Täysistunnon pöytäkirja 153/2006 vp

PTK 153/2006 vp

153. TIISTAINA 6. HELMIKUUTA 2007 kello 14

Tarkistettu versio 2.0

2) Hallituksen esitys rajat ylittävän yhteistyön tehostamisesta erityisesti terrorismin, rajat ylittävän rikollisuuden ja laittoman muuttoliikkeen torjumiseksi tehdyn sopimuksen (Prümin sopimus) hyväksymisestä ja laiksi sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta sekä eräiksi muiksi siihen liittyviksi laeiksi

 

Matti Väistö /kesk(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Ensimmäisessä käsittelyssä olevan hallituksen esityksen tavoitteena on saattaa Prümin sopimus Suomessa kansallisesti voimaan. Kyseessä oleva sopimus tuli viime marraskuun alussa voimaan Espanjan, Itävallan ja Saksan välillä. Tämän vuoden alkupuolen aikana sopimus tullee voimaan myös Alankomaiden, Belgian ja Luxemburgin osalta, ja lisäksi kiinnostuksensa liittymiseen ovat Suomen ohella ilmaisseet Italia, Portugali ja Slovenia.

Prümin sopimuksella tehostetaan ja helpotetaan sopimusvaltioiden yhteistyötä ennen muuta terrorismin, rajat ylittävän rikollisuuden ja laittoman maahanmuuton torjumiseksi. Kun rikollisuus ylittää enenevässä määrin valtioiden rajat, hallintovaliokunnan mielestä myös rikollisuuden torjuntaan on perusteltua ryhtyä valtioiden välisin yhteistyöjärjestelyin. Jo aiemmassa lausunnossaan hallintovaliokunta on valtioneuvoston tavoin pitänyt Prümin sopimusta merkittävänä vakavan kansainvälisen rikollisuuden torjunnan ja unionin sisäisen turvallisuuden kehittämisen kannalta.

Meidän näkökulmastamme sopimuksen lisäarvo on ennen kaikkea lainvalvontaviranomaisten välisen tietojen vaihdon tehostamisessa ja tästä koituvassa rikostutkinnallisessa ja rikostorjunnallisessa hyödyssä. Hallintovaliokunta korostaa, että keskeiset toimivaltasäännökset sekä niiden perusteella ja puitteissa tapahtuva viranomaisten toimivalta on sidottu kansalliseen lainsäädäntöön. Olennaista siis on, että sopimusmääräykset eivät sellaisenaan ja välittömästi perusta poliisille tai muullekaan viranomaiselle itsenäistä toimivaltaa, vaan toimivaltuudet määritellään kansallisella lainsäädännöllä.

On syytä todeta, että EU:n jäsenvaltiot ovat unionisopimuksen 29 artiklassa sitoutuneet tekemään kattavaa yhteistyötä ehkäisemällä ja torjumalla järjestäytynyttä tai muuta rikollisuutta, erityisesti terrorismia, ihmiskauppaa ja lapsiin kohdistuvia rikoksia, laitonta huumausainekauppaa ja laitonta asekauppaa, lahjontaa ja petoksia. Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten käytännön yhteistyötä rikosten ehkäisemisessä, paljastamisessa ja tutkinnassa pyritään tehostamaan poliisiyhteistyön avulla. Lisäksi unionisopimuksen mukaan tehdään yhteistyötä rikollisuuteen liittyvien tietojen keräämisessä, tallettamisessa, käsittelyssä, analysoinnissa ja vaihdossa.

Edellä todettujen unionisopimuksen periaatteiden konkretisoinnista on sovittu vuonna 2004 Haagin ohjelmassa. Unionissa tulisi ohjelman mukaan vuoden 2008 alusta soveltaa niin sanottua saatavuusperiaatetta. Tämä tarkoittaa sitä, että jäsenvaltion lainvalvontaviranomainen, joka tarvitsee tietoja toisesta jäsenvaltiosta tehtäviensä suorittamiseen, saa tämän toisen jäsenvaltion viranomaiselta kyseiset tiedot.

Rikosten estämiseen ja selvittämiseen liittyvästä kansainvälisestä tietojenvaihdosta ja operatiivisesta yhteistyöstä eri valtioiden välillä määrätään taas tyypillisesti joko kahdenvälisissä sopimuksissa, joita Suomi on tehnyt yhteistyön kannalta tärkeiden valtioiden kanssa, tai monenvälisissä sopimuksissa. Hallituksen esityksen perusteluihin sisältyy esimerkinomaisia mainintoja monenvälisistä kansainvälisistä sopimuksista. Sopimuksen muodostamaa verkostoa täydentää kansallinen lainsäädäntö. Myös Prümin sopimuksen kansallisessa voimaansaattamisessa on omaksuttu säädöspoliittinen ratkaisu, jossa varsinainen sopimus, voimaansaattamislaki ja muu kansallinen lainsäädäntö muodostavat kokonaisuuden. Hallintovaliokunta on saanut erikseen selvitystä Prümin sopimuksen sisällöllisistä suhteista voimassa oleviin eräisiin muihin kansainvälisiin sopimuksiin.

Hallituksen esityksessä mainituista syistä ja saamansa selvityksen perusteella hallintovaliokunta on päätynyt puoltamaan hallituksen esitystä eräin muutosehdotuksin.

Arvoisa puhemies! Prümin sopimuksen mukaan kukin sopimuspuoli perustaa kansallisen dna-analyysitiedoston rikosten tutkimiseksi ja ylläpitää sitä. Tietojen kysely, käyttö ja muu käsittely tapahtuu kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Sopimuksen mukaan kukin sopimusosapuoli nimeää tietojen etsintää ja vertailua varten kansallisen yhteyspisteen, jolle annetaan pääsy toisen sopimuspuolen dna-tietojärjestelmän viitetietoihin rikosten tutkimista varten yksittäistapauksissa.

Hallintovaliokunta korostaa, että sopimuksen 2—15 artiklat, jotka sisältävät määräyksiä dna-tunnisteiden, sormenjälkitietojen, ajoneuvotietojen ja muiden henkilötietojen keräämisestä, käsittelystä ja lähettämisestä, eivät perusta poliisille tai muulle viranomaiselle itsenäistä toimivaltaa tällaisten tietojen käsittelemiseen, vaan toimivalta määräytyy kansallisen lainsäädännön mukaan. Menettely tehostaa ja nopeuttaa rikostutkintaa, kun oikeusapupyyntö osataan viitetieto-osuman perusteella lähettää suoraan oikealle valtiolle. Valiokunta toteaa, että dna-tietoja voidaan hyödyntää vain rikosten tutkimiseksi eli vasta siinä vaiheessa, kun rikos on jo tapahtunut. Sormenjälkitietoja sopimuspuolet voivat pyytää toisiltaan ja käyttää niitä rikosten tutkimisen lisäksi myös rikosten estämiseksi.

Ajoneuvorekisteritietoja voidaan Prümin sopimuksen nojalla käyttää paitsi rikosten estämiseksi ja selvittämiseksi myös yleisen järjestyksen ja turvallisuuden takaamiseksi. Ajoneuvorekisteritietojen kohdalla luodaan suora pääsy tietoihin. Sopimus mahdollistaa, että sopimuspuoli lähettää muiden sopimuspuolten kansallisille yhteyspisteille terrorismirikosten torjumiseksi tietyin ehdoin henkilö- ja muita tietoja yksittäistapauksissa myös ilman pyyntöä. Menettelyssä on noudatettava kansallista lainsäädäntöä.

Hallintovaliokunta painottaa perustuslakivaliokunnan tavoin näiden tietojen virheettömyyden ja luotettavuuden vaatimusta. Lisäksi hallintovaliokunta viittaa siihen, että tietoja luovuttava viranomainen voi 16 artiklan 4 kohdan nojalla määritellä ehdot, joiden mukaan vastaanottava viranomainen voi käyttää tietoja.

Arvoisa puhemies! Sopimuksen 17 ja 18 artikla käsittelevät lennon turvahenkilöitä. Näiden lennon turvahenkilöiden käytössä noudatetaan kansainvälistä siviili-ilmailun yleissopimusta liitteineen. Prümin sopimus säätelee turvahenkilöiden käyttöä, ja sen mukaan jokainen sopimuspuoli päättää itsenäisesti kansallisen lentoturvallisuuspolitiikkansa perusteella lennon turvahenkilöiden käyttämisestä maassaan rekisteröidyissä ilma-aluksissa. Suomalaisissa ilma-aluksissa turvahenkilöitä ei ole tarkoitus ottaa käyttöön.

Prümin sopimuksen 23 artiklan 1 kohdasta ilmenee, että sopimuspuolet avustavat toisiaan maahanmuuttajien palauttamistoimenpiteissä. Luvan toisen valtion viranomaiselle toteuttaa kauttakulkutoimenpide antaisi poliisi tai Rajavartiolaitos. Poliisi tai rajavartiomies myös pääsääntöisesti vastaisi kauttakulun toteuttamisesta ja antaisi toisen valtion viranomaisille mahdollisuuden osallistua siihen. Vain poikkeustapauksissa toisen valtion virkamiehille voitaisiin antaa lupa toteuttaa kauttakulkutoimenpide itsenäisesti.

Valiokunta pitää tärkeänä, että lakiehdotuksesta ja sen perusteluista käy selkeästi ilmi, mistä kauttakulussa on kysymys, ja ne viranomaiset, jotka Suomessa voivat antaa toisen valtion viranomaisille luvan kauttakulkuun. Lisäksi on tarpeen säännellä toisen valtion viranomaisen toimivaltuudet kauttakulkutilanteessa, ja tähän liittyen valiokunta ehdottaa 7. lakiehdotuksen muuttamista.

Prümin sopimus säätelee myös toimenpiteitä välittömän vaaran uhatessa, virka-aseiden ja varusteiden käyttöä sekä tietosuojaa ja oikeusturvaa.

Arvoisa puhemies! Eduskunnan päätöksen mukaisesti hallintovaliokunta on saanut sekä perustuslakivaliokunnan että lakivaliokunnan lausunnot. Lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä, koska hallintovaliokunta on ottanut asianmukaisesti huomioon perustuslakivaliokunnan tekemän lakiehdotusten voimaantulosäännöksiä koskevan valtiosääntöoikeudellisen huomautuksen. Hallintovaliokunta toteaa lisäksi, että perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan Prümin sopimus ei koske perustuslakia sen 94 ja 95 §:n merkityksessä. Sopimuksen hyväksymisestä voidaan siis päättää äänten enemmistöllä.

