiintoisen näistä lausunnoista tekee nimenomaan se, että maa- ja metsätalousministeriö ei pidä hallituksen esitystä toteuttamiskelpoisena ja vastustaa sitä. Metsähake-erien rajaaminen erilaisiin tukikelpoisuusluokkiin tulisi merkitsemään tarpeetonta sääntelyä, ja byrokratia lisääntyisi. Samoin ministeriö katsoo esitetyn 50 prosentin tukeen oikeuttavan energiapuuerien rajauksen olevan ensinnäkin epäselvä ja vaikeasti tulkittava sekä kasvattavan todenta-mis-, valvonta- ja hallintokuluja. Käytännössä todentamis- ja seurantakulujen kasvu koskisi yleisesti kaikkia hake-eriä. Ministeriö katsoo, että valmistelun kuluessa sen näkemyksiä metsätalouden vastuuministeriönä ei ole otettu huomioon valmistelussa koskien puumarkkinoiden toimintaa, mitta- ja laatuvaatimuksia, kohderajauksia ja tuen kohdentamista. Tämä ministeriön lausunto on erittäin painava paperi tälle hallituksen esitykselle, ja siksi onkin äärimmäisen mielenkiintoista, miten Stubbin hallituksen sisäinen koordinaatio ylipäätään toimii, kun kahdella näin keskeisesti tähän asiaan liittyvällä ministeriöllä on näin suuri näkemysero.

Ei voi välttyä siltä johtopäätökseltä, etteikö metsäteollisuuden näkökulma lähtisi nimenomaan siitä, että he haluaisivat pitää selluksi keitettävän puun hinnan mahdollisimman alhaalla. Metsänomistajien kannalta tässä olisi se hyöty — mikäli tämä kaadetaan täällä eduskunnassa — että metsänomistajille tälle kokonaisuuden kannalta pienehkölle puuerälle olisi myöskin kilpaileva vaihtoehto elikkä sellun lisäksi energiapuu. Jos ajatellaan sitä, että meillä selluun keitetään noin 4 miljoonaa kuutiota puuta: jos euro on hinnalla eroa, niin se merkitsee 4 miljoonan euron suuruutta metsänomistajille. En usko, että metsäteollisuuden investointeja Suomessa harkitaan näin pienien voittojen tavoittelemiseksi, vaan kysymys on paljon suuremmista kysymyksistä.

Aikaisemmat metsäenergian lisäämiseen tehdyt taloudelliset ratkaisut ovat aina virkistäneet ensinnäkin kone- ja laiteteollisuuden tuotekehittelyä, ne ovat tehostaneet korjuuketjuja, ja myöskin sitä myötä on tullut merkittävää työpaikkojen lisääntymistä. Etelä-Pohjanmaan osalta voi todeta, että mikäli hallituksen esitys tästä lakiehdotuksesta toteutuisi, se merkitsisi noin kolmensadan työpaikan vähentymistä energiakorjuuketjuista. Ja uskon niin, että vielä metsärikkaammilla maakunnilla puhutaan vieläkin suuremmista summista.

Näissä monissa puheenvuoroissa on puhuttu tästä, että riittääkö puuta. Metlan viime vuoden tilasto kertoo, että koko maassa hakattu ainespuu oli yhteensä 56,4 miljoonaa kuutiota ja mahdollinen suurin kestävä hakkuumäärä oli 72,7 miljoonaa kuutiota eli käyttämätöntä potentiaalia oli vielä jäljellä 16,3 miljoonaa kuutiota. Eli kun nämä luvut Metlan tilastoista on esille tuotu, voidaan todeta kyllä selkeästi, että puuta riittää kaikille.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämän lakiesityksen piti kaiken kaikkiaan luoda maahan työtä, toimeentuloa sekä parantaa kauppatasettamme. Hallituksen esitys rajata osa metsähakkeen tuesta alempaan tukiluokkaan vie kuitenkin kehitystä juuri päinvastaiseen suuntaan. Tämä lakiesitys uhkaa vaarantaa metsähakkeen lisäystavoitteet.

Tuen kohdentaminen vain tiettyihin energiapuujakeisiin tai leimikkotyyppeihin aiheuttaa epäilemättä raskaan seuranta- ja raportointimenettelyn lisäkustannuksin sekä suuria uhkia puumarkkinoiden toimivuudelle. Käytännössä tuen piiristä pois rajattava puumäärä, joka hallituksen esityksen mukaan uhkaa teollisuuden investointeja ja koko sektorin tulevaisuutta mutta johtaa samalla massiiviseen byrokratiaan, on vain luokkaa puoli miljoonaa kuutiota vuodessa eli vain puolitoista prosenttia muun muassa vuoden 2013 kuitupuuhakkuiden määrästä.

Viime vuonna tässä salissa hyväksyttiin yksimielisesti valtioneuvoston metsäpoliittinen selonteko. Selonteosta käy ilmi, että metsiemme puuvaranto on noin 2,3 miljardia mottia, vuotuinen metsien runkopuun kasvu noin 104 miljoonaa kuutiota, vuotuiset markkinahakkuut vaihtelevat 50—55 miljoonan kuution tasolla. Tämän lisäksi metsistämme korjataan energiapuuta, jonka käyttö lämpö- ja voimalaitoksissa oli vuonna 2012 noin 8 miljoonaa kuutiota.

Metsämme kasvavat voimakkaasti. Ainespuun hakkuita voitaisiin kasvattaa siis vuositasolla kestävästi noin 20 miljoonaa kuutiota ja jopa kolminkertaistaa metsähakkeen käyttö energiaksi. Pelkästään 2000-luvulla metsiin on kerääntynyt varovaisestikin arvioiden 180 miljoonan kuutiometrin hakkuusäästöt. Jos kaikki metsäteollisuuden ja energiateollisuuden ilmoittamat investoinnit toteutuvat ja puun kysyntä kohdistuisi kokonaan Suomeen, nostaa se puun kysyntää vuodessa noin 10 miljoonaa kuutiota, josta merkittävä osa menisi hakkuutähteenä energiaksi, jos kysyntää on. Toki tässä 10 miljoonassa kuutiossa eivät vielä ole nämä Kuopion ilmoittamat ajatukset.

Joka tapauksessa mistään puupulasta on täysin kohtuutonta puhua ja sen varalta lakia säätää. Lakiesityksen yhtenä päätarkoituksena näyttää olevan kuitupuun hinnan pitäminen mahdollisimman alhaalla. Tällä hintatavoitteella itse asi-assa lain perusteluissa lakia myös perustellaan. Meillä on valtavan paljon puuta. Puumarkkinoiden suuri ongelma tälläkin hetkellä on pieniläpimittaisen puun kysynnän puute.

Tuen kohdentaminen tiettyihin energiapuujakeisiin tai leimikkotyyppeihin merkitsee käytännön asiantuntijatahojen näkemyksen mukaan raskasta seuranta- ja raportointimenettelyä lisäkustannuksin ja aiheuttaisi suuria uhkia niin ainespuumarkkinoiden kuin energiapuumarkkinoidenkin toimivuudelle. Kaikkein vakavimmin kasvava byrokratia seuranta- ja raportointimenettelyssä haittaisi metsäpolttoaineiden tuotantoketjun pienimpiä toimijoita, jotka toimivat vain osana ketjua. Käytännössä nämä toimijat kuitenkin muodostavat korvaamattoman osan Suomen bioenergian tuotannosta.

Suomi on sitoutunut nostamaan uusiutuvan energian osuuden 38 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Eduskunta lausui viime vuonna metsäpoliittisen selonteon yhteydessä, että kansainväliset ja EU-sopimukset velvoittavat uusiutuvan energian käytön lisäämiseen, mistä syystä puun käyttöä on tarpeen lisätä tavoitteellisesti energiapolitiikalla. Hallitus toimii tämän lain sisällössä vastoin eduskunnan tahtoa.

Tähän ja tämän istunnon seuraavaan lakiesitykseen liittyen turpeen verotuksessa pitää palata mahdollisimman pikaisella aikataululla vuoden 2012 tasolle eli 1,9 euroon megawattitunnilta. Vastaavasti metsähakkeella tuetun sähkön syöttötariffia pitäisi korottaa nykyisin voimassa olevan mallin mukaisesti, eli tässä esitetyssä muodossa tätä lakia ei tule hyväksyä.

Aivan lopuksi, puhemies, iso puute tässä esityksessä on myös se, että mekaanisen metsäteollisuuden sivutuotteet eivät ole tuen piirissä. Soveltuvin osin myös näiden biopolttoaineiden tulisi olla tämän piirissä. Useissa maissa myös nämä puupolttoaineet ovat tuettuja. Kun globaalit mekaanisen metsäteollisuuden yritykset kilpailevat samoilla markkinoilla, kilpailuasetelma ei ole reilu suomalaisten yritysten kannalta.

