Timo  Ihamäki  /kok:

Arvoisa puhemies! Turvallisuus- ja puolustusjaosto käsittelee valtion talousarvion sisältämät niin sanotut turvallisuusmäärärahat eli puolustusministeriön hallinnonalan budjetin kokonaan ja sisäasiainministeriön hallinnonalalta poliisin, pelastushallinnon ja Rajavartiolaitoksen budjetin.

Budjetin menoista suurin osa on lakisääteisiä, laeilla sidottuja. Puolustusministeriön hallinnonalalla lakisääteisiä menoja on ehkä suhteellisesti vähemmän kuin muilla hallinnonaloilla. Toki esimerkiksi Puolustusvoimista annetussa laissa ja asevelvollisuuslaissa olevat velvoitteet täytyy luonnollisesti hoitaa. On pidettävä yllä tiettyä infrastruktuuria, maksettava palkkoja ja päivärahoja jne.

Budjetin loppusumma on noin 210 miljardia markkaa. Puolustusministeriön hallinnonala edustaa tässä vain 10,2:ta miljardia markkaa. Tällä rahalla on siis Suomea kyettävä puolustamaan. Sisäasiainministeriön pääluokassa turvallisuusmäärärahoja on vähän päälle 4,5 miljardia markkaa.

Eduskunnan käsittelyssä on parhaillaan hallituksen puolustuspoliittisen selonteon tarkistus. Pitkällisen kädenväännön jälkeen hallituspuolueet saavuttivat kesän kynnyksellä yhteisymmärryksen tulevista määrärahakehyksistä vuosille 2002—2008, jotka kehykset ovat erittäin olennainen osa selontekoa. Näinä vuosina rahoituksen keskiarvo on enintään 10,8 miljardia markkaa vuodessa vuoden 2002 hintatasossa, ja tämänhetkisestä bruttokansantuotteesta 10,8 miljardia on noin 1,3 prosenttia. Ensi vuoden todellinen luku — 10,2 miljardia markkaa — on bruttokansantuoteosuutena luonnollisesti vieläkin vaatimattomampi. Esimerkiksi Ruotsi käyttää puolustukseensa 2,2 prosenttia bruttokansantuotteesta ja Nato-maa Norja 1,9 prosenttia jne. Tiedämme taloudelliset realiteetit. Nämä ajat eivät ole kovin otollisia eduskunnassa tehtäville menojen lisäyksille, olipa hyvää tahtoa kuinka paljon tahansa. Hallitusryhmien viime keväänä tekemä budjettisopimus ei lisännyt tätä liikkumavaraa.

Puolustusvoimat on sotilaallisesti järjestäytynyt laitos. Kun käsky käy, että tällä rahalla tullaan toimeen, sillä sitten tullaan toimeen ja tarvittaessa etsitään keinoja saada raha riittämään, muun muassa vähennetään sitten menoja. Näitä menojen vähentämiskeinoja ovat mainittuina reservin vähentäminen, kertausharjoitusten vähentäminen, varuskuntien lukumäärän vähentäminen, varikkojen lopettaminen jne. (Ed. Kekkonen: Ettei puhuja vain liioittele?) — No, kyllä se näin on. — Materiaalihankintojen osuus edellä todetuista määrärahoista on noin kolmannes. Karkeasti jaotellen toimintamenojen osuus on kaksi kolmasosaa.

Oma erikoisuutensa puolustusmäärärahoissa ja Puolustusvoimien hankinnoissa ovat niin sanotut tilausvaltuudet. Jos hankintasumma menee yli yhden vuoden tarpeen, on hankkeeseen myönnetty tilausvaltuudet. Näin on hankittu muun muassa Hornet-hävittäjät ja näin tehdään myös helikopterihankinnoissa ja laivaston hankinnoissa.

Talousarvioesityksen mukainen 515,5 miljoonaa euroa puolustusmateriaalihakintoihin sisältää aiemmin aloitettujen tilausvaltuuksien osuuksia lähes 440 miljoonaa euroa ja uusia, vuonna 2002 alkavia tilausvaltuuksia 30 miljoonaa euroa. Vuonna 2002 suunnitellaan käynnistettäväksi kaksi uutta tilausvaltuutta: Pääkaupunkiseudun puolustuksen kehittämisen tilausvaltuus sekä Puolustusvoimien teknisen tutkimuksen ja tuotekehityksen tilausvaltuus. Ensin mainittu tilausvaltuus on osa vuoden 97 turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon mukaista strategisen iskun ennaltaehkäisyn ja torjuntakyvyn kehittämisohjelmaa.

Teknisen tutkimuksen ja kehityksen tilausvaltuudella rahoitetaan tutkimus- ja kehitystyötä, jolla uudistetaan tai kehitetään koko Puolustusvoimien valmiuksia ottaa käyttöön uusia, myös kotimaiseen teknologiaosaamiseen perustuvia asejärjestelmiä. Valiokunta pitää tätä tilausvaltuutta, jolla ensimmäistä kertaa Suomessa ollaan erottamassa tutkimustoimintaa ja tuotekehitystä materiaalihankinnasta, erittäin tärkeänä. Nimenomaan tällä tilausvaltuudella luodaan edellytyksiä kotimaisen osaamisen pitkäaikaiselle kehittämiselle.

Vuoden 2002 talousarvioehdotuksen mukaisella rahoituksella sekä kuluvan vuoden kolmannessa lisätalousarviossa toteutetulla 100 miljoonan markan lisäyksellä hankintoihin kotimaiselta ruuti- ja ampumatarviketeollisuudelta mahdollistetaan saadun selvityksen mukaan koulutus-ampumatarvikkeiden hankinta minimitasolle. Sillä turvataan myös toistaiseksi kotimaisen teollisuuden tilauskannan säilyminen. Mutta kotimaisen puolustustarviketeollisuuden turvaaminen pitkällä aikavälillä ja pitkäjänteisesti on myöskin varmistettava.

Valiokunta pitäytyi hallituksen esityksen tukemiseen eikä esitä lisärahoitusta millekään sektorille. Mietintöön liittyy vastalause, jossa esitetään 8 miljoonaa euroa kotimaiseen ruuti- ja ampumatarviketeollisuuteen ja 5 miljoonaa euroa varikkotoiminnan rationalisoimiseen.

Olli Nepponen /kok:

Rouva puhemies! Kuten ed. Ihamäki totesi, puolustuspoliittisen selonteon tarkistus on mietinnön loppuvalmistelua myöten kohta valmis ja pääsemme sitä käsittelemään. On myönteisenä todettava, että ensi vuoden budjetti sisältää tuon selonteon mukaiset määrärahat puolustushallinnon alalle. Nousua on noin 7 prosenttia, ja sillä voidaan Puolustusvoimia edelleen kehittää.

