Lauri Oinonen /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lakialoitteellani haluan kiinnittää huomiota asiaan, josta Suomen sahateollisuus on näinä aikoina huolissaan, ja osaltaan tämä koskettaa myös metsänomistajia, koneurakoitsijoita, kuorma-autoilijoita — kysymyshän liittyy myös metsäverotukseen.

Meillähän on parhaillaan jo pitkälti meneillään pinta-alaverotuksen siirtymäkauden viimeinen vuosi 2005. Tälle vuodelle monet ovat suunnitelleet pinta-alaverojärjestelmän mukaisia viimeisiä metsänhakkuita. Kuitenkin tämän talvikauden korjuuolosuhteet ovat olleet varsin poikkeukselliset. Meillä on ollut hyvin leuto talvi, aivan nyt tätä päivää ja muutamia viime päiviä lukuun ottamatta, mikä on aiheuttanut sen, että maa ei ole jäätynyt. Kun tuolla lumen alla pääosassa maata on sula maa tai ainakin niin huonosti jäätynyt maa, että se ei kanna metsäkoneita, niin näin ollen huomattava osa pinta-alaverokauden viimeisen vuoden talvikorjuuolosuhteissa tehtävistä hakkuista jää suorittamatta. Kenties osa niistä voidaan ajatella tehtävän kesäkorjuuolosuhteissa, mutta hyvin paljon metsistä on sellaisia, että metsätaloussuunnitelmien mukaan vain talvikorjuu on mahdollinen. Kesäkorjuu konesavotoissa aiheuttaisi vaurioita jäljelle jäävälle puustolle, tai muutoin maaperä ei kanna nykyisiä koneita.

Kukaan ei silloin kolmetoista vuotta sitten, kun metsäverojärjestelmiä tehtiin, voinut aavistaa, minkä kaltainen tulisi olemaan viimeinen vuosi pinta-alaverojärjestelmän aikana. Näin ollen tämä tilanne johtaa siihen ongelmaan, että osa puutavarasta, joka olisi aiottu hakata, jää hakkaamatta korjuuolosuhteitten vaikeuden takia.

Edelleen Suomen puumarkkinoita häiritsevät Baltian maiden, Tanskan ja Etelä-Ruotsin metsien myrskytuhot, jotka aiheuttavat myös ennalta arvaamattomia tilanteita meidän puumarkkinoihimme, puuhuoltoon. Osaltaan ne vievät myös meidän metsäkoneurakoitsijoittemme Suomessa tapahtuvaa työpanosta juuri tuonne, missä myrskyn jälkeen on pakko tehdä näitä töitä. Mutta erityisesti Suomen sahateollisuus, mekaaninen puunjalostusteollisuus laajemmaltikin, on huolissaan raaka-aineen saatavuudesta. Nimenomaan ensi vuoden alussa pelätään aivan selvää puupulaa, tukkipulaa.

Mitä tämä sitten merkitsee? Se saattaa olla hyvin kohtalokasta sahoille. Meillä on toistasataa sahayrittäjää tässä maassa, ja pahimmillaan on pelätty, että tukkipula voi johtaa kymmenien sahayritysten toiminnan lopettamiseen, ja tämä on suuri isku syvällä maaseudulla. Jos pitäjässä saha loppuu — se on useinkin pienen pitäjän ainut merkittävä yritys työnantajana — niin tämä on sellainen arvaamaton kysymys, että sitä me emme tiedä. No, jos saha loppuu, niin tällä on myöskin merkitystä sikäli, että me menetämme paitsi työpaikkoja ja maaseudun rahatuloja myöskin vientimarkkinoita. Tällä hetkellä kansainväliset mekaanisen puunjalostusteollisuuden vientimarkkinat ovat erityisen kilpailtuja. Venäjä, Baltian maat ovat tulossa voimakkaasti noille markkinoille osaltaan paljon halvemmilla hinnoilla kuin suomalaisella tuotteella on. Tosin tehdyn tuotteen laatu ei aivan suomalaiselle tuotteelle vielä tällä hetkellä kilpailukykyisesti riittäne, joten Suomi voi toki kilpailla laadulla. Mutta jos kerta kaikkiaan menetämme markkinoita sen takia, että meillä ei ole myytävää, niin on vain oletettavissa se, jota alan asiantuntijat, Suomen sahojen edustajat, metsäteollisuus, pelkäävät, että ne markkinamenetykset tapahtuvat pysyvästi. Tämä olisi meidän kannaltamme hyvin kohtalokasta.

