Raimo Vistbacka /ps:

Herra puhemies! Nizzassa joulukuussa 2000 pidetty EU:n huippukokous, joka päätti 14. helmikuuta 2000 Brysselissä käynnistyneen hallitustenvälisen konferenssin ja jonka tulosta, Nizzan sopimusta, olemme nyt käsittelemässä, ei ollut mitenkään kunniaksi Euroopan unionille ja sen ulkoiselle kuvalle. Kokouksen isäntämaa, EU:n tuolloinen puheenjohtajamaa, Ranska, oli mielestäni epäonnistunut pahasti kokouksen valmisteluissa joko huonouttaan tai tahallaan, ja sen seurauksena varsinaisesta huippukokouksesta tuli surullisen hupainen näytelmä. Huipennus kaikelle sekoilulle ja kähminnälle saatiin kokouksen loppuhetkinä, jolloin vaikeimmat asiat junailtiin ilmeisen härskisti läpi niin, että lopputuloksesta oltiin ainakin Suomessa epävarmoja vielä pitkään kokouksen päätyttyäkin, ja tuntui, että suuren valiokunnan kuullessa esimerkiksi pääministeriä ei silloinkaan vielä tiedetty, mitä todellisuudessa päätettiin.

Tuntuu siltä, ettei päätöksiä ja niiden merkitystä tajuta täysin vieläkään päätellen siitä, miten vähällä arvostelulla asiakirjaa ollaan hyväksymässä. Nizzan sopimuksella muutetaan merkittävästi maiden välisiä painoarvoja EU:n päätöksenteossa. Neuvostossa äänten painotuksen muutoksen seurauksena annetaan kolmelle suurimmalle jäsenmaalle käytännössä veto-oikeus uuden väestöpohjaan perustuvan lisäedellytyksen ansiosta. Kun samalla lisätään merkittävästi määräenemmistöpäätösmenettelyä, näin tehdään yhteensä 37 EY:n perustamissopimuksen ja unionisopimuksen artiklassa, voidaan puhua todella merkittävästä vallan siirtymisestä suurille jäsenmaille pienten maiden kustannuksella.

En voi edelleenkään käsittää sitä, miten hallitus ja eduskunnan laaja enemmistö on voinut ja voi suhtautua tähän määräenemmistöpäätösasiaan niin välinpitämättömästi, jopa innostuneesti. Kyllä Suomen kaltaisella pienellä maalla tulisi olla mahdollisuus aina viime kädessä estää sen kannalta kielteisiä vaikutuksia aiheuttavat päätökset. Näin varsinkin siksi, etteivät maamme edustajat neuvostossa tunnu uskaltavan käyttää niin kutsuttua Luxemburgin kompromissia eli oikeutta jättää toteuttamatta maallemme epäedullinen päätös.

Edellä esille ottamieni maamme asemaa ja vaikutusvaltaa unionissa heikentävien muutosten lisäksi Nizzan sopimuksen nojalla tullaan tulevaisuudessa viemään Suomelta myös oikeus omaan komissaariin. Tätä menetystä ei korvaa minkäänlainen vuorottelujärjestelmä, sillä suuret jäsenmaat pitävät kyllä huolen siitä, että pienten jäsenmaiden osa ei ole kovin ruusuinen tässäkään asiassa. Näyttää siltä, että Suomen poliittisen johdon uskomaton nöyryys EU:n suuria mahtimaita kohtaan johtuu yksinomaan siitä, että on päätetty hinnalla millä hyvänsä päästä mukaan unionin ytimeen, suurten poikien pöytään, missä tärkeät asiat sovitaan, kuten Lontoossa taannoin meneteltiin. Kävi kuitenkin niin, ettei illalliskortteja Suomeen asti riittänytkään, ja niin käy tulevaisuudessakin. Suomen johto saa tyytyä syömään kotipöydässä hernekeittoa tai maksalaatikkoa samaan aikaan, kun todelliset päättäjät nauttivat hanhenmaksapalleroita ja kaviaaria kristallikruunujen loisteessa, niin kuin olemme televisioruuduista nähneet. Huutolaispojan asema ei ole kadehdittava, enkä ymmärrä, miksi Suomea siihen väen väkisin halutaan viedä.

