Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tässäkin toimin nyt valiokunnan puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan sijaisena, kun he ovat estyneinä esittelemään tätä uutta menettelyä, elikkä tämä siis toisin sanoen liittyy Suomen metsäkeskuksen tähän uuteen järjestelmään ja sen metsätietojärjestelmään.

Tässä on siis kysymys siitä, että pyritään parantamaan metsävaratietojen hyödynnettävyyttä, ja tämä ei olekaan helppo asia ollenkaan. Sitä sovellettaisiin Suomen metsäkeskukselle kuuluvien julkisten hallintotehtävien suorittamiseksi tarpeellisten henkilötietoja sisältävien metsätietojen käsittelyyn. Tietojen ja asiakirjojen julkisuuteen sovellettaisiin viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia. Henkilötietojen käsittelyyn sovellettaisiin henkilötietolakia, ellei ehdotetussa laissa toisin säädettäisi. Laissa niin ikään säädettäisiin tietojärjestelmän käyttötarkoituksesta, tietosisällöistä, tietojen käytöstä ja luovuttamisesta sivullisille sekä tietojen säilyttämisestä ja poistamisesta.

Metsätietojärjestelmään liittyvän rekisterin pito säädettäisiin Suomen metsäkeskuksen julkiseksi hallintotehtäväksi. Rekisterin pitäjäksi ehdotetaan uuden metsäkeskusorganisaation keskusyksikön johtajaa ja aluejohtajaa, koska nämä voisivat käyttää tehtäviensä hoidossa julkista valtaa. Valiokunta toteaa, että esityksellä on kaksi perusoikeuksien toteutumiseen liittyvää keskeistä tavoitetta. Esityksellä pyritään varmistamaan se, että metsäkeskuksen metsätietojärjestelmään liittyviin tietoihin ja niiden luovuttamiseen sovelletaan julkisuuslakia. Koska tietojärjestelmän tiedot ovat henkilötietoja, pyritään esityksellä samanaikaisesti myös edistämään tie-tosuojan toteutumista. Tältä osin voidaan todeta, että julkisuuslaki sisältää viranomaisen henkilörekistereitä koskevan säännöksen, jossa viitataan henkilötietojen suojaa koskeviin säännöksiin. Henkilötietolain ja ehdotetun lain henkilötietojen käsittelyä koskevat säännökset siis rajoittaisivat julkisten tietojen luovutusta kyseisestä tietojärjestelmästä.

Säännösten mukaan maanomistajan yhteystiedot voidaan luovuttaa metsätalouteen liittyvää suoramarkkinointia varten, jos maanomistaja ei ole sitä erityisesti kieltänyt. Valiokunta pitääkin tärkeänä, että kieltämisen mahdollisuudesta tiedotetaan mahdollisimman tehokkaasti ja siten, että rekisteröidyllä on tosiasiallinen mahdollisuus vaikuttaa tietojensa käsittelyyn. Samalla valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että jos luovutuksen kohteena on maanomistajan yhteystiedot sekä metsävaratiedot ja niiden sijaintitiedot, tiedot voidaan metsätalouteen liittyvää suoramarkkinointia varten luovuttaa vain maanomistajan suostumuksella.

Arvoisa puhemies! Tässäkin päädyttiin yksimieliseen hengentuotteeseen.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallitus, ministeri Sirkka-Liisa Anttila ja valiokunta ovat tehneet hyvää työtä, jonka ed. Pulliainen täällä toi esille.