Joku tietysti voi väheksyä, että eihän enää metsäteollisuudella ole suurta merkitystä eikä sahateollisuudella ole suurta merkitystä, mutta metsäisen maakunnan, Keski-Suomen, edustajana, Keuruun Multian alueelta tänne valittuna, tiedän, että metsäteollisuuden tuotteilla on vahva merkitys vientimarkkinoille, mutta ennen kaikkea maaseudun kunnille metsällä on suuri merkitys, kuntien rahaliikenteelle, kuntien työpaikoille, yrittäjyydelle. Yhdenkään sahan kuolemaa ei soisi tässä maassa tapahtuvan. Se voi pahimmillaan merkitä sitä ratkaisua, että kunnan itsenäisyyskin jopa tulee kyseenalaiseksi, jos merkittävä osa olemassa olevista työpaikoista katoaa.

Tämän vuoksi olen halunnut ottaa vielä tässä pinta-alaverokauden viimeisessä loppusuorassa, viimeisessä loppukaarteessa monien kierrosten jälkeen, joita on ollut esillä, kyseisen hyvin yksinkertaisen lakialoitteen, jolla kahdella vuodella jatkettaisiin pinta-alaverokautta ja voitaisiin välttyä siltä häiriötekijältä, jota mahdollisesti puuhuollossa on tulossa. Sahateollisuus pelkää tätä ainakin hyvin vakavasti.

Minä toivon, arvoisa puhemies, että tällainen muutos saataisiin hyvin yksinkertaisena aikaan. Pelastaisimme sahoja sahakuolemilta, turvaisimme maaseudun työpaikkoja ja suomalaisen sahateollisuuden vientimarkkinoita.

Esa  Lahtela  /sd:

Arvoisa herra puhemies! Yhä edelleen Suomi seisoo osin puujalan varassa, niin kuin ed. Oinonen korosti näitä asioita, mitä metsä ja puu yleensä Suomelle merkitsee, se on kuitenkin aika merkittävä vientitulojen tuoja. Toisaalta, kun katsoo meidän luonnonvarojamme, se tulee olemaan jatkossakin uusiutuva luonnonvara ja tulee olemaan jatkossakin semmoinen, että sen merkitys ei tule koskaan kokonaan häviämään, tapahtuipa mitä hyvänsä, jos yleensä tämä metsävyöhyke Suomessa säilyy.

Ed. Oinosen aloitteessa sinällään kiinnitetään merkittävään asiaan huomiota, koska tällä hetkellä suurteollisuuden linjoitus on sen suuntainen, jotta sahoja tullaan laittamaan kiinni. Siellä on ohjeet olemassa ja parasta aikaa laskenta käynnissä. Siellä tulee sulkeutumaan sahoja, siellä keskitetään toimintaa joihinkin yksiköihin ja kapasiteettia tullaan pienentämään — se on jo tällä hetkellä selkeä linjaus ollut. En tiedä sitten, auttaako tämä ed. Oinosen ajattelu, jotta pinta-alaverotusta jatkettaisiin kahdella vuodella, siihen kysymykseen, koska joka tapauksessa tulee tapahtumaan sillä tavalla, jotta kun kokonaan verojärjestelmää ei enää takaisinpäin voi rumpata — sehän nyt muuttuu myyntiverotukseen jossakin aikataulussa joka tapauksessa — niin se taitepiste on jossakin ja siinä saumassa tulee olemaan semmoinen kipupiste, jotta välttämättä puukauppa ei enää kulje sillä tavalla.

Itse en olisi valmis tämäntyyppistä ratkaisua tekemään, koska verotuksenhan pitää olla johdonmukaista, sen pitää olla etukäteen tiedossa. Tämä siirtymäkausi, joka tässä on ollut, on ollut kyllä riittävän pitkä. Metsänomistajat ovat tienneet, mihin ollaan menossa, ja osanneet tehdä laskelmansa sen pohjalta. Tosin näyttää siltä, jotta nyt viime aikoina on paniikki tullut. Ainakin Itä-Suomessa hakataan hyvin raivokkaasti. Siellä aukkoa syntyy ihan kohtuuttomasti ja pannaan semmoinen metsä, mikä on mahdollista laittaa pitkälleen ja on pinta-alaverotuksen piirissä, matalaksi. Tulevana keväänä tulee olemaan aika paljon metsänhoitotöitä, ja tämä vuosi tulee olemaan varmasti ennätysvuosi ainakin tukkipuuhakkuiden osalta.

