1) Valtioneuvoston selonteko Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta
2001
Ilkka Kanerva /kok:
Arvoisa puhemies! Hallituksen turvallisuus- ja puolustuspoliittinen
selonteko on ollut eduskunnassa poikkeuksellisen laajan valmistelun
kohteena. Sekä ulkoasiainvaliokunta että valtiovarainvaliokunta
ansaitsevat suuren tunnustuksen siitä perusteellisesta
paneutumisesta, jolla ne ovat suoriutuneet tehtävästä, jonka
varsinainen päätoimija on ollut puolustusvaliokunta,
joka on käsitellyt selontekoa tavalla, jota laajempi käsittely
jo merkitsisi epätarkoituksenmukaista paneutumista asiaan.
Pitkä, perusteellinen, syvällinen keskustelu tämän
asian ympärillä, asian luonne huomioon ottaen,
on kuitenkin ollut mitä perustelluinta.
Tämän keskustelun aikana koko matkan on huomiota
kiinnitetty siihen, tulisiko asia seuraavalla kerralla valmistella
jotenkin toisin muodoin, niin että parlamentti olisi tässä valmistelussa
nykyistä kiinteämmällä tavalla
mukana. Valiokuntien vastaus on kyllä. Määrämuodot
voidaan varmasti myöhemmin kehittää tarkemmiksi,
mutta puolustusvaliokunnan mietinnössä on malli,
jonka mukaisesti erityisesti nämä kolme valiokuntaa
tulisi tavalla tai toisella kytkeä asian valmisteluun ottaen
huomioon laajan parlamentaarisen taustan olemassaolon, niin että hallitus—oppositio-suhdanteista
riippumatta tässä asiassa eduskunta voi valmistelussa
olla aidolla tavalla mukana niin kuin muutoinkin turvallisuuspolitiikan
relevantit tahot.
Puhemies! Olennaista tässä mietinnössä on
se, että se on yksimielinen. Se ei ole sattuma vaan se perustuu
selkeään poliittiseen tahtoon, jossa on arvioitu
myöskin ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan merkitystä Suomen
kannalta historiallisesta perspektiivistä ja miettien sitä,
että yksimielinen mietintö on ilman muuta aina
poliittiselta painoarvoltaan jotakin muuta kuin repaleisena eduskunnan
käsittelemä ratkaisulinjaus.
Puolustusvaliokunnan mietintöön sisältyy useita
erilaisia evästyksiä seuraavaa selontekoa silmälläpitäen,
joka ulkoasiain- ja puolustusvaliokunnan mukaan pitäisi
kyetä eduskunnassa käsittelemään
vuoden 2004 aikana, jolloin on huomionarvoista, että tuolloin
maassa on nykyinen tasavallan presidentti, mutta uusi eduskunta ja
uusi parlamentti.
Tämä mietintö, jonka puolustusvaliokunta
tänään tuo suureen saliin käsiteltäväksi,
on luonteeltaan poliittinen kannanotto. Se ei ole luonteeltaan tekninen
kannanotto siitä huolimatta, että siinä on
lukuisa määrä vastauksia varsin yksityiskohtaisiinkin
kysymyksiin.
Puhemies! On selvää, että turvallisuuspolitiikan
nimenomaisena päämääränä täytyy
olla, että kyetään ennalta ehkäisemään
maan joutuminen kriisitilanteisiin ja tietysti erityisesti sotatoimien kohteeksi.
Mutta siltä varalta, että näin ei kyetä turvallisuuspoliittisesti
toimimaan ja estämään tämän
kaltaista uhkatilanteen muodostumista, on selvää,
että Suomen puolustusvoimien ehdoton päätehtävä on
Suomen oman alueen ja Suomen oman kansan puolustaminen.
Toisekseen on yhtä lailla selvää,
että meidän on kyettävä puolustamaan
omia turvallisuusetujamme myöskin omalla mantereellamme
ja sen välittömässä ympäristössä.
Lähinnä tällöin tulevat tietysti
kysymykseen Euroopan unionin ja Naton kriisinhallinnan mahdollisuudet
ja keinot, niin kuin hyvänä esimerkkinä Balkanin
kriisiä arvioitaessa on sanottava.
Kolmanneksi tietysti meidän on — myöskin viittaan
ajankohtaiseen Afganistanin tilanteeseen — kyettävä kaikissa
olosuhteissa humanitäärisin rauhanturvakeinoin
myös muualla maailmassa puolustamaan niitä arvoja,
jotka kirkkaimmin kiteytyvät YK:n politiikassa.
On sanottu, että 11. syyskuuta on muuttanut syvällisellä tavalla
maailman turvallisuuspoliittista tilannetta. Oikein tai väärin,
on kuitenkin oikeutettua sanoa, että terrori-iskut Suomen
omalla maaperällä eivät tunnu järin
todennäköisiltä, mutta mahdottomia ne
myöskään eivät tietysti terrorismin
nykyiset käyttäytymismuodot huomioon ottaen ole.
Päinvastoin terrorismi saattaa mitä yllättävimmällä tavalla
toimien pyrkiä vaikuttamaan varsin vakaidenkin ja neutraalien
maiden toimintaan ja luonteeseen.
Terrorismi on asia, joka demokratian kannalta, ihmisen inhimillistä elämänmenoa
koskien, ihmisoikeuksia ja viime kädessä rauhanomaista kehitystä ajatellen
on asia, jonka suhteen me emme voi tietysti olla puolueettomia.
Terrorismin ehkäiseminen ja torjunta vaatii sekä meidän omia
toimenpiteitämme, sillä terrorismilla ei voi olla
levähdyspaikkaa edes Suomessa, mutta myöskin voimakasta
tukea tietysti kansainvälisen yhteisön pyrkimyksille
ennen muuta Euroopan unionin kautta, sillä ei voi olla
poikkeavia tapoja suhtautua terrorismiin ja sen eri ilmenemismuotoihin
ja sen kohteluun, kuin myöskin tietysti YK:n puitteissa.
On syytä tietysti muistaa, että terrorismi on
asia, joka ei ehkä sittenkään syvimmiltään
ole muuttanut valtioiden tai kansojen tai sivilisaatioiden perimmäisiä käyttäytymismalleja,
vaan päinvastoin on sanottu, että näiden
käyttäytymismallit on parhaimmin kirjattu Thukydideen
kauniisti kuvaamissa historioissa 2 500 vuotta takaperin,
peloponnesolaissotien kuvauksissa.
On sanottu, että syyskuun 11. päivän
jälkeen maailma ei ole entisensä, ja on tietysti
selvää, että kansainvälisessä politiikassa
muutoinkin on nopeita ja dramaattisia, yllättäviä muutoksia, mutta
sittenkin syvä pohjavirta kansainvälisissä suhteissa
kulkee tänä päivänä paljon
selkeämmin kuin ehkä päivänpoliittisista
arvioista voisi päätellä. Muutokset puolustuskyvyssä ja
puolustusratkaisuissa vaativat aina vähintäänkin
vuosia, monissa tapauksissa vuosikymmeniä, toteutuakseen.
Sen vuoksi arvioimme, että Suomenkin turvallisuus- ja puolustuspoliittisia
linjauksia katsottaessa olennainen ansio on siinä, että ne kyetään
toteuttamaan rauhallisilla, suunnitelluilla linjanvedoilla, jonkalaisesta
prosessista tämän selonteon käsittelyn
yhteydessä eduskunnassakin on puhetta.
Asejärjestelmien elinkaaret ja erilaiset sotilaspoliittiset
strategiat arvioidaan monta kertaa 25—30 vuoden mittaisiksi.
Eduskunta on nyt mukana osaltaan arvioimassa tämän
kaltaista prosessia. Suomen turvallisuuspolitiikassa osaltamme on
kuitenkin tehtävä myös jatkuvasti päivänkohtaista
arviota siitä, mitkä ovat meidän todennäköisiä riskejämme,
minkälaisten uhkien kohteeksi oma maamme ja kansamme saattaa joutua.
Onhan tämänkin maan luonne muuttunut, ei tarvitse
kuin viitata meidän tietoyhteiskuntaamme, ympäristökatastrofeihin
ja tämän tyyppisiin asioihin terrorismin lisäksi.
Sen vuoksi on tärkeää, että maan
puolustaminen ei ole asia, joka on sälytettävissä pelkästään
Puolustusvoimien harteille, vaan maalla ja yhteiskunnalla on edessään
riskejä ja uhkia, jotka vaativat kokonaismaanpuolustuksellista
asennoitumista ja edellyttävät eri organisaatioiden
ja viranomaisten yhteistyötä ja koordinaatiota
samoin kuin kansalaisyhteiskunnan pitämistä mukana
näihin asioihin reagoimiseksi.
Kansainvälispoliittisesti, arvoisa puhemies, globalisaation
ja talouden integraation myötä myöskin
turvallisuuspolitiikka on selkeästi kansainvälistymässä.
Kääntäen tämä tarkoittaa
sitä, että keskinäisen riippuvuuden kasvaessa
turvallisuuspolitiikassa on myös uusiin turvallisuusuhkiin
mahdotonta antaa vastauksia vain kansallisten toimenpiteiden muodossa.
Suomenkaan turvallisuus ei lisäänny eristäytymällä vaan
tietysti lisäämällä kansainvälistä yhteistyötä.
Siksi on oikein sanoa, että oman linjamme muotoutumisen elementtejä ovat
edelleenkin meidän geopoliittinen sijaintimme, meidän
historiamme turvallisuuspolitiikassa ja solmimamme kansainväliset sitoumukset
niin Euroopan unionin merkeissä kuin vaikkapa rauhankumppanuusohjelman
merkeissä.