Arvoisa puhemies! Euroopan unionin ja EY:n perustamissopimuksia voidaan muuttaa vain siten, että kaikki jäsenvaltiot hyväksyvät ne kukin oman lainsäädäntönsä mukaisella tavalla ja sen jälkeen ratifioivat muutosasiakirjat. Tilanne on tällä hetkellä kuitenkin se, että yksi Euroopan unionin jäsenvaltio, Irlanti, on kansanäänestyksessä hylännyt Nizzan sopimuksen. Käsittelemme siis Suomen osalta sopimusta, joka on jo yhden valtion toimesta hylätty eikä näin ollen voi tulla voimaan, elleivät sitten irlantilaiset äänestä uudelleen ja muuta mielipidettään tai sitten maassa kävellään kansan tahdon yli.

Katsonkin, että Suomen olisi tullut järjestää vastaava kansanäänestys Nizzan sopimuksen hyväksymisestä ennen sen tuomista eduskuntaan, sillä sopimus muuttaa niin olennaisesti maamme asemaa EU:ssa, että se vaikuttaa sitä kautta todella merkittävästi maamme itsemääräämisoikeuteen, joka jäsenyyden takia on jo muutenkin kaventunut. Nyt tätä kaventunuttakin määräämisoikeutta ollaan myymässä suurille maille kahdesta lautasellisesta hanhenmaksaa. Kun kansanäänestystä ei kuitenkaan haluttu järjestää, olisi tehtävä päätös sopimuksen hylkäämisestä nykyisessä muodossaan. Tulisi käynnistää neuvottelut sopimuksen muuttamisesta niin, että Suomen asema ei edellä esille nostamallani tavalla heikkene ja että kaikki jäsenmaat voivat sen hyväksyä. Tarvitsemme siis aikalisän.

Arvoisa puhemies! Edellä olevan perusteella ehdotan, että eduskunta hylkää hallituksen esityksen Euroopan unionista tehdyn sopimuksen sekä Euroopan yhteisöjen perustamissopimusten ja niihin liittyvien tiettyjen asiakirjojen muuttamisesta tehdyn Nizzan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Vistbacka puhuu kansan äänellä kansan asiaa. Todella on kysymys siitä, että suomalaisia väheksytään tässä päätöksenteossa. Sopimus on tällaisenaan huono. Kannatan ed. Vistbackan ehdotusta.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Arvoisa herra puhemies! EU-komission puheenjohtaja Romano Prodi on todennut, että EU:n laajentuminen ei edellytä Nizzan sopimuksen voimaansaattamista. Näin laillisesti voidaan edetä, vaikka Nizzan sopimusta ei hyväksyttäisikään. Laajeneminen on perusteltua, sikäli kuin jäseniksi pyrkivät maat sen itselleen edulliseksi katsovat. Mutta Nizzan sopimus ei siis ole ainakaan laillisesti edellytyksenä laajenemisen toteuttamiselle.

Irlannin kansa hylkäsi Nizzan sopimuksen kansanäänestyksessä äänin 54—46. EU:n periaatteena on ollut, että perussopimusasioissa edetään yksimielisesti. Laajentumista onkin siten nyt vietävä eteenpäin ilman Nizzan sopimuksen voimaansaattamista, koska Irlannin kansan mielipidettä tulee kunnioittaa. Jos uudistuksia EU:ssa halutaan ennen laajentumista tai jossakin muussa vaiheessa, niistä on neuvoteltava kokonaan uusi sopimus.

Nizzan sopimus vähentäisi jäsenmaitten veto-oikeutta. Se siirtäisi myös tuomiovaltaa, suomalaisiakin koskevaa tuomiovaltaa, maamme rajojen ulkopuolelle. Lisäksi se siirtäisi noin 30, ehkäpä 37 asia-aluetta määräenemmistöpäätöksenteon piiriin. Pienimmillään kahdeksan jäsenmaata voisi käyttää koko unionin päätösvaltaa lukuisissa asioissa Nizzan sopimuksen hyväksymisen jälkeen. Muut jäsenmaat joutuisivat alistumaan vastustamiinsa, itselleen jopa sopimattomiin tai jopa epäoikeudenmukaisiin päätöksiin. Tämä jäsenmaiden määrä, siis kahdeksan vähimmillään, pysyisi samana Nizzan sopimuksen mukaan laajenemisen jälkeenkin. On käsittämätöntä, että tällaista voitaisiin hyväksyä.

