Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tässä on nyt kysymys ymmärtääkseni hallinnollisesta laista, mutta itse asia, mihinkä sitä hallintoa nyt rukataan, on mitä perimmäisimmin tärkeä. Täällä on saanut kansan suosiollisella avustuksella olla vähän pitemmän aikaa, niin että on pystynyt myöskin seuraamaan sitä keskustelua, mitä huoltovarmuudesta on täällä salissa käyty. Kun laman jälkeen yritettiin elvyttää taloutta, saada se uuteen nousuun, niin se, mikä oli koettu yksilö- ja yhteisötasolla laman aikana, se kirvoitti täällä kantamaan huolta tulevaisuutta ajatellen huoltovarmuudesta, ja täällä käytettiin varsin paljon ja hyviä puheenvuoroja huoltovarmuudesta ja näitten asioitten hoitamisesta vaikeinakin aikoina.

Sitten kun tultiin 2000-luvulle, niin Huoltovarmuuskeskuksen tänne eduskuntaan valiokuntiin lähettämät asiantuntijat ryhtyivät puhumaan ihan uutta kieltä. Yhtäkkiä ne puheet, jotka olivat sävyttäneet keskustelua ja asiantuntijakuulemista 1990-luvulla, lientyivätkin sellaisiksi, etteivät nämä asiat nyt niin tärkeitä ole, mutta kun tämmöinen järjestelmäkin pitää olla, niin tässä nyt sitten kuitenkin se pohja on säilytettävä, ja sitten voidaan antaa siinä ja siinä ja siinä periksi. Tämä koski kuljetusta, logistiikkaa, vaihtuvissa olosuhteissa, ja se koski myöskin sitä, mitä kuuluu huoltovarmuuslainsäädännön piiriin. Se koskee energian lähteitä, se koskee viljaa ja vastaavia elintärkeitä asioita.

Nyt sitten kun tämä hallinnonmuutosasia tuli eduskuntaan, niin silloin kiinnitin huomiota siihen, että nyt pitää saada eduskunnalta vakuutus siitä, että ne perusteet ovat edelleen olemassa. Nimittäin viime vuosi, vuosi 2007, annus domini, oli hyvin merkityksellinen vuosi näissä asioissa. Viime vuonna maapallon ihmiset söivät enemmän ruokaa kuin maapallo tuotti ruokaa. Siis toisin sanoen mentiin jääkaapille ja laareihin, joihinka oli varastoitu viljaa ja syötävää, mentiin niille varastoille. Siis nyt pitäisi täällä olla valtavan pitkä puhujalista varauksia tämän puheenvuoroni jälkeen kantamaan huolta näistä asioista.

Se, mikä minusta, arvoista puhemies, on varteenotettavaa ja pitää olla varteenotettavaa, on yksi ainut lause täällä valiokunnan kannanotoissa: "Huoltovarmuuden ydintoimintoja ei hyväksyttävällä lainsäädännöllä muuteta." Siinä on se kaikki. Sen takia — korostaakseni tämän virkkeen merkitystä, lauseen merkitystä — tulin tänne pönttöön muistuttamaan siitä, että huoltovarmuudesta pitää kantaa aina huolta. Näihin asioihin, huonoihin päiviin, pitää varautua. Maapallo on käynyt tälle kuuden miljardin ihmisjoukolle pieneksi.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Huoltovarmuus on perusasia, josta ei saa tinkiä. Ymmärtääkseni tämä hallituksen esityksestä annettu talousvaliokunnan mietintö on kuitenkin luonteeltaan tekninen asia, mutta tässä yhteydessä on syytä tarkastella laajemmaltikin huoltovarmuutta. Aivan kuten ed. Pulliainen äsken toi esille, meillä on huolestuttavassa määrin menetetty huoltovarmuustekijöitä aiempiin aikoihin nähden. Olemme ajatelleet, että maailmalta voi ostaa, sitten kun paha päivä tulee, mutta tämä on hyvin petollinen harhaluulo. Jos se paha päivä todella tulisi, olkoon kysymys elintarvikkeista, lääkkeistä tai vaikka lintuinfluenssapandemian tullen rokotteista, meillä ei esimerkiksi ole rokotetuotantoa, ja nyt muun muassa nähtiin, että tämä luottamus firmaan, jolta piti saada, ei olisi toiminut, jos paha päivä olisi tullut, ja järjestelmää jouduttiin muuttamaan. Toivon, että tästä asiasta käydään vilkasta keskustelua.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esityshän on hyvin tekninen, ja tässä on itse asiassa kyseessä puolustustaloudellisen suunnittelukunnan korvaaminen huoltovarmuusneuvostolla, ja näin ollen johtokunta muuttuu hallitukseksi ja samoin pienenee ja näin hallitustyöskentely tulee luontevammaksi. No, meillä oli talousvaliokunnassa vähän huolena se, kuuluuko näin eri tahojen asiantuntemus ja voivatko nämä tahot sitoutua tähän, mutta kuulimme, että eri sektorit ja poolit itse asiassa lisääntyvät tässä uudessa järjestelyssä ja tähän huoleen ei ole syytä, vaan tulevaisuudessakin eri tahot varmasti sitoutuvat. Näin esimerkiksi TeliaSonera ei voi miettiä, kiinnostaako sitä markkinatalouden näkökulmasta taata langattoman puhelinverkon toimiminen maaseudulla ja taata toiminta myöskin sähkökatkon aikana. Asia täytyy hoitaa, vaikka se aiheuttaa suuria panostuksia tukiasemien tehon noston lisäämiseen ja sähkönsyötön varmistamiseen varavoimakoneilla. Kyse ei ole siis siitä, kannattaako tai onko halua, vaan siitä, että asioiden täytyy hoitua.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Tämä oli talousvaliokunnassa esillä, ja valiokunta pitää tärkeänä, että yhteiskunnan huoltovarmuus turvataan kansallisin toimenpitein. Muun muassa tämä, mitä ed. Kalmari tässä toi esille TeliaSoneran osuudesta tiedonkulussa: TeliaSonera on ruotsalainen firma, ja Ruotsista sitä sanellaan, mitä se tekee. Valitettavasti aikoinaan se ruotsalaisille myytiin.

