15) Hallituksen esitys laiksi ympäristönsuojelulain
18 ja 103 §:n muuttamisesta
Pentti Oinonen /ps:
Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten eduskuntaryhmä ei
ole kaikilta osin tyytyväinen ympäristövaliokunnan
sorvaamaan kompromissiin jätevesiasetuksesta.
Asetus saatiin uuteen käsittelyyn, kun ministeri Lehtomäki
toi lopulta eduskuntaan hallituksen esityksen ympäristönsuojelulain
18 ja 103 §:n muuttamisesta. Osaltaan tähän
vaikutti perussuomalaisten viime vuoden puolella tekemä kannanotto
asetuksen korjaamisen välttämättömyydestä.
Lain käsittelyn yhteydessä perustuslakivaliokunta
pääsi toteamaan, että valtioneuvoston
asetus haja-asutusalueiden jätevesistä on perustuslain
vastainen. Sen seurauksena ympäristövaliokunta
on nostanut asetuksesta muutamia asioita lain tasolle lisäämällä hallituksen
esitykseen uuden 3 a -luvun. Kuitenkin tätä toista
käsittelyä varten olisimme kaivanneet osviittaa
siitä, millaiseksi uusi asetus tullaan sorvaamaan. Ympäristövaliokunnan
asiaa koskeva mietintö sisältää nimittäin
muutamia tulkinnanvaraisuuksia, joiden käytännön
toteutustavan olisi toivonut olevan jo nyt selvillä jonkinlaisen
asetusluonnoksen muodossa.
Ensimmäisessä käsittelyssä toinkin
esille pari ongelmaa eli esimerkiksi sen, mitä tarkoittaa sana
"kaukana", kun puhutaan pohjavesi- tai rantaviiva-alueista sekä asuinkiinteistöistä
ja
puhdistusvaatimuksista. Onko kiinteistö riittävän kaukana,
kun se sijaitsee vähintään 5 metrin,
10 metrin tai peräti 100 metrin päässä pohjavesialueesta
tai rantaviivasta?
Toinen teoriassa sinänsä hyvä mutta
käytännössä ongelmallinen asia
on kuntien päätäntävalta. Se
helpottaa varmasti alueellisten erityisolosuhteiden huomioon ottamista,
mutta jos asiaa ei ohjeisteta kunnolla, saatetaan samoja säännöksiä tulkita
eri tavoin naapurikunnissa, mikä asettaisi kuntalaiset
eriarvoiseen asemaan. Eli ollaan taas tilanteessa, jossa puutteellinen
ohjeistus ja neuvonta maksatetaan kansalaisten kukkarosta.
Arvoisa puhemies! Keskeneräisin asia asetuksessa on
valtion korvausvelvollisuus. Perussuomalaiset edellyttävät,
että valtio korvaa vanhan asetuksen aiheuttamat vahingot
kansalaisille. Hallitus ei voi pestä käsiään
näin tärkeässä perustuslain
vastaisessa asiassa kuin mitä vanha jätevesiasetus
oli. Tämän johdosta teen seuraavan lausumaehdotuksen:
"Eduskunta edellyttää, että hallitus
varautuu maksamaan valtion varoista kohtuullisen korvauksen niille
kiinteistön omistajille, jotka ovat uusineet puutteellisen
neuvonnan vuoksi ja perustuslain vastaiseksi todetun vanhan jätevesiasetuksen
perusteella jätevesijärjestelmänsä tarkoitukseensa
soveltumattomaan ja siksi ylimääräisiä kustannuksia
aiheuttaneeseen jätevesien käsittelyjärjestelmään."
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen
varapuhemies Seppo Kääriäinen.
