10) Hallituksen esitys päästökauppalaiksi
Jouko Laxell /kok:
Arvoisa herra puhemies! Päästökaupasta
ei ole kehittynyt vakaita markkinoita johtuen uudentyyppisistä markkinoista, pienistä
kaupankäyntimääristä ja
markkinoihin liittyvästä epävarmuudesta.
Päästöoikeuksien hinnoissa on havaittavissa
nousua, joka riippuu hyvin pitkälti liikkeelle laskettavien
päästöoikeuksien määrästä ja
talouden kehittymisestä. Päästökaupan
vaikutuksia arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota
sen tarkoitukseen eli päästöjen vähentämiseen.
Ensimmäisellä kaudella päästökauppa
oli tehoton. Päästöjen määrä ei
vähentynyt. Toisella kaudella päästökaupan
toimintaa vesitti talouden taantuma, joka häiritsi toimintaa.
Tulokset olivat kevyet. Kolmannen päästökauppakauden
tiukat säästötavoitteet ja päästöoikeuksien
hinnat saattavat suosia uusiutuvien energialähteiden käyttöä.
Kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen energiantuotannossa
ja teollisuudessa ei kuitenkaan ole monia vaihtoehtoja.
Talousvaliokunnan mietinnössä todetaan, että suurin
osa Suomen energiaintensiivisestä vientiteollisuudesta
kuuluu ilmaisjaon piiriin. Ongelma on kuitenkin se, että ilmaisjaosta
huolimatta päästökaupan kustannukset
tulevat energian kuluttajahintoihin. Toinen ongelma on siinä,
että päästökaupassa myydään
päästöoikeuksia, siis lisäpäästöjä.
Kun päästöoikeuksien määrää vähennetään,
on päästöoikeuksista maksettava enemmän.
Näin päästökauppa vaikuttaa
suoraan energian kuluttajahintoihin. Perimmiltään
kysymys on pitkälti siitä, kuinka tehokas päästökauppa
on vähentämään päästöjä.
Arvoisa herra puhemies! On nimittäin niin, että energiantuotannossa
ja teollisuudessa ei tapahdu äkillisiä muutoksia.
Energiankäytön vähentämisen
vähittäisestä tehostumisesta huolimatta
talouskasvu lisää energian kysyntää.
Koska energiantuotannon ja -käytön laitekanta
uusiutuu vain 3—5 prosentin vuosivauhtia, ei energiankäytön
tehostaminen eikä päästöjen
vähentäminen tapahdu kovinkaan nopeassa tahdissa. Energiantuotannon
ja teollisuuden investoinnit vaativat isoja pääomia.
Tämän takia energiatehokkuuden ja päästöjen
vähentämisen edistäminen on hidasta.
On oleellisempaa ostaa päästöoikeuksia
kuin investoida uuteen päästöjä vähentävään
tuotantoteknologiaan.
Tämän takia tarvittaisiinkin muita päästöjä vähentäviä keinoja
kuin päästökauppa. Mielestäni tehokkaampi
keino olisi päästövero. Päästöstä siis
maksettaisiin suoraan vero eikä oikeuksia lisäpäästöihin
sallittaisi. Tämä tekisi energiatehokkuuden lisäämiseen
ja päästöjen vähentämiseen
tähtäävät investoinnit nopeasti
taloudellisesti kannattaviksi. Näin siirryttäisiin
energian verottamisesta päästöjen verottamiseen.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri! Ministeri Pekkarinen on
paikalla kellon ollessa 21, ja se on tietysti ihan hienoa.
Päästökauppalaki on iso asia, ja
tässä on talousvaliokunnan mietintö 42/2010
valtiopäiviltä. Tämän käsittely
varmasti koko eduskunnassa on ollut kohtuullisen nopeata ja supistunut
ehkä siihen nähden, miten suuresta ja laajasta
asiasta on kyse. Ainakin ympäristövaliokunta käsitteli tämän
yhdellä kuulemisella johtuen juuri näistä aikataulukysymyksistä.
On myös mielenkiintoista nähdä, millä tavalla talousvaliokunnan
mietintö ja ympäristövaliokunnan lausunto
poikkeavat toisistaan. Siinä on vähän
kaksi eri maailmaa. Mutta voin sanoa, että talousvaliokunta
on tietysti ottanut kappaleisiinsa huomioita ympäristövaliokunnan
mietinnöstä.
Mutta muutamia asioita yritän sanoa mahdollisimman
nopeasti, ettei täällä kukaan pitkästy.
Ensinnäkin tästä valiokunnan kannanotoista, joka
on ympäristövaliokunnan lausunnosta siis. Siinä osoitetaan
aika hyvin nämä perusasiat. Kuitenkin tässä erinomaisen
valiokuntaneuvoksemme tekemässä mietinnössä — tämän
on tehnyt valiokuntaneuvos Ekroos, meillä on kaksi hyvää valiokuntaneuvosta — on
1,74 prosenttia tämä lineaarinen vähennys,
mikä EU:ssa on huomioitu. No, se tähtää siihen
21 prosenttiin vuonna 2020 päästövähennyksenä,
kun vertailuvuosi on 2005. Tässä on kuitenkin
ilmastotieteen näkökulmasta toisen tyyppinen vaatimus
eli pitäisi pystyä pudottamaan päästöjä huomattavasti
enemmän, 25—40 prosenttia vuoteen 2020 mennessä vuoden
1990 tasosta, jotta päästäisiin 2 celsiusasteen
määritelmän alle eli maapallon ilmakehä ei lämpene
enempää kuin 2 celsiusastetta esiteollisen ajan
lämpötilaan verrattuna. Tällöin
tämä EU:n päästötavoite
osoittautuisi liian heikoksi eli päästökaupalla
ei kuitenkaan päästä siihen, mihinkä pitäisi,
koska EU:lla on tämä 20 prosentin päästötavoite.
Toisaalta Suomen kohdalla on huomio siinä, että meidän
päästökaupan ulkopuolisia päästöjä pitäisi
pudottaa 16 prosentilla vuoden 2005 päästömäärästä vuoteen
2020 mennessä. Ja sitten tähänhän
on tulossa lisää taakkaa, nimittäin jätteenpolttoa
esimerkiksi tässä ei ole. Tässä on
liikenne, maatalous ja muut, mutta tähän ei ole huomioitu
jätteenpolton tuomaa vaatimusta. Se on sikäli
tärkeä huomata, koska jätteenpolttoa nyt
joka tapauksessa kovasti suositaan.