Metsävaratietojen yksilöllisyys on verrattavissa lompakossa olevaan rahamäärään salattavuuden osalta, yksityisyyden osalta, tai jos on pankkitili, tilillä olevaan saldoon. Tämän vuoksi on hyvin perusteltua se, että näitä maanomistajakohtaisia metsävaratietoja voidaan antaa vain metsänomistajan luvalla, erityisellä luvalla, jonka hän itse antaa. Pidän tätä näkökohtaa hyvin tärkeänä yksilönsuojan ja tietosuojan kannalta.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Pari huomiota tästä Suomen metsäkeskuksen metsätietojärjestelmää koskevasta laista. Tämä liittyy olennaisena osana tähän metsäkeskuslakiuudistukseen, ja on aivan välttämätöntä, että kun käsitellään metsänomistajaa koskevia tietoja, lainsäädäntökin on sitten ajan tasalla. Ja aivan välttämätöntä on se, että metsänomistajan omaisuudesta säädetään niin kuin tässä mietinnössä aivan oikein sanotaan, että valiokunta korostaa mietinnössään sitä, että "henkilötiedoiksi katsottavat metsävaratiedot voidaan luovuttaa palveluja tarjoaville metsäalan toimijoille suoramarkkinointia varten ainoastaan maanomistajan suostumuksella". Elikkä se metsää koskeva tieto on niin hyvin suojattu, että vain siinä tapauksessa, jos maanomistaja siihen nimenomaan antaa suostumuksen, niitä metsää koskevia yksittäisiä tietoja, esimerkiksi puuvaratietoja, voi antaa.

Mutta sitten on taas toisin päin käännettynä niin, että kun pidetään rekisteriä yllä, sitten tällaisille suoramarkkinointiyhtiöille tai -yrittäjille voidaan antaa tietoja maanomistajan yhteystietoja koskien kaikissa tapauksissa, ellei maanomistaja nimenomaan sitä kiellä. Tässähän on tämmöinen käännetty lukko, että todellakin maanomistaja voi sen kieltää, jos ei välttämättä niitä suoramarkkinointiyhtiöiden yhteydenottoja halua.

Elikkä tässä on syytä pitää erillään metsävaratietojen erillään pito, jonka laki suojaa ja jota ei saa antaa kuin nimenomaisesta suostumuksesta, aivan kuten on tällä hetkellä ja muun muassa verotietoja koskien ja esimerkiksi perukirjoja koskien ja niihin liittyviä metsätietoja koskien on olemassa korkeimman hallinto-oikeuden ennakkopäätökset, ettei tietoja tarvitse antaa, ja näin tulee olla jatkossakin. Kannattaa huomata, että tämä lakiesitys ei muuta tätä totuutta miksikään ja nämä suoramarkkinointitiedot taas sitten toimivat tämän lain kautta. Koska kysymys on henkilöiden rekistereistä, niin tätä rekisterinpitoa koskevia lakeja totta kai noudatetaan ja tässä mietinnössä siitä mainitaan ja sitten myös perusoikeuksien näkökulmasta pidetään huoli siitä, että varmistetaan, että metsäkeskuksen metsätietojärjestelmään liittyviin tietoihin ja niiden luovuttamiseen sovelletaan julkisuuslakia.

Elikkä tässä on sidottu monta lakia yhteen nippuun, ja aivan kuten mietinnössä korostetaan oivallisesti, ei olla missään nimessä luomassa uutta byrokratiaa vaan tehdään selkeä lainsäädäntö, joka toimii sitten kaikki nämä äsken mainitut lait huomioiden.

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila

Arvoisa puhemies! Ihan samalla tavalla kiitokset niin maa- ja metsätalousvaliokunnalle kuin perustuslakivaliokunnallekin tämän asian varsin ripeästä käsittelystä.

Silloin, kun tätä järjestelmää lähdettiin kehittämään, meidän tavoitteenahan oli, että nyt, kun metsäkeskukset uudistetaan, niitten hallintoa uudistetaan ja samaan aikaan metsävaratietojärjestelmä siirtyy sähköiseen muotoon. Eli laserkeilausjärjestelmällä kerätään ne tiedot, ja sen jälkeen metsänomistajalle saadaan sinne omaan kotitietokoneen ruudulle tiedot hänen metsässään olevista puuvarannoista, ja tämä mahdollistaa erittäin hyvin tämmöisen neuvonnan, että voidaan vinkata metsänomistajalle, että siellä olisi nyt tämmöisiä hakkuurästejä, harvennusrästejä tai vastaavia. Jokainen metsänomistaja tietysti itse päättää, tarttuuko tähän mahdollisuuteen vai ei, mutta tämä kombinaatio, uusi metsäkeskusjärjestelmä ja keskitetty hallinto yhdessä metsävaratiedon kanssa, antaa todella mahdollisuuden neuvoa ja antaa oikeaa viestiä, varsinkin kun meillä metsät siirtyvät suurten ikäluokkien jäätyä eläkkeelle entistä enemmän kaupunkilaismetsänomistajien haltuun perinnönjakojen ja kauppojen kautta. Nyt tämä laserkeilausjärjestelmä antaa tarkemmat tiedot metsistä ja antaa metsänomistajalle hyvän kuvan siitä, minkälaisessa puuvarantotilanteessa, minkälaisessa hoitotilanteessa se oma metsä siellä on.