Raimo Vistbacka /ps:
Arvoisa herra puhemies! Nyt toisessa käsittelyssä oleva
hallituksen esitys ympäristösuojelulain 18 ja
103 §:n muuttamisesta sisältää sinällään
mielenkiintoisen historian. Eli kun meillä aikoinaan hyväksyttiin haja-asutusalueitten
jätevesiasetus sen jälkeen, kun siihen tehtiin
pitkä siirtymäsäännös,
sen jälkeen asiassa ei oikeastaan tapahtunut kentällä juuri
mitään. Kun olen hieman selvittänyt asioita,
mitä kukin on ottanut kantaa, siellä voi olla monia
mestareita, jotka ovat ainakin nyt sitä mieltä,
että heidän ansiostaan saatiin nyt muutettua jätevesiasetusta
siltä osin, että kun tämä hallituksen
esitys ympäristösuojelulain kahden pykälän
muutoksesta tuli eduskuntaan ja siihen hankittiin perustuslakivaliokunnan
lausuntoa, niin siinä samassa yhteydessä, mikäli
oikein olen tulkinnut, perustuslakivaliokunta otti kantaa tähän
voimassa olevaan jätevesiasetukseen ja totesi sen perustuslain
vastaiseksi. Minun mielestäni aika mielenkiintoinen tilanne,
kun pohtii sitä, kuinka monta kertaa tässäkin
salissa on esitetty erilaisia kysymyksiä muun muassa ministeri Lehtomäelle
jätevesiasetuksen täytäntöönpanoon
liittyvistä kysymyksistä.
Mielenkiintoista oli lukea kansanedustaja Mauri Salon Maaseudun
tulevaisuudessa 9. päivä tätä kuuta
ollutta kirjoitusta nimenomaan siitä, millainen historia
hänen mielestään asiassa on ollut, eli
kuinka hänen edustamansa puolueen puoluekokouksessa 2008
tehtiin päätös siitä, että jätevesiasetus
on otettava pikaisesti käsittelyyn ja muutettava. Itse
olen jo aikaisemmin, mikäli muistan oikein, samana vuonna,
ottanut kantaa samaan asiaan ja olen myös itse kysynyt
muutamia kertoja kyselytunnilla, ja niin kuin ed. Salo toteaa, että rakennusalan
yrittäjä, kansanedustaja Eero Reijosella oli merkittävä osuus
tähän muutokseen. Muistan hyvin myös
sen, että hän on 2—3 kertaa, mikäli
nyt oikein muistan, kysellyt suullisella kyselytunnilla samaa asiaa.
Eli tässä on ollut hyvin suuri porukka liikkeellä.
Tosiasia on kuitenkin se, että ainakin meidän alueellamme,
ihan, sanoisiko näin, reunakylillä, on muutamia
pienpuhdistamoita saatu myytyä sellaisiin mummonmökkeihin,
joissa on aika iäkäs asuja ollut. Ne on aika,
sanoisiko näin, sellaisia, jotka olisi tarkoitettu suuremmille
porukoille kuin yhdelle tai kahdelle henkilölle. En ole
asiantuntija siinä, minkälaiset järjestelmät
olisivat parhaita, mutta sen informaation perusteella, jonka olen
saanut, ainakin se viesti, joka minulle on kerrottu — kun
ne ovat maksaneet toinen 11 000 euroa ja toinen hieman
yli — niin siellä oli kyllä harhautettu
kyseisiä henkilöitä aika raskaasti. Myöskin
informaatio on ollut mitätöntä ainakin meidän
alueellamme. Nyt hallitushan on sen jälkeen varannut määrärahaa
neuvontaan, mikä on varmasti oikein.
Minun mielestäni mielenkiintoista tässä asiassa
on se, että valiokunta on asiallisesti tietysti nostanut
asetuksen tasolta lain tasolle määrättyjä asioita
ja tehnyt oman lisäluvun tähän hallituksen
esitykseen, jossa näitä säännöstöjä on
minun tulkintani mukaan hieman lievennetty siitä, mitä ne
ovat asetuksessa. Tältä osin asia on varmasti ihan
hyvä, mutta joskus aina arveluttaa se, että valiokunta
joutuu tekemään aika paljon muutoksia taikka lisäyksiä hallituksen
esitykseen, niin kuin tässäkin, ja kun olen lukenut
tämän ympäristövaliokunnan mietinnön,
joka on todella yksityiskohtaisesti kirjoitettu ja yritetty käsitykseni mukaan
perustella niin hyvin kuin sinä aikana on pystytty näitä tekemään.
