3) Hallituksen esitys laiksi vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta
ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi
Kauko Juhantalo /kesk(esittelypuheenvuoro):
Herra puhemies! Kuten edellisessä kohdassa lausuin,
nämä molemmat lait ovat hyvin läheisessä synkronissa
olleet toistensa kanssa myös käsittelyssä,
ja siihen on ollut aivan riittävä syy. Kun äsken
saatoimme todeta aivan yksimielisen mietinnön syntyneen
puolustusvaliokunnassa, niin laki vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta
on kuitenkin ollut monessa suhteessa poliittisesti herkempi, ja
tähänhän liittyy yksi hylkäysesitys ja
yksi lausumaesitys. Mutta kokonaisuudessaan tämän
lain käsittely on ollut hyvin perusteellista, ja on ollut
suuri mielenkiinto valiokunnassa verrata tämän
kokonaisuuden osia toisiinsa ja myös asevelvollisuuslakia,
jota pitkällekin pääsimme käsittelemään
ennen lausuntopyyntöä.
Meillä ei ole ollut ollenkaan yhtenäistä lainsäädäntöä vapaaehtoisesta
maanpuolustustyöstä ja sen asemasta. Pariisin
rauhansopimushan 1947 kielsi kaiken muun sotilaallisen koulutuksen kuin
Puolustusvoimissa ja Rajavartiolaitoksessa annettavan sotilaallisen
koulutuksen. Vuoden 1990 tapahtumien jälkeen, jolloin maailmantilanne
muuttui ja myös juridinen tilanteemme rauhansopimuksen
osalta muuttui raukeavaksi, ryhdyttiin nopeasti tätä sektoria
järjestämään ja jo vuonna 1993
perustettiin Maanpuolustuskoulutusyhdistys. Sen jälkeen
on tätä lakikokonaisuutta valmisteltu eri tavoin,
kodifioitu ja tuotu yhteen lainsäädäntöön.
Kuten sanoin, silloin kun puhutaan vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta,
siihen liittyy muutamia herkkiä asioita. Ehkä tällainen
yleisherkkyys perustuu maamme historiaan ja eräisiin menneessä historiassamme
olleisiin maanpuolustusjoukkoihin, jotka eivät olleet tulleet
kuitenkaan mitenkään yksilöidysti ja
voimakkaasti esiin, mutta tuntuvat taustalla. Tämä heijastuu erityisen
herkästi maakuntajoukkoihin, niiden rakenteeseen ja tehtäviin.
Myös toinen herkkä kohta tulee maakuntajoukkojen
tehtävissä, nimittäin rajanveto vapaaehtoisjärjestöjen ja -organisaatioiden,
jossa on yleisesti — esimerkiksi otamme vpk:t — pelko
siitä, että Puolustusvoimat tulevat meidän
sektorillemme. Olemme käyttäneet hyvin paljon
vaivaa tämän asian selvittämiseen, ja
kyllä valiokunta on varma, että näiden
säädösten kautta on aivan selvää,
ettei Puolustusvoimat halua eikä voi mennä toisen
toimintasektorille. Silloin kun virka-apua annetaan Puolustusvoimien
taholta, joko maakuntajoukkoja tai muuta, se perustuu aina Suomen
järjestelmässä virka-apua pyytävän
osapuolen pyyntöön. Itsenäisesti ei sinne
voida milloinkaan mennä, ja se on erittäin tärkeää.
Tähän lakiin liittyy myös paljon
uudistuksia naisen asemasta, ja tämän lain yhteydessä kehitetään
ja laajennetaan naisen asemaa ja mahdollisuuksia vapaaehtoisessa
maanpuolustustyössä. Myös tämän
organisointi on kulkenut rinnan 90-luvulla muun roolituksen kanssa.
Eräitä muitakin herkkiä kohtia on,
otan nyt vaan yksityiskohtia, muun muassa tämän
Maanpuolustuskoulutus ry:n, joka muuttui julkisoikeudelliseksi yhteisöksi,
ammuntojen johto ja yleensä ottaen reserviläisten
asema. Se on aiheuttanut tietenkin perusteellista keskustelua, ja
siihen on myös perustuslakivaliokunta kiinnittänyt huomiota.
Olemme tietenkin tässä noudattaneet niitä välttämättömiä määräyksiä,
joita perustuslakivaliokunnalla on, ja myös niitä ajatuksia,
joita se on esittänyt. Tästä mmuntojen
ja vastaavien harjoitusten järjestämisestä perustuslakivaliokunta
toteaa, että lakiehdotuksen tarkoitus lienee ollut säätää siitä,
että tilaisuuksissa voivat kouluttajina toimia vain Puolustusvoimien
henkilöstöön kuuluvat tai Puolustusvoimien
kouluttajiksi hyväksymät henkilöt. Tämä ei
kuitenkaan ehdotuksesta käy ilmi, ja perustuslakivaliokunta
esittää tällaisen tarkennuksen tekemistä pykälään.
No, tietenkin puolustusvaliokunta on tämän tarkennuksen
tehnyt ja me ehdotamme pykälässä säädettäväksi
tarkemmin, että kantahenkilökunnan lisäksi
Puolustusvoimat voi tietyin tarkoin kriteerein hyväksyä myös
muita kuin sotilasvirassa palvelevia henkilöitä toimimaan
kouluttajina ja kouluammuntojen johtajina. Tällaisia henkilöitä ovat
lakiesityksen yksityiskohtaisten perustelujen mukaan eläkkeellä olevat
upseerit ja opistoupseerit sekä pitkälle koulutetut
reserviläiset. Valiokunta ehdottaa pykälässä täsmennettäväksi,
että näillä henkilöillä tulee
olla Puolustusvoimien toiminnassa hankittu käytännön
kokemus kouluammuntojen johtamiseen, esimerkiksi vakioitu ammunnanjohtajan
reserviläiskoulutus ja ammunnanjohtajan koe.
Toinen juuri reserviläisten asemaa koskeva asia on
tässä vapaaehtoistoiminnan johdossa se, voiko,
kun hälytys tulee jonnekin etäälle, jonne matkaa
voi olla satoja kilometrejä, 100—200 kilometriä,
reserviläinen johtaa silloin välittömästi toimintoja.
Perustuslakivaliokunta ei tällaista hyväksy. Se
ei hyväksy reserviläisjohtoa. Mutta me olemme
tässä mietinnössä tätä huolellisesti
käsitelleet ja lähteneet siitä, että niin
sanotulla talonpoikaisjärjelläkin on selvää,
että silloin kokoontumistoiminnan johto on sillä,
joka sinne menee. Sen jälkeen, kun paikalla ollaan, myös
mietinnössä kiirehditään sitä välttämätöntä toimintaa, millä sitten
varsinainen johtaja saapuu paikalle. Ei tässä voi
jäädä tämä vapaaehtoisjoukko
odottamaan Kajaaniin, kun jossain 200 kilometrin päässä ei
ole johtaja vielä paikalla.
Pienempänä asiana on tullut esille yhteydenottoja
siitä, miten kertausharjoituspäivät kerääntyvät,
koska hyvin monella on tietysti tavoitteellisuus, kun ottaa osaa
aktiivisesti vapaaehtoistoimintaan. Meillähän
kertausharjoitusjärjestelmä on nyt ollut hyvin
supistuneessa tilassa. Monen tavoitteena on tietysti saada ylennys
harjoitusten kautta. Olemme tässä täsmentäneet
ja painottaneet sitä, että todennäköisesti
kaikki maakuntajoukkojen harjoitusjärjestelmät
ovat sellaisia, jotka katsotaan kertausharjoituksiksi, ja sotilasläänin
komentajallahan on aina myös mahdollisuus tulkita oman
arvionsa mukaan kertausharjoitukseksi muukin harjoitus, jos se rasittavuudeltaan
tai
tehtävien vaativuudeltaan on sellainen.
Kuten sanoin, tämä oli herkempi laki ja vaati hyvin
paljon meiltä työtä. Me kuulimme tässäkin
vajaat 40 asiantuntijaa ja olemme lisäksi pyytäneet
kirjallisen lausunnon Upseeriliitolta ja Suomen Metsästäjäliitolta
ja nähneet hyvin paljon vaivaa. Sitä, mitä lausuin
alussa näistä henkilöstö- ja
perustuslakiasioista, en ollenkaan toista, ja yhdyn siihen varapuheenjohtajan
mielipiteeseen, että nykyisen vaalikauden aikana, nykyministerin
aikana, monet asiat ovat kyllä lähentyneet ja
parantuneet, lähentyneet toimivaa yhteiskuntaa muutoinkin,
ja asianomainen ministeri on ollut kyllä erittäin
halukas ja valpas valiokunnan toivomusten mukaisesti aina selventämään
ja kehittämään yhteydenpitoa ja ottamaan
uudelleen valmisteltavaksi silloin, kun valiokunta on nähnyt
sen tarpeelliseksi.
Ed. Rosa Meriläinen merkitään
läsnä olevaksi.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies Ilkka Kanerva.