Tärkeimpiä vaikuttavia tahoja Suomen puolustuksen
kannalta meidän turvallisuuspolitiikkamme kehikossa ovat
tietysti Euroopan unioni, toiseksi Venäjä ja kolmanneksi
USA—Nato-suhde. Olemme nähneet historiallisen
tasoisia muutoksia tämän kolmion muotoutumisessa
aivan viime vuosien myötä. Entiset eturistiriidat ovat
häipyneet ainakin tällä haavaa arvioituina sivummalle,
keskinäinen riippuvuus on kasvamassa, ja ollaan hakeutumassa
entistä laajempaan ja kiinteämpään
turvallisuuspoliittiseen yhteistyöhön Euroopan
unionin, Venäjän ja USA—Nato-suhteen
puitteissa.
Nato on tämän kehityksen myötä muuttunut aivan
ratkaisevalla tavalla. Tämä kehitys näyttää tämänkin
päivän turvallisuuspoliittisten tietojen valossa
arvioituna jatkuvalta. Esimerkiksi uudet turvallisuusuhat ovat nousseet
Naton esityslistan ensimmäisten asioiden joukkoon. Se näkyy myöskin
siinä, että YK:n kautta tätä kehitystä ollaan
valmiita tukemaan poliittisesti, niin kuin YK:n turvallisuusneuvoston
viime aikojen ratkaisuissa näkyy. USA:n osalta on huomion
arvoista, että sen pelätty vetäytyminen
unilateralismiin näyttää olevan sittenkin
vain aave. Päinvastoin multilateralismi, monenkeskisyys,
näyttää olevan Yhdysvaltain politiikan
tämänhetkinen johtolanka, mikä merkitsee
sitä, että Suomen kannalta olennainen kehityspiirre
YK:n aseman vahvistumisesta on tänä päivänä todempi
kuin ehkä koskaan aikaisemmin YK:n toimintahistorian puitteissa.
Puolestaan Euroopan unionin yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka
on kiinteytynyt ratkaisevasti sitten Maastrichtin sopimuksen solmimisen.
Samoin transatlanttinen yhteistyösuhde on tiivistynyt,
ja tosiasia onkin, että Euroopan unionin ja Naton yhteistyö eurooppalaisen
kriisinhallinnan luomiseksi on vahvistunut aivan ratkaisevasti.
Euroopan unioni lisää sotilaallista kapasiteettiaan
ja tulee ottamaan jatkuvasti lisää vastuuta kansainvälisissä kriisinhallintatoiminnoissa.
Tietysti silti kuilu USA:n ja Euroopan sotilaallisen kapasiteetin
välillä on tänäkin päivänä vain
kasvamassa. Strateginen kumppanuus kuitenkin lähentää edelleenkin
Euroopan unionia ja Pohjois-Atlantin liittoa, mikä näkyy
ei kaikkein vähiten Balkanin tilanteessa. Suomen osalta
on aihetta nähdä, että Suomi on kiinteä osa
tätä järjestelyä. Euroopan unionin
puolustusulottuvuuden tuleva kehittyminen onkin keskeisessä asemassa
arvioitaessa Suomen tulevaa Nato-politiikkaa.
Venäjän muutokset ovat myöskin osaltaan historiallisia.
Me olemme tottuneet siihen, että Venäjän
turvallisuuspolitiikkaa arvioidaan olennaisesti geopolitiikan ja
ydinasestrategian valossa. Tietysti on olemassa riski, että Euroopan
unionin harrastama integraatiopolitiikka ja Venäjän oikeaksi
itselleen kokema geostrateginen arviointi törmäävät
toisiinsa, mutta siitä huolimatta perusolettamus on tänä päivänä erityisen
positiivinen sen vuoksi, että Venäjän
poliittinen johto haluaa Venäjän kiinteästi
mukaan Euroopan taloudelliseen ja turvallisuuspoliittiseen kehitykseen.
Näin on ollut jo pidemmän aikaa presidentti Putinin
aikana ja jo sitä ennenkin jossakin mitassa, mutta tämä kehitys
on ollut selkeästi nähtävissä 11.9.
jälkeisessä kehityksessä.
Venäjä on valmis avoimeen ja rakentavaankin yhteistyöhön.
Se näkyy myöskin meidän lähialueillamme,
sillä Baltian maiden Nato-jäsenyys näyttää tänä päivänä erittäin
todennäköiseltä jo ensi vuonna, vaikka
Venäjä ei haluakaan tänä päivänä ymmärtää niitten
liittoutumistarvetta. Asia näkyy kuitenkin monissa muissa
yhteyksissä vielä tätäkin merkittävämmin,
ja sillä on vaikutusta Euroopan unionin ja Venäjän
suhteiden tulevaisuuden kannalta. Venäjä on yhtä kaikki siis
eurooppalaistumassa, mikä tietysti sopii eurooppalaiselle
kokonaiskehitykselle mitä myönteisimmällä tavalla.
Venäjällä on tätä kautta
tietysti vahvempi asema myöskin vaikuttaa tietysti Euroopan
kehitykseen, ja Venäjän näkökannat tulevat
tätä kautta myöskin paremmin noteeratuiksi
Euroopan kehityksessä. Tähänkin on esitettävissä lukuisa
määrä käytännön
esimerkkejä.
Tämä myöskin Suomen kannalta arvioituna merkitsee
koko Euroopassa sitä, että se vähentää Naton
laajenemiseen liittyviä mahdollisia sotilaallisia tai poliittisia
jännitteitä. Laajenemisen ratkaisut tapahtuvat
niin, että uudet Nato-maat ovatkin enemmän turvallisuutta
tuottavia kuin niitä kuluttavia ratkaisuja. Baltian kansainvälinen
asema on vahvistumassa Nato-jäsenyyden myötä.
Tämä vakauttaa Itämeren alueen turvallisuuspoliittista
tilannetta, ja on toivottavaa, että Nato—Venäjä-suhteen
lähentyminen normalisoisi mahdollisimman pian myöskin
Venäjän ja Baltian keskinäisiä suhteita.
Onhan Nato ilmoittanut myöskin sen, että se ei
seuraavallakaan laajenemiskierroksella tule sijoittamaan uusiin
jäsenmaihin sen enempää pysyviä joukkoja,
tukikohtia kuin myöskään ydinaseita.
Vaikka on olemassa optimismia tulevaisuuden suhteen, ovat tietysti
myös uhat selkeitä. Selonteossa näistä uhista
laajasti kerrotaan, ja niihin liittyy myöskin valiokunnan
mietintö. Tältä osin, puhemies, on aihetta
sanoa, että liittoutumattomuus on Suomen turvallisuuspoliittisena linjana
sekä selonteossa että eduskunnan mietinnössä mahdollisimman
selkeästi. Siihen sisältyy kuitenkin myöskin
näkemys siitä, että Suomi arvioi jatkuvasti
sotilaallisen liittoutumattomuuden ja kriisinhallinnan yhteistyön
toimivuutta Euroopan olosuhteissa ottaen huomioon lähialueemme
turvallisuuspoliittisessa asemassa tapahtuvat muutokset ja Euroopan
unionin kehittymisen.
Liittoutumattomuus on ollut ja on järkevä kansainvälispoliittinen
toimintamalli Suomelle, mikä on vahvistunut vain Suomen
EU-jäsenyyden kautta. Meidän sotilaallista toimintakykyämme
arvostetaan laajasti tänä päivänä Euroopassa. Liittoutumattomuus
on mahdollistanut hyvien palvelujen tarjoamisen niin Natolle kuin
Venäjällekin kriisien ratkaisuissa, esimerkiksi
Baltian maiden suvereenisuuden lisäämisen vahvistamisessa
tai vaikkapa Kosovossa tai Irlannin kriiseissä.
Suomi tasapainottavana tekijänä Euroopan turvallisuusrakenteiden
muutoksissa on asia, josta on aihetta pitää vahvasti
kiinni. Ei ole perusteita liittoutumattomuudesta luopumiseen niin
kauan kuin nykyinen linja vastaa parhaalla mahdollisella tavalla
Suomen tämänhetkisiä turvallisuuspoliittisia
etuja. Mutta mikäli Euroopan turvallisuuskehitys saa uuden
suunnan, olkoon suunta sitten myönteinen tai kielteinen,
siihen saattaa sisältyä myöskin se näkökanta,
että maan poliittisen johdon — ennen muuta maan
poliittisen johdon, ei gallupien — tehtävänä on
arvioida, onko Suomen linjaa vallitsevissa olosuhteissa silloin
aihetta arvioida uudestaan.
Olennaista on, puhemies, että Suomen valtiojohdolla,
Suomen ulkopolitiikan johdolla, on koko ajan turvallisuuspoliittinen
toimintavapaus erilaisten vaihtoehtojen varalle. Liittoutumisen option
tulee olla puolustuskykymme puolesta toteutettavissa, sillä muutoin
sillä ei olisi poliittista uskottavuutta. Lähtökohtana
on, että turvallisuuspolitiikalla on perustanaan kaikissa
tapauksissa uskottava kansallinen puolustuskyky, oli Suomi sitten
liittoutumaton tai liittoutunut.
Suomen suhde Natoon ei ole meille traumaattinen. Kaikki tietävät,
minkä tyyppinen on nykyisen yhteistyön luonne.
Yhteistyötä toteutetaan liittoutumattomuuden ehdoilla.
Tämä yhteistyö rakentuu sotilaallisille
näkökannoille, jotka liittyvät kriisinhallintaan,
ja jäsenyysoptiolle, joka perustuu puolestaan tietysti
valinnanvapauden periaatteille.
Peruskysymys, puhemies, selonteossa on, onko meillä suomalaisilla
sellaista puolustuskykyä, joka turvaa turvallisuuspoliittisen
toimintavapauden sekä liittoutumattomuuden että liittoutumisen
olosuhteissa. Valiokunta vastaa, että kyllä on.
Mietintö linjaa, miten Suomen puolustuskykyä pitäisi
tältä pohjalta sitten seuraavaan selontekoon suunnattaessa
olla edelleen kehittämässä.
Tiedämme keskustelut bruttokansantuoteosuuksista, miesvahvuuksista,
siitä miten Suomi investoi omaan puolustukselliseen valmiuteensa myöskin
materiaalisesti ja mikä on Suomen halukkuus olla mukana
kansainvälisissä operaatioissa. Nämä kaikki
merkitsevät sitä, että Suomi erinomaisesti
kestää kansainvälisen vertailun reservin
korkean koulutustason, vahvan maanpuolustustahtomme ja kansainvälisen
vastuuntuntomme kautta.