Toisaalta kun on jonkin aikaa täällä ollut,
ja olin sellaisessa valiokunnassa, jossa ed. Pulliainen oli puheenjohtaja,
ja joskus jouduimme muuttamaan hallituksen esitystä hyvinkin
paljon, oliko nyt yksi vai kaksi pykälää,
jotka jäivät hallituksen esityksestä,
(Ed. Pulliainen: Kaksi jäi ja seitsemäntoista
muuttui!) niin silloin pohdittiin sitä, mikä on
valiokunnan tehtävä lainsäädäntötyössä.
Tässäkin tuli minulle sellainen ajatus. Mutta
toisaalta, kun ryhmäkokouksessa asiasta keskusteltiin,
edustin kantaa, että en voi olla mukana esittämässä hylkäämistä tällaiselle
laille, jolloin voimaan ikään kuin jäisi perustuslain
vastainen asetus. Tämä on se peruste, jolla perussuomalaisten
eduskuntaryhmä ei lähde tekemään
hylkyesitystä tässä asiassa, vaikka tässä kieltämättä on
puutteita.
Täytyy vain toivoa, että kun lausuman mukaan
vanha asetus kumotaan ja kun tämä laki tulee voimaan,
tehdään uusi asetus ja se asetus tarkentaisi sillä tavoin
näitä tämän mietinnön
pykäliä, että ei samanlaisia ongelmia
tulisi kuin tällä hetkellä vanhan, voimassa
olevan asetuksen mukaan on tullut. Toivoisin myös, että kun
ja mahdollisesti tulee eteen se tilanne, mistä ed. Pentti Oinonen
täällä totesi, että kunnissa
tulee erilaisia tulkintakäsityksiä nimenomaan
sen tiukkuuden osalta, että olisi jonkinlainen yhteneväinen
linja kuitenkin koko valtakunnassa.
Arvoisa puhemies! Minun mielestäni nämä lausumat,
viisi lausumaa, jotka tänne on liitetty, on loppuun saakka
mietitty. Eli siellä on yritetty ottaa minun mielestäni,
vaikka edustankin oppositiota, melkein kaikki maan ja taivaan väliltä huomioon.
Se on asia erikseen sitten, miten niitä käytännössä toteutetaan.
Toivoisin myös, että eduskuntavaalien jälkeen
muodostettava hallitus seuraisi tarkasti tämän
lain käytännön toteutusta ja tekisi mahdollisesti
niitä tarkennuksia tai sellaisia säännöksiä siihen,
että koko maassa olisi yhteneväinen linja sen
noudattamisessa, ettei tulisi samansuuntaista sotkua kuin tällä hetkellä on.
Arvoisa puhemies! En tainnut muistaa kannattaa ed. Oinosen lausumaesitystä,
mutta teen sen nyt: Kannatan ed. Pentti Oinosen ehdotusta.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Minä vain ajattelen, että eikös
lausumaehdotus, kun se on jaettu, ole siinä, että tarvitseeko
se erityistä kannatusta.
Mutta tähän, mitä ed. Vistbacka puhui
ja mikä oli ihan asiallinen puheenvuoro, niin muutamia huomioita
tämän asian suhteen.
Tässä ympäristövaliokunnan
mietinnössä, joka muilta osin oli yksimielinen,
paitsi että allekirjoittaneella oli vastalause, joka liittyi
siihen, että tässä ikäautomaatissa,
jonka saavuttamisen jälkeen ei tarvitse näihin
erityisiin puhdistusvaatimuksiin soveltaa omaa jätevesisysteemiään,
jos sellainen on eikä se aiheuta ympäristölle
erityistä haittaa, vaaraa, tässä esitin
kahta vuotta alempaa ja sitten sen pitkäaikaisen työttömyyden
tilalle puolen vuoden työttömyyttä. Nämä olivat ne
muutokset. Näistä me olemme äänestäneet.