Samoiten tässä kohdassa voi myös todeta, että energia on yhä enenevässä määrin ulkolaisista tekijöistä kiinni. Pari talvea, pari vuotta sitten täällä, kun oli kovat pakkaset Pohjolassa, niin sähköä ei saatukaan, niin kuin luultiin, vaikka oli sopimukset olemassa ulkomaitten kanssa. Samoiten ruuan suhteen koko ajan ollaan enemmän riippuvaisia ulkomailta tuotavasta ruuasta. Suomi elää viennistä. Suomen laivoista yhä enemmän on liputettu ulkomaille, ja kumminkin vienti laivoilla tapahtuu yli 80-prosenttisesti. Näissä kaikissa pitäisi pitää kiinni siitä, että kotimaassa huolehditaan. Toki kansainvälistyäkin pitää yritysten, mutta omat asiat pitää huolehtia ensin.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Itse tässä laissahan on aika tekninen tämä muutos. En tiedä, onko tämä hyvä järjestelmä, että johtokunnasta siirrytään tämmöiseen hallitukseen ja toimitusjohtaja-malliin. Sitä ei tiedä, mitä se tarkoittaa. Mutta itse koko tämä keskustelu, minkä ed. Pulliainen avasi, on minusta erittäin merkittävä ja tärkeä ja muutama sana tästä edestä siitä näkökulmasta.

Nimittäin edellisissä puheenvuoroissa todettiin eri asioita. Ensittäinkin tärkeää on tietysti, jotta meillä on ruokaa, koska jos ei ole ruokaa, ei niistä puhelimistakaan ole hyvin apua, ja vaikka ei lämmintäkään ole, mutta jos eväs puuttuu, se lienee se perusedellytys. Ilman muuta kuitenkin tarvitaan kaikkia näitä. Mutta kun tiedetään, mitä tapahtuu ilmastonmuutoksen osalta ja mitä on tapahtumassa ennusteiden mukaan ja nyt jo näkyvissä tuolla eteläisessä Euroopassa, niin siellähän on kuivuutta olemassa ja joissakin paikoissa sitten on liikaakin vettä, mikä tarkoittaa, että siellä kasvuolosuhteet tulevat heikkenemään. Meillä kuitenkin kun ollaan tämmöisellä alueella, tämä muuttuu niin kuin suotuisammaksi alueeksi jatkossa, koska näköjään tämä lämmin vyöhyke siirtyy tänne pohjoiseen päin.

Muistan hyvästi oman isäni sanonnan, kun satuimme elämään ja asumaan tuolla maaseudulla, kun siellä istutettiin puita peltoihin, jotka on käsillä raivattu, tehty hirveä työ ja kivet sieltä jonnekin pellon laitoihin ajettu tai haudattu maahan, ja sitten siihen sileään maahan, mikä oli isolla työllä ja vaivalla saatu raivattua, iskettiin koivun tai havupuun taimia. Hyvähän se oli tietysti sekin, jos ei silloin mennyt eväs kaupaksi, mutta isäukko sanoi, jotta tuloo vielä aika, jotta niitä peltoja tarvittaisiin, jotta onko viisasta tehdä semmoista ratkaisua, jotta sitten joudutaan isolla työllä taas uudelleen raivaamaan ne pellot. Ilmeisesti me olemme siinä kynnyksellä tällä hetkellä, jotta joudutaan Suomessa pohtimaan sitä, jos katsotaan pitempää jaksoa, muutamaa kymmentä vuotta eteenpäin, että Suomi voisi olla kyllä semmoinen ruuan tuottaja muille maille, missä tulee olemaan näitä ilmastonmuutoksen aiheuttamia haittatekijöitä.