Suomi on sotilaallisesti liittoutumaton mutta ei tietysti riippumaton,
vaan monet seikat, ei kaikkein vähiten sotamateriaaliteollisuuden suunnassa
oleva asiat, johtavat kansainväliseen työnjakoon,
tässä tapauksessa kaikkein kiinteimmin Pohjoismaitten
kesken. Samanlaista suhteellista liittoutumattomuutta tapahtuu tietysti
myöskin rauhankumppanuusohjelman maitten kesken, sillä onhan
selvää, että rauhankumppanuus toimii
vain sitä kautta, että sitä etukäteen
yhteensopivuuden merkeissä ollaan 46 maan kesken harjoittelemassa.
Tilapäisestä liittoutumisesta on tässäkin
tapauksessa kysymys, ja yhteistyö Euroopan tasolla lisää tulevaisuudessa
valtioiden välistä yhteistoimintaa uskoaksemme
entistä enemmän ja tässä mielessä on
omiaan kaventamaan liittoutumattomuuden ja liittoutuneisuuden välistä faktista
kuilua.
Puolustusvaliokunta sanoo selkeästi, että me vastaamme
kaikissa tapauksissa itse oman maamme puolustamisesta ja että me
haluamme puolustaa koko Suomea, koko maata. Alueellinen puolustusjärjestelmä on
erinomainen, se sopii erityyppisiin uhkatilanteisiin, ja meidän
valmiusyhtymämme ovat hyvä ratkaisu puolustuskykymme
kehittämiselle. Niissä on oltava liikkuvuutta
ja reagointikykyisiä elementtejä. Me emme ole
rakentamassa teknoarmeijaa, vaikka haluammekin varautua strategisen
iskun torjuntaan. Seuraava kehitysvaihe tulee valiokunnan käsityksen
mukaan olemaan se, että vahvistamme alueellisten ja paikallisten
joukkojen suorituskykyä.
Yleinen asevelvollisuus, kansalaisvelvollisuus, on perusta myös
jatkossa Suomen puolustuspolitiikassa. Järkevä se
on myöskin yhteiskunnalliselta kannalta, sillä Puolustusvoimat
on nähtävä kiinteänä osana
yhteiskuntaa ja kansan tuki on sille tärkeä. Puolustusvoimia
on kehitettävä pitkän aikavälin
suunnittelun pohjalta, sillä puolustuskyky on tavallaan
vakuutus sen päivän varalle, että pahin
sattuisi kohdalle. Sitä puolustuskykyä ei silloin
luoda enää, kun kriisit ovat meitä uhkaamassa.
Suomea puolustavat, puhemies, vain suomalaiset itse riippumatta
siitä, minkälaiset ulkoiset turvallisuusjärjestelyt
kulloinkin mantereellamme vallitsevat. Näistä asioista
me suomalaiset teemme päätökset suvereenisti
oman päätösvaltamme puitteissa. Puolustustamme
kehitetään vuorenvarmasti omista kansallisista
lähtökohdista, ei nimenomaisesti tai pelkästään
kansainvälisiin operaatioihin tähdäten.
On hyvä muistaa, että suomalainen asevelvollinen
ei opettele sotimaan siksi, että hän tahtoisi
sotia, vaan sen vuoksi, että sotaan ei koskaan jouduttaisi.
Hyvin koulutettu, hyvin varustettu, motivoitunut suomalainen sotilas
turvaa rauhaa meille suomalaisille ja eurooppalaisille. Me suomalaiset
haluamme yksimielisemmin kuin koskaan aikaisemmin sotien jälkeen
puolustaa tätä maata hyökkääjiä vastaan. Tämä on
mahdollista, kun tiedämme, että oma puolustuksemme
on kunnossa, ja uskomme myöskin omaan puolustukseemme.
Samalla me suomalaiset haluamme kantaa oman vastuumme kriisinhallinnassa
ja turvata rauhaa ja ihmisoikeuksia myös rajojemme ulkopuolella.
Liisa Jaakonsaari /sd:
Arvoisa puhemies! Tässäkin yhteydessä on
hyvä aloittaa kysymyksellä miksi: Miksi tällainen
selonteko on annettu, ja mikä on näiden selontekojen
tarkoitus? Onko niiden tarkoitus kertoa toimintaympäristön
muutoksista ja analysoida niitä, vetää niistä johtopäätöksiä,
vai onko niiden tarkoitus lujittaa ikään kuin
kuvaa politiikan muuttumattomuudesta?
Meillä on erittäin vahva ulko- ja turvallisuuspoliittisen
yksimielisyyden perinne, ja se on erittäin hyvä,
mutta jossain vaiheessa voi käydä niinkin, että yksimielisyyden
ylikorostaminen voi johtaa umpikujaan ja vaihtoehtojen etsimisen
laiskuuteen, mikä on vaarana varsinkin, kun kriittinen
yleinen mielipide korostaa nyt muuttumattomuutta.
Sen takia kysymys, miksi tämä selonteko annettu
on, on tarpeellinen. Siihen on usein vastattu niin, että tämä selonteko
on annettu siksi, koska aikaisemmin on päätetty,
että annetaan selonteko. Lähtökohtana
vuoden 2001 selonteon arvioinnille on pidetty vuoden 97 turvallisuus-
ja puolustuspoliittiseen selontekoon liitettyä toteamusta,
että vuonna 2001 kyseessä olisi suppea selonteko,
joka keskittyisi puolustuksen rakennemuutoksen etenemisen arviointiin
tarkistusluonteisesti. Silloin jo todettiin, että puolustuksen
pitkäjänteinen suunnittelu edellyttää perusteellisen
selonteon laatimista viimeistään vuonna 2005.
Kuitenkin kävi niin, että maailma muuttui
ympärillämme nopeammin kuin silloin vuonna 97 ehkä arvioitiin.
Talvella ja keväällä 2001 käyty julkinen
poliittinen keskustelu selonteon luonteesta paljasti, että oli
syntynyt hieman perusteltuja paineita ehkä perusteellisemmankin
uudelleenarvioinnin tekemiseen kuin alun perin oli tarkoitus. Tämä keskustelu
toi esille tarpeen saada entistä analyyttisempaa ja eri
näkökulmista tuotettua perustietoa.
Minusta tämä perusvaluvika on nyt ollut tässä käsittelyssä ja
keskustelussa koko ajan. Ei mitään dramaattista
huonoa ole tapahtunut, mutta se tila, joka nyt olisi esimerkiksi
ollut mahdollista käyttää liittoutumattomuuden
konkreettiseen arviointiin — mitä se tarkoittaa
tässä muuttuneessa toimintaympäristössä — se
tila ikään kuin on nyt menetetty, mutta aikaa
tietenkin vielä on ja mahdollisuus tehdä näin.
Minun kysymykseni on, mitä liittoutumattomuuspolitiikalla
käytännössä tarkoitetaan; se
ei ole oikein kirkas tällä hetkellä.
Mitä liittoutumattomuus erityisesti Euroopan turvallisuuspoliittisten
rakenteiden suuressa muutoksessa merkitsee, käy yhä epäselvemmäksi.
Arvoisa puhemies! Ensinnä tähän turvallisuus-
ja puolustuspolitiikan selonteon valmisteluun. Ulkoasiainvaliokunta
on lausunnossaan korostanut, aivan niin kuin puolustusvaliokuntakin,
seuraavan selonteon, vuoden 2004 selonteon valmistelussa parlamentaarisen
osallistumisen merkitystä eli sitä, että eduskunta
on kytkettävä sopivin menettelyin valmisteluun
jo siinä vaiheessa, kun selontekoa valmistellaan valtioneuvostossa.
Puolustusvaliokunta on mennyt mietinnössään
pitemmälle ja toteaa jopa lausumaehdotuksessa, että eduskunnan
kuulemisen on tapahduttava keskeisissä valiokunnissa, joiksi
mietinnön tekstissä määritellään
puolustusvaliokunta, ulkoasiainvaliokunta ja valtiovarainvaliokunta. Nämä erilaiset
konventit ovat nyt muotia, mutta ulkoasiainvaliokunta ei tietoisesti
lausunnossaan pyrkinyt näin pitkälle menevään
konkretiaan tässä asiassa, kuten emme tehneet
Euroopan unionin tulevaisuuttakaan koskevassa keskustelussa, vaan
päädyttiin siihen, että tästä asiasta
aikanaan päätetään eduskunnan
sisällä asianomaisissa elimissä ja tähän
tarvitaan aika huolellista harkintaa ja innovatiivisiakin ratkaisuja.
Nimittäin tämä puolustusvaliokunnan
ehdottama menettely voi johtaa valtioneuvoston ja eduskunnan roolien
sekoittumiseen, eli valmistelun on selkeästi kuuluttava
valtioneuvostolle eikä valiokuntien pidä osallistua
itse vuoden 2004 selonteon tekstin muokkaamiseen vaan korkeintaan
teemoja käsitellä yleisellä tasolla.
Tämä on minusta eduskunnan kannalta erittäin
tärkeää, koska jonkinlainen tunkeutuminen
hallituksen ottopojiksi on ampumista omaan jalkaan, koska silloinhan
me ikään kuin menetämme sen mandaatin
arvioida näitä asioita täydellisesti
uudelleen. Parlamentarismin idean kirkastaminen on minusta erittäin
tärkeää ja se on hyvä tehdä tässäkin
yhteydessä. Perustuslain 97 §:n mukaisesti on
joka tapauksessa selvää, että ulkoasiainvaliokunnalla
on oltava keskeinen rooli tulevan selonteon valmistelussa eduskunnassa.
Sitten tähän turvallisuuspoliittiseen toimintaympäristöön.
