Opetus- ja viestintäministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Tämä välikysymys käsittelee tärkeää asiaa: tasa-arvoisen koulutuksen tulevaisuutta.

Suomi tunnetaan maailmalla sivistyskansana, jonka hieno historia ja hyvinvointi ovat perustuneet pitkälti osaamiseen ja kaikkien mahdollisuuksiin kehittää tietojaan ja taitojaan. Ulkomaalaisten tuttavien kanssa ei tarvitse kauan aikaa keskustella, kun puhe jo kääntyy koululaitokseemme ja osaamisen tasaiseen jakautumiseen eri väestöryhmien ja eri alueiden välillä. Juuri tämän ainutlaatuisen ominaisuutemme haluamme hallituksen esityksellä pelastaa.

On aivan välttämätöntä, että jatkossakin sivistykselliset oikeudet ovat meidän kaikkien oikeuksia. Opiskelumahdollisuudet eivät saa riippua taloudellisesta ja sosiaalisesta taustasta tai kotipaikasta, johon on sattunut syntymään. Koulutuksellinen tasa-arvo on sitä, että voi opiskella niin pitkälle kuin rahkeet riittävät. Nämä ovat koulutuspolitiikkamme keskeisiä arvoja, ja hallitus tekee kaikkensa, ettei niistä tarvitse luopua.

Arvoisa puhemies! Tällä hallituskaudella ollaan sisällöllisesti kehitetty koulutusta enemmän kuin pitkään aikaan. Sisällölliset uudistukset ovat koskeneet kaikkia koulutusasteita. Ammatillisten tutkintojen perusteiden uudistamisen tavoitteena on joustavien ja yksilöllisten opintopolkujen rakentaminen sekä koulutuksen vetovoimaisuuden kasvattaminen tutkinnon modulaarisuutta vahvistamalla; aikaisemmin hankitun osaamisen tunnistamista osaksi tutkintoa edistetään. Ammatillisen aikuiskoulutuksen näyttötutkintojärjestelmää ollaan uudistettu entistä työelämälähtöisemmäksi ja painotettu laadunarvioinnin merkitystä siinä. Nuorten oppisopimuskoulutuksen kehittämiseksi on käynnistetty useita kokeiluhankkeita eri puolilla Suomea.

Lukion tuntijako ja tavoitteet uudistettiin viime vuonna. Uudistuksen tavoitteena on yleis- sivistyksen vahvistaminen, laaja-alaisemman osaamisen kehittäminen sekä lukiokoulutuksen saatavuuden turvaaminen koko maassa. Lukion uudistamiseksi käynnistettiin laajapohjainen kehittämishanke, minkä tavoitteena on vahvistaa opiskelijoiden jatko-opintoihin valmistavia opiskelutaitoja, kehittää opetusmenetelmiä, monipuolistaa oppimisympäristöjen käyttöä sekä tukea opetussuunnitelmatyön käytännön toteutusta.

Tällä hallituskaudella on tehty valtava ammattikorkeakoulu-uudistus, jossa ammattikorkeakoulujen hallinto, rahoitus ja oikeudellinen asema uudistettiin. Elinikäistä oppimista on vahvistettu uusilla korkeakoulujen erikoistumiskoulutuksilla. Myös 40 vuotta vanha päivähoitolaki uudistetaan varhaiskasvatuslaiksi.

Lisäksi on muistettava, että hallitus on osoittanut muun muassa nuorisotakuun toteuttamiseen lisävoimavaroja 60 miljoonaa euroa vuosittain. Määräaikaiseen nuorten aikuisten osaamisohjelmaan ja aikuisten osaamisperustan vahvistamiseen hallitus on osoittanut yhteensä 203 miljoonaa euroa ja nuorten oppisopimuskoulutukseen ja työssäoppimisen kehittämiseen 77 miljoonaa euroa.

Perusopetuksen tasosta huolehtiminen on koko osaamisketjun onnistumisen ydin. Niinpä esimerkiksi ryhmäkokojen pienentämiseen on suunnattu erillisavustus, viime vuonna ennätykselliset 75 miljoonaa euroa. Tulevaisuuden peruskoulu -uudistusta on oltu eteenpäin viemässä parlamentaarisen työryhmän kautta. Tämän työryhmän kehittämistoimet tulevat julki maaliskuussa. Lisäksi koulutuksellista tasa-arvoa edistäviin toimenpiteisiin myönnettiin noin 22,5 miljoonaa euroa valtionavustusta vuosille 2014—2015. Vuonna 2012 ensimmäisen kerran myönnetty valtionavustus kohdennetaan toimiin, joilla tuetaan haasteellisessa toimintaympäristössä toimivia kouluja ja kavennetaan koulujen välisiä eroja. Perusopetuksen opetustiloja on kunnostettu terveellisiksi ja turvallisiksi 35 miljoonan euron lisäpanostuksella.

Arvoisa puhemies! Samalla kun hallitus kantaa vastuunsa koulutusjärjestelmästä, se kantaa vastuunsa kansantaloudesta.

Kuten me kaikki tiedämme, Suomen taloutta vaivaavat samanaikaisesti rakenteelliset kasvun ja julkisen talouden kestävyyden ongelmat sekä vaikea suhdannetilanne. Julkista taloutta on tasapainotettava tulevina vuosina, jotta julkinen valta kykenee hoitamaan hyvinvointivaltioon liittyvät velvoitteensa. Siksi koulutusjärjestelmän lisäksi joudumme kantamaan vastuumme myös kansantaloudesta.

Tästä vaikeasta taloudellisesta tilanteesta johtuen pääministeri Kataisen hallitus sopi torstaina 29. elokuuta 2013 budjettiriihessään vastuullisesta rakenneuudistusohjelmasta talouden kasvuedellytysten vahvistamiseksi ja kestävyysvajeen umpeen kuromiseksi. Ilman lisätoimia painisimme aivan toisenlaisten haasteiden edessä.

Sovituilla rakenneuudistuksilla pyritään poistamaan Suomen julkisen talouden kestävyysvaje ja siten turvaamaan julkisten palvelujen ja etuuksien rahoitus. Keinoina on saada työllisyys, talouskasvu ja julkisten palvelujen tuottavuus nousuun. Uudistukset ovat kokonaisuus, jonka täytäntöönpano paikkaa kestävyysvajeen.

Kuntatalouden kestävyysvajeesta johtuen päätettiin vähentää myös kuntien tehtäviä. Tämän takia jouduttiin tekemään sopeuttamispäätöksiä myös koulutukseen. Suurin kuntatehtävien vähennys koskee lukiokoulutuksen, ammatillisen peruskoulutuksen, ammatillisen aikuiskoulutuksen ja vapaan sivistystyön rakenteellista uudistusta. Valtiontalouden kehyksissä tehtyjen päätösten mukaan siitä tulee noin 260 miljoonan euron säästö. Mekaanisen leikkaamisen, opiskelijamäärävähennysten ja opiskelijapaikkakohtaisen yksikköhinnan laskemisen sijasta tavoitellaan samaa säästöä uudistamalla rakenteet ja toimintatavat niin, että opetuksesta ja opiskelijoiden ohjauksesta ei tarvitse tinkiä. Säästöjen osalta edetään vaiheittain, mutta suurin sopeuttamistarve osuu vuodelle 2017. Tämä ei ole missään nimessä mukava päätös. Pitkittynyt taloudellinen alavire pakottaa vastuulliseen talouspolitiikkaan, jossa myöskään ikäviltä päätöksiltä ei voi välttyä.

Toisen asteen koulutukseen osoitettavien menojen vähentäminen ja laadukkaan ja hyvin saavutettavissa olevan koulutusjärjestelmän ylläpitäminen ja kehittäminen on mahdollista tehdä samaan aikaan. Se ei kuitenkaan ole mahdollista, ellemme uudista rakenteita ja anna koulutuksen järjestäjille keinoja selviytyä tilanteesta. Nyt eduskunnan käsiteltävänä oleva hallituksen esitys järjestäjärakenteen kehittämiseksi yhdessä toisen asteen koulutuksen rahoituksen kehittämistä koskevan esityksen kanssa pyrkii vastuullisesti toteuttamaan säästöt tavalla, mikä turvaa toisen asteen koulutuksen laadun ja saatavuuden joka puolella Suomea.

Arvoisa puhemies! Nykyinen lukioverkko on muodostunut 80-luvun lopulla, ja siinä tapahtuneet muutokset ovat liittyneet lähinnä kuntaliitoksiin. Ammatillisen koulutuksen järjestäjäverkko on edelleen hajanainen, vaikka vuonna 2006 käynnistetyn järjestäjärakenteen uudistamisprosessin yhteydessä on muodostettu useita kunnallisia ja yksityisiä järjestäjäorganisaatioita. Alueilla on edelleen vireillä kehittämishankkeita, joissa ammatillisen koulutuksen järjestämiselle haetaan nykyistä laajempaa pohjaa. Pienten koulutuksenjärjestäjien määrä on pysynyt lähes ennallaan. Nyt on syytä varmistaa, että myös 2020-luvulla meillä on toimiva koulutusjärjestelmä joka puolella Suomea.

Olemme tuoneet eduskunnan käsiteltäväksi esitykset, joilla koulutuksen laatu ja saatavuus voidaan turvata taloudellisesti vaikeina aikoina ja väestörakenteen muuttuessa. On huomattava, että toimipisteverkko ja oppilaitosverkko ovat koulutuksen järjestäjän päätettävissä. Voimavaroiltaan liian heikko järjestäjä ei kykene ylläpitämään toimipisteitä sellaisella alueella, joiden väestöpohja on pieni. Sen sijaan vahvemmalla järjestäjällä hyvä alueellinen saavutettavuus ja opiskelijakohtainen joustavuus ovat helpommin toteutettavissa. Tällöin koulutustarjonta ei heti kärsisi kohtuullisista rahoitustason tai opiskelijamäärän muutoksista. Alueellinen keskustelu tavoista järjestää koulutusta turvaa koulutuksen jatkumisen myös syrjäisemmillä seuduilla. Koulutuksenjärjestäjällä voi olla edelleenkin koulutusalaan tai erityiseen koulutustarpeeseen perustuva tehtävä myös jatkossa.

Kuntien taloudellinen tilanne on kiristynyt, ja monella kunnalla on suuria haasteita laadukkaan ja tasa-arvoisen koulutuksen järjestämisessä. Tämä on siis jo tapahtunut. Yksikköverkkoja karsitaan monella puolella Suomea, mutta säästöjä ei useinkaan haeta järjestämisverkon tuottavuutta ja tehokkuutta nostamalla. Näin emme voi jatkaa. Ilman hallituksen esittämää järjestäjäverkkouudistusta on vaarana, että oppilaitosverkkoa karsitaan ilman yhteiskunnallista harkintaa, kun käytettävissä on vähemmän resursseja. (Pietari Jääskeläinen: Kuka sen harkinnan tekee?) Tällaiseen tulevaisuuteen ajautuminen johtaisi lukiokoulutuksen lakkaamiseen monilta alueilta ja heikentäisi myös pienten kuntien mahdollisuuksia järjestää perusopetusta. Hallituksen uudistukset turvaavat lukiokoulutuksen jatkumisen ja saavutettavuuden myös jatkossa.

Järjestäjäverkon kehittäminen mahdollistaa nykyistä paremmin pedagogisen uudistamisen sekä tieto- ja viestintätekniikan, henkilöstön, tilojen ja välineiden hyödyntämisen. Uudistus antaa opettajille uusia henkilökohtaisia yhteistyö- ja kehittämismahdollisuuksia. Se mahdollistaa nykyistä paremmin opiskelijoiden opetustarjonnan monipuolistamisen muun muassa tieto- ja viestintätekniikkaa hyödyntäen. Suunniteltu 69 miljoonan euron laskennallinen säästö tarkoittaa lukiokoulutuksen osalta noin 1 prosentin säästöä ja ammatillisen koulutuksen osalta noin 4 prosentin säästöä järjestämislakiesityksessä. Kun-tien ja muiden koulutuksenjärjestäjien näkökulmasta vähenevä julkinen rahoitus tarkoittaa toiminnan ja käytäntöjen uudelleenpohtimista siten, että ne ovat kestävällä pohjalla myös uudessa tilanteessa. Juuri tähän olemme tarjoamassa välineitä.

Arvoisa puhemies! Hallitus ei ole lakkauttamassa ja sulkemassa lukion toimipisteitä vaan kehittämässä entistä elinvoimaisempien ja vahvempien lukiokoulutuksen järjestäjien verkkoa, joka kykenee nykyistä paremmin ja taloudellisesti tehokkaammin vastaamaan yhteiskunnan rakenteellisiin muutoksiin. Uudistus toteutetaan ylläpitäjäneutraalisti, mikä tarkoittaa sitä, että koulutuksen järjestämislupa voidaan myöntää myös jatkossa kunnalle, kuntayhtymälle, rekisteröidylle yhteisölle tai säätiölle. Alueelliset opiskelijamäärävaihtelut tulevat jatkossa olemaan merkittäviä, ja lukio-opetuksen sisällöllinen kehittäminen on välttämätöntä.

On myös kysytty, miten turvaamme koulutuksen saavutettavuuden maan kaikissa osissa. Hallituksen esitys lähtee siitä, että kaikkein keskeisin järjestämislupien myöntämisen edellytys on koulutustarve, ja sitä tullaan päätöksenteossa erityisen huolella arvioimaan. Lupapäätösten ja kokonaisharkinnan yhteydessä huolehditaan siitä, että lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen hyvä saavutettavuus maan kaikissa osissa säilyy. Järjestämislupia myönnettäessä arvioidaan lupaa hakevan toimipisteverkko.

Jonkin verran on ollut virheellisiä käsityksiä siitä, että nyt keskushallinnosta käsin määrättäisiin siitä, mitä alueilla pitää tehdä. Tämä käsitys on syytä korjata. Me olemme tarjoamassa alueille välineitä arvioida oman toimintansa laatua ja vaikuttavuutta ja niiden valossa tehdä ratkaisuja toiminnan kehittämiseksi. Toiminta on vahvasti alueohjautuvaa, ja vain alueilla tehtävin ratkaisuin voimme asiassa edetä. Koulutuksenjärjestäjien on nyt itse pohdittava, miten toiminta vastaisuudessa organisoidaan ja miten toimintaa kehitetään niin, että koulutuksen keskeinen perusta, laatu ja saavutettavuus, eivät kärsi. Järjestäjän vastaus voi olla se, että omaa toimintaa kehitetään turvaamaan lainsäädännössä edellytetty koulutuksen taso, tai se, että toimintaa jatketaan yhdessä jonkun toisen toimijan kanssa.

Arvoisa puhemies! Järjestäjärakenteen kehittäminen on edellytys uudistuvan rahoitusjärjestelmän toimivuudelle. Paljon järjestämislakia vähemmälle on kuitenkin jäänyt uudistuva rahoituslainsäädäntö. Sen kautta säästöjä syntyy siinä, että rahoituksen määräytymisessä painotettaisiin nykyistä huomattavasti enemmän suoritettuja tutkintoja ja tutkinnon osia sekä koulutuksen vaikuttavuutta. Rahoitusuudistus on rakenteellinen uudistus, josta syntyy säästöjä sekä rahoitettavien tehtävien poistolla ja rajaamisella että rahoitusperusteiden muuttamisella.

Rahoitusuudistuksen tavoitteena on muun muassa lyhentää keskimääräisiä opiskeluaikoja ja vähentää keskeyttämistä. Vaikka uusi rahoitusjärjestelmä palkitsee tuloksista, eivät koulutuksenjärjestäjät kykene hyödyntämään sen tavoitteita, ellei niillä ole käytössään riittävää toiminnallista volyymia. Tutkinnon suorittamisen nopeuttaminen edellyttää opintojen henkilökohtaistamista ja yksilöllisiä opintopolkuja. Opiskelijan on kyettävä vaihtamaan opiskeluryhmää saumattomasti oman osaamisen ja etenemisen mukaan siten, että opiskelu on koko ajan tehokasta. Se puolestaan edellyttää laajaa ainevalikoimaa, laajaa tutkintotarjotinta ja riittävää opetushenkilöstöä.

Rahoituslainsäädännön uudistaminen on välttämätön vähenevän rahoituksen tarkoituksenmukaiseksi jakautumiseksi. Nykyisessä rahoitusjärjestelmässä suurin osa rahoituksesta kohdistetaan koulutuksen järjestäjille läsnäolon, opiskeluajan perusteella ilman, että järjestäjälle syntyisi erityistä rahoitukseen liittyvää tarvetta kehittää opetusta ja ohjausta.

Siirtymäsäännöksillä tulemme pienentämään muutoksen nopeutta koulutuksenjärjestäjien rahoituksessa. Aluksi perusrahoituksen osuus olisi suuri, ja järjestäjillä olisi huomattavasti aikaa sopeutua uuteen rahoitus- ja ohjausmalliin. Ehdotettujen siirtymäsäännösten perusteella lukiokoulutuksessa, ammatillisessa lisäkoulutuksessa ja oppisopimuskoulutuksessa vuonna 2020 ja ammatillisessa koulutuksessa vuonna 2021 sovellettaisiin ensimmäisen kerran rahoitusosuuksien täysimääräistä jakautumista.

Lisäksi uudistuvassa rahoituslainsäädännössä huolehditaan koulutuksen saavutettavuudesta eli siitä, että lukiokoulutuksen järjestäminen harvaan asutetuilla alueilla on myös taloudellisesti mahdollista. Rahoitusuudistuksessa haja-asutusalueiden lukiokoulutuksen järjestäjien rahoitusta korotetaan niin sanotulla saavutettavuuskorotuksella ja siihen sisältyvällä syrjäisyyskertoimella. Jatkossa koulutuksen järjestäjä siis saisi saavutettavuuskorotusta toimipisteistä, jotka sijaitsevat sellaisen kunnan alueella, jossa toimipisteiden yhteenlaskettu opiskelijamäärä alle 18-vuotiaina aloittaneista on alle 200 opiskelijaa suomen- tai ruotsinkielisessä koulutuksessa. Tämä turvaa aiempaa kattavammin rahoituksen tason sekä suomenkielisessä että ruotsinkielisessä lukiokoulutuksessa koko maassa. Rahoitusuudistus ei ota kantaa ylläpitäjämuotoon tai järjestäjäverkkoon.

Arvoisa puhemies! Jos toimintaa ei pystytä tehostamaan suunnitellulla tavalla opintoaikoja lyhentämällä ja läpivirtaamaa nopeuttamalla, säästöt johtaisivat hallitsemattomana useiden tuhansien opiskelijamäärien vähennyksiin, (Puhemies koputtaa) joista on tehtävä päätöksiä jo kuluvana vuonna. Opiskelijakohtaisen rahoituksen pienentäminen johtaisi niin ikään ilman toiminnan tehostamista laadun heikkenemiseen.

Nyt käynnistetyillä rakenteellisilla toimilla säästöt on mahdollista toteuttaa siten, että ne eivät heikennä nuorten ja aikuisten mahdollisuuksia kouluttautua tai koulutuksen korkeaa laatua. Mikäli näitä hallituksen esityksissä olevia toimia ei ole käytettävissä, se tarkoittaa useilla koulutuksenjärjestäjillä hallitsematonta toiminnan loppumista ja valtiolle opiskelijamäärien mekaanista leikkausta, mikä jättäisi koulutuksen ulkopuolelle valtavan joukon nuoria sekä lukiosta että ammatillisesta koulutuksesta. Sellaista tulevaisuutta Suomelle en usko kenenkään toivovan.

Tuomo Puumala /kesk:

Arvoisa puhemies! Kylmä tuuli puhalsi Suomen yli 90-luvun alussa. (Jouko Skinnari: Kyllä!) Minä seurasin tilannetta kymmenvuotiaan kokkolalaispojan silmin. Lama sattui ja kosketti. Venäjän-kaupan romahtaminen vei kotikaupunkini vaateteollisuudesta lähes 2 000 työpaikkaa. Työttömyysprosentti huiteli lähellä 30:tä, ja joka paikasta säästettiin. Lama tarkoitti meille sitä, että kaikkien vanhemmat olivat työttömiä eikä koulumatkan varrella ompelimoissa enää palanut valo. Mutta ennen kaikkea koko ajan piti olla huolissaan. Tuntui siltä, että tästä lamasta ei selviä millään. Televisiosta tuli niin monta negatiivista uutista, että odotin monen muun tavoin lopullisen romahduksen koittavan hetkenä minä hyvänsä.

Mutta, hyvät ystävät, me selvisimme. Kokkola selvisi, Suomi selvisi. Rakennemuutoksessa kamppaillut pikkukaupunki ja pieni pohjoinen maa löysivät tien ulos kurjuudesta. Ja miten tässä kaikessa onnistuttiin? Tässä on päivän oleellisin kysymys. Me onnistuimme, kun panostimme tutkimukseen, koulutukseen ja osaamiseen. Se oli tietoinen arvovalinta. Uskoimme itseemme ja sivistyksen kantavaan voimaan.

Nyt, vuonna 2015, Suomi on ajautunut suurtyöttömyyteen. Taas moni pieni kaupunki tai maaseudun kunta täyttyy peloista ja tyhjenee asukkaista. Savu ei nouse piipusta. Myös suurissa kaupungeissa on vaikeuksia ylläpitää kouluverkkoa, ja kaupunkien sisällä eriarvoisuus kasvaa. Ja mitä tekee hallitus, panostaako se koulutukseen ja tutkimukseen? Ei, ei se panosta. Se on nostanut kädet pystyyn. "Maailmanmarkkina on hankala, ja ei tässä kuule paljoon pysty." Tämäkö on se asenne, jolla Suomea laitetaan kuntoon? Mitä on tapahtunut suomalaiselle sisulle ja sivistysuskolle? Uskommeko koulutuksen olevan kilpailuvalttimme yhä kiristyvässä kansainvälisessä kilpailussa? Välillä tuntuu, että hallitus ei usko. Se on leikannut koulutuksesta enemmän kuin kukaan koskaan. Suomalaiset koulutusleikkaukset ovat herättäneet jopa Euroopan laajuista huomiota, hyvin kyseenalaista sellaista. 1 700 miljoonan leikatun euron lisäksi nyt käsittelyssä ovat 260 miljoonan euron lisäleikkaukset lukioihin ja ammattikouluihin. Niiden vaikutuksia suomalaisen koulutuksen ja alueellisen elinvoiman tulevaisuuteen edes hallitus itse ei ole enää kyennyt arvioimaan.

Kentällä on täydellinen epätietoisuus siitä, mihin tässä nyt pitäisi ryhtyä ja lähteekö täältä lu-kion perässä myös yläkoulu, kun opettajat ovat yhteisiä. Sekasotku huipentuu järjestämislupien pakkohakuun. Jokaisen lukion ja ammatillisen koulutuksen järjestäjän pitää hakea oikeutta olemassaololleen. Kriteereitä ei tiedetä. Varmaa näyttää olevan vain se, että joka kolmas lukio ja ammatillisen koulutuksen yksikkö lähtee. Näin siis sanoo Opettajien Ammattijärjestö OAJ ja moni muu asiantuntija.

Opetusministeri taas sanoo, että tämä hallitus ei lakkauta yhtään lukiota tai ammattikoulua. Aivan, se ei lakkauta yhtään toimipistettä, vaan ottaa rahat pois, jotta seuraava hallitus ja alueelliset toimijat ovat pakotettuja tekemään leikkaukset. Kun te, ministeri Kiuru, sanotte kunnille, että säilyttäkää, hyvänen aika, ne pienet lukiot, se aiheuttaa suurta hämmennystä, koska samaan aikaan leikkaatte lukioiden rahoitusta ennennäkemättömällä tavalla. Kun te, ministeri Kiuru, annatte ohjeen, että säästäkää hallinnosta, koulujen arjessa kysytään, tarkoittaako ministeri rehtoria vai kanslistia. Siinä se lukion hallinto on.

Kokoomus taas sanoo: "No nyt on leikattu liikaa, mutta voitais vaikka luvata, että ensi kaudella ei sitten enää leikata." Näinhän te sanotte. Missä on visio? Missä on johtajuus? Missä on vastuunotto? Sitä me kysymme.

Herra puhemies! Minä olen etuoikeutetussa asemassa. Me olemme etuoikeutetussa asemassa. Olemme saaneet käydä koulun, jossa vanhempien varallisuus tai asuinpaikka ei ole säädellyt mahdollisuuksiamme siinä määrin kuin meidän vanhemmillamme. Tämä asia ei todellakaan ole itsestään selvää. Tasa-arvoisen koulutuksen taivaalla leijuu kuitenkin yhä tummempia pilviä. Tämän kertovat myös yläkouluikäisten perustaitoja mittaavat Pisa-tulokset, joissa Itä-Suomessa ja Pohjois-Suomessa asuvat nuoret ovat putoamassa kyydistä uhkaavalla tavalla.

Perus- ja esiopetukseen käytettävä euro maksaa itsensä takaisin kuusin- tai seitsenkertaisena, tiedämme tämän. Nyt perusopetuksesta on leikattu 600 miljoonaa euroa, ja kysymys kuuluu: olemmeko itse asiassa leikanneet pääomaa kuusin- tai seitsenkertaisesti tuon leikkauksen verran? Silloin liikumme jo 4 miljardin kokoluokassa. Kyllä kai yhtälö toimii näinkin päin.

Eikä kaikkia arvoja voi mitata rahalla. Vaikka 50 000 syrjäytyneen nuoren kysymys on 60 miljardin euron kokoluokkaa, kysymys on ennen kaikkea inhimillisestä kärsimyksestä, jota tapahtuu parasta aikaa myös tämän maan rajojen sisäpuolella. Valitettavasti, pääministeri Stubb, teidän hallituksenne on antanut tälle kehitykselle vauhtia.

On erinomaista, että hallitus on asettanut tavoitteeksi nuorisotakuun toteuttamisen eli takuun työ- tai koulutuspaikasta. Siitä lausumme vilpittömän kiitoksen. Mutta mitä se on paitsi sanahelinää, jos samaan aikaan leikataan rankasti juuri niitä koulutuspaikkoja? (Mauri Pekkarinen: Miten nuorisotyöttömyyden on käynyt?) Se on arvovalinta.

Arvoisat kollegat, ei raha ole kaikki kaikessa koulutuksessakaan. Koko ajan meidän pitää miettiä, miten asioita voidaan tehdä paremmin, kun rahaa on käytettävissä vähemmän. Keskustan tulevaisuusmallissa korostuvat rohkeat kokeilut, koulutuksellisten siilojen purkaminen, yhteistyön voimakas lisääminen, elinikäinen oppiminen ja vapaa sivistystyö. Keskusta pitää välttämättömänä työelämälähtöisyyden parantamista sekä koulutuksen alueellisen kentän saamista mukaan tehtäviin uudistuksiin. Koulutuskeskustelun pitää ohjautua alhaalta ylöspäin — ei ylhäältä alaspäin tehtävällä sanelulla. Alueilla on paljon viisautta. Olemme esimerkiksi näyttämässä vihreää valoa Tampereen korkeakoulukokeilulle, jossa olemassa olevia rakenteita kyseenalaistetaan rohkeasti. Samalla tiedostamme, ettei korkeakoulujen yhdistäminen ole koko Suomen ratkaisu.

Uskomme, että etä- ja virtuaaliopetuksessa tai mobiileissa oppimisympäristöissä on huikeita mahdollisuuksia myös oppilaiden välisen tasa-arvon näkökulmasta. Jokainen voi edetä paremmin omaa vauhtiaan, ja koulutuksesta tulee enemmän ajasta ja paikasta riippumatonta. Jotta tässä päästään kunnolla liikkeelle, opettajien täydennyskoulutukseen täytyy panostaa. Suomessa on tunnetusti maailman parhaat opettajat.

Suomalainen peruskoulu, sehän on menestystarina. Sitä on ihmetelty ja käyty katsomassa aina maailman ääristä saakka. Tasa-arvoisen koulutusyhteiskunnan peruskivi muurattiin punamullalla kokoomuksen vastustaessa tällaista mallia. Taas on liikkeellä niitä voimia, jotka eivät usko tasa-arvoiseen lähikouluun. Meidän mielestämme peruskoulun tehtävä on edelleen taata lapsille ja nuorille tasa-arvoiset eväät elämään sekä kykyjensä mukaiseen oppimiseen. Me kannatamme yhteiskuntaa, jossa jokainen peruskoulu on niin hyvä, että sen lähellä on ilo asua.

Ja nyt, arvoisa puhemies, seuraa tärkeä kohta tässä puheessa: Haluan tehdä selväksi, että keskusta ei hyväksy 260 miljoonan euron leikkauspakettia. Sen sijaan keskusta esittää oman vaihtoehtonsa. Sen avainsanat ovat työelämälähtöisyys, päällekkäisyyksien ja raja-aitojen purkaminen sekä tieto- ja johtamisjärjestelmien remontti.

Kohta 1: Työelämälähtöisyyden takaamiseksi tehdään ammatillisen koulutuksen pääsäännöksi 2+1-malli. Se tarkoittaa, että oppilaitoksessa opiskellaan kaksi vuotta ja kolmas vuosi opitaan työpaikalla laajennetussa työssäoppimisessa tai oppisopimuskoulutuksessa. Tällä rakenteisiin pureutuvalla ratkaisulla parannetaan koulutuksen työelämävastaavuutta ja nuoren työnsaantimahdollisuuksia tulevaisuudessa. Näin saadaan työurien alkupäähän kaivattua lisätehoa. Sillä säästetään yhteiskunnan varoja pitkällä tähtäimellä jopa yli 100 miljoonaa euroa. (Jukka Gustafsson: Sehän on hallituksen linja tämä!) — Hallitus ei ole toteuttanut sitä, edustaja Gustafsson. (Jukka Gustafsson: On toteutettu kymmenillä miljoonilla!) Sen vuoksi olemme pakotettuja esittämään vaihtoehtoja. Toivon, että niistä voidaan salissa keskustella lisää. (Jukka Gustafsson: Keskustellaan, joo!) — Jotta onnistumme tässä, tarvitsemme yhteiskuntasopimusta. Tavoitetta ei ole helppo saavuttaa. Se vaatii elinkeinoelämän, yrittäjien, työmarkkinajärjestöjen, koulutuksen järjestäjien ja meidän poliittisten päätöksentekijöiden yhteistä sopimista aivan uudella tavalla. Tämä olisi kaikkien osapuolten edun mukaista. (Riitta Myller: Mitä se pitää sisällään?)

Kohta 2: Lähdetään karsimaan koulutuksen päällekkäisyyksiä. Ministeriöt tarjoavat jopa samaa tuotetta, ja hallinnointi on pahimmillaan kolminkertaista. Tämän työn voi aloittaa vaikka työ- ja elinkeinoministeriön sekä opetus- ja kulttuuriministeriön päällekkäisyyksiä purkamalla. Koordinoimattomat rahavirrat erilaisine rahoituksen perusteineen ja ohjausjärjestelmineen takaavat sen, että hallintoon kuluu eri tasoilla tietojärjestelmineen kymmeniä miljoonia euroja turhaan. Toinen, useamman kymmenen miljoonan euron potentiaali on korkeakoulujen välisen yhteistyön tiivistämisessä ja hallintojen yhdistämisessä. Työnjakoa yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen välillä pitää parantaa, ja päällekkäisyyksiä pitää poistaa.

Kohta 3: Yhtenäistetään koulutuksen tietojärjestelmiä. Tavoitteena on oltava keskitetympi palvelujen hankinta, jonka kautta voidaan esimerkiksi hallinnoida oppilasrekisteriä, tarjota yhtenäinen sähköinen alusta oppimisympäristöille, ennakoida työvoiman ja osaamisen tarvetta tai työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaamista. Yhtenäisillä kansallisilla it-järjestelmillä päästään tutkimusten mukaan 10—20 prosentin säästöihin. Tästä 200—400 miljoonan euron summasta voidaan vielä käyttää merkittävä osa koulujen varustamiseen esimerkiksi tablettitietokonein. Taas olemme esittäneet yli 100 miljoonan euron säästökohteen, johon hallitus ei ole pystynyt. Koulutuspilveä on kyllä rakennettu, se on hyvä ajatus, mutta johtajuuden puutteen ja kokonaisvaltaisen näkemyksen vuoksi päällekkäisiä järjestelmiä rakennetaan samaan aikaan eri puolille.

Ylipäätänsä koulutuksen johtamisjärjestelmää ja rahoitusta pitää yksinkertaistaa. Kun nyt esimerkiksi koulutuksen järjestäjän rahoitus saattaa tulla kahdeksasta eri lähteestä, on selvää, että kokonaisuudesta ei vastaa kukaan. Olemme tilanteessa, jossa johtamisjärjestelmän uudistamista ja rakenteellisia ratkaisuja ei enää voida vältellä. Meidän mielestämme ennen kentälle kohdistuvia pakkotoimenpiteitä pitäisi siivota omat nurkat.

Arvoisa puhemies! Keskusta on juuri esittänyt kolmen kohdan vaihtoehdon 260 miljoonan euron sekasorrolle. Meillä on aina vaihtoehto. Keskustan toimesta eduskunnassa on äänestetty tämän vaalikauden aikana sivistyspolitiikan suuresta linjasta kahdeksan kertaa. Vielä viimeiseen, käsittelyssä olevaan lisätalousarvioon jätimme eilen 22 miljoonan euron esityksen lukiokoulutuksen kehittämisestä. Vaihtoehtoja on.

Arvoisa puhemies! Koulussa opetettiin, että kertaus on opintojen äiti. Olisiko keskustakin joutunut leikkaamaan koulutuksesta? Kyllä. Olisiko se leikannut niin paljon kuin kokoomusjohtoinen hallitus? Ei. Olisiko keskusta kyennyt tekemään edellä kuvattuja rakenteellisia ratkaisuja? Kyllä. Onko niihin kyennyt hallitus? Ei, valitettavasti ei. (Sari Sarkomaan välihuuto)

Toivon, että edessä olevassa keskustelussa puhumme ennen kaikkea tulevaisuudesta — siitä, miten Suomesta tehdään maailman osaavin kansa.

Edellä olevan perusteella teen seuraavan epäluottamuslause-esityksen:

"Eduskunta katsoo, että hallituksen toimet ovat vaarantaneet koulutuksen tasa-arvon ja heikentäneet laadukkaaseen koulutukseen ja korkeaan osaamiseen perustuvaa Suomen menestystä sekä saattaneet epämääräisillä esityksillään koulutuksen kentän hämmennyksen tilaan. Tämän vuoksi eduskunta toteaa, ettei hallitus nauti eduskunnan luottamusta."

Sanna Lauslahti /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kokoomus on tehnyt valinnan. Haluamme satsata tulevaisuuteen: lapsiimme ja nuoriimme. Pieni maa selviytyy vain korkealla osaamisella ja ahkeruudella. Jokainen nuori tulee pitää kelkassa mukana, ja sen takeena on tasa-arvoinen mutta ei tasapäistävä koulutus.

Osaaminen on maamme valtti, jolla hy-vinvointiyhteiskuntamme säilyy. Valitettavasti osaamisestamme kertovat viisarit ovat värähtäneet huonompaan suuntaan. Tähän ei ole tyytyminen. On otettava kunnianhimoinen tavoite kääntää suomalainen osaaminen uuteen nousuun.

Lähtötilanteemme nousta kärkeen on hyvä. Suomessa on maailman parhaat ja osaavimmat opettajat. Oppimistuloksemme ovat kansainvälisesti vertailtuna hyvät. Erot alueiden ja koulujen välillä ovat pienet. Suomalaisen koulutuksen hienous kiteytyy laadukkaaseen ja maksuttomaan perusopetukseen. Jokaisella lapsella on mahdollisuus oppimiseen ja kehittymiseen huolimatta lapsen taustasta. Tässä asiassa Suomi on moneen muuhun maahan verrattuna poikkeuksellisen tasa-arvoinen. Siitä haluamme pitää kiinni.

Kouluissamme rakennetaan tulevaisuutta joka arkipäivä. Kokoomuksen eduskuntaryhmä arvostaa suomalaisen koulutuksen perustaa. Siitä on pidettävä huolta taantumankin keskellä. Silti on myönnettävä, että maamme taloudellinen tilanne on vaikea. Valtionvelka lähenee 100:aa miljardia, joka on noin kaksi kertaa meidän vuoden tulot. Kokoomus ei hyväksy holtitonta velkaantumista, jonka maksajina ovat tulevat sukupolvet, lapsemme ja nuoremme. Hallituksen tekemät yli 6 miljardin säästöpäätökset vievät Suomen taloutta terveemmälle pohjalle. (Kari Uotila: Niinpä näkyy!) Velkaantumistien jatkumisen tien päässä ei olisi mitään muuta kuin kurjuutta, jossa Suomi ei enää päättäisi omista asioistaan ja palveluistaan. Pahimmillaan suomalainen kaikille maksuton, laadukas koulutus voisi joutua vaaravyöhykkeelle.

Puhemies! Kaikki puolueet tietävät taloutemme tilan vakavuuden. Tämä ei silti näytä estävän oppositiota venkoilemasta ja huutamasta tehtyjen päätösten perään helppoheikkimäisesti. Opposition puheet ja teot ovat syvässä ristiriidassa. Erityisesti keskusta ja vihreät ovat puhuneet kauniisti koulutuksen merkityksestä täällä istuntosalissa. Vihreät vastustavat hallituksen vastuullista talouslinjaa, vaikka puolue on itse hallituksessa ollut hyväksymässä kaikki koulutukseen tehdyt säästöpäätökset. Keskusta kritisoi tehtyjä päätöksiä kovin sanoin. Silti keskusta ei esitä omassa budjettivaihtoehdossaan tehtyjen leikkausten perumista tai lisärahoitusta koulutukseen, ei sentilläkään. Tarkoittaako tämä sitä, että keskusta tosiasiallisesti tukee hallituksen tekemiä päätöksiä? Vai onko niin, että tämäkään keskustan taustapaperi ei ole enää voimassa? Keskusta on lisäksi valmis hylkäämään korkean osaamisen ja korkeakoulujen merkityksen perumalla hallituksen tekemän 150 miljoonan euron pääomituksen yliopistoille. Korkeakoulujen kurittaminen ei ole koulutuksen puolustamista vaan niiden alasajoa.

Kokoomus on puolustanut koulutuksen kehittämistä vaikeassakin taloustilanteessa. Viime kaudella aloitetut ryhmäkokoavustukset ovat johtaneet suurten perusopetusryhmien koon puolittumiseen. Näin opettajilla on mahdollisuus keskittyä paremmin tukea tarvitsevien oppilaiden auttamiseen. Peruskoulujen ja lukioiden uudet tuntijaot ja opetussuunnitelmat siivittävät koulujamme kohti tulevaisuutta, jossa opetuksen laatua viedään askel askeleelta paremmaksi.

Laadukkaan koulutuksen on oltava kaikkien suomalaisnuorten saatavilla asuinpaikasta riippumatta. Toisen asteen rahoitusta uudistettaessa pienten lukioiden asemaa turvataan syrjäseutulisillä. Tieto- ja viestintäteknologian tuomat mahdollisuudet, etäopetuksen kehittäminen ja alueen oppilaitosten tiiviimpi yhteistyö turvaavat, ettei toisen asteen koulutus muutu vain kasvukeskusten palveluksi.

Puhemies! Suomi tarvitsee uudistuksia, jotta pääsemme liikkeelle. On pystyttävä tekemään valintoja. Kokoomus julkaisi kaksi viikkoa sitten oman ehdotuksen strategiseksi hallitusohjelmaksi. Yksi viidestä tavoitteestamme on nostaa suomalainen osaaminen uuteen nousuun. Digitalisaatio tuo oppimisen lähelle, ja oppijoiden omat vahvuudet pääsevät kukoistamaan. Koulujen oppimisympäristöt ja oppimateriaalit on päivitettävä 2010-luvulle. Oppimisen ajatus on uudistettava vastaamaan monimutkaisen yhteiskunnan tarpeita. Oppimisen pitää olla elämän mittainen etuoikeus.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä painottaa, ettei uusien koulutussäästöjen tiellä voida enää jatkaa seuraavalla hallituskaudella. Nyt tehdyt säästöpäätökset ovat äärimmilleen vietyjä, ja niistä on myös syytä olla huolissaan. Säästötie on kuljettu loppuun.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä haluaa kehittää suomalaista koulutusta ja turvata jokaisen suomalaisen mahdollisuuden oppimiseen. Kokoomukselle sivistys ei ole väline. Meille sivistys on arvo, jota haluamme puolustaa.

Tuula  Peltonen  /sd (ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Suomalainen koulutus ja osaaminen ovat maailman huippua. Koulu- tusjärjestelmäämme ihaillaan kansainvälisesti. Teemme laadukasta koulutusta pienin kustannuksin. Tästä voimme kiittää ammattitaitoisia, osaavia ja työhönsä suurella antaumuksella paneutuvia opettajia ja muuta opetushenkilöstöä. Tästä ja tulevaisuuden osaamisen kehittämisestä ja koulutuksen laadusta me sosialidemokraatit haluamme pitää huolta.

Tällä hallituskaudella on tehty koulutuksen tasa-arvotekoja. Sosialidemokraattisten opetusministerien toimesta on annettu ensimmäisen kerran eduskunnan historiassa mahdollisuus saada niin sanottua alueellista tasa-arvorahaa. Tällä rahoituksella kunnissa on voitu palkata lisää opettajia tai koulunkäynninohjaajia oppimisen varmistamiseksi. Opetus- ja kulttuuriministeriö on jakanut myös historiallisen paljon avustusta ryhmäkokojen pienentämiseksi, viime vuonna 75 miljoonaa euroa ja nyt viimeksi lisätalousarviossa 30 miljoonaa euroa. Tasa-arvotekoja ovat olleet myös korkeakoulujen hakijasuman purku aloituspaikkoja lisäämällä, ammattikorkeakoulu-uudistus, varhaiskasvatuslaki, nuorisotakuu ja nuorten aikuisten osaamisohjelma. Samoin olemme kehittäneet oppisopimuskoulutusta, uudistaneet ammatillisen aikuiskoulutuksen näyttötutkintojärjestelmää sekä lukion tuntijakoa ja tavoitteita. Näillä kaikilla ja monella muulla toimenpiteellä on vahvistettu lasten ja nuorten mahdollisuutta oppimiseen, opiskeluun ja tutkinnon suorittamiseen.

Arvoisa herra puhemies! Koulutuksen tasa-arvo vaatii koko koulutusjärjestelmän päivittämistä. Nyt tehtävällä toisen asteen koulutuksen rakenneuudistuksella halutaan päästä niin rahoituksen kuin järjestäjäverkonkin osalta tulokseen, joka vahvistaa koulutuksen järjestäjien mahdollisuuksia antaa laadukasta koulutusta kaikkialla Suomessa. Nyt tehtävässä uudistuksessa säästetään rahaa, mutta kyse on ennen kaikkea toiminnan tarkoituksenmukaisesta kehittämisestä.

Uudistuksen myötä rahoitus maksetaan ensisijaisesti suorituksista ja tuloksista, ei opiskeluajasta. Rahoitus tukee tuloksellisuutta ja sitä kautta tutkintojen tavoitteita, koulutusaikojen lyhentymistä sekä koulutuksen laadun parantumista. Uudistus mahdollistaa myös ammatillisen perustutkinnon ja ylioppilastutkinnon samanaikaisen suorittamisen muuttaen rahoitusperusteet osaksi rahoitusjärjestelmää.

Lukiokoulutuksessa koulutuksen järjestäjä saa myös saatavuuskorotusta, jos kunnan alueella järjestettävän koulutuksen kaikkien koulutuk- sen järjestäjien yhteenlaskettu alle 18-vuotiaana aloittaneiden opiskelijoiden opiskelijavuosimäärä on alle 200. Saavutettavuuskorotusta korotetaan syrjäisyyden takia vielä erikseen. Jos koulutuksen järjestäjä järjestää koulutusta useamman kuin yhden kunnan alueella, lasketaan saatavuuskorotus kuntakohtaisesti toimipistekohtaisten opiskelijavuosimäärien perusteella. Tämä mahdollistaa ison koulutuksen järjestäjän mahdollisuuden saada saavutettavuuskorotusta niistä toimipisteistä, jotka täyttävät ehdon.

Arvoisa herra puhemies! Järjestäjäverkon osalta toisen asteen koulutuksen oppilaitosten määrä jää koulutuksen järjestäjän päätettäväksi. Vahvemmilla koulutuksen järjestäjillä on käytettävissä nykyistä paremmat edellytykset huolehtia omalla toiminta-alueellaan koulutuksen järjestämisestä eri aloilla sekä varmistaa koulutuksen laatu, vaikuttavuus ja saatavuus.

Päätös uusista järjestämisluvista perustuu ennalta määriteltyihin kriteereihin ja kokonaisharkintaan, jossa painottuvat koulutustarve, koulutuksen saavutettavuus sekä koulutuksen järjestäjän taloudellinen kantokyky.

Opintojen tehostuminen ja opintoaikojen nopeutuminen lisäävät opiskelijoiden läpivirtausta, minkä vuoksi samat opiskelijapaikat ovat tehokkaammassa käytössä. Säästöt eivät vähennä koulutuksen aloittajamääriä eivätkä heikennä nuorten tai aikuisten koulutusmahdollisuuksia. Toisin sanoen opiskelun tehokkuuden lisääminen laatua vaarantamatta edellyttää sitä, että lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten rakenteessa tapahtuu uudistumista.

Arvoisa herra puhemies! Lopuksi on vielä todettava, että olisi toivottavaa, jos keskittyisimme kaikki laadukkaan koulutuksen ja tasa-arvoisen oppimisen kehittämiseen koululakkautuksilla pelottelun sijaan. Tiedämme tämän hetken haasteet taloutemme vakauttamisessa. Nyt jos koskaan on aika koota koulutuskenttä siihen tilaan, että sillä on kantokykyä ja mahdollisuuksia myös vuosien päästä. Kukaan ei tule viemään järjestäjälupaa mistään pois, jos koulutukselle on edellytykset olemassa. Koulutuksen järjestäjä päättää itse oppilaitoksista luvassa määrätyissä kunnissa. Mikäli kunta on mainittu järjestämisluvassa, edellyttää se muun muassa lukiokoulutuksen järjestämistä kyseisessä kunnassa.

Koulutustarpeen arvioinnissa otetaan huomioon opiskelijapohjan ja koulutukseen hakeutumisen lisäksi myös alueen perusopetuksen päättävien ikäluokkien koko, väestöpohja sekä ennusteet opiskelijapohjan ja väestöpohjan kehittymisestä.

Ritva Elomaa /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aloitetaan rahasta. Kataisen hallitusohjelmassa todetaan näin: "Osaavat ja hyvinvoivat ihmiset ovat Suomen keskeisin taloudellinen menestystekijä." Stubbin hallitusohjelmassa todetaan: "Osaaminen on keskeinen osa uuden kasvun ja työllisyyden edellytysten vahvistamista." Molemmissa hallitusohjelmissa on tiedostettu osaamisen suuri merkitys kansantaloutemme kannalta. Tästä huolimatta Kataisen ja Stubbin hallituskautta leimaavat historiallisen suuret leikkaukset koulutuksesta ja tutkimuksesta. Niin suuret, ettei vastaavia leikkauksia ole tehty yhdenkään muun hallituksen toimesta.

Arvoisa hallitus, Kansallisen osaamisperustan vahvistaminen -hankkeen loppuraportista käy ilmi, että suomalaisen yhteiskunnan koulutukseen liittyvät vahvuudet ja etulyöntiasema ovat oleellisesti heikentyneet. Samoin on käynyt koulutuksen tasa-arvon. Kansalaisten osaamisen taso on laskenut ja jopa jäänyt jälkeen kansainvälisestä kehityksestä. Nämä tiedot eivät mairittele, saati sitten naurata. Kiristyvä kansainvälinen kilpailu ja taitotason lasku olisivat edellyttäneet teiltä, arvoisa hallitus, panostusta koulutukseen. Teitte kuitenkin omat ratkaisunne, leikkasitte koulutuksesta, ja siten heikensitte maamme menestymismahdollisuuksia entisestään.

Arvoisat kansalaiset, hallitus väittää, että lukioita ja ammattikouluja ei lopeteta. Totta onkin, että hallitus ei kouluille laita lappua luukulle, mutta kertomatta on jäänyt, että opetuksen järjestämislupia vähentämällä avautuu mahdollisuus koulujen sulkemiseen. Likainen työ toteutetaan kulisseissa. Samaa taktiikkaa käytettiin päivystävien sairaaloiden suhteen. Ministeri hoki, että synnytyssairaaloita ei lakkauteta, mutta päivystyksen järjestämiskriteereitä muutettiin siten, että kaikilla sairaaloilla ei ollut edellytyksiä jatkaa. Nyt väitetään, että kouluja ei lakkauteta, mutta samaan aikaan aiotaan tiukentaa kriteereitä, joilla järjestämisluvan saa. Kuinka moni uskoo, että tämä ei johda koulujen lakkauttamiseen? Yleinen mielipide ja todellinen pelko on, että niin käy.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset ihmettelevät Kataisen ja Stubbin hallitusten tapaa johtaa maata: sanotaan yhtä ja tehdään toista. Väitetään, että koulutus on tärkeää, mutta samaan aikaan ajetaan sitä surutta alas. Väitetään, että kouluja ei lakkauteta, mutta samaan aikaan sitä valmistellaan kulisseissa. Sanat ja teot eivät kohtaa. Perussuomalaiset eivät ole huolissaan ainoastaan koulutuksen laadusta vaan ihmisten mahdollisuuksista elää kotiseuduillaan. Jos paikkakunnilta viedään koulut, käy asuminen hankalaksi. Huolestuttavaa on myös se, että monet oppilaat ja opettajat joutuvat terveytensä uhalla työskentelemään homekouluissa. Lisäksi monet opetusryhmät ovat yhä liian suuria. Työsarkaa riittää, eikä tilanne leikkaamalla parane.

Arvoisa puhemies! Aloitimme rahasta ja lopetamme rahaan. Hallituksen tärkein tehtävä on päättää yhteisten rahojemme käytöstä. Kataisen ja Stubbin hallitukset ovat olleet valmiita avokätisesti jakamaan rahaa maamme rajojen ulkopuolelle, mutta oman maamme menestyksen ja asukkaittemme hyvinvoinnin kannalta olennaiseen asiaan, koulutukseen, ei ole oltu valmiita satsaamaan. Emme tiedä, kenen etuja tämä hallitus ajaa, mutta hallituksen toimista päätellen se ei ainakaan ole suomalaisten etu. Siksi kannatan edustaja Puumalan tekemää epäluottamuslause-ehdotusta. — Kiitos.

Ari Torniainen /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lama, työttömyys ja velka voidaan selättää vain suomalaisella osaamisella ja työllä. Sisun ja sivistyksen lisäksi tarvitaan sydäntä. Luokkayhteiskunta pysyy loitolla huolehtimalla, että kaikilla, ei vain harvoilla, on mahdollisuus rakentaa itselleen ja läheisilleen hyvää elämää. Keskusta on huolissaan tasa-arvoisen koulutuksen tulevaisuudesta. Siksi olemme yhdessä muun opposition kanssa tehneet tämän välikysymyksen.

Lähes kaikki myöntävät, että tällä vaalikaudella tehtävät lähes 2 miljardin euron leikkaukset koulutukseen ovat liian suuret. On haettava yhteistyössä ratkaisuja, että nuorillamme on myös tulevaisuudessa tasa-arvoiset edellytykset koulunkäyntiin ja opiskeluun koko Suomessa. Kun rahaa ei voi mikään vastuullinen puolue luvata lisää, uudistukset ovat välttämättömiä.

Arvoisa puhemies! Yksi keskustan viidestä suuresta tavoitteesta on tehdä Suomesta osaamisen ja uusien oppimisympäristöjen kärkimaa. Toivottavasti myös muut puolueet ovat samaa mieltä. Suomi tarvitsee seuraavalla vaalikaudella laajaa yhteistyötä isoissa asioissa. Koulutus ja sivistys ovat juuri tällaisia asioita. Toivon, että tässä keskustelussa emme puhu toistemme ohi tai ymmärrä toisiamme tahallisesti väärin. Kyse on nuorisomme tulevaisuudesta.

Arvoisa puhemies! Keskusta katsoo, että Suomessa on rohkeasti uudistettava koulutuksen sisältöjä ja toimintatapoja. On myös kyseenalaistettava vanhoja raja-aitoja. Perusta on laitettava kuntoon. On turvattava varhaiskasvatus ja uudistettava perusopetusta. Keskustan ehdotuksia ovat esimerkiksi uudet oppimisympäristöt ja oppimistavat sekä koululaisten liikunnan lisääntyminen.