Minä etsisin muita keinoja, millä tavalla, kun tämä verotus ensi vuoden alusta muuttuu, metsänomistajat saataisiin kannustettua siihen, jotta puu lähtisi markkinoille. Itse en ole löytänyt oikeastaan muuta semmoista kannustinkeinoa — aina pitäisi olla porkkanoita, ei piiskaa — kuin sen, jotta nyt kun useimmilla metsätiloilla on metsänhoitosuunnitelma, jonka pitäisi olla kyllä minusta ihan lakisääteinen, jokaisessa paikassa pitäisi tämmöinen olla, niin sen metsänhoitosuunnitelman mukaan pitäisi vaatia suorittamaan nämä hoitotoimenpiteet ja päinvastoin palkita vaikka verovähennyksellä siitä, kun tehdään ne hakkuut ajallaan ja kaikki, mitä siellä suoritetaan toimenpiteitä. Sillä tavalla saisi homman toimimaan, ei tulisi semmoista panttaustilannetta siinä alussa, jotta ei myytäisikään ollenkaan puuta muutamaan vuoteen vaan odotettaisiin puun hinnan nousua. Tämähän se on se ongelma, jota metsäfirmatkin pelkäävät. Sen takia tässä olisi yksi keino.

Itse en kannata missään tapauksessa sitä, niin kuin täällä on noussut esiin joissakin lehtijutuissa ja joissakin puheissakin olen kuullut siitä, jotta metsä laitettaisiin kiinteistöveron piiriin, jolla piiskalla yritettäisiin saada ihmisiä, metsänomistajia, myymään puuta, saada maksamaan se, jolloin ihmiset joutuisivat väkisin myymään puuta maksaakseen veroja. Minusta se ajattelu on vääränoloinen, koska puusta on maksettu jo moninkertainen vero. Niistäkin metsistä, joissa on tuommoista 10—20 senttiä paksua tukkia, on maksettu aikanaan pinta-alavero, ja osahan niistä on siirtynyt myyntiverotuksen piiriin, ja niistä, jotka nyt siirtyvät ensi vuoden alusta, maksetaan sitten uudelleen vero, niissäkin tapauksissa, vaikka ne ovat olleet pinta-alaverotuksen piirissä. Jos katsoo puun hinnasta verotuksen osuuden, niin se on aika suuri, koska siitä on maksettu aikanaan veroja ja nyt sitten tullaan maksamaan ensi vuoden alun jälkeen uudelleen, se 28 prosentin vero, jonka pitää riittää siinä mielessä eikä enää uusia veromuotoja keksiä, joita tässä nyt eri tahoilta on tullut esille viime aikoina. Onneksi meidän hallitusohjelmassamme ei tällä hetkellä ole sitä olemassa. Toivon mukaan ei mikään tuleva hallituskaan sitten kahden vuoden päästä, joka tulee istumaan uusien vaalien jälkeen, sitä hallitusohjelmaansa ota.

Lauri  Kähkönen  /sd:

Arvoisa puhemies! Metsämaakunnan edustajana olen todella huolissani puunjalostusteollisuudesta, sen tulevaisuudesta. Tällä hetkellä puunjalostusteollisuudessa on paljon vaikeuksia ja tulevaisuus epävarma. Kuitenkaan en usko, että ed. Oinosen äsken julki tuomat syyt eli poikkeukselliset luonnonolosuhteet aiheuttaisivat nämä mahdolliset sahojen kuolemat.

Myöskään itse en kannata tätä lakialoitetta. Riittävän pitkään on ollut tiedossa, että pinta-alaverotuksesta luovutaan, siirrytään myyntiverotukseen. Mielestäni jo ennalta sovittua aikataulua on noudatettava.

Mutta, arvoisa puhemies, aivan lyhyesti toisesta asiasta: Ed. Esa Lahtela tavallaan ennätti edelle, eli itsekin aioin puuttua siihen, että jotkut haikailevat sitä, että metsät laitettaisiin vielä kiinteistöverotuksen piiriin. En missään mielessä sitä kannata ja toivon, että tällaiset puheenvuorot lopetettaisiin. Myyntiverotus on hetken kuluttua se vero, jolla verotetaan metsänomistajaa, kun hän myy metsäänsä, ja siinä ei sitten sillä hetkellä ole syytä olla mitään muuta veroa. Sitten jos mennään vuosia eteenpäin, niin en lähde ennakoimaan, onko verotustapa joku toinen. Mutta niin kuin ed. Lahtela totesi, yksi verotustapa, ja jatkossa se on myyntiverotus.

