Lauri   Kähkönen  /sd:

Arvoisa puhemies! Suomi on edelläkävijä biopolttoaineiden hyödyntämisessä sähkön- ja lämmöntuotannossa. Liikenteessä biopolttoaineiden käyttö puolestaan on ollut tähän asti vähäistä, ja sitä tämän hallituksen esityksen myötä yritetään korjata. Taustalla on tietenkin EU-direktiivi ja tavoite, että vuoteen 2010 mennessä liikennepolttoaineiden jakelijoiden toimittamasta polttoaineesta 5,75 prosenttia on biopolttoaineita. Suomi on sitoutunut tähän tavoitteeseen, ja suunta on oikea. Tällä hetkellä eletään eräänlaista biopolttoainebuumia. Tottahan onkin, että biopolttoaineet ovat tulevaisuutta, mutta monet innovaatiot vaativat vielä paljon kehittelyä.

Liikenteen biopolttoaineiden ongelmana on ollut niiden tuotannossa kehno hyötysuhde. Näin on ollut erityisesti monien kotimaisten raaka-aineiden kohdalla. Biopolttoaineen raaka-aineen ei tarvitse olla kotimaista, tämän kieltävät jo kilpailusäännöksetkin. Toimijat siis valitsevat käytettävän raaka-aineen markkinaehtoisesti. Niin Brasilian sokeriruoosta tuotettu etanoli kuin Indonesian öljystä tuotettu biodiesel ovat kotimaisista raaka-aineista tuotettuja edullisempia.

Maa- ja metsätalousvaliokunta lausunnossaan pitää välttämättömänä, että syntyvä kysyntä edistää myös liikenteen biopolttoaineiden kotimaisen tuotannon laajempaa käynnistämistä, muuten ei mielestäni voida puhua kovinkaan ekologisesta vaihtoehdosta liikenteen polttonesteiksi. Kun tuodaan biopolttoaineiden raaka-aineita ulkomailta, biopolttoaineiden käyttö ei lisää huoltovarmuuttamme eikä vähennä riippuvaisuutta tuontienergiasta.

Kotimainen ja kilpailukykyinen biopolttoaine on tavoitteemme. Kotimaisissa raaka-aineissa, ohrassa, rypsissä, elintarviketeollisuuden jäteöljyissä ja rasvoissa sekä peltoenergiassa, on kehittämispotentiaalia. Kotimainen peltoviljelyyn perustuva biopolttoaineiden tuotanto on myös niin huoltovarmuuden kuin maaseudun elinkeinojen tukemisenkin kannalta erittäin kannatettavaa, mikäli se varmistaa peltoalan pysymisen hyvässä tuotantokunnossa. Biopohjaisten energiatuotantomuotojen kytkeminen tulevaisuudessa yhä tiiviimmin elintarvikesektoriin on mahdollista, eikä tämä vaaranna kotimaisen elintarvikeketjun raaka-ainetuotantoa.

Tutkimukseen ja teknologiakehitykseen täytyy erityisesti panostaa, jotta jatkossa suomalainen tuotantoteknologia olisi maailman huippua ja jotta uusia niin kansantalouden kuin ympäristövaikutuksienkin kannalta edullisia polttoaineita saataisiin markkinoille. Myös biomassojen tuotantoketjujen kokonaisvaltaiseen kehittämiseen tulisi panostaa.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys biopolttoaineiden käytön edistämiseksi luo Suomeen markkinoita liikenteen biopolttoaineille, ja esitetyllä tavalla saadaan käyntiin liikenteen biopolttoaineiden käyttö Suomessa. Alalla tapahtuu jatkuvasti tuotekehittelyä, ja toivottavasti piankin markkinoilla on käyttöominaisuuksiltaan ja päästöiltään nykyisiä parempia toisen polven biopolttoaineita, joiden raaka-aineena voidaan käyttää metsätähteitä, puun kuorta, olkea ja esimerkiksi ruokohelpeä.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa herra puhemies! Nyt käsiteltävänä oleva asia on monessa mielessä hyvin merkityksellinen ja tärkeä niin meille suomalaisille kuin varmasti kaikille koko maapallolla. Tämä asiakokonaisuus, millä pyritään vähentämään fossiilisten polttoaineitten käyttöä biopolttoaineitten, uusiutuvien — voisi sanoa, että luonnonmukaisten — tuotteitten, kustannuksella, varmasti tulee olemaan tulevaisuudessa se kaikkein merkittävin ja tärkein koko ihmiskuntaa koskeva tekniikan kehittämisen ja teknisen kehityksen asia.

Jos tämä hallituksen esitys olisi tullut pari vuotta sitten tai jos Euroopan unioni olisi vaatinut jäsenvaltioiltaan tällaisia toimenpiteitä pari vuotta sitten, tuskin Suomessa, tuskin oikeastaan missään Euroopan unionin jäsenvaltiossa, olisi lähdetty kehittämään mitään tämäntapaista. Asenteet vasta ihan viime vuosina, voi sanoa, viime kuukausien kuluessa, ovat muokkautuneet sen kaltaisiksi, että nyt on tapahtunut herätystä.

Nyt on tapahtunut herääminen täällä Euroopassa, nyt on tapahtunut onneksi herääminen myöskin tuolla Amerikan Yhdysvalloissa, jopa niin, että biopolttonesteitten tuottamiseen aiemmin nihkeästi suhtautunut presidentti Bush, hänkin, on jo nähnyt tilanteen sellaiseksi, että siellä on ehkä nopeammin kuin missään muualla ihan viime vuoden aikana lisätty biopolttoaineitten tuotantoa ja ollaan edelleenkin lisäämässä ja nimenomaan perustuen peltobiomassoihin. Yhdysvalloissahan on se tilanne, että siellä — niin kuin myöskin Euroopassa ja moniaalla muuallakin maailmassa — on niin sanottua ylijäämäpeltoa, jota kannattaa käyttää tähän tuotantoon. Yhdysvalloissa erittäin paljon tällä hetkellä perustetaan uutta etanoliteollisuutta, joka käyttää raaka-aineena maissia.

Saattaa käydä niin, että tämä palvelee myöskin elintarviketuotantoa siinä mielessä, että tulevaisuudessa ei enää puhutakaan maapallolla elintarviketuotannon ylijäämistä, ei ylituotannosta lainkaan, vaan kun tähän saakka elintarvikkeitten tuotannossa nimenomaan peltoviljelyssä on ollut noin 10 prosentin ylituotanto, niin tulevaisuudessa ehkä jo ihan vuoden parin sisällä tämä tuotanto ja kysyntä kohtaavat, jolloinka markkinat alkavat oikein toimia. Tämä puolestaan tarkoittaa sitä, että niistä paljon puhutuista tukiaisistakin saatetaan pikkuhiljaa päästä eroon.

Herra puhemies! Kannatan sitä, että näitten biopolttonesteitten käyttöä lisätään ja lisätään nimenomaan niillä teknisillä menetelmillä, joihin meillä nyt tällä hetkellä on mahdollisuus. Kannatan myöskin sitä, että tähän tekniseen kehitykseen ja tuotekehitykseen ylipäätään, teknologiaan, kiinnitetään huomiota myöskin Suomessa ja saadaan aikaiseksi sellaista tuotantoa, joka jatkossa ei niinkään perustu etanoliin, ei perustu välttämättä edes peltoviljelyyn vaan perustuu siihen, että toisen sukupolven, jopa kolmannen sukupolven, polttoaineet tulevaisuudessa tulevat korvaamaan fossiilisia polttoaineita. (Ed. Seppo Lahtela: Miten sokerijuurikas?)

Arvoisa puhemies! Ed. Lahtela otti esille erittäin tärkeän seikan, mikä koskettaa Suomea, koskettaa Varsinais-Suomea, nimittäin sokerijuurikkaan mahdollisuudet etanolin tuotannossa. On surullista, että hallitus ei ministeri Pekkarisen toimesta lähtenyt puolustamaan Salon sokeritehdasta, nimenomaan sen muuntamista etanolin tuotantoon. Tämä olisi palvellut nimittäin meidän tulevaisuuden huoltovarmuuttamme, tämä olisi palvellut nimenomaan omavaraisuutta. Meillä olisi ollut mahdollisuus hyvin vähäisin muutostoimenpitein rakentaa Salon sokeritehtaasta etanolintuotantolaitos. Mutta, herra puhemies, myöhemmin palaan, seuraavassa puheenvuorossani, vielä tähän asiaan tarkemmin.

