Eero Lämsä /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Käyn läpi tässä nämä kaksi mietintöä keskeisimmiltä osin.

Ensinnä tämä rahoituslakia koskeva asia elikkä ehdotus kestävän metsätalouden rahoituslaista. Perusperiaatteiltaan ehdotus metsätalouden rahoituslaista on pääosin voimassa olevan lain ja nykykäytännön mukainen. Rahoitukseen ehdotetaan tehtäväksi muutamia tarkistuksia. Keskeisimmät tarkistukset liittyvät voimassa olevan lain nuoren metsän hoidon ja kunnostusojituksen tukeen. Esityksen mukaan tukea kohdistettaisiin enemmän taimikonhoitovaiheeseen. Kunnostusojituksen tuen sijaan ehdotetaan suometsän hoidon tukea. Ympäristötukea ehdotetaan muutettavaksi siten, että se entistä paremmin edistäisi metsien monimuotoisuutta.

Kestävän metsätalouden rahoituksesta annetun lain mukaisen toiminnan laajuus on viime vuosina perustunut Kansallisessa metsäohjelmassa 2010 arvioituihin metsänhoito- ja metsänparannustöiden suoritetarpeisiin yksityismetsien osalta.

Valtioneuvoston vuonna 1999 hyväksymä Kansallinen metsäohjelma pyrki metsiin perustuvan kansallisen ja alueellisen hyvinvoinnin lisäämiseen huolehtimalla metsien taloudellisesta, ekologisesta ja sosiaalisesta kestävyydestä. Kansallisen metsäohjelman tavoitteena on vuoteen 2010 mennessä lisätä kotimaisen puun käyttöä 5—10 miljoonaa kuutiometriä, kaksinkertaistaa puutuotteiden viennin arvo ja huolehtia metsien hoidon ja metsätalouden ympäristönhoidon korkeasta tasosta. Tavoitteena on myös energiapuun vuotuisen käytön lisääminen 5 miljoonalla kuutiometrillä.

Suomessa on vahva metsäklusteri. Sen synty ja kehitys ovat perustuneet muun muassa metsäteollisuustuotteiden kasvavaan kysyntään, laajentuvaan puuraaka-ainepohjaan ja edistyneeseen tuotantoteknologiaan. Metsäklusterin osuus Suomen bruttokansantuotteesta on lähes 10 prosenttia, teollisuuden tuotannosta noin 30 prosenttia ja nettovientituloista lähes 40 prosenttia. Koko klusteri työllistää noin 200 000 henkilöä. Metsäklusterin ytimessä ovat vahva metsäteollisuus ja kannattava metsätalous.

Valiokunta kiinnittää myös huomiota siihen, että metsien muu kuin puutuotannollinen merkitys kasvaa maailmanlaajuisesti. Kasvihuoneilmiön hillinnässä metsät ovat merkittävin kasvihuonekaasuja sitova nielu. Puuntuotannon lisäksi metsien muut käyttömuodot ja metsien luontoarvot ovat viime vuosina korostuneet metsien hoidossa ja käytössä. Voimassa olevaan lakiin sisältyvät säännökset mahdollisuudesta myöntää yksityisille maanomistajille ympäristötukea, rahoittaa metsäluonnon hoitohankkeita, luonnonarvokauppaa ja yhteistoimintaverkostokokeiluhankkeita. Näillä vapaaehtoisen suojelun keinoilla kannustetaan metsänomistajia pitkäjänteisesti metsien monimuotoisuuden turvaamiseen.

Kestävän metsätalouden rahoitusjärjestelmä on moninainen. Noin 60 miljoonaa euroa jakaantuu noin 50 000 hankkeeseen. Yhdellä hankkeella voi vielä olla useita edunsaajia ja maksutapahtumia. Tukijärjestelmän pirstaleisuus vaikuttaa myös hallinnon resurssien määrään. Noin 60 miljoonan euron tuesta toimijat käyttävät noin 10 miljoonaa euroa töiden suunnitteluun ja 5 miljoonaa euroa toteutusselvityksiin. Metsäkeskuksille nykyisen lain toimeenpanosta aiheutuu noin 6 miljoonan euron kustannukset. Merkittävin tekijä rahoitusjärjestelmän pirstaleisuudessa on metsänomistajien suuri määrä ja toimenpidekuvioiden pieni koko.

Valiokunta pitääkin erittäin tärkeänä sitä, että esityksen keskeiseksi tavoitteeksi on asetettu tukien vaikuttavuuden lisääminen. Tässä yhteydessä valiokunta kiinnittää myös huomiota siihen, että Kansallisen metsäohjelman työtavoitteista ollaan joissakin työlajeissa jäljessä ja valtiontaloudelliset lähtökohdat rajoittavat mahdollisuuksia lisätä rahoitusta. Siten myös Kansallisen metsäohjelman työtavoitteiden saavuttaminen edellyttää tukien vaikuttavuuden lisäämistä, niin että niukoilla resursseilla saadaan aikaan entistä enemmän hyvin hoidettuja metsiä.

Esityksen tavoitteena on myös selkeyttää ja yksinkertaistaa tukiehtoja. Valiokunta kiinnittääkin huomiota siihen, että tukijärjestelmä on nykyään monimutkainen ja yksityiskohtia on paljon. Järjestelmän monimutkaisuus lisää hallinnollisia kustannuksia ja heikentää vaikuttavuutta. Erityisesti metsänomistajien on vaikeaa olla selvillä kulloinkin voimassa olevien tukiehtojen tarkasta sisällöstä. Tukien vaikuttavuuden lisäämisen kannalta valiokunta pitää välttämättömänä myös sitä, että tukijärjestelmään liittyvää hallinnollista työtä kevennetään sekä toimijoiden että viranomaisten osalta.

Esityksessä on päädytty siihen, että tuella kannustettaisiin maanomistajaa tekemään nuoren metsän hoitotyö mutta työn tarkasta mittaamisesta luovuttaisiin. Maanomistajille maksettaisiin euromääräinen tuki, joka olisi porrastettu tukialueittain, ja siten tuen suuruudessa olisi otettu huomioon valtion rahoituksen merkitys pitkävaikutteisten investointien aikaansaamisessa eri puolilla maata. Nuoren metsän hoidon tuen määrä ei olisi riippuvainen siitä, tehtäisiinkö työ tilan omalla vai ulkopuolisella työvoimalla. Hallinnollisesti tällainen palkkiomalli tuen myöntämisessä on kaikkein yksinkertaisin.

Arvoisa puhemies! Koska bioenergian laajeneva käyttö lisää energiapuun markkinaehtoisuutta ja koska voimassa olevalla rahoitettavien kohteiden määrittelyllä energiapuun korjuumäärien on arvioitu vuosittain edelleen kasvavan, ei esityksessä ole katsottu tarkoituksenmukaiseksi laajentaa energiapuun korjuun tuen piiriä, mutta energiapuun korjuutuki ei olisi enää riippuvainen siitä, onko taimikko tai muu metsänhoitokohde rahoituskelpoinen. Uutena tuen myöntämisen rajoituksena kuitenkin olisi, että energiapuun korjuutuki voitaisiin myöntää vain kerran puuston kiertoajan kuluessa.

Esityksen mukaan juurikäävän torjuntaan myönnettävän tuen edellytyksenä olisi, että työ tehdään juurikäävän leviämisen riskialueella kivennäismaalla suoritettavan hakkuun yhteydessä toukokuun alun ja lokakuun lopun välisenä aikana. Ehdotettu tuki eroaa sisällöltään voimassa olevan lain mukaisesta tuesta siinä, ettei tukea enää myönnettäisi mekaaniseen juurikäävän torjuntaan eli kantojen nostoon. Esityksen perusteluissa on todettu, että kantojen nosto toteutetaan nykyisin pikemmin energiapuun keräämiseksi kuin juurikäävän torjumiseksi. Kantojen nosto on pääsääntöisesti markkinalähtöistä, joten sille ei ole tarkoituksenmukaista kohdistaa enää valtion tukea.