Ed. Ihamäki vertaili tilannetta bkt-osuuksina todeten summat. Se on tietenkin vähän ongelmallista puhtaasti näillä luvuilla vertailla. Kyllä 1,3:n bkt-osuuksilla Puolustusvoimia on kohtuullisesti voitu kehittää. Tietenkin osuudet ovat alhaisia, mutta on tyydyttävä tähän, ja kun päästään 10,8 miljardin tasoon nykyrahassa, sillä Puolustusvoimien kehittäminen voidaan kohtuullisesti turvata.

Tässä todettiin jo, että tilausvaltuudet ovat edellisen selonteon viitoittamia. Keskeisenä on Pääkaupunkiseudun puolustuksen kehittäminen ja toiseksi teknisen tutkimuksen ja tuotekehityksen turvaaminen. Puolustusvoimillahan on ollut ennen käyttösuunnitelmissa rahaa tutkimukseen ja tuotekehitykseen, mutta nyt se on selkeästi monivuotinen tilausvaltuus, ja sitä kautta voidaan kehittää asioita ja nimenomaan tutkia mahdollisuuksia entistä enemmän kotimaisiin hankintoihin tavoitteena, että vuoden 2003 loppuun mennessä vähintään puolet puolustusmateriaalihankinnoista käytettäisiin kotimaisiin kauppoihin tai vastakauppoihin. Kotimaisen puolustusvälineteollisuuden turvaaminen pitkällä tähtäimellä on keskeinen tavoite. Näin varmistetaan kriisiajan valmius. Erityisesti Puolustusvoimien menojen nousu kohdistuu toimintamenoihin, jotka ovat olleet aina akilleenkantapää. Nousua on siinä 351 miljoonaa markkaa.

Ed. Ihamäki totesi, että Puolustusvoimat on tinkinyt kertausharjoituksista. Näin on aikanaan otettu tietoinen riski. Nyt kuitenkin määrärahat mahdollistavat Puolustusvoimien etenemisen kohti tavoitetta: 35 000 reserviläisvuorokautta vuodessa.

Toimintamenoihin sisältyy myöskin hyvin tärkeänä se, että niin Maa- kuin Ilmavoimienkin lentotoimintaa voidaan lisätä, Hornet-kalustosta voidaan ottaa enemmän irti ja ylläpitää lentäjiemme koulutustasoa paremmin kuin tähän saakka on voitu tehdä, kun lentotuntimäärät ovat jääneet merkittävästi jälkeen kansainvälisestä vertailusta arvioitaessa hävittäjälentäjän toimintakyvyn pysymistä vähimmäistasolla.

Lisäksi puolustusbudjetti sisältää merkittävän panostamisen kansainvälisen kriisinhallintakyvyn kehittämiseen niiden vaatimusten osalta, joita Puolustusvoimille on asetettu ja joihin Suomi on sitoutunut. Tässä sitoumuksessahan tavoitteet ovat 2 000 miehessä. Lisäksi puolustushallinnon osalla viitataan jo mahdollisesti tuleviin rationalisointitoimenpiteisiin. Kun niihin sitten aikanaan mahdollisesti ryhdytään, niissä korostuu huolehtiminen henkilöstön tulevaisuudesta niin, että voidaan turvata — kun täällä todetaan, että 200 siviilitehtävän vähentäminen on edessä — siviilitehtävissä olevien henkilöiden sijoittuminen jatkossa myöskin muihin tehtäviin. Se on yksi keskeinen asia, jotta sitten tarpeelliset rationalisointitoimenpiteet saadaan myöskin suoritetuiksi. Kysymys on pitkälti siitä, että kun reservin määrä, kaluston määrä vähenee, on myöskin toimintoja pystyttävä muokkaamaan siihen suuntaan.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Puolustussektorin määrärahoissa olisin toivonut miljardi markkaa suurempaa loppusummaa kuin budjettikehys on mahdollistanut. Olisin toivonut, että näin olisi voinut olla myöskin tuleville vuosille. Silloin Puolustusvoimien ei olisi ollut tarvis käydä sen kaltaisiin leikkauksiin, mihin se nyt osaltansa on joutumassa. (Ed. Kekkonen: Kuten?) Mutta Puolustusvoimat tietysti toteuttavat sitä tahtoa, mitä kansa eduskunnan kautta ilmaisee. Näin on annettu ymmärtää. Henkilökohtaisesti haluaisin, että Puolustusvoimissa olisi kuitenkin henkilöstöpolitiikka, joka motivoi osaavaa henkilöstöä vaativiin tehtäviinsä ja ennen kaikkea, että kouluttajat olisivat parasta mahdollista kouluttaja-ainesta varuskunnissa kaikkein tärkeimmille henkilöille, joita ovat ne alokkaat, jotka astuvat täyttämään asevelvollisuuttaan.

Koen, että on hyvin tärkeää pitää huolta Puolustusvoimien henkilöstön työssäjaksamisesta, turvatuista työpaikoista ja yleensäkin luottamuksesta siihen, että tulevaisuus työssä on. Tällä hetkellä niissäkin joukko-osastoissa, joita mitkään suunnitelmat eivät uhkaa, koetaan turvattomuutta ja sanotaan, että leipä on vain muutamaksi vuodeksi taattu ja tulevaisuudesta ei sitten ole tietoa. Jos tilanne on tällainen, se ei ole kyllä kovin motivoivaa uralla ja uran valinnassa ja työssä jaksamisessa. Se tuo tiettyä lyhytjännitteisyyttä väkisinkin.

Puolustusvaliokunnassa olen saanut näköalapaikalta tutustua näihin kysymyksiin. Asiat, joista erityisesti kannan huolta, liittyvät sellaisiin menoihin, joita uusi kiinteistöjärjestely on vaarassa aiheuttaa. Jos se toteutuu, se tulee aiheuttamaan Puolustusvoimille satojen miljoonien tarpeetonta menoa, joka ei valtion budjetissa palaa puolustushallinnolle, vaan on pois sieltä, useita satoja miljoonia markkoja. Sitä ei kukaan pysty vielä tällä hetkellä sanomaan. Henkilökunnan asuntojen siirtyminen Kruunuasunnoille korotti huikealla tavalla vuokria. Tämä tietää sitä, että osa henkilöstöstä tulee jättämään nuo asunnot. Kun ne ovat kasarmialueilla, niihin on hyvin ongelmallista muita vuokralaisia saada, ja ennen kaikkea saattaa olla näistä muista vuokralaisista ongelmia nimenomaan sotilastoiminnoille, joita kasarmialueella tai niiden tuntumassa on.