Martin Saarikangas /kok:

Arvoisa herra puhemies! Talousvaliokunnassa olemme tyytyväisiä siihen, että tämä ehdotus tuotiin, koska meidän tulee kaikin tavoin pyrkiä siihen, että ei ainoastaan teollisuuden päästöillä, vaan myös liikenteessä ja muussa elämässä pyritään vähentämään päästöjä.

Tämän esityksen tavoitteena on vähentää kasvihuonepäästöjä, mutta tässä vaiheessa siinä ei ole arvioitu, missä määrin päästöt tulevat vähenemään. Eri asiantuntijalausunnoissa nämä arviot vaihtelivat. Tämä jääneekin ensimmäisen sukupolven biopolttoaineilla vielä vähäiseksi, kun huomioidaan koko tuotantoketju kasvihuonekaasupäästöön. Saattaa olla, että se energiatase on jopa negatiivinen.

Toisen sukupolven biopolttoaineiden arvioidaan olevan huomattavasti vähäpäästöisempiä johtuen niiden erilaisesta ja laajemmasta energiapohjasta. Tässä, kuten ed. Hemmilä, katsonkin luottavaisesti myös kotimaisten polttoaineiden osuuteen ja siihen kehitykseen, jota suomalainen teollisuus on tehnyt. Muistan, kun aloitin vuonna 1976 meidän diesellaboratoriossamme, Wärtsilän diesellaboratoriossa, sen kehittelyn, miten biopolttoaineita voitaisiin dieselmoottorissa polttaa. Sellainen laitos on nyt jonkun aikaa toiminut, mutta aikaa siinä on mennyt yli 30 vuotta.

Tämän asian käsittelyn yhteydessä on myös esitetty tarve säännellä biopolttoaineen raaka-aineena käytettävien tuotteiden valmistustapaa. Ympäristövaliokunnan lausunnossa on tähän kiitettävä viittaus, johon talousvaliokunta tältä osin yhtyy, eli kyse on liittymisestä EU:n yhteisen maatalouspolitiikan asettamien ympäristösääntöjen mukaisiin menettelyihin. Sääntöjen yhtenä tavoitteena olisi estää sellaisen raaka-aineen tuonti, jonka tuotanto ei täytä EU:n sisäisiä kriteereitä. Kohteena olisivat erityisesti palmuöljy ja sokeriruoko, joiden tuotantoon liittyy ympäristöongelmia ja sekä sosiaalisesti että eettisesti kielteisiä vaikutuksia. Ympäristön kannalta huolena on erityisesti viljelyn aiheuttama trooppisten metsien hakkaaminen.

Myös ed. Hemmilän huoleen USA:ssa lisääntyneestä maissinkäytöstä ja siitä, uhkaako meillä sitten ruokapula seuraavana, tulee suhtautua vakavasti.

Kuulemisen aikana myös useat tahot ovat käsittelyn aikana tuoneet esille tarpeen poistaa tai alentaa biopolttoaineiden valmisteveroa. Tämä on katsottu tarpeelliseksi lähinnä kuljetusalan kustannusten nousun estämiseksi tai siitä syystä, että näin saataisiin lisättyä biopolttoaineiden käyttöä enemmän kuin mihin pelkällä velvoitteella päästään.

Valiokunta myös painottaa sitä, että liikenteen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä tulee tarkastella kokonaisuutena. Biopolttoaineiden käytön lisäksi päästöihin voidaan vaikuttaa myös hillitsemällä liikenteen kasvua sekä vähentämällä kulkuneuvojen ominaispäästöjä ja kulutusta, ja tässä yhteydessä toisin myös esille sen, että hallitusohjelmaan tulisi sisällyttää autoveron uusiminen siten, että siinä painotetaan päästöjen vähyyttä ja polttoaineen vähäistä kulutusta ja sitä kautta sellaisia ajoneuvoja kohdellaan helpommin verotuksen kannalta.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti tästä asiasta. Ensinnäkin totean sen, että kun siis valiokunta on päätynyt esittämään, että hallituksen esitys hyväksytään muuttamattomana, niin ok.

Mutta kiinnitän huomiota muutamaan näkökohtaan, ensinnäkin siihen, että on äärimmäisen valitettavaa, että keskustelussamme paljon siteeratussa Vtt:n tutkimuksessa ei eräiltä osin elinkaariajattelua toteutettu oikein. Siinä tuli niin valtava pr-tappio, että se on ihan sanoin kuvaamattoman suuri. Se koskee biodieseliä ja bioetanolia silloin, kun käytetään toisaalta rypsiä ja toisaalta ohraa raaka-aineena.

Kun nimenomaan oli ajatus se, minkä pitää olla ajatuksena edelleenkin, että me siirrymme valkuaisrehutuotannossa omavaraisuuteen, niin silloin tietysti, kun siitä materiaalista tehdään sitä etanolia tai dieseliä, niin se valkuaisrehuosuushan kuuluu elintarvike-elinkaareen ja sitten se sivutuotteena tuleva energia, joka siis tulee liikennepolttoaineeksi, kuuluu energiaelinkaareen.

Jos tämä jako olisi tehty oikein, niin koko keskustelu olisi mennyt aivan toisille urille, ja kun sitä eivät asianomaiset tutkijat joko tarkoitushakuisesti tai muuten voineet ottaa huomioon tässä raportissaan, niin siitä seurasi valtaisa kirjoittelu erilaisissa aviiseissa. Myöskin Helsingin Sanomissa yleisönosastossa erittäin arvovaltaiset tahot tästäkin talosta kirjoittelivat sinne. Se meni, koko se keskustelu, ihan hakoteille, kun ei siinä löytynyt juuri sivistynyttä tapaa puuttua siihen keskusteluun. Vasta kolmas yleisönosastokirjoitus tämän virheen korjaamiseksi meni läpi. Se oli niin kova pala, kun vuorineuvokset ehtivät kirjoittaa siihen pohjaksi oman hengentuotteensa. Ja kaikki johtui vain siitä, että se Vtt:n raportti oli väärällä tavalla rakennettu.

Arvoisa puhemies! Toinen näkökohta: Se suuri mahdollisuus, joka meillä näissä liikennepolttoaineissa biopohjaisesti on, on tietysti puussa ja se on siellä puussa siinä hemiselluloosan polysakkaridiosassa. Jos nyt Metla erikoisesti onnistuu siinä tuotekehittelyssään, joka on siellä erittäin hyvässä vauhdissa, että saadaan se hemiselluloosa, ne polysakkaridit, erotettua taitavalla tavalla erikseen ja niistä rakennettua sitten bioetanolia, niin silloin ollaan aivan mahtavissa volyymeissa kerta kaikkiaan. Sillä tavalla se puuraaka-aine pystytään käyttämään aivan uudella tavalla hyväksi. Se on juuri se vaihtoehto, johon tässä tulevaisuudessa täytyy satsata. Sitten on Fischer—Tropsch-menetelmän sovellutukset synteettisistä biodieseleistä jnp. Se on yksi polku kuljettavaksi, mutta tämä hemiselluloosapolku on ehkä kuitenkin se, jossa ne marginaalit tulevat hyödyn kannalta kaikkein suurimmiksi.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Kiitoksia valiokunnalle erittäin hyvin suoritetusta työstä. On hienoa huomata, että valiokunta on voinut yhtyä hallituksen esitykseen tässä hyvin. Ed. Lahtelakin on tyytyväinen, ja ihan hyvä niin. Se on rehtiä tällä tavalla.

Ed. Pulliainen kiinnitti kahteen aivan erityisen tärkeään asiaan huomiota. Oli erittäin valitettavaa, että minun alaiseni viranomaistoimijan, Vtt:n, sateenvarjon alla tehtiin sellainen tutkimus, joka vei paljon, pitkän aikaa, harhaan, ennen kuin sitten muut tutkijayhteisöt nostivat asian toiselta näkökulmalta esille ja toivat nämä totuudet esille, joihin täällä ed. Pulliainen kiinnitti huomiota.

Toiseen tärkeään asiaan ed. Pulliainen tuli siinä, kun hän tarkasteli niitä mahdollisuuksia, mitä jatkossa on. Todellakin ilmiselvästi nämä metsäteollisuuskombinaatit tarjoavat erinomaisen mahdollisuuden nimenomaan puuraaka-aineen hyödyntämiseen. Siinä yhteydessä tapahtuvassa jalostusprosessissa se tulee edullisemmin, tuottavammin ja tehokkaammin ja kilpailukykyisellä tavalla. Siinä varmaan on yksi tärkeä mahdollisuus, mikä jatkoaskeleisiin biopolttoaineiden osalta on näköpiirissä ja olemassa.