Koulupudokkaiden määrä on saatava vähenemään. Nuorten syrjäytymiseen ja työttömyyteen tarvitaan täsmätoimia. Keskustan ratkaisuja ovat esimerkiksi koko ikäluokan tulevaisuuskutsunnat sekä oppisopimuksen muuttaminen koulutussopimukseksi. (Raija Vahasalo: Eivät ne ole vastakkaisia!) Koulun ja työelämän yhteyttä on lisättävä muillakin asteilla. Ammatillista koulutusta voidaan tiivistää esimerkiksi 2+1-mallilla, jossa ollaan koulussa kaksi vuotta ja yksi vuosi työssä.

Meidän on lisättävä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteistyötä ja huolehdittava, että ne ovat omilla aloillaan korkeatasoisia. Koulutusta on kansainvälistettävä ja tehtävä siitä vihdoin todellinen vientituote. Keskusta katsoo, että osana koulutusvientiä on mahdollistettava sitä haluaville korkeakouluille lukukausimaksujen periminen EU- ja Eta-alueen ulkopuolisilta opiskelijoilta. Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan osuus Suomen bruttokansantuotteesta on käännettävä kasvuun.

Arvoisa puhemies! Koulutus on turvattava koko Suomessa. Se on välttämätöntä myös kasvun ja työpaikkojen luomiseksi. Uudistuksia tarvitaan, mutta pelkät leikkaukset ja koulujen sulkemiset ovat väärä tie. Asiantuntijatkin ovat varoittaneet tasa-arvon murenemisesta. Koulutuksen järjestäjille on annettava enemmän päätösvaltaa, on lisättävä eri asteen oppilaitosten välistä yhteistyötä, on edistettävä etä- ja internetope-tusta sekä on vähennettävä koulutukseen liittyvää turhaa byrokratiaa. Lisäksi on aloitettava erilaisia kokeiluja koulutuksen uudistamiseksi.

Arvoisa hallitus! Keskusta odottaa hallituksen selvittävän, mitä toisen asteen koulutukselle on tapahtumassa. 260 miljoonan euron leikkaus tarkoittaisi arvioiden mukaan jopa joka kolmannen lukion ja ammattioppilaitoksen sulkemista. Varsinkin lähilukioilla on kokoaan suurempi merkitys. Lukio on voitava käydä kotoa käsin, ja ammatillisen koulutuksen verkon on oltava alueellisesti kattava. Epätietoisuus aiheuttaa ihmisissä huolta tulevaisuudesta ja heikentää luottamusta. Vastauksia odottavat niin oppilaat, vanhemmat, kuntien päättäjät kuin korvaamattoman arvokasta työtä tekevät opettajatkin. Kyse on Suomen tulevaisuudesta.

Arvoisa puhemies! Muistetaan J. V. Snell-manin viisaat sanat: "Sivistyksessä on pienen kansan turva." Sisulla, sivistyksellä ja sydämellä voimme pitää hyvinvointiyhteiskunnan koossa tuleville sukupolville. (Puhemies koputtaa)

Kannatan edustaja Puumalan tekemää epäluottamuslause-esitystä.

Silvia Modig /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen valtti on ollut kansainvälistäkin arvostusta nauttiva laadukas koulutus. Koulutuksen laatu ja saavutettavuus ovat hyvinvointimme kulmakiviä. Koulutuksellinen tasa-arvo ehkäisee segregaatiota ja antaa jokaiselle samat mahdollisuudet, riippumatta perheen varallisuudesta tai asuinpaikasta.

Tätä edistääkseen hallituskin kirjasi hallitusohjelman tavoitteeksi tehdä suomalaisista maailman osaavin kansa vuoteen 2020 mennessä. Valitettavasti hallituksen teot ovat ristiriidassa tämän tärkeän tavoitteen kanssa. Kauden aikana tehdyt leikkaukset kumuloituvat jo 1,7 miljardiin euroon. Säästöt ulottuvat aina perusopetuksesta korkeakouluihin ja tutkimustoimintaan asti. Vaaditut säästöt vaarantavat koulutuksen laadun ja tasa-arvoisen saatavuuden. Kuten useat asiantuntijat ovat todenneet, olemme nyt tiellä, jolla koulutus ja oppimiserot kasvavat ja vanhempien varallisuus ja asuinpaikka vaikuttavat lasten ja nuorten mahdollisuuksiin yhä enemmän.

Arvoisa puhemies! On erityisen ongelmallista, että samaan aikaan tehdään säästölakeja ja suuria rakenteellisia uudistuksia ilman, että on olemassa riittävää arviointia ratkaisujen vaikutuksista ja kokonaisuudesta. Hallituksen viimeaikaisia esityksiä yhdistää ja kuvaa puutteellinen arviointi vaikutuksista koulutuksen laatuun ja saatavuuteen sekä ristiriita muiden hallituksen tavoitteiden, kuten nuorisotakuun ja elinikäisen oppimisen, kanssa. Miten ehkäisemme nuoren syrjäytymistä, jos kotipaikkakunnalla ei ole peruskoulun jälkeen tarjolla toisen asteen koulutusta? Entä miten kannustamme työtöntä ict-alan ammattilaista kouluttautumaan uudestaan, jos toisesta samantasoisesta tutkinnosta ei saa enää opintotukea?

Varsinkin toisen asteen koulutuksen järjestäjäverkon ja rahoituksen uudistus herättävät laajasti huolta. Uudistuksella haetaan 260 miljoonan euron säästöjä. Laskelmien mukaan koko toisen asteen hallinnon lakkauttaminen toisi 135 miljoonan euron säästöt, joten on vaikea kuvitella, miten nämä säästöt voidaan toteuttaa ilman, että joudutaan sulkemaan useita oppilaitoksia. Tämän johdosta yhä useampi nuori joutuisi muuttamaan kotoaan voidakseen siirtyä toisen asteen koulutukseen.

Lukio on edullinen ja toimiva koulutuksen muoto. Tehdyt säästöt asettavat lukuisat lukiot vaikeaan tilanteeseen. Pienten lukioiden kohdalla on muistettava, että sulkeminen vaikuttaisi myös yläkoulujen tulevaisuuteen. Koska yläkoulut jakavat usein lukion kanssa yhteiset tilat ja opettajat, tarkoittaisi lukioiden sulkeminen kuoliniskua myös monille yläkouluille.

Koulutuksen säästöillä on jo ollut konkreettisia seurauksia. Ne ovat johtaneet kasvaviin opetusryhmiin ja ammatillisen koulutuksen lähiopetustuntien laskuun. Myös opinto-ohjauksen resurssit ovat riittämättömät, eikä kaikkien paikkakuntien lukioissa ole mahdollista suorittaa kymppiluokkaa. Tämä ei tue nuorisotakuun tavoitteita, päinvastoin.

Koulutus on jo nyt eriarvoistumassa, ja tehdyt leikkaukset syventävät alueellisia koulutuseroja. Merkittäviä eroja löytyy: opettajien pedagogisesta osaamisesta ja opinto-ohjauksen määrästä oppimateriaaleihin, tukiopetukseen ja oppilashuollon palveluiden saamiseen. Tieto- ja viestintätekniikkaan liittyvien resurssien erot ovat erityisen huolestuttavia siihen nähden, että jopa miljoonalla suomalaisella aikuisella on OECD:n tutkimuksen mukaan puutteelliset tietotekniset valmiudet selviytyä tietoyhteiskunnassa. Eri koulujen ja kuntien väliset koulutuserot johtavat koulushoppailuun ja koulutuksen periytymiseen. Vanhempien koulutustaso vaikuttaa siihen, valitaanko lähikoulu vai kouluerojen kasvaessa kauempana sijaitseva paremmin varusteltu, pienempiä ryhmäkokoja ja parempaa opinto-ohjausta tarjoava koulu. Tämä kaikki kiihdyttää segregaatiokehitystä.

Arvoisa puhemies! Suomi on haasteellisessa tilanteessa. Huoltosuhde heikkenee, taloustilanne on heikko, työttömyys kasvaa, ja siksi meillä ei ole varaa syrjäyttää ketään. Tulevaisuudessa Suomi nousee ainoastaan korkealla osaamisella, joka taataan kaikille tasapuolisesti tarjolla olevan koulutuksen kautta. Leikkaamalla koulutuksesta siirrämme velkaa tuleville sukupolville ja luomme sellaisen hyvinvoinnin kestävyysvajeen, jota ei enää rahallakaan voi korjata.

Kaikki koulutukseen ja opetukseen tehdyt investoinnit maksavat itsensä moninkertaisesti takaisin. Tehdyillä päätöksillä tuotamme kestävyysvajeen nimissä hyvinvointivelkaa tulevaisuudelle ja heikennämme edellytyksiämme selvitä tulevaisuuden haasteista. Laadukas koulutus ja korkea osaaminen ovat edelleen meidän tärkein kilpailukykytekijämme, ja siten hallitus vie toiminnallaan edellytyksiä Suomen talous- ja työttömyysongelmien ratkaisemiselta. Siksi, arvoisa puhemies, kannatan edustaja Puumalan epäluottamuslausetta.

Ville Niinistö /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Koulu on rakennus, jossa on neljä seinää — ja sisällä huominen. Tämä on viime vuosina Suomessa unohtunut. Hallituksen kyvyttömyys uudistaa Suomea on johtanut siihen, että on säästetty vääristä paikoista. On säästetty lapsistamme ja on säästetty huomisen Suomen tekemisestä. Arvokkain asia, mitä Suomi voi lapsilleen luvata, on tasa-arvoisen oppimispolun tarjoama tie työhön ja hyvään elämään. Koulutuksessa on kysymys jokaisen nuoren itsetunnon, osaamisen ja elämänilon vahvistamisesta: "Minä pystyn. Minä osaan. Minusta on pärjäämään. Yhdessä me tulemme toimeen." Tämän nuoren näkökulman pitää olla koulutuksen päätöksissä aina se, jota me mietimme.

Vihreiden mielestä onkin palautettava koulutus ja sivistys takaisin kunniapaikalleen. Emme voi enää säästää lastemme tulevaisuudesta. Koulutuksesta ei saa enää leikata. Ne, jotka mollaavat julkista sektoria "pöhöttyneeksi", ovat väärässä. Kouluissa ja niissä työskentelevissä lastemme kasvattajissa ja opettajissa ei ole mitään pöhöttynyttä. Opettajat ovat suomalaisen koulutuksen vahvuus. Heidän työtään on arvostettava ja heidän jaksamisestaan on pidettävä huolta.

Arvoisa puhemies! Vihreät ovat tällä vaalikaudella olleet hallituksessa puolustamassa koulutusta. Monessa asiassa onnistuimme, mutta on myös tunnustettava, että voimamme eivät riittäneet kaikkeen. Saimme torjuttua koulutuksen maksuttomuuden murentamisen. Suurten puo-lueiden jatkuvista yrityksistä huolimatta lukukausimaksuja ei tuotu Suomen korkeakouluihin. Saimme torjuttua opintotuen romuttamisen tai muuttamisen lainapainotteiseksi. Päätoimisen opiskelun taloudelliset edellytykset on turvattava kaikille.

Jatkamme koulutuksen tasa-arvon ja maksuttomuuden puolustamista ja kutsumme kaikki mukaan siihen yhteistyöhön. Emme saa antaa koulutuksen periytyä ja eriarvoistua. Kansainvälisyys on myös voimavara: kansainväliset opiskelijat ja tutkijat tuovat verkostoja, työvoimaa ja talouden menestystä.

Hallituksen leikkaukset ovat kohdentuneet liian voimakkaasti koulutukseen. Satojen miljoonien eurojen säästöt vuositasolla vaikeuttavat koulutuksen laadun kehittämistä kaikilla koulutusasteilla, ja valtionosuusleikkaukset kunnissa ovat johtaneet tämän vuoden alussa vaikeisiin päätöksiin. Olemme pyrkineet estämään kunnissa myös säästöjen kohdentumista kouluihin, mutta sinne niitä on valitettavasti kohdentunut.

Koulutuksesta leikkaaminen on johtunut paineesta tasapainottaa julkista taloutta mutta toisaalta myös hallituksen kyvyttömyydestä viedä työtä luovia uudistuksia eteenpäin. Kokoomuksen vaatimukset suurista menosäästöistä ovat toteutuneet koulutuksesta, tutkimuksesta ja sivistyksestä leikkaamalla. En usko, että edes he alun perin tätä halusivat, mutta se on ollut kokoomuksen vaatiman leikkauspolitiikan ja uudistuskyvyttömyyden yhdistelmän tulosta. Tällä tiellä ei voi jatkaa.

Arvoisa puhemies! Toisen asteen koulutuksen uudistus sovittiin hallituksen rakennepaketissa. Sen tavoitteena piti olla toisen asteen koulutuksen läpäisyn parantaminen. Vihreät hyväksyivät sen vain sillä ehdolla, että kyse on uudistuksesta, jolla tehostetaan koulutuksen läpäisyä ja nuorten työllistymistä. Se ei saanut olla leikkaus, joka johtaisi koulutuksen tason laskemiseen. Hallitus ei ole pysynyt tässä lupauksessa. Se ei ole pystynyt osoittamaan uudistuksen toimivuutta, ja nyt eduskunnassa käsiteltävänä olevat lait vaarantavat toisen asteen koulutuksen.

Perustuslakivaliokunta arvioi, että laki ei pysty mitenkään osoittamaan, miten toiselta asteelta voidaan säästää tavoitteena oleva rahamäärä, ja piti sitä erittäin ongelmallisena. Näin huonoa lainvalmistelua ei voi hyväksyä. Lakiesityksen hyväksyminen johtaisi epävarmuuteen ja sekasortoiseen tilanteeseen toisen asteen koulutuksen järjestäjille ja opiskelijoille.

Opetusministerin puheet eivät ole myöskään helpottaneet asiassa. Tuntuu uskomattomalta, että hän sanoo lähinnä säästötavoitteen toteutuvan vain opiskelijoiden toisen asteen sisäisen liikkumisen rajoittamisella. Kouluverkon leik-kaukset ministeri on myös kieltänyt, mutta miksi silloin kaikkien järjestäjien on haettava lupaa, jos verkkoa ei ole tarkoitus karsia? Paljon kysymyksiä, ei yhtään vastauksia. Myös varhaiskasvatuslain uudistus on jäämässä torsoksi, kun olisi ollut tilaisuus vahvistaa varhaiskasvatusta.

Arvoisa puhemies! Huomio onkin nyt kiinnitettävä tulevaisuuteen, huomisen tekemiseen eli koulutuksen laatuun, oppilaiden osallisuuteen sekä koulutuksen tasa-arvoon. Koulujen uudistamisesta tulevat säästöt onkin jatkossa ohjattava koulutuksen laadun parantamiseen, ei pois koulutuksesta. Vain riittävillä resursseilla saadaan uudet oppimisteknologiat käyttöön, työolot kuntoon, torjutaan kiusaamista ja mahdollistetaan koulutuksen kehittäminen.

Arvoisa puhemies! Vihreä eduskuntaryhmä yhtyy välikysymyksen huoleen Suomen koulutuksen tilasta ja tulevaisuudesta. Meidän tehtävänämme on rakentaa (Puhemies koputtaa) lastemme huomista, ei leikata siitä. Näin ollen kannatan edustaja Puumalan tekemää esitystä epäluottamuslauseeksi hallitukselle.

Mikaela Nylander /r(ryhmäpuheenvuoro):

Värderade talman! Det är skäl att genast från början påminna om att i regeringsprogrammet finns tydliga skrivningar om att trygga tillgängligheten när det gäller gymnasieundervisning. Vi vill också från svenska riksdagsgruppens sida säga klart ifrån att vi inte stöder en utbildningspolitik som betyder att unga som kommit upp i gymnasieåldern måste flytta bort hemifrån till en central studieort. I fråga om den yrkesinriktade utbildningen gäller litet andra kriterier, men när det gäller gymnasierna ska utgångspunkten vara att eleven bor hemma.

Arvoisa puhemies! Tiedämme kaikki, että hallitus on osana julkisen talouden tasapainottamista päättänyt kaikkiaan koulutussektoriin kohdistuvista 260 miljoonan euron menoleikkauksista. Miten niistä tulikin näin suuret ja tuntuvat? Ruotsalainen eduskuntaryhmä on aina vuoden 2011 vaikeista hallitusneuvotteluista saakka korostanut pitkäjännitteisen talouspolitiikan tarvetta. Sopeutus on mieluiten tehtävä asteittain siten, että vaikutuksia voidaan pehmentää jakamalla ne pidemmälle aikavälille. Nyt tapahtui valitettavasti niin, että menetimme lähes puolet vaalikaudesta, koska kaikki hallituspuolueet eivät halunneet kohdata talouden realiteetteja.

Kukaan — ja minä korostan: kukaan — ei pidä koulutussektorin leikkauksista. Historiankirjoituksesta oikean kuvan saamiseksi on kuitenkin syytä todeta, että kyseessä ei suinkaan ollut nykyinen kvartetti, vaan 260 miljoonan euron leikkauksista päätti sekstetti. Ei vasemmistoliitto eivätkä vihreät lähteneet hallituksesta näiden leikkausten vuoksi. Sekä Paavo Arhinmäki että Ville Niinistö olivat mukana sekstetissä, kun rakennepäätös tehtiin.

Arvoisa puhemies! Opetus- ja kulttuuriministeriössä on valmisteltu toisen asteen koulutuksen rakenneuudistus. Uudistuksella halutaan luoda koulutuksen järjestäjille edellytyksiä vastata väheneviin resursseihin. Jotta sekä laatu että saavutettavuus voitaisiin taata talouden ollessa nyt tiukalla, järjestäjärakennetta on tarkisteltava, samoin kuin rahoituksen periaatetta. Lakipaketti on parhaillaan sivistysvaliokunnan käsittelyssä.

Vaikka koulutusresursseja leikataan huomattavasti, paikallistasolla tai kouluissa ei pidä heittää kirvestä kaivoon. Kuten ministeriössä korostetaan, koulutuksen järjestäjä ratkaisee lukioiden, ammatillisten oppilaitosten ja vapaan sivistystyön oppilaitosten määrän. Lainsäädännön tavoitteena on vahvistaa koulutuksen järjestäjien toimintaedellytyksiä — suora sitaatti — "siten, että ne kykenevät järjestämään laadukasta koulutusta myös sellaisilla alueilla, joilla väestöpohja on muuta maata pienempää".

Värderade talman! Nu behövs aktivt samarbete på lokalplanet, så att vårt utbildningsväsende kommer helskinnat över till andra stranden. Vi behöver modiga regionala nätverkslösningar som tar sikte på de två grundfaktorerna: att trygga kvaliteten och tillgängligheten. Av varje euro bör en större del gå till själva undervisningen genom att administrationen effektiveras. Det här gäller i hela landet, men också inom det svenska skolväsendet. Skillnaderna mellan utbildningsutbud och skolornas kvalitet får inte öka. Det är bredden som har varit och som är vår styrka.

Läraryrket är uppskattat i Finland. Enligt en färsk OECD-rapport upplever inte mindre än 69 procent av lärarna på andra stadiet att deras arbete och yrke uppskattas i samhället. Det här är något vi inte har råd att förlora. En motiverad lärarkår är den bästa garantin för att den finländska skolan även i fortsättningen ska vara ett föredöme också internationellt sett.

De nedskärningar som nu görs inom utbildningen är kännbara. Därför bör det sägas rent ut att under nästa valperiod måste skolorna på alla stadier få arbetsro — inga fler nedskärningar. I stället måste vi fokusera på innehållet, nya läroplaner ska tas i bruk och det kräver mycket av alla aktörer. Dessutom kommer tillstånden att sökas och beviljas nästa period. Långsiktighet, arbetsro och framtidstro behövs nu.

Leena Rauhala /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Välikysymys mahdollistaa tärkeän keskustelun meille kaikille yhteisestä huolesta: siitä, miten turvaamme laadukkaan koulutuksen myös tulevaisuudessa. Yhteiskunnan on pidettävä huolta jokaisen ikäluokan mahdollisuudesta saada hyvä koulutuspohja elämäntaitoja, yleissivistystä ja hyviä ammatillisia valmiuksia ajatellen. Koulutus on se pohja, jolle niin yksilöiden kuin koko yhteiskunnankin menestys rakentuu.

Kristillisdemokraateille on hallituksessa ollut tärkeää yrittää turvata koulutuksen alueellinen saatavuus ja saavutettavuus. Koulumatkat eivät saa kasvaa niin suuriksi, että käytännössä ainoa mahdollisuus on muuttaa pois kotoa 16-vuotiaana. Kaikki nuoret eivät ole tähän valmiita. Vaikka olisivatkin, kaikilla perheillä ei ole tähän varaa. Lisäksi koulujen hallintoja on kyllä jo kevennetty, joten kouluverkon karsimista kustannusten säästämiseksi tulee entistä tarkemmin harkita.

Järjestämislupaharkinnassa tuleekin arvioida koulutustarjontaa alueellisen kattavuuden ja saavutettavuuden näkökulmasta. Uudistuvassa rahoituslainsäädännössä haja-asutusalueiden lukiokoulutuksen järjestäjien rahoitustahan korotetaan niin sanotulla syrjäisyyskertoimella.

Ammattikouluissa toimintaa tulee kyetä tehostamaan niin, että opiskelija siitä hyötyy. Tarvitaan nimenomaan oppijan ja opettajan välistä vuorovaikutusta, monimuotoista opetusta, jossa opiskelijan motivaatio oppia kasvaa. Oppimiselle tulee olla aikaa. Kristillisdemokraateille on tärkeää, että lukioiden ja ammattikoulujen omat erityiset roolit toisen asteen koulutusohjelmina säilytetään. Yhteistyötä toki voidaan eri muodoissaan tehdä, ja sitä tuleekin tehdä esimerkiksi yhteisillä toimitilaratkaisuilla ja niin edelleen. Niistä aiheutuvat säästöt voidaan sitten kohdistaa koulutuksen kehittämiseen.

Pidämme tärkeänä, että kansanopistolukiot säilyvät mahdollisuutena maahanmuuttajille ja nuorille, joille opiskelu oman kotipaikkakunnan lukiossa eri syistä, esimerkiksi kiusaamisen vuoksi, on hankalaa tai jotka tarvitsevat nimenomaan mahdollisuuden asua koulun yhteydessä.

Peruskoulujen määrä vuosina 2007—2011 väheni 3 400:sta 2 900:aan, ja kaikkien oppilaitosten määrä vähentyi viidessä vuodessa 15 prosenttia. Nyt ja tulevaisuudessa, siis tulevan hallituksen, onkin etsittävä senkaltaisia toimia, joilla turvataan koulutuksen korkea taso ja saatavuus. On käytettävä tutkimustietoa ja arvioitava, mikä parhaiten tuo hyviä tuloksia, mikä tuo lisää oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoa, nimenomaan niin, ettei eriarvoisuus entisestään kasva.

Kristillisdemokraatit eivät kannata tutkimukseen osoitettujen voimavarojen pienentämistä. Päinvastoin elinkeinoelämää ja varsinkin pk-yrityksiä palvelevaa tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaa on lisättävä ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa. Koulutusviennin mahdollisuuksilta on poistettava toimintaa haittaava sääntely.

Kunnissa tulisi olla käytössä sellaisia välineitä vertailujen tekemiseen, että eri kouluverkkovaihtoehtojen kustannukset voidaan laskea. Tällöin voitaisiin ottaa paremmin huomioon esimerkiksi kasvavien koulumatkojen kustannukset ja niiden jakautuminen.

Vaikea taloustilanne ei saa johtaa koulutuksen laadusta tinkimiseen eikä lähiopetuksen tai oppilaan ohjaamisen vähenemiseen. On tärkeää kehittää yksilöllistä ja yhteisöllistä oppimista ja oppilaiden kohtaamista erilaisissa vuorovaikutteisissa opetusmuodoissa. Digitalisaatio mahdollistaisi joillakin aloilla laadun parantamisen. Sähköiset oppimismateriaalit ovat tätä päivää, ja niiden avulla pystytään monipuolistamaan opetusta ja säästämään esimerkiksi lukioiden koulukirjojen hankkimisen kustannuksista.

Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraatit ovat yhtä mieltä siitä, mikä välikysymyksen allekirjoittajan huoli on, siis siitä, että ratkaisut koulutuksen kehittämiseksi löytyvät muun muassa uudesta oppimisesta ja pedagogiikasta ja innovaatioista ja opettajien ammattitaidon nykyistä paremmasta hyödyntämisestä. Uusia oppimisympäristöjä on otettava käyttöön, ja uuden teknologian mahdollisuudet on hyödynnettävä aiempaa paremmin. Työelämä on tuotava lähemmäs koulutusta kaikilla tasoilla. Tältä pohjalta tulee jatkaa koulutusjärjestelmän kehittämistä niin, että koulutuksella ja sivistyksellä on myös oma it- seisarvonsa, jota ei saa murentaa rakenteiden ja kaikenlaisen tehostamisen korostamisella.

Opetus- ja viestintäministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Kiitän kaikkia eduskuntaryhmiä tästä keskustelusta ja käyn joitakin asioita jo tässä yhteydessä läpi.

Ensinnäkin on hyvä vielä kerrata, mistä tämä toisen asteen 260 miljoonan rakenteellinen uudistus juontaa juurensa. Nimittäin hallituksen puolueiden puheenjohtajat sopivat osana rakennepakettia, että kuntatehtäviä vähennetään, ja kuntatehtävien vähentämiseksi opetusministe-riön pääluokasta oli tarkoituksena yli 300 miljoonaa euroa vähentää kuntatehtäviä tai tehdä näiden kuntatehtävien järjestäminen entistä tehokkaammalla tavalla. Sen takia, kun käymme keskustelua tänään tästä 260 miljoonan säästöstä, olisi hyvä esittää sille korvaavia vaihtoehtoja, jotka olisivat kuntatehtävien vähentämistä. Tältä osin kiinnitin huomiota keskustan puheenvuoroon sekä välikysymyksen laatijan puheenvuoroon, joissa oli esitetty erilaisia säästökohteita, (Raija Vahasalo: Eikä mitään uutta!) jotka kuitenkaan 2+1-mallia lukuun ottamatta eivät ole kuntatehtävien vähentämiseen tarkoitettuja toimia. Minusta on kuitenkin hyvä, että ne tulivat tässä esiin, ja itsekin kannatan niistä kaikkia, ja olemme käynnistäneet toimet tai selvitykset kaikista näistä hyvistä ehdotuksista, joista tekin olitte huolissanne.

Erityisesti 2+1-malli oppisopimuskoulutuksen tehostamisessa on ollut osana tätä rakenneuudistusta myöskin tehtävänä, koska se on ollut parttien pöydässä sekä edeltävän että nykyisen ministerin johdolla, ja me olemme tätä 2+1-mallia ajaneet hyvin vahvasti eteenpäin. Ongelma tietenkin on se, että oppis ja tämä 2+1-vaihtoehto eivät kiinnosta meidän nuoria niin laajamittaisella tavalla kuin te haluaisitte, että heitä kiinnostaisi. Eli käytännössä koulutustarve määräytyy hyvin pitkälti asiakkaiden eli nuorten pohjalta, ja siltä osin olemme peräänkuuluttaneet asenteita ja toimia siihen, että tämä malli kiinnostaisi enemmän. Mutta haluan tuoda nämä realistiset, aidot vaihtoehdot pöytään siitä, mistä voidaan keskustella.

Lisäksi kiinnitin huomiota siihen, että vihreiden eduskuntaryhmä sekä vasemmistoliiton eduskuntaryhmä antoivat ymmärtää, että tämä toisen asteen uudistus ei ole ollut heidän työpöydällään aikoinaan. Tosiasia on se, että kaiken kaikkiaan rahoitusmallista, yksityiskohtia lukuun ottamatta tästä asiasta, on vallinnut koko hallituksen yksimielisyys. Kysymys on siis kuntatehtävien vähentämisestä, ja olen varoittanut moneen kertaan siitä, että koulutuksen hallintoalalla ei olisi ollut varaa näin laajaan kuntatehtävien vähentämiseen, mutta nyt me olemme tilanteessa, jossa nämä tehtävät vähennetään tavalla, joka on koulutuspoliittisesti kestävä.

Hyvä puhemies! Haluaisin käydä yksityiskohtaisesti vielä läpi joitakin asioita, ja ihan lopuksi tähän: Nyt on kysymys siitä, että huoli on todellinen siitä, että yksikköjen määrä vähenisi Suomessa. Ja sen vuoksi, koska on jouduttu hyvin laajamittaisiin säästöihin myöskin koulutuksen alalla, kuntatalouden tilanne on se, joka loppuviimeksi ratkaisee esimerkiksi sen, säilyykö paikkakunnalla lukio. Siltä osin olemme halunneet turvata tällä sen, että opiskelijamääriä ei leikattaisi eikä yksikköhintoja laskettaisi, vaan tehtäisiin tässä verkossa merkittävämpi tehokkuuden ja tuottavuuden lisäys, ja tämä kohdistuu tämän 260 miljoonan euron paketin 69 miljoonan euron järjestämislakia koskevaan hallituksen esitykseen. Siinä, toisin kuin täällä väitettiin, on kysymys siis siitä, että lukiolta vaaditaan 1 prosentin (Raija Vahasalo: Kymmenen!) lukion kokonaiskustannusten säästämistä, (Puhemies koputtaa) mutta rahoituslain puolella sitten muilla tehostamistoimilla läpivirtausta ja tehokkaampaa opiskelua peräänkuulutetaan, mistä näitä säästöjä tulee. Mutta esittelen seuraavaksi vähän tarkemmin sitä, mistä tämä kokonaissäästö tulee.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Puumala totesi, että kaikilla tulee olla mahdollisuus kykyjensä mukaiseen oppimiseen. Olen samaa mieltä. Samaan aikaan hän totesi, että jokaisen pitäisi mennä lähikouluun. Lapsilla on erilaisia taitoja ja kykyjä ja kiinnostuksen kohteita. Siksi jokaisella lapsella tulee olla mahdollisuus hakeutua myös painotettuun opetukseen: musiikkiluokalle tai liikuntaluokalle. Se on lapsen etu. Keskustalla taitaa olla aikeita romuttaa meidän monipuolinen koulujärjestelmämme, jossa lapsilla on mahdollisuus vahvistaa omia taitojansa.

Tuula Peltonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskusta on tehnyt välikysymyksen koulutuksen tasa-arvosta ja toisen asteen koulutuksen rahoittamisesta. Pyytäisin selitystä nyt edustaja Puumalalta, joka on välikysymyksen ensimmäinen allekirjoittaja: Te esitätte omassa vaaliohjelmassanne nuorten oppisopimuskoulutuksen muuttamista koulutussopimukseksi. Tämä yksistään tuottaa jo kustannuksia, lisäisi kustannuksia 66 miljoonaa euroa. Olette myös esittäneet, että tulevalla kaudella on tehtävä 2 miljardin menoleikkaukset. Haluaisin saada selvyyttä, mistä tämä olisi pois. Jotenkin näen hyvin paljon mahdollisuuksia koulutuksen kentälle suuntautuvasta menoleikkauksesta. Tässä eivät kyllä nyt varmasti sitten tulevaisuudessa enää riitä pienet päällekkäisyyden poistot, mitä esititte yhtenä vaihtoehtona, joten eikö tämä välikysymyksenne ole vähän hurskastelua?

Ritva Elomaa /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä 1,7 miljardia on kyllä järisyttävä leikkaus.

Järjestämisluvista olisin kysynyt hallituksen ministereiltä. Onko se tällainen sumuverho, tällainen kulissi, jonka taakse mennään: järjestämislupaa ei tule, kriteereitä kovennetaan, ja näin ollen lukio tai ammattikoulu suljetaan eikä se saa sitä lupaa?

Sitten ministeri Kiuru sanoi tästä Tulevaisuuden peruskoulu -parlamentaarisesta ryhmästä, ja tosiaan sieltä on raportti tulossa ja varmaankin hyviäkin vinkkejä. Mutta faktaa on, että on karu todellisuus tuolla kentällä, että opetushenkilöstöä on siellä tällä hetkellä työttömänä runsaasti ja 2014 joulukuussa 3 100 lukion ja yläluokkien opettajaa oli työttömänä. Tämä on hyvin kallis lasku yhteiskunnalle. Kysynkin ministereiltä: Onko koulujen toimintaresurssit (Puhemies koputtaa) ja opetushenkilöstön työttömyystilanne huomioon ottaen hallituksen koulutuspolitiikka ollut perusteltua? Onko...

...siinä enää mitään järkeä?

Ari Torniainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olemme keskustelemassa todella tärkeästä asiasta. Kyse on nuorten ja Suomen tulevaisuudesta.

Arvoisa opetusministeri, olette sanonut maakunnissa vieraillessanne, että puolustakaa pieniä lukioita. Olette myös sanonut, että pienimmät lukiot kaipaavat leveämpiä hartioita saadakseen järjestämisluvan. Nyt lukiot ja ammatillisen koulutuksen järjestäjät joutuvat syksyllä hakemaan tätä järjestämislupaa. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Mitkä ovat kriteerit järjestämisluvalle? Menisivätkö useat kunnat kimppaan, vai toimittaisiinko maakunnallisella tasolla järjestämislupaa haettaessa? Kuka siis tätä järjestämislupaa hakee?

Silvia Modig /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On pakko sanoa, että ministeri Kiurun puheenvuorosta jäi sellainen kuva, että leikkaamalla koulutuksen taso ja saatavuus paranee. Eihän se näin ole. Koko kenttä on hämmennyksen vallassa näiden jatkuvien uusien säästöjen kanssa, ja johdonmukaista ja pitkäjänteistä työtä on hyvin vaikea tehdä.

Erityisen huolestuttava oli keskustan, edustaja Torniaisen, puheenvuoro, jossa keskusta on valmis tuomaan lukukausimaksut meidän järjestelmäämme. Tätä vasemmisto vastustaa jyrkästi. Niissä maissa, joissa EU- ja Eta-alueen ulkopuolisille opiskelijoille on otettu lukukausimaksut käyttöön, on kansainvälisten opiskelijoiden määrä romahtanut. Keskustelu on äkkiä laajentunut siihen, pitäisikö lukukausimaksujen koskea myös kotimaisia opiskelijoita, ja nämä yliopistot ovat joutuneet rakentamaan kalliita stipendijärjestelmiä, jotta se kannattaisi. Eikö meidän ennemmin, hyvä keskusta, kannattaisi järjestää niin, että me jäisimme taloudellisesti voitolle ja meidän kansainvälisyytemme ei kärsisi? Meillä on tällä hetkellä 19 000 kansainvälistä opiskelijaa, jotka tuovat 160 miljoonaa euroa vuodessa meidän kansantalouteen.

Ville Niinistö /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Opetusministeri puhuu vähän useasta eri asiasta samaan aikaan. Hän pitää itsestään selvänä, että ylhäältä tulee käsky leikata näin paljon koulutuksesta, ja sitten sen jälkeen vetoaa, että kaikkien, myös opposition, pitäisi siihen sitoutua. Miksi pitäisi, jos päätökset ovat huonoja? Rakennepaketissa sovittiin, että kehitetään tätä läpäisyä ja parannetaan toisen asteen toimivuutta. Siltä osin näkisin, että jos rahoitusuudistuksessa voidaan auttaa nuorten oppimispolun kannalta sitä, että he saavat toisen asteen koulutuksen, työllistyvät varhaisessa vaiheessa, niin se osa uudistusta voidaan viedä eteenpäin. Mutta ongelma on se, että nämä lakiesitykset ovat nyt niin huonosti valmisteltuja ja siellä on tosiasiassa iso verkon leikkaus ja säästötavoite päällä, missä ei ole mitään järkeä. Se sotkee myös tämän hyvän tavoitteen rahoitusuudistuksesta. Näin ollen nyt pitäisi hallituksen vain todeta, että ei toteuteta sitä huonoa osaa päätöksestä ja kehitetään sitä nuoren oppimispolkua nuoren omasta näkökulmasta.

Mikaela Nylander /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade talman! Svenska riksdagsgruppen är givetvis oroad över nedskärningarna. Men vi vill också hålla fast vid de löften om tillgänglighet vi gav i regeringsprogrammet. Vi vill därför att man på lokal- och regionalnivå finner de bästa lösningar som bäst tryggar en kvalitativ utbildning som också är regionalt täckande.

Puhemies! Saavutettavuudesta ja laadusta ei saa tinkiä. Tämän tulee olla lähtökohta nyt, kun alueilla mietitään, miten lähdetään rakentamaan toisen asteen tulevaisuuden verkostoja.

Edustaja Niinistö, te sanotte tässä nyt, että tämä uudistus on huono ja siitä pitää perääntyä, mutta minä haluaisin nyt tietää, seisotteko sen päätöksen takana, jota olitte keskeisesti mukana tekemässä puolueen puheenjohtajana. Te olitte päättämässä tästä leikkauksesta, 260 miljoonasta, ja nyt kritisoitte kaikkia niitä rakenteita tämän säästöpäätöksen ympärillä, (Puhemies koputtaa) mitä tehdään. Seisotteko näitten leikkausten takana vai ettekö? (Jouko Skinnari: Hyvä kysymys! — Puhemies koputtaa) Olitte mukana...

...tekemässä näitä.

Ville Niinistö /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hyvä, että tämä tulee selväksi. Minusta on hämmentävää, että hallituspuolueiden keskeiset toimijat puhuvat rakenneuudistuksista leikkauksina. Niitä piti tehdä, jotta me emme joudu leikkauksiin ja palvelutason laskemiseen. Me haluamme uudistaa Suomea. Me haluamme parempaa koulutusta niin, että sieltä työllistyy nopeammin ja sitä kautta saadaan tuottavuushyötyjä. Mutta tästä on tullut sinä aikana, kun tätä on valmisteltu, leikkausohjelma, minkä ministerikin myönsi. Ministeri myönsi selvästi, että tämä on liian suuri säästö mutta tämän kanssa nyt joudutaan elämään. Eli tosiasiassa hallitus leikkaa toisen asteen koulutusjärjestelmästä paljon eikä tee sitä uudistusta, joka piti tehdä, että varmistetaan, että nuoret pääsevät toisen asteen läpi paremmin, että esimerkiksi ammattikouluissa läpäisy nousee ja nuoret saavat tutkinnon. Tavoite oli tämä — ei leikkaus. Ja me emme suostu siihen, että tämä on leikkaus.

Mikaela Nylander /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Niinistö, te olitte mukana tekemässä päätöksiä näistä leikkauksista. (Ville Niinistö: Ei oltu!) 260 miljoonaa sisältyy tähän rakennepakettiin, rakennepäätökseen. Seisotteko näitten leikkausten takana vai ette?

Minun mielestäni on aivan käsittämätöntä väittää, että emme yritä esimerkiksi uuden rahoitusmallin myötä nopeuttaa tätä läpäisyä esimerkiksi lukioissa elikkä tukea näitä koulutuksen järjestäjiä niin, että nämä oppilaat todellakin läpäisevät tavoiteaikataulussa.

Ville Niinistö /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edelleenkin tämä hallituspuolueiden uuskieli minua hämmentää. Minä haluan olla älyllisesti rehellinen aina kun tehdään päätöksiä. Budjettimenokirjassa tehdään leikkauksia. Tätä päätöstä ei tehty budjettikirjassa. Tämä päätös tehtiin rakenneuudistuksena, joka tähtää monen vuoden päähän niin, että suomalaiset työllistyvät paremmin, saavat paremman koulutuksen ja siellä saadaan tuottavuushyötyä. Minä en ole hyväksynyt — ja vihreät ei ole hyväksynyt — tässä asiassa leikkausta. Ja kun nyt hallitus muutti uudistuksen tosiasiallisesti sellaiseksi, joka sisältää merkittävän leikkauksen toisen asteen koulutuksen laatuun, niin me emme ole siinä mukana. On hyvä, että tulee esille, että hallituspuolueet, nykyiset hallituspuolueet, ovatkin sitä mieltä, että rakenneuudistukset ovat vain julkisen sektorin ja koulutuksen laadun leikkaamista. Minusta se on aikamoinen silmänkääntötemppu.

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Koska koulutuksen järjestäjiä huolettaa tämä järjestämislupien myöntäminen tai myöntämättä jättäminen, voi kysyä, perustuuko se johonkin vapaaseen kokonaisharkintaan ilman tarkempia kriteereitä ja miten se prosessi tapahtuu. Tiedämme, että OAJ:n mukaan lupahakemuksen yhteydessä on edellytettävä toimitettavaksi esimerkiksi laajat vaikutusarviot ja selvitykset eri asioista: henkilöstösuunnitelma, kustannusvaikutukset, saavutettavuus, laatujärjestelmä ja vaikutukset perusopetukseen. Näistä kaikista tulisi siis laatia yksityiskohtaiset vaikutusarviot ja selvitykset. Kysynkin, arvoisa opetusministeri: mitä mieltä te olette, tullaanko nämä vaatimaan lupahakemuksen yhteydessä ja miten tämä prosessi tapahtuu?

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Koulutusleikkaukset asettavat monet pienet ja keskisuuret kunnat totisen paikan eteen, ja lähikoulu alkaa olla yhä kauempana, puhutaanpa sitten peruskoulusta, lukiosta tai ammatillisesta koulutuksesta.

Nämä leikkaukset nyt näyttävät olevan ikävä tosiasia, mutta paikallisella tasolla haetaan kyllä erilaisia ratkaisuja, ja kysynkin: Kuinka ministeri ja ministeriö aikovat tukea sellaista omaehtoista aloitteellisuutta, mitä on osoitettu esimerkiksi Sallassa, Sallan rajalukiossa, jossa huomattava osa opiskelijoista on venäläisiä? Tämän päivän tuoreessa seutukuntalehdessä uutisoidaan, että Salla vapautti venäläisopiskelijat asumismaksusta. Päätös syntyi äänin 7—0. Onko nyt varmasti niin, ettei ainakaan ministeriö aseta tämäntyyppiselle aloitteellisuudelle esteitä?

James Hirvisaari /m11(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomi ei nyt harjoita sellaista koulupolitiikkaa, jolla hallituksen julkisten tavoitteiden mukaisesti tehtäisiin Suomesta osaavin kansakunta vuoteen 2020 mennessä. Myös koulutus on näet valjastettu tukemaan hallituksen jyräämää häikäilemätöntä valtapolitiikkaa, jolla kaikki elämä, raha, työt ja vallankäyttö keskitettäisiin isoihin kaupunkeihin, joissa kokoomuksella ja demareilla on perinteisesti ollut suurimmat menestymisen mahdollisuudet.

Mitä eroa on nykypäivän kokoomuksella ja sosialidemokraateilla? Ei yhtään mitään. Voisitte yhdistyä, sillä hallituspolitiikka on osoittanut, että olette samaa sakkia, ja fuusion jälkeen tulisi fissio, jossa voisitte sitten hajota atomeiksi, kuten nykynuoriso asian kai ilmaisisi. No, leikki leikkinä.

Mutta, arvoisa puhemies, pelkkää valtapolitiikkaa, sanon minä.

Tuomo Puumala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kysyisin pääministeriltä, miten te perustelette tätä koulutuksen isoa kuvaa, siis sitä, että tämän vaalikauden aikana leikkauksia on toteutettu 1,7 miljardilla eurolla. Näettekö te, että se vaarantaa uutta kasvua, alueellista elinvoimaa? Näettekö, että se uhkaa suomalaista tasa-arvoa?

Opetusministeriltä kysyisin, kun uskon, että tällä lähetyksellä on paljon katsojia — oppilaitten vanhempia, äitejä ja isiä ja opettajia — eri puolilla Suomea, mahdollisimman selkeää ja kirkasta vastausta siihen, miksi jokaisen koulutuksen järjestäjän pitää hakea itselleen järjestämislupaa ja millä kriteereillä tuo lupa mahdollisesti tullaan myöntämään. Mitä lukioita lähtee pois? Kun puhutte siitä, että tehtäviä vähennetään kunnista, tarkoittaako se, että kunnista vähennetään lukiokoulutuksen tehtävä kokonaan? Siihenkin me vaadimme kyllä vastausta.

Jari Lindström /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Koulutus on tärkeää, ja itse kannan huolta varsinkin ammatillisen koulutuksen tulevaisuudesta. Siinä yhteydessä, kun tätä ammatillista koulutusta on jouduttu ajamaan alas ja keskittymään yhä isompiin yksiköihin, sitä on perusteltu sillä, että näin saadaan paremmat resurssit vastata tähän koulutukseen, voidaan hankkia laitteita sen sijaan, että on paljon seiniä. Siitä huolimatta nämä kustannukset tuntuvat karkaavan. Vaikka esimerkiksi meidän tapauksessamme Kouvolassa on vain yksi yksikkö, niin tuntuu siltä, että siltikään meillä eivät riitä rahat työkaluihin, laitteisiin ja koneisiin, koska ne ovat äärettömän kalliita. Sen takia tämä työelämälähtöinen koulutus on minun mielestäni erittäin hyvä asia ja sitä pitää ajaa eteenpäin, koska siellä työelämässä ovat ne laitteet, mitä oikeasti sitten käytetään, ja ne ovat yleensä niin kalliita, että koululla ei ole niitä varaa ostaa.

Tässä yhteydessä haluaisin kysyä ministeriltä kantaa siihen, kun puhutaan turhasta koulutuksesta, onko turhaa koulutusta olemassa, hukkaammeko resursseja tämmöiseen niin sanottuun turhaan kouluttamiseen.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Koulutus on tulevaisuuteen katsova asia, ja siinä tulee onnistua. Sen takia on ihan hyvä, että tästä keskustellaan, vaikka hieman tuntuukin, että keskusta on tässä aika lailla myöhäisherännäinen. Silloin kun budjettia tehtiin, niin teidän ainoat koulutusterveisenne olivat, että yliopistojen pääomittamisesta luovutaan ja sitä kautta Suomen korkeakoulukentästä. (Välihuutoja)

Mutta kaikkineenhan kyse on siitä, kun me elämme taloudellisesti tiukkoja aikoja, miten me pystymme tehokkaammin laadusta tinkimättä ja saatavuudesta huolehtien tämän asian ratkaisemaan. Näen kyllä hyvin tärkeänä sen, että jokainen toisen asteen opiskelija voi kotoa käsin suorittaa lukion tai ammatillisen opetuksen. (Välihuutoja) Minä uskon, että se kyllä tulee turvattua tässä järjestelmässä.

Toisena asiana on se, mihin ministerikin täällä viittasi, että kyllä tämä 2+1-malli ammatillisessa koulutuksessa olisi todella tärkeä. Silloin pystyttäisiin nykyistä lähiopetustuntien määrää nostamaan ja viemään se viimeinen vuosi työpaikoille, jolloin nuoret myös pääsisivät suoraan (Puhemies koputtaa) työelämään käsiksi.

Tuomo Puumala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Täytyy ihan nyt tämän keskustelun alkuun jo korjata tämä, mitä tässä on esitetty siitä, etteikö keskusta olisi esittänyt vaihtoehtoa: Viimeksi eilen esitimme 22 miljoonan euron lisäystä lukiokoulutukseen, akuuteimpaan tilanteeseen. Tänään (Eduskunnasta: Miten budjetissa?) vaihtoehtona 260 miljoonan euron leikkaukselle esitimme kokonaan vaihtoehtoisen toteuttamistavan ja etenemistavan, jota tekin nyt puheenvuorossa kannatitte. Siitä seuraa kysymys: onko kokoomus vielä viemässä valiokunnassa eteenpäin tuota 260 miljoonan euron lukioiden ja ammatillisen koulutuksen leikkauspakettia, vai pidättekö meidän vaihtoehtoista etenemistapaamme parempana?

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun hallituksen esitys on täällä eduskunnassa ja sillä on perustellut näkemykset, niin silloin sitä viedään eteenpäin. Se on yksi lähtökohta, että tässä päätöksenteossa on uskottavuutta. Kun sanoin siitä, että tämä saatavuus turvataan, niin esimerkiksi minun kotikunnassani on kolme lukiota ja siellä on jo paikallisesti päätetty hyvin laajalla enemmistöllä, että siirrytään yhteen lukioon. Siellä on myöskin yksi ammattikoulu, ja kaikki tähänkin asti ovat tulleet sieltä siihen yhteen ammattikouluun. Matka ei tule kenelläkään olemaan sellainen, että kenenkään tarvitsee muuttaa pois kotoaan. Koulutuksen laadusta voidaan huolehtia, kun resursseja keskitetään.

Totta kai me joudumme tekemään tällaisia rakenteellisia uudistuksia, mutta ei tätä pidä liioitella. Sitä pidän kyllä erittäin tärkeänä, että nämä erikoislukiot ja niiden asema turvataan, jotta näille lahjakkaille nuorille on olemassa se väylä, jolla he pääsevät eteenpäin.

Tuomo Puumala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Olisin kysynyt edustaja Satoselta, onko kokoomuksen ryhmä havainnut mitään epämääräisyyttä ja epäjohdonmukaisuutta siinä, että kun tätä 260 miljoonan euron leikkausta toteutetaan ja viedään eteenpäin ja nyt te kerroitte, että se viedään maaliin saakka teidän johdollanne, niin ministeri sitten samaan aikaan sanoo kunnille, että älkää nyt vain lakkauttako noita pieniä lukioita. Tällä olemme saattaneet kyllä suomalaisen lukiokentän, koulutuskentän, ammatillisen koulutuksen järjestäjät erittäin suureen epätietoisuuden tilaan. Onko teillä tietoa noista kriteereistä, millä noita järjestämislupia tullaan myöntämään ja miksi tuo järjestämislupien pakkohaku nyt laitetaan koskemaan koko Suomea? Montako lukiota ja ammatillista koulutusta te aiotte lakkauttaa? OAJ sanoo, että noin kolmannes lukioista ja ammattikouluista lähtee. Edustaja Satonen, onko teidän arvionne sama, että noin kolmannes lukioista ja ammattikouluista pitää vähentää Suomessa?

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos edustaja Puumalalla on kysymyksiä ministerille, lienee parempi asettaa ne hänelle itselleen eikä minulle. Minä vastaan vain siitä, mitä meidän puolella esitetään.

Tämän asian käsittelyhän on tällä hetkellä siinä vaiheessa, että rahoituslaki on sivistysvaliokunnassa, järjestämislaki on parasta aikaa perustuslakivaliokunnan käsittelyssä, ja sen jälkeen kun se asia tulee sivistysvaliokunnan käsittelyyn, tietysti huomioidaan se, mitä perustuslakivaliokunta on sanonut. Asia etenee aivan normaalilla tavalla, ja se on myönnettävä — ja sitä myös ensimmäisessä puheenvuorossa jo sanoin — että aivan varmasti tällä on vaikutusta siihen, että joudutaan koulutus järjestämään osittain eri tavalla kuin tällä hetkellä. Mutta sitä vaikutusta ei kannata myöskään liioitella, koska me olemme kaikki näiden samojen talkoiden edessä. Jos täällä seuraavien vaalien jälkeen on toisenlainen hallitus, niin tätä taloustilannetta kukaan ei pääse pakoon, ja siitä huolimatta pitää koulutus pystyä järjestämään sillä tavalla, että Suomessa jatkossakin opitaan hyvin ja Suomi menestyy.

Antti Lindtman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ainoa, jossa tässä nyt on ollut vähän vaikea tätä seurata ja pysyä perässä, on ollut tämä opposition vaihtoehto. Se on selvää, että oppositiosta saa ja pitääkin kritisoida hallitusta, mutta kyllä täytyy sanoa, että uskon, että suomalaiset odottavat myös vaihtoehtoja. Tämä keskustelu, mikä täällä on käynnissä, on nähty aikaisemminkin. Aina kun säästöjä on tullut, keskusta on niitä vastustanut, ja sen jälkeen kun keskusta on tehnyt oman listan, kaikessa hiljaisuudessa ne säästöt on hyväksytty. Vielä tänäänkin teillä ryhmäpuheenvuorossa monessa kohdassa kritisoitiin 1,7 miljardin säästöjä, perusopetuksen säästöjä. Yhteenkään näistä keskusta ei ole esittänyt senttiäkään lisää rahaa omassa vaihtoehdossaan. Ja nyt sanotaan, että kyllä nyt näitä säästöjä, joita tässä nyt on esillä, sitten varmasti vastustetaan loppuun asti. Mutta kyllä tässä herää kysymys, arvoisat keskustalaiset: kun te olette tähän mennessä aina vastustaneet ja kuitenkin hyväksyneet, niin ette kai te taas ole tässä nyt juksaamassa suomalaisia?

Annika Saarikko /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Lindtman — koulutermejä käyttääkseni — kaipaisi nyt selvästi hieman tukiopetusta vielä tästä keskustan linjasta.

