Täysistunnon pöytäkirja 15/2002 vp

PTK 15/2002 vp

15. PERJANTAINA 22. HELMIKUUTA 2002 kello 13

Tarkistettu versio 2.0

1) Hallituksen esitys rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevaan eurooppalaiseen yleissopimukseen ja terrorismin vastustamista koskevaan eurooppalaiseen yleissopimukseen tehtyjen varaumien peruuttamisen hyväksymisestä sekä laiksi rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta annetun lain muuttamisesta

 

Mikko Elo /sd:

Herra puhemies! Lähden liikkeelle siitä, mitä hallituksen esityksessä todetaan esityksen tavoitteista ja keskeisistä ehdotuksista: "Esityksen tavoitteena on saattaa Suomen lainsäädäntö sekä eurooppalaisen luovuttamissopimuksen 2 artiklan 1 kohta vastaamaan toisiaan. Esityksen tavoitteena on myös saattaa Suomen velvoitteet eurooppalaisen terrorismisopimuksen osalta sopusointuun Suomen lainsäädännön ja Suomen muiden kansainvälisten velvoitteiden sekä tapahtuneen kehityksen kanssa." Haluan muutaman sanan erityisesti sanoa tapahtuneesta kehityksestä, koska eduskunnalla on suhteellisen harvoin kuitenkin tilaisuus puhua aivan akuutista kansainvälisestä tilanteesta.

Mitä tulee syyskuun 11. päivän jälkeisiin tapahtumiin, voidaan ensinnäkin sanoa, että ensimmäinen poliittinen reaktio oli Naton reaktio, jossa Nato ensimmäistä kertaa otti käyttöönsä 5 artiklan eli niin sanotut turvatakuut. Kuitenkin, niin kuin tiedämme, turvatakuiden käyttö on jäänyt oikeastaan kuolleeksi kirjaimeksi myös tässä tapauksessa ja kysymys on ollut lähinnä Yhdysvaltojen varsin yksipuolisesta toiminnasta, jota lähinnä Iso-Britannia on sotilaallisesti tukenut.

Mitä tulee Yhdysvaltojen toimintaan, eilen keskusteltiin kyselytunnilla siitä, miten Suomi on suhtautunut tähän. Ehkä muutama sana siitä lienee paikallaan.

Euroopan unionin piirissähän on varsin voimakkaasti arvosteltu Yhdysvaltoja unilateralismista eli yksipuolisuudesta. Ranskan ulkoministeri Hubert Vedrine on käsitellyt muun muassa presidentti Bushin puhetta, jossa hän mainitsi pahan akselin valtioita. Vedrine tuomitsi tämän puheen yksisilmäiseksi ja absurdiksi. Euroopan unionin ulkoasiainkomissaari Chris Patten on taas syyttänyt Yhdysvaltoja yksinkertaistetusta suhtautumisesta muuhun maailmaan. Saksan ulkoministeri Joschka Fischer on sanonut, etteivät tosi ystävät liehittele. (Ed. Laakso: Entä Suomen ulkoministeri?) — Tulen Suomen ulkoministerinkin kantaan myöhemmin. (Ed. Laakso: Pääministeri?) — Puhemies! Fischer myöskin varoitti presidentti Bushia siitä, ettei tämä kohtelisi liittolaisiaan satelliitteina. Tämähän kaikki on meillä tiedossa.

Euroopan unionissa on kannettu huolta myös siitä, että Yhdysvallat on suhtautunut moneen tärkeään kysymykseen Euroopan unionista poikkeavalla tavalla, kysymyksiin, jotka eivät varsinaisesti koske terrorisminvastaista taistelua ainakaan kaikilta osin. Suuria huolenaiheita on ollut Kioton sopimus, Yhdysvaltojen luopuminen siitä, Lähi-itä, jossa Yhdysvallat on voimakkaasti korostanut nimenomaan Israelia ja Israelin roolia, henkilömiinakiista, jossa Yhdysvallat näyttää jättäytyvän päävirran ulkopuolelle, ja kansainvälisen rikostuomioistuimen perustaminen, jota Yhdysvallat niin ikään on vastustanut. Euroopan unioni ei ole myöskään niellyt Iranin listaamista pahojen valtioiden joukkoon. Niin kuin muistamme, presidentti Bush nimitti joitakin viikkoja sitten Iranin, Irakin ja Pohjois-Korean pahan akselin valtioiksi, ja myös Iran oli siis tässä joukossa.