Kiinteistöuudistus, joka valtionhallinnossa on tapahtunut, on todettu epäonnistuneeksi myös yliopistosektorilla, mutta kaikkein eniten tämä vahingoittaa puolustushallintoa, kaikin tavoin. Haluan, että eduskunnan säätämän lain mukainen Puolustusvoimien rakennuslaitos säilytetään niiden erityistehtävien ammattiosaajana, jotka se on erinomaisesti hoitanut ja jotka se on äärimmäisen kustannusvastaavasti myöskin tuottanut Puolustusvoimille. Tarpeettomia menoja tulee siis kiinteistöjärjestelyistä, ja toivon, että eduskunta päätöksissään voi näissä asioissa noudattaa tervettä järkeä ja harkita nämä asiat uudelleen myöskin muiden hallinnonalojen kuin Puolustusvoimien osalta.

Kotimainen omavaraisuus maanpuolustuksessa on perusasioita. Tietysti on teknisen kehityksen myötä ja kaiken kansainvälistymisen myötä asioita, joissa on välttämätöntä olla ulkoa tapahtuvan tuonnin varassa. Kyllähän hävittäjätkin on ulkomailta aina ostettu, samoin varaosat niihin. Ei Suomesta löydy sen enempää lentobensiiniä kuin muutakaan. (Ed. Kekkonen: Osia tehdään!) Sekin täytyy tuoda ulkomailta. — Kyllä Kuorevedellä niitä osataan koota, aivan naapurikaupunkini Jämsän Kuorevedellä, erinomaisen hyvin osataan koota ja tullaan jatkossakin kokoamaan, jos tehtäviä uskotaan. (Ed. Kekkonen: Helikoptereita tehdään!) Helikoptereita tullaan myös kokoamaan, mutta kyllä niiden komponentit aika paljon muualta tulevat.

Meidän on pidettävä huolta, että kotimainen ammattiosaaminen puolustusvälinetuotannossa säilyy. On vahinko, että meillä kiväärituotannosta on luovuttu, mutta on hyvä, että meillä on todella korkeaa teknologiaa ja, mikä upeinta, että sitä on Keski-Suomessa, naapurikaupungin Jämsän Kuorevedellä, Kuoreveden Hallissa. On vain pidettävä huolta, että kansainvälisesti tunnettu osaamiskeskus, joka nauttii suurta arvonantoa Ranskassa ja Saksassa ja kautta maailman, saa yhä vaativampia ja haastavampia tehtäviä hoitaakseen ja työllistääkseen ihmisiä. (Ed. Kekkonen: Yhdysvalloissa se nauttii erittäin suurta arvonantoa!) — Kiitoksia, ed. Kekkonen, että näin Yhdysvaltojenkin arvonanto tulee Kuoreveden osaksi. Tämä on aivan ilo kertoa naapurikaupungin vaikuttajille. Erinomaista!

Meidän on pidettävä huolta myös kotimaisesta ruudin tuotannosta. Ruudintekijät Laukaan Vihtavuoressa sanovat, että jos tuotanto loppuu, meitä ruutiukkoja ei pian tässä maassa ole, ja jos ruutia tarvittaisiin, ongelma olisi käsissä. Ruudin raaka-ainetta ajatellen on pidettävä huolta, että myös aineita, joista ruutia valmistetaan, on myös kotimaassa aina riittävästi, sinänsä hyvin yllättäviä aineita, mistä ruuti tehdään.

Näen, että meidän on pidettävä huolta myös siitä, että varusmiesten olot ovat sellaiset asevelvollisuuskoulutuksessamme, että he saavat paitsi parhaimman mahdollisen koulutuksen myös sellaiset ensivaikutelmat Puolustusvoimista, että maanpuolustustahto kasvaa ja voimistuu myös tulevaa reserviä varten, sillä reservin varaan puolustuksemme nojaa ja se on säilytettävä aina riittävänä.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.

Reijo Kallio /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Koska ensi viikolla turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen selontekoon liittyen käydään perusteellinen keskustelu puolustuksemme tulevien vuosien linjauksista, keskityn puheenvuorossani lyhyesti puolustusmateriaalihankintoihin ja puolustustarviketeollisuuteen.

Kun historiallisesti tarkastellaan Puolustusvoimien materiaalihankintoja ja suomalaista puolustustarviketeollisuutta, meillä lähtökohtana on ollut se, että Puolustusvoimat on ostanut lähinnä vain valmiita järjestelmiä ja osallistunut järjestelmien kehittämiseen vain pieneltä osin itse. Myös hankintojen kotimaisuusaste on ollut hyvin alhainen, jopa alle 10 prosentin luokkaa. Tämä toimintatapa onkin eronnut huomattavasti esimerkiksi Ruotsista, jossa puolustusvoimat on kehittänyt asejärjestelmiä suuressa määrin itse oman teollisuuden kautta ja välityksellä. Tämä on merkinnyt myöskin sitä, että hankintojen kotimaisuusaste Ruotsissa on ollut kaksin—kolminkertainen Suomeen verrattuna.

Tämän päivän toimintakonsepti Suomessa on se, että itse kehitetään edelleen vain pieni osa. Sen sijaan puolustusvälinetuotannossa pyritään säilyttämään tärkeät strategiset osaamisalueet ja osallistutaan yhä enemmän alan kansainväliseen tutkimus- ja kehitystoimintaan. Keskeisenä Puolustusvoimille ensi vuonna asetettuna tulostavoitteena onkin, että materiaalialan yhteistyötä kehitetään pohjoismaisin ja kahdenvälisin järjestelyin sekä Naton ja Weag:n kanssa siten, että parannetaan kansallisen tutkimuksen ja tuotekehityksen sekä kansainvälisen tutkimusyhteistyön ja standardisoinnin edellytyksiä, puolustustarviketuotannon mahdollisuuksia ja huoltovarmuutta.

Tässä kansainvälisessä tutkimus- ja kehitysyhteistyössä lähtökohtana on tietysti se, että näin kyetään luomaan kotimaiselle puolustustarviketeollisuudelle edellytyksiä toimia eurooppalaisen teollisuuden merkittävänä yhteistyökumppanina. Tällainen yhteistyökumppanuus puolestaan luo omalle puolustustarviketeollisuudellemme edellytyksiä kehittää tuotevalikoimaa omien puolustusvoimiemme tarpeiden mukaisiksi ja täten mahdollistaa hankintojen kotimaisuusasteen nostamisen. Tässä meillä onkin paljon parantamisen varaa, sillä hankintojen kotimaisuusaste on vielä viime vuosinakin jäänyt varsin alhaiseksi.

Tavoitteena on se, että vuoden 2003 loppuun mennessä vähintään puolet puolustusmateriaalihankintoihin käytettävissä olevista määrärahoista kohdistuu kotimaahan ottaen huomioon vastakaupat ja materiaalin elinjaksokustannukset. Tämä tavoite on mielestäni hyvä, mutta samalla se on erittäin vaativa.

