Veijo Puhjo /vas:

Arvoisa puhemies! Nyt on käsittelyssä niin sanotun Prümin sopimuksen hyväksyminen. Tässä Prümin sopimuksen hyväksymisessä näyttää siltä, että marssijärjestys on nyt ihan väärä. Mikäli sopimus hyväksytään, niin käytännössähän tapahtuu sopijamaiden viranomaisten yhteistyö toisenkin sopijamaan alueella, niin kuin kunkin jäsenmaan tietosuojataso ja -normit määräävät. Tämä normisto on niin epäyhtenäinen, että tässä minun mielestäni käytäntö ei varmaan tule olemaan riittävän yhtenäistä.

Toisaalta kuitenkin eduskunnassa on parasta aikaa myöskin käsittelyssä EU:n kolmannen pilarin tietosuojanormiston yhtenäistämisprosessi, ja meidän tulisi odottaa ennen tämän sopimuksen hyväksymistä, että EU:lle saataisiin yhtenäiset tietosuojanormistot. Tällöin päästäisiin siihen tavoitteeseen, että kaikilla sopijamailla olisi kuitenkin sama korkea tietosuojataso, jolloin tietojenvaihdot sopijamaiden välillä toimisivat ihmisten henkilökohtaisen tietosuojan suhteen asianmukaisesti.

Kun nyt kuitenkin näyttää siltä, että enemmistö on hyväksymässä tämän Prümin sopimuksen, mikä ei siis ole oikea marssijärjestys, niin ehdotan, ettei Prümin sopimusta hyväksytä ja että myös siten 1.—7. lakiehdotus hylätään.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! EU:n puheenjohtajakautemme keskeisimpiä teemoja tai itse asiassa ainut ja tärkein teema oli avoimuuden ja läpinäkyvyyden lisääminen EU:n sisällä ja EU:n päätöksenteossa. On totta, että EU:n puheenjohtajakaudella Suomi otti askeleita kohti ehkä uudenlaisia ja vähän avoimempia puitteita tehdä päätöksiä, mutta avoimuus ei ole pelkästään seiniä tai puitteita, se on myös sisältöä. Samaan aikaan, kun Suomi siis yritti tolkuttaa EU:n areenoilla, että EU kaipaa enemmän avoimuutta ja läpinäkyvyyttä, Suomi itse eteni kansallisessa EU-politiikassaan hyvin vastoin avoimuuden ja läpinäkyvyyden periaatteita, ja kyseessä oli juuri tämä Prümin sopimus.

Prümin sopimuksen kohdalla ongelmallista oli kaiken lisäksi se, että sopimuksen osalta Suomi tuli jo valmiiseen pöytään ja sen olivat kattaneet naapurivaltiot Keski-Euroopasta. Suomi tuli irrallisena vyöhykkeenä tai satelliittina, jolla ei ollut varsinaista rajapintaa kyseisten valtioitten kanssa. Suomi poikkesi myös kovasti joukosta siinä, että se oli ainokaisia valtioita, joilla ei ihan ollut suoria syitä rajanaapuruuteen perustuen miettiä näitä läheisen poliisiyhteistyön muotoja.

Ajoitus oli kaiken kaikkiaan myös erittäin heikko, kun tämä hallituksen esitys tuotiin meille. Jo siinä vaiheessa, kun hallituksen esitys tuotiin tänne, oli tiedossa, että on todennäköistä, että Euroopan unionin neuvoston sisällä on henkeä, jonka mukaan Prümin sopimuksen sisältämät asiat mahdollisesti liitettäisiin koskemaan laajemminkin EU:n rakenteita. Mielestäni osoitti lähinnä huonoa makua, että tässä vaiheessa hallitus tuo esityksen, joka parhaimmillaan tai pahimmillaan saattaa vielä muuttua siinä prosessissa, jos siitä tulee EU:n sisäistä sopimuspolitiikkaa.

Lakiesitys oli kaiken kaikkiaan hyvin nopeasti ja huonosti valmisteltu. Itse en ole koskaan saanut käsiini muun muassa suomenkielistä versiota Prümin sopimuksesta enkä ole aivan varma, onko sitä koskaan edes taiten kunnolla suomennettukaan. Varsinkin kun vasta tämän hallituksen esityksen jälkeen lakivaliokunnan pöydälle, myös hallintovaliokunnan pöydälle, iskettiin tämän Prümin sopimuksen varsinainen sisältö, joka oli semmoinen noin 300-sivuinen englanninkielinen teksti, josta itse asiassa vasta saimme selkoa siitä, mitä Prümin sopimus todellisuudessa pitää sisällään, niin vielä siltäkin osin mielestäni kyseessä on erittäin huonosti valmisteltu, tarkoitushakuisesti vain yhteen päämäärään eli tämän poliisiyhteistyön ytimiin pääsemisen edistäminen tässä hallituksen esityksessä.

Hallituksen esityksessä on myös selkeästi heikkoja kohtia ja muun muassa hyvin epämääräisellä tavalla yksittäiset poliisit, siis yksittäiset suomalaiset poliisit, laitetaan vastuuseen ventovieraan ulkomaan poliisin ohjeistamisesta. Kyllä mielestäni tämä on vähintäänkin alkeita yhteistyön tekemisessä, että ohjeet ovat selkeitä, millä pelisäännöillä pelataan molemmin puolin.