Siinä mielessä tämä huoltovarmuuskysymys on erittäin tärkeä, jotta me ensittäinkin turvataan itsellemme se, jotta tämä suomalainen kansa, mikä tällä niemellä asuu, voisi saada evästä itselleen ja tulla toimeen, mutta sen lisäksi kyllä meille tulee siinä myös mahdollisuus tuottaa toisille ruokaa ja myös vastuu tuottaa toisille ruokaa. Jos jossakin on nälkä, niin kyllä kai meidän pitää sitten sitä viljavaa maata käyttää hyväksi. Tähän liittyen toinen näkökulma on tämä, jota en ole hyväksynyt koskaan ja olen aina täällä protestoinut ja ilmoittanut joka paikassa, kun olen kuullut, jotta tehdään semmoisia laitoksia ja on jo tehty, jotta kuulemma kauran polttaminen suoraan kattilassa on edullisempaa kuin öljyn polttaminen. Silloin meillä on kyllä joku perusteellisesti pielessä. (Ed. Pulliainen: Tukipolitiikka on pahasti mennyt pieleen! — Silloin on jotenkin kyllä tässä pahasti mennyt joku tukipolitiikka tai joku on mennyt pahasti pieleen, koska jos ruokaa, siis hyvää viljaa poltetaan kattilassa, niin silloin kyllä ainakin minä häpeäisin, jos menisin tuonne, missä ihmiset näkevät nälkää. Joutuisi laittamaan mustat lasit silmille, jotka jostain muusta syystä täällä eduskunnassa on jouduttu laittamaan, koska en uskaltaisi katsoa niitä ihmisiä, jotka nälkään kuolevat, jos meillä poltetaan ruokaa.

Sen takia toivoisi, että tämän tyyppisestä toiminnasta ainakin Suomessa todettaisiin, että se ei ole suotavaa, jos ei nyt ihan lailla kielletäkään. (Ed. Kalmari: Toivottavasti ruuan hinta nousee! — Joo, mutta ei pelkästään ruuan hinnan nouseminen, vaan kyllä pitää jotenkin olla semmoinen moraalinen vastuukin olemassa, jotta ei kaikkea hinnoitella aina, ed. Kalmari, sillä tavalla, jotta ei hinta ole sen mukaan, mitä se maksaa rahassa, vaan on eettisiäkin vastuita olemassa. Ne on semmoisia moraalisia vastuita, mitä meidän pitää tuntea ja kantaa, ei sillä tavalla, jotta kaikki laskettaisiin, jotta jos tiedetään, jotta tuolla kuolee ihmisiä nälkään, sitten meillä on kuitenkin oikeus polttaa ruokaa. Muistan ikäni jo silloin varmaan mitä nyt 50-luvulla menin koulun penkille lukemaan, opettelemaan, niin siellä näytettiin semmoista rainafilmiä, joku lähetyssaarnaaja sen näytti ja kuvasi, miten Amerikassa tehdään törkeästi, siellä poltetaan viljaa sen takia, jotta hinta pysyy korkealla. Se on jäänyt silloin 7—8-vuotiaalle (Ed. Pulliainen: Samalla tavalla Brasiliassa kahvi!) mieleen, ja nyt me olemme itse tekemässä sitä samaa. Me olemme itse se Amerikka, joka tekee samanlaista työtä. Sen takia meillä kyllä omatunto pitäisi herätä siinä, jotta ei tämmöistä voi tehdä, mikä liittyy huoltovarmuuteen kaiken kaikkiaan.