Hallintovaliokunta pitää, kuten jo totesin, hallituksen esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena ja puoltaa Prümin sopimuksen hyväksymistä. Lisäksi valiokunta puoltaa hallituksen esitykseen sisältyvien lakiehdotusten hyväksymistä mietintöön sisältyvin kannanotoin ja muutosehdotuksin.

Mietintöön sisältyy vastalause, jossa ehdotetaan esityksen hylkäämistä.

Toinen varapuhemies:

Tämän jälkeen ministeri Rajamäki. Samalla totean edustajille, että nyt on käytössä 5 minuutin maksimirajoitus.

Sisäasiainministeri  Kari Rajamäki

Arvoisa puhemies! Keskeinen Euroopan unionin periaate ihmisten vapaan liikkuvuuden toteutumisesta on muuttanut jäsenvaltioiden tilannetta lainvalvonnan näkökulmasta enemmän kuin on pystytty arvioimaan. Järjestäytynyt ja muu vakava rikollisuus hyödyntää tehokkaasti vapaan liikkuvuuden avaamia mahdollisuuksia. Rajat ylittävä rikollisuus eri muodoissa, järjestäytynyt rikollisuus, on arkipäivää valitettavasti Euroopan unionissa. Rikosten toteuttaminen ei siis riipu enää maantieteellisistä rajoista tai etäisyyksistä. Toisaalta heikon lainsäädännön ja viranomaistoiminnan valtioita voidaan käyttää rikollisessa toiminnassa hyväksi. Tämän vuoksi on lainvalvontaviranomaisten kansainvälistä yhteistyötä ollut välttämätöntä lisätä ja tehostaa. Euroopan unionin laajentaminen ja laajentuminen ei saa merkitä kansalaisten sisäisen turvallisuuden heikentämistä.

Tältä osin oli erittäin ratkaisevaa hallintovaliokunnan työ jo keväällä 2006. Erityisesti haluan jo tässä yhteydessä kiittää suuren valiokunnan kolmea suurta puoluetta eli keskeisiä hallituspuolueita, sosialidemokraatteja ja keskustaa, sekä kokoomusta siitä, että suuressa valiokunnassa tehtiin juhannusviikolla 2006 myönteinen ratkaisu EU-ministerivaliokunnan linjauksesta Prümin sopimukseen liittymisestä.

Eri vaiheissa jo viestitin aikaisemmin suurelle valiokunnalle ja myös eduskunnan suuntaan ja hallitukselle, että EU:n laajentuminen ja päätöksentekokyvyn puutteet sisäiseen turvallisuuteen vastaamisessa lisäävät joidenkin valtioiden halua rakentaa EU:n sisäisen turvallisuuden ydintä, joka on kahden kerroksen rakentamista sisäisen turvallisuuden osalta. Tämän takia oli erittäin tärkeätä, että Suomi myöskin tältä osin saa mahdollisimman nopeasti Prüm-yhteistyön keinot käyttöönsä, ja erityisesti kiitos hallintovaliokunnalle, jonka mietintöön sisältyvän ehdotuksen mukaisesti nyt näin voidaan tehdä.

Prümin sopimus tehostaa sopimuspuolten dna-, sormenjälki- ja ajoneuvorekisteritietojen käyttöä lainvalvontaviranomaisten rikostorjuntatyössä merkittävällä tavalla. On huomattava, että kysymys on uudenlaisesta ajattelutavasta kansainvälisessä viranomaisyhteistyössä. Tietoja ei enää pyydetä, vaan ne haetaan toisen sopimuspuolen tietojärjestelmästä tietosuoja- ja tietoturvavaatimukset huomioiden. Sopimuspuolten maantieteellisellä etäisyydellä ei ole tällöin merkitystä. Uudenlainen yhteistyöjärjestelmä varmistaa myös, että sopimuksen tarkoittamat rekisteritiedot hyödyntävät täysimääräisesti kaikkien sopimuspuolten rikostorjuntayhteistyötä.

Saksan ja Itävallan ensimmäiset tulokset dna-tietojen vaihdosta osoittavat konkreettisesti yhteistyön hyödyn, mistä me nyt puhumme. Tältä osin Dresdenissä 15. tammikuuta meille esiteltiin Saksan ja Itävallan ensimmäiset ajot dna:n osalta. Osumien määrä oli 2 975, niistä 31 henkirikosta, joista 10 murhaa, 23 vakavaa seksuaalirikosta, 149 ryöstöä, kiristysrikosta, puhumattakaan muista ihmisyyttä tai ihmisten turvaa loukkaavista rikoksista. Tätä, ed. Brax, te olette vastustanut sinnikkäästi alusta lähtien, tämän yhteistyön tehostamista ja kansalaisten sisäisen turvallisuuden vahvistamista (Ed. Brax: Ministeri Rajamäki, te puhutte nyt roskaa!) Euroopan unionissa. Myös muut tiedonvaihtoa tehostavat määräykset, kuten terrorismin vastustamista koskevat sopimusmääräykset sekä Schengenin säännöstöä tarkentavat määräykset, tehostavat jo olemassa olevia yhteistyövelvoitteita. Prümin sopimuksella rajat ylittävän operationaalisen yhteistyön kenttä laajenee nykyisestä, koska sopimus kattaa paitsi rikosten paljastamisen ja estämisen, myös yleisen järjestyksen turvaamisen. Nykyisin kansainväliset sitoumuksemme koskevat pääosin jo tapahtuneen rikoksen selvittämistä. Käytännössä Prümin sopimuksen voimaantulo tarkoittaa myös oikeustilan selventymistä, kun uudet yhteistyömuodot saadaan säätelyn piiriin.

Suomi on, kuten aluksi totesin, ollut yksi Prümin sopimuksen ulkopuolisista EU-jäsenmaista, joka on ilmaissut kiinnostuksensa liittyä Prümin sopimukseen. Me olemme neljän perustajajäsenen kärkimaana, ja tältä osin pidän hyvin tärkeänä, että olemme olleet kyllä murtajana tässä yhteisessä vauhdituksessa EU:n sisäisen turvallisuuden vahvistamisessa. Nyt myöhemmin Ruotsi ja Viro, monet muut, ilmaisevat kiinnostuksensa tulla mukaan sopimukseen, ja totta kai me saamme näin parhaan mahdollisen hyödyn myös Suomen lähialueilla tästä. Dresdenissä tammikuun puolivälissä paljastui todella vahva mukaantulo, ja tämä käsitellään nyt 15. päivä helmikuuta Brysselissä Saksan ensimmäisessä sisäministerikokouksessa. Uskon, että tämän Prümin vauhdituksen, jota me omalla kaudellamme jo aloitimme, Saksa tulee viemään johdonmukaisella tavalla tavoitteeseen, jota meidän on helppo tukea, eli osaksi EU:n oikeusjärjestelmää. Mutta tältä osin jo siirtymävaiheessa, kun kaikilla jäsenvaltioilla ei ole vielä valmiutta soveltaa Prümin sopimuksen periaatteita, on erittäin tärkeätä, että tarvittavien EU-järjestelmien kannalta me pystymme nyt jo, ennen kuin yksityiskohtien järjestäminen toteutuu, olemaan mukana tässä tilanteessa. Me olisimme valmiit siirtämään koko sopimuksen osaksi EU:ta, mutta kannatamme myös Saksan käytännöllistä lähtökohtaa lähteä sopimuksen kolmanteen pilariin liittyvien osien sisällyttämisestä EU:n säännöstöön, koska tietojenvaihtoon ja poliisiyhteistyöhön liittyvät määräykset tuovat eniten lisäarvoa EU:n nykyiseen säätelyyn verrattuna.

Herra puhemies! Prümin sopimus on siis erittäin merkittävä askel EU:n rikostentorjunnan ja konkreettisen operatiivisen yhteistyön edistämisessä. Se ei harmonisoi lainsäädäntöä eikä tuo toisen sopimusvaltion viranomaisia, kuten puheenjohtaja Väistö täällä muutoinkin hyvin kävi läpi valiokunnan mietintöä, yhteisiin operaatioihin, ellemme sitä itse halua. Sopimus on hyvin käytännönläheinen ja samalla yksilöiden ja tietojen oikeussuojan takaava järjestely, joka tulee tuottamaan merkittävästi lisäarvoa EU:n taistelussa järjestäytynyttä rajat ylittävää rikollisuutta ja terrorismia vastaan.

Olen iloinen, että hallintovaliokunta tukee mietinnössään Suomen liittymistä. Myönnän, että tämä on ollut minulle erittäin tärkeä projekti siitä lähtien, kun näin EU:ssa syntyvän tarvetta EU:n laajentuessa vahvistaa kansalaisten sisäistä turvallisuutta paremmin tavoin kuin siihen EU:n päätöksenteko oli luomassa mahdollisuuksia. Suomi on ensimmäisten EU-maiden joukossa liittymässä tähän sopimukseen. Todennäköisesti Suomi ehtii liittyä sopimukseen, ennen kuin kaikki alkuperäiset Prüm-maat ovat ehtineet ratifioida sopimuksen, ja se tapahtuu kansalaistemme turvallisuuden puolesta.

Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Rajamäki, te sanoitte juuri puheenvuorossanne, että Euroopan laajentuminen tai laajentaminen ei saa heikentää sisäisen turvallisuuden kehitystä maassamme. Siitä me voimme olla täysin samaa mieltä. Te sanoitte noin viikko sitten, että keskustan ja kokoomuksen hallitusyhteistyö vaarantaa maamme sisäisen turvallisuuden. Kun nyt mietitte noiden kummankin lausunnon sisältöä, oletteko sitä mieltä, että kysymykset ovat toisiinsa rinnastettavia, kohtuullisia ja oikeudenmukaisia?

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa herra puhemies! Te, ministeri Rajamäki, täällä tänään ja aikaisemmin jo erinäisissä vaalitilaisuuksissa puhuitte todella kohtuuttomasti lakivaliokuntaan nähden. Koko lakivaliokunta on keväisessä mietinnössään ollut kanssani samaa mieltä, myös sen SDP-jäsenet, hallituspuolueen jäsenet. Lakivaliokunnan kesäinen mietintö oli yksimielinen, joten, jos te katsotte, että teidänkin puolueenne jäsenet ovat joitakin tahdottomia nukkeja, jotka asiantuntijakuulemisen jälkeen ovat puheenjohtajan vietävissä, niin silloin se on kyllä aika hurja lausunto.

