Ritva Elomaa /ps:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä eduskunnalle laiksi vapaasta sivistystyöstä annetun lain muuttamisesta pyritään selkeyttämään vapaan sivistystyön oppilaitosten rahoitusjärjestelmiä ja lisäämään rahoituksen ennakoitavuutta koulutuksen järjestäjille.

Rahoitusjärjestelmäuudistus on todella tarpeen, ja rahoituksen ennakoitavuutta tuleekin lisätä. Tässä suhteessa esitys on oikeilla linjoilla. Ongelmaton esitys ei kuitenkaan ole. Hallituksen esitykseen lisätty 11 b § on tämä ongelmakohta. Esityksen mukainen säästö on yhteensä 7,6 miljoonaa euroa, mistä valtion säästöosuus on 4,5 miljoonaa euroa. Väliaikaisesti säädettyjen vuosien 2013 ja 2014 indeksijäädytysten vaikutuksia ei pidä muuttaa pysyviksi vapaan sivistystyön oppilaitosten keskimääräisten yksikköhintojen osalta. Vapaaseen sivistystyöhön on kohdistunut liikaa leikkauksia kuluneella vaalikaudella. Tästä johtuen ei oppilaitosten yksikköhintoihin kohdistuvaa indeksijäädytystä voida toteuttaa ilman, että oppilaitosten toiminta toden teolla vaarantuu. Vapaan sivistystyön oppilaitosten merkitys koulutukselliselle tasa-arvolle sekä suomalaiselle sivistykselle on suuri, joten vastustan esityksen mukaisia säästöjä.

Tulemme esittämään — sivistysvaliokunnan perussuomalaiset edustajat ja vasemmistoliiton edustaja — sitä, että 11 b § hylätään.

Kimmo Kivelä /ps:

Arvoisa herra puhemies! Täytyy sanoa, että kokonaisuudessaan tämä lakiesitys on ollut hyvää valmistelua OKM:n suunnalta. Näin ei ole voinut sanoa läheskään kaikista viime aikoina siltä suunnalta tulleista esityksistä, niin kuin äskeinenkin keskustelu todisti.

Vapaa sivistystyö kaikkinensa on hieno kansanliike. Vapaan sivistystyön rooli ja merkitys korostuvat erityisesti tällaisina aikoina, jollaista nyt elämme, siis taloudellisesti vaikeina aikoina. Nyt tarvitaan resursseja tällaiselle toiminnalle, joka pitää yllä ihmisten henkistä virkeyttä ja ihmisen moninaista kasvua, jota esimerkiksi kansalaisopistot ja kesäyliopistot monenlaisella kurssitarjonnallaan palvelevat. Kokonaan eri asia on se, miten vapaan sivistystyön rahoitus turvataan. Tämähän on puitelaki, tämä on ansiokas, mutta vastaisuudessa, kun tiedämme kuitenkin, että taloudelliset resurssit tulevat pienenemään — valitettavasti, tosiasioilta ei tule ummistaa silmiään — on taattava vapaalle sivistystyölle riittävät resurssit, koska juuri tällainen toiminta on myös sitä, mitä sote-uudistuksessa on paljon peräänkuulutettu: sitä hyvin hoidettua sosiaalipolitiikkaa, tätä ihmisen virkeyttä ja tällaista, joka osaltaan myös sitten alentaa terveyskustannuksia hyvin hoidettuna. Tällaisestahan puhui jo Pekka Kuusi 60-luvulla legendaarisessa klassikkoteoksessaan.

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! Kansanopistot muodostavat maakunnan kattavia oppilaitosverkostoja eri puolilla Suomea, ja ne edistävät omalla tärkeällä toiminnallaan koulutuksellisen tasa-arvon ja moniarvoisuuden toteutumista. Opistoilla on hyvinkin monipuolinen vapaan sivistystyön ja ammatillisen koulutuksen tarjonta sekä usein myös sellaisia koulutusaloja, joita ei ole muualla maakunnassa tarjolla. Esimerkiksi meillä Keski-Suomessa toimii useita kansanopistoja, ja jokaisella opistolla on omat erityispiirteensä, mutta yhdistävänä tekijänä on muun muassa vapaa sivistystyö tietenkin ja aito halu ja kiinnostus vastata kullekin ajalle ominaisiin sivistystarpeisiin. Kansanopistoilla on varmasti tarpeensa jatkossakin, mutta muuttuvassa ajassa on pysyttävä mukana, ja kansanopistojen kannattaa enenevässä määrin tehdä yhä enemmän yhteistyötä.