Lauri  Oinonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Kiitän edustajia Esa Lahtelaa ja Kähköstä keskustelusta ja puheenvuoroista tämän tekemäni lakialoitteen osalta, lakialoitteen 6/2005 vp. Kiitän ed. Laxellia asian seuraamisesta täällä salissa ja myös työhuoneissa asian keskustelua seuraavia.

Aloitteellani olen todella halunnut kiinnittää huomiota edessä olevaan arvaamattomaan tilanteeseen. Minä pelkään, että me olemme pikkuisen tuudittautumassa väärään rauhaan, että tämä metsäverojärjestelmän siirtymäkauden jälkeinen muutos pinta-alaverovelvollisten osalta ei vaikuttaisi kovinkaan paljon puumarkkinoihin. Minä pelkään, että sillä on häiriövaikutusta, joka voi muodostua yllättävänkin suureksi nimenomaan tämän vuoden jälkeen.

Nämä häiriöt ovat sellaisia, että ne kohdistuvat nimenomaan yksityissahoihin, yksityisyrittäjinä ja perheyrittäjinä toimiviin keskisuuriin ja piensahalaitoksiin. Suuret sahathan ikävä kyllä ovat, niin kuin ed. Esa Lahtela täällä sanoi, lopettamassa monia pitäjille ja seuduille tärkeitä sahoja. Mutta nimenomaan minä pelkään, että vaarassa ovat nyt perheyritykset, useinkin jo useammassa sukupolvessa olevat perheyrityssahat, jotka ovat myöskin monella tavalla olleet pitäjille hyvinkin tärkeitä. Esimerkiksi synnyinpitäjässäni Multialla on Multian Saha, josta voidaan sanoa, että se on yritys, jonka varassa Multian kunnan tämä päivä ja tulevaisuus on. Saha on myös kaukolämmön antaja, ja siellä on hyvin otettu myös bioenergia käyttöön tässä yhteydessä. Saha työllistää koneyrittäjiä välillisesti jne. Tietysti, jos metsäkauppoja syntyy, koneyrittäjät tekevät sitten töitä muille, mutta on hyvin tärkeää, että tämä kaikki toimii paikallisesti ja paikallisen yrittäjän toimesta.

Ed. Esa Lahtela toi täällä esille, että voi olla myöskin muita verotuksellisia, lainausmerkeissä, porkkanoita, keinoja, joilla voidaan edistää myönteisellä tavalla puukaupan sujumista. Aloitteeni yksi tarkoitus onkin juuri ollut se, että eduskunnan täysistunnossa käydään tätä keskustelua ja löydettäisiin myönteisiä keinoja, joilla puukaupan häiriötiloja ja puunjalostusteollisuuden menestyksekästä toimintaa voitaisiin oikealla tavalla edistää, siten että häiriötilat torjuttaisiin ja teollisuuden puuhuolto myöskin näille pitäjien sahoille, yrittäjille, voitaisiin turvata. Toivon, että tätä keskustelua nyt nopeasti käytäisiin.

Kun olen esittänyt tätä, että pinta-alaverokautta jatkettaisiin kahdella vuodella, se olisi mielestäni teknisesti hyvin helppo toteuttaa. Se ei vaatisi mitään, yhden kirjaimen muutoksen vain tuloverolain 140 §:ään: siellä vain vuosi 2005 muutettaisiin vuodeksi 2007. Sen kummemmasta siinä lainmuutoksessa ei olisi teknisesti kyse. Enkä ymmärrä, miten tällä millään tavalla tehtäisiin kenellekään vahinkoa, mutta tällä jollakin tavalla lievennettäisiin siirtymäkauden tiettyjä paineita, joita tässä on.

Voi olla, että Pohjois-Karjalassa metsämaat ovat jäätyneet, ja kuten täällä kerrottiin, siellä konesavotat toimivat. Näin uskon, ja tämä on hyvä. Mutta suuressa osassa maata talvikorjuu on tänä talvena varsin ongelmallista. Sen tuntevat koneyrittäjät ja sen tuntevat kaikki metsän kanssa tekemisissä olevat ihmiset vakavana ongelmana. Sen takia minä näen, että tässä olisi yksi keino — vuosiluvun yhtä numeroa muuttamalla — korjata tätä tilannetta.