Itse asiassa ensi viikolla, tiistaina, jättää seitsemän Suomen parhaimpiin kuuluvan tutkijan ryhmä minulle raportin arvioksi siitä, missä ovat ne parhaimmat mahdollisuudet tulevaisuudessa, missä kannattaa ne tutkijaresurssit Suomessa käyttää, joilta suunnilta haetaan läpimurtoja ennen kaikkea toisen sukupolven ja sitten vielä ehkä pitemmälle menevien sukupolvien vaihtoehtojen kehittämiseksi. Suomi — vielä kertaalleen, aiemminkin lähetekeskustelussa edellisen kerran monet meistä puhuivat, minä muiden mukana siitä — on näillä teknologia-aloilla aivan ehdottomasti maailman ehdotonta huippua.

Ja se on hieno asia, että Neste Oil on ilmiselvästi nimenomaan biodieselin tuotannossa maailman ykkönen. Se on pisimmällä teknologiassa, sillä on parhaat, edistyksellisimmät teknologiat, ja se pystyy, uskon, 2000-luvulla tuottamaan, jos meillä vaan on edellytykset sitä ostaa, niin paljon biodieseliä, että nämä tavoitteet 5,75:stä nimenomaan biodieselin osalta on hyvin helppo saavuttaa, koska tuo yhtiö pystyy valmistamaan sellaista biodieseliä, että vaikka 100 prosenttia sitä käytetään. Se voi 100-prosenttisesti palvella nimenomaan dieselinä ja dieselajoneuvoissa. Sama ei ole valitettavasti tilanne teknologisesti täällä etanolin puolella. Se on suurin piirtein tuo raja, mihin nyt tässä rima asetetaan, se määrä, mitä nykyteknologialla valmistettua, nykytyyppistä etanolia voidaan näissä autoissa, mitkä tällä hetkellä ovat markkinoilla, käyttää. Kovin paljon pitemmälle siinä ei tällä hetkellä vielä päästä. Mutta on ilmiselvää sekin, että teknologian läpimurtoja myös täällä etanolin puolella ennen pitkää saadaan.

Siinä ed. Hemmilä oli ihan oikeassa, että Amerikassa Yhdysvalloissa on valtava buumi menossa. Kävin noin 1,5 kuukautta sitten siellä. Asiantuntijat kertoivat, että heillä on 48 isoa tehdasta tällä hetkellä eri puolilla Yhdysvaltoja rakenteilla ja ne ovat nimenomaan tähän etanolin tuotantoon. Yhdysvalloissahan autot kulkevat 95-prosenttisesti bensiinillä. Dieselautojen osuus on siellä lähes olematon käytännössä. Muuten tällä hetkellä jo etanolin osuus amerikkalaisessa polttoainekulutuksessa on noin 4 prosenttia, ja siellä on tämmöinen huikea tavoite, se ei ole imperatiivinen tavoite, mutta siellä puhutaan tämmöisestä 20/20, kun me Euroopan unionin komission muutama viikko sitten julkistamassa paperissa asetimme 10 prosentin imperatiivisen tavoitteen vuodelle 2020. Yhdysvallat, ei tosin imperatiivisella vaan ohjeellisella tasolla, pyrkii tässä mielessä vähän pitemmällekin kuin me täällä.

Arvoisa puhemies! Viimeisenä kommenttina samalla, kun annoin tunnustusta ed. Hemmilän tiedoille siitä, miten asiat ovat tuolla Yhdysvalloissa, ei voi totisesti antaa hänelle samaa tunnustusta niiltä osin, kuin hän puhua roiski, eikä ensimmäistä kertaa, tietyissä asioissa tällä kertaa Salon sokerijuurikastehtaan osalta. Hän syytti KTM:ää ja minua nimeltä, ettei noin vaan päätetty panna sinne etanolitehdasta pystyyn. Ed. Hemmilä, taustannekin vuoksi teidän pitäisi tietää se, että jos joku toinen omistaa jonkun, minkä tahansa hyödykkeen tai fasiliteetin, vaikka tehtaan, niin ei se niin vaan käy, että valtio menee ja repii sen toisen käsistä, jos ei se halua itse sitä tällaiseen tarkoitukseen käyttää, siis että valtio menee ja ottaa sen tehtaan siltä, joka sen omistaa, ja päättää alkaa valmistaa siinä etanolia. Ei, ei sinne päinkään. Annoitte kyllä nyt ihan väärän todistuksen. Kun aika jämerästi tähän puutun, se johtuu siitä, että olen huomannut teidän siitä kertovan muuallakin, ja se oli ihan oiva paikka, että kerroitte sen ihan reilusti tässäkin ja sain tilaisuuden yhtä reilusti sen sanoa, että tuo ei meinaakaan pitää paikkaansa, ei sinne päinkään. Olin monta kertaa erittäin rakentavassa keskustelussa tuon tehtaan johdon kanssa ja yritin todella. Me olimme todella valmiita siihen, että näin olisi menetelty, tähän tarkoitukseen se olisi muutettu, mutta jos ei omistaja halua, haluaa mieluummin rakentaa Saksaan etanolituotannon, niin minkäs sille teet?

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Pekkarisen kanssa voitaisiin tästä sokerijuurikkaan jalostamisesta etanoliksi keskustella varmasti pitempäänkin, mutta aikapula estää. Tässä keskustelussa emme käy siihen laajemmin. Mutta tilanne on se, että kyllä aika ponnettomalta vaikuttivat noin ihan julkisuudessakin esillä olleitten tietojen valossa hallituksen toimet, jotta Salon sokeritehdas olisi voinut jatkaa sokerijuurikkaan jalostamista ja edelleen jatkojalostamista etanoliksi. Tällä olisi ollut Suomen tulevaisuuden kannalta ja Suomen elintarviketaloudenkin huoltovarmuuden kannalta erittäin suuri merkitys, Salon sokeritehtaalla ja sen tulevaisuuden turvaamisella. Nimittäin jatkossa nyt tästä eteenpäin meillä saattaa olla tilanne, että Suomessa ei viljellä sokerijuurikasta eikä jalosteta juurikkaasta sokeria lainkaan. Sen vuoksi tällaisten tehtaitten, jotka on saatu aikaiseksi täällä yhteisin ponnistuksin, romuttaminen ja maantasalle purkaminen on anteeksiantamatonta.

Martin Saarikangas /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Näissä meidän kuulemisissamme tuli esille myös toinen seikka, nimittäin biokaasun käyttö. Todettiin, että se on jäänyt vähäiselle käytölle. Mtt toi esille sen, että Suomessa biokaasua tuotetaan aika monessa paikassa ja potentiaali Suomessa olisi noin 700 000 henkilöautolle. En mene näistä luvuista takuuseen. Väitetään myös, että Saksassa yli 4 000 maatilaa tuottaa ja käyttää tätä biokaasua. Onko tämä valmistelun alla kauppa- ja teollisuusministeriössä?

Sari Essayah /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa tuli monessakin kohtaa esille tämä, että biopolttoaineille tulisi antaa verotukea valmisteveron poistamisen muodossa. Mutta sitten asiantuntijat lopulta saivat valiokunnan vakuuttuneeksi siitä, että tuo verotuki todennäköisesti tässä vaiheessa suurimmaksi osaksi valuisi ulkomaisille tuottajille, koska Suomessa tätä polttoainetta ei kilpailusyistä pystytä tuottamaan kilpailukykyiseen hintaan. Olisinkin kysynyt sitä, pitäisikö valtiontukea näille tehdashankkeille lisätä, ja mikä olisi sellainen tukitaso, millä me saisimme tämän kotimaisen tuotannon paremmin vauhtiin? Missä vaiheessa näette tämän verotuen tarpeelliseksi, koska kuitenkin Ruotsissa tämä verotuki on ollut käytössä?

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä tapahtui henkien kohtaaminen, koska ed. Saarikangas melkein piti sen puheenvuoron, jonka olin ajatellut pitää. Biokaasussa todella on valtavia mahdollisuuksia Suomessa. Tämä 700 000 autoa kattaa pelkästään jäteperäisen biokaasun eli jätteistä valmistettavan biokaasun. Biokaasustahan on kahtalaisia ilmastohyötyjä, toisaalta se, että sillä voidaan korvata fossiilisia polttoaineita, ja toisaalta se, että se biojäte ei päädy kaatopaikalle tai muualle, missä se hajotessaan tuottaisi metaania, joka on voimakas kasvihuonekaasu. Eli biokaasu on ilmastotaseeltaan aivan ylivertainen kaikkiin muihin kuviteltavissa oleviin liikenteen biopolttoaineisiin nähden. Siitä näkökulmasta se, että Suomessa todella biokaasussa ei ole edetty juuri lainkaan tai on edetty äärimmäisen hitaasti, on aika yllättävää ja synkkää, ja todella kysyisin ed. Saarikankaan tavoin, miksi me olemme tässä näin jäljessä ja mitä voitaisiin tehdä asian muuttamiseksi?