Ympäristövaliokunta on myös painottanut huutokauppatulokysymystä.
Kun huutokaupataan päästöoikeuksia, tämä ilmaisjako-ongelmahan
on ollut pitkään ja olemme yleensä kiinnittäneet
huomiota siihen, että tätä ilmaisjakoa
pitäisi vähentää ja keskittyä huutokauppaamiseen.
Lähtökohtahan on ollut myöskin tulojen
käytön suhteen siinä, että niitä vain
noin puolelta osin käytettäisiin ilmastonmuutoksen
hillintään, mutta valiokunta esittää,
että pitäisi käyttää enemmän. Ja
talousvaliokunta niin kuin torppaa tällaista näkökulmaa.
Vielä sellainen huomio näistä hankemekanismeista
eli Kioton mekanismeista — yhteistoteutus ji ja puhtaan
kehityksen mekanismi cdm — että sieltä saatujen
päästövähennysoikeuksien merkitys
ei saisi olla enempää kuin puolet päästövähennyksistä,
eli ikään kuin anekaupalla, jos niin halutaan
sanoa, saadaan jostakin erilaisten toimenpiteiden kautta päästöoikeuksia,
ja se ei saisi olla näistä päästövähennyksistä enempää kuin
puolet, eli täytyisi aina kuitenkin todellisia päästövähennyksiä olla
se 50 prosenttia. Se on se minimi, joka on ollut Suomen linjaus.
Lopuksi, kun on päästökauppaa kritisoitu,
niihin kritiikkeihin voi kovasti tietysti yhtyä monella
tavalla. Mutta tietysti on huomattava se, että päästökaupalla
kuitenkin, jos se katto pidetään ja sitä todella
aina alennetaan ja se pidetään matalalla ja sitten
ei mennä näihin cdm- ja ji-systeemeihin — joint
implementation ja clean development mechanism — silloin
päästään myös todelliseen
tulokseen. No, nyt EU:ssa on kuitenkin pidetty korkealla sitä päästökattoa
ja se vähennyskulma on ollut kohtuullisen pieni, niin kuin äsken
totesin.
Mutta sellainen linjaus, kun täällä on
nyt ed. Pentti Oinonenkin paikalla, mitä perussuomalaiset
ilmoittavat, ettei mitään päästökauppaa
tarvita, kun ei ole mitään ilmastonmuutostakaan,
koska nyt sataa lunta ja on pakkasta ulkona, on sitä pöljäpopulismia,
jolla ajatellaan, että baarin mies jostakin takahikiältä voidaan
hankkia äänestäjäksi. Mutta
väitän, että suomalaiset eivät
ole niin tyhmiä kuin perussuomalaiset ajattelevat, että ollaan
aina sitä mieltä, että kaikki ennakkoluulot ovat
oikein. Tämä pörssin kritiikki on ihan
paikallaan, mutta me tarvitsemme toimenpiteitä, ed. Pentti
Oinonen, nimenomaan ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.
Lopuksi, Helsingissä oli vastikään
korkean tason konferenssi, jonka professori Patomäki oli kutsunut
koolle, hänhän on Helsingin yliopiston erään
huippuyksikön vetäjä, ja nimenomaan kysymyksessä on
ilmastonmuutoksen hillintä. Siellä päästökauppa-ajattelun
tilalle tuodaan nimenomaan hiilimaksua, niin että kun hiiltä käytetään,
poltetaan hiilidioksidiksi tai sitten vähennetään
hiilinieluja, silloin näistä joutuisi maksamaan.
Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kyllä todella ihmettelen tätä teidän,
myös vasemmiston ed. Tiusasen, mielipidettä tästä ilmaston
lämpenemisestä. Helsingissä ei ole kymmeniin
vuosiin ollut näin paljon lunta kuin nyt on, ja vihreiden
Sauri pyytää anteeksi taivaan isältä,
kun lunta sataa. Varautuisi siihen, että talvi on vielä tulevaisuudessakin
Suomessa eikä se tule koskaan jäämään
taaksepäin. Tämä on sitä teidän
pölhökustaa-populismia, ei meidän.
Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen
Arvoisa puhemies! Nyt täytyy kyllä sanoa,
että oli kyllä aika vastaansanomattomasti sanottu
tämä ed. Pentti Oinosen kommentti äsken.
Kaikkihan nyt näkevät, että lunta on
vaikka kuinka paljon. Ja jos tästä haluaa vetää tällaisenkin
johtopäätöksen kuin ed. Oinonen vetää,
niin kyllä sen lumen määrän
perusteella voi tällaisen johtopäätöksen vetääkin.
Mutta kyllä minä tässä asiassa
kuitenkin luotan ja uskon vähän siihen niin kuin
ed. Tiusanenkin edellä, että kyllä ihmiset
osaavat tämän lumikasan läpi, ed. Oinonen,
nyt nähdä, mitä kello on lyönyt
maailmanlaajuisessa ilmastokysymyksessä.
Meillä on oma vastuumme meidän omien lastemme
ja heidän jälkeensä tulevien ihmisten maailmasta.
Suomella on oma vastuu ilmastokysymyksestä, ja me olemme
astuneet kantamaan sitä omaa vastuuta yhdessä muun
Euroopan unionin ja kaikkien valistuneitten maailman maiden kanssa.
Sellaista maata maailmassa, joka sanoisi, ettei tässä mitään
ole tapahtumassa, sen kuin mennään samalla tavalla
kuin tähänkin asti, ed. Oinonen, ei sellaista
maata enää löytynyt. Cancúnin
kokous, vaikka siellä ei päästy kaikista
yksityiskohdista suinkaan yhteisymmärrykseen, pohjimmiltaan
tunnustaa tämän tosiasian. Tästä syystä tietysti
olisi toivottavaa, että meilläkin katsottaisiin
totuutta silmiin ja kerrottaisiin asiat näiltä osin
niin kuin ne ovat — ihmetellään muutoin
lumikasan suuruutta, siitä riittää puhetta
moniin eri pöytiin.
