Ilkka Taipale /sd:

Kyllä he rauhoittuvat sitten, kun minä aloitan puheeni.

Arvoisa puhemies! Tämä on hauska tilanne, koska moni varmaan yllättyy, miten se Taipale tietää tästäkin asiasta jotain. Nyt sattumalta asia "lapset ja sota" on sellainen, johon olen äärimmäisen erikoistunut. Vuonna 1983 Suomessa järjestettiin ensimmäinen kansainvälinen Lapsi ja sota -seminaari. Siihen osallistuivat kahta lukuun ottamatta kaikki maailman tutkijat, jotka tiesivät tästä asiasta jotakin. Teimme myös maailmanlaajuisen kirjallisuushaun, mukaan lukien Kansainliiton kirjaston kokoelmat. Kirjallisuusluettelon pituus oli vain 12 liuskaa. Ensimmäiset julkaisut olivat ensimmäisen maailmansodan jälkeen sen vuoksi, että kaikki lastensuojelujärjestöt ovat syntyneet sodista. Ensin tehdään orpoja ja sitten lastensuojelujärjestöjä, kuten Suomessakin Mannerheimin Lastensuojeluliiton tarina on tämä.

Ainoastaan yksi tutkija puuttui paikalta, hyvin jännittävä henkilö, joka äskettäin kuoli ja jonka läheinen henkilö prinsessa Margaret kuoli, eli Peter Townsend, joka oli tehnyt ensimmäisen kirjan lapsisotilaista: "The Smallest Pawns of the War", ’Sodan pienimmät panttivangit’. Kaikki muut henkilöt tulivat Suomeen. Teimme sekä englanninkielisen että suomenkielisen kirjan, jossa katsottiin lapsen roolia kaikin tavoin sodassa, ei vain lapsisotilaana vaan uhrina, tykinruokana, sodan vastustajana, edeltävän sukupolven mustan perimän edelleenviejänä eli Mooseksen lain toteuttajana: neljänteen sukupolveen asti isien pahat teot viedään, ja halusimme tämän murtaa.

Paikalla oli myös entisiä lapsisotilaita. Puolalainen Jacek Wildzur oli 13-vuotiaana sotilas Puolassa, kahden armeijan jäsen, ja näki isänsä ja äitinsä teloitettavan ja oli lapsisellissä 113 ihmisen kanssa. He aamuisin katsoivat pulssista, kuka on elossa. Heistä kaksi jäi henkiin. Hän sanoi, että olen sotavammainen, lasken vain murhaajia. Hänellä oli 6 000 kirjaa ja 30 000 lehtileikettä natsien sotarikoksista Puolassa. Hän teki myöskin puolalaisten lasten kohtalosta sodassa kirjan ja 17 kirjaa sodasta, yhden muuten suomalaisistakin tapetuista, jotka natsi-Saksan toimesta tapettiin.

Siellä oli Nobelin rauhanpalkinnon saanut Seán MacBride, joka 30-luvulla oli Ira:n armeijan esikuntapäällikkö. Irlannin vapaustaisteluissa hän oli 14-vuotiaana sotilaana ja hänen äitiään nimitettiin Jeanne d’Arciksi. Äiti pääsi pakoon Ranskaan, mutta isä teloitettiin.

Tämäntapainen porukka oli siis paikalla. Sivujuonteena totean, että järjestimme myös kansainväliset seminaarit "Nuoriso ja sotalaitos" sekä "Nainen ja sotalaitos". Samalla tavalla mukana olivat kaikki maailman tutkijat. Yritin lopulta järjestää myös eläin ja sota -teeman, mutta silloin valtiolta loppuivat rahat ja rauhanliikkeeltä vietiin rahat. Ihmiset nimittäin ovat kiinnostuneempia koirien ja yleensäkin eläinten kohtaloista sodassa ja yleensäkin eläimistä enemmän kuin miesten ja ihmisten kohtaloista.

Mutta syy, miksi tulin tänne puhumaan, oli se, että me esitimme 1983, että Suomi ottaa lapsi ja sota -teeman vakavasti, esitimme, että 16-vuotiailta kiellettäisiin sotiin osallistuminen. Suomessa ei löytynyt kiinnostusta. Teeman otti Ruotsi, eli lahjoitimme sen sinne vapaaehtoisesti. Nyt olemme näin pitkällä, mutta jokainen teistä tajuaa, että tämä on osittain teoreettinen sopimus. Se on sosiaalipolitiikkaa ja talouspolitiikkaa, missä lapset ovat. He ovat siellä, missä vanhemmatkin. Keniassa 3 000 lasta oli lapsiarmeijassa. Se oli sosiaalipoliittinen elättämislaitos.