Eilen kyselytunnilla tuli esille jo, että EU:n ulkopoliittinen edustaja Solana oli todennut, että ystävien kesken täytyy puhua totta, mutta siihen ei välttämättä tarvita megafonia. Joka tapauksessa, herra puhemies, tosiasia on se, että presidentti Bushin sotaisa retoriikka on nostanut hänen suosionsa huippuun Yhdysvalloissa. Haluan tässä lainata myöskin 18. helmikuuta Süddeutsche Zeitungissa, siis Münchenissä ilmestyvässä lehdessä, ollutta kirjoitusta, joka oli Helsingin Sanomissa 20. helmikuuta, kirjoittajana Christian Wernicke. Siinä hän sanoo, että tavaksi on tullut seuraava: "The US fights, the UN feeds, the EU funds." Siis: "Yhdysvallat taistelee, YK ruokkii ja EU rahoittaa."

Tosiasia onkin, herra puhemies, se, että 55 prosenttia tämän päivän kehitys- ja hätäavusta annetaan Länsi-Euroopan maiden taholta, mutta sen sijaan 40 prosenttia kaikista sotilasmenoista keskittyy Yhdysvaltojen budjettiin. Eilispäivän tietojen mukaan Yhdysvallat käyttää noin 500 miljardia euroa vuodessa pelkästään sotilasmenoihin. Tällä hetkellä on käsittelyssä 35 miljardin dollarin, 50 miljardin euron, lisä Yhdysvaltojen sotilasmenoihin. Siis jo tällä hetkellä Yhdysvallat käyttää 12 kertaa Suomen budjetin verran sotilasmenoihinsa, joten aika erikoiselta tuntuu jako siinä, että Länsi-Eurooppa hoitaa kehitysavun ja korjaustoimenpiteet, mitä tarvitaan, mutta Yhdysvallat hoitaa tämän sotaisan puolen.

Puhemies! Kun tätä kehitystä tarkastelee, niin tämän aamun tietojen mukaan Amerikassa pelko vahvistuu siitä, että Yhdysvallat on valmistelemassa hyökkäystä Irakiin, ja se heijastuu muun muassa markkinoihin. Markkinat ovat aina hyvin perillä huhuista, ainakin sanotaan olevan, ja ilmeisesti tällainen huhu on hyvin vahvana olemassa.

Lopuksi, puhemies, haluan lainata Max Jakobsonin kirjoitusta, yhtä kappaletta siitä, ja ehkä sitten tehdä johtopäätöksiä siitä, onko Suomi suhtautunut liian piikittelevästi vai liian varovasti vai sopivasti Yhdysvaltojen toimintaan. Suora lainaus Jakobsonin artikkelista Helsingin Sanomista: "Emme voi enää pitää hyviä suhteita Yhdysvaltoihin itsestäänselvyytenä. Nyt tarvitaan sitä ulkopoliittista realismia, jota Paasikivi ja Kekkonen meille opettivat. Voimaa ja valtaa on syytä kunnioittaa. En tarkoita, että pitäisi kumartaa niin syvään kuin Neuvostoliiton ollessa voimansatunnossa, mutta virallisella taholla kannattaisi jättää turha piikittely pois."

Puhemies! Siihen vedoten, mitä olen täällä esittänyt, totean, että Suomi on sittenkin ollut EU:n sisällä hyvin varovaisella linjalla ja syyttelylle esimerkiksi ulkoministeriä kohtaan siitä, että hän olisi jotenkin piikitellyt tai joku muu meidän johtavista politiikoistamme Yhdysvaltoja, ei löydy kyllä kansainvälisessä vertailussa minkäänlaista perustaa.

Jaakko  Laakso  /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Olen samaa mieltä ed. Elon kanssa siitä, että Euroopan unionin sisällä kritiikki on Yhdysvaltain politiikkaa kohtaan ollut aika vahvaa. Tässä mielessä Suomen kannanotot ovat olleet hyvin varovaisia. Olen myös samaa mieltä pääministeri Lipposen kanssa siitä, että Suomi on aivan Euroopan unionin muiden jäsenvaltioiden tavoin osallistunut terrorisminvastaiseen toimintaan.

Mutta mistä olen eri mieltä pääministeri Lipposen kanssa, on se, onko presidentti Bushin sotaisissa puheissa vain kyse retoriikasta, niin kuin pääministeri Lipponen väittää. Mielestäni kyse ei ole vain retoriikasta, vaan kysymys on vakavasti otettavasta sotaisasta politiikasta, jonka uudet askeleet saattavat realisoitua lähiaikoina. Olen myös pääministeri Lipposen kanssa eri mieltä siinä, kun hän sanoo, ettei Yhdysvaltojen politiikkaa pidä arvostella, koska Eurooppa saattaa joutua tulevaisuudessa turvautumaan Yhdysvaltojen apuun.