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ministeri Pekkarinen täällä totesi valittaen, että Vtt:n tutkimus biopolttoaineiden osalta meni pahasti harhaan. Ministeri Pekkarinen, olisiko meillä nyt tilaisuus, mahdollisuus ja tarve sille, että näitä erilaisia tutkimuksia näiden biopolttoaineiden ja bioenergian osalta voitaisiin jollain tavalla koordinoida nykyistä paremmin? On niin paljon vääriä tietoja liikkeellä myös tutkijoiden taholta ja siellä hypitään omien tutkimusalojen ulkopuolelle ja annetaan lausuntoja asioista, joihin ei ole perehdytty, ja kokonaisvaikutelma tutkijoiden osalta ja tutkijoiden viestistä on erittäin sekava. Pitäisikö näitä jonkun Sitran, Akatemian tai jonkun muun koordinoida, jotta me saisimme kansallisesti mahdollisimman suuren hyödyn ja pääsisimme nopeammin käytännön töihin tutkimusten jälkeen?

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Ed. Hemmilä sanoi, että on anteeksiantamatonta, ettei Salon sokerijuurikastehtaalla ole tehty sitä ja tätä. Samaan aikaan hänen ryhmätoverinsa, puolueen varapuheenjohtaja Sarkomaa käyttää julkisuudessa puheenvuoroja, joissa arvostelee siitä liiallisesta innosta, mitä hänen mielestään hallituksen toimesta on näissä asioissa viimeisten vuosien aikaan ollut. Tämän kaiken politiikka sallii yksittäiselle poliitikolle. Olkaamme onnellisia siitä, että on tilaa Sarkomaalle ja on tilaa sitten Hemmilälle. Mutta älkää, Hemmilä, tuota jatkako. Teidän väitteenne siitä, että hallitus ei olisi jotenkin tehnyt kaikkea voitavaansa tarjotakseen mahdollisuutta jatkaa vaikkapa bioetanolin tuotannossa, ei pidä paikkaansa. Ne olivat erittäin merkittävät tuet, mitkä nimenomaan osin Suomen — teidän pitää tietää se — osin EU:n toimesta olisi osoitettu tälle hankkeelle, mikäli se olisi pantu pystyyn, mutta omistaja ei sitä halunnut. Jos ed. Hemmilää eivät saa houkuteltua ulkopuoliset johonkin puuhaan, niin eivät sitten saa. Se pitää tämä sama filosofia paikkansa tuossa myöskin, saako jonkun omistaman tehtaan muutettua johonkin toiseen tarkoitukseen.

Mitä biokaasuun vielä tulee, niin aivan lyhyesti: Minäkin toivon, että siinä päästäisiin eteenpäin. Tällä hetkellä meillä on työnjako. Isompia biokaasulaitoksia KTM rahoittaa; meillä on muutama päätös nyt tehty. Ne eivät ole liikennekäyttöön. Ne tuottavat sähköä ja lämpöä, nämä muutamat harvat, mitä meillä on olemassa, mutta uskon, että jatkossa myöskin sitten nimenomaan liikenteen polttoaineita. Ja maatilojen yhteydessä Erkki Kalmari ja muutama muu harva jatkossa tulee saamaan nimenomaan kolmen M:n kautta näitä investointitukia. Ne eivät ole ihan vähäiset, ne ovat ihan oikean mittaiset. Valitettavaa on todellakin, että se ei vielä Suomessa tahdo kannattaa.

Minä voin kertoa esimerkin: Veljeni, joka harrastaa ihan samaa tuotantoa kuin Erkki Kalmari, ja hänen naapurinsa ovat yhdessä yrittäneet käydä läpi, joko se kannattaa. Ei kannata, vaikka kahdesta keskikokoisesta tilasta on kysymys. Eivät saa vielä kannattavaksi. Kyllä tässä tarvitaan tätä valtion tukea, ja äsken sanotut instrumentit ovat sitä varten nyt tarjolla, että ne entistä paremmin auttaisivat sen kynnyksen yli, että saataisiin tuotantoa. (Puhemies koputtaa) Se auttaa jakelujärjestelmän syntymistä. Nyt kun minä käyn hakemassa biokaasuautooni biokaasua, niin minun pitää ajaa edestakaisin 30 kilometriä voidakseni sen jälkeen ajaa 200—204 kilometriä enimmillään sillä biokaasulla. (Puhemies koputtaa) Vielä tässä logistiikan kehittämisessä on paljon tehtävää.

Seppo Lahtela /kok:

Arvoisa herra puhemies! Talousvaliokunnan mietintö hallituksen esityksestä biopolttoaineiden käytön edistämiseksi liikenteessä on lyhyt, ja voisi sanoa, että napakka, yhtyen pitkälti muiden asiantuntijavaliokuntien lausumiin siitä, miten tässä pitäisi menetellä ja tehdä. Kun esityksessä selkeästi todetaan tämä liikennepolttoaineen jakelijoille annettu velvoite toimittaa vuosittain kulutuksen vähimmäisosuus biopolttoaineita, joka on 2008 vähintään 2 prosenttia, 2009 vähintään 4 ja vuonna 2010 ja sen jälkeen vuosittain vähintään 5,75 prosenttia. Nämä ovat pieniä lukuja, mutta se on askel tulevaisuuteen. Se on askel sellaiseen tulevaisuuteen, missä saattaisi tulla maailmassa se esille, että näitä mineraalipohjaisia öljyjä ei olisikaan.

Mutta tämä koko biopolttoaineasia on kallis ratkaisu ja tällä kertaa kalliimpi kuin nämä vanhat perinteiset öljymenetelmät ovat olemassa. Voisi sanoa, että se on ehkä myöskin joiltain osin ilmastollisesti päästöjen osalta jopa raskas, raskas niin, että ainakaan mitään merkittävää kasvihuonekaasujen päästöjen vähentämistä ei tapahdu, jossain tapauksessa ne saattavat jopa vähän kasvaakin.

Kun edustan maaseutupohjaista maailmankatsomusta ja -näkemystä, niin näin minun ei pitäisi puhua, mutta tämä on kuitenkin jonkinnäköinen totuus tässä asiassa. Mutta tässä luodaan valmiutta tulevaisuuteen, valmiutta tulevaan maailmaan, missä saattaa olla sellainen tilanne, että Suomen pitää pyrkiä kokonaan öljystä riippumattomuuteen, kuten nyt puoluejohtajat tuntuvat vähän kilpaa veistelevänkin.

Jos tätä asiaa katsotaan niin, niin siihen uhrattu hinta ja sen kautta saatava riittävä kokemus siihen valmiuteen, että tässä tuotannossa voidaan kokonaan sinne siirtyä, kannattaa nyt toteuttaa, ja sen osalta tämä esitys on hyvä ja oikeanlainen. Jos eläisimme, toimisimme niin, että tähän ei varauduttaisi ja valmistauduttaisi, niin joskus, kun se asia esille tulisi, niin silloin siihen ei kyettäisi reagoimaan. Tosin täytyy totuuden nimessä sanoa, että hallitushan on vähän seuraillut näitä Euroopan unionin antamia vähimmäisvaatimuksia ja sikäli ei tämä nyt ihan suomalainen keksintö ole, vaikka mielellään sen suomalaiseksi rakentaisinkin ja olisin julistamassa, mutta sitäkään nyt tässä ei voi tehdä.

Tässä on erittäin hyvänä nähtävissä se, että tämä vaikuttaa suomalaiseen maaseutuun ja maaseudun tulevaisuuteen siinä, että pelto voidaan näillä menetelmillä hoitaa ja tehdä niin, että se on viljelykäytössä, viljelykunnossa ja sillä kuitenkin yhteiskunnan rattaita pyöritetään. Tämä viljelyvalmius kriisin sattuessa — niin kuin vähän epäillään tässä, enkä toivoisi, että maailmasta leipä niin loppuisi, että kaikki maa jouduttaisiin viljelyyn käyttämään, että leipä riittäisi — on olemassa aivan toisenlaisena kuin jos siellä pellolla puita kasvaisi.

