Susanna Huovinen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Haluan tässä vaiheessa kiittää ympäristövaliokuntaa erityisen nopeasta ja rivakasta työskentelystä tämän tärkeän asian yhteydessä. Tämähän on ollut projekti, joka on ollut käynnissä jo vähän pidempään ja joka onnellisesti nyt sitten saadaan toivottavasti tästä talosta mahdollisimman nopealla aikataululla myöskin etenemään.

Tässä haluan erityisesti painottaa sitä tarvetta, joka keskisen Suomen ja eteläisen Suomen osalta tällaiselle uudelle kansallispuistolle on. Tämä on oikeastaan hyvää jatkoa sille työlle, jonka ympäristövaliokunta saattoi päätökseen Repoveden kansallispuiston osalta. Tämä Leivonmäen uusi kansallispuisto tulee olemaan merkittävä elinkeinopoliittinenkin asia keskisessä Suomessa ja tietenkin erityisesti kunnan kannalta.

Kiitoksia kuuluu tässä yhteydessä mielestäni antaa myös ympäristöministeriön suuntaan, sillä alkujaan tämän uuden kansallispuiston nimeksi suunniteltiin kohtalaisen vaikealta kuulostavaa nimiyhdistelmää Haapasuon—Syysniemen kansallispuisto, joka ei olisi ehkä kuvannut sitä oikealla tavalla. Leivonmäen kansallispuisto kuvaa tätä puistoa oikealla tavalla, antaa sille paikkakunnan. Samalla tietenkin kiitoksia myös kunnan suuntaan siitä tiiviistä yhteistyöstä, jota eri tahot ovat tämän kansallispuistohankkeen eteenpäinviemiseksi siellä paikallisesti ja alueellisesti tehneet.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Sitä tapaa noudattaen, joka eduskunnassa on, että ympäristövaliokunnan niin kuin minkä tahansa valiokunnan mietintöä voi hiukan esitellä puheenjohtajan toimesta, niin totean tässä esittelyssäkin ensinnäkin sen, että vaikka tämä mietintö on lyhyt ja varsin ongelmaton, niin tietysti tässä on paikallisesti Leivonmäellä ja Keski-Suomessa tehty pitkä työrupeama. Ed. Huovisen puheenvuoro tässä kohdassa oli varmaan paikallaan. Myöskin valiokunta pääsi tutustumaan Leivonmäkeen, jolloinka ed. Huovinen oli myös valiokunnan jäsen ja ed. Vilkunakin oli mukana. Totesimme, että hanke on todella hyvä. Ympäristöministeriö on tietysti vienyt tätä asiaa hyvin eteenpäin.

Ministeri Hassin aikana saatiin koottua sellainen kuuden kandidaatin ryhmä, josta on nyt, niin kuin todettu, Repovesi ja nyt Leivonmäki toteutunut, ja lisää on tulossa nyt ministeri Backmanin aikanakin vielä. Näin ollen tämä on hyvä asia.

Kiinnittäisin huomiota erääseen yksityiskohtaan, joka on hiukan kyllä muodollinen, mutta ehkä se voi olla myös noin per forma tärkeä asia, josta kyllä sanoin täällä silloin, kun tästä ensimmäinen kappale jaettiin tähän saliin, asianomaiselle notaarille. Tässä valiokunnan muutosehdotuksessa lukee Sijainti ja rajat -kohdassa: "Kansallispuiston rajat on merkitty punaisella viivalla tämän lain liitteenä olevaan karttaan". Kun tässä nyt on liitteenä kartta, siinä ei ole minkään väristä, ainakaan punaista, viivaa, niin että tämä asia on vähän niin kuin vajavainen. Varsinainen hallituksen esityshän oli värillisenä, se kartta, ja siinä oli punainen katkoviiva. Se punainen katkoviiva muutettiin punaiseksi viivaksi, koska se katkoviiva oli niin epätäsmällinen, leveä, eikä se selvästi osoittanut, missä se kansallispuiston raja kulkee.