Pohjoisessa Suomessa on polttoaineesta ylitarjontaa. Nykyisellään muuttuva sähköntuotannon tuki vääristää kilpailua polttoainemarkkinoilla. Metsätaloudelle suurimmat tulot tuottava mekaaninen teollisuus joutuu maksumieheksi tässä metsätalouden kannalta muutoin hyvässä asiassa. Muuttuvan sähköntuotannon tuen piiriin tuleekin saada mekaanisen metsäteollisuuden sivutuotteet, tai nykyinen kilpailulain vastainen tilanne tulee muutoin kompensoida sahateollisuudelle.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun pääministeri Alexander Stubb ilmoitti tässä salissa viime lokakuun alussa hallituksen energiapoliittisen selonteon yhteydessä, että hallitus tekee toimia tai on päättänyt jopa toimista uusiutuvan energian hyväksi, syntyi vahva toivon kajo. Ajateltiin jopa, että hallitus ehkä panee paremmaksi kuin asiat olivat ennen pääministeri Jyrki Kataisen hallitusta. Pian kuitenkin, siinä loka—marraskuun vaihteessa, kävi työ- ja elinkeinoministeriön sivuilta kutakuinkin selvästi ilmi, että sähköntuotannossa käytettävän metsähakkeen tukiehtoja ollaan muuttamassa niin, että tukea ei maksettaisi siltä osin kuin käytetään puuta, jonka läpimitta rinnan korkeudelta on yli 16 senttimetriä. Nyt sitten olemme saaneet tänne esityksen, jonka mukaan tuo tuki puolittuu siltä osin kuin käytettävän puun läpimitta rinnan korkeudelta on yli tuon 16 senttimetrin. Se on aika lailla sama kuin tuo alkuperäinen ajatus. Metsäteollisuus on päässyt ohjaamaan hallituksen linjan, ja energia-alan toimijoilla ei juuri ole ollut sanan sijaa, kun tätä ratkaisua on tehty.

Selvää on, että tuen kohdentaminen tällä tavalla merkitsee väkisinkin ensinnäkin uutta seurantaa ja raportointia. Metsäteollisuus on esittänyt vääristellyn väitteen, jonka mukaan Suomen metsissä ei riittäisi puuta niin jalostukseen kuin energiantuotantoonkin. Mutta mehän tiedämme, että Suomen metsissä puuta riittää ja puun kasvu on jopa kiihtynyt viime aikoina, siellä on moniaitten vuosien hakkuusäästöjä. Vuosittain metsiin on jäänyt käyttämättä puuta useita kymmeniä miljoonia kuutiometrejä, ja puuta kyllä riittää näillä näkymin kaikkiin tarpeisiin. Suurempi huoli on siitä, että metsissä ei tehdä riittävästi metsänhoidollisia hakkuita ja energiapuu jää metsiin mätänemään. Metsäteollisuus on todellisuudessa huolissaan siitä, että se joutuisi mahdollisesti ajan mittaan, pitkällä tähtäyksellä maksamaan kuitupuusta hiukan enemmän, kun se on tottunut sen jo neljännesvuosisadan ajan saamaan suurin piirtein kiinteään, samaan nimellishintaan. Se olisi tietysti aika vaikea kokemus metsäteollisuudelle, jos vähän enemmän joutuisi nyt sitten vuosikymmenien jälkeen maksamaan.

Tämä hakkeella tuotetun sähkön tukiperusteiden muutos siis aiheuttaa siellä käytännön tasolla tukibyrokratiaa. Toinen byrokratia on sitten tämä EU:n komission äärimmäisen vitkasteleva hyväksymisbyrokratia, jossa voi mennä aikaa ihan kuinka paljon tahansa. Mehän, jotka olimme viime eduskunnassakin mukana, tiedämme, että vuonna 2011 lähetettiin komission tutkittavaksi pienpuun energiatuki, niin sanottu petu-tuki, josta ei vieläkään ole sieltä päätöstä saatu — saadaanko koskaan — ja nyt sitten jouduttaisiin taas tämän metsähakkeella tuotetun sähkön tuen suhteen asia viemään komissioon, ja se osaltaan sitten vielä vaikeuttaisi tämän hallituksen viime torstaina antaman esityksen toteutumista edes sellaisena kuin se nyt on eduskunnalle annettu.

Täytyy toivoa, että eduskunta olisi yksimielinen ja tekisi tähän järkevät muutokset ja että näin turpeen energiavero alenisi ennen Kataisen hallituksen aikaa olleelle tasolle ja samoin sitten metsähakkeella tuotetun sähkön tuotantotuki nousisi sille tasolle, jolla se oli ennen Kataisen hallitusta ilman mitään tällaisia heikentäviä perustemuutoksia.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Metsähakkeen käytön tukeminen sähköntuotannossa on kannatettava asia, mutta suomalaista energiapolitiikkaa on vaivannut ennustamattomuus. Tukien ja verojen määrä on vaihdellut koko ajan. Toivottavasti tuotantotukilaki selkeyttää pysyvämmin tilannetta. Koko tuotantoketjun on pystyttävä luottamaan järjestelmän pysyvyyteen ja kehittymiseen. Samoin koko tuotantoketjun on pärjättävä metsänomistajasta energialaitokseen asti.

Metsähakkeen käytön tavoite vuoteen 2020 on kunnianhimoinen: 13 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Täällä mainitaan, että esityksen mukaan metsähakkeella tuotetusta sähköstä maksettava tuki olisi puolet nykyisestä, jos metsähake on valmistettu järeän puun hakkuukohteelta saaduista jalostukseen soveltuvista rungonosista. Tämä Suomi on erimuotoinen, ja joka puolella Suomea ei esimerkiksi kuitupuulle ja niin sanotuille pikkutukeille ole muuta käyttöä kuin poltto. Onkin välttämätöntä, että näillä alueilla, missä näin olisi, maksettaisiin myös pikkutukeilla tuotetusta sähköstä sama tuki kuin varsinaisella energiapuulla tuotetusta sähköstä. Eli asia pitää korjata.

Mielestäni lakiin tulee tehdä myös lisäys, että tuotantotukea maksetaan vain kotimaisilla raaka-aineilla tuotetulle sähkölle. Erityisesti rannikkokaupunkien voimaloihin tuodaan suuria määriä haketta Venäjältä, Baltiasta ja myös Etelä-Amerikasta. Kuka sitten tarkistaa, minkälaista metsähaketta ja minkälaisista puista tätä metsähaketta kussakin maassa valmistetaan? Meidän ei uusiutuvan raaka-aineen nimissä kannata tukea tuontiraaka-ainetta, siis tuki, syöttötariffi, tulee kohdentaa vain kotimaiselle raaka-aineelle.

Vuonna 2050 Suomi on kestävä luonnonvaratalouden edelläkävijä. Tämä kiteytetään Suomen luonnonvaratalouden tulevaisuuden pohjaksi. Selonteossa todetaan muun muassa: Puuston vuotuinen kasvu on noin 100 miljoonaa kuutiometriä. Kestävästä hakkuumahdollisuudesta hyödynnetään noin 70 prosenttia. Metsiä meillä on 22 miljoonaa hehtaaria. Soiden ja turvemaiden pinta-ala on 9,3, josta turvetuotantoon arvioidaan soveltuvan noin 1,2 miljoonaa hehtaaria. Meillä on siis metsiä ja soita hyödynnettäväksi monilla tavoin. Toivottavasti uudistetut strategiat ovat nyt auttaneet näkemään Suomen uuden luonnonvara- ja biopohjaisen tulevaisuuden moninaiset mahdollisuudet. Meillä on luonnonvarapotentiaali, josta ammentaa itsellemme uusi tulevaisuus. Entisen jalostustoiminnan rinnalle on kiireesti synnytettävä uutta innovatiivista käyttöä.

Arvoisa puhemies! Muutama sana turpeesta. Energiapolitiikan heittelehtiminen näkyy erittäin hyvin turpeen verokohtelussa. Ensin veroa nostettiin 4,9 euroon megawattitunnilta, tänä vuonna veroa alennettiin 3,4 euroon, nyt vahvistetaan ensi vuoden alennus ja veroksi 1,9 euroa megawattitunnilta. Tämä on surkuhupaisaa hallituksen työskentelyä ilman mitään järkevää linjaa.

