Juho  Eerola /ps(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä juuri hetki sitten, kun vähän viime tingassa aina asioita varmistelen, kävin kysymässä, kuinka pitkiä tässä vaiheessa vaalikautta saavat nämä esittelypuheenvuorot olla, ja minulle kerrottiin, että 10 minuuttia. Olin tässä valmistellut kyllä huomattavasti pidemmän puheen, mutta ei se mitään. Pidän tiivistetyn version tästä puheestani ja jatkan sitten kohta. Sen jälkeenhän puheenvuorot ovat rajoittamattomat, että luvassa on...

Jassoo, selvä, mutta niitä kerkeää vielä tässä pitämään monta, ja tulee luetuksi kaikki. Mutta jottei nyt aikaa tuhraantuisi, niin aloitan sitten.

Tämän lakialoitteen keskeisenä sisältönä nyt on lisätä lakiin lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta säännökset, jotka mahdollistavat vanhempien tekemän sopimuksen lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta avioeron ja avoliiton purkautumisen varalta. Lain 7 §:ään lisättäisiin uusi 2 momentti, jonka mukaan sen estämättä, mitä samassa laissa säädetään nykyisellään lapsen huoltajan määräytymisestä, vanhemmat voisivat sopia lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta avioeron varalta, eli niin sanottu vanhemmuussopimus.

Lisäksi lain 8 §:n 4 momenttiin lisättäisiin säännös siitä, että laissa tarkoitettu vanhemmuussopimus tulee voimaan vasta silloin, kun puolisot on tuomittu avioeroon. Tällainen sopimus vahvistettaisiin näin ollen vasta siinä vaiheessa, kun vanhempien avioliitto on purkautunut siihen, että puolisot on tuomittu avioliittolaissa säädetyllä tavalla avioeroon. Olennaista muutosta voimassa olevaan lakiin nähden merkitsee uuden vanhemmuussopimuksen käyttöönotto, jonka voisi tehdä avioliiton aikana, ja se vahvistettaisiin vasta avioliiton purkauduttua avioeron kautta.

Avoliitossa olevien vanhempien osalta muutoksena nykyiseen sääntelyyn olisi se, että tällainen avoliitossa olevien vanhempien tekemä sopimus lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta tulisi voimaan avoliiton purkauduttua.

Edellä olevan perusteella esitän, että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen:

Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 7 ja 8 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti lisätään lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 7 §:ään uusi 2 momentti sekä muutetaan 8 §:n 4 momentti, sellaisena kuin se on laissa 1155/2004, seuraavasti:

7 §, vanhempien sopimus lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta: "Sen estämättä, mitä tämän lain 6 §:ssä säädetään lapsen huoltajan määräytymisestä, vanhemmat voivat sopia edellä 1 momentissa tarkoitetun sopimuksen avioeron varalta" eli tämän vanhemmuussopimuksen. "Vanhemmuussopimuksen voivat sopia myös vanhemmat, jotka ovat laissa avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta tarkoitettuja avopuolisoita."

Sitten tämä 8 § eli sopimuksen vahvistaminen: "Sopimus, jonka sosiaalilautakunta on vahvistanut, on voimassa ja voidaan panna täytäntöön niin kuin tuomioistuimen antama lainvoimainen päätös. Tämän lain 7 §:n 2 momentissa tarkoitettu vanhemmuussopimus tulee voimaan kuitenkin vasta silloin, kun puolisot on tuomittu avioeroon tai kun laissa avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta tarkoitettu avoliitto on purkautunut." — Ja kohta jatketaan.

Pauli Kiuru /kok:

Arvoisa puhemies! Tällä vaalikaudella näitä lasten huoltoon ja tapaamisoikeuteen liittyviä asioita on pidetty esillä voimakkaasti. Juho Eerola on aikaisemmin tehnyt aloitteen vieraannuttamisen sanktioimisesta, ja itse olen tapaamisoikeussopimusten rikkomista koskevan rikoslakimuutosesityksen tehnyt.