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Elo esitti hyvän katsauksen, jota oli ihan mukava kuunnella, vaikka sisältö ei kauheasti miellytäkään, se mitä maailmalla on tapahtunut.

Olisin kuitenkin, arvoisa puhemies, kiinnittänyt huomiota ed. Elon puheen yhteen kohtaan, ja se on puheen loppuosan markkinavaikutusosa. Olisin odottanut, että ed. Elo olisi todennut suurin piirtein siihen tyyliin, että verrattuna esimerkiksi Korean sodan markkinavaikutukseen nyt eletään yllättäen aivan kokonaan toisenlaisessa todellisuudessa. Lähi-idässä on käytännöllisesti katsoen sotatila tällä hetkellä, ja tämä terrorisminvastainen kampanja eräiltä osiltaan on ollut suoranaista sotaa. Siitä huolimatta markkinavaikutukset ovat suoraan sanottuna minimaaliset ja kaiken huippu: Raakaöljyn hinta oli eilisenkin päivän spot-markkinoilla alle 20 dollaria barrelilta.

Esko  Helle  /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä terrorisminvastainen kampanja on jossain määrin epäuskottava nimenomaan sen takia, että Yhdysvallat ei ole halukas liittymään useisiin kansainvälisiin sopimuksiin, aivan kuten ed. Elo puheenvuorossaan viittasi. Pidän hyvin ihmeellisenä, että esimerkiksi Bioasevalvontasopimus ei kelpaa Yhdysvalloille, kun toisaalta pelätään juuri terroristien käyttävän näitä bioaseita hyväkseen kampanjassaan. Myös kansainvälisen rikostuomioistuimen osalta tilanne on aika hankala muiden maailman valtioiden kannalta, jos Yhdysvallat suurena valtiona jättäytyy siitä pois. Se vie todella pohjaa tältä uskottavalta kampanjalta.

Pentti  Tiusanen  /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Myöskin kansainväliset sopimukset todellakin kärsivät tästä nykyisestä tilanteesta. Jo kesäkuussa viime vuonna New Yorkissa oli Habitat, globaali kokous, ja silloin oli aivan selvästi tiettyjen Arabimaiden ja Yhdysvaltojen välinen vastakkainasettelu. YK on ajanut Ilmastosopimusta, Yhdysvallat ei ole siinä mukana, ja presidentti Bushin oma malli on aika hankala.

Puhemies! Ensi elokuun lopulla alkaa Johannesburgissa maailmanlaajuinen ympäristökokous, jossa Yhdysvaltojen pitäisi olla mukana. Toivottavasti tilanne rauhoittuu eikä niin, että on sotatilanne Lähi-idässä silloin, kun maailman hallitukset ja kansalaisjärjestöt kokoontuvat Etelä-Afrikkaan Ilmastokonferenssin yhteydessä.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Käsittelyssä on hallituksen esitys, joka sisältää kahden eurooppalaisen yleissopimuksen sisältämien varaumien poistamisen ja toiseen liittyvän pienehkön lainmuutoksen. Lakivaliokunta on käynyt tämän esityksen, tietysti toivottavasti perusteellisesti, läpi, tehnyt siitä mietinnön. Tuohon mietintöön olen ed. Aittoniemen kanssa jättänyt vastalauseen, joka koskee toista näistä kansainvälisistä sopimuksista ja juuri sen toisen voimassa olevista varaumista jättämistä voimaan hallituksen esityksestä ja valiokunnan mietinnöstä poiketen.

Tämän ensimmäisen varauman poistaminen on selvä, niin sanotun Pariisin sopimuksen varauman. Siinä ei ole ongelmia. Myöskään siihen liittyvän yleisen luovuttamislain 4 §:n 4 momentin ja voimaantulosäännöksen muuttamisen osalta ei ole estettä. Sen sijaan tässä toisessa varaumassa, joka sisältyy niin sanottuun Strasbourgin sopimukseen, terrorismin vastustamista koskevassa, eurooppalaisen yleissopimuksen sisältämässä varaumassa, näemme ongelmia. On aivan selvää, että terrorismia pitää kaikin tavoin vastustaa eikä rintamasta lipeämistä ole syytä harjoittaa. Näissä asioissa viime syksynä täällä paljon käytiin keskustelua ainakin valiokunnissa ja osittain isossa salissakin ja todettiin, että "terrorismin" määrittely on vaikea kysymys eikä siinä lopultakaan ole onnistuttu.