Esityksessä pyritään kannustamaan yksityisiä maanomistajia aikaisempaa aktiivisemmin suometsän hoitoon ja ojien kunnostukseen sekä näiden toimenpiteiden yhteydessä riittävien vesiensuojelutoimenpiteiden tekemiseen. Nykyisen kunnostusojituksen korvaisi uudessa laissa suometsän hoidon tuki. Tuettavat toimenpiteet olisivat samoja kuin nykyisin kunnostusojituksessa.

Arvoisa puhemies! Valiokuntaa keskustelutti myös tämä nimi, kun se lähti siitä, että nimi on "Metsätalouden rahoituslaki", ja kuitenkin valiokunta päätyi siihen, että siihen lisätään edelliseen lakiin viitaten kestävä-sana, elikkä tämän lain nimi on "Kestävän metsätalouden rahoituslaki".

Tähän lakiin sisältyy yksi vastalause.

Arvoisa puhemies! Sitten muutama sana tästä toisesta laista elikkä esityksestä laiksi metsäkeskuksista ja Metsätalouden kehittämiskeskuksesta.

Tästä valiokunta toteaa, että maakunnallisella tasolla toimivat 13 metsäkeskusta ja koko valtakunnassa toimiva Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio muodostavat metsätalouden edistämis- ja valvontaorganisaation. Organisaation toiminta perustuu metsäkeskuksista ja metsätalouden kehittämiskeskuksesta annettuun lakiin — jäljempänä metsäkeskuslaki — ja se rahoitetaan merkittävältä osin valtion talousarvioon vuosittain otettavalla määrärahalla. Metsäkeskukset ja kehittämiskeskus ovat lakiin perustuvia valtionapuorganisaatioita, ja ne luetaan niin sanottuun välilliseen valtionhallintoon.

Metsäkeskukset ja kehittämiskeskus hoitavat metsien kestävää hoitoa ja käyttöä, niiden monimuotoisuuden säilyttämistä sekä yksityismetsätalouden edistämistä koskevia tehtäviä. Edistämistehtävien ohella metsäkeskukset hoitavat eräitä yksityismetsätalouden viranomaistehtäviä, minkä lisäksi ne valvovat metsätaloutta koskevien lakien noudattamista kaikkien metsänomistajien metsissä. Viranomaistehtävät eivät kuulu kehittämiskeskuksen tehtäväalueeseen. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että kehittämiskeskus ja metsäkeskukset eivät saa harjoittaa niiden tarkoituksen toteuttamiseen kuulumatonta tai lakisääteisten tehtävien hoidon vaarantavaa elinkeinotoimintaa.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että kehittämiskeskus on metsätalouden kehittämis- ja asiantuntijaorganisaatio, jonka tehtävänä on kehittää ja koordinoida metsäkeskusten valtakunnallista yhteistoimintaa sekä tuottaa palveluja metsäkeskuksille ja maa- ja metsätalousministeriölle. Maa- ja metsätalousministeriö voi antaa kehittämiskeskukselle metsäkeskusten ohjaustehtäviä muissa kuin julkisen vallan käyttöä sisältävissä tehtävissä. Viranomaistehtävät eivät jo edellä todetun mukaisesti kuulu kehittämiskeskuksen tehtäväalueeseen.

Esityksen tavoitteena onkin saattaa metsäkeskusten julkisen vallan käyttöä sisältävien tehtävien hoitoa koskevat säännökset vastaamaan perustuslain vaatimuksia. Esityksen perusteluissa on todettu, että ongelmallisina perustuslain 124 §:n kannalta voidaan pitää erityisesti omaisuudensuojaa rajoittavien virallisten seuraamusten määräämistä ja hallinnollisten pakkokeinojen käyttämistä koskevia toimivaltuuksia, kuten metsälain mukaisen uhkasakon asettamista ja käsittelykieltojen määräämistä. Niihin saattaa liittyä merkittävää julkisen vallan käyttämistä, mikä ei olisi sopusoinnussa perustuslain vaatimusten kanssa.

Valiokunta tuo esiin sen esityksen perusteluissakin todetun, että periaatteellisella tasolla metsäkeskukselle kuuluvien julkisen vallan käyttöä sisältävien tehtävien rahoitukseen saattaa liittyä ongelmia. Valiokunta korostaakin sitä, että viranomaistehtävien hoidon riippumattomuus ja puolueettomuus edellyttävät näiden tehtävien hoidon rahoituksen turvaamista siten, että viranomaistoiminnan riippumattomuus ja puolueettomuus voidaan taata. Valiokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että viranomaistoiminta saa riittävästi voimavaroja ja että siihen liittyy riittävä seuranta. Tämä asia on tuotu tuossa mietinnössä kursivoidusti esille.

Esityksen perustelujen mukaisesti valiokunta pitää tarpeellisena, että metsäkeskuksille jäävien julkisen vallan käyttöä sisältävien tehtävien hoito eriytetään nykyistä selkeämmin muusta toiminnasta tehtävien hoidon riippumattomuuden ja puolueettomuuden turvaamiseksi. Sellaiset julkiset hallintotehtävät, joihin sisältyy merkittävää julkisen vallan käyttämistä, siirrettäisiin Maaseutuviraston hoidettavaksi. Maaseutuvirasto tekisi niihin liittyvät päätökset metsäkeskuksen tehtyä asiasta esityksen.

Asiantuntijakuulemisen yhteydessä valiokunnalle on tuotu esiin, että yleisen johtokuntien kokoonpanoa koskevan käytännön mukaisesti myös metsäkeskusten henkilöstöllä tulisi olla oma edustuksensa kaikkien metsäkeskusten johtokunnissa. Valiokunta toteaa, että metsäkeskusten johtokuntien kokoonpanoa koskevat kysymykset eivät ole esillä nyt kysymyksessä olevassa hallituksen esityksessä. Valiokunta pitää kuitenkin tarpeellisena, että metsäkeskusten johtokuntien kokoonpanoon tältäkin osin liittyvät kehittämistarpeet selvitetään ja että tarvittaessa eduskunnalle annetaan lainsäädännön muuttamiseksi asiaa koskeva hallituksen esitys.

Arvoisa puhemies! Tämä esitys on yksimielinen, ja haluan tässä yhteydessä osoittaa valiokunnan jäsenille kiitokset aktiivisesta osallistumisesta näitten lakien käsittelyyn. Nämä eivät olleet ihan helppoja asioita valiokunnalle, mutta hyvän asiantuntijakuulemisen ja hyvän yleiskeskustelun ja asioihin paneutumisen johdosta saatiin minusta varsin hyvät mietinnöt aikaan.

Lauri  Kähkönen  /sd:

Arvoisa puhemies! Metsätalouden rahoituslain säätäminen vastaamaan uuden perustuslain vaatimuksia on perusteltua, ja siinä on onnistuttu. Tavoitteet tukien vaikuttavuuden lisäämiseksi, tukiehtojen selkeyttämiseksi ja tukiin liittyvän hallinnollisen työn keventämiseksi ovat kannatettavia. Lainsäädännöllisiä keinoja näiden hyvien tavoitteiden saavuttamiseksi on käytetty monipuolisesti.

Rahoituksen painopisteen siirtäminen nuoren metsän harvennuksesta taimikon hoitoon on metsien tulevan kehityksen ja tukien vaikuttavuuden kannalta tarkoituksenmukaista. Nuoren metsän hoidossa siirtyminen niin sanottuun palkkiomalliin ja selkeisiin, ennalta tiedossa oleviin tukimääriin on metsänomistajien ja hallinnon kannalta hyvä ratkaisu. Tämä lisää myös tukien käytön läpinäkyvyyttä, samoin kuin energiapoliittisten tukien selkeä erillisyys.