Tässä aloitteessa on ihan uusi, mielestäni tuore näkökulma eli vanhemmuussopimuksen tekeminen, joka antaisi mahdollisuuden etukäteen sopia asioista niin, että jos ongelmia myöhemmin tulee, niin on sopimus ikään kuin olemassa. Se on nimenomaan mahdollisuus, se ei velvoita sitä sopimusta tekemään. 30 000 lasta kokee vuosittain avioeron, ja moni niistä tapauksista johtaa ongelmallisiin tilanteisiin lapsen huollon ja tapaamisen suhteen. Tällainen etukäteispainotteinen mahdollisuus toisi varmasti hyvän tavan käsitellä sitä asiaa, ja uskon, että sillä olisi hyvin voimakas ennalta ehkäisevä viesti, koska parit tietäisivät, mihin ovat sitoutuneet, ja jos ongelmia tulee, niin tietävät etukäteen, miten siitä sitten eteenpäin pitäisi mennä.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Avioerot ovat aina ikäviä, toiset vain ikävämpiä. Tämä on oikein hyvä lakialoite sen suhteen, että olisi mahdollista ennalta tosiaan sopia nämä riidat, mitkä useissa avioeroissa tulevat, ja aina silloin suurimpana kärsijänä on lapsi.

Oikeastaan pitää tässä vaiheessa kiittää sekä Eerolaa että Kiurua, kun näitä avioerotilanteita eri muodoissaan te olette pitäneet ansiokkaasti esillä koko kauden ajan. Tämä on hyvä jatko sille sarjalle, mitä te olette yhdessä oikeastaan tehneet. Kaikkia näitä yhdistää huoli siitä, miten lapsen asema turvataan jatkossa, ja tämä on ensiluokkaista työtä, mitä olette tehneet. — Kiitos.

James Hirvisaari /m11:

Arvoisa puhemies! Lapsen huoltajat ovat yhteistoimintavelvollisia. He vastaavat yhdessä lapsen huoltoon kuuluvista tehtävistä ja tekevät yhdessä lasta koskevat päätökset, jollei toisin ole säädetty tai määrätty.

Niin kauan kuin perheessä voidaan hyvin, lasta koskevat päätökset on helppoa toteuttaa yhteistyöllä lapsen etua ajatellen, mutta mitä tapahtuu, kun parisuhde ajautuu kriisiin? Hyvin usein vanhemmat siinä kohdin unohtavat lapsen edun ja sortuvat ikävään itsekkyyteen. Ongelmia tulee varmuudella, jos lähivanhempi esimerkiksi tulkitsee tapaamissopimuksen olevan lapsen tapaamisen osalta tapaavan vanhemman maksimiaika ja tapaava vanhempi tulkitsee sen olevan minimi. Ymmärrettävää on, että vähästä on vaikeampaa luopua.

Vastaavasti huollon velvollisuuksien osalta estävä lähivanhempi toimii vähintään passiivisesti ja tapaava vanhempi taas odottaa aktiivista tiedonsaantia. Vanhempi saattaa myös vieraannuttaa lasta toisesta vanhemmasta tyyliin "lapset eivät halua tavata" tai "lapset kertovat, ettei toisen vanhemman luona ollut kivaa". Tämän tarkoitus on paitsi murtaa toisen vanhemman uskoa lasten rakkauteen myös hyväksyttää itselle ja lähipiirille, että vieraannuttaminen on oikeutettua. Lisäksi kyse voi olla vallan ja kontrollin menettämisen pelosta, omasta riippuvuudesta lapsiin, kostosta, pettymyksestä ja niin edelleen.

Arvoisa puhemies! Suomi on valitettavasti Euroopan johtavia maita avio- ja avoerojen yleisyydessä. On arvioitu, että vanhempien ero koskettaa vähintään 30 000:ta suomalaislasta vuosittain. Erojen määrän kasvun myötä myös oikeudessa ratkottavien huoltajuusriitojen määrä on viime vuosina kolminkertaistunut 1990-luvun alkuvuosiin verrattuna. Lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet, että avioeroon liittyvät vanhempien keskinäiset konfliktit ja lasten joutuminen osalliseksi niihin ovat yhteydessä lasten kehityksen häiriintymiseen.