Varaumaan, josta tässä on kysymys, sisältyy myös samanlainen määrittelyn ongelma. Tämä varauma, jonka Suomi on Strasbourgin yleissopimukseen aikanaan jättänyt, merkitsee sitä, että Suomi ei ole nyt velvollinen luovuttamaan henkilöä toiseen valtioon silloin, kun kysymyksessä on "poliittinen rikos". Tämä poliittisen rikoksen määrittely on laiminlyöty taikka siihen ei ole pystytty. Yhtä huonosti on onnistuttu siinä kuin "terrorisminkin" määrittelyssä.

Me olemme siis, jos menettelemme niin kuin hallitus ja valiokunnan enemmistö esittävät, poistamassa varauman, jolla "poliittinen rikos" tuodaan luovutusperusteeksi. Jos näin tehdään, tilanne laukeaa hyvin epämääräiseksi, koska "poliittista rikosta" ei ole todellakaan Suomen lainsäädännössä sen enempää kuin kansainvälisestikään haluttu määritellä tai ei ole pystytty tai ei ainakaan onnistuttu määrittelemään. Näin ollen tietyn rikoksen määritteleminen "poliittiseksi rikokseksi" jää aina tapauskohtaisesti enemmän tai vähemmän poliittisesti määriteltäväksi. Rikoslainsäädäntöä ja luovutuslainsäädäntöä mielestäni ei voi rakentaa sille pohjalle, että tapauskohtaisesti jätetään harkinta siitä, onko rikos poliittinen rikos vai ei. Se pitäisi ensin määritellä ja sitten vasta poistaa varauma. Tässä siis syntyy tilanne, jota ei voi pitää lainsäädännön ja oikeusvaltiojärjestelmän kannalta hyväksyttävänä.

Ulkoasiainministeriön asiantuntija totesi lakivaliokunnalle antamassaan lausunnossa: "Varauman poistaminen tulee siis käytännössä rajaamaan Suomen harkintavaltaa suhteessa sopimusvaltioihin silloin, kun tulkitaan, onko luovuttamispyynnön perusteena olevaa tekoa pidettävä poliittisena tekona." Siis poistamalla varauma annamme harkintavaltamme pois käsistämme tältä osin. Kuka sitä käyttää, sitä emme tiedä. Näin ei mielestäni ole viisasta ja perusteltua menetellä. Silloin kun tämä sopimus on tehty, tähän on jätetty, varmasti perusteellisen harkinnan jälkeen, tuo varauma. Vielä tilanne ei ole muuttunut sen keskeisimmän kysymyksen osalta, niin että varauman poistaminen olisi mahdollista.

Kun muutakaan erityistä syytä tai tarvetta tämän niin sanotun Pariisin sopimuksen 1 artiklan varauman poistamiseen ei ole esitetty, on perusteltua, että varauma pidetään edelleen voimassa hallituksen esityksestä poiketen. Tällöin varmistamme sen, että Suomen viranomaisille jää harkintavalta epämääräisten, ehkä poliittisiksi luonnehdittujen rikosten osalta. Tämä on käytännössä ehkä harvinainen tapaus, että tällainen tulisi eteen, mutta kun täällä äsken käytiin keskustelua maailman kriisipesäkkeistä ja niihin liittyvistä rauhanneuvottelukysymyksistä muun muassa, niin jos me poistamme tämän varauman, Suomi samalla saattaa menettää mahdollisuuden toimia rauhanvälittäjänä kansainvälisissä tai kansojen välisissä kriiseissä. Näin tällaiset tapahtumat siirtyvät muualle. Tämä ei myöskään mielestäni olisi Suomen vakaan ulkopoliittisen linjan mukaista.

Ehdotan, arvoisa puhemies, että eduskunta hyväksyy Pariisissa 13. päivänä joulukuuta 1957 tehdyn rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen 2 artiklan 1 kohtaan tehdyn varauman peruuttamisen ja että lakiehdotus hyväksytään lakivaliokunnan ehdottamassa muodossa, mutta että eduskunta ei hyväksy terrorismin vastustamista koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen 1 artiklaan tehdyn varauman peruuttamista.

Oikeusministeri  Johannes  Koskinen

Arvoisa puhemies! Tämä on esitelty ulkoasiainministeriöstä, mutta hiukan kuitenkin oikeusministeriön puolestakin oikaisen ed. Kankaanniemen näkemystä. Se, että poliittinen rikos, se erityisvarauma, poistetaan, ei suinkaan merkitse sitä, että automaattisesti jouduttaisiin luovuttamaan myöskään Euroopan neuvoston jäsenvaltioiden sopimuksen osapuolivaltioihin henkilöä. Tänne jää sovellettavaksi Suomen rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta annetun lain säännökset.