Sitten toinen asia on se seikka, jotta meillähän on tämmöiseen markkinatalouden huumaan hurahdettu ja kaikki, mikä on valtiovallan omistuksessa, pitää hävittää. Se on suorastaan synti, se on paha, kaikki pitää altistaa kilpailulle. Siinä huumassa on hävitetty tietoliikenneyhteydet, onneksi ei nyt ihan vielä kaikkia vesivoimaloita olla joillekin norjalaisille myyty tai jollekin ulkolaiselle yhtiölle, että siellä suomalaisetkin omistaa. Minusta ne ydintoiminnot on jätetty määrittämättä, jotta meillä olisi olemassa valtiolla joku määräysvalta. Ei se häpeä minusta olisi, vaikka meillä olisi se vanhan mallinen Posti- ja telelaitos, joka hallitsi postinjaon ja hallitsi teleliikenneyhteydet ja hallitsi monet, ja se on koko kansakunnan etu. (Ed. Kankaanniemi: Se on sitä sosialismia se!) Mutta nyt me olemme ne hävittäneet siinä huumassa, jotta saadaan kaikki itellat ja mitä ätellöjä näitä onkin, mitä nyt kaikkia on kehitetty uusia nimiä, jotta se on häivytetty, se on osakeyhtiö. Voidaan lähteä johonkin tuonne muka muille maille tekemään bisnestä, jakamaan siellä tietoliikennettä ja postia ja kaikkea. Minusta tässä voisi ottaa vähän takapakkiakin huoltovarmuuden nimissä ja katsoa, mitä tapahtuu tulevaisuudessa, koska ei se ole häpeä nimittäin ollenkaan. Tämmöinen pieni kansa, me pärjäämme sillä, jotta meiltä löytyisi yhteinen tahto ja olisi Suomessa semmoinen malli, jotta ei tarvitse ihan yltiöpäisesti tämmöiseen markkinatalouteen hurahtaa joka asiassa, vaan jotkut ovat meille tärkeitä asioita.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliaisen toivomusta noudattaen toivoisin minäkin tietysti, että olisi muitakin puhujia kuin nämä perinteiset asian vakavuuden huomioon ottaen.

Meillä oli justiin tulevaisuusvaliokunnassa funktionaalisen ruuan asiantuntija, joka keskusteli justiin tästä ed. Lahtelan esiin tuomasta asiasta tai tuli siinä esiin, ja puhuttiin siitä. Jäi sanomatta minulta, että juuri tällä menolla, mikä nykyään on ollut seurauksena, että kun Suomessa on puhtaat maat ja vedet, niin meillä on kohta tämmöinen vilja-Fortum tai vielä pahempi roisto- ja rapparifirma, joka tulee myymään tässä tulevaisuudessa meidän jalot hyvät tuotteemme ulkomaille kalliilla, kun Kiina ja Intia ja Venäjä ja muut ovat oikein varoissaan, ja meille jää sitten kaikki tämmöinen geneettinen ja vähän huonompi ruoka tähän maahan. Tämä on sen seurausta, että tätä meidän huoltovarmuutta ei takaa mikään, ei edes se, että me enää luottaisimme tähän oman maamme hallitukseen. Eli täytyisi jotenkin varmuuden vuoksi tehdä kansallinen hätätilalainsäädäntö tämän kaltaiseen asiaan.

Sen verran sanoisin ed. Kalmarille, kun hän käytti tekninen-sanaa, niin minä olen muutenkin huomannut, että täällä on tullut lainsäädännön suhteen, nimittäin justiin, kun meillä oli tämä ev.lut.-palkka-eläke-juttukin, niin täälläkin lukee varmuuden vuoksi valiokunnan kannanotoissa: "Uudistus on selkeästi lainsäädäntötekninen." Ja tämäkin on nyt tekninen ja ehkä tämä on tekninen, mutta silläkö sitten niin kuin aina saadaan sälytettyä tänne kaiken näköistä, koska hirveä pelko minulla heräsi tässä, kun täällä lukee, sitten tässä laissa: "Huoltovarmuuden kehittäminen ja varautumistoimien yhteensovittaminen kuuluvat työ- ja elinkeinoministeriölle." En minä Pekkarista pelästynyt. Mutta ministeriöt kehittävät, eli kehittävät-sana on kaksi kertaa, ja aina, kun lukee kehittävät, se tarkoittaa, että heikennetään, huononnetaan, pannaan jotenkin niin kuin asia uudella sanakäänteellä, niin kuin tiedätte, lehterit ainakin tietää.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Talousvaliokunta varmisti kyllä tämän huoltovarmuuden turvaamisesta annetun lain ja puolustustaloudellisesta suunnittelukunnasta annetun lain kumoamisesta annetun lain lakiesityksen käsittelyn yhteydessä sen, että meidän huoltovarmuusjärjestelmämme ja sen ydintoiminnot, niin kuin täällä sanotaan, eivät heikkene. Sitä en tiedä, uskalsiko kukaan väittää, että ne paranevat, mutta tavoite on kuitenkin se, että järjestelmä tehostuu, ei heikkene. Ja kun tällainen vakuutus saatiin näiltä asiantuntijoilta, jotka mietinnön alussa on mainittu, muun muassa vuorineuvos Jaakko Rauramolta, joka on puolustustaloudellisen suunnittelukunnan nykyinen puheenjohtaja, niin valiokunta kyllä yksimielisesti uskoi noihin vakuutuksiin ja katsoi, että tämä uudistus on ensisijassa lakitekninen ja tällainen hallinnollinen uudistus eikä tähän huoltovarmuuden sisältöön kajoava uudistus.