Ulkoasiainvaliokunta valmisteli laajan asiantuntijakuulemisen pohjalta
perusteellisen lausunnon siitä, miten valiokunnan mielestä turvallisuuspoliittinen
toimintaympäristö on muuttunut. Tässä toimintaympäristön
kuvauksessa valiokunta kiinnitti huomiota nimenomaan turvallisuuspoliittisiin
kysymyksiin käsitellen laajasti muun muassa globalisaatiota,
YK:n roolia, Etyjitä ja pohjoismaista yhteistyötä.
Näitä asioita ei mielestäni ole otettu
mietinnössä huomioon, niin kuin mielestäni
olisi pitänyt. Tämä ikään
kuin vahvistaa tämän toiminnan nurinkurisen luonteen,
mikä tämän selonteon käsittelyssä on
ollut ihan alusta lähtien.
Mutta itse asia on tietenkin paljon tärkeämpi kuin
muotoseikat. Suomen turvallisuuspoliittisen ympäristön
kuuluisat vallitsevat olosuhteet ovat, niin kuin meidän
kaikkien pitää tunnustaa, erityisesti kuluvan
vuoden tapahtumien ja syksyn tapahtumien seurauksena suuressa muutoksen
tilassa.
Ulkoasiainvaliokunta käsitteli myös Euroopan
unionin roolia laajemmin osana laajempaa turvallisuus-käsitettä.
Tästä näkökulmasta näkyy
puolustusvaliokunnan mietinnössä luovutun.
Euroopan unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on kehittymässä Suomen
ja Ruotsin Amsterdamin sopimukseen esittämien muutosten
pohjalta ja Helsingin Eurooppa-neuvostossa tehtyjen kriisinhallintaa
koskevien päätösten mukaisesti.
Nizzan sopimus ei tässä suhteessa merkinnyt enää suurta
muutosta, vaan loppujen lopuksi päädyttiin kirjaamaan
jo tehdyt päätökset myös sopimustekstiin.
Puolustusvaliokunnan mietinnössä korostetaan Nizzan
sopimuksen merkitystä.
Laekenin huippukokouksen päätös Euroopan unionin
kriisinhallintajoukkojen julistamisesta osin toimintakykyisiksi
on erittäin merkittävä askel, mutta Euroopan
unionin kaikki toimintamahdollisuudet kattavan kriisinhallintakyvyn luominen
edellyttää vielä paljon työtä.
Sitten tähän Suomen turvallisuuspolitiikan toimintalinjaan.
Ulkoasiainvaliokunta käsitteli lausunnossaan erittäin
laajasti ja kattavasti jakamattoman, laajan turvallisuuden käsitettä Suomen
turvallisuus- ja puolustuspolitiikan lähtökohtana.
Valiokunta näki jakamattoman turvallisuuden käsitteen
merkityksen kasvaneen erityisesti tämän syksyn
tapahtumien seurauksena ja pyrki lausunnossaan kattavasti käsittelemään
eri toimijoiden merkitystä.
Puolustusvaliokunta kuittaa laajan turvallisuuden käsitteen
mietinnössään lakonisella viittauksella
ulkoasiainvaliokunnan lausuntoon, kiitos siitä, mutta ei
muuten käsittele mietinnössään
tätä minusta aivan olennaista asiaa. Tässä ilmenee
se sama nurinkurisuus turvallisuuspolitiikan ja Suomen konkreettisen
puolustuksen suhteissa. Puolustusvaliokunnan mietinnössä Suomen
turvallisuuspolitiikan lähtökohta jää irralliseksi
maininnaksi ja siitä käsin ei määritellä puolustuspolitiikkaa,
kuten johdonmukaisen politiikan luomisen kannalta minusta tulisi
tehdä.
Haluan vielä kiinnittää erääseen
asiaan huomiota eli kriisinhallintaan. Ulkoasiainvaliokunta käsitteli
siviilikriisinhallintakysymyksiä kattavasti mietinnössä ja
korosti erityisesti kriisien ennaltaehkäisyä.
Euroopan unionin toimet oman siviilikriisinhallintakykynsä kehittämiseksi
ovat hyvä alku, mutta Euroopan unionin siviilikriisinhallinnan
painopistettä ei nyt valmistella samaan tahtiin, ja tähän
ulkoasiainvaliokunta kiinnitti erityistä huomiota, että myös
siviilikriisinhallinnan tulevaisuutta ja tätä hetkeä pitää valmistella samaan
tahtiin ja sille turvata resursseja ja nähdä se
juuri tämän uuden turvallisuusympäristön
kehyksessä vähintään yhtä tärkeänä,
jos ei vieläkin tärkeämpänä,
kuin perinteinen ajattelu. Suomi voisi ulkoasiainvaliokunnan mielestä aktiivisella
panoksella ja tehokkaalla kansallisella koordinaatiolla vaikuttaa
merkittävästi siviilikriisinhallinnan ja konfliktien
ehkäisyn kehittämiseen maailmanlaajuisestikin.
Arvoisa puhemies! Näillä parilla vähän
provokatorisellakin näkemyksellä kiitän
ulkoasiainvaliokunnan jäseniä ja puolustusvaliokuntaa
yhteistyöstä ja toivon, että ulko- ja
turvallisuuspoliittinen keskustelu saa tästä selonteosta
vauhtia ja tämä antaa eväitä seuraavaan
käsittelyyn, jotta muuttumattomuudesta ei tulisi semmoinen
opillinen asia, johon sitten tappioksemme voisimme tarrautua.
Maria Kaisa Aula /kesk:
Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunta on luonnollisesti lausunnossaan
tarkastellut puolustusselontekoa ennen muuta valtiontalouden näkökulmasta.
Puolustusvaliokunta on omassa mietinnössään
ottanut valtiovarainvaliokunnan näkemykset hyvin huomioon.
Kiitos siitä!
Otan tässä puheenvuorossa lyhyesti esille
keskeiset valiokuntamme kannanotot, jotka on valmisteltu perusteellisesti
turvallisuus- ja puolustusjaostossa. Rahahan oli itse asiassa tämän
selonteon valmistelussakin aika keskeisesti esillä, ja
valtioneuvoston piirissä huomio kiinnittyi etenkin puolustusbudjetin
tasoon. Erinäisten käänteiden jälkeen
hallitus päätyi ehdottamaan vuosien 2003—2008
keskimääräiseksi puolustushallinnon rahoitustasoksi
10,8 miljardia markkaa vuodessa. Tuohon päädyttäisiin
vähitellen asteittain. Esimerkiksi vuonna 2001 vastaava tasohan
on 9,9 miljardia markkaa elikkä noin miljardia alempi.
Selonteon uskottavuuden kannalta olennaista on tietysti se,
että sisällölliset linjaukset ja kehittämistoimet
ovat sopusoinnussa esitettyjen rahoituskehysten kanssa. Kehysten
pitää olla tietysti valtiontalouden näkökulmasta
realistiset ja toteuttamiskelpoiset, mutta niiden on, totta kai, myös
mahdollistettava selonteossa esitettyjen hankkeiden toteutus.
Nyt käsillä olevan selonteon osalta tilanne näyttää olevan
parempi kuin edellisellä kerralla eli vuonna 1997. Tuolloin,
kolme vuotta sitten, selonteon tekstiosa ja liitteenä olleet
rahoituskehykset eivät olleet yhteismitallisia. Tuolloin
tehtyjen ehdotusten toteuttamiseen olisi itse asiassa tarvittu useampi
miljardi esitettyä enemmän määrärahoja.
Tosiasiassa kuitenkin vuoden 97 selonteon yhteydessä esitetyistäkin
kehyksistä sittemmin vuosittaisissa budjettipäätöksissä tingittiin
elikkä nämä eivät olleet yhteismitallisia. Erityisesti
rahoituksen ja tavoitteiden epäsuhta teki tarpeelliseksi
sen, että puolustusrahoituksen tasoa ja puolustuspolitiikan
sisältöä tämän väliraportin
tavoin arvioidaan uudelleen niin, että rahoituksen ja toimenpiteiden
yhteys saadaan aiempaa tiiviimmäksi.
Valtiovarainvaliokunnan käsitys on, että nyt ehdotetut
kehykset mahdollistavat vuoden 97 selonteossa käynnistetyn
Puolustusvoimien rakennemuutoksen jatkamisen, mutta samalla ne myös edellyttävät
sitä. Rahoitustaso mahdollistaa myös strategisen
iskun torjuntakyvyn luomisen rajoitetusti ja edellytysten luomisen
2010-luvun puolustuskyvyn kehittämiselle. Olennaisin toimenpidehän
menojen sopeuttamisessa alemmalle tasolle on se, että tässä supistetaan
laajamittaisen hyökkäyksen torjuntakykyä vuoden
97 tasosta vähentämällä sodan
ajan joukkojen enimmäisvahvuutta 80 000 hengellä.
Valtiovarainvaliokunta pitää yksimielisesti esitettyjä kehyksiä perusteltuina,
mutta kuitenkin huomauttaa, että saamiemme tietojen perusteella
emme ole kuitenkaan voineet arvioida sitä, missä määrin
nyt esitetyt voimavarat riittävät sekä strategisen
iskun torjuntakyvyn luomiseen että laajamittaisen hyökkäyksen
torjuntaan. Tämä asia vaatii jatkotarkastelua
ja seurantaa, etenkin kun puolustusvaliokunta on korostanut alueellisen
puolustuksen merkitystä. On hyvä tiedostaa, että valtiontalouden
realiteettien seurauksena vuoden 97 kehityshankkeista on tingitty
niin, että rahoitustaso on tullut alaspäin reilun 2
miljardin markan verran. Asiaa valmistelleen puolustuskomitean niin
sanottu sopeutettu kehys oli miljardi markkaa nyt esitettyä korkeampi. Näillä valtiontalouden
takia tehdyillä ratkaisuilla on luonnollisesti vaikutuksia
puolustuksen painopisteisiin, mutta valtiovarainvaliokunta ei aivan
yksiselitteistä tietoa saanut siitä, mihin nämä vaikutukset
kohdistuvat.