Tämän valmistelun yhteydessä käytiin hyvin mielenkiintoinen keskustelu siitä, kuka niitä tietoja sitten oikein saisi käyttää. Itselleni oli yllätys se, että metsäteollisuuden piirissä oli semmoinen käsitys, että nämä pitää antaa kaikkien käyttöön avoimesti. Mutta tämähän on aivan sama asia, jos tälle tielle olisi lähdetty, että kun myyt jotakin, niin ostajalla on jo tieto kaikesta, mitä olet myymässä. Eihän tämä näin voi olla. Eli tavallaan se tekisi mahdottomaksi sen, että metsänomistaja voisi käydä neuvotteluja oman metsänsä ja puunsa hinnasta silloin, kun sitä metsäkauppaa hierotaan.

Mehän tiedämme, totta kai, jo nyt sen, mitä metsän eri puulajeista maksetaan. Tämän vuoden alussahan tuli voimaan tämä järjestelmä, jonka Metla toteuttaa. Se antaa lisää tietoa niille, jotka metsästä puukauppoja käyvät, mutta siitä, että metsäteollisuudella eli ostajalla olisi ollut tarkka tieto, mitä kunkin metsässä on, aivan varmaan olisi seurannut sellaisia asioita, jotka eivät kuulu normaaliin vapaaseen kauppajärjestelmään. Sen takia olen tyytyväinen, että tämä asia on nyt mennyt näin eikä tämä ole matkalla muuttunut. Tämä oli se vaikein asia tässä viedä eteenpäin: kenellä on oikeus saada metsävaratietoja. Nyt se on tässä hyvin selkeästi paalutettu nimenomaan tietosuojalaki huomioon ottaen.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Jälleen henkilökohtaisena kannanottona vain tähän yhteen ainoaan olennaisimpaan kohtaan, metsävaratiedon käyttöön ja käyttöoikeuksiin ja siihen, mikä mielekkyys tällä tietovarannolla oikeastaan on, totean rehellisesti, että kun tähän lainsäädäntöhommaan ryhdyttiin, vähän olin sitä mieltä, että tästä ei taida kyllä tulla yhtään mitään. Kun aikoinaan hallintovaliokunnassa näitä Aarnion juttuja kuuntelin, ajattelin, että voi hyvänen aika, kun tätä viisautta, joka on siellä henkilötietolain jnp. puolella, ruvetaan soveltamaan tälle puolelle tämän laatuiseen asiaan, kyllä siinä vaikeuksiin tullaan.

Nyt on miellyttävää todeta se, että tästä ei käydä mitään keskustelua vaan tämä on mielletty järkeväksi ja oikeaksi tavaksi hoitaa asiat ja tämä lainsäädäntö näyttää onnistuneen jo ennakkoon arvioiden ihan hyvin.

Pekka Vilkuna /kesk:

Arvoisa puhemies! Minulla itselläni oli juuri samanlaisia pelkoja silloin, kun tätä ruvettiin valmistelemaan, mistä ed. Pulliainen juuri äsken mainitsi. Oli todella suuri pelko, että sinne jäisivät yksittäisen metsänomistajan hyvinkin yksilöidyt tiedot kaiken maailman kaupungin tupsuniskojen kytättäväksi. Tästä olisi voinut tulla melko kovaa taistelua, jos he olisivat käyttäneet aktiivisuuttaan sillä lailla kuin ovat käyttäneet esimerkiksi kettu- ja minkkifarmeja kohtaan. Se pelko oli olemassa, mutta hyvä näin, että se on tiukasti säänneltyä, kuka sitä saa käyttää.