Ongelmana puolustustarviketeollisuudessamme on ollut, että meiltä ovat puuttuneet riittävät tutkimus- ja tuotekehityspanostukset. Niinpä minäkin pidän tärkeänä budjettiin sisältyvää teknisen tutkimuksen ja kehityksen tilausvaltuutta. Tämä on uusi avaus, jonka hedelmistä puolustustarviketeollisuutemme päässee nauttimaan tulevina vuosina. Tämä valtuus omalta osaltaan vahvistaa puolustusteollisuutemme osaamista ja saattaa parhaimmillaan johtaa siihen, että puolustusteollisuutemme kykenee kehittämään kansainvälisesti kilpailukykyisiä kärkituotteita. Tässä onnistuminen kylläkin edellyttää myös puolustusteollisuuden omaa tutkimus- ja tuotekehityspanostusta.

Tällä hetkellä puolustustarviketeollisuuden ongelmallisin alue on mielestäni raskas ampumatarviketeollisuus. Puolustusvoimien tarve kohdistuu tänä päivänä ensi sijassa ohjusjärjestelmiin ja erikoisampumatarvikkeisiin. Tällä hetkellä Puolustusvoimilla on kokonaisvastuu ampumatarvikkeiden tuotekehityksestä ja tuotteiden toimivuudesta, kun taas teollisuus toimii lähinnä komponenttien toimittajana ja alihankkijana. Kokonaisvastuuta ollaan mielestäni aivan perustellusti siirtämässä enenevässä määrin teollisuudelle.

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Oinonen viittasi ruudin tuotantoon. Olen itsekin sitä mieltä, että riittävän huoltovarmuuden ylläpitämiseksi meidän tulee säilyttää kotimainen ruuti- ja ammustuotanto. Tämä puolestaan edellyttää sitä, että Suomessa on myös kyky raskaiden ampumatarvikkeiden suunnitteluun, kuorten valmistamiseen ja lataamotoimintaan.

Antero Kekkonen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! On helppo jatkaa sitä, mihin ed. Kallio jäi. Hän jakaa kyllä sen huolen, joka tässä itse kullakin on. Kysymys on tietysti huoltovarmuudesta. Ja mitä kautta? Ei vain rahan kautta vaan työpaikkojen kautta, sen tietotaidon kautta, mitä tämä kyseinen teollisuus sisällänsä pitää.

Ed. Nepponen valitettavasti on poistunut, mutta ed. Ihamäki tuli onneksi paikalle. Hän hiukan mekaanisesti käsitteli mielestäni tätä puolustuskysymystä. Vain bkt:llä, prosenteilla tai osaprosenteilla bkt:stä, operoiminen ei anna oikeata kuvaa meikäläisestä puolustuskyvystä. Joku saattaa vielä muistaa Tomas Ries -nimisen tutkijan kirjan Cold Will, joka aika vääjäämättömästi osoitti sen, että meidän köyhänmiehenratkaisumme merkitsevät näiden alueiden eräiltä osin ehkä tehokkainta puolustuskykyä. Se on kekseliäisyyttä, innovatiivisuutta, kylmää tahtoa ja myöskin ammattitaitoa yhdistyneenä perinteeseen, mikä Suomeen raskaiden väylien kautta on syntynyt. Eli toistan sen minkä sanoin tuokio sitten: Vain prosenteilla pelaaminen ei anna oikeata, oikeastaan ei minkäänlaista, kuvaa sitä, mikä on meidän puolustuskykymme.

Ed. Oinoselle huutelin väliin tuossa hetki sitten. Ja miksi? Kun hän aivan oikein oli ylpeä Kuorevedestä ja kertoi, miten se tunnetaan Saksassa ja Ranskassa, totesin, että myös Yhdysvalloissa, Yhdysvalloissa juuri siksi, että Hornetien kokoaminen Kuorevedellä oli ilmiselvä menestystarina. Se oli meidän teollinen käyntikorttimme Yhdysvaltoihin. Siellä koottiin tehokkuudella, joka hakee vertaistaan maailmassa.

Tämä tieto on nyt epävirallinen, ja sellaista tietoa ei näin isoissa ja osin aroissakin asioissa pitäisi eduskunnan puhujakorokkeelta sanoa, mutta kun meitä on näin vähän paikalla, niin uskallan sen tehdä. (Ed. Nurmi: Se ei leviä mihinkään!) — Täältähän se ei leviä. — Minulla on se käsitys, että Kuorevedellä syntyi vähemmän niin sanotusti sutta — toivon, että kaikilla murrealueilla tiedetään, mitä on, kun tehdään sutta — siellä ilmeisesti syntyi sutta vähemmän kuin konsanaan Louisvillessä, joka on Hornetin kotipitäjä Yhdysvalloissa. Eli täällä paneutuminen, sitoutuminen, ammattitaito olivat jopa korkeampaa luokkaa kuin siellä, missä kyseinen kone on keksitty. Tämän kerron siis vain kokoonpanon osalta nyt, mutta sellaisen laitteen kokoon paneminen ei ole ihan yksinkertaista hommaa, niin kuin me hyvin tiedämme.

Ihan varsinaisesti tämän puheenvuoron pyysin sen tähden, että näin tehdyn ehdotuksen ruuti- ja ampumatarviketuotannon turvaamiseksi Suomessa. Sitä huolta tässä kantoivat hetki sitten edustajat Kallio ja Oinonen, ja oikeastaan jokainen, joka näihin asioihin on perehtynyt, on huolissaan, mitä sillä alueella tapahtuu. On kuitenkin niin, että meidän puolustustarviketeollisuutemme on useimpiin Euroopan maihin verrattuna aika pientä ja tarjonnaltansa kapea-alaista. Puolustustarviketeollisuus, Puolustusvoimien materiaalilaitos, sen varikkolaitos muodostavat yhdessä perusrakenteen, jonka merkitys Puolustusvoimien huoltovarmuuden kannalta on aivan keskeinen. Teollisuuden vahvuuksina on pidettävä teknistä osaamista, aivan niin kuin ed. Kalliokin sanoi, tuotteiden hyvää laatua. Alan tuotantolaitokset ovat yleensä uudehkoja, mutta, ja tämä on se suuri mutta, näiden yritysten liikevaihdon kehitykseen on vaikuttanut viime vuosikymmenen aikana Puolustusvoimien kotimaisten hankintojen voimakas väheneminen.