Päättäjien olisi nyt syytä reagoida tähän epäkohtaan. Vanhemmat ajattelevat todennäköisimmin lapsensa parasta silloin, kun he elävät itse sovussa toistensa kanssa. Siinä vaiheessa, kun ajatus parisuhteen hajoamisesta on vain epämiellyttävä mielikuva, puolisoa on helpompaa ajatella hyvänä vanhempana. Sinä hetkenä hänelle on myös helpompaa suoda erilaisia mahdollisuuksia esimerkiksi lapsen tapaamisten suhteen, jos ero sitten sattuisikin ajankohtaiseksi.

Surullisen usein olemme kuitenkin saaneet lukea ja kuulla, kuinka katkera ja vihainen osapuoli kostaa toiselle vanhemmalle nimenomaan lapsen kautta. Tapaamisoikeuksia voidaan evätä kokonaan tai muuttaa mielivaltaisesti, lasta saatetaan yrittää kääntää täysin toista vanhempaa vastaan, ja kun pariskunta on sodassa keskenään, lapsi on sodan häviäjä ja uhri.

Arvoisa puhemies! Tällaiset vääryydet sekä monet muut ovat ehkäistävissä, mikäli hyväksymme edustaja Eerolan lakiehdotuksen. Siinä esitetty vanhemmuussopimus tuntuu hyvinkin järkevältä.

Antti  Kaikkonen /kesk:

Arvoisa puhemies! On hyvä, että tässä lainsäädännössä on lähtökohdaksi otettu se ainoa oikea lähtökohta elikkä lapsen etu. Oikeastaan minkään muun asian ei pitäisikään määritellä meidän lainsäädäntöä ja sitä, miten viranomaiset toimivat lakia tulkitessaan. On myös hyvä, että se tunnistaa nykytilanteen, missä Suomessa eletään, avoliittoperheitten suuren määrän, että meillä on jo yli 300 000 avoliittoperhettä, 21,5 prosenttia kaikista. Ei siis puhuta mistään marginaaliasiasta avoliittoperheittenkään osalta, mutta tämä koski myöskin avioliittoperheitä, molempia. Minusta tämä on aika raikas ja hyvä ajatus, ja toivon, että eduskunta tähän vakavasti suhtautuu.

Haluan myös kiittää edustaja Eerolaa muustakin työstä tällä vaalikaudella tämäntapaisissa kysymyksissä. Nämä ovat tasa-arvokysymyksiä, ja vaikka tasa-arvo-ongelmat Suomessa ehkä yleensä ottaen koskettavat naisia, naiset ovat huonommassa asemassa kuin miehet, niin on myöskin joukko ongelmia, joissa miehet ovat heikommassa asemassa kuin naiset, ja usein ne koskevat juuri erilaisia huoltajuuskiistoja. Minusta on hyvä, että tämäntapaiset asiat ovat yhtä lailla siellä rinnalla ja myös miesten oikeuksia katsotaan näissä asioissa. Kyllä lapsella pitää olla oikeus molempiin vanhempiinsa, niin hyvin kuin se vain suinkin mahdollista on.

Minä näen, että tämä Eerolan lakialoite olisi ihan vakavan harkinnan arvoinen asia. Sen takia itsekin tämän allekirjoitin ja toivon, että tätä ihan vakavasti voitaisiin tässäkin talossa pohtia.

Juho Eerola /ps:

Arvoisa herra puhemies! YK:n lasten oikeuksien sopimuksen 9 artikla määrää seuraavasti:

"1) Sopimusvaltiot takaavat, ettei lasta eroteta vanhemmistaan heidän tahtonsa vastaisesti, paitsi kun toimivaltaiset viranomaiset, joiden päätökset voidaan saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi, toteavat soveltuvien lakien ja menettelytapojen mukaisesti sen olevan lapsen edun mukaista. Tällainen päätös saattaa olla tarpeellinen erityistapauksessa, kuten lapsen vanhempien pahoinpidellessä tai laiminlyödessä lasta tai kun vanhemmat asuvat erillään ja on tehtävä päätös lapsen asuinpaikasta.