Arvoisa puhemies! Niin kuin ed. Tiusanen edellä sanoi,
tämä päästökauppa,
eurooppalainen päästökauppajärjestelmä,
johonka muuten eräät muut maat ovat tulossa nyt
vähitellen mukaan tämän sukuisten toimien
kautta, on iso asia. Siinä mielessä täällä eduskuntasalissa
tämä on hirveän vaikea asia ensinnäkin
myöskin samalla kertaa, sekin täytyy myöntää.
Totta kai demokratian ja kansanvallan kannalta olisi hirveän
hyvä, jos isot asiat olisivat myöskin yksinkertaisia
ymmärtää, mutta tätä yksinkertaisuuden
velvoitetta ja vaatimusta välttämättä nämä päästökauppajärjestelmät
eivät aina täytä.
Kaiken kaikkinensa kysymys on isosta asiasta, jos rahaksi muuttaa
nykypäivän päästöhinnoilla
sen kokonaisuuden, mistä tässä puhutaan. Kysymys
on monista kymmenistä miljardeista euroista koko Euroopan
unionin mitassa.
Nythän ollaan oikeastaan astumassa sitten kolmanteen
päästökauppakauteen Euroopassa. Ensin
oli harjoittelukausi 2005—2007, sitten nykyinen kausi,
joka on meneillään 2008—2012, ja tässä nyt
ollaan valmistautumassa seuraavaan kauteen 2013—2020. Euroopan
johtajat ovat päättäneet, että me
sitoudumme siihen, että me vähennämme
päästöjä 20 prosenttia, ja näitä päästöjä vähennetään
siis sekä päästökauppasektorilla
että ei-päästökauppasektorilla.
Päästökauppajärjestelmä nyt
koskee niitä menettelyjä, joilla menettelyillä täällä päästökauppasektorilla yhteisesti
Euroopassa päästöjä vähennetään.
Tämä uusi kausi, mihin nyt mennään,
muuttaa nykyistä järjestelmää eräiltä keskeisiltä osiltaan. Ensinnäkin
tässä pyritään nyt vähentämään
paljon enemmän päästöjä.
Sehän tuli jo selväksi. Toisaalta tässä päästökauppasektorilla
mennään järjestelmään,
jossa otetaan tällainen koko Euroopan unionin laajuinen
sektoraalinen päästökauppajärjestelmä.
Ei ole enää maakohtaista päästökauppajärjestelmää,
vaan eri toimialat Euroopan unionin sisällä tavallaan
ovat jokainen aina toimialoittain vastuussa siitä, että päästöjä vähennetään
kullakin toimialalla niin, että siihen yhteiseen eurooppalaiseen
tavoitteeseen sitten päästäisiin.
Kuitenkin tässä järjestelmässä Euroopassa
on huomioitu se totuus, että meillä on sellaisia
toimialoja Euroopassa, jotka ovat maailmanlaajuisessa kilpailussa,
joilla aloilla meidän on estettävä niin
sanottu hiilivuoto: se, että me emme rasita niin tolkuttomasti
sellaisia toimialoja, joilta nuo yritykset siirtyvät äkkiä jonnekin
muualle maailmaan, missä ei vastaavaa päästökauppaa ole,
ja siellä aiheuttaisivat paljon enemmän päästöjä.
Tästä syystä ollaan tietyt toimialat
päästämässä tämmöisen
ilmaisjaon, päästöoikeuksien ilmaisjaon
piiriin.
Arvoisa puhemies! Tässä yhteydessä joutuu toteamaan,
että Suomi ... Minä mielellään
katson sen näin päin, tässä meidän
näkemyksemme vähän ehkä eroavat
ed. Tiusasen kanssa. Minä pidän hyvänä asiana
sitä, että me onnistuimme neuvottelemaan asiat
niin, että Suomelle keskeiset toimialat, kuten metsäteollisuuden,
metallin ja keskeisen kemianteollisuuden toimialat, pystytään
pitämään nyt tämän
ilmaisjaon piirissä. Eli nämä toimialat
saavat sen perusteella, minkä verran ne historiassa ovat
päästöjä aiheuttaneet, päästöoikeuksia
2013—2020 väliselle jaksolle. Voi sanoa, että kaikki
Suomen talouden kannalta keskeiset toimialat saatiin tämän
ilmaisjaon piiriin. Se on erittäin tärkeä ja
suuri asia Suomen talouden menestymisen kannalta.
Miksi tässä näin hyvin vielä pärjätään?
Sen takia — ja tässä taas joudun vähän
puuttumaan siihen, mitä perussuomalaisten paperissa taannoin sanottiin — sen
ansiosta, että nyt ne ilmaisjaot perustuvat siihen, että toimialoittain
on tämmöinen Euroopan laajuinen benchmarkkaus.
Katsotaan, mitkä ovat ne yritykset, jotka tuottavat pienemmillä ominaispäästöillä
vaikkapa
yhden tonnin jaloterästä, ja tämä otetaan
huomioon, siis se, kuinka pienillä päästöillä saadaan
tietty määrä tuotetuksi sitä hyödykettä,
mitä tuotetaan. Ne, jotka kykenevät näin
toimimaan, pienin ominaispäästöin tuotantoa
tuottamaan, menestyvät tässä ilmaisjaossa,
ja näin käy monilla toimialoilla suomalaisille
yrityksille. Sen siis, että suomalaiset yritykset ovat
jo tehneet tässä mielessä kotityönsä hyvin,
ne nyt löytävät edestä siinä menestyksessä Euroopan
unionin sisällä, missä niitten suhteellinen
kilpailutilanne tulee parantumaan niitten maitten vastaaviin yrityksiin
verrattuna, joiden maiden yritykset eivät noita kotitöitä ole tehneet
yhtä hyvin kuin suomalaiset yritykset ovat tehneet.
Arvoisa puhemies! Tämä järjestelmähän
toimii niin, että sitten maakohtaisesti nämä päästöoikeuksien
huutokaupat järjestetään ja ne huutokauppatulot
palautetaan suurelta osalta sitten aina jokaiseen maahan tietyn
tämmöisen järjestelmän perusteella.