Toinen hyvä asia, mikä sinne tuli, on se, että sieltä ei ole hyvin pienissä yksiköissä tietoa haettavissa edes viranomaisten taholta, että pystyisi näkemään yksittäisen isännän yksittäisen palstan tiedot. Kun tämä on kunnossa, silloin ei ole enää niin suurta huolta siitä, mikä myös oli pelkona, kun se nyt täytyy nimenomaan itse aktiivisesti kieltää, jotta se tieto ei ole viranomaisten käytössä. Se pelko poistui sillä, että se ei ole nähtävissä niin yksilöidysti pieniltä palstoilta kuin pelättävissä oli.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Haluan kiittää ministeri Sirkka-Liisa Anttilaa hänen äsken käyttämästään puheenvuorosta asiakohdan johdosta. Metsänomistajan — tai metsänomistajien yhteismetsän kohdalla, perikunnan osalla — on hyvä tietää itse metsänsä puumäärä ja tietoja metsästä, se on tavattoman hyvä asia. Sen informaation toivoisin kulkevan, että metsäkeskukset informoisivat metsänomistajia henkilökohtaisesti metsävaratiedoilla. Ne olisivat hyvin hyödyllisiä. Näitten tietojen antaminen metsänomistajille itselleen varmasti palvelisi myöskin epäsuorasti niitä tavoitteita, joita puun ostajilla oli tietojen saatavuuden osalta, koska silloinhan metsänomistajat itse voivat itsenäisesti tehdä ratkaisuja, onko myyntihaluja vai siirtyykö myynti muualle vai onko myytävää vaiko ei. Tämä on hyvä asia.

Sitten metsänomistajien tietojen antaminen. Tässä on kyllä tietty tietosuojaongelma. Esimerkiksi, jos vaalien alla ehdokas haluaa saada vaikka jostakin kohderyhmästä osoitetietoja, ne ovat tietosuojan alla. Esimerkiksi tietyn paikkakunnan eläkeläisistä tai jostakin muusta kohderyhmästä tietoja ei saada, mutta nyt sitten esimerkiksi metsänomistajista nämä tiedot olisivat saatavissa. Siinä pieni ristiriita jää tässäkin.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys metsäkeskuksen metsätietojärjestelmästä on erittäin ajankohtainen jo pelkästään sen takia, että kun uusi metsäkeskuslaki tulee voimaan, niin meillä pitää olla sitten lainsäädäntö metsäkeskuksen käsittelemien tietojen lainmukaisuudesta, että se asia hoidetaan kunnolla ja niin, ettei loukata julkisuuslakia taikka henkilötietolakia. On muistettava, että nykyiset tietojärjestelmät, mitä esimerkiksi metsäkeskus ja metsänhoitoyhdistykset ja myös metsäyhtiöt käyttävät, sallivat näiden erilaisten tietokantojen yhdistelemisen, esimerkiksi metsävaratietojen ja henkilötietojen yhdistämisen, joka tuottaa sitten jo monessa tapauksessa sellaista tietoa, joka menee sitten tämän lainsäädännön piiriin, olkoon sitten kysymyksessä julkisuuslaki tai tietosuojalaki tai sitten peräti nyt käsittelyssä oleva laki metsätietojärjestelmästä.

Joka tapauksessa on aivan välttämätöntä, että nyt esimerkiksi, kuten ministeri Sirkka-Liisa Anttila oivallisesti kuvasi tätä laserkeilausjärjestelmää, miten tämä homma toimii ja mitä tietoa se tuottaa, kun siinä voidaan tuottaa hyvin nopealla tahdilla sellaista yksityistä metsään liittyvää luottamuksellista tietoa, joka sitten annetaan metsänomistajan käyttöön, se todellakin tämän nyt käsittelyssä olevan lain perusteella on metsänomistajan omaa tietoa, jonka hän pitää itsellään tai sitten antaa jollekin, esimerkiksi vaikka nyt metsänhoitoyhdistykselle tai metsäyhtiölle tai kelle tahansa. Se on hänen harkinnassaan, mutta tämä laki suojaa sen tiedon. Sen sijaan se markkinointitieto, missä esimerkiksi ovat nämä niin sanotut yhteystiedot, joiden perusteella voidaan metsänomistaja löytää, on sitten sitä julkista tietoa. Jos metsänomistaja ei halua tämän suoramarkkinoinnin kohteena olla, hän antaa sitten siitä ilmoituksen kirjeellään, vastaa siihen kirjeeseen, että hän ei halua näitä tietoja lähetettävän, ja asia on siltä osin selvä.