2) Kaikille asianosaisille on annettava mahdollisuus 1. kappaleessa tarkoitetuissa toimissa osallistua asian käsittelyyn ja tuoda siinä julki näkökantansa.

3) Sopimusvaltiot kunnioittavat vanhemmastaan tai vanhemmistaan erossa asuvan lapsen oikeutta ylläpitää henkilökohtaisia suhteita ja suoria yhteyksiä kumpaankin vanhempaansa säännöllisesti, paitsi jos se on lapsen edun vastaista."

Yksi lapsen oikeuksien vaarantumisen paikka on vanhempien ero. Lähtökohtaisesti vanhempien tulee keskenään pitää huolta lapsen oikeuksien toteutumisesta myös parisuhteen päättymisen jälkeen. Käytännössä tämä tapahtuu sopimalla lapsen huollosta, asumisesta ja tapaamisesta. Ikävä kyllä lapsen asioista sopiminen ei onnistu kaikilta vanhemmilta varsinkaan erotilanteessa. Tällöin vanhempien välillä on niin kutsuttu huoltoriita. Huoltoriita voi toki syntyä sopimukseen pääsemisen jälkeenkin, jos jompikumpi vanhemmista ei noudata tätä tehtyä sopimusta. Ennuste tulevaisuudelle on kuitenkin huono, jos vanhemmat eivät lähtökohtaisestikaan pääse sopimukseen tai jos jompikumpi vanhemmista kokee tulleensa pakotetuksi huonoon sopimukseen esimerkiksi turvatakseen edes pienen yhteyden lapseensa.

Jos huoltoriita joudutaan ratkaisemaan tuomio-istuimessa, on todennäköistä, että vähintään toinen vanhemmista joutuu pettymään, varsinkin koska oikeuskäytäntömme mukaan huoltoriidan ratkaisun perusteena on ainoastaan lapsen etu eikä siihen saa oikeuskäytännön mukaan vaikuttaa se, miten vanhemmat ovat käyttäytyneet toisiaan kohtaan, ellei se osoita heistä jotain kielteistä vanhempana.

Lapsen huoltoa ja asumista koskeva ratkaisu ei saa olla syyllisen vanhemman rankaisemista tai hyvin käyttäytyneen vanhemman palkitsemista. Tämä onkin johtanut siihen, että vanhempi usein naamioi itsekkäät tarkoitusperänsä hyväksi vanhemmuudeksi ja huoleksi. Pahimmillaan käytetään niin kutsuttua insestikorttia saavuttamaan esimerkiksi yksinhuolto ja toiselle vanhemmalle rajoitetut tai valvotut tapaamiset lähestymiskieltoineen. Tämä ei ole paras mahdollinen tilanne vanhempien tulevaa yhteistyötä ajatellen.

Toisin sanoen: koska riita nähdään oikeusistuimissa lapsen edun vastaisena, voidaan riita laittaa poikki siten, että katkaistaan lapsen ja toisen vanhemman välinen suhde antamalla taas toiselle vanhemmalle täydet valtuudet päättää yhteisen lapsen elämästä sekä määräämällä tämän vanhemman halun mukaiset tapaamisoikeudet lapselle. Näin, vaikka tämä vanhempi yksin olisi aiheuttanut riidan toimimalla lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain hengen vastaisesti ja tällä tavalla saavuttanut aseman, jonka oikeus katsoo jo vakiintuneeksi. Tämä on paitsi lasten oikeuksien sopimuksen hengen vastaista myöskin tasa-arvorikkomus, sillä suurimmaksi osaksi katkeaa nimenomaan isän ja lapsen välinen yhteys.