Kun tätä sisältöä katsotaan, niin täällä valiokunnan mietinnöstä lyhyt lausuma päätösehdotuksesta: "Pidemmällä aikavälillä on myös aiheellista selvittää mahdollisuudet porrastaa biopolttoaineiden verotus- ja edistämistoimet ilmastotaseen mukaan. Veroporrastuksen tulisi perustua yleiseurooppalaisiin laatuvaatimuksiin." Tässä on se sisältö, tämä ei ole lausuma, vaan yksi lause tuolta keskeltä. Tässä on se sisältö, missä todetaan, että ilman yhteiskunnan verotuksellista tukea tämä asia ei voi toimia eikä pelata. Näin katsottuna myöskin tämä aikaisemmin jo täällä käsitelty biokaasukysymys on sellainen, mikä tarvitsee parempaa verokohtelua, parempaa tukea. Silloin se talteenotto voidaan järjestää ja siitä tuotannosta saada kannattavaa ja myöskin jakeluteknisesti mahdollista tavoittaa sieltä, missä tätä polttoainetta tarvitaan ja mistä ohi ajetaan, eikä tarvitse tehdä niin, niin kuin ministeri Pekkarinen esimerkinomaisesti hyvin kertoi, että joutuu ajamaan erikseen sivuun, käyttämään polttoainetta siihen ajamiseen jo mennen tullen saadakseen tankin täyteen tai saadakseen tankkauksen tehtyä. Nämä ovat niitä synnytystuskia, mutta kyllä näistä eteenpäin mennään.

Rouva puhemies! Voisin sanoa, että mietintö on hyvä, hallituksen esitys on hyvä ja tämä kokonaisuus luo erinomaisen, oivan tulevaisuuden Suomen polttoainehuollolle.

Jari Leppä /kesk:

Rouva puhemies! On perusteltua, että myös Suomessa pannaan käytäntöön tämä 5,75 prosentin sekoitussuhde biopohjaa liikennepolttoaineisiin. Meillähän on kokemuksia siitä vapaaehtoisesta toiminnasta ja kokeilusta, joka on jonkun aikaa ollut meillä käytössä. Sen osuus oli ainoastaan 0,1 prosenttia tuosta sekoitussuhteesta, ja näin ollen helppo vetää se johtopäätös, että ilman tällaista velvoitetta asia ei olisi liikkeelle lähtenyt, ja hyvä, kun nyt tässä vaiheessa asiassa ollaan etenemässä.

Kiinnitän muutamaan asiaan huomiota ja ensimmäisenä raaka-aineeseen. Niin maa- ja metsätalousvaliokunta kuin myöskin ympäristövaliokunta lausunnoissaan talousvaliokunnalle kiinnittivät näihin asioihin huomiota ja siihen tuotantotapaan, jolla nämä biopohjan raaka-aineet on tuotettu, mielestäni aivan oikein. Näihin ajatuksiin myös talousvaliokunta yhtyi. Meidän täytyy pystyä maailmanlaajuisessa kaupassa luomaan sellaiset järjestelmät, joilla, olipa sitten missäpäin maailmaa tahansa tuotettu biopohjan raaka-aine, se tuotetaan ympäristön näkökulmista katsottuna kestävällä tavalla. Näin ei tällä hetkellä ole. Myöskään siihen eivät anna mahdollisuuksia Wto-säännökset, jotka perustuvat vuonna 1994 sovittuun Gatt-sopimukseen, elikkä aika kauan sitten tämä sopimus on solmittu. Se ei ole enää tätä päivää, vaan se tarvitsee uudistamista.

Tässä tarjoutuu erinomainen mahdollisuus meidän aidosti myöskin liikenteen osalta omavaraisuuttamme kohentaa, eikä niin kuin viime viikonloppuna toinen suuri hallituspuolue esitti, että 10 prosenttia vuoteen 2010 mennessä pitää biopohjaa seassa olla. Silloin ei heidän ympäristötavoitteensa toteudu minkään vertaa eikä myöskään omavaraisuus minkään vertaa. Silloin ainoastaan vähennetään Arabimaista ja Venäjältä öljyntuontia ja siirretään se Indonesiaan palmuöljyn tuontiin, jota ei tällä hetkellä tuoteta kestävällä tavalla. Ihmettelen tällaisia linjauksia, mutta näköjään tämmöisiäkin kuulla voi. Siksi, ja tähän valiokunta on kiinnittänyt huomiota, tämä tarjoaa meidän maaseudullemme ja meidän peltojemme käytölle aivan uudenlaisen mahdollisuuden näillä nykyisillä järjestelmillä pohjautuen EU:n yhteiseen maatalouspolitiikkaan, ja tästä me pidämme kiinni.

Puhemies! Toinen asia sitten on se, että kun tekniikka muutamien vuosien kuluttua menee pidemmälle ja pääsemme toisen sukupolven liikennepolttoainetuotteisiin, silloin me olemme niin ympäristönäkökulman kannalta kuin myöskin raaka-ainenäkökulman kohdalla paljon laajemman ja paljon vaikuttavamman asian edessä. Silloin meille puuraaka-aineen lisäksi tarjoutuu myöskin turpeesta tehty biopolttoaine. Se tarjoaa aivan erityisen mahdollisuuden, ja tätä kohtihan hallitus on myöskin vahvasti menossa ja mennytkin jo, kun viime vuoden toisessa lisätalousarviossa osoitettiin 9 miljoonan euron määräraha biopolttoaineiden uusien tuotantoteknologioiden kehittämiseen. Tämä on hyvä tie.

Puhemies! Valiokunta kiinnitti huomiota myöskin muihin esteisiin, hallinnollisiin esteisiin, jotka hidastavat biopolttoaineiden käyttöönottoa. Nämä kaikki tällaiset esteet pitää meidän perata pois, jotta tuo biopolttoaineiden pohja lähtee vahvistumaan myös kaasun osalta. Kaasusta oli äsken täällä puhetta, ja se merkitsee kaikkein tehokkainta polttoainetta ympäristön kannalta, olipa sitten kysymyksessä liikennepolttoaine, sähkön tai lämmön tuottaminen, ja tässä myöskin jäteperäisen biokaasun osalta me voimme lähteä aivan uusille teille myöskin yhdyskuntajätteiden käsittelyssä.

Kaiken kaikkiaan tämä laki tarjoaa meille aivan uudenlaiset mahdollisuudet, luo tasaisesti työpaikkoja, toimeentuloa koko Suomeen ja turvaa meidän energiaomavaraisuuttamme ja vähentää meidän tuontienergiariippuvuuttamme.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.

Pekka Nousiainen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Lakiehdotus biopolttoaineiden käytön edistämiseksi on saanut varsin yksituumaisen käsittelyn kaikissa eri vaiheissaan. Hallitus jätti jo syksyllä eduskunnalle ehdotuksen tästä lakiehdotuksesta, ja oikeastaan yllättävän kauanhan tämä talousvaliokunnassa sitten viipyi ennen kuin mietintö syntyikin. Mutta tänäkin aikana, jonka tämä lakiehdotus on ollut valiokunnassa, ovat toki koko ajan sekä globaalisti että myöskin meillä Suomessa paineet bioperäisten polttoaineiden käytön edistämiseksi lisääntyneet koko ajan, ja näin ollen myöskin tämä biokomponentin mukana olo liikennepolttonesteissä on saanut jo laajan yksimielisyyden kaikissa eduskuntaryhmissä.

Tämä laki, joka nyt sitten säädetään voimaan, todella osoittaa sen, että Suomessa halutaan vähentää liikenteen päästöjä ja myöskin torjua ilmastonmuutosta ja että myöskin liikenne on tässä prosessissa mukana. Me asetamme tavoitteeksi tämän kautta, että meillä biopolttoaineitten osuus on 5,75 prosenttia vuonna 2010. Toki tässä voisi olla kunnianhimoisempi tavoite ja sen myöskin sellaisena on mahdollista toteutua.

Tämä on merkittävä myös omavaraisuuden näkökulmasta, ja ennen kaikkea tässä laissa yhdistyvät sekä energiapolitiikka, aluepolitiikka että maatalouspolitiikka. Kaikilla näillä sektoreilla tämä edistää tasapainoista aluekehitystä, luo maataloudelle edellytykset entistä paremmin tuottavalla ja hyödynnettävällä tavalla käyttää peltopotentiaalia hyväksi, ja ennen kaikkea se työllistää ja vahvistaa aluetalouksia.

Ministeri Pekkarinen on ollut erittäin aktiivinen ja kiitettävällä tavalla edistänyt kotimaisten polttoaineitten käyttöä, ja näin on myöskin tämän asian laita. Ei ainoastaan tämän lain kautta synnytetä nyt sitten kysyntää ja markkinoita. Kauppa- ja teollisuusministeriö on ollut myöskin tukemassa järjestelmiä, joissa kotimainen etanolituotanto saadaan aikaan. Biodieseltuotantohan on käynnistynyt jo Neste Oilin toimesta omaehtoisesti.