Pystykarsinnan, pellon metsityksen ja juurikäävän mekaanisen torjunnan poistaminen rahoitettavista työlajeista lisää koko metsätalouden rahoitusjärjestelmän uskottavuutta ja vähentää ongelmia rahoitettavien töiden laadussa. Työlajien vähentämisellä on järkeistävä vaikutus myös hallinnon voimavarojen suuntaamiseen. Samaa tavoitetta palvelee myös maa- ja metsätalousvaliokunnan esittämä lisäys, että yhteishankkeissa tuki voidaan maksaa myös osakkaiden valitsemalle asiamiehelle.

Hallituksen esityksessä niin sanotun metsäkeskuslain muuttamiseksi keskeisenä tavoitteena on saattaa metsäkeskusten julkisen vallan käyttöä sisältävien tehtävien hoitoa koskevat säännökset vastaamaan uuden perustuslain vaatimuksia. Merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältävien tehtävien siirtäminen perustuslain 124 §:n mukaisesti viranomaiselle on perusteltua. Toukokuun alussa toimintansa aloittava Maaseutuvirasto lienee tässä tapauksessa paras vaihtoehto viranomaiseksi.

Muut julkisen vallan käyttöä sisältävät tehtävät on tarkoitus eriyttää metsäkeskusten sisällä vielä nykyistä selvemmin. Viranomaistehtävien yksikön, kuten maa- ja metsätalousvaliokunta nimeksi esittää, perustaminen metsäkeskuksiin ja viranomaisjohtajan toimivaltuuksien tarkistaminen takaavat metsäviranomaisen toiminnan puolueettomuuden ja riippumattomuuden. Muutokset ovat johdonmukaista jatkoa niille muutoksille, joita metsäkeskuksissa on tehty säädöspohjaisesti ja paljolti myös vapaaehtoisilla ratkaisuilla. Metsätalouden edistämis- ja valvontatoiminnan tarkoituksenmukainen toteuttaminen samassa metsäkeskusorganisaatiossa on jatkossakin yksi Suomen metsätalouden ainutlaatuinen vahvuus.

Arvoisa puhemies! Ehdotettujen lakimuutosten voimaantulo turvaa osaltaan metsäkeskusten työrauhan, jota ne tarvitsevat vastatessaan muun muassa metsäalan tulevaisuuden katsauksessa esille nostettuihin haasteisiin. Edellytykset tehokkaan ja vaikuttavan metsätalouden harjoittamiselle ovat esitettyjen muutosten jälkeen lainsäädännön osalta hyvässä kunnossa.

Kansallisen metsäohjelman ja esitettyjen muutosten toteuttaminen vaativat riittäviä resursseja. Myös metsähallinnon muu tehostaminen, sähköisten palvelujärjestelmien käytön lisääminen ja metsäkeskusten palkkausjärjestelmän uudistaminen edellyttävät metsäkeskusten toiminta- ja kehittämisvoimavarojen riittävää turvaamista myös tulevina vuosina.

Matti Kauppila /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Lakiehdotuksen tavoitteena on kestävän puuntuotannon turvaaminen. Sääntelyn taustalla on ilmaston lämpenemisestä aiheutuvien päästöjen hillintä. Kun metsien hoito muodostuu yksityisille metsänomistajille kalliiksi yhden sukupolven aikana odotettavissa olevaan hyötyyn nähden ja koska metsänhoitotyöt ovat usein kannattamattomia markkinoiden, tekniikan tai tuotantotapojen kehittymättömyyden vuoksi, esityksessä ehdotettu tuki edistää järkevää metsänhoitoa. Tässä mielessä lakiehdotuksessa tarkoitettu tuki on mielestäni lähtökohtaisesti tarkoituksenmukainen keino lain tavoitteiden edistämiseksi. Kestävän metsätalouden rahoituslain yksityiskohdissa tulisi kantaa huolta siitä, että myönnettävät tuet kohdentuvat lain tavoitteiden mukaisesti eivätkä ohjaa toimintaa epäedullisiin kohteisiin tai epätarkoituksenmukaiseen toimintaan.

Esityksessä annetussa ympäristövaliokunnan lausunnossa kiinnitetään aiheellisesti huomiota ilmastonmuutoksen ja metsien lajiston monimuotoisuuden turvaamisen väliseen suhteeseen. Ympäristövaliokunta toteaa, että huomioon on otettava erityisesti ilmastonmuutos, joka aiheuttaa ekosysteemi- ja lajitasolla huomattavia muutoksia. Monimuotoisuuden turvaamisen verkoston on mahdollistettava lajien liikkuminen elinalueelta toiselle. Pitämällä talousmetsät hyvässä kasvukunnossa, geneettisesti monimuotoisina ja terveinä varaudutaan parhaiten ilmastonmuutoksen vaikutuksiin metsätalouteen. Huomiota on jatkossa kiinnitettävä yhä enemmän myös mahdollisuuksiin vähentää hiilidioksidipäästöjä korvaamalla fossiilisten polttoaineiden käyttöä metsäenergialla, sitomalla hiiltä puutuoteteollisuuden tuotteisiin sekä huomioimalla yleensä metsien merkitys hiilinieluina.

Metsätalouden suhdetta ilmastopolitiikkaan tulisikin käsitellä hallituksessa hallituksen esitystä perusteellisemmin. Tuen maksaminen euromääräisenä ja palkkiomuotoisena ei huomioi kohteessa suoritettavan työn määrää. Esitys toteutettuna johtaa siihen, että laki ei kannusta valitsemaan toimenpiteiden kohteiksi nuoria metsiä, jotka kipeimmin tarvitsisivat harvennusta. Koska entistä useammat metsänomistajat joutuvat turvautumaan metsätöissään ulkopuoliseen työvoimaan, valtion tuen määrä tulisi porrastaa työlajin tai kohteen vaatiman työmäärän ja työn toteuttamisen kustannusten perusteella. Hallituksen esittämässä muodossa ehdotus merkitsee tuen ohjautumista kohteisiin, joissa ei ole välttämättä lainkaan metsähoidollisten toimien tarvetta. Valtion varoista maksettavien tukien määräytymisperusteiden tulisi myös osaltaan vahvistaa sitä, että alalla noudatettaisiin lainsäädännössä työnantajille asetettuja velvoitteita käytettäessä ulkopuolista työvoimaa. Muun muassa tilaajavastuu tulee ottaa tuen myöntämisehtoihin.

Ehdotan 1. lakiesitykseen metsätalouden rahoituslaiksi seuraaviin kohtiin yksityiskohtaisia muutoksia, jotka luettelen pykälittäin tässä, huomenna sitten ilmeisesti on äänestykset: 4 §:ään "Tuensaajat", 5 §:ään "Tuen myöntämisen yleiset edellytykset", 7 §:ään "Suunnitelma ja toteutusselvitys", 10 §:ään "Nuoren metsän hoito", 14 §:ään "Energiapuun korjuu", 15 §:ään "Energiapuun haketus" ja sitten 19 §:ään "Juurikäävän torjunta". Nämä lakimuutosesitykset löytyvät vastalauseesta.

Seppo Lahtela /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Maa- ja metsätalousvaliokunta on saanut kaksi merkittävää mietintöä valmiiksi: mietintö hallituksen esityksestä metsätalouden rahoituslaiksi ja toinen mietintö metsäkeskuksista ja metsätalouden kehittämiskeskuksesta ja niitä koskevien lakien muuttamisesta, niihin liittyvistä sisällöistä.

Voi todeta, kun asiantuntijalistaa katsoo, että paljon on ollut kuultavaa ja hyvin on kuultu ja hyvin varmasti tämä asia ymmärrettykin. Tämä metsätalouden rahoituslaki lähtee liikkeelle tästä: "Tukien myöntämiseen, maksamiseen, valvontaan ja muihin vastaaviin seikkoihin liittyviin menettelyihin sovellettaisiin ehdotetun lain lisäksi myös valtionavustuslakia." Tässä voidaan nähdä, että se tavoite, että saadaan aikaan vaikuttavuutta ja selkeyttä ja tukien yksinkertaistamista, on tässä mietinnössä varmaan aika hyvin selvinnyt. Se on varmaan selvinnyt ja yksinkertaistunut jo myöskin siinä, mikä hallituksen esitys on ollut olemassa.