Mutta keinoja voisi olla toki muitakin, ja uskon, että ed. Esa Lahtelan kanssa voisimme löytää hyviä ratkaisumalleja, joilla verotuksellisesti voitaisiin tilannetta auttaa. Nythän on muistettava, että pinta-alaverossa on maksettu hyvinkin täysimääräinen tulovero. Myyntiverojärjestelmässä samaan vero-objektiin kohdistuisi jälleen täysimääräinen tulovero, samaan kohteeseen sama veromuoto. Elikkä tässä olisi kyllä aiheellista löytää jotkut verohuojennusjärjestelmät. Niistäkin olen tehnyt toimenpidealoitteen, että näitä ryhdyttäisiin nopeasti tässä vaiheessa etsimään, mutta olin valinnut lakialoitteelleni muodoksi kaikkein yksinkertaisimman, yhden numeron muuttamisella tapahtuvan tilanteen korjaamisen.

On hyvä, että täällä keskustelussa ed. Esa Lahtelan ja ed. Kähkösen toimesta on sanottu myös selvästi se, että missään tapauksessa ei ole aihetta siirtyä metsän kiinteistöveroon. Sehän olisi jälleen yksi veromuoto samaan kohteeseen. Olkoon tuleva hallituspohja sitten mikä tahansa, niin toivon, että tuleva hallitus ehdottomasti tämän metsän kiinteistöveron eliminoi moninkertaisena verona samaan kohteeseen.

Arvoisa puhemies! Toivon, että aloitteeni johtaisi kaikkein yksinkertaisimpana menettelynä itse ratkaisuun, mutta toivon, että myös jättämäni toimenpidealoitteet muiden menetelmien etsimisestä vielä ennättäisivät korjata ne uhkakuvat, jotka ovat edessäpäin, jotta metsäverotuksen epäkohdat poistuisivat, jotta työllisyys maaseudulla olisi turvattu ja myöskin sahat voisivat edelleen toimia yrittäjävetoisina eivätkä sulkeutuisi ja vientimarkkinat voisivat toimia häiriöttä.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ihan lyhyesti täältä paikaltani. Ed. Oinonen totesi, jotta perheyritykset ovat tässä vaarassa. Siellä sahoilla on kahdenlaisia perheyrityksiä, ja itsekin tiedän meidänkin maakunnassamme ainakin kaksi, joista toinen on nyt jo tällä hetkellä ollut puunsaantivaikeuksissa, koska suuryritykset kuitenkin hankkivat isommalta alalta puut ja uskotaan, että ne ovat luotettavia, myös maksajia. Tämä toinen perheyritys on joutunut jo nyt lomauttamaan, vaikka tämä vanha järjestelmä on olemassa.

Elikkä siinä todennäköisesti tulee olemaan niin, jotta — nyt tällä hetkellä suuryritykset ovat ilmoittaneet sen, jotta siellä tullaan vähentämään sahauskapasiteettia, mutta näistä pienemmistähän ei tiedetä ollenkaan, mitä siellä tapahtuu — siellä menee sitten nurin muutama pienyritys, ainakin jos on enemmän velkaa siinä pohjalla. Nyt kun tämä veromuutos tulee tapahtumaan, niin silloin joka tapauksessa semmoinen tietynlainen jääkausi sinne välille tulee, jotta puuta ei ole saatavana.

Siinä mielessä tähän olisi syytä löytää semmoisia keinoja, joilla kannustettaisiin tätä: ei piiskaa vaan porkkanoita, niin kuin tässä aikaisemmin todettiin. Siinä mielessä on hyvä, että ed. Oinonen on huolissaan näistä ja lupasi vielä tehdä uusia aloitteitakin. Olen valmis laittamaan nimiä niihin ja käyn ed. Oinoselta pyytämässä kanssa omiin aloitteisiini nimiä.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Oikein hyvä, että ed. Lahtelan kanssa haluamme tätä asiaa kehittää, koska minusta tilanne on vakava. Jos pitäjästä loppuu saha, niin se on pitäjälle itsenäisyyden loppu. Näin kävi Pihlajaveden kunnalle. Kun sieltä — tästä on yli 30 vuotta — loppui saha, niin siihen päättyi Pihlajaveden kunnan itsenäisyys, ja nyt se on Keuruun kaupungissa syrjäkylä, jossa väkiluku on pudonnut melkein kolmannekseen siitä, mitä oli kuntaliitoksen aikana, postit, kaupat ovat loppu. Kun vielä tapahtuu muutoksia, niin voi kouluillekin käydä ihan samalla tavalla koko entisen kunnan alueella. Eli sahayritys merkitsee uskomattoman paljon maalaispitäjässä ja maaseudulla. Toivon, että puuhuolto voitaisiin turvata ja että verotuksellisilla keinoilla ei tätä ainakaan vaikeutettaisi vaan haluttaisiin edistää.