Lainsäädännöstämme puuttuu työkaluja vanhempien välisen huoltoriidan ennaltaehkäisyyn. Esimerkiksi asiantuntija-avusteinen niin kutsuttu Follo-sovittelu, jota täälläkin aina mainostetaan, tulee liian myöhään. Vanhemmilla on jo riita ja valta-asema saattaa olla toisella vanhemmalla, jolloin vaihtoehdot ovat suostua huonoonkin sopimukseen tai koettaa onneaan käräjäoikeudessa. Parasta siis olisi tilanne, jossa vanhemmille ei tulisi riitaa varsinkaan tilanteessa, jossa henkinen kapasiteetti toimia järjellisesti on heikentynyt parisuhteen päättymisen tuoman kuorman vuoksi.

Arvoisa puhemies! Lakialoitteella ehdotetaan nyt muutettavaksi lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevaa sääntelyä siten, että lapsen vanhemmat voisivat sopia lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta avioeron ja avoliiton purkautumisen varalta. Tällaista sopimusta kutsuttaisiin tässä esityksessäni vanhemmuussopimukseksi. Sopimus vahvistettaisiin samoilla edellytyksillä kuin vanhempien sopimus lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta. Vanhemmuussopimus tulisi kuitenkin voimaan vasta siinä yhteydessä, kun puolisot on tuomittu avioeroon tai kun avoliitto on purkautunut. Lakialoitteen tarkoituksena on mahdollistaa sopimus, jolla turvataan lapsen asema ja oikeus avioeron ja avoliiton purkautumisen jälkeen siten, ettei yhteys kumpaankaan vanhempaan katkea. Kyseessä olisi siis mitä enimmässä määrin huoltoriitaa ennalta ehkäisevä toimenpide.

Kun keräsin nimiä tähän aloitteeseen, kysyttiin minulta monasti, että mitäs jos sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen paljastuukin, että toinen vanhemmista onkin esimerkiksi juoppo: ei kai allekirjoitettu sopimus pakottaisi antamaan lasta väkivaltaiselle juopolle? No, ei tietenkään, sillä nykyisinkin voidaan olemassa olevia sopimuksia muuttaa tai olla noudattamatta, jos se on lapsen edun vastaista. Sopimuksen muuttaminen olisi siis tässäkin mahdollista samoilla edellytyksillä kuin voimassa olevassa laissa lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta on säädetty.

Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta tuli voimaan 1. päivänä tammikuuta 1984. Vaikka lakiin lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta on lain voimaantulon jälkeen tehty useita rajoitettuja uudistuksia, ovat lain pääperiaatteet säilyneet olennaisilta piirteiltään ihan ennallaan. Aikaisemmin kuitenkin lapsen huolto oli sidottu vanhempien välisen suhteen oikeudelliseen luonteeseen, mutta uudessa laissa lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta säänneltiin ensimmäistä kertaa kokonaisvaltaisesti ja ihan itsenäisesti. Lain mukaan vanhemmat voivat tehdä sopimuksen lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta. Tällaista sopimusta avioliiton perusteella määräytyvän huollon osalta vanhemmilla ei kuitenkaan ole ollut mahdollista sopia lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta avioeron varalta.

Arvoisa puhemies! Vertaan tätä ideaani avioehtosopimukseen tai palovakuutukseen. Eihän kukaan oleta todennäköisesti eroavansa eikä toivo talonsa palavan. Silti avioehtosopimusta ja palovakuutusta pidetään älykkäinä ratkaisuina. Muutamat kansanedustajat, joille aloitettani nimien keräämisen yhteydessä esittelin, kauhistelivat puheitani. Eihän lasta voi verrata omaisuuteen, joka avioehtosopimuksessa tai palovakuutuksessa turvataan. Olen ihan samaa mieltä. Lapsi on jotain paljon arvokkaampaa kuin omaisuus. Jos olemme valmiit turvaamaan omaisuutemme, miksi emme siis olisi valmiit turvaamaan lapsemme oikeutta vanhempiensa riidattomaan eroon ja antamaan lapselle mahdollisuuden hyvään kasvuun ja kehitykseen vanhempiensa erosta huolimatta?