Kun Suomi liittyi Euroopan unioniin vuoden 1995 alusta, se luovutti osan omasta päätösvallastaan unionille, jossa Suomi on yhtenä tasavertaisena jäsenvaltiona kokoaan vastaavalla äänivallalla päättämässä unionille luovutetuista asioista. Tasavertaisuus toteutuu ennen kaikkea yksimielisyysvaatimuksen ja veto-oikeuden kautta. Kun Nizzan sopimus merkitsisi monilta osin yksimielisyysvaatimuksesta ja veto-oikeudesta luopumusta, siirtyisi osa kansallista suvereniteettiamme oman päätösvaltamme ulkopuolelle. Päätösvaltaamme voisivat tältä osin käyttää tosiasiassa muut unionin maat. Tässä on tavattoman suuri ero nykytilanteeseen.

Ehkä hallitus lähtee siitä, että Suomi nöyrästi on aina siinä kahdeksan—kymmenen porukassa, jolla on tuo päätösvalta, mutta näinhän asia ei joka tapauksessa voi olla. Tällöin joudumme siihen tilanteeseen, jos Nizzan sopimus voimaan tulee, että kahdeksankin jäsenmaata voi tehdä Suomea ja kaikkia muita jäsenmaita sitovia päätöksiä lukuisissa asiakokonaisuuksissa. Tämä merkitsee sitä, että suvereniteettia siirtyy pois käsistämme aivan eri tavalla kuin tapahtui varsinaisessa EU-jäsenyystilanteessa. Nimenomaan yksimielisyysvaatimus ja veto-oikeus merkitsevät sitä, että meillä on päätösvaltaa käsissämme. Tällä päätöksellä se siirtyisi pois ja on perustuslakimmekin kannalta hyvin ongelmallinen. Ihmettelenkin, että perustuslakivaliokunta on tämän näkökulman sivuuttanut lausunnossaan ja että tätä käsitellään yksinkertaisessa säätämisjärjestyksessä käsiteltävänä lakiesityksenä.

Arvoisa puhemies! EU:n suuret jäsenmaat ovat viime aikoina aiempaa enemmän alkaneet sopia keskenään tärkeistä, koko unionin yhteisistä ratkaisuista. Tätä on paheksunut muun muassa pääministeri Lipponen. Nizzan sopimus mahdollistaisi tällaisen kehityksen jatkumisen ja jopa voimistumisen. Se olisi hyvin vahingollista koko unionille ja sen tulevaisuudelle. Syntyisi kahden kerroksen unioni, joka on todella vaarallista kehitystä koko Eurooppaakin ajatellen.

Nizzan sopimus syventäisi unionia lähes kaikilla politiikan osa-alueilla. Unioni olisi sopimuksen voimaantulon jälkeen entistä vähemmän itsenäisten valtioiden yhteenliittymä, jollaiseksi se kuvattiin ennen Suomen liittymistä unionin jäseneksi. Kehitys on siis mennyt koko ajan ja tällä päätöksellä menee entistä enemmän siihen suuntaan, johon sen ei väitetty menevän, kun kansalle tätä markkinoitiin.

Mielestäni Euroopan unionia tulee kehittää itsenäisten valtioiden yhteistyöjärjestelmänä. Yhteistyön syventäminen tulee kysymykseen vain harvoilla asia-alueilla. Tärkeää se on eräissä ympäristökysymyksissä, huume-, talous- ja terrorismirikollisuuden torjumisessa sekä kehitysmaiden ja entisten sosialistimaiden talouden vahvistamisessa.

Eräiltä osin unionin päätösvaltaa tulee palauttaa takaisin jäsenmaille. Tärkeää päätösvallan palauttaminen on muun muassa maatalous-, alue- sekä rakennepolitiikassa. Maatalous-, alue- ja rakennepolitiikan osalta muutaman vuoden kuluttua emme enää saa EU:lta taloudellisia varoja, niin sanottuja EU-tukia, mutta jos tällä tiellä mennään, saamme sieltä tiukat määräykset ja vahvan byrokratian, millä tavalla asioita pitää hoitaa, mutta emme saa rahaa, olemme vain maksajina. Tämäkin puoltaa sitä, että meidän on toimittava päinvastaiseen suuntaan kuin mitä Nizzan sopimus merkitsee eli meidän on pyrittävä saamaan takaisin maatalous-, alue- ja rakennepoliittista päätösvaltaa itsellemme kansalliselle tasolle. Unionin päätöksenteossa tulee kunnioittaa jäsenvaltioiden tasavertaisuutta ja suvereniteettia. Tätä Nizzan sopimus ei toteuta vaan vie sitä päinvastaiseen suuntaan.

Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan mietinnöstä ilmenee, että Suomen asettamat tavoitteet toteutuvat varsin heikosti Nizzan sopimuksessa. Sopimus ei ole Suomen etujen mukainen eikä myöskään Euroopan etujen mukainen, joten mielestäni se tulee nyt hylätä ja edellyttää, että koko sopimus neuvotellaan uudestaan rauhallisesti, säädellysti eikä semmoisessa mielentilassa ja sellaisissa olosuhteissa, missä se Nizzassa tapahtui. Se oli syvä häpeä koko sivistyneelle Euroopalle.

Arvoisa puhemies! Tietojeni mukaan Euroopan unionin parlamentti äänesti Nizzan sopimuksesta kesäkuussa. Tuolloin muun muassa suomalaisedustajista Mikko Pesälä, Samuli Pohjamo, Kyösti Virrankoski ja Paavo Väyrynen äänestivät sopimuksen hylkäämisen puolesta. Myös Esko Seppänen äänesti hylkäämisen puolesta. He olivat siis sopimusta vastaan. Saattoi olla toinen vihreä edustajakin, joka äänesti tätä vastaan. Myös muun muassa euroedustaja Piia-Noora Kauppi kokoomuksesta on julkisesti todennut, että sopimusta ei tulisi saattaa voimaan vaan se tulisi neuvotella uudestaan. Tästä on kysymys. On ikävä, että eduskunta ei ole tähän mielestäni lähellekään riittävällä vakavuudella paneutunut. Tässä on kuitenkin Suomen itsenäisyydestä, suvereniteetista ja sen kehityksestä kysymys. Tämä on poikkeuksellisen vakava ja tärkeä asia.

Liisa Jaakonsaari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eduskunta on paneutunut asiaan erittäin vakavasti ja pitkään ja hartaasti. Ulkoasiainvaliokunta, joka laati mietinnön, sai suurelta valiokunnalta erittäin perusteellisen lausunnon ja myös perustuslakivaliokunnalta. Tämän asian käsittelyn yhteydessä on vallinnut suuri yksimielisyys siitä, että Nizzan sopimus on mainettaan parempi. Se ei ole mikään täydellinen, mutta se on mainettaan parempi. Ennen kaikkea se mahdollistaa Euroopan unionin itälaajentumisen, joka on oikeastaan tämän sukupolven suurin poliittinen haaste. Sen takia on syytä hyväksyä Nizzan sopimus. Se on ikään kuin itsensä ampumista jalkaan, jos Suomen eduskunta jotenkin väheksyy omaa työtään ja ihannoi Irlannin kansanäänestystä. Meillä on oma tapamme tehdä työtä, ja tämä sopimus on monessa suhteessa huolellisesti käsitelty valiokunnissa. Nyt on sitten suuren salin vuoro.

Toimi  Kankaanniemi  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin kuin totesin, en vastusta EU:n laajenemista, mutta Nizzan sopimus on kelvoton. Se näkyy, kun lukee mietinnön ja vertaa sitä niihin tavoitteisiin, joita meillä oli. Sitten jos paneutuu tosiasioihin, jotka siihen sisältyvät, äänivalta siirtyy entistä enemmän suurille jäsenmaille ja komissiopaikka on menossa tietyssä vaiheessa Suomelta niin kuin monilta muiltakin pieniltä mailta. Edelleen määräenemmistösäännöksiin siirtyminen entistä vahvemmin ja veto-oikeudesta luopuminen merkitsevät tavattoman suuria muutoksia siihen tilanteeseen, missä nyt olemme. Tätä ei varmasti uskalleta Suomessa kansanäänestykseen panna, koska jos kansa saisi totuuden tietää, niin tämähän menisi nurin niin kuin Irlannissakin. Mutta Irlannin kansan päätöstä kannattaa hieman tarkkailla.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Mielestäni on varsin huomionarvoista, että useat kokeneet ja Brysselissä asioita syvästi näkevät europarlamentaarikkomme ovat ottaneen sen kannan, jonka ed. Kankaanniemi mainitsi, kyseiseen sopimukseen. Tämä sisältäisi sen pohjalta hyvin aiheellisen harkinta-ajan yhä edelleen, mistä lopulta on kysymys. Käy pian niin kuin meidän karhujemme ja petojemme osalta, että Suomen tietyistä alueista ollaan tekemässä suurpetoreservaatteja. Eräskin englantilainen kirvesmies sanoi, että te olette aika hölmöjä, kun annatte EU:n hölmöttää teitä suojelemaan Venäjältä tulevia karhuja. Tässä eräs konkreettinen esimerkki, jossa olemme pakotetut noudattamaan ylhäältäpäin tulevia ohjeita.