Turpeen käytölle on tänään ja on ollut aikaisemminkin erittäin hyvät perustelut korvata saastuttavaa tuontikivihiiltä. En tiedä, mitä hallituksen päässä liikkui, kun se nosti aikanaan turpeesta perittävän veron pilviin samaan aikaan, kun turpeen kilpailijan, saastuttavan tuontikivihiilen, maailmanmarkkinahinta laski. Taisi vain käydä niin, että veronnostosta huolimatta turveverontuotot jäivät monista syistä suunniteltua pienemmiksi.

Väitän, että jos turpeen osto ja käyttö saadaan kannattaviksi edullisemman verotuksen kautta, kasvavat määrät korvaavat veron alennuksen, ja mikä tärkeintä, vaihtotaseemme ja työllisyytemme korjaantuvat. Turpeen käytön kansantaloudelliset edut ovat suuret. Nyt viimeistään olisi sovittava, että turpeen vero ei tulevaisuudessa nouse. Mieluummin se voi elää alaspäin, mikäli kotimaisen polttoaineen käyttö on hinnasta kiinni. Turvetuotanto ja turvesoiden avaaminen ovat pitkäjänteistä työtä. Se vaatii kalustoa ja toimivat aliurakointiketjut, siis investointeja. Investointeja ei kukaan voi ja uskalla tehdä, mikäli valtion verolinjaukset heittelehtivät vuodesta toiseen ilman järkiperusteita.

Turpeen käytön muitakin esteitä on purettava, sääntelyä järkevöitettävä. Teemme itse kotimaisen energian käytölle suurimmat esteet, byrokratia hidastaa ja nostaa hintaa, siis syö kotimaiselta turpeelta sen muutenkin heikkoa kilpailukykyä.

Valtio hyötyy kasvavasta turpeen käytöstä myös omistamansa Vapon kautta. On siis, arvoisa puhemies, pidettävä huoli, että valtio ei toisella kädellä anna verohelpotuksia energialaitoksille ja toisella kädellä rokota kovasti Vapon kautta korkealla turpeen hinnalla.

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa, jossa käsitellään hallituksen esitystä eduskunnalle laiksi uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön tuotantotuesta annetun lain muuttamisesta, on puhuttu energiaverosta, joka kohdistuu suomalaiseen energiaan, niin puuhun kuin turpeeseen ja hakkeeseen, ja siitä, miten veroa alentamalla saadaan kilpailukykyä kotimaiselle energialle lisää. Tämä on ihan totta, mutta ei ole kiinnitetty kovin paljon huomiota siihen, että tässä valtionvelan kasvaessa myöskin kotimaisen energian käytöllä parannetaan kauppatasetta ja vähennetään kauppataseen alijäämän lisääntymistä ja tällä tavoin vähennetään myöskin tuleville sukupolville kohdistuvaa velkataakkaa.

Tässä on ollut paljon kinaa siitä, kenellä on ensiosto-oikeus vähän järeämpään puuhun, onko se Suomen metsäteollisuudella vai uusiutuvia energialähteitä käyttävällä energiateollisuudella, joka koostuu enemmänkin pienemmistä yrityksistä, jotka ovat hajaantuneet ympäri Suomea tuottamaan lämpöä ja jonkin verran sähköä paikallisiin tarpeisiin. On hyvin merkittävää myöskin se, että monipuolisesti voidaan käyttää näitä Suomen uusiutuvia metsävaroja hyödyksi teollisuudessa ja myöskin paikallisissa toimijoissa energiatuotantoon ja muuhun, sillä kansantalous kasvaa paljon jokaisesta näistä lähteistä, ja tietysti nyt elektroniikkateollisuuden laskiessa metsäteollisuuden osuus kansantaloudestamme on noussut jo jopa kolmannekseen, mutta kokonaiskansantalous ei kumminkaan vielä ole saavuttanut sitä tasoa lähellekään, missä se on ollut. Siinä mielessä myöskin metsäenergiaa ja muita uusiutuvia energioita pitäisi pyrkiä laaja-alaisesti hyödyntämään ja siten, että maanomistajat, metsänomistajat saavat tuotteilleen kohtuullisen hinnan.

Tässä on jo monissa puheissa tullut esiin, että viimeisen 25 vuoden aikana kuitupuun hinta ei ole juurikaan parantunut, metsäteollisuus on oppinut ostamaan sen samaan hintaan. Tämä on mennyt jopa niin pitkälle, että tuommoinen pienempi metsänomistaja hankintahakkuuna hakkaa puut ja toimittaa ne tien varteen. Metsäteollisuus kyllä ostaa ne puut, kun ne ovat edullisia, mutta sitten, jos siellä on vajaa rekkakuorma tien varressa, niin sitä ei enää tässä yhteiskunnassa juurikaan kannata sieltä hakea pois. Se voi lojua siellä pitempäänkin sekä maanomistajan vaivoina että tuhohyönteisten pesäpaikkana. Mutta tuntuu siltä, että jos sitä rekka-autoa ei kannata vajaan kuorman takia pysäyttää, niin silloin kyllä teollisuus saa puuraaka-aineen liian halvalla.

Kotimaisten metsien kestävyys ja käyttömahdollisuudet tulevaisuudessa turvataan parhaiten sillä, että puusta maksetaan riittävän korkeaa hintaa kotimaassa ja että metsänomistajien motivaatio hoitaa metsiä säilyy korkealla tasolla. Metsien hoitamiseen kuuluu myöskin uuden metsän istutus tai kylväminen ja taimikoiden hoito. Jos ei se työ ole kannattavaa ja tuottavaa, niin sitä on vaikea valtion tuella pitää tuottavana.

Tämä suomalainen yhteiskunta on nykyään surkuhupaisaa. Oli sitten metsäteollisuus, maatalous, tai joku muu elinkeino, teollisuus tai työpaikat ja muut, niin mikään ei oikeastaan toimi tässä EU-Suomessa ja EU:ssa, EU-maissa, ilman valtion tukia ja tätä ohjauslainsäädäntöä, byrokratia-viidakkoa. Tuntuu, ettei EU-alueella enää ole kannattavaa liiketoimintaa kuin hyvin harvoilla sektoreilla — esimerkiksi joku terveydenhuolto, missä sielläkin kumminkin veronmaksajat maksavat sen terveydenhuollon. Siinä mielessä tässä yhteiskunnassa on paljon korjattavaa ja hallituksen pitäisi leikkauksien sijaan miettiä, mistä aidosti saadaan lisää verotuloja ja pystytään parantamaan kansantaloutta. Tämä kotimaisen ener-gian käyttö on yksi semmoinen ilmiselvä asia, mistä tulee molempiin apua.

Harry Wallin /sd:

Korkeasti arvostamani herra puhemies! Ministeri Vapaavuori esittelyssään totesi, että tämän esityksen heikkous on se, ettei se huomioi alueellisia eroja. Tulen tuolta Vaasan vaalipiiristä, Etelä-Pohjanmaalta, jossa metsäteollisuus on aika vähäistä. Vuonna 2009 lakkautettiin Metsä-Botnian Kaskisten tehdas, jonne raaka-aine pääsääntöisesti tuli sadan kilometrin säteeltä eli nimenomaan siltä alueelta, missä asuin, ja sillähän oli tietysti dramaattiset vaikutukset puun käyttöön.

Nyt tämä esitys ei huomioi alueellisia eroja, ja sen takia tämä ei ole mielestäni hyvä. Otetaan nyt esimerkiksi Vaasaan vuonna 2012 toteutettu maailman suurin biomassan kaasutinlaitos, joka on uraauurtava: Sen investoinnin arvo oli 40 miljoonaa euroa. Ja kun tämä hallituksen esitys on nyt tullut julki, niin tämän voimalaitoksen johtajat kertoivat, että tilanne muuttuu kestämättömäksi sen takia, että siellä on suunniteltu käytettävän sekä turvetta että myös biohaketta. Kun tämän hakkeen saaminen nyt vaikeutuu, tulee kysymykseen tilalle vain kivihiili. Onko siis järkevää, että me kotimaisen polttoaineen tilalle edelleenkin suosimme kivihiiltä? Mitä siellä on myöskin tehty olettaen, että valtio ei ryhdy tällaisiin toimenpiteisiin, on, että sinne valmistuu ensi kuussa käyttöpaikkamurskain, joka parantaa toimintaketjujen logistiikkaa ja kannattavuutta. Kuitenkin tämän käyttöpaikkamurskaimen pääraaka-aine on karsittu ranka, joka nyt uhkaa jäädä tuen ulkopuolelle.