Kuten sanottu, EU-maat parhaillaan neuvottelevat Prümin liittymisestä EU:n rakenteisiin, ja nämä neuvottelut itse asiassa ovat yksi osa ensi keskiviikon Eurooppa-neuvoston kokousta, jos keskiviikko on 15. päivä. Henki on ilmeisesti se, että näillä näkymin suuri joukko Euroopan maita, voivat olla jopa kaikki Euroopan unionin maat, on tavalla tai toisella hyväksymässä idean, että Prüm liitetään EU:n rakenteisiin. Todennäköistä kuitenkin on, että jos tämä liike tehdään, niin alkuperäisen Prümin sopimuksen sisältö muuttuu ja huomattavasti, koska neuvottelupuolella on silloin useampia tahoja. Siellä on 27 maata, jotka saattavat omista kansallisista intresseistään nähden edistää joitakin tiettyjä asioita Prümin sopimukseen liittyen.

Tässä yhteydessä toivoisinkin, että hallitukseltamme olisi riittänyt rohkeutta keskeyttää tämä kansallinen hanke tai tynkä-Prüm-hanke ja keskittyä siihen, että suomalaisesta näkökulmasta EU-maiden mahdollisessa yhteisessä sopimuksessa paremmin huomioitaisiin muun muassa mahdollisesti poliisiyhteistyön ja keinovalikoiman vastaaminen pohjoismaista käytäntöä. Nyt siellä on sellaisia keinovalikoimia, jotka mielestäni ovat kovin vieraita pohjoismaiselle käytännölle.

Tämän vuoksi kannatan ed. Puhjon tekemää hylkäysehdotusta.

Totean kuitenkin tässä yhteydessä, että sinänsä poliisiyhteistyölle on selkeästi tarvetta. Meillä on selkeästi tarvetta miettiä erilaisten tietojen vaihtoa rikollisuuden kansainvälistyessä ja kansainvälisten (Puhemies: 5 minuuttia!) liigojen yleistyessä, mutta tästä huolimatta toivoisin, että tämän tyyppisissä asioissa, joissa kosketellaan muun muassa ihmisten perusoikeuksia, seuraava hallitus noudattaisi jatkossa huomattavasti suurempaa huolellisuutta.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.

Jyrki Kasvi /vihr:

Arvoisa puhemies! En voi tosiaan kuin ihmetellä, miksi Prümin sopimukseen liittymisellä on näin mahdoton kiire. Eihän se ole vielä tulossa voimaan missään maassa tällä aikataululla, vai epäileekö meidän armas sisäministerimme, että hänen seuraajansa ei olisikaan yhtä innoissaan sopimukseen liittymisestä?

Kiireen seurauksena meillä ei ole vieläkään kunnon käsitystä siitä, mitä sopimuksessa lukee. Meillä on ainoastaan sopimuksen epävirallisesta englanninnoksesta — englanti ei ole siis virallinen sopimuskieli — tehty epätarkka suomennos, josta perustuslakivaliokunta löysi virheitä ja puutteita. Onhan se ihan kumma juttu, jos meillä joku Sipoon rajan siirtäminen lykkääntyy sen takia, että sieltä puuttuu pari ruotsinkielistä sanaa, mutta voidaan mennä tällaiseen sopimukseen mukaan, ilman että meillä on siitä kunnon suomennosta tai ruotsinnosta olemassakaan. No, E-kirjelmää tehtäessä ei ollut niitäkään. Joskus tuntuu siltä, että kansanedustajia pidetään sisäministeriössä lähinnä pakollisena riesana, eikä tarvitse kauheasti välittää edes näiden mielihyvästä.

Käännösongelmien seurauksena meillä ei ole vieläkään selvää käsitystä esimerkiksi siitä, minkä maan toimivaltuuksia Suomeen kutsuttavat poliisiviranomaiset noudattaisivat, suomennoksessa kun lukee, että ne noudattavat lähettäjämaan toimivaltuuksia, eivät Suomen. Viranomaiset, ministeriömme virkamiehet, tosin selittävät päinvastaista kuin sopimustekstissä lukee.

Meillä ei ole tietoa, miksi sopimuksessa listataan toisesta maasta kutsuttavien poliisien aseistus, jos kerran meille sanotaan ministeriöstä, että eihän tässä ole tarkoitus kuin vähän asiantuntijoita siirtää maasta toiseen. Mihin he tarvitsevat sellaista tykistöä, tai miksi sopimuksen suomennoksen mukaan sopimusmaiden viranomaiset voivat vaatia esimerkiksi Suomen viranomaisia ottamaan kenen tahansa suomalaisen dna-materiaalia siitä riippumatta, epäilläänkö häntä jostain rikoksesta vai ei? Tämä on ihan selkeässä ristiriidassa meillä Suomessa olevan normaalilainsäädännön kanssa, (Puhemies koputtaa) ja sinne vain mennään.

Arvoisa puhemies! Edellisen perusteella kannatan ed. Puhjon hylkäysehdotusta.