Pidän erinomaisen hyvänä tätä asiaa ja ennen kaikkea toivon nyt, että niistä hankkeista, jotka ovat tuotannon käynnistämiseksi vireillä, saadaan päätökset ja tukipäätökset aikaan ja sitä kautta varmistetaan, että kun lain voimassaolo alkaa, niin sitten myöskin kohtuullisessa ajassa on meillä tämä biokomponentti polttonesteissä käytettävissä.

Oras Tynkkynen /vihr:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys on sinänsä ihan oikean suuntainen, joskin hieman myöhäsyntyinen. Hallitushan toimi suhteellisen myöhäisessä vaiheessa ja vasta direktiivin pakottamana, mutta hyvä, että edes siinä vaiheessa.

Biopolttoaineiden ilmastotase on varmasti herättänyt ehkä eniten keskustelua tämän hallituksen esityksen käsittelyn yhteydessä. Niin tärkeä kuin ilmastonsuojelu onkin ja niin keskeinen peruste kuin se tälle esitykselle onkin, niin on hyvä muistaa, että biopolttoaineilla on myös muita hyviä tavoitteita, ei pelkästään päästöjen vähentäminen, vaan myös öljyriippuvuudesta irtaantuminen, energiaturvallisuuden parantaminen, kotimaisen työllisyyden tukeminen ja aluepoliittiset tavoitteet. Näitä kaikkia kannattaa käsitellä rinta rinnan, kun puhutaan biopolttoaineiden käytön edistämisestä.

Ilmastotase taas riippuu monesta asiasta. On monia erilaisia biopolttoaineita. Tässä edellä tuli esille biokaasu, joka on ilmastotaseeltaan täysin ylivertainen. Toisessa ääripäässä taas on esimerkiksi vaikka ohraetanoli, jonka ilmastotase ei yleensä ottaen ole aivan hyvä. On harhaanjohtavaa puhua yhtenä ryhmänä pelkästään biopolttoaineista, jos ei vähän analyyttisemmin eritellä, minkä sorttisista polttoaineista kulloinkin puhutaan.

Paljon riippuu myös oletuksista. Edellä runtattiin Vtt:n ja Mtt:n tutkimus ja sen perusteet. Sillä, verrataanko biopolttoaineiden raaka-aineiden viljelyyn käytettävää alaa, sen vaikutuksia, kesantopeltoon vai siihen, että sillä samalla alalla viljellään vaikka elintarvikkeisiin käytettäviä raaka-aineita, on aivan ratkaiseva vaikutus siihen, mikä tulos tutkimuksesta saadaan. Paljon riippuu myös käytetyistä menetelmistä: miten kylvetään, millaisia lajikkeita käytetään, kuinka paljon lannoitetaan, millaiset kuljetukset ovat käytössä. Näitä menetelmiä voidaan edelleen kehittää. Myös näiden ensimmäisen sukupolven biopolttoaineiden ilmastotasetta voidaan edelleen parantaa satsaamalla näitten menetelmien kehittämiseen.

Toinen keskeinen kysymys on ollut tuontibiopolttoaineiden kestävyys. Brasilian etanoli ja Indonesian ja Malesian palmuöljy ovat monessa suhteessa hyvinkin kyseenalaisia, ja niihin liittyy monia riskejä ja ongelmia. Yhtä ongelmaa ratkaisemalla ei saisi luoda toisia, kuten sitä, että sademetsiä raivataan toisella puolella maailmaa sen takia, että me yritämme kestävöittää omaa liikennettämme. Sen takia kotimaisen tuotannon pitäisi olla mahdollisuuksien mukaan esisijaista ja sitä pitäisi vauhdittaa ja toisaalta pitäisi sertifioimalla ja muilla järjestelmillä taata se, että kaikki ne raaka-aineet, joita ulkomailta Suomeen tuodaan biopolttoaineiden valmistusta varten, olisivat kestäviä ja täyttäisivät tietyt perusvaatimukset sekä ympäristön että työntekijöiden oikeuksien ja muitten keskeisten tekijöiden osalta. Tähän tarvitaan todennäköisesti EU:n yhteisiä toimia, ehkä kansainvälistäkin sopimusta, että saadaan tämä raaka-aineiden tuotanto kestävälle tolalle.

Biopolttoaineet voivat todella olla merkittävä osaratkaisu liikenteen kestävöittämisessä, mutta kuitenkin vain osaratkaisu. Biopolttoaineet eivät näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa mitenkään riitä kattamaan sen paremmin Suomen kuin koko maailmankaan liikennepolttoaineiden tarvetta, jos liikenteen kasvu ja liikenteen kulutuksen kasvu jatkuu nykytahtia. Sen takia tarvitaan laajempaa pakettia. Tarvitaan biopolttoaineiden lisäksi myös liikennetarpeen vähentämistä muun muassa kestävällä yhdyskuntasuunnittelulla. Me tarvitsemme joukko- ja kevyen liikenteen edistämistä, ja tarvitaan autojen energiatehokkuuden roimaa parantamista nykyisestä, ja siihen meillä on onneksi olemassa tekniset mahdollisuudet.

Tämä hallituksen esitys on päänavaus. Se on hyvä, että se saatiin vielä tämän eduskunnan aikana käsiteltyä, mutta kannattaa varmaan vähän suunnata katsetta jo tulevaisuuteen, mitä pitäisi tehdä tämän jälkeen.

Katson, että Suomessa tulisi laatia kunnianhimoinen ohjelma öljyriippuvuudesta irtaantumiseksi. Niin kuin tässä edellä on viitattu, monet poliitikot ovat viljelleet erilaisia vuosilukuja ja esittäneet sinänsä ihan kannatettavia, kunnianhimoisia tavoitteita, mutta ne konkreettiset toimenpiteet ja keinot näitten tavoitteiden saavuttamiseksi puuttuvat. Seuraavan hallituksen olisi hyvä laatia tällainen öljyriippuvuusohjelma, ja vihreät julkistavat ovan öljyriippuvuusohjelmansa vielä tämän kuukauden aikana.

Toiseksi tarvittaisiin kansallinen biomassastrategia. Meillä on paljon kilpailevia biomassan raaka-aineita, meillä on paljon kilpailevia käyttökohteita: metsä- ja paperiteollisuus, liikenteen biopolttoaineet ja luonnollisesti sähkön ja lämmön yhteistuotanto. Mihin nämä biomassan raaka-aineet riittävät, mihin niitä kannattaisi käyttää, siinä tarvittaisiin kokonaisvaltaista strategiaa.

Ja me tarvitsemme verodifferentiointia eli sitä, että biopolttoaineiden verotus ja muut ohjauskeinot porrastetaan niitten polttoaineiden ilmastotaseen perusteella.

Eero Lämsä /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys laiksi biopolttoaineiden käytön edistämiseksi liikenteessä: Otan tähän esille vain yhden asian, joka koskee maa- ja metsätalousvaliokunnan lausunnossaan esittämää asiaa. Siinä tuodaan esille, että lakiehdotuksen biopolttoainemääritelmään tulee sisällyttää myös turve, jota voidaan käyttää toisen sukupolven biopolttonesteiden raaka-aineena. Talousvaliokunta pitääkin tässä mietinnössään turvetta yhtenä varteenotettavana tulevaisuuden biopolttoaineen raaka-aineena:

"Turve soveltuu teknisesti kehitteillä olevien uusien teknologioiden raaka-aineeksi esimerkiksi puun ja ruokohelven tavoin. EU:n biopolttoainedirektiivin määritelmiin ei kuitenkaan ole sisällytetty turvetta, eikä turpeella tehdyllä vaihtoehtoisella polttoaineella näin ollen voida täyttää direktiivin velvoitteita. Direktiivin sääntely noudattaa kansainvälistä linjausta, jonka mukaisesti turvetta ei pidetä uusiutuvana energialähteenä." Talousvaliokunta on tämän mietintönsä mukaisesti "viimeksi energia- ja ilmastostrategiasta antamassaan mietinnössä kiinnittänyt turpeen luokitteluun liittyvään epäkohtaan huomiota ja todennut, että Suomen tulee edelleen aktiivisesti toimia turpeen luokituksen muuttamiseksi niin, että se ottaa huomioon turpeen koko elinkaaren hitaasti uusiutuvana bioenergialähteenä."