Toiseksi te, ministeri Rajamäki, väitätte, että minulla on ollut jotain sitä vastaan, että Itävallan ja Saksan välinen dna-tietojen vaihto tapahtuu. Niin te äsken väititte. Minulla ei ole ollut mitään sitä vastaan. Näissä valtioissa, rajavaltioissa, on hyvin samankaltainen poliisioperaatiotoiminta ja käytännössä ihmiset liikkuvat aivan eri tavalla rajojen yli kuin Suomen ja Itävallan rajojen yli tai Suomen ja jopa Saksankin rajojen yli. Minä olen kannattanut koko ajan, se näkyy myös johtamani valiokunnan lausunnoista, yhteistyötä, jossa ovat mukana Suomelle tärkeät, rikoksen torjunnan ja rikosten selvittämisen kannalta Suomelle tärkeät EU-maat. Ja tietysti me varmasti kaikki toivomme, että siinä on jatkossa myös entistä paremmin mukana meidän tärkeä rajanaapurimme Venäjä.

Arvoisa puhemies! Itse aion pysyä tässä asiallisilla linjoilla ja kertoa, mitä lakivaliokunnan mietinnössä kerrotaan ja mitä vastalauseessa lakivaliokunnan osalta kerrotaan.

Tässä uusimmassa tilanteessa koko valiokunta, arvoisa ministeri, toteaa, siis myös joko nämä teidän mielestänne tahdottomat marionetit tai sitten oikeasti hallituspuolueiden vakavasti harkitsevat kansanedustajat, jotka ovat laittaneet nimensä alle, että sopimuksen asiasisällön suhteen lakivaliokunta piti aiemmassa lausunnossaan sen tuottamaa lisäarvoa jo voimassa oleviin yhteistyövelvoitteisiin nähden vähäisenä ja että hallituksen esitys sisältää varsin suppean katsauksen muihin samoja kysymyksiä koskeviin sopimuksiin ja velvoitteisiin, minkä vuoksi valiokunta on pyrkinyt hankkimaan asiasta lisätietoja. Hallitus niitä ei todellakaan alkuun mitenkään antanut, siis esityksessään.

Saatujen selvitysten perusteella Prümin sopimus vaikuttaa lähinnä edistävän dna-, sormenjälki- ja ajoneuvorekisteritietojen vaihtamista luomalla jäsenvaltioiden viranomaisten yhteydenpidolle uusia menettelytapoja. Valiokunta jatkaa siis yksimielisesti, että kaikki edellä mainitut seikat huomioon ottaen se ei ole voinut täysin vakuuttua siitä, että Prümin sopimukseen liittyminen tuottaa Suomelle olennaista hyötyä. Näin siis lakivaliokunta yksimielisesti.Toivon, että myös lakivaliokunnan hallituspuolueen jäsenet kertovat käydystä keskustelusta ja siitä, missä määrin tämä kriittinen ilmapiiri oli totta. En halua siitä itse antaa tämän enempää lausuntoja. Yksimielinen lausunto puhukoon puolestaan.

Se, minkä takia päädyin tällä kertaa myös ed. Sirnön kanssa kirjoittamaan lakivaliokunnan lausuntoon erimielisyyden, johtuu nimenomaan siitä, että haluan, että Suomen rikostorjunnassa ja rikosten selvittämisessä saadaan EU-tasolla aikaan järjestelyitä, joissa ovat meille tärkeät naapurimaat, Ruotsi ja Baltian maat, mukana.

Nyt se, että Saksa yrittää saada tämän sopimuksen pohjalta EU-tason järjestelyjä aikaan, loisi juuri oivan mahdollisuuden aktiivisesti yrittää muodostaa yhteistä neuvotteluasennetta, blokkia Ruotsin ja Baltian maiden suhteen siitä, millainen on se Itämeren turvallisuusalueen rikostentorjunta- ja rikosselvitysympäristö, sen tietosuoja, sen tietotarve ja siinä tapahtuvan poliisiyhteistyön erityistarpeet, ja rakentaa sellaista järjestelyä EU:n sisään.

Sen takia en olisi tässä vaiheessa kiireellä lähtenyt hyväksymään toisten neuvottelemaa sopimusta, jossa nimenomaan tämän EU:n ytimessä olon vastakohdaksi me olemme olleet pihalla kuin lumiukot, kun tätä on neuvoteltu. Suomella ei ollut mitään roolia siinä vaiheessa, kun tätä sinänsä ymmärrettävää eräiden lähinaapurimaiden keskinäistä sopimusta on tehty.

Arvoisa puhemies! Rikostorjunta tarvitsee Suomessa niin kansainvälisen rikollisuuden kuin meidän oman rikollisuutemme osalta lisää poliiseja. Tämä hallitus on päättänyt tuottavuusohjelmansa yhteydessä vähentää poliiseja. Minuun on viime päivinä ottanut yhteyttä poliisikoulusta valmistuneita poliiseja vaikka kuinka paljon, että he ovat työttöminä, heidän kollegansa ovat työttöminä. (Ed. Vielma: Sama juttu, kyllä!) Meillä on vakava tilanne siinä, että Suomen sisäistä turvallisuutta vaarannetaan niin kotimaisen kuin kansainvälisen rikollisuuden torjunnan ja selvittämisen osalta siten, että meillä ei ole tarpeeksi poliiseja.

Sen lisäksi me tarvitsemme EU:ssa Prümin sopimusta huomattavasti laajempaa yhteistyökuviota, joka juuri nyt on aukeamassa, kun kaiken lisäksi hallitus on viimein lakivaliokunnan alkuperäisen vaateen mukaisesti perustamassa työryhmän, jossa kirjoitetaan kotimainen poliisi-, esitutkinta- ja pakkokeinolaki uusiksi. Olisi nimittäin järkevin ja oivallisin marssijärjestys se, että Suomi ei tässä yhteydessä liity sopimukseen, jota se ei ole ollut itse neuvottelemassa, vaan saattaa tämän oman alkavan lainkirjoittamistyönsä yhteen EU:ssa alkavan yhteisen valmistelutyön kanssa.

Sisäasiainministeri Kari Rajamäki

Puhemies! Ensinnäkin kiinnitän huomion siihen, että lakivaliokunnan puheenjohtaja on jättänyt oman valiokuntansa mietintöön vastalauseen, jossa hän esittää tämän Prümin hylkäämistä. Minusta se on ristiriidassa sen kanssa, että kantaa huolta poliiseista ja poliisin toimintaedellytyksistä, jos tehokasta rikostorjuntaa ei samaan aikaan myöskään ole kannattamassa. Jo viime vuoden puolella keskusteluissa muun muassa Viron ja lähialueen kollegoiden kanssa tuli ilmi heidän halunsa Prümiin. Tämä on erittäin vahva virta nyt, ja kuten puheenjohtaja Väistön kanssa korostimme, ei rikosyhteistyössä ja sen tehostamisessa etäisyys ole se olennainen asia vaan se, että pystymme tekemään vapaan liikkuvuuden rajat ylittävän torjunnan puolella tehokasta yhteistyötä. Tämä ei ole ristiriidassa Venäjä-yhteistyön kanssa. Viimeksi tänään Venäjän rajavartioston komentajan, kenraali Pronitševin kanssa olemme keskustelleet yhteistyöstä, ja tätä me teemme koko ajan.

Ja haluan korostaa sitä, että Suomi on jo Wolfgang Schäublen kanssa heinäkuussa Berliinissä käymieni kuin myöskin Espanjan kollegani kanssa käymieni neuvottelujen — Espanja on nyt Prümin puheenjohtaja — myötä päässyt viime kesänä mukaan Prümiä valmisteleviin työryhmiin. Me olemme, ed. Brax, olleet ytimessä jo pitkään.

Tuija Brax  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ette te ole ollut ytimissä. Näissä kaikissa papereissa, teidän omissakin papereissanne ja hallintovaliokunnan mietinnössäkin, kerrotaan vielä, että sille on moitteen sijakin. Tämä on EU:n kansainvälinen sopimus, jota ei ole täällä eduskunnassa mitenkään etukäteen mietitty. Silloin kun tämä on alun perin sovittu, niin Suomi ei ole ollut tässä mitenkään mukana. Te yritätte tämmöisillä sopimuksilla ja muilla tempuilla estää sen keskustelun, että meiltä puuttuu poliiseja ja että Suomen lähimmät yhteistyökumppanit ovat Baltian maat ja Ruotsi ja tietysti Venäjä, eikä kukaan tiettävästi ole väittänyt, että tällä sopimuksella sinänsä olisi mitään ristiriitaa Venäjä-yhteistyön kanssa. Te jatkuvasti asetatte sanoja toisten suuhun ja hyökkäätte niitä vastaan. Se on tietysti näppärää, mutta se ei ole kyllä kovin asiallista.

Matti Väistö /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Valiokunnan mietinnössä todella todetaan, että voidaan pitää arvostelun kohteena sitä, että tämä ei ole syntynyt yhteisen politiikan mukaisesti ja ei ole valmisteltu komissiossa jne., ja että tietenkään siinä vaiheessa, kun alkuperäinen sopimus on hyväksytty, Suomi ei ole ollut mukana, mutta jo, kuten ministeri totesi, viime kesästä lähtien Suomi on ollut tätä jatkokehittämässä, ja nyt olemme sitten tämän sopimuksen hyväksymisen jälkeen toki mukana. Ja tietysti mekin uskomme ja toivomme, että tästä tulee mahdollisimman pian EU:n yhteistä toimintaa ja yhteistä politiikkaa.

Janina Andersson /vihr:

Arvoisa puhemies! Meillä hallintovaliokunnassa asiantuntijat, professorit ja kaikki, jotka istuivat siellä rivissä ja ottivat kantaa tähän, tulivat yksi toisensa jälkeen sanomaan: Aikalisä! Aikalisä! Aikalisä! Ainoa silloin puolustava puheenvuoro oli, että yksi professori sanoi, että on Suomessa ennenkin tehty huonoa lainsäädäntöä. En tiedä, onko tämä erittäin hyvä puolustuspuheenvuoro, mutta tämä on niin kuin se, että on ennenkin tehty tällaista, josta ei voi olla ylpeä. Tässä oli ongelmia käännösten suhteen, epämääräisten tulkintojen suhteen. Erittäin paljon sellaista ympäripyöreää tekstiä, mihin pitää luottaa. Joku valiokunnan jäsen sanoi myös, että tässä pitää vaan silmät kiinni nyt sukeltaa ja luottaa, (Ed. Sasi: Ei tarvitse!) ja me varmaan luotamme. Me olemme semmoinen kansa, että me luotamme. Me uskomme hyvää kaikista, ja me luotamme, koska suomalaisiin voi luottaa yleensä.

