Lauri Oinonen /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lakialoitteeni 1/2008 vp liittyy metsätilojen perintö- ja lahjaveron muuttamiseen. Niin kuin kaikki tiedämme, kysymys perintö- ja lahjaverosta on ajankohtainen asia, ja erityisesti nyt keskustellaan kysymyksestä metsätilojen osalta.

Mielestäni silloin voidaan puhua metsätilasta, kun tila on metsänhoitomaksuvelvoitteen alainen. Suomessahan on laki metsänhoitoyhdistyksistä, ja siellä on tarkemmin määritelty ne metsälöt, metsätilat, tilakoot jo varsin pienestä metsäomaisuudestakin alkaen, joista on maksettava metsänhoitomaksua. Jos metsänomistaja omaa alan ammattikoulutusta, hän voi sitten tämän perusteella anoa ja saada vapautuksen metsänhoitomaksuvelvollisuudesta. Verottajalla on tiedot niistä metsälöistä, joista he lähettävät myöskin metsänhoitomaksumääräykset, jotka ovat luonteeltaan veronomaisia. Näin ollen, jos perintö- ja lahjaverouudistuksessa määritellään veronhuojennuksen pariin kuuluviksi ne metsätilat, jotka ovat metsänhoitomaksuvelvollisia, silloin on erittäin helppoa ja teknisesti yksinkertaista toteuttaa se myöskin tässä yhteydessä.

Meillä on käyty useita keskusteluja esille tuoden ajatuksia siitä, mitkä olisivat ne metsät, joita voitaisiin ajatella perintö- ja lahjaverosta vapautettavaksi tai sen osalta huojennettavaksi. Silloin esittämäni malli olisi hyvin yksinkertainen ja selkeä, mutta hyvä mielestäni myös siksi, että se tavoittaisi pääosan suomalaisia metsiä. Usein pientila — asutustila tai rintamamiestila, entinen torppa tai mäkitupalaistila — on muuttunut metsätilaksi siitä syystä, että aiempien vuosien ohjeitten mukaan on peltoja metsitetty ja näin ollen entinen pientila, jolla on ollut peltoa ja metsää, onkin sitten metsätila. Usein on tehty myöskin ratkaisuja, että se entinen asuinrakennus tai mahdollisesti edelleen asuinkäytössä oleva rakennus on eriytetty erilleen ja metsät ovat sitten erillään. Usein on kysymys melko pienistä metsäomaisuuksista, jotka ovat kuitenkin omistajilleen, sanoisin, rakkaita sukusitein, ehkä esivanhempien perintöjä, mutta myöskin tärkeitä.

Jos lähdetään siitä, että metsäomaisuuden raja, joka olisi perintö- ja lahjaverosta vapaa, tulisi jollakin muulla perusteella määritellyksi, joten ulkopuolelle tästä huojennuksesta jäisi tuollainen tyypillinen pienmetsätila, jolle minä sen kaikkein tärkeimmäksi katsoisin. Jos on todella suuri omaisuus, usea sata tai jopa tuhat hehtaaria metsää tai enemmän, minä ymmärrän, niin metsien ystävä kuin haluan ollakin, että sieltä jo voi jotain veroa maksaakin. Mutta silloin, jos omaisuus on pinta-alaltaan pienempi, näkisin, että juuri nämä tilat pitäisi saada tämän huojennuksen pariin. Silloin tuommoinen looginen perusta on tämä metsänhoitomaksuvelvollisuus.

Usein juuri näillä muutaman hehtaarin, muutaman kymmenen hehtaarin metsäpalstoilla omistajat itse tekevät metsänhoitotöitä, ja erityisesti nyt, kun niin sanotut suuret ikäluokat ovat vapautumassa työelämästä, moni voi jatkaa sitä työn tekemistä siellä omassa metsässä, tuottaa puutavaraa maan puuhuollon turvaamiseksi hankintahakkuilla tai käteismyyntihakkuilla, tuottaa bioenergiaa raivauksissa. Toivonkin, että tähän liittyen myöhemmin sitten päästäisiin ratkaisuun, että poistettaisiin hankintatyön verovapaan kuutiomäärän yläraja niin, että henkilö, joka haluaisi itse omassa metsässään tehdä myyntiin puuta, voisi tehdä sen ilman tätä nykyistä oman työn rankaisemista verotuksen kautta. Samalla kannustettaisiin ihmisiä tekemään työtä omissa metsissään, pitämään niistä huolta, kunnostamaan, ja mikä tärkeintä nyt, myöskin puuhuollolle tärkeitä puutavarakuutiometrejä saataisiin sieltä metsistä.

