Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esityksessä ehdotetaan kahden EU:ssa vuonna 2008 hyväksytyn puitepäätöksen täytäntöönpanoa. Näistä ensimmäinen koskee vankien siirtoa ja toinen ehdollisten rangaistusten ja vaihtoehtoisten seuraamusten valvontaa. Puitepäätökset on pantava tämän vuoden joulukuuhun mennessä täytäntöön, ja olen todella iloinen, että saimme nyt oikeuskansleriltakin luvan — tämä on direktiivistä johtuva kansallinen implementointi — tuoda tämän nyt jo eduskuntaan, koska tämä hanke on ollut sekä edeltäjälleni ministeri Koskiselle että minulle erittäin tärkeä. Tämä hanke on itse asiassa lähtenyt vuonna 2005 Suomen, Itävallan ja Ruotsin aloitteesta liikkeelle. Minun ministerikaudellani varsinkin yhteistyö Itävallan ministerin ja minun välillä on ollut tässä hyvin tiivistä, ja nyt olemme tässä tilanteessa, että pääsemme tätä tärkeätä esitystä kansallisestikin toimeenpanemaan.

Käsittelen puheenvuorossani tuomittujen siirtoa koskevaa puitepäätöstä, koska sitä tultaneen käytännössä soveltamaan enemmän kuin valvontaa ja vaihtoehtoisia seuraamuksia. Lähtötilanne siis on ollut Suomessa aikoinaan, kun olin lakivaliokunnan puheenjohtaja, myös lakivaliokunnan mielestä kestämätön. Vankien siirtäminen, joka perustuu Euroopan neuvostossa tehtyyn sopimukseen ja lisäpöytäkirjaan, käytännössä aiheuttaa hyvin byrokraattisen, hitaan prosessin, ja vankeja ei pysty kovinkaan usein, etenkin jos vanki vastustaa, siirtämään EU-maidenkaan sisällä. Puitepäätöksellä siirtomenettelyä pyritään saamaan sujuvammaksi ja nopeammaksi.

Erona Euroopan neuvoston sopimusvelvoitteisiin on ensinnäkin se, että siirtämistä voidaan esittää heti lainvoimaisen tuomion jälkeen ilman maastapoistamispäätöstä eli siis karkottamis- tai käännytyspäätöstä. Toiseksi, puitepäätös velvoittaa vastaanottavan jäsenvaltion ottamaan vangin vastaan, ellei tapaukseen sovellu hyvin rajoitettuja kieltäytymisperusteita. Nykyisin vankien siirtämisessä edellytetään aina vastaanottavan valtion suostumusta. Kolmanneksi, pyritään nopeuttamaan siirtomenettelyä siten, että täytäntöönpanovaltiolle on asetettu 90 päivän määräaika vastaanottamisesta ilmoittamiselle. Nykyään menettely on saattanut joissakin tapauksissa kestää selvästi — ohi kirjoitetun puheen: todella, todella selvästi — tätä pidempään. Vangin itsensä suostumusta siirtämiseen ei tarvita, jos siirtämistä esitetään hänen asuinvaltioonsa, jonka kansalainen hän on.

EU-maiden välillä Suomella on ollut eniten vankien siirtoon liittyvää yhteistyötä ymmärrettävästi Viron ja Ruotsin kanssa. Suomesta Viroon siirrettävien vankien määrää voitaneen puitepäätöksen ansiosta hieman lisätä, erityisesti siirtomenettelyn nopeuttamiseen tähtäävien muutosten vuoksi. Sitä vastoin ei ole odotettavissa, että voimaantulolla olisi merkittävää vaikutusta Suomen ja Pohjoismaiden yhteistyöhön, joka on jo pohjoismaisin sopimuksin ollut pitkään sujuvaa ja aika vakiintuneella pohjalla. Lisäksi suurimmalla osalla esimerkiksi Ruotsin vankiloissa olevista suomalaisista on asuinpaikka Ruotsissa, mikä muutoinkin vähentäisi siirtämismahdollisuuksia, puitepäätöksenkin mukaan.

Lopuksi totean, että oikeusministeriö on vuosien ajan aktiivisesti edistänyt ulkomaalaisten vankien siirtämismahdollisuutta kotivaltioihinsa. Ulkomaalaiset vangit aiheuttavat vankeinhoidolle merkittävässä määrin kustannuksia. Kriminaalipoliittisena ongelmana on erityisesti ulkomaalaisten vankien verkottuminen suomalaisten kanssa, mikä edistää järjestäytyneen rikollisuuden toimintamahdollisuuksia. Myöskään seuraamusjärjestelmän keskeistä tavoitetta, vangin yhteiskuntaan sopeuttamista vapautumisen jälkeen, ei edistä se, että rangaistus suoritetaan vangille vieraassa valtiossa, jonka kieltä hän ei ymmärrä ja johon lähes ainoa yhteys on siellä tehty rikos. Näin ollen pidän puitepäätöksestä johtuvia uudistuksia erittäin perusteltuina ja toivon, että puitepäätös saataisiin Suomessa pantua määräajassa täytäntöön. Näin pöytäkirjaan todettakoon vielä kerran myös edeltäjälleni, silloiselle ministeri Koskiselle, kiitokset. Siitä oli hyvä jatkaa, mitä hän jo aloitti.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys eduskunnalle tuomittujen siirtoa EU:ssa koskevassa puitepäätöksessä ym. on hyvä uudistus. Lainaan tästä esityksestä kappaleen, jossa puhutaan tästä kansainvälisestä velvoitteesta: "- - tuomittujen siirtoa koskevan puitepäätöksen tarkoituksena on korvata tuomittujen siirtämistä koskeva yleissopimus ja sen lisäpöytäkirja, joihin puitepäätöksessä tarkoitettu yhteistyö EU:n jäsenvaltioiden välillä tällä hetkellä perustuu. Yleissopimuksen mukaan siirto edellyttää paitsi kummankin valtion myös siirrettävän vangin suostumusta. Lisäpöytäkirjan pääasiallinen merkitys on siinä, että vanki voidaan suostumuksettaan siirtää siihen valtioon, jonka kansalainen hän on, jos hänet on määrätty karkotettavaksi tai muuten maastapoistettavaksi täytäntöönpanovaltiosta rangaistuksen suorittamisen jälkeen."

Arvoisa puhemies! Nykyinen tuomittujen vastentahtoinen siirto kärsimään vankeusrangaistusta omaan maahansa ei ole sujuva ja nopea. Tämä siksi, koska sen pitää perustua kaikessa Euroopan neuvoston yleissopimukseen, kuten vangin suostumukseen ja vapaaehtoisuuteen. Nyt syntyvät keskeisimmät uudistukset, kuten 1) tuomitun siirtämiseen ei tarvitse erikseen karkottamis- tai käännyttämispäätöstä, kuten ministerikin täällä mainitsi, 2) siirrytään valtiota velvoittavaan vangin vastaanottamiseen nykyisen vapaaehtoisuuden sijasta ja 3) tuomittujen vastaanottamisesta tulee tehdä päätös kolmen kuukauden sisällä.

Arvoisa puhemies! Nämä ovat hyviä uudistuksia, ja toivon, että tämmöiset uudistukset tulevat voimaan täällä. Nämä muutokset poistavat ulkomaalaisten rikoksista tuomittujen mahdollisuuden pelata aikaa siirtyäkseen kärsimään tuomiota omaan kotimaahansa. Viesti on selkeä: Suomessa EU-maan kansalaisen ei kannata tehdä rikoksia siinä luulossa, että hän kärsii rangaistuksensa suomalaisessa vankilassa.