Sen takia valiokuntatyöskentelyssä tämä kartta vaihdettiin ja meillä oli käytössämme värillinen kartta, jossa oli todellakin punainen viiva. Se on tuo sama, mikä on ehkä sitten tarkasti katsottuna huomattavissa tässä liitteenä olevassa mustavalkoisessa kartassa yhtäjaksoisena ohuena mustana viivana. En tiedä, miten merkittävä tämä muodollisuus on, mutta haluan nyt kiinnittää tämän ensimmäisen käsittelyn yhteydessä siihen huomiota tässä täysistunnossa.

Juha Karpio /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Keskisuomalaisena kansanedustajana erityisesti tyydytyksellä totean, että tämä hanke nyt toteutuu. Leivonmäen kansallispuistohanke on ollut yksi Keski-Suomen liiton kärkihankkeita jo vuosia. Sekä kunta että yrittäjät ovat erittäin aktiivisesti ajaneet tätä asiaa, ja erityisesti matkailualan luontomatkailuun perehtyneet ja erikoistuneet yrittäjät ovat tunteneet asian kyllä omakseen.

Leivonmäen kansallispuistohanke ei ole mikään uusi. Se on vuonna 75 aloitettu, eli 30 vuotta tulee kohta täyteen. Lopuksi on vielä todettava, että on hyvä, että se vapaaehtoisuuden pohjalta toteutuu niin, että siinä ovat niin yksityiset maanomistajat kuin myös lukuisat yhteisöt olleet tätä asiaa tarmokkaasti ajamassa.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! On aivan helppo yhtyä siihen, mitä ed. Juha Karpio edellä sanoi. Leivonmäen kansallispuisto on ratkaisu, jossa luonto, ihminen, ihmisen elinkeinot, kaikki nämä, onnistuneesti on saatu liittymään yhteen. Pieni Leivonmäen kunta tulee tämän kansallispuiston kautta valtakunnalliseen ja kansainväliseen tietoisuuteen myönteisellä tavalla. Samalla kun suojellaan tämä ainutkertainen luonto, jossa paikan päällä olen lukuisia kertoja saanut käydä, luodaan maaseudulle maaseutumatkailulle elinkeinon edellytyksiä ja samalla osaltaan autetaan pienen maaseutukunnan Leivonmäen kehittymistä. Kyse on kokonaisuudessaan onnistuneesta ratkaisusta, jossa luonnon, maanomistajien ja maaseudun kehittämisen edellytykset ovat hyvässä sopusoinnussa.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Kuunnellessani etupäässä keskisuomalaisia edustajia näyttää, niin kuin maailma olisi kerralla lähtenyt siellä auringon valossa nousemaan ja parempaan hehkuun. Ymmärrän, että valiokunnan puheenjohtaja ed. Tiusanen hehkuttaa tämän asian puitteissa, ja sitä, että se nähdään keskisuomalaisittain näin tärkeäksi, pidän myönteisenä asiana, mutta kiinnittäisin yhteen asiaan erityisesti huomiota.

Ed. Tiusasen puheenvuorossa kuului, että lisää tulee kansallispuistoja ja suojelualueita. Ihmettelen vain, mihin tässä pyritään, kun tässä kuitenkin selvästi jo lailla säädettyä luonnonsuojelualuetta muutetaan vain statuksen osalta kansallispuistoksi ja niin, että tässä Natura-verkkoa täydennetään, niin kuin mietinnössä todetaan, kun tämä jo ennestään kuuluu Natura-verkostoon. Tämän pohjalta tämän kansallispuiston perustaminen näille alueille ei nyt liene niin valtavan maatakaatava asia kuin tässä annettiin ymmärtää.