Valtiovarainvaliokunta myös toteaa, että "ehdotetut
rahoituskehykset eivät mahdollista luopumista jalkaväkimiinoista
ja niitä korvaavien järjestelmien hankintaa".
Puolustusvaliokunnan kanta siitä, että tähän
on palattava vuoden 2004 selonteossa, on siksi hyvin perusteltu.
Kehykset eivät myöskään
pidä sisällään puolustushallinnon
kiinteistöuudistuksen kustannuksia. Arviolta tämä merkitsisi
nettona noin 360 miljoonan markan lisätarvetta kehyksiin.
Tosin summa on riippuvainen investointien tasosta jatkossa. Valtiovarainvaliokunta
on selvittänyt kiinteistöuudistusta eikä ylipäätään
pidä sen toteutumista tässä vaiheessa
vielä selvänä eikä suunnitellussa
muodossa tarkoituksenmukaisena. Puolustusvaliokunta on päätynyt
samalle kannalle. Viimeisten tietojen mukaan Puolustushallinnon
rakennuslaitos nyt jatkaisikin nettobudjetoituna virastona, sen
sijaan että se muutettaisiin osakeyhtiöksi tai
myytäisiin. Tämä on hyvä asia.
Vuoden 97 selonteossahan esitettiin rakennemuutoksen merkeissä eräitä Puolustusvoimien
alueellisia
yksikköjä lakkautettaviksi. Sama linja jatkuu
tässä selonteossa etenkin varikkojen osalta. Jo
vuonna 97 oli ilmeistä, että nämä lakkautukset
eivät olleet varsinaisina valtiontalouden säästötoimina
kovinkaan merkittäviä. Niistä ei vapautunut
varsinaisia uudelleenkohdennettavia rahoitusresursseja. Myöskin
tällä kertaa rationalisointitoimenpiteillä suoranaisesti
saatava nettosäästö on aika pieni. Vuosina
2002—2004 säästöä tulisi
vuositasolla noin 175 miljoonaa markkaa. Kustannuksia koituu vastaavien
kolmen vuoden aikana yhteensä noin 80 miljoonaa markkaa.
Näin ollen vuositasolla nettosäästö olisi
noin 150 miljoonaa markkaa arvioituna. Nämä ratkaisut
onkin perusteltava ensisijaisesti muilla kuin valtiontaloudellisilla
syillä. Toimenpiteiden kokonaistaloudelliset vaikutukset
on myös syytä selvittää hyvin
ennen niiden toteuttamista. Kaikilta osin nämä rationalisointitoimenpiteet
eivät edusta ihan pitkäjänteisintä suunnittelua,
koska lakkautettaviksi esitetyissä yksiköissä on
tiloja äskettäin uudistettu.
Lakkautettavien joukko-osastojen ja varikoiden tärkein
voimavara on henkilöstö. Rationalisointitoimenpiteistä henkilöstölle
aiheutuvat haittavaikutukset onkin pyrittävä minimoimaan. On
hyvä, että sopeuttamistoimia varten on perustettu
koordinointityöryhmä puolustusministeriössä.
Kyllähän kyseisillä paikkakunnilla on
ilman muuta monessa tapauksessa kyse merkittävistä työllisyysvaikutuksista.
Valtiovarainvaliokunta on, arvoisa puhemies, monessa yhteydessä kantanut
huolta kotimaisen puolustustarviketeollisuuden toimintaedellytyksistä ja
niin tässäkin lausunnossa. Selonteossa on kunnianhimoinen
tavoite, että vuoden 2003 loppuun mennessä vähintään
puolet puolustusmateriaalihankinnoista tilattaisiin kotimaiselta
teollisuudelta. Tämä on hyvä tavoite.
Toinen hyvä tavoite on se, että kotimaiselle teollisuudelle
luodaan edellytyksiä kansainväliseen yhteistyöhön
muun Euroopan teollisuuden kanssa. Tämä edellyttää valiokunnan
käsityksen mukaan huomattavasti nykyistä merkittävämpää panostusta
tutkimus- ja kehittämistoimintaan. Näin suomalaiset
yritykset voisivat päästä tilanteeseen,
jossa ne olisivat itse järjestelmien kehittäjiä eivätkä pelkästään
niiden toimittajia. Uhkanahan on se, että jatkossa materiaalitarpeet
kohdistuvat lisääntyvästi sellaisiin
järjestelmiin ja teknologioihin, joita ei valmisteta kotimaassa, jolloin
kansainvälinen verkottuminen on tässä tapauksessa
ihan välttämätöntä.
Kotimainen ruuti- ja ammustarviketuotanto on ollut valtiovarainvaliokunnan
huolena jo monessa otteessa tämänkin syksyn aikana.
Katsomme, että se on tärkeää säilyttää jo
riittävän huoltovarmuuden takaamiseksi.
Vuoden 2004 selonteon valmistelun yhteydessä on ylipäätään
selvitettävä, mitä muuta puolustusvälineteollisuutta
Suomessa tarvitaan kriisitilanteessa, ja luotava toimintastrategia
tämän tavoitteen mukaisesti.
Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunta käsitteli
myös sotilaallisen ja siviilikriisinhallinnan rahoitusta.
Nämähän koskevat puolustusministeriön
ohella myös ulkoministeriön ja myöskin
sisäministeriön pääluokkia.
Kriisinhallinnasta voi sanoa, että kansainvälisiin
tehtäviin käytetään nyt vain
pari prosenttia puolustusbudjetista, eli kovin merkittävä osuus
se ei ole. Vuoden 2002 juuri hyväksymässämme
budjetissahan oli tähän kohtuullisen mittava,
useampivuotinen kehittämisohjelma mukana, joka oli budjetoitu
ulkoministeriön pääluokkaan.
Siviilikriisinhallinnan rahoitus vaatiikin varmasti eniten jatkotoimenpiteitä ja
selvitystä. Sehän rahoitetaan nyt pääasiassa
ulkoasiainministeriön pääluokassa. Selonteossa
tälle alalle odotetaan rahoitusta myös muista
pääluokista, varmastikin pääasiassa
sisäministeriön pääluokasta. Eri
ministeriöiden tulisikin yhdessä koordinoiden
varautua esittämään tarpeelliset määrärahat pääluokkiinsa,
jotta valmius osallistua kansainvälisiin siviilikriisinhallintatehtäviin
olisi riittävä.
Arvoisa puhemies! Nuo syyskuun 11. päivän tapahtumat
siirsivät huomiota perinteisistä sotilaallisista
uhkista ja rintamalinjoista terrorismiin ja sen seurauksena erilaisiin
väestön suojaamistarpeisiin. Turvallisuutta onkin
tarkasteltava laajasti ja myös sisäinen turvallisuus
huomioiden. Valtiovarainvaliokunta näkee tällä alalla
selonteossa puutteita. Väestön suojaamisen kehittämistoimenpiteisiin
oli siinä otettu kantaa vain Puolustusvoimien osalta. Selonteon
esittämät kehittämisesitykset merkitsevät
lisämenoja kuitenkin myös sisäasiainministeriön
alalla. Uusien uhkien ja niihin varautumisen vaikutukset poliisitoimintaan
ovat myös Suomessa olleet hyvin konkreettisia. Niiden ei
kuitenkaan saisi antaa heikentää poliisin perustehtäviä.
Siksi valtiovarainvaliokunta lausunnossaan katsoo, että sisäisen
turvallisuuden painopisteet ja voimavarat kaipaavat perusteellista
jatkoselvitystyötä. On myönteistä, että puolustusvaliokunta
on yhtynyt tähän kantaan.
Ed. Vistbacka merkitään
läsnä olevaksi.
Antti Kalliomäki /sd:
Puhemies! Aloitan kansainvälisestä turvallisuusnäkymästä ja
muutoksista siinä. Onhan sillä ratkaiseva merkitys myös
nyt käsittelyssä olevan selonteon aiheelle, Suomen
turvallisuudelle ja puolustukselle.
Viime syyskuun terrorihyökkäyksen tapahduttua
oli yleisin ja välittömin arvio maailmantilanteesta
syvästi pessimistinen. Hyökkäys koettiin
käänteeksi, jonka jälkeen kaikki muuttuisi vain
huonompaan suuntaan.
Pian reaktioihin kuitenkin liittyi myös varovaista
optimismia. Yhdysvaltain poliittinen johto osoitti alusta alkaen
kykyä vastuulliseen harkintaan. Samalla sen liittolaiset
ja koko kansainvälinen yhteisö ilmaisivat täyden
tukensa vaikealla hetkellä. Myös YK:n arvo nousi
erityisesti USA:n poliittisessa päätöksenteossa.
Turvallisuuspoliittisesta näkökulmasta erityisen
huomionarvoista oli Venäjän poliittisen johdon
toiminta. Presidentti Putin ei tuhlannut aikaa kantansa muodostamiseen
ja sen ilmaisemiseen, päinvastoin: Venäjä sai
tilaisuuden, jota se ei epäröinyt käyttää hyödyksi.
Kiistat Yhdysvaltojen kanssa Naton laajenemisesta ja ohjuspuolustushankkeesta
siirrettiin sivuun ja luotiin uusi keskusteluyhteys yhteistyön
hengessä.
Se näyttää myös kestävän.
Venäjän johdon välitön reaktio
Yhdysvaltain viimeviikkoiseen ilmoitukseen Abm-sopimuksen irtisanomisesta
on osoitus siitä. Maltillinen reagointi Venäjän
taholta kertoo sopimuksen arvon sille olleen lähinnä sen
suurvaltapariteettia koskevassa symboliikassa. Ison riidan aiheeksi
Venäjän ja USA:n välillä siitä ei
enää näytä olevan. Oma asiansa
on sitten, että muu kansainvälinen yhteisö on
aiheellisesti suunnannut kritiikkiä USA:n sooloilua kohtaan. Abm-sopimuksen
mitätöityminen tuo väistämättä ylimääräisiä rasitteita
muiden aserajoitus- ja -riisuntatavoitteiden tielle.
Venäjän lähentyminen länsimaihin
on muutenkin edennyt nopeasti. Sen kielteisyys Naton laajenemiseen
on entistä selkeämmin vain periaatteellinen kannanotto.