Uskon, että nämä entistä selkeämmät rahoituslinjaukset auttavat tekemään entistä laadukkaampaa ja vaikuttavampaa vapaata sivistystyötä ja uudistuksen jälkeen vapaan sivistystyön oppilaitosten ylläpitäjät voivat ennakoida rahoituksen tasoa nykyistä paremmin ja oppilaitokset voivat keskittyä nykyisen suoritemäärän kasvattamisen sijaan toiminnan laadun kehittämiseen.

Myös valtionosuusrahoituksen porrastukseen esitetyt muutokset johtavat osaltaan nykyistä yhdenvertaisempaan oppilaitosten kohteluun sekä kansalais- että kansanopistokentässä. Mielestäni myönteistä on myös se, että oppilaitosten ylläpitäjien yhdistymiset tai niiden toiminnassa tapahtuvat muut muutokset voidaan ottaa kuitenkin joustavasti huomioon valtionosuutta myönnet-täessä.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Jatkoa edelliseen keskusteluun.

Rakenteellisten muutosten tekeminen eri sektoreilla on välttämätöntä. Siitä on kyse myös tässä esityksessä, jolla selkeytetään vapaan sivistystyön koulutuksen järjestämistä, yksikköhintoja ja valtionosuutta.

Jatkossa selkeät rahoituslinjaukset auttavat tekemään entistä laadukkaampaa ja vaikuttavampaa vapaata sivistystyötä. Rahoitusuudistuksen jälkeen oppilaitosten ylläpitäjät voivat nykyistä paremmin ennakoida rahoituksen tasoa, ja samalla mahdollistetaan toiminnan laadun kehittäminen sen sijaan, että tuijotetaan vain suoritemääriä.

Esitykseen sisältyy myös kahden viime vuoden indeksijäädytyksen vaikutuksen huomioiminen yksikköhinnoissa. Kuten valiokunnan mietinnössäkin todetaan, tämä on valitettavaa mutta taloudellisista syistä välttämätöntä. On tärkeää myös huomata, että keskimääräinen yksikköhinta pidetään kuitenkin aina vähintään vuoden 2015 tasolla.

On myös hyvä, että esityksessä huomioidaan nykyaikaiset opetusmenetelmät ja tarkistetaan muun muassa etäopetusta koskevat säännökset.

Arvoisa herra puhemies! Vapaalla sivistystyöllä on suuri merkitys ihmisille ja yhteiskunnallemme. Se mahdollistaa monelle ihmiselle käytännössä elinikäisen oppimisen. Se kannustaa ihmisiä uuden oppimiseen ja tiedon hankkimiseen ja pitää yllä kaikenikäisten ihmisten vi-reyttä ja aktiivisuutta. Kuten valiokunnan mietinnössäkin todetaan, vapaan sivistystyön palveluilla on merkittäviä terveyttä edistäviä sekä syrjäytymistä ehkäiseviä vaikutuksia, jotka vähentävät muiden, raskaiden ja kalliiden, palveluiden käyttöä. Siksi myös talouden näkökulmasta on erittäin tärkeää, että meillä on monipuolinen ja kattava, ihmisten tarpeisiin vastaava vapaan sivistystyön toimijaverkko.

Lopuksi vielä muutama sana maahanmuutta-jien kotoutumiskoulutuksesta, joka on kasvava ja erittäin tärkeä osa kansanopistojen sivistystehtävää. Se on monelle maahanmuuttajalle olennaisen tärkeä tapa päästä osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Kotoutumiskoulutus muun muassa ehkäisee syrjäytymistä ja lisää merkittävästi ihmisten työelämävalmiuksia. Hyödyt tuloksellisesta kotoutumiskoulutuksesta ovat selvästi suuremmat kuin koulutuksen kustannukset. Siksi onkin tärkeää, että koulutus voidaan jatkossa määritellä erityiseksi koulutustehtäväksi eikä siitä tarvitse periä maksuja opiskelijoilta.