Rouva puhemies! Tähän lyhyeenkin mietintöön, niin kuin ed. Tiusanen esitteli, että mietintö on lyhyt, on jo löytynyt tämmöistä vyörytyspolitiikkaa, mikä sortaa yksityistä omistusoikeutta ja maan hallitsemista ja ylläpitoa tässä Suomenmaassa. Ihmettelen, että valiokunnan jäsenet ovat yksimielisesti hyväksyneet tämmöisen mietinnön, missä lukee, että valiokunta pitääkin tärkeänä, että Etelä-Suomen metsien suojelua vielä lisätään tulevaisuudessakin. Tämän pohjalta näen, että kyllä näyttää oleva niin, että kun Oulun yläpuoli on suojeltu, Oulun alapuolikin pyritään vielä rauhoittamaan. Tältä osin Suomessa ei varmaan hakattavaa puuta kohta enää vapaana ole.

Reijo Laitinen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä hanke on erittäin positiivinen. Tällähän on hyvin pitkä historia takana. Täytyy sanoa, että kyllä siellä alueella hyvin ristiriitaisia mielipiteitä ja kantoja aikoinaan oli tämän hankkeen osalta mutta kyllä alueen ihmiset ovat löytäneet yhteisen näkemyksen ja tahdon tämän kansallispuistohankkeen osalta.

Tämä on kannatettava asia. Hyvin laajasti, niin kuin sanoin, alueella ollaan tukemassa tätä hanketta. Tähän ei liity sellaisia ristiriitaisuuksia kuin eräisiin muihin kansallispuistohankkeisiin. Itsekin suhtaudun noihin pyrkimyksiin, mitä ed. Seppo Lahtela puheenvuoronsa jälkiosassa totesi, aika tavalla kriittisesti, mutta tämä hanke on hyvin perusteltu, ja keskisuomalaiset hyvin yksituumaisesti olemme tätä tukemassa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Etelä-Suomen metsistä on suojeltu käytännössä alle 1 prosentti ja siellä kulmilla, mistä ed. Seppo Lahtela on kotoisin, puoli prosenttia. Ed. Seppo Lahtela on suhtautunut erittäin kriittisesti ollessaan eduskunnassa kuulemani mukaan kaikkiin kansallispuistohankkeisiin, nimenomaan kaikkiin, myöskin Repoveden kansallispuistohankkeeseen. Lakialoitteestahan 31. maaliskuuta 2000 äänestettiinkin tässä salissa, jolloin muistaakseni neljä kansanedustajaa vastusti Repoveden kansallispuiston eteenpäinviemistä. Mutta nyt se on perustettu ja se on ollut presidentin esittelyssäkin, mikä on positiivinen asia.

Kun kansanedustaja Seppo Lahtela ihmetteli ympäristövaliokunnan toimintaa, toteaisin Repoveden kansallispuiston näkökulmasta, että nimenomaan valiokunnan toiminnan kautta Repovedellä on kansallispuisto. Jos näette sen huonoksi, voitte kyllä varmaan kritisoida ympäristövaliokuntaa tässä asiassa.

Mutta siihen liittyen, miksi tässä sanotaan, että eteläisen Suomen alueella tulisi metsien suojelua vielä lisätä, arvoisa puhemies, myös haluaisin huomauttaa teille, että kyllä tämän on koko valtionhallinto todennut. Metsiensuojeluohjelma lähtee tästä eikä ainoastaan joku eduskunnan valiokunta, vaan tämä on yhdessä todettu linjaus Suomessa. Tässä mielessä en näe tässä kovin isoa kritiikin paikkaa.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Jos ed. Tiusanen olisi tutkinut historiaa, menneisyyttä, niin silloinhan Suomen metsät kaskiviljeltiin, poltettiin tuhkaksi, ja tuhkasta nousi uusi metsä, ja se kasvaa yhä edelleen. Sen takia tuntuu jonninjoutavalta vouhotukselta tämmöiset jutut. Pannaan isoja alueita suojeluun, ihan perusteelliseen suojeluun, jossa alkuperäisväestölläkään ei ole mitään asemaa. Ei voi vetää venettäkään edes maihin jossakin tilanteessa. On niin tiukasti pantu suojeluun, ihan pöhköjä juttuja. Greenpeace ilmoittaa, jotta Suomen metsistä loputkin pitää panna pakettiin, museoon nimenomaan.