Jos, niin kuin näyttää, Nato laajenee
ensi vuoden lopulla muun muassa Viroon, Latviaan ja Liettuaan, harva
odottaa kovin näyttäviä vastatoimia Venäjältä.
Naton ja Venäjän sopimus uudesta yhteistoimintamuodosta,
kaksi kertaa kuukaudessa kokoontuvasta Venäjän—Naton-neuvostosta,
merkitsee, että Venäjä on mukana tukemassa
Naton toimintaa ja osallistumassa sen päätöksentekoon.
Näin Venäjän asema ja vaikutusvalta itse sotilasliitto
Naton toiminnassa on selkeästi vahvistumassa. Tämän
kehityksen myötä sen painoarvo suhteessa Naton
muihin yhteistyökumppaneihin on edelleen kasvussa.
Natonkin rooli on muutoksessa, mitä osoittaa konkreettisesti
muun muassa se, että terrorihyökkäyksen
jälkeen käyttöön otettu yhteistä puolustusta
edellyttävä 5 artikla on sittemmin jäänyt merkitykseltään
vähäiseksi.
Tämä kaikki tukee näkemystä,
jonka mukaan Venäjän ja länsimaiden suhteiden
takatalvi, jonka loppua oli vaikea ennakoida turvallisuuspoliittista
selontekoa vuonna 97 laadittaessa, oli sittenkin vain uuden Venäjän
linjan etsintää epävarmassa maailmantilanteessa.
Venäjän linjavalinta on tärkeä maailmanrauhalle
ja terrori-iskujen jälkeisen tilanteen vakiintumiselle.
Selvää on, että myös Suomen
oma turvallisuus on tästä syystä parantunut.
Arvoisa puhemies! Yksi historian opetuksista on, että pienen
maan turvallisuudessa on aina mukana annos selviytymistaistelua
muodossa tai toisessa. Ylenmääräisiin
kärjistyksiin sen ei kuitenkaan soisi johtavan. Meillä nyt
käynnissä oleva keskustelu liittoutumattomuudesta
tai liittoutumisesta on huolestuttavan mustavalkoista. Se myös
pysyy sellaisena, ellei sen yhteydessä ymmärretä viimeisen
runsaan kymmenen vuoden aikana tapahtunutta historiallista muutosta
eurooppalaisessa turvallisuusympäristössä.
Tämän valossa ajankohtainen ja samalla helpottava
oivallus Suomen turvallisuuspolitiikan kannalta on, että vanhan
maailmanjärjestyksen painolasti suurvalta-asetelmineen
ja kylmine sotineen on poissa. Sen ei pitäisi rasittaa
tämän päivän turvallisuuspoliittista
päätöksentekoa.
Esimerkiksi tästä sopii kysymys maamme liittoutumattomuudesta.
Suomi on nyt sotilaallisesti liittoutumaton maa. Se on hyvin punnittu
linjaus. Mutta ymmärrys, jonka toivoisi saavuttavan kaikki
kansalaiset eduskuntaa myöten, on siinä, että merkittävyydestään
huolimatta se, pysyttäytyykö Suomi liittoutumattomana
vai liittoutuuko se, ei turvallisuusympäristömme
muutoksesta johtuen enää ole maita ja mantuja
mullistava, kohtalonomainen ratkaisu, ei suuntaan eikä toiseen.
Maailmanrauhaa ja turvallisuutta ei nähtävissä olevassa
tulevaisuudessa uhkaa uusien maailmanlaajuisten vastakkainasettelujen
syntyminen. Kansainvälisen turvallisuustilanteen päällekäyvimmäksi
ongelmaksi ovat osoittautumassa syrjäiset, pienet maat,
joitten yhteiskunta- ja valtiorakenne on romahtanut. Afganistan
on järkyttävä esimerkki ei-kenenkään-maasta,
jonka ulkopuolinen terroristijärjestö saattoi
ottaa tukikohdakseen. Osama bin Ladenin johtama al -Qaida on vain
yksi esimerkki mahdollisista valtion kaappaajista. Sen sijassa voisi
myös olla jokin muu maailmanlopun kultti- tai rikollisjärjestö.
Maailman, erityisesti Euroopan unionin, tulisi kiinnittää huomiota
Afrikan kriisipesäkkeisiin. Siellä toimii valtio-nimikkeen
alla maita, jotka valtioina ovat itse asiassa lakanneet olemasta. Joissakin
tapauksissa valtioiden tilalle on tullut sissiliikkeeksi itseään
nimittäviä rikollisliigoja. Tähän
asti ne ovat tyytyneet luonnonvarojen varastamiseen ja naapurimaiden
horjuttamiseen. Mikään ei kuitenkaan takaa, ettei
jotain vieläkin pahempaa saattaisi tapahtua.
Valitettavan ajankohtaista Lähi-idän kriisiä tulisi
myös tarkastella valtio- ja hallintorakenteiden hajoamisen
näkökulmasta. Palestiinalaishallinto on muutaman
viime vuoden aikana kovertunut yhä ontommaksi. Kriisin
kriittisin piste ei enää piile sopimusosapuolten
kompromissihaluttomuudessa tai vihamielisyydessä. Sellaiseksi
on muodostunut välitön uhka järjestyneen
hallinnon murenemisesta palestiinalaisalueilla ja ajautumisesta
samanaikaisesti avoimeen sotatilaan.
Euroopan unionin Laekenissa molemmille osapuolille kohdistamat
kehotukset väkivallan kierteen pysäyttämiseksi
ovat vähintä, mitä unioni voi tehdä.
Ratkaisevinta myönteisen käänteen aikaansaamiseksi
juuri nyt on terrori-iskujen ja niillä operoivien järjestöjen
tuhotoiminnan estäminen. Se voi onnistua vain palestiinalaishallinnon
omasta tahdosta ja sen voimin. Alueen voimatekijän Israelin
oman edun mukaista on estää palestiinalaisalueiden
poliittinen romahdus. Avointa sotatilaa lähentelevät
voimatoimet eivät asiaa varmasti edesauta.
Arvoisa puhemies! Yhdysvaltain toiminta Afganistanissa on ollut
siis päättäväistä ja
tehokasta, mutta samalla toimet on pyritty mitoittamaan ja kohdentamaan
niin, että siviiliuhreja voitaisiin välttää.
Myös Euroopalla pitää olla valmius kriisinhallinnan
sotilaalliseen puoleen. EU tarvitsee omat nopean toiminnan joukkonsa.
EU:n ja Naton järkevä yhteistyö puolestaan
edellyttää päällekkäisten
sotilaallisten rakenteiden välttämistä.
Suomen osallistuminen kriisinhallintaan ei sekään
onnistu ilman sotilaallista valmiutta rauhanturvaamiseen hyväksymämme
kansainvälisen mandaatin nojalla. Suomen on kyettävä antamaan
tehokkaasti humanitaarista apua, tukemaan sisäisen järjestyksen
ylläpitämistä, auttamaan oikeusvaltion
rakentamista ja käyttämään kriisinhallintajoukkoja
näiden tehtävien turvaamiseen. Suomen turvallisuus-
ja puolustuspolitiikassa osallistuminen kansainväliseen
kriisinhallintaan on ollut nopeimmin kehittyvää toiminta-aluetta.
Sosialidemokraatit katsovat, että Suomen osallistumisen
kriisinhallintaan tulisi jatkossakin painottua siviilikriisinhallinnan
alueelle. Ulko- ja puolustusvaliokuntien tavoin pidämme sotilaallisen
kriisinhallinnan osalta oikeana osallistumista vain toimiin, jotka
perustuvat YK:n tai Etyjin valtuutukseen.
Puhemies! Kansainvälisten tehtävien lisääntymisestä huolimatta
Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan ylivoimaisesti tärkein
päämäärä on Suomen
itsenäisyyden takaaminen. Turvallisuuskeskustelussa huomio
kiinnittyy helposti konkreettisiin asioihin: Hankitaanko helikopterit vai
ei, hankitaanko niiden turvaksi saattokoptereita, mitä tehdään
panssariaseille tai henkilömiinoille? Nämä kysymykset
ovat olennaisia, mutta niistä ei pidä tehdä maailmankatsomusasioita.
Puolustusvoimien tehtävät on määriteltävä kansainvälisen
toimintaympäristön ja sen mukaisten kriisi- ja
uhkamallien edellyttämällä tavalla. Esimerkiksi
taisteluhelikopteriasiassa meidän tehtävämme
eduskunnassa on aikanaan arvioida, tarvitaanko niitä valmiusjoukkojen
liikkuvuuden ja tulivoiman turvaamiseksi, ja sen ohella miettiä,
mitä ne maksavat. Muuta päänvaivaa esimerkiksi
teknisen, ammattimaisen ja asevelvollisuusarmeijan välillä tähän
kysymykseen ei pitäisi liittää. Yleinen
asevelvollisuus on joka tapauksessa puolustuskykymme perusta. Vain
se voi tuottaa riittävän määrän
joukkoja koko laajan Suomen puolustamiseen.
Puolustusvoimien materiaalisen uudistamisen painopiste on Maavoimissa.
Tärkein kehittämisen kohde tällöin
on valmiusprikaatit. On varauduttava siihen, että niidenkin
osalta erilaisia asejärjestelmiä on samanaikaisesti
ylläpidettävä ja kehitettävä.
Uusien järjestelmien hankinta ja kehittäminen
on väistämätön osatekijä myös
Suomen tavoitteessa rakentaa maan puolustuskyky sellaiseksi, että voimme
kuluvan vuosikymmenen puolenvälin jälkeen luopua
henkilömiinoista ja liittyä miinat kieltävään
kansainväliseen Ottawan sopimukseen.
Kaikki uudet hankinnat merkitsevät rahareikää valtion
budjettiin. Siksi on syytä sosialidemokraattien puolelta
tyrmätä sellaiset ajatukset, että Puolustusvoimille
ikään kuin huomenlahjana kuuluisi muita aloja
pehmeämpi määrärahakohtelu.