Mikä sitten on alan heikkous? Se on tietysti se, että yritykset ovat kovin pieniä Patria Industries Oy:tä lukuun ottamatta. Kun lisäksi Puolustusvoimien kotimaiset hankinnat siis supistuivat viime vuosikymmenellä, yritysten mahdollisuudet panostaa tutkimukseen ja tuotekehittelyyn ovat olleet kovin rajoitetut. Kotimaisten puolustushankintojen merkittävä vähentyminen on vaikeuttanut erityisesti niiden yritysten toimintaedellytyksiä, joiden riippuvuus Puolustusvoimista on suuri. Mitä se yritystoiminta on? Se on juuri ampumatarviketeollisuutta, siis sitä, mistä täällä monessa puheenvuorossa on kannettu huolta. Pieni yrityskoko, eräiden teknologia-alojen kapea osaaminen ja alan hajanainen teollinen rakenne on merkinnyt sitä, että tuotevalikoimat ovat suppeita, yritysten kilpailukyky ei ole riittävä suurissa hankinnoissa eikä etenkään järjestelmähankinnoissa. Ymmärtääkseni tämä oli juuri se kysymys, jota ed. Kallio äsken tältä samalta paikalta pohdiskeli.

On siis itsestäänselvää, että Suomen puolustuskyvynkin edellyttämä aivan välttämätön ampumatarviketeollisuus ja räjähdysainetuotanto tulee säilyttää kotimaassa. Mikäli nykyisiä määrärahakehyksiä ei merkittävästi lisätä, ampumatarvikkeiden kotimaiset tilaukset supistuvat niin, että alan suomalaisen teollisuuden säilyminen on uhattuna ja sotilaallisenkin maanpuolustuksen edellyttämä kotimainen huoltovarmuus vaarantuu erittäin pahalla tavalla.

Onkin niin, että alan yritysten olisi välttämätöntä sopia kiireellisesti siitä, keskitetäänkö alan tuleva kehittäminen Suomessa kotimaiselle teollisuudelle vai Puolustusvoimille tai edetäänkö sellaisen yhteistyön varassa, joka pohjautuu Puolustusvoimien riittäviin ja pitkäjänteisiin tilauksiin kotimaiselle teollisuudelle. Minusta vaihtoehto, jonka sanoin jälkimmäiseksi, on oikeastaan edellytys kaikelle sille pohdiskelulle, mitä me täällä harjoitamme.

Arvoisa rouva puhemies! On paljon asioita, jotka ovat perin myönteisiä tämän pääluokan kohdalla, mutta uhkakuvat ovat minusta nousseet näissä muutamissa puheenvuoroissa hyvällä tavalla esille. Ne liittyvät ampumatarviketuotantoon, ruudin tuotantoon ja myöskin sellaiseen osaamiseen, erikoistumiseen, joka antaa meille mahdollisuuksia rakentaa erilaisia järjestelmiä, ei vain yksittäisiä välineitä.

Timo Ihamäki  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kekkosen mielestä prosentit bruttokansantuotteesta eivät anna oikeaa kuvaa meidän puolustustahdostamme. Voi olla ja hyvä on, jos näin on. Minun tehtäväni oli kuitenkin esitellä budjetin puolustusmäärärahat ja siinä mielessä esitellä kylmiä numeroita ja sellaisenaan vertailla niitä eikä kertoa niinkään Suomen puolustustahdosta, joka asia tulee täällä paremmin esiin puolustuspoliittisen selonteon käsittelyssä ensi viikolla. Yhdyn ed. Kekkoseen, että tärkeintä on henki ja motiivi, mutta ilman aineellisia edellytyksiä puolustus ei myöskään onnistu.

Antero  Kekkonen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tarkoitukseni ei ollut lainkaan epäillä ed. Ihamäen puheenvuoron yhtään ainoata osaa. Ymmärrän varsin hyvin, että hänen tehtävänsä tietenkin aivan ratkaisevan jaoston puheenjohtajana oli kertoa juuri ne asiat, mitkä hän kertoi. Mutta en tunne syyllistyneeni kovin suureen vääryyteen, kun jatkoin samasta tematiikasta, siis kylmistä numeroista kylmään tahtoon, Cold Will, kuten Thomas Ries on otsikoinut kirjansa. Tässä suhteessa kuvittelisin, että meidän ajattelutapamme on ällistyttävän yhtäläinen ed. Ihamäen kanssa.

Tuija   Nurmi  /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Aivan kuten aikaisemmin jo turvallisuus- ja puolustusjaoston puheenjohtaja Ihamäki ja ed. Antero Kekkonen ovat puhuneet, kyllä Puolustusvoimien hallinnonalan asioissa voidaan keskustella ihan hyvin prosenteista bruttokansantuotteesta kuin myös maanpuolustushengestä. Onhan päivänselvää, että pelkällä hyvällä tahdolla ja intomielellä ei pystytä tätä maata puolustamaan. Kyllä prosenttiosuus bruttokansantuotteesta kuitenkin on helposti ymmärrettävä asia, varsinkin kun toimitaan valtiovarainvaliokunnassa.

Puolustusvoimien hallinnonalan asiat ovat suhteellisesti katsottuna myötätuulessa, aivan kuten ed. Kekkonen aikaisemmin ilmaisikin. On varmasti aiheetonta liian perusteellisesti käydä tähän keskusteluun, koska ensi viikolla voimme käydä perusteellisempaa keskustelua asiasta, kun selonteon tarkistuspisteen palautekeskustelu tulee tänne suureen saliin.

Siitä huolimatta olen sitä mieltä, että Puolustusvoimien määrärahojen tulee olla ja ne on pidettävä hyvällä länsimaisella kansainvälisellä tasolla. Jo näiden kahden hallituskauden aikana, jotka olen saanut toimia eduskunnassa, on ollut huomattavissa, että puolustusvaliokunnan ja tietenkin myös turvallisuus- ja puolustusjaoston asema on selkeästi noussut poliittisessa kentässä ja kansainvälisessä politiikassa. (Ed. Oinonen: Aktiivisia jäseniä!) — Ei pelkästään siksi, vaan Euroopan unioniin liittymisen myötä ja viimeaikaisten tapahtumien vuoksi ja siitäkin syystä, että maailma globalisoituu ja valtiot tulevat toinen toisistaan yhä riippuvaisemmiksi.

Puolustusmäärärahojen riittävä taso on turvattava myös siksi, että voidaan turvata asevelvollisille mielekäs ja aktiivinen palvelusaika. Aiemmin asevelvolliset moittivat palvelusaikanaan sitä, että aikaa meni turhaan odottamiseen eikä ollut tarpeeksi toimintaa. Nyt palvelusaikoja ja koulutuksen sisältöä on muutettu, ja nämä muutokset ovat tähdänneet juuri siihen, että aktiivista palvelusaikaa ja enemmän toimintaa nuorille asevelvollisille pystyttäisiin tarjoamaan. Mielestäni se on aivan oikein.