Eli käytännössä tällaisen loistavan suomalaisen innovaation, maailman mittakaavassa suuren laitoksen, toiminta mahdollisesti vaikeutuu, jos näitä päätöksiä tullaan tekemään niin kuin hallitus esittää. Se tulee vaikeaksi sen takia, että tätä kaasutinta ei voi ajaa pelkällä turpeella, koska se vaatii toimiakseen vähintään 60 prosenttia metsähaketta. Jos puuta ei saada, joudutaan kaasuttimen käytöstä luopumaan. Ja mitä se käytännössä sitten tarkoittaa? Tämän laitoksen hankintaketjun eri vaiheissa katoaa 300 työpaikkaa tältä alueelta, se on erittäin merkittävää. Samalla noin 14 miljoonan euron vuositulo menee puuhankinnan kautta kivihiileen. Voi kysyä, onko tämä järkevää toimintaa. (Mikko Savola: Ei ole!) — Ei missään tapauksessa.

Sitten myöskin Pohjolan Voimalla on Seinäjoella Sevon voimalaitos, joka on erittäin hyvin toimiva. Se on lämmön ja sähkön yhteistuotantolaitos, ja siellä tuotetaan kaukolämpöä Seinäjoen kaupungin talouksiin, monopolitalouksiin, ja sen käyttämä rekka- ja turvemäärä on autokuormissa mitattuna 15 000 rekkakuormaa. Se on erittäin merkittävä asia. Kävin siellä tutustumassa tilanteeseen. Siellä ollaan erittäin huolestuneita siitä, mitä se siellä tarkoittaa, jos tämä esitys menee läpi eduskunnassa. Siellä on satoja metrejä rankapinoja, joista osa on yli 16-senttistä. Ne ovat lahopuuta, ne ovat tyvivammaisia, ne eivät ole runkosuoria ynnä muuta, eli niitä ei tultaisi kuitenkaan käyttämään sitten tähän sellun valmistukseen, vaan ne jäisivät käyttämättä kokonaan. Siellä yrittäjät ovat investoineet miljoonia euroja näihin hakettimiin ynnä muihin laitoksiin, ja tässä tapauksessa he jäisivät työttömiksi. Ei siis ole siinäkään mitään järkeä.

Jos katsoo sitten pelkästään Vaasan ja Seinäjoen laitosten henkilötyövuosimäärää, niin se on yhteensä lähes 1 000 henkilötyövuotta. Rahaa kertyy näihin maakuntiin 38 miljoonaa euroa. Joku voi sanoa, että no, käyttäkää sitten näitä muita: latvaosia, oksia ja neulasia. Se ei ole mahdollista, koska meillä ei ole tätä metsäteollisuutta, joka kaataisi tätä runkopuuta, vaan ne tulevat pääosin aina olemaan energiantuotannon käyttöön, koska meiltä puuttuu tosiaan, niin kuin totesin, sellu- ja paperiteollisuus kokonaan.

Toivoisin nyt kuitenkin, että eduskunta tässä voisi käyttää harkintavaltaa ja hallituskin vielä miettisi uudelleen, onko järkevää tätä esitystä viedä eteenpäin.

Mikko Savola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kiitän kyllä edustaja Wallinia tuosta erinomaisesta puheenvuorosta hallituspuolueen kansanedustajana. Hän toi erittäin hyvin nämä meidän Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan alueen ongelmat tämän lakiesityksen suhteen heti esiin. Voin kyllä allekirjoittaa noista sanoista jokaisen.

Meillähän kaiken kaikkiaan metsissä on mahdollisuuksia paljon. Meillä metsät kasvavat. Ne kasvavat paljon, kokonaiskasvu on yli 100 miljoonaa kuutiota vuodessa. Kestävä hakkuu olisi noin 70 miljoonaa kuutiota vuodessa, ja tällä hetkellä käytetään, hakataan noin 56 miljoonaa kuutiota vuosittain. Meillä on siis paljon potentiaalia, mahdollisuuksia metsästä eri muotoihin kehittää niin metsäteollisuuden puolelle kuin sitten myös energiantuotannon puolelle.

Meillähän pääsääntöisesti voi sanoa, että metsistä on kolmeen eri osa-alueeseen tarjota meille mahdollisuuksia: On sinne metsäteollisuuteen, mistä pystytään tuottamaan niin sellua kuin myös erilaisia biojalosteita, metsäpohjaisia jalosteita. Energiantuotannossa metsähakkeen ja turveseoksen yhdistelmästä saadaan lämpöä ja sähköä meille tuotettua. Mutta sitten myös kolmantena on virkistyskäyttö, ne jokamiehenoikeudet, mistä saamme metsissä nauttia, ja tietysti metsästys, mikä on äärimmäisen tärkeä luonnon muoto myös ja erittäin tärkeä harrastus meille monille.

Mutta nyt, kun ollaan tässä lakiesityksessä, herra puhemies, niin tämä todellakin sisältää paljon ongelmia. Tämä peruslähtökohta siinä on, että rajataan tuo yli 16-senttimetrinen runko ulos tämän metsähakkeen tuen piiristä ja leikataan tukea näiltä leimikoilta rajusti, missä tätä järeämpää puuta on. Tästähän kysyttiin lausuntoja eri tahoilta, ja ainoastaan Metsäteollisuus oli se, joka tätä puolsi. Muun muassa maa- ja metsätalousministeriö vastusti, kun työ- ja elinkeinoministeriö tämän esityksen tänne meille käsiteltäväksi nyt on tuonut. Kyllähän tätä ihmetellä pitää. Kuinka voi olla mahdollista, että tuodaan esitys, mitä näin laajasti vastustetaan? Kyllähän tässä myös sylttytehdas kieltämättä hieman tuoksuu, eli Metsäteollisuus on vahvana vaikuttajana, niin sanottuna lobbarina, kyllä tämän asian takana ollut.

No, mitä tämä sitten tarkoittaa? Tämähän tulisi keskittämään metsän ostoa metsänomistajilta, mikäli energiapuun ostajia tästä lähtisi pois. Se tulisi alentamaan metsänomistajille metsän puusta saatavaa hintaa, ja se on tietysti metsänomistajien kannalta huono asia, ja sen vuoksi pitää kyllä tätä ihmetellä myös. Sen lisäksi energiantuotannosta se olisi pois ja uhkaisi koko meidän kotimaista energiantuotantoa ei yksinomaan Pohjanmaan alueella mutta myös muualla. Kivihiiltähän tämänkin tilalle sitten uhkaisi tulla. Poh-janmaalla tämä tarkoittaisi yli 300:aa työpaikkaa, mikä ei todellakaan ole siellä pieni määrä.

Mutta, herra puhemies, meillä tämän metsän tuotannon tulevaisuutta pitäisi miettiä hieman laajemmin myös muuten. Meillä on metsänomistajuus erittäin pirstoutunut tällä hetkellä. Suomessa on noin 10,5 miljoonaa hehtaaria metsää yksityisomistuksessa, 60 prosenttia näistä on alle 20 hehtaarin metsätiloja ja vain 5 prosenttia on yli 100 hehtaarin metsätiloja, mutta silti metsäalasta nuo 100 hehtaarin tilat ovat 30 prosenttia. Meidän pitäisi siis päästä tästä pirstoutuneisuudesta pois, meidän pitäisi saada enemmän yrittäjyyden muotoon meidän metsänomistajuutta, ja meidän pitäisi saada meidän sukupolvenvaihdosjärjestelmä paremmin käyntiin kuin se tällä hetkellä on. Maatilojen yhteydessähän metsätilojen sukupolvenvaihdokset käyvät suhteellisen hyvin, mutta sitten puhtaiden metsätilojen siirtäminen tulevalle sukupolvelle on se meidän haaste. Meidän täytyy pystyä verotuksellisesti vastaamaan siihen, että metsäkauppoja ja sukupolvenvaihdoksia pystytään tekemään ja että se jatkaja pystyy sitten harjoittamaan metsätalousyrittäjyyttä päätoimisesti.

Tästä kyllä ministeri Orpohan kertoikin, että jo valmisteluja tehdään, että on sitten seuraavissa hallitusneuvotteluissa ketä tahansa, niin tähän pystyttäisiin vastaamaan. Tähän todellakin täytyy vastata ja se sinne täytyy kirjata.

Herra puhemies! Haluan vain loppuun todeta, että koko tälle lakiesitykselle kyllä vastustus on ollut niin suurta, kun on katsonut salin oikealle laidalle tai vasemmalle laidalle hallituspuolueisiin, puhumattakaan meistä oppositiopuolueista. Kyllä tähän asiaan nyt täytyy valiokuntakäsittelyssä saada muutos. Tämä esitys on kumottava, ja oikea esitys, joka täytyy tehdä, on se, mistä on lähdetty, eli vuoden 2012 taso metsähakkeen tukeen kuten myöskin sitten turpeen verotukseen liittyviin asioihin. — Herra puhemies! Kiitos.