On sanottu, että tämä minun lakialoitteeni johtaisi metsäomaisuuden pirstomiseen pienempiin yksiköihin. Minä en ymmärrä, kuinka tämä olisi siihen johtamassa. Ne päätökset tehdään ihan muissa omistajien keskinäisissä ratkaisuissa. Minä vain näen, että tämä olisi selkeä ja oikeudenmukainen ratkaisu, joka nimenomaan tukisi perinteistä suomalaista pienomistusta.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Vaikka ed. Lauri Oinosen aloite on hyväntahtoinen, pidän kuitenkin sitä hieman arveluttavana, että hallituspuolueeseen kuuluva edustaja esittää juuri nyt tässä perintö- ja lahjaveron uudistusta, etenkin, kun tiedetään, että hallitukselta on tulossa lähiaikoina esitys perintö- ja lahjaveron muuttamisesta siten, ettei yritysmäiseen toimintaan liittyvää omaisuutta vapauteta kokonaan verosta. Miten sitten olisi poliittisesti mahdollista, että metsäomaisuuden periminen vapautettaisiin kokonaan verosta ja vain osalta metsänomistajia? Olen usein ollut ed. Oinosen kanssa samaa mieltä, mutta tällä kertaa valitettavasti olen eri mieltä.

Arvoisa puhemies! Yritysten sekä maa- ja metsätilojen osalta lähtökohdaksi on otettu nykyisen perintöveroa koskevan huojennuksen laajentaminen 60 prosentista 80 prosenttiin sekä yritysten että maatilojen osalta. Tällä halutaan turvata yrittäjyyttä ja työpaikkojen säilymistä kautta maan. Hallituksen ohjelmakirjauksen toteuttaminen siten, että vain tietylle osalle yrityksen omaisuudesta olisi myönnetty täysi verovapaus, olisi merkinnyt yritysten taseomaisuuden erottelua ja tapauskohtaista arviointia. Täyden verovapauden toteuttaminen olisi johtanut väistämättä siihen, että osalla yritystoiminnan jatkajista verotus olisi kiristynyt merkittävästikin nykytilanteeseen verrattuna.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Lauri Oinonen ahkerana edustajana aloitti hyvällä lakialoitteella ja esityksellä, mitä sukupolvenvaihdostilanteeseen tulee, mutta mi-nä itse totean samalla tavalla kuin veli tässä vasemmalla, että tämä sukupolvenvaihdos liittyy isompaan kokonaisuuteen niin maa- ja metsätaloudessa kuin myös yritystoiminnassa ja se pitää käsitellä yhtenä kokonaisuutena. Hallitusohjelmassa on linjaukset, millä tavalla perintöveroa tullaan uudistamaan, ja työtä ilmeisesti kovasti tehdään. Minusta tässä on nyt maltti valttia ja ei pidä mennä sillä tavalla asioitten edelle odottamatta, mitä tuo varsinainen verouudistus tuo kokonaisvaltaisesti tullessaan.

Tästä taatusti syntyy iso meteli. Veron poistaminen niin yritysten kuin maa- ja metsätilojen sukupolvenvaihdokseltakin on tunteita herättävä asia. Tärkeää on, että kun meillä väestö ikääntyy — meillä on jäämässä 70 000 yrittäjää niin maa- ja metsätalouden kuin muiden yritysten osalta eläkkeelle — sukupolvenjatkajia tarvitaan. Ed. Oinosen aloite saa varmasti asianmukaisen käsittelyn, mutta näen, että se jatko olisi tämän ison kokonaisuuden joukossa.

Juha Hakola /kok:

Arvoisa puhemies! Itse asiassa edeltäviä puhujia mukaellen totean myös saman asian, että ed. Lauri Oinosen lakialoite on hyvää tarkoittava ja aivan varmasti monelta osin kannatettavakin. Aivan selvää on se, että koko Suomen metsäteollisuus ja yksityinen metsäomistajuus ja muu tällainen vaatii ja tarvitsee kannustavuutta, mutta aivan samalla tavalla kuin ed. Paajanen sanoi, lakialoite on kuitenkin kytkettävä osaksi tuota laajempaa perintö- ja lahjaveron muutosta, joka hallituksen esityksenä on tulossa.