Toivottavasti tämä asia etenee, koska turve todella on merkittävä raaka-ainelähde, kun puhutaan biopolttoaineista liikenteessä.

Sari Essayah /kd:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti tästä paikaltani:

Ministeri Pekkarinen on tosiaan jo poistunut, ja olisin mielelläni hänen kanssaan käynyt vähän tätä verodebattia. Valiokunta toteaa mietinnössään, että todennäköistä on, että tämä biopolttoaineitten hinta tulee nostamaan polttoaineen hintaa noin 2—3 sentillä per litra, ja myöskin sitten spekuloi sitä, olisiko tarpeellista nimenomaan tämän kustannusrasituksen tasaamiseksi tätä verohelpotusta ottaa käyttöön. Koska jakelijalla on oikeus käyttää biopolttoainetta joko sitten diesel- tai bensiinipuolella, niin tulevaisuus tulee näyttämään sen, tapahtuuko tässä kenties sitten vääristymistä, että jommankumman polttoainelajin käyttäjät joutuvat sitten kantamaan suuremman verorasituksen tästä. Mutta kaiken kaikkiaan pidän erittäin tärkeänä päänavauksena, että pääsimme tässä biopolttoaineasiassa eteenpäin. Olisinkin mielelläni kuullut niitä perusteluita, minkä tähden Ruotsissa on voitu ottaa nämä verotuet käyttöön, mutta Suomessa emme siihen ole pystyneet.

Ehkä jossakin vaiheessa joudumme vielä käymään sen eettisen keskustelun, onko oikein tulevaisuudessa suurissa mittakaavoissa polttaa ruuaksi käypää viljaa energiaksi. Ymmärrän itse, että energiakasveja me tarvitsemme ja sitä kautta meillä on mahdollisuus vaikuttaa siihen, että olisimme vähemmän esimerkiksi öljyriippuvaisia, mutta jossakin vaiheessa tulee se rajakin pohdittavaksi, kuinka pitkälti voimme käyttää ruokaa energiaksi polttamalla sitä.

Matti Kauppila /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Puutun muutamiin maa- ja metsätalousvaliokunnan lausumiin.

"Esityksen perusteluissa on myös todettu, että nykyisen liikenteen biopolttoaineiden tuotantovaihtoehdot eivät ole vielä taloudellisesti kilpailukykyisiä fossiilisiin vaihtoehtoihin verrattuna ilman julkisia tukitoimenpiteitä." Täällähän on puhuttu tästä asiasta aika paljon, ja asiantuntijalausuntojen mukaan minusta on aivan selvää, että tilanne on vielä tällä hetkellä hyvin pitkälle näin, elikkä suuret toimijat tällä sektorilla eivät tule kovinkaan paljon käyttämään kotimaista, vaan raaka-aineet tuodaan laivalasteittain sitten tuolta kauempaa.

Toinen asia: "- - laissa ei voida kilpailusäännösten vuoksi edellyttää, että tarvittava biopolttoainemäärä tuotettaisiin kotimaassa kotimaisista raaka-aineista. Toimijat valitsevat käytettävät biopolttoaineet markkinaehtoisesti. Valiokunta pitää kuitenkin välttämättömänä, että syntyvä kysyntä edistää myös kotimaisen liikenteen biopolttoaineiden tuotannon laajempaa käynnistymistä." Elikkä tässä on selvät tavoitteet sille, että edistetään biopolttoaineitten käyttöä, kuinka suureksi, niin se on varmasti vielä kysymysmerkki.

Sitten: "Suomalaisen rehuteollisuuden laskelmien mukaan kotimaisilla raaka-aineilla biopolttoainetta valmistettaessa runsasvalkuaista rehusivujaetta kertyisi moninkertaisesti tällä hetkellä kotimaassa tuotettuun määrään verrattuna." Elikkä siinä ovat kasvupotentiaalit aika suuret.

Sitten on tämä huoltovarmuuskysymys. Meidän peltoalastamme osittain tällä tavalla saadaan pysymään viljeltynä riittävä määrä peltoa, jotta sitten kriisiaikana on mahdollista myös niin biopolttoaineen käyttö kuin sitten sen muuttaminen normaaliviljelyyn tarpeen mukaan.

Ja viimeisenä asiana on tämä veropolitiikka: "Biopolttoaineita koskevan verotuksen periaatteet sisältyvät yhteisön energiaverodirektiiviin, jonka mukaan lähtökohtaisesti bioperäiset polttoaineet on verotettava samalla tavalla kuin vastaavat mineraaliöljypohjaiset tuotteet." Elikkä itse asiassa tässä on sitten sille asialle vähän niin kuin jarru, elikkä verotuksen kautta sitten säädellään tämän edistymistä.

Pertti Hemmilä /kok:

Rouva puhemies! Valitettavasti ministeri Pekkarinen ei ole enää täällä mukana keskustelemassa näistä biopolttoaineista, mutta joku toinen kerta sitten varmasti saamme hänen kanssaan enemmänkin debatoida.

Puhemies! Öljyn kulutuksen ennustetaan ilman erityisiä toimenpiteitä kasvavan lähivuosikymmenten aikana, jo parinkymmenen vuoden kuluessa, jopa useita kymmeniä prosentteja. Tästä kulutuksen kasvusta 80 prosenttia selittyy Kiinan ja Intian, siis Aasian, kasvavasta öljyn kulutuksesta. Öljyvarantojen riittävyydestä on esitetty hyvin hyvin erilaisia arvioita. Öljyvarojen arvioidaan riittävän muutamia kymmeniä vuosia, mutta toisten arvioitten mukaan öljyvarat riittävät jopa useita satoja vuosia tästä eteenpäin.

Fossiilisten polttoaineitten hinta on joka tapauksessa pitkällä aikavälillä ilmeisesti nousemassa johtuen paitsi siitä, että joka tapauksessa epäily öljyvarojen ja ylipäätään fossiilisten polttoainevarojen riittävyydestä on olemassa, toiseksi hiilidioksidille ja hiilidioksidipäästöille ihan maailmanlaajuisesti säädettävistä veroista. Mutta ne valtiot, jotka ovat varautuneet siihen tilanteeseen, että tulevaisuudessa yhä suurempi osa fossiilisista polttoaineista korvataan biopolttonesteillä, varmasti tulevat myöskin pärjäämään paremmin tulevaisuudessa näillä markkinoilla ja nimenomaan näillä teollistuvilla markkinoilla.

Suomella on lukuisia mahdollisuuksia ja Suomi on jo käyttänyt lukuisia mahdollisuuksia pienentää riippuvuutta tuontienergiasta. Lämpöä ja sähköä tuotetaan hyvin paljon uusiutuvista raaka-aineista, ja tämä on nimenomaan metsäteollisuuden tuotekehittelyn tulosta, teknisen kehittelyn tulosta. Viime aikoina on voimakkaasti kiistelty siitä, kannattaako biopolttonesteitä tuottaa täällä meillä kotimaassa, vai pitäisikö niitä peräti alkaa tuoda ulkomailta. Biopolttonesteiden tuotannon kannattavuutta ei kuitenkaan, kuten ed. Pulliainen täällä jo aiemmin puheenvuorossaan todisti, voida arvioida pelkästään suorin taloudellisin perustein, vaan muun muassa omavaraisuusasteen tulee olla keskeinen päätöksentekoa ohjaava periaate. Tähän omavaraisuuteen vaikuttaa nimenomaan näitten biopolttonesteiden sivutuotteitten eli rehujen saanti, rehujen tuotanto, rehun merkitys.

Suomeen tuodaan jopa 85 prosenttia eläinten tarvitsemasta valkuaisrehusta, ja jos biopolttonesteitä, lähinnä etanolia, tuotetaan ohrasta, niin tästä saadaan valkuaista korvaavaa rehua, samaten saadaan rehuja rypsirouheesta. Sen sijaan, jos energia tuotettaisiin ja käytettäisiin lähellä raaka-aineita, lähellä markkinoita, myös energiataseet näyttäisivät sillä tavalla paljon positiivisemmilta, että kun ei raaka-aineita jouduta satoja kilometrejä kuljettamaan, ei myöskään näitä sivutuotteita, rehuja, jouduta kuljettamaan satoja kilometrejä. Sen vuoksi olisi erinomaisen tärkeää, että Suomen kaltaisessa pitkien etäisyyksien maassa, harvaanasutussa maassa, olisi useita pieniä biopolttonestettä ja rehuja tuottavia laitoksia, jolloin kuljetusmatkat ja sitä kautta myöskin energiankulutus jäisivät pienemmiksi, jolloin kokonaisuudessaan biopolttonesteiden saanto esimerkiksi peltohehtaarilta laskettuna jäisi positiiviseksi.