Arto Pirttilahti /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallitus teki aikamoisen virheen aikanaan, kun se nosti turpeen veroa ja laski hakkeen tukea, ja nyt näitä liikkeitä ollaan tällä hetkellä korjaamassa. Tässä on aika ihmeellinen tämä lisäys, mikä tähän on tullut nyt, tämä järeän puun hakkuukohteet ja tämän puun järeyden mukainen arviointi. Siinä on myös sanottu, että hakkeen tuki tulee vääristämään hintakilpailua tai sitten metsissä olevat puut eivät riitä tähän meidän ener-giantuotantoomme. Nämä ovat aika ihmeellisiä väittämiä.

Vuosina 2011 ja 2012:han meillä oli jo käytössä tämä, turpeen energiavero oli 1,9:n tasolla ja hakkeen tuki oli 18 euroa per megawatti. TEMin seuranta seurasi niinä vuosina, onko sillä ollut puun hintaan tai sitten puun saatavuuteen vaikutusta, ja kumpaankaan ei ole ollut tällä vaikutusta. Meidän metsiemme kasvu on yli 100 miljoonaa kuutiota, ja meidän kokonaismetsäpuuvarantomme on 2,5 miljardia kuutiota tällä hetkellä. Meidän kestävät hakkuumme ovat noin 72 miljoonaa kuutiota, ja nyt hakkuu on noin 56,3, eli siinäkin on kasvua tähän kestävään hakkuuseen noin parikymmentä miljoonaa kuutiota, mikä voitaisiin heti ottaa käyttöön.

Kun väitetään, että laitettaisiin nyt sitten noita ainespuita polttoon, niin kyllähän siinä on aikamoinen hintaero — tuolla Keski-Suomessa tehdään kolmannen tukin jälkeen tai sitten tuolla Lapissa toisen tukin jälkeen se, että kun lyöt sahan siihen puuhun, niin se on kuusikymppiä siitä tyvelle päin, ja siitä sitten latvaa kohti se on noin 15 euroa. Kyllä minä uskon, että metsänomistaja katsoo sen, että ne ainespuut menevät ainespuukasaan, ja minä uskon, että energialaitoksetkin ottavat sieltä joukosta ne tukkipuut ja laittavat ne sinne sahalle menemään. Se on sitten tietenkin eri asia, kuinka paljon on epäkuranttia sellupuuta, mikä sitten menee polttoon.

Ei tule häiritsemään tämä tuki markkinoita, kuten aikaisemmin tuossa kerroinkin. Päinvastoin se tulee häiritsemään, jos ei tämä tuki koske myös pohjoisen puualueita. Tänään on monesti todennettu ja todistettu sitä, että kun pohjoisen sellutehtaat on suljettu, niin siellä on tämmöinen markkina-alue, missä puulla ei ole lähestulkoon hintaa, tai se pitää kuljettaa kauemmas, että siitä saadaan sitten kohtuullinen hinta. Olen huolissani siitäkin, että ei Suomessa olisi tämmöisiä alueita. Tämänmuotoinen laki, mitä nyt esitetään, tekisi sinne vielä selkeämmän rajan.

Tässä on byrokraattinen elementti — tämän järeän puun hakkuukohde ja miten se määritellään — mitä ei tällä hetkellä metsälaki tunne. Esimerkiksi kun tämä uusi metsälaki mahdollistaa eri-ikäismetsän kasvatuksen, ja kun tuon lain perusteella se, mihin asentoon se jää sen hakkuun jälkeen, arvioidaan, onko se järeää vai ei, niin jos sieltä metsästä nyt otetaan sitten harvennushakkuussa pois nämä heikompikasvuiset ja muu tällainen puutavara, mikä on pienempää kuin tämä järeä puusto, ja sinne jää järeä puusto jäljelle, niin kuka sen sitten arvioi, että mihinkä kasaan kaikki meni? Eli tässä on kyllä semmoinen tilanne, että myyjä ei tiedä, mitä myy, ja ostaja ei välttämättä tiedä, mitä ostaa ja miten sen tukibyrokratian temput siihen vielä päälle lasketaan, ja siitä tulee aika hyvä virkamieshärdelli.

Tässä tämä rajaus, se, kuinka isosta asiasta me keskustelemme täällä, ja tämä laki ja metsäteollisuuden kova vimma, tulee koskemaan, kuten ministeri Vapaavuori sanoi, ehkä noin 10:tä prosenttia energiapuuosuudesta, mikä haketetaan. Se tarkoittaa noin 100 000—500 000 kuutiota puuta, mistä puhutaan, kun kuitenkin kokonaispuun käsittely on 5,6 miljoonaa kuutiota.

Siksi toisekseen tämä syöttötariffijärjestelmähän on vain vuoteen 2021 voimassa, ja kun siihen lasketaan nyt sitten siirtymäaika, 3 vuotta, ja notifikaatiokäsittely, niin tämä laki olisi oikeasti voimassa ja käytössä noin pari vuotta näillä näkymin, joten kyllä tämmöinen puurajaus on ihan turha kilke tähän laittaa. Eli byrokratian ja toimivien markkinoitten osalta en ole tässä kohtaa lain mukainen.

Tämä turpeen veron laskeminen on aivan erinomainen asia, mikä liittyy tähän, ja tästä turpeesta on tänään puhuttukin turhan vähän.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! Esittelyssä oleva laki ei kaikilta osin toimi. Kukaan meistä, joka on tänään kuunnellut tässä salissa käytyä keskustelua ja nähnyt ne luvut, kuinka paljon tähän liittyy arvostelua ja epäilyjä lain toimivuudesta, ei voi olla sivuuttamatta sitä tosiseikkaa, että tätä pitää ehdottomasti kehittää. En olisi sen kannalla, että tämä nyt tässä kohtaa tarvitsisi hylätä, vaan päinvastoin esitystä pitää eduskunnan tahdon mukaisesti muuttaa ja viedä eteenpäin.

Olisi tärkeätä, että metsähakkeen osalta nämä päätökset saataisiin tämän eduskunnan aikana tehtyä, sillä uskon, että seuraavalla eduskunnalla ja seuraavalla hallituksella olisi yleiseen metsäpolitiikkaan paljon enemmän annettavaa, jos tämä olisi alta pois. Omalta kohdaltani nimittäin näen, että tällä tuen mahdollisuudella voidaan edistää muuta metsäpolitiikkaa. Meidän käyttämättömien metsävarantojemme osalta juuri tämä metsähakkeen tuki voisi mahdollistaa yhteismetsien käytön lisäämistä. Se voisi saada kaupunkilaiset osallistumaan enemmän omien risukoittensa ja pusikoittensa hyötykäyttämiseen, jos olisi tämmöinen ohjaava väline, joka tuottaisi jatkossa myös niitä isompia ainespuita, joista tämän maan metsäteollisuus ja sahatkin elävät.

On ehdottoman selvää, että tähän esitykseen sisältyy byrokratian lisääntyminen. Jos määrittelyssä maa- ja metsätalousministeriö tuo esille, että mittaaminen on helppoa mutta määrittely on vaikeaa, niin on selvää, että tälle esitykselle pitää sen osalta jotakin tehdä. Kemera-lainsäädännön valmistelussa ainakin maa- ja metsätalousvaliokunta keskittyi erityisesti siihen, että perässä kävelyä ei harjoitettaisi metsälöissä, vaan nimenomaan siellä olisi tehokkaita toimijoita eikä byrokratiaa niin paljoa mukana. Nyt näyttää olevan sitä, että tehdään toimenpiteitä ja sitten byrokraattien marssi metsälöihin alkaa, määritellään, raportoidaan ja niin edelleen, eli valjastetaan iso joukko, ja sen lisäksi, että hakkeilla on tukia, valtio menettää rahaa tehottoman ja vailla tarkoituksenmukaisuutta olevan byrokratian rahoittamisessa.

En tiedä, olisiko tässä yhteydessä jäntevää valiokunnassa ottaa myös esille se, että EU-alueen ulkopuolelta tulevien hakkeiden ja kuorikkeitten osalta tukia voitaisiin tarkastella. Tässä varmaan olisi hyvä tarkastella Suomen sahojenkin toiveita siitä, mitenkä nämä verotusjärjestelmät toimivat. Minun mielestäni olisi uusiutuvan energian kannalta varmasti vielä tehokkaampaa, jos meillä sahoilla olisi mahdollisuus itse hyödyntää sähkön- ja lämmöntuotannossa se kuorike ja puru, mitä sahoilla syntyy. Ei ole järkevää ajattaa niitä edelleen johonkin muualle poltettavaksi ja niin edelleen, vaan luodaan järjestelmiä, jotka kokonaisuudessaan kehittävät meidän uusiutuvien energioiden käyttömahdollisuuksia.