On muistettava, että ero on aina vanhempien tai toisen vanhemman päätös, ei koskaan lapsen. Miksi lapsen pitäisi antaa kärsiä riitaisasta erosta, jos riitaisuus voitaisiin välttää tai riskiä siihen voidaan pienentää esimerkiksi vanhemmuussopimuksen kaltaisella uudistuksella? Eikö meidän kansanedustajien velvollisuus ole tarjota lapsille kaikki mahdolliset keinot, joilla heitä turvataan? Etenkin kun lapset eivät itse voi äänestää.

Arvoisa herra puhemies! Toisaalta vanhemmuussopimuksen sopiminen olisi vapaaehtoista. Jokainen voi siis kuitenkin miettiä, haluaisiko itse lapsensa oikeudet turvatuiksi eron jälkeen.

Olen tälle asialle kasvot antaessani saanut satoja yhteydenottoja ihmisiltä, jotka ovat kokeneet eron jälkeisen sopimuksettoman tilanteen. Kuulemani perusteella voin vakuuttaa, ettei kukaan meistä halua kohdata tilannetta, jossa pitäisi neuvotella järjellinen sopimus erokriisissä katkeroituneen vanhemman tai esimerkiksi sosiopaatin tai muuten häiriintyneen ihmisen kanssa, varsinkaan silloin, kun tämä on käyttänyt sopimuksetonta tilaa hyväkseen saavuttaakseen valta-aseman. Tässä ja tämän jälkeisessä painajaisessa elää tälläkin hetkellä tuhansia vanhempia ja lapsia (Puhemies koputtaa) sekä isovanhempia ja muita sukulaisia.

Nytkö riittää?

No, jatketaan kohta, jos... [Puhemies antoi puheenvuoron seuraavalle puhujalle.]

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Kuten huomaamme, edustaja Eerola on tosiaan perehtynyt tähän asiaan, mikä on totta usean suomalaisen kohdalla.

Naimisissa ollessaan, yhteistä kotia asuessaan, lapsia kasvattaessaan parit aina luottavat lähtökohtaisesti toisiinsa. Siinä vaiheessa tosiaan tämä vanhemmuussopimus on mahdollista tehdä yhteisymmärryksessä ja ennalta ehkäisevästi sitten tosiaan näitä riitoja ratkaista. Kun tai jos ero sitten tulee, niin moni ero on vielä alkuvaiheessa ihan kohtalaisen hyvässä kunnossa ja välttämättä niitä riitoja ei ole niin kärjekkäästi ainakaan nostettu esille. Mutta viimeistään siinä vaiheessa, kun toinen eronneista löytää uuden kumppanin itselleen, riidat kärjistyvät ja tämä lapsi on entistä tukalammassa asemassa. Mustamaalataan toista, ja lapsi kärsii.

Nyt tässä vaiheessa kautta, ja kun tiedämme, että valiokunnat ovat aivan täynnä työtä, pelkään pahoin, ettei tämä lakialoite etene tällä kaudella maaliin. Toivon, että se etenee, koska se on äärettömän hyvä. Mutta jos ei, niin toivon, että ministeriöissä ollaan kuulolla ja kirjataan kaikki nämä puheet ja näkökannat esille ja (Puhemies koputtaa) valmistellaan tämä lakialoite seuraavan hallituksen esitykseksi.

Pauli Kiuru /kok:

Arvoisa puhemies! Edustaja Eerola otti esille vanhemmuussopimuksen lisäksi tässä tämän avioehtosopimusasian, ja se oli myös minulla itselläni mielessä, mutta toistetaan nyt tässä osittain samoja asioita mutta ehkä hieman tuoreitakin näkökulmia.

Avioehtosopimuksessahan puolisot voivat ennen liiton solmimista tai liiton aikana tehdä sopimuksen. Se tehdään kirjallisesti, päivätään ja allekirjoitetaan. Mielellään siinä kannattaa käyttää asiantuntijaa apuna, että tulee sitten oikein tehtyä. Se, mikä avioehtosopimuksessa on olennaista, on se, että siinä sovitaan omaisuudesta. On mielenkiintoista juuri, että omaisuudesta sopiminen on ikään kuin henkisesti helpompaa tai ehkä nyt vähän juridisestikin helpompaa kuin lasten asemasta sopiminen etukäteen.