Mitä sitten tulee siihen, ketkä noita metsätiloja pitävät ja metsiä hoitavat, ed. Oinonen kertoi pitkät tarinat siitä, ja niihin on kyllä helppoa yhtyä näin kaupunkilaisenakin. Pienen palan metsää joskus omistaneena se ei ole kyllä kovin helppo operaatio, että kyllä se kannustavuutta vaatii.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Jonkinlainen asiantuntija itse olen tässä ainakin hankintatyön osalta, jota on tullut tehtyä joka vuosi jonkin verran.

Itse tämä ed. Lauri Oinosen aloite, jossa hän vetoaa puuhuollon turvaamiseen, tämä perintö- ja lahjaveroasia, ei sitä puuhuoltoa turvaa, vaan minusta pitäisi tehdä muita toimenpiteitä, esimerkiksi semmoisia, jotta kun noudattaa metsänhoitosuunnitelmaa, niin siinä voisi tulla verohuojennusta enemmän ja tämmöistä veroporkkanaa. Sitten jos taas ei noudata, siis jättää hakkuut suorittamatta siinä aikataulussa, mitä metsähoitosuunnitelma on, siitä voisi tulla vähän keppiäkin. Itse tämän perintö- ja lahjaverosta kokonaan vapauttamisen näen vähän samalla tavalla kuin edelliset puhujat, jotta kyllä tässä pitäisi olla linjassa kaikkien muiden omaisuudenlajien kanssa. Nyt on jo olemassa semmoista eriarvoisuutta, jotta jos on maatilan omistaja tai duunarin lapsi, niin siinähän on ihan erilainen tämä perintöverokohtelu metsän osalta. Jos katsotaan kansalaisia yhdenvertaisesti, niin tämän pitää kohdella kaikkia samalla tavalla. Ei siis saa tehdä sellaista eriarvoa, mitä ymmärsin, että hallitus on tekemässä varmasti esitystä, jossa tämä kuilu kasvaisi. Nimittäin rajan vetäminen siihen, minkä verran omistaa omaisuutta tai metsää, niin jos siihen tehdään joku keinotekoinen raja, niin varmaan tulee aika paljon riitoja siinä puolessa. Näkisin, jotta näissä kysymyksissä, niin kuin sanoin tuossa, kaikki omaisuuden lajit olisivat vähän samassa asetelmassa, jolloin muilla konsteilla pitää tämä puuhuolto ratkaista kuin tällä perintö- ja lahjaverokysymyksellä.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kiitän kaikkia edustajia, jotka ovat halunneet käyttää puheenvuoron tästä asiasta. Haluan, että minun lakialoitteeni on myöskin yksi aloitteen muodossa tuotu puheenvuoro erittäin ajankohtaiseen keskusteluun hallituksessa tästä asiasta annettavan hallituksen esityksen valmisteluun.