Olli Nepponen /kok:
Arvoisa puhemies! Vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen järjestelyt
ovat puhuttaneet laajasti yhteiskunnan kenttää,
erityisesti maanpuolustusjärjestöjä ja
reserviläisjärjestöjä, jo pitkään,
varsinkin silloin, kun sanouduimme irti Pariisin rauhansopimuksen
rajoituksista. Kyllähän reserviläisjärjestöt
ovat (Ed. Laakson välihuuto) jo erilaista koulutusta antaneet,
mutta varsinaisen sotilaallisen koulutuksen järjestely
nousi esiin viime selonteon yhteydessä. Silloin selvästi
nähtiin tarpeelliseksi säätää laki.
Silloin nousi myöskin kysymys maakuntajoukoista, jotka
sitten aiheuttivat runsaastikin keskustelua siitä, mikä on
niiden rooli. Loppuun saakka ei ollut täysin mietitty sitä,
miten muun muassa virka-avun anto ja muut asiat laillisuusperiaatteiden
mukaisesti järjestetään.
Välttämättä ei myöskään
tuo toimikunnan mietintö ollut niin perusteellinen ja ottanut
kaikkia lainsäädännöllisiä perusteita
riittävän hyvin huomioon, koska myöskin
nyt, kun lakia muotoiltiin, jouduttiin monilta osin sekä perustuslain edellyttämiin
että muihin muutoksiin. Se myöskin tuli esiin
ja aiheutti runsaasti lisätyötä.
Mutta nyt Maanpuolustuskoulutus ry tulee julkisoikeudelliseksi
yhteisöksi, ja tämä asettaa sille selkeät
vaatimukset, ja sen jäseninä ovat sitten periaatteessa
nykyiset järjestöt ja mahdollisesti muut, jotka
siihen liittyvät, ja parlamentaarista valvontaa lisätään
lain perusteiden mukaisesti.
Kuten puheenjohtaja täällä totesi,
hyvin paljon keskustelua aiheutti ensinnäkin sotilaallisen koulutuksen
määrittely. Mielestäni nyt ne määritelmät,
jotka tähän on saatu aikaan, ovat selkeitä eivätkä jätä kovin
paljon tulkinnanvaraa, jota ne alkuperäisen lakiesityksen
mukaiset määritelmät olisivat jättäneet.
Kysymys reserviläisjohtajan aseman ja arvon tunnustamisesta
oli kuitenkin sellainen, jossa ei Puolustusvoimia eikä reserviläisjärjestöjen ääntä
ollut
riittävästi kuultu. Nyt onneksi saatiin muutos
niin, että Puolustusvoimat voi antaa, myöntää,
kokeiden jälkeen ammuttamisoikeudet kouluammuntoihin kuitenkin
niin, että itse harjoitus tapahtuu kantahenkilökuntaan
kuuluvan valvonnassa tai johdossa, mutta yksittäisiä harjoitusten
osia voivat reserviläiset johtaa. Tämä on
hyvä suunta ja aikaa myöten varmasti tarkentuu,
johtavathan nytkin monet reserviläiset milloin mitäkin
isojakin ja vaativia ammuntoja, hirviammuntoja tai suuria kilpa-ammuntoja,
ilman, että sitä laissa on mitenkään
rajoitettu.
Virka-apukysymys, kuten totesin, nousi suuren mielenkiinnon
kohteeksi, kun muun muassa palokuntien taholta tuotiin esiin, että siinä tullaan
toisten reviirille. Sehän ei suinkaan ole tarkoitus. Kuten
täällä todettiin, virka-avusta on selkeät
määräykset. Kun Puolustusvoimilta pyydetään
virka-apua, Puolustusvoimat antaa sen käytössä olevista
joukoista, mutta nyt lähdetään siitä,
että Puolustusvoimat myöskin voi käyttää niin sanottuja
maakuntajoukkoja tähän tarkoitukseen.
Siinä sitten taas virka-avun anto, esimerkiksi virka-apu
poliisille, määritetään tarkoin,
miten se menee. Siellä on kantahenkilökuntaan
kuuluvan ohjeet. Sen sijaan sen joukon johtaminen itse joukkona
voi tapahtua reserviläisjohtajan johdolla, mutta itse tapahtuman
johto tapahtuu sitten henkilökuntaan kuuluvan johdolla.
Se voi olla isokin joukko, jossa reserviläisjohtajilla
on selkeä rooli, mutta tämä välitön
yhteistyö virka-avun pyytäjän kanssa
on sitten kantahenkilökuntaan kuuluvan johdolla. Se vaatisi
varmasti vielä selkeyttämistä. Toisaalta
lakiesitys jättää valitettavasti osittain
auki, mikä tämä joukko on. Kun se ei
ole kertausharjoituksissa, sitä sitovat kuitenkin määrätyt
rikoslain pykälät, niin kuin tänne valiokunta
sisällytti, mutta kuitenkaan sen muoto ei tästä laista
käy selville.
On hyvä, että tämä laki
saadaan nyt voimaan, tulee kokemuksia, saadaan kokemukset ja sitten tarpeen
mukaan tehdään tarvittavat muutokset parin vuoden
jälkeen. On oleellisen tärkeää,
että vapaaehtoinen maanpuolustuskoulutustoiminta näillä säädöksillä voi
jatkua suurin piirtein ennallaan ja tiivistyä ja maakuntajoukot
Puolustusvoimien alueellisena joukkona, joihin voi tulla vapaaehtoisia
jopa ilman sotilaallista koulutusta ja myöskin naisia,
voivat sitten toteutua ja saada näistä kiinnostuneet
henkilöt tulemaan mukaan tärkeään
työhön.
Tarja Cronberg /vihr:
Arvoisa puhemies! Vapaaehtoinen maanpuolustusta tukeva työ on varmaan tärkeää ja
suomalaisille erittäin merkittävää historiallisestikin.
Joskus kuitenkin lukiessa lakia vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta
tuntuu siltä, että olemme perustamassa joukkoja,
joista emme oikein tiedä, mitä ne tulevat tekemään,
kuka niitä johtaa, mutta kaikki toivotetaan tervetulleiksi.
Ehkä tässä mielenkiintoista, yllättävää,
käsittämätöntä on,
että se keskeinen määritelmä,
joka pitäisi selvittää, on sotilaallinen
koulutus suhteessa muuhun koulutukseen. Vaikka ed. Nepponen totesi,
että tämä on selkeytynyt prosessin kuluessa,
niin itse asiassa prosessin kuluessa on selkeytynyt, että tyhjentävää ja
yksiselitteistä määritelmää ei
voida esittää.
Vieläpä perustuslakivaliokunta toteaa, että määritelmän
antamiseen, itse asiassa sellaisen määritelmän
antamiseen, joka olisi näille koko joukoille todella tärkeä,
ei pystytä tai tehtävä on vaikea. Perustuslakivaliokunta
toteaa sitten loppujen lopuksi, ettei Maanpuolustuskoulutusyhdistyksellä ole
oikeutta antaa kaikenlaista vapaaehtoiseen maanpuolustukseen liittyvää sotilaallista
koulutusta, vaikka tätä ei sitten pystytä edes määrittelemään.
Toisin sanoen tässä tapahtuu nyt eräänlainen
sekaannus toisaalta vapaaehtoisen maanpuolustuksen, joka on yhdistyspohjaista
ja vapaaehtoista, ja sitten sotilaallisen koulutuksen välillä.
Tämä rajanvedon epämääräisyys
ehkä ei ole kuitenkaan aivan tarkoituksenmukaista.
Yksi mielenkiintoinen yksityiskohta, jota kysyisinkin ministeriltä,
on sitten kysymys siitä, että Maanpuolustuskoulutusyhdistys,
jolle nyt tulee tämmöinen eräänlainen
julkishallinnollinen status, vaikka näille yhdistyksille
ei sitä tule, valitaan puolustusministeriön strategiseksi kumppaniksi.
Toisin sanoen perustetaan tämmöinen strateginen
kumppanuus puolustusministeriön ja Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen välillä.
Kysymys kuuluukin, miksi strateginen kumppani ei ole Puolustusvoimat
vaan puolustusministeriö. (Ed. Kekkonen: Se on demokratiaa!) — Ihan
totta. — Tarkoitus on kuitenkin antaa jonkinnäköistä koulutusta.
Mutta kolmas asia liittyy sitten kysymykseen virka-avusta. Mielestäni
pelastuspuolen huoli siitä, että tässä menevät
puurot ja vellit sekaisin, on hiukan oikeutettu. Pelastuspuoli pelkää sitä, että nyt
kaikki kansalaisten turvallisuuteen liittyvä vapaaehtoistyö tulee
maakuntajoukkojen tai tämän vapaaehtoisen maanpuolustuksen
piiriin. Näin ei tietenkään ole. On määritelty
laissa, että poliisi ja muut voivat pyytää virka-apua
silloin, kun omat resurssit eivät riitä. Mutta
kysymys omien resurssien riittävyydestä on tässä sitten
aivan ratkaiseva, ja ehkä sitten on oikeutettu pelko siitä,
että resursseja, jos niitä on jo Puolustusvoimilla
ja niitä siellä tarvitaan, sitten ei ole esimerkiksi
Rajavartiostolla tai poliisilla. Siksi haluaisinkin kiinnittää huomiota
vastalauseeseen 2, jossa todetaan, että siviiliviranomaisten
resurssit on hoidettava kuntoon.