Lain 7 §:ssä kielletään luovuttaminen, jos on pelättävissä luovutettavaksi pyydetyn joutuvan rotunsa, kansallisuutensa, uskontonsa, poliittisen katsomuksensa tai yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisensa vuoksi taikka poliittisista olosuhteista johtuen henkeään tai vapauttaan uhkaavan tai muun vainon kohteeksi.

Edelleen luovuttaminen kielletään 8 §:ssä, jos luovuttaminen olisi henkilön ikään, terveydentilaan tai muihin henkilökohtaisiin seikkoihin katsoen taikka erityisiin olosuhteisiin nähden inhimillisistä syistä kohtuutonta.

Nämä kattavat kyllä hyvin ne suojelutarpeet, joita tulisi, jos on vähäisintäkään epäilyä siitä, että poliittisten tarkoitusperien takia Euroopan neuvoston jäsenvaltioihin henkilöä pyydetään luovutettavaksi.

Toimi  Kankaanniemi  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puheenvuorossani luin ulkoasiainministeriön edustajan asiantuntijalausunnosta tuon kohdan, jossa kyllä kanta oli jonkin verran poikkeava siitä, mitä ministeri Koskinen juuri totesi. Syvin ongelma tässä on poliittisen rikoksen määrittelyn puuttuminen lainsäädännöstä, jolloin, jos näin menetellään kuin tässä on pohjaehdotuksena, tämä ongelma saattaa konkretisoitua. Silloin ollaan tiellä, joka ei ole oikeusvaltiojärjestelmän kannalta mielestäni perusteltua eikä hyväksyttävää.

Sulo Aittoniemi /alk:

Arvoisa puhemies! En voi hyväksyä ministeri Koskisen näkemystä ja siksi kannatan ed. Kankaanniemen tekemää ehdotusta.

Raimo  Vistbacka  /ps:

Arvoisa puhemies! Ed. Kankaanniemi yksityiskohtaisesti kävi läpi hallituksen esitystä nimenomaan toisen varauman osalta, joka sisältyy Strasbourgissa vuonna 77 Suomen osalta tehtyyn sopimukseen. Kun vastalauseesta lukee nimenomaan sen, mitä ulkoministeriön asiantuntija on lakivaliokunnassa todennut yksioikoisesti, eli tällä varauman poistamisella nimenomaan rajataan Suomen harkintavaltaa hyvinkin pitkälle, niin mielestäni meidän ei pitäisi tällaisissa tilanteissa lähteä sellaisiin varaumien poistamissysteemeihin, joissa omaa harkintavaltaamme lähdetään rajoittamaan sen perusteella, että poliittista rikosta ei ole missään pystytty määrittelemään. Niin kuin mietinnöstä käy ilmi, ei myöskään asiantuntijakuulemisessa ole vastausta tähän asiaan saatu.

Oikeusministeri  Johannes  Koskinen

Arvoisa puhemies! Ehkä täytyy vielä suhteuttaa edustajien Kankaanniemi, Aittoniemi ja Vistbacka kritiikkiä. Me tunnustamme muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden tuomioita ja panemme niitä täytäntöön ihan ilman sen kummempaa kritiikin mahdollisuutta. Nyt tässä on esiasteesta kysymys, rikoksesta epäillyn luovuttamisesta näihin samoihin maihin. Kyllä meidän täytyy jonkinlaista luottamusta myös siinä yhteydessä osoittaa näiden muiden maiden järjestelmiä kohtaan. Tosinhan tässä on lisäksi mukana Euroopan neuvoston muita jäsenmaita, mutta niitä koskien mainitsemani muut suojasäännökset kyllä varmasti riittävät.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! On todella menty pitkälle siinä, että tunnustetaan vastavuoroisesti lähinnä EU-maiden ja myös muiden sopimusmaiden antamia tuomioita, mutta niissä on kirkas ero siinä, että varmasti ne tuomiot perustuvat aina kirjoitettuun lakiin, yksiselitteiseen tekoon, rikokseen, ja tässä näin ei ole, ja se on se oleellinen epäkohta.

Henrik  Lax  /r:

Arvoisa puhemies! Haluan lähinnä ministeri Koskisen puheenvuoroihin viitaten vain todeta, että ed. Kankaanniemen esitys on kyllä nykymaailmassa hätävarjelun liioittelua.

Ed. Huotari merkitään läsnä olevaksi.

Keskustelu päättyy.