Toivon kovasti, että hallitus pystyy ottamaan niin sanotusti lusikan kauniiseen käteen ja valiokunta hallituspuolueiden ja oppositiopuolueiden osalta pystyy tuottamaan sellaisen mietinnön, joka edistää tämän hankkeen eteenpäinvientiä, poistaa byrokratian ja huomioi sen, että uusiutuvien energioiden ja erityisesti metsähakkeen osalta tukimuodot eivät vaaranna metsäteollisuuden asemaa yhteiskunnassa, vaan pitää nähdä, että niillä on täydentäviä ja enemmänkin metsäteollisuutta vielä tukevia mahdollisuuksia.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys ei aidosti tue metsähakkeen käyttöä. Olemme tilanteessa, jossa jälleen kerran metsiemme kullasta kiistellään, ja osin aiheetta. Metsäteollisuuden intressit ovat ymmärrettävät, mutta me olemme taas tekemässä väliaikaista, määräaikaista lainsäädäntöä, joka on investoinneille haitallinen, ja en täysin allekirjoita sitä, että Äänekosken investoinnit olisivat vaarassa ilman tätä esitystä. Päinvastoin olemme täällä kuulleet, että puuta riittää mutta sen sijaan monen pienen yrittäjän investoinnit ovat tässä uhattuna ja myöskin heidän työnsä.

Eli voidaan kysyä, voidaanko tulevaisuudessa luottaa siihen, että joka puolella maata voidaan käyttää voimaloiden polttoaineena metsähaketta. Voimalaitoksia on uusittava. Uskalletaanko investoida juuri niihin metsähaketta ja turvetta käyttäviin kattiloihin vai suositaanko kivihiiltä sen alhaisen hinnan vuoksi? Näköjään laki on erilainen kivihiilen käytölle, ja sen hinta pysyy matalana, ja kivihiilikattila kannattaa ostaa. Puuta Suomessa riittää, ja pohjoisestahan on sellutehtaita lakkautettu viime vuosina, kuten Kemijärvi ja Kajaani.

Metsäteollisuus saa siis raaka-aineensa, vaikka puuta käytettäisiinkin energiaksi laajemmin. Meillä on ollut myös se pöyristyttävä tilanne, että puuta on ostettu Venäjältä korkeampaan hintaan kuin kotimaasta, ja tähän Venäjän puuhun kun lisätään kuljetuksen hiilijalanjälki, voidaan perustellusti kysyä, missä on tällaisen toiminnan isänmaallisuus ja ekologisuus.

On myös esitetty julkisuudessa tietoja, että tämä tehdään varalta. Halutaan varata puuta käyttöön, vaikka tällä hetkellä ei olisi juuri tarve. No ei kai, jos sitä nyt on varaa sitten välillä ostaa vaikka Venäjältä. Biopolttoaineet tekevät toki tuloaan, joten ei voi välttyä ajatukselta, että tässä tosiaan varataan raaka-ainetta tulevaisuuden bisnestä varten. Toki muistoissahan ovat metsäteollisuuden virheinvestoinnit ja niistä aiheutuneet yritystappiot.

Mutta energiapuusta: Nimenomaan se oikea-aikainen energiapuun korjuu metsänhoidollisena toimenpiteenä tuottaa parempaa materiaalia niin kemialliselle kuin mekaanisellekin puunjalostukselle. Mutta nyt, jos olemme päätymässä siihen, että fossiilisten polttoaineitten käyttö lisääntyy, se ei ole minimissäänkään kestävää kehitystä. Byrokratian vähentämiseksi esitän, että ensiharvennus jätetään aina näitten rajauksien ulkopuolelle. Ensiharvennus on helppo todentaa maastossa. Byrokratia ei ole ilmaista, ja mielestäni tulisikin pelätä, että nimenomaan ylihallinnointi, liika sääntely, heikentää enemmän kilpailukykyämme kuin se, että sitä kuitupuuta ehkä voisi vilahtaa sitten sinne polttokattilaankin joskus. Entä sitten, jos rajaukset tulevat heikentämään muuten halukkuutta metsänhoidollisiin toimenpiteisiin, tehdään keinotekoisia rajoja? Tätä tulevaisuutta ei ole tässä esityksessä arvioitu.

Metsämme ovat aurinkoenergian luomuvarasto, ilman että meidän tarvitsee rakentaa tiloja tai tankkeja sen säilyttämiseksi. Lähellä tuotettu, lähellä kulutettu on kiertotaloutta parhaimmillaan. Pienimuotoisessa hajautetussa energiantuotannossa jäävät myös sähkönsiirtomaksut pois, ja tällainen energiapolitiikka tukee paikallisia talouksia sen sijaan, että työllistämme ulkomaalaisen hiilikaivoksen.

Kasvavat metsät ovat aito hiilinielu, vanhat suojelumetsät hiilivarasto, lahoavat metsät tuottavat sitten hiilidioksidia ilmaan. Meillä on myös varaa tarkastella täyden suojelun periaatetta, jolla luontodirektiivi on toteutettu. Metsämme kasvavat enemmän kuin niitä hakataan, ja suuren ongelman muodostavat ne metsät, joiden omistusolot ovat pirstoutuneet: omistuksesta ei omistajakaan välttämättä tiedä tai ei ehkä välitäkään. Jos kerran näyttää siltä, että metsäteollisuudella on haaste yksityismetsien hakkuiden lisäämisessä, toivoisin kyllä, että metsäteollisuus olisi myös kumppanina metsäsektorilla etsimässä ratkaisuja siihen, miksi meillä "tukehtuu" metsiä hoitamattomana tiedon puutteen ja tämän metsänomistuksen pirstaloitumisen vuoksi.

Kemera-rahoituksella on uudistettu metsiämme menestyksellisesti vuosien ajan. Siitä ovat hyötyneet metsänomistajat mutta myös puunhuolto ja sitä kautta koko metsäsektori. Kemera-rahoitus on ollut myös erittäin suosittu metsien uudistamisen tukimuoto, ja sitä on käytetty. Toivoisin, että kehitettäisiin jotenkin tähän suuntaan mieluumminkin kuin näitä byrokraattisia tukimuotoja. Kemera-tuilla uudistetut metsät ovat siis viime kädessä päätyneet puunjalostukseen, ja metsänomistaja on maksanut puunmyynnistään verotuloja, ja hankintaketju on samalla työllistynyt.

No, jatketaan seuraavassa puheessa.

Eero Suutari /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys, jossa uusiutuvien kotimaisten energiamuotojen etua tuodaan hyvin esille, on kaiken kaikkiaan kokonaisuutena kannatettava. Erityisesti turpeen osalta tämä esitys on minun mielestäni erinomainen, enkä minä ole täällä kuullutkaan monen sitä kovin suuresti vastustavan. Turve on nimittäin niitä harvoja energiamuotoja energiateollisuudessa, joka ei tarvitse tukea vaan maksaa siitä veroa.

Hyvää keskustelua täällä on käyty, ja näkökulmia on tullut hyvin esille. Ottaisin vielä omana näkemyksenä muutamia seikkoja.

Kun täällä puhutaan raskaasta seurannasta ja massiivisesta byrokratiasta, niin oma kokemukseni metsäkoneitten tietojärjestelmien 30 vuoden kehittämisajalta on kyllä vähän erilainen. Elikkä siellä mitataan kyllä täysin automaattisesti se hakattava puu, runkoineen päivineen, ja sitten siinä kuljettaja laittaa eri napeilla ylös, minkälaisesta puusta on kysymys: jos siellä on lahoja puita, niin hän painaa sitä "laho"-nappulaa, ja tämä sitten myös dimensioi sen, ja jos siellä on runkovääryydestä tai lenkoudesta kysymys, niin sitä nappulaa painetaan siinä vaiheessa. Tämä ei vaadi kovin paljon. Ja se tiedosto sitten menee sieltä automaattisesti kaikille halukkaille niinä tulosteina, mitä siinä halutaan. Elikkä varsinaisesti sen tiedon onkimista ei ole kovin paljon. Kyllä ymmärrän sen, minkälainen jälki siellä jää, sitten kun se puu on hakattu, ja se arviohan tehdään joka tapauksessa sitten, oli tilanne mikä tahansa. Ja arvio tulee sitten myös tulevaisuudessa, siitä on paljon projekteja, myös automaattisesti. Elikkä tässä ei nyt niin suurta vaikeutta ole kuin mitä tässä on tuotu esille byrokratiaa ja raskasta seurantaa. Mutta ymmärrän kyllä tietysti tämän näkökulman.