Mutta nyt on myös kyse kansainvälisestä yhteistyöstä. En tiedä, toivottavasti kaikkiin voi luottaa, mutta ainakin minulla on ollut se varovaisuusperiaate, että ei pidä tehdä mitään loppuun ennen kuin on varma, että tämä on taatusti hoidettu ihan varmasti niin, ettei tule vahingossakaan mitään vahinkoja, ja pohtia kummasta on enemmän hyötyä, siitä, että tehdään nopeasti ja heti, vähän hätiköiden, vai hitaasti ja hyvää tulee.

Nyt tässä äsken ministerin puheenvuorossa tuli selville, että miksi meillä on niin kiire. Me haluamme olla ennen muita. Me haluamme jotenkin todistella, että olemme hyviä oppilaita taas kerran. Ehkä meillä on jotain tämmöistä pientä kompleksia Suomessa edelleen. Minä en tunnistanut sitä, että meillä olisi sitä. Minun mielestäni me olemme erittäin hyviä EU-kansalaisia ja me olemme sen todistaneet moneen otteeseen, että me teemme hyvää työtä. Se todistaminen voisi jo loppua. Elikkä voisimme nyt antaa EU:lle tämmöistä suomalaista harkitsevaisuutta, että tehdään asiat kunnolla ja harkiten ja hyvin.

Varmasti olisi ollut hyötyä siitäkin, että Suomi olisi ollut mukana neuvotteluissa alusta alkaen ja ollut mukana vaikuttamassa, mutta nyt ei ole oltu. Meilläkin valiokunnan käsittelyssä tuli moneen otteeseen esille se, että tämä sopimus ei ole tehty meitä ajatellen vaan muunlaisia maita ajatellen. Se on tullut monta kertaa esiin, myös ihan virkamiesten suusta monelta taholta.

Muun muassa tämä rajan yli -yhteistyö, se, että jos yhtäkkiä roisto meneekin yli rajan, (Ed. Seppo Lahtela: Niin kuin meneekin!) häntä voidaan seurata toisella puolella rajaa, on erittäin luontevaa monessa maassa. Meillä niitä semmoisia luontevia paikkoja ei ole niin paljon, joissa roisto menee rajan yli ja pitää seurata. Se on itsestäänselvää maalaisjärjellä, että poliisin pitää seurata rajan yli. Minustakin se on aivan itsestäänselvää. On ihan todella hyvä asia, jos EU:n sisällä saadaan nyt paljon aikaiseksi ja saadaan paljon roistoja kiinni, sehän on pelkästään hyvä. Mutta, kun meillä on eri tapa tehdä tätä tutkimustyötä ja tapa tehdä ylipäätään poliisityötä, ja luotan suomalaiseen poliisiin erittäin paljon, niin sen takia vaan pitää ehkä hieman varovaisesti suhtautua kaikkeen tällaiseen uuteen, ehkä vähän jopa ennakkoluuloisesti varmuuden vuoksi, ettei tule hätiköityä. Sen takia yhdyn todella kaikkiin niihin meidän asiantuntijoihimme, jotka sanoivat, että aikalisä olisi nyt paikallaan, nyt olisi aikalisä. Se ei tarkoita, että ei jatkossa tulisi tämmöistä sopimusta tehdä, mutta juuri nyt kannattaa ehkä pysähtyä, vähän hengähtää, odottaa ehkä pikkuisen vaalien yli. Ei tarvitse todistella ennen vaaleja, että tuli tämäkin tehtyä, vaan ottaa pieni paussi ja katsoa, mikä on se paras optimaalinen lopputulos.

Veijo Puhjo /vas:

Herra puhemies! Nyt käsittelyssä oleva Prümin sopimus on seitsemän EU:n jäsenmaan hallitustenvälisesti valmistelema ja 1. päivänä marraskuuta 2006 voimaan tullut sopimus. Sopimuksen tarkoituksena on parantaa terrorismin, rajat ylittävän rikollisuuden ja laittoman maahanmuuton vastaista, rajat ylittävää yhteistyötä allekirjoittajamaiden osalta. Sopimuksen valmistelussa on täysin sivuutettu EU:n normaalit rakenteet, eikä Suomen eduskunnalla ole siten ollut lainkaan mahdollisuutta ottaa osaa sopimuksen valmisteluun.

Vasemmistoliiton, vihreiden ja kristillisdemokraattien tekemässä vastalauseessa kiinnitetään erityisesti huomiota siihen, ettei sopimus tuone juurikaan lisäarvoa EU:ssa jo nyt voimassa oleviin yhteistyövelvoitteisiin nähden. EU ei voi valvoa lainkaan sopimusta. Sopimuksen mukainen yhteistyö olisi myös yhteisöjen tuomioistuimen toimivallan ulkopuolella. Sopimuksen demokraattinen oikeutus on Suomessa myös olematon, koska Suomi ei ole osallistunut sopimuksen valmisteluun.

Prümin sopimus heikentää toteutuessaan Euroopan unionin päätöksentekokoneiston asemaa. Siitä tulee Schengenin sopimuksen kaltainen ennakkotapaus johon vedotaan, kun EU-parlamentti ja komissio halutaan sivuuttaa. On hyvin mahdollista, että Schengenin ja Prümin sopimusten valmistelutavasta tulee joidenkin jäsenvaltioiden tahdon mukaan jopa pääsääntö vaikeiden asioiden läpiviemiseksi laajentuneessa Euroopan unionissa. Tällainen asioiden hoitotapa ei ole myöskään Suomen EU-politiikan yleisten tavoitteiden mukaista.

Lakivaliokunta on ottanut asiaan kantaa yksimielisesti lausunnossaan 4/2006 vp. Prümin sopimukseen liittyminen olisi vastoin Suomen EU-politiikan yleisiä tavoitteita ja toimintaperiaatteita. Sopimuksessa on myös vakavia sisällöllisiä ongelmia muun muassa tietosuojaan liittyen. Tietosuojanormisto on epäyhtenäinen ja sen taso kaikkiaan EU:n rikosoikeudellisen ja poliisiyhteistyön osalta vaatimaton. Vaikka sopimuspuolia velvoittaa Euroopan ihmisoikeussopimus taaten tiettyjen vähimmäisvaatimusten toteutumisen, Prümin sopimukseen liittymisessä tulisi vähintäänkin odottaa eduskunnassa myös käsittelyssä olevan EU:n niin sanotun kolmannen pilarin tietosuojanormiston valmistumista. Eduskunnan tulisi päinvastoin tukea voimakkaasti valtioneuvoston johdonmukaisia pyrkimyksiä saattaa kolmannen pilarin tietosuojanormisto alkuperäisen ehdotuksen mukaiseksi. Täten EU:lle saatettaisiin voimaan yhtenäinen normisto, joka vastaisi korkeaa suomalaista tietosuojatasoa.

Myöhemmin siirrettäessä Prümin sopimuksen säädöksiä EU-säädöksiksi, saisivat voimassa olevat EU-säädökset etusijan suhteessa Prümin sopimuksen säädöksiin. Vailla kolmospilarin yhtenäistä ja riittävää tietosuojanormistoa muodostuisivat myös Prümin sopimukseen liittyvät tietosuojakäytännöt kovin epäyhtenäisiksi, koska jokainen sopijamaa toimisi aina vain oman maansa lainsäädännön puitteissa. Tavoitteena tulisi kuitenkin olla se, että kaikilla sopijamailla olisi sama korkea tietosuojataso, jolloin tietojen vaihdot sopijamaiden välillä toimisivat ihmisten henkilökohtaisen tietosuojan suhteen asianmukaisesti. Kaiken kaikkiaan tulisi tarkkaan harkita, mitä hyötyä Prümin sopimuksen hyväksyminen toisi Suomelle. Sopimuksen asiasisällön suhteen lakivaliokunta piti aiemmassa lausunnossaan 4/2006 vp sen tuottamaa lisäarvoa EU:ssa jo nyt voimassa oleviin yhteistyövelvoitteisiin nähden vähäisenä. Lakivaliokunnan saamien lisäselvitysten perusteella Prümin sopimus vaikuttaa lähinnä edistävän dna- ja sormenjälkitietojen sekä ajoneuvorekisteritietojen vaihtamista luomalla jäsenvaltioiden viranomaisten yhteydenpidolle uusia menettelytapoja.

Kaiken kaikkiaan lakivaliokunta totesi lausunnossaan 23/2006 vp: "- - lakivaliokunta ei ole voinut täysin vakuuttua siitä, että Prümin sopimukseen liittyminen tuottaa Suomelle olennaisia hyötyjä." Hallintovaliokunnan olisi mietinnössään tullut yhtyä lakivaliokunnan yllä mainittuun kantaan.

Edellä olevan perusteella ehdotan myöhemmin toisessa käsittelyssä, ettei Prümin sopimusta hyväksyttäisi ja että siten myös 1.—7. lakiehdotus hylättäisiin.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.

Jyrki Kasvi /vihr:

Arvoisa puhemies! Pidän itseäni poikkeuksellisen EU-henkisenä. Kannatan EU:n sekä syventämistä että laajentamista, ja mielestäni Suomen tulee aktiivisesti osallistua EU:n keskeisiin kehityshankkeisiin. (Ed. Seppo Lahtela: No, tämähän on sitä!) Mutta tämä Prümin sopimus ei suinkaan vie Suomea mihinkään EU:n sisäisen turvallisuuden ytimeen, ei, se vie meidät EU:n kehityksen marginaaliin.

Prümin sopimus ei suinkaan vahvista Euroopan unionia vaan hajottaa sitä. Sopimusta valmisteltaessa ei ole noudatettu EU:n perustamissopimusta, vaan se jo pelkällä olemassaolollaan rikkoo perustamissopimuksen tiiviimpää yhteistyötä koskevia artikloja. (Ed. Seppo Lahtela: Sehän on tavanomainen menetelmä!) Miksi siis kukaan noudattaisi Prümin sopimuksen artikloja, jos perustamissopimuksenkaan artikloista ei tarvitse välittää?