On tämä ihan pöljää hommaa. Sitten me vielä itse olemme tukemassa tämmöistä toimintaa, viemässä elinehtoja suomalaiselta yhteiskunnalta, koska kyllä vielä puu on yhä edelleen yksi tukeva semmoinen puujalka, mutta se on uusiutuva luonnonvara, jota ed. Tiusanenkin, olen ymmärtänyt, tukee eri tavoin, jotta pitää käyttää energiana ja se on uusiutuva luonnonvara. Sitten me itse sanoisimme, että pannaanpas pakettiin, ei saa ottaakaan niitä enää.

Minusta tämä on ihan pöljää hommaa, mutta kun tämä tuntuu niin hyvältä, niin en viitsi lähteä äänestämään vastaan, mutta tuon julki mielipiteeni kuitenkin.

Susanna Huovinen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Aivan ensiksi totean ed. Esa Lahtelalle, että ei tämä mitään pöljää hommaa kyllä ole, jos esimerkiksi tässä tapauksessa Leivonmäen kunnassa on katsottu, että tästä hankkeesta on merkittävää matkailullista hyötyä. Niin kuin ed. Laitinen totesi, aikaisempina vuosina oli paljonkin vastustusta. Mutta nyt, kun on huomattu, että ehkä tästä on saatavissa jotakin lisäarvoa kunnan kehittämiselle, on haluttu lähteä yhteisesti tukemaan tätä tärkeää hanketta. En voi nähdä, miten me täällä osaisimme arvioida paremmin kuin siellä kunnassa alueellisella ja paikallisella tasolla tätä kysymystä.

Mitä tulee ed. Seppo Lahtelan jo paljon aikaisemminkin kuultuihin kommentteihin kansallispuistoista ja luonnonsuojelusta ylipäätään, haluan vain todeta sen, että myös Etelä-Suomessa tarvitaan alueita, jotka rauhoitetaan luonnonsuojelullisesti ja siten, että siellä voidaan kuitenkin tehdä tutkimusta ja siellä voidaan harrastaa matkailua. Nämä ovat oikeita tavoitteita, kun kaikilla ei ole sitä kotimetsää siinä aivan naapurissa, vaan pitää olla tiettyjä alueita. Korostan Leivonmäen osalta sitä, että siellä on erityisiä luonnonsuojelullisia arvoja. Sellaisia suomaisemia ette kuulkaa aivan hevillä löydä ihan Suomen joka kolkasta. Siksi pitää suojella.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Leivonmäen nyt käsiteltävänä oleva kansallispuisto on onnistunut ratkaisu. Luonto on suojelemisen arvoista. Valtion omistamasta maasta on kysymys. Ilmeisesti siinä on valtion omistukseen hankittu maata, joka ei ehkä aiemmin ole ollut ja todella sellaista, että sen metsätaloudellinen käyttö, metsän tuotto, ei olisi merkittävä.