Pientä epäilyä ehkä syntyi, ja itsekin kyselin tätä sitoutumisen astetta, että säilyykö se, kun tämä puolustustaloudellinen suunnittelukunta lakkautetaan ja sitten perustetaan pienemmät elimet. Tässä nykyisessä, vielä voimassa olevassa järjestelmässä on kai seitsemisenkymmentä tahoa edustettuna, ja siihen sitä kautta ovat eri tahot hyvin vahvasti sitoutuneet. Ja juuri tässä järjestelmässä, joka meillä tämän huoltovarmuuden osalta on, tämä sitoutumisen aste yksityisten toimijoiden ja eri viranomaisten osalta on se peruslähtökohta koko järjestelmän uskottavuudelle, toimivuudelle myös niissä tilanteissa, jotka ovat mahdollisia, vaikka eivät tietenkään toivottavia. Saimme siis tällaisen varmuuden tai varmistuksen ja lupauksen, että tämä ei heikennä itse ydintoimintoja eikä järjestelmää, vaan tehostaa sitä. Ja näin sitten mietintö on yksimielinen ja lyhyt.

Herra puhemies! Tässä yhteydessä on sitten käyty keskustelua hieman laajemmin, ja on syytäkin käydä, yhteiskunnan valmiudesta ottaa vastaan erilaisia kriisitilanteita, jotka ovat todella mahdollisia, ja selvitä niistä. Ehkä tässä yhteydessä pitäisikin puhua huoltovarmuuden lisäksi yhteiskunnan toimintavarmuudesta. Se saattaisi jopa kuvata paremmin tätä tilannetta ja niitä riskejä, joita suomalaisessa yhteiskunnassa tänä päivänä on ajatellen esimerkiksi täällä mainittua tietoliikenteen järjestelmää, pankkijärjestelmiä ja muita vastaavia ja tietysti myös energiahuoltoa, sähkölinjoja, ydinvoimaloita, maakaasuputkea jne. Näissä kysymyksissä ehkä ollaan hyvinkin vakavien ja jopa tietyn asteisten uhkatekijöiden alla koko ajan.

Tältä osin tämä uudistus ei ole muuttamassa mitään, mutta voisi olla tarpeen ja toivottavaa, että hallitus ja ministeri Pekkarinen, jonka alaisuudessa tämä toimii, huolella tarkkailee sitä, miten tämä nopea muutos tietoyhteiskunnassa ja sen jälkeisessäkin yhteiskunnassa on valmis mahdollisiin kriiseihin, joita voi tulla. Jos esimerkiksi meidän tietojärjestelmämme jollakin tavalla vakavasti häiriintyy, niin miten me selviämme siitä, miten energiahuollon kriiseissä mahdollisesti selvitään jne. Nämä ovat niitä todella vakavia isoja kysymyksiä, joihin voimme minä päivänä tahansa törmätä, ja silloin järjestelmän täytyy toimia. Tästä ei ole nyt kysymys tässä hallituksen lakiesityksessä eikä mietinnössä, mutta se on ydinkysymys.

Sitten lyhyesti totean vielä, että tässä on puhuttu myös asiasta, joka on käsitteen "omavaraisuus" alla, ja siltä osin ed. Pulliaisen kertoma ruuan tuotannon kehitys maailmassa globaalisti on todella vakava kysymys. Nyt on todella syöty viime vuonna varastoja, ruokavarastoja. Tuotanto ei ole vastannut kulutusta. Kun ihmisten ostovoima on lisääntynyt, niin kulutuskin on lisääntynyt ja monipuolistunut, ja monia muita syitä on siihen. Tuotantoa on vähennetty ja jopa, niin kuin äsken kuulimme, ruokaa on alettu polttaa. Tällaista kehitystä ei kyllä voi pitää eettisesti hyväksyttävänä eikä hyvänä ja siksi siihenkin pitää kiinnittää globaalisti ja EU:n alueella huomiota.

Muistan miten meillä silloin, kun liityttiin Euroopan unioniin, silloinen ulkomaankauppaministeri voimallisesti sanoi, että nyt sitten muistatte, herrat ministerit ja rouvat ministerit, että enää ei saa puhua kansallisesta omavaraisuudesta miltään osin, me olemme osa Euroopan unionia ja Euroopan unionissa omavaraisuus on Euroopan unionin omavaraisuutta, ei Suomen, vaikka täällä käytännössä saaressa olemme. Itse en ole tällaista ajattelua koskaan hyväksynyt enkä tänäkään päivänä hyväksy, ja sen tähden vähän, eikä ihan vähän, tämä EU-kriittinen näkökulma on mielessäni edelleen. Mielestäni omavaraisuus ruuan ja energian osalta pitäisi tällaisessa maassa olla kaikissa oloissa ja kaikissa tilanteissa, näin ei varmaan enää täysin ole, ja se on sitten ihan oma lukunsa.

