Arvoisa puhemies! Eräs perheenisä kertoi, että hän maksaa kolmen lapsensa harrastamisesta 19 000 euroa vuodessa. Tällä samalla summalla voisi asua Kuopion kaupungin keskustassa 75 neliön asunnossa puolitoista vuotta tai vaihtoehtoisesti Helsingin Ullanlinnassa vuoden. Tämä on valtavan suuri summa, ja on tunnustettava, että maksut ovat karanneet käsistä lasten harrastamisessa. Moni perhe joutuu miettimään, pyrkiikö kustantamaan lapsensa harrastuksen ja tinkimään samalla arjen menoista vai kieltääkö lapsia harrastamasta.

Nuoriso- ja kulttuuriministerin tehtävistä vastaava ministeri Viitanen, mitä te sanoisitte, onko hallituksella joitakin eväitä tämän suhteen? Millä tavalla me voisimme varmistaa sen, että lapset ja nuoret voisivat tulevaisuudessa harrastaa ilman, että vanhempien varallisuus tällä tavalla vaikuttaa heidän harrastusmahdollisuuksiinsa?

Kulttuuri- ja asuntoministeri Pia Viitanen

Arvoisa herra puhemies! Tämä on erittäin olennainen kysymys tänä päivänä. Joka ikisellä lapsella, joka ikisellä nuorella tulee olla oikeus harrastaa vanhempien rahapussiin katsomatta. Tästä on tosi paljon käyty keskustelua nuorten itsensä ja perheiden kanssa, että harrastaminen on liian kallista useassa tapauksessa.

Kun toimin urheiluasioista vastaavana ministerinä, perustin työryhmän, joka miettii muun muassa juuri tätä, miten lompakon paksuuteen katsomatta liikuntaharrastus olisi lasten saatavilla. Maaliskuussa tästä valmistuu tuloksia. Nuorisopuolella me olemme saaneet Veikkauksen purusta ylimääräistä rahaa vähän alta miljoona euroa, jotka tullaan käyttämään lasten ja nuorten harrastustoiminnan edistämiseen.

Juuri hyvänä uutisena viime viikolla saimme lisättyä voimavaroja lasten kulttuurikeskuksiin, (Puhemies koputtaa) joissa lasten ja kulttuurin käsi kädessä kulkemista tuetaan ympäri Suomea. Ideana on juuri se, että kaikki lapset varallisuuteen katsomatta pääsisivät näiden harrastusten kanssa käsiksi. (Puhemies koputtaa) Lisäksi esimerkiksi pilotoimme kulttuuripassia, jotta löytäisimme toimintamuotoja, missä kulttuurin pariin pääsisi ilman, että rahapussin paksuus olisi siinä esteenä.

Arvoisa puhemies! Eriarvoistuminen Suomessa on viime vuosina kasvanut ja tulee kasvamaan, mikäli emme pontevasti ota siitä otetta. Lasten harrastustoiminta on yksi mahdollisuus pitää lapset samalla viivalla, ja siksi tämä edellä esitetty kysymys on erittäin oleellinen siinä.

Arvoisa ministeri Viitanen, te vastaatte myös asuntorakentamisesta, ja eriarvoistumista nähdään myös sillä sektorilla. Kysynkin teiltä, kuinka voitaisiin paremmin tulevaisuudessa mahdollistaa lähiliikuntapaikkojen rakentaminen ympäri Suomea erilaisille asuinalueille.

Kulttuuri- ja asuntoministeri Pia Viitanen

Arvoisa puhemies! Toden totta, meillä on tämä asuinalueiden ja lähiöiden kehittäminen ollut vahvasti sydämessä viime aikoina. Olemme myös siinä yhteydessä koonneet lähiöasiain neuvottelukunnan, jossa eri ministerit omalta sektoriltaan vastaavat erilaisista toimista, joilla voimme lisätä tasa-arvoa ja torjua eriarvoistumista lähiöissä. Itse voin kulttuuriministerinä todeta, että myös monissa kulttuuriasioissa me olemme suunnanneet tukia lähiöihin ja kulttuuritoimintaan siellä. Tiedän, että liikuntapuolella lähiliikuntapaikkoihin ollaan saatu viime budjetissa pari miljoonaa euroa lisävoimavaroja, jotka juuri palvelevat tätä tarkoitusta, että lapsi ja nuori pääsee asuinalueellaan liikkumaan lähelle ja edullisesti, ilmaiseksi tässä tapauksessa. Meillä on monia toimia, ja mielestäni tämä kysymys on todella tärkeä, koska tänä päivänä, jos koska, meidän pitää tehdä kaikkemme, jotta eriarvoistumista torjutaan.