Jatkossa on myös pidettävä huolta Puolustusvoimien henkilökunnasta. Haluan aivan erityisesti keskittyä siirtovelvollisen väen ongelmiin eli siihen, että kun kantahenkilökuntaa velvoitetaan siirtymään paikkakunnalta toiselle, perheen on useinkin hankalaa siirtyä mukana, koska puolisolle ei löydy töitä eivätkä lapset pysty siirtymään kovinkaan helposti toiselle paikkakunnalle, koska koulujärjestelmässä on jakso-opetusta. Siksi onkin turvattava Puolustusvoimien henkilökunnan kahden paikan asuminen esimerkiksi korvaamalla tietty määrä matkoista palvelupaikkakunnan ja varsinaisen asuinkunnan välillä, missä koko perhe asuu. Tuetaan sitä toimintaa, jotta saadaan edelleen Puolustusvoimiin henkilökuntaa ja voidaan ylläpitää julkisen sektorin kilpailukykyä työnantajana. Puolustusvoimissahan on myös ongelmana se, että kantahenkilökuntaa pakenee yksityissektorille.

Puolustusvälineteollisuudesta haluaisin tuoda esille ruutituotannon ja raskasaseammustuotannon. Olenkin ymmärtänyt Patria Industriesista, että juuri raskasaseammustuotannon kehittäminen on äärimmäisen tärkeää, koska se turvaa niin työpaikkoja kuin myös takaa Suomen huoltovarmuutta. Globalisaatio, kuten äsken mainitsin, tuo mukanaan riippuvuuden, siis sen, että eri valtiot ovat riippuvaisia toinen toisistaan. Siksi tähän asiaan onkin kiinnitettävä huomiota. Näin ollen huoltovarmuus on tuotava voimakkaasti esille, ja täytyykin kiittää hallitusta siitä, että se on ottanut asian Euroopan unionin foorumeilla kiitettävästi esille. Asia on vaikea, mutta uskon, että se on hyvällä yhteistyöllä ratkaistavissa.

Arvoisa puhemies! Vielä viimeisenä asiana haluaisin kiinnittää huomiota kiinteistöuudistuksen yhteydessä ilmenneisiin ongelmiin. Aivan erityisesti on turvattava Puolustusvoimien henkilöstön järkevät asuinmahdollisuudet, niin että asuntojen vuokrat eivät karkaa käsistä. Mikäli vuokria joudutaan korottamaan, niin jollakin lailla on subventoitava niistä aiheutuvia korotuksia kantahenkilökunnalle, koska he voivat joutua, kuten aiemmin mainitsin, siirtymään toiselle paikkakunnalle töihin eivätkä vuokrakustannukset saa karata käsistä.

Lauri  Oinonen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Nurmi kiinnitti aivan oikeaan asiaan huomiota Puolustusvoimien henkilökunnan asuntojen vuokrien rajussa nousussa. Mielestäni tämä on epäkohta, joka on poistettava, sillä näkisin, että vain yleisen vuokrakehityksen mukaan olisi perusteltua nostaa vuokria. Puolustusvoimilla tuskin on edellytyksiä maksaa palkkaratkaisuissa enemmän kuin muilla sektoreilla. Toivon, että tämä asia erillisesti Puolustusvoimien sisällä hoidetaan niin, että vuokrat eivät nouse ja että järki palaa kiinteistökysymyksiin. Ed. Nurmi erinomaisesti kiinnitti todelliseen epäkohtaan huomiota.

Kyösti  Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! Puolustusministeriön hallinnonalan kokonaisuudessa on puolustustarviketeollisuus varsin keskeinen osa-alue ennen kaikkea siinä mielessä, millä tavalla kotimaisen puolustustarviketeollisuuden tulevaisuus varmistetaan. Sen vuoksi on erittäin merkityksellistä, että tilausvaltuuksissa varmistetaan tutkimus- ja kehitystyön tulevaisuus. Minusta se, että suomalainen teknologiaosaaminen otetaan riittävän vahvasti käyttöön myös puolustustarviketeollisuudessamme, on ehkä ainoa tie, jolla myös vastataan vaatimukseen, että vuoteen 2003 mennessä noin puolet Puolustusvoimien hankinnoista kohdistuu kotimaiselle teollisuudelle.

Minusta tämän asian korostaminen on paikallaan nyt tämänkin talousarvion käsittelyn yhteydessä ennen kaikkea siinä mielessä, että vaikkakin Suomen kotimarkkina on suhteellisen pieni, niin silti puolustustarviketeollisuus on teollisuuspoliittisestikin yksi strateginen alue, joka meidän pitää myös tulevaisuudessa varmistaa.

Antero Kekkonen /sd:

Puhemies! Ihan jatkoksi tähän — mehän tulemme ensi viikolla keskustelemaan näistä asioista selonteon käsittelyn yhteydessä, jolloin todennäköisesti pureudutaan uudelleen näihin kysymyksiin, mihin ed. Karjula puuttui — ihan vain tämmöisenä väliaikatietona, herra puhemies: Yt-neuvottelujen uhka ja osin myös käynnistyminen, henkilöstön lomautuksista silloin on kysymys, pahimmassa tapauksessa irtisanomisista, on tilanne juuri tällä hetkellä kolmessa johtavassa kotimaisessa alan teollisuusyrityksessä.

Miten tästä eteenpäin? Näiden yritysten mukaan toimenpiteitten laajuus selviää vasta eduskunnalle annettavan hallituksen turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon valmistuttua. Toisin sanoen meidän työhömme täällä tämän selonteon suhteen on ladattu tavaton määrä odotuksia, jotka odotukset eivät ole vain tällaista normaalia taivastelua, vaan ne ovat odotuksia, jotka koskevat nimenomaan ihmisten työtä ja toimeentuloa. Nimittäin pahimmassa tapauksessa pelkästään näiden kolmen yhtiön osalta vaaravyöhykkeessä on 350—450 työpaikkaa. Kun me saamme valmiiksi työmme tämän selonteon suhteen, niin sitä kautta ratkeaa työpaikkoja ihan konkreettisesti ilmeisesti hyvinkin lyhyellä tähtäyksellä. Viittaan näihin käynnistymässä oleviin tai jo käynnistettyihin yt-neuvotteluihin.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kekkonen toi aivan tärkeän asian esille juuri näistä työpaikoista, mitkä liittyvät kotimaiseen puolustusväline- ja materiaalituotantoon. Nämä teollisuudenalat on turvattava itse puolustuksen kannalta, huoltovarmuuden kannalta. Mutta samalla kun näistä kehitetään alan osaamiskeskuksia, meillä on myöskin tietyt vientimarkkinamahdollisuudet, niin kuin ed. Kekkonen erinomaisen hyvin myös tietää, käytettävissä suomalaisella osaamisella. Tässä on kokonaan kansallinen etu, että haluamme olla mahdollisimman pitkälti omavaraisia. Muutoinkin meidän on kiinnitettävä huoltovarmuuteen aivan erityistä huomiota.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Puhemies! Turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko kulkee tietysti monella tavalla käsi kädessä tämän budjettiesityksen kanssa ja pääluokan 27 kanssa.