Suomen molemmat ensimmäiset lastenkodit on perustettu sotilaallisista syistä. Augustin Ehrensvärd perusti ensimmäisen Suomenlinnaan ja sitten Helsinkiin tarkoituksena, että orpopojista tehdään sotilaita ja orpotytöistä manufaktuuriteollisuuden työntekijöitä. August Bebelin, maailmankuulun sosiaalidemokraattisen työväenjohtajan, isä kuoli, ja Augustin elämäkerrassa, joka on käännetty, lukee: "Testamentti isältä: Poikaa ei saa laittaa sotilasorpokotiin." Äiti oli sen verran köyhä, että joutui laittamaan hänet sotilasorpokotiin, mutta sitten ilmeisesti löysi varakkaamman uuden miehen ja pystyi lunastamaan Augustin palvelemaan ihmiskuntaa. Augustilla nimittäin on myös loistelias kirja "Nainen ja sosialismi", joka on kovimpia naisten vapautustaisteluun liittyviä kirjoja.

Tämä on tällainen historiallinen katsaus teille, kun lähdette maakuntaan iloisemmalla mielellä luultavasti tämän puheen jälkeen, mutta ottakaa vakavasti joitakin rauhanliikkeen aloitteita. Ei tämä ole ainoa aloite. Esitimme pohjoismaista Arabi-instituuttia 80-luvulla, kun Ruotsissa on Afrikka-instituutti Upsalassa ja Aasia-instituutti Kööpenhaminassa. Ei mennyt läpi. Esitimme 80-luvun lopussa miinojen raivausta, jolloin kenraali sanoi: "Siellä voi kuolla joku suomalainen." Nyt se on todellisuutta. On jonkin verran vakaviakin ehdotuksia, joita meidän taholtamme on tullut.

Tämä on historiallinen päätös, että lapset otetaan pois jollakin tavoin sodista. Mutta muistakaa: Me rauhankasvatamme lapsiamme koko ajan ja sanomme: sota on paha, sota on paha. Mutta sitten kun he tulevat murrosikään, yhteiskunnan tukkihaka tarttuu poikia niskasta ja vie heidät armeijaan. Siellä on koko maailmassa 30 miljoonaa nuorta miestä turhan panttina katsomassa taivaalle, uhkaako jokin toinen uskonto tai jokin toinen kansa heidän kansaansa. Jos tartut nuoret ja sotalaitos -teemaan, tartut yhteiskunnan voimajohtoihin. Tämä lapsi-teema on lällärikamaa vielä siihen nähden.

Seppo  Lahtela  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Taipaleen puheenvuoro oli kyllä asiallinen sisällöltänsä, mutta esitystavaltansa virkistävä. Siinä mielessä sota on aina vahinko yhteiskunnalle ja ihmiskunnalle. Kukaan ei varmaan sotaa halua eikä varsinkaan lapsille niin vaarallista asemaa kuin ed. Taipale antoi tulla julki. Erityisesti minulle jäi mieleen tämä näkemys, että lapset ovat sodassa tykinruokaa. Näin ei ole. Tässä tulee tavallaan rauhanpuolustajan näköala, kun pilkataan sotilaita ja armeijaa tämän tyyppisellä sanonnalla. Sanoisin, että puheenvuoro oli eloisa, niin kuin sanoin, mutta etupäässä käytännössä se oli hyvin teoreettinen.

Ilkka Taipale /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minun täytyy reservinmajuri Lahtelalle kertoa — tämä on hiukan uskallettu juttu, koska muutama kristittykin on paikalla — että Napoleon pyrki kieltämään korsetit aikanaan sen takia, että naiset synnyttäisivät terveitä lapsia sotajoukkoja varten eli tykinruuaksi. Kyllä se on pitkä perimä. Myöskin Väestöliitto perustettiin meille sota-aikana lisäämään sotakelpoisia miehiä ja poikia. Kyllä minä olen jonkin verran harrastanut näitä reservinmajuri Lahtelan lempiteemoja.

Ulla Anttila /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Taipaleen värikkään puheenvuoron jälkeen ei voi olla muuta kuin väritön.

Minusta tämä sopimus on merkittävä edistysaskel. Se, että kansainvälisesti päästään sopimaan näistä asioista, on tietysti hyvä asia, mutta täytyy olla rehellinen sen suhteen, että kuitenkaan näillä sopimusjärjestelyillä ei kaikkia ongelmia ratkota. Toisen maailmansodan jälkeen siviilit ovat olleet sodan uhreina yhä useammassa konfliktissa, niin että siviiliväestöön kohdistuu hyvinkin julmia sotatoimenpiteitä. Tuoreita esimerkkejä on myös Euroopassa viime vuosikymmenen aikana Balkanin alueella ollut nähtävissä. Kysymys sodan säätelystä ja sodan hyväksyttyjen ja ei-hyväksyttyjen keinojen säätelystä on todella tärkeä.

