Arvoisa puhemies! Viime aikoina julkisuudessa olleet vakavat lasten hyväksikäyttötapaukset ja niistä annetut lievät tuomiot ovat herättäneet ihmisissä ihmetystä ja jopa vihaa. Kolme miestä raiskasi ja pahoinpiteli toistuvasti kolmea 2—5-vuotiasta tyttöä. Tekijät selvisivät uskomattoman lievillä 3—4 vuoden pituisilla tuomioilla, joista ensikertalainen istuu vain puolet. Ensin uskalletaan raiskata, sitten oikeussalissa huppu päässä istua luimistellaan ja muutaman kuukauden kuluttua ollaan taas vapaalla jalalla. Ei voi kuin ihmetellä, kuinka näin kevyet tuomiot ovat perusteltavissa, kun lainsäädäntö kuitenkin mahdollistaisi huomattavasti kovemmat rangaistukset.

Kysyn oikeusministeriltä: onko teillä mitään keinoja, jotta lain mahdollistamia koviakin rangaistuksia saataisiin otettua käyttöön, vai onko ainoa mahdollisuus rikoslaissa säädettyjen minimirangaistusten nostaminen?

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson

Arvoisa puhemies! On aivan ymmärrettävää, että nämä tapaukset ovat herättäneet keskustelua, ja varmasti on niin, että me kaikki olemme huolissamme tästä. Kaikki nämä tapaukset ovat niin ikäviä, että toivoisi tietysti, että ne eivät olisi koskaan tapahtuneet.

Kuitenkin tilanne nyt on se, että viime vuosien aikana rikoslainsäädäntöä on tältä osin moneen kertaan muutettu — myös rikoksista tuomittavia tuomioita, elikkä rangaistusasteikkoa on muutettu. Sitä on kiristetty viimeksi vuonna 2011, kun on kyse lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Nämä tapaukset, joihinka edustaja nyt viittaa, ovat tapahtuneet ennen sitä, jos muistan oikein, vuosina 2008—2009. Rikoslakia ei voi takautuvasti muuttaa, elikkä sen lainsäädännön mukaan, joka on ollut silloin vuonna 2008 ja 2009 voimassa, on tuomioistuin tuominnut.

Nyt kuitenkin lainsäädäntöä on tällä hallituskaudella edelleen kiristetty, ja tässä suhteessa luulen, (Puhemies koputtaa) että tällä hetkellä meillä on aika hyvä lainsäädäntö. On tuomioistuinten asia sitten käyttää koko sitä rangaistusasteikkoa, mitä lainsäätäjä on antanut mahdolliseksi käyttää.

Herra puhemies! Hallituksen olisi syytä ryhtyä viipymättä valmistelemaan rikoslain rangaistusasteikkojen muuttamista siten, että vähimmäistuomioita kiristettäisiin ihmisten henkeen ja terveyteen ja erityisesti lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten kohdalla. Tällainen päätös velvoittaisi tuomioistuimia ja olisi siten varmin tapa saada muutos nykytilanteeseen. Kovemmat rangaistukset toimisivat pelotteena rikoksentekijöille ja viestittäisivät uhreille, että yhteiskunta ottaa heidän kärsimyksensä myös vakavasti. Vaikka vaalikausi lähestyy loppuaan, pitäisi asian selvitys- ja valmistelutyö aloittaa välittömästi. Näin seuraava hallitus voisi mahdollisimman pian tehdä tarvittavat lakimuutokset.

Onko teillä, arvoisa rouva oikeusministeri, valmiutta ryhtyä ripeisiin toimiin, jotta tuomiot saataisiin vastaamaan edellä mainittujen rikosten vakavuutta, koska nyt niin ei näytä olevan?

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson

Arvoisa puhemies! Niin kuin totesin, vuonna 2011 rikoslainsäädäntöä tältä osin on kiristetty. Tällä hetkellä lapsen törkeästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä voidaan tuomita 1—10 vuotta vankeutta. Jos siihen tekoon sisältyy väkivaltaa, niin silloin tuomitaan tietysti myös raiskauksesta, ja silloin se enimmäisrangaistus on 13 vuotta vankeutta. Elikkä tässä mielessä ollaan tehty jo suuria muutoksia.