Arvoisa puhemies! Kun ministeri Viitanen aloitti urheiluministerinä, niin toisena päivänä valmistui tutkimus, jossa oli huolellisesti tehty ja käyty läpi se, miten liikunnan harrastamisen hinnat olivat nousseet. Kymmenen vuotta sitten kymmenesosa perheistä sanoi, että kustannukset ovat esteenä harrastamiselle, nyt jo lähes kolmasosa perheistä sanoi. Syitä ovat se, että talkootyö on vähentynyt, kuntien perimät salimaksut, jääkenttämaksut, kenttämaksut ovat nousseet sen vuoksi, että samaan aikaan kunnat ovat vähentäneet seuratukea. Tähän on vastattu: Kun aloitin urheiluministerinä, alle 2 miljoonalla eurolla tuettiin seuratoimintaa, tänä vuonna jo 5 miljoonalla eurolla. Sen lisäksi lähiliikuntapaikkojen rakentamiseen panostettiin entistä enemmän liikuntarakentamisen budjetista. Kysymys kuuluukin: Mihin tarvitaan nyt uusia selvityksiä, kun me olemme tehneet huolellisen tutkimuksen tästä? Eikö pitäisi jatkaa tätä tietä, joka valittiin jo tämän hallituskauden alussa?

Kulttuuri- ja asuntoministeri Pia Viitanen

Arvoisa puhemies! Tämän selvityksen johdosta nimenomaan me halusimme lisätä voimavaroja muun muassa lähiliikuntapaikkojen lisäämiseen ja nuorten harrastusmaksujen tukemiseen ja viime budjetissa onnistuimme saamaan liikuntapuolelle lisärahoitusta näihin tarkoituksiin. Itse en enää vastaa liikunta-asioista, mutta sydämessäni kannan tätä samaa huolta edelleen, ja siksi on hyvä, että asettamani työryhmän, jonka tarkoituksena on vielä lisää kehittää näitä keinoja, työ tulee valmistumaan maaliskuussa tältä osin. Samoin esimerkiksi koulujen pihat: olen tänään viimeksi puhunut siitä, että koulutiloja, koulujen pihoja pitää saada paremmin käyttöön, ja tässä olemme yhteistyössä ministeri Kiurun kanssa käyneet keskustelua, mitä voisimme tehdä tämän eteen, ja hän varmasti osaltaan jatkaa tätä vastausta, arvoisa herra puhemies.

Opetus- ja viestintäministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Minusta tämä huoli lasten liikunnan ja myös muiden harrastusten kallistumisesta on aiheellinen. Me olemme parlamentaarisesti laajalla ohjausryhmällä keskittyneet nyt peruskoulun remonttiin eli siihen, miten uusi peruskoulu voitaisiin luoda entistä ehommaksi, ja siinä yhteydessä on puhuttu joustavasta koulupäivästä. Ja kun edustaja Arhinmäki tässä jo perään-kuuluttikin, tarvitaanko vielä selvityksiä, niin minusta yksi selvitys kannattaisi tehdä, ja uskon, että tuette tätä ajattelua täällä laajastikin, sillä koulupäivän jatkaminen tavalla, jossa harrastustoiminta voisi tulla osittain koulupäivän sisään, on hyvin kansainvälinen ilmiö mutta meille varsin tuntematonta ja ehkä vierastakin. Minusta olisi syytä kuitenkin käydä myös tämä keskustelu loppuun, voisiko koulupäivä joustaa ja osa tästä harrastamisajasta siirtyä jo iltapäiväksi. Näin ollen erityisesti nuorilla alakoululaisilla tämä saattaisi olla yksi tapa vastata tähän harrastusten kallistumiseen, kun pääsisimme koulutyön ohessa harrastamaan.