Metsällä on merkittävä yhteiskunnallinen asema Suomessa taloudellisessa mielessä, on myöskin muuta asemaa kuin talous, mutta erityisesti taloudellisessa mielessä. Täällä mietinnössä todetaan, että vuotuinen kasvu on viimeisimpien arvioitten mukaan 97 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Kun hakkuukertymä on ollut 1995—1999 keskimäärin 58 miljoonaa kuutiometriä vuodessa ja 2000-luvulla kertymä on ollut yli 60 miljoonaa kuutiometriä vuodessa, voidaan todeta, että tällä, mikä lähtee sieltä kannolta liikkeelle, on merkittävä osuus tästä Suomen kansantaloudesta, kun se ketjuuntuu koko klusterin kautta mitä moninaisimpiin portaisiin, niin maaseutukylään kuin myöskin tänne Pääkaupunkiseudulle ja Helsinkiin.

Valiokunta toteaa myöskin: "- - puuntuotannon lisäksi metsien muut käyttömuodot ja metsien luontoarvot ovat viime vuosina korostuneet metsien hoidossa ja käytössä." Tämä on minusta merkittävä arvio, jonka valiokunta on tänne kirjoittanut ja mietinnössään huomioinut.

Rouva puhemies! Seuraava ei liity suoraan tähän lakiin eikä mietintöön, mutta tähän on helppo jatkaa, että tätä monimuotoisuutta ja muuta käyttöä tulevaisuudessa pahimpana uhkana vaarantavat joittenkin hallituspiirien tavoitteet kiinteistöveron ulottamiseksi maa- ja metsätalousmaahan, jolloin jokamiehenoikeus ja sitä kautta olevat luontoarvot mielestäni tulevat varsin kyseenalaisiksi ja myöskin tulee pohdittavaksi, voivatko ne näin toteutua tai olla. Ainakin metsästyskäytön, missä metsätalousmaat ovat nyt suurin piirtein ilmaiseksi olemassa, se romuttaa täysin tarkkaan. Sen osalta tämmöistä ilmaiskäyttöä, niin kuin nyt on olemassa, ei sen jälkeen tule olemaan.

Tässä on erinomaisen hyvä mietintö, ja tämähän liittyy pitkälti siihen sisältöön, että vanha, vastaava laki lähti siitä, että pilalle mennyttä metsää lain perusteella korjattiin ja kunnostettiin, mutta tässä nyt lähdetään siitä, että pyritään kunnostamaan ja hoitamaan se aikaisemmin, ennen kuin se on pilalle mennyt. Tässä on ainutlaatuinen maailmankäsitys, mikä on muuttunut uuteen uskoon, ja tätä suurella tyytyväisyydellä tervehdin. Näen, että siinä on nähty täällä virkamiesportaassa mitä parhainta maailman eteenpäinmenoa.

Rouva puhemies! Tästä laista metsäkeskuksista ja metsätalouden kehittämiskeskuksista: Täällä on erittäin hyvät asiat ja hyvä pohja olemassa, hyvä sisältö. Mutta miten se sitten toimii ja kuinka tämä työväki, työvoima, on laitettavissa niin, että se toimii joustavasti ja riittävästi sitä on sinne saatavissa, kun tämä kuitenkin vähän saman metsäkeskuksen sisällä on olemassakin, vaikka Maaseutuvirasto tätä ohjaa ja hallinnoi tätä viranomaispuolta? Tiukkahan tämä arvio on siitä olemassa, että jos viranomaispuolelta puuttuu tekijöitä — tällä toisella puolella niitä on olemassa — niin tämän mietinnön ja sen hengen mukaan ei samoja työntekijöitä enää voida käyttää.

Toivon, että käytännön järki kuitenkin sanelee semmoisen mahdollisuuden, että näin jyrkkää arviota ei sitten siinä asiassa tulisi, kun tätä käytännön elämään sovelletaan. Tässä pitäisi kuitenkin tähän suomalaiseen virkamieheen, mitä kaikki metsäkeskuksen työväki nykyiselläänkin on olemassa, sen verran luottaa, että kyllä tämä lain henki ja soveltaminen oikein toteutuu, vaikka siellä niin sanottua lainatyövoimaa käytettäisiinkin. Erityisesti toivon vuokraus- ja lainatyövoiman osalta saman viraston sisällä, (Puhemies koputtaa) ettei tätä jyrkästi tulkita siinä vaiheessa, kun tätä käytännössä sovelletaan.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa puhemies! Nyt käsiteltävänä oleva metsätalouden rahoituslain uudistus lähtee siitä, että tarkoitus on yksinkertaistaa tukijärjestelmää, nimenomaan metsätalouden rahoitustukijärjestelmää, kevennetään hallintoa, ja kuitenkin on tarkoitus saavuttaa keskeinen tavoite: bioenergian käytön lisääminen.

Hallinnon yksinkertaistaminen suuntaa rahoitustukivaroja itse metsäenergian korjuuseen, ei niinkään papereihin ja selvityksiin, kuten on tänä päivänä asianlaita. Tämän lakiehdotuksen lähtökohta on se, että nykyisistä kahdeksasta työlajista siirrytään kahteen työlajiin, ja tässä kohtaa hallituksen esitys on kyllä hyvin perusteltu.

Valtiovallan tavoitteena on viime vuosina jatkuvasti ollut kotimaisen bioenergian käytön lisääminen. Tämä tavoite sisältyy kansalliseen metsäohjelmaan ja sen tarkistukseen liittyvään metsäsektorin tulevaisuuskatsaukseen. Tavoite sisältyy myös viidennen ydinvoimalayksikön rakentamispäätökseen liittyvään uusiutuvan energian edistämisohjelmaan vuosille 2003—2007. Sekä myös pääministeri Matti Vanhasen hallituksen ohjelmaan, maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan toiminta- ja taloussuunnitelmaan vuosille 2005—2008 ja hallituksen energia- ja ilmastopoliittiseen selontekoon, joka täällä eduskunnassa viime vuonna on yksimielisesti hyväksytty. Valitettavasti suoranaisesti tähän lakiehdotukseen ei ollut kuitenkaan sisällytetty kotimaisen bioenergian lisäämistä.

Rouva puhemies! Nykyisen rahoituslain mukaan kotimaisen metsäenergian käyttöä edistetään vain, jos metsäenergian tuotantoon tarkoitettu puuaines luovutetaan energiakäyttöön. Kuitenkin omassa taloudessakin käytettävä metsäenergia on mitä tärkein uusiutuvan energian lähde. Tässä hallituksen esityksessä, sen perusteluissa, todettiin myöskin noin kiertäen, kaartaen, viidennen ydinvoimalayksikön rakentamiseen liittyvä valtioneuvoston periaatepäätös, jossa korostettiin biomassan käytön edistämistä. Tämän linjauksen perusteella valtion tukea tulee myöntää myös sellaisen metsäenergian korjuuseen ja haketukseen, joka käytetään maanomistajan omassa lämpötaloudessa.

Arvoisa puhemies! Tässä kohtaa ilmeisesti valiokunnan keskuudessa vallitsikin kaikkein suurin näkemysero. Itse edustin sitä kantaa valiokunnassa, että tämä lakiesityksen 14 § tältä kohtaa, joka koskee energiapuun korjuuta, olisi pitänyt muuttaa niin, että energiapuun osalta korjuutukea olisi voitu myöntää energiakäyttöön tulevalle puuainekselle. Nyt hallituksen esitys ja myöskin valiokunnan lopulta hyväksymä kanta on se, että edelleenkin vain energiakäyttöön luovutetulle puulle voidaan tämä tuki myöntää. Tämä jonkun verran edelleenkin ylläpitää turhaa byrokratiaa ja turhaa paperisotaa, kun joudutaan mittaus- ja luovutustodistuksia tekemään.