Janina Andersson /vihr:
Arvoisa puhemies, ärade talman! Haluaisin jatkaa juuri
siitä, mihin ed. Cronberg lopetti, elikkä resursseista,
jos omat resurssit eivät riitä. Täällä on
viime päivinä puhuttu poliisien valtuuksista ja
myös nyt siitä, että muut ihmiset tulisivat
mukaan auttamaan poliisien työssä. Elikkä,
kun oikeasti olemme huolissamme siitä, onko meillä turvallinen
Suomi, onko turvallista kävellä yksin pimeällä iltaisin kadulla,
onko ylipäätään turvallista,
niin silloin ihmiset kaipaavat tavallisia poliiseja lähellä itseään.
Poliisit tuntevat lähiympäristön ja tuntevat ne
ihmiset. Kun tulee joku ongelma, niin poliisi voi puuttua siihen
heti, on tuttuja poliiseja.
Nyt jotenkin välillä tuntuu siltä,
että kun hallitus huomaa sen, että nyt resurssit
ovat vähän vähissä, niin tämä peitetään
sillä, että annetaan lisää valtuutuksia
tai nyt voidaan pyytää apua myös muilta.
Voi olla, että näin ei ole. Toivottavasti näen
nyt vain ihan peikkoja. Jos katsotaan resursseja ja rahaa, niin
Puolustusvoimien menot ovat sidottuja indeksiin. Ne ovat kasvamassa koko
ajan oikein mukavaan tahtiin. Jos vertaa poliiseja ja palomiehiä,
niin on aivan eri tilanne, jos puhutaan resursseista, eri taloudellinen
tilanne, jos vertaa tätä päivää ja
jos mennään taaksepäin taas vaikkapa
kymmenen vuotta.
Jos nyt oikein tunnen suomalaisten tunteet, niin mieluiten luotetaan
koulutettuun henkilöön, joka on erikoistunut johonkin
tiettyyn asiaan: koulutettuun poliisiin, koulutettuun palomieheen,
joka osaa tämän tehtävänsä.
Jos on oikein iso hätä, tietenkin voidaan ottaa
muitakin mukaan, mutta ihmiset kaipaavat juuri näitä,
jotka ovat valikoituja, ei niitä, jotka ovat kaikkein innokkaimpia,
vaan niitä, jotka ovat valikoituja juuri sen mukaan, että he
ehkä eivät ole niin kiihkeitä, vaan rauhallisia,
tasaisia ihmisiä, joilla on hyvä koulutus. (Ed.
Kekkonen: Tyypillisiä kansanedustajia!) Tämän
takia toivon, että tästä eteenpäin
satsaisimme enemmänkin rahaa tavallisten poliisien palkkaamiseen
emmekä siihen, että löydetään
muita korvaavia tapoja.
Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Nyt ed. Anderssonin ajatuksenkulku kyllä pätkii
pahasti. Ei tällaisesta ajattelusta suinkaan ole kysymys,
että poliisille annettaisiin tuolla kadulla turvallisuutta
jollain maakuntajoukoilla. Kysymys on siitä, miten täytetään
virka-avun lakisääteiset vaatimukset; miten virka-apua
annetaan. Jos Puolustusvoimia tarvitaan eikä ole muuta
joukkoa, maakuntajoukkoja voidaan käyttää,
mutta ei niitä suinkaan käytetä jossain
katuturvallisuuden kasvattamiseksi. Voi olla, että joudutaan
vartioimaan jotain aluetta, voidaan mennä suurpaloon tai
muuhun katastrofiin, ei suinkaan mihinkään sellaisiin, missä kysytään,
onko poliisilla tarpeeksi rahaa tai jotain muuta. Kyllä tässä nyt
kannattaisi lukea vähän tarkemmin nämä asiat.
Janina Andersson /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä myös sanotaan jopa
suoraan muun muassa, että jos on lakkotilanne tai joku
muu mellakka, niin sellaisiin tilanteisiin otettaisiin mukaan joukkoja
virka-apuna. Mutta etenkin kyse on siitä asenteesta, jos
meille tuli tämmöinen mielikuva, että voisivat
pyytää muualta apua, niin ehkä tämä sama
tyyli kuin nytkin jatkuu, että poliisien rahat vaan vähenevät.
Tämähän on jo nyt tapahtunut, eikä tämä ainakaan
helpota tilannetta.
Jaakko Laakso /vas:
Arvoisa puhemies! Vasemmistoliitto ja vasemmistoliiton eduskuntaryhmä katsovat,
että sotilaallista koulutusta pitäisi antaa vain
Puolustusvoimiin ja Rajavartiolaitokseen kuuluville Puolustusvoimissa,
Puolustusvoimien järjestämänä,
Puolustusvoimien aseilla, Puolustusvoimien henkilökunnan
johdolla ja valvonnassa sekä varusmiehille ja kertausharjoituksiin
osallistuville. Sotilaallista koulutusta ei pidä ulkoistaa
Puolustusvoimien ulkopuolelle. Ei myöskään
ole syytä siirtyä järjestelmään,
jossa Puolustusvoimat tilaa sotilaallista koulutusta Puolustusvoimien ulkopuolisilta
järjestöiltä.
Hallituksen lakiesityksessä ehdotetaan Maanpuolustuskoulutus
ry:n muuttamista julkisoikeudelliseksi yhdistykseksi. Maanpuolustuskoulutus
ry:n nimi muuttuisi Maanpuolustuskoulutusyhdistykseksi. Maanpuolustusjärjestöjen
yhteistoiminta puolustushallinnon kanssa tapahtuisi tulevaisuudessa
tämän yhdistyksen kautta. Laki säätelisi yhdistyksen hallintotehtäviä, jäseniä,
toimielimiä, rahoitusta ja toiminnan järjestämistä.
Maanpuolustuskoulutusyhdistykselle ehdotetut tehtävät
merkitsisivät sotilaskoulutuksen osittaista siirtämistä Puolustusvoimien ulkopuolelle.
Maanpuolustuskoulutusyhdistys voisi muun muassa järjestää sotilaallista
koulutusta puolustusvoimien tilauksesta. Sotilaallisen koulutuksen
antaminen on kuitenkin julkinen hallintotehtävä,
jota ei ole tarpeen siirtää kenellekään
ulkopuoliselle tehtävän tarkoituksenmukaiseksi
hoitamiseksi, mitä perustuslain 124 § säännöksessään
edellyttää.
Arvoisa puhemies! Täytyy sanoa, että kaikki ne
muut muutokset, mitä perustuslakivaliokunta ja puolustusvaliokunta
tekivät hallituksen lakiesitykseen, ovat mielestäni
myönteisiä ja antavat vähemmän
sijaa erilaisille tulkinnoille. Siitä huolimatta kuitenkin
ehdotus sisältää edelleen varsin avoimeksi
jääviä tehtävänkuvauksia,
esimerkiksi 23 §:n 1 ja 2 momentin "Osallistuminen Puolustusvoimien
virka-aputehtäviin", 24 §:n "Muu avustustoiminta",
25 §:n "Järjestöjen muu toiminta" ja
26 §:n "Varautumistoiminta" sekä 27 §:n
"Valmiustehtävät". Itse asiassa näissä kaikissa
pykälissä on sekaisin aatteellisille yhdistyksille
asettuvia tehtäviä ja osittain Puolustusvoimien
tehtävien siirtoja viranomaistoiminnan ulkopuolelle vapaaehtoisen
maanpuolustuksen hoidettavaksi. Mutta kuten totesin, kaikki ne puolustusvaliokunnan
ja perustuslakivaliokunnan tekemät muutokset tekevät
tämän lakiesityksen paremmaksi kuin alkuperäinen
hallituksen lakiesitys oli.
Määrättäessä sotilaita
maanpuolustuksen ulkopuolisiin tehtäviin olisi erityisen
tärkeää pitää selvänä raja
sotilaallisten tehtävien ja siviilitehtävien välillä.
Siviilitehtävien on aina oltava siviiliviranomaisten johtamia,
ja niissä avustavien sotilaiden johtamien sotilasyksiköiden
on oltava tämän johdon alaisia. Tällaisten
avustustehtävien tarpeiden tulisi olla välttämättömiä tai
pakottavia. Maanpuolustuskoulutusyhdistykselle ehdotetut tehtävät
sisältävät lisäksi merkittävää julkisen
vallan käyttämistä mahdollisissa yhteiskunnan
häiriötilanteissa. Myös tämä on
perustuslain 124 §:n säännöksen
kannalta ongelmallista. Vapaaehtoiseen maanpuolustustoimintaan osallistuvien
käyttäminen virka-aputehtävissä poliisin tukena
esimerkiksi mielenosoituksissa tai lakoissa pitäisi lailla
kieltää. Nyt näin ei ole tehty. Tämä voi
tulevaisuudessa synnyttää vakavia ongelmia. Pelkona
on, että julkisuudessa uusiksi suojeluskunniksi nimetyt
maakuntajoukot kokoavat pyssyuskovaisia ja ramboja, jotka erityisesti
yhteiskunnallisissa häiriötilanteissa ovat valmiita
mihin tahansa. Siksi ehdotan, että lakia puolustusvoimien
virka-avusta poliisille, sen 3 §:ää,
täydennettäisiin seuraavasti: "Sitoumuksen antaneita
vapaaehtoisia ei kuitenkaan voi käyttää virka-aputehtävissä mielenosoituksissa ja
lakoissa."