Jukka Gustafsson /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys laiksi vapaasta sivistystyöstä annetun lain muuttamisesta on poikkeuksellisen merkittävä. Kun totean, että Suomessa osallistuu vapaan sivistystyön piiriin, sen erilaisiin opetus-, kurssi- ja muihin tapahtumiin, lähes miljoona suomalaista ihmistä, niin käy ilmi, kuinka isosta asiasta on kysymys.

Minulle henkilökohtaisesti vapaa sivistystyö on merkinnyt tavattoman paljon. Tuskin olisin täällä nyt kansanedustajana, jollen aikanani olisi voinut käydä kansankorkeakoulua ja saada sieltä sellaisia siipiä matkaani, joita olen voinut sitten eri yhteyksissä käyttää hyväkseni ja toivoakseni myöskin muitten ihmisten hyväksi. Siis kysymys on koulutuksesta, oppimisesta, jota antavat kansalais- ja työväenopistot, kansanopistot, kesäyliopistot, opintokeskukset. Tämä on kaikki osa, yksi parhaista osista, pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa.

Tämä hallituksen esitys sai sivistysvaliokunnassa poikkeuksellisen myönteisen, hyvän vastaanoton. Käytännössä kaikki järjestöt, joita kuunneltiin — ja se oli erittäin kattavaa — pitivät tätä esitystä hyvänä. Se selkiyttää koulutuksen järjestämistä, ja nämä selkeät rahoituslinjaukset auttavat tekemään myöskin toimijoiden mielestä entistä laadukkaampaa ja vaikuttavampaa vapaata sivistystyötä.

Mielestäni kannattaa tässä yhteydessä todeta valiokunnan mietinnöstä se itse asiassa kasvava tarve, joka on olemassa, vapaalle sivistystyölle. Tämän sivistystyön huima ideahan on, että sen tavoitteena on laaja-alaisesti edistää ihmisten oppivaa ja aktiivista elämäntapaa, tukea kulttuuriin kasvamista sekä vahvistaa yksilöiden ja yhteisöjen elinvoimaa ja hyvinvointia. Meillähän on Suomessa edelleen varsin kattava, hyvä ja toimiva vapaan sivistystyön oppilaitosverkko, niin että kaikilla kansalaisilla, riippumatta asuinpaikastaan, on mahdollisuus saada palveluja tällaisiin sivistys- ja tietotarpeisiin.

Kun totesin, että on kasvava tarvekin edelleen vapaalle sivistystyölle, niin korostan siinä yhteydessä erityisesti sitä, miten nopeasti työmarkkinat muuttuvat. Sieltä tulee uusia koulutustarpeita paljon, joista ainakin osaan, esimerkiksi oppimisvalmiuksien kohdalla, vapaa sivistystyö voi tarjota erinomaisia työkaluja. On myös kesäyliopistojen merkitys, kesäopiskelun kasvu — ja toteaisin myöskin niin, että tämä kasvava eläkeläisväestö, seniorikansalaiset, eläkeläiset, myöskin haluaa henkisiä virikkeitä, ja tähänkin vapaa sivistystyö, myöskin tämän lain jälkeen, tarjoaa entistä parempia mahdollisuuksia.

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kun valtiovarainvaliokunnan sivistys- ja tiedejaostossa tämän kauden aikana on saanut kuunnella asiantuntijoita koko suomalaisen sivistyssektorin talouden kehityksestä, niin kyllä, herra puhemies, on pakko todeta, että enpä näiden kausien aikana ole yhtä synkkää puheenvuorosarjaa voinut kuulla kuin mitkä nyt on kuultu näiden vuosien aikana, tämän vaalikauden loppuun erityisesti painottuen. Se myös koskettaa voimakkaasti, edustaja Gustafsson, juuri vapaata sivistystyötä. Toki kaikki muutkin koulutuksen sektorit ovat tällä hetkellä talouden valinkauhan alla ja arvioinnissa mukana. Mutta erityisesti vapaasta sivistystyöstä on kyllä pakko todeta, että ne hätähuudot ovat hyvin konkreettisia. Esimerkiksi kansanopistot, jotka toimivat ympäri Suomea, ovat olleet monille opiskelijoille juuri sopiva välivaihe: kun ei ole ollut joko lukio-opintojen jälkeen tai eri vaiheissa, mitä kullakin ihmisellä on, muuta hyvää paikkaa, niin kansanopistot ovat sen muodostaneet. Näin ollen sekä kansanopistokenttä että laajemmaltikin vielä koko vapaa sivistystyö, kansalaisopistotoiminta mukaan lukien, ovat muodostaneet suomalaisessa yhteiskunnassa erittäin tärkeän ja merkittävän kohdan.