Mutta minä kyllä nyt palaisin ihan muutamaan
lähtöruutuasiaan. Silloin kun 2003 tehtiin tätä asetusta,
nykyään vielä voimassa olevaa asetusta,
ja kun se Jäätteenmäen hallituksen aikana sitten
toteutettiin, niin sen jälkeen ja niihin aikoihin alkoi
erittäin voimakas myyjien, siis pienpuhdistamomyyjien,
kampanja ja sitä oli eri puolilla Suomea. Jos nyt jokin
on tavallaan johtanut tässä harhaan, niin se ei
ole asetus tai ympäristöministeriö tai
ympäristöviranomaiset, vaan tämä oikein
voimakas liikemiesinto myydä näitä pienpuhdistamoja
ihmisille, jotka eivät niitä todellisuudessa tarvitse,
eivät minkään säädöksen
mukaan. Se on ollut yksi ongelma.
Toinen ongelma, mistä voi syyttää ja
kohdistaa kritiikkiä alueellisiin ympäristökeskuksiin siihen
aikaan, ehkä myös Sykkeeseen, siis Suomen ympäristökeskukseen,
oli se, että kaikesta huolimatta ei kylliksi kuitenkaan
informoitu. Kun sitten kutsuttiin Lauri Tarasti tekemään
tätä selvitystyötä tässä asiassa,
niin hänen keskeisin viestinsä oli nimenomaan
tämän kiinteistökohtaisen informaation
ja kiinteistökohtaisen neuvonnan toteuttaminen. Hän
esitti, että budjetissa pitäisi olla 5 miljoonaa
euroa, viisinkertainen määrä rahaa verrattuna
siihen, mitä siinä nyt on ollut. Nyt on ollut
miljoona euroa — nyt oli 2 miljoonaa, kun oli lisäbudjetissa
vielä miljoona lisää — mutta
nyt tällekin vuodelle on miljoona euroa neuvontaan.
Tässä on tämän asian keskeinen
ongelma: on johdettu harhaan. Sitten tämä on tarjonnut
joillekin veivareille aika hauskan veivin veivata tällaista
ihmisten yleistä epäluuloa ympäristökysymyksissä ja
vähän niin kuin hällä väliä -juttua
ja kaikkea tämän tyyppistä. Tätä on
käytetty niin sanotusti poliittisena polttoaineena aika
tavalla myös, etenkin tietysti missäpä muualla
kuin haja-asutusalueilla. Mutta varmasti on syntynyt ja tämä veivaus
vielä lisännyt sitä ihmisten pelkoa, epäluuloa
ja ihan ahdistustakin.
Kädessäni on vuodelta 2009, siis ei mikään kovin
vanha, julkaisu "Haja-asutusalueiden jätevesihuollon tehostamisen
toimeenpano", josta muuten myös, ymmärsin — kun
hän kävi hakemassa työhuoneestani noita
asiakirjoja — ed. Pentti Oinonen puhui, mikä on
ranta-alue ja miten se voidaan määritellä:
"Vesiensuojelullisilla perusteilla kunnallisissa määräyksissä ranta-alueen
ulottuvuus on käytännössä vaihdellut
50—200 m keskivedenkorkeuden mukaisesta rantaviivasta."
Se on se rantaviiva.
Sitten tässä ympäristövaliokunnan
todellakin hyvän työn tuloksena tulleessa laissa,
joka on nyt ollut täällä yksityiskohtaisessa
käsittelyssä, nyt toisessa käsittelyssä,
kyllä on nostettu asetuksen tasolta lakiin nämä asiat.