Yhdyn siihen, mitä molemmat edustaja Lahtelat ovat tuoneet esille, huolen kohtuuttomaksi käyvistä suojeluvarauksista. Meillähän on vaarana, että meidän metsätaloutemme — metsätalouden työpaikat ja metsäteollisuutemme — vaarantuu, jos me ryhdymme liiallisesti ja väärällä tavalla suojelemaan. Minä uskon, että metsänomistaja järkevästi toimiessaan on itse paras luonnonsuojelija. Luonto ei tarkoita hoitamatonta metsää, vaan hoidettu metsä tarjoaa myös eläimille ja luonnolle elämisen edellytykset. Elikkä tässä pitäisi löytää tuommoinen terve järki, niin että luonto ja ihminen ovat sopusoinnussa.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Arvoisa puhemies! Tässä Leivonmäen kansallispuistohankkeessa on terve järki ollut alusta asti mukana, ja sitä on viety hyvässä yhteisymmärryksessä kaikkien tähän vaikuttavien tahojen toimesta eteenpäin. On tietysti ilolla todettava, että se on nyt tässä vaiheessa ja että tämä eduskunta saa kunnian olla hyväksymässä tämän hankkeen lopullisesti.

Mitä tulee yleensä näihin suojeluohjelmiin ja -asioihin, niin kyllä tietysti Etelä-Suomessa on paikallaan suojelua edistää edelleen, mutta mitään valtavan suuria alueita väkipakolla ei ole viisasta viedä eteenpäin. Tällaisia hankkeita, jotka menevät yhteisymmärryksessä, sovussa neuvotellen, kannattaa viedä eteenpäin. Kohtuukokoiset alueet ovat yleensäkin järkeviä toteuttaa, ja sitä kautta saadaan kallisarvoista kansallista luontoamme säilymään asianmukaisessa kunnossa tuleville sukupolville.

Toisaalta on tärkeää, että esimerkiksi metsän hoitoa ja käyttöä lainsäädännöllä ohjataan. Näinhän on nyt tehty, kun metsälainsäädäntö on kauttaaltaan uudistettu viime vuosina. Tässä ollaan hyvällä tiellä ja erityisen hyvällä tiellä tässä Leivonmäen asiassa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Todellakaan valtavan suuria alueita väkipakolla ei olla missään viemässä Etelä-Suomessa eikä muuallakaan. Kun puheenvuorossani tuolta edestä totesin siitä, että on tulemassa lisää suojelualueita, tarkoitan sillä — lähinnä ed. S. Lahtelalle — esimerkiksi Raumanmeren kansallispuiston tyyppisiä hankkeita. Näitä tällaisia on tulossa. Ne tapahtuvat kaikki alueen kuntien, talouselämän, maakuntaliittojen jne. yhteistyössä niin kuin tässäkin. Keski-Suomen liitto on ollut tässä takana, kunnat. Leivonmäen kunnan yksi keskeinen hanke, keskeisin ykköshanke, kärkihanke tuossa kunnassa on tämä kansallispuisto. Valkealan kunta, Mäntyharjun kunta, Kymenlaakson liitto, koko Kymenlaakso on ollut ihan muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta esimerkiksi Repoveden kansallispuiston toteuttamisen takana. Tässä nimenomaan on ollut mukana se näkökulma, jonka ed. Huovinen sanoi, että se tuo lisäarvoa, että perustetaan kansallispuisto. Myöskin se status, laki, suojaa tulevaisuuteen sen alueen esimerkiksi pilkkomiselta tai muulta käytöltä.

UPM-Kymmene nimenomaan Pohjois-Kymenlaaksossa on ollut toteuttamassa Repoveden kansallispuistoa, jolloinka sillä on nimenomaan Suomen puunjalostusteollisuudelle erittäin suuri imagoarvo, ei kansallisesti suinkaan vain, vaan globaalisti, kansainvälisesti. Varmasti se on mietitty asia myös UPM-Kymmenen suunnalla, että tällainen suuri teko on tehty, niin kuin siellä tapahtui. 1 300 hehtaaria itse vielä suojeltiin sen 460 hehtaarin lisäksi, mikä annettiin kansallispuistoon.

Näin ollen, puhemies, kyllä nämä ovat ihan positiivisia asioita koko kansakunnan kannalta.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Kaikenlaisilla asioilla ne ihmisiä höynäyttävätkin.