Raimo Vistbacka /ps:

Herra puhemies! Ed. Jaakonsaari totesi, että Nizzan sopimus on perusedellytys laajentumiselle taikka mahdollistaa laajentumisen. Joka tapauksessa EU-komission puheenjohtaja Prodi on 21.6. tänä vuonna todennut, että laillisesti Nizzan sopimuksen ratifioiminen ei ole välttämätöntä laajentumiselle. En tiedä sitten, itse en tunne niin syvällisesti EU-oikeutta mutta luotan EU:n puheenjohtajan toteamuksiin.

Herra puhemies! Ed. Kankaanniemi viittasi vallan siirtoon tavallaan. Myös minä hämmästelin perustuslakivaliokunnan lausuntoa, koska itse olen ymmärtänyt, kun esimerkiksi ed. Kankaanniemi moneen kertaan totesi kahdeksan jäsenmaan mahdollisuuden eli 62 prosentin väestöosuuden, että kun nämä maat käyttävät Nizzan sopimuksen mukaan mahdollisuuksiaan, tämä kahdeksan jäsenmaan sisäpiiri voisi hyväksyä EU:lle valtiollisen perustuslain, muodostaa liittovaltion, harmonisoida verot keskenään sekä siirtää kansalaisia koskevaa laillista tuomiovaltaa EU:n perusoikeuksienkin osalta perustettavalle oikeuslaitokselle jne. eli esimerkiksi kahdeksan maata pystyy päättämään kaikki asiat ja Suomella ei ole minkäänlaista osuutta siihen enää. Näin ainakin itse olen ymmärtänyt, kun olen yrittänyt selvittää näitä asioita.

Erkki  Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Oinoselle: Ei tähän nyt suurpetoja pidä kaivella esille. Ne laukkailevat ja ravaavat ihan omaa tahtiaan eivätkä kysele Nizzasta eikä nuzzasta mitään omille taipaleilleen, ja niihin sitten suhtaudutaan, kun ne ihmisen reviiriin tulevat, niin kuin paikallinen lainsäädäntö osoittaa.

Ed. Kankaanniemen puheessa oli mielenkiintoinen yksityiskohta, kun hän luetteli meppejä, jotka olivat tätä hanketta vastaan. Se oli mielenkiintoinen luettelo siinä katsannossa, että siinä oli federalisteja, jotka ovat sitä mieltä, että tämä askel ei ole yhtään mitään ja sen takia se pitää hylätä, siinä oli laajenemisen vastustajia ja sitten siinä oli vielä henkilöitä, jotka olivat sitä mieltä, että tämä ikään kuin valmistelullisesti — ymmärsin ed. Kankaanniemen olleen sitä mieltä — on sellainen, että he ovat tätä vastaan, ja kaikki yhteen syssyyn. Ed. Kankaanniemen menyyhyn tämä nyt ei vaan mahdu ja sillä siisti. Tämähän on kulinaristinen asia, niin kuin ed. Vistbackan puhe osoitti.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! On mielenkiintoinen tämä keskustelu, mikä tästä on syntymässä, mutta niin kuin on todettu, ed. Vistbacka viimeksi totesi, tässä on kysymys nimenomaan siitä, että valta siirtyy suurille maille ja me pohjoisena pienenä maana täällä kulmassa olemme entistä enemmän yksin. Siinä mielessä varmasti meistä kukaan tuskin vastustanee EU:n laajenemista, missä on nähtävissä vain pelkästään hyvää. Mutta suomalaisilla pitää säilyttää itsenäisen valtion asema tässä asiassa. Siltä osin kyseessä oleva sopimus ei ole sellaisenaan hyväksyttävissä, ei ainakaan niin, että Suomen kansa päästyään sen sisällöstä lopullisesti perille voisi sen missään muodossa hyväksyä, ainakaan niin, että se tyydyttäisi enintä osaa kansasta.

Kyösti   Karjula  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä todetaan aivan oikein, että kauppapolitiikkaa koskevan artiklan 133 muuttaminen oli merkittävin saavutus Nizzan sopimuksessa. Todetaan myös se, miten tärkeää on, että jäsenvaltioiden mahdollisuudet seurata kauppapolitiikan kehittymistä paranevat. Tämä on oikea pyrkimys. Mutta en malta olla tuomatta tässä yhteydessä esille sitä, mitä ihan oikeasti nyt EU:n sisäisen talouden dynamiikan vahvistaminen edellyttää ja miten on nähtävissä jopa sen vaarantuminen.