Nyt tämä hallitus on tämän lisäksi myös tehnyt muutoksia raiskausrikoslainsäädäntöön, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että jos raiskaus kohdistuu alle 18-vuotiaaseen, niin se on lähtökohtaisesti aina tuomittava törkeänä raiskauksena. Törkeän raiskauksen rangaistusasteikko on 2—10 vuotta, ja se tarkoittaa sitä, että törkeästä raiskauksesta tulee sitten ehdoton vankeustuomio. Se on tämän eduskunnan hyväksymä laki, (Puhemies koputtaa) ja tällä hallituskaudella ollaan siis tehty jo erittäin paljon toimenpiteitä tällä saralla.

Arvoisa herra puhemies! Tein lakialoitteen vapaaehtoistyössä toimivien rikostaustojen tarkastamisesta, ja laki asiasta astuikin voimaan viime vuonna.

Perussuomalaiset esitti, että rikostaustan tarkastaminen olisi oikeus, ei velvollisuus, niin kuin lakiesityksessä oli, ja tästä jätimme myös eriävän mielipiteen lakivaliokunnassa. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka otti oikeuskanslerin kertomuksessaan kantaa asiaan ja oli samoilla linjoilla kuin perussuomalaiset: se olisi voinut olla oikeus.

Kysynkin teiltä, teettekö jotakin asialle, koska olen ymmärtänyt, että oikeusministeriö ja työ- ja elinkeinoministeriö seuraavat lain kulkua ja sitä, millä tavalla sitä sovelletaan. Huoli on myös siitä, että tätä lakia ei ole sovellutettu. Miksi ihmeessä näin on, mitä asialle tulisi tehdä? Ihmettelen myös, minkä takia tehdään tällaista näennäistä lainsäädäntöä — eikö pitäisi kerralla säätää sellainen laki, että sitä myös sovellettaisiin?

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson

Arvoisa puhemies! Tämä hallitus on kyllä juuri tehnyt sen muutoksen, mihinkä edustaja viittaa, elikkä me olemme tehneet sen mahdolliseksi, että jokainen yhdistys tai järjestö, jossa tehdään toimintaa lasten kanssa, voi itse päättää, hankkiiko se rikosrekisteriotetta niistä henkilöistä, jotka ovat lasten kanssa tekemisissä.

Olemme tässä lähteneet siitä, että jos tekisimme tästä velvoitteen niin, että jokaisen järjestön on pakko hankkia tämä rikosrekisteriote, niin se myös voisi johtaa kohtuuttomuuksiin koskien tiettyjä järjestöjä. Me tiedämme, että Suomessa on valtava järjestökenttä, ja me tiedämme, että yleensä luotamme toisiimme. Sen takia tämä on tehty niin, että se mahdollistaa sen, että yhdistykset nämä rekisteriotteet hankkivat.

Tässä tiedotus on nyt tärkeätä. Me olemme yrittäneet tiedottaa tästä uudesta lainsäädännöstä, ja se on niin uusi, että me emme vielä tässä vaiheessa (Puhemies koputtaa) kykene näkemään sen seuraamuksia. Mutta siinä olette ihan oikeassa, että sitä voitaisiin käyttää enemmän, ja toivon, että tämä tieto leviää myös kansalaisille.

Arvoisa herra puhemies! Käräjäoikeuksien ratkaisuissa on varsin suuria poikkeuksia eri puolilla maata. Hovioikeuksien päätökset osaltaan tasoittavat tutkimusten mukaan noita päätöksiä. Kuitenkin hyvin usein, vaikka rangaistustaulukot ovatkin varsin korkeita, on tapauksia, joissa hovioikeus on löytänyt hyvin paljon lieventäviä asianhaaroja. Esimerkiksi eduskunnan käsittelyssä olevan rattijuoppouskansalaisaloitteen pohjalla on juuri tapaus, jossa hovioikeus löysi käräjäoikeuden päätökseen nähden lieventäviä asianhaaroja. Tyttö menehtyi. Katsottiin, että kun tapahtui päivällä, valoisalla ja oli ensikertalainen, ei muita ajovirheitä, niin tästä syntyi sitten ratkaisu, että tuomio lieveni.