Mitä tulee ed. Taipaleen puheenvuoroon, sota on tietysti kaikille osapuolille aina traumaattinen kokemus, jota ei pitäisi ihannoida, ei julkisessa sanassa eikä muutoinkaan. Säätelykeinoja pitää edistää, YK:ta vahvistaa, ja tämä on yksi osa säätelyn edistämistä.

Pauli Saapunki /kesk:

Arvoisa puhemies! En ihannoi missään tapauksessa sotaa, mutta totean myöskin toisin päin, että voi sota synnyttääkin, ei siellä pelkästään olla tykinruokana. Itse olen sodan synnyttämä tapaus ja täällä sitä on pyöritty jo kohta 16 vuotta, joten myöskin toisin päin sota tekee.

Kyösti   Karjula  /kesk:

Arvoisa puhemies! Minusta käsiteltävä yleissopimus on monella tavalla perusteltu, ennen kaikkea siltä kannalta, että lapset saavat heille kuuluvan aseman yhteiskunnassa.

Sen verran vastaan ed. Taipaleen puheenvuoroon, että siinä oli todella spontaania nuoruuden intoa, mitä mielellään kuulisi eduskunnassa useamminkin. Siksi ajattelen näin, että jos tämä nuoruuden into siivittäisi myös sitä keskustelua, mitä käydään tämän päivän suomalaisen yhteiskunnan lasten ja perheiden asemasta yleensä, niin silloin voisin hyvin pitkälle allekirjoittaa myös tämän henkisen otteen. Mutta kuitenkin näen, että kyllä tämä maailma on sillä tavalla asemoitunut, että me elämme ajallamme rauhan aikaa, elämme ajallamme sodan aikaa, ja kansakunnan kannalta on viisautta myös varautua erilaisiin olosuhteisiin.

Seppo  Lahtela  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tästä, mihin ed. Karjula lopetti, on tavallaan helppo jatkaa, että kansakunnan on syytä varautua pahimman varalle. Jos ajatellaan Suomen sotia, oli selviä rintamia, missä sotilaat olivat, ja oli siviiliyhteiskunta, mikä oli sodalta suojassa. Tämän päivän sodankäynti on sen tyyppinen, että mitään ei ole suojassa eikä mitään jää käsittelemättä, jolloin ed. Taipaleen kuvailema myös lasten mukaan joutuminen on sellaista käytännön totuutta olemassa, että koko yhteiskunta, koko kansa, siviilimaailma, on myös sodan käsissä, jos sellainen syntyy. Toivottavasti tästä ei jää sellaista vaikutelmaa, että tässä olisivat jollakin lailla majuri Lahtelan sotainen näkemys ja ed. Taipaleen rauhannäkemys vastakkain. Meillä on varmaan samat periaatteet ja samat tavoitteet, mutta pyrimme hyvään lopputulokseen aivan eri teitä. Toivon, että tämä sinänsä erittäin vakava asia tulee hyväksyttyä ja myöskin suomalaisten vastuunkanto tämän puitteissa tulee kannettua ja tehtyä, ettei tässä nyt synny mitään ristiriitaa eikä väärin ymmärtämistä sisällön ymmärtämisen suhteen.

Ilkka Taipale /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yhdyn edeltävään siltä osin, että meillä, jotka olemme pelastaneet armeijan siltä, että emme ole menneet sinne sisälle häiritsemään heitä, (Ed. S. Lahtela: Se pitää paikkansa!) meillä, muutamalla sivarilla, jotka täällä olemme, ja rauhanliikkeen edustajalla, on sama päämäärä, mutta erilaiset keinot: Läpi ei tulla. Kannattaa varautua hyvin eri tavoin tulevaisuuteen. Ainoa pulma on, että teillä miljardit seisovat takananne, meillä ei seiso mitään. Se merkki, jonka te kannatte rinnassanne, annetaan armeijalta ja presidentiltä lahjana. Sen merkin, mitä me kannamme rinnassamme, me laitamme itse rintaamme.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Taipale sanoi, että lapsi ja sota -teema on lällärikamaa. Koko maailmaa ajatellen tämä teema ei valitettavasti kuitenkaan ole lällärikamaa, vaan erittäin vaikeasti, erittäin sitkeästi vastustettava ilmiö. Itse asiassa on hämmästyttävää, että Suomessakin asevelvollisuusikärajan nostaminen 18 vuoteen on varsin tuore ilmiö. Vasta vuonna 2000 näin meneteltiin. Itse tein tästä jo viime vaalikaudella lakialoitteen. Olen erittäin iloinen, että tämä lainmuutos on Suomessa toteutettu. Niin maamme on paljon luontevampaa ja uskottavampaa olla taistelemassa kansainvälistä lapsisotilaiden hyväksikäyttöä vastaan.

Se, mikä minulle jäi ed. Taipaleen puheenvuorossa epäselväksi, on se, mikä siinä oli kristityn korville sopimatonta.