Ja sitten kokemukseni tästä, itse olen ollut lähemmäs kymmenen vuotta tämmöisen chp-energialaitoksen hallituksessa, on se, että jo aikaisemmin on ollut mutta on myös tulevassa energiamiksissä elikkä tällaisessa polttojärjestyksessä — jotkut sanovat sitä, niin kuin ministeri Orpo, ajojärjestykseksi — totuus se, että ainakin tuolla Kainuussa kaikista edullisinta on polttaa sitä tuettua energiaa, toiseksi edullisinta on tämä turpeen polttaminen ja kolmanneksi edullisinta on puoliksi tuettua järeämpää haketta polttaa ja sen jälkeen tulee sitten tämä kivihiili. Se on ollut jo aikaisemmin tämä järjestys, ja nyt sitten, kun ei oleellisesti muutu tämä tuki kokonaisuudessa vaan se hivenen paranee — tietysti riippuen siitä palstasta — se ei muuta tätä kokonaisuutta.

Tähän asiaan täytyy tietysti siellä valiokunnassa kiinnittää erityistä huomiota sillä tavalla, että käydään läpi tästä ensiharvennuksesta, mitä kaikkea siellä ensiharvennuksessa joudutaan tekemään ja miten se ensiharvennus sitten tehdään ja onko sieltä pakko ottaa tällaista järeää puuta ja miten paljon, ja jos on pakko ottaa sitä eikä sille erälle löydy sitä asiakasta järkevästi, niin jotakin siihen väliin pitäisi sitten tehdä ja nimenomaan sitä ajatellen, että alueelliset erot ovat huomattavia. Meillä Kainuussa ei ole sitä ostajaa, ja sen takia ymmärrän sen, että meillä halutaan, että johonkin se kuitupuu, järeämpikin, rinnankorkeudelta yli 16-senttinen kuitu, menisi. Elikkä pitäisi keskustella, otetaanko ne alueelliset erot jollakin tavalla siihen lakiin mukaan ja onko niitä mahdollista ottaa, tuleeko siitä liian vaikea.

Sitten tämä puumarkkinoiden tuleva kuva pitää selvittää. Täällä on esitetty, että sitä puuta riittää. Toisaalta esityksiä on, että puuta ei välttämättä riitä kaikkeen, mitä halutaan tulevaisuudessa tehdä ja mihin investoida. Nythän eivät ole kysymyksessä pelkästään ne investoinnit, jotka ovat nyt tiedossa, vaan siellä on paljon muita, tulevia investointeja.

Ja sitten se kohta, onko pakko tukea tuontihaketta samalla tavalla kuin suomalaista haketta: mieluummin kotimaista tuettaisiin oikealla tavalla, että turvattaisiin kaikkien etu.

Sitten edustaja Korhonen puhui tästä mekaanisen metsäteollisuuden sivutuotteiden tukemisesta, jota muun muassa Keski-Euroopassa monessa valtiossa käytetään. Kyllä minä soisin sen tänne, koska mekaanisen metsäteollisuuden työpaikat ovat erittäin tärkeitä ja niitten, voisi sanoa, haasteet ovat kohtuullisia ja se on osa meidän vientiteollisuutta. Elikkä sahojen toimintaedellytyksiä pitää pystyä parantamaan.

Arvoisa puhemies! Kiitän tästä ajasta.

Reijo Hongisto /ps:

Arvoisa herra puhemies! Suomen metsät kasvavat laskentatavasta riippuen vuodessa noin 110 miljoonaa kuutiometriä, ja metsää hakataan noin 55—65 miljoonaa kuutiota, riippuu vähän ajo- tai hakkuukeleistä. Metsäteollisuuden uudet investoinnit lisäisivät puun kulutusta noin 9,5 miljoonaa kuutiota. Pikaisen laskutoimituksen jälkeen voi todeta, että puuvarantomme lisääntyy joka vuosi yli 35 miljoonaa kuutiometriä. Tätä taustaa vasten tarkasteltuna tuntuukin oudolta väittää, että metsäteollisuutemme puuhuolto vaarantuu, jos hakkeen tukiin ei tehdä leikkauksia. Lienee päivänselvää, että teollisuutemme saa rakentaa monta tehdasta, jotta puun kulutus olisi vuotuisen kasvun kanssa tasoissa.

Jos laki tulee voimaan esitetyssä muodossa, vaikeutuu monen kotimaista uusiutuvaa ener-giaa hyödyntävän yrittäjän toiminta. Alan yrittäjiltä saamieni laskelmien mukaan alalta katoaisi useita tuhansia työpaikkoja. Niistä jokainen on maaseudulla, missä on muutoinkin vaikea työllistää ihmisiä. Suonenisku olisi kova ja kohdistuisi nimenomaan suoraan maaseudun väestöön. Pelkästään Etelä-Pohjanmaan alueelta katoaisi vähintään 300 työpaikkaa.

Lakiesityksen ongelmat eivät kohdistu pelkästään hakeyrittäjien aseman vaikeutumiseen, vaan ongelmia kohdentuu myös toisaalle, sillä lakiesityksessä todetaan: "Syöttötariffijärjestelmään kuuluvissa metsähakevoimaloissa esitys lisäisi jonkin verran kustannuksia, kun polttoainekirjanpidossa ja seurantajärjestelmässä olisi tarkemmin seurattava metsähakejakeiden raaka-aineita ja maksatushakemuksen yhteydessä olisi toimitettava lisätietoja metsähakkeesta nykytilaan verrattuna sekä hyväksymispäätökseen haettava muutosta. Myös sähkön tuottajien todentamiskustannukset kasvaisivat jonkin verran."

Täällä salissa puhutaan paljon päällekkäisen byrokratian purkamisesta. Puheiden perusteella jokainen puolue on sitoutunut byrokratian purkamiseen. Mutta tästä huolimatta lähestulkoon jokaisessa lakiesityksessä ollaan valmiita lisäämään byrokratiaa. Näin käy myös tämän lain kohdalla, mikäli laki tässä muodossa hyväksytään.

Jos teollisuutemme on huolissaan puuraaka-aineen saatavuudesta, ongelma on ratkaistavissa sillä, että laitetaan puun kuutiohinta kohdilleen. Jos metsänomistaja saa puustaan asianmukaisen hinnan, syntyy kauppoja ja kotimainen puu liikkuu. Nyt on valitettavasti se tilanne, että puuta, haketta ja jopa turvetta tuodaan Venäjältä Suomeen. Minä ja moni muu hämmästelemme sitä, minkä takia teollisuutemme tuo puuta ulkomailta, kun sitä kasvaa kotimaassakin yli tämänhetkisen oman tarpeen.

Toinen puun saatavuuteen vaikuttava tekijä on metsäautoteidemme suorastaan surkea kunto. Ajoneuvokaluston painot lisääntyvät jatkuvasti, mutta meillä ei ole varaa korjata alempiasteisia teitämme. Ei auta, vaikka puuta kaadetaan kuinka paljon hyvänsä, jos sitä ei saada pois metsistä ja metsäautoteiden varsilta.

Mielestäni teollisuutemme tulisi kantaa puun riittävyyden sijasta huolta teidemme kunnosta. Teidemme kunnon pettäminen on mielestäni paljon todennäköisempää kuin se, että raakapuu loppuu taikka sen saatavuus muutoin vaikeutuisi.

Näillä sanoilla, arvoisa herra puhemies, totean lopuksi, että mielestäni lakiesitys on huono eikä sitä tule esitetyssä muodossa hyväksyä. — Kiitoksia.

Teuvo Hakkarainen /ps:

Arvoisa puhemies! Minä tässä ihan käytännön ihmisenä toisin esille tämmöisen, että onko ministeriössä mietitty, että laajennetaan tätä tukijärjestelmää sillä tavalla, että se koskee sitä, kun samaan yhteyteen laitetaan chp-laitokset, jotka ovat sahoilla ja muualla. Nimenomaan sahat ovat vaatineet, kun se niille annettu tuki on 750 000 euroa, että se nostettaisiin 1,5 miljoonaan, niin silloin paikalliset investoinnit lähtevät käyntiin. Sillä 750 000:lla ne eivät lähde.

Sitten täällä on puhuttu näistä alueellisista eroista. Esimerkiksi Pohjois-Suomessa ja Kainuussa on joka paikka täynnä purua ja haketta, joka tulee sahoilta, ja sitä ajetaan pitkiä matkoja. Käytännössä, kun se tuoreena ajetaan, niin siinä on suuri osa vettä. Me siirrämme paikasta toiseen vettä. Elikkä tässä olisi tämmöinen hyötynäkökohta: jos saadaan niille, jotka tuottavat tätä haketta ja niitä sivutuotteita, mitä syntyy sahoille ja puusepänteollisuudessa, se chp-laitos ja tuotetaan energiaa, ei tarvitse ajaa niitä pitkiä matkoja paikasta toiseen eikä tule sähkönsiirrosta syntyvää hukkaa, vaan se paikallisesti käytetään siinä ja ylimääräinen syötetään verkkoon. Se on hyvin käytännöllistä, ja tämä pystytään hyvin järjestämään. Ei siinä ole mitään ongelmia.