Arvoisa herra puhemies! Lopuksi kiinnitän huomiota siihen, että tähän mietintöön liittyy perustuslakivaliokunnan lausunto, jossa nimenomaan nämä julkishallinnon julkisuuslain ja sitten tämän tietosuojalain koukerot on selvitetty, ettei näitä loukattaisi. Pitää muistaa, että Suomessa on noin 350 000—400 000 metsänomistajaa, joiden omaisuuden arvosta tässä on kysymys ja myös valtavasta määrästä henkilötietoja ja valtavista omaisuusarvoista. Sen takia on aivan välttämätöntä, että on olemassa ajantasainen lainsäädäntö. Nyt kun nämä molemmat, edellinen laki, mikä oli äsken ensimmäisessä käsittelyssä, ja tämä laki, hyväksytään, sen jälkeen meillä on vuodesta 2012 alkaen nämä lainsäädäntöasiat hyvässä mallissa. Sen jälkeen tarvitaan työtä ja toimintaa, koska lainsäädäntö ei ole sen esteenä enää.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Hoskosen erinomaiseen puheeseen esitän sen verran kysymystä, kommenttia, ajatusta, että kun tiedot kuitenkin metsänomistajista on saatavilla, saattaa olla pieni riski, että jotkut liiketoiminnan harjoittajat ottavat aggressiivisesti näitten tietojen pohjalta metsänomistajiin yhteyttä ja käyttävät ehkä jossakin tapauksessa, jossa voidaan harhauttaa metsänomistajaa sanomalla esimerkiksi, että metsät ovat yli-ikäisiä, pitää tehdä hänen kanssaan kaupat, tietyllä tavalla tilannetta hyväkseen.

Vähän samaa tapahtui nyt tässä taannoin. Kun oli tämä jätevesiasetus tulossa, niin monille kiinteistönomistajille tuli viranomaistiedotteen luonteisia tiedotteita, että teidän pitää laittaa tämän kaltaiset jätevesien puhdistusjärjestelmät, mitä sitten myyntiesitteessä kaupattiin. Tämä oli tietysti hyvän kaupankäyntitavan vastaista, mutta minä pelkään, että tämäkin saattaa tarjota tuollaiseen mahdollisuuden, mutta se on tietysti asia erikseen, jos ei toimita korrektin kaupankäyntitavan mukaan.

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi ed. Oinosen äskeiseen pelkoon, että siellähän on sanottu suoraan, että ne yhteystiedot voidaan luovuttaa vain, jos maanomistaja sitä itse ei erikseen kiellä. Maanomistajalla on siis oikeus ja mahdollisuus estää se, että tällaista tapahtuisi.

Hannu  Hoskonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Lauri Oinonen nosti kyllä aivan osuvasti esille tämän jätevesiasetussekoilun kautta kyseisen nyt käsittelyssä olevan lain mahdolliset epäkohdat, jotka saattaisivat tulla kysymykseen. En itse näitä tällaisia tilanteita kovin paljon pelkää, koska metsämiestaustaltani tiedän, että metsänomistajat ovat erittäin hyvin valveutuneita, tietoisia oikeuksistaan.

Totta kai on niin, että on markkinointitilanteita, jotka ovat epäasiallisia, mutta niitä varten on sitten muut lait tässä maassa rikoslakia myöten. Kyllä todellakin ed. Lauri Oinonen nosti erittäin tärkeän asian esille, ja toivon, että tällaisia hänen mainitsemiaan esimerkkejä ei käytännössä tule. Mutta uskon siihen vakaasti, että tänä päivänä metsänomistajalla on mahdollisuus saada tietoa markkinoilta, omilta etujärjestöiltään, metsäkeskuksista, metsänhoitoyhdistyksistä ja myös metsäyhtiöistä, että hänen oikeutensa säilyvät eikä loukata eikä rikota lakia saatikka käytetä epäasiallista markkinointitapaa, kun tehdään kauppaa.