Kun te olitte ministerinä, niin silloin tietysti nämä tämän hallituksen ja silloisen, edellisen hallituksen, Kataisen hallituksen, kehityskäyrät laitettiin liikkeelle. Ihan mieli tekisi kysyä, että jos nyt arvioidaan tämän hetken talouden tilaa, niin näettekö te sen todellakin niin, että kansanopisto ja kansalaisopisto ja koko vapaan sivistystyön sektori on sillä lailla kuosissa ja pelastettu, että se pystyy myös tulevina vuosina ja vuosikymmeninä toimimaan ihan ympäri maata.

Jukka Gustafsson /sd:

Edustaja Rossi sitä toivoi. — Minulla on sattumalta mukana myöskin Suomen Kansanopistoyhdistyksen lausunto koskien juuri tätä vapaan sivistystyön lain muutosta. Toki täältä käy ilmi myöskin näitten päätettyjen säästöjen vaikutus ja huoli niistä, mutta kuitenkin tämmöinen niin kuin perusviritys suhteessa tähän uuteen lakiin on myönteinen.

Vapaan sivistystyön tämmöisenä kuluttajana, siltä paljon saaneena sanon, että kyllä siihenkin sopii se, minkä täällä aiemmin sanoin — edustaja Rossi ei ollut paikalla, ehkä et kuullut — että tässä on eräiden koulutusalueitten kohdalta tehty minun mielestäni liian isoja säästöjä. Vapaa sivistystyö on yksi senkaltainen alue. Jos minulla olisi ollut yksinvalta, niin en olisi sitä suuruusluokkaa olevia säästöjä tehnyt, mutta niin kuin edustaja Rossi hyvin tietää, osa näistä säästöistä on sovittu hallitusohjelmaneuvotteluissa. Omasta mielestäni se oli vielä se taso, joka oli hyvinkin oikea. Sen jälkeen on sitten valitettavasti osin taloustilanteen heikkenemisen johdosta jouduttu tekemään uusia säästöjä, mutta itse olisin jättänyt koulutuksen ja sivistyksen vähemmälle.

Markku Rossi /kesk:

Herra puhemies! Ihan loppuun vielä jatkan tuosta aiheesta, että varmaan on juuri näin ja toivottavasti joskus niitä yksinvaltaisia otteita eri ministereilläkin pystyisi olemaan.

Tämän hetken tilanne on mielenkiintoinen. Nykyisen opetusministerin aikaan, kun puhutaan vaikka lukioverkosta, hallituksella on kuitenkin suunnitelmat lukioverkon supistamisesta. Yhtä aikaa sitten, kun tehdään sekä kehyspäätösten että budjettilinjausten mukaisia ratkaisuja ja ohjataan lukioita joko yhdistymään tai lukioverkkoa pienentämään ja samalla myös määrällisesti lukioita lopettamaan, ministeri toivoo, että älkää, kuntapäättäjät, lopettako lukioita. Kuitenkin vastuun sysääminen kuntapäättäjille mielestäni on vähintäänkin epäreilua, koska siinähän valtio ohjaa, mutta sitten kuntapäättäjille sanotaan, että älkää lakkauttako lukioita. Lukiot ovat yksi tärkeä osa suomalaista sivistystoimea ja muodostavat kunnissa tietyllä lailla jopa sen koulutuksen keskiön ja aivan keskeisimmän osan yhtenäiskoulumallit ja muut mukaan lukien. Sitten on tämä vapaa sivistystyö siinä ympärillä, ja tämä kokonaisuus on tietysti sellainen, että eivät siinä kunta ja valtio toisistaan irti pääse. Mutta se kuulostaa aina pahalle, jos valtio ensin ohjaa ja leikkaa ja sitten sanoo, että kuntapäättäjät, älkää lakkauttako lukioita. Se ei mielestäni ole ihan reilua peliä.