Siinäkin järjestelyssä katsotaan sitä,
miten nuo päästöt olivat meillä aikaisemmin
jokaisessa EU-maassa vuosina 2005, 2006 ja 2007. Ne päästöt,
mitä silloin aiheutettiin, ovat perustana sille, minkä verran
tulevalla päästökauppakaudella Suomi
saa siitä huutokaupasta näitä tuloja
takaisin tänne Suomeen. Kun me nämäkin
kotityöt olemme tehneet viime vuosina hyvin, arvio on,
että tulevalla kaudella suomalaiset yritykset joutuvat
maksamaan päästöoikeuksista vähemmän
Euroopassa kuin mitä Suomen valtio saa takaisin tämän
huutokaupan tuottamia tuloja tänne Suomeen hyviin tarkoituksiin, esimerkiksi
uusiutuvan energian rahoitustarpeisiin, oli kysymys bioenergiasta
tai muista uusiutuvan energian muodoista, joita nyt ollaan lisäämässä.
Tässä mielessä uusi päästökauppakausi
tekee oikeutta maille niin kuin Suomelle, missä viime vuosien
aikaan on tehty hyvää työtä.
Erityisesti meidän teollisuus on tehnyt hyvää työtä vähentämällä päästöjä huomattavasti
siitä, mikä tilanne on aikaisemmin ollut.
Arvoisa puhemies! Vielä yksi huomio ed. Laxellin sinänsä monella
tavalla aiheelliseen ja perusteltuun puheenvuoroon.
Ajatus siitä kuitenkin, että päästöverotuksella voitaisiin
tehdä oikeutta ja saada nopeammin näitä ratkaisuja
aikaiseksi, ei välttämättä toimi ihan
tällä tavalla parhaalla mahdollisella tavalla. Minunkin
mielestäni päästökauppajärjestelmässä,
varsinkin vanhassa, oli erinäköisiä puutteita. Mutta
kyllä täytyy sanoa, että kun ei parempaa järjestelmää ole
keksitty kuin tämä päästökauppajärjestelmä on,
niin joutuu puolustamaan sitä ja olemaan mukana kehittämässä sitä mahdollisimman
oikeaan ja hyvin toimivaan järjestelmään.
Yritän ed. Laxellin kysymystä lähestyä yhden esimerkin
tavoin. Otetaan esimerkki suomalaisesta yrityksestä: Outokumpu
Torniossa, Outokummun jaloterästehdas. Se on rakennettu
niin, että se pystyy valmistamaan jaloterästä erittäin pienin
ominaispäästöin. Tonni jaloterästä — päästöjen
määrä on varsin pieni, yksi pienimmistä koko
maailmassa. Nyt jos tämän tyyppiset yritykset
pakotetaan tekemään tuntuvia päästöjen vähennyksiä vielä,
siellä esimerkiksi 20 prosentin päästöjen
vähennykset aiheuttavat valtavan suuret investointitarpeet,
koska se yritys on jo tehnyt niin suuret päästöjen
vähenemiset, niin paljon investoinut siihen ominaispäästöjen
vähentämiseen. Sillä samalla rahalla,
jolla Outokummussa saataisiin, sanotaan, vaikkapa sata tonnia päästöjä säästettyä,
jossakin toisaalla, vaikkapa Puolassa, missä on höttöä tämä juttu tällä hetkellä eräillä
teollisuudenaloilla,
saadaan aikaan paljon suuremmat päästövähenemät. Käyttämällä sama
raha siellä tämä maailmanyhteisö saa
hirveän paljon suuremmat päästövähenemät
aikaiseksi.
Tämä on päästökauppajärjestelmän
idea: ohjata päästöjen vähentämisen
investoinnit sinne, missä samalla rahalla saadaan suurimmat
päästöjen vähenemiset aikaiseksi.
Tässä pärjää sekä se Outokumpu
aiemmin kertomastani syystä että sitten maailmanyhteisö sillä,
että sama raha kun käytettiin, saatiin suurimmat
päästöt aikaiseksi. Tästä syystä minä niin
kuin periaatteessa puolustan päästökauppajärjestelmää,
vaikka näen, että voi olla, että tässä uudessakin
järjestelmässä on tiettyjä puutteita.
Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kiitos, ministeri Pekkarinen, puheenvuorostanne.
Kuitenkin tässä laajassa ilmaisjaossa, jota vielä sitten
varmasti te edistitte ja muutenkin edistettiin siitäkin
lähtökohdasta, mikä alun pitäen
tuli komissiolta, on se ongelma, että päästöyksikön
hinta päästökaupassa saattaa mennä niin
matalaksi, että ohjausmomentti kärsii, se on liian
matala.
Olette aivan oikeassa Tornion jaloterästehtaasta. Myöskin
Rautaruukki tekee erittäin hyvin terästä,
ei siinä ole ongelma, vaan ongelma on se, että se
on kaiken kaikkiaan niin laaja, ja tämä kritiikkihän
ei tietenkään aina koske ainoastaan Suomen teollisuutta
vaan monesti muidenkin EU-maiden teollisuutta. Ja tällöin
tämä ohjaus todella ontuu.
Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):
Puhemies! Huijarit pääsivät käsiksi
päästökauppaoikeuksiin ja myydä hurauttivat
niitä muutaman sadan miljoonan euron edestä ja
pistivät rahat taskuunsa. Ministeri Pekkarinen: Miten tämä nyt
on sitten selitettävissä, ja onko tämä myös jatkossa
mahdollista?
Ja toisekseen, kyllä minun oikeustajuni sanoo niin,
että ne maksavat ne päästöt,
jotka niitä tuottavat. Ei tavallisella kansalla maksateta,
vaan maksatetaan niitä sillä teollisuudella, joka
tähän on syyllinen.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri Pekkariselle tämmöinen
retorinen vastakysymys: Voisiko riittää jopa ed.
Pentti Oinoselle vastakommentiksi se, että ei tässä paluuta
entiseen ole? Elikkä jos siis yritetään
jotakin, niin se on pakko nyt sillä tiellä edetä,
mille tielle on lähdetty, ja jos sitten tämä menee
huonosti, niin sitten menee huonosti, mutta menee siinä ed.
Pentti Oinosellakin huonosti sitten.