Rouva puhemies! Kuitenkin kokonaisuus on tässä esityksessä niin hyvä, että itsekään en sitten valiokuntavaiheessa tehnyt enkä myöskään täällä salissa tee muutosehdotuksia. Tämän uuden lain kanssa varmasti pärjätään käytännössä paljon paremmin kuin nykyisin voimassa olevan kestävän metsätalouden rahoituksesta annetun lain kanssa.

Vielä tässä haluan lopuksi todeta, että kun tästä Kemerasta eli kestävän metsätalouden rahoituslaista on tullut suorastaan käsite sekä metsänomistajien että metsäammattilaisten keskuudessa, niin nyt valiokunta päätti, että Kemera-käsite jatkukoon tästä eteenkin päin, ja näin ollen sana "kestävä" lisättiin tähän lain nimikkeeseen mukaan, joten edelleenkin puhutaan tulevaisuudessakin Kemerasta. Tämä selkeyttää varmasti käytäntöjä tuolla itse metsässä.

Lauri  Oinonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen käsiteltävät esitykset ja maa- ja metsätalousvaliokunnan asianomaiset mietinnöt ovat hyvä pohja käytävälle keskustelulle, ja näissä on todella tajuttu kaikkein olennaisin erittäin tärkeissä asioissa. Metsä on suomalaisen hyvinvoinnin vahva, kestävä perusta, jolla on myös aina edellytykset uudistumiseen ja säilymiseen. Sen takia on aivan oikein, että kiinnitetään huomiota erityisesti nuoren metsän hoitoon, että Kemera, kestävän metsätalouden rahoitus, on myös tulevaisuuden todellisuudessa sana, joka toimii. Nämä ovat perusasioita.

Vanhastaan on sanottu kauan sitten jo koulujen oppikirjoissa, kuinka metsä on kansantalouden perusta. Puun jalostaminen eri muodoissaan moninkertaistaa metsän arvon. Riippuen jalostusasteesta voidaan päästä erilaisiin lukemiin, esimerkiksi viiteentoista kertoimena, kun puhutaan jalostetun puun arvosta meidän kansantaloudellemme.

Aivan oikein on tänä aikana puhuttu myös energiapuusta, uusiutuvasta bioenergiasta. Metsät ovat siinäkin selkäranka, joka kestää. On aivan hyvä, että meillä metsät kasvavat enemmän kuin hakataan, mutta meillä on hakkuumahtoa, joka tulisi hyödyntää. Tällä hetkellä on jo ollut selkeitä merkkejä puun Venäjän tuonnin ehtymisestä, ehkä tulevaisuudessa tyrehtymisestä. Silloin pitää löytää ne keinot, joilla saadaan positiivisilla keinoilla kotimainen puu markkinoille, metsänomistajat kiinnostumaan puun myynnistä.

Eräs jarru, joka tällä hetkellä jarruttaa metsien käyttöä ja puuraaka-aineen saatavuutta, on kaksinkertainen verotus myyntitulossa. Aikoinaan on maksettu pinta-alavero, nyt sitten menee pääomavero myytävästä puusta. Ja riippumatta siitä, kummassa järjestelmässä hyvänsä tuo kolmentoista vuoden lyhyt siirtymäkausi on sitten ollut, pinta-alaverossa vai myyntituloverossa, niin todellisuudessa päätehakkuupuusta maksetaan lähes kaksinkertainen vero kummassakin tapauksessa. Asian korjaamisesta olen esittänyt kahta lakialoitetta, joilla haluan eliminoida tuon kaksinkertaisen verotuksen ja poistaa tuon metsien käyttöä jarruttavan tulpan.

Samoin olen tehnyt lakialoitteen myös energiakäyttöön menevän puun myyntiveron vapautuksesta. Sillä osaltaan edistettäisiin myös energiakäyttöä, kuten myös arvonlisäveron poistamisesta niiltä loppukäyttäjiltä, jotka ostavat halkoja tai muuta puuperäistä polttoainetta. Esimerkiksi omakotitalon asuja, joka ostaa halkoja, maksaa arvonlisäveron, mutta ei enää saa sitä vähennettyä mistään. Näillä tällaisilla veropoliittisilla ratkaisuilla voitaisiin edistää metsien vielä tehokkaampaa käyttöä.

Ilman muuta selvää on, että kielteinen ajatuskin on mahdollinen kiinteistövero metsä- ja maatalousmaalle. Tämmöisiä ajatuksia ei varmasti kukaan järkevä ihminen ajattele.

Hoidetut metsät ovat myös paras hiilinielu ilmastokysymyksen kannalta, hoidetut talousmetsät, ne nimenomaan. Perintöveron poisto myös metsäomaisuudelta on perusteltua. Tuon veron takia liian usein joudutaan hakkaamaan keskenkasvuista metsää vastoin metsänhoidon järkeviä periaatteita, eikä kyse voi olla kansantalouden edusta.

Arvoisa puhemies! Toivon, että jos myös veroratkaisuilla halutaan edistää metsien hoitoa, tämä mahdollisuus otetaan myös käyttöön, aivan kuten nyt käsiteltävinä olevissa hallituksen esityksissä ja mietinnöissä on löydetty monia positiivisia ratkaisuja. Metsät ovat Suomen talouden kestävä perusta jatkossakin.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Nyt käsittelyssä oleva kestävän metsätalouden rahoituslakiuudistus on mielestäni erittäin ajankohtainen ja oikeastaan vielä parhaaseen aikaan sattuva ja erittäin tärkeä.

Metsänomistajien rakenne muuttuu nopeaa vauhtia. On uhkana, että Suomesta tulee lähivuosina, lähivuosikymmeninä, niin sanottu perikuntametsätalous, joka tarkoittaa sitä, että omistajat eivät olekaan enää yksi henkilö vaan iso osa ihmisiä, joilla on yhteinen intressi hoitaa metsää. Se intressi voi olla monasti erittäin moninainen ja monitahoinen, joskus jopa erittäin vaikea hallita.

Yksityismetsiä Suomessa on 21 miljoonaa hehtaaria, joita tämä laki siis koskee. Noin 300 000 metsänomistajaa ovat hakemassa tämän kestävän metsätalouden rahoituslain mukaisia avustuksia, ja on tärkeää, että tämä laki pyrkii mahdollisimman hyvään virtaviivaisuuteen vähentäen byrokratiaa ja tuoden mahdollisimman monta euroa sinne oikeaan kohteeseen eli metsään.

Metsien kasvu on määrätietoisella hoidolla saatu sotien jälkeen nousemaan noin 50 miljoonan kiintokuutiometrin tasosta 97 miljoonaan mottiin, mikä osoittaa erittäin hyvin sen, että tähän asti metsissä tehty työ on ollut erittäin onnistunutta ja tuottoisaa. Se on myös Suomen kansantalouden kannalta se selkäranka, jonka varaan tämä kansakunta voi tulevaisuuttaan rakentaa luottavaisin mielin.

Kuten, arvoisa rouva puhemies, totesin, se välttämättömyys, mikä tässä lakiuudistuksessa toteutuu, on byrokratian vähentäminen. Pidän sitä erittäin arvokkaana, koska tämän päivän Suomen valtion budjetin kohdalla on puhuttu yhä enemmän siitä, että rahaa tulee suunnata juuri sinne, missä rahaa tarvitaan, ja metsälain, kestävän metsätalouden rahoituslain yhteydessä sitä tarvitaan nimenomaan metsissä. Pidän siltä osin uudistusta erittäin onnistuneena.

Toinen painopisteen muutos on ollut se, että rahaa suunnataan yhä enemmän taimikon ja suometsien hoitoon. Se on erittäin tärkeää. Molemmat painopisteet ovat erittäin tärkeitä, koska taimikon ensimmäinen hoito siinä vaiheessa, kun taimikko on pieni, on erittäin tärkeä hoitovaihe nimenomaan niin, että se luo sen pohjan, jolla tulevan metsän hyvä kunto ja hyvä metsän kasvu luodaan.