Tiedän, että avioehtosopimuksen tekemiseen liittyy paljon täällä mainittuja tunnelatauksia: voi tuntua ihmeelliseltä varautua asiaan, jota ei todellakaan toivo itselle, puolisolle eikä suhteelle, mutta varautuminen pahimpaan on viisasta, jotta sitä pahinta ei ylipäätään tapahtuisi. Kun on tavallaan yhteinen polku, yhteinen sopimus, yhteinen näkemys ja tieto siitä, mitä tapahtuu, jos asiat eivät suju sovitusti, niin se saattaa edesauttaa sitä, että mitään ongelmia ei sitten tulekaan — ainakaan siinä määrin, että suhde loppuisi.

Juho Eerola /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tässä erokriisitilanteessa ja siinä painajaisessa elää tälläkin hetkellä tuhansia vanhempia ja lapsia sekä myöskin isovanhempia ja muita sukulaisia. He elävät elämää, jossa tämä tai vaikka seuraava päivä saattaa olla viimeinen päivä yhdessä ja sen jälkeen yhteys lapsen ja hänen läheistensä välillä katkeaa vastoin heidän tahtoaan. Tätä tilannetta esitykseni pyrkii ennalta ehkäisemään.

Avoliiton purkautuminen on ollut isän ja lapsen kannalta hyvin ongelmallinen, etenkin jos isän ja äidin suhde päättyy ennen lapsen syntymää. Tilanne pahenee entisestään, jos äiti ennen lapsen syntymää menee naimisiin toisen miehen tai jopa kohta naisen kanssa. Uusi isyyslaki toki helpottaa tätäkin tilannetta. Vielä enemmän tilanne helpottuu, jos nyt käsittelyssä oleva lakialoitteeni hyväksytään. Jos vanhemmat ovat solmineet vanhemmuussopimuksen, ei toinen vanhempi voisi uuden suhteen myötä tuhota lapsen ja toisen vanhemman välistä yhteyttä.

On myös tapauksia, joissa eron yhteydessä toinen vanhemmista jättäytyy omatoimisesti pois lapsen elämästä. Kuten näissä vieraannuttamistapauksissa, myös tällaisissa tilanteissa, joissa vapaaehtoisesti lähdetään pois, on useimmin kyse isästä, joka eron kautta osittain tai kokonaan hylkää lapsensa. Tämä vanhemmuussopimus olisi ratkaisu myös näiden tilanteiden varalta. Kun erovanhemmuuteen joutuisi ottamaan kantaa jo parisuhteen aikana, voisi tällä olla myös erityisesti isyyttä voimaannuttava vaikutus. Tämän isyyden jatkuminen myös eron jälkeen voisi olla nykyistä todennäköisempää.

Laissa omaksuttu lähtökohta on, että sekä huoltoa että tapaamisoikeutta koskevat asiat ratkaistaisiin vanhempien välisen yksimielisyyden pohjalta. Tämän mukaisesti on sitten sosiaalilautakunnan vahvistama sopimus tarkoitettu sekä huoltoa että tapaamisoikeutta koskevien kysymysten ensisijaiseksi ratkaisuksi. Tapaamissopimuksen tarkoitus on turvata erityisesti lapsen yhteydet erossa asuvaan vanhempaan.

Nykyisen säätelyn ongelmaksi on käytännössä muodostunut se, että huolto- ja tapaamisoikeutta koskeva sopimus tehdään yleensä aikana, jolloin sopimuksenteko-olosuhteet eivät ole lapsen edun kannalta parhaat mahdolliset. Parisuhteen loppuminen on kriittistä aikaa, ja se on omiaan altistamaan vanhemmat erokriisille.