Marko Asell /sd(vastauspuheenvuoro):
Puhemies! Ilmastoasiat on otettava vakavasti, ei mitään
ylilyöntejä tai hysteriaa pidä tietystikään luoda,
mutta kyllä tuo perussuomalaisten linjaus siitä,
että se on höpö höpö -juttua,
on mielestäni vastuuton. Ainakin oma näkemykseni
on se, tässä lasten isänä ja
myös heidänkin kannaltaan tulevaisuutta katsoen,
että kyllä maapalloa on suojeltava ihmisten tuottamilta
saasteilta entistä enemmän. Tai voi kysyä sitten,
onko ihan sama, millaisen viestin tai suunnan Eurooppa näyttää esimerkiksi
Kiinalle tai Intialle, joissa on 2,5 miljardia ihmistä ja
kohta aika monella on autot ja muut käytössä.
Totta kai heidät pitää saada mukaan tähän
toimintaan ja koko maapallon maat, ja pikkuhiljaa siihen suuntaan
varmasti mennään. Mutta tämä kysymys
tästä päästökauppahuijausasiasta
oli kyllä mielenkiintoinen, kuinka laajaa se oli ja oliko
suomalaisia firmoja siinä jotenkin niin sanotusti uhrina.
Siitä vähän jotain tietoa kaipaisi.
Kalle Jokinen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Suomen metsien hiilensitomiskyvyllä on
olemassa jonkin laskentakaavan mukainen rahallinen arvo. Ministeri
Pekkarinen, olenko ymmärtänyt oikein, että metsien
hiilensitomiskyky on kansallistettu? Tarkoittaako tämä nyt
sitten sitä, että yksityisten metsänomistajien päästöoikeus
on sosialisoitu, ja onko näitä päästöoikeuksia
nyt jaettu suuryrityksille? Onko tämä oikein teidän
mielestänne, mikäli tämä pitää paikkansa?
Samaan aikaan tässä puhutaan sitä, että jos
hiilinieluja vähennetään eli hakataan metsiä,
niin sitten jouduttaisiin maksamaan korvauksia vastaavasti niiden
päästöoikeuksien vähentymisestä.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Ed. Pentti Oinonen jo kerkesi puuttua tähän
nettihyökkäysuhkaan, jossa tietysti jotakin tapahtuikin
ja sitten rekisterisiirrot estyivät ainakin jonkun aikaa.
Mutta, arvoisa puhemies, onko tässä mietinnössä itsessään
oikea tieto vai eikö? Minä tulkitsen tämän
niin, että komissio on ottanut sen piikkiinsä.
Siis missä se kollektiivinen vastuu on? Kuka vastaa kollektiivisesti
nyt siitä, että nämä asiat ovat
kunnossa? Sille nettihyökkäysuhallehan me emme
voi sen enempää kuin me yleensäkään
voimme, mutta kaiketikin siinäkin on jokin varmuuden maksimointi
olemassa. Jos ministeri voisi selvittää tämän
puolen, koska tätä kysytään
nyt, kiitos ed. Pentti Oinosen ja hänen aisankannattajiensa.
Kalle Jokinen /kok:
Arvoisa puhemies! Tuossa äsken jo kysyin ministeri
Pekkariselta sitä, onko suomalaisten yksityisten metsänomistajien
päästöoikeus omien metsiensä hiilensitomiskykyyn
sosialisoitu. Eikö se hiilensitomiskyky, mikä näillä metsillä on,
se oikeus, rahallinen päästökauppaoikeus,
kuuluisi sille metsänomistajalle eikä kansalliseen
päästökauppaan? Tähän asiaan
haluaisin saada ministeri Pekkariselta selvityksen.
Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen
Arvoisa puhemies! Paljon mieluummin puhun tästä kuin
tuolta, koska tuossa puhujapöntössä tuulee ja
minua ottaa aina henkeen se.
Ed. Pulliainen hyvin kommentoi täällä ed. Pentti
Oinoselle, ei siitä sen enempää. Mitä tulee näihin
huijareihin — käytitte tätä ilmaisua — näitä näköjään
on kaikilla toimialoilla, ja päästökauppasektorillakin
toimijoitten joukossa on niitä, jotka käyttävät
tilaisuuden hyväksi, jos saumaa on, ja tekevät
vääryyksiä. Valitettavasti näin inhimillisessä elämässä on.
En osaa nyt, ed. Pulliainen, ihan vastata siihen, minkälaisen
vastuun se komissio nyt siitä loppujen lopuksi kantaa.
Minä luulen, että komissio yrittää tehdä voitavansa
saadakseen vääryydet korjattua ja takaisin sen,
mikä on tähän saakka näyttänyt
menetetyltä. Miten se siinä onnistuu? Minä en
osaa tarkemmin, valitettavasti, tähän vastata.
Mitä vielä, ed. Tiusanen, tulee tähän
ilmaisjakoon, kyllä se on Euroopan kannalta tärkeä asia. Kyllä koko
Euroopalle on tärkeää, että meiltä ei siirry
sellaista tuotantoa jonnekin muualle, jossa jossakin muualla aiheutetaan
paljon enemmän päästöjä kuin
täällä. Koko tämä järjestely
tästä ilmaisjaosta on itse asiassa ilmastokysymyksen
nimissä tehty.
Ja vielä, jos puhemies sallii, näistä nieluista. On
totta, että nämä metsänielut
on metsänomistajan käsistä tavallaan
sosialisoitu, jos niikseen haluaa sen asian sanoa. Mutta samalla
tavalla on sosialisoitu myöskin ne kustannukset, mitkä syntyvät
siitä, kun sitä metsää poltetaan.
Siitähän tulee päästöjä sillä hetkellä,
kun se poltetaan. Mutta tässä luonnon kierrossa
nämä nielut ja sitten tämän
polton aiheuttamat päästöt, nehän
niin kuin menevät melkein tasan. Ei ihan tasan meidän
tapauksessa, koska meillä on enemmän nieluja kuin
mitä me tällä hetkellä tuotamme
päästöjä. Näin se (Puhemies
koputtaa) suurin piirtein menee tämä asia.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa herra puhemies! Ed. Pentti Oinonen, no, nyt hän
on poissa täältä, reagoi ihan oikein.
Hän sanoi, että katsokaa ulos, siellä on
se lumihanki, ei ole ilmastonmuutosta. Niinhän hän
vastasi tähän minun huomautukseeni.