Herra puhemies! Sinällänsä en usko siihen, että tuomiot ratkaisevat näitä asioita. Mutta, arvoisa oikeusministeri, haluan teiltä kysyä, millä lailla lainsäätäjän ja yleisen lainkäytön kannalta myös näitä tuomioiden yhdenmukaistamisia pystyttäisiin viemään eteenpäin ja mikä siinä auttaa, jotta jokainen kansalainen voisi tuntea eri puolilla maata saavansa (Puhemies koputtaa) samanlaisen oikeuskohtelun.

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson

Arvoisa puhemies! Niin kuin edustaja hyvin tietää, oikeusministeri ei voi kommentoida yksittäisiä oikeustapauksia, ja meillä on riippumaton oikeuslaitos, se on yksi meidän demokratian peruspilareita. Tässä salissa me säädämme niitä lakeja, joita sitten riippumaton tuomioistuinlaitos soveltaa. Meidän on niissä laeissa otettava esille ne näkökohdat, jotka meille kansan valitsemina ovat tärkeitä, ja tuomarit sitten soveltavat niitä.

Totta kai se on sitten niin, että korkein oikeus esimerkiksi ennakkopäätöstuomioistuimena tänä päivänä voi ohjata aika paljonkin oikeuskäytäntöä, ja kehitys on menossakin siihen suuntaan, että korkein oikeus ohjaa entistäkin vahvemmin. Mutta ei ole poikkeuksellista, että hovioikeus muuttaa käräjäoikeuksien tuomioita, ja sen takiahan meillä on myös muutoksenhakuoikeus.

Tärkeätä on se, että jokainen tuomari omassa ammatissaan (Puhemies koputtaa) miettii sitä, millä tavalla tuomitsee, ja myös vertailee muihin tuomareihin ja he keskustelevat keskenään siitä, mikä on se hyvä käytäntö, koska olen itse hyvin paljon samaa mieltä...

...että oikeuskäytännön pitäisi olla samanlaista ympäri Suomen. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Hallitushan on tehnyt paljon hyvää työtä saadakseen oikeuden toteutumaan: on raiskausrangaistuksia kiristetty, on vainoaminen kriminalisoitu, tänään tämän kyselytunnin jälkeen on hallituksen esitys oikeudenkäymiskaaresta, jossa jälleen parannetaan rikoksen uhrin ja todistajan oikeuksia muun muassa anonyymitodistelun kanssa.

Tässä seksuaalisessa hyväksikäytössä kontaktihan yleensä luodaan verkkomaailmassa, ja sinnehän olisi saatava lisää työkaluja, jotta paljastaminen ja ennaltaehkäiseminen olisi entistä helpompaa. Samoin olen samaa mieltä, että lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa minimirangaistuksia olisi syytä korottaa, kuten edustaja Juvonenkin on tällaisen aloitteen tehnyt kanssani.

Mutta kysymykseni kuuluu: kun tuolla Riihimäen vankilassa on menestyksekkäästi ollut tämmöinen Stop-ohjelma, jossa on saatu muutettua seksuaalirikollisten käyttäytymistä, ja nyt tilanne on aika hankala siellä tämän jatkumon kannalta, niin voiko nyt luvata, että se jatkuu, ja myös, että sitä voitaisiin laajentaa, koska se on osoittautunut hyvin toimivaksi ennalta ehkäiseväksi ohjelmaksi?

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson

Arvoisa puhemies! Ihan niin kuin edustaja Tolvanen tässä esitti, ennalta ehkäisevät toimenpiteet ovat erittäin tärkeitä. Tilanne nyt on se, että meillä ei ole riittävästi voimavaroja siihen, että me pystyisimme kaikkia näitä hyviä projekteja takaamaan tulevaisuudessa. Tämä taloudellinen tilanne on myös nyt sellainen, että se on myös syönyt oikeusministeriön ja rikosseuraamusalan resursseja, ja sen takia me joudumme priorisoimaan. Ja totta kai pitäisi yrittää priorisoida niin, että rahaa riittää myös ennalta ehkäiseviin toimenpiteisiin. Toivon itse, että nyt kun on olemassa tämä parlamentaarinen ryhmä, joka miettii oikeudenhoidon ja sisäisen turvallisuuden resursseja tulevaisuudessa, tässä ryhmässä myös tultaisiin sellaiseen lopputulokseen, että nähdään, että tarvitaan voimavaroja myös juuri ennalta ehkäiseville toimenpiteille.