Käsittelyvaatimuksesta poikkeamisen kohdalla on tehty yksityiskohtaista
erittelyä, mitä se merkitsee. Voimaantulosäännöksen
68 vuotta on uusi asia, sitä ei ole aikaisemmin ollut.
Mutta, ed. Vistbacka, nyt kun haetaan sitä, kuka voi
laittaa sen sulan hattuunsa, että on saanut aikaan ikään
kuin uuden prosessin, niin sanoisin tähän, että nämä kaikki
samat asiat ovat siellä vanhassa laissa, ympäristönsuojelulaissa, siinä 18 §:ssä,
joka nyt siis esitetään kumottavaksi, ja niissä erilaisissa
muissa kohdissa, 91 §:n siinä 5 momentissa,
joka muuten lisättiin 2000-luvulla sinne, jne. Siis siellä on
ollut tämä sosiaalisten syitten aiheuttama poikkeamismahdollisuus.
Terveydenhoito kuuluu siihen, työttömyys, asukkaiden
korkea ikä. Ne on kaikki nyt tässä 27 d §:ssä,
sen 1, 2, 3 kohdassa, jaoteltu, mutta siellä ne ovat ylimalkaisessa
muodossa.
No, mikä on nyt hyvä asia tässä tietysti?
Tämähän on selvä eteenpäinmeno.
Uskomatta nyt sitä mitenkään erityisesti,
että se asetus oli jotenkin kamalasti perustuslain vastainen,
vaan ongelma oli se, että ne asiat, jotka vaikuttivat ihmisten kohteluun
ja heidän asemaansa, oli lueteltu ja mainittu ainoastaan
asetuksessa eikä lain tasolla. Tässä mielessä se
oli tietysti perustuslain vastainen. Toisin sanoen lakiin nostaminen
kuuluu nykyperustuslain luonteeseen ja sen henkeen ja kirjaimeen.
Edelleenkin perustuslakivaliokuntahan käsitteli sen
asian, minkä ed. Pentti Oinonen lausumaehdotuksessaan esitti,
että onko aiheutettu haittaa, sellaista haittaa, joka edellyttäisi
valtion korvausta. Sehän on nyt todettu, että sellaista
ei olisi. Siinä mielessä se lausumaehdotus ei
ehkä sitten kuitenkaan ole kovin perusteltu.
Mutta kaiken kaikkiaan tähän huoleen, että koko
valtakunnassa ihmisiä kohdeltaisiin tasavertaisesti, siihen
tämä uusi lakiesitys pyrkii, ja sen takia tässä on
nimenomaan nämä yksityiskohdittain huomioitu.
Yksi asia, mikä tietysti on nyt tämän
meidän hyvän työmme ulkopuolella, ovat
ne resurssit, joihinka kyllä niissä ympäristövaliokunnan
lausumissa kiinnitetään huomiota. Pitää olla
kylliksi resursseja myös kunnilla, niin että ne
voivat katsoa sitten näitä sosiaalisia asioita
ja toteuttaa niiden mukaan nämä poikkeamiset.
Se, onko kaikkialla, Rautavaaralla ja muualla, näitä resursseja,
on taas toinen kysymys.
Mutta ehkä yksi kaikkein tärkein asia on se, että kunnilla
on omat ympäristönsuojelumääräyksensä,
jotka sitten määrittelevät nämä ranta-alueet,
herkät pohjavesialueet, ja toisaalta on valtakunnallisesti
hyväksytyt vesienhoitosuunnitelmat. Nyt ympäristönsuojelulain
92 §:n 2 momentin mukaan ely-keskukset pystyvät
näiden vesienhoitosuunnitelmien kautta osoittamaan ja velvoittamaan
kuntia antamaan ympäristönsuojelumääräykset,
jos niitä ei siis ole annettu eikä ole kuntakohtaisesti
tiedossa, kuuluuko asianomainen kiinteistö nyt näiden
lievempien vaatimusten vaiko niiden raskaampien vaatimusten piiriin.