Ihan mikropuolelle tästä makropuolesta mentäessä viittaan siihen, että nyt aselajien kohdalla tapahtuu siirtoja: Kymen Ilmatorjuntarykmentin siirto Haminasta Vekarajärvelle. Esimerkkinä siitä, millä tavalla tämän tyyppisestä toiminnasta voi tulla ikään kuin sivussa vaikutuksia on se, että erästä koulua ollaan tämän takia Valkealassa lakkauttamassa, mikä on hämmästyttänyt kovasti ihmisiä siellä, toimivaa hyväkuntoista koulua. Näin ollen olisi tietysti, ja tähän asiaan varmasti palaan selonteon käsittelyn yhteydessä, hyvä tiedostaa nämä kaikki erilaiset vaikutukset.

Myöskin kiinteistöjen hoito kaiken kaikkiaan on asia, johon pitää myöskin selonteon yhteydessä pystyä eduskunnan lähemmin paneutumaan, mitä puolustushallinnon kiinteistötoimessa tapahtuu.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! En voi olla vielä tyydytyksellä toteamatta sitä, että on ilo nähdä, että puolustusministeriön hallinnonalan asiat ovat näin myönteisesti esillä kaikkien täällä olevien puolueitten puheenvuoroissa. Perinteiset vasemmistopuolueetkin suhtautuvat näihin asioihin miellyttävän positiivisesti, ja näinhän tulee ollakin, kun meidän turvallisuudestamme on kysymys.

Riitta Korhonen  /kok:

Arvoisa puhemies! Haluaisin vielä painottaa sitä, minkä ed. Nurmi otti esille ensimmäisessä puheenvuorossaan, eli Senaatti-kiinteistöjen roolia valtion tilojen omistajana ja valtion tilojen tuottotavoitteiden asettajana, joita tavoitteita toki myöskin asetetaan hallituksen puolelta. Mutta erityisesti Senaatti-kiinteistöt ovat osoittaneet ehkä hieman markkinoita suurempaakin ahneutta näitten tilojen tuottavuuden suhteen. Kun ajatellaan, että kyse on tiloista, joille ei ehkä muilla markkinoilla olisi käyttöä, ja kun tuottotavoitteen saavuttaminen tapahtuu siten, että siirretään rahaa toisesta taskusta toiseen taskuun, olisi syytä asiaa todella tarkastella. Valtiontilintarkastajatkin ovat kiinnittäneet huomiota Senaatti-kiinteistöjen toimintaan.

Toinen, mitä ed. Karjula otti esille tuon teollisuuden suhteen, on teknologian kehittämiseen panostaminen, koska se on yksi tapa saada myöskin tuo teollisuus kannattavaksi ja täyttää ne tavoitteet, mitkä sille on asetettu.

Timo  Ihamäki  /kok:

Arvoisa puhemies! Yhdyn täysin ed. R. Korhosen esille ottamaan asiaan, jossa hän arvosteli Senaatti-kiinteistöjen toimintaa. Mutta koska se kuuluu oikeastaan seuraavaan pääluokkaan pääosin, ajattelin käyttää puheenvuoron siinä yhteydessä.

Antero  Kekkonen  /sd:

Herra puhemies! Kysymyshän ei ole tietenkään vain Senaatti-kiinteistöistä. Kysymys on koko siitä problematiikasta, mikä syntyy siitä kiinteistömassasta, joka Puolustuslaitoksella on ollut hallussaan, silloin suurelta osin rakennettuna, kun me olimme osa Venäjää, silloin suurelta osalta rakennettuna, kun meillä oli suuret ikäluokat, ja nyt, kun emme ole osa Venäjää ja meillä on pienet, modernin historian pienimmät, ikäluokat, me olemme näiden kiinteistöjen kanssa niin sanotusti vaikeuksissa.

Mikä tekee tämän vaikeuden vielä keskimääräistäkin suuremmaksi, on tietysti se, että nämä kiinteistöt on aikoinaan rakennettu militääritarkoituksiin ja vielä sellaisiin militääritarkoituksiin, jollaista militääriväkeä enää ei ole olemassa. Tämä on tavattoman suuri pulma. Näiden lahoavien kasarmien kimpussa on erilaisia väärinymmärtäneitä ympäristönsuojelijoita, sitten siellä on sotilaskiihkoilijoita, ja sitten siellä on muuten ymmärtämättömiä ihmisiä. Näin tämä kiinteistökysymys on kaatumassa todella tämän talon päälle hyvin pahalla ja isolla tavalla.

Riitta Korhonen  /kok:

Arvoisa puhemies! Täytyy nyt, ed. Kekkonen, erottaa se, mitä meillä on historiallista omaisuutta, jonka tuottotavoitteita ei tulisikaan asettaa siten kuin käyttöarvoisten kiinteistöjen tuottotavoitteita. Sitten meillä on vanhaa tavaraa, joka toki voidaan myydä ja realisoida tai sitten nollata, kuten tehdään liike-elämänkin puolella.

Sanoisin näin, että ehkä Senaatti-kiinteistöillä uutuudenviehätyksen kautta on myöskin sellaista kömpelyyttä asioitten hoidossa, että pyritään, niin kuin kuntasektorillakin usein, maksimoimaan voittoa ja ylittämään jopa tuottotavoitteet, kun on kyse omaisuudesta, joka on ollut iän kaiken siellä osittain ja syntynyt historian saatossa, joka ikään kuin on myöskin kuoletettu pois. Näitten suhteen tulisi tarkastella näitä kiinteistömassoja pikkuisen yksityiskohtaisemmin ja asettaa tuottotavoite vähän toisin kuin tällä hetkellä on.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! En tiedä, mitä ed. Kekkonen oliko se sotilaskiihkoilijoilla tarkoitti, mutta sotilaslääkärinä en voi olla puuttumatta asiaan. Kunniani ja omantuntoni kautta uskaltaisin väittää, että Puolustusvoimista on rambot ja machot saneerattu pois. Sitten jos sieltä sellaisia löytyy, on varmasti tullut sairaus palvelusaikana, mutta heidät pyritään poistamaan palveluksesta ja Puolustusvoimien palkkalistoilta mahdollisimman pikaisesti. Varmasti on nyt kysymys joistakuista muista kiihkoilijoista, jotka eivät ole Puolustusvoimien palkkalistoilla.