Suomi on tähän asti vastustanut tällaista hallitusten välistä suhmurointia ja sisäpiirien rakentamista Euroopan unionin sisälle. Nyt Suomi haluaa kuitenkin ensimmäisten joukossa rakentaa kahden kerroksen Eurooppaa. Kuka ja missä tästä Suomen EU-politiikan peruslinjan muutoksesta on päättänyt, sen minä vaan haluaisin tietää.

Prümin sopimus avaa Euroopan unionin lainsäädäntöön myös takaoven, jonka kautta unioniin saadaan tulevaisuudessa ujutettua demokraattisen päätöksenteon ohi muitakin säädöksiä. Kuten sopimustekstissä todetaan, sopimus survotaan kolmen vuoden kuluttua sopimuksen voimaantulosta osaksi Euroopan unionin lainsäädäntöä, sanoo EU-parlamentti ihan mitä tahansa. (Ed. Seppo Lahtela: No, mitäs pahaa siinä on?) Kun temppu on kerran tehty, siihen voidaan vedota aina uudelleen. Puolustellaanhan Prümiäkin Schengenin sopimuksella. Pian jonkun muun sopimuksen epäkorrektia käsittelyä puolustellaan Prümin sopimuksella.

Se sopimuksen valmistelusta, mutta entä itse sopimus? Otetaan ihan ensimmäiseksi sopimuksen nimi, joka perustelee sopimuksen tarvetta vetoamalla terrorismin, järjestäytyneen rikollisuuden, laittoman maahanmuuton torjuntaan. Itse asiassa sopimuksessa ei nimen lisäksi sitten viitata sanallakaan terrorismiin, järjestäytyneeseen rikollisuuteen tai laittomaan maahanmuuttoon. Prümin sopimuksessa ei esimerkiksi Suomen kansalaisten dna- tai sormenjälkitietojen luovuttamista rajata mihinkään rikostyyppiin. Sopimusvaltiot voivat vaatia ja saada dna-tietoja minkä tahansa rikosten tutkintaan, ja sormenjälkitietoja voidaan käyttää myös minkä tahansa rikosten ennaltaehkäisyyn. (Ed. Zyskowicz: No, mikäs ongelma se on?) Prümin sopimus ei aseta käytölle esteitä, ja me suomalaiset saamme jatkossa luvan luottaa muiden sopimusvaltioiden poliisiviranomaisiin yhtä ehdottomasti kuin omiimme. (Ed. Seppo Lahtela: Miksei heihin voi luottaa?)

Mikä mielenkiintoisinta, siinä missä Prümin sopimus rajaa luovutettavien dna-tietojen käytön rikosten tutkintaan, dna-materiaalin keruuta ei rajoiteta mitenkään. Jos Suomi liittyy Prümin sopimukseen, muut sopimusmaat voivat vaatia Suomen poliisia ottamaan vaikka minulta dna-materiaalia siitä riippumatta, epäilläänkö minua jonkin rikoksen tekijäksi, olenko asianomainen tai peräti täysin sivullinen. Edes oman maan kansalaisilta dna-näytteitä ei saa ottaa yhtä vapaasti kuin Prümin sopimus sallii muiden maiden kansalaisilta vaadittavan. (Ed. Seppo Lahtela: Sehän on ihan oikein!)

Toisena ongelmana on sopimuksen 24 ja 26 artiklan mahdollistama joukkojen kutsuminen maasta toiseen. Sopimuksen näitä pykäliä esiteltäessä on puhuttu sopimusmaiden poliisien yhteisistä operaatioista, mutta mitä näissä artikloissa sanotaankaan? Tämän 5 minuutin rajan vuoksi joudun hyppimällä ottamaan näistä pykälistä vain osia.

Esimerkiksi 24 artikla, Yhteiset operaatiot, 2 momentti: "Jokainen sopimuspuoli voi - - myöntää muiden sopimuspuolien virkamiehille oikeuden käyttää isäntävaltion alueella lähettävän valtion lainsäädännön mukaisia toimivaltuuksia. Isäntävaltion toimivaltaa voidaan tällöin käyttää ainoastaan isäntävaltion virkamiesten johdolla - -. Isäntävaltio on tällöin vastuussa heidän toimistaan." Yhteisissä operaatioissa siis riittää, että isäntävaltion virkamies johtaa operaatiota, jossa käytetään lähettävän valtion lainsäädännön mukaisia toimivaltuuksia (Ed. Väistö: Voidaan käyttää!) mutta jossa isäntävaltio on vastuussa toiminnasta.

26 artikla: "Sopimuspuolten toimivaltaiset viranomaiset avustavat toisiaan kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti joukkotapahtumissa ja vastaavissa suurtapahtumissa - - sen sopimuspuolen pyynnöstä, jonka alueella tilanne tapahtuu, antavat mahdollisuuksien mukaan apua lähettämällä virkamiehiä, erikoisasiantuntijoita ja neuvonantajia - -." Elikkä joukkoja suurtapahtumissa, ei siis terrori-iskuissa tai muissa, voidaan kutsua virkamiehiä, asiantuntijoita ja neuvonantajia. 28 artiklassa määritellään ne varusteetkin otsikolla Virka-aseiden, ammusten ja muiden tarvittavien varusteiden käyttö.

Haluan kiinnittää erityistä huomiota 26 artiklan 3 kohtaan, jossa todetaan, että näitä virkamiehiä, poliiseiksihan heitä on aiemmin kutsuttu, on lähetettävä mahdollisuuksien mukaan. Sopimuksen englanninkielisessä käännöksessä ilmaisu on itse asiassa aika paljon jyrkempi. Virkamiesten lähettämisestä ei siis voi kieltäytyä kuin perustellusta syystä. Mitä tämä äärimmillään tarkoittaa? Esimerkiksi sitä, että jos lähiömellakat Pariisissa riistäytyvät joskus käsistä, Ranska voi kutsua Suomesta koulutettuja virkamiehiä auttamaan. (Ed. Seppo Lahtela: Ja he menevät halusta!)

Toisaalta ei ole mikään ihme, että tämän sopimuksen kanssa on ollut Suomessa ongelmia, eihän meillä ole ollut sopimuksesta edes kunnon käännöstä. Kun sopimusta koskevaa E-kirjelmää käsiteltiin eduskunnassa, meillä oli ainoastaan englanninkielinen sopimusteksti käytettävissämme, vaikka englanti ei ole virallinen sopimuskieli lainkaan. Suomennosta tai ruotsinnosta meillä ei ollut. On se vaan kumma, että Sipoon ja Helsingin välisen rajan siirto ei onnistu, jos pari ruotsinkielistä sanaa puuttuu, mutta kansainväliseen sopimukseen voidaan mennä, ilman että meillä on kunnolla edes sanaakaan suomen kieltä tai ruotsinnosta missään. Mikä surullisinta, tämä meille nyt annettu suomennos on tehty siitä epävirallisesta englanninkielisestä käännöksestä eikä suinkaan alkuperäisestä sopimustekstistä. Eikö sisäministeriössä tosiaankaan ole yhtäkään ranskan tai saksan kielen taitoista henkilöä?

Arvoisa puhemies! Miten me voimme eduskunnassa arvioida tämän sopimuksen vaikutuksia Suomen suvereniteettiin tai Suomen kansalaisten oikeusturvaan, jos meillä ei ole käytössä edes käsitystä siitä, mitä sopimuksessa oikeastaan lukee?

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En sinänsä puutu ed. Kasvin kritiikin Prümin sopimusta koskeviin yksityiskohtiin, niissä saattaa olla hyvin paljon perääkin, mutta kiinnitän, arvoisa puhemies, hänen puheenvuoronsa siihen osaan huomiota, jossa hän käytti vertauksia. Hän puhui arvostelevasti kahden kerroksen Euroopasta. Hänen olisi hyvä muistaa se, että kun me vihreät olimme Lipposen hallituksissa mukana, silloin ei mistään muusta puhuttukaan kuin siitä, että meidän pitää olla kovassa ytimessä ja kahdessa nopeudessa ja olla siinä kovemmassa nopeudessa mukana elikkä siis kahden kerroksen Euroopassa. Me olemme olleet siinä jo aikaisemmin mukana.

Matti Väistö /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin kiinnitän huomiota siihen, että kyllä Suomessa toimivaltuussäännökset tulevat meidän omasta kansallisesta lainsäädännöstämme. Tämä on minusta aivan olennainen, ja tätä hallintovaliokunta korostaa omassa mietinnössään. Eivät siis nämä sopimusmääräykset sellaisinaan voi muodostaa mitään välitöntä perustaa poliisille tai muulle viranomaiselle itsenäisesti toimimiseen.

Toinen kohta, mihin ed. Kasvi aivan oikein sinällään kiinnitti huomiota, on tämä käännösasia. Perustuslakivaliokuntahan siihen myös omassa lausunnossaan jo kiinnitti huomiota, ja hallintovaliokunta on omaan mietintöönsä sisällyttänyt maininnan, että on välttämätöntä tarkistaa tarkoin tämä suomenkielinen ja myös ruotsinkielinen asu, ennen kuin sopimustekstit julkaistaan Suomen säädöskokoelman sopimussarjassa.

Rosa Meriläinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Siinä politiikassa, jossa 90-luvulla ajateltiin, että Suomen on tärkeää mennä Euroopan ytimeen tai ainakin mahdollisimman lähelle sitä, jos vain päästään, idea oli se, että ollaan mukana tulevaisuutta koskevassa päätöksenteossa. Prümin sopimuksen hyväksymisessä on kysymys muitten tekemien vanhojen päätösten jälkikäteisestä hyväksymisestä, ei mistään päätöksenteosta, jossa olemme itse mukana. On kysymys aivan eri asiasta kuin siitä ytimeen menosta, josta 1990-luvulla Paavo Lipponen puhui.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Prümin sopimuksesta on kovasti puhuttu ja arvioitu sen suhdetta perusoikeuksiin ja perustuslakiin. Siitä syystä perustuslakivaliokunta on erittäin huolellisesti ja perusteellisesti arvioinut tämän sopimuksen suhteen perustuslakiin ja todennut sen ongelmattomaksi, toistan: ongelmattomaksi.