Lisäksi voi vielä todeta, että pankkijärjestelmän osaltakaan me emme kovin omavaraisia enää ole. Ulkomaiset pankit ovat vieneet meiltä nämä niin, että meillä on yksi pankki, tämä niin sanottu vähittäispankkiryhmä, puhtaasti suomalainen enää. Muut ovat menneet muiden käsiin, ja siinä on omat riskinsä, vaaratekijänsä. En nyt halua mustamaalata, mutta nostan kuitenkin esille, että tällä tiellä ollaan, jota ed. Lahtela tuossa vähän kritisoi, ja yhdyn siihen kritiikkiin, että Suomen kansan etu on se, että Suomen kansa itse hoitaa ja vastaa pääosin omista asioistaan hyvässä, rakentavassa yhteistyössä muiden maiden kanssa.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan tämmöinen pikantti yksityiskohta ed. Kankaanniemen hyvässä puheenvuorossa oli se, että huoltovarmuusasiat tässä TEM-uudistuksessa kuuluvat ministeri Cronbergin toimialaan.

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itse asiassa, vaikka oppositiosta tässä puheenvuoro tuli, kannatan lämpimästi kaikkea tätä, mitä ed. Kankaanniemi sanoi. Haluan vielä muistuttaa siitä asiasta, että vaikka EU:ssa on interventiovarastoja esimerkiksi viljalle, niin nämä eivät nimenomaan ole huoltovarmuusvarastoja eikä EU takaa meidän huoltovarmuuttamme. Ainoastaan me itse pystymme elintarvikkeista huolehtimaan.

Pertti Virtanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oikeastaan siinä tulikin se vastaus, että EU ei takaa tätä. Mutta kun tosiaan ed. Kankaanniemi sanoi, että kun me emme ole omavaraisia, eikä ilmeisesti olla, niin mistä — vai onko se salaisuus — tämä meidän huoltovarmuus nyt turvataan? Tuleeko se Ruotsista vai Venäjältä vai onko sukellusveneitä Tanskasta tulossa vai mistä EU-maasta? Voiko joku vastata tähän, vai onko tämä niin ministeri Cronbergin alaa — sitäkö tässä nyt tutkitaan? Eli miten, voisi sanoa ruoka ja tämmöinen, taataan ja turvataan meidän kriisinaikainen säilymisemme?

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ne ovat kansallisia varastoja, mistä otetaan. Se koskee polttoainetta, josta todetaan hyvin selvästi, että keskitisleitä on niin ja niin monen kuukauden varastot. Ne varastot joudutaan vielä määrävuosina uusimaan niin, että täällä on varsinainen tankkiautoliikenne Suomen maanteillä, koska vaihdetaan vaan se dieselpolttoaine ja bensa niihin suuriin varastotankkeihin. Samalla tavalla meillä on ruokavarastot, siilot, joissa meillä on viljaa tietty määrä, turvetta on 11 kuukauden polttomäärät jnp.

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan, kuten ed. Pulliainen sanoi, mutta nämä ruuan varmuusvarastothan eivät nykyään ole isoissa siiloissa, vaan ne ovat itse asiassa maatiloilla. Sen takia muun muassa kuivurien ja varastosiilojen rakentamista maatiloille on tuettu. Siksi on ensiarvoisen tärkeää, että meidän maataloutemme pystyy olemaan elinvoimainen jatkossakin. Toivon myös oppositiolta ymmärrystä sitten, kun seuraavat maatalouspäätökset, joilla esimerkiksi investointeja tuetaan, ovat tulossa.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä talousvaliokunnan mietintö ja hallituksen esitys on ilmeisesti tekninen. Tuommoinen muutos, jota minä semanttisena asiana jäin miettimään. Täällä sanotaan: "Puolustustaloudellinen suunnittelukunta ehdotetaan korvattavaksi Huoltovarmuuskeskuksen yhteydessä toimivalla Huoltovarmuusneuvostolla - -." Siinä tietysti sana, joka puhuu puolustustaloudesta, hieman muuttuu siviilisektorin suuntaan. Jäin ajattelemaan, onko tällä sitten vaikutusta muun muassa puolustusvälinetuotannolle, puolustusmateriaalituotannolle. Se nyt ei tästä ilmene, mutta periaatteessa sama asia voi hoitua kyllä tuon huoltovarmuudenkin kautta. Mutta tätä jäin tässä miettimään.

Täällä esille otettu kysymys kauran polttamisesta energiaksi on todella myöskin eettinen kysymys. Mutta nyt lienee niin, että viljan maailmanmarkkinahinta on niin paljon noussut, että minulle tuossa aivan viime päivinä vakuutettiin, että enää ei kannata polttaa viljaa energiaksi, vaan vilja kannattaa käyttää nyt jo viljana. Elikkä tämä olisi sinänsä myönteinen asia, jos näin on.