Suometsiä Suomessa on noin 5 miljoonaa hehtaaria, ja on aivan oikein, että nyt rahaa suunnataan niihin metsiin, jotka on suometsien hoidolla saatu aikaan. Ojittamalla on suoritettu aikaisemminkin metsien lannoituksia ja taimikon hoitoja. Nyt nämä metsät ovat varttuneet ensimmäiseen hakkuuseen, ensiharvennusvaiheeseen, ja on tärkeää, että sinne suunnataan varoja, jotta se puusato saadaan sieltä talteen, nimenomaan varmistetaan suometsien tuleva hyvä kehitys.

Uudistus noudattaa kansallisen metsäohjelman mukaisia tavoitteita. Tavoitteena on lisätä puun omaa käyttöä Suomessa, metsäteollisuuden käyttämän puun käyttöä 5—10 miljoonaa kiintokuutiometriä vuoteen 2010 mennessä. Pitää huomioida se, että puun tuonti Suomessa on tällä hetkellä noin 20 miljoonaa kuutiometriä, joka mielestäni on aivan järkyttävän suuri luku, koska Suomessa jää joka vuosi metsään enemmän kuin 10 miljoonaa kuutiota puuta hakkaamatta. Meillä olisi varaa lisätä se yksi 10 miljoonaa kuutiota kotimaisia hakkuita vaikka välittömästi. Siksi on suuri kansantaloudellinen vahinko, että tuonnin varassa näin pitkälti eletään, ja tämä koskettaa erikoisesti Itä-Suomea, jossa Venäjän tuonti nimenomaan vähentää kotimaisen puun käyttöä.

Energiapuun käyttöä on tarkoitus lisätä 5 miljoonaa kiintokuutiometriä tämän lain avulla. Sekin tavoite on erittäin hyvin linjassa myös Kansallisen metsäohjelman kanssa, mutta myös nykyisen ilmastonsuojelun ja hiilidioksidipäästöjen vähentämisen kannalta. Pidän tätä viime mainittua tavoitetta erittäin tärkeänä. Se luo uutta pohjaa metsien yhä paremmalle käytölle.

Kun nyt Kansallista metsäohjelmaa uudistetaan vuoden 2007 lopulla, valtioneuvosto tekee päätöksen uudesta Kansallisen metsäohjelman päivittämisestä aina vuoteen 2015 saakka. On tärkeää, että se päivitys tehdään niin, että siinä nimenomaan korostetaan hakkuiden lisäämistä, hoidon lisäämistä ja ennen kaikkea sitä, että valtio kantaa siinä vastuunsa metsien hoidon hyvästä tasosta antamalla riittävät määrärahat vuosittaisissa budjeteissaan tämän lain toteuttamiseen.

Nykyinen taso, 65 miljoonaa euroa, tulee nostaa ihan reilusti tuonne 75 miljoonan tasoon, tukeehan se samalla myös työllisyyttä, koska metsistä saatava työ on nimenomaan siellä työtä, missä muutoin on työstä pulaa, nimenomaan juuri siinä osassa Suomea, jossa tällä hetkellä ihmetellään, mistä uutta työtä saataisiin.

Sitten, arvoisa rouva puhemies, Kemera-laista vielä muutama huomio. Kun katsotaan metsäteollisuuden tuotteen arvoa viennin arvosta, metsäteollisuuden tuotteet kattavat noin 20 prosenttia, teollisuuden tuotannosta 30 prosenttia, mutta nettoviennin arvosta jopa 40 prosenttia. Se osoittaa parhaiten sen, miten arvokasta suomalainen metsä suomalaiselle teollisuudelle on ja suomalaiselle kansantaloudelle nimenomaan.

Hakkuiden lisäys on myös tarpeen sen takia, että varmistetaan tulevaisuudessa nuorten metsien kasvu järeäksi tukkipuuksi. Ilman tätä ensimmäistä harvennusta tämä kehitys jää syntymättä, ja silloin syntyy valtava kansantaloudellinen vahinko. Aikaisemmin annetut panostukset metsien hoitoon valuvat hukkaan laiminlyömällä ensimmäinen hakkuu.

Metsäsuunnitelman pakko poistuu myös. Pidän tätä uudistusta tärkeänä, koska nykyaikaisella tekniikalla, tietotekniikalla ja ilmakuvilla pystytään tämä metsätaloussuunnitelman puute korjaamaan ihan nopeasti ja nimenomaan niin, että saadaan yhä tarkempia metsäsuunnitelmia, jotka palvelevat pitkälle tulevaisuuteen, eikä uudistamistarvetta ole joka vuosi, koska digitekniikalla suunnitelmaa voidaan päivittää joka kerta, kun metsässä käydään. Ennen metsäsuunnitelma antoi 10 prosentin lisän avustukseen, metsien hoidon avustukseen, mutta onneksi tämä nyt poistuu ja saadaan virtaviivainen ratkaisu tästäkin.

Nuoren metsän hoidon yksi uudistus on myös, että nuoren metsän hoitoavustuksen suuruus ei ole enää riippuvainen siitä, tekeekö metsänhoitotyön metsänomistaja itse vai teetetäänkö se palkkatyönä metsurilla. Maa on jaettu kolmeen vyöhykkeeseen, jonka mukaan avustuksen voi helposti katsoa suoraan opasvihkosesta, eikä tarvitse olla sen monimutkaisempaa laskentavälinettä. Tämä on äärimmäisen hyvä uudistus, koska se helpottaa metsänomistajan tiedonsaantia, miten metsänhoito hänelle tuo etua siitä, että omaa metsää hoitaa kunnolla, ja nimenomaan ei tarvitse laskea monimutkaisilla keinoilla avustussummaa.

Bioenergian tarvetta palvelee se, että voidaan myöntää myös haketustukea, ja on äärimmäisen hyvä asia, että kun haketustukea myönnetään, se tulee myös sellaisille kohteille, joille aiemmin ei annettu mielellään haketustukea ollenkaan eikä myöskään varsinkaan sitten nuoren metsän hoitotukea, mikä nykyisin tässä uudessa laissa on mahdollista. Nimittäin uudessa laissa tuki voidaan myöntää sellaisellekin kuviolle, joka ei välttämättä aikaisemmin ollut tukikelpoinen, mutta se tuki voidaan myöntää vain kerran kiertoajan puitteissa. Tämä uudistus on sinänsä — joku on sitä arvostellut — ihan oikea, että jokainen kohde voi sen käsittelyn saada vain kerran kiertoajan puitteissa.

Suometsien hoidon tuki korvaa kunnostusojituksen ja siihen liittyvien monien hakkuiden, esimerkiksi nuoren metsän kunnostuksen yhteydessä tehdyn hakkuun, tukemisen. Tämä on hyvä korjaus, koska suometsiä on nimenomaan se 5 miljoonaa hehtaaria. Saman toimenpiteen yhteydessä voidaan suorittaa terveyslannoitus, mahdollinen harvennus, tien rakennus ja kaikki nämä työvaiheet kerralla, jolloin saadaan paras mahdollinen tulos ja nimenomaan niin, että siellä kohteella ei sitten seuraavan 20 vuoden aikana tarvitse enää vierailla.

Metsien monimuotoisuuden hoidossa uusi Kemera-laki tarjoaa myös oivallisen parannuksen. Ympäristötukea laskettaessa kohteelle ei lasketa enää koko tilaan liittyvää omavastuuta, vaan nyt tämä omavastuu katsotaan nimenomaan sillä kohteella, hakkuukohteella, hakkuukuviolla, josta nimenomaan on sillä hetkellä kyse. Tämä on erittäin hyvä parannus, koska se on oikeudenmukainen. Monesti tilalla on sellainen tapahtunut, että koko tilaa koskeva omavastuu peittää lähes yhden kohteen ympäristön metsälain 10 §:n hakkuurajoituksen mukana tulleen vahingon, hakkuun estymisen, ja näin ollen syntyy sellainen vahinko, että yksi kohde menee tavallaan kokonaan rauhoitukseen eikä metsänomistaja voi saada sitten minkään asteista korvausta. Tätä uudistusta pidän lain ehkä yhtenä parhaimmista kohdista.