Ensinnäkin meillä on perustuslaissa 1 §:n 3 momentti, joka velvoittaa Suomen toimimaan kansainvälisessä yhteistoiminnassa ja yhteistyössä edistääkseen ihmisoikeuksia ja rauhaa maailmassa, ja voidaan sanoa, että Suomella on velvoite solmia tämän tyyppisiä tavanomaisia sopimuksia. Perustuslakivaliokunta on useissa yhteyksissä todennut, että tämän tyyppinen yhteistyö on ihmisoikeuksien kannalta kannatettavaa.

Mitä tulee Suomen perustuslain täysivaltaisuussäännöksiin, niin sinänsä ei ole mitään ongelmaa siinä, että tehdään sopimuksia, joissa on osa EU-maista, joissa eivät ole kaikki EU-maat mukana, ja tällainen mahdollisuus meillä on.

Puhemies! Sitten joitakin yksittäisiä kysymyksiä. Prümin sopimuksen 24 artiklan perusteella voidaan rikollisuutta torjua yhteisillä partioilla ja yhteisillä operaatioilla. Kuitenkin tältä osin voidaan todeta, että Suomella on vapaa harkintavalta päättää, myönnetäänkö toisen valtion virkamiehelle tällöin oikeus käyttää julkista valtaa Suomessa, ja sikäli kuin tätä julkista valtaa käytetään, silloin näitä vieraan valtion virkamiehiä sitoo Suomen lainsäädäntö, ja tässä ei ole mitään ongelmaa.

Mitä tulee siihen, että suomalainen poliisimies toimivaltansa rajoissa ja ohjeidensa mukaan osoittaa toisen valtion toimivaltaiselle virkamiehelle tai poliisimiehelle valtuuksia, niin myöskään tässä suhteessa ei ole mitään ongelmia perustuslain kannalta olemassa. Myöskin toisen sopimusvaltion virkamiehet voivat ylittää valtion rajan ilman Suomen viranomaisten ennakkosuostumusta suorittaakseen rajan läheisyydessä väliaikaisia toimenpiteitä, joilla pyritään torjumaan juuri uhkaa hengelle ja terveydelle. Tämäkään ei ole millään tavalla ongelmallista, vaan se tehdään nimenomaan ihmisoikeuksien suojaamiseksi. Myöskin toisen valtion virkamies saa käyttää operaation yhteydessä virka-asetta, mutta kun tässä yhteydessä kysymys on vain hätävarjelusta, missä sitä käytetään, niin tältäkään osin ei ole minkäänlaista ongelmaa. (Ed. Väistö: Välitön vaara!)

Mitä tulee siihen, että jokainen sopimuspuoli päättää käyttää niin kutsuttuja ilmaseriffejä, niin tältä osin jokainen maa itse päättää siitä, käytetäänkö heitä, ja silloin jos kysymys on Suomeen suuntautuvasta lennosta, Suomi antaa pyynnöstä luvan kantaa asetta lennoilla Suomesta tai Suomeen, eikä tässäkään suhteessa ole minkäänlaista ongelmaa.

Mitä tulee siihen, että rajanylityksen yhteydessä toisen valtion virkamies voi puuttua Suomen alueella olevan henkilön henkilökohtaiseen vapauteen, tältäkin osin noudatetaan Suomen lainsäädäntöä näissä toimenpiteissä eikä tässä suhteessa ole mitään erityisempää ongelmaa.

Mitä tulee dna-tunnisteisiin, näitten osalta lähtökohta on, että Prümin sopimus ei perusta poliisille tai muulle viranomaiselle mitään uutta itsenäistä toimivaltaa tällaisten tietojen keräämiseen. Tältä osin sovelletaan pakkokeinolain 5 lukua, joka on säädetty aikoinaan perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella.

Mitä tulee sormenjälkitietojen keräämiseen ja säilyttämiseen ja rekisteröintiin, niin siitä taas säädetään pakkokeinolain 6 luvussa, ja näitäkään säännöksiä ei ehdoteta muutettavaksi.

Kun täällä on esitetty väitteitä, että on ongelmia, epäselvyyttä ja että ihmisoikeuksia ei täytettäisi, niin voi sanoa, että kaikki nämä väitteet on tutkittu huolellisesti ja perusteellisesti ja näitä ongelmia yksinkertaisesti ei ole. (Ed. Zyskowicz: Onpahan harvinaisen ongelmaton asia!)

Arvoisa puhemies! Ihan täytyy sanoa, että Prümin sopimuksen prosessi on ollut jossain määrin vaikea, ja nyt puhun ihan omissa nimissäni enkä perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana. Muistan, että kun suuressa valiokunnassakin on tätä asiaa käsitelty, niin siellä tuntuu siltä, että varsinkin vihreitten ja vasemmistoliiton piirissä on ollut voimakasta vastustusta tämän sopimuksen hyväksymistä kohtaan ja tässä on asetettu tietyt kaksi oikeutta vastakkain: On kysymys syyttömän ihmisen oikeudesta suojeluun ja sitten rikokseen taipuvaisen tai rikoksesta epäillyn henkilön suojelusta. Kyllä minun ihmisoikeuteni lähtee siitä, että yhteiskunnan velvollisuus on suojella tavallisia ihmisiä siltä, että rikolliset kohdistaisivat toimenpiteitä heihin, ja tätä varten poliisilla pitää olla riittävät toimintavaltuudet. (Ed. Zyskowicz: Oikein!) Ymmärrän, että on sellaistakin kriminaalipolitiikkaa, jossa kannetaan huolta vain rikollisista ja rikollisten oikeuksista, mutta kyllä balanssin pitää olla syyttömän ihmisen puolella mielestäni. Se on oikeata ihmisoikeuspolitiikkaa. (Ed. Zyskowicz: Oikea tulkinta!)

Mitä tulee ihan tähän sopimukseen, niin olen vielä henkilökohtaisesti sitä mieltä, että Suomen pitää olla EU:n sisällä ydinjoukossa, ja silloin kun tehdään hyviä sopimuksia, niin meidän pitää olla siinä mukana. Hyviä sopimuksia ovat eurosta tehty sopimus, Schengenin sopimus, kaikki edistävät Suomen kansalaisten asemaa. Ne tekevät meistä enemmän eurooppalaisia ja toteuttavat heidän perusoikeuksiaan paremmin, ja siinä suhteessa tämä Prümin sopimus myöskin auttaa Suomen kansalaisten turvallisuuden takaamisessa, ja on hyvä, että olemme siinä mukana.

Rikollisuuden torjunta kaiken kaikkiaan on tärkeätä, ja on hyvä, että nyt vihdoinkin tämä prosessi saatetaan päätökseen, ja tärkeätä on se, että jatkossa olemme niissä pöydissä mukana, kun sopimusta neuvotellaan, kehitetään ja viedään eteenpäin.

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Sasi siirtyi ed. Rajamäen metodiin, että väitetään toisen sanoneen jotain, mitä hän ei ole koskaan sanonut tai ajatellut, ja sitten vastaväite. Vihreät kannattavat — ainakin minä kannatan — Suomen kaikkien kansalaisten oikeusturvan parantamista ja rikoksen uhrien tai potentiaalisten uhrien suojelemista siltä osin kuin on kysymys relevanteista, Suomen kannalta, turvallisuustilanteen kannalta oleellisista asioista. Eli vihreät kannattavat sitä, että meillä on yhteistyötä ja toimivat yhteistyökuviot Baltian maiden kanssa ja Ruotsin kanssa ja että meillä on semmoiset järjestelmät, jotka toimivat Suomen turvallisuuden ja suomalaisten ja Suomessa olevien turvallisuuden kannalta relevantilla tavalla ja osalta. Sen takia, niin kuin vastalauseestakin näkyy, toivon, että EU:n sisällä löydetään semmoinen ratkaisu, joka sopii Itämeren turvallisuustilanteeseen. Missään vaiheessa vihreistä kukaan ei ole vastustanut sitä, että rikoksen potentiaalista uhria taikka jo rikoksen uhriksi joutunutta suojataan tai hänen asemaansa helpotetaan.

Kimmo  Sasi  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä täytyy sanoa, että kun on seurannut tätä vihreitten vastustusta, niin se on ollut luonteeltaan henkistä ja sen henkisen vastustuksen tueksi on pyritty löytämään erilaisia argumentteja, jotka sitten muut joutuvat jatkuvasti osoittamaan vääriksi. Ja kuten todettu, tässäkin yhteydessä perustuslakivaliokunta kävi hyvin huolellisesti perustellen lävitse kaikki ne väitteet, ongelmat, ja tältä osin todettiin, että niitä väitettyjä ongelmia, joita on katsottu matkan varrella olevan, tosiasiassa kaiken kaikkiaan ei ollut. En viitannut, että ed. Brax olisi ollut sitä mieltä, että mahdollista viatonta uhria ei pidä suojella, mutta täytyy sanoa, että se asenne jossain määrin tuntuu siltä, että ei tavallisen ihmisen intresseistä ja hänen suojelemisestaan riittävästi kanneta huolta.

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Perustuslakivaliokunta ei millään tavalla tutkinutkaan ja sen toimivaltaan ei kuulukaan tutkia sitä väitettä, miksi ja millä muotoa se edistäisi sitä, että Suomen kannalta oleelliset sopimuskumppanit, Ruotsi ja Baltian maat, ovat tässä. Ed. Sasin, valiokunnan ei kuulunutkaan tutkia eikä se tietenkään sen takia ole edes tätä kaikista oleellisinta asiaa voinut tutkia, mutta oleellista on saada EU:n sisällä semmoisia ratkaisuja, joissa ovat mukana Suomen turvallisuustilanteen kannalta järkevät maat.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sehän tässä onkin tarkoituksena. Ensin tehdään tietyn ytimen kesken sopimus, sen jälkeen tarkoituksena on se, että saadaan mukaan siihen Baltian maat, saadaan Ruotsi, laajennetaan. Ja kuten on todettu, tavoitteena on yleiseurooppalainen EU-sopimus, mutta jonkun täytyy EU:ssa toimia ensin. Me emme aina voi edetä sen hitaimman mukaisesti, ja siinä suhteessa on hyvä, kun varsinkin Saksa on Suomen turvallisuuden kannalta tärkeä maa, että Suomella ja Saksalla on tässä yhteydessä ollut erittäin hyvä yhteistyö.