Otan esimerkiksi energiapolitiikan. Me olemme Euroopan unionina hyvin riippuvainen tuontienergiasta. Nyt ne maat, jotka olivat aikanaan sopimassa tämän yhteistyön käynnistämisestä, Saksa ja Ranska, toteuttavat hyvin erilaista politiikkaa energian osalta, ja voidaan sanoa, että jos mikä niin Ranskan suojautuminen avoimelta kilpailulta voi tuoda sellaista esimerkkiä, josta tulee kärsimään koko Euroopan unionin talouspolitiikka ja talouden kehittyminen. Minä toivon, että myös tähän asiaan kiinnitetään jatkossa huomiota.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Pulliaiselle, kun molemmat harrastamme suurpetokysymyksiä, sanoisin sen, että pedot tulevat ja liikkuvat vapaasti rajan yli, kun ei ole enää miehitettyjä raja-asemiakaan niin paljon kuin aikaisemmin. (Naurua) Mutta totean tässä yhteydessä, että se, millä tavalla niitä petoja sitten voi täällä metsästää, riippuukin sitten jo EU:sta. Emme olekaan enää itsenäinen maa, jolloin voisimme itse tehdä näitten petojemme kanssa mitä tahansa. Kun tätä itsenäisyyttä yhä enemmän menetämme, yhä useammalle elämänalueelle vastaavan kaltaiset perin konkreettiset asiat alkavat sitten tulla.

Toimi  Kankaanniemi  /kd:

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen jaotteli meidän suomalaisia EU-meppejämme erilaisiin ryhmiin. Minusta on aika turha erotella. Emme me täälläkään erottele huomenna, kun äänestämme tästä asiasta, sen mukaan, mitä kukin ajattelee, eikä perusteluita meillä ole täällä tiedossa myöskään näitten meppien osalta, ei minulla ainakaan. Mutta sen tiedän, kun äänestysluettelon tilasin, että kaikki keskustan mepit ja myös vasemmistoliiton meppi ja muistaakseni toinen vihreä meppi äänestivät Nizzan sopimusta vastaan, katsoivat, että Nizzan sopimusta ei pidä hyväksyä. Myös meppi Piia-Noora Kauppi, joka edustaa kuitenkin kenties federalistista linjaa, tietynlaista, ilmoitti julkisesti, että sopimus on niin huono, että se olisi syytä hylätä ja neuvotella uusiksi.

Tämä on se tärkeä asia eikä se, kuka mitäkin ajattelumallia edustaa. Mekin joudumme ottamaan täällä kantaa, annammeko Suomen päätösvallan kuuden perustajamaan ja parin muun käsiin vai pidämmekö vielä itsellämme päätösvaltaa. Nyt me olemme siirtymässä maksajan ja sivustaseuraajan rooliin, kun tämä tie mennään eteenpäin, ja nyt pahalta näyttää, että se tulee toteutumaan.

Erkki Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Tieto jalostuu, kun tietää, mihin itse kukin äänestäjä pyrkii. Silloin tässä tapauksessa olennaista on, mihin nämä asianomaiset mepit pyrkivät. Meillä, ed. Kankaanniemi, on tämä päätöksenteko noin ajattelullisesti aivan eri tasolla, mutta eihän sille nyt mitään voi. Te vaan lueskelette niitä äänestyskarttoja ajattelematta, mitkä vaihtoehdot ovat. Mutta se siitä!

Ed. Oinonen, kuulkaapas nyt! Suomen eduskunta päätti 1993 metsästyslaista. Silloin emme ole olleet EU:n jäseniä. Siinä suurpedot luokiteltiin riistaeläimiksi, joita koskee kestävän käytön periaate. Jos te metsästätte ettekä tiedä tätä, älkää lähtekö metsälle koskaan!

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Metsästyskysymyksestä menen eteenpäin. Mielestäni on hyvin kyseenalaista, jos pieni maa, jolla on yhä vähenevä määrä europarlamentaarikkoja, ja päätöksethän tehdään paljon muualla kuin europarlamentissa, menettää veto-oikeuden. Pidän sitä hyvin suurena menetyksenä pienelle maalle. Se on tapa, jolla pienenkin ääni kuuluu. Jos veto-oikeutta ei ole, pienellä maalla ei ole mitään konkreettisia mahdollisuuksia tiukan tullen saada ääntään kuuluviin.