Tähän liittyen: Tällä hetkellähän metsänhoitosuunnitelma lähtee siitä, jotta pitää ottaa huomioon nämä kaiken näköiset puronvarret ja kosteikot ja supat ja kaikki, mitä tuolla metsässä on. Minusta se on hyvä asia. Siinä metsälainsäädäntö on meillä ajan tasalla kyllä. Sehän tarkoittaa sitä, jotta me voimme ihmisinä elää siellä niiden avainbiotooppien välissä ja ne pääsevät väyliä pitkin kulkemaan avain kaulassa. Ne eivät tuhoudu, eivätkä ne ole tuhoutuneet silloin aikanaan kaskiaikanakaan. Mistä muualta kaikki kasvusto ja eliöt olisivat tulleet tänne, jos ne olisi tuhoutuneet silloin?

Sen takia minusta tällä hetkelläkin pitäisi ymmärtää, jotta ei enää itse lietsottaisi sitä ajattelua, että pannaan museoon metsiä. Tämähän myös tarkoittaa sitä, kun tässä on puhuttu Kioto-sopimuksesta, ilmastosopimuksesta, että kun keuhkot menevät vanhaksi, ne eivät putsaa ilmaa enää. Siinä tapauksessa pitäisi miettiä, miten keuhkoja uudistetaan, ja se tapahtuu vaan kirveen kautta, niin kuin ed. Aittoniemi viisaasti totesi vanhana edustajana tuolla, pitkään olleena edustajana, vaikka ei puhukaan. Hän tarkoitti — minä tulkkaan — jotta kirves on paras lääke metsässä. Silloin kestää keuhkot kunnossa, tulee uutta sukupolvea sinne, ja se yhteyttää ja putsaa ilmaa, ja Kioto-sopimus toteutuu sieltä kautta parhaiten. Jos metsä menee vanhaksi, se ei enää putsaa sillä tavalla ilmaa eikä toimi, niin kuin pitäisi toimia.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Aivan selkeästi on keskustelussa aistittavissa, että ed. Esa Lahtela ja ed. Aittoniemi tuntevat maailmanpolitiikkaa ja kansantaloutta myöskin Suomenmaassa niin, kuinka metsät uudistuvat ja kuinka ne kasvavat. (Puhemies koputtaa) Tältä osin on nähtävissä se, että kun tämä keskustelu on Keski-Suomessa mennyt siihen, että on saatu hyväksyntä tälle asialle, niin toisin näköalan esille, että on kansa lannistettu. Näin on ehkä tunnistettavissa eduskunnassakin, että kansa on lannistettu, enää ei uskalleta yksityistä omistusoikeutta puolustaa.

Rouva puhemies! Tämä kysymys jatkuu nimenomaan Leivonmäen kansallispuistolla.

Tältä osin pidän aika ihmeenä, että annetaan sellainen näköala, että vain Leivonmäen yksimielisellä kannalla tämä asia tehdään ja toteutetaan.

Rouva puhemies! Ihmettelen sitä näkemystä, mitä myöskin täällä ed. Tiusasen näköalassa on annettu matkailusta nimenomaan tähän kansallispuistoon liittyen. Sehän on hyvä asia, mutta sillä ei suojelun kanssa ole kovin paljon tekemistä. Ne ovat aivan ristiriitaisia olemassa.

Tämän pohjalta onhan se pakko hyväksyä, kun tämä näin on valmisteltu ja tehty, mutta täytyy vain ihmetellä, kuinka suuri on tämä Suomen metsien, miten sanoisi, tuhlailevan riiston tarkoitus.

Reijo Laitinen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Keskisuomalaiset eivät ole niin vaan höynäytettävissä, eikä keskisuomalaisia kyllä ole lannistettu tämän asian osalta. Päinvastoin on käynyt sillä tavalla, että keskisuomalaiset yksituumaisesti tätä hanketta ovat viemässä eteenpäin, vaikka Naturan osalta varmasti myöskin keskisuomalaisilla kansanedustajilla on erilaisia mielipiteitä ja itse katson, että Natura meni vähän liian pitkälle eräiltä osin. Tässä on, niin kuin ed. Huovinen sanoi, erityisiä luonnonsuojelullisia arvoja. Tämä tuo myöskin lisäarvoa tälle alueelle.