Näin ei ole, ja tulemme sen vuoksi tarkoin seuraamaan selonteossa
ennakoidun budjetin toteutumista. (Ed. Rajamäki: Kuten
aina!)
Arvoisa puhemies! Teknologian kehittyminen ei vähennä ihmisten
merkitystä puolustukselle. Kokonaismaanpuolustuksen merkitys
ei ole vähentynyt. Kaikkien suomalaisten kaikissa osissa
maata on pystyttävä luottamaan siihen, että vakavakin
kriisi kestetään.
Kysymys varuskuntien ja varikkojen tulevaisuudesta on ymmärrettävästi
noussut tämän selonteon käsittelyn yhteydessä esiin.
Edessä olevan uudistuksen myötä syntyvien
ongelmien hoitamisessa kannattaa ottaa oppia viime vuosien kokemuksista.
Sekä Kuopio että Oulu ovat entistä ehompina
selvinneet työpaikkamenetyksistään. Pienemmillä paikkakunnilla
tilanne voi kuitenkin muodostua hyvinkin vaikeaksi. Siksi valtion
tulee valmistautua myös erityistoimiin, joilla asiaa autetaan.
Tästä puolustusvaliokunta on mietinnössään
painokkaasti muistuttanut. Sosialidemokraatit yhtyvät valiokunnan
lausumaan, jossa erityisesti henkilöstön asemasta
kannetaan huolta.
Arvoisa puhemies! Pääministeri Lipposen hallitukset
ansaitsevat kiitoksen Suomen turvallisuuden ja puolustuksen sekä Euroopan
turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämisestä. Aloitteellisuuteen
on yhdistetty hyvän virkamiesasiantuntemuksen käyttö ja
myöskin eduskunnan kuuleminen. Eduskunnalla voisi – ja
tulisi – olla kuitenkin vielä merkittävämpi
rooli turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa.
Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä on aiemmin tänä syksynä ehdottanut
eduskunnan osallisuutta vuoden 2004 selonteon valmisteluun jo sen
valtioneuvostovaiheessa. Vastaava kanta sisältyy myös
ulkoasiainvaliokunnan asiasta antamaan lausuntoon. Se on myöskin
mainittu puolustusvaliokunnan mietinnössä. Tämä ehdotus oikein
toteutettuna — muistutan ed. Jaakonsaaren puheenvuorosta — antaa
kansallisen turvallisuuden linjavalinnoille entistäkin
tukevamman pohjan. Se voidaan toteuttaa hyvän parlamentarismin
hengessä ilman, että puhuttaisiin paluusta laajoihin
komiteoihin. Asiaa on, arvoisa puhemies, syytä kehitellä hyvässä sovussa
ja yhteistyössä hallituksen ja eduskunnan ryhmien
kesken.
Puhemies:
Täysistunto keskeytetään suuren valiokunnan,
ulkoasiainvaliokunnan ja kansliatoimikunnan kokousten takia. Täysistuntoa
jatketaan kello 13.
Täysistunto keskeytetään kello
11.06.
Täysistuntoa jatketaan
kello 13
Puhetta johtaa ensimmäinen varapuhemies Anttila.
Keskustelu päiväjärjestyksen
1) asiasta jatkuu:
Aulis Ranta-Muotio /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Valtioneuvoston selonteko Suomen turvallisuus-
ja puolustuspolitiikasta on vuoden 97 selonteon tarkistus, eräänlainen
väliraportti. Kaikki tärkeät puolustusjärjestelmää koskevat ratkaisut
hallitus siirsi seuraavaan, vuonna 2004 annettavaan selontekoon.
Näitä ovat muun muassa taisteluhelikopterien mahdollinen
hankinta maavoimien aselajiksi, jalkaväkimiinojen tulevaisuus
sekä uusi aluepuolustusjärjestelmä.
Hallituspuolueiden viime keväänä selonteosta käymän
nokkapokan tuloksena sovittiin vain puolustusbudjetin tasosta vuoteen
2008 saakka sekä siitä johtuvasta Puolustusvoimiemme
supistamislinjasta. Käytännössä tämä linja
tarkoittaa sodanajan joukkojen vähentämistä sekä varuskunta-
ja varikkoverkoston supistamista.
Keskustan eduskuntaryhmän kritiikki jo selonteon valmisteluvaiheessa
kohdistui selonteon valmistelutapaan. Hallitus valmisteli selonteon sisäisenä työnään
samaan tapaan kuin vuoden 97 selonteon. Perinteisestä parlamentaarisesta
valmistelusta puolustusasioiden linjauksissa on Lipposen hallitusten
aikana luovuttu. Tämä malli on nyt kuitenkin tullut
tiensä päähän.
Keskustan eduskuntaryhmä on arvostellut selonteon sisällössä muun
muassa aluepuolustuksen heikentämistä, jalkaväkimiinoista
luopumista, varuskuntien ja varikoiden vähentämistä.
Lisäksi olemme epäilleet, ettei koko maata enää täysipainoisesti
puolustettaisi, vaan strategisen iskun torjunnan korostamisella
halutaan turvata vain maan ydinalueiden toiminnot. Olemme epäilleet
myös kansainvälisten kriisinhallintatoimien vievän
liikaa voimavaroja kotimaan puolustuksesta. Mielestämme
selonteossa ei anneta riittävää painotusta
hyvän maanpuolustushengen säilymiselle. Suomalaisten
tahto itse puolustaa maataan on perinteisesti hyvä, mutta
sen säilymisestä on jatkuvasti kaikin keinoin
pidettävä kiinni.
Hyvin laajaan asiantuntijakuulemiseen perustuvassa selonteon
valiokuntakäsittelyssä saimme tärkeinä pitämiimme
asioihin monia parannuksia ja lisätarkennuksia, niin että eduskuntaryhmämme
voi tiukin reunaehdoin hyväksyä yksimielisen mietinnön.
Asiaan vaikutti myös tämän selonteon
välitarkistusluonne. Suuria haasteita ja odotuksia jääkin
seuraavan selonteon valmisteluun, vaikka yksi keskeinen elementti, puolustusbudjetin
taso, on jo tässä yhteydessä lyöty
lukkoon. Haluan korostaa, että keskustan eduskuntaryhmä hyväksyy
puolustusvaliokunnan mietinnön, ei selontekoa sellaisenaan.
Suomen puolustus- ja turvallisuuspolitiikkaa on kehitettävä mietinnössä olevien
tarkennusten ja lausumaehdotusten pohjalta.
Arvoisa puhemies! Selonteko koostuu neljästä osasta:
1) turvallisuuspoliittinen ympäristö ja Suomen
toimintalinja, 2) Suomen puolustuksen kehittäminen, 3)
kansainvälinen kriisinhallinta ja 4) varautuminen ja yhteiskuntaan
kohdistuvien uhkien torjuminen.
Aivan aluksi täytyy puuttua vielä selonteon valmisteluun,
jota olemme voimakkaasti kritisoineet. Suomen puolustuksen keskeinen
kulmakivi on kansalaisten yhtenäinen ja voimakas sitoutuminen
maanpuolustukseen eli maanpuolustustahto. Tämän
keskeisen päämäärän
saavuttamista on omiaan tukemaan sellainen puolustuspolitiikan suunnittelumalli,
jossa tähdätään laajaan yhteisymmärrykseen
ja vallitsevien erilaisten käsitysten mahdollisimman suureen
yhteensovittamiseen. Eduskuntaryhmämme pitää hyvänä,
että puolustusvaliokunta ulkoasiainvaliokunnan tavoin päätyi
korostamaan parlamentaarisen valmistelun merkitystä. Valiokunnan
mietintöön sisältyy asiasta lausumaehdotus,
jonka mukaan vuoden 2004 selonteko valmistellaan parlamentaarisesti
siten, että eduskunnan keskeiset valiokunnat kytketään
mukaan jo valtioneuvostovaiheessa. Me ymmärrämme
parlamentaarisella valmistelulla eduskunnassa olevien puolueiden,
niin hallitus- kuin oppositiopuolueidenkin, mukanaoloa jo valmistelutyössä.
Arvoisa puhemies! Selonteon mukaan Suomen turvallisuusympäristöä ei
hahmoteta olennaisesti edellisistä selonteoista poikkeavasti.
Euroopan unionin merkitys turvallisuuspoliittisten etujemme ja päämääriemme
toteuttamisessa on entisestään lisääntynyt.
Selonteon antamisen jälkeen on Suomen turvallisuusympäristössä kuitenkin
tapahtunut ainakin kolme merkittävää muutosta.
Ensiksi, terrorismista on tullut entistä suurempi maailmanlaajuinen
uhka. Toiseksi, Baltian maiden jäsenyys Natossa on käynyt
entistä todennäköisemmäksi,
mikä vaikuttaa Itämeren alueen sotilaalliseen
tilanteeseen. Kolmas muutos on Venäjän ja USA:n
lähentyminen. Yhteistyö terrorisminvastaisessa
taistelussa on lähentänyt Venäjää ja
länttä. Vielä on liian varhaista sanoa,
kuinka pitkälle meneviä seurauksia tästä on.
Vaikka kansainvälinen terrorismi ei suoraan meitä uhkaakaan,
tuntuvat sen vaikutukset välillisesti Suomessakin. Varsinainen
terrorismiin varautuminen kuuluu meillä ensisijaisesti kuitenkin
poliisille ja sisäasiainministeriön toimialaan.
Terrorisminvastainen toiminta on vahvistanut kansainvälistä yhteistyötä.
Suomen kannalta erityisen tärkeää on
YK-järjestelmän vahvistuminen. Baltian maiden
mahdollinen Nato-jäsenyys on herättänyt
voimakkaammin myös kotimaisen keskustelun Nato-jäsenyydestä.
Suomen kantana on ollut, että Baltian mailla on oikeus
itse valita omat turvallisuusratkaisunsa. Naton laajentumisen tulisi
tapahtua kuitenkin vastuullisesti, niin ettei sillä ole
negatiivisia vaikutuksia Itämeren alueen turvallisuustilanteeseen.