Mutta todellakin toivon, että meillä pidetään huolta siitä, että meillä on, niin kuin isäni opetti: omavara, vieraanvara ja vielä jäämisenvara. Tämä koskee kaikkea, mitä tarvitaan, alkaen elintarvikkeista. Toivon, että meillä todella pidettäisiin huolta siitä, että Suomessa on nämä omavaraisuudet. Mikään EU ei tule meitä auttamaan eikä mikään muu. Päinvastoin EU voisi tarvita meidän apuamme, jos paha päivä tulee. Silloin olisi hyvä, että meillä olisi se vieraanvarakin olemassa.

Elikkä me olemme helposti siinä luulossa, että me jostakin saamme apua, jos huono tilanne koittaa. Se on hyvin kyseenalaista kaikilta osiltaan. Ensinnäkin, onko sitä apua jostakin annettavana, toisekseen, millä se apu tänne tulisi. Siinä näitä ongelmia on. Ja vielä kolmas kysymys: mitä se maksaisi, jos sattuisi semmoinen ihme käymään, että jotakin apua saataisiin, ja tulisiko sitä edes oikeaan aikaan. Kuten esimerkiksi lintuinfluenssapandemian tullen, en usko ollenkaan, että huolimatta mistään sopimuksesta voitaisiin rokotteita saada tähän maahan silloin, kun niitä tarvittaisiin. Pidän siksi muun muassa tuossa kysymyksessä välttämättömänä, että kotimainen rokotetuotanto palautetaan.

Samoin pidän murheellisena sitä, että perinteiset valtion viljavarastot taitavat kumista tyhjyyttään — tätä pelkään. Ainakin, kun olen seurannut niitä ulko-oven sisäänkäyntejä, monilla viljasiiloilla ratakiskot ovat eivät vain ruosteessa vaan raiteet entisille valtion viljavarastoille yleensä kasvavat miehen mittaista mäntyä. Ainakin eräissä paikoissa olen näin nähnyt. Toivon, että näin puututtaisiin myös siihen, että meillä olisi paitsi maatiloilla hajautettuna tätä varmuusvarastointia niin myöskin näissä aikoinaan rakennetuissa siiloissa.

Tämä huoltovarmuus on koko elämää, kaikkia sektoreita koskettava asia. Suomessa on kiinnitetty huomiota yhteiskunnan elintärkeitten toimintojen turvaamiseen. Tämän me kaikki tiedämme. Tämä liittyy hyvin läheltä huoltovarmuuteen. Toivon, että tämänkin keskustelun virittämänä me entistä enemmän, kun vielä on mahdollisuus suhteellisen hyvissä oloissa varautua, tekisimme kaikilla sektoreilla niin täydellisen varautumisen, että meillä tarvittaessa olisi mahdollisuus myös auttaa niitä, jotka apua tarvitsevat, oman huoltovarmuutemme lisäksi.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Otin jo tuon omani pois, mutta sen verran, kun ed. Lauri Oinonen mainitsi, että viljaa ei enää polteta, niin meillä juuri tämä elintarvikeasiantuntija tuolla tulevaisuusvaliokunnassa sanoi saman asian, kun täällä nyt äsken oltiin niin huolissaan siitä, että ruokaa poltetaan, niin tosiaan se on jo kääntynyt. Aivan kuin ed. Pulliainenkin toi esiin asian, että me varastoja käytämme.

Mutta toisaalta vielä kysyisin tästä huoltovarmuudesta, että onko EU:ssa ruuan ja viljan ja muiden peruselintarvikkeiden suhteen nyt niin kuin ruvettu jonkinlaiseen asekätkentään. Eli kun tuolla on kaikkia vakoilusatelliitteja ja kaikkea muuta, niin onko meillä jotenkin salassa pidettävä omat peltomme ja muut kunnossa ja siitoslehmämme ja muut tuolla, että jos sattuu tulemaan joku kriisi, niin sitten me pärjäämme, koska periaatteessahan EU estää sen, että meillä olisi tämmöistä varavarastoa?

Juha Hakola /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Lauri Oinoselle totean, juuri niin kuin ed. Kalmari tässä aiemmin totesi, että se, miksi tuolla kasvaa käsivarren paksuista mäntyä joidenkin siilojen edessä, johtuu siitä, että viljan varmuusvarastot muun muassa ovat maatiloilla ja hyvin vähän enää näitä varmuusvarastoja, mitä aikanaan on rakennettu, on enää käytössä. Järjestelmä on siinä sillä tavalla muuttunut.