Ed. Vistbacka, siinä aikaisemmassakin asetuksessa oli määritelty
nämä kaksi eri tasoa. Sen vanhankin asetuksen
ja lain pohjalta olisi ollut mahdollista tehdä tämä jako,
niin että tämäkään
ei ole uusi asia.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Ei ole mitenkään tavatonta,
että tämä asia puhuttaa yhä edelleen,
onhan se puhuttanut jo pari vuotta. Kiinnitän, arvoisa
puhemies, huomiota ihan muutamaan näkökohtaan
vaan.
Ensinnäkin, parlamentin historian kannalta tämä keskustelu
on äärimmäisen mielenkiintoinen. Uskallan
nyt käyttää jopa äärimmäinen-sanaa,
joka täällä on erittäin suosittu
mutta jota itse hyljeksin aika tiiviiseen tahtiin. Nimittäin
täällä uskotaan puheen voimaan. Edustaja
toisensa jälkeen nousee pönttöön
todistamaan, että minä puhuin silloin ja silloin
ja minä olen siis vaikuttanut tähän asiaan.
Se on ihan mukava kuulla, koska minä olen puhunut tässä salissa
enemmän kuin kukaan muu kansanedustaja koskaan, niin minullahan
on varmasti ollut sitten joku vaikutus, mutta minä en ole
vielä oikein tunnistanut sitä, missä se
olisi tapahtunut. Se on päässyt luiskahtamaan.
Toinen asia, mikä liittyy tähän puheen
valtaan ja puheen voimaan, on se, että minä olen
ymmärtänyt, että perustuslain takia nämä asiat,
nämä asetuksen tietyt kohdat, piti siirrettämän
lain tasolle. Elikkä se oli väistämätön
tulos, että jos se puheella siirtyi sieltä asetuksesta
lain tasolle, niin sehän on mahtavaa puheen voimaa ja minä onnittelen
kaikkia, jotka saavat siirtymään. Kannattaisi
ruveta louskuttamaan leukojaan aika paljonkin, koska siellä on
paljon siirrettävää vielä nytkin.
Ja sitten kolmas asia on se, minkä takia ympäristöministeriössä tämä asia
on sitten klikkaillut aika pahemman kerran. Minä pistän
kyllä tuottavuusohjelman piikkiin aika paljon näissä asioissa.
Jos on yksi ainut virkamies näin isojen asioitten takana,
niin kyllä siinä helposti herpaantuu valppaus
ja siinä sitten käy vähän huonosti.
Jouko Laxell /kok:
Arvoisa puhemies! Ed. Tiusanen mainitsi näistä myyntimiehistä,
että lähtivät kovalla innolla kiiruusti
myymään. Tietysti puolustelen sitäkin,
että heille ei aivan selkeitä sääntöjäkään
varmaan ollut, ja ymmärrän kylläkin myyntimiesten
käyttäytymisen.
Pentti Oinonen /ps:
Arvoisa puhemies! Ed. Tiusanen hyvinkin voimallisesti puolusteli
valtiota ja otti pois vastuuta valtiolta. Jos ed. Tiusanen miettisi
sitä, että jos yksityinen ihminen aiheuttaisi
vahinkoa toiselle ihmiselle tai höynäyttäisi
toista ihmistä niin, että hän hankkisi
joitakin tällaisia vastaavia laitteistoja jopa 10 000
euron edestä, niin minun käsittääkseni
siitä hän joutuisi oikeudessa vastuuseen ja korvausvelvolliseksi,
niin minulle ei oikein käy jakeluun, kuinka tämä on
mahdollista, että jos valtio on jonkun tällaisen
aiheutuksen säätänyt ja sen huonon ohjeistuksen
vuoksi sitten ovat kansalaiset hankkineet tällaisia laitteita,
niin mikä siinä erottaa sitten valtion ja yksityisen
ihmisen tässä korvausvelvollisuudessa? Sitä minä en
oikein käsitä, ja tähän minä haluaisin
jostakin saada vastauksen..