Puhemies! Yksi huomio oikeastaan liittyy tähän tekniikkaan. Mietinnössä todetaan, että "Leivonmäen kansallispuistoa koskevaa lakiehdotusta käsiteltäessä kävi ilmi, että esityksen liitteenä oleva kartta on huonolaatuinen eikä näin ollen osoita kansallispuiston rajauksia tarkasti". Nyt sitten täällä on valiokunnan käsittelyssä ollut parempi karttaliite, mutta ei tämä karttaliite, mikä nyt sitten täällä jaossa on, kovin hyvin kuvaa tätä aluetta. Ehkä pitäisi tekniikkaa kehittää niin, että voisi olla värikuvaa myöskin liitteenä käytettävissä tämmöisissä mietinnöissä.

Pentti Tiusanen /vas:

Puhemies! Ed. Laitisen viimeinen huomio on se sama, jonka esitin ikään kuin valiokunnan selvityspuheenvuorossa, jonka pidin ed. Huovisen puheenvuoron jälkeen. Siinä totesin ja totean vielä uudelleen, että sinänsä kun tässä puhutaan punaisesta viivasta, joka on liitteenä olevassa kartassa, niin tässähän on ristiriita. Tässä mielessä, en tiedä, olisiko hyvä kuitenkin tuoda tänne toiseen käsittelyyn sellainen kartta, joka vastaa tätä tekstiä. Kyllä se voisi olla ihan paikallaan. Tästä asiasta on kyllä aikaisemminkin todettu.

Mutta kaiken kaikkiaan lopuksi on syytä kyllä kiittää Leivonmäen kuntaa ja muutamaa ihmistä siellä, jotka ovat todellakin vahvasti vetäneet tätä asiaa eteenpäin, ovat olleet aktiivisia. Siellä on nimittäin oma projektisihteeri ollut tässä asiassa. (Eduskunnasta: Lea-Elina Nikkilä!) — Häntä tarkoitan. — Tällä tavalla on saatu ihan positiivinen asia etenemään.

Mauri Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Varmemmaksi vakuudeksi täytyy minunkin kiittää kaikkia niitä, jotka ovat olleet myötävaikuttamassa kunta- ja maakuntalähtöisesti tähän hankkeeseen. Sieltähän tämä on lähtenyt. Onneksi joskus näinkinpäin; joskus ylhäältä sanellaan. Tässä keskeisesti paikallisilla tahoilla on ollut roolinsa tämän kaiken aikaansaamisessa.

Tämä rakentuu keskeisesti suoluonnonympäristöön. Siinä aika lähellä sitten nostetaan suolta turvetta ja käytetään sitä elinkeinopolitiikan tarpeisiin. Haluan tätä vieri vieressä kahden erityyppisen asian, joilla on molemmilla elinkeinopoliittisia vaikutuksia, tätä vieri vieressä elämistä korostaa, ja toivottavaa olisi vielä, että myöskin tuolta suunnalta ymmärrettäisiin myöskin turpeen elinkeinokäyttö ja hyötykäyttö niin, että Suomi olisi ollut ja hallitus olisi ollut valmis omalta osaltaan tunnustamaan turpeen hitaasti uusiutuvaksi luonnonvaraksi, energialähteeksi. On valitettavaa, että tämä ajatus ei saanut Suomessa sitä sijaa, mikä sen olisi pitänyt. Silloin Leivonmäen elinkeinopolitiikan kannalta olisi ollut alkuperäisen luonnonsuojelun kannalta asiat kunnossa että myöskin elinkeinopolitiikan tärkeän lohkon, energiapolitiikan, kannalta asiat parhaalla mahdollisella tolallaan. On valitettavaa, että eräille edustajatovereillemme ei kelvannut tämä ajatus, että olisi turve hitaasti uusiutuvaksi luonnonvaraksi määritelty.