Pystykarsinta jää, arvoisa rouva puhemies, pois, enkä sitä vahinkoa pidä kovin suurena, koska se on ollut riidellyin metsänhoitomuoto, mikä tässä vanhassa Kemera-laissa on ollut.

Pellon metsityksen loppuminen myös on oikeastaan hyvä asia, koska ne pellot, jotka Suomessa tällä hetkellä on, olkoot peltoina ja otettakoon ne käyttöön sitten vaikka energiakasvien kasvattamisessa, jolloin siitä on muuta hyötyä suomalaiselle teollisuudelle ja ennen kaikkea ilmastopolitiikalle.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Kun käsitellään tätä metsätalouden rahoituslakia, tai niin kuin se valiokunnassa muutettiin, kestävän metsätalouden rahoituslakia, niin itsekin muutaman kohdan täältä haluan nostaa esiin.

Tässä oli selvä lähtökohta, että tukien vaikuttavuutta täytyy lisätä ja hallinnollista työtä keventää. Toivottavasti tämä on hyvä alku näille molemmille asioille tämä laki. Sittenhän voidaan tietysti jonkun vuoden päästä katsoa, päästäänkö vielä eteenpäin.

Tämän esityksen mukaan yksi tärkeä pointti on se, että kohdistetaan tukea enemmän taimikonhoitovaiheeseen ja sitten ympäristötukea muutetaan sillä tavalla, että se entistä paremmin edistää metsiemme monimuotoisuutta. Juurikäävän torjunnasta puhuttiin paljon valiokunnassa. Mielestäni on erittäin tärkeätä, että nyt tämän muutoksen, jonka tämä laki tuo, vaikutuksia seurataan. Pystykarsinnan poistumisesta on itselleni tullut jonkun verran palautetta, negatiivista palautetta, mutta eräs lain valmistelija totesi, että palautetta on tullut molemmista suunnista, laidasta laitaan, että kaipa tämä on suunnilleen semmoinen kohtuullinen kompromissi.

Ed. Hoskonen tuossa viittasikin siihen, että tämän tuen taso ei näissä tilakohtaisissa töissä enää olisi sidoksissa ajan tasalla olevaan metsäsuunnitelmaan, ja kun tätä suunnittelujärjestelmää uudistetaan parhaillaan, niin ei tietenkään ole perusteltua sitoa kehitteillä olevaan järjestelmään tätä tukitasoa, mutta tätäkin pitää seurata.

Nuoren metsän hoidon tuen määrä ei ole nyt sitten riippuvainen enää siitä, kuka työn tekee. Hallinnollisesti tämä on tietenkin yksinkertaisempi järjestelmä, ja maanomistaja tietää sitten sen euromääräisen tuen suuruuden saman tien. Tässä on joitakin pelkoja ollut. Toivotaan, etteivät ne toteudu.

Bioenergian laajeneva käyttö lisää koko ajan energiapuun markkinaehtoisuutta. Tätä pohdittiin myös valiokunnassa paljon, mutta sitten ei päädytty tästä syystä laajentamaan energiapuun korjuun tuen piiriä, mutta tosiaan tämä energiapuun korjuutuki ei ole enää riippuvainen siitä, onko tämä taimikko tai muu metsänhoitokohde rahoituskelpoinen, mutta energiapuun korjuutuki voidaan myöntää vain kerran puuston kiertoajan kuluessa.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Olemme käyneet erittäin hyvää ja moniulotteista keskustelua mitä tärkeimmästä asiasta, suomalaisista metsistä, nuorista metsistä ja metsien tulevaisuudesta. Täällä ed. Hoskonen muun muassa toi esille, mikä on metsien merkitys viennille. Tämä on tärkeä asia, mutta kyse on sellaisesta perusasiasta, että jos Suomessa ei olisi metsiä, niin ei täällä olisi paljon ehkä montaa muutakaan asiaa. Elikkä kyse on kokonaisuudessaan selkeästä perusasiasta Suomelle.

Ed. Hoskonen viittasi hakkuiden lisäämisen tarpeeseen, jonka hakkuumahto, hakattavissa oleva puumäärä, mahdollistaa. Edellisessä puheenvuorossani viittasin tuohon verotulppaan, joka on kaksinkertainen tulovero, jo kertaalleen maksetut verot ja sitten jälleen myynnin yhteydessä menevä myyntivero. Tämä on konkreettisesti sellainen ikävä asia, joka ei houkuttele metsien myyntiin, ja tämä varmasti haittaa metsien uudistamista paljon enemmän kuin tunnustetaan. Metsien uudistaminen olisi välttämätöntä, jotta saadaan myös nuoria metsiä, jotka aikanaan vuosikymmenten päästä, vuosisadan päästä, ovat sitten hakkuukypsiä, ja jälleen voidaan jatkaa metsän kiertoa. No, tietysti tämä on tilakohtaista ja yksilöllistä, mutta metsätaloudessa meidän pitää omata nimenomaan näköalat hyvinkin kauas.

Ed. Hoskonen viittasi myös siihen, että metsiä on yhä enemmän perikuntien omistamina. En halua tuota millään tavalla protestoida. Se on yksi tapa, hyvä tapakin, mutta jos perintö- ja lahjavero lähiomaisilta olisi pois, niin minä uskon, että silloin myöskin löydettäisiin paljon helpommin muitakin ratkaisuja metsän omistusmuotoon.

Edelleen täällä viitattiin ed. Hoskosen puheenvuorossa siihen, kuinka metsätaloussuunnitelmia voidaan tehdä nyt ylhäältäpäin nykyajan välineillä. Pidän kuitenkin välttämättömänä, että metsätaloussuunnitelmien yksityiskohtainen, tilakohtainen luottamuksellisuus säilyy. Se on välttämätön perusasia, muutoin saattaa vaarantua metsien suunnittelu.

Täällä on kiinnitetty huomiota myös aivan oikein bioenergian käyttöön myös metsänomistajien omilla tiloilla. En usko, että tätä on edes mielekästä erillisen tuen muodossa tukea. Metsäenergian käyttäminen on niin mielekästä ja edullista, että se ei kaipaa mitään kuutiometrien mittaamisia, mutta yksi tukimuoto, joka olisi sellainen innostava alku myös maatiloilla metsänomistajien omatoimiseen metsäenergian käyttöön, olisi se, että polttolaitteet, hakepolttimet ja muut vastaavat, olisivat vapaat arvonlisäverosta. Tämä olisi ehkä semmoinen porkkana, joka innostaisi entistä enemmän myös omien metsien järkevään energiakäyttöön.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tässä on seikkaperäisesti käyty läpi tämä kyseinen hallituksen esitys metsätalouden rahoituslaiksi ja laiksi tuloverolain muuttamisesta. En lähde kertaamaan sanottua. Erittäin asiantuntevia puheenvuoroja olemme tässä illan mittaan kuulleet. Totean vain yhden kohdan tästä, joka ei ole aivan sataprosenttisessa linjassa nykykehityksen kanssa.

Me tiedämme, että ilmastonmuutoksen vuoksi meidän tulee kaikessa suosia metsän kasvua ja metsää siinä mielessä, että se myöskin on eräänlainen hiilinielu. Me tiedämme, että Venäjän tuontipuuhun kohdistuu paineita Venäjän puolelta, niin että hinta ehkä nousee ja ehkä saatavuuskin vaikeutuu Suomen puolella. Tästä syystä kaikin tavoin tulisi kotimaista metsän uudistamista ja tuotantoa tukea. Tässä on kuitenkin esimerkiksi pohjoisten alueitten osalta lievä heikennys metsän uudistamisen tuissa, ja sillä kohtaa näkisin, että seuraavalle hallitukselle jää pienoinen haaste katsoa sitä kohtaa uudestaan.