Rosa Meriläinen /vihr:

Arvoisa puhemies! Aloitan vähän samaan tapaan kuin toveri Kasvi aikaisemmin. Olen itsekin ollut Euroopan unionin syvenemisen ja laajentumisen lämmin kannattaja jo pitkään. Juuri siksi haluaisin muistuttaa kollegoille sen tärkeydestä, että kun me rakennamme syvenevää Euroopan unionia, niin Euroopan unioni on prosessi ja sen arvokkuutta ja luonnetta kuvaa ja määrittää jatkuvasti sen prosessin tapa. Kun olemme laajentuneet, tilanteesta on tullut aika haastava, kun samaan aikaan näitä päätöksentekojärjestelmiä ei ole kyetty uudistamaan vastaavasti, mutta tästä haasteellisuudesta huolimatta ei pitäisi lähteä tinkimään niistä hyvistä ja oikeista ja kaikkien yhteisistä prosesseista. Eli Euroopan unionin rakentamisessa on kuitenkin syytä olla maltillinen ja katsoa, että kaikki pysyvät matkassa ja myös kansalaiset pysyisivät matkassa.

Minä mielelläni, toisin kuin ed. Sasi, puhuisin kaikista kansalaisista. On aika hankala lähteä määrittelemään, jos vaan ihan tavallisia ihmisiä puolustetaan, kuka sitten on se tavallinen ihminen, mistä löytyy se tarkka raja ja määritelmä, että tuo on se tavallinen ihminen, jota puolustetaan, ja tuo ei ole se tavallinen ihminen. Se on hankalaa.

Tietosuoja: Arvoisa puhemies! Täällä on epäilty, onko se ongelma, jos se on ongelma. Suomalaisilla on ollut hyvä herraonni, ja meillä on siksi ehkä vähän sellaista naiivia asennetta joskus tietosuojaan.

Suuresti arvostamani Matti Wuori lupasi minulle joskus, että sitten kun hän on vanha, hän poistaa Suomesta sosiaaliturvatunnuksen, mutta hänelle ei vanhuuden päiviä koittanut. Toivon ehkä tätä lippua sitten voivani viedä hänen puolestaan eteenpäin.

Kysymys on siitä, että niissä vanhoissa Euroopan maissa, joissa on koettu diktatuuriolosuhteita (Ed. Seppo Lahtela: Oliko DDR?) — DDR on esimerkiksi tällainen maa, jossa on koettu varsin lähihistoriassa järjestelmä, joka ei ole demokratia — ehkä on vähän enemmän realismia sen suhteen, että meillä järjestelmien pitää olla sellaisia, että ne kestävät myös huonot poliitikot. Siksi olisi tärkeää, että Euroopan unionissa kyettäisiin jo olemassa olevat tietosuojaongelmat jollakin tavalla ratkaisemaan ja implementoimaan olemassa olevat hyvät direktiivit. Meillähän on valtavia implementointiongelmia jo vanhoissa jäsenmaissa, miettimättä edes niitä uusia jäsenmaita, joissa sitten ovat jo resurssiongelmat aika isot. Kysymys ei ole siitä, että olisi jotenkin kauheaa, että jonkun rikollisen dna-näytteet nyt jonnekin päätyisivät, vaan siitä, kuinka virheet esimerkiksi tässä järjestelmässä korjataan, kuinka pidetään huoli siitä, että ei tapahdu virheitä, joista koituu sitten ongelmia esimerkiksi niille ed. Sasin mainitsemille tavallisille kansalaisille. Eli ei pidä olla naiivi.

Järjestelmän pitäisi kestää myös poikkeusolot, eikä niin, että me toimimme koko ajan ikään kuin olisi joku sellainen poikkeustila, hätätila, sotatila, jossa (Ed. Seppo Lahtela: Siihen pitää varautua!) täytyy toimia hyviä periaatteita, demokratian periaatteita, ihmisoikeuksien periaatteita rikkoen. Politiikantutkijat ovat pitkään puhuneet nyt siitä, että ikään kuin nykyajan länsimaista politiikkaa kuvaa tällainen poikkeustilan logiikka, jossa ikään kuin toiminnan oikeutusta haetaan tämmöisellä perustelemattomuudella, että nyt on niin hirveä hätätila päällä, että nyt on pakko tämä ja tämä sopimus ja laki säätää, vaikka siinä kieltämättä voikin olla joitakin kansalaisvapausongelmia, mutta kun on kysymys niin vakavasta ongelmasta, niin meidän täytyy nyt toimia. Ei kannata pillastua heti, jos joku esittää epäilyksiä sen suhteen, ovatko tällaiset sopimukset ja lait aina juuri oikeanlaisia, voisiko olla enemmän huolellisuutta esimerkiksi tietosuojan suhteen ja pitäisikö päätöksenteon prosessin olla eri. Kyllä terrorismin torjunnasta pitää voida käydä rationaalista ja rauhallista keskustelua. Lienee itsestäänselvää, että me kaikki vastustamme terrorismia, kauhun levittämistä, kauheuksia. Ei siitä ole kysymys, ettemmekö jakaisi tämän yhteisen huolen, vaan siitä, että meidän järjestelmämme täytyy olla perusteeltaan turvallinen ja luotettava. (Ed. Väistö: Sitähän me teemme!) Siksi meidän poliittisten prosessiemme, päätöksentekojärjestelmämme, pitää olla aina asiallinen, ja niin ei ole tässä tapauksessa ollut.

Toinen varapuhemies:

Ennen kuin annan puheenvuoron ed. Lahtelalle, totean, että me käytämme täällä kunnioituksesta edustajakollegoitamme kohtaan ja tasa-arvosyistä myöskin nimikettä edustaja.

Seppo Lahtela /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hallintovaliokunnan mietintö hallituksen esityksestä rajat ylittävän yhteistyön tehostamisesta, erityisesti terrorismin, rajat ylittävän rikollisuuden ja laittoman muuttoliikkeen torjumiseksi, niin sanotusta Prümin sopimuksesta, on mielestäni ainutlaatuisen hyvä, oikein tehty, ja hallitus, kiitos hyvän ministerin, on tämän hyvin valmistellut ja tuonut terävästi tänne.

Kun tätä asiaa on kuunnellut ja miettinyt, tämähän on vähän niin, että keskustelu on vähän sillä sävyllä, että vihreät ja muu Suomi. Itse ilmeisesti kuulun siihen muuhun Suomeen, mikä vähän katsoo näitä asioita vanhemmalla silmällä ja, miten sanoisin, väljemmällä näkemyksellä, ja ihmettelenkin tätä keskustelua, mitä tässä käydään ja tämän pohjalta pohditaan. Sillä silmällä ikään kuin luin tätä vähän tarkemminkin, ja kun tätä esitystä katsotaan ja mietintöä ja mietinnön sisältöä, niin en kyllä löydä mitään semmoista arvosteltavaa täältä, mitä näissä keskusteluissa on nyt monessa puheenvuorossa esille tullut. Mutta niin kuin sanoin, tässä vähän keskustelun henki on sellainen, että vihreät ja muu Suomi, ja tietenkin se vähän luo väriä tähän asiaan.

Kun tästä mietinnöstä lukee näiden dna-tunnisteiden, sormenjälkitietojen ja muitten henkilötietojen siirtämisestä, tallentamisesta, luovuttamisesta ja niitten perässä jäljittämisestä, niin ihmettelen, mikä tässä nyt sitten on niin pahaa, ettei tätä voida tehdä ja toteuttaa. Kun täällä tapana on ollut aina todistaa, onko kovasti halukas siihen EU:n ytimeen vai ytimen ulkopuolelle vai missä joukossa olemassa, niin katson tätä vähän karjalaisin silmin enkä ole halunnut kumpaankaan ytimeen tässä asiassa koskaan. Mutta tämän näen myönteisenä ja hyvänä, niin että rauhan aikana varaudutaan siihen asiaan, että voidaan jäljittää kaikkia niitä, jotka pyrkivät vahingoittaen ja vihamielisellä asenteella tänne Suomeen tulemaan.

Kun tätä maailmaa katsotaan, täällä suora lainaus: "Valiokunta korostaa, että sopimuksen 2—15 artiklat, jotka sisältävät määräykset dna-tunnisteiden, sormenjälkitietojen, ajoneuvojen ja muiden henkilötietojen keräämisestä, käsittelystä ja lähettämisestä, eivät perusta poliisille tai muulle viranomaiselle itsenäistä toimivaltaa tällaisten tietojen käsittelemiseen, vaan toimivalta määräytyy kansallisen lainsäädännön mukaan." Mielestäni tässä kyllä on niin pitkälti tätä suomalaista määräysvaltaa kuin mitä tämä sisältö tässä asiassa edellyttääkin, mitä tässä pakkokeinolaissa, sen 6 luvun 4 §:ssä mainitaan.

Näin nähden tervehdin myönteisenä tällaista rajat ylittävää toimintaa, mitä EU:n osalta osataan tehdä ja toteuttaa. Ihmettelen sitä keskustelua, sitä maailmankuvaa, mistä vihreä puolue, pääosa vihreistä, tämän oppinsa tähän asiaan imee. Ja niin kuin tuolla äsken huutelinkin, tulee mieleen, periytyykö tämä jostakin sieltä DDR:n ajoilta, niistä ihanneyhteiskunnista, missä moni meistä on koulua sinä aikana käynyt, kun niitä tässä suomalaisessakin yhteiskunnassa ihannoitiin. Itse en sitä oppia sisäistänyt, ja sen takia suhtaudunkin tähän vähän toisella silmällä. Jos oikein ymmärrän, niin oletan, että ne, jotka tätä ankarasti vastustavat, ovat myöskin nähneet ne epäkohdat, mitä niissä yhteiskuntamalleissa oli olemassa, ja pelkäävät nyt, että ne tänne Suomeenkin näin tulisivat ja syntyisivät.

Herra puhemies! Toivon tälle mitä nopeinta menestystä, hyvää käsittelyä ja toivon myöskin, ettei tätä käytännössä tarvitse koskaan toteuttaa ja tehdä. Mutta kun maailma on niin raaka ja niin kylmä ja häikäilemätön, niin kaikkeen tällaiseen pitää varautua, ja siinä mielessä tämä hallituksen esitys, hallintovaliokunnan mietintö on ainutlaatuisen hyvä, järkevä ja perusteltavissa. Tätä asiaa uskallan julistaa kaikissa niissä maisemissa, missä itse liikun, ja tiedän, että sanoma menee aidosti ja hyvin perille.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Andersson täällä kertoi hallintovaliokunnan asiantuntijakuulemisesta, ja kun ed. Matti Väistö, jonka luotettavuus on mielestäni sataprosenttista (Ed. Seppo Lahtela: Se oli hyvä tunnustus!) ja johon olen tottunut luottamaan vuosien varrella paljon, ei ole valiokunnan puheenjohtajana korjannut tätä tietoa, niin jään siihen oletukseen, ellei nyt toisin korjata, että tämä tosiaan oli (Ed. Väistö: Mietintö on meillä luotettava!) hallintovaliokunnassakin esiin tullut seikka.