Antero Kekkonen /sd:

Puhemies! En todellakaan tarkoittanut Puolustusvoimien palkkalistoilla olevia henkilöitä. Tarkoitin sellaisia henkilöitä — pyydän anteeksi tätä hieman mautonta ilmaisuani — jotka ovat saattaneet tehdä esimerkiksi elämäntyönsä jossakin kasarmissa ja sitten ikäännyttyään katsovat, että se kasarmi tulee erilaisilla syillä säilyttää. Minä todella pyydän anteeksi ilmaisuani. En tarkoittanut ensimmäistäkään Puolustusvoimain palveluksessa olevaa henkilöä.

Toinenkin oikaisu: En äskeisellä puheenvuorollani tarkoittanut Senaatti-kiinteistöjä pelkästään, en tietenkään. Tämä on paljon laveampi ja isompi, osin myös kulttuuripoliittinen pulma, jonka ratkaiseminen vaatii monenlaisia taitoja, monenlaista sivistystä. Sitä sivistystä valitettavasti keskimääräistä enemmän puuttuu silloin, kun puhutaan sotilaallisista kiinteistöistä.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Sotilaallisia kiinteistöjä ovat esimerkiksi Turun linna ja Hämeen linna. Ne ovat jo ennen Venäjän-valtaa rakennettuja. Niiden kulttuurihistoria jopa on varsin arkipäiväisestikin ymmärrettävissä ja se tajutaan. On Lappeenrantaa ja Haminaa, joissa, esimerkiksi Haminassa, jo näitä arvoja ymmärretään. Se lienee Ruotsin-vallan aikana rakennettu linnoitus, Lappeenranta taas venäläisten aikanaan aloittama. Esimerkiksi Kouvolassa Kasarminmäkeä, joka on 1800-luvun lopun tiiliarkkitehtuuria, on hyvin pystytty hyödyntämään myös kulttuurihistorialliset arvot huomioiden: it-keskus, informaatioteknologiaa ja softwarea, Kymenlaakson ammattikorkeakouluun kuuluva laitos. Tällaiset arkkitehtoniset, kulttuurihistorialliset arvot voidaan aivan hyvin ottaa mukaan tukemaan ja osaksi taloudellista toimintaa ja taloudellisia arvoja — näin ollen mieluummin niin kuin puskutraktorit.

Ismo Seivästö /kd:

Arvoisa puhemies! Tässä asiassa kulttuuriperinne ja nykyaika on ihan hyvin yhdistettävissä, mutta siihen väliin tarvitaan jonkin verran tulevia euroja, että saadaan tämä asia järjestymään ja saadaan ennen kaikkea se hoidettua, että Puolustusvoimien henkilökunta ei joudu maksamaan kohtuuttoman suurta vuokraa sellaisista asunnoista, jotka eivät täytä ihan nykyajan vaatimuksia.

Riitta Korhonen  /kok:

Arvoisa puhemies! En malta olla vetoamatta, niin kuin ed. Nurmikin, taustakoulutukseeni eli arkkitehtinä tiedän, että kulttuuri ja arkkitehtuuri eivät koskaan kannata eivätkä ne ole bisnes eivätkä ne tuota mitään. Sinällään ne ovat äärettömän tärkeitä. Ne ovat meidän henkisen sivistyksemme, ympäristömme, henkisen ilmapiirin ja sen hyvinvoinnin kannalta tärkeitä, mutta niille ei voi laskea tuottoarvoa. Niille ei ole missään laskettu tuottoarvoa, mutta niitä täytyy säilyttää ja suojella. Sitä suojelua ja säilytystä ei voi panna Puolustusvoimien piikkiin. Se täytyy ottaa jostakin muualta. Se on meidän oman yhteiskuntamme historian kannalta, meidän oman perspektiivimme kannalta, äärettömän tärkeää, mutta sitä ei voida rahastaa Puolustusvoimilta.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ei varmasti voida eikä sitä kai ole tehtykään. Esimerkiksi Kouvolassa se on muuta kautta nimenomaan rahoitettu. Siinä ovat mukana Kouvolan kaupunki, kunnat, maakuntaliitto, EU-rahaa jne.

Mutta liittyen myöskin ed. Nurmen tausta-ammattiin: On tiedossa, että sekä asuinkiinteistöissä että myöskin Puolustusvoimain palveluksessa olevien ja siellä asevelvollisuutta suorittavien ihmisten työympäristössä on esimerkiksi homeongelmaa. Tämän tyyppiset ongelmat liittyvät terveyteen. Niiden ratkaisemisessa tarvitaan todella euroja. Siinä vaaditaan valtiovallan toimia ja myöskin budjettirahoitusta.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Asia on juuri näin, että homeongelmia ja asunto-ongelmia on paljon, mutta niiden korjaukset ovat kaatuneet Puolustusvoimien kontolle. Näin ei tulisi mielestäni olla. Kun ajatellaan — nyt tietenkin ruvetaan puhumaan jo vähän puolustusselontekoon liittyvistä asioista — että työpaikkoja tullaan lakkauttamaan, kuten nyt on odotettavissa ja niin kuin on jo aikaisemmin tapahtunut, subvention, avustuksen, pitää tulla muualta kuin Puolustusvoimien sisäisistä rahoista, samoin myös rakennusongelmiin ja -hankkeisiin liittyvien rahojen. Ei voi vaatia, että ne tulevat Puolustusvoimien määrärahoista, jotka ovat jo pieniä. Näin on menetelty, kun muutoksia on tehty, myös muissa Pohjoismaissa. Katson, että Suomen pitäisi ottaa sieltä esimerkkiä. Asia on mielestäni esimerkiksi Norjassa ja Ruotsissa järkevästi hoidettu.

Riitta Korhonen  /kok:

Arvoisa puhemies! Vielä otan ed. Tiusasen esiin ottaman homeongelman ja rakenteet. Niitä ei todella pidä, niin kuin ed. Nurmi sanoi, laskea pelkästään Puolustusvoimien kontolle, vaan se on kansallinen epäonni, että meillä ei ole osattu kiinteistöjä hoitaa jostakin syystä, ehkä juuri siitä syystä, että saadaan rahaa vasta sitten, kun kaikki on rähmällään ja kaikki on huonossa kunnossa. Ylläpito, kunnossapito, oikea ja terve rakentaminen, se taito on tästä valtakunnasta hävitetty. Siihen täytyy saada korjaus. Ihan sama tilanne on terveydenhuollon rakennusten ja koulujen puolella. On kansallinen tragedia, että meillä on annettu kiinteistömassojen ja omaisuuden tuhoutua. Niistä tulee älyttömästi kustannuksia, ja niille täytyisi löytyä jokin aivan uusi momentti, sillä niitä ei todella voida pelkästään Puolustusvoimien piikkiin laskea.