Puhemies! Yritämme tehdä kaikkemme, jotta rahat riittävät, (Puhemies koputtaa) mutta emme voi tehdä ihmeitä.

Arvoisa puhemies! Laki ja käytäntö valitettavasti eivät mene tasan.

Suuri osa seksuaalirikoksista ja varsinkin raiskauksista alkaa olla maahanmuuttajien ja maahanmuuttajataustaisten ihmisten tekemiä. Kuitenkin koko väestöstä heitä on vain murto-osa. Rangaistukset ovat olemattomia. Esimerkiksi keväällä 2012 kaksi ulkomaalaista sai ehdollisen tuomion, kun he raiskasivat 15-vuotiaan tytön. Julkaisin heidän nimensä sosiaalisessa mediassa. Jouduin itse myrskynsilmään, ja minua epäiltiin jopa rikoksesta. Itse olen saanut ehdollisen tuomion eli käytännössä lapun. Sillä ei ole käytännön elämään minkäänlaista merkitystä.

Arvoisa ministeri, entä jos teidän tai minun tyttärelle kävisi niin? Onko ehdollinen tuomio tästä oikeudenmukainen?

Pääministeri  Alexander  Stubb

Arvoisa herra puhemies! Ehkä toistamiseen, jos sallitte, niin olisin erittäin kiitollinen, että me tässä eduskunnassa, Suomen kansan edessä emme lähtisi stigmatisoimaan ketään taustasta johtuen tai siitä riippumatta. Kyseessä ei ole se, onko rikoksen tehnyt maahanmuuttaja tai joku toinen. Kyseessä on se, että rikoksen on tehnyt ihminen, ja meidän lainsäätäjien tehtävänä on pitää huoli siitä, että lainsäädäntö on niin tiukkaa, että rikoksia ei enää tapahdu. (Teuvo Hakkaraisen välihuuto)

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson

Arvoisa puhemies! Niin kuin edustaja Hakkarainen varmasti jo kuuli aikaisemmasta puheenvuorostani, meillä on riippumaton tuomioistuinlaitos. Meillä on rikoslainsäädäntö, jonka mukaan tuomioistuimet tuomitsevat ja tuomarit miettivät aina yksittäistapausta, katsovat kaikki siihen liittyvät asianhaarat ja miettivät sitten, mikä on juuri siinä tapauksessa se oikea tuomio. Se ei ole meidän kansanedustajien asia miettiä sitä, mikä on oikea tuomio. Meidän asia on miettiä se, minkälainen sen asteikon pitää olla, mitkä ovat ne teot, jotka ovat sellaisia, että niistä pitäisi saada rangaistuksia, ja mistä teoista pitää saada ehdotonta ja ehdollista vankeutta, niin se on asia, minkä tuomioistuin päättää.

Arvoisa puhemies! Kun tämä meni nyt tähän, että meidän tehtävä on tämä, niin ystäväni Matti Inkinen sai somesta ajojahdin päälleen ja ilmeisesti teki itsemurhan, SDP. Kukaan ei tutkinut, puhdistanut mitenkään mainetta, hänet tuomittiin epäoikeudenmukaisesti. Suomalaiselle miehelle oikeudenmukaisuus on tärkeää.

2000-luvun alussa rkp:läinen oli ainoa kansanedustaja, joka joutui syytteeseen sekä lasten hyväksikäytöstä että... Ei joutunut syytteeseen, vaan yhtäkkiä, sisäministerin ollessa myös rkp:läinen, häipyi kuvioista eli nostettiin taivaisiin. Asiaa ei tutkittu mitenkään. Nyt jos täällä, pääministeri, kunnioittaen, te kuittaatte noin asian: Ovatko kansanedustajat ja poliittiset tahot sitten niin erilaisia, että SDP:n kunnanvaltuutetun mainetta ei puhdisteta, vaikka täysin epäoikeudenmukaisesti hyökätään vastaan ja kun selvästi, niin kuin kerroin, rkp:läinen kansanedustaja oli joutumassa (Puhemies koputtaa) tähän tilaan, se kuitattiin sillä, että meni pois, katosi silmistä? Ovatko kansanedustajat täysin eriarvoisia tässä? (Puhemies: Aika on täynnä!) Lapsiasia... [Puhemies antoi puheenvuoron seuraavalle puhujalle.]