Herra puhemies! Vasemmistoliitto ja vasemmistoliiton eduskuntaryhmä katsovat
kuitenkin, että koska kysymys on sotilaallisen koulutuksen mahdollistamisesta
Puolustusvoimien ulkopuolella, niin esitämme, että laki
vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta hylätään.
Johanna Sumuvuori /vihr:
Arvoisa puhemies! Haluaisin niille edustajille, jotka kritisoivat
tätä siviiliorganisaatioiden huolta Puolustusvoimien
tehtäväkentän laajentumisesta, huomauttaa,
että kysymys ei ole pelkästään
resursseista. Siviiliorganisaatioiden turvallisuustoiminta on vaarassa
myös tulla tulkituksi osaksi kaikkea vapaaehtoista maanpuolustusta,
mikä ei ole tarkoituksenmukaista. Toinen semmoinen kritiikin
ydin on ollut se, että vapaaehtoisen maanpuolustuksen tulkitaan
sulkevan sisäänsä kaiken koulutuksen
ja valmennuksen, joka liittyy yhteiskunnan häiriö-
ja poikkeustiloihin, ja näinhän ei ole.
Mutta sitten toteaisin ed. Laakson ensimmäisestä esityksestä,
että pidän kyllä yhteiskuntarauhan ja
mielenosoitus- ja lakko-oikeuden kannalta parhaana, että mahdollisissa
lakkotilanteissa tai mielenosoituksissa ei käytettäisi
Puolustusvoimia eikä etenkään niiden
alaisia maakuntajoukkoja vaan sellaisiin tilanteisiin riittävät
sisäisen turvallisuuden viranomaiset.
Siksi kannatan sitä lisäysesitystä,
minkä ed. Laakso teki.
Toinen varapuhemies:
Varmuuden vuoksi totean kahdelle viimeksi puheenvuoron käyttäneelle edustajalle,
että asian tässä käsittelyssä ei
ole mahdollista tehdä sen enempää hylkäysesitystä kuin
myöskään pykäläkohtaisia
esityksiä. Niiden käsittelyaika on asian toisessa
käsittelyssä, ei tässä yhteydessä.
Niitä ei voida näin ollen ottaa huomioon.
Kaarina Dromberg /kok:
Arvoisa puhemies! Olen erittäin ilahtunut, että puolustusvaliokunta
on ottanut tämän naisten roolin myöskin vapaaehtoisessa
maanpuolustustyössä erittäin hyvin huomioon
ja maininnut myöskin hyvin tarkasti tehtäviä,
joihin naiset ovat sopivia. Mutta haluan vielä tuoda muutamia
näkökohtia esille.
Vuonna 1995 perustettiin Maanpuolustustyötä tekevien
järjestöjen naisten valtakunnallinen neuvottelukunta,
joka rekisteröityi kaksi vuotta myöhemmin Naisten
Valmiusliitto ry:ksi. Järjestön tarkoituksena
on koordinoida naisten kouluttamista sekä arjen vaaratilanteita
että poikkeusolojen tehtäviä varten.
Järjestön perustaminen oli nopea vastaus muuttuneeseen
tilanteeseen. Vapaaehtoista työtä oli vahvistettava,
yhteistyötä lisättävä ja
oli vastattava turvallisuusympäristön muutokseen.
Naiset toimivat esimerkillisesti reagoidessaan muutoksiin. Reagoimisherkkyyttä tarvitaan
tulevaisuudessakin maailman nopeissa muutoksissa.
Tänä päivänä liitto
edustaa 11:tä valtakunnallista naisten vapaaehtoista maanpuolustustyötä tekevää ja
tukevaa jäsenjärjestöä, joissa
toimii noin 200 000 aktiivista naista. Valmiusliiton tehtävänä on
lisätä suomalaisten naisten mahdollisuuksia osallistua
kokonaismaanpuolustukseen sekä herättää tietoisuutta
arjen turvallisuuteen liittyvään tietotaidon ja
koulutuksen tarpeellisuudesta "kaiken varalta", kuten liittomme
tunnuslause kuuluu. Työ on hyvin käytännönläheistä,
ja se on myös edunvalvontatyötä. Naisten
Valmiusliiton tehtävänä on myös
luoda naisille mahdollisuus osallistua kokonaismaanpuolustukseen
liittyvien tehtävien suorittamiseen sekä kehittää ja ylläpitää naisten
valmiuksia. Koska uhkakuvat ovat muuttuneet, on myös varautumistoimien muututtava.
Muun muassa kansalaisten valmiuksien on parannuttava myöskin.
Tästä syystä naisten kouluttautuminen
on yhteiskunnan kannalta tärkeää ja sitä kannattaa
edistää.
Naisilla on laajaa koulutuksen ja ammatin kautta tullutta osaamista
ja pätevyyttä useisiin sellaisiin tehtäviin,
jotka pitää turvata myös häiriötilanteissa
ja poikkeusoloissa. Tehtävään koulutetut
ja sopivat ei-reserviläiset, siis niin naiset kuin miehetkin,
voivat poikkeustilanteissa hoitaa useita viranomaisia tukevia ja
muita tehtäviä, joiden edellytyksenä ei
ole varusmiespalveluksen suorittaminen. Tehtäviä ovat
esimerkiksi väestönsuojelutehtävät,
ruokahuolto, terveydenhoito, viestintä, toimistotehtävät,
tiedotus, kaluston huolto, logistiikka ja kuljetus sekä tehtäviin
liittyvät johto- ja koulutustehtävät. Mainittujen tehtävien
lisäksi naiset voisivat osallistua suunnitteilla oleviin
maakuntajoukkojen virka-aputehtäviin liittyviin tuki- ja
huoltotoimiin maakuntajoukon suorittaessa virka-aputehtävää.
Samoin sopivia tehtäviä varmasti löytyy
runsaasti Maanpuolustuskoulutus ry:n koulutus- ja tukiyksikössä.
Maanpuolustusnaisten liitto on ollut myös ahkerasti mukana
siinä, kun tätä koulutusta on kehitetty
ja myös yhteistyössä viety niitä osa-alueita
eteenpäin, joissa naisia tulee kouluttaa. Minun mielestäni
heidän koulutuksensa tulee olla saman tasoista kuin miehillä ja
heille sopivat paikat varmasti löytyvät. Haluaisin
vielä sanoa, että Naisten Valmiusliitto on se
kattojärjestö, johon kuuluvat myöskin
Palokuntanaiset, Kotitalousnaiset ja Martat, eli se on hyvin laaja
pohja, millä voidaan näitä huoltotehtäviä ja
kaiken tyyppisiä edellä mainittuja tehtäviä viedä eteenpäin.
Mutta haluaisin nyt, kun sitten alemman tasoisia säädöksiä tehdään,
erityisesti vielä tästä joukosta ottaa
esille Sotilaskotiliiton ja Maanpuolustusnaisten Liiton, jotka ovat
erityistehtävissä vielä näihin
muihin järjestöihin verrattuna, että heidät
huomioitaisiin sitten myöskin näissä tehtävänkuvauksissa
ja silloin, kun rahanjaosta on kysymys, koska tämä tehtäväkenttä todella
vaatii siltä osin vielä kehittämistä.
Mutta olen erittäin ilahtunut siitä, että nämä asiat
on myös huomioitu niin lain sisällössä kuin myöskin
valiokunnan mietinnössä.
Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.
Antero Kekkonen /sd:
Arvoisa puhemies! Minusta on ihan hyvä, että tästä asiasta
kokonaisuudessaan saadaan nyt aikaan selkeä laki. Tähän
mennessä toiminnan kontrollointi kuitenkin on ollut jossain
määrin hankalaa, vaikeaa, tulkinnanvaraista. Minusta
tämä panee nyt sen problematiikan ikään
kuin yksiin kansiin. Siitä on oltava pelkästään
tyytyväinen.
Tämä ajatus siitä, että reserviläisjohtajille
voidaan antaa kouluammuntojen johtamisoikeudet tietyin kriteerein,
sehän on herättänyt paljon keskustelua.