Arvoisa puhemies! Suomen maantieteellinen asema, pitkät etäisyydet, ilmasto ja, voi sanoa, yksipuoliset luonnonvarat asettavat haasteita toisaalta Suomen puolustukselle mutta myös rauhan ajan huoltovarmuuden ja sisäisen turvallisuuden suunnittelulle. Suomihan on käytännössä saarivaltio, jolla on pitkä raja Venäjän kanssa, ja kun EU yhteisönä — se on tullut tämänkin viimeksi kuluneen vuoden aikana moneen kertaan todistettua — ei millään tavalla takaa jäsenvaltioittensa huoltovarmuutta, niin jokaisen jäsenvaltion, myöskin Suomen, tulee itse pitää huolta siitä, että tulevaisuudessa meillä on elintarvikkeita saatavana kaikissa tilanteissa, meillä on energiaa saatavana kaikissa tilanteissa.

Energiantuotannon, myöskin sähkön, osalta Suomen tulee olla mahdollisimman omavarainen. Tässä yhteydessä, vaikka nyt puhutaan biopolttonesteistä, viittaan siihen, että seuraava hallitus varmasti ihan alkutaipaleellaan tulee tekemään myöskin perusvoimaratkaisun, ja aina parempi, että sähköäkin tuotetaan kotimaassa vaikkapa ydinvoimalla, kuin että ydinvoimasähköä tuodaan naapurimaasta.

Arvoisa puhemies! Kuten maa- ja metsätalousvaliokunta mietinnössään totesi, biopolttoaineiden käyttöön ottaminen vaatii alkuvaiheessa yhteiskunnalta myös tukitoimenpiteitä. Suomessahan biopolttonesteitä verotetaan tällä hetkellä mineraaliöljypohjaisia polttonesteitä ankarammin. Esimerkiksi mineraaliöljystä jalostetun dieselöljyn polttoainevero on 32 senttiä mutta biodieselin 35 senttiä litralta. Onkin huomattava, että biopolttoaineiden erityiskohtelu verotuksessa verrattuna muihin polttoaineisiin ei ole ristiriidassa EU:n lainsäädännön kanssa. EU siis sallii jäsenvaltioiden soveltavan omassa lainsäädännössään nollaverotusta, jopa nollaverotusta, biopolttoaineille siitä huolimatta, että muista raaka-ainelähteistä tuotettuja polttoaineita verotetaan. Esimerkiksi Ruotsissa, kuten tässä keskustelussakin on jo monta kertaa tuotu esiin, etanoli on kokonaan vapautettu verosta ja biopolttoaineita käyttävät saavat helpotuksia sen lisäksi muun muassa autoedun verotuksessa, vakuutusmaksuissa ja jopa pysäköinnissä. Siellä, siis Ruotsissa, hallitus määräsi, että viime vuoden loppuun mennessä jokaisella jakeluasemalla oli oltava tarjolla myös biopolttoainetta.

Rouva puhemies! Tämä esitys on, totta kai, kannatettava, että biopolttoaineita lisätään, mutta tämä vaatisi sen lisäksi vielä, kuten äsken todistin, myöskin tiettyjä valmisteverolakeihin tehtäviä muutoksia.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Nyt käsiteltävänä oleva hallituksen esitys laiksi biopolttoaineen käytön edistämisestä liikenteessä on merkittävä päänavaus uusiutuvien energialähteiden hyödyntämisessä.

Me olemme keskustelleet viimeksi kuluneen vuoden aikana aika paljon energia- ja ilmastopolitiikasta kuitenkin painopisteenä sähkön tuotanto. Jos ajatellaan kansallista energiakeskustelua noin pidemmässä juoksussakin, niin kyllä painopiste on ollut selkeästi sähkön saannin varmistamisessa, ja ydinvoimapäätös, totta kai, loi kestävää perustaa tietylle aikajänteelle. Nyt me sähkön tuotannon turvaamiseksi keskustelemme mahdollisen kuudennen ydinvoimalan tarpeellisuudesta, ja voidaankin sanoa, että sähkön tuotannon varmistamisessa meillä on aika lailla erilainen peruslähestymistapa kuin mikä vaaditaan liikennepolttoainekysymyksen ratkaisemiseen. Tarkoitan tällä kannanotolla lähinnä sitä, että merkittävät tuotantoyksiköt, joita esimerkiksi ydinvoimalat edustavat, jo yksittäisinä investointeina varmistavat varsin merkittävältä osaltaan nimenomaan sähkön saannin varmistumisen ja varmistamisen, ja tässä suhteessa tämän kotimaisuusasteen säilyttäminen taikka ylläpitäminen riittävän korkealla tasolla on mielestäni aika hyvin turvattu.

Mutta sen sijaan, kun ajatellaan liikennepolttoaineita, me olemme täysin tuonnista riippuvaisia. Tuossa edellä ed. Hemmilä tarkasteli sitä, mikä on öljyn saannin ja saatavuuden aikajänne. Totta kai siihen vaikuttaa se, millä tavalla esimerkiksi Aasian maissa kulutuskysyntä tulee kasvamaan — joka tapauksessa se tulee kasvamaan — mutta jos ajatellaan niitä ehkä luotettavimpia arviointeja öljyn tuotannon osalta, niin puhutaan todennäköisemmin kymmenistä vuosista kuin sadoista vuosista. Tämä on tärkeä havainto, kun ajatellaan sitä, mitenkä merkittävästä avauksesta on kysymys EU:n ja Suomen osalta, että todella lähdetään määrätietoisesti hyödyntämään biopolttoaineita nimenomaan liikennepolttoainemuotoina.

Todella tämä lakiesitys ja lain käyttöönotto on avaus. Se, että saavutamme asetetun tavoitteen, 5,75 prosentin osuus polttoaineista, on toki suhteellisen kunnianhimoinen tavoite, mutta haluaisin kuitenkin ottaa esille sen näkökulman, joka oikeastaan on jäänyt lähes kokonaan sivuun tässä keskustelussa ja tämän asian tarkastelun osalta, että nyt me lähestymme kuitenkin siltä pohjalta, että vain tietty pieni osuus näistä liikennepolttoaineseoksista korvataan tällä biopolttoaineella. Jos ajattelen sitä tuotekehityksen haastetta, mikä liittyy nimenomaan biopolttoaineiden käytön merkittävään lisääntymiseen, meillä pitäisi olla yhtä rinnan käynnissä jo merkittäviä tutkimus- ja kehityshankkeita, joilla selvitettäisiin niitä vaihtoehtoja, että meillä tulisi käyttöön yksinomaan biopolttoaineita.

Minusta tässä tavallaan tullaan erittäin huomionarvoiseen tekijään: mitenkä tämä energiatuotanto — puhuin edellä myös sähkön tuotannon osalta, mutta erityisesti liikennepolttoaineiden osalta — on keskittynyttä ihan maailmanlaajuisestikin ajatellen. Minusta tämän riippuvuuden, joka heijastuu ei vain Suomen vaan koko Euroopan unionin alueella alhaiseen energiaomavaraisuuteen, pitäisi kannustaa nyt riittävän merkittäviin panostuksiin nimenomaan tutkimus- ja kehitystyön osalta, että me tekisimme riittäviä avauksia nimenomaan täällä liikennepolttoainepuolella. Toivonkin, että jatkossa tämä näkökulma otetaan riittävästi huomioon.

Tähän osittain, rouva puhemies, liittyy myös tämä suhtautuminen biokaasun tuotantoedellytysten parantamiseen ja vahvistamiseen. Se on toimintaa, jossa varsin lyhyellä aikajänteellä voitaisiin saavuttaa jo meillä Suomessakin nykyistä merkittävästi parempi kehitysvaihe sillä edellytyksellä, että me myös veroratkaisuin helpotamme biokaasun tuotantoedellytyksiä. Ajattelenkin näin, että tämä on yksi niistä asioista, jotka tulisi ottaa erityisellä vakavuudella huomioon seuraavan hallitusohjelman veroratkaisuja mietittäessä. Ilman sitä, että me luomme myös veropolitiikalla riittävät edellytykset näitten uusien käyttömuotojen, uusien energiamuotojen hyödyntämiseen, me emme pääse riittävän nopeasti etenemään. Palaan tähän nyt jo yhteisesti hyväksyttyyn tavoitteeseen 5,75 prosenttia. Sekin edellyttää varsin järeitä toimenpiteitä, nimittäin tämän tavoitetason saavuttamisen tulee tapahtua neljän seuraavan vuoden aikana.