Tässä yhteydessä käytän mahdollisuutta hieman tästä metsien monikäyttöisyydestä pohjoisen näkökulmasta sanoa, koska tämä asia on äärettömän ajankohtainen Lapissa, jossa Metsähallituksen metsänomistus on hyvin keskeinen. Siellä nimenomaan on noussut keskusteluun viime vuosina ja aivan tälläkin hetkellä ajankohtaisesti metsien monimuotoisuus ja metsien käyttö.

Ylä-Lapissa olemme nähneet poronhoidon ja metsätalouden kesken ristiriitoja ja joutuneet niitä sovittelemaan. Lapin kansanedustajilla on tästä asiasta ollut aivan yksimielinen näkemys. Olemme sitä mieltä, että yhtä lailla poronhoidon, metsätalouden kuin myös matkailun on tuolle pohjoiselle alueelle sovittava. Niillä kaikilla on oma keskeinen tehtävänsä, kun elämää siellä ylläpidetään.

Luonnonvarojen hyödyntäminen on aina sidoksissa historiaan. Näin on myöskin metsien kohdalla. Tällä hetkellä on edelleen hyvin keskeinen metsien hyödyntämisen muoto se, että teollisesti jalostetaan, ja Lapin näkökulmasta Kemijärven tehdas ja Kemin tehtaat ovat erittäin keskeisiä metsän jalostuksen kannalta. Ne tuovat arvoa niin yksityismetsille kuin myöskin valtion metsille tuolla pohjoisella alueella. Samaten myöskin puurakentaminen jatkuvasti pitää yllä metsien käyttömahdollisuuksia talousmetsinä.

Mutta Lapissa on toinenkin yhä kasvava tapa hyödyntää metsiä, ja tämän elinkeinon kasvu on ollut äärettömän nopea ja tuntuu vain kiihtyvän. Otan esimerkin tuosta Tunturi-Lapin alueesta, jossa kolmen neljän pitäjän alueella on reilusti yli 40 000 vuodepaikkaa tällä hetkellä ja vauhti on sitä luokkaa, että kymmenen vuoden sisällä odotetaan tuon vuodepaikkamäärän kaksinkertaistuvan. Se merkitsee valtavaa matkailijamäärää ja myöskin sitä, että nämä matkailijat liikkuvat luonnossa. Tästähän se on noussut tämä Muonion pitäjässä nyt noussut paikallinen keskustelu ja oikeastaan kansanliikekin, joka korostaa sitä, että matkailu pitkällä tähtäimellä on myöskin metsien arvon luojana ja niitten käytön kannalta aivan keskeinen elinkeino. Taustalla on tietysti se, että on havaittu, että paikallisesti matkailu työllistää siellä huomattavasti enemmän kuin metsätalous, monin monin verroin enemmän. Tämä juuri on luonut painetta siihen, että on syntynyt keskustelu siitä, voidaanko näitä metsiä käyttää hyödyllisemmällä tavalla niin, että ne ovat koskematonta matkailuluontoa, kuin sitten niin, että sitä käytettäisiin talousmetsänä.

Sivullisen on tietenkin syrjästä aivan mahdotonta sanoa, mitkä leimikot Metsähallituksen pitäisi hakata ja mitkä jättää hakkaamatta. Sitä ei millään lainsäädännöllä itse asiassa voida ohjata. Tässähän on Metsähallituksella olemassa oma luonnonvarasuunnitteluprosessinsa, ja sitäkin tuolla on nyt varmasti käytettävä ja on käytettykin, mutta sitten paikallisen sopimisen varaan jää se, minkälaisiin lopputuloksiin noissa hakkuutilanteissa päästään. Maakuntakaava, joka lähtee prosessina nyt vireille, on yksi tapa tietysti katsoa matkailukeskuksia ja niiden välitöntä läheisyyttä ja sitten siltä kannalta arvioida, millä tavalla tuota ympäröivää luontoa käsitellään.

Ajatus siitä, että Napapiirin pohjoispuolinen alue Metsähallituksen metsissä kokonaan jätettäisiin hakkaamatta, tuntuu hyvin epärealistiselta, sillä sen heijastusvaikutukset myöskin yksityismetsätalouteen ja yksityismetsien käyttöön olisivat aivan mahdottoman suuret, ja se kyllä loisi sitten varjon koko pohjoisen jalostuskapasiteetille noissa tehtaissakin. Tästä syystä on tärkeää, että hyvin rauhallisesti nuo kiistat selvitettäisiin ja katsottaisiin paikallisen sopimisen kautta, mitenkä jatketaan. Hyvin hoidettu metsä kyllä soveltuu myös matkailijalle, niin että tämä näkökulma kannattaa siellä mielestäni myös vakavasti ottaa huomioon.

Toisaalta on niin, että matkailulla ja metsätaloudellakin on yhteisiä intressejä ja tietysti kaikilla pohjoisen elinkeinoilla. Esimerkiksi yksi tällainen yhteinen intressi on se, että koko elämän vilkkaus, väestöpohja jne. olisi siellä mahdollisimman suuri. Toinen on tietysti liikenneolosuhteitten huomioiminen. Rataliikenteen ylläpito rakentuu kaikkien elinkeinojen vireään toimintaan. Metsätalous muun muassa on varsin suuri sekä Kolarin radan että Rovaniemen radan käyttäjä. Kolarin rataa taitaa kulkea 400 000 kuutiota puuta ja Rovaniemen rataa 600 000 kuutiota. Ne ovat merkittäviä asioita noitten liikenneyhteyksien kannalta. Samaten alemman tasoinen tieverkko on juuri sitä, jota pidetään yllä kaikkien näitten elinkeinojen käytön kannalta.

Niinpä siis yhteenvetona tästä asiasta tämän asian käsittelyn kohdalla haluan vain todeta, kun tämä on niin ajankohtainen, että Metsähallituksen luonnonvarasuunnittelu ja yhteistyö kaikkien paikallisten toimijoitten kautta voipi olla jatkossakin se rakentava yhteistyökeino, jolla taataan rakentava toiminta näille eri elinkeinosektoreille ja myöskin sillä tavalla voidaan mitoittaa kaikki toiminnot myös metsissä, että tasapaino eri elinkeinojen välillä säilyy ja näin koko yhteisö tuolla meidän pohjoisilla alueilla ja pitäjissämme voisi rauhallisesti rakentaa tulevaisuuttaan näitten eri elinkeinojen varaan.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Vielä tässä yhteydessä haluaisin korostaa, kun metsäkeskuksista samaan aikaan puhutaan, metsäkeskusten neuvonnallista roolia eli sitä, että oikeastaan ennemminkin kuin antaa huomautuksia tai varoituksia metsäkeskuksella on oltava edellytykset myös neuvoa metsänomistajia.

Mutta sitten toinen asia. Tuolla valiokunnassa käytiin keskustelua tästä viranomaistehtävien hoidon riippumattomuudesta ja puolueettomuudesta, ja me sitten kirjasimme tänne mietintöömme siitä niin, että riippumattomuus ja puolueettomuus edellyttävät näiden tehtävien hoidon rahoituksen turvaamista siten, että viranomaistoiminnan riippumattomuus ja puolueettomuus voidaan taata. Eli maa- ja metsätalousministeriön pitäisi siinä tulosohjaustehtävässään huolehtia siitä, että eriytetty viranomaistoiminta saa riittävästi voimavaroja ja että tämä rahoituksen seuranta on myös tilinpidollisesti eriytetty. Tämä oli sellainen lopputulema, sanamuoto, johon valiokunta lopulta päätyi pitkällisen keskustelun jälkeen.