Avoimesti tunnustan tässä, että asiaa käsiteltäessä minä en
osannut nähdä sitä ihan niin merkittävänä kuin
jotkut halusivat sen nähdä. Minä en näe
niitä probleemoja, joita siinä jotkut tulkitsivat
olevan. Minusta se nyt on kuitenkin sellaisille ihmisille jääpää hommaa,
joilla kuitenkin täytyy olla tietyt taidot, kyvyt, perinteet
hoitaa sitä tehtävää. Eli minä luulen,
että aika tulee osoittamaan senkin keskustelun, mitä siitä asiasta
on käyty, aika turhaksi.
Mitä sitten tulee tähän maakuntajoukkokonseptiin,
niin siitähän on ollut tavattomasti näkemyksiä.
Kieltämättä se ei ole ollut ihan helppo asia
käsitellä tässä itse kenenkään.
Joka asian kohdalla ei tietenkään haluaisi puolustushallintoa
kritikoida, kun edellisessä kohdassa se jo tuli tehdyksi,
mutta tohdin kuitenkin sanoa sen verran, että minusta tässä puolustushallinnolla
on jollakin tavoin tiedotusvaje ihmisten suuntaan, siis nimenomaan
näiden maakuntajoukkojen kohdalla. On tilaa liian isoille
spekulaatioille, niin kuin on hivenen ollut näkyvissä tässäkin keskustelussa.
Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Kekkonen nosti esiin tämän
ammuntojen johtamisen. Jos me olisimme päätyneet
sille kannalle, että vain henkilökuntaan kuuluvat
ovat johtajina, vaikka olisivat evp-henkilöstöä,
se olisi asettanut aika kovia vaatimuksia näiden henkilöiden
paikalle. Onko takeita, että ensinnäkään
saadaan heitä sinne? Ja toiseksi: meillä on erittäin
päteviä reserviläisjohtajia, jotka sodan
ajan toiminnoissa, kertausharjoituksissa ja muissa, ovat vastaavien
ammuntojen johtajina, mutta eivät voi olla maankuntajoukkojen
harjoituksissa vastaavissa tehtävissä. Tämä ristiriita
nyt poistettiin, kun muotoiltiin tämä tällä tavalla
kuin se on tässä lakiesityksessä.
Antero Kekkonen /sd(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! En mielestäni esittänyt erilaista
käsitystä kuin minkä ed. Nepponen nyt
juuri esitti. Minä kenties muotoilin itseni hiukan huonosti,
mutta minun loppupäätelmäni on tässä asiassa
ihan sama kuin ed. Nepposen sillä lisäyksellä,
että elävä elämä tullee
osoittamaan, että se keskustelu, mitä tästä aika
pitkään on käyty, on ollut vähän
joutavaa keskustelua.
Eero Akaan-Penttilä /kok:
Arvoisa puhemies! Tämä laki vapaaehtoisesta
maanpuolustuksesta: Noin yleisesti koen, että se on täysin loogisen
kehityksen seurausta, joka lähti tietysti liikkeelle siitä,
että kun rauhansopimuksen rajoitusmääräykset
loppuivat, (Ed. Laakso: Ei nyt ihan kaikki rajoitusmääräykset
kuitenkaan!) niin heti sen jälkeenhän käynnistyi
maanpuolustusta Suomesta. — No, jos ed. Laakso ei osaa
kuunnella, niin se on teidän asianne. — Maanpuolustushenki
toisin sanoen itse asiassa odotti, että jotain tämmöistä yhteistä harrastusta
voitaisiin käynnistää, ja niinhän
1994 ruvettiin tätä asiaa tukemaan. Se oli ensimmäinen
tämmöinen rauhallinen vaihe. Puolustusvoimat tuli
mukaan. Se eteni minusta ihan loogisesti eteenpäin niin,
että sitten puolustuspoliittisessa selonteossa valiokunta otti
kantaa, jolloin tämä meidän demokraattinen päätöksenteko
tuli tähän mukaan, jolloin toivottiin, että säädetään
erillinen laki, siis vuonna 2004, kolmisen vuotta sitten. Ihan hyvä aika,
jolloin haluttiin, että kehitetään maanpuolustusta,
ja samassa yhteydessä myöskin päätettiin
ottaa mukaan naiset vähän laajemmin, laajentaa
heidän asemaansa tässä yhteisessä maanpuolustuksessa, koska
se oli tullut aikaisemmin ilmi näiden kymmenen vuoden aikana.
Tämä on se periaate, joka minusta tässä aika hyvin
on toteutunut. Se, että sitten perusteluissa todetaan,
että "vapaaehtoistoiminnan laajentuminen ja puolustusvoimien
rakennemuutos edellyttävät asiasta säädettäväksi
lailla nykyistä laajemmin", on täysin loogista.
Ei tätä vastaan voi kukaan sanoa. Se, joka tätä lakia
on hylkäämässä, niin ihmettelen
kovasti hänen perusteluitaan, että hän
siis näkee, että tätä kautta
ei ole mitään perusteluita, kun nimenomaan loogiset
perustelut ovat olemassa. Halutaan tälle toiminnalle tietyt säännökset — tämähän
on kaikki luettavissa täältä valiokunnan
mietinnöstä, mutta poimin muutamia sanoja kuitenkin
täältä — ja todetaan ihan selvästi,
että tässä laissakin "pääpaino
olisi vapaaehtoista maanpuolustuskoulutusta koskevassa sääntelyssä".
Ihan asiallinen pyrkimys. Ei mitään kummallisuuksia
eikä kaduille menemistä väärällä tavalla.
Ehdotetaan luotavaksi sitoumusjärjestelmä vapaaehtoisia
koskevalta puolelta ja "lakiin otettaisiin sääntelyt
vapaaehtoistoimintaan osallistuvien etuuksista ja velvollisuuksista sekä sitoumuksen
antaneiden rekisteröimisestä".
En vierasta mitään näistä asioista.
Itse olen ollut kymmenen vuotta tässä toiminnassa
mukana ja nähnyt, että nämä kaikki
ovat olleet seikkoja, jotka ovat puuttuneet näiden miesten
ja osittain myös naisten harjoituksista. On ollut jopa
vähän ongelmia siitä, että kun
siellä sairastutaan tai loukkaannutaan tavalla tai toisella,
niin ei aina ole tiedetty, onko sotilasvammalaki mahdollisesti tämän
takana tai joku muu lainsäädäntö.
Nyt nämä kaikki tämmöiset oikeudelliset
seikat astuvat oikein reippain askelin siihen suuntaan, johon niiden
minun mielestäni pitää astuakin.
Mitä sitten tulee näihin keskeisiin käsitteisiin ja
niiden määrittelemiseen, niin minusta se on kaksipuolinen
asia. Todennäköisesti erittäin hyvä,
että ne määritellään
näin ja saadaan juridista pohjaa monille asioille, mutta
ensinnäkin haluaisin kyllä sanoa, että määritelmä on
aina määritelmä ja varmasti vaikea. Tulee
mieleen isäni veli, joka oli suomen kielen professori.
Hän kertoi 60-luvun alusta yhdestä kansainvälisestä kongressista,
jossa maailman filologit yrittivät määritellä sanaa
"sana", mikä se on. Hän sanoi, että viikon
me siellä yritimme määritellä ja
erosimme erimielisinä.
Arvoisa puhemies! Jos eivät filologit pääse yksimielisyyteen
siitä, mikä on "sana", vaikka kaikki tiedämme
sen, niin on aivan taivaanselvää, että ei
näistä termeistä, jotka täällä nyt
on, saada semmoista yksimielisyyttä esimerkiksi, että tässä salissa
se olisi koskaan kohdallaan. Mutta varmasti tämä kaikki
on oikeaan suuntaan menemistä, siitä en pääse
yli enkä ympäri, ja se on, arvoisa ministeri,
asia, johon toivoisin teidän ottavan kantaa, miten nyt
jatkossa tehdään. Kun nämä määritelmät
tässä aloitettiin asiallisesti, niin seuraavassa
puolustuspoliittisessa selonteossa on monta termiä, joita
ei ole määritelty siellä hakemistossa
nyt ollenkaan, vaikkapa se, missä vaiheessa ollaan sotilaallisesti
liittoutuneita tai sotilaallisesti liittoutumattomia, jos olemme
esimerkiksi EU:n jäsen ja näinpäin — me
tiedämme kaikki tämän keskustelun.
Mutta näen kyllä tässä vaiheessa
tarpeelliseksi pyytää ministeriä, jos
kerkiätte vielä tänä aikana,
alustamaan, että siellä myöskin näitä määritelmiä pitäisi
jatkossa tehdä. Me puhumme siellä aivan toisen
luokan asioista ja paljon vakavammalla tavalla. Nämä kaikki
määritelmäthän on täällä sitten
sisällä paremmin.