Miksi kuitenkin sataa paljon lunta? Sen takia, että ääreisilmiöt
lisääntyvät, sateisuus lisääntyy talvella.
Mongoliassa, missä näinkin tapahtuu, se tappaa
sen heidän karjansa, joka on ulkona, joka on tottunut vähälumisuuteen,
laiduntamaan, ottamaan lumen alta heinää jne.
Siis tämä ongelma on koko pohjoisella pallonpuoliskolla.
Mutta keskilämpötila esimerkiksi viime vuoden
loppupuolella oli korkeampi kuin koskaan, ja nimenomaan loppuvuodesta:
Grönlannissa 3 astetta korkeampi ja Pohjois-Amerikassa
myös lämpimämpää. Kylmempää on
ollut ainoastaan Euroopassa ja osin Siperiassa. Tämä on
lähtökohta.
Tähän päästökauppakysymykseen
vielä ja tähän talousvaliokunnan mietintöön
ja ympäristövaliokunnan lausuntoon: Tänään
ympäristövaliokunta äänesti,
täällä on ed. Juurikkala paikalla, äänin
8—8 ja arvan ratkaistessa sen, että pitää tulevaisuudessa
avata, ehkä katsoa, mitä ilmastolaki tuo mahdollisuuksia
vaikuttaa ilmastonmuutoksen hillintään Suomessa.
Se oli sinänsä merkittävää,
koska valiokunnassakin on edustettuna merkittävä puolue,
jonka mielestä sanaa ilmastolaki ei pitäisi ollenkaan
lausua, kirjoittaa valiokunnan toimesta. Näin ollen tällä tavalla
asia on avattu. Ilmastolakia käsiteltiin tänäänkin
ympäristövaliokunnassa, vaikka hyvin heikosti,
mutta yhtä kaikki joka tapauksessa.
Vielä, kun nyt ed. Pentti Oinonen tuli, tähän teidän
ilmastopolitiikkaanne haluaisin viitata, että silloin,
kun pidettiin se Metalliliiton aikoinaan kirjoittaman ilmasto-ohjelman
tiedotustilaisuus — kuitenkin Timo Soinin puolentoista
vuoden työn osoituksena, mitä se siis ei ollut,
Timo Soini erehdytti tässä julkisuutta — siinä,
ed. Pentti Oinonen, todetaan muun muassa, että windfall-verot
pitäisi poistaa ja uraanivero pitäisi poistaa.
Miten sellaista voi poistaa, jota ei olekaan? Ehkä voitte
vastata tähän kysymykseen. Vai onko se vaan tietämättömyyttä,
että luullaan, että sellainen on? Te kai ehdotatte
myös Kymijoen kanavointia, joka on murhaava esitys Itämerelle
ja Suomenlahdelle. Tässä mielessä ymmärrän,
että pitäisi ehkä vähän
paneutua noihin asioihin.
Mutta vielä tähän päästökauppa-asiaan. Tämä ei
mielestäni toteudu kunnolla, jos ei olla kaiken kaikkiaan
enemmän kunnianhimoisia. Ja päästökauppa
yksin ei ole mikään ratkaisu. Globaalisti me tarvitsemme
enemmän muita ratkaisuja, yhteistoimintaa, ja silloin kyllä tämän
professori Patomäen ja hänen hyvin laajan tiedemiesverkostonsa
esittämän hiilimaksun — myös
silloin siis, kun hiilidioksidia tuotetaan tai kun hiilinieluja
heikennetään — jos sitä toteutetaan,
pitäisi kyllä, uskon, enemmän globaalisti
ja tehokkaasti vaikuttaa hiilidioksidin vähenemiseen ja
kaikkien kasvihuonekaasutyyppien vähenemiseen tältä planeetalta.
Joka tapauksessa EU:n sisällä meillä on
nyt tämä päästökauppa,
joka ei ole ongelma. Tai haluaisin tähän lopuksi
sanoa, että nämä nettihyökkäykset,
joilla sieltä on viety julkisuudessa olevien tietojen mukaan
muutaman kymmenen miljoonan euron arvosta, oliko se nyt 40 miljoonaa euroa,
päästöoikeuksia, kähvelletty,
siis tehty tietynlainen ryöstö, se oli kuitenkin
vain muutama prosentti siitä vaihdosta, mikä päivittäin
tapahtuu näissä päästöpörsseissä.
Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti vaan totean ed. Tiusaselle,
ja olisin todennut ministeri Pekkarisellekin, tuosta kitkerän
sävyisestä puheenvuorosta: galluppitulokset näköjään
irrottelevat kielenkantoja.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Ministeri Pekkarinen nyt joutui poistumaan
Kesärantaan takaisin, mutta pöytäkirjan
kautta hänelle välittyy viesti seuraavasta ihan
olennaisesta asiasta. Minä luen, arvoisa puhemies, yhden virkkeen
täältä mietinnöstä.
Se kuuluu näin: "Komissio on pyrkinyt korjaamaan tilannetta
parantamalla rekisterijärjestelmän turvallisuutta
ja luotettavuutta uuden sääntelyn avulla."
Arvoisa puhemies! Tämä vaatii selvityksen. Mitä tämä tarkoittaa?
Mitä se fyysisesti, käytännössä tarkoittaa?
Sitähän me tarvitsemme sen takia, että oinoset
ovat galluppiensa kanssa koko ajan hengittämässä niskaan.
Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Pentti Oinoselle, joka nyt taas on puhelimessa,
vastaus tuohon. Nimenomaan, jos ja kun perussuomalaisilla on kannatusta,
silloin heillä on myöskin tietysti vastuuta, ja
silloin kyllä vähintä, mitä voisi
edellyttää, olisi se, että puheet olisivat
jollakin tavalla totuuden kanssa samalla tasolla. Ja tässä tarkoitan
esimerkiksi sitä, että jos sanotaan, että windfall-vero
on poistettava, uraanivero on poistettava, niin sehän edellyttäisi,
että meillä on sellaiset verot, mutta meillä valitettavasti
ei ole.
