Täysistunnon pöytäkirja 156/2010 vp

PTK 156/2010 vp

156. KESKIVIIKKONA 16. HELMIKUUTA 2011 kello 14.00

Tarkistettu versio 2.0

4) Laki eläinsuojelulain 15 §:n muuttamisesta

 

Lyly Rajala /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olen erittäin ihmis- ja eläinrakas henkilö, ja siksipä minun kotonani ei ole kumpiakaan itseni lisäksi. Miksipä näin? Koska olen kotona niin harvoin. Kunnioitan siis kaikkia niitä kansanedustajia, jotka tämän hektisen reissumiehen roolin lisäksi huolehtivat perheistään.

Tähän lakialoitteeseen olen saanut runsaasti yhteydenottoja ennen kaikkea koiraihmisiltä, mutta tämä koskee myöskin kaikkia muita pienkotieläimiä, olkoonpa vaikka hamstereita, mutta rotukissoja on myöskin koirien lisäksi huomattava määrä.

Nykyinen eläinsuojelulaki on vuodelta 1996. Aika ja tekninen kehitys ovat tehneet löytöeläinten talteenottoa ja sitä seuraavia toimia koskevan lain 15 §:n vanhentuneeksi. Lain mukaan kunnille on määrätty velvoite alueellaan olevien irrallaan tavattujen ja talteenotettujen koirien ja kissojen sekä muiden vastaavien pienikokoisten seura- ja harrastuseläinten tilapäisen hoidon järjestelyistä. Lain mukaan talteenotettua eläintä on säilytettävä vähintään 15 päivän ajan, minkä jälkeen kunnalla on oikeus myydä, muutoin luovuttaa tai lopettaa eläin.

Rotukoirat ja -kissat ovat omistajilleen tärkeitä ja taloudellisestikin arvokkaita, ja niiden palautuminen omistajilleen nykyistä tehokkaammin on, totta kai, tavoiteltavaa. Nykyisessä laissa ei ole määrätty kunnan löytöeläinten talteenottopaikan hoitajalle velvoitetta tiedottaa talteenotetuista eläimistä, ja suuri osa jää palauttamatta omistajilleen. Esimerkiksi eräs keskisuomalainen löytöeläinhoitola ilmoittaa uuden kodin saaneiksi peräti 374 koiraa.

Lain säätämisen jälkeen on eläinten merkitsemistekniikka kehittynyt ratkaisevalla tavalla. Merkitystä eläimestä on omistajan tiedot saatavissa luotettavasti rotujärjestöjen ylläpitämistä rekistereistä, ja eläin on palautettavissa omistajalleen talteenotosta, säilyttämisestä ja palauttamisesta aiheutuneiden kustannusten korvaamisen jälkeen. Kaikki rotukoirat ja myös -kissat merkitään nykyisin joko etäluettavalla sirulla tai harvemmin tatuoinnilla.

Kissaliitto pitää sirurekisteriä myös roturekisteriin rekisteröimättömistä kissoista, ja Kennelliitollakin on sama valmius koirien osalta. Asiantuntijoilta saadun tiedon mukaan EU:ssa on tiettävästi vireillä säädöksiä kaikkien koirien ja kissojen pakollisesta merkitsemisestä. Tunnistukseen käytettävä lukulaite maksaa vain noin 200—300 euroa eli vain pienen osan yhden rotueläimen arvosta, joten siitä ei muodostu estettä esitetylle toimintamallille.

Arvoisa puhemies! Edellä olevan perusteella ehdotan, että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen:

"Eduskunnan päätöksen mukaisesti lisätään" — 4. huhtikuuta 1996 annetun eläinsuojelulain 15 §:ään, sellaisena kuin se on laissa — "uusi 3 ja 4 momentti - - seuraavasti:

- - Talteenotettu eläin on tutkittava tunnistusmerkinnän osalta. Talteenotetusta tunnistusmerkitystä eläimestä on tehtävä ilmoitus tunnisterekisteriä ylläpitävään järjestöön tai virastoon. Edellä mainittu pakollinen 15 päivän säilytysaika alkaa siitä, kun edellä mainittu ilmoitus on toimitettu tunnisterekisteriä ylläpitävälle järjestölle tai virastolle.

Talteenotetuista eläimistä, niiden rotuarviosta ja tunnisteista on kunnan löytöeläinten talteenottopaikalla velvollisuus pitää luetteloa."