Mutta jatkossa huomattavaa on sekin, että koko valiokunta
totesi, että ehdotus ei tule vaikuttamaan siihen, miten
yleistä turvallisuutta tukeva muu kuin sotilaallinen maanpuolustustoiminta
on järjestetty ja organisoitu Suomessa. Reservijärjestöjen
esittämissä ajatuksissa oli puolestaan tiettyjä ongelmallisia
ulottuvuuksia, ja siinähän päädyttiin
ihan selvästi siihen, että "vapaaehtoiseen maanpuolustukseen
kuuluvan sotilaallisen koulutuksen ohjauksessa ja valvonnassa puolustushallinnolla
on ilmeinen intressi" mutta "sen sijaan maanpuolustusjärjestöjen
muu vapaaehtoinen maanpuolustustoiminta on pääosin
yhdistyslain mukaan toimivien yhdistysten järjestämää vapaata
kansalaistoimintaa". Tämä on erittäin
tärkeä tulkinta, koska monet näistä järjestöistä tarvitsevat
nimenomaan yhteiset tilat, yhteiset joukot, kaikenlaista harrastustoimintaa,
mikä tekee sen koheesion, että se joukko toimii
yhdessä, ne tuntevat toisensa, ja tiukan paikan tullen
sitten, niin kuin meidän lainsäädäntö ohjaa,
heitä tarvitaan milloin mihinkin.
Voi olla, että heitä tarvitaan, ed. Laakso, myöskin
mielenosoituksissa ja lakoissa, joka on aivan oma kokonaisuutensa.
Halusin terävästi tähän loppuun
sanoa sen, että olen jyrkästi teidän kanssanne
eri mieltä siitä vastalauseenne kohdasta, jossa
suurin piirtein lukee, jos minä löydän sen
täältä vielä ... Niin, tehän
sanotte: "Vapaaehtoiseen maanpuolustustoimintaan osallistuvien käyttäminen
virka-aputehtävissä poliisin tukena esimerkiksi
mielenosoituksissa tai lakoissa pitäisi lailla kieltää.
Nyt näin ei ole tehty." En ymmärrä kuuna
päivänä, että kansanedustaja
vaatii tämmöistä.
Toivon, että kommentoitte siihen vähän
paremmin kuin populistisesti, mistä tämä johtuu, että te
ette luota Suomen poliisiin. Suomen poliisi vain tarvittaessa pyytää apua,
jos se joutuu todelliseen pulaan. Sehän on fiktiivinen
tulevaisuuden paikka. Te näette siinä mörköjä.
Minusta se, että te näette mörköjä menneessä,
on ihan eri asia kuin se, pitääkö niitä tulevaisuudessa
nähdä. Yhteistyössä olette ollut
niin hyvin monilla muilla alueilla puolustusvaliokunnassa, että tässä vähän
jäin ihmettelemään tarkoitusperiänne.
Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Kyllä minä poliisiin luotan, mutta
minä en luota teihin. Eli minä en luota siihen,
kuten te aivan oikein itsekin totesitte, etteikö tietyissä yhteiskunnallisissa
tilanteissa näitä joukkoja pitäisi käyttää mielenosoituksissa
ja lakoissa apuna. Ed. Akaan-Penttilä, te ette osallistunut
kauttaaltaan puolustusvaliokunnan asiantuntijakuulemiseen. Meille
vakuutettiin muun muassa lakia valmistelleen henkilön toimesta, että tällaiset
tapaukset on suljettu ulkopuolelle, että näitä vapaaehtoisia
ei tulla käyttämään lakoissa
tai mielenosoituksissa. Sen takia, koska meille näin vakuutettiin,
ihmettelen, miksei tätä vakuutusta haluttu kirjata
lakiin. Mutta ehkäpä se johtui juuri siitä,
kuten te sanoitte, että ainakin teidän mielestänne
näitä joukkoja, vapaaehtoisjoukkoja, voidaan käyttää mielenosoituksissa
ja lakoissa tulevaisuudessa.
Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Pitää paikkansa, että en
ollut läheskään kaikissa kokouksissa
paikalla, koska olen puolustusvaliokunnan varajäsen ja minulla
oli vastuullisia tehtäviä muualla. Mutta halusin
vähän selkeämmin kuulla teidän
suustanne vaan sen, minkä takia te olette vastalauseenne näin
präntännyt ettekä tuonut mitään
lisäperusteluita siihen. Samaten te vastustatte myöskin
sitä, että näiden maanpuolustustoiminnan
vapaaehtoisten joukkojen kautta halutaan antaa virka-apua eri viranomaisille,
harjoitella kriisinhallintaa ja toimia myös maan rajojen
ulkopuolella. Teillä on jännällä tavalla
vastustava asenne, ei positiivinen.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! En oikein arvannutkaan, että puheenvuoroni
sattuu näin loistavaan pisteeseen kuin ed. Akaan-Penttilän äskeisen
puheenvuoron jälkeen. Nimittäin, kun sen tarkkaan
kuunteli, siitä jäi vain yksi asia kertomatta,
eräänlainen johtopäätös,
se on muutos lain nimikkeeseen. Juuri sillä tavalla ymmärrettynä,
kuin ed. Akaan-Penttilä ymmärtää vapaaehtoisen
maanpuolustuksen ja tämän muodostuvan lakikokonaisuuden,
siitä seuraa automaattisesti, että lain nimikettä olisi
ehdottomasti pitänyt muuttaa ja laittaa se laiksi suojeluskunnista.
Se oli aivan suvereeni perustelu. Minä en olisi millään
itse keksinyt lukea tätä tekstiä sillä tavalla
kuin ed. Akaan-Penttilä onnistui sen kuvaamaan. On erittäin
suuri vahinko, että tätä dialogia en
ole ed. Akaan-Penttilän kanssa käynyt ennakkoon,
koska olisin ilman muuta esittänyt tämän
lain nimikkeen muuttamista paperilla, mutta kun se ei nyt onnistunut,
niin harkitsen, että teen asiaa koskevan ponnen
sitten toiseen käsittelyyn.
Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti vaan ed. Pulliaiselle, että käytitte
termejä, joita minä en käyttänyt. Kommentoitte asiaa,
josta en puhunut.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Akaan-Penttilä, te kerroitte
puheenvuorossanne siitä, millä tavalla setänne
pohdiskeli sanan "sana" määrittelemistä. Te
autoitte minua ymmärtämään sen,
että teidän olisi pitänyt ymmärtää,
että sana "suojeluskunta" sopii tähän
erinomaisen hyvin.
Puolustusministeri Seppo Kääriäinen
Arvoisa puhemies! Tämänkin lain käsittelyn
osalta haluan esittää hyvin lämpimät
kiitokset puolustusvaliokunnalle ja perustuslakivaliokunnalle erittäin
seikkaperäisestä asiaan paneutumisesta ja siitä työstä,
joka paransi hallituksen esitystä, selkeästi tarkensi
sitä ja paransi. Tästä lämmin kiitos!
Jos tämä menee tällä tavalla
loppusatamaan, niin kuin on oletettavissa, on meillä kelpo laki
vapaaehtoista maanpuolustusta säätelemään.
Tällainen pelisääntölaki oli
välttämätön asia sen takia,
että tätä toimintaa on tapahtunut ja tapahtuu
erittäin paljon, tähän on aktiivisuutta
ja innokkuutta. On tärkeä asia, että se
toiminta on lainsäädännöllä määritelty.
Rajat ja pohja on määritelty myös sen
vuoksi, että yhteiskunnallinen hyväksyttävyys
ja poliittinen hyväksyttävyys mahdollisimman laajasti
tämän toiminnan osalta voitaisiin varmistaa.
Huomaan käsittelyn jälkeen, että kyllähän
tämän taakse on saatu tosiasiassa erittäin
laaja poliittinen yhteisymmärrys, ei rikkumaton eikä sataprosenttinen,
niin kuin äsken kuultiin, mutta kuitenkin erittäin
laaja. Olen myös iloinen siitä, että tämän
lain käsittelyn yhteydessä käyty kansalaiskeskustelu
median palstoilla ja muutenkin on oikonut paljon vääriä käsityksiä ja
tietoja muun muassa siltä osin, mikä koskee vapaaehtoisen
maanpuolustuksen ja vaikkapa vapaapalokuntien ja vastaavien reviirikysymystä.
Todellakin on sillä tavalla, että tällä toiminnalla
ei haluta tulla näitten järjestöjen ja
yhteisöjen tontille, ei tietenkään millään
tavalla, kun virka-avusta on kysymys. Kun siitä on kysymys,
aina toimitaan vain pyydettäessä, vain pyydettäessä.
Toiminnalla ei tuppauduta eikä tyrkyttäydytä toisten
toimijoitten reviirille missään tapauksessa. Minusta tämä on
tärkeää todeta erittäin selvin
sanoin.
Sitten huomaan myös sen, että suuria asiallisia
muutoksia ei lakiesitykseen ole tullut, mutta kuitenkin tiettyjä olennaisia
korjauksia on tullut. Tämä kouluammunta-asiahan
tässä käytiin jo keskustelussa lävitse.
Minusta tässä on nyt löytynyt käsittelyssä hyvä muotoilu:
Puolustusvoimien hyväksymät reserviläiset
voivat toimia kouluammuntojen johtajina, mutta kouluammunnat on toteutettava
sotilasviranomaisten johdon ja valvonnan alaisuudessa. Minusta tämä on
hyvin löydetty yhteisymmärrys. Tässä on
nähty näköjään vaivaa
valiokunnassa ja sitten myös puolustushallinnon kanssa
käydyissä keskusteluissa. Tämä on
terveen järjen mukainen toimintamalli. Tästä voimme
olla ehkä yhdessäkin tyytyväisiä,
että tällaiseen lopputulokseen on päädytty.