Marko Asell /sd(vastauspuheenvuoro):
Puhemies! Pakko tässä myös kommentoida
tähän ilmastokeskusteluun, jossa tuli tämä gallupkannatusten
esilleotto: on se kyllä erikoista, että samalla,
kun ilmastonmuutos kaikkien tutkimusten mukaan etenee, myös
perussuomalaisten kannatus etenee. Tekeekö siis ilmastonmuutos myös
ihmiset ehkä hölmömmiksi?
Kalle Jokinen /kok:
Arvoisa herra puhemies! Minä olen metsien mies, ja
Suomi on metsien maa. Tuossa edellisessä debatissa tai
vastauspuheenvuorossa ja ministerin vastauksessa kuultiin se, että silloin,
kun siirryttiin päästökauppajärjestelmään,
suomalaisten metsien päästöoikeus, siis
se hiilensitomiskyky, on kansallistettu. Keskustalainen elinkeinoministeri Pekkarinen
totesi, että hänen mielestään
on oikein, että yksityisten metsänomistajien oikeus omien
metsiensä päästöoikeuteen, jolla
on rahallinen arvo olemassa, on sosialisoitu. Koska silloin, kun
tuo metsänomistaja pistää vaikka puuta takkaan
tai saunanpesään, silloin hänen ei tarvitse
maksaa siitä päästöstä,
jonka tuo puun polttaminen taas puolestaan aiheuttaa. Minusta tämän kaltainen
yksityisten ihmisten ja yksityisten metsänomistajien päästöoikeuksien
sosialisointi ei ole oikein.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Edellinen puhuja toi esille mielenkiintoisen
kysymyksen, jota en ole aiemmin tullut ajatelleeksikaan. Itse tunnustaudun
myös syvän vihreän metsäisen
Suomen metsien mieheksi, ja tältä pohjalta sanon,
että meidän metsämme ovat erittäin
arvokas hiilinielu uusiutuvina lähteinä ja mitä paremmin
metsiä hoidetaan, sitä paremmin ne toimivat hiilinieluna.
Toivon, että tämä kysymys, jonka ed.
Jokinen edellä otti esille metsien mahdollisuudesta, päästökaupasta
ja metsänomistajan näkökulmasta, todella
selvitettäisiin.
Mutta, arvoisa puhemies, puheenvuoron varasin puhuakseni biokaasusta.
Biokaasu on aina ympäristöteko, ja minä näkisin,
että Suomen pitäisi panostaa juuri jätteitten
muodostamiseen biokaasuksi ja edelleen biokaasun jatkojalosteiksi.
Siinä meillä on suuret mahdollisuudet, ja nämä ovat
vielä uinuvia mahdollisuuksia tällä hetkellä.
Ja tuollainen muna—kana-asetelma: että kun ei
biokaasun jakeluverkostoa ole riittävästi, se
on ihan alkutekijöissä, niin silloin ei ole käyttöä,
ja käyttöä ei ole, kun ei ole jakeluverkostoa,
ja tuotantoakin on vielä liian vähän
tällä hetkellä. Mutta meillä on
todella suuret mahdollisuudet biokaasun osalta ja sen jatkojalosteiden osalta,
ja tämä on parasta ympäristötekoa.
Toivon, että näitä mahdollisuuksia hyödynnetään, samoin
kuin uusiutuvien luonnonvarojen mahdollisuutta biodieselissä.
Suomella on todella huikeat mahdollisuudet näissä bioenergian
muodoissa, kun vain nämä otetaan tehokkaasti käyttöön.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Ed. Kalle Jokinen puhui tästä sosialisoimisesta, ja
minä ihmettelin kyllä hiukan, että myöskin
ministeri Pekkarinen jotenkin yhtyi siihen. Itse kuitenkin kohtuullisen
aktiivisena ilmastonmuutoksen seuraajana en oikein tällaista
ymmärrä, mitä tämä on.
Koska jos puhutaan maaperän, siis metsän maaperän
hiilivarannosta ja sen hiilinieluominaisuuksista, niin siihen on
kiinnitetty huomiota, että ei pitäisi metsästä viedä kaikkea,
jotta se karike ei menettäisi tätä hiilivarantoaan,
ja että ei pitäisi polttaa kantoja, koska niissä oikeastaan on
useammaksi sadaksi vuodeksi hiili varastoitu ja jos se poltetaan
hetkessä, siis muutamassa vuodessa, se aiheuttaa negatiivisia
vaikutuksia ilmastotaseisiin.
Sitten, mikä on erikseen puun ympäristövaikutus?
Sehän on sopimusvarainen. On päätetty, että sillä on
niin lyhyt kiertokulku, että sen hiilidioksidivaikutukset
ovat nolla, vaikka lyhyellä aikavälillä ne
ovat suuret mutta pitemmällä tietysti sitten vähemmän.
Mutta tätä sosialisointia minä en
kyllä ymmärrä, sen minä kyllä ymmärrän,
että pankkien tappiot on sosialisoitu, mutta tätä toista
vaihetta, josta te puhuitte, en kyllä ymmärrä.
Mutta ehkä te kerrotte vielä tarkemmin, mitä te
sillä todella tarkoitatte.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Pyysin puheenvuoron kommentoidakseni ed. Lauri
Oinoselle. Mutta ennen sitä totean vaan ystävälleni
ed. Tiusaselle niin, että se kantohomma riippuu siitä,
mihinkä verrataan. Jos kantoja verrataan kivihiilen käyttöön,
ainakin ne juuristot ja kannot kannattaa käyttää,
koska siinä se kokonaishyöty on ihan selvä.
Mutta ed. Lauri Oinonen, teillä on kuulkaa elämänne
suuri tehtävä nyt, se on Oinosten, kaikkien maailman
Oinosten puolesta: pistäkää ed. Pentti
Oinonen järjestykseen, pitäkää hänelle biokaasupuhe
joka aamu ja ilta.
Kalle Jokinen /kok:
Arvoisa puhemies! Palaan vielä lyhyesti metsien päästöoikeuteen.
Ajatushan lähtee siitä, että jokaiselle
metsähehtaarille on laskettu hiilensitomiskyky, ja, niin
kuin tiedetään, noille hiilikiloille on rahallinen
päästökauppa-arvo olemassa.