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson

Arvoisa puhemies! En tiedä, ymmärsinkö tätä kysymystä ollenkaan. Mutta niin kuin edustaja tietää, meillä on perustuslaki, joka lähtee siitä, että me olemme kaikki yhdenvertaisia lain edessä. Riippumatta siitä, olemmeko me kansanedustajia, olemmeko me maahanmuuttajia vai olemmeko me suomenkielisiä tai ruotsinkielisiä, meillä on kaikilla sama ihmisarvo. Ja onneksi me elämme demokratiassa, jossa meillä on riippumaton tuomioistuinlaitos, jossa meillä on poliisi, johonka kansalaiset uskovat, joka tekee esitutkintaa silloin, kun poliisille tulee rikosilmoitus, ja meillä on syyttäjälaitos, joka harkitsee, onko tässä tapauksessa tapahtunut rikos, ja jos on, niin syyttäjä lähtee sitä viemään eteenpäin.

Eli lähtökohta on se, että olemme kaikki samanarvoisia ja me elämme oikeusvaltiossa ja me voimme luottaa siihen, että meidän sekä poliisi, syyttäjä että tuomioistuin toimivat niitten lakien mukaan, jotka tässä salissa on säädetty.

Arvoisa herra puhemies! Takaisin tähän erittäin tärkeään alkuperäiseen kysymykseen.

Niin kuin ministeri kertoi, viime vaalikauden aivan lopulla esittelystäni ja nyt tällä vaalikaudella vielä sitten täydentäen nimenomaan lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten rangaistuksia on kovennettu ja tunnusmerkistöjä on muutettu niin, että entistä useampi rikos arvioidaan törkeäksi. Kaksi muutosta on tehty.

Mutta se, mitä uskon, että todella monet oikeuspoliitikot haluaisivat tehdä, myös minä, on, että väkivaltarikoksissa ylipäätään olisi nykyistä korkeammat rangaistukset. Mutta kun on epärealistista kuvitella, että oikeusministeriö saa merkittävästi lisää rahaa — päinvastoin, kehykset ovat itse asiassa järkyttävän laskevat — niin olisi tärkeätä, että tästä parlamentaarisesta työryhmästä tulisi semmoinen turva oikeusministeriön valmistella, että edes rangaistusasteikkojen sisällä voitaisiin tehdä niin, että väkivaltarikosten asteikkoja nostettaisiin ja vastaavasti lievemmissä rikoksissa etsittäisiin uusia rangaistusmuotoja, jotka mahtuvat budjettiin. (Puhemies koputtaa) Mutta tätä varten tarvittaisiin parlamentaarinen yhteisymmärrys, että ne laskevat kehykset poistetaan.

Uskotteko, että näin käy?

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson

Arvoisa puhemies! Edustaja Braxhan on ihan oikeassa tässä: paljon on myös kysymys siitä, mikä on se oikeusministeriön resurssitaso. Tilannehan on se, että tällä hallituskaudella olemme joutuneet säästämään niin kuin jokainen hallinnonala ja nyt seinä on tulossa vastaan. Se täytyy sanoa nyt suoraan, että jos me haluamme ylläpitää korkeata oikeusturvaa, niin tästä ei pystytä leikkaamaan. Totta kai meidän pitää tehdä uudistuksia, meidän pitää saada uusia ohjelmia ja niin edelleen. Mutta oikeusministeriön hallinnonala on kokonaisuudessaan alle 2 prosenttia valtion budjetista, ja siitä menee suurin osa palkkoihin. Elikkä kun siitä leikataan, niin se tarkoittaa käytännössä sitä, että tuomareita vähennetään, syyttäjiä vähennetään ja niin edelleen. Joten toivon myös, että tulevaisuudessa me löydämme sen yhteisymmärryksen, että tämä on tärkeä osa oikeusvaltiota ja että se rahoitetaan kunnolla.