Vaikka vanhempien yhteishuolto on lain lähtökohtana, ei se silti aina ole toimiva ratkaisu, jos vanhemmat eivät pysty yhteistoimintaan. Jos asioista ei synny sopua, syntyneet konfliktit ratkotaan viime kädessä yhteishuollon purkamisen kautta. Kun vanhempien sopimusta asiasta ei ole, joutuvat viranomaiset ottamaan asiaan kantaa olemassa olevan tiedon perusteella. Kuitenkin lapsilainsäädännössä noudatetaan periaatetta "vanhemmat tietävät parhaiten". Vanhemman erottaminen lapsen huollosta on rankka toimenpide, joka ei ole omiaan vahvistamaan huollosta erotetun vanhemman vanhemmuutta — varsinkaan silloin, kun tämä vanhempi on ollut se yhteistyökykyinen vanhempi.

Edelleen myös lain tausta-arvoilla on lapsen edulle merkitystä asiassa. Voimassa olevassa laissa on pyritty erityisesti ennalta ehkäisemään se, että lapsi joutuisi tahtomattaan vanhempien välillä vallitsevien riitojen osapuoleksi. Tämän vuoksi tilanteessa, jossa vanhempien sopimusta ei tehdä vapaaehtoisesti, lapsen mielipide tulee selvittää hienovaraisesti ja varsinkin sillä tavoin, että lapsen ja kumpaisenkaan vanhemman välinen suhde ei kärsi lapsen toivomusten selvittämisestä. Kuitenkaan ei ole harvinaista, että tilanteessa tapahtuu väärinkäytöstä, jolla vanhempi pyrkii saavuttamaan valta-aseman suhteessa lapseen estämällä, manipuloimalla tai jopa kiristämällä lasta voidakseen alistaa toisen vanhemman haluamaansa sopimukseen.

Parisuhteen loppuminen ja vanhempien muuttaminen eri osoitteisiin luo eräänlaisen sopimuksettoman tilan, joka on omiaan lisäämään vanhempien välistä epäluottamusta, koska sovittuja pelisääntöjä ei ole. Jos vanhemmilla olisi valmis sopimus koskien tätä lapsen huoltoa, asumista ja tapaamista, voitaisiin varmistaa se, etteivät vanhempien epätietoisuus lapsen asioiden kohtalosta ja keskinäinen epäluottamus ainakaan pahene sen johdosta, että vanhempi käyttää tätä sopimuksetonta tilaa omaksi hyväkseen eikä lapsen hyväksi. On myös todennäköistä, että sopimus, joka tehdään vanhempien vielä ollessa väleissä keskenään, huomioi lapsen tosiasiallisen edun vanhempien omien intressien sijasta. Nykyisessä tilanteessa toinen vanhemmista on usein jo kauemmin valmistautunut eroon ja hoitanut asioitaan itselle sopiviksi myös lapsen huoltoon ja tapaamiseen liittyen. Toiselle vanhemmalle taas ero tulee yllättäen. Kriisin ollessa päällä voi helposti käydä niin, että sopimukset tulee allekirjoitettua oman ja lapsen edun vastaisesti.

Arvoisa herra puhemies! Monelle tulee yllätyksenä, kuinka raadollisiksi erotilanteet voivat yltyä. Voisi kuvitella, että lapsen yhteys molempiin vanhempiin on turvattu laissa lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta. Näin ei kuitenkaan käytännössä ole. Perättömät insestisyytökset ja väitteet väkivallasta tai muusta kelvottomuudesta vanhemmaksi ovat tapoja turvata itselle valta-asema eron jälkeen. Jokainen voi kuvitella, miltä nämä tuntuisivat. Jokainen voi myös kuvitella, miltä tuntuisi menettää lapsi, vaikka nämä syytökset myöhemmin osoitettaisiinkin perättömiksi — kuten muuten usein käykin. Haavat eivät kuitenkaan koskaan parane, ja luottamus vanhempien välillä on ehkä iäksi mennyttä. Tämä vanhemmuussopimus tarjoaisi ainakin mahdollisuuden välttää sota tämän sopimuksen saamiseksi.

Arvoisa puheenjohtaja! Kiitän kaikkia kansanedustajia, jotka ovat tämän allekirjoittaneet, ja erityisesti haluan kiittää kokoomuksen kansanedustaja Pauli Kiurua, joka on nämä neljä vuotta tätä asiaa kanssani yhdessä vienyt eteenpäin.