Kysymys on siitä, kuka omistaa sen metsähehtaarin
hiilensitomiskyvyn. Ja niin kuin kuultiin, ministeri Pekkarinen
sanoi, että hiilensitomiskyky on kansallistettu, ja siitä juontaa
tämä kysymykseni, miksi näin on, miksi
yksityisen metsänomistajan hehtaarin hiilensitomiskyky
on sosialisoitu, jos sillä on kerran rahallinen arvo kansainvälisessä päästökaupassa,
ja kenelle tuo arvo sitten menee, kun näitä päästökauppaoikeuksia
sitten kansallisesti jaetaan ja ohjataan. Tähän kysymykseen
halusin ministeriltä vähän tarkempaa
vastausta, koska haluan tätä asiaa selvittää, mutta
ministeri Pekkarinen nyt täältä poistui.
Ed. Lauri Oinosen puheenvuoroon. Haluan kannustaa sillä lailla,
että kaasutukseen perustuvissa biolaitoksissa on tulevaisuus
meidän taajamissamme. Siellä voidaan ratkaista
esimerkiksi oljen käyttö energiatuotannossa, ja
yksi suuri kysymys, joka esimerkiksi omalla paikkakunnallani Orimattilassa
on, on hevosenlanta-kysymys. Näissä kaasutuslaitoksissa
pystyttäisiin hyödyntämään
tällainen energia lähienergiana, ja siihen suuntaan
tulee mennä. Yksiköiden pitää vaan olla
sen verran suuria, että se kannattaa, ja siinä on
sitten myös kysymys tästä päästöjen
sitomisesta.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Ed. Pulliaiselle voin sanoa, että olen
biokaasuasioista tehnyt näinä päivinä useammankin
aloitteen ja kirjallisen kysymyksen hieman eri näkökulmista,
muun muassa siitä, että biokaasubussi saisi oikeuden
tulla Helsingin Kampin linja-autoasemalle, jotta Helsingin liikennettä voitaisiin
saada
biokaasulle, jotta Helsingin jätteistä voitaisiin
valmistaa biokaasusta kotimainen, täysin puhdas jatkojaloste,
jolla voitaisiin ajaa liikennettä, aivan niin kuin jo Ruotsissa
on paikkakuntia, kuten esimerkiksi Malmö ja eräitä muita
aina Pohjois-Ruotsia ja Ruotsin Lappia myöten, joissa biokaasulla
täysin saasteettomasti omassa maassa tehdyllä energialla
liikutaan.
Tämä on todella aina ympäristöteko,
kun jätteet, olkoon viemärijätteestä tai
mistä tahansa muusta jätteestä kyse,
jalostetaan biokaasuksi ja edelleen sen jatkojalosteiksi, jotka
ovat sitten näitä polttoaineita. Todella, tässä on
mahdollisuus. Edelleen ed. Pulliaiselle voin sanoa, että suunnittelen
sekä Jämsään, Keuruulle että Jyväskylään
biokaasuseminaareja lähiviikoille.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Ed. Lauri Oinosen puheenvuorosta huomaamme,
että vaalit ovat ilmassa hyvin lähellä.
Mutta tähän, mitä sanoitte, ed. Lauri
Oinonen: Ihan oikein, biokaasu on tulevaisuuden malli. Meillä on
olemassa maakaasuverkosto, sitä voidaan käyttää tässä.
Tällä hetkellä Kouvolassa valmistetaan
muun muassa kaatopaikkametaanista biokaasua, joka on myyty Helsingin
liikenteelle eli niille busseille. Nykyhallituksen niin sanottu
ekologinen verouudistus kuitenkin kohtelee biokaasua huonosti ja
kaltoin, ja sen poltto, siis energiankäyttö, on
taas veron näkökulmasta ongelmallista. Tässä liikenteessä se
vielä menettelee.
Sitten ed. Jokiselle metsien hiilivarannon sosialisoimisesta.
Onko se sitten sitä, että kun se virtuaalisesti
lasketaan Suomen hiilitaseeseen positiivisena, niin onko tämä nyt
sitten se sosialisointi? Joka tapauksessa sitähän
ei voi muuttaa sillä tavalla rahaksi, että kun
puuta myydään — tai jos sitä puuta
ei hakata — niin siitä tulisi jonkunlainen korvaus
metsänomistajalle. Se vielä, voisi sanoa, puuttuu,
että saa suunnilleen verotta vielä hakata metsänsä ja
myydä sen aika edullisesti verokohtelun näkökulmasta
ja sitten saisi erikseen rahaa, jos ei hakkaa sitä metsää.
Se ehkä ei Suomessa toimi, kuten esimerkiksi Papua-Uusi-Guineassa
tai Indonesiassa pitäisi toimia, koska siellä tätä insentiiviä kyllä tarvitaan.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Nyt sattui käymään
sillä tavalla, että ed. Lauri Oinonen piti äsken
loistavan puheen. Siinä oli yksi pieni, pikantti yksityiskohta,
joka ei sattunut kohdalleen. Minun sieluni on jo näissä asioissa
pelastunut, ja pastorina te tiedätte ja kauaskatseisena
henkilönä, että ed. Pentti Oinosen sielu
ei ole pelastunut näistä asioista, joten kohdistakaa hänelle, älkääkä minulle.
Minä kyllä kuuntelen mielelläni teidän
puheitanne.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Todella, biokaasu ja sen jatkojalostaminen
on aina ympäristöteko. Näitä asioita
kun esittää — seminaarit ovat tietenkin
täysin ilmaisia, näin järjestin täällä eduskunnan
Kansalaisinfossakin ajankohtaisseminaarin viime syksynä,
lokakuussa — tässä on eräällä tapaa
edelläkävijä. Ymmärtämystä ei
saa kovin paljon. Koneitten valmistajat, vaikka biokaasutraktorin
valmistajaakin puhuttelin, kokevat vielä nämä niin
kovin uusina hankkeina. Mutta näen, että tässä on
mahdollisuudet ja tässä pitää meidän
yhteisrintamassa viedä tätä valtavaa
kotimaista energiamuotoa eteenpäin, joka on aina ympäristöteko.
On hyvä, että täällä tämä ymmärretään
tällä aktiivisella edustajajoukolla, joka täällä on
tänään paikalla, mutta kun tätä maakunnassa
esittää, niin perin vähän vielä ymmärtämystä valitettavasti
saa.
Yleiskeskustelu päättyi.