Juha Karpio /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Yritin tuossa hyvinkin tarkkaan kuunnella ennen kaikkea edustajien Lahteloiden käyttämiä puheenvuoroja, ja kun nyt puhutaan Leivonmäen kansallispuistohankkeesta, niin en todellakaan ymmärrä, mikä se pohjimmainen ajatus heillä on näissä kriittisissä ja osittain kyynisissä puheenvuoroissa. Jos nyt sitten yksityiset maanomistajat, kunta, Keski-Suomen liitto niin kuin valtiovaltakin ovat tämän hankkeen toteuttamisen kannalla, niin mitä siinä on kenelläkään silloin sanomista, kun siinä ei edes kustannuksiakaan tule? Jos nyt vaikka Kymenlaaksossa tai Pohjois-Karjalassa jotain asiaa viedään eteenpäin, niin enpähän rupea kritiikkiä osoittamaan asiaa kohtaan, jos en edes ymmärrä siitä kovinkaan paljon.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Me Keski-Suomen edustajat, jotka olemme käyneet, kuten arvoisa ympäristövaliokuntakin, paikan päällä, tiedämme, mistä me puhumme, ja tiedämme, että kun on valtion maasta kysymys, silloin ei ole loukattu yksityistä omistusoikeutta. Aivan kuten ed. Pekkarinen sanoi, siinä on valtion maalla myöskin laajaa turpeen hyötykäyttöä saman kunnan alueella ja lähituntumassa suojelualuettakin ajatellen. On kyse alueesta, joka erinomaisen hyvin soveltuu kaikin tavoin suojeluun, on monimuotoinen, ja sinne vielä sopii ihminen suorämeelle tarpomaan. Ei siinä vahinkoa tule vaan ihminen aistii jotain luonnon alkuvoimaa.

Toisaalta minä ymmärrän ja nimenomaan hyvin tiedän, miltä pohjilta nousee kritiikki, jos suojelu viedään kohtuuttomuuksiin. Minä sanon edelleen, että maanomistaja itse on paras luonnonsuojelija. Minä tiedän eräänkin metsänomistajan, joka olisi halunnut suojella tervahaudat, mutta parikymmentä vuotta sitten vaan metsätien suunnittelija veti tien virtaviivaisesti ja omistaja ei voinut itse suojella arvokasta (Puhemies koputtaa) historiallista perinnettä.

Risto Kuisma /sd:

Arvoisa puhemies! Hanke on varmaan hyvä, mutta itse puhuisin tästä puutteesta. Minusta eduskunnan täysistunnossa nyt käsitellään asiaa puutteellisten asiakirjojen pohjalta. Tuossa muutama päivä sitten luin tätä esitystä ja tein saman huomion, jonka ympäristövaliokunnan puheenjohtaja teki. Tietysti olisi olettanut, että kun hän on huomannut varmaan tämän aikaisemmassa vaiheessa, niin tämä olisi korjattu. Kai kohtuullista olisi velvoittaa, että meillä edustajilla toisessa ratkaisevassa käsittelyssä on sellaiset asiakirjat, joista selviää, mitä me olemme päättämässä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Vielä niin paljon pitkitän, että jatkan tuosta ed. Kuisman puheenvuorosta. Todellakin asiasta kyllä huomautettiin notaaria ja kerrottiin tämä asia. Hän sanoi, että on kysymyksessä korrektiokappale, joka tullaan vielä parantamaan, mutta se nyt ei ole vielä parantunut. Yhdyn tähän ajatukseen todella, että toisessa käsittelyssä meillä olisi sitten asianmukainen kartta.