Me olemme esittäneet täällä tänään vaihtoehdon, mistä mieluummin saisimme tuon rahasumman kasaan. Ei keskusta ole täällä salissa sanonut nyt eikä ennenkään, etteikö Suomen taloustilanne olisi sellainen, että säästöjä tarvitaan. Mutta kuten ministerin puheenvuorostakin kävi ilmi, on kuitenkin myös nostettava esiin se tosiseikka, että tämän hallituksen tekemät päätökset tulevat näkyville ja käytännössä toteutettaviksi sille seuraavalle hallitukselle, jonka kansa sinne valitsee.

On sanottava myös hallituspuolue kokoomukselle: Te kovasti korostitte ryhmäpuheessannekin sitä, että nyt on koulutusleikkausten tie kuljettu loppuun. Se on syvässä ristiriidassa sen kanssa, mitä te olette hyväksyneet koulutuksen leikkauksiksi tällä kaudella. On kiinnostavaa tietää, voiko tuohon sitten lähtökohtaisesti luottaa ja miten yhtäkkiä se linja sitten muuttuu päähallituspuolueella, kun vaalit käydään välissä.

Antti Lindtman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Todella tukiopetus tai mikä tahansa opetus olisi kyllä tarpeen, mutta kyllä ne selvät sävelet pitäisi silloin siellä opettajalla olla. Nimittäin viimeksi tänään keskustan ryhmäpuheenvuorossa todetaan, että koulutukseen tehdyt säästöt ovat liian suuret, eli näitä kritisoidaan. On sanottu, että 1,7 miljardia on leikattu, ja sanotaan, että se on liian paljon. Mutta sitten kun katsoo sen keskustan vaihtoehdon, siellä ei esitetä euroakaan lisää, itse asiassa vähemmän. Ja vaikka te nyt hädissänne teitte tämän lisätalousarvioesityksen, silti nämä teidän esityksenne ovat miinuksen puolella. (Hälinää) Eli kysyn toistamiseen, arvoisat keskustalaiset: ette kai te nyt taas ole juksaamassa suomalaisia?

Ari Torniainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskusta on jälleen tänäänkin esittänyt monia ehdotuksia koulutuksen kehittämiseksi Suomessa. Kyllä keskusta on myös samaa mieltä siitä, että lähes 2 miljardin euron leikkaukset koulutuksesta tällä vaalikaudella ovat liikaa. Onko edustaja Lindtman sitä mieltä, että ne ovat liian vähän? Meidän mielestämme ne ovat liikaa, ja nyt tälle 260 miljoonan euron leikkausesitykselle olemme tänään esittäneet vaihtoehtomme. Olisin toivonut, että kaikki muutkin eduskuntapuolueet olisivat esittäneet vaihtoehtoja tänään.

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun kuuntelee nykykokoomusta, ei voi välttyä ajatukselta, että omistusporvarit ovat nujertaneet teidän puolueessanne sivistysporvarit: ei nähdä enää koulutusta investointina ja voimavarana vaan pelkästään taloudelle alisteisena asiana.

Viime vuoden vaaleissa Ruotsissa koulutuskysymykset olivat keskeisesti esillä. Perussuomalaiset toivoo, että meidän tulevista eduskuntavaaleista tulee myös koulutusvaalit ja että yleensäkin laajemmin yhteiskunnallisessa keskustelussa keskustellaan koulutuskysymyksistä.

Mutta haluan kohdentaa kysymykseni ministeri Kiurulle, voitteko rehellisesti — ei virallisesti vaan rehellisesti — vastata: kun aikanaan sitten nämä järjestämisluvat annetaan (Puhemies koputtaa), ei kai tapahdu niin, että järjestämisluvan saaneet joutuvat tekemään sen likaisen työn ja lakkauttamaan koulutusyksiköt?

Pääministeri Alexander Stubb

Arvoisa herra puhemies! Olen mielenkiinnolla kuunnellut tätä keskustelua, oikeastaan olen vähän häkeltynytkin. Olen viimeisen yhdentoista vuoden aikana saanut ilon ja kunnian käydä 140 lukiossa — meillä lienee noin nelisensataa lukiota. Minä olen ollut siellä puhumassa nuorille. Pienin lukio taisi olla Oulussa, ruotsinkielinen, yhdessä luokassa oli viisi oppilasta, ja suurimmat ovat olleet 800—1 000 henkilön lukioita. On ollut mahdollisuus puhua kansainvälisestä politiikasta ja EU:sta, mielen- ja kehonhallinnasta ja muista kysymyksistä. Ehkä yksi lähtökohdista, mikä minulla aina nuorten kanssa on ollut, on ollut se, että koulussa opitaan ajattelemaan, koulussa ollaan uteliaita, että ehkä yksi maailman jaloimmista ammateista on nuoren opettaminen. Minä voin ihan suoraan sanoa, että olen saanut aivan valtavan määrän energiaa kaikista näistä lukiokäynneistä. Meillä on hienoja nuoria, meillä on oppimishaluisia nuoria, meillä on positiivisia nuoria. Meillä on sellaisia nuoria, jotka eivät ole kyynisiä, jotka eivät luule tietävänsä jonkun toisen ajatuksia paremmin kuin hän itse. Sitten tulen kuuntelemaan tätä keskustelua, mikä meillä tänään täällä on ollut, ja mietin, mitä nämä lukio-laiset ja mitä nämä opettajat miettivät tästä meidän keskustelustamme täällä tällä hetkellä. Jotenkin jää sellainen kuva, että ei välttämättä hirveän hyvää. Olen vahvasti sitä mieltä pääministerinä ja isänä, että koko meidän tulevaisuutemme on nuorissa ja kouluissa ja sivistyksessä. Sen takia toivon, että me voisimme myös käydä sivistynyttä keskustelua tästä meidän koko yhteiskunnan ja kansakunnan tulevaisuuden kysymyksestä.

Fakta numero yksi: valitettavasti me olemme siinä tilanteessa, että meidän koulutustulokset ovat heikkenemään päin. Tähän meidän täytyy löytää yhteinen ratkaisu, ei sellaista ratkaisua, jossa kiistellään menoista ja tuloista ja kohdennuksista, vaan yhteinen ratkaisu. Näissä täytyy varmaan olla aika rohkea. Pitää löytää yhteinen suunta, pitää olla uskallusta, koska koulutushan on, totta kai, kaiken lähtökohta.

Toinen huomio ehkä oppositiolle ja myös edustaja Puumalalle: Ymmärrän tulokulman — kysyitte, pidänkö hyvänä, että näin paljon leikkauksia ollaan tehty. Vastaus on, että en missään nimessä, en missään nimessä. Mutta ongelma on se, että meillä on vaikea taloustilanne, ja yhtäältä te peräänkuulutatte rakenteellisia uudistuksia ja säästöjä ja toisaalta sitten, kun niitä tehdään, te kritisoitte niitä. Kyllä tässä täytyy löytää jonkinnäköinen yhteinen sävel. Ei kukaan näitä säästöjä mielellään tee, ei kukaan näitä rakenteita mielellään muuta, mutta pakko meidän on saada meidän koulutusjärjestelmä uudestaan liikkeelle.

Silloin tullaan, arvoisa puhemies, ehkä viimeiseen huomioon jatkovalmistelusta. Olen iloisena ja oikeastaan aika ylpeänäkin kiertänyt maailmaa kertomassa suomalaisesta koulutusjärjestelmästä. Itse olen käynyt peruskoulun ja lukion Suomessa ja opiskellut muut ulkomailla. Olen päätynyt siihen, että me teimme jotain oikein 90-luvulla. Jotain meidän koulutusjärjestelmässä, peruskoulutuksessa on mennyt oikein, koska me olemme pärjänneet niin hyvin kaikissa testeissä. Jossain vaiheessa — jää vähän sellainen kuva — meillä nousi Pisa päähän tavalla tai toisella, ja silloin me lopetimme sen meidän koulutusjärjestelmämme kehittämisen. Se, mitä minä peräänkuuluttaisin täällä tänään tässä keskustelussa, on jonkinnäköinen yhteinen sävel siitä, millä tavalla me voimme modernisoida meidän luokkahuonetta, millä tavalla meidän luokkahuone voidaan tuoda digitaaliseen aikaan, millä tavalla me voimme nousta uudestaan maailman parhaaksi koulumaaksi.

En usko, herra puhemies, että se löytyy sillä sävelellä ja sillä äänensävyllä, joka on ollut erittäin negatiivinen tässä tämän päivän keskustelussa. Minä uskon 140 kouluvierailun jälkeen, että meillä on edelleen erinomainen koulutusjärjestelmä, mutta meidän päättäjien on löydettävä ratkaisut siihen, millä tavalla tämä saadaan jatkumaan.

Ritva Elomaa /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset ovat jo kauden alussa vaihtoehtobudjetissaan ottaneet esille koulutuksen ja ehdottaneet, mihin rahoja käytettäisiin. Elikkä olemme hyvin huolissamme koulutuksesta. Koulutukseen panostaminen maksaa itsensä takaisin aina, sen me tiedämme, ja mitä varhaisemmin siihen panostetaan, sen parempia tuloksia tulee.

Varsinainen kysymykseni ministerille kuitenkin on, kun olette monta kertaa sanonut, että yhtään lukiota ja yhtään ammattikoulua ei suljeta: Jos kuitenkin niin käy, niin missä ne säästöt sitten ovat? Jos on pitkät koulumatkat, joutuu jopa asumaan poissa kokoa, koulurakennukset jäävät tyhjilleen, missä se säästö sitten on?

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomalaisen yhteiskunnan suurin kestävyysvaje on hyvinvointivelka. Nuorisotyöttömyys tai se, että nuoret eivät saa laadukasta koulutusta, on kaikkein suurin kestävyysvaje suomalaisessa yhteiskunnassa. Meillä ei ole tulevaisuudessa mahdollisuutta pärjätä kansakuntana, jos emme huolehdi tästä.

Peruskoulu antaa pohjan kaikelle meidän koulutukselle. Tuoreissa Pisa-tutkimuksissa on huolestuttavia piirteitä. Meillä edelleen Pisa-tulokset ovat kohtuullisen hyvät, mutta alueellista eriarvoistumista ja koulujen eriytymistä on näiden kyselyiden perusteella nähtävissä. Silloin pitäisi kiinnittää huomiota erityisesti siihen, että jokainen peruskoulu on erinomaisen hyvä. Silloin pitää kiinnittää huomiota peruskoulun luokkakokoihin, peruskoulussa viihtymiseen. Ja sen vuoksi viime keväänä viisikon tekemä leikkaus peruskoulun luokkakokojen rahoitukseen (Puhemies koputtaa) oli sellainen kamelin selän...

...katkaisu, mitä ei toivoisi näkevänsä.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Välikysymyksemme koskee tasa-arvoisen koulutuksen tulevaisuutta. Jopa 90-luvun lamassa uskottiin koulutuksen ja sivistyksen voimaan. Koulutuksesta ei leikattu, Suomi nousi. Nyt, pääministeri, te edelleen vannotte, että te vieläkin uskotte kyllä koulutuksen voimaan, mutta toimitte toisin: te leikkaatte koulutuksesta ja sivistyksestä.

Kuuntelin opetusministerin puhetta ja ajattelin, että onko koulutuksessani vikaa, kun en saa siitä selvää, mutta lohduttauduin sillä, että ei myöskään suomalainen koulutuskenttä ammattioppilaitoksissa, lukioissa eikä ammattikorkeakouluissa ole ottanut teidän suunnitelmistanne selkoa. Se tuli selväksi — vaikka kokoomus vakuuttaa, ettei uusia leikkauksia tule — kuten ryhmäpuheenjohtajanne sanoi, että 260 miljoonan leikkaukset ajetaan läpi. Mutta milloin, ministeri Kiuru, te vastaatte, millä kriteereillä järjestämislupien pakkohaku toimii, ketkä saavat jatkaa koulutusta?

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä tässä nyt ilma lähtee keskustan välikysymyksestä. Tässä jo nyt kävi ilmi, että tätä Puumalan kolmen kohdan ohjelmaa, 2+1:tä ja johtamisjärjestelmien kehittämistä ja muuta, niitä kaikkia, tehdään voimakkaasti, määrätietoisesti on tehty.

Sitten tämä tasa-arvo on tärkeä kysymys. Kun olin ministeri, poistin taulun työhuoneesta, laitoin nuppineuloilla sinne Lapin, Itä-Suomen ammatilliset oppilaitokset, lukiot. Se henki jäi ministeri Kiurulle, ja nyt meille on tulossa tämä saavutettavuuskorotus, syrjäisyyskerroin. Kutsun sitä selkokielellä tasa-arvokertoimeksi, jolla turvataan koulutuksen saatavuus.

Sitten, Puumala — jota sivistyspoliitikkona arvostan — nyt käytitte ylisanailua (Puhemies koputtaa) tästä pakkohausta. Sanoitte nätisti punamullasta, hyvä niin. Me toteutimme tämän peruskoulun...

No, meinasin vielä muistella vanhoja tässä. (Naurua)

Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos jotain myönteistä, niin korkeakoululaissa puututtiin näihin pitkiin valmistumisaikoihin.

Mutta sitä vastoin nyt tässä ammattikorkealaissa minun mielestäni pitäisi puuttua näihin koulutuslinjoihin, sillä mielestäni nuoria on koulutettu vääriin ammatteihin, heitä on koulutettu jopa työttömiksi, ja tämä ei ole motivoinut oppilaita. Senpä takia keskeytysprosentit ovat 10, jopa 20 prosenttia. Koulutuksen pitäisi tänäkin päivänä olla yhteiskuntaa palvelevaa ja työllistymiseen johtavaa koulutusta.

Mutta sitten nämä 260 miljoonan säästöt: koska koulutusverkkoja ei pienennetä, niin minä nyt tässä mielenkiinnolla istun tuntitolkulla ja kuuntelen, mitenkä nämä 260 miljoonan euron säästöt vaikuttavat.

Seppo Kääriäinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Harva asia on tyrkännyt liikkeelle maakunnissa ja täälläkin niin ison määrän joukkoja puhumaan kuin varsinkin nyt toisen asteen koulutuksen tulevaisuus. Nimenomaan toinen aste on se, mikä juuri tällä hetkellä kiinnostaa, ymmärrettävistä syistä. Siinä ovat koululaisten, heidän järjestöjensä ja vanhempien lisäksi opettajat — tietysti OAJ on siinä keulilla. Mutta merkille pantavaa on se, että myös elinkeinoelämä ympäri maata on erittäin aktiivisesti samassa rintamassa kysymässä, mitä oikein tapahtuu ja mikä on näiden leikkausten vaikutus pitemmän päälle sitten alueitten elinvoimaisuuteen ja koulutuksen mahdollisuuksiin auttaa elinkeinoelämää sen pyrkimyksissä synnyttää uusia työpaikkoja.

Minä vetoaisin, arvoisa ministeri, teihin: Eikö tämä asia voitaisi ottaa nyt uudelleen tarkasteluun? Luovuttaisiin tästä hankkeesta (Puhemies koputtaa) ja ruvettaisiin keskustelemaan samalta pohjalta, mitä edustaja Puumala täällä omana vaihtoehtonaan esitti.

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Laadukas osaaminen on Suomen timantit ja öljy. Se on sellainen luonnonvara, joka ei ehdy lainkaan, vaan se lisääntyy koko ajan. (Paavo Arhinmäki: Se vähentyy!) On erinomaista, että oppositio nosti esille tämän koulutusteeman, mutta mistä ihmeestä löytyy nyt tällä hetkellä, juuri ennen vaaleja, tämä viisaus ja tämä puhe näistä koulutuksen leikkauksista? (Mauri Pekkarinen: 31 prosenttia leikkaatte!) Kuuntelin hyvin tarkkaan kaikki nämä vaihtoehtoiset pointit, mitä teillä oli, mutta en minä löytänyt sieltä mitään uutta. Ne ovat myöskin hallituksen tavoitteita ja toimenpiteitä. Joten missä tämä pihvi on? Pikkasen jäi epäselväksi tämä asia, ja ehdotankin, että te palaisitte pikkasen vielä tuonne koulunpenkille takaisin. (Mauri Pekkarinen: Ei mistään leikata niin paljon!)

Tosiasia on kyllä se, että koulutuksesta on paljon leikattu, ja me olemme nyt reaalisesti 90-luvun laman tasolla. Mutta meidän pitää nyt katsoa eteenpäin. Meidän pitää katsoa eteenpäin (Puhemies koputtaa) ja löytää se yhteinen sävel, ja hienoa...

että se yhteinen sävel... [Puhemies antoi puheenvuoron seuraavalle puhujalle.]

Lauri Heikkilä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskusta esitti mielestäni hyvän ajatuksen, että kouluhallinnon ohjelmistoja kehitetään ja sieltä saadaan tuloja, ja se ei välttämättä vaadi leikkauksiakaan.

Kävimme Varsinais-Suomen kansanedustajaryhmän kanssa reilu viikko sitten Kaarinan Piispanlähteen koulussa. Se on kokeilukoulu, missä on otettu iPadit käyttöön. Siellä tuli hyvin esille, että kokeilukoulussakaan tietoverkko ei toimi niin että iPadejä voitaisiin käyttää kunnolla ja opettaa niitten käyttöä oppilaille. Sen lisäksi myöskin käytössä olevat tietokoneohjelmat, joissa oppikirjat ovat lähinnä pdf:ksi muutettuja skannattuja kirjoja, ovat hyvin vaikeita käyttää. Siellä ei ole vielä mitään linkkejä eikä tämmöistä multimediaa ja hypersovelluksia. Niitä pitäisi kehittää sitä varten, että saataisiin kouluun oppisisällöt, kattavat kunnolliset ohjelmat, joita voitaisiin käyttää ihan maanlaajuisesti. Ne säästäisivät opettajan aikaa, resursseja ja myöskin kirjakustannuksia.

Tätä pitäisi lähteä kehittämään ja... [Puhemies antoi puheenvuoron seuraavalle puhujalle.]

Mirja Vehkaperä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomi on valitettavasti hukannut mahdollisuuden olla maailman osaavin kansa vuoteen 2020 mennessä. Sivistysvaliokunnan puheenjohtaja Raija Vahasalo, teidän johdollanne sivistysvaliokuntakin on tämän todennut. Hallitus on harjoittanut tällä vaalikaudella lähes 2 miljardin euron koulutuksen leikkauksen, ja nyt olette vähän väliä yrittäneet tilkkutäkkimäisesti paikata niitä, muun muassa nuorisotakuulla, opetusryhmien pienentämisrahalla ja oppisopimukseen laitettavilla miljoonilla.

Mutta nyt suurin huolemme on toisen asteen koulutuksen 260 miljoonan euron säästöt ja se, miten ne aiotaan toteuttaa. Edelleenkään opetusministeriltä ei ole kuulunut niitä kriteerejä: miten tämä järjestämisluparuljanssi oikein aiotaan viedä maaliin asti? Haluamme kuulla kriteerit ilman muuta (Puhemies koputtaa) tästä asiasta.

Ilkka Kantola /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toisen asteen koulutuksen rahoitus uudistuu nyt tavalla, josta nuoret tulevat kiittämään. Rahoitus ei jatkossa perustu vain oppilaiden läsnäoloon. Oppilaitos ei enää pärjää sillä, että saa opiskelijoita hakeutumaan koulutukseen. Rahoitus määräytyy jatkossa myös suoritusten perusteella. Oppilaitosta palkitaan siitä, että opiskelijan opintojen etenemiseen satsataan. Tästä hyötyvät opiskelijat. Tästä hyötyy myös kansantalous, kun työurat pitenevät alkupäästä.

Puhemies! Kysyn ministeriltä: millä tavalla tässä rahoitusjärjestelmässä huomioidaan erityisen tuen tarpeessa olevat opiskelijat niin, että heillä on yhdenvertainen mahdollisuus opiskelupaikan saamiseen ja opinnoissa etenemiseen?

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä Pisa-tutkimusten heikentyminen huolettaa varmaan meitä kaikkia. Pääministeri Stubb tuossa sanoi, että 90-luvulla tehtiin jotakin oikein. Minä sanoisin, että 70-luvulla tehtiin oikein, kun siirryttiin tähän yhtenäiseen peruskoulujärjestelmään, joka takaa laadukkaan, yhtenäisen opetuksen (Raija Vahasalo: 70-luvulla oli tasot!) kaikille oppilaille ympäri Suomea ja niin, että ei ole niitä eri tasoja, vaan annetaan kaikille oppilaille taustasta riippumatta samat lähtökohdat. Mutta nyt me olemme tältä polulta lähteneet pois. Täällä viitattiin Ruotsiin. Ruotsissa lähdettiin vielä kauemmas siltä tieltä pois, ja kouluihin hakeutuminen perustui vanhempien valintaan. Ja mikä on ollut siellä lopputuloksena? Oppilaiden tasoerojen kasvaminen, koulujen tasoerojen kasvaminen. Eli ei tarvitse kaikkia virheitä tehdä itse, vaan meidän pitäisi pitää kiinni tästä meidän hyvästä peruskoulumallistamme, kehittää sitä ja lopettaa nämä leikkaukset. Se on se opetus, mikä tästä Pisa-tutkimusten heikkenemisestä pitää saada: ei enää leikkauksia koulutukseen.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eduskunnan tarkastusvaliokunta on käsitellyt nuorten syrjäytymisongelmaa viimeisten vuosien aikana, ja siitä valmistui myös mietintö, jota on käsitelty ja jossa kaikki hallituspuolueet, oppositiopuolueet olivat yksituumaisia: syrjäytymistä pitää kaikin keinoin ehkäistä. Yksi syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle miljoona euroa. Nyt kun näitä hallituksen koulutukseen liittyviä leikkauksia katsellaan, niin syrjäytymisen ehkäisyssä on ensisijaista, että kaikki saavat ammatilliset perusvalmiu-det työntekoon. Se on kaikkein parasta ehkäisyä syrjäytymiselle. Jos tämä uudistus toteutuu näin, niin alaikäiset muuttavat pois kotoa, pois vanhempien valvovan silmän alta, ja kaikenlaiset uhat saattavat toteutua silloin. Nyt kun hallitus on ollut mukana myös siinä, että ehkäistään syrjäytymistä, (Puhemies koputtaa) niin kysyisin: miten te näette nämä uudet päätökset sen suhteen, kuinka tulee tapahtumaan nuorille, jotka joutuvat kotoa muuttamaan pois?

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Viime vuoden budjetista tämän vuoden budjettiin. Siellä on monien pääluokkien kohdalla merkittäviä leikkauksia. Katsokaa opetusministeriön pääluokkaa: ammatillisen koulutuksen osalta leikkaus 31 prosenttia. 31 prosenttia! Miten, edustaja Kantola, tulevat oppilaat ja tulevat sukupolvet tätä esitystä näiltä osin kiittävät? Minun on äärimmäisen vaikea sitä ymmärtää. Jos oppilaitten ja opiskelijoitten määrä vähenisi, minä ymmärtäisin sen, mutta ammatillisella toisella asteella, tämän kirjan mukaan, heidän määränsä ei vähene. Lukiossa jonkun verran vähenee, ja yleissivistävässä koulutuksessa, johonka siis kuuluu peruskoulu ja lukio, vähenemä on 16 prosenttia.

Arvoisa puhemies! Tämä on kyllä iso arvovalinta. Rakenne, sisältö ja rahat — näillä kaikilla osa-alueilla voitaisiin liikkua ja tehdä uutta koulua. Nyt te otatte aika rankasti nimenomaan rahasta ettekä tee sellaisia uudistuksia näillä kahdella muulla alalla.

Edustaja Puumala on täällä esittänyt yhden ohjelman. Ei se ole varmasti täydellinen...

...mutta uutta tarvittaisiin välttämättä.

Ilkka Kantola /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Pekkariselle: Hirvittävää, aivan kauheaa — muistan ajatelleeni näin, kun hallitusneuvottelujen koulutuspoliittisen työryhmän vetäjänä sain tietää, kuinka paljot säästöjä silloin oli edessä, kuinka paljon säästöjä piti luoda ja hankkia. Nyt tällä vaalikaudella säästöjen tarve valtiontalouden heikon tilan takia on kasvanut moninkertaiseksi siihen nähden, mikä se tilanne oli silloin. Tämä on ollut yhtä tuskaa tietysti hallituksessa, myös opetusministe-riössä, joka joutuu sitten osansa näistä säästövelvoitteista toteuttamaan. Nyt on kysymys siitä, millä tavalla tässä säästöjen hankkimisessa luodaan järjestelmä, joka samalla kannustaa ja tuo hyvää opiskelijoille niin, että se valmistuminen nopeutuu, päästään eteenpäin siellä ja työelämään.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Rehellisesti on sanottava, että tämä hallitus on talouden tasapainottamistalkoissa aika kovalla kouralla kouraissut koulutusta.

On tärkeää, että koulutuksen kehittäminen on pitkäjänteistä, mutta yhtä lailla rehellisesti on myönnettävä, että ehkä välikysymys pitäisi osoittaa keskustalle, koska te ette varjobudjetissa esittäneet lisää koulutukseen. Te jopa leikkasitte koulutuksesta, kun peruitte ne yliopistoille pääomitetut 150 miljoonaa euroa. Olen siitä kovin surullinen.

Kolmantena haluan todeta sen, että olisi hyvä, että opetusministeri nyt vastaisi tähän lupakriteerikysymykseen. On aivan selvää, että lupakriteerien pitää olla selkeitä ja ennustettavia, ihan oikeusturvan takaamiseksi ja sen takia, että koulutuksen järjestäjät voivat suunnitella koulutustaan pitkäjänteisesti. Tätä on monta kertaa kysytty, perustuslakivaliokunta on tuon lain epätarkkuuteen kiinnittänyt huomiota. Olisi nyt hyvä, että kaikki tässä kuulisimme, koska olemme (Puhemies koputtaa) aika vakavan paikan edessä. Me haluamme turvata lukiot riittävän lähelle ja laadukkaan ammatillisen koulutuksen, jotta jokainen nuori pääsisi (Puhemies koputtaa) todellakin toisen asteen koulutukseen. Tämä on paljon parempi tie kuin oppivelvollisuuden (Puhemies: Aika!) pidentäminen, jonka onneksi saimme torpattua, ja...

...sivistyskansanedustajat... [Puhemies antoi puheenvuoron seuraavalle puhujalle.]

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen viestintätoimisto on kehittänyt aika taitavan taktiikan. Nytkin ryhmäpuheenvuorossa te totesitte, että uusi hallitus ei saa leikata koulutusrahoista, kun te hyväksytte jättileikkaukset. Jopa Akavan puheenjohtaja sanoi, että hallitus on pyörtänyt kaikki muut päätöksensä paitsi koulutuksen jättileikkaukset. Tämä sama taktiikkahan teillä on muilla hallinnonaloilla. Te leikkasitte puolustuksesta erittäin voimakkaasti. Sitten te sanoitte, että puolustukseen pitää jatkossa lisätä rahaa. Te leikkaatte sisäisestä turvallisuudesta voimakkaasti ja sanotte, että tulevina vuosina pitää tänne saada rahaa. Samaa te teette infran osalta. Mutta arveletteko te todellakin, että äänestäjät ovat näin sumutettavissa, vaikka taitava toimisto saattaa siellä taustalla ollakin? Kyllä tuo pääministerin puhekin oli aika taitavaa fiilistelyä tärkeällä asialla.

Mutta kun keskusta kantaa huolta maakuntien koulutuspaikoista, koko Suomen kehittämisestä, sen takia me panemme kaikki voimamme siihen, että näitä jättileikkauksia toisen asteen koulutuksesta ei toteuteta vaan koko Suomen tasapainoinen kehitys mahdollistetaan, jossa koulutuspolitiikka on a ja o.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nämä ovat kummallisia puheenvuoroja keskustalta, joka ei omassa vaihtoehtobudjetissaan esittänyt senttiäkään lisää koulutukseen (Välihuutoja keskustan ryhmästä) ja lisäksi lähti perumaan vielä 150:tä miljoonaa euroa, joka olisi kohdentunut meidän yliopistoillemme. Jollain tavalla tuntuvat kummalliselle nämä keskustan puheet. Ne ovat hyvin ristiriidassa tekojen kanssa.

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitus usealla äänenpainolla on kertonut, että keskusta juksaa kansaa sillä, että se ei ole esittänyt minkäänlaisia lukuja tämän koulutuksen parantamiseksi, mutta kyllä se hallituskin juksaamisen taidon osaa. Mikä tämä tämmöinen lupaus on, että Suomi nostetaan maailman osaavimmaksi kansaksi vuoteen 2020 mennessä, jos toimenpiteet ovat täysin päinvastaiset? Jos leikataan 1,7 miljardia koulutuksesta, niin eikö se ole täyttä sumuttamista kansaa kohtaan, että meidän koulutus tulee jossakin määrin paranemaan, kun toimenpiteet vievät täysin päinvastaiseen suuntaan?

Olisin kysynyt, arvoisa ministeri, sitä, että kun koulutuksesta tullaan leikkaamaan nytten 2017 mennessä 270 miljoonaa lisää vielä toiselta asteelta, niin miten te turvaatte harvaan asuttujen alueitten lukioitten säilymisen sekä yksityiskoulujen säilymisen. Yksityiskouluistahan on helppo tulevaisuudessa leikata, sillä niiden tilallehan voidaan aina osoittaa kunnallinen koulupaikka — ainakin näitten esitysten mukaan.

Pauliina Viitamies /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta puolestaan on hyvä, että keskusta on herännyt tähän koulutuspolitiikkaan, vaikkakin näin vaalien alla, sillä on hyvä, että asiasta keskustellaan. Herääminen toki tapahtui tuolla Educa-messuilla OAJ:n toimesta, (Jouko Skinnari: Ai se oli sieltä, OAJ:n messuilta!) kun kerrottiin, että välikysymyksiä ei ole koulutuspolitiikasta tehty, vaikka muuten niitä on paljon taiteiltukin. Se on sinänsä hyvä, että ammattijärjestöjä kuunnellaan.

Arvoisa puhemies! Olen ymmärtänyt tämän asian ministerinkin esittelypuheenvuoron jälkeen siten, että keskitymme nimenomaan nyt rakenteisiin. En voi ymmärtää sitä, että haluaisimme pysyä menneessä näiden rakenteiden osalta. Täytyy katsoa eteenpäin, ja jos rakenteellisilla uudistuksilla saadaan aikaan myös taloudellista säästöä, miksipä niitä sitten ei tehtäisi.

Kysynkin ministeriltä näkökulmaa, kantaa siihen, mitä mieltä olette maakunnallisista toiseen asteen järjestäjistä. Voisiko siinä olla itua — koko maakunnan kattava kokonainen toinen aste?

Opetus- ja viestintäministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Tässä on keskusteltu ihan aiheesta siitä, voidaanko koulutuksesta leikata. On viitattu näihin vanhoihin aikoihin, jolloin on tehty varsin laajoja sopeuttamistoimia. Ulkomuistista tässä sanon — en päässyt varmistamaan, mutta eikö se näin mennyt? — että käytännössä keskustan hallitus ensin leikkasi erityisen paljon perusopetuksesta aikoinaan Ahon kaudella 90-luvulla, käytännössä noin 40 prosenttia perusopetuksesta ja lähes yhden viidenneksen yliopistoista. Eli käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että nämä varat palautettiin takaisin vasta — niin kuin tässä Puumalan puheenvuorossa todettiinkin — Lipposen kaudella, jolloin koulutukseen panostettiin jälleen takaisin tämä leikattu summa.

Siltä osin olemme hyvin vaikeassa tilanteessa. Kuntatalouden vakauttamiseksi aikoinaan päätettiin, että kuntatehtäviä vähennetään. Koska nyt kuntatehtävien vähentämiseksi tämä rakenneuudistus on tehty, erityyppisten tehtävien mahdollisesti poistamiseksi tai niiden tehostamiseksi on syytä käydä vielä kertaalleen läpi, mistä tässä kokonaisuudessa on kysymys.

Ensinnäkin tämä 260 miljoonan rakennepoliittinen toimi on siis ulotettu opetusministeriön alalla vain toisen asteen koulutukseen siitä syystä, että se ei ole lakisääteistä vaan käytännössä tällä hetkellä jo luvanvaraista, ja tähän koulutukseen pyritään nyt tehokkuudella tuomaan erityisiä säästöjä. Ensinnäkin tämän perusrahoituksen enimmäisajan rajaaminen tuo säästöä koulutuksen järjestäjälle. Koulutusprosessien ja osaamisen tunnistaminen, tehostusta saatavilla opintoaikojen lyhentämiselle, tuo merkittävät säästöt. Henkilökohtaistaminen opinnoissa sekä lukion aineopintojen kohderyhmien rajaaminen ja erityisen koulutustehtävän rajoituksen puolittaminen tuovat jonkin verran säästöä. Mutta tärkeintä on se, että tutkintoon johtavaan ja tutkinnon osaan johtavaan koulutukseen jatkossa tullaan yhteiskunnan varoja käyttämään. Ja kaikesta tästä yhteenvetona: tämä johtaa siihen, että joko erikoisoppilaitokset siirtyvät osaksi tätä meidän ammatillista lisäkoulutusta tai sitten näitä tehtäviä jatkossa enää ei rahoiteta ja työelämän kehittämis- ja palvelutehtävät poistuvat. Tästä summasta tulee siis käytännössä tämä 260 miljoonaa sillä lisäyksellä, että järjestäjäverkkoa kehitetään lähes 70 miljoonalla.

Nyt tätä keskustelua on tänään käyty täällä oikeastaan vain tämän melkein 70 miljoonan osalta ja on pohdittu sitä, mikä olisi paras tapa turvata yksikköverkko Suomessa. Haluan vielä kertaalleen korostaa näitä erilaisia vaihtoehtoja.

Jos olen ymmärtänyt, niin keskustan vaihtoehto on se, että nämä säästöt, nämä 260 miljoonaa, voidaan tehdä, mutta teidän toteuttamistapanne tämän järjestäjäverkon kehittämisessä olisi erilainen kuin tämän hallituksen. Tämä johtaa nyt sitten siihen — ja käytännössä minun pelkoni on aiheellisesti se — että jos näiden koulutuksen säästöjen vyöryttäminen tapahtuu kentällä ilman, että tässä on minkäänlaista yhteiskunnallista tarveharkintaa, niin me joudumme tilanteeseen, jossa hyvin vaikean kuntatalouden johdosta monet kunnat joutuvat sulkemaan lukionsa. Minusta tällainen vapaa pudotus ei ole missään tapauksessa yhteiskunnan kokonaisedun mukaista. Meidän ei pidä lähettää nuoria sisäoppilaitosreservaatteihin opiskelemaan. Meidän ei pidä lähteä siitä, että nuoret eivät voisi opiskella omalla paikkakunnallaan.

Siinäkin tapauksessa, että jonkun kunnan kantokyky ei riitä, meidän täytyy varmistaa tämän järjestäjäverkon kehittämisellä, että yhdessä seutukunnan kanssa kannetaan vastuuta siitä, että myöskin naapurikunnassa voitaisiin vielä opiskella. Mutta hyvin helposti kuntatalouden säästöissä tämä johtaa siihen, että oppilaat tarvitaan naapurikuntaankin ja tällaista yhteishenkeä, yhteistyötä ja solidaarisuutta kentältä puuttuisi. Siksi olen ajatellut — niin kuin tämä hallitus on linjannut — että on kuitenkin järkevämpää pitää huolta siitä, että yhteiskunnan taholta varmistetaan, että erityisen syrjäisillä alueilla, kuten Lapissa, tapahtuupa kuntataloudessa mitä tahansa, tämä yksikköverkko voitaisiin säilyttää. Se on hyvin tärkeä yhteiskunnallinen arvo, että me voimme opiskella omilla paikkakunnilla.

Tämä opposition vaihtoehto on, että nämä säästöt kaatuvat täysin hallitsematta kentälle niin, että tätä järjestäjäverkkoa ei voida tarkastella niin, että jokaisella alueella yksiköt säilyisivät. Minusta se on nyt tämän päivän keskustelun tärkein helmi: kannatammeko me sitä, että tämä yksikköverkko voidaan turvata valtion hallinnollisilla toimenpiteillä, vai emme? Sitä kautta tarvitaan myöskin järjestäjäverkon kehittämistä, jos me haluamme tämän koko verkon turvata siitäkin huolimatta, että kaikilla kunnilla ei olisi halua, syystä tai toisesta, enää lukiokoulutusta järjestää.

Mutta arvoisa puhemies...

Hyvä, me jatkamme sitten vielä kriteereillä seuraavassa keskustelussa.

Kauko Tuupainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Me perussuomalaiset haluamme pitää ohjelmamme mukaisesti Suomen asuttuna etelästä pohjoiseen ja idästä länteen. Näin ollen kouluverkoston kattavuus tulee taata tasavertaisesti kaikkialla Suomessa. Onkin tärkeää, että myös kuntataajamien ulkopuolella voi elää, asua ja kasvattaa lapsia.

Yleissivistävän koulutuksen ylläpitämiseen ja jatkuvaan kehittämiseen tulee kohdentaa näin ollen lisäresursseja, jotta koulut ovat riittävän lähellä, ilman ylipitkiä koulumatkoja. Kysynkin, arvoisa ministeri, välikysymystä kompaten: koska hallitus aikoo turvata koulutuksen riittävän rahoituksen ja palvelujen tasapuolisen saatavuuden kaikkialla maassamme?

Simo Rundgren /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Siitähän me emme pääse mihinkään, että tämän hallituksen sivistyssektoriin tekemät säästöt ovat historiallisen suuret. Tässä on nyt ministerikin äsken esittänyt huolensa näiden syrjäseutujen pienten lukioitten kohtalosta. Suomessa on 109 kuntaa, joissa on väkiluku alle 4 000, ja se tarkoittaa, että näissä kunnissa on erittäin pieni lukio. Mutta nämä pienet lukiot toimivat juuri sillä tavalla, että niissä on samat opettajat, jotka opettavat myöskin yläkoulun puolella. Kustannukset, jotka tästä tälle lukiopuolelle aiheutuvat, ovat erittäin pienet, ja se on todella edullinen tapa tämä toteuttaa. Ei ole olemassa parempaa järjestelmää toteuttaa näitten pienten lukioitten toimintaa kuin mikä meillä tällä hetkellä on. Siksi tämä keskustelu näistä järjestämisluvista tuntuu todellakin epätodelliselta. Edustaja Gustafsson...

...puhui näistä nuppineuloista, jotka ovat siellä pienissä lukioissa. Siinä oli realismia, tässä ministerin puheessa ei... [Puhemies antoi puheenvuoron seuraavalle puhujalle.]

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on käynyt ilmi, että myös kokoomuksen ryhmänjohtaja suhtautuu aika kriittisesti tähän lainsäädäntöön toisen asteen osalta, ja olisi hyvä, että nyt sivistysvaliokunnassa ihan reilusti katsottaisiin tämä läpi. Tämä ei ole tulevaisuuden kannalta järkevin ratkaisu, joten se on syytä hyllyttää.

Mutta samalla tässä keskustelussa, kun on tarkoitus puhua koulutuspolitiikasta laajemmin, on syytä katsoa muitakin koulutuspoliittisia kysymyksiä. Yksi, joka on noussut esille, on se, että kun kokoomus esittää vaaliohjelmassaan 5 miljardin euron leikkauksia, keskusta taitaa esittää 2,3 miljardin euron leikkauksia, niin pahoin pelkään, että jos lähdetään jatkamaan tämmöistä leikkauslinjaa, nämä osuvat erittäin voimakkaasti myös koulutukseen. Nyt pitäisi lähteä rakentamaan ihan toiselta pohjalta tätä meidän tulevaisuutta, kasvumahdollisuuksia, sitä, että meillä koulutus toimii. Tällaisilla leikkauslistoilla, joita kokoomus ja keskusta ovat esittäneet, ei valitettavasti myöskään koulutus säästy.

Pauli Kiuru /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä aikaisemmin puheissa tuli lyhyesti esille Tampereella tapahtuva hanke, jossa Tampereen yliopisto, tekninen yliopisto ja Tampereen ammattikorkeakoulu suunnittelevat yhteistyötä, fuusioitumista tai suurempia hartioita, ja se on erittäin kunnianhimoinen ja mielenkiintoinen. Mitä siitä seuraa? Todennäköisesti jotakin hyvää. Mielenkiintoiseksi tämän asian tekee se, että se on lähtenyt vapaaehtoisuuden pohjalta, ilman että sitä on ulkoapäin työnnetty, näin olen ymmärtänyt. Kysymykseni ministeri Kiurulle: kuinka hyvin te olette perillä tästä hankkeesta, ja tiedättekö niitä motiiveja, mitkä ovat ohjanneet tällaiseen vapaaehtoiseen kehittämishankkeeseen, ja voisiko siitä saatuja kokemuksia hyödyntää tässä lukiokeskustelussa?

Päivi Lipponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meidän kaikkien on todellakin hyvä olla huolissamme suomalaisesta koulutuksesta ja osaamisen tulevaisuudesta. Hallitus on painottanut säästöjä ankarasti juuri koulupuolelle, ja opetusministeri Kiuru on joutunut todella kovaan ja vaikeaan tilanteeseen.

Ei tarvitse leikata, jos teemme rakennemuutoksia, niin kuin täällä on kuultu. Hyviä asioita on se, että nuoret läpäisisivät opintonsa nopeammin, saisivat tukea, jos heillä on oppimisvaikeuksia, ja itse asiassa löytäisivät sen, mitä he haluavat tehdä ja opiskella, ja sen jälkeen valmistuisivat ammattiin koulutuksesta. Tätä työtä ministeri Kiuru on tehnyt.

Huoleni on se, että laki edellyttää, että jokaisella nuorella on hyvät lähtökohdat ja mahdollisuus pärjätä peruskoulun jälkeisessä toisen asteen koulutuksessa, mutta Helsingissä nämä oppimiserot ovat jo yli kaksi vuotta. Miten tämä laki ja tämän lain henki toteutuvat täällä Helsingissä? Me tarvitsemme, niin kuin pääministeri sanoi, isomman peruskoulun oppimisen uudistusprosessin.

Pietari Jääskeläinen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitus on tekemässä historiallisen ja häpeällisen suuret säästöt koulutukseen, hallituskaudella 1 700 miljoonaa euroa. Jopa Akavan puheenjohtaja toteaa, että nykyhallitus on pyörtämässä kaikki muut päätöksensä paitsi koulutusta koskevat jättileikkaukset — tämä ei ole perussuomalaisten näkemys yksin, vaan Akavan puheenjohtaja on tätä mieltä. Tosiasiassa hallitus on lupaehtoja kiristämällä lakkauttamassa lukioita, tätä kautta lisäämässä kansalaisten eriarvoisuutta. Tosi rajusti isku kohdistuu aikuisten lukiokoulutukseen: rahoituslaki vie taloudelliset toimintaedellytykset lähes kaikilta aikuislukioilta. Hyvästi siis tältäkin osin elinikäinen oppiminen, koulutuksen alueellinen saatavuus, tasa-arvo ja joustavat koulutuspolut. Miten leikkauskierteessä lukiokoulutus turvataan, arvoisa opetusministeri, tasapuolisesti kaikille suomalaisille (Puhemies: Aika on täynnä!) asuinpaikasta ja iästä riippumatta?

Anu Urpalainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Työelämän murros on valtava, ja vauhti kiihtyy kovaa vauhtia, ja me täällä sinällään olemme näissä vanhoissa rakenteissa ja keskusteluissa. Fakta on myös se, että jo tämänkin puolentoista tunnin aikana melkein miljoona euroa olemme velkaantuneet näiden toisen asteen opiskelijoidenkin piikkiin, ja siinä mielessä se, mihin katse pitäisi suunnata, on tietysti tulevaisuus. Hyvä on keskustella juupas—eipäs-keskustelua näistä lakiesityksistä, jotka ovat meillä valiokunnissa käsittelyssä.

Toivoisin, että edelleen jatkaisimme tätä tulevaisuuskeskustelua, mihin tämä välikysymys mielestäni tähtäsikin, ainakin keskustan silloisen esittelyn mukaan haluatte, että keskustelemme koulutuksen tulevaisuudesta emmekä vain siitä, mitä leikkauksia on tehty. Kun työelämän murros on valtava, se, millä tavalla ja minkälaisia taitoja meillä kehitetään toisella asteella niin lukiossa kuin ammatillisessa koulutuksessa, on olennaista — eli sisältö. Olisinkin kysynyt ministeri Kiurulta: (Puhemies: Aika on täynnä!) millä tavalla nyt opetussuunnitelman uudistus oikeasti... [Puhemies antoi puheenvuoron seuraavalle puhujalle.]

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Moni erityistä tukea tarvitseva nuori ja heidän vanhempansa kantaa suurta huolta siitä, missä heidän nuorensa opiskelevat tulevaisuudessa. Esimerkiksi Etelä-Karjalassa on vuosittain noin 60 nuorta, jotka tarvitsevat erityistä tukea, kun siirtyvät toiselle asteelle. Tällä hetkellä suuri osa heistä joutuu matkustamaan yli 200 kilometriä viikoittain — Liperiin, Järvenpäähän, Jyväskylään — jotta he saavat itselleen ammattitutkinnon. Nyt koulutuksen järjestäjä Etelä-Karjalassa on halunnut korjata tämän epäkohdan ja hakee tästä syystä järjestämislupaa.

Ministeri Kiuru, kuinka hallitus tulee linjaamaan tulevaisuudessa erityistä tukea tarvitsevien nuorten koulutuksen? Onko tavoitteena, että erityistä tukea tarvitsevat nuoret saavat yhdenvertaisen aseman verrattuna muihin nuoriin? Onko tämä yksi tärkeä linjaus tässä kokonaisuudistuksessa?

Vesa-Matti Saarakkala /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olisin kysynyt asianomaiselta ministeriltä myös hieman peruskoulun puolelta: kun siellä on nyt integroitu esimerkiksi erityisopetusta, erityisoppilaita normaaliluokkiin, minkämoisia vaikutuksia tällä on ollut oppimistuloksiin erityisoppilaitten ja myös sitten niin sanottujen tavallisten oppilaitten kohdalla? Eivät välttämättä nämä ryhmäkoot ole sinänsä ongelma, mutta se ongelma muodostuu siitä, jos siellä ikään kuin on sellaista oppilasainesta, jonka kanssa vain menee kauemmin siihen opetukseen. (Välihuutoja vasemmalta) — Oppilaita. Oppilasaines on ihan normaali termi, jota käytetään ihan ministeriön papereissa, että nyt sinänsä on turha leimata rasistiksi tai miksikään muuksikaan. — No, joka tapauksessa (Välihuutoja vasemmalta) — no, sieltä huudetaan aina vasemmalta laidalta, niin kuin tapana on, kun ei teillä niitä tapoja oikein tunnu olevan — tällainen asia on iso asia siellä peruskoulun puolella.

Toinen asia, mihin haluan kiinnittää huomiota, on se, että meillä alkaa olla kahdenlaisia opettajia: niitä, joille maksetaan palkka koko vuodesta, ja niitä, joille maksetaan palkka alle kymmenestä kuukaudesta, vaikka opetusvelvollisuus on samansuuruinen. (Puhemies: Aika on täynnä!) Onko tähän aikeita puuttua myös?

Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toisen asteen kattava oppilaitosverkko on todellakin sellainen tavoite, josta ei soisi taloudellisesti tiukkoinakaan aikoina luovuttavan.

Meilläkin Itä-Suomessa tilanne on välimatkoissa jo nyt koulutuksen osalta heikohko, saati sitten, jos joka kolmas ammattikoulu ja lukio tulee lakkautettavaksi. Toisen asteen oppilaitosten saavutettavuutta vaikeuttavat tietysti erittäin paljon myös joukkoliikenteen rajut karsimiset. Pohjois-Savon, Etelä-Savon, Pohjois-Karjalan ely-keskusten alueilla loppui 200 bussivuoroa viime vuonna. Välillä todella tuntuukin tuolla Itä-Suomessa päin siltä, että ne, jotka näitä leikkauspäätöksiä tekevät, eivät tunne muuta kuin muutaman suurimman kaupunkimme olosuhteet.

Yleisesti on todettu kuitenkin, että esimerkiksi lukiokoulutus on meillä jo erittäin tehokkaasti järjestetty. Meidän menestyksemme on perustunut hajautettuun sivistysmalliin, jonka ytimessä ovat ala- ja yläkoulut, kirjastot ja lukiot. Suuruuden ihannointi ei saa romuttaa tätä mallia.

Ministeriltä kysyisin: miten käy nykyistä erityistä koulutustehtävää (Puhemies koputtaa) toteuttavien lukioiden...

...valtionosuuskorotuksien?

Satu Haapanen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta on hieman virheellistä puhua rakenteellisista muutoksista, jos puhutaan esimerkiksi järjestämisluvasta. Kyllä rakenteellisten muutoksien pitäisi olla paljon isompia, vaikuttavampia, ja ne eivät todellakaan ole leikkauksia.

Tässä koko keskustelussa, ylipäätänsä tällä hallituskaudella, on se virhe, että katsomme asioita liikaa sektorikohtaisesti. Jos haluamme, että lapsemme ja nuoremme voivat hyvin ja että heistä tulee sivistyneitä aikuisia, hyväkäytöksisiä ja vielä taitavia, että he pystyvät sitten rakentamaan tätä maatamme ja maapalloa, niin kyllä meidän täytyy katsoa silloin uudistuksia yli sektorirajojen ottaen huomioon perheet, kodit, ympäristön, sosiaalitoimen, nuorisotoimen, harrastukset, kaikki nämä asiat. Meillä joka vuosi syntyy lähes 60 000 pientä tähän maahan, ja koulun tehtävä on kasvattaa heistä täysipainoisia aikuisia, (Puhemies koputtaa) koulun tehtävä on tasata eroja.

Ministeri, kysyn teiltä: puuttuuko

...meiltä koulutuksen punainen lanka?

Outi Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitos paljon puheenvuorosta.

Hyvä, että tämä tärkeä aihe on nyt noussut keskusteluun. Ehkä saadaan myös selvyys siihen keskustan näkemykseen, mikä on keskustan linja vapaan hakeutumisoikeuden suhteen. Nimittäin siellä, missä ilmeisesti tämän välikysymyksenkin alku ja juuri on, Educa-messuilla, siellä Juha Sipilä on todennut, että on valmis rajoittamaan lasten kouluvalintoja, minkä jälkeen edustaja Vehviläinen on korjannut Sipilän sanoja, että jatkossa lapsen pitää voida valita lähikoulun lisäksi musiikki- tai kuvataidepainotteinen koulu. Ja nyt tässä Puumalan puheessa taas annetaan ymmärtää, että keskusta ei kannata vapaata hakeutumisoikeutta. Onko nyt keskustalle selvää, mikä teidän linjanne tämän suhteen on?

Tuomo Puumala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kyllä, on selvää. Se linja on se, että me haluaisimme tehdä jokaisesta suomalaisesta lähikoulusta niin hyvän, että sen lähellä voisi asua. (Välihuutoja) Eli me haluamme panostaa suomalaiseen perusopetukseen. Te olette leikanneet siitä 600 miljoonaa euroa. Sanotaan, että se on kuusin- tai seitsenkertainen panostus. Onko se myös leikkauksena kuusin- tai seitsenkertainen, se on mielestäni erittäin hyvä kysymys. Teidän linjallanne vain ne, joilla on varaa, jotka pärjäävät, voivat jatkossa saada hyvää perusopetusta. Meidän ajattelussamme kaikilla pitää olla tuo sama mahdollisuus. Minusta ei kannata kovin paljon viedä eteenpäin tuota ehkä mainostoimistossa kehitettyä ajatusta siitä, että keskusta olisi musiikkipainotteista tai matematiikkapainotteista koulua viemässä pois. Totta kai niihin valitaan myös jatkossa, se on itsestään selvää. Mutta tasa-arvoinen perusopetus on meidän viestimme. Te olette siitä leikanneet. (Puhemies koputtaa) Sitä me haluamme edistää. (Puhemies: Aika on täynnä!)

Outi Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Voiko tätä enää epäselvemmin sanoa? Kannatatteko vai ettekö kannata tätä vapaata hakeutumisoikeutta? Mikä teidän linjanne on?