Tämä oli sikäli hyvä kuulla, nimittäin lakivaliokunnan mietinnössäkin on osa — jota en teille käy nyt referoimaan, koska niitä esimerkkejä oli niin paljon — jossa lakivaliokunnan hallituspuolueidenkin jäsenet kaikki yhdessä tuumin luettelevat merkittävän määrän epätarkkuuksia ja muun muassa pykälien ja perusteluiden välisiä ristiriitoja sekä myös sitten aikaisempiin EU-sopimuksiin verrattuna, esimerkiksi tässä rajat ylittävässä toiminnassa, erilaisia kotimaisia implementointitapoja ja kirjaamistapoja, jotka ovat omiaan hämmentämään. Luulisi, että tämä kiinnostaa myös ed. Seppo Lahtelaa ja ennen kaikkea sitä poliisimiestä, joka joutuu tässä sopimusviidakossa toimimaan. Kysymys ei ole vain meidän tavallisten kansalaisten, Suomessa asuvien ja Suomessa oleskelevien ihmisten oikeudesta tietää oikeutensa ja turvansa, vaan myös silloin, kun näin epäselvää lainsäädäntöä tehdään, niin kysymys on sen yksittäisen poliisimiehen oikeudesta. Minusta on epäreilua ja väärin saattaa yksittäinen poliisimies mahdollisesti jälkikäteisen jopa oikeudellisen arvioinnin kohteeksi siitä, onko hän osannut tässä lakiviidakossa kulkea.

Sitten, arvoisa puhemies, kysyisin vielä, kun ministeri Rajamäki on, ja tästä hänelle kaikki kiitokset, ollut täällä koko käsittelyn ajan. Tämän matkan aikana minulle on kerrottu moneen kertaan, että itse asiassa tämä onkin pikkuisen semmoinen niin kun vanha kuuluisa keittiönovitemppu, kun ministeri Rajamäen esitykset poliisin toimivaltuuksien laajentamisesta eivät tällä vaalikaudella ole menneet kaikilta osin läpi, koska niin perustuslakivaliokunta kuin laki- ja hallintovaliokuntakin on niitä rajoittanut, ja kun eduskunta on yksimielisesti vaatinut, että itse asiassa koko alan lainsäädäntö on niin epäselvää ja niin vaikeasti kirjoitettu, että se on kirjoitettava uudelleen. Eduskunta on todella yksimielisesti viimeisen poliisilain muutoksen yhteydessä vaatinut, että se työ käynnistetään, ja kummallisen vitkuttelun jälkeen se viimeinkin saamieni tietojen mukaan tässä vaalikauden aivan lopulla ollaan käynnistämässä. Voitteko, ministeri Rajamäki, kertoa, että teillä ei ole tässä aikomuksena myöhemminkään vedota sitten näiden Prümin sopimuksen osapuolten, näitten pääosapuolten, alkuperäisten ja merkittävien osapuolten, jotka ovat tämän sopineet, eli lähinnä Saksan, Itävallan, Ranskan poliisilainsäädäntöön, ja vaatia sitten, niin kun lapsetkin vaativat, että kun kaverillakin on, vaatia myöhemmin tähän Prümin sopimukseen vedoten, että Suomen poliisillekin on annettava näitä meidän lainsäädännölle vieraita, uusia toimivaltuuksia siksi, kun Prümin sopimusosapuolillakin niitä on? Jos tämä ei ole ollut aikomus ja jos nämä kuiskuttelut ovat olleet virheellisiä, niin ne olisi helppo nyt kumota. Pääsisimme yhdestä mahdollisesta urbaanista legendasta eroon, jos, ministeri Rajamäki, teillä ei ole aietta myöhemmin vedota, että Suomen poliisillekin on saatava samoja toimivaltuuksia kuin esimerkiksi Italian poliisille, jolla noin kansainvälisesti katsoen on hyvin kiistanalaisia, kyseenalaisia ja monella tapaa ainakin meidän kulttuuriimme nähden erilaisia toimivaltuuksia.

Rosa Meriläinen /vihr:

Arvoisa puhemies! Täytyy tavallaan ihailla sitä viattomuutta, jota osa Prümin sopimuksen kannattajista täällä edustaa. Mistä historiallisista faktoista ammentaisi sen varmuuden, että ei kukaan nykyinen tai tulevakaan viranomainen koskaan voi tehdä virheitä kerätessään ja vaihtaessaan tietoja kansalaisista?

Arvoisa puhemies! Ed. Kasvi tässä minulle korvaan kuiskutti semmoisen viisauden, kun hieman naureskelimme näitä DDR-vertailuja, että DDR:ssä tällainen järjestelmä olisi ollut Honeckerin märkä uni.

Seppo Lahtela /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Meriläinen hyvällä kommentillaan sai tässä asiassa innostumaan epäillen sitä, että viranomaiset käyttäisivät näitä tietoja väärin. Pidän tätä ihmeellisenä vertauksena. Pidän suomalaisia, pidän myöskin eurooppalaisia viranomaisia luotettavina ja pidän myöskin niin sillä hengellä, että nämä viranomaiset ovat aitoja toiminnoissaan, pyrkivät parhaaseen lopputulokseen.

Herra puhemies! Esitän eräänlaisen vetoomuksen tässä asiassa. Pidän ihmeenä, jos minä toimin rehellisesti, liikun rehellisesti ja vain silmällä vähän pientä vilppiä katselen, ettei minusta voisi tallentaa dna-tietoja, sormenjälkitietoja ja kaikkia muitakin tietoja, jos minä liikun rehellisin ajatuksin, rehellisin toimenpitein ja rehellisin pyrkimyksin. Silloin kun aina epäillään, ettei näitä voi tallentaa, luovuttaa eikä niitä voi käsitellä, niin tuleepa mieleen, että kyllä kuitenkin se, joka näitä vastustaa, niitä periaatteita, ei ole mieleltään aina pyrkimässä kaikissa tapauksissa rehelliseen toimintaan tai sillä on niissä taustajoukoissa jotain semmoista, mitä pitää erityisesti suojella, ettei kaikki asiat paljastuisi, semmoiset, mitä yhteiskunnan ylläpito, järjestys ja julkinen valta tarvitsee. Siinä mielessä panen oman persoonani peliin, ja olen sitä mieltä, että minusta voi tallentaa mitä vaan niin kauan, kun minä rehellisin ajatuksin toimin. Ja silloin kun en toimi, niin joutaakin ukko häkkiin, koska se ei ole silloin yhteiskuntaan sopivaa.

Sisäasiainministeri  Kari Rajamäki

Herra puhemies! Ihan lyhyesti: Valiokuntien puheenjohtajat Väistö ja Sasi käyttivät erittäin perusteelliset ja myös yksityiskohtiin menevät puheenvuorot, joten voin hyvin lyhyesti vain todeta, että koko Prümin sopimuksen nopeuttamisen perusta myös Suomen osalta on laajentuneen Euroopan unionin parempi toiminta- ja päätöksentekokyky turvallisuutta koskevissa asioissa. Tätä olemme selkeästi pystyneet muuten vauhdittamaan myös omalla prosessillamme, ja tältä osin on selkeästi syntymässä lisäarvoa suomalaisten ja koko Euroopan unionin kyvylle järjestäytyneen rikollisuuden, terrorismin ja laittoman maahanmuuton torjunnassa.

Siitä, että tästä eivät ole vakuuttuneet vihreät, vasemmistoliitto ja kristillisdemokraatit, he itse luonnollisesti varmasti antavat selvityksensä. Kysymys on selkeästi siitä, että parannetaan, löydetään uudenlainen ajattelutapa kansainväliseen viranomaisyhteistyöhön, järjestäytyneen, rajat ylittävän rikollisuuden torjunnassa, nyt haetaan tietoja toisen sopimuspuolen tietojärjestelmästä tietosuoja- ja tietoturvavaatimukset huomioiden, kuten Saksan ja Itävallan esimerkki osoittaa. Valitettavan paljon on jäänyt selvittämättä, ja rikosyhteistyö-, rikostorjunta- ja tutkintayhteistyö tarvitsevat vauhditusta.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa puhemies! Ministeri Rajamäki, te luettelitte ne, jotka eivät ole vakuuttuneita. Toistan vielä kerran, että lakivaliokunnassa myös teidän puoluetoverinne ja hallitus, koko rintama yksimielisesti on päätynyt kirjoittamaan nimenomaan: "Kaikki edellä mainitut seikat huomioon ottaen lakivaliokunta ei ole voinut täysin vakuuttua." Näihin ihmisiin, jotka eivät ole asiantuntijakuulemisen jälkeen vakuuttuneita, liittyy myös muita kuin äsken mainitsemanne ryhmät. Lakivaliokunta kokonaisuudessaan on päätynyt tähän kirjaukseen tässä uusimmassa lausunnossa; siellä ovat mukana myös kaikki SDP:n jäsenet.

Rosa Meriläinen /vihr:

Arvoisa puhemies! Oikeusvaltion idea on se, että kansalaisia suojellaan viranomaisten mielivallalta. Siitä pitäisi olla vakuuttunut, että tämä periaate aina toteutuu.

Sisäasiainministeri  Kari Rajamäki

Herra puhemies! Haluan todeta, että tämä on ollut poikkeuksellisen laaja valmistelu jo siinä vaiheessa, kun EU:n ministerivaliokunta saattoi 2005—2006 talvella eduskunnan käsittelyyn Prümiä koskevan periaatelinjauksen. Sen jälkeen, kun juhannusviikolla hallintovaliokunnan jälkeen myönteisesti suhtautui myös suuri valiokunta, yksityiskohtainen lainvalmistelu eri ministeriöiden toimesta suoritettiin. Tämä on ollut hyvin laajasti, periaatteellisesti ja yksilöllisesti täällä valmisteltavana. Haluan kiittää sosialidemokraatteja, keskustaa ja kokoomusta erittäin sitoutuneesta ja vastuuntuntoisesta kansalaisten turvallisuutta vahvistavasta työstä.

Yleiskeskustelu päättyy.