Puolustusvaliokunta toteaa myös, ettei Baltian maiden mahdollinen
Nato-jäsenyys aiheuta Suomelle perusteita liittyä Natoon.
Keskustan eduskuntaryhmän mielestä yhteistyö Naton
kanssa on toteutettava Suomen sotilaallisen liittoutumattomuuden puitteissa,
aivan kuten ulkoasiainvaliokunnan lausunnossa todetaan.
Suomen turvallisuusympäristön keskeinen tekijä on
Venäjä. Viime vuosina Venäjän
rauhanajan asevoimia on supistettu muun muassa taloudellisista syisetä.
Venäjä on suunnitellut supistavansa asevoimiensa
rauhanajan vahvuutta vielä vuoteen 2006 saakka. Leningradin
sotilaspiirin merkitys säilyy kuitenkin tulevaisuudessakin Suomen
lähialueilla tärkeänä. Vaikka
alueen joukkojen määrää on supistettu,
supistukset ovat koskeneet lähinnä vain alhaisemman
valmiuden joukkoja. Suomen turvallisuusympäristön
kehitys on johtanut varautumiseen alueellisiin ja paikallisiin
konflikteihin. Tässä samoin kuin edellisessä selonteossa
korostetaan strategisen iskun torjuntakykyä.
Keskustan eduskuntaryhmän mielestä on Suomen pahimman
varalta ylläpidettävä puolustusjärjestelmää,
jonka avulla voidaan torjua myös maahantunkeutuminen. Strategisen
iskun torjuminen ja laajamittaisen hyökkäyksen
estäminen voivat toteutua myös peräkkäisinä tapahtumina.
Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmän mielestä Suomen
puolustuksen tulee tulevaisuudessakin perustua yleiseen asevelvollisuuteen
ja koko maan kattavaan alueelliseen ja paikalliseen puolustukseen.
Tämä edellyttää puolustusvoimilta
riittävää, nykyaikaista materiaalista
valmiutta. Toinen tärkeä tekijä on kansalaisten
maanpuolustustahto. Puolustusvoimia kehitettäessä ei
pidä lähteä rakentamaan vastakkainasettelua
pienen teknoarmeijan ja suuren asevelvollisuusarmeijan välillä.
Mielestämme Suomen kaltaisella maalla ei ole mahdollisuuksia
tarpeeksi suureen ammattiarmeijaan, jotta koko maan puolustaminen
olisi mahdollista.
Mielestämme on hyvä, että puolustusvaliokunnan
mietinnön lausumaehdotuksessa eduskunta edellyttää,
että rakennettaessa 2010-luvun puolustusjärjestelmää lähtökohtana
on pidettävä koko maan puolustamista, alueellista
puolustusta ja yleistä asevelvollisuutta. Selonteon teksteissä alue-
ja paikallispuolustuksen merkitys on jäänyt kuitenkin
hyvin vähälle huomiolle. Uudistettu alueellinen
puolustusjärjestelmä toki luvataan esittää vuoden
2004 selonteossa. Paikallisten joukkojen kehittämisestä selonteossa
ei kuitenkaan mainita paljoakaan, vaikka nämä joukot edelleenkin
pysyvät alueellisen puolustusstrategian selkärankana.
Asiantuntijakuulemisessa kävi kuitenkin ilmi, että valmiusyhtymien
jälkeen on tarkoitus panostaa myös paikallispuolustuksen
joukkoihin. Varmaan myös vapaaehtoista maanpuolustuskoulutusta
joudutaan käyttämään hyväksi
paikallispuolustuksen täydentäjänä.
Puolustusvaliokunta esittää, että hallitus
vuoden 2004 selonteossa selvittää Suomen suhtautumisen
jalkaväkimiinat kieltävään Ottawan
sopimukseen. Valtiovarainvaliokunta on todennut lausunnossaan, ettei
selonteossa ehdotettu rahoituskehys mahdollista miinoista luopumista
ja niitä korvaavien järjestelmien hankintaa. Keskustan
näkemyksen mukaan uskottavan puolustuskyvyn säilyttämisen
ja puolustustalouden kannalta luopuminen jalkaväkimiinoista
ei näytä mahdolliselta selonteossa esitetyllä tavalla.
Korvaavia järjestelmiä ei ole näköpiirissä.
Jalkaväkimiinojen sumeilemattomasta kylvämisestä johtuva
siviiliväestön terrorisoiminen on kuitenkin ongelma,
jota Suomenkin pitää pyrkiä lieventämään.
Kannatammekin humanitääristä miinanraivaustyön
jatkamistoimintaa ja mahdollisuuksien mukaan myös sen laajentamista.
Selonteossa esitetään melko suurta muutosta sodanajan
joukkojen vahvuuteen. Joukkojen enimmäisvahvuus pienennetään
430 000:sta 350 000 sotilaaseen vuoteen 2008 mennessä. Tämä tarkoittaa,
että Puolustusvoimien reservit ovat puolittuneet siitä,
mitä ne suurimmillaan olivat. Keskustan eduskuntaryhmää arveluttaa
sodanajan reservin näin nopea vähentäminen.
Ikäluokkien pieneneminen ja yhä suurempi aseellisesta
palveluksesta vapautettavien määrä ei valiokunnan
saamien selvitysten mukaan ilmeisesti mahdollista suurempaa, riittävän
nuorta sodanajan joukkoa. Tulevaisuudessa siviiliyhteiskunnan avaintehtäviä hoitamaan
arvioidaan vapautettavan koulutetuista asevelvollisista nykyisen
10 prosentin sijasta 20 prosenttia. Kaavailtu sodanajan vahvuus
edellyttää, että jatkossakin 80 prosenttia
ikäluokasta suorittaa asevelvollisuuden.
Hyvänä pidämme sitä, että kertausharjoitettavien
määrä nostetaan 35 000:n tasolle
vuosittain. Kohteena ovat ensisijaisesti valmiusprikaateissa koulutettavat,
jotka vanhemmiten siirtyvät varsin hyvin kertausharjoitettuina
paikallispuolustuksen reserviin. Selonteossa todetaan, että vapaaehtoisen
maanpuolustuskoulutuksen tehtävät vakiinnutetaan.
Vapaaehtoisten kertausharjoitusten avulla tuetaan sodanajan joukkojen
perustamisen suoritusorganisaation ja paikallisjoukkojen koulutusta.
Erityisesti vanhemman reservin koulutuksessa voidaan tätä hyödyntää.
Arvoisa puhemies! Selonteossa esitetään vuonna
97 aloitetun Puolustusvoimien rakenneuudistuksen jatkamista, mikä merkitsee
muun muassa kahden joukko-osaston ja viiden varikon lakkauttamista.
Keskustan eduskuntaryhmä pitää tärkeänä,
että maassa on riittävä ja hajautettu varuskunta-
ja varikkoverkosto. Tällä Puolustusvoimien näkyvyydellä on
merkitystä myös kansalaisten maanpuolustustahdolle.
Keskustan eduskuntaryhmän mielestä varikoiden
lakkauttamisessa tulee asejärjestelmien elinkaari ottaa huomioon
niin, ettei turhaan vain muutaman vuoden ajaksi siirretä niiden
huolto- ym. toimenpiteitä kokonaan toiselle paikkakunnalle.
Myös henkilöstön uudelleensijoittamisesta
on pidettävä huolta. Varikoiden osalta kyseessä ovat
valtaosaltaan siviilihenkilöt, joita ei voida helposti siirtää muihin
puolustuslaitoksen tehtäviin. Keskustan eduskuntaryhmä pitääkin
kohtuullisen tyydyttävänä valiokunnan
tästä asiasta tekemää lausumaehdotusta.
Suomen osallistuminen rauhanturvatoimintaan on ollut perinteisesti
merkittävää. Suomi on ollut myös
kehittämässä EU:n kriisinhallintakyvyn
vahvistamista. Tämän tulee keskustan eduskuntaryhmän
mukaan tapahtua sopusoinnussa liittoutumattomuutemme kanssa. Lähtökohtana tulee
olla, että kriisinhallintatehtäviin tarjottavat joukot
tukevat Suomen puolustusta. Suomessa on ollut epäilyksiä siitä,
että kriisinhallintatoimintaa kehitetään
kotimaan puolustuksen kustannuksella.
Keskustan eduskuntaryhmä hyväksyy kriisinhallintatoiminnan
nykyisen tason, mikä merkitsee vajaata 2:ta prosenttia
puolustusvoimien henkilöstörahoitusresursseista.
Kriisinhallintatehtävät ovat operaation luonteesta
riippuen myös aitoja ruudinhajuisia koulutustilaisuuksia ja
tilanteita, joista on hyötyä myös kotimaan
puolustamisessa. Kantahenkilökunta saa todellisen tilanteen
tuntuista johtajakoulutusta.
Keskustan eduskuntaryhmä edellyttää,
että tulevaisuudessakin kriisinhallintatoiminnan edellytyksenä YK:n
ja Etyjin mandaatti. Rauhanturvalain muutoksiin ei mielestämme
tältä osin ole tarvetta. Kriisinhallintatyö on
nähtävä vastuullisena toimintana, johon
Suomen on osallistuttava kansainvälisen yhteisön
aktiivisena jäsenenä. Keskustan eduskuntaryhmä tukee
selonteossa esitettyjä ajatuksia siviilikriisinhallinnan
kehittämisestä.
Eduskuntaryhmämme mielestä Suomen tulee osallistua
meille sopivalla tavalla Afganistanin jälleenrakentamiseen
ja olojen normalisointiin. Luontevinta Suomen on osallistua jälleenrakennusta
edistäviin cimic-tyyppisiin tehtäviin. Keskustan
mielestä Suomen tulee tarkoin harkita osallistumistaan
varsinaisiin kriisinhallintatehtäviin. Päätös
mahdollisesta osallistumisesta voidaan tehdä vasta kun
YK:n määrittelemä mandaatti on tiedossa
ja tiedetään