Maanpuolustuskoulutuksen saattaminen julkishallinnolliseksi
yhteisöksi oli tärkeä asia sen vuoksi,
että se toteuttaa tiettyjä sille Puolustusvoimien
puolelta uskottuja koulutustehtäviä. Sen vuoksi
sen aseman järjestäminen juuri tällä tavalla
on ollut perusteltua. Se antaa myös sitten tietyn pohjan
järjestää parlamentaarista ja niin sanottua
poliittista valvontaa sen toimintaan nähden jämäkämmällä tavalla
kuin tähän mennessä on ollut asianlaita.
Sinänsä Mpk:n toimintaan nähden puolustusministeriöllä ei
ole ollut eikä ole mitään huomautettavaa.
Se on erittäin myönteinen organisaatio ja tekee
hyvin tärkeää ruohonjuuritason työtä puolustusministeriön
ja Puolustusvoimien näkökulmasta katsottuna. Sehän toimii
puolustushallinnon alaisuudessa ja todellakin tekee niitä töitä,
mitä puolustushallinto siltä tilaa. Yleisarvosana
on tietysti, niin kuin äsken jo sanoin, erittäin
myönteinen.
Täällä puhuttiin virka-avusta jo
aiemmin, se on tärkeä keskustelu. Minusta tärkeää on
tunnistaa se, että vapaaehtoisia ei saa käyttää Puolustusvoimien
virka-avusta poliisille annetun lain 4 §:ssä tarkoitettuihin
tehtäviin. Minusta tämä on selkeä rajaus,
ja tämäkin rajaus jo varmasti poistaa ehkä tarpeettomia
pelkoja siitä, minkälaisiin tilanteisiin kenties
jouduttaisiin, samoin kuin senkin toteaminen selkeyttää asioita,
että virka-aputehtäviin osallistuvat ovat sotilasrangaistussäännösten
alaisia. Tämäkin antaa tähän
toimintaan tiettyä selkärankaisuutta, ennakolta
myönteistä, ennakolta ehkäisevää pohjaa.
Ed. Dromberg käytti ansiokkaan puheenvuoron naisten
uudesta osallistumismahdollisuudesta, joka tässä virallistetaan
lakiin kirjoitettuna. Minun pitää lausua naisjärjestölle
aivan erityinen kiitostunnustus tämän pitkähkön
prosessin aikana tuesta, kannustuksesta ja avusta, jota olette antaneet
ed. Drombergin johdolla tähän työhön.
Naisten Valmiusliitolla tässä on ollut merkittävä tehtävä.
Minä uskon, että tehtävänkuva, mikä nyt
naisille tukitehtävien hoitamisessa järjestetään,
tässä vaiheessa on varsin tyydyttävä ratkaisu.
Minusta on paikallaan katsoa, miten tämä toimii
lähitulevina vuosina. Palataan sitten asiaan aikanaan,
jos tarvitsee sitä korjata tuolloisten uusien päätöksentekijöitten
toimin ja voimin. Tämä on askel, jota on toivottu
laajalti, ja se on myös askel, joka antaa lisää pontta
tähän vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön.
Aivan lopuksi totean sen, että tämä toiminta kaipaa
jämäkkää parlamentaarista valvontaa,
jämäkkää parlamentaarista valvontaa.
Se on kyllä tämän lain puitteissa järjestetty
niin hyväksi kuin tarvitseekin varmistaen juuri silloin
sen, että sen hyväksyttävyys eri yhteiskuntapiireissä on
mahdollisimman hyvin hoidettu. (Ed. Laakso: Tarkoittaako ministeri
kahvinjuontitilaisuuksia?)
Ilkka Taipale /sd:
Arvoisa puhemies! En pelkää Venäjää enkä armeijaa,
en kirkkoa enkä SDP:tä, en edes vapaaehtoista
maanpuolustusta, mutta silloin tällöin hymyilen
näille. (Ed. Brax: Vappua pelkäät kuitenkin!)
On mielenkiintoista katsoa tätä vapaaehtoista
maanpuolustuslakia. Täällähän
oli aikanaan erään rauhanliikkeen ja heidän
gurunsa Mirjam Vire-Tuomisen toimesta tekeillä rauhan laki,
joka kuitenkin onneksi tyrmättiin jopa Rauhanpuolustajien
pääjäsenten, keskustapuoluelaisten, toimesta.
Sehän olisi voimassa, jos keskusta tässä olisi
horjunut.
Mutta se, että tulin puhumaan tänne, johtuu siitä,
että molemmat lait hyväksytään
aikana, jolloin suomalainen rauhanliike täyttää 100
vuotta ensi lauantaina, ja veikkaan, että äärimmäisen harvat,
edes puolustusministeri, sen edes tietävät. On
tietysti rauhanliikkeen oma syy, että se piipittää jossakin,
rauhanlampaat piipittävät jossakin. Mutta rauhanliikkeeseen
ei periaatteessa pitäisi suhtautua siten kuin siihen suhtaudutaan.
Vuonna 1907 perustettiin niin sanottu vanha Suomen Rauhanliitto,
jonka tsaari kielsi vaarallisena tai haitallisena 1913 odotettaessa
ensimmäistä maailmansotaa. Vuonna 1920 se perustettiin
Suomen Rauhanliitto—Kansainliitto -yhdistyksenä.
Se oli ainoa Kansainliitto-liike, jopa ainoa YK-liike, ennen kuin
YK-liitto perustettiin 1954. Siltä on kolme kertaa viety
rahat. Kolmas kerta ei onnistunut. Ensimmäisen kerran silloin, kun
professori Iversen moitti Hitleriä, rahat vietiin kokonaan;
toisen kerran silloin, kun keskustapuolue erosi Suomen Rauhanpuolustajista
ja tietyissä krapulavaiheissa vei Rauhanpuolustajilta rahat,
mutta ei huomannut, että kaikilta muiltakin vietiin 70
prosenttia. Leikilläni olen sanonut, että jos
Sydäntautiliitolta olisi viety rahaa samalla tavalla, ne
olisivat saaneet kaikki sydärin ja Mielenterveysseura olisi
mennyt psykoosiin. Rahoja ei ole vieläkään
saatu takaisin, ja nyt, kun rauhanliike täyttää 100
vuotta. (Ed. Laakso: Se kolmas kerta unohtui!) — Sanoin:
meinattiin viedä yli puolet rahoista tältä vuodelta
kaikilta ystävyysseuroilta ja rauhanjärjestöiltä samana vuonna,
kun rauhanliike täyttää 100 vuotta. Eduskunta
palautti nämä rahat tuomatta kuitenkaan mitään
lisärahaa.
Kun Inter-Parlamentary Unionin, Ipun, rinnakkaisjärjestö Ipb,
International Peace Bureau, täytti 100 vuotta — sen
perustivat samat henkilöt, toisen kansalaisjärjestöjä varten,
toisen parlamentteja varten — 100-vuotisjuhlat pidettiin Suomessa
1992: valtionapu 60 000 markkaa, 200 ulkolaista vierasta,
mutta kaksi leipää ja viisi kalaa riitti. (Ed.
Pulliainen: Aika hyvin!) Samalla tavalla, kun muut järjestöt
täyttävät, esimerkiksi Rauhankirjallisuuden
edistämisseura 30 vuotta, Lääkärin
sosiaalivastuu 25 vuotta: Toinen sai 3 000 euroa ja toinen
4 000 euroa, mutta sillä 3 000:lla julkaisen
kahdeksan kirjaa, myöskin vapaaehtoiselle maanpuolustusjärjestölle
ainoan ydinaseita koskevan perusteoksen, ainoan pienaseita
koskevan teoksen ja klassikon The Study of Wars, joka on sotien
Kinsey-raportti. Siinä periaatteessa on 1 600
sivua, mutta julkaisen vain 400, jotta jaksatte lukea ja ymmärrätte, mitä siinä sanotaan.
Mutta vielä kiitän tätä oikeaa
laitaa. Takanani ovat olleet aina kenraali Nepponen ja majuri Seppo
Lahtela huumorimiehinä. He ovat ainoat oikeasta laidasta,
jotka ovat aina tukeneet rauhanliikkeen rahojen palauttamista, ed.
Zyskowicz myöskin jossain määrin. Meidän
on nähtävä, että rauhanliike
on kouluttanut kokonaisen sukupolven väkivallattomaan ajatteluun,
ja se ei ole paha asia vapaaehtoiselle maanpuolustuksellekaan.
Lopuksi ed. Drombergille, joka piti tosiaan hyvän puheenvuoron.
Niiden kannalta, jotka pitävät puheenvuorosta,
totean, että järjestimme Suomeen 1983 Lapset ja
sota -tutkimusseminaarin. Joka ikinen tutkija maailmasta oli paikalla, kaikki
yhtä lukuun ottamatta, eversti Townsend, prinsessa Margaretin
aiempi ystävä. Hän oli tehnyt kirjan
The Smallest Pawns in the Game eli lapsisotilaista ensimmäisenä.