Tiedän, että esittämääni näkemystä muun muassa metsänhoitoyhdistysten taholla ja Metsänomistajaliiton taholla pidetään varsin hyvänä. On katsottu, että tällöin käytännössä metsätilat tulisivat tämän lainsäädännön piiriin, jota toteutettaisiin metsänhoitomaksuvelvoitteen perusteella. Tiedän, että siihen on suunnitteilla muunkinlaisia järjestelmiä. Perusteeksi on esitetty maatalousyrittäjän eläkemaksuvelvollisuuden perustetta. Tämä tietäisi Keski-Suomessa, että metsäomaisuuden pitäisi olla silloin 75 hehtaaria, eteläisessä Suomessa 50 hehtaaria ja pohjoisessa Suomessa 100 hehtaaria. Vaikka Multialla, synnyinpitäjässäni, tai kotikaupungissani Keuruulla, metsä on hyvin tärkeässä asemassa, niin loppujen lopulta melko harvat tilat ovat noin suuria, että ne tulisivat tämän piiriin. Tyypillisimmillään metsäomaisuus on tuommoisen 39 hehtaaria, mediaani on 39 hehtaaria, elikkä tyypilliset metsätilat jäisivät sitten tämän vapautuksen ulkopuolelle, ja huojennuksen voisivat saada, jos kaavailut menevät, niin kuin olen kuullut, juuri ne, joilla on metsäomaisuutta enemmän. Elikkä minusta tämä menee silloin väärin päin, että silloin, kun omaisuutta on enemmän, silloin saataisiin verohuojennus, mutta pienemmästä omaisuudesta sitä ei saataisi. Lakialoitteellani olen halunnut juuri pienemmän omaisuuden saattaa vähintäänkin tasavertaisesti verohuojennuksen piiriin. Minä en ymmärtäisi sitä, että suuresta omaisuudesta huojennus annetaan mutta ei pienestä. Ja kun se vielä perustuisi noin keinotekoiseen rajaan kuin hehtaarikokoon, niin se ei metsätalouden kohdalla ole ollenkaan ainut määritelmä omaisuuden arvosta. Kaikki tiedämme, että metsän arvo määräytyy metsätalouden yhteydessä puuston arvon mukaan kaikkein eniten, elikkä hehtaarimäärältään pienikin metsälö saattaa olla paljon arvokkaampi kuin pelkällä taimistoasteella oleva hyvinkin suuri metsä. Tämän vuoksi tämä metsänhoitomaksuvelvollisuus olisi tuossa selkeä peruste. Aloitteellani olen halunnut luoda juuri keskustelua siihen suuntaan, että pieni omaisuus olisi paljon mielekkäämpi saattaa verohuojennuksen piiriin ja sitten, jos on todella suuresta omaisuudesta kyse, niin siellä jonkunlainen vero, jos veroa halutaan periä tässä yhteydessä, voisi paremminkin olla, eikä päinvastoin.

Sitten on käyty keskustelua siitä, tulisiko tämä huojennus koskemaan vain niitä, tässä tapauksessa perinnön tai lahjan saajia, jotka ovat päätoimisia metsätalousyrittäjiä. Tämän rajan vetäminen ei ole yksioikoisen helppoa. Olen keskustellut eräitten verovirkailijoitten kanssa. Tämä olisi aika tavalla pulmallinen asia määritellä, kuka saa päätoimeentulonsa metsätaloudesta ja kellekä se on sivutulo. Kenties siinä jotkut kriteerit olisi luotavissa, mutta minä pidän niitä ongelmallisina. Käytännössä tämä merkitsisi sitä, että ani harvat metsät sitten tulisivat tässä yhteydessä tämän tavoitteena olevan verohuojennuksen piiriin.

Arvoisa puhemies! Toivon, että tämä lakialoite herättää myöskin hallituksen esityksen valmistelijoitten parissa keskustelua ja on omiaan ohjaamassa siihen, että juuri pienemmän omaisuuden omistajat olisivat myöskin saamassa verohuojennuksen.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Äsken, kun käytin puheenvuoron, en halunnut näihin yksityiskohtiin lähteä, mitä ed. Lauri Oinonen tuossa perusteli. Tätä juuri tarkoitin äskeisellä puheenvuorollani, jotta tässä ne rajaukset, joita nyt nykyinen hallitus on suunnittelemassa, tarkoittaisivat sitä, jotta ökyisännille, siis näille kaikkein rikkaimmille, annettaisiin helpotuksia. Siinä mielessä tämä hallitus nyt tälläkin esityksellä, mitä on valmistelemassa, kuvaa, jotta se on kaikkein rikkaimpien, siis isoimpien isäntien hallitus. Mutta sitten se pienempi tilallinen, jolla on vähemmän metsää tai sattuu olemaan semmoinen, joka käy vieraassa työssä ja saa siitä pääasiallisen toimeentulon, mutta hänellä on siitäkin huolimatta metsää, maksaisi tiukemman veron. Siinä mielessä ed. Oinonen on juuri oikeassa, jotta näitä ei pitäisi unohtaa näitä pienempiäkään. Kaikkia pitää kohdella Suomessa tasapuolisesti myös tässä lahja- ja perintöverouudistuksessa, mitä hallitus on suunnittelemassa. Toivon mukaan tämä aloite johtaa siihen keskusteluun hallituksen sisällä, jotta rajat ainakin tulevat huomattavasti alemmaksi, mitä hallitus on tällä hetkellä suunnitellut.