Mitä sitten tulee, pitäisikö piilottaa, kuten ed. Pertti Virtanen totesi tuossa: Ei kenties siitä ole kysymys. Kai on kysymys vain siitä käytännöstä, että siinä vaiheessa, kun niitä tarvitaan, ei tarvitse lähteä hirveästi etsimään, kun tiedetään, mistä ne löytyy.

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Entisenä huoltovarmuudesta vastaavana ministerinä haluan todeta, että tämä alue on erittäin tärkeä ja on arvokasta, että siihen paneudutaan. Täytyy todeta, että tilanne on koko ajan muuttuva. Se ei ole mikään paikallaan pysyvä ilmiö, vaan teollisuuden ja elinkeinojen kehittyessä tarvitaan koko ajan sellaisia varaosia ja sellaisia tarvikkeita, jotka voivat olla kriittisessä tilanteessa hyvinkin välttämättömiä. Siksi on tärkeätä, että tämä ajattelu koko ajan elää ja selvitetään, mikä on Suomen selviämisen kannalta välttämätöntä.

En lähtisi vähättelemään myöskään EU:n mahdollisuuksia tässä yhteydessä sen vuoksi, että EU:lla on tiettyä valmiutta tämäntapaisiin toimiin, mutta Suomi ei tietysti kriittisissä tarvikkeissa voi milloinkaan jättäytyä vain ulkopuolisen avun varaan. Mutta on muistettava, että esimerkiksi öljytuotteitten osalta meillä on tiettyä solidaarisuusjärjestelyä EU-maiden kanssa ja sillä on merkitystä.

Jouko Laxell /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Esimerkiksi elintarvikkeittemme huoltovarmuus on pitkän päälle yhä tärkeämpää. Huomioin esimerkiksi Kiinan, Intian ym. vaurauden vahvan lisääntymisen.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! On hyvä kuulla, jotta kauranpoltosta olisi luovuttu. Mutta siellähän suunnitellaan yhä edelleen bioetanolitehtaita sillä tavalla, että siinä käytettäisiin viljaa mahdollisesti raaka-aineena ja sitten sokerijuurikasta. Minusta nämä ovat kuitenkin vastaavia ruokatarvikkeita sillä tavalla, jotta voidaan se polttoaine tehdä muustakin.

Minusta nyt pitäisi tietysti Suomessa sekin linja ottaa, lähdetäänkö tekemään viljasta auton tankkiin polttoainetta vai tehdäänkö se jostakin muusta. Toivoisin, että se keskustelu saataisiin sillä tavalla käyntiin, jotta vaikka se on vähän nätimpi tapa sanoa, jotta sitähän ei poltetakaan suoraan, vaan vähän mutkan kautta, niin kuitenkin kaikki, mikä on ruokaa, niin siitä ei lähdettäisi tekemään tämmöistä. Mutta jätteestä voi tehdä sitten. Biokaasu on jo toinen asia tai turve tai puu tai kaikki, mikä nyt on biohajoavaa ainetta, niin siitä pystytään tekemään polttoainetta, mutta ei ruuasta. Joku tämmöinen linjaus meidän pitäisi tehdä, koska se on kestävä ja perusteltu myös niille ihmisille, jotka muualla näkevät nälkää.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Palaan vielä näihin viljan varmuusvarastoihin maatiloilla. Se on erittäin hyvä ja monessa suhteessa toimiva järjestelmä. Mutta minä toivon, että aiemmat valtion viljavarastot, ja aiemmat suuret varastot ja siilot voisivat edelleen olla käytössä muun muassa siksi, että ydinsaasteitten tunkeutuminen niihin olisi ilmeisesti helpommin estettävissä kuin maatiloilla oleviin suojiin. Muun muassa tämä on yksi näkökulma. Ydinonnettomuudet tai mahdollisen ydinsodan tuomat haasteet, nämä asettavat vielä kaikelle huoltovarmuudelle uusia vaatimuksia ja haasteita, samoin vaihtoehtoiset liikennereitit. Nämä ovat kaikin osin tärkeitä.

Juha Hakola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä on erittäin tärkeä asia, mihin ed. Lauri Oinonen nyt viittaa. Mutta juuri siitä syystä näitä on aikanaan purettu, että esimerkiksi vilja kun on sellainen, että vuosikausia sitä ei voida vain varastoida johonkin, vaan sitä pitää kierrättää. Sitä pitää tietyllä tavalla, voisi kai käyttää sanaa, huoltaa. Siitä syystä aikanaan tästä järjestelmästä on luovuttu, kun ei ole enää niitä toimijoita. Se huoltaminen ja ne toimijat löytyvät yksityisiltä maatiloilta, joissa voidaan taata, että tämä tavara on sitten kuranttia, kun sitä oikeasti tarvitaan.