Arvoisa puhemies! Tähän loppuun vielä yksi syy. Löytöeläinten nykyisestä järjestelmästä on tehty bisnestä. Suomessa on olemassa eräitä tahoja, jotka talteen ottavat löytöeläimiä, pitävät niitä piilossa sen nykyisen lain mukaan 15 päivää ja myyvät niitä eteenpäin, eli tästä on tullut lainmukaista liiketoimintaa, mikä ei ole suotavaa.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Rajalan tekemällä lakiesityksellä on hyvä tavoite, mutta tähän liittyy yksi merkittävä ongelma, ainakin tällä hetkellä. Eli jos tämä laki tulisi voimaan, miten tieto sitten etenee omistajalle? Otan esimerkin: siitä koiran sirusta on tunnistettu nämä tiedot ja Kennelliittoon on sitten otettu yhteyttä, ja niin kuin lakialoitteen esittelijä tässä totesi, sieltä löytyvät nämä mikrosirutiedot, mutta tietosuojaan liittyen — en tiedä tarkemmin näitä sääntöjä — sieltä on todettu, että ei heillä ole oikeutta antaa omistajan tietoja. Eli jos tämä laki tosiaan tulisi voimaan, niin velvoittaisiko tämä toista osapuolta, Kennelliittoa tai Kissaliittoa, mitkä täällä mainittiin? Tai se pitäisi jotenkin saada sitten sillä tavalla, että nämä tiedot annettaisiin. En tunne näitä tietosuoja-asioita tältä osin, mutta tämä on käytännössä totta.

Arvoisa puhemies! Vielä tähän lakialoitteeseen liittyen. Jos tätä tunnistuksessa käytettävää mikrosirulaitetta ei tarhanpitäjä haluaisi hankkia, koska usein nämä korvaukset ovat varsin pienet ja tarhan pitäjiäkin on vaikea saada joillakin paikkakunnilla, olisiko tämä sitten kunnan laite? Tässä nyt ei kunnalle suuria rasitteita vieritettäisi. Ja sitten kun tarhanomistaja vaihtuisi, tämä laite siirtyisi toiseen paikkaan. Nämä olivat ne keskeiset ongelmat, joiden vuoksi pyysin puheenvuoron, arvoisa puhemies.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Minä uskon vakaasti siihen, että ed. Rajalalla on ihan vilpitön tarkoitus edistää eläinsuojelua tässä asiassa.

Kiinnitän muutamaan näkökohtaan huomiota. Yksi semmoinen on se — kun mainitsitte tämän pisnetin näillä löytöeläimillä — että siinä on semmoinen kiusallinen yksityiskohta, että kun ostaa tällaisen eläimen, niin sillä saattaa todella olla se siru siellä nahan alla, se ei näy päälle, ja sitten se tunnistetaan ja havaitaankin, että onkin haltuun tullut varastettu eläin. Se on kiusallinen asia.

Toinen asia on se — ja se onkin se asia pääsisällöltään, minkä ed. Kähkönen juuri julki toi — että kun sinne Kennelliittoon soittaa, niin ensinnäkään ei ole oikeutta sitä tietoa antaa ja toisekseen ei ole tuoretta tietoa siitä, mikä on se osoite ja mitkä ovat ne yhteystiedot. Elikkä siis toisin sanoen tässä suhteessa ainut osa-alue, jossa tämä toimisi aivan ehdottoman hyvin, on rotujärjestöt.

Siitäkin koirarodusta, jota meillä on kotona monta kappaletta tällä hetkellä, kyllä tyttäreni, jolla on kenneloikeudet, tietää tarkkaan, kenellä siihen rotuun kuuluvia koiria on, ja siinä tämä toimii. Mutta muuten tässä hyvää tarkoittavassa lakialoitteessa on, sanotaan, jalostamisen paikka.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa puhemies! Ymmärrämme varmaan kaikki, jotka täällä salissa olemme, että Suomessa todellakin tietosuoja on äärettömän tiukka, minun mielestäni se on jopa maailman tiukin tietosuoja. Nykyisen lain mukaan, kuten tuolla äsken kerroin, kunnille on määrätty velvoite alueellaan olevien irrallaan tavattujen ja talteen otettujen koirien ja kissojen ym. harraste-eläinten tilapäisen hoidon järjestely. Jos tällainen eläin löydetään ja toimitetaan vaikkapa eläinhoitolaan, vastuu on kuitenkin kunnalla. Minun mielestäni, jos tällainen laite on, jolla voidaan tunnistaa, mikä eläin se on, kuka on sen omistaja jne. — sieltä sirustahan ne tiedot tulevat — eikö sieltä tule sirusta myöskin omistajan tiedot, elikkä eikö ole helppoa sieltä sirusta katsoa, keneen pitää ottaa yhteyttä.

Keskustelu päättyi.