Arvoisa herra puhemies! Pedofilia tai lapseen seksuaalisesti kajoaminen on varmasti yksi törkeimpiä ja tuomittavimpia rikoksen muotoja. Rattijuopumus, väkivalta, ylipäätänsäkään toisen hengen riistäminen — näihin kaikkiin me ihmisinä reagoimme tunteella, ja onneksi tunteella reagoidaankin. Meitä tunteellisesti reagoivia loukkaavat lieviltä tuntuvat rangaistukset, ja ne loukkaavat meidän käsitystämme oikeuden toteutumisesta.

No, lainsäädännössähän meillä kuitenkaan ongelma ei ole rangaistusasteikot vaan ongelma on se, kuinka oikeuslaitokset näitä rangaistuksia myöntävät. Kysyisin arvoisalta ministeriltä, mitä asialle voisi tehdä: kuinka ministerin välityksellä voisi kuulua kansan tahto siitä, että oikeuslaitokset käyttäisivät sitä lain säätämää asteikkoa? Ja tärkeintä näissä keskusteluissa rangaistusten (Puhemies koputtaa) sijaan on, kuinka näitten lasten ja perheiden, joissa näitä traumaattisia kokemuksia omaavia lapsia kasvaa, psyykkisestä voinnista sen jälkeen huolehditaan. Onko meillä riittävästi resursseja siihen?

Peruspalveluministeri Susanna Huovinen

Arvoisa puhemies! Erittäin tärkeä kysymys tämä loppuosa tästä edustaja Kymäläisen kysymyksestä, johon haluan kommentoida.

Ensinnäkin totean sen, että meillä on käynnissä Suomessa myöskin erittäin hyviä hankkeita, muun muassa Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin vetoisesti lastenasiaintalohankkeen myötä, jossa siis kootaan kaikkia niitä viranomaistahoja, terveydenhuollon toimijoita, sosiaalihuollon ammattilaisia, jotka ovat näissä tilanteissa läsnä silloin, kun on epäily lapseen kohdistuvasta seksuaalirikoksesta, ja jotka käyvät läpi niitä prosesseja, koska nekin ovat tärkeitä silloin, kun puhumme lapsista, jotta lapsen etu kaikissa olosuhteissa kyetään turvaamaan. Tämä hanke on osoittanut, että viranomaisten välillä on vielä paljon tehtävää ja tiedonvaihdossa parannettavaa, ja ehkä saamme tästä sellaista mallia, missä voimme myös sitä jälkihoitoa, sellaista tukea ja apua, paremmin antaa näissä meidän terveydenhuollon, sosiaalihuollon palveluissa. Pidän tätä hanketta sellaisena, jolle itse ainakin panen paljon odotuksia, ja ehkä saamme siitä sellaisen, jota voimme monistaa sitten myös muualle Suomeen.

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson

Arvoisa puhemies! Aivan niin kuin ministeri Huovinen totesi, meillä on erittäin tärkeä pilottihanke tämä lastenasiaintalo. Toivon itse, että se on sellainen hanke, jonka käytännöt voidaan levittää koko Suomeen, koska siinä ovat kaikki nämä tärkeät ryhmät edustettuina: siinä ovat sosiaalityöntekijät, siinä on poliisi, siinä on syyttäjä, siinä on tuomioistuinlaitos, ja siinä on koulutusverkosto. Kaikkia näitä tarvitaan näissä tapauksissa, kun on kyse lapsista ja nuorista, jotka ovat joutuneet rikoksen kohteeksi. He tarvitsevat sitä tukea, ja he tarvitsevat sitä nopeasti.

Kävin myös tutustumassa vastaavaan toimintaan Yhdysvalloissa ja totesin siellä myös, että siellä he ehkä ovat päässeet vähän pidemmälle kuin me Suomessa, mutta olin hyvin ylpeä siitä, että Varsinais-Suomessa on tämä hanke, ja tällä linjalla meidän on jatkettava.

Mitä tulee tähän edustajan ensimmäiseen kysymykseen, niin oikeusministeriö (Puhemies koputtaa) ei voi ohjata tuomioistuimia. Mutta varmasti tuomarit kuuntelevat tätä keskustelua.