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Yritän vastata ed. Pentti Oinoselle.
Totesin, että perustuslakivaliokunnassa on katsottu, että tämä korvauskynnys
ei ylity. Siis se on taas toinen asia, se ei ole mikään
minun henkilökohtainen mielipiteeni, vaan viittaan vaan
tähän.
Mutta sitten tämä valtion vastuu, sanotaan
nyt, lainsäätäjän, tässä tapauksessa
sitten Jäätteenmäen hallituksen, tai
kenen piikissä se asetus onkaan. Siinä asetuksessa
sellaisenaan ja sen tukena olevassa ympäristönsuojelulaissa
ei ole sellaista pykälää taikka kohtaa,
joka velvoittaisi esimerkiksi sellaiseen tyypilliseen mummonmökkiin,
jossa on ulkohuussi ja jossa ehkä vesi tulee sisään
ja menee putkesta ulos, tekemään minkäänlaisia
raskaita investointeja, ei todellakaan. Siinä vanhassakaan
versiossa ei ole, niin kuin ei tässä uudessakaan.
Mikä on sitten tämä puuttuvan informaation, ohjeistuksen,
rooli tässä? Miten paljon se tuo vastuuta alueellisille
ympäristökeskuksille tai ympäristöviranomaisille?
On varmasti aiheellinen kysymys, pitäisikö siitä ottaa
nämä nyt sitten vielä luokalle. Mutta
toisaalta se tekijä, mikä on aikaansaanut tämän
ostotapahtuman, on kyllä se ed. Laxellin mainitsema liikemiesaktiivisuus, jonka
minäkin tietysti ensiksi sanoin jo ja jota kommentoin.
Mutta joka tapauksessa se halu myydä se tuote — koska
siitä saa sitten kuitenkin sen voiton — on ollut
se ongelma.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Maaseudulla paljon huolta, epätietoisuutta,
henkistä ja ehkä taloudellistakin tuskaa tuottanut
kysymys alkaa olla nyt loppuvaiheissa. Toivoa sopii, että ratkaisut,
mihinkä päädytään,
ovat sellaisia, että niihin mahdollisimman moni voi olla tyytyväinen.
On aivan hyvä, että on kiinnitetty siihen asiaan
huomiota, että monia henkilöitä on eräällä tapaa
harhautettu hankkimaan kalliita laitteita ja tekemään
sitä kautta tarpeettoman kalliiksi tulleita investointeja.
Tämä on ongelma, joka pitää vähintäänkin
tiedostaa, ja pitää katsoa, mitä sen
korjaamiseksi saattaa olla tehtävissä.
Mutta tässä yhteydessä tuon esille
sen, että nyt viimeistään Suomessa on
lainsäädäntötasolla jätevesikysymys
hoidettu. Asiat on kunnossa. Suomi varmasti hoitaa maailmassa eturivissä,
ehkä ihan kärjessä, jätevesien
puhtautta haja-asutusalueilla, ja tämä vahvuus
pitää tiedostaa ja ottaa huomioon myös
mahdollisuutena rantarakentamisessa niin pysyvän asutuksen
kuin vapaa-ajanasutuksen rantarakentamisessa ja sitä kautta maaseudun
elinvoiman säilyttämisessä ja lisäämisessä.
Näkisin, että tämä laki antaa
mahdollisuuksia, joita pitää voida hyödyntää.
Samalla palaan aiemmin käyttämiini puheenvuoroihin
biokaasuista. Kun maaseudulla on yhä enemmän jätevesiverkostoa,
niin tätä kautta saataisiin kunnissa biokaasun
tuotantoon raaka-ainetta ja sitä kautta todella hoidettua
puhtaasti ja ympäristöystävällisesti
ne jätteet, mitä näihin viemäriverkostoihin
kertyy, sen sijaan että niitä laskettaisiin vesistöön.
Keskustelu päättyi.