Kaikki muut tulivat. Teimme kirjan, ehdotimme, että Suomi
ottaa tämän teemaksi. Se ei kelvannut. Ruotsi
otti, ja nythän se on koko maailmassa teemana.
Myöskin naiset ja sotalaitos -teemasta kokosimme kaikki
30 tutkijaa maailmasta, parhaat tutkijat. Kolme metriä luettiin
kirjallisuutta. Tiesimme tarkkaan, mitä tapahtuu myöskin
naisten militarisoinnissa tai naisten ja sotalaitoksen suhteissa.
Sitä ennen sanoimme, että lapset ja naiset ovat
maailman suurin demilitarisoitu vyöhyke.
Viimeksi pieni opetus ed. Laaksolle. Armeijaa ei ole käytetty
lakkoasioissa kuin kaksi kertaa epäsuorasti: Veturimieslakko
murrettiin kutsumalla veturimiehet 1952 kertausharjoituksiin ja
kerran yritettiin murtaa Wällärin lakko. (Ed. Kekkonen:
Jäänmurtajalakko!) — Joo, ja ei onnistunut.
Wälläri oli vähän kovempi jätkä kuin veturimiehet.
Ed. Wallin ei ole kuuntelemassa, mutta sopisi kuunnella.
Olli Nepponen /kok:
Arvoisa puhemies! Anna arvo toisellekin, tulee mieleen. Monissa asioissa,
kun on keskusteltu varusmiespalveluksesta, olemme ed. Taipaleen
kanssa yhtä mieltä. Valitettavasti nykyinen rahapula
estää hyvien ajatuksien toteutumisen. Vielä halusin
pari asiaa vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta ottaa esiin.
On muistettava, että virka-apupyyntö tapahtuu
aina Puolustusvoimille, jotka voivat käyttää maakuntajoukkoihin
kuuluvaa osastoa. Se on selkeä virka-avun lähtökohta.
Virka-apupyyntöä ei osoiteta maakuntajoukolle
suoraan. Se ei lähde sieltä, vapaaehtoisjoukko,
vaan pyyntö osoitetaan Puolustusvoimille. Ne käyttävät
käyttää omaa varusmiesjoukkoa, tai jos
ei ole, käyttävät maakuntajoukkoa. Nyt
on kysymys siitä, mikä on maakuntajoukko, mikä organisointi,
onko se sotilaallinen osasto. Todennäköisesti.
Ehkä se olisi ollut hyvä tässä laissa
vähän selventää. Rikoslakiahan
siihen käytetään, mutta pitää muistaa,
että se toimii sotilaallisten käskyjen ja niiden menetelmien
mukaisesti Puolustusvoimien ollessa siinä johtovastuussa
eikä ole mikä tahansa joukko, mikä lähtee
tehtäväänsä suorittamaan.
Toinen asia: Maanpuolustuskoulutusyhdistys, joka nyt saa julkisoikeudellisen
aseman. Se on koulutusorganisaatio. Siitä ei saa muodostua valtiota
valtiossa. Sillä on jäsenjärjestöt,
se toteuttaa pyydettyä koulutustehtävää,
ja sen pitää pysyä tässä roolissa.
Tämän haluan myöskin sanoa tältäkin
laidalta. Se ei ole mikään sellainen, joka ottaa
nyt sitten ja operoi näillä asioilla. Se on koulutusorganisaatio,
järjestää pyydettyä koulutusta,
vetää vapaaehtoiset mukaan, ja sillä on merkittävä joukko
reserviläisjärjestöjä ja muita vapaaehtoisia
maanpuolustusjärjestöjä jäseninään.
Ja parlamentaarinen valvonta, niin kuin ministeri täällä totesi,
on selkeästi määritetty tässä laissa.
Uskon, että tästä tulee ihan hyvä.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys laiksi vapaaehtoisesta
maanpuolustuksesta on erittäin hyvin valmisteltu ministeri
Kääriäisen johdolla, siitä tunnustu.
Tätä on ollut siksi hyvä monipuolisesti
puolustusvaliokunnassa käsitellä mietinnöksi.
On hyvä, että on löydetty näin
laaja yksimielisyys, jolla on voitu asiaa viedä eteenpäin.
Tämä on tärkeä asia.
Samalla tuon esille kysymyksen paikallisjoukoista. Toivon, että paikallisjoukoilla
edelleen säilyy maakuntajoukkojen ja vapaaehtoisen maanpuolustuksen
rinnalla myös aktiivinen rooli ja tehtävä.
Paikallisjoukothan usein koostuvat hieman iäkkäämmistä miehistä,
ja minä katson, että niillekin pitää olla
jatkossa edelleen oma tärkeä tehtävä maanpuolustuksen
kokonaisuudessa.
Kauko Juhantalo /kesk:
Herra puhemies! Halusin vielä ministerin puheenvuoron
jälkeen, jossa ministeri erittäin hyvin selvensi
vielä tätä reserviläisten osuutta
ammuntojen johtajina, muistuttaa siitä, että reserviläiset
ja muut vapaaehtoiset maanpuolustusjärjestöt olivat
hyvin aktiivisia myös tämän lain käsittelyn
yhteydessä, ja se tuo kyllä mieleen, että nämä ovat
kyllä hyvin aktiivisia myös tuolla itse toiminnassa.
Oli erittäin hyvä, että varapuheenjohtaja
Laakso myös lausui, että valtaosasta näitä asioita — muun
muassa tämä hyvin herkkä asia ammunnan
johdosta — me löysimme yksimielisyyden valiokunnan
mietintöä tehdessämme. Vaikkakin sitten
varapuheenjohtaja Laakso lausumansa ja tuon hylkäysesityksen
on tehnyt, niin oli suuri tunnustus hänen puheenvuoronsa
sisällä se, että suuren osan näistä vaikeista
kysymyksistä me saatoimme yksimielisesti ratkaista.
Tässä yhteydessä lausun kyllä myös
suuren kiitoksen valiokuntaneuvos Savolalle, joka sai vähän
sellaisen juoksijan roolin, että jatkuvasti hän
joutui olemaan yhteydessä ministeriön virkakoneistoon,
ja sitä kautta me yhdessä heidän avullaan
löysimme muotoiluja, jotka saivat aikaan tämän
yksimielisyyden mietinnössä.
Jari Leppä /kesk:
Puhemies! On äärimmäisen tärkeää,
että vapaaehtoista maanpuolustustyötä modernisoidaan,
ja niin kuin tämä lakiesitys ja valiokunnan erinomaiset
lisäykset ja täsmennykset osoittavat, tätä tarvitaan,
ja niin kuin valiokunta toteaa, kansalaisten kiinnostus vapaaehtoiseen
maanpuolustukseen on yhteiskunnalle merkittävä voimavara.
Sitä se on.
Samoin uusi laki varmasti myös motivoi entisestään
ja innostaa tässä työssä mukana
olevia. Samalla se selkiyttää myöskin
vapaaehtoisen työn yhteiskunnallista merkitystä,
samoin sen työn luonnetta ja niitä tehtäviä,
aivan niin kuin esimerkiksi ed. Nepponen totesi, mihin erilaisiin tehtäviin
vapaaehtoisia käytetään: kerta kaikkiaan
hyvää työtä. Tämä korostaa
sitä yhteisvastuuta, jota suomalainen vapaaehtoinen maanpuolustustyö on
aina pitänyt ensiarvoisen tärkeänä. Uskon,
että tätä myötä tähän
tulee myöskin erittäin paljon lisää suomalaisia
mukaan.
Eero Akaan-Penttilä /kok:
Arvoisa puhemies! Maakuntajoukkojen tehtävistä haluaisin muutaman
asian todeta, miten loogisesti nekin menevät eteenpäin.
Nehän on mainittu esityksessä puolustusvoimalaista,
siis edellisessä laissa, sivulta 9 eteenpäin,
jossa on pilottivaihe. Nyt laaditaan perusteita koulutukselle ja
reserviläisten rekrytointimallille. Mainitaan myöskin
sota-ajan tehtävien lisäksi esimerkiksi osallistuminen
Puolustusvoimien antamiin virka-aputehtäviin.
Kerrotaan myöskin, että kaavaillaan koulutettavan
niin, että 10 prosenttia annettaisiin kertausharjoitusten
kautta, 30 prosenttia Puolustusvoimien vapaaehtoisten harjoitusten
kautta ja 60 prosenttia Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen harjoitusten
kautta, ja joukkoja koulutettaisiin vuosittain noin 15 vuorokautta.
Tämä on erittäin hyvä suunnitelma,
tasapainoinen ja toteuttamiskelpoinen.
Ihan toinen asia on vielä, arvoisa ministeri: Saisinko
teiltä jonkun vastauksen siihen määritelmäkysymykseen,
miten suhtaudutaan puolustuspoliittisessa selonteossa näihin
määritelmiin?
Yleiskeskustelu päättyy.