Siinä on sitten vielä semmoinen — nyt esimerkiksi oli Itä-Suomessa ja myös Keski-Suomessa paljon sähkökatkoja, kun oli lumiset metsät ja puut kaatuivat sähkölinjojen päälle — että huoltovarmuus paranee huomattavasti. Meillä esimerkiksi, mitä minä seurasin, käyttösuhde tippui 20—30 prosenttia katkojen takia. Sitä kesti kaksi kolme viikkoa, elikkä se on pitkä miinus ihan tuommoisen asian takia. Jos nämä asiat siellä ministeriössä otetaan huomioon, niin työllisyyttä tulee maaseudulle ja tulee semmoinen yrityksen ilmapiiri, että tässähän kannattaa jotakin tehdäkin.

Mahdollisuuksia on, kun on puhuttu, että täällä 105 miljoonaa kuutiota kasvaa puuta ja siitä käytetään, siis suoranaisesti teollisuus käyttää, 56 miljoonaa kuutiota. Elikkä kun otetaan huomioon, mikä on hävikkiä ja lahoa ja muuta, se taitaa olla 70 prosenttia, mikä siitä puusta tulee käytetyksi.

Sitten vielä tuohon, josta Turunen jo mainitsi, että miksi me maksamme Euroopan ulkopuolelta tulevalle hakkeelle ynnä muulle tuotantotukea. Tiedän firman Savossa, joka leuhkii sillä asialla, että he pärjäävät sillä tuella, jonka Suomen valtio maksaa, elikkä veronmaksajat täällä, me, tuolla duunarit, yrittäjät ja muut. Se pärjää sillä rahalla, kun se tuo Venäjältä haketta. Ne tekevät hyvää bisnestä tällä. Minun mielestäni tuo ei ole bisnestä, ja valtiovallan pitää pystyä puuttumaan tähän niin, että rahaa siirretään esimerkiksi sahoille, jotka eivät saa ollenkaan minkäänlaista tukea sivutuotteille, hakkeelle ja purulle. Elikkä jos tämä siirretään sieltä meidän sahoille, niin se euro rupeaa pyörimään meidän keskellä, siellä tulee työllisyyttä ja elinkeinoa.

Sitten tuosta vielä, että miksi sitä puuta tuodaan esimerkiksi Venäjältä. Logistiikkakustannukset, minä jonkin verran tiedän niistä, kasvavat, kun niitä pikkueriä kerätään maaseudulta. Elikkä meidän pitäisi saada semmoisia isoja yhteismyyntejä, että ei tarvitse niitä pikkueriä tuolta metsäautoteitten varrelta kerätä. Kun Venäjältä tulee lasti, niin se tulee junalasti kerrallaan. Se pienentää sitä kustannusta niin paljon, että se kannattaa tehdä. Se on yksi syy siihen. Niitä ei tarvitse kerätä, ne tulevat siihen pihaan asti, suuria määriä kerralla. — Aika loppuu. Kiitos, puhemies.

Johanna Karimäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys lyö korville uusiutuvan energian tavoitteita ja ilmastotavoitteita.

Metsähake-esityksen mukaan metsähakkeella tuotetusta sähköstä maksettava tuki olisi puolet nykyisestä, jos metsähake on valmistettu järeän puun hakkuukohteelta saaduista, jalostukseen soveltuvista rungonosista. Muilta osin tuen määräytymisperusteet pysyisivät ennallaan.

Polttoaineiden valmisteveroesityksen mukaan turpeen verotasoa alennettaisiin 1,5 eurolla megawattitunnilta. Esitystä perustellaan turpeen ja metsähakkeen kilpailukyvyn parantamisella suhteessa kivihiileen.

Metsähake-esitys puolittaa vähänkin isompikokoisen rankapuulla tuotetun sähkön tuotantotuen. Rajaus on tullut metsäteollisuuden toiveesta. Järeämmän puun tuen puolitusta perustellaan sillä, etteivät puut riitä metsäteollisuudelle. Asiantuntijoiden laskelmat kuitenkin osoittavat, että ympäristön kannalta kestävällä tavalla tuotettua puuainesta riittää metsähakkeen käytön merkittävään lisäämiseen sekä metsäteollisuuden raaka-aineeksi.

Ja ajatelkaapa logistisia hankaluuksia. On haaste tehdä ero eri puuerien välillä: Mikä on oikeutettu puoleen tukeen, mikä täyteen tukeen. Tarvitaan eri autot ja erät eri puille. Kuljetuskustannukset lisääntyvät, byrokratia kasvaa, valvonta ja todentaminen tulleet entistä raskaammaksi.

Hallituksen esitys johtaisi metsähakkeen käytön vähenemisen myötä todennäköisesti turpeen ja kivihiilen käytön lisäämiseen. Tavoite kotimaisen puuenergian edistämisestä kääntyy esityksen seurauksena päälaelleen. Etenkin sisämaassa menetetään kotimaisia työpaikkoja, kun metsäalueiden ympäröimät energialaitokset siirtyvät puuenergiasta kivihiileen.

Esitys on myös surullinen esimerkki hallituksen tempoilevasta politiikasta. Maakuntien polttolaitoksissa oli jo varauduttu tuen nousuun ja puun käytön lisäämiseen, mutta hallituksen esitys on tyrmäys hyville aikeille.

Esitys sai lausuntokierroksella harvinaisen yksimielisen tyrmäyksen, mikä todetaan myös suoraan hallituksen esityksessä. Metsäteollisuus ry:n mukaan esitys on oikeansuuntainen mutta ei riittävä. Mutta maa- ja metsätalousministeriö, järjestöt, energiayhtiöt ja muut lausunnonantajat vastustivat esitystä perusteettomana ja katsoivat sen olevan monin tavoin haitallinen.

Turpeen veroalella voidaan väittää edistettävän metsähakkeen käyttöä, koska edellisellä kaudella energiatukiin rakennettiin kiikkulauta, turpeen vero ja puuenergian tukitaso sidottiin toisiinsa. Metsähakkeen tuen korottaminen johtaa turpeen veron pienentämiseen ja vastaavasti turpeen veron pienentäminen johtaa metsähakkeen tuen korottamiseen. Turpeen ja puuenergian välinen sidos pitäisi purkaa ja metsähakkeen tuotantotuki notifioida EU:ssa uudestaan. Metsähakkeen tukea pitää voida nostaa ilman turveveron helpotusta. EU:n on tarkastettava sääntöjensä järjettömyys asian suhteen. Tilanteessa, jossa ulkomainen fossiilinen polttoaine, kivihiili, ottaa markkinaosuuksia kotimaiselta uusiutuvalta energialta, pitäisi voida tukea kotimaista uusiutuvaa polttoainetta, metsähaketta.

Teuvo Hakkarainen /ps:

Arvoisa puhemies! Tuohon Karimäen puheeseen sen verran, että niitä kuljetuskustannuksia ei siellä metsäpäässä ainakaan tule, ei oikeastaan yhtään. Nimittäin käytännössä meillä tehdään myös metsähaketta ja kuitupuu sekä tukkipuu ajetaan eri aikaan kuin se metsähake, mitä käytetään, se jää sinne kuivumaan joka tapauksessa. On tähänkin asti tehty niin, ei siitä tule minkäänlaisia, tai jos tuleekin, niin ne ovat minimaalisia ne kustannukset, mitä siitä lisääntyy.

Sitten tuosta turpeesta vielä sen verran, että me käytämme niin vähän Suomen turvevaroja ja näitä soita, että turve tarvitsee sen tuen, että ne saadaan käyttöön, ja tämä kotimainen on myös taloudellinen kysymys. Jos turpeen veroa lisätään, niin aivan varmasti siinä käy niin, että sitä kivihiiltä alkaa sitten enempi tulemaan tänne, ja se todennäköisesti ei ole uusiutuvaa energiaa. Jos me käytämme siitä turpeesta jonkun 0,7 prosenttia meidän suopinta-alasta, se pitäisi muuttaa ainakin 5:een, sanoisin, 10:een prosenttiin. Silloin me olemme energiaomavaraisia sen jälkeen ja vaihtotase alkaa kääntymään sinne, mihinkä se kuuluukin, siitä, mikä se on nyt.