Tuomo Puumala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Totta kai jatkossakin saa lähteä hakemaan, jos on erityistä osaamista, musiikkiluokalle tai matematiikkaluokalle, ilman muuta. Mutta me haluamme tehdä perusopetuksesta niin tasa-arvoista, että kaikilla on hyvä ja turvallinen lähikoulu. Sitä ei ole leikkauksilla edistetty. Tämän lisäksi me esitimme tuossa omassa vaihtoehdossa ja omassa puheenvuorossamme myös ajatuksia siitä, mitä se tulevaisuuden koulu voi olla. Eli etä- ja virtuaaliopetus on todennäköisesti ihan uudella tasolla, mobiilit oppimisympäristöt ovat uudella tasolla. Parhaimmillaan nämä tarjoavat myös tasa-arvolle hyvän pohjan ja uusia mahdollisuuksia. Haluamme tarttua uusiin oppimisympäristöihin nimenomaan mahdollisuuden näkökulmasta.

Tytti Tuppurainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Puumala, nyt kun pääsitte vastaamisen makuun, niin vastatkaapa tähänkin: Te olette esittäneet, että tulevalle vaalikaudelle tarvitaan 2 miljardia euroa lisäsäästöjä. Menot pitäisi jäädyttää vuoden 2014 tasolle. Miten nämä teidän kauniit sananne perusopetuksen kehittämisestä, lähikoulun turvaamisesta ja kaikesta muusta toteutetaan, kun te haluatte tehdä 2 miljardia euroa säästöjä?

Sekin hieman ihmetyttää, että — kun tässä salissa viime syksynä keskusteltiin siitä, mikä on opposition vaihtoehto — niin kuin moneen kertaan on kuultu, keskustan vaihtoehtobudjetissa ei lisätty euroakaan koulutukseen. (Välihuutoja) Siitä huolimatta te olette jättänyt välikysymyksen nimenomaan näistä koulutusasioista. Kyllä tässä on hieman hämmentyneenä kuunnellut, mikä se keskustan linja oikein on, (Välihuutoja) mistä lisätään, mistä leikataan.

Kyllä tällä vaalikaudella on jouduttu taistelemaan taloustilanteen kanssa, on jouduttu tekemään vaikeita päätöksiä, mutta siitä huolimatta on pystytty satsaamaan muun muassa perusopetuksen ryhmäkokojen pienentämiseen, on tuotu tasa-arvorahaa kouluille kodin ja koulun yhteistyön kehittämiseen ja maahanmuuttajaoppilaitten tilanteen parantamiseen ja muun muassa ammattikorkeakoulu-uudistus saatu aikaiseksi. (Puhemies koputtaa) Erittäin tärkeitä asioita.

Annika Saarikko /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tehdään tämä nyt kertaalleen vielä selväksi sekä salin oikealle että vasemmalle laidalle: jo viime syksynä vaihtoehdossamme on ollut lisärahaa lukioiden työlle, ja saman esityksen olemme toistaneet tämän viikon lisätalousarviossa. Tämän faktan toistan nyt siis vielä kerran, jotta tästä keskustelusta päästään eteenpäin.

Kokoomuksen edustajille, arvoisa puhemies: Haluan jatkaa tuota avaamaanne keskustelua valinnaisuudesta ja peruskoulujen tulevaisuudesta siltä osin, että faktahan on kuitenkin se, että perusopetuksemme on eriarvoistunut. Te mielellänne nostatte esiin tätä vapaata valitsemisen oikeutta ja tilanteita, joissa perheillä on mahdollisuus — toden totta, ja hyvä niin — valita esimerkiksi oman lapsensa lahjakkuuteen pohjautuva oppilaitos, peruskoulu. Mutta me samanaikaisesti tiedämme, että perheen koulutus ja tulotaso vaikuttavat siihen, miten heidän lapsensa koulutuspolku kulkee siitä eteenpäin. On aivan selvää, että me olemme tässä nyt keskustelun ytimessä koulutuksen suuren valinnanvapauden ja toisaalta koulutuksen tasa-arvon välillä. On toivottavaa, että erittäin äärimmäisissä tilanteissa...

...nämä olisivat toisilleen vastakkaisia, mutta pohjimmiltaan on myös kysymys tasa-arvosta.

Ritva Elomaa /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Laadukas koulutus tulee taata kaikille tasapuolisesti koko maassa asuinpaikkaan, varallisuuteen tai muuhun henkilöön liittyvään tekijään katsomatta. Myös kielten opetuksen kehittämisen lähtökohtana tulee olla mielestäni yhdenvertaisuus kuten kaikessa koulutukseen liittyvässä suunnittelussa. Vieraiden kielten monipuolinen osaaminen on valtti kansainvälisessä kilpailussa. Ja nyt kun kerran vapaudesta ja valinnaisuudesta puhutaan, näin ollen kysyn asianomaiselta ministeriltä: olisiko vapaa kielivalinta kouluissa hyvä keino vahvistaa yleistä kielten osaamista, ja millaisena näette vapaan kielivalinnan oppilaiden yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon näkökulmasta?

Mikaela Nylander /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskusta puhuu tässä nyt, että he ovat esittäneet rahoja lukiokoulutuksen kehittämiseen. Me tiedämme, mitä hallitus on esittänyt: leikkauksia, aika mittavia leikkauksia, rakenneuudistuksia, rahoitusuudistus ynnä muuta, ynnä muuta.

Mutta minun mielestäni olisi ehkä rehellistä kertoa nyt, mitä aiotte tehdä näille leikkauksille. Jos te saatte päättää ensi kaudella, miten tätä toisen asteen koulutusta, rahoitusta kehitetään, niin mikä on sitten teidän linjanne näihin isoihin leikkauksiin liittyen, mitä tämä hallitus on valitettavasti joutunut tekemään? Minun mielestäni se on ihan relevanttia kuluttajainfoa just vaaleja ajatellen.

Tuomo Puumala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Mikä hallituksen rakenneuudistus on viety tällä kaudella läpi? Nyt minulla ei tule mieleen ensimmäistäkään, mutta ehkä on jokin rakenneuudistus, joka on edennyt. Kysytte, mikä on meidän linjamme. Se on siis se, että tulevalla vaalikaudella ei mentäisi näköalattomasti leikkaukset edellä vaan tulevalla vaalikaudella nimenomaan tehtäisiin rakenteellisia uudistuksia ja uudistettaisiin sisältöä. Ja edustaja Nylander, tähän pohjautui myös se kolmekohtainen vaihtoehto, joka on esimerkki siitä, mitä me voisimme koulutuksen kentällä tehdä. Ihmettelen sitä, kun täällä sanotaan, että kaikki on jo tehty. Onko todella 2+1-pääsääntö tällä hetkellä ammatillisessa opetuksessa? Väitän, että ei. Onko tietojärjestelmät yhtenäistetty? Väitän, että ei. Onko purettu päällekkäisyydet, jotka osoitin vielä konkreettisesti? Väitän, että ei. Ei ole tehty, (Puhemies koputtaa) siinä on meidän vaihtoehtomme.

Mikaela Nylander /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun puhun näistä rakenteellisista uudistuksista, niin tarkoitan sitä, mitä meillä on sivistysvaliokunnassa tällä hetkellä: meillä on toisen asteen rakenteellisen uudistuksen lakipaketti, mihin kuuluu myös rahoitusuudistus. Ja kysynkin edelleen: Te olette vahvasti ja suuri-eleisesti kritisoineet tämän hallituksen leikkauksia. Jos te saisitte päättää ensi kaudella — de facto on niin, että se on seuraava hallitus, joka tulee päättämään sekä luvista että siitä, mitä tehdään näitten säästötavoitteiden kanssa — mikä on keskustan vastaus tähän, miten tulette toimimaan ensi kaudella, jos te saatte päättää?

Tuomo Puumala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Mielestäni tähän kysymykseen olemme jo vastanneet, mutta toistan ja tiivistän vielä: Emme toteuttaisi järjestämislupien pakkohakua, jota nyt laitetaan eteenpäin tällä hetkellä. Meidän mielestämme tuota lakia ei tulisi viedä tuossa muodossa eteenpäin. Jos se kuitenkin hyväksytään täällä eduskunnassa, mehän olemme siihen sitoutuneet ja sillehän ei voida enää siinä vaiheessa mitään, ja tämä onkin yksi tämän välikysymyksen taustalla olleista suurimmista huolistamme. Eli tämä hallitus ei todella lakkauta yhtään toimipistettä vaan pakottaa seuraavan hallituksen täysin kohtuuttomaan tilanteeseen, kun rahat on jo viety pois, ja pakottaa koulutuksen järjestäjät täysin kohtuuttomaan tilanteeseen. Tämän vuoksi me teimme, edustaja Nylander, tämän välikysymyksen, että ei siirrettäisi ja pakoiltaisi vastuuta ja siirrettäisi sitä seuraavalle hallitukselle. Ja me olemme siis esittäneet vaihtoehdon, miten meidän mielestämme pitäisi toimia, ja pidämme siitä kiinni.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vielä kysyn keskustalta, kun ette siihen vastanneet: Miten on näiden säästöjen laita? Aiotteko te ne toteuttaa, ja jos pääsette päättämään näistä säästöistä, lupaatteko te tässä, että te nämä peruisitte? Vai mikä teidän kantanne on? Se on jäänyt tässä kovin epäselväksi. Te olette tällä hallituskaudella vaihtoehtobudjeteissanne säästäneet jo enemmän kuin tämä hallitus. Jo tässä sanoin, että kovalla kädellä koulutusta on kohdeltu, mutta se on tehty nuorten tulevaisuuden turvaamiseksi, siksi, ettemme elä yli varojen ja joudu sellaiseen tilanteeseen, että hallitsemattomasti joudumme leikkaamaan koulutuksesta. Oletteko te valmiit nämä säästöt perumaan, ja mistä ne sitten vastavuoroisesti leikkaisitte? Se on ihan hyvää kuluttajainfoa. Te ette ole siihen vastanneet.

Ja voisitte vastata vielä: onko tulossa kieltolaki, eivätkö lapset saa jatkossa valita sitä lähikoulua tai jotain muuta koulua? Kokoomuksen tavoite on se, että jokainen koulu on hyvä koulu, mutta meidän mielestämme myös muut lapset kuin lahjakkaimmat saisivat valita sen muun peruskoulun, jos se perheen kannalta lapselle on (Puhemies koputtaa) parasta.

Mikaela Nylander /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskusta ei siis suostu kertomaan nyt etukäteen, miten suhtautuu näihin isoihin leikkauksiin seuraavalla kaudella. Olette kritisoineet niitä leikkauksia, mistä tämä hallitus on päättänyt. Ne sisältyvät kehyksiin, elikkä seuraava hallitus joutuu ottamaan kantaa näihin säästöihin, ja nyt minun mielestäni teidän olisi rehellisyyden nimessä kerrottava, miten suhtaudutte näihin säästöihin, jotka ovat jo kehyksissä.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jatkan siitä, mihin jäin. Edustaja Puumala puhui nätisti omassa puheessaan punamullasta. Me toteutimme merkittävän peruskoulu-uudistuksen, joka tuli vaiheittain. Se kesti kuusi vuotta: aloitettiin Lapista 72, 76 se tuli Helsinkiin. (Eduskunnasta: Kuka vastusti?) Minä näen sillä tavalla tämän järjestämislupaprosessin, että se on useamman vuoden juttu käytännössä, ja aivan niin kuin ministeri Kiuru minusta hyvin sanoi, se edellyttää tällaista yhteiskunnallista kokonaisharkintaa, jotta nämä rakenneuudistukset alueellisesti saadaan toteutettua. Uskotteko te, että tämä peruskoulu-uudistus olisi toteutunut niin, että ilmoitetaan kunnille, että voisitteko nyt ystävällisesti katsoa, miten tätä koulutusjärjestelmää paikallisesti kehitetään? Ei olisi tullut mitään. Minä luotan (Puhemies koputtaa) nykyiseen ministeriöön ja tulevaan, ja tämä tehdään viisaasti.

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On äärimmäisen tärkeätä, että puhutaan koulutuksen sisällöstä. Käytin äsken puheessani varoittavana esimerkkinä Ruotsia, mihin myös edustaja Lapintien puhe liittyi. Olen kuullut arvovaltaiselta asiantuntevalta ruotsalaistaholta siitä, että Ruotsissa opettajan ajasta menee 48 prosenttia muuhun kuin varsinaiseen opetustyöhön. Ja tällainen on hiipinyt Suomeenkin: on kehittämishankkeita, on laatuarviointeja, on mitä tahansa projekteja — kaikki on pois varsinaisesta ydintoiminnasta ja usein ensisijaisesti kuormittaa ja rasittaa opettajia, uuvuttaa jopa niin, että jaksaminen on tiukilla. Eikö olisi nyt äärimmäisen tärkeää, että se hyvä henkilökunta, jota on täällä moneen kertaan kehuttu, saisi (Puhemies koputtaa) todellisen työrauhan tehdä varsinaista työtään?

Annika Saarikko /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä edustaja Gustafsson ansiokkaasti palaa vielä peruskoulun historiaan. Niistä ajoista en tiedä muuta kuin sen, että historia kertoo, että kokoomukselle peruskoulu ei aikanaan ollut se, mitä ensisijaisesti ajoitte, tämä tasa-arvon kruununjalokivi, joka toden totta on vaarassa, ellemme sitä aidosti puolusta.

Haluan vielä lyhyesti koettaa kuvata sitä, miksi tämä välikysymys jätettiin. Ensinnäkin siksi, että nyt tehtävä päätös, jos tuo hallituksen esitys menee läpi, sitoo tulevia hallituksia ja tämä koulutuksen kenttä tulee muuttumaan. Emme kai me ja kolme muuta oppositiopuoluetta tekisi tällaista välikysymystä, jos me pitäisimme tätä ajatusta hyvänä.

Mitä tulee tähän koulutuksen kokonaisuuteen, mielellään täällä riidellään vain rahasta, mutta se, mitä olemme yrittäneet kuvata, on kokonaisnäkemyksen puute. Jos, puhemies, sallitte, niin lyhyesti kuvaan esimerkin varhaiskasvatuksen kentältä. Te olette tehneet lukuisia yksittäisiä päätöksiä: melkein subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen, osittaisen hoitorahan — hyvä niin — mallin tuominen, varhaiskasvatuslaki, joka jää edelleen kesken tältä hallitukselta, (Puhemies koputtaa) vaikka toisin lupasitte. Missä on kokonaiskuva siitä...

...miten pienten lasten varhaiskasvatus järjestetään?

Harri Jaskari /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Toivoisin, että pikkuhiljaa palattaisiin tähän pääministerin suosittelemaan näkökulmaan, miten me todellakin teemme tulevaisuudessa parempaa. Me olemme taas vajonneet siihen keskustelun tasoon, jolla me syytämme toinen toisiamme. Meillä voisi olla vaikka minkälaisia mahdollisuuksia digitaalisessa oppimisessa, etäoppimisessa, lähioppimisessa ja muissa. Minä uskon, että me voisimme nyt tehdä jopa pienemmällä rahalla parempaa työtä ja oppimista niille nuorille, jotka voisivat kehittyä eteenpäin. Todella aidosti toivoisin, että tämä loppuaika ainakin käytettäisiin siihen keskusteluun. Minä itse uskon, että meillä olisi paljon monipuolisempia oppimisvalikoimia, kun me käyttäisimme aidosti tietoyhteiskunnan palveluja, ehkä pienempiä kouluyksiköitä mutta lähellä, ja sitä kautta saisimme monipuolisia oppimiskokemuksia, mutta emme me tällä tavalla sitä saa kuin me nyt teemme.

Johanna Ojala-Niemelä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä toisen asteen rakenneuudistus on puhututtanut meillä myös Lapissa kovin paljon. Tässä keskustelussa olisi kyllä faktat erotettava tiuhaan maalatuista uhkakuvista. Pidän täysin edesvastuuttomina osaa edustajista tai niitä poliitikkoja, jotka lietsovat aiheettomia pelkoja myös näitten nuorten keskuudessa, jotka miettivät nyt sitä, mihin he syksyllä hakeutuvat. Tämä se aiheuttaa joukkopaon sieltä meiltä maalta ja maakunnasta.

Meillä on aika hyvä tilanne Lapissa, meillä on yhtä kuntaa lukuun ottamatta kaikissa vielä lukio. Vaikka on pitkät etäisyydet ja harva asutus, niin meillä ei haluta kyllä palata sinne asuntola-aikaan. 16-vuotias on vielä liian nuori lähtemään kotoa. (Välihuutoja) Tähän koulutustarpeeseen vastaaminen edellyttääkin nykyisten lukioitten säilymistä. Tiedän, että te, ministeri Kiuru, Lapin ystävänä olette yrittänyt katsoa semmoista ratkaisua muun muassa tämän syrjäisyyslisän kautta, että nämä Lapin lukiot voisivat säilyä. Mutta kysyn kuitenkin varmuuden vakuudeksi: kun SDP:n opetusministeri Ulf Sundqvist perusti Lapin lukiot, niin viettekö te ne? (Naurua)

Juho Eerola /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Suomi on tämän koulutuksenkin suhteen jakautunut. Meillä on hyviä alueita, joilla on hyviä kouluja, ja sitten on huonoja alueita, joilla on huonoja kouluja. Näille huonoille alueille on hyvin tyypillistä korkea työttömyys ja matala koulutustaso ja monet sosiaaliset ongelmat. Oikeastaan ainoa seikka on maahanmuuttajien määrä, jossa nämä heikot alueet voittavat nämä hyvät. Ei olekaan ihme, että jokainen vanhempi, jolla on mahdollisuus siirtää lapsensa paremman alueen kouluun, sen myöskin tulee tekemään. Kaikkien oppimistulosarviointien perusteella luku- ja kirjoitustaidon taso on Suomessa ollut laskussa, ja erityisesti näin on ollut juuri näillä niin sanotuilla huonoilla alueilla sijaitsevilla kouluilla. Tästä syystä emme enää ole näissä oppimistuloksia mittaavissa Pisa-tutkimuksissa kärjessä, kuten vielä vuosituhannen vaihteessa olimme. Tämän tähden hallituksen tavoite (Puhemies koputtaa) nostaa suomalaiset maailman osaavimmaksi kansakunnaksi 2020 ei onnistu.

Eeva-Johanna Eloranta /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On aika vaikea allekirjoittaa tuota Eerolan käsitystä hyvistä ja huonoista kouluista. Me päinvastoin olemme yrittämässä viedä kehitystä toiseen suuntaan, että voisimme säilyttää tämän tasalaatuisuuden.

Mutta tulevaisuus todellakin tehdään luokkahuoneissa, ja on tosiaankin niin, että niukat eurot on parempi sijoittaa sinne koulutuksen sisältöön kuin tyhjiin kouluseiniin. Harvaan asutulla seudulla koulutilatkin voivat olla vajaakäytössä. Tämä on ihan perusteltua, koska on hyvä, että nuori voi käydä koulua kohtuullisen matkan päässä kotoa. Näilläkin alueilla voidaan kuitenkin miettiä enemmän yhteistyötä eri oppilaitosten — jopa lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten — välillä siten, että samoja tiloja, samoja opettajia, samaa hallintoa voidaan hyödyntää oppilaitosten kesken ja tällä tavoin saada säästöjä aikaiseksi opetuksen kärsimättä. Suomen suuret kaupungit ovat jo aika hyvin lukioverkkonsa tiivistäneet, mutta ammatillisen opetuksen osalta tekemistä riittää suurilla kaupunkiseuduillakin. Yksi toimija voi yhdellä hallinnolla järjestää toiminnan tehokkaammin ja vaikuttavammin. Lukioverkon suhteen ehkä eniten on mietittävää keskisuurissa kaupungeissa, (Puhemies koputtaa) joissa on edelleenkin vajaakäytössä olevia lukioita muutaman kilometrin päässä...

Tämä ei liene järkevää kuitenkaan.

Osmo Kokko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin kuin on täällä useassa puheenvuorossa tullut jo esille, hallitus on leikannut erittäin reilusti opetuspuolen rahoista. Näistä olen myös minä huolestunut, ja ennen kaikkea meillä Itä-Suomen alueella ammatillisesta koulutuksesta on leikattu. Kun mietimme, että meillä ovat työttömyysluvut erittäin korkeat, niin yksi vaihtoehtohan työttömälle on juuri tämä opiskelupaikka. Myös elinkeinoelämän toimijat ovat olleet siellä huolissaan näistä koulutuspaikkojen leikkaamisista. Nimittäin vielä siellä meidänkin alueella teollisuutta on, ja tätä nimenomaan tarvittaisiin.

Tietysti sitten tämä kouluverkon karsiminen myös eriarvoistaa nuoria ja luo lisää syrjäytyneisyyttä tähän yhteiskuntaan, kun siellä joudutaan pitkiä matkoja kuljeskelemaan, kun opiskelupaikat harvenevat.

Eila Tiainen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta edustaja Eerola oli kyllä ihan oikeassa siinä, kun hän luetteli näitä eriarvoisia kouluja ja syitä siihen, miksi näin on käynyt. Itse asiassa 90-luvun puolivälin laman jälkeen meillä kävi tietenkin niin, kun työttömyys kasvoi, että aika monet perheet joutuivat suuriin ongelmiin. Ja niissä perheissä, joissa tämä huono-osaisuus on jäänyt vallitsevaksi, aika harvoin jaksetaan tukea lapsia esimerkiksi koulunkäyntiin. Tästä syystä minusta olisi aivan erinomaisen tärkeätä, että meillä säilyisi hyvä peruskoulu tasalaatuisena. Peruskoulun yksi hyvä puoli on juuri se, että se on sama kaikille, ja jokaisella on mahdollisuus tehdä onnistunut luokkaretki sen jälkeen, kun on saanut peruskoulusta eväät elämälleen. Tästä syystä ehdottomasti tällaiset näin isot leikkaukset ovat todella harmillisia ja eriarvoistavat entisestään tätä oppimista.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensimmäinen asia, mikä meidän kaikkien täytyy muistaa, on, että jokaisessa oppijassa on lahjakkuus, ja sillä perusteella kaikilla on oltava mahdollisuus käydä myös koulua ja saada edellytystensä mukaista opetusta.

Sitten tähän järjestäjäverkkoon vielä. Täällä opetusministeri totesi, että on huomattava, että toimipiste- ja oppilaitosverkko on koulutuksen järjestäjän päätettävissä. Kuitenkin tilanne tällä hetkellä on se, että ministeriö päättää: ministeriö päättää rahoituksesta, ministeriö päättää oppilaspaikoista, ja ministeriö päättää järjestämisluvista. Nyt kun täällä on tullut monia hyviä esimerkkejä alueilta, missä on itse tehty ratkaisuja, jotka tukevat tätä uutta koulutusjärjestäjien verkostoa, niin kysyisin: eikö tässä ole esimerkkejä siitä, että myös alueilla kyetään tekemään järkeviä koulutusratkaisuja järjestäjäverkon toimesta?

Sofia Vikman /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Puumala täällä totesi, että taas on liikkeellä voimia, jotka eivät usko tasa-arvoiseen lähikouluun. Maalailetteko nyt turhia uhkakuvia vai voitteko täsmentää, mitä voimia tarkoitatte? Sivistyspuolue kokoomus nimittäin on selkein sanoin sitoutunut siihen, että tulevaisuudessa sen lähikoulun pitää olla maailman paras koulu ja että perheiden valinnanvapaus ja vapaa hakeutumisoikeus säilytetään. On hyvä, että meillä on erilaisia painotuksia. Perheen varallisuus ei saa koskaan vaikuttaa lasten opiskelumahdollisuuksiin.

Nyt pitäisi katse kääntää tulevaisuuteen — valinnanvapauden riisto ei tuo laatua — että uudistumme ja mietimme aidosti, mitä tulevaisuudessa pitää osata ja miten opettaa, sitä meidän pitäisi miettiä, ei turhia uhkakuvia maalailla.

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä nyt kokoomuksen edustajat, viimeksi edustaja Vikman, toinen toisensa jälkeen ovat puhuneet siitä, että pitää olla täysin vapaa valinnanvapaus, ja on viitattu Educa-messujen keskusteluun. Itse olin siellä paikalla, ja täytyy sanoa, että ei siellä kukaan sanonut, ei yksikään puheenjohtaja sanonut, että esimerkiksi musiikkipainotteisuuden tai liikuntapainotteisuuden tai harvinaisen vieraan kielen takia voisi olla perusteltua syytä hakeutua muuhun kuin lähikouluun.

Samaan aikaan tämä ideologia, jota te nyt ajatte, täysin vapaa valinnaisuus, on suurimmissa kaupungeissa johtanut koulujen eriytymiseen. Kun katsoo niitä huolella tehtyjä tutkimuksia, Helsingissä esimerkiksi, siitä, mitkä ovat perusteet hakeutua muuhun kuin omaan lähikouluun, niin tärkeimmäksi syyksi nousee maine. Kysymys ei ole siitä, onko koulu laadukas — meillä kaikki peruskoulut ovat laadukkaita — vaan osa vanhemmista ajattelee ja kuvittelee, että heidän sosiaalinen vastuunsa on hakea jotain muuta, parempaa kuin se oma lähikoulu, ja hakea ei koulun tason vuoksi vaan maineen vuoksi. Tällainen kehitys pitää katkaista, koska se uhkaa nimenomaan sitä kansallista projektia, joka peruskoulu oli: kaikille yhtäläinen ja yhtenäinen peruskoulu.

Sofia Vikman /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Arhinmäki ei nyt ole aivan perillä ehkä siitä, mitä kokoomus ajaa, vaikka se on täällä toistettu jo moneen kertaan.

Me olemme sitoutuneet siihen, että lähikoulun on oltava maailman paras koulu tulevaisuudessa. Samaan aikaan perheillä on oltava mahdollisuus valita erilaisia painotuksia, jos ne katsovat sen tarpeelliseksi. Oletteko te todella valmiita poistamaan kaiken valinnanvapauden, steinerkoulut, musiikkipainotukset, erilaiset painotukset? Kyllä niitä tarvitaan. Eivät ne ole poissa siitä, että panostetaan lähikoulun laatuun ja siihen, että jokaisen lähikoulu on maailman paras koulu.

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta nyt tuntuu, että edustaja Vikman ei kuunnellut edes alusta vähän, mitä minä sanoin. Kaikki puolueet — jokaisen puolueen puheenjohtaja — olivat sitä mieltä, että voi olla perusteltuja syitä, joita ovat painotukset.

Mutta ongelma on se, että meillä peruskoulut eriytyvät sosioekonomisen taustan vuoksi, ja syyt, minkä vuoksi hakeudutaan toisiin kouluihin — OAJ itse käytti käsitettä "koulushoppailu" — eivät johdu painotuksista, vaan siitä, että on luotu sellaiset koulumarkkinat, sellainen ajattelu, että pitäisi hakea, etsiä joku "parempi" koulu kuin se oma lähikoulu. Ja tutkimusten mukaan tärkein syy, miksi hakeudutaan johonkin muuhun kuin omaan lähikouluun peruskoulussa, on koulun maine, ja maine on täysin kryptinen seikka.

Meidän pitää huolehtia nimenomaan siitä, että meillä on hyvin erilaisista taustoista tavallisia, erilaisia suomalaisten perheiden lapsia samassa koululuokassa (Puhemies koputtaa) opiskelemassa samoja aineita. Ja tätä tämä...

...teidän politiikka on pahalla tavalla romuttamassa.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Toivoisin, että ministeri avaisi vähän sitä näkökulmaa, millä tavalla hallituksen esitykset vaikuttavat ammatillisen koulutuksen keskeyttämisprosentteihin tai opettajien jaksamiseen. Korostan opettajien roolia ja heidän jaksamistaan, sillä kymmenen vuoden ammattikoulukokemuksella — olin siellä talouspäällikkönä, en opettajana — toteaisin, että yksikään laite ei korvaa hyvää opettajaa. Opettaja on kaikkein ratkaisevin.

Koen riskinä myös sen, että jos murrosikäisten nuorten koulumatkat pitenevät, niin kyllä nimenomaan heikoimpien oppilaiden opiskelumotivaatio laskee oleellisesti. Tässä mielessä toivoisin, että asiat voitaisiin hoitaa niin, että voitaisiin kotoa käsin koulua käydä.

Mitä tulee etäopiskeluun ja sen toimivuuteen, en jaksa siihen uskoa opintotuloksia parantavana (Puhemies koputtaa) tekijänä. Pelkään, että se huonontaa tuloksia.

Anne Louhelainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ammattikorkeakouluilla on merkittävä asema alueidensa kilpailukyvyn ja kasvun turvaajina ja uudistajina. Päijät-Häme — ja erityisesti Lahden seutu — on jo pitkään kärsinyt heikosta työllisyydestä. Lahdessa työttömyysprosentti lähentelee jo 20:tä. Kuitenkin opetus- ja kulttuuriministeriön koulutukseen kohdistamat leikkaukset ovat näkyneet Päijät-Hämeessä muun muassa yt-neuvotteluina esimerkiksi koulutuskeskus Salpauksessa, jossa myös koulutuspaikat vähenivät viime vuonna 50:llä ja tänä vuonna 160:llä, vaikka kysyntää niille olisi. Arvoisa ministeri, miten hallitus aikoo varmistaa, etteivät esimerkiksi Päijät-Hämeen työpaikat ja koulutuspaikat enää hallituksen toimesta vähene ja voisimme edes haaveilla nuorisotakuun toteutumisesta?

Markku Eestilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri yritti pohtia täällä opetusmenetelmiä ja niiden kehittämistä tulevaisuudessa. Ainakin itse olen saanut oppilailta ja heidän vanhemmiltaan palautetta, että ammatillisessa koulutuksessa on paljon tämmöisiä itseopiskelupäiviä eli omatoimista opiskelua ja he eivät ole sitten koululla läsnä. Kaikki eivät sitä aivan välttämättä ole hyvänä pitäneet.

Kysynkin opetusministeriltä: kun ammatillista koulutusta aiotaan nyt siirtää merkittävässä määrin tapahtuvaksi yrityksissä tai yhteistyössä yritysten kanssa — tämähän on erittäin hyvä päämäärä — miten te arvioitte, että tämä tulee toteutumaan, ja kuinka paljon nämä kohtalaisen isot leikkaukset, mistä täälläkin tänä päivänä on puhuttu, tulevat sitten vaikuttamaan tämän päämäärän saavuttamisessa? Kyllä kai meillä laadun pitäisi olla tärkeintä ja juuri sen koulutuksen, mitä työelämä tarvitsee, eli siinä mielessä nämä pyrkimykset lienevät aivan oikeudenmukaisia. Haluaisin opetusministerin vähän arvioivan tätä (Puhemies koputtaa) opetuksen tulevaa suuntaa.

Raimo Piirainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Järjestämisverkkoa ja rakenteita koulutuksen puolella on syytä tarkastella. Muistutan tässä nyt tästä kahdeksan vuoden kokeilusta Kainuussa, kun meillä oli maakunnan kokoinen järjestäjä, yksi järjestäjä, ja sen alla olivat kaikkien kuntien lukiot ja ammatillinen koulutus — ja varmaan tänäkin päivänä vielä olisi, ellei olisi tullut tätä maakuntakokeilun hajaannusta, lopettamista sitten. Tällä hetkellä ammatillinen koulutus on maakunnallisesti järjestetty. Lukiot ovat kuntien omalla vastuulla tällä hetkellä. Mitä ministeri arvelee tämmöisestä ratkaisusta, että olisi maakunnan kokoisia, järjestämisvastuulla toimivia järjestämisverkkoyhtymiä, tai mitä koulutusyhtymiä nämä sitten olisivat?

Ari Jalonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä vuoron perään tulee kokoomuksen ja demareitten suunnasta puolustuspuheenvuoroja lähikouluista ja siitä, kuinka tärkeitä ne ovat ja koulutus on. Kuitenkaan teot ja puheet eivät ole linjassa toistensa kanssa, koska kyllähän tämä nyt on selkeä leikkaus, mitä täällä koko kauden aikana ollaan tehty. Te ette leikkaa pelkästään suoraan tästä koulutuksesta täällä vaan myös kuntien kautta: kuntien taloutta kiristämällä te pakotatte myös kunnanvaltuustot tekemään ikäviä päätöksiä. Esimerkiksi Porissa nimenomaan kokoomus ja demarit yhdessä päättivät lakkauttaa kasan kyläkouluja. Ei kovin mukavalta kuulosta, kun täällä puolustatte lähikouluja, kyläkouluja ja käytäntö on aivan toinen.

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Koulutuksen tasa-arvosta keskustelu on aina ajankohtainen asia. Toisen asteen koulutuksessa tasa-arvo tarkoittaa myös sitä, että toiminta ja opetus ovat laadukasta, eli myös sitä, saavatko opiskelijat kaikissa oppilaitoksissa yhtä laadukasta opetusta ja onko heillä myös tasa-arvoiset mahdollisuudet tehdä koulutukseen liittyviä valintoja ja yksilöllisiä opiskeluratkaisuja. Näitähän toisen asteen koulutuksessa yhä enemmän korostetaan.

Laadun varmistamiseksi järjestämislupien hakeminen voi olla hyödyllinen toimenpide, koska järjestämislupien myöntämiskriteerit perustuvat toiminnan laatuun, vaikuttavuuteen ja tehokkuuteen. Mutta näistä kriteereistä varmaan ministeri Kiuru kertoo kohta lisää. Tarkoitus on siis varmistaa, että koulutus olisi kaikille opiskelijoille tasalaatuista eri puolilla Suomea, ja tällaisen laadun varmistamisen ei pitäisi (Puhemies koputtaa) minun mielestäni olla kenellekään huono asia.

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomalaisille lapsille ja nuorille ei voi antaa sen parempaa aarretta kuin hyvä koulutus, ja siitäkin olemme kaikki yhtä mieltä, että yhteiskunnan merkittävin tehtävä jatkossakin on varmistaa tämä hyvä koulutus, koska se luo tasapainoiset edellytykset. Se, mistä meillä on suuri erimielisyys, johtuu siitä, että tähän asti koulutusjärjestelmämme on perustunut siihen, että toisen asteen kattavaa koulutusta on pystytty antamaan alueellisesti hyvin tasavertaisesti, ja nyt tämän järjestämisluvituksen myötä on syntynyt uhkakuvia, että tähän järjestelmään puututaan niin, että jatkossa tämä ei olisikaan itsestäänselvyys. Ja sen tähden on syytä nyt käydä keskustelua siitä, mitenkä taataan, että saatavuus alueellisesti Suomen eri osissa jatkossakin on mahdollista, että tulevat suomalaiset pystyvät selviytymään.

Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hyvin mielelläni olisin nähnyt myöskin kuntaministerin olevan siellä opetusministerin tukena puolustamassa ehkä suomalaisia kuntia ja koulutusta myöskin. Me tiedämme kaikki hyvin sen, että kunnat kustantavat noin 70 prosenttia lukiokoulutuksesta. Tiedämme samoin sen, että tämä hallitus on kunnostautunut sillä, että se on vyöryttänyt tehtäviä kunnille ja leikannut valtionosuuksia. Tässä tilanteessa sitten vielä syyllistetään kuntia siten, että kun nyt ette pysty lukioita ylläpitämään. Ministeri Kiuru, annatteko lukioverkoston romahtaa, jos leikkauksista seuraa se, että kunnilta kerta kaikkiaan menee kyky ylläpitää koulutusta?

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Miksi ministeriön pitää saada niin vahva määräysvalta juuri ammatilliseen koulutukseen, kun se on kuitenkin pääosin seudullista koulutusta? Mitä te oikein tavoittelette? Haluan kysyä: ettekö te, ministeri Kiuru, luota ollenkaan suurimpaan osaan ammatillisen koulutuksen järjestäjistä, koulutusta järjestävien ja sitä antavien kykyyn ylipäätään hoitaa asioita siellä kentällä? Siltä se nyt näyttää.

Kansliapäällikkö Lehikoinen viittaa Helsingin Sanomissa siihen, että koulutuksen saatavuutta ei voida ohjata euron voimalla, ikään kuin hallituksen esityksessä oltaisiin takaamassa riittävää koulutuksen saatavuutta ja sen järjestäjät olisivat vaarantamassa sitä. Käsittämätön kommentti!

Seudullisen ammatillisen koulutuksen järjestäjien yksi perustehtävistä — sen te tiedätte — on taata koulutuksen tasa-arvo ja saatavuus omilla alueillaan, ja OKM tekee omassa esityksessään aivan päinvastoin. Mihin te oikein pyritte tällä, että te kuristatte nyt nämä ammatilliset oppilaitokset sillä, että te otatte (Puhemies koputtaa) määräysvallan täydellisesti niistä?

Terhi Peltokorpi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sivistysvaliokunta viime syksynä antaessaan lausuntoa tämän vuoden budjetista totesi, että nämä säästöt, joita hallitus on toteuttanut vuodesta 2012 asti ja joita on tulossa edelleen, eivät voi olla vaarantamatta koulutuksen tasa-arvoa, heikentävät osaamispääoman perustaa eli maailman korkeatasoisinta opetusta, jonka varaan toiveet ja odotukset laajasta osaamispotentiaalista, korkean tason tieteestä ja kaupallisesti merkittävistä innovaatioista perustuvat.

Tämä sivistysvaliokunnan lausunto on erittäin huolestuttavaa luettavaa. Sitä me olemme halunneet täällä keskustan edustajina ja myös muut oppositiopuolueiden edustajat ovat halunneet tuoda tällä välikysymyksellä esiin. Me olemme huolestuneita nimenomaan koulutuksen tulevaisuudesta, siitä, onko jokaisella suomalaisella lapsella ja nuorella jatkossa tasa-arvoiset mahdollisuudet kouluttautua maksuttomasti aina vaikka tohtorin tutkintoon asti. (Puhemies koputtaa) Tähän asti sitä on pidetty itsestäänselvyytenä.

Todennäköisesti se ei sitä jatkossa ole, jos näin toimitaan.

Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Historia on osoittanut sen, että yhdenkään kansakunnan, joka on panostanut koulutukseen ja sivistykseen, ei ole sitä jälkikäteen tarvinnut katua. Minä pahoin pelkään, että nyt tämän hallituskauden koulutuspoliittisia päätöksiä tulevat sukupolvet joutuvat monellakin tavalla katumaan.

Mutta tietysti meidän pitää nyt miettiä myös tulevaisuutta ja miettiä sitä, millä tavalla päästään eteenpäin, millä tavalla tätä suuntaa voidaan muuttaa. Yksi pieni parannus, yksi pieni ratkaisu, muutamille oppilaitoksille voisi olla se, että tuon koulutusviennin esteitten poisto toteutetaan muun muassa sallimalla lukukausimaksut EU- ja Eta-alueen ulkopuolelta tulleille opiskelijoille. Niin kuin sanoin, se voisi olla muutamille oppilaitoksille ratkaisu. Arvon ministeri, minkä vuoksi te ette niitä ja tätä vaihtoehtoa hyväksy, vai hyväksyttekö sen?

Lasse Hautala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Kiuru, te totesitte, että näitä koulutuksen leikkauksia joudutaan tekemään siksi, että kuntatehtäviä joudutaan vähentämään noin 300 miljoonalla eurolla. Me kaikki tässä salissa olijat tiedämme, että hallitus on totaalisesti epäonnistunut kuntien tehtävien vähentämisessä, ja tuntuu jotenkin epäoikeudenmukaiselta, että nyt se pitää kaikki tehdä koulupuolelta. Tällä hetkellä kunnissa ja kuntayhtymissä ollaan todella suurten kysymysten ääressä ja epätietoisuuden tilassa siitä, mitä pitää tehdä ja saadaanko jatkoa omalle koulutukselle. Aikataulu on todella, todella kireä.

Opetuksen kehittämiseen tulee kiinnittää jatkossa huomiota näistä ikävistä asioista huolimatta. Katsoisin, että teknisen työn ja teknologiakasvatuksen alalla meillä kansakuntana olisi todella paljon tehtävää ja se tulisi jatkossa ulottaa myöskin lukioihin.

__________

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi.

__________

Eeva-Maria Maijala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen tulevaisuus on koko maassa. Nyt olisi aika puhua todellakin Suomen kehittämisestä ja tulevaisuuden mahdollisuuksista. Suomen tulevaisuus on koko maassa olevissa luonnonvaroissa ja luonnonvarojen käyttämisessä. Jotta me saisimme tämän Suomen kehityksen liikkeelle, me tarvitsemme todellakin monimuotoista, lähinnä elinkeinoihin ja toimintoihin liittyvää koulutustoimintaa kaikkialla Suomessa. Mutta jos meillä ei kaikkialla Suomessa ole tämmöistä asianmukaista, monimuotoista, hyvää koulutusta, niin me emme saa myöskään tulevaisuudessa työpaikkoja koko Suomeen ja vetovoimaisuutta koko Suomelle. Nyt haluankin kysyä ministeriltä: Mitä te aiotte tehdä, jotta Suomen luonnonvarat saadaan järkevästi käyttöön koko maassa, jotta koko maa pysyy varmasti kehityskelpoisena ja menee eteenpäin? Me tarvitsemme työpaikkoja ja toimintoja Suomeen.

Tuula Peltonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Paloniemelle voin sanoa, että eiköhän tällä esityksellä, uudistuksella, haluta nimenomaan sitä, että alueilla pystytään jatkamaan sitä laadukasta koulutusta edelleen. Ministeriön kokonaisharkinta ei sulje tässä mitään alueitten asiaa pois. (Jukka Gustafsson: Juuri näin!)

Täällä on puhuttu myös pakkohausta, niin että voisi kevennyksenä tähän laittaa, että ei ole pakko toki hakea, mutta yleensä halutaan hakea näitä lupia. Että minä en ymmärrä, mikä tämmöinen pakkohaku on. Ja jos näitä järjestämislupia ajatellaan, niin ryhmäpuheenvuorossa, jos tarkasti kuuntelitte, kerroin, että järjestämislupia ei varmasti evätä keneltäkään, joka omaa edellytykset koulutuksen järjestämiseen. Siihen on selkeät kriteerit olemassa joka ikiselle koulutusasteelle, ja ministeri varmaan niistä kertoo.

Elikkä meillä on erittäin hyvä uudistuspaketti käsissä, jos me teemme tämän nyt loppuun asti kunnolla eikä tehdä vain säästöjä, vaan tehdään kokonaiskehittämistä tälle koko järjestelmälle, se on meidän tarkoituksemme.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Kiitos, arvoisa puhemies! — Juuri tulen kierrokselta Keski-Suomesta. Kävin muun muassa POKElla pohjoisessa Keski-Suomessa kuulemassa, mitä he ajattelevat tästä teidän uudistuksestanne. He sanoivat, että tämä on täysin järjetön. Tässä puhutaan kokonaisharkinnasta, ja kukaan ei tiedä, mitä se teidän kokonaisharkintanne on, ja nämä kriteerit ovat jääneet hyvin hämärän peittoon — minä nyt referoin sitä, mitä minä kuulin siellä kentällä. Tämä on ylhäältä annettu rahoitus- ja rakenneuudistusesitys, ja tämä on erittäin huonosti ja puutteellisesti valmisteltu. Jos tällä yritetään ohjata koulutusta työvoimatarpeen mukaan, niin pyydettiin sanomaan, että ei ole mahdollista pakottaa nuoria sellaiseen koulutukseen, joka heitä ei kiinnosta. Eli joku musiikkia rakastava ei ryhdy hitsariksi, vaikka kuinka täältä nyt ohjattaisiin sitä opiskelijaa sinne. Eli tarvitaan vaihtoehtoista koulutusta niille opiskelijoille, jotka eivät vielä tiedä, mihin ryhtyisivät. Ja tämä on hyvin tärkeää, että mikä tahansa koulutus ja tutkinto on joka tapauksessa parempi kuin ei koulutusta ollenkaan. Tämä on täysin epäonnistunut esitys.

Ville Niinistö /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On kysytty, mitä tehdään, jos tätä ei tehdä. Vastaan vihreiden osalta siihen.

Toisen asteen uudistamisen osalta se rahoitusuudistus, että saadaan nuoret valmistumaan ja samalla tuetaan heitä, lisätään oppilaanohjausta, voidaan siirtyä ammattikoulun puolella 2+1-mallin kehittämiseen, se voitaisiin viedä nyt hallitusti täällä eteenpäin — mutta hyllytettäisiin se osa, jossa on nyt suurta epävarmuutta siitä, onko tämä verkon uudistaminen mahdollista ilman, että sieltä tulee koulutuksen laadun heikennyksiä. Annettaisiin jatkossa kaikki koulutukseen liittyvät uudistukset sitä kautta vietäväksi eteenpäin. Eli ei leikata kunnilta rahaa, vaan sanotaan, että tehdään yhdessä rakenteellista uudistamista, ja uudistuksista tulevat säästöt ohjataan oppilai- den parempaan ohjaukseen, oppimisteknologian käyttöönottoon, sisältöjen kehittämiseen, koska tämä on kärsinyt viime vuosina. Meillä tehdään kunnissa opetussuunnitelmia, ja samaan aikaan kun leikataan, työrauha on kärsinyt ja sisältöjen laadun kehittäminen ja eriarvoisuuden torjunta on kärsinyt, ja nyt pitäisi saada huomio sinne. Jatkossa (Puhemies koputtaa) ei pitäisi leikata vaan uudistaa rakenteita ja vahvistaa koulutuksen laatua.

Ari Torniainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskusta on tänäänkin esittänyt monia ratkaisuesityksiä koulutuksen järjestämiseksi tulevaisuudessa. Kun toisen asteen koulutuksen järjestäjät nyt joutuvat hakemaan järjestämislupaa, arvoisa ministeri, mitkä ovat kriteerit järjestämisluville ja mitkä ovat koulutuksen järjestäjille ne leveämmät hartiat, joita te peräänkuulutatte? (Aila Paloniemi: Se on kokonaisharkinta!)

Arvoisa puhemies! Pienten lukioiden lakkauttaminen vaikuttaisi myös yläkoulujen tulevaisuuteen pienimmillä paikkakunnilla. Lukioissa ja yläkouluissa toimii samoja opettajia, samoin yläkoulut usein jakavat lukion kanssa samoja tiloja. Opettajat ovat nyt epävarmuudessa tulevasta. Arvoisa opetusministeri, onko hallituksessa mietitty, mihin nämä kaavaillut leikkaukset toisella asteella voivat johtaa myös peruskouluissa?

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Säästöjä voidaan tehdä hallitsemattomasti juustohöylällä tai hallitusti miettimällä, miten ne voidaan saavuttaa pitämällä samalla laadusta huolta. Hallituksen osalta on tehty valinta: Haetaan hallitusti säästöjä rakenteita ja myös sisältöjä sekä rahoitusta uudistamalla. Ne ovat keinoja, joilla pystytään myös laadullisia tekijöitä huomioimaan.

Kokoomus on tehnyt valinnan siitä, että tutkimukseen, koulutukseen tulee tulevina vuosina panostaa. Kysymys on sitten kuitenkin siitä, mistä ne rahat otetaan. Otetaan rahat avaamalla koulutusviennin ovet sepposen selälleen. Sieltä me pystymme saamaan niitä meidän kipeästi tarvitsemia euroja, jotka tulisivat meidän suomalaisten lasten ja nuorten koulutuksen laadun vahvistamiseksi.

Opetus- ja viestintäministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Heti alkuun totean, että vaikka oli erittäin hyviä kysymyksiä, en pysty kaikkiin vastaamaan, koska tässä oli kymmeniä puheenvuoroja pyydetty, mutta yritän kiteyttää.

Ensin aloitan siitä edustaja Ojala-Niemelän kysymyksestä, ja otan siihen myöskin Lasse Hautalan ja edustaja Jalosen murheet samaan. Kysyitte, säilyvätkö Lapissa Lapin lukiot, viedäänkö ne tällä esityksellä. Juuri tähän huoleenhan me haluamme kiinnittää huomiota, että Lapissa, mutta myös muualla Suomessa, nämä yksiköt säilyisivät. Nyt kerron teille ihan suoraan, edustaja Jalonen — kun te kerrotte, että teot ja puheet eivät ole sopusoinnussa, sanoitte, että ne ovat ristiriidassa — että katsotaan, minkälaisia kahdenlaisia vaihtoehtoja tässä olisi edetä:

Ensinnäkin me olemme esittäneet kuntatehtävien vähentämisiä, niin kuin täällä edustaja Lasse Hautala nimenomaisesti kiteytti, että kysymys on kuntatehtävien vähentämisestä. Silloin kun kuntatehtäviä vähennetään, säästöjen pitäisi kohdistua sitten vaihtoehtoisesti kuntatehtävien vähennykseen. Ainoastaan edustaja Viitamies ehdotti täällä, että olisi vielä yksi vaihtoehto, jota olisimme voineet harkita — minäkin olisin voinut sitä harkita — ja se on se, että ammatillinen ja lukiokoulutus tekisivät entistä enemmän yhteistyötä, ja se olisi tässä voinut olla reaalinen yksi säästövaihtoehto sille, että kuntatehtävät aidosti tehostuisivat.

Mutta täällä sitten edustaja Puumala ehdotti, että 2+1-mallilla saataisiin näitä kustannushyötyjä tulemaan. Laskin oikein tuossa, kun oli mahdollisuus siihen, että jos 48 000:sta ammattiopiskelijasta 2+1-mallilla hoidettaisiin koko porukka, niin kyllä, totta, me saisimme siitä 178 miljoonan euron säästöt. Mutta kuka kertoisi meidän nuorillemme, että jatkossa ammatillinen koulutus suoritetaan 2+1-mallilla koko maassa kaikilta nuorilta, kun tällä hetkellä me jo tiedämme, että kun me olemme pyrkineet saamaan nuoria oppisopimuskoulutuksiin jopa 800 euron tuella, houkutellen, että he lähtisivät tähän, niin oppilaitosmuotoisesta koulutuksesta me emme ole saaneet nuorten virtaa kääntymään siihen suuntaan?

Vaikka me olemme tehneet merkittäviä uudistuksia yhteiskuntasopimuksella, niin kuin te esititte, tämä ei ole vielä laajamittaisen joukon koulutusta. Minusta pitää pysyä nyt ihan aidoissa tosiasioissa.

Kun nämä muut mallit, mitä te tarjositte, ovat jo säästöpakettien osana kuntatehtävien ict-hankintojen tehostamisessa — se koskee myös koulutusta — olen omalla aloitteella lähtenyt kehittämään myös digitaalista koulutuspilveä, josta olisi tulossa säästöjä, kun siltäkin puolelta saadaan hallinnollisia kuluja kitkettyä.

Mutta nyt 191 miljoonaa euroa tehdään tavoilla, joissa opintoaikoja pyritään lyhentämään ja nopeuttamaan opiskelua, että ihmiset saisivat enemmän henkilökohtaistamisella, enemmän aikaisemman kokemuksen hyödyntämisellä itsellensä hyötyä siitä, samalla kun me tehostaisimme sitä, kuinka paljon meillä kuluu koulutuksen järjestämiseen rahaa. Tähän pakettiin en ole tässä keskustelussa kuullut juuri nokan kopauttamista. Sen sijaan me olemme keskustelleet nyt aika monta tuntia siitä järjestäjäverkon 69 miljoonan kehittämisestä, ja on epäilty, että tästä hallinnollisia kuluja tultaisiin karsimaan jopa parhaimmillaan — vasemmistoliitto taisi esittää — 135 miljoonaa.

Mutta kun näissä esityksissä, jotka ovat eduskunnassa, aivan selkeäsanaisesti todetaan, että tällä järjestäjäverkon kehittämisellä, kokonais-uudistuksella, koko tämän 260 miljoonan paketilla, sekä rahoituslain että järjestämislain osalta pyritään lukion osalta 1 prosentin säästöihin, ja jos se kanavoidaan vain opetustilavälineistön ja opetusresurssien käyttämiseen ja hallinnollisiin kuluihin, niin se olisi silti siitä noin 150 miljoonan euron summasta 3 prosenttia, kaikista lukiokuluista, jos siitä me säästäisimme. Siitähän tässä on kysymys: 1 prosentin kokonaiskustannuksen säästämisestä tai sitten täältä hallinnollisista kuluista 3 prosentin säästämisestä, ja ammatillisen koulutuksen puolella 4 prosentin säästämisestä koko siitä potista, jota ammatilliseen käytetään rahaa.

Nyt me olemme ajatelleet, että tämäntyyppistä tehostamista tai toiminnan sutjakoittamista me voisimme pitää parempana ratkaisuna kuin seuraavaa: Jos me emme tähän 260 miljoonan pakettiin myöskään tämän 1 prosentin lukion hallinnollisten kustannusten leikkaamisen osalta lähde, niin alkaa vapaa pudotus, ja siitä minusta Elsi Katainen puhui täällä hyvin. Te tunnustatte kuntatalouden tilanteen, ja olette oikeassa siinä, että tämä johtaa siihen, että ympäri Suomea se on vapaa pudotus, säilyvätkö meillä nämä kuntien ylläpitämät yksiköt. Aivan niin kuin Inkeri Kerola täällä sanoi, tämä on, kuulkaa, luvanvaraista: ministeriö voi myöntää vain luvan sille, joka sitä hakee.

Minulle eilen soittivat hätääntyneet vanhemmat kahdesta paikasta, että kunta on päättänyt panna lukionsa kiinni. Tämä ei ole leikin asia. Tämäntyyppinen johtaa siihen, että meidän opiskelijamääriämme tullaan merkittävästi leikkaamaan ja samaan aikaan yksikköhintaa merkittävästi laskemaan, jos tämä eduskunnassa oleva säästöpaketin tehostaminen ei tule menemään täällä läpi. Eli se vaihtoehto, jonka minä olen ymmärtänyt, että oppositio esittää, on se, että todellisia säästöjä ei pystytä kaivamaan tämän korvaamiseksi, mutta sen sijaan toimintatapa olisi eri: se, että me menemme tähän vapaaseen pudotukseen.

Sen takia me olemme kaikkien yksiköiden turvaksi rakentaneet sen lupamenettelyn, että myös naapurikunnan yksikön säilyminen on sen yksikön asia, joka naapurissa sijaitsee, jolla vakavaraisuutta olisi oma yksikkönsä säilyttää, niin että myös kannetaan vastuuta siitä, että seutukunnan muilla paikkakunnilla voidaan siellä yksikössä vielä opiskella. Ja minusta tämä on vastuullista politiikkaa. Sellainen politiikka, joka lähtisi siitä liikkeelle, että vain tehdään säästöjä, ja kun ne konkretisoituvat, katsotaan, ketkä pysyvät kasassa, ei ole vastuullista politiikkaa, jos samaan aikaan ollaan huolissaan siitä, säilyykö yksikköverkko. Jos me haluamme, että yksikköverkko säilyy, niin siinä täytyy olla myöskin valtiovallan vastuuta. Nyt on kysymys siitä, haluammeko me taata, että ympäri Suomea niissäkin kunnissa, joissa yksikkö ei muuten säilyisi, se säilyy — sillä edellytyksellä, että tehdään kokonaisharkinta koko valtakunnan näkökulmasta katsottuna, että kaikki nuoret pääsisivät kouluun, myös Lapissa. Tämän varmistamiseksi olemme myös rahoituslaissa turvanneet sen, että tämä vanha niin sanottu pienten lukioiden lisä korvautuu saavutettavuuskorotuksella ja se vielä korotetaan syrjäisyyskertoimella. (Puhemies koputtaa) Siltä osin pidän tätä varsin onnistuneena ratkaisuna sen turvaamiseksi, että myös pienet yksiköt koko Suomessa voitaisiin turvata.

Pahoittelen, puhemies, jos näin tunteikkaasti puhun, mutta näistä yksiköistä on otettu hyvin paljon yhteyttä, että jos kunta ei turvaa, niin edes valtiovalta turvaisi. Tältä osin toivon, että käydään rehellistä keskustelua.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Ensimmäiseksi terveisiä keskustan eduskuntaryhmän suuntaan: kun viime eduskuntavaalien rökäletappion jälkeen keskusta vielä haki itseään ja kannatus rypi pohjamudissa, mekin kahden miehen ryhmänä kelpasimme yhteistyökumppaniksi, mutta nyt, kun kannatuskäyrä osoittaa jotain muuta ja vasemmistoliittokin on siirtynyt viiveellä oppositioon, meitä ei edes kysytty mukaan tämän välikysymyksen valmisteluun. Niin raadollista on politiikka, ja siinä on syy, miksi meidän nimiämme ei löydy allekirjoittajien joukosta.

Mutta yhtä kaikki, vasemmistolle on aina ollut pyhä asia se, että kaikki lapset ja nuoret ovat voineet opiskella perheen varallisuudesta riippumatta, jos opinhaluja on vain ollut. Aikoinaan oikeiston parjaama peruskoulu, opintotukijärjestelmä, toisen asteen koulutus ja maakuntayliopistot ovat taanneet mahdollisuuden mobilisoida koko osaaminen vähäväkisestä kansakunnasta sekä alueellisesti että sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla. Sosiaalinen koheesio, tasa-arvo ja Suomen kilpailukyky ovat vahvistuneet ennen kaikkea koulutusmahdollisuuksien kautta. Ei olisi Nokia noussut maailmanmahdiksi ilman suomalaista koulutusjärjestelmää, peruskoulujärjestelmää ja maakuntayliopistoja.

Arvoisa puhemies! Koko Kataisen—Stubbin hallituskauden ajan koulutuksesta on leikattu raskaimman jälkeen. Satojen miljoonien leikkaukset ovat toistuneet sieltä Kataisen hallituksen alkumetreiltä asti, ja kokonaisleikkaukset lähentelevät jo 2:ta miljardia euroa. Jo nyt on nähtävissä, että koulutus, osaamispääoma, kasaantuu samalla tavalla kuin aineellinen pääoma: koulutus- ja oppimiserot kasvavat, ja asuinpaikka ja varallisuus rajoittavat yhä enemmän tosiasiallisia valintamahdollisuuksia. Tällä menolla Suomi hajoaa sekä alueellisesti että sosiaalisesti.

Suomi ei tule koskaan menestymään bulkkituotannolla ja halpatyömarkkinoilla. Ainoa tie menestyä on satsata osaamiseen ja laadukkaaseen koulutukseen. En ymmärrä vastuuministerin hokemaa siitä, että hallitus ei lakkauta yhtään koulua tai oppilaitosta. Se kuitenkin rakentaa näkymättömän pakon resurssiohjauksella ja leikkauksilla. Likainen työ tehdään kunnissa. Koulutuksen järjestäjät, oppilaitokset, opettajat ja kuntapäättäjät eivät tiedä, mitä tuleman pitää, ja silloin ei voi suunnitella koulutusta ennakoivasti. On päivänselvää, että nämä viimeiset leikkaukset johtavat oppilaitosten sulkemisiin, nuorten pakkomuuttoon koulutuksen perässä, asuntola-ajan palaamiseen ja alueelliseen sekä sosiaaliseen eriarvoistumiseen.

Minulle oli aikoinaan tärkeää päästä ylioppilaaksi omassa kotikylässä, hyvin pienessä lukiossa, ja aivan yhtä lailla tärkeää oli omalle pojalleni opiskella ammattiin oman kunnan ammattioppilaitoksessa. Se, että yhä nuoremmat joutuvat muuttamaan vieraalle paikkakunnalle, jopa satojen kilometrien päähän, lisää syrjäytymisriskiä. Kaikki eivät ole kypsiä lähtemään kotoaan 15—16-vuotiaina. Pienissä kunnissa ollaan nyt veitsenterällä: jos lukio loppuu, lähtevät myös pätevät opettajat yläasteilta, ja monen lukioikäisen matkassa voi muuttaa koko perhe.

Välikysymyksessä tiivistetään aivan hyvin — vaikka me emme sitä tekstiä olleetkaan muotoilemassa — että koko Suomessa on oltava mahdollisimman tasa-arvoiset edellytykset koulunkäyntiin ja opiskeluun eri asteilla. Koulujen eriytymiseen on puututtava, jokaisen koulun pitää olla turvallinen sekä oppilaiden että opettajien kannalta. Mitä nuorempi lapsi on kyseessä, sitä lähempänä kotia koulun pitää olla. Tämä on helppo allekirjoittaa.

Koulutusleikkauksia on perusteltu kestävyysvajeella, ja sen taakse juoksi myös ministeri avauspuheenvuorossaan piiloon. Mutta pahin kestävyysvaje näyttää olevan hallituksen sisällä: kestävää yhteiskuntaa ei rakenneta tulevaisuudesta leikkaamalla. Tulevat lapset ja nuoret eivät vielä ole äänestysiässä, mutta heidän vanhempansa ja isovanhempansa ovat ja toivottavasti antavat vaaleissa tuomionsa taas tästä epäoikeudenmukaisesta politiikasta.

James Hirvisaari /m11:

Arvoisa puhemies! Pienen maamme kilpailukyky on aina perustunut poikkeuksellisen hyvään koulutustasoon, työn korkeaan laatuun, monipuoliseen osaamiseen ja erinomaiseen kielitaitoon. Pisa-tutkimuksissa olemme olleet niin korkealla, että muu maailma on halunnut ottaa mallia tasa-arvoisesta koulujärjestelmästämme, joka on tarjonnut kaikille mahdollisuuden menestymiseen vanhempien varallisuudesta ja asuinpaikasta riippumatta.

Hallituksen suunnitelmat leikata 10 prosenttia toisen asteen koulutuksen kokonaisrahoituksesta ovat monin paikoin suoranainen kuolinisku kaikelle sille työlle, mitä kouluissamme ympäri Suomen hyvin pitkään on tehty Suomen menestyksen hyväksi. Koulut ovat elintärkeitä elämän ja mahdollisuuksien tuojia pienille kunnille ja kyläyhteisöille.

En pidä sattumana sitä, että kuntaliitoksia väen väkisin ajaneet kokoomus ja demarit ovat nyt keksineet uuden vastenmielisen keinon kasvattaa omaa valtaansa ja siirtää elämää kaupunkikeskuksiin pakottamalla pieniä maaseutulukioita sulkemaan ovensa. Siinä joko puoliväkisin erotetaan nuoret liian aikaisin perheistään tai vedetään perheet asumaan kaupunkikeskuksiin lasten koulujen perässä. Tämä ei ole koulupolitiikkaa, jolla hallituksen julkisten tavoitteiden mukaisesti tehtäisiin Suomesta osaavin kansakunta vuoteen 2020 mennessä. Tämä on jälleen kerran hallituksen häikäilemätöntä valtapolitiikkaa, jolla elämä, raha, työt ja vallankäyttö keskitettäisiin isoihin kaupunkeihin, joissa kokoomuksella ja sosialidemokraateilla on perinteisesti ollut suuremmat menestymisen mahdollisuudet.

Arvoisa puhemies! Epäonnistunut politiikka, joka osaltaan on vaikuttanut siihen, ettei Suomella enää ole varaa ylläpitää maailman parasta kouluverkkoa, on vienyt suomalaisten työpaikat Kiinaan, Intiaan ja maahan tuodulle halpatyövoimalle. Se on myös oleellisesti heikentänyt suomalaisten keskimääräistä menestymistä opinnoissaan. Pisa-kärki on karannut kauaksi, emmekä enää voi ylpeillä edes sillä, että 100 prosenttia suomalaisista osaisi lukea ja kirjoittaa.

Tällä hallituskaudella on tehty hävyttömän paljon sellaisia päätöksiä, joilla Suomen nuorison mahdollisuuksia rakentaa onnellinen ja turvallinen elämä omassa kotimaassaan on oleellisesti heikennetty. Niillä päätöksillä on toki varmistettu muutama kiva kansainvälinen virkapaikka kaikkein vallanhimoisimmille poliitikoillemme, mutta kun maksajiksi ollaan nyt kuntien, duunareiden, vanhusten ja köyhien lisäksi ottamassa suomalaiset nuoret ja heidän tulevaisuutensa, ollaan menossa jo niin syvälle hävyttömyyden suohon, että tässä kohdassa on ihan pakko viheltää peli poikki.

Arvoisa puhemies! Sosiaalisen median kaiken tietävillä seinillä kiersi kysymys: jos tämä valtio ei kykene suoriutumaan edes elämän perusasioiden turvaamisesta — vanhusten, sairaiden ja lasten hoitamisesta sekä koulutuksesta — mitä järkeä sitä on enää ylläpitää? Suomen kansa ei ole herkkä nousemaan barrikadeille, mutta kyllä meilläkin sietoraja tulee vastaan. Tällä hetkellä liian moni joutuu kysymään, miksi Kreikan pankit tai Syyrian pakolaiset ovat tärkeämpiä kuin meidän työpaikkamme, vanhempiemme viimeiset elinvuodet tai omien lastemme tulevaisuus. Oikea vastaus Suomen hallitukselta omalle kansalleen olisi tietenkin se, että eivät ne olekaan. Tämä hallitus sanoo kerta toisensa jälkeen suomalaiselle, että luovu vielä jostakin itsellesi tärkeästä, niin että voimme vielä senkin antaa vieraille.

Arvoisa puhemies! Tämä hallitus ei ansaitse eduskunnan luottamusta, koska se on pettänyt oman kansansa ja asettanut muun maailman sen edelle. Kannatan edustaja Puumalan esittämää epäluottamuslausetta.

Raija Vahasalo /kok:

Arvoisa puhemies! Täytyy olla sen verran rehellinen, että kyllä yksittäisiä yksiköitä tullaan sulkemaan, tosin ei tietenkään hallituksen toimesta. Jos 260 miljoonaa euroa menee, niin mistä se silloin menee? Se menee seinistä, se menee opettajista, se menee opetuksesta. Raha ei ole hallinnossa, rehtori ja kanslisti eivät niin paljon maksa. Johtokuntiakin on jo lakkautettu.

Kaikilta otetaan ensin lupa pois, ja näitä järjestäjäluvan saaneita on noin 550 kaiken kaikkiaan meidän Suomenmaassa. Sitten se lupaprosessi on kyllä aikamoista rumbaa: OKM joutuu ne kaikki luvat käymään läpi, hakupapereita on valtava määrä. Sitten luvat annetaan takaisin tai järjestellään uudelleen, kelle ministeriö näin katsoo.

Itse olisin kyllä mielelläni sitä mieltä, että nämä hakuprosessit voitaisiin tehdä niin, että niiltä, joilta menevät rahanmenon mukaan ja myötä ne luvan edellytykset, otettaisiin lupa pois, niin kuin se nykylaissakin on. Nykylaissa on jo toimivat kriteerit, emme jää tyhjän päälle, meillä on jo olemassa oleva lainsäädäntö.

Lapin lukioista ei todellakaan tarvitse kantaa huolta. Ne tulevat säilymään satavarmasti, koska saavutettavuus täytyy sallia. Mutta huolestuneina pitää katsoa tätä tilannetta niitten, jotka sijaitsevat pääkaupunkiseudulla esimerkiksi. Siellä on paljon myös yksityisiä koulutuksen järjestäjiä, jotka joutuvat myös hakemaan uudestaan lupaansa. Koska näitä on aika paljon yhdellä alueella, niin mitä ministeriö sitten miettii näitten osalta, sitä en tiedä.

Arvoisa puhemies! Koulutus on meidän Suomen luonnonvara. Korkea osaaminen on Suomen timantti, on Suomen öljy. Se ei lopu kaivamalla ja käyttämällä, se lisääntyy käytössä. On ihan hyvä, että oppositio nosti tämän koulutusasian esille, mutta kyllä hyvin, hyvin epäselväksi jäi, mikä on opposition, mikä on keskustapuolueen koulutuspoliittinen tavoitelinja. Vaikka täällä yritettiin sitä kaivella, mikä se on, ja selventää, niin selväksi se ei kyllä tullut, enkä minä nähnyt siinä mitään eroa tähän, mitä hallitus nyt jo tekee ja miten toimii, minkälaiset tavoitteet meillä jo nyt on, joten olen varsin pettynyt tähän välikysymykseen.

Totta on, että koulutuksesta on leikattu satoja miljoonia euroja. EU:n komission tilastojen mukaan Suomi kuuluu koulutussäästöjen kanssa samaan ryhmään Kreikan kanssa. Suomen koulu-tusinvestointien osuus julkisista menoista on 90-luvun lamavuosien tasolla. Mutta me olemme aina olleet vahvoja siinä, että meillä tässä maassa on ollut yhteinen tahtotila, yhteinen halu kehittää koulutustamme. Nyt sitä tahtotilaa pitää taas löytyä, sillä tälläkin hetkellä taitaa tässä talossa olla ulkomaalaisia vieraita ihmettelemässä meidän koulutusjärjestelmäämme ja ihastelemassa sitä. Meidän yksi vahvuutemme on ollut juuri se, että meillä on ollut vahva tahtotila. Meidän ei ole tarvinnut joka neljäs vuosi vaalien jälkeen aloittaa tätä koulutuksen kehittämistä uudelleen, niin kuin monissa muissa maissa on tapahtunut ja tapahtuu. Sen vuoksi on tärkeätä, että me yhdessä voimme koulutuksesta ja sen tulevaisuudesta puhua.

Mikä on sitten tärkeää? Kun ajattelee, että meidän tulee tänä päivänä opettaa ekaluokkalaiselle sellaisia taitoja, joilla hän voi puskea työelämässä vielä 2060-luvulla, koulutuksessa meidän täytyy nähdä kauas. Uusia ammatteja syntyy, vanhoja kuolee. Tulevaisuudentutkija on todennut, että suurin osa ammateista on muita kuin nykyiset. Missä on nykyisin latoja, oikolukija, hissipoika, tv-luvan tarkastaja? Tarvitsemme uutta sisältöä.

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd:

Arvoisa puhemies! Tasa-arvoisen ja menestyvän yhteiskunnan kivijalkana on tasa-arvoinen ja laadukas koulutus, ja siksi asiasta keskustelu on aina ajankohtaista. Olen kuitenkin välikysymyksen esittäjien kanssa eri mieltä siitä, että hallitus olisi päätöksillään vaarantanut koulutuksen tasa-arvon. Tämä hallitus on tehnyt koulutukseen monia tasa-arvotekoja, kuten esimerkiksi myöntämällä valtionavustusta ryhmäkokojen pienentämiseen sekä koulujenvälisten erojen tasoittamiseen.

Jokaisella nuorella on oltava oikeus koulutukseen. Koulutustakuu ja opiskelijavalintauudistus ovat tärkeitä päätöksiä, sillä niiden avulla pyritään takaamaan jokaiselle nuorelle opiskelupaikka tai valmistavan koulutuksen paikka. Koska oppivelvollisuusikää ei pidennetty, emme kuitenkaan voi täysin varmuudella sanoa, saadaanko jokainen nuori jatkamaan toiselle asteelle.

Myös opintotuen sitominen indeksiin ja oppilashuoltolain uudistukset ovat tärkeitä tasa-arvotekoja. Ilman ammatillista koulutusta ei nykypäivän työelämässä ole mahdollista työllistyä. Meillä on noin 100 000 alle 30-vuotiasta ilman perusasteen jälkeistä tutkintoa. Vailla ammatillista tutkintoa heillä on vaara syrjäytyä työmarkkinoilta. Hallitus käynnisti nuorten aikuisten osaamisohjelman, jonka tavoitteena on taata näille nuorille aikuisille ammatillinen tutkinto. Tulokset ovat olleet eri puolilla Suomea erittäin hyviä. Toivottavasti seuraavalla hallituskaudella saadaan laadittua erillinen ohjelma, jonka avulla saadaan nostettua aikuisväestömme osaamistasoa vastaamaan työmarkkinoiden tarpeita.

Tasa-arvoa on lisäksi se, että kaikkea koulutusta arvostetaan yhtä paljon. Toisen asteen koulutuksesta puhuttaessa tuntuu edelleen olevan arvostuseroja lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen välillä. Tämä tulee esille muun muassa keskustelussa koulumatkoista. Monilla tuntuu olevan suuri huoli, että lukiolaisilla varmasti on mahdollisuus opiskella kotoa käsin. Yhtä suurta huolta ei ilmaista ammatillisessa koulutuksessa olevista nuorista.

Yksi kaikkein tärkeimmistä tasa-arvokysymyksistä toisen asteen koulutuksessa on kuitenkin se, että koulutuksen laatu on yhtä hyvää kaikissa oppilaitoksissa ja eri puolilla Suomea. Tämän asian todentamiseksi koulutuksen järjestämisverkon ja järjestämislupien uudelleentarkastelu ja -arviointi ovat myönteisiä asioita. Tarkoitus on tehdä kokonaisvaltainen järjestämislupien arviointi niin, että alueiden kokonaiskoulutuspaikkatarve tiedetään nyt ja tulevaisuudessa. Kaikki toimijat laitetaan samalle viivalle ja järjestäjien toiminnalliset ja taloudelliset toimintaedellytykset arvioidaan tiettyjen kriteerien näkökulmasta. Järjestämislupien myöntämisessä painotetaan koulutustarvetta, koulutuksen saavutettavuutta, koulutuksen järjestäjän taloudellista kantokykyä sekä ammatillisia ja toiminnallisia edellytyksiä. Ihmettelen kovasti, jos joku vastustaa tämänkaltaista toiminnan arviointia. Meillä on oikeus ja velvollisuus vaatia kaikilta koulutuksen järjestäjiltä laadukasta ja kustannustehokasta toimintaa. Tavoitteena ei suinkaan ole lopettaa oppilaitoksia vaan luoda parempia edellytyksiä alueellisille koulutuksen järjestäjille. Järjestämislupien myöntäminen laadukkaalle, tehokkaalle ja alueen koulutuksen kokonaistarpeet huomioon ottavalle organisaatiolle mahdollistaa lisäksi toimipisteiden jakautumisen alueella järkevällä tavalla. Koulutuksen järjestäjä siis päättää oppilaitoksista luvassa määrätyissä kunnissa.

Lukiokoulutuksen järjestämisessä otetaan käyttöön niin sanottu saavutettavuuskorotus, joka on kunnan syrjäisyyden takia mahdollista saada jopa korotettuna. Hallitus ei todellakaan ole sulkemassa joka kolmatta oppilaitosta, kuten oppositio väittää.

Koulutuksen tasa-arvon kannalta on tärkeää lisäksi se, että opiskelussa erityistä tukea tarvitsevien ja erilaisten oppijoiden opiskelumahdollisuudet turvataan. Rahoitusjärjestelmässä on huomioitava se, että koulutuksen järjestäjillä on oltava kaikissa koulutusmuodoissa riittävät resurssit järjestää erilaisia tukitoimia ja erityisopetusta niitä tarvitseville.

Arvoisa puhemies! Säästöjen tekeminen ei ole koskaan mukava asia. Me kaikki kuitenkin tiedämme, miksi näitä säästöjä tehdään. Säästöjen seuraukset riippuvat siitä, miten niitä tehdään. Mikäli järjestämiskentän ja rahoitusjärjestelmän uudistamista ei toteutettaisi, aiheuttaisivat päätetyt säästöt koulutusmäärien vähennyksiä ja laadun heikkenemistä. Nyt käynnistettävillä toimilla säästöt on mahdollista toteuttaa siten, että ne eivät heikennä nuorten ja aikuisten mahdollisuuksia kouluttautua eikä koulutuksen laatu kärsi.

Maria Lohela /ps:

Arvoisa puhemies! Keskustelua on siivittänyt raha ja rahan puute, niin kuin keskustelua Suomessa tänä päivänä yleensäkin tuntuu siivittävän. Minä haluan nostaa tämän teeman osalta esiin vielä kaksi muuta yksityiskohtaa:

Toinen on lukukausimaksujen periminen EU- ja Eta-maiden ulkopuolelta tulevilta tutkinto-opiskelijoilta. Se on täällä tänäänkin muutamaan kertaan mainittu. Suomi on edelleen aika poikkeuksellinen maa maailmassa paitsi kantaväestön opiskelumahdollisuuksien myös erityisesti ulkomailta tulevien opiskelijoiden osalta, kun opiskelu on kaikille maksutonta. Koulutus ei ole kuitenkaan mielestäni mitään lahjatavaraa, vaan se voi aivan hyvin olla Suomelle myös vienti- ja myyntivaltti. Erityisesti näiden taloudellisten realiteettien myötä on mielestäni arvioitava, mitkä kuuluvat valtion ydintehtäviin ja mitkä eivät. Mielestäni ei ole suomalaisten velvollisuus rahoittaa ulkomaalaisten korkeakouluopintoja Suomessa. Maailmalla nämä lukukausimaksut ovat hyvin laajalti käytössä, ja ne ovat ulkomaalaisille opiskelijoille tyypillisesti vielä merkittävästi korkeampia, eivätkä ne ole olleet minkäänlainen este saada kansainvälisiä opiskelijoita. Tutkintomaksujen ohessa voidaan käyttää lahjakkaille mutta vähävaraisille opiskelijoille tarkoitettuja stipendejä, ja tätä asiaa tulisi viedä mielestäni Suomessa eteenpäin. Olen aika pettynyt siihen, että tämäkin hallituksen hanke tyssäsi aika alkuunsa.

Toinen asia, jonka haluan nostaa esiin, liittyy siihen, millaisiksi aikuisiksi me kasvatamme lapsiamme ja nuoriamme kouluissa. Minä toivoisin Suomen kouluihin enemmän mahdollisuuksia opetella esiintymistä, puhumista, vuorovaikutusta, neuvottelutaitoja. Kaikenlainen itsensä ilmaisu on tässä muuttuvassa ja kansainvälistyvässä työelämässä todellakin tarpeen, ja kaikki oppiminen ei liity konkreettiseen tietoon tai taitoon vaan siihen, millä tavalla me osaamme niitä käyttää. En suinkaan väitä, etteikö tähän jo tänä päivänäkin kouluissa opetuksen ohessa panostettaisi, mutta arvaan, ettei sitä tehdä aivan riittävästi.

Annika Saarikko /kesk:

Arvoisa puhemies! Jos jotakin hyvää tämän hallituskauden laajamittaisista ja varmasti osaltaan myös väistämättömistä koulutukseen kohdistuvista leikkauksista on koitunut, niin se, että ainakin osaltaan puolueet näyttävät sitoutuvan siihen, että näiden vaalien alla koulutuksesta puhutaan enemmän kuin moneen vaalikauteen. Se on hyvä. Se on pienen kansan ainut mahdollisuus pärjätä, että käymme myös poliittista keskustelua ja vähän vääntöäkin siitä, mihin suuntaan koulutusta sen kaikilla eri tasoilla tahdotaan viedä ja mitä eri puolueille koulutuksen tasa-arvo, johon kaikki 200 täällä yhtyvät, todellisuudessa tarkoittaa.

Täällä salissa tänään ansiokkaasti viitattiin siihen, että 90-luvun lamassa eri puolueiden päättäjillä oli viisautta katsoa kauemmas ja olla tekemättä niitä rajuimpia leikkauksia sittenkään koulutuksesta. Toivoisin, että meillä tämän päivän päättäjillä olisi samanlainen näky. Jotenkin tuntuu, että tuo peruskoulu on vähän sellainen asia, jota jossakin kirjassa näin verrattavan Nokiaan, johon pitkään uskoimme. Kerran mahti, aina mahti, ja kuinka sitten kävikään. Emme kai ole tekemässä peruskoululle samaa, luottamassa siihen, että kun aikanaan siitä on hyvä luotu ja sen oppimistulokset ovat huippuja, niin kyllä se kantaa. Olen myös paljon miettinyt uudistushenkisyyteen taipuvaisena päättäjänä sitä, voiko poliittinen tavoite joskus olla myös jonkin säilyttäminen, sen, mikä on hyvää. Olen tullut siihen tulokseen, että peruskoulu on jotain sellaista hyvää, jonka säilyttämisen puolesta kannattaa taistella. Se on itse asiassa parhainta uudistus- ja tulevaisuuspolitiikkaa. Se, mitä peruskoulun sisällä tapahtuu esimerkiksi oppimisympäristöjen, digitalisaation ja pelillistämisen myötä, on toinen juttu, ja siihen toivoisin kaikkien puolueiden sitoutuvan. En kuitenkaan siis toivo, että meillä olisi yli puoluerajojen sellainen tunnelma, että koulutuksesta leikkaaminen laajamittaisesti ilman visioita olisi väistämätöntä. Tässä on taakse katsomisen paikka, 90-luvusta opin ottaminen.

Arvoisa puhemies! Täällä kuultiin monia hyviä puheenvuoroja tuon debatin aikana, ja pidin siitä tavasta, jolla vasemmiston puheenjohtaja Arhinmäki kiteytti näkemyksensä peruskoulun tasa-arvosta. Koen, että siinä oli paljon sellaista, johon on ajatuksissa helppo yhtyä. Miksi valinnanvapaus nostetaan niin suuren tikun nokkaan, kun kysymys on monesti juuri vain koulun maineesta ja mielikuvatason valinnasta, jolloin lähikoulu jää syrjään ja perhe valitsee lapsensa opin-ahjon kauempaa? Tekisi mieli kysyä vielä kokoomukselta, oletteko valmiita sellaiseen maailmaan, mihin naapurimaa Ruotsi tai Englanti tai kauempana Chile on siirtynyt eli missä markkinavoimien on haluttu vapaasti tulevan mukaan koulutuksen kentälle. Minusta se ei ole tavoiteltava tila.

Eikä täällä kannata kenenkään toistensa puolueiden kannoilla pelotella, mutta minulle jäi semmoinen olo, että hitusen verran eri tavoin eri puolueissa tämän tasa-arvon miellämme. Ja rohkenen henkilökohtaisena kantanani sanoa ääneen sen kaupungista tulevana kansanedustajana — kaupungista, jossa on kouluissa valinnanvaraa, maaseudulla ei aina edes ole — että jos vastakkain asetetaan äärimmilleen viety valinnanvapaus ja perheen vapaus valita lapselle koulu niin kuin parhaaksi näkevät ja toisaalta se periaate, että lapsi valitsee koulun läheltä ja siten sosio-ekonomiset erot tasoittuvat, niin valitsen tämän jälkimmäisen ja rohkenen sanoa sen ääneen. Minusta tuntuu, että jonkin verran tässä edellisessä keskustelussa tätä tosiasiaa haluttiin kiertää kaukaa.

Nostan esiin, arvoisa puhemies, lyhyesti koulutuksesta kaksi teemaa, jotka jäivät tämän toisen asteen tärkeän keskustelun jalkoihin:

Niistä ensimmäinen on varhaiskasvatus, josta on valitettavasti todettava, että suuri työ jää kesken tälläkin vaalikaudella. Toivon, että alan toimijoille, alalla työskenteleville ihmisille, ei ole luotu liian suuria odotuksia siihen, mitä mahdollisuuksia seuraavalla hallituksella, keitä ikinä siellä onkaan, on tuo uudistus viedä läpi ja se toteuttaa. Olen myös huolissani siitä, että varhaiskasvatuksen osalta on tehty paljon yksittäisiä päätöksiä ja kokonaiskuva jää nyt uupumaan.

Lisäksi haluan konkreettisena ratkaisuehdotuksena, arvoisa puhemies, nostaa esiin tulevaisuuskutsunnat sille ikäluokalle, jota nyt kutsutaan asevelvollisuuskutsuntoihin, laajentamalla ne molempia sukupuolia koskeviksi kutsunnoiksi, jotka pitävät sisällään nuoren sosiaaliseen ja henkiseen hyvinvointiin, terveydentilaan ja opintotulevaisuuteen laajentavan isomman kokonaiskuvan, jossa nuoren tulevaisuudesta ammattilaisten kanssa yhdessä voisi keskustella ja sitä puntaroida. Se voisi olla yksi kiinnepiste nuoren elämässä sen jälkeen, kun pakollinen peruskoulu on ohi ja toinen astekaan ei välttämättä kaikkia ole kyennyt tavoittamaan.

Annika Lapintie /vas:

Arvoisa herra puhemies! Tämä keskustelu tasa-arvoisen koulutuksen tulevaisuudesta on ollut ihan välttämätön, ja on todella hyvä, että se on nyt käyty — vähän myöhään tämän vaalikauden aikana mutta kuitenkin. Se ehkä antaa sitten suuntaviivoja siihen, millä tavalla vaaleissa ja vaalien jälkeen tähän koulutusasiaan suhtaudutaan, ja aika paljastavia ovat monet puheenvuorot olleet siinä, ollaanko vielä valmiita leikkaamaan koulutuksesta vai ymmärretäänkö vihdoin, miten tärkeää tämä koulutus on Suomen tulevaisuudelle ja tulevaisuuden peruskoululle.

Suomi on Pisa-tutkimusten vertailujen mukaan pudonnut kärjestä. Syynä on se, että oppimistulokset ovat Suomessa viime aikoina alkaneet huolestuttavasti eriytyä. Nämä viestit tulee ottaa vakavasti, sillä niillä voi olla suuri merkitys koko maamme tulevaisuudelle. Nyt ei saisi tehdä sellaisia ratkaisuja, jotka kiihdyttävät edelleen koulujen ja oppilaiden jakoa kahteen kastiin. Koulutuksen tasa-arvoa tulee vaalia esiopetuksesta peruskouluun, lukioihin, ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin saakka.

Peruskoulu on ollut suuri suomalainen innovaatio ja jopa kansainvälinen menestys. Eri lähtökohdista olevien oppilaiden tasa-arvoinen opetus on luonut parhaat edellytykset kaikille jatkokoulutukseen ja työelämään. Liika eriytyminen ei ole hyväksi etenkään nuorille, joiden taustat ovat erilaisia ja erot kypsyydessä suuria. Opettajien korkea ammattitaito ja vapaus ovat luoneet Suomen hyvän oppimisympäristön.

Hallitus hyllytti äskettäin tasa-arvon kannalta erittäin tärkeän toimen, oppivelvollisuuden noston 17 vuoteen. Tämä olisi tukenut juuri niitä oppilaita, joita uhkaa syrjäytyminen, jos he jäävät peruskoulun jälkeen ilman opiskelupaikkaa.

Tulevaisuuden ammatit eivät voi olla pelkkää huippututkimusta, vaan palvelu- ja sosiaalialoilla tarvitaan paljon tekeviä käsiä. Aivan tavallisissa ammattikouluissa koulutetaan juuri niitä päteviä puurakentamisen ja merenkulun osaajia, joita Suomi tulevaisuudessa tarvitsee. Nuorten syrjäytymiseen meillä ei ole varaa.

Lukioiden rahoituksen leikkaus ja rahoitusperusteiden muutos on erittäin huolestuttavaa sekä sosiaalisen että alueellisen tasa-arvon kannalta. Korkeimman rahoituksen saisivat jatkossa jo nyt hyvin pärjäävät eliittilukiot, joista 100 prosenttia kirjoittaa ylioppilaaksi. Häviäjiä tässä ovat syrjäseutujen lukiot ja pienet lukiot, joista kaikki eivät tulisi kirjoittamaan ylioppilaaksi. Sitomalla rahoitus ylioppilaaksi kirjoittavien määrään lukioille tehdään itse asiassa kannattavaksi karsia pois sisäänpyrkijöistä ne oppilaat, joilla on huono koulumenestyksen ennuste. Kuinka silloin käy niille myöhään kypsyville nuorille, joilla olisi lukiossa aikaa kypsyä mutta joilla ei enää ole paikkaa, mihin mennä?

Hallitus pyrkii valitettavasti nyt aivan toisiin tavoitteisiin kuin lukiolaki. Lukiolain tavoitteena on opiskelijoiden tukeminen ja kasvaminen hyviksi, tasapainoisiksi ja sivistyneiksi ihmisiksi ja yhteiskunnan jäseniksi. Tavoitteena ei ole ylioppilaskirjoitukset tai mahdollisimman nopea valmistuminen. Kuinka lain tavoite voi toteutua, jos resursseista leikataan jopa neljännes? Kaavaillut jättilukiot ja massaluennot eivät sovi nuorille, vielä lukioikäisille opiskelijoille. Jättilukioissa valinnaisuuden lisääminen ei myöskään toteudu, jos toimipisteiden välimatka on kymmeniä kilometrejä. Etäopetus ei korvaa tuttua ja turvallista opettajaa ja lähiopetusta. Päinvastoin tarvittaisiin nykyistä pienempiä ryhmäkokoja.

Päättäisinkin puheenvuoroni siihen, että ei enää leikkauksia koulutukseen, vaan nyt on aika ottaa tuumaustauko. Tämän vuoksi kannatan tehtyä epäluottamuslausetta hallituksen koulutuspolitiikalle.

Sofia Vikman /kok:

Arvoisa puhemies! Osaamisen kääntäminen nousuun on otettava seuraavan eduskunnan keskeiseksi tavoitteeksi. Koulutus on Suomen menestyksen ja hyvinvoinnin kivijalka. Talousvaikeuksista huolimatta meidän on panostettava koulutukseen ja osaamisen vahvistamiseen, enää koulutuksesta ei saa leikata.

Välikysymyksen alulle pannut keskusta on kritisoinut voimakkaasti hallituksen tekemiä koulutussäästöjä, mutta se ei kuitenkaan ole esittänyt omassa vaihtoehtobudjetissaan leikkausten perumista tai senttiäkään lisärahoitusta koulutukseen. Sen sijaan keskusta haluaa perua hallituksen tekemän 150 miljoonan euron pääomituksen yliopistoille. Sopiikin kysyä, onko korkeakoulujen kurittaminen keskustan mielestä koulutuksen puolustamista. Keskustan linjaa voimme tässäkin asiassa arvuutella. Niin ikään avoimeksi jäi, miten keskusta suhtautuu koulutuksen säästöihin, jotka ovat jo kehyksessä tuleville vuosille.

Arvoisa puhemies! Korkeasti koulutetut opettajamme, oppilaiden yksilölliset tarpeet huomioiva opetus sekä oppilaiden saama tuki ovat olleet peruskoulumme kulmakiviä. Laadukas, maksuton ja tasa-arvoinen peruskoulu tarjoaa jokaiselle lapselle ja nuorelle taustasta tai varallisuudesta riippumatta mahdollisuuden oppimiseen ja itsensä kehittämiseen. Meidän pitää panostaa siihen, että tämä on mahdollista myös tulevaisuudessa. Tasa-arvo ei saa kuitenkaan tarkoittaa tasapäistämistä. Perheiden mahdollisuus valita lapselle koulu on säilytettävä. Valinnan mahdollisuuden rajoittamisen sijaan meidän on huolehdittava siitä, että lähikoulu on maailman paras koulu tulevaisuudessa. Se vaatii resursseja ja uudistumista. Pakko tai mahdollisuuksien rajaaminen, uhkakuvien maalailu ei auta meitä siinä tavoitteessa, että lähikoulu on se paras.

Arvoisa puhemies! Suomi on nostettava maailman osaavimmaksi kansaksi. Peruskoulumme ja toisen asteen koulutuksemme kaipaavat loikkaa tulevaisuuteen, ne luovat perustan, jonka päälle huippuosaamista ja -tutkimusta rakennetaan. Uudistuminen on edellytys menestymiselle. Opintojen valinnaisuutta on lisättävä, jotta jokaisella nuorella on mahdollisuus löytää ja kehittää omia vahvuuksiaan. Oppilaiden yksilöllisyys on huomioitava siten, että sekä lahjakkaat että heikommat oppilaat saavat tarvitsemansa tuen. Painopistettä on siirrettävä oppiaineiden rajat ylittävän tiedon oppimiseen, ajattelun ja ongelmanratkaisutaitojen vahvistamiseen sekä yhteistyö- ja kommunikaatiovalmiuksien omaksumiseen. Peruskoulumme on hypättävä myös tietoyhteiskunnan kelkkaan. Tieto- ja viestintätekniikkaa on hyödynnettävä nykyistä paremmin eri aineiden opetuksessa.

Arvoisa puhemies! Meidän on myös turvattava laadukas opettajankoulutus sekä opetusalan ammattilaisten mahdollisuudet jatko- ja täydennyskoulutukseen. Korkeasti koulutetut opetusalan ammattilaiset ovat ratkaisevassa asemassa, jotta nuoret tuntevat oppimisen innostavaksi ja kannustavaksi. Lukiokoulutusta on uudistettava. Lukion osaamistavoitteet on määriteltävä uudelleen ja koulutuksen sisällöt ja pedagogiikka on päivitettävä vastaamaan uuden ajan haasteisiin. Ylioppilaskirjoitukset on myös uudistettava mittaamaan uudella tavalla tiedollista osaamista ja valmiuksia suhteessa jatkuvasti muuttuvaan maailmaan.

Arvoisa puhemies! Kaikki nuoret eivät viihdy koulunpenkillä vaan oppivat paremmin tekemällä. Oppilaitosmuotoisen opiskelun ja oppisopimuksen rinnalle tarvitaan työssäoppimista painottava koulutussopimus, jossa palkka nousee osaamisen kehittyessä. On ensiarvoisen tärkeää, että nuoret pääsevät koulutuksen kautta kiinni työhön.

Arvoisa puhemies! Toisen asteen koulutuksen rakenneuudistuksella tavoitellaan mittavia säästöjä. Säästötoimenpiteet eivät saa heikentää laadukasta koulutusta ja opetuksen sisältöä lukioissa ja ammattikouluissa. Säästöt eivät myöskään saa vaarantaa toisen asteen duaalimallia, mutta lukiokoulutuksen säästöt väistämättä vaikuttavat koulutuksen järjestämiseen ja toimipisteiden määrään. Pelkästään hallintoa purkamalla säästötavoitteisiin ei päästä. Kuitenkin meidän on huolehdittava siitä, että laadukas koulutus on jatkossakin kaikkien suomalaisten ulottuvilla asuinpaikasta riippumatta. Siksi kokoomus kannattaa syrjäseutulisää avuksi tähän. (Puhemies koputtaa) Sen sijaan lukioiden hallinnollinen yhdistäminen, etäopetuksen kehittäminen ja teknologian hyödyntäminen turvaavat sen, ettei koulutus muutu vain keskusten palveluksi.

Tytti Tuppurainen /sd:

Kiitos, arvoisa puhemies, huomaavaisuudesta ja kohteliaisuudesta.

Arvoisa puhemies! Sivistys on itseisarvo, ja toisaalta se on yksilön vakuutus alati muuttuvassa maailmassa. Työmarkkinoiden näkökulmasta on tärkeää kehittää ja pitää huolta aikuisväestön osaamisesta sekä riittävästä toisen asteen ja korkeakoulutuksen laadusta ja tarjonnasta.

Koska yhteiskuntamme perustuu enemmän ja enemmän osaamiseen, koulutuksen puute voi syrjäyttää ihmisen niin työmarkkinoilta kuin muutoinkin yhteiskunnasta. Ainoa kestävä lähde talouden kääntämiseksi kasvuun on tuottavuuden kasvu, ja tuottavuus on tänä päivänä sidoksissa osaamiseen. Suomelle osaaminen on siis kansakuntamme ydinkysymys. Millään muulla emme pärjää kansainvälisessä työnjaossa kuin korkeaan osaamiseen perustuvalla työllä ja tuotannolla.

Meillä on työsarkaa tehtävänä, sillä Suomessa on noin 100 000 alle 30-vuotiasta vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa. Yli 250 000 yli 30-vuotiasta on vaille perusasteen jälkeistä tutkintoa. Ilman peruskoulun jälkeistä tutkintoa olevat kansalaiset ovat vaarassa jäädä syrjään työmarkkinoilta. Se myös muodostaa esteen talouskasvulle.

Koulutus on yksilölle tärkeää. Nykypäivänä on erittäin vaikeaa pärjätä ilman toisen asteen tutkintoa. Se ei ole vain pakkopullaa ja velvollisuus nuorelle, vaan se antaa elämälle eväät ja avaimet. Koulutustason nousu turvaa useammalle kansalaiselle täyden vapauden toteuttaa omia vahvuuksiaan ja toiveitaan elämässä. Sosialidemokraatit eivät ole kadottaneet tavoitetta pidentää oppivelvollisuutta kattamaan myös toiseen asteen koulutus.

Arvoisa puhemies! Esitys järjestäjärakenteen kehittämiseksi on saanut lähes kohtuuttomat mittasuhteet. Se yhdessä toisen asteen koulutuksen rahoituksen kehittämistä koskevan esityksen kanssa pyrkii vastuulliseen koulutuspolitiikkaan vaikeina aikoina. Niillä pyritään toteuttamaan säästöt tavalla, mikä turvaa kaikkialla Suomessa toisen asteen koulutuksen laadun ja saavutettavuuden. On muistettava, että järjestäjärakenteen kehittäminen on edellytys uudistuvan rahoitusjärjestelmän toimivuudelle.

Tässä toisen asteen koulutuksen järjestäjäverkon uudistuksessa turvataan koulutuksen saavutettavuus. Rahoitusuudistuksessa haja-asutusalueiden lukiokoulutuksen järjestäjien rahoitusta korotetaan tällä niin sanotulla saavutettavuuskorotuksella sekä siihen aivan erityisesti sisällytettävällä syrjäisyyskertoimella. Tätä me tervehdimme Itä- ja Pohjois-Suomessa ilolla. Rahoituslainsäädännöllä siis huolehditaan koulutuksen saavutettavuudesta eli siitä, että lukiokoulutuksen järjestäminen myös harvaan asutuilla alueilla on taloudellisesti kunnille mahdollista.

Arvoisa puhemies! Vaikeasta taloudellisesta tilanteesta huolimatta tällä vaalikaudella on panostettu koulutukseen ja nimenomaan koulutukselliseen tasa-arvoon ennennäkemättömän paljon. Tästä muutama esimerkki:

Esimerkiksi ryhmäkokojen pienentämiseen on tällä hallituskaudella saatu kymmeniä miljoonia euroja, esimerkiksi viimeisessä lisätalousarviossa 30 miljoonaa euroa vuosille 2015—2016. Lisäksi on jaettu vuodesta 2013 alkaen koulutuksellista tasa-arvorahaa, jonka painopisteenä ovat olleet maahanmuuttajaoppilaitten tukeminen, tyttöjen ja poikien välinen tasa-arvo sekä erittäin tärkeä kodin ja koulun yhteistyö, koulupudokkuuden ja syrjäytymisen ehkäisy. Olemme myös aikaansaaneet niin sanotun koulurauhalakipaketin, joka tuo opettajille työvälineitä järjestyksen pitämiseen luokassa.

Nuorisotakuuta olemme vaikeuksista huolimatta määrätietoisesti vieneet eteenpäin, ja tosiasiallisesti nyt ensimmäistä kertaa toisen asteen koulutuspaikkoja on jokaiselle peruskoulun päättäneelle nuorelle. Enkä voi olla mainitsematta nuorten aikuisten osaamisohjelmaa, jonka myötä osana nuorisotakuuta tarjotaan pelkän peruskoulun varassa oleville 20—29-vuotiaille lisämahdollisuus hakeutua tutkintoon johtavaan ammatilliseen koulutukseen. Heidän asemansa työmarkkinoilla on yhteiskunnassa muita heikompi, ja tämä ammatillinen lisäkoulutus tulee heille todelliseen tarpeeseen.

Korkeakoulutuksen puolella olemme panostaneet hakijasuman purkuun. Saimme 3 000 lisäaloituspaikkaa vuosille 2014—2015, yliopistoihin 1 507 ja ammattikorkeisiin on 1 493, nimenomaan niille aloille, joilla tarve on kaikkein suurin.

Eli voimme summata loppuun, että vaikeista ajoista huolimatta on koulutusta koetettu kehittää ja lisätä panostuksia juuri sinne, missä tarve on kaikkein suurin.

Anu Vehviläinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Olen ollut pari tuntia poissa täältä salista, joten en tiedä ihan, mitä täällä on keskusteltu, mutta uskomatonta puhetta olen kuitenkin parin puheenvuoron aikana tässä kuullut. Edellisessäkin puheenvuorossa edustaja Tuppurainen antoi ymmärtää, miten paljon tämä hallitus on satsannut koulutukseen. Ja kun me olemme laskeneet, niin leikkauksia on tehty lähes 2 miljardin euron edestä. Hetki sitten edustaja Vikman sanoi, että oppimisen on oltava kivijalka ja koulutuksesta ei saa enää leikata. Ja samaan aikaan ne leikkaukset, joita tämän hallituksen toimesta on tehty, tulevat tulevalla vaalikaudella vasta täydellä painollaan, vuosina 17 ja 18, voimaan.

Kuulin myös väitteitä siitä, että keskusta ei ole esittänyt lisärahoitusta. Esitimme tälle vuodelle 22 miljoonaa euroa lukiokoulutuksen kehittämiseen ja eilen viimeksi lisätalousarviossa esitimme samaa summaa. Toivottavasti se jo alkaisi mennä täällä hallituspuolueittenkin edustajille perille.

Arvoisa puhemies! Olen ollut täällä eduskunnassa sen verran pitkään, että olen ollut uudistamassa kaikkia koululakeja. Nyt varhaiskasvatuslaki tosin on kyllä hyvinkin vaiheessa, mutta sinä aikana, mitä olen ollut eduskunnassa, on uudistettu perusopetuslaki, ammatillisen koulutuksen lainsäädäntö, ammattikorkeakoululaki ja yliopistolaki. Sanon sen, että tässä talossa on ollut hyvä yhteinen näkemys siitä, että pienen kansakunnan voima on siinä, että taataan tasa-arvoiset mahdollisuudet käydä koulua riippumatta siitä, missä päin asuu. On oltava sellainen saatavuus kaikilla koulutusasteilla, myös korkea-asteella, että jokaisessa maakunnassa on vähintään yksi korkeakoulu tai korkeakouluja. Tämä on ollut pyhä periaate, josta yli puoluerajojen on pidetty kiinni, ja voi olla, että se on edelleenkin juhlapuheissa tavoitteena.

Mutta minun käsitykseni näiden suurien koululeikkausten osalta, joiden vuoksi tämä välikysymys tehtiin ja erityisesti toisen asteen osalta tehtiin, on se, että nyt on meno muuttumassa. Pidän sitä Suomen kannalta huonona tässä tilanteessa, kun meillä on korkea työttömyys ja meidän työmarkkinat ovat suuressa muutoksessa ja meidän pitäisi samalla pystyä tekemään lyhyen aikavälin päätöksiä, joilla työtä lisätään, tulevalle vaalikaudelle, tuleville vuosille, niin että myös luodaan uutta ja vahvistetaan sitä osaamista, jolla luodaan vuosikymmeniksi eteenpäin hyvää.

90-luvun alun lamasta puhui täällä ensimmäinen allekirjoittaja Puumala. Silloin vastaus oli se, että panostetaan kovasti osaamiseen, t&k-toimintaan, ja sellaista tarvetta kyllä olisi nytkin. Eivät uudet työpaikat ja uudet innovaatiot synny ilman suuria panostuksia. Me tarvitsemme panostusta kaikkiin koulutusasteisiin. Mutta kun taloudellinen tiukkuus on realiteetti, niin meidän pitää pystyä tekemään myös valintoja.

Kiinnitin huomiota lähtiessäni täältä pari tuntia sitten, että täällä jankattiin jonkun verran siitä, onko kysymys toisen asteen osalta rakenteellisesta uudistuksesta vai säästöistä. No, hetki sitten edustaja Tuppurainen antoi kyllä myöten siinä, että siinä oli säästöistä kysymys eikä enää rakenteellisista uudistuksista.

Arvoisa puhemies! Keskusta julkisti tammikuun lopulla omat tavoitteensa tulevalle vaalikaudelle — "Keskustan viisi tavoitetta Suomelle" — ja yksi niistä tavoitteista on "Suomi luovuuden, osaamisen ja uusien oppimisympäristöjen kärkimaaksi". Meidän kaikkien on kyllä hyvä tietää se, että me olemme uudessa ympäristössä, jossa digitalisaatio on tullut, ehkä nopeammin kuin ymmärrämmekään, yhdeksi uudeksi tavaksi levittää myös oppimateriaalia ja tietoa. Ainakin itse lähden siitä, että toisella asteella sen lisäksi, että me säilytämme sen mahdollisuuden, että lukiolaiset voivat käydä pääosin kotoa käsin koulua lukiossa ja ammatillinenkin koulutus on kohtuullisen lähellä, me haemme tapoja, joilla mahdollistetaan myös lukiokursseja, muutakin kuin mitä siellä omassa lukiossa, lähilukiossa, on tarjolla.

Olin hetki sitten puolitoistatuntisen kokeilukulttuuria käsittelevässä tilaisuudessa, ja koulutus jos mikä on sellainen alue, jolla me voisimme tehdä laajasti eri puolilla Suomea kokeiluja. Esimerkiksi Itä-Suomessa halukkaissa kunnissa voisi olla venäjän kielen kokeilu, niin että osa, ketkä haluaisivat, voisi valita venäjän kielen ruotsin sijasta. Me voisimme tehdä vaikka kansainvälisen liiketoiminnan kokeiluja, kursseja eri puolilla Suomea, että lukiokoulutuksessa sellaisia kursseja olisi.

Minä toivon, että tästä kun lähdemme eteenpäin ja äänestetään perjantaina, niin tämä ajatus, että me uudistamme sisältöjä ja oppimisympäristöjä, laajenisi enemmän ja päästäisiin näistä esitetyistä leikkauksista irti.

Katja Hänninen /vas:

Arvoisa puhemies! Suomalainen koulutuspolitiikka on jo pitkään näyttäytynyt talouspolitiikkana: leikkauksina, keskittämisenä, kaupallistamisena. Koulut kyllä toki yrittävät huolehtia opetuksen laadusta säästöjen ja myllerrysten keskellä, mutta näillä koululeikkauksilla on kauaskantoisia vaikutuksia nuorten opiskelumahdollisuuksiin, syrjäytymisriskiin ja jopa työpaikkojen keskittymiseen. Opiskelu on vaikeutunut myös toisesta päästä, kun opintotuen ehtoja on kiristetty.

Korkeakoulujen arviointineuvosto arvioi korkeakoulujen alueellista vaikuttavuutta vuonna 2013. Arvioinnissa korostui ammattikorkeakou-lujen rooli alueen kehittämisessä yhteistyössä elinkeinoelämän kanssa. Siinä todettiin myös, että koulutuksen poistuminen paikkakunnalta on usein kuolinisku myös kyseisten alojen yrityksille. Samansuuntaista kerrottiin taannoin, kun puitiin oman kotiseutuni niin sanottua väestöllistä kilpailukykyä. Tutkija totesi, että ei ole lainkaan selvää, hakeutuvatko ihmiset niinkään työpaikkojen luo vai toisinpäin. Yrityksiä kiinnostavat alueet, joilla on tarvittavaa osaamista. Kotikaupungistani Raahesta ammattikorkeakoulun toiminta loppui hitaasti mutta varmasti. Nyt tämä näkyy jo kaupungin asukasmäärässä. Vuonna 2007 tehdyn tutkimuksen mukaan ammattikorkeakouluyksikön vaikutus aluetalouteen oli 1 prosentti ja jokainen yksikössä käytetty euro toi 1,56 euroa takaisin. Vielä parempiin tuloksiin olisi tutkijoiden mukaan päästy, jos suurempi osa opiskelijoista ja henkilökunnasta olisi houkuteltu asumaan Raahen seudulle.

Arvoisa puhemies! Keskittämisen sijaan ammattikorkeakoulutusta tulee palauttaa sinne, mistä sitä on lakkautettu, esimerkiksi Raaheen. Myös toisen asteen koulutuspaikkojen tulee seurata nuorten määrää, jotta nämä voivat hankkia koulutuksen kotiseuduillaan. Mitä kauemmas opiskelupaikat valuvat, sitä suuremmaksi kasvaa riski syrjäytyä koulutuksesta ja työelämästä. Jos työpaikat seuraavat koulutettua työvoimaa, valuu myös alueen elinvoimaa opiskelijoiden mukana pois.

Kunnat ja oppilaitokset kokoavat nyt toisen asteen koulutusta suurempiin ylläpitäjäorganisaatioihin. Monilla alueilla päätösvallan pelätään menevän oman alueen ulkopuolelle. Toivoa sopii, että keskittäminen kohdistuu hallintoon eikä opiskelijoita vain koota suuremmille paikkakunnille entistä isompiin kouluihin, mitä on tosin jo tehty, varsinkin ammatillisessa koulutuksessa. Opettajat ovat todenneet, ettei hallinnossa riitä niin paljon karsittavaa kuin hallitus on vaatinut.

Arvoisa puhemies! Läpi elämän kulkeva opintopolku alkaa jo varhaiskasvatuksesta. Jo ensimmäiset metrit viitoittavat opintietä. Lähikouluperiaatetta tulee noudattaa myös taloudellisesti vaikeina aikoina muistaen, mikä on lapsen etu. Koulutus periytyy siinä missä köyhyyskin. Kouluun pääseminen joka puolella Suomea on tasa-arvokysymys. Olisi jo aika ruveta tekemään koulutuspoliittisia uudistuksia oppimisen ja tasa-arvon näkökulmasta, ei vain hetkellisiä säästöjä ja tehokkuutta ajatellen.

Arvoisa puhemies! OAJ:n tavoitteet seuraavalle hallituskaudelle on jaettu meille kaikille edustajille, ja haluan lukea sieltä heti toiselta sivulta tämän otteen: "Kasvatus ja koulutus ovat investointeja tulevaisuuteen, ja siksi niitä on kehitettävä pitkäjänteisesti hallituskaudesta toiseen. Koulutuksella on keskeinen rooli talouden vakauden, henkisen hyvinvoinnin, kestävän kasvun ja työllisyyden saavuttamiseksi." Tähän voimme varmasti kaikki yhtyä.

Katja Taimela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Tämä vaalikausi tullaan muistamaan siitä, että hallitus yrittää tehdä vuosikymmeniä lykättyjä uudistuksia. Taloudelliset realiteetit antavat tähän yllättäen potkua. Oppositio on puolestaan ottanut roolin uudistusten hyvin vahvana arvostelijana. Se on tehnyt reilu parikymmentä välikysymystä, kun niitä yleensä vaalikaudessa tehdään yhden käden sormissa. Koulutusta koskevaan välikysymykseen on herätty vasta näin vaalien alla. Tämä kertoo ehkä omaa kieltään myös opposition ajatuksista koulutuspolitiikkaa kohtaan.

On sinänsä tietysti ikävää toteuttaa säästöpolitiikkaa, mutta valtion velkaantuminen on saatava aisoihin; tästä me olemme toivottavasti kaikki tässä salissa samaa mieltä. Samoin olemme samaa mieltä siitä — ainakin, mitä tänään debatissa haistelin — että säästöt on pakko osoittaa osaltaan myös koulutuspolitiikkaan. Ainakaan kukaan ei ole esittänyt näiden säästöjen suoranaista perumista. Huomionarvoista on myös se, että keskustapuolueen syksyllä julkaisema varjobudjetti ei sisällä euroakaan lisäpanostuksia toisen asteen koulutukseen. Tänään siitä kyllä ollaan oltu todella huolissaan monissa, monissa puheenvuoroissa, ja eilen, päivää ennen (Antti Rantakangas: Se oli deadline!) välikysymyskeskustelua, tuli myös esityksiä rahoista.

Jäljelle jää enää siis kysymys siitä, millä keinoilla säästöt toteutetaan. Ensimmäiseksi on sitouduttava siihen, että asianmukainen oppilaitosverkko säilytetään, ja siihen tämä hallituksen malli on toistaiseksi ja mielestäni paras. Esimerkiksi lukiokoulutuksessa haetaan järjestämiseen yhteistyömalleja ja hallinnolle laajempaa pohjaa eli tehostetaan hallintoa ja suunnataan voimavaroja hallinnosta opetukseen ja erityisesti opetuksen laadun parantamiseen — eiköhän se ole kaikkien meidän tahto? Kun verkkoa tarkastellaan, on huomioitava alueelliset erot ja erityispiirteet. Meidän on luotettava siihen, että alueilla tunnetaan parhaiten koulutustarpeet. Siellä myös tiedetään, millaisilla yhteistyömuodoilla tai -malleilla voidaan parhaiten hakea toimivia kokonaisuuksia oppilaiden hyödyksi. Näiltä järkeviltä toimintatavoilta on poistettava raja-aitoja ja esteitä — emmekö ole tästä samaa mieltä? Meidän on valtiovallan taholta paitsi mahdollistettava alueelliset luovat ratkaisut myös ohjattava, niin kuin tämä esillä ollut rahoitusmalli tekee, järkeviin toimintatapoihin.

Arvoisa herra puhemies! Ikäluokat pienenevät, ja opetus muuttuu nopeaan tahtiin. Meidän on oltava valmiit tekemään asioita myös uudella tavalla. Pitäytyminen vanhoissa rakenteissa ja toimintatavoissa ei ole taloudellisesti kestävää eikä myöskään järkevää. Uudet tavat ajatella ja ajanmukaisesti tehdä asioita mahdollistavat laadukkaan ja nykyaikaisen opetuksen myös jatkossa.

Arvoisa herra puhemies! Mitä tulee tämän vaalikauden panostuksiin liittyen koulutukseen, tasa-arvoa on edistetty muun muassa ryhmäkokojen pienentämiseen myönnetyllä avustuksella, jakamalla tasa-arvorahaa kouluihin vuodesta 2013 alkaen, on lisätty koulutuspaikkoja ja opintotuki on sidottu vihdosta viimein indeksiin. Vähäisenä tekona en myöskään pidä koulurauhapakettia, nuorten aikuisten osaamisohjelmaa sekä korkeakoulujen hakijasuman purkua.

Aivan lopuksi haluan todeta: työ koulutuk- sen eteen jatkukoon — vähemmän politiikkaa, enemmän tekoja tunneilla.

Ritva Elomaa /ps:

Arvoisa puhemies! Koulutuksen merkitystä ei voi vähätellä. Täällä istuntosalissa on pidetty lukuisia puheenvuoroja suomalaisen koulutuksen ja koulutuksellisen tasa-arvon puolesta. Yleinen suhtautuminen koulutukseen täällä eduskunnassa vaikuttaisi olevan positiivisen puolella.

Valitettavasti hallitus on epäonnistunut täysin koulutuspolitiikassaan. Kuten on jo tullut esille, koulutuksesta on leikattu resursseja pitkään. Tästä johtuen raja on tullut vastaan. Oppilaitosten toimiessa jo äärimmäisen niukoilla resursseilla vaikuttavat lisäresurssit väistämättä opetuksen laatuun. Tehokkuutta tulee kaikessa toiminnassa tavoitella mutta ei konkreettisen toiminnan ja laadun kustannuksella.

Suomalaisen koulutusjärjestelmän yksi peruslähtökohdista on ollut tasa-arvo. Laadukkaalla koulutuksella varmistetaan osaaminen, jolla tulevaisuudessa maatamme rakennetaan. Laadukkaan koulutuksen tulee olla jokaisen oikeus riippumatta asuinpaikkakunnasta tai perheen varallisuudesta. Tasa-arvoinen koulujärjestelmä tarjoaa tasapuoliset mahdollisuudet kaikille hakea menestystä elämästä opintien kautta, yleissivistystä unohtamatta.

Lisäksi koulu on paikka, jossa voimme vaikuttaa nuortemme kasvatukseen sekä puuttua varhaisessa vaiheessa mahdollisiin ongelmiin. Jotta koulu olisi hyvä paikka oppia ja kasvaa, niin tarvitaan riittävästi henkilökuntaa ja asianmukaiset toimitilat.

Päivän välikysymys on paikallaan, koska hallituksen överiksi menneet, eri tason oppilaitoksia kurittaneet säästöt ovat heikentäneet koulutuksen tasa-arvoa. Esimerkiksi monien pienten paikkakuntien lukiot on jo ajettu alas, ja monet pikkulukiot saavat toden teolla pelätä tulevaisuutensa puolesta.

Miljardiluokan leikkaukset suomalaisten koulutuksesta herättävät varmasti monen kansalaisen hämmästyksen, eritoten, kun saamme jännittää tällä hetkellä, mikä on Kreikan talousongelmien lopullinen hintalappu veronmaksajillemme. Hallitus on asettanut liian monta asiaa suomalaisen koulutuksen edelle. Suomi kuntoon kriisimaita rahoittamalla — vai miten se nyt sitten menikään?

Sivistysvaliokunnan jäsenenä olen seurannut läheltä opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnon-alaan kohdistuvia hallituksen leikkauksia. Monesti on ollut kyse valtion budjetin kokonaisuutta ajatellen häviävän pienestä summasta, mutta säästön käytännön seuraukset koulukentällä ovat olleet merkittävät. Hallitus ei näe vaalikautta pidemmälle. Koulutus on yksi parhaita investointeja tulevaisuuteen, ja sen positiiviset vaikutukset ovat moninaiset: esimerkiksi tulevaisuuden kilpailukyky nojaa vahvasti koulutuksen kautta syntyvään osaamiseen, ja toisaalta kouluissa voidaan tarjota auttavaa kättä syrjäytymisvaarassa oleville nuorille.

Perussuomalaiset uskovat koulutukseen ja haluavat kehittää sitä. Välikysymys on hyvä herätyksen paikka niille puolueille, jotka ovat hyvää vauhtia hajottamassa suomalaista koulutusjärjestelmää. Ja aivan kuten edustaja Kiveläkin tässä debatissa sanoi, myös minä toivon, että koulutus on yksi tämän vaalikevään aiheista, joista keskustellaan paljon ja joissa puolueet tuovat sitten oman kantansa esiin. Seuraava hallitus ja edustajat, on laitettava tärkeysjärjestykseen ja toteutettava ne kärkitavoitteet, joilla Suomi ja suomalaiset selviävät tämänhetkisistä ongelmista voittajina.

Arvoisa puhemies! Siis oman maan isot ongelmat on ratkottava ensin, silloin on mahdollisuus auttaa muitakin. Koulutus kuuluu kaikille, ja koulutusverkon säilyttäminen kuuluu näihin kärkitavoitteisiin. — Kiitos.

Antti Rantakangas /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Suomen menestys on perustunut hyvin pitkälle korkeatasoiseen koulutukseen ja myöskin hajautettuun koulutusverkostoon. Suomen menestyksen kannalta ovat olleet äärettömän arvokkaita ja tärkeitä ratkaisuja ne päätökset, joita on tehty vuosikymmeniä sitten, jolloin meidän korkeakouluverkostomme hajasijoitettiin ja perustettiin maakuntayliopistoja. Vaikka täällä Helsingin päässä näitä ratkaisuja arvosteltiinkin voimakkaasti, ne ovat kuitenkin olleet koko Suomen kehityksen kannalta tärkeimpiä sivistyspoliittisia ratkaisuja, ja uskon näin, että näin on myöskin tulevaisuudessa. Sen takia hallituspuolueitten edustajien selittelyt tänä päivänä tässä salissa eivät ole kyllä vakuuttaneet. Tämä on valitettavaa sen takia, että nyt toteutetaan historian suurimpia leikkauksia koulutukseen — tällä vaalikaudella peräti 1,7 miljardin euron leikkauksia. Hallitus tietysti ajattelee niin, että nämä vaikutukset näkyvät vasta tulevaisuudessa, mutta se on erittäin lyhytjänteistä politiikkaa ja lyhytjänteistä ajattelua, kun pitäisi katsoa pitkällä tähtäimellä, miten Suomi voi menestyä, ja siinä kyllä koulutus ja osaaminen ovat ehdottomasti ykkösasioita.

Myös monet asiantuntijat ovat varoittaneet siitä, että meillä on myöskin koulutuksen tasa-arvo murenemassa. Sen pitäisi herättää myöskin hallituspuolueitten edustajia, mutta valitettavasti näin ei ole. Tänään myöskin Akavan puheenjohtaja antoi erittäin vahvan kommentin siitä, että tämän hallituksen lähes kaikki muut uudistukset on torpattu tai kumottu, mutta ainoastaan tämä koulutukseen suunnattu jättisäästöpaketti aiotaan viedä hallituspuolueitten jäsenten toimesta maaliin, vaikka seuraukset ovat erittäin, erittäin huonoja.

Kun katsotaan tätä koulutusta kokonaisuutena, niin keskusta on halunnut erityisesti nostaa pienten lukioitten ja toisen asteen tilanteen esille. Tämä sen takia, että näitten pienten lukioitten sulkeminen vaikuttaisi erittäin voimakkaasti heikentäen yläkoulujen tulevaisuutta, koska siellä monta kertaa opettajaresurssit ovat yhteiskäytössä, on yhteiset tilat myöskin useimmissa tapauksissa ja niin edelleen, ja silloin lukion poistuminen merkitsisi sitä, että ammattitaitoisten opettajien saatavuus heikkenisi ja myöskin lasten, nuorten oppimismahdollisuudet heikentyisivät. Tämän takia halusimme olla avauksen tekijöinä tässä välikysymyksessä, jotta se nostettaisiin, aivan oikein, tässä vaalien allakin myöskin agendalle — ei niin, että hallitus pääsee selittelemään, mitä on tehty. Täällä on ollut kyllä varmasti hyviä puheenvuoroja siihenkin suuntaan, mutta kovin paljon niissä ei ole uskottavuutta ollut.

Myöskin ne ratkaisut, mitä opetus- ja kulttuuriministeriö ajaa tällä hetkellä ammattikorkeakouluverkoston keskittämisessä, ovat aika kovia. Esimerkiksi oman maakuntani Pohjois-Pohjanmaan osalta ministeriö yrittää patistaa Cent-rian Ylivieskan-yksikköä liittymään Kokkolaan, mikä tarkoittaisi myöskin siis alasajoa. Sehän merkitsisi erittäin suurta kielteistä aluekehitysvaikutusta Pohjois-Pohjanmaan eteläosalle. Vastaavasti meidän alueellamme on erittäin tärkeä Oulun ammattikorkeakoulun Oulaisten-yksikkö, joka varmistaa sen, että terveydenhuollon ammattilaisia on saatavana myöskin Oulun ulkopuolella, maakunnan eteläosassa. Tässä mielessä ammattikorkeakouluverkoston ja sen edellytysten heikentämisellä on todella huonoja aluekehitysvaikutuksia.

Voisi sanoa näin, että toivottavasti tämän keskittämispolitiikan tuloksia ei saada päätökseen tämän hallituksen aikana. Itse luotan siihen, että nämä jäävät vielä selvitysvaiheisiin ja sen jälkeen uusi hallitus pystyy käyttämään tervettä järkeä ja huolehtimaan siitä, että koko maan kehittämisedellytykset tulevat paremmin huomioitua kuin tällä nykyisellä hallituksella. (Katja Taimelan välihuuto) Tässä mielessä vaaleilla on merkitystä, ja sen takia tulevaisuuteen pitää luottaa ja uskoa. Vai mitä, edustaja Taimela? Ehdottomasti, koska demokratiaan kuuluu se, että jos hallitus tekee huonoja päätöksiä, ne voidaan sitten vaalien kautta muuttaa ja uudistaa, ja tähän luottaa Suomen Keskusta, ja me luotamme siihen, että äänestäjät arvioivat tämän politiikan toteuttamista ei vain puheitten vaan myöskin tekojen seurauksena.

Totta kai on hienoa, että urhoollisia sotureita hallitusriveistä löytyy vielä tässä vaiheessa, kun debateissa on jo pääosa tästä paineesta purettukin. Mutta tosiasiat eivät miksikään muutu, ja tässä mielessä keskustan johtama välikysymyskeskustelu on ollut tärkeää koulutuspoliittista keskustelua ajatellen nimenomaan koko Suomen tulevaisuutta ja nuortemme tulevaisuutta.

Eila Tiainen /vas:

Arvoisa puhemies! Aloitan jo kyllästymiseen asti kuullulla sloganilla: "Suomi on maailman osaavin kansakunta 2020." Näin mahtipontisesti ja ilmeisen kirkasotsaisesti tavoite kirjattiin tämän kauden hallitusohjelmaan neljä vuotta sitten. No, nyt voi kysyä, olemmeko hyvällä matkalla, suorastaan puolivälissä tuon sloganin toteutumisessa. Emme valitettavasti ole: koulutus on ollut ja on kovilla.

Koulutuksesta, hyvinvointimme perustasta, on tällä vaalikaudella leikattu jo yhteensä 1,7 miljardia euroa. Lisäksi väljä lainsäädäntö on kiihdyttänyt koulutuksellisen tasa-arvon murentumista. Näiden tehtyjen päätösten lisäksi nyt pitäisi hallituksen esitysten mukaisesti leikata vielä lisää: 260 miljoonan säästöjä tavoitellaan toisen asteen kouluverkon järjestäjäverkoston ja rahoituksen uudistamisesta. Summa on kymmenisen prosenttia koko toisen asteen koulutuksen rahoituksesta. Tuon seurauksena arviolta joka kolmas oppilaitos joutuisi sulkemaan ovensa. Kysyä sopii myös, miten tässä myllerryksessä käy opetuksen laadulle. Jo nyt on havaittavissa merkittäviä eroja koulujen välillä oppilaan- ja opinto-ohjauksen määrässä ja laadussa, oppimateriaaleissa, tukiopetuksen ja oppilashuollon palveluissa ja valinnaisaineiden määrässä.

Arvoisa puhemies! Kouluverkko niin lukio- kuin ammatillisen koulutuksenkin osalta on jo harventunut merkittävästi, ja nyt tekeillä olevat säästöt vaikeuttaisivat entisestään nuorten hakeutumista peruskoulun jälkeisiin opintoihin. Meillä on jo nyt suuri joukko nuoria, jotka ovat pudonneet kelkasta ja joita yritetään auttaa muun muassa nuorisotakuun avulla. Minusta olisi paljon järkevämpää, inhimillisempää ja halvempaa, kun pitäisimme huolta siitä, että jokaisella peruskoulunsa päättävällä nuorella olisi lähellä kotiaan oppilaitos jatko-opintoja varten. Ei voi olla oikein, että tähän maailman aikaan nuoret joutuvat lähtemään kotoaan 15—16 vuoden ikäisinä koulukortteeriin.

Supistamalla kouluverkkoa ja jatko-opiskelumahdollisuuksia lisäämme omilla toimillamme epätasa-arvoa ja nuorten syrjäytymisriskiä. Lähes näihin päiviin asti olemme huolehtineet koulutuksellisesta tasa-arvosta. Peruskoulu oli aikoinaan yksi parhaista keksinnöistä. Se takasi kaikille halukkaille mahdollisuuden ilmaiseen ja laadukkaaseen oppimiseen ja koulutukseen aina korkeakoulututkintoon asti. Maamme menestys on pitkälti perustunut juuri tähän. Nyt kuitenkin on jo muutaman vuoden ajan saatu huolestuttavia tutkimustuloksia siitä, että oppimistulokset ovat heikentyneet, ja siitä, että segregaatio koulutuksessa on lisääntynyt. Sen lisääntyminen tarkoittaa käytännössä sitä, että osa lahjakkuuspotentiaalista jää käyttämättä, ja pienenä kansakuntana meillä ei ole siihen varaa.

Arvoisa puhemies! Viime viikolla täällä salissa käydyissä keskusteluissa painotettiin tiedon ja taidon lisäksi myös sivistystä, ja sekin sana on täällä muutamaan kertaan mainittu tänään. Viime viikolla vaadittiin oma-aloitteisuutta, luovuutta, kunnianhimoisuutta ja sosiaalisia taitoja. Juuri näitä taitoja lapset ja nuoret saavat taiteen perusopetuksesta. Sääli vain, että nytkään kaikilla halukkailla ei siihen ole mahdollisuutta, ja hallituksen kaavailemien leikkausten jälkeen entistä harvemmilla. Vaikka taiteen perusopetusta järjestää 85 prosenttia kunnista, tarjonnassa on suuria eroja maakuntien ja eri taiteenalojen välillä. Ja, arvoisat edustajat, vain vähän toistakymmentä prosenttia 12—19-vuotiaista nuorista saa tätä opetusta. Kuitenkin taideaineilla on suuri merkitys lasten vuorovaikutus- ja ajattelutaitojen kehittymisessä. Taideopiskelu antaa itseluottamusta ja valmiuksia ilmaista itseään, kehittää kykyä ratkaista ongelmia, ja se näkyy positiivisesti muussakin koulumenestyksessä. Niinpä leikkaamisen sijaan taiteen perusopetuksen tulisi olla jokaisen lapsen ja nuoren perusoikeus varallisuudesta ja asuinpaikasta riippumatta.

Kimmo Kivelä /ps:

Arvoisa herra puhemies! Koulutuspolitiikkamme on tienhaarassa. Onko edessä mieron tie vai tiedon ja sivistyksen valtatiet? Laajat yhteiskuntapiirit ovat perustellusti nyt huolissaan koulutuksemme rapautumiskehityksestä. Huolen jakavat niin koululaiset, opiskelijat — nuoret itse — kuin heidän vanhempansa, huoltajansa. Huolen jakavat opettajat. Huolen jakavat osaavaa työvoimaa tarvitsevat yrittäjät, opetusalan ammattilaiset jne. jne.

Tuntuu käsittämättömältä, että se hieno koulutusjärjestelmä, jota on pitkäjänteisesti rakennettu Cygnaeuksen johdolla, Snellmanin ajattelun elähdyttämänä, peruskoulu toteuttamalla ja niin edelleen ja niin edelleen, nyt rapautettaisiin kovin lyhyessä ajassa ja lyhytnäköisesti. Koulutuksesta leikkaaminen valtiontalouden vaikeina aikoina ei romuta koulutusjärjestelmäämme, mutta tietyistä arvoista ja periaatteista luopuminen tekee kyllä sen. Ja tällainen keskeinen periaate, josta luopuminen olisi äärimmäisen tuhoisaa, olisi tasa-arvoisuudesta tinkiminen. Juuri tasa-arvo on mahdollistanut suomalaisen koulutusihmeen, jota ihannoidaan kaikkialla maailmassa — ei vähiten läntisessä naapurissamme, jossa koulutusjärjestelmä on romahtanut ja jossa ihastellen katsotaan itäistä pikkuveljeä. Mutta kuitenkin me olemme vaarallisella tiellä, ja tämä negatiivinen kierre on pysäytettävä.

Yhtäältä ammatillisessa koulutuksessa työelämävalmiudet eivät ole riittävän syvällisellä tasolla. Työelämäyhteydet ja koulutus eivät riittävästi kulje käsi kädessä. Myös niin sanottua itseopiskelua on liikaa ja lähiopetustunteja liian vähän. Huolenaihe on myös se, että ammatillinen tutkinto jää monelta suorittamatta yleissivistävien aineiden takia, näissä ei menestytä. Oppisopimuksen kehittämisestä on puhuttu paljon ainakin tämän vaalikauden aikana, mutta eteenpäin ei olla riittävästi menty taloudellisista satsauksista huolimatta.

Mutta olisiko meillä valmiutta oppia ajattelemaan laajemmin ja yhdistelemään asioita? Kyllästymiseen saakka on esimerkiksi puhuttu työ-urien pidentämisestä: siitä, että pitäisi olla pitempään työelämässä. Ajatelkaa, joku ikääntyvä työntekijä olisi oppisopimusopiskelijan, nuoren tai vähän vanhemman, ohjaajana, koska oppisopimuksessa työpaikkaohjaajan pitää olla hyvä työntekijä, osaava ohjaaja. Kenties tämän 60+ -ihmisen jaksaminen työelämässä ei ole enää parasta tasoa, hän ei pysy nuorempien vauhdissa, mutta hänellä on hiljaista tietoa, monenlaista osaamista. Hän voisi siirtää työpaikkaohjaajana tämän osaamisen nuoremmille.

Tarvitaan paljon uutta ajattelua, mielikuvituksen käyttöä, jotta saadaan koulutusjärjestelmä oikealle tielle. Näyttötutkintojen kehittämisessä on paljon mahdollisuuksia. Mutta valitettavasti samanaikaisesti meillä sivistysvaliokunnassa on esimerkiksi tämä rahoituslain käsittely osoittanut, kuinka kiireistä lainvalmistelu on ollut. Se on ollut vaikeaselkoista, vaikutusten arviointi on ollut heikkoa. Ylipäätänsä on äärimmäisen tärkeää, että eriarvoistuminen koulutusmaailmassa ei saa toteutua.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Meidän on vastattava tulevaisuuden haasteisiin osaavan työvoiman turvaamiseksi, mutta yhtä lailla on huolehdittava samaan aikaan sosiaalisesta eheydestä ja yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta. Meidän on paljon painokkaammin kysyttävä, mitä kaikkea kuuluu persoonallisuuden kasvuun yhtäältä kansalaisena ja toisaalta ammattilaisena. Me saamme olla edelleenkin ylpeitä Pisa-tuloksistamme. Mutta miksi me olemme edelleen yksi maailman väkivaltaisimmista maista? Miksi mielenterveyden ongelmat lisääntyvät kaikissa ikä- ja väestöryhmissä? Miksi päihteiden käyttö ja siitä johtuvat työikäisen väestön kuolemat jatkuvasti lisääntyvät?

Yhdenvertaisuuden toteutuminen koulutuksessa edellyttää, että jo opinpolun alussa tunnistetaan ja huomioidaan jokaisen lapsen omat vahvuudet ja erilaiset lahjakkuudet. Tässä ei ole kyse tasoryhmien palauttamisesta vaan siitä, että lahjakkuusreservit eivät jää hyödyntämättä ja toisaalta tuen tarvitsijat eivät jää vaille kaipaamaansa tukea. Jokaisen oppijan on saatava pyrkiä täyteen mittaansa kykyjensä ja halujensa mukaan kasvamalla samalla ihmisyyteen ja aktiiviseen kansalaisuuteen.

Minun on vaikea nähdä, miten tämä 1,7 miljardin euron leikkaus Kataisen ja Stubbin hallitusten aikana koulutuksesta, sivistyksestä, tutkimuksesta ja innovaatiorahoituksesta parantaa yhdenvertaisuutta ja sitä, että kaikki pääsevät kykyjensä ja halujensa mukaan opiskelemaan ja kasvamaan ihmisyyteen ja aktiiviseen kansalaisuuteen. Minusta se päinvastoin kyllä nyt heikentää sitä. Meidänhän pitäisi pyrkiä siihen, että nuoret todellakin päätyvät vapaaehtoisesti mielekkääseen koulutukseen. Etenkin ikäluokkien pienentyessä aloituspaikkamäärä ei ole se suurin ongelma vaan kohdennus ja koulutushaluttomuuden ehkäiseminen.

Kiertelin todella paljon toisen asteen oppilaitoksia, ja kun tässä salissa on tänään puhuttu paljon toisen asteen leikkauksista näitten jättileikkausten lisäksi, niin missään ei ymmärretty kyllä sitä, mitä opetus- ja kulttuuriministeriö tällä toisen asteen rahoitus- ja rakennepaketilla oikein aikoo: mikä on tavoite, mikä on visio, mitä sillä yritetään siis saada aikaan, mennäänkö vain säästöt edellä, niin kuin nyt näyttää. Puhutaan kriteereistä, puhutaan kokonaisharkinnasta toisen asteen oppilaitosten järjestäjäverkon yhteydessä. Mutta minulle vastattiin erittäin monesta oppilaitoksesta, että ei ole annettu tietoa, mitä se tarkoittaa, ei ministeriltä ole tullut mitään selvitystä kriteereistä eikä myöskään kokonaisharkinnasta. Eli toisin sanoen kentällä ollaan todellakin nyt hirveän hädissään siitä, että tarttis tehdä jotakin, pitäisi leveämpiä hartioita nyt löytää ja yhteistä järjestäjäverkkoa. Useita järjestäjiä pitäisi nyt olla jatkossa ja lupia pitäisi hakea, mutta kun ei tiedetä, millä perusteilla. Kyllä täytyy sanoa, että tämä koulutuspolitiikka ei ole kenelläkään hanskassa tänä päivänä. Se on surullista, kun kysymys on näin tärkeästä asiasta kuin sivistyksestä ja koulutuksesta.

Jos järjettömät 260 miljoonan säästöt merkitsevät sitä, että niistä vain 60 miljoonaa euroa tulee järjestäjäverkosta ja 200 miljoonaa rahoitusjärjestelmän muutoksesta, niin miksi ihmeessä opetus- ja kulttuuriministeriö näin raivokkaasti yrittää saada täydellisen määräysvallan järjestämislupien myöntämiseen? Eikö rahoitusjärjestelmän muutos ole tässä uudistuksessa kaiken a ja o? Kyllä minä edelleenkin ihmettelen, eikö ministeriö siis lainkaan luota suurimpaan osaan ammatillisen koulutuksen järjestäjistä. Mitä väärää se on tehnyt, kun ammatillista koulutusta järjestävien ja sitä antavien kykyyn hoitaa asioita ei lainkaan luoteta?

Sitten pari sanaa vielä ammattikorkeakouluista. Järjettömien leikkausten sijasta olisi kannattanut miettiä, millä tavalla näitä oppilaitoksia ja niitten osaamista käytetään joustavammin tämmöisenä työttömyyden aikana hyväksi. Korkeakoulutettujen työttömien nykyistä joustavampi muuntokoulutus työvoimakoulutuksena ja työ- ja elinkeinoministeriön rahoituksella olisi yksi parannus nykyisessä työttömyystilanteessa. Se tarkoittaisi lähinnä työttömien insinöörien osaamisen päivittämistä ja työmarkkinakelpoisuuden parantamista esimerkiksi näin. Muuntokoulutus voisi olla pituudeltaan kuudesta kuukaudesta vuoteen, painoaloina esimerkiksi biotalous, kyberosaaminen, teollinen internet ja niin edelleen. Avoimen ammattikorkeakoulutuksen volyymia voisi lisätä ja kohdistaa työttömille korkeakoulututkinnon suorittaneille. Tuossa olisi valmis malli, se edellyttäisi vain joustoa te-toimistoilta, jotta tämä hyväksyttäisiin työvoimakoulutukseksi. Yliopistojen tohtorikoulutusta voisi osittain suunnata ammatillisesti ja täydentämään tieteellistä tutkijan koulutusta.

Osmo Kokko /ps:

Arvoisa puhemies! Vuoden 2012 Pisa-tutkimus kertoi sen: Suomen koulujärjestelmä ei ole enää maailman paras. Suomi on ylpeillyt Pisa-tuloksillaan yli kymmenen vuotta, mutta ylpeilyn aika on nyt ohi. Tulosten yleinen lasku osoittaa sen, että suomalaista perusopetusta on lähdettävä voimakkaasti kehittämään. Suurin pudotus tapahtui matematiikassa, jossa Suomi jäi sijalle 12, kun se vielä kymmenen vuotta sitten sijoittui sijalle 2.

Arvoisa puhemies! Pisa-tutkimus suoritetaan OECD-maissa kolmen vuoden välein, ja siinä mitataan 15—16-vuotiaiden nuorten taitoja matematiikassa, luonnontieteissä, lukutaidossa ja ongelmanratkaisussa. Aasian maat ovat nousseet kaikilla osa-alueilla Pisa-tutkimuksissa mutta etenkin matematiikan osalta.

Nuorten osaamisen ja koulunkäyntiä tukevien asenteiden heikentyminen on huolestuttavaa, ja siihen tulee suhtautua vakavasti. Koulun tulee jatkossakin olla nuorille merkityksellinen asia elämässä, sillä osaaminen tulee olemaan yksi Suomen tärkeimmistä kilpailutekijöistä myös tulevaisuudessa.

Arvoisa puhemies! Pisa-tutkimuksessa selvisi myös, että sosioekonomisen taustan erot ovat kasvussa. Tämä tarkoittaa, että ylimpään sosio-ekonomiseen luokkaan kuuluvien perheiden nuoret ovat yltäneet parempiin suorituksiin kuin alempien sosioekonomisten luokkien nuoret ja että ylimmän ja alimman luokan välillä on Suomessakin isot osaamiserot. Toisin sanoen Suomen vahvuutena toiminut tasa-arvo näyttää heikentyneen, ja sosiaalinen tausta vaikuttaa entistä voimakkaammin oppituloksiin.

Arvoisa puhemies! Tässä välikysymyksessä ei ole nyt kyse suoraan ottaen Suomen Pisa-menestyksestä, mutta sieltä näkee viitteitä, mihin suomalainen koulutusjärjestelmä ja osaaminen on menossa. Osaamiseen vaikuttaa tietenkin moni asia, mutta yksi tärkeimmistä lienee kuitenkin se, että Suomi pystyy jatkossakin tarjoamaan laadukasta perusopetusta, jolla luodaan mahdollisimman hyvä pohja nuorten jatkokoulutusmahdollisuuksille. Mitä paremmin oppilaat pärjäävät peruskoulussa, sitä paremmat edellytykset heillä on pärjätä hyvin jatkossakin.

Arvoisa puhemies! Hallitus on nyt leikkaamassa 260 miljoonaa euroa toisen asteen koulutuksesta. Tämä tarkoittaa säästöjä opetuksesta, isompia opetusryhmiä, vähemmän valinnaisuutta ja luentomaista opetusta, jossa opiskelijan yksilöllisille tarpeille ei jää tilaa. Leikkaukset myös vaikuttavat oppilaitosten määrään ja sijaintiin sekä aloituspaikkoihin. Hallituksen esityksessä todetaan, että koulutuksen järjestämislupia on jatkossa vähemmän kuin nyt. Mikäli kunta tai ammattikoulu ei saa järjestämislupaa, lukiot ja ammattikoulut lakkaavat. Oppilaitosten sulkemiset johtavat koulutuksen keskittymiseen, ja nuoret joutuvat muuttamaan omilleen koulutuksen perässä. Tämä taas nostaa asumisen tukemisen kustannuksia ja tuo painetta vuokra-asuntomarkkinoille.

Arvoisa puhemies! Voitaneen todeta, että tällaisella politiikalla hallitusohjelman tavoite nostaa suomalaiset maailman osaavimmaksi kansaksi vuoteen 2020 mennessä on epäonnistunut. Arvioiden mukaan se ei tule toteutumaan edes vuoteen 2030 mennessä.

Arvoisa puhemies! Tuen välikysymyksen esitystä.

Lasse Hautala /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämä keskustelu välikysymyksestä eli aiheesta "Tasa-arvoisen koulutukseen tulevaisuus" on tärkeä. Tätä ministeri Kiurukin omassa vastauspuheenvuorossaan nosti esille.

Ministeri Kiuru totesi, että koulutuksen saaminen ei saa riippua paikasta, mihin on syntynyt. Valitettavasti näin ei tule käymään, mikäli nämä 260 miljoonan euron leikkaukset toteutuvat. Hallitus on leikkaamassa toisen asteen koulutuksesta ja lukioista 260 miljoonaa euroa, mikä on noin 10 prosenttia kyseisestä pääluokasta. Jo nyt tällä hallituskaudella on leikattu oppilaskohtaista yksikköhintaa lukiopuolella noin 700 euroa opiskelijaa kohti. Se on noin 10 prosenttia siitä, mitä se oli vuonna 2013.

Leikkausta ollaan toteuttamassa siten, että järjestämisluvat tullaan laittamaan uudelleen hakuun. Kun tämä tieto kiiri kuntiin ja kuntayhtymiin, niin voi todeta, että nyt kunnissa, kuntayhtymissä ja muissa koulutuksenjärjestäjäorganisaatioissa on todella suuri epävarmuuden aika. Yhteistyökumppaneiden ja ratkaisujen tarve sen löytämiseksi, että olisi säilyvien koulutusjärjestäjien joukossa, on tällä hetkellä kova. Jotkut arviot lähtevät siitä, että noin yksi kolmasosa nykyisistä organisaatioista tulee poistumaan järjestäjäverkosta. Tämä tarkoittaa myös sitä, että tyhjiä kiinteistöjä tulee jäämään kuntiin ja maakuntiin. Tätä kuntayhtymien ja koulutuksen järjestäjien työtä helpottaisi olennaisesti se, mikäli heillä olisivat tiedossa ne kriteerit, minkä mukaan näitä arvioita tullaan tekemään.

Ministeri Kiuru totesi puheenvuorossaan, että säästöihin on jo jouduttu siksi, että kuntatehtävien vähentäminen on tarpeellista. Hallitushan käynnisti kuntien tehtävien vähentämistalkoot eri ministeriöissä mutta tunnetuin seurauksin: siinä ei onnistuttu. Nyt tuntuu siltä, että tämä koko säästö tullaan tekemään koulutuksesta.

Hallituspuolueiden edustajat ovat täällä tänään puhuneet kauniisti opetuksen kehittämisestä, mutta käytännössä nämä asiat menevät nyt päinvastoin. Ministeri Kiuru on maakuntakierroksilla todennut useaan otteeseen ja antanut ohjeeksi, että älkää lopettako pieniä lukioita. Tämä on täysin ristiriidassa sen kanssa, mitä nyt on käytännössä tapahtumassa. Mutta mielenkiintoista on myös se, että entinen opetusministeri, edustaja Gustafsson, totesi 12. päivä helmikuuta STT:lle, että koulutusleikkaukset ovat kohtuuttomia, opetustoimen valtionosuusindeksiin ja yksikköhintaan tehdyt säästöt ovat täysin kohtuuttomia.

Arvoisa puhemies! Tässä yhteydessä on syytä käydä keskustelua myös opetuksen kehittämisestä, ja siihen olisi myöskin oltava jatkossa voimavaroja. Kädentaitojen ja erityisesti teknologiakasvatuksen ottaminen opetusohjelmiin olisi äärimmäisen tärkeää. Sillä olisi pitkäaikaiset vaikutukset siihen, että voisimme olla kilpailukykyinen maa.

Tällä hetkellä toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa suurin osa koulutusohjelmista on kolmivuotisia, ja tämä keskustan esittämä malli siitä, että opetus jaettaisiin niin, että olisi kaksi vuotta opetusta ja sen päälle yksi vuosi työssäoppimista, olisi oiva tapa kasvattaa osaavia työntekijöitä ja myöskin erityisesti niin, että nämä nuoret kypsyisivät työntekoon eivätkä tottuisi kolme neljä tuntia päivässä tehtäviin työjaksoihin, mihin he tällä hetkellä siellä opetuksen puolella tottuvat. Säästöjä aikaansaataisiin sillä, että kolmivuotisista koulutusohjelmista luovuttaisiin, siirryttäisiin pääsääntöisesti kaksivuotisiiin koulutusohjelmiin ja sitten vuosi vielä olisi työssäoppimista.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Kansainvälisesti korkea koulutus- ja osaamistaso on Suomelle erittäin tärkeä tavoite, mutta osaamista tarvitaan muuallakin kuin korkeakoulutetuilla aloilla. Suomessa osaavan ja koulutetun työvoiman saatavuus ei saa rajoittaa yritystoimintaa, uuden yritystoiminnan syntymistä ja kehittymistä käytännöllisilläkään aloilla. Yritykset tarvitsevat tulevaisuudessa myös ammattiosaajia, samoin lukuisat asunto-osakeyhtiöt ja yksityishenkilöt, jotka tarvitsevat rakentamisen ammattimiehiä, timpureita, putkimiehiä, maalareita, iv-osaajia ja niin edespäin.

Luodaanko näillä hallituksen päätöksillä tulevaisuudessa Suomeen työvoimapulaa, jossa osaavasta työvoimasta yrityksille ja muille tahoille joutuvat vastaamaan ulkomaiset oppilaitokset? On vastuutonta puhua tulevaisuuden työvoimapulasta ja työvoimaperäisen maahanmuuton lisäämisestä, jos koulutuspolitiikalla ei haluta hyödyntää kotimaisia resursseja eli kouluttaa suomalaisia eri ammatteihin.

Arvoisa puhemies! Ammatilliset oppilaitokset ovat tehokas mutta alikäytetty kanava nuorten terveyserojen kaventamiseen ja syrjäytymisen ehkäisemiseen. Vuoden 2013 kouluterveyskyselyn mukaan ammattikouluissa on vielä suhteellisesti enemmän huono-osaisia nuoria kuin lukioissa. Tämän vuoksi juuri ammattikoulut ovat tärkeä paikka, kun halutaan kaventaa hyvinvointieroja ja vahvistaa nuorten terveyttä väestötasolla. Lukiolaiset ja ammattikoululaiset ovat juuri siinä iässä, jossa luodaan itsenäiseen elämään johtavaa ajattelua ja omaksutaan elämäntapoja, jotka jäävät vaikuttamaan usein jopa vuosikymmeniksi.

Arvoisa puhemies! Nuorilla suuri osa uusien ajatusten ja tapojen omaksumisesta tapahtuu oppilaitosten yhteydessä. Hyvinvointitaitoja opitaan epävirallisesti koulujen kaveripiireissä, mutta niitä täytyy opettaa myös suunnitellusti, ei ainoastaan perinteiseen tyyliin varoittelemalla vaaroista, vaan luomalla nuorille valmiuksia omaksua näitä terveitä elämäntapoja. Tämä on Suomessa ymmärretty. Ammattikouluissa on pyritty aktiivisesti edistämään nuorten hyvinvointia esimerkiksi terveystiedon opettamisella, ruokailulla, opiskelijahuoltopalveluilla, harrastustoiminnoilla, kiusaamisen ehkäisyllä sekä päihdetyöllä. Kuitenkin paljon on vielä tehtävää. Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen, koulutus on koko koulutuskenttää läpäisevä tavoite. Oppilaitoskohtaiset erot ovat suuria. Nuorten hyvinvoinnin edistämisessä ja terveyserojen kaventamisessa ammattikouluissa on monin paikoin menty hyvään suuntaan. Aiheesta on myös käyttökelpoista tutkimustietoa, ja tätä on syytä hyödyntää ja jatkossa käyttää.

Arvoisa puhemies! Eduskunnan tarkastusvaliokunnassa olemme käsitelleet nuorten syrjäytymistä pitkään ja hartaasti. Tilasimme siitä tutkimuksen, ja mietintö aiheesta valmistui vuosi sitten. Nuorten syrjäytymisen kannalta vaikeimpia kohtia koulutusuralla on siirtyminen peruskoulusta toisen asteen koulutukseen ja ammatillisen koulutuksen jälkeen työelämään. Tilastokeskuksen mukaan koulutuksen jääminen peruskoulun varaan leikkaa keskimäärin kolmanneksen työ-urasta. Syrjäytymisen ehkäisyssä on ensisijaista, että kaikki saavat ammatilliset perusvalmiudet työntekoon. Se, kuinka kansalainen pärjää työelämässä, vaikuttaa paljolti myös siihen, minkälaiset eläkekertymät hänelle tulee sitten vanhuudenpäivien varalle. Eli on erittäin tärkeää, että jokainen nuori saadaan mukaan koulutukseen, ja sen takia myös näiden koulutusmahdollisuuksien pitää olla sellaisia, että ne ovat kaikkien nuorten ulottuvilla.

Arvoisa puhemies! Nyt kun meillä tätä uudistusta suunnitellaan, niin on jäänyt selvittämättä, kuinka paljon jää tyhjiä kouluja, kuinka paljon jää tyhjiä asuntoja syrjäseuduille ja kuinka paljon sitten vastaavasti tulee täysiä kouluja ja enemmän asuntopulaa näillä kaupunkiseuduilla, joihin sitten pakataan näitä nuoria suuret joukot.

Arvoisa puhemies! Myös opettajien työllisyystilanne on haastava. On arvioitu, että joulukuussa 2014 lukion opettajista olisi ollut työttömänä reilut 600 henkilöä. Olisikin hyvä etukäteen tietää, miten näin suuri muutos vaikuttaa opettajien työllisyyteen, kuinka paljon heitä tulee sitten työttömyyskortistoon.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Sivistys ja koulutus ovat hyvinvointiyhteiskunnan tukipilareita. Hallitusohjelma tämän on myös tunnustanut, mutta kaikki hallituksen käytännön toimenpiteet ovat lyöneet tuota tavoitetta. Sivistyspolitiikkaa on kuritettu ennennäkemättömällä tavalla, todella rajuilla miljardileikkauksilla.

Sanotaan, että yksikään kansakunta, joka on panostanut koulutukseen ja sivistykseen, ei ole sitä myöhemmin katunut. Tämän vaalikauden hallitukset ja tulevat sukupolvet valitettavasti joutuvat myöhemmin katumaan tänä vaalikautena tehtyjä koulutuspoliittisia päätöksiä. Toki koko ajan on mietittävä, mitä voidaan tehdä, jotta tulevat vahingot jäisivät mahdollisimman pieniksi ja saataisiin käänne parempaan myös suomalaisessa koulutuspolitiikassa. Niitä näkemyksiä ja toimenpiteitä tämän välikysymyksen esittämisellä on pyritty hakemaan hallitukselta, muistaen, että osaaminen on jatkossakin Suomen tärkein kilpailukykytekijä ja se on sitä myös koko Suomen tasapainoisen aluekehityksen ja koko Suomen voimavarojen hyödyntämisen osalta.

Yhteiskunnan osaamisen näkökulmasta on aivan varmasti perusteltua ottaa syvälliseen keskusteluun nämä koulutussatsaukset kaiken kaikkiaan ja pyrkiä aikaansaamaan koko koulutukselle aito, yhteinen tulevaisuuden tahtotila. Nythän näitä paljon puhuttuja rakenteellisia uudistuksia on tällä vaalikaudella puskettu läpi sektoreittain ja vielä ajallisesti peräkkäin, jolloin eri sektoreitten välinen yhteistyö on myönteisen kehityksen sijaan ottanut rankkaa takapakkia. Esimerkiksi eri puolilla tapahtuneet laajat yt:t ovat pakottaneet koulutusorganisaatiot tarkastelemaan vain omaa toimintaa — ei siinä yhteistyötarkasteluja juuri ole ehditty tekemään.

Koulutuksen valtionosuusleikkaukset ovat olleet siis huikeita. Samaan aikaan on leikattu valtionosuuksia muutenkin, mikä on pienentänyt muun muassa kuntien mahdollisuuksia subventoida koulutuksen järjestämistä esi- ja perusopetuksesta toisen asteen tasolle. Tätä taustaa vasten on aika erikoista ollut kuunnella tämän päivän keskusteluja, kuunnella sitä, kuinka pääsääntöisesti hallituspuolueitten edustajat ovat jopa pitäneet suorastaan järkevinä tehtyjä koulutuspuolen leikkauksia.

Kaikista hankalinta niin koulutuksen kuin muidenkin politiikan alojen osalta on ollut hallituksen poikkeuksellisen poukkoileva valmistelu. Julkisuuteen lausuttavat tavoitteet ovat olleet ajoittain onnistuneita, mutta toimeenpanoa on viivytelty ja on peräännytty kokonaan. Vaikutusarvioinnit ovat vajaita, ne ovat jääneet tekemättä esimerkiksi budjetin osalta ja toisen asteen rakenne- ja rahoituslakien osalta, henkilöstöarvioinnit, lapsivaikutusten arvioinnit ynnä muut ovat tekemättä. Toisin sanoen linjauksista ei ole pidetty kiinni, ja lopulta eduskuntaan tulleitten lakiesitysten valmistelu on ollut todella puutteellista. Onnetonta on ollut myös se, että hallituksen lupaama koulutuksen tasa-arvo ei ole edennyt, pikemminkin päinvastoin.

Kaiken kaikkiaan voisi todeta sen, että olemme tilanteessa, jossa koulutuksesta ei voi leikata enää yhtään. Valitettavasti vain monet tällä vaalikaudella tehdyt leikkaukset astuvat täysimääräisesti voimaan tulevien vaalikausien aikana.

Koulutuspolitiikkaan on saatava pitkäjänteisyyttä, jolla turvataan kansakunnan osaaminen ja hyvinvointi. Kaiken kaikkiaan myös koulutuspolitiikan osalta tarvitaan johtajuutta, jota tämän vaalikauden aikana ei ollut. On muistettava, että koulutus on investointi eikä missään tapauksessa mikään kuluerä.

Kaiken kaikkiaan koulutuksen saatavuus on turvattava kaikissa oloissa. Koulutus on saatava lähelle ihmistä. Koulutus ei missään tapauksessa saa olla kiinni postinumerosta tai vanhempien varallisuudesta. Jokaisella suomalaisella on oltava mahdollisuus kouluttautua niin pitkälle kuin rahkeet riittävät.

Kaiken kaikkiaan koulutuksen perusta on saatava kuntoon. Voi sanoa, että pitkällä tähtäimellä tehokkain tapa puuttua nuorten ongelmiin on vahvistaa Suomen osaamispohjaa eli panostaa varhaiskasvatukseen ja perusopetukseen. Mikäli opintie kaiken kaikkiaan käynnistyy hyvissä merkeissä, kantaa tämä totta kai myös sitten pitkälle tulevaisuuteen.

Myös koulutuksen ja työelämän vuorovaikutusta on lisättävä nykyisestä. Elinkeino- ja työvoima- sekä koulutuspoliittisten päätösten on oltava monessa suhteessa samansuuntaisia.

Ja aivan lopuksi, arvoisa puhemies: Koulutuksessa kaiken kaikkiaan on oltava laatua, siinä on oltava rohkeutta. On kyettävä tekemään myös rohkeita uudistuksia ja vapauttamaan oppimiskulttuuria. Suomessa on siis käynnistettävä rohkeita kokeiluja, jotka mahdollistavat koulutuksen joustavamman ja nopeamman uudistuksen ja uudistamisen. Opetuksen sisältöjen sekä menetelmien (Puhemies koputtaa) tiukkaa normitusta on purettava ja jätettävä tilaa opettajien luovuudelle sekä paikallisesti sopiville ratkaisuille.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Keskustelemme tänään monille lapsille ja nuorille ja heidän perheilleen tärkeästä asiasta, jolla on myös keskeinen merkitys maamme taloudelle ja tulevaisuudelle, eli tasa-arvoisen koulutuksen turvaamisesta jokaiselle lapselle ja nuorelle.

Oppositio syyttää hallitusta välikysymyksessä leikkauksista, mutta ainakin vihreät olivat itse hallituksessa ollessaan mukana päättämässä koulutuksen rakenteellisesta uudistamisesta ja säästötavoitteista. Toisaalta keskusta ei ainakaan vaihtoehtobudjetissaan ole esittänyt juurikaan rahoituslisäyksiä koulutukseen — tai esitti 22:ta miljoonaa lukiokoulutukseen ja miinuspuolelle 75 miljoonan euron leikkausta yliopistojen pääomittamiseen.

Koulutuksesta on tärkeää puhua, sillä koulutusrakenteissa ja -järjestelmässä tapahtuu muutoksia, jotka luonnollisesti huolestuttavat perheitä ja alan ihmisiä. Kysymys on kokonaisuudistuksesta, johon liittyy myös säästöjä. Mielestäni on kuitenkin väärin, että me lietsomme väärää tietoa nuorille ja heidän perheilleen juuri nyt, kun he pohtivat tulevia koulutusvalintojaan toiselle asteelle. Me tiedämme, että nykyinen järjestelmä ei turvaa yhdenvertaista ja tasa-arvoista mahdollisuutta kaikille nuorille käydä koulua lähellä omassa maakunnassaan. Tässä viittaan esimerkkiini Etelä-Karjalassa, mutta sama ongelma on myös muualla Suomessa.

Etelä-Karjalassa erityistä tukea tarvitsevien nuorten tutkintoon johtavaa koulutusta ei ole tarjolla kuin muutamille nuorille. Käytännössä tämä tarkoittaa, että he ovat joutuneet opiskelemaan yli 200 kilometrin päässä Liperissä, Järvenpäässä tai Jyväskylässä. Nyt tämä koulutusuudistus mahdollistaisi paremmin heidän oikeutensa opiskella yhdenvertaisesti kotoa käsin omassa maakunnassa. Koulutuskuntayhtymämme on hakenut järjestämislupaa. Toivon, että tämä etenee myönteisesti, jotta nuoret olisivat yhdenvertaisessa asemassa muiden ikäistensä kanssa. Toivon, että koska ministeri on paikalla, hän vielä vastaa aikaisemmin esittämiini kysymyksiin. Eli onko näin?

Arvoisa herra puhemies! Tällä hallituskaudella on vaikeasta taloustilanteesta huolimatta pystytty satsaamaan merkittävällä tavalla koulutuksen tasa-arvoon. Ryhmäkokojen pienentämiseen on lisätty kymmeniä miljoonia euroja, uusimmassa lisätalousarviossa tälle ja ensi vuodelle 30 miljoonaa euroa. Koulutuksellisen tasa-arvon edistämiseen on myönnetty koulutuksen järjestäjille valtionavustusta vuodesta 2013 alkaen. Tavoitteena on puolittaa koulujen ja alueiden väliset erot, erot eri sukupuolten osaamisessa sekä sosiaalisen ja etnisen taustan vaikutus perusopetuksen oppimistuloksiin vuoteen 2020 mennessä. Pitkällä tähtäimellä tavoitteena on poistaa erot kokonaan. Tämä on erittäin tärkeä tavoite. Mitä varhemmin puutumme eroihin ja paikkaamme niitä, sitä paremmin mahdollistamme lapsille ja nuorille oppimisen ja siirtymisen myös toisen asteen opintoihin. Varhainen syrjäytymiskehitykseen puuttuminen on todella tärkeää ja kustannustehokasta toimintaa.

Tällä hallituskaudella on myös säädetty mittava koulutusrauhalakipaketti, otettu käyttöön nuorisotakuu ja sen osana nuorten aikuisten osaamisohjelma, jolla puututaan myös täysi-ikäisten nuorten koulutuksen aukkoihin tavoitteena koulutuksen ja työn löytäminen. Lisäksi korkeakoulujen hakijasuman purkuun on lisätty 3 000 lisäaloituspaikkaa ja opintotuki on viimein sidottu indeksiin. SDP:n yksi keskeinen tavoite oli myös oppivelvollisuuden pidentäminen toisen asteen ensimmäiseen vuoteen, mutta valitettavasti tämä tavoite ei vielä toteutunut. Toisaalta opintoura piteni toisesta päästä, kun esiopetus säädettiin pakolliseksi. Myös se lisää lasten välistä tasa-arvoa.

Arvoisa puhemies! Monia tärkeitä uudistuksia on tehty, mutta toisaalta on myös jouduttu hakemaan säästöjä. Rakenneuudistuksessa lukiokoulutukseen, ammatilliseen peruskoulutukseen ja ammatilliseen aikuiskoulutukseen tavoitellaan 260 miljoonan euron säästöjä, joista koulutuksen järjestämisverkon osuus on 69 miljoonaa euroa ja tästä lukioiden osuus 4,7 miljoonaa euroa.

Kuten täällä on jo käynyt ilmi, järjestäjäverkon uudistaminen ja rahoitusuudistus ovat tärkeitä linjauksia, joilla tavoitellaan nimenomaan koulutuksen saatavuutta myös jatkossa. Uudistuva rahoitusjärjestelmä edellyttää myös järjestäjärakenteen kehittämistä. Uusissa järjestämisluvissa olennaista on kokonaisharkinta, jossa painottuvat koulutustarve, koulutuksen saavutettavuus sekä koulutuksen järjestäjien taloudellinen kantokyky, ammatilliset ja toiminnalliset edellytykset.

Jatkossa myös lukiokoulutuksen järjestämisen vastuuta halutaan yhtä kuntaa useamman kunnan yhteistyöelimelle. Näin haetaan säästöjä henkilöstön, laitteiden käytön, ict:n, hallinnon yhteisestä hyödyntämisestä. Eli kuten me kaikki hyvin tiedämme, julkisen talouden kestävyysvaje pienentää käytettävissä olevia koulutuksen resursseja ja lisää vaatimuksia tehokkuudelle. (Puhemies koputtaa) Jos emme nyt pysty tehostamaan koulutuksen järjestämistä ja opinnoista valmistumista, säästöt johtavat karkeasti arvioiden 21 000 aloituspaikan vähenemiseen ja laadun heikkenemiseen. Nyt käynnistettävillä toimilla säästöt on mahdollista toteuttaa siten, että ne eivät heikennä nuorten ja aikuisten mahdollisuuksia kouluttautua tai koulutuksen korkeaa laatua. — Kiitoksia, arvoisa puhemies.

Mika Raatikainen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tämän vaalikauden hallitus on ollut monelta osin vuosituhannen, ja viime vuosisadan, ehkä huonoin. En ala kaikkia virheitä luettelemaan, aika ei riitä siihen. Tänään keskitytään hallituksen hölmöilyyn koulutukseen kohdistuvissa leikkauksissa.

Kaiken kaikkiaan koulutuksesta on leikattu 1,7 miljardia, vaikka täällä nyt mitä seliteltäisiin. Se nyt vaan on fakta. Kouluja ja oppilaitoksia on suljettu, perusopetusta on leikattu ja ammattikoulujen resursseja vähennetty.

Pääkaupunkiseudun erityisongelmana on alueellinen eriarvoistuminen, koulujen väliset erot alkavat olla hälyttäviä. Tämä vääjäämättä lisää eriarvoisuutta, joka murentaa yhtä suomalaisen yhteiskunnan peruspilaria eli tasa-arvoa.

Työelämän osaamisvaatimukset muuttuvat koko ajan. Vanhoja ammatteja katoaa, uusia syntyy. On erityisen tärkeää panostaa ammatilliseen koulutukseen niin, että se vastaa työelämän tarpeita. On suuri virhe, että juuri tässä kohtaa resursseja päätetäänkin vähentää. Täytyy muistaa, että ammatillinen koulutus on toiseksi suurin osa Suomen koulutusjärjestelmää heti perusopetuksen jälkeen. Ammatillisessa koulutuksessa opiskeli 314 000 suomalaista vuonna 2013, ja he suorittivat 70 000 tutkintoa. Ammatillisen koulutuksen rahoitusta on leikattu, ja nyt toisen asteen koulutuksesta leikataan 260 miljoonaa, lukioiden ja ammattikoulujen verkostoa karsitaan. Leikkaukset johtavat siihen, että ammatillisen koulutuksen kehittämisestä joudutaan tinkimään ja lähiopetusta vähentämään. Pahasti näyttää myös siltä, ettei opiskeluaikana enää saavuteta työelämässä vaadittavaa ammattitaitoa.

Kun nyt samanaikaisesti ollaan myös uudistamassa koulutuksen rahoitusjärjestelmää, esitetyn rahoitusmallin tavoitteet eli ennakoitavuus, läpinäkyvyys ja selkeys eivät toteudu ammatillisen koulutuksen osalta. Ehdotettu rahoitusmalli on monimutkainen ja koulutuksen järjestäjän näkökulmasta vaikeaselkoinen.

Ammatillista koulutusta tulisi tarkastella myös kokonaisuutena. Nyt tuntuu siltä, että ollaan tekemässä keinotekoista jakoa ammatilliseen koulutukseen ja erikseen ammatilliseen aikuiskoulutukseen. Tämä ei kuitenkaan palvele ammatillisen koulutuksen kehittämistä kokonaisuutena. Samoin oppisopimuskoulutuksen tulee palvella ammatillisen koulutuksen kokonaisuutta eli niin nuorisoasteen ammattikoulutusta kuin ammatillista aikuiskoulutustakin.

Osaaminen ja koulutus kulkevat käsi kädessä. Molempia tarvitaan, että ihmiset ja yritykset voivat menestyä. Erityisesti näinä taloudellisesti vaikeina aikoina osaamisen ja koulutuksen merkitys elinkeinoelämän kilpailukyvylle on huomattavan suuri. Ammatillisen koulutuksen vahvuus ovat kehittymishaluiset ja -kykyiset koulutusorganisaatiot, jotka vastaavat monipuolisesti työ- ja elinkeinoelämän tarpeisiin yhteiskunnassa. Tätä vahvuutta ollaan nyt hävittämässä, tai murentamassa ainakin.

Arvoisa puhemies! Emme saa unohtaa myöskään kuuroja lapsia ja nuoria. Kunnat ovat joutuneet tekemään säästötoimia, mikä on johtanut tilanteeseen, jossa viittomakieliset lapset eivät ole aina toivomassaan omakielisessä ympäristössä. Lasten asioista päätettäessä tulisi tietenkin ajatella lapsen etua. Myös viranomaisten tulisi ottaa huomioon, miten heidän päätöksensä vaikuttavat lapsiin. Lapsen etu olisi, että hänelle ja hänen vanhemmilleen annettaisiin mahdollisuus valita. Tätä asiaa tukee myös YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksen 30 artikla, jossa muun muassa todetaan, että myös alkuperäiskansaan kuuluvalla lapsella on oikeus omaan kulttuuriinsa, uskontoonsa ja kieleensä. Nyt tämä ei toteudu yleis-opetuksessa olevien viittomakielisten lasten kohdalla ollenkaan.

Arvoisa puhemies! Hallitus on koulutuksen osalta päättänyt ottaa ison harppauksen taaksepäin. Tällä ohjelmalla se on päättänyt toimia itseään vastaan eli hallitusohjelmansa vastaisesti: heikentää kasvua ja tasa-arvoista yhteiskuntaa, lisätä alueellista eriarvoisuutta ja — selkokielellä — päättänyt mennä takapuoli edellä puuhun. Onneksi hallitus on menossa pian vaihtoon, muuten ei Suomi-nimisestä yrityksestä olisi juuri mitään järjellistä jäljellä.

Kannatan edustaja Puumalan tekemää epäluottamuslausetta. — Kiitos.

Elsi Katainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Suomi on ollut koulutuksen mallimaa, jota on käyty muualta maailmasta ihmettelemässä ja oppimistuloksiimme tutustumassa. Koulutusta on meillä pidetty investointina — ja kun investointi kannattaa, sitä vaalitaan ja siihen satsataan lisää. Nyt on kuitenkin valittu päinvastainen suunta. Suomalaista koulutusta ollaan riisumassa aika paljaaksi.

Kuntien peruspalveluihin myönnettävien valtionosuuksien voimakas leikkaaminen on koulutuksen osalta pakottanut kunnat supistamaan koulutuksesta. Tästä johtuen ryhmäkoot kasvavat ja erityistä huomiota kaipaavat oppilaat tippuvat kyydistä.

Syrjäytymisriski kasvaa peruskouluvaiheessa, jonka jälkeen on luvattu nuorisotakuun myötä opiskelupaikka kaikille. Järkevältä kuulostaisi panostaa koulutuksen laatuun ja syrjäytymisen ehkäisyyn jo peruskoulussa. Tähän hallitus ei ole kuitenkaan halunnut lähteä vaan on ulottanut vahvempien eloonjäämistaistelun jo lasten keskuuteen. Inhimillistä laskua ei pysty edes laskemaan. Rakenteellisten uudistusten säästöt jäävät, syrjäytymisriski huomioiden, varmasti aika olemattomiksi.

Ihmisen kokoiset arviot päätösten vaikutuksista ovat puuttuneet tästä työstä pitkin matkaa. Konkreettisimmin tämä näkyy juuri koulutusalaa koskevissa päätöksissä ja leikkauksissa. Yhteinen arvopohja puuttuu tältä hallitukselta, ja se on johtanut päätöksiin, jotka on pohjustettu erilaisilla tehokkuuden vaatimuksilla ja taloudellisten säästöjen tavoittelulla. On unohdettu täysin, kuinka koulutus luo pohjan itse kunkin elämälle ja usein myös lapsen ja nuoren itsetunnolle.

Sivistynyt yhteiskunta uskoo kaikille kuuluvan koulutuksen kantavan hedelmää myös yhteiselle taloudelle. Nyt olemme tämän suhteen valitettavasti vedenjakajalla, ellei hallitus peräänny suunnitelmissaan.

Mielestäni on todella hämmentävää, että hallitus leikkaa koulutuksesta jo entisten päälle mainitun 260 miljoonaa, selittää sen lähtevän vain hallinnosta ja lupaa, ettei lukioita lakkauteta. Samalla ministeri vetoaa kuntiin, etteivät ne lakkauttaisi lukioita, vaikka järjestämismahdollisuudet heikkenevät olennaisesti juuri, kun hallitus on vienyt niiden rahoitukselta pohjaa pois.

Kaikki alan ammattijärjestöt ovat leikkauksista kauhuissaan, mutta hallitus syyttää tilanteesta lähinnä oppositiota ja vaatii — niin kuin tänään on vaatinut keskustalta — vaihtoehtoa. Tänään keskusta on sen esitellyt useampaan kertaan. Sitä vastoin emme koko päivänä kuulleet ministerin selvitystä järjestämiseen liittyvistä kriteereistä.

Arvoisa puhemies! Alueellinen eriarvoisuus koulutuksen suhteen on lisääntynyt myös ammatillisen koulutuksen osalta. Tämä johtuu ammatillista koulutusta tarjoavien oppilaitosten määrän rajusta vähenemisestä viime vuosien aikana. Maakunnille ammatillinen koulutus on kuitenkin merkittävä kysymys, koska siinä on kyse osaavan työvoiman turvaamisesta sekä osaamisen ja hyvinvoinnin kehittymisestä alueella.

Asiantuntijat pelkäävät tosissaan, että hallituksen muutokset rahoitusjärjestelmään aiheuttavat käytännössä sen, että koulutuksen järjestämisen edellytykset heikentyvät aivan mahdottomiksi. Hyviä käytäntöjä on kuitenkin jo olemassa. Esimerkiksi Pohjois-Savossa koulutuksen järjestäjät ovat tehneet yhteistyötä keskenään ja myöskin aktiivisesti ja tiiviisti alueen elinkeinoelämän kanssa. Kattava yhteistyö luo vahvan pohjan osaamisen kehittymiselle, minkä pitäisi olla koko Suomen tulevaisuuden kannalta tärkeää.

Hallituksen pitäisi pohtia leikkausten merkitystä työttömien ja myös työuraa vaihtavien koulutusmahdollisuuksille. Jos nämä tuhotaan, se heikentää oleellisesti maakuntien elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä, kilpailukykyä ja investointihaluja, kun ammattitaitoisen työvoiman saanti heikkenee. Hallituksen näkökulma koulutukseen on aivan liian suppea, lyhytjänteinen ja vaaraksi koko Suomen hyvinvoinnille. Yhdyn täysin esitettyyn epäluottamuslauseeseen hallitukselle.

Eeva-Johanna Eloranta /sd:

Arvoisa puhemies! Oppositio maalaa synkkiä pilviä koulutuksen ylle. On totta, että toisen asteen koulutukseen kohdistuu rakenteellisia säästöjä yhteensä 260 miljoonaa euroa, eikä niitä ole kiva tehdä. Pakon edessä kuitenkin ollaan, sillä julkiset menomme ovat tuloja noin 8—10 miljardia euroa suuremmat ja velkaannumme koko ajan. Nykyhallitusta edeltänyt porvarihallitus, jossa keskustakin oli mukana, eleli hyvänä aikana leväperäisesti ja velkaantui, vaikka olisi pitänyt säästää. Oppositio ei ole esittänyt vaihtoehtoisia säästökohteita, mikäli näistä luovutaan. Vaihtoehdoton kritiikki on pelkkää vaalipuhetta, semminkin kun esimerkiksi keskusta on esittämässä 2 miljardin lisäleikkauksia seuraavalle vaalikaudelle.

On kovin ikävää tehdä leikkauksia juuri koulutuksesta, mutta kestämätöntä on velkaantuminenkin, sillä lapsemme joutuvat nämä velat aikanaan maksamaan. Julkisesta taloudesta kolme neljäsosaa kuuluu sosiaali- ja terveyssektorille ja koulutusmenoihin, ja sen takia myös näistä kaikkein tärkeimmistä asioista on ollut pakko jotakin leikata.

Oppositiopuoleista esimerkiksi keskustapuolueen huoli suomalaisen koulutuksen tulevaisuudesta asettuu erikoiseen valoon, kun katsoo heidän varjobudjettiaan, missä lähes ainoa viittaus koulutukseen oli 75 miljoonan euron säästö korkeakoulujen pääomittamisesta. Maaseudun lukioiden säilyttämisestä ei siinä puhuttu mitään.

Arvoisa puhemies! Niukat eurot on parempi sijoittaa koulutuksen sisältöön kuin tyhjiin kouluseiniin. Harvaan asutulla seudulla on kuitenkin selvää, että koulutilatkin voivat olla vajaakäytössä. Tämä on perusteltua, koska nuoren pitää voida käydä koulua kohtuullisen matkan päässä kotoa ilman että joutuu muuttamaan pois. Näilläkin alueilla voidaan kuitenkin miettiä enemmän yhteistyötä eri oppilaitosten, jopa lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten, välillä, siten että samoja tiloja, samoja opettajia ja samaa hallintoa voidaan hyödyntää oppilaitosten kesken ja tällä tavoin saada säästöjä aikaiseksi opetustyön kärsimättä.

Suomen suuret kaupungit ovat lähes kaikki jo lukioverkkonsa tiivistäneet. Ammatillisen opetuksen järjestäjäverkon suhteen taas tekemistä riittää suurilla kaupunkiseuduillakin. Esimerkiksi Turun kaupungin alueella, mistä itse tulen, toimii jopa kahdeksan ammatillisen koulutuksen järjestäjää. Yksi toimija yhdellä hallinnolla voisi aivan hyvin järjestää toiminnan ja vieläpä tehokkaammin ja vaikuttavammin.

Lukioverkon suhteen eniten on ehkä mietittävää keskisuurissa kaupungeissa, joissa saattaa edelleenkin olla vajaakäytössä olevia lukioita muutaman kilometrin päässä toisistaan — tämä ei liene järkevää.

Niukat eurot siis mieluummin koulutuksen sisältöön kuin tyhjiin kouluseiniin. On vaikea ymmärtää, miksi oppositio tätä vastustaa. Haluatteko tosiaan käyttää niukat verovaramme tyhjiin kouluseiniin? Ainakin itse haluan mieluummin parempaa koulutuksen laatua.

Opetuksen järjestäjät itse ovat kuitenkin parhaita asiantuntijoita kouluverkkoa miettimään. Opetusministeriö ei siis ole vähentämässä ammattikouluja ja lukioita vaan järjestäjäverkkoa tiivistämässä, elikkä ne tekevät sitten itsenäisesti päätökset siitä, millainen oppilaitostarjonta alu-eella on kaikkein paras. Tulee muistaa, että suuressa lukiossa on etuna laajempi kurssitarjonta, joka tarjoaa oppilaalle enemmän mahdollisuuksia. Aika usein on esimerkkejä siitä, että kun oppilaitosverkkoa on tiivistetty, aluksi narinaa kuuluu, mutta sitten loppujen lopuksi ollaan hyvinkin tyytyväisiä siitä, että nuorille tulee paljon enemmän mahdollisuuksia. Etenkin nuoret itse ovat olleet tähän usein tyytyväisempiä kuin esimerkiksi omat vanhempansa.

Opetusteknologian ripeä kehittyminen puolestaan mahdollistaa lähitulevaisuudessa aivan toisenlaiset oppimisympäristöt. Myös ammatillisen koulutuksen työelämälähtöisyyden jatkuva kasvu siirtää opetusta pois koulurakennuksista, ja siten niiden käyttö vähenee. Myös kolmannen lukukauden käyttö tehostaisi tilojen käyttöä ja nopeuttaisi valmistumista. Näitä kaikkia kannattaa tässä rakenneasiassa miettiä.

Koulutuksen järjestäjä kannattaa myös palkita siitä, että toisen asteen tutkinnot tulee myös suoritettua. On pelkästään oppilaan etu, että koulutuksen järjestäjä huolehtii oppilaasta koulutuksen alusta sen loppuun suorittamiseen saakka, etenkin niissä hankalissa kohdissa, joissa oppilaan opiskelumotivaatio saattaa olla kadoksissa tai tulee eteen muita vaikeuksia, jotka opintoja hidastaisivat tai jopa saattaisivat aiheuttaa opintojen keskeyttämisen. Siitä riippuen, ollaanko tässä asiassa onnistuttu vai ei, on koulutuksen läpäisyssä varsin suuriakin eroja Suomen eri kuntien välillä.

Koulutuksen tarkastelu rahoitusrakenteen optimoinnin avulla tuo siis paljon hyvää tullessaan. Nyt meidän tuleekin suunnata kaikki toimet uuden kasvun ja uusien työpaikkojen saamiseen, sillä jo yhden prosentin nousu työllisyysasteessa tuo 2:kin miljardia euroa julkisen talouden kassaan, ja työllisyysasteen noustessa voimme siis pikkuhiljaa unohtaa kaikki ikävät säästöt. Toivottavasti myös oppositio näkee tilanteen samoin. Odotan oppositiolta konkreettista ehdotusta, millä esitetyistä säästöistä luopuminen voitaisiin kattaa.

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa puhemies! Pienen Suomen kansakunnan menestyksen avain on koulutus ja sivistys. Siksi on äärimmäisen onnetonta, että tämän vaalikauden aikana on jätetty raskas perintö koulutuksen leikkauksista seuraavallekin hallitukselle. Lähes 2 miljardin euron koulutuksen säästöt tulevat näkymään meidän peruskoulutuksessa, varhaiskasvatuksesta puhumattakaan, koska sekin laki on nyt uudistuksen tiellä tässä talossa, ja tänään puhuttu toisen asteen koulutus ennen kaikkea on nyt joutunut suurten leikkausten listalle.

Hallitusta on leimannut poikkeuksellisesti "toinen käsi ottaa, toinen käsi antaa" -mentaliteetti. On tärkeää, että hallitus on saanut joitakin asioita eteenpäin. Nuorisotakuuta olemme keskustassa kiitelleet. Opetusryhmien pienentämiseen annetut varat ja kannustusrahat ovat tulleet tarpeeseen, ja oppisopimukseenkin on lisätty rahoitusta. Mutta silti nämä panostukset eivät ole olleet tarpeeksi näitten suurten leikkauksien rinnalla.

Etenkin se minua ihmetyttää, että oppilaitosten perustamishankkeiden rahoituksesta on tämän vaalikauden aikana luovuttu, kun tiedämme, että joka kunnassa on aivan varmasti uudisrakentamisen tarvetta ja kohteita mutta ennen kaikkea korjaustarpeita home- ja kosteusvaurioista kärsivien oppilaitosten ja päiväkotien osalta. Hallitus ja näin ollen valtio on vetäytynyt tästä vastuusta, ja nämä rakentamiset ja investoinnit ovat nyt ainoastaan ja vain kuntien harteilla ja niiden kukkarosta pois.

Hallitus on ponnekkaasti linjannut tämän hallituskauden ajaksi tavoitteen, että Suomesta tehdään maailman osaavin kansakunta vuoteen 2020 mennessä. Jopa eduskunnan sivistysvaliokunta on todennut sen yhteisesti, että tähän tavoitteeseen ei päästä, koska tämän vaalikaudenkin suuret leikkaukset aiotaan toteuttaa.

Arvoisa puhemies! Tänään tässä salissa on erittäin paljon keskusteltu toisen asteen koulutuksen leikkauksista. Nuo 260 miljoonaa euroa on ajateltu toteutettavan kuntien tehtävien vähentämisenä, siis rakennepoliittisena päätöksenä, niin kuin hallitus sitä linjaa. En itse ymmärrä sitä, mitä kuntien tehtäviä tässä oikein karsitaan, koska kuitenkin toisen asteen koulutus, sekä lukio että ammatillinen koulutus, pitää järjestää kunnissa, ja sieltä vain ja ainoastaan hallinnollisina leikkauksina tätä summaa ei saada juostua kasaan.

Siksi olemme ponnekkaasti tänään esittäneet ministerille kysymyksen, minkälaiset järjestämisluvan kriteerit teillä siellä ministeriössä ja keskushallinnossa oikein on, koska kentällä niitä ei ainakaan ole. Totta kai toista astetta voidaan arvioida, toimintaa, laatua ja vaikuttavuutta, mutta nämä eivät riitä enää vastaukseksi siihen, mitkä oppilaitokset oikeasti säilyvät Suomessa ja mitkä vähentyvät. OAJ:n mukaan sata lukiota vähenee, jos ja kun tämä rahoitusleikkaus aiotaan toteuttaa ja myöskin tämä järjestämislupa-asia etenee tämän vaalikauden aikana maaliin. Herääkin kysymys, kuka sitä lopullista valtaa sitten käyttää näitten lupien karsimisessa tai antamisessa, onko siellä vain mielivaltaista ministerin ohjausta, vai mihin tämä oikein perustuu.

On selvää, että toisen asteen koulutuksen järjestäjien pitää tehdä yhteistyötä. Minäkin olen vieraillut, kuten varmaan monet muutkin kansanedustajat, nyt toisen asteen koulutuspaikoissa. Vierailin Siikalatvalla muutama viikko sitten. Siellä lukiossa toden totta halutaan tehdä tiivistä yhteistyötä muiden seudun lukioiden kanssa, ja silloin minä ainakin haluan nähdä, ettei tälle käy kuten kuntauudistukselle. Se ajoi tiensä päähän siitä, että alettiin ylhäältä sanelemaan ja esittämään karttaharjoituksin, mitkä kunnat laitetaan yhteen ja mitkä ei. Toivon, että me kunnioitamme oppilaitosten omaa tahtoa ja halua tehdä yhteistyötä toistensa kanssa, koska sitä tarvitaan, jotta meillä toisen asteen koulutus säilyy lähipalveluna ja sitä voidaan käydä kotoa käsin.

Opetus- ja viestintäministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Käytän poikkeuksellisesti puheenvuoron vain yhden edustajan puheenvuoroon liittyen sen takia, että tässä edustaja Vehkaperän puheenvuorossa oli monta sellaista asiaa, jotka vaativat oikaisua. Ajattelin, että vastaan sitten muille, kun tulee aikaa tässä enemmän.

Mutta minusta on nyt tärkeää ensinnäkin todeta, että tällä hallituskaudella ei ole poistettu, päinvastoin kuin väititte, näitä perustamiskustannuksia. Ne ovat tässä valtionosuusuudistuksen pohjassa olemassa aivan samalla tavalla kuin ennenkin. Sen lisäksi on 35 miljoonan euron homekoulujen lisäavustus laitettu tällä hallituskaudella kiertoon. Se on enemmän kuin ylipäänsä olisi voinut ajatella, että näin vaikeassa taloustilanteessa pystytään tekemään. Tosin on myönnettävä, että itse olen hakenut vielä lisääkin tämän kaiken päälle, koska meidän koulujen terveys ja turvallisuus on monella tavalla uhattuna. Minusta on tärkeää, että pidetään tosiasioista kiinni.

Sitten esititte, että näitä kriteereitä ei ole kentän käytettävissä. 9.2. on lähetetty joka ainoalle nykyiselle koulutuksen järjestäjälle nämä kriteerit käyttöön. En käyttänyt omaa puheenvuoroaikaani siihen, että olisin käynyt täällä ikään kuin tätä paperishow’ta näyttämällä, että paperit ovat olemassa ja ne on lähetetty kentälle. Meillä on hirvittävän iso työ tehty siinä, että on olemassa, saattaapi olla 14 sivua, sitä kertomaa siitä, millä tavalla niihin kriteereihin pitää vastata.

Mutta käyn ne nyt tässä läpi, kun edustaja kysyi niitä ja tässä aikaisemminkin jo peräänkuulutettiin tätä. Eli koulutuksellinen tarve ja myöskin koulutuksen saatavuus eli kokonaisharkinta siitä, tarvitaanko alueella koulutusta, missä se sijaitsee, mikä on väestöpohja ja minkälaiset taloudelliset ja ammatilliset edellytykset on koulutusta järjestää, mikä on henkilöstön määrä, tilat ja kelpoisuudet, kaikki nämä, on hyvin tarkkaan käyty läpi. Nämä ovat kaikki järjestäjille lähetettyä materiaalia. Ne ovat myöskin kaikkien meidän saatavilla ministeriön nettisivuilta. Minä pahoittelen, että minä en osannut näitä kaikille etukäteen jalostaa, mutta on tärkeää pysyä myöskin täällä siinä, mistä on kysymys.

Sitten ihan lopuksi, puhemies, minun on pakko todeta vielä tästä osaavimmasta kansakunnasta, että me olimme jo ennen joulua, edeltävän vuoden jouluna, maailman osaavin kansa. Suomihan pärjäsi tällaisessa aikuistutkimuksessa maailman parhaasti. Siltä osin, jos yksinkertaisia saavutuksia voidaan mitata, tämä jopa saavutettiin jo, mutta se ei kerro koko totuutta, eli aina pitää parantaa juoksua.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Kiitoksia ministerille, että olette täällä vielä jaksanut istua kuuntelemassa näitä puheita.

Välikysymys on opposition työväline nostaa keskusteluun tärkeitä yhteiskunnallisia asioita, joista päätetään poliittisesti, ja omasta puolestani haluan todeta sen, etten varmasti halua olla lietsomassa erityisesti mitään, vaan koen, että tämä koulutusasia on tärkeä ja tästä on syytä keskustella, koska on varmasti ihan totta, että myös tulevalle hallitukselle jää tehtävää. Toisaalta sit- ten taas, kun näitä rakenneuudistuksia viedään eteenpäin, toivon, että hallitus myös osaltaan kuuntelee, mitä täällä tänään keskustellaan.

No, maahamme rakennettiin aikanaan kansakouluja ja niissä käytiin, lapset vuorotellenkin, jos kaikilla lapsilla ei ollut kenkiä. Elikkä usko koulutukseen Suomessa on ollut aina vahva, ja koulutusta on resursoitu, ja varmasti tämmöinen kansakoulun rakentaminen yhteiskunnan ponnistuksena on ollut ihan mittava hanke ja ihan nykypäivän hankkeisiin ja koulutukseen satsaamiseen rinnastettavissa. Kansakoulu on rakentanut yhteiskuntaa, yhteiskuntarauhaa, sivistystä ja myös valistusta, fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista terveyttä.

Eli olemme luoneet sinnikkäällä työllä Suomessa vahvan pohjan suomalaiselle sivistykselle ja osaamiselle, ja mielestäni se on erittäin arvokas asia, mistä tänään olemme keskustelleet varmasti kohtalaisen yksimielisesti. Keinot ehkä ovat oppositiolla ja hallituksella sitten erilaiset siinä, että koulutuksen tasa-arvo on arvo, josta kannattaa ja tulee pitää kiinni, sillä kyllä kai Suomessa alueellista ja sosiaalista tasa-arvoa ja hyvinvointia ovat kiistatta edistäneet peruskoulu ja terveyskeskus.

No, peruskoulun luonnollinen jatkumo, lukio, on monella paikkakunnalla ollut niin sanotusti toimiva paketti. Alueet ovat sitten kehittyneet myös maakunnallisten yliopistojen ja korkeakoulujen kautta, ja kyllä minä pohjoissuomalaisena ihmisenä todella hyvin tiedän, mitä Oulun ja Lapin yliopistot ovat merkinneet alueellemme. No, Oulun seudulla varsinkin Nokian menestys on pohjautunut tähän vankkaan yliopisto-osaamiseen ja tutkimukseen mutta myös toisen asteen koulutukseen ja ammattikouluverkostoon ja vielä aikuiskoulutukseen. Eli myös aikuiskoulutus on pystynyt Pohjois-Suomessa vastaamaan työelämän muutoksiin ja niistä tulleeseen tarpeeseen kouluttautua. Ja on äärimmäisen hyvä aikuiskoulutuksesta puhuttaessa, että hallitusohjelmaan on kirjattu näyttötutkintojärjestelmä koulutuksen kehittämisessä. Siinä on kehitettävää. Kyllä varmasti kaikki alan toimijat tietävät ja itsekin sillä alalla toimineena tiedän, että esimerkiksi henkilökohtaistamisessa on edelleen pullonkauloja, se kangertelee ja sitä voitaisiin tehokkaammin käyttää, kun meillä näyttötutkintomestarikoulutus on tehokkaasti viety tuonne aikuiskoulutuskentälle.

Mutta kuten todettu on, 90-luvun laman aikaan satsattiin myös huippututkimukseen, huippukoulutukseen, ja sieltä varmasti kumpusi sitten osittain Nokian menestys, ja toivon, että samassa suhteessa säilytettäisiin näitä tutkimuksen ja koulutuksen varoja, myös alueellisesti, sillä kyllä minä näen, että alueissa on Suomen vahvuus ja vahvoista aluetalouksista muodostuu sitten se kokonainen kansantalous ja alueilta löytyvät nämä tulevaisuuden kasvualat, jos me nyt vaikkapa siitä biotaloudesta puhumme.

No, koulutuksen eriarvoistuminen, alueellinen eriarvoistuminen, on tietysti huolestuttavaa, ja täällä on nyt puhuttu pääkaupunkiseudun ongelmista ja lukioitten eriarvoistumisesta. Olen sitä mieltä, että erikoiskouluja tarvitaan. Olen ylpeä esimerkiksi Pohjois-Suomessa Sotkamon urheilulukiosta, jossa pelataan pesäpalloa ja hiihdetään. Kyllä näille erikoislukioille täytyy olla sijaa, mutta ennen kaikkea me tarvitsemme sitä tasa-arvoista lähikouluverkkoa. Parhainkaan etäopiskelu ei lähiopetusta korvaa, mutta ne täydentävät toisiaan, ja toki koulutusteknologian avulla päästään tuloksiin.

Sitten on todettava, että koulutuksen järjestäminen vaatii laajempia hartioita, sillä joka kunnassa ei voi ammattikoulun jokaista linjaa olla tai ammattikorkeakoulua joka toisessakaan kunnassa. Mutta minä toivoisin, että näistä hallintokokeiluista, kuten Kainuusta, näitä tuloksia hyödynnettäisiin, ja kun meillä on nyt ihan hiljattain tullut voimaan kuntakokeilulaki, jossa on myös tämä koulutuskokeilu yhtenä osiona, niin samaten toivoisin, että sitten näistä kokeiluista myös otettaisiin niitä toimivia rakenteita esiin ennen kuin lähdetään kauheasti näitä rakenteita muuttamaan ihan uudistamisen vuoksi.

Lopuksi haluan vielä kiittää hallitusta siitä, että on puututtu koulurauhan parantamiseen, koska se on minun mielestäni aivan yksi olennainen osa Pisa-tutkimuksissa menestymistä, että me panostamme koulurauhaan.

Markus Lohi /kesk:

Arvoisa puhemies! Sain kirjeen eräältä lukion opettajalta Lapista. Hän kirjoittaa: "Olen lukion ja yläkoulun lehtori sekä toimin molemmissa taloissa apulaisrehtorina. Yhtä lukuun ottamatta kaikki meidän lukion opettajat opettavat myös yläkoulun puolella ja osa myös alakoululla. Olemme kaikki muodollisesti päteviä, yhteistyö eri asteiden välillä toimii ja muodostamme yhdessä peruskoulun kanssa noin 300 oppilaan kampuksen, joka toimii hyvin kustannustehokkaasti ja jossa myös oppilashuolto on kunnossa. Näin toimiakseen kokonaisuus tarvitsee sen jokaista nykyosaa. Lukion hallintoon rehtorin työajasta lasketaan 30 prosenttia ja lisäksi puolet koulusihteerin palkasta ja minä saan 5 viikkotunnin korvauksen apulaisen tehtävistä, eli hallintokin on hyvin ohut".

Samanlainen kuin lehtorin edellä kuvaama tilanne on useissa pienissä Suomen kunnissa niin Itä- kuin Pohjois-Suomessa ja Keski- ja Etelä-Suomessakin, itse asiassa kaikkialla muualla paitsi suurissa tai keskisuurissa kaupungeissa. Nyt hallituksen esitys, jossa kaikille kunnille ei olla myöntämässä järjestämislupaa, on rikkomassa tämän erittäin hyvän ja hedelmällisen ja toimivan yhteistyön peruskoulun ja lukion välillä. OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen on todennutkin, että mistä hallinnosta oikein säästetään, lukiossa on yleensä rehtori ja kanslisti, muuta hallintoa ei ole.

Ymmärrän sen, että tiukassa taloudellisessa tilanteessa tarvitaan uudistuksia. Nyt olisi kuitenkin järkevää pohtia, mihin koko järjestämislakia tarvitaan, jos lukiot aiotaan todella säilyttää. En vastusta uudistuksia koulutuspuolellekaan, mutta ennen kuin lähdemme tekemään tämänkaltaisia uudistuksia järjestämisverkon osalta, olisi varmistuttava siitä, että nämä uudistukset todellakin parantavat koulutuksen saatavuutta ja ovat järkeviä talouden näkökulmasta. Nyt en ole valitettavasti ollenkaan varma siitä, tuleeko näin käymään, päinvastoin pelkona on se, että jos menemme tällä tavalla uudistamaan koulutuksen järjestämistä, lukiot ennen muuta lähtevät pienemmiltä paikkakunnilta, ja tämä vaarantaa myös peruskoulun yläluokkien toiminnan, sillä sinne ei tahdota saada, kun tuntikehystä ei riitä, päteviä aineenopettajia.

Toinen asia, arvoisa puhemies, jonka haluan nostaa tässä koulutuskeskustelussa esille, on toisen asteen ammatillisen koulutuksen leikkaukset. Hallitushan leikkasi vuonna 2014—2016 keskimäärin valtakunnallisesti noin 5,5 prosenttia ammatillisesta toisen asteen koulutuksesta. Lappiin nämä koulutusleikkaukset kohdistuivat kuitenkin huomattavasti rajummin, noin 15 prosenttia meidän koulutusmäärärahoistamme. On ymmärrettävää, että kun ikäluokat pienenevät, sillä on vaikutusta myös koulutuspaikkamääriin. Mutta tässä tilanteessa huomioon ei ole kuitenkaan otettu koko alueen väestön alhaisempaa koulutustasoa, ja kun samaan aikaan ollaan erittäin nopealla tahdilla ajamassa toisen asteen ammatillista koulutusta alas ja ollaan myös samanaikaisesti leikkaamassa erittäin rajusti aikuiskoulutuksen ja oppisopimuskoulutuksen puolelta, seuraukset ovat sentyyppiset, että tämä toteutus ei näytä nyt pysyvän oikein hallinnassa.

Arvoisa puhemies! On myös herätetty kysymyksiä siitä, että kun lukiot, ihan oikein, ovat saamassa tätä saavutettavuuslisää, niin pitäisikö tämän koskea myös toisen asteen ammatillista puolta. En ota siihen tässä kantaa, herätän vain tällaisen kysymyksen.

Arvoisa puhemies! Keskusta julkaisi muutama viikko sitten viisi päätavoitetta Suomelle. Yksi kokonaisuuteen sisältyvistä kärkihankkeista on toisen asteen koulutuksen alueellisen kattavuuden turvaaminen. Tavoitteemme poikkeaa selvästi nykyisen hallituksen politiikasta. Nyt on suuri pelko, että hallituksen esittämällä mallilla palaamme takaisin 60-luvulle, jolloin enemmän sääntönä kuin poikkeuksena on se, että nuori joutuu lähtemään peruskoulun jälkeen 15-vuotiaana kotoa pois opiskelujen perässä. Tällaista kehitystä emme halua olla edistämässä.

Teuvo Hakkarainen /ps:

Arvoisa puhemies! Marraskuussa jätin kirjallisen kysymyksen nuorten oppisopimuskoulutuksen muuttamisesta. Luen siitä otteita. "Perussuomalaisten varjobudjetissa käsitellään mestari—kisälli-mallia, jossa eri alojen seniorit kouluttaisivat työkokemusta vailla olevia nuoria alansa ammattilaisiksi. Näiden mestareiden työuria voitaisiin pidentää, kun heidän työtehtävistään samalla tulisi kevyempiä. Lisäksi mestari välittäisi hiljaista tietoa kisällille."

Suomen Yrittäjät ry:ssä nähdään, että nykyinen oppisopimuskoulutus toimii nuorten kannalta vain osittain. Vuonna 2010 alle sata nuorta siirtyi oppisopimuskoulutukseen heti peruskoulun jälkeen, muun muassa siksi, että se on painottunut aikuiskoulutusmuodoksi. Saksassa sen sijaan oppisopimuskoulutus on nuorten ammatillisen koulutuksen pääväylä. Siellä eri alojen oppisopimuspaikat on sidottu ammattien tuottavuuteen sekä opiskelijan taitotasoon. Suomen Yrittäjät kysyykin, mikä yhteys Saksan alhaisella nuorisotyöttömyydellä on voimakkaasti työssä tapahtuvaan oppimiseen perustuvaan koulutusmalliin. Eurostatin mukaan vuoden 2013 lopussa nuorisotyöttömyysprosentti oli Suomessa 20, Saksassa alle 8, Itävallassa alle 10. Suomen kanssa suurin piirtein samoissa lukemissa olivat muun muassa Tekki, Viro, Liettua ja Slovenia.

Arvoisa puhemies! Hallituksen nuorisotakuun piti työllistää nuoret kolmessa kuukaudessa. On käynyt päinvastoin, nuorten työttömyys on pahentunut ja monin paikoin pitkittynyt. Keski-Suomessa alle 25-vuotiaiden työttömien määrä on kasvanut yli 50 prosentilla vuoden 2012 alusta lähtien. Sen jälkeen, kun nuorisotakuu tuli voimaan, on nuorisotyöttömyys Keski-Suomessa kasvanut lähes 40 prosentilla. Yleisen vaikean taloustilanteen lisäksi nuorisotyöttömyyteen vaikuttaa se, että vastavalmistuneet eivät saa työtä, koska heillä ei ole työkokemusta. Oppisopimuskoulutus on käytännössä aikuiskoulutusta, lähinnä ammatillista lisä- tai täydennyskoulutusta.

Arvoisa puhemies! Kysyin ministeri Kiurulta, eikö oppisopimuskoulutusta tulisi suunnata nuorille niin, että siitä muodostuisi ammatillisen koulutuksen pääväylä. Olisiko aika muuttaa sitä, koska se ei nuorten kohdalla näytä toimivan, jos vertailuna on esimerkiksi Saksa. Voitaisiinko Saksan mallia kokeilla esimerkiksi paikallisesti eli jollain tietyillä alueilla ja tietyn määräajan? Vastauksessaan ministeri Kiuru totesi muun muassa näin: "Opetus- ja kulttuuriministeriö on osana nuorisotakuuta käynnistänyt toimenpiteitä, joilla edistetään oppisopimuskoulutusta nuorten koulutusmuotona. Toimenpiteet on kohdennettu alle 25-vuotiaille, vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa oleville nuorille. Pääosa kehittämistoimista on käynnistynyt vuoden 2014 alusta lukien."

Arvoisa puhemies! Nämä ministerin kehumat täysin uudet toimintamallit on siis otettu käyttöön noin vuosi sitten. Meillä on kuitenkin taantuma jyllännyt jo useita vuosia, ja se on rokottanut pahasti myös nuorisoa. Miksi toimenpiteet aloitettiin vasta nyt viime vuonna? Toimenpiteet on kohdennettu niille alle 25-vuotiaille, joilla ei ole perusasteen jälkeistä tutkintoa. On toki hyvä, jos näitä vailla tutkintoa olevia nuoria saadaan oppisopimuskoulutuksen avulla leivän syrjään kiinni. Harva pärjää nykymaailmassa pelkällä perusasteen koulutuksella.

Arvoisa puhemies! Vastauksessaan ministeri Kiuru totesi myös, että nuorten oppisopimuskoulutuksen kehittämishankkeiden myötä saadaan tietoa siitä, millaiset toimintamallit suomalaiseen koulutusjärjestelmäämme soveltuvat ja tuottavat parhaita tuloksia. Ehkä parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vaikka näkisin kyllä, että näihin kehittämishankkeisiin olisi voitu ryhtyä jo kauan sitten. Yhdyn keskustapuolueen tekemään epäluottamuslauseeseen.

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! Nuorten ja työikäisen väestön koulutus torjuu parhaiten syrjäytymistä, työttömyyttä ja köyhyyttä maassamme. Kansalaisten yhtäläinen ja ilmainen oikeus kouluttautua on paras keino yhteiskunnan eriarvoistumisen torjumiseen. Ilmainen tasokas koulutusjärjestelmä takaa sen, että vähävaraistenkin lapsilla on mahdollisuus saada korkeakoulututkinto varallisuudesta riippumatta. Koulutus on sijoitus tulevaisuuteen, ja hallituksen tällä hallituskaudella asettamat monen sadan miljoonan euron resurssileikkaukset lukio- ja ammatilliseen koulutukseen tuntuvat kohtuuttomilta.

Arvoisa puhemies! Oppilaalla on oikeus opetukseen, ohjaukseen, työrauhaan ja turvalliseen kouluympäristöön, missä ei ole sisäilmaongelmia eikä koulukiusaamista. Yhteistyötä kodin ja koulun välillä tulee lisätä, jotta nuori saa avun ongelmiinsa riittävän ajoissa ja lopulta koulun päästötodistuksen, jolla hän pääsee eteenpäin elämässä. Miten tämä yhteistyö onnistuisi jatkossa paremmin jättikouluissa, missä opettaja ei opi tuntemaan oppilaitaan eivätkä oppilaat opi tuntemaan luokkatovereitaan? Yhteiskunnalle nuorten syrjäytyminen tulee maksamaan vuosittain noin 300 miljoonaa euroa. Siksi nuorten oppimisvaikeuksiin ja hyvinvointiin tulee kiinnittää välittömästi entistä enemmän huomiota.

Oppilaiden oikeus käydä lähikoulua ja saada lähiopetusta opettajalta tulee säilyttää. Tämä ei onnistu, jos ryhmäkoot suurenevat ja alle 500 oppilaan lukioita aletaan yhdistellä säästösyistä ja lukiot keskitetään lopulta kaupunkeihin. Keskittämisen myötä kouluja lakkautetaan. Emme halua palata takaisin sodan jälkeisille 50—60-luvuille, jolloin koululaiset joutuivat muuttamaan kaupungin asuntoloihin ja sukulaisten nurkkiin asumaan saadakseen keskikoulu- ja lukiotodistuksen. Siihen aikaan näillä tutkinnoilla työllistyi hyvin. Nykyisin on suuri vaara joutua työttömäksi, mutta lukiotodistuksia ja opittuja taitoja tarvitaan tulevaisuudessakin pohjaksi elämälle ja jatko-opinnoille.

Koulun opiskelutapojen uudistaminen on ajan haasteisiin vastaamista. Digitaalisten tablettitietokoneiden käyttö koululaisten opiskelumotivaation lisääjänä on yleistynyt, ja kuntakohtaiset kokeilut on aloitettu. Haluaisin korostaa, että nyt olisi opetusministeriön aika käynnistää kunnallisten digitaalisten oppisisältöjen ja opetustavoitteet kattavan sähköisen ja vuorovaikutteisen oppimateriaalin suunnittelu ja kehittäminen kouluja varten. Olisin halunnut kysyä tästä tänään debatissa ministeriltä, mutta valitettavasti en saanut kyseistä puheenvuoroa. Jos käytössä olisi hyvät ja kattavat sähköiset koulumateriaalit, joita voitaisiin käyttää koko maassa, niin voitaisiin saavuttaa yhtä hyvä ja laadukas opetus tasapuolisesti kaikille. Pitkällä aikavälillä kunnat saisivat ehkä jotain säästöä, ja oppikirjojen vuotuinen hankkiminen vähitellen vähenisi. Alussa digitalisaatio on tietysti suuri haaste myös opettajille, jotka joutuisivat opettelemaan uusien laitteiden käytön ja niiden hyödyntämisen opetuksessa.

Arvoisa puhemies! Tämän hallituksen teke-mien linjausten vuoksi lähinnä yhä useampi nuori joutuu muuttamaan pois kotoaan vanhempien valvovan silmän alta, kun lukio- ja ammatillinen koulutus siirretään kauemmaksi kotoa nyt aiotun keskittämisen myötä. Meillä kansanedustajilla on nyt mahdollisuus estää tämä nuortemme mahdollisuuksia heikentävä kehitys täällä eduskunnassa. Alle 500 oppilaan lukioita pidetään liian kalliina ylläpitää. Tämä on väärä suuntaus, sillä nuoren henkinen kehitys on vielä kesken ja nuori haluaa tuntea kuuluvansa ryhmään eikä hukkua ihmismassaan. Lähiopetus pienissä ryhmissä on tehokkaampaa kuin suurissa luokissa tai luentosaleissa.

Hyvää ja laadukasta opetustyötä ei voi toteuttaa, jos opettajia ja koulunkäyntiavustajia vähennetään ja lomautetaan vuodesta toiseen. Määrärahoja ei riitä myöskään opettajan työmotivaatiota lisäävään täydennyskoulutukseen. Tämä suuntaus on jo alkanut näkyä oppilaiden suorituksissa, emme pärjää enää kansainvälisissä Pisa-testeissä toivotulla tavalla.

Arvoisa puhemies! Hyvät ja arvoisat kollegat! Mitkä ovat ne hallituksen keinot, joilla Suomi saadaan jälleen takaisin opetuksen ja oppimistulosten kärkimaaksi?

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Viime vuonna yliopistoihin haki 90 000 opiskelijaa. Opiskelupaikan sai vajaa kolmannes hakijoista. Koska vain harvat suomalaisnuoret pääsevät yliopistoihimme, seuraa siitä vääjäämättä korkeasti koulutettujen puute. Se on jo nyt nähtävissä. Tarvitsemme kovan koulutuksen saaneita ihmisiä it-alalle, teknologiaan, yritysjohtoon, lääketieteelliseen ja sosiaalialan maisterikoulutukseen, nämä vain muutamina esimerkkeinä.

Samaan aikaan kun 35 000 suomalaisnuorta jäi vaille yliopistollista opiskelupaikkaa, yliopistoihin hyväksyttiin 3 000 ulkomaalaista ilmais-opiskelijaa. Tällä hetkellä heitä on yliopistoissa noin 17 000 ja saman verran ammattikorkeakouluissa. Suomalaiset antavat heille 300 miljoonan opiskelulahjan vuodessa. Tähän hallituksen rohkeus riittää. Samoin siihen jargoniin, että tarvitsemme muka lisää maahanmuuttajia, koska meillä ei ole omia koulutettuja työntekijöitä edes alimman koulutuksen vaativiin tehtäviin. Kohta meillä ei ole senkään vertaa mitä nyt, koska ammattikoulutuksesta leikataan, ammatillisesta aikuiskoulutuksesta leikataan, keskiasteen koulutuksesta leikataan ja ammattikorkeakoulutuksesta leikataan.

Kun koulutettua väkeä ei ole, pitää hallitus ovet avoinna sellaisille ulkomaalaisille työperäisille maahanmuuttajille, joilla ei ole työtä ja todennäköisesti ei koulutustakaan omassa maassaan. Heille hallituksella riittää rahaa kotouttamiseen ja kouluttamiseen — niille paikoille ja niille aloille, joille suomalaisnuoret eivät ole päässeet edes opiskelemaan ammattia itselleen. Missä on järki tässä touhussa?

Ammattiosaamisen barometri kertoo, että koulutuksen järjestäjät pelkäävät, että rahoituksen vähentäminen heikentää pysyvästi kotimaisen koulutuksen laatua ja myös kotimaisia koulutettavia opiskelijoita. Peräti 60 prosenttia barometriin vastanneista uskoo ammatillisen koulutuksen heikkenevän jo seuraavan vuoden aikana. Toisen asteen koulutuksesta on nyt päätetty leikata 260 miljoonaa vuoteen 2017 mennessä, ja se ei voi olla näkymättä nuortemme tulevaisuudessa.

Rahaa ei riitä omille opiskelijoille, mutta ulkomailta tulevia opiskelijoita koulutetaan ilmaiseksi. Lisäksi kahden vuoden opiskelun jälkeen Euroopasta tulleetkin pääsevät täyden suomalaisen sosiaaliturvan piiriin. Me siis maksamme heille, jotta he täyttävät koulutuspaikkamme ilmaiseksi.

Hallitus on kyllä kaavaillut esitystä EU- ja Eta-alueen ulkopuolisilta opiskelijoilta perittävistä lukukausimaksuista, mutta esitys ei ole edennyt eduskuntaan asti. Miksi? Puuttuiko rohkeus? Miten ihmeessä hallituksella voi olla rohkeutta sysätä omat nuoremme koulutuksen ulkopuolelle mutta maksaa ulkomaalaisille siitä hyvästä, että he kouluttautuvat täällä ja vievät ammattiosaamisensa sitten täältä pois?

Hallituksen tehtävä on vastata yhteisten varojemme jakamisesta. Onko kansalaisten tahto koulutuksen laadun heikentäminen ja lähikoulujen sulkeminen? Onko se näin? Tuskin. Olisiko hallituksella kenties syytä viimeinkin kuunnella myös kansaa? Olisiko hallituksella viimeinkin aihetta kantaa vastuuta omista nuoristamme, niistä, jotka ovat meidän tulevaisuutemme, niistä, jotka tulevat kantamaan tätä yhteiskuntaa vuosikausia eteenpäin, heistä ja heidän lapsistaan? Heille täytyy löytyä paikka tässä yhteiskunnassa, heille täytyy löytyä koulutettu paikka tässä yhteiskunnassa. Me elämme koulutusyhteiskunnassa, me elämme koulutusmaailmassa. Kukaan ei saa työtä, kukaan ei pärjää, jos ei saa jonkinlaista ammatillista koulutusta ja — tänä päivänä — jos ei saa tarvittavaa lisä- ja jatkokou-lutusta ja vielä lisäksi uudelleenkoulutusta jossakin vaiheessa. Me elämme pätkämaailmassa, missä on pätkäkoulutusta, pätkätyötä ja tarvitaan jatkuvan oppimisen ideologiaa, mutta se puuttuu valitettavasti tältä hallitukselta. Täytyy vain toivoa, että tulevat hallitukset huomioivat myös meidän nuoremme ja heidän tarpeensa.

Satu Haapanen /vihr:

Arvoisa puhemies! Aivan aluksi haluan sanoa kiitokset ministerille, joka on jaksanut täällä pitkän päivän istua ja osallistua keskusteluun.

Puhemies! Kulunut eduskuntakausi on ollut monin tavoin haastava. Kansainvälinen talouden epävakaus on heijastunut Suomenkin talouteen sitä heikentävästi. Vaalikauden alussa saimme isoja ja ikäviä uutisia Nokian irtisanomisista ja muidenkin suuryritysten sulkemisista, verotulot laskivat siten monissa kunnissa, ja myös koulutus joutui säästökuurille. Viennin tyrehtyminen Venäjälle jatkaa tätä onnetonta talouskierrettä. Toki valopilkkujakin on ollut, mutta vielä on pitkä matka parempaan aikaan.

Joissakin kunnissa on jouduttu turvautumaan erittäin haitallisiin opettajien lomautuksiin, sijaiskieltoihin tai materiaalin karsimiseen tai näihin kaikkiin. Välillä tuntuu, että onko oppilaan turvallisuus jo vaakalaudalla, kun sijaisia ei saa palkata ja yksi opettaja joutuu huolehtimaan kahdesta ryhmästä tai ylisuurista ryhmistä. Lasten käyttämät kirjat ovat usein vanhoja, jopa yhdeksän oppilaan jo käyttämiä — kuka aikuinen muuten siihen suostuisi? — ja niissä saattaa olla jopa vanhentuneita tietoja. Läheskään kaikki ekaluokkalaiset eivät saa enää uutta aapista kouluun tullessaan. Eriarvoisuus koulutuksen suhteen näkyy siinä, että koulujen ja kuntien välillä on isoja eroja oppilaan saaman opetuksen määrän suhteen. Joissakin kunnissa oppilaat saavat yhdeksän vuoden aikana jopa puoli vuotta vähemmän opetusta kuin muissa kunnissa tai kouluissa. Eriarvoisuutta on myös erityisopetuksen määrässä. Tukiopetusta ei monissa kunnissa ole pystytty tarjoamaan enää vuosikausiin — tämä on pitempiaikainen ongelma kuin vain tämän hallituksen aikainen ongelma.

Koulun tehtävä on tasoittaa erilaisista taustoista tulevien lasten oppimisessa olevia eroja ja auttaa jokaista lasta pääsemään parhaimpaansa — siis koulun tehtävä on auttaa jokaista lasta pääsemään omien edellytysten mukaan parhaimpaansa. Parhaiten tähän päästään, jos jo varhaiskasvatuksessa taataan lapselle edellytykset hyvään oppimiseen. Siksi juuri varhaiskasvatuslaki on niin tärkeä uudistaa, että siinä otetaan myös tämä pedagoginen puoli sosiaalisen puolen lisäksi huomioon.

Koulu ei voi toimia irrallaan muusta yhteiskunnasta pelkästään senkään vuoksi, että monet lapset tarvitsevat tasapainoisen kehityksensä tueksi moniammatillista yhteistyötä, ja usein koulu on luonteva paikka moniammatillisen tiimin kokoontua oppilashuollollista työtä tekemään. Mielestäni tämä koulujen oppilashuollollinen tehtävä on väistämätön, ja se korostuu aina vain vahvemmin. Kysyn kuitenkin aiheellisesti, että jos rehtorin ja opettajankin työstä leijonanosa menee oppilashuollollisiin tehtäviin, ollaanko silloin enää koulun perustehtävän — kasvatuksen, opetuksen, sivistyksen — äärellä. Mielestäni tulisi vakavasti pohtia sitä, miten kouluja ja opettajia voitaisiin auttaa paremmin toteuttamaan perustyötänsä. Voisiko ajatella, että opettajan ja rehtorin työn tueksi kouluille tulisi muitakin ammattilaisia, lisää aikuisia, jotka huolehtisivat lasten ja nuorten kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista, niin kuin opettajatkin kyllä tekevät? Näitä lapsia on kouluissa paljon. He eivät ole suinkaan ilkeitä vaan jopa sairaita tai yksinkertaisesti levottomia niin, että eivät välttämättä jaksa istua paikallaan tai kykene opiskelemaan normaalisti muun ryhmän kanssa täyttä päivää. Lisäaikuisilla ja ammattiauttajilla olisi keinot ja aikaa puuttua paremmin esimerkiksi yksinäisten lasten yksinäisyyteen ja tunnistaa apua tarvitsevia lapsia.

Olen tämän päivän aikana kysynyt itseltäni, mitä tällä kaudella olisi voitu tehdä paremmin. Monia asioita on tehty hyvin, kuten tänäänkin on kuultu, esimerkiksi pienennetty ryhmäkokoja. Lähtökohtainen ongelma ei olekaan hallituksessa vaan siinä, mitkä taloudelliset raamit meidän koulutukselle asetetaan, ja mielestäni tämä lähtökohta on aivan väärä. Meidän pitäisi katsoa koulutusta kokonaisuutena lapsen ja nuoren hyvinvoinnista, oppimisesta ja sivistyksestä käsin ja tehdä näitä rakenteellisia uudistuksia tästä viitekehyksestä käsin eikä talouden ehdoilla. — Kiitos, puhemies.

Mikael Palola /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä tänään käydyn keskustelun perusteella me kaikki voimme olla yksittäisinä kansalaisina luottavaisella ja turvallisella mielellä. Riippumatta vaaleista ja tulevasta hallituspohjasta suomalaisesta koulutusjärjestelmästä pidetään hyvää huolta: sitä kehitetään jatkossa, koulu- ja toimipaikkaverkosto säilyy kattavana, ja suomalainen koulutus ja osaaminen pysyvät kansainvälisesti kilpailukykyisellä huipputasolla. Tältä tämä keskustelu tuntuu ja kuulostaa, ja se on varmasti kaikkien meidän mielestä hyvä asia.

Käydystä keskustelusta huolimatta on kuitenkin syytä todeta, että meidän talouden haasteet ovat edelleen mittavat, ja jos me emme onnistu nostamaan suomalaisten työllisyysastetta, huolehtimaan julkisesta taloudesta, niin mikään meidän sektoreistamme ei voi välttyä talouden haasteilta ja näin ollen myöskään säästöpaineilta, ei myöskään koulutussektori, vaikka tämän päivän keskustelujen perusteella muuta voisi olettaakin.

Jotta me voimme välttää hallitsemattomat säästöt ja niistä aiheutuvat toimenpiteet, on hyvin tärkeätä, että me onnistumme kehittämään kouluja ja koulutusta, koulutusjärjestelmää, ja uudistamaan sitä hyödyntämällä uutta teknologiaa ja sen tarjoamia mahdollisuuksia, ylipäätään sitä osaamista, jota meillä tällä koulutussektorilla on. Minä uskon, että tähän kyllä varmasti löytyy eväät ammattilaisilta, käytännön toimijoilta, kunhan me vain lainsäätäjinä siihen annamme mahdollisuudet.

Tämä meidän osaamisemme, koulutus ja osaaminen, on meidän keskeinen kilpailuvalttimme, ja siksi koulutuksesta on jatkossakin huolehdittava. Meidän on huolehdittava erityisesti siitä, että kaikilla suomalaisilla, kaikilla suomalaisnuorilla on mahdollisuus omasta taustastaan ja asemastaan ja myöskin asuinpaikastaan riippumatta laadukkaaseen koulutukseen. Väestökehitys asettaa kyllä kovia paineita erityisesti maaseutumaisilla alueilla, harvaan asutuilla alueilla. Sinne meidän onkin löydettävä keinoja, joilla me voimme varmistaa kohtuulliset koulutuspalvelut jatkossakin oppilas- ja opiskelijamäärien ja myöskin alueiden rahoituspohjan heikkenemisestä huolimatta.

Omalla alueellani tuolla Keski-Suomessa kannetaan tällä hetkellä erityistä huolta pienten lukioiden kohtalosta ja tulevaisuudesta. Tällaisena entisenä pienen kunnan kunnanjohtajana tunnen tilannetta ja tiedän sen, miten merkittävä asema lukioilla on koko tämän kuntayhdyskunnan, ei vain lukiolaisten, näkökulmasta. On ymmärrettävää, että kun asukasluvut pienenevät, asutus harvenee ja oppilasmäärät vähenevät, niin jossakin vaiheessa tullaan myöskin sen kysymyksen eteen, että nykyistä lukioverkkoa ei pystytä ylläpitämään. Mutta minä uskon, että kunnat osaavat kyllä arvioida tilannetta ja sopeuttaa palveluitaan näihin tilanteisiin.

Minä olen hyvin tyytyväinen siihen, että hallitus totesi tässä välikysymysvastauksessaan, että hallitus ei ole lakkauttamassa tai sulkemassa lukioita ja lukion toimipisteitä. Minä pidän hyvin tärkeänä ja hyvänä myös sitä hallituksen linjausta, jonka mukaan lukioiden rahoituksessa on jatkossakin mahdollista tukea pieniä harvaan asuttujen seutujen lukioita erillisillä syrjäisyyslisillä tai vastaavilla rahoitusmuodoilla. Mutta minä näen tässä järjestämisen kokoamisessa isompiin yksikköihin myöskin isoja uhkakuvia. Me olemme tuolla sote-puolella huomanneet, että kun palvelujen järjestämistä kootaan isompiin yksiköihin ja alueellisiin kuntayhtymiin, niin aika helposti kuntayhtymissä — ja täytyy todeta, että aika usein myöskin keskustan johdolla — säästöjä on haettu toimipaikkoja karsimalla ja palveluja keskittämällä. Näin ei saisi käydä lukioiden osalta.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Suomi nousi 1990-luvun lamasta sen ansiosta, että varoja oli runsaasti ohjattu tutkimukseen ja koulutukseen. Nokian ihme — ihme, joka kohtaa kansakuntaa ehkä kerran 200 vuodessa, keskimäärin — syntyi osaltaan siksi, että meillä oli laaja joukko osaavaa työvoimaa. Yritykset ja yliopistot olivat saaneet käyttöönsä resursseja tutkimukseen, joka loi uusia teknologisia innovaatioita.

Nyt kun Suomi on jälleen lamassa, näyttää siltä, että ollaan tekemässä juuri päinvastoin. Kataisen, Stubbin hallitusten aikana tehdyt leikkaukset koulutussektoriin jokaisella tasolla ovat musertavia. Leikkaukset koulutuksesta ja sivistyksestä ovat olleet miljardiluokkaa. Jokaisella koulutuksen tasolla varhaiskasvatuksesta korkeakouluihin on vähennetty resursseja. Samaan ai-kaan koulutussektorille on kuitenkin asetettu myös uusia velvoitteita.

Uusi varhaiskasvatuslaki on jäämässä byrokraattiseksi sanahelinäksi vailla konkreettista sisältöä. Lisää tyhjää lainsäädäntöä ei tarvita.

Vapaan sivistystyön merkitystä ja arvoa ei tunneta, kun sen resursseja leikataan. Lisäksi vapaan sivistystyön laitosten tukeminen halutaan hoitaa kuntien valtionosuuksien mukaan, mikä tarkoittaa, että oppilaitosten on vaikea suunnitella toimintaansa hyvissä ajoin etukäteen.

Arvoisa puhemies! Kokoomus on ottanut asiakseen koulushoppailun puolustamisen. Peruskoulu ei voi toimia tulosrahoituksella. Opetuksen laadun on oltava kaikille suomalaisille lapsille yhtä korkea. Kokoomus myös vastusti aikanaan peruskoulu-uudistusta, jossa tarjottiin yhdenvertaiset koulutusmahdollisuudet kaikille suomalaisille lapsille, ja nyt se ajaa koulushoppailua, joka voi pahimmillaan johtaa yhä suurentuviin hyvinvointieroihin Suomessa.

Keskusta hyväksyy kyllä erikoiskoulut, liikunta- ja musiikkiluokat, mutta lähtökohtaisesti maamme etu on, jos useimmat lapset kävisivät lähikouluaan, joissa kaikissa saisi yhtä laadukasta opetusta ympäri Suomen.

Arvoisa opetusministeri, olette vaatinut helmikuun alussa, että kunnat säästäisivät pienet lukionsa. Olette sanonut, että kunnat eivät saisi vähentää yksiköitä vaan koota järjestäjiä yhteen. Olette kuitenkin ollut päättämässä lukiokoulutukseen kohdistuvista leikkauksista. Lukuja katsomalla on selvää, että vaadittuja säästöjä ei voida saada aikaan vain hallinnollisilla uudistuksilla, jotka toki saattavat oikein tehtynä olla aivan paikallaan. Koko toisen asteen hallinnon kulut ovat tällä hetkellä kuitenkin vain reilut 100 miljoonaa euroa, eli ratkaisematta taitaa jäädä, miten 260 miljoonan euron leikkaukset toisen asteen koulutukseen saadaan aikaan ilman, että joudutaan sulkemaan ammatillisia oppilaitoksia ja lukioita. Kysynkin: millä kriteereillä oppilaitoksia tullaan lakkauttamaan? Pahoin pelkään, että ensimmäisenä liipaisimella ovat pienet lukiot riippumatta opetuksen laadusta tai kustannustehokkuudesta.

Koulutuksessa pitää toki pystyä uudistuksiin. Myös koulutussektorimme kärsii turhista normeista, opetuksessa on purettava turhaa byrokratiaa. Opettajilta vaadittavaa raportointia täytyy vähentää ja vapauttaa opettajat tekemään oikeaa työtään, omaa työtään, eli opettamaan.

Keskustakin on valmis koulutuksen uudistuksiin, jotka johtavat säästöihin:

Esitämme ammatillisen koulutuksen viimeisen vuoden muuttamista oppisopimuskoulutukseksi tai laajennetuksi työssäoppimiseksi. Tällä voitaisiin ehkä kerryttää noin 120 miljoonan euron säästöt ja samalla parannettaisiin ammatillisen koulutuksen käyneiden mahdollisuutta työllistyä opintojen jälkeen.

Työ- ja elinkeinoministeriö sekä opetus- ja kulttuuriministeriö tekevät päällekkäistä työvoimapoliittista aikuiskoulutusta. Siirtämällä nämä toiminnot vain yhteen ministeriöön päästäisiin paitsi säästöihin myös selkeämpään ja parempaan johtamiseen.

Korkeakoulutuksessa nykyinen mallimme, niin sanottu duaalimalli, jossa yliopistot keskittyvät tieteelliseen tutkimukseen ja ammattikorkeakoulut osaavan työvoiman tuottamiseen, on mielestäni pitkälti oikea. Hallituksen piiristä on usealta suunnalta esitetty yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhdistämistä. Tätä en pidä tarkoituksenmukaisena. Korkeakoulujen välisen yhteistyön mahdollisuuksia on tietenkin järkevää selvittää ja aiheellisissa asioissa toteuttaa. Yhteistyöstä on varmasti löydettävissä etuja niin hallinnon kuin opetuksen ja tutkimuksen alueella. Yhteisiä sopivia tutkimushankkeitakin löytynee runsaasti. Vapaaehtoista yhteistyötä ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen välillä tulee edistää.

Korkeakouluissa tulisi olla enemmän yritys- ja työelämäyhteistyötä...

Arvoisa puhemies! Jos saan vielä pari...

Korkeakouluissa tulisi olla enemmän yritys- ja työelämäyhteistyötä, ja korkeakouluissa tehtävän tutkimuksen tulisi tukea paremmin myös Suomen vientiteollisuutta ja talouden kasvua. Mutta Suomi on sivistysvaltio. Sivistysvaltiossa tarvitaan tutkimusta myös aiheista, joilla ei ole välitöntä kaupallista sovellusta. Perustutkimus on kaikinpuolisen kehityksen kannalta välttämätöntä.

Koulutettu kansa on aina ollut Suomen menestyksen salaisuus. Koska meitä on vähän, kaikkien suomalaisten taidot on saatava käyttöön. Osaava työvoima ja teknologiset innovaatiot ovat kansamme kilpailukyvyn edellytys. Siksi toivon, että tätä Suomen ehdotonta voimavaraa ei rapauteta ankarissakaan leikkauspaineissa.

Opetus- ja viestintäministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Vaikka keskustelu on ihan lopuillaan, niin joudun käyttämään puheenvuoron — ajattelin tässä vaiheessa, että jos edustaja pääsee karkaamaan salista, niin tulee viesti kerralla selkeäksi. Nimittäin viittasitte tässä äsken ensinnäkin siihen, että nämä toisen asteen leikkaukset hallinnosta, opetuksesta, tiloista ja opetushenkilöstöstä olisivat sitä luokkaa, että puhuttaisiin merkittävistä miljoonamääristä. Haluan korjata sen nyt heti tässä, kun edustaja on vielä paikalla: tosiasiassa tällä koko toisen asteen rakenteellisella uudistuksella haetaan juuri niitä teidänkin peräänkuuluttamianne rakenteellisia uudistuksia siinä, että opiskeluaikoja nopeutetaan, lisätään tehokkuutta, opiskellaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan, ja juuri niitä — niin kuin itsekin totesitte — mahdollisesti ihan hyviä hallinnollisia muutoksia. Nyt on kysymys siitä, että olemme pyytäneet tämän kokonaispaketin osana, että lukion kokonaiskuluista 1 prosentin säästöt voitaisiin toteuttaa näissä hallinnollisissa kuluissa. Käytännössä koko lu-kion kuluista 1 prosentti eli 4,7 miljoonaa on se säästö, jota tässä tavoitellaan hallinnollisina kuluina. On hirveän tärkeätä, että nämä asiat ovat oikein.

Toinen esitys, jonka väititte minun tehneen, on se, että me kannattaisimme ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen yhdistämistä. Näin ei ole, ja lähtökohta on se, että duaalimallissa pitäisi kuitenkin purkaa niitä rakenteita, jotka estävät luontevan yhteistyön ammattikorkeakoulun ja yliopiston välillä. Kävitte hyvin tarkasti niitä perusteita läpi, ja yhdyn niihin, mutta emme ole esittäneet näiden laitosten yhdistämistä, se on aivan eri asia.

Päivi Lipponen /sd:

Arvoisa puhemies! Olemme keskellä isoa muutosta. Olen huolissani, kuinka pärjäämme muutoksessa, mihin perustuu identiteettimme, miten luomme kestävää kasvua. Koulutuksesta on säästetty jopa 2 miljardia. Opetusministeri on joutunut kohtuuttomaan tilanteeseen, kun säästöt on osoitettu voimallisesti juuri hänen sektorilleen. Koulutus on väline rakentaa yhteiskuntaa, muokata maailmaa haluttuun suuntaan, kasvattaa ihmistä. Suomen tulevaisuus on osaamisessa, tutkimuksessa ja tieteessä. Koulutus on vahvin tasa-arvoisen yhteiskunnan rakentamisen väline.

SDP:n puheenjohtaja on todennut, että koulutuksesta ei enää leikata. Tulevaisuus tehdään luokkahuoneessa. Maailma muuttuu, työ muuttuu, teknologia vaikuttaa kaikkeen. Suomalainen koulu elää murrosvaiheessa. Me tarvitsemme joustavia perusopetuskokeiluja, uudistuvia erityisen tuen muotoja, ja pedagogiikkaa on päivitettävä.

Koulut eriarvoistuvat, kun asuinalueet eriarvoistuvat. Helsingissä on Suomen parhaat ja heikoimmat koulut, oppimiserot ovat kaksi vuotta. Tähän voidaan vaikuttaa kaupunkisuunnittelulla. Nuoret saavat siis hyvin erilaiset valmiudet hakea peruskoulun jälkeen jatko-opintoihin ja taidot pärjätä opinnoissa. Laki kuitenkin edellyttää, että jokaisella nuorella on hyvät lähtökohdat hakea peruskoulun jälkeen jatko-opintoihin. Miksi lain henki ei sitten toteudu, kun oppimis-erot ovat jopa yli kaksi vuotta? Olemme uinuneet ehkä liian kauan koulumme hyvässä Pisa-maineessa. Sen tulee velvoittaa meitä kehittämään entisestään kouluamme, jotta jokaisella lapsella on mahdollisuus ponnistaa elämässä eteenpäin.

On tarkasteltava koko elämänkaarta. Lapsi oppii tärkeimmät kognitiiviset taidot hyvin varhain. Ne selittävät koko loppukoulumenestystä ja ammattiin pääsyä. Uudessa oppimisessa on kyse ihmisen uskosta kykyynsä oppia. Käsitys itsestään oppijana syntyy varhain ja säilyy lujana. Sen takia varhaiskasvatukseen on panostettava.

Koulun tulee antaa lapselle usko voida itse vaikuttaa oppimiseensa, osata ohjata omaa elämäänsä. Koulun on tuotettava lapselle onnistuneita oppimisen kokemuksia. Opetuksen ja oppimisen tulisi painottaa oma-aloitteisuutta ja vuorovaikutusprosesseja. On opetettava taitoa etsiä tietoa, motivoida kavereita, ymmärtää ja tuottaa yhdessä uutta tietoa. Tulevaisuuden koulussa oppilaat voisivat seurata omaan tahtiinsa opetusta yksin tai ryhmässä ja luokkaopetus käytettäisiin keskusteluihin ja ongelmanratkaisuihin.

Teollista yhteiskuntaa varten rakennetun koulujärjestelmän rajat alkavat häämöttää. Oppivan, verkostomaisen innovaatioyhteiskunnan tarpeita ja mahdollisuuksia tulee yhä enemmän huomioida, kun kehitetään suomalaista kouluopetusta. Opettaja on oppimisen mahdollistaja, osaamisen edistäjä, oppimisen esteiden poistaja ja oppijan innostaja. Oppilas nähdään sisällöntuottajana ja oppimistilanteiden aktiivisena osapuolena. Myös opettajankoulutusta on kehitettävä. Hyvä peruskoulutus on kaiken osaamisemme lähtökohta.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! On tavallaan hienoa tässä salissa todeta, että meitä satakuntalaisia on täällä kolme plus sitten yksi tuolta Keski-Suomesta päin...

No kyllä, täytyy myöntää, että kyllä on käynyt.

On aivan mahtavaa, ja haluan erityisesti kiittää kyllä ministeriä siitä, että hänen pitkämielisyytensä tässä vähän ristiriitaisessa tilanteessa ja kestävyytensä ovat täällä läsnä. Se on kyllä erityisesti merkille pantavaa.

Minun mielestäni tämän päivän keskustelussa puoluepolitiikka tuli vähän harmillisenkin voimakkaasti esille, että kuka on ollut hallituksessa koskakin, kun ollaan ruvettu tekemään päätöksiä siitä, että rakenteita uudistetaan. Asiat eksyvät silloin toisistaan. Oman puolueen osalta täytyy sanoa, että me olemme olleet hallituksessa silloin, kun ollaan sitouduttu siihen, että meidän pitää pystyä tehostamaan meidän omia ammatillisessa, myös lukiokoulutuksessa ja muissa olevia rakenteita. Mutta ei se, että olen nyt opposition kansanedustaja, todellakaan ole minulle sellainen asia, ettenkö voisi arvostella jopa omiani. Mutta itse keskityn tavallaan siihen omaan työmiestaustaan ja siihen, mitenkä pitäisi kehittää, mitä pitäisi tehdä ja kuinka paljon mistäkin leikataan. Edustaja Hakkarainen toi hyvin esille sen, kuinka meidän oppisopimusjärjestelmää voitaisiin kehittää — se on varmasti juuri sellainen suunta.

Keskusta omassa ehdotuksessaan toi esille, kuinka pitää oppisopimusjärjestelmää, mutta myös sen luonnetta, muuttaa. En havainnut siinä hetkessä yhtään kyseenalaistavaa puheenvuoroa. Itse asiassa tämän hallituksen aikana ja heidänkin mukana ollessaan hallituksessa oppisopimusjärjestelmää luotaessa ei puhuttu oppisopimusjärjestelmän muutoksesta sillä tavoin, että siitä tehdään koulutusta, vaan että oppisopimuksesta ja oppisopimustyössä ollessa maksetaan osaamisen kautta tulevaa palkkaa. Keskustan esityksestä siitä, että se tulee mukaan koulutukseen, puuttuu se työstä saatavan palkan elementti. Siitä haluaisin jossakin vaiheessa kyllä keskustapuolueen kanssa keskustella, mikä on se todellinen tavoite.

En puhu nyt tässä vasemmistoliiton kannoista, vaan puhun oman työelämäkokemuksen perusteella. On todella tärkeää, että meillä aikuiskoulutusta pystytään kehittämään. Meillä on liian paljon ihmisiä, jotka eivät kykene saamaan uudelleenkoulutusta, kun putoavat oman ammattinsa ja ammattiryhmänsä — teollisuuden rakennemuutoksen takia — siitä oman koulutuksensa piiristä, ja sinne meidän pitäisi enemmän satsata. Siinä kohtaa en kyllä syytä pelkästään ministeriä, vaan ehkä sekstettiä ja kaiken kaikkiaan sitä, että nyt olisi pitänyt enemmän nähdä, että "työstä työhön" -fiilis olisi syntynyt myös koulutuksen sektorille.

Olen kirjallisen kysymyksen tehnyt kuraattorien ammattiedellytysten osaamisesta. Meillä on todella paljon aikuiskoulutusoppilaita, jotka eivät pysty valmistumaan enää uudelleen toiseen ammattiin. Hallitus on tehnyt sellaisen päätöksen, jossa ei enää toisen ammatin tai varsinkaan ammattikorkeakoulutasoisen tutkinnon opiskelua tueta, ja tämä on kyllä Suomen kannalta todella murheellista. Sen takia pitäisi nyt ehdottomasti tämän osalta todeta, että rakenteissa on vikaa mutta meidän pitää pystyä niitä muuttamaan.

Teuvo Hakkarainen /ps:

Arvoisa puhemies! On todella ilo nähdä, että ministerikin on paikalla tähän aikaan, hyvin harvinaista — ja tietysti sieltä Satakunnasta.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset ovat esittäneet sitä mestari—kisälli-mallia täällä. Minä antaisin nyt esimerkin, mitenkä tässä on käynyt tämän nykyisen järjestelmän johdosta. Nyt Äänekoskella ollaan tekemässä suuria investointeja metsäteollisuuden taholta. Ja niin kuin tiedetään, Suomi on sata vuotta panostanut metsäpuolen koulutukseen, metsän kasvatukseen ja hoitamiseen. Nyt tämä puoli tahtoo pikkuisen olla rempallaan. Puutetta on metsäkoneenkuljettajista ja monitoimikoneen käyttäjistä, niistä on huutava pula tuolla alueilla ja varsinkin nyt, kun sinne tulee investointeja.

Tämmöinen metsäkoneenkuljettajan koulutus taikka monitoimikoneen kuljettajan koulutus maksaa suhteessa melkein yhtä paljon kuin hävittäjälentäjän koulutus. Ja tämä kurssi kun käydään, niin jos homma ei kiinnosta, mennään seuraavalle kurssille, ja rahat menevät niin kuin hanhen selästä, niistä ei ole mitään hyötyä kenellekään. Se on aika lailla tehotonta. Siellä on koululaitoksessa pulaa oppilaista ja työntekijöistä, elikkä nämä eivät kohtaa toisiaan. Se on tehotonta se.

Mutta mestari—kisälli-järjestelmässä, mitä olen esittänyt ja missä olen ollut mukana, muun muassa monta työntekijää olen kouluttanut omalle alalleni, siinä tapauksessa, se oppi, koska siinä on myös se toinen osapuoli kiinnostunut alasta, menee perille ja integroituu myös sinne työmaalle pitkäksi aikaa. Elikkä esittäisinkin näin: miksi sitä tukea ei suunnata suoraan sinne yritykseen, johon varmasti työllistyvät sitten tulevaisuudessa nuoret ja, sanoisin, myöskin vanhemmat?

Sitten menisin tämmöiseen epäkohtaan: Joulun alla julkaistiin Åbo Akademin sekä Tampereen ja Turun yliopistojen ja politiikan tutkijoiden yhdessä tekemä tutkimus liittyen ruotsin kieleen ja suomenruotsalaisuuteen. Sen mukaan suhtautuminen ruotsin kielen opiskelun pakollisuuteen oli selkeästi kielteistä. Kolme neljäsosaa kansalaisista halusi eroon pakollisesta kouluruotsista. Yli 60 prosenttia oli sitä mieltä, että koulussa olisi hyödyllisempää opiskella jotain muuta kieltä kuin ruotsia. Me perussuomalaiset kannatamme kansalaisaloitetta ruotsin kielen valinnaisuudesta. Aloite on nyt sivistysvaliokunnassa, josta sitä vieläkään ei ole tuotu eduskunnan täysistuntoon.

Arvoisa puhemies! Edustaja Niinistö kirjoitti tammikuussa julkaistussa kolumnissaan, että toivoa sopii, että valiokunta laittaa käsittelyyn vauhtia ja tuo asian äänestykseen pikimmiten, sillä mikäli aloitetta ei käsitellä ennen eduskuntavaaleja, se raukeaa, kuten käy kaikille muillekin käsittelemättä jääneille esityksille. Herääkin epäilys, halutaanko aloitetta tarkoituksella viivyttää sivistysvaliokunnassa, jotta nykyinen pakkoruotsin poistamista periaatteessa kannattava eduskunta ei ehdi asiasta äänestää. Joka tapauksessa perussuomalaiset aikovat jatkaa asian ajamista. Siis miksi Keski-Suomessa on pakkoruotsi, jota ei tarvita, ja sitä, mitä me tarvitsemme, siellä ei ole?

Vielä kouluihin: Kaverin lapsi on koulussa, siellä yläkoulussa. Nyt on valtio siirtänyt tämän säästämisen kunnille ja kaupungeille, jotka säästävät siellä muun muassa koulujenvälisistä hiihtokilpailuista. Nyt on tänä keväänä viimeinen, ne lopetetaan. Ja toinen säästämismuoto, mikä on tehty: yksi ruoaton päivä, yksi ruoka on sieltä koulun puolesta jätetty pois. Tietysti vanhemmat silloin laittavat. Näissä säästetään.

Mutta otanpa esimerkin: Jos siellä olisi esimerkiksi muslimi, yksi muslimi, varmasti erikseen laitettaisiin ruoka ja kaikki. Silloin säästökysymyksiä ei tulisi eteen. Mutta kun on tämmöinen tilanne, mikä nyt on, niin silloin säästetään. Ihmettelen tätä kantasuomalaisten tyyliä, että kaikesta, tuli koulutukseen tai mihin tahansa, otetaan meiltä pois ja siirretään muualle. — Kiitos.

Sari Sarkomaa /kok:

Kunnioitettu puhemies! Kokoomuksen eduskuntaryhmä on pyrkinyt puolustamaan koulutusta koko vaikean vaalikauden. On rehellistä todeta, että koulutus on joutunut todella koville, ja selvää on, että lisäleikkauksiin ei ole varaa, omaa jalkaa ei kannata katkoa. Varaa ei myöskään ole tempoiluun, koulutus ansaitsee pitkäjänteistä kehittämistä ja laadun vaalimista. Kokoomuksen eduskuntaryhmän linja on ollut kirkas: vastuu taloudesta ja koulutuksen puolustus ovat meidän ykkösagendalla.

Opposition puheet ja teot ovat sen sijaan olleet ristiriidassa. Erityisesti keskusta ja vihreät ovat puhuneet kauniisti koulutuksen merkityksestä. Vihreät vastustivat hallituksen vastuullista talouslinjaa, vaikka puolue on itse asiassa hallituksessa ollut hyväksymässä kaikki koulutukseen tehdyt, todella vaikeat säästöt ja myöskin nämä rakennepäätökset. Keskusta puolestaan kritisoi tehtyjä säästöpäätöksiä aika kovaa ja kuuluvasti, niin myös tänään salissa, mutta eduskuntaryhmä ei vaivautunut edes omassa budjettivaihtoehdossaan esittämään tehtyjen leikkauksien perumista tai lisärahaa koulutukseen. Puhetta on mutta ei tekoja, tämä on hyvä tässä vielä todeta. Keskusta oli myös perumassa yliopistojen 150 miljoonan euron pääomituksen, ja tässä on todellakin selkeä linjaero kokoomuksen ja koko hallituksen linjassa suhteessa keskustan linjaan.

Me olemme kokoomuksen eduskuntaryhmässä puolustaneet koulutuksen kehittämistä vaikeissakin taloustilanteissa. Viime hallituskaudella aloitetut ryhmäkokoavustukset ovat johtaneet perusopetuksen suurten ryhmäkokojen pienenemiseen. Vaikka rahaa on vähemmän, niin tätä työtä on sinnikkäästi jatkettu. Samoin sitkeästi torppasimme oppivelvollisuuden venyttämisen ja suuntasimme rahat perusopetukseen yhteistoimin sitten lopulta hallituksen kanssa ja saimme sitten täsmällisempää, vaikuttavampaa apua syrjäytymisvaarassa oleville nuorille. Kehittämistyötä on tehty. On hyvä mainita peruskoulujen ja lukioiden uudet tuntijaot, perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet ovat valmistuneet, ja kiireellä tehdään samoja myöskin lukiolle. On tärkeää, että perusopetuksen tuntijako viedään loppuun, ja olisi hyvä kuulla vielä tämän keskustelun päätteeksi, milloin tuo kolmen lisävuosiviikkotunnin asetus tulee, koska sitä koulukentillä ja kunnissa todellakin odotetaan ja siitä valtioneuvoston päätös jo on. Tieto tästä olisi aivan välttämätön.

Tuo välikysymyksen aihe on todella tärkeä, ja on hyvä, että tästä asiasta on käyty keskustelu. Toisen asteen koulutuksen järjestäjäverkon ja rahoitusmallin uudistukset ovat sivistysvaliokunnan pöydällä, ja kyllä ne ansaitsevat koko eduskunnan huomion. Opettajien, työelämän ja koulutuksen järjestäjäkentällä on huolta tulevaisuuden lukiokoulutuksesta, ammatillisesta koulutuksesta ja myös vapaan sivistystyön eri muotojen toimintaedellytyksistä, niitä ei voi sivuuttaa eikä tuota osana rakennepoliittista ohjelmaa päätettyä 260 miljoonan euron leikkausta perusasteen jälkeiseen koulutukseen.

Perustuslakivaliokunta huomautti aiheellisesti lukio- tai ammatillista koulutusta koskevan rahoitusmallin vaikeaselkoisuudesta, ja nyt ovat hyvät neuvot kalliit. On tärkeätä, ettei lukion ja ammatillisen koulutuksen tulevaisuutta aseteta vaakalaudalle. Myöskin valtiovarainvaliokunta on todennut, että on tärkeää, että kaikkien uudistusten vaikutukset arvioidaan ja tarvittaessa sitten muokataankin esityksiä, jos koulutuksen laatu on vaarassa. On hyvin tärkeää katsoa, mihin tässä mennään. Haluan tässä todeta ja arvioida sitä, että toivottavasti tässä ei ole edessä se oppivelvollisuusikäkiistan toisinto, ettei vain pyritä luomaan rakenteita tuleville uudistuksille sillä tavalla, että tavoitteena olisi yhtenäinen toinen aste, jossa lukio ja nuorten ammatillinen koulutus olisivat samalla järjestäjällä. Tähän kyllä sanomme eduskuntaryhmässä ehdottoman ein, kuten oppivelvollisuuden venyttämisellekin. Lukio- ja ammatillista koulutusta on kehitettävä omina kokonaisuuksinaan niiden erilaisista lähtökohdista. Lukiokoulutusta on uudistettava tiiviissä vuoropuhelussa korkeakoulujen kanssa ja ammatillista koulutusta työelämän kanssa. Ammatillista koulutusta ei voi katsoa vain perusopetuksen päättävään ikäluokkaan nähden, koska ammatillisen osaamisen päivittämistä ja uudistamisen tarvetta on koko työuran aikana. Näiden kahden koulutuksen antama laadukas ja monipuolinen opetus tuottaa todellakin työmarkkinoille erilaisia osaajia, joita yhteiskunta ja työelämä tarvitsevat. Ihan lopuksi haluan todeta sen, että kaikkia ammatillisen ja lukiokoulutuksen yhdistämistä haikailevia kehotan tutustumaan länsinaapurin vastaaviin ammattilukiokokemuksiin, ja ne eivät kyllä todellakaan houkuta.

Lopuksi kannan huolta erikoislukioiden ja niin sanottujen sopimuskoulujen tilanteesta. Todella hyvä olisi, että tähän keskusteluun näistä järjestämislupien kriteereistä vielä saataisiin selkeys. Sopimuskoulujen merkitystä kuvastaa esimerkiksi se, että noin puolet Helsingissä toimivista lukioista on muita kuin kaupungin ylläpitämiä, ja siinä mielessä on tärkeää, että saamme vakuuden siitä, että meidän oppilaitosverkoston moninaisuus säilyy, se on vahva sivistyksen kivijalka.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! On pakko todeta, että kilven kiillottaminen tapahtuu näin myöhäisessä vaiheessa iltaa, lähes yötä. Kokoomuksen käyttäytyminen tässä tilanteessa on ollut jotenkin vähän ristiriitaista siinä, että ollaan mukana, ei olla mukana. Hirvittävää arvostelua hallituksen toimille. Ymmärrän sen, koska voin olla samaa mieltä kyllä kokoomuksen kanssa siitä.

Mutta haluankin tässä lyhyesti vielä loppuun kysyä juuri siitä, mitä edellä kuultiin järjestämislupien kriteeristön avoimuudesta. Nyt me todella tarvitsemme sitä. En tiedä, enkä osaa ottaa tavallaan kantaa siihen, kuinka monta koulua ja niin edelleen on jotenkin muuten kuin kunnallisessa. Mutta kyllä meillä ihan oikeasti Nakkilassa esimerkiksi lukion osalta, jossa on vain muutama kymmenen lukio-oppilasta, meidän oman lukion kannalta on erityisen tärkeätä jo tässä vaiheessa tiedostaa, mitkä olisivat ne järjestämisluvan edellytykset, koska meillä lukio on erityisen tärkeä väline, niin että meillä luokat 7, 8 ja 9 voivat saada korkeampitasoista opetusta sen sijaan, että meillä olisi se yläaste pelkästään. Meillä on symbioosi siinä, että meillä on lukio-opetusta ja yläasteen opetusta. Toivonkin, että ministeri Kiuru vastaisi tähän: tullaanko käsittelemään kokonaisuuksia — ei pelkästään vain lukioita tai toisen asteen oppilaitoksia — ja huomioidaanko mahdollisissa kriteereissä sitä, mikä on se kokonaisuus, kuinka koulutuspalveluja tuotetaan?

Opetus- ja viestintäministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Ilta on tullut päätökseensä, ja kommentoin nyt joitakin puheenvuoroja tämän debatin jälkeiseltä ajalta eli käytännössä viiden jälkeisiä puheenvuoroja, ja nyt taitaa tuo tiuku olla jo kohta yhdeksän, eli siltä osin kiinnitän vain joihinkin asioihin huomiota.

Ensinnäkin, kun täällä salissa nyt on vielä muutama kansanedustaja, on tärkeätä todeta, että edustaja Myllykoski on aivan oikeassa siinä, että hyvä esimerkki on yksittäisen kunnan esimerkki: onko Nakkilassa jatkossakin vielä lukio vai eikö ole. Minusta tämä on ollut se koko oivallinen keskustelu-ulottuvuus tässä illassa, ja toisin kuin täällä ovat monet kansanedustajat väittäneet, esimerkiksi Elsi Katainen tai vaikka edustaja Vehkaperä, että nyt loppuvat Suomesta yksiköt, olen yrittänyt täällä korostaa, että niiden säästöjen, jotka on vyörytetty lukiokoulutukseen, mikä on ollut todella, todella harmillista totta kai, johdosta me olemme tilanteessa, jossa vapaa pudotus alkaa siinä, että tämä on kuntien käsissä, pystyvätkö kunnat kertyneillä valtion-osuuksilla ja tuloilla kattamaan lukiokoulutuksen jatkossakin vai käykö niin, että tämä yksikkö ei enää pystykään jatkamaan tietään. Silloin lähtökohta on ollut se, että me emme ole halunneet tehdä sellaista toisen asteen uudistusta, jossa lähtökohta olisi vain se, että kerätään kuntatehtävien vähentämiseksi merkittävät säästöt ja jalkautetaan ne kentälle, josta syystä opiskelijamäärät olisivat tippuneet todella paljon ja yksikköhinnat samalla tavalla laskeneet. Tämän yhteisvaikutuksena oltaisiin oltu tilanteessa, jossa kuntien olisi ollut ratkaistava, pystyvätkö ne vielä järjestämään tätä koulutusta vai eivät.

Niin kuin tässä edustaja Sarkomaa jo kävi läpi näitä rakenteellisia uudistuksia, joita tässä on tarkoitus tehdä, minusta se on paljon järkevämpää. Nyt on tarkoitus opintoaikoja nopeuttamalla, opintoja tehostamalla ja henkilökohtaistamalla ja tekemällä nämä opintopolut joustaviksi ja tarkoituksenmukaisiksi kerätä tämä sama potti kokoon. Tarkoitus on siis vähentää kuntatehtäviä lisäämällä tehokkuutta ja tuottavuutta, välttämällä mekaanisia opiskelijamäärien vähennyksiä ja jättämällä laskematta tätä yksikköhintaa. Tämä on se toinen vaihtoehto, joka minusta on järkevämpi, kun näitä kahta vaihtoehtoa verrataan.

Tästä syystä uskon, että tämä käsittelyssä oleva lainsäädäntöpaketti johtaa nyt siihen, että me voimme hallitummin tehdä sen, että miltään paikkakunnalta yksikkö, oli se sitten Nakkila tai joku muu — erityisen huolissani olen omassa maakunnassani esimerkiksi Merikarviasta — ei loppuisi, koska pitkät välimatkat johtavat siihen, että nuoret ovat hyvin eriarvoisessa asemassa. Siltä osin on tärkeää huomata, että jos säästöjä tehdään, meidän täytyy pitää huolta siitä, että tämä yksikköverkko voitaisiin kuitenkin turvata, ja nyt on kysymys siitä, annetaanko järjestäjille taas mahdollisuus leikata yksikköverkkoa leikkaamalla vai lähdetäänkö siitä, että yksikköverkko pitäisi pystyä pitämään nuorisotakuun, koulutustakuun nimissä varsin laajana, ja silloin käydään tämän järjestäjäverkon tuottavuuden toimiin.

Arvoisa puhemies! Sitten joitakin muita yksittäisiä huomioita:

Nyt on tärkeää muistaa, kun puhutaan säästöistä — moni edustaja täällä puhui kyllä säästöistä, mutta lisäyksistä ei puhunut monikaan — että tällä hallituskaudella on lisätty yli 800 miljoonaa koulutukseen, 800 miljoonaa, yli 800 miljoonaa. (Sari Sarkomaa: Järjestäjäverkon kriteerit?) Tämä on erittäin tärkeää, että me näemme myöskin nämä toiset näkökulmat tässä keskustelussa.

No, edustaja Sarkomaa todella peräänkuulutti niitä järjestäjäverkon kriteerejä, ja sitä kysyivät myöskin monet keskustalaiset tahot, enkä päässyt vastaamaan silloin debatin aikana tähän, kun sitä puheenvuoroa oli sitten kuitenkin niin vähän käytettävissä. Nyt ensinnäkin kentälle on lähetetty 9.2. tietoa — kaikille koulutuksen järjestäjille, mutta myöskin yleisesti laitettu tietoa ja pidetty tästä virkamiesjohtoinen lehdistötilaisuus — mistä tässä järjestäjäverkon tiivistämisessä on kysymys. Nämä kriteerit ovat siis julkista tietoa. Ne ovat osa tätä hallituksen yhdessä sopimaa pakettia, mutta ne on myöskin kaikille järjestäjille tuotu tietoon. Otin ne sen takia tähän eteen, kun edustaja Myllykoski niitä kaipasi. Tässä on nyt yksi versio, ja lahjoitan sinulle nämä tämän keskustelun jälkeen. Mutta käyn ne vielä nopeasti tässä läpi, koska on hyvä saada vastauksia näihin kysymyksiin, joita kysyttiin:

Ensinnäkin koulutustarve: on tärkeä katsoa, onko alueella koulutuksen tarvetta, minkälainen on se alueellinen koulutuksen tarve.

Toiminnalliset ja ammatilliset edellytykset: minkälaisia toiminnallisia ja ammatillisia edellytyksiä on toimia kentällä, minkälaisia taloudellisia edellytyksiä on.

Ja tietenkin lähtökohta on myöskin sitten se, minkälainen on saavutettavuus. Se on erittäin tärkeä kysymys.

Myös on se, onko muita vastuita esimerkiksi perusopetuksen puolella, koulutuksen järjestämistä ja muuta. Tätähän tässä myös peräänkuulutettiin.

No, siinä joitakin näitä kriteereitä, mutta tarkemmin kannattaa tosiaan katsoa, hyvin seikkaperäisiä tietoja. Ja myöskin kysytään sitä, missä yksiköt tulevat sijaitsemaan, kun tämä järjestäjä lupaa hakee. Eli näin sitten valtiovalta pääsee näihin kiinni.

Koska täällä nyt edustaja Lohen esimerkki siitä, miten hän oli tulkinnut tätä lakia, on minusta tällainen, voisiko sanoa, vielä viimeisen kommentin paikka, niin käytän siihen lopun ajan. Eli, arvoisa puhemies, vielä lopuksi:

Edustaja Lohihan täällä kertoi, että nyt lähtevät lukiot. Sillä vapaalla pudotuksella, jota olen yrittänyt kuvata, on todella uhka, että kaikki lukiot eivät enää Suomessa säily, koska tämän toiminnallisen tehostamisen sijasta päädytään tilanteeseen, jossa lukion kantokyvyn ratkaisee käytännössä sen kunnan kantokyky.

Edustaja Lohi oli huolissaan niistä jo tehdyistä paikkaleikkauksista. Eli käytännössä ikäluokat ovat tällä hetkellä, tulevaisuudessa siis, suuremmat kuin edeltävän hallituskauden aikana, josta syystä katsottiin, että on järkevämpää hakea koulutuspolitiikkaan säästöjä sieltä, missä on mahdollisuus niitä tehdä. Eli nykyikäluokalle on merkittävästi enemmän koulutuspaikkoja tarjolla kuin aikaisemmalle ikäluokalle. Tästä syystä johtuen edustaja Lohi oli huolissaan siitä, että ei kai taas tule aloituspaikkaleikkauksia. Jos nämä täällä salissa käsittelyssä olleet asiat eivät menekään läpi, niin silloinhan tämä johtaa hallitsemattomaan opiskelijamäärien vähennykseen ja tämä johtaa myös siihen, että yksikköhintoja lasketaan, eli juuri siihen, mistä Lohi varoitti, mutta hän ei itse huomannut, että tämä hänen ryhmänsä vaihtoehto hyvin nopeasti siihen johtaa.

Haluan myös korostaa — en nyt näitä lukuja tähän ottanut, mutta tämä on hyvä muistaa — että Lapin osalta tämä rahoituslaki, joka on eduskunnassa käsittelyssä, saatavuuskorotuksella ja tällä syrjäisyyskertoimella tulee johtamaan siihen, että jäljelle jäävien rahojen jakautuminen tulee olemaan Lapin osalta positiivista eli nämä hyvin pienet yksikötkin pystytään paremmin rahoittamaan kuin tähän asti. Siksi en pitänyt sitä Lapin kannalta järkevänä, että me lähtisimme kaatamaan täällä rahoituslakia, koska se johtaisi, päinvastoin kuin edustaja Lohi täällä totesi, juuri siihen, että Lapin kuntien kantokyky näiden pienempien yksiköiden järjestämiseen heikkenisi merkittävästi. Ja minusta se ei ole kyllä Lapin kannalta oikea teko.

Arvoisa puhemies! Kiitän tästä keskustelusta ja siitä, että olemme seikkaperäisesti käyneet joka puolelta tätä uudistusta läpi, ja siltä osin kiitos vielä kaikille, edustaja Sarkomaalle ja edustaja Hakkaraiselle, myöskin näistä oppisopimukseen liittyvistä huomioista, erittäin hyviä huomioita, ja otan ne vakavasti. Olemme sitä edistäneet jo tähänkin mennessä — eli kaikki oppisopimuskoulutukseen, jotka vain kynnelle kykenevät — myöskin hallituksen panoksin, jopa 800 euroa on varattu rahaa siihen, että tämä paikan antaminen kiinnostaisi työelämän puolella ja nuoret pääsisivät sitten työssä oppimaan. Ja vielä edustaja Myllykoskelle ja myöskin puhemiehelle, joka Satakunnasta tulee, sekä meidän virkamiehille kiitos tästä keskustelusta.

Teuvo Hakkarainen /ps:

Arvoisa puhemies! Minä en millään haluaisi olla ilkeä, minusta on paljon mukavampi aina olla vähän sellainen positiivinen — ja ministerillä on kyllä semmoinen asenne jotenkin.

Mutta minä otan tässä Opettaja-lehden joulukuussa julkaiseman artikkelin, jota siteeraan: "Ammattijärjestö on pettynyt lakiesitykseen toisen asteen koulutusverkon uudistamisesta, jolla aiotaan leikata koulutuksen järjestäjiltä 69 miljoonaa euroa." "Opetusministeri Krista Kiurun lupaus toimipisteiden säilymisestä on vailla pohjaa", OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen sanoi lehdessä. Kaikkiaan toisen asteen koulutuksesta leikataan 260 miljoonaa euroa. Luukkaisen mukaan ratkaisulla muutetaan koko suomalaista ammatillista koulutusta ja siirretään se suurelta osin työpaikoille työnantajien kustannettavaksi. Niin kuin niitä rasitteita ei olisi jo ennestään. Meillä on huutava työnantajapula. Hallitus on puhunut tällä kaudella, Stubbin hallitus nimenomaan, että byrokratiaa pitäisi karsia yritysten ja firmojen hallinnosta ja muualta. Tässähän sitä siirretään — koulutusta, oppivelvollisuutta — työnantajien jo ennestään suurille harteille kannettavaksi.

Arvoisa puhemies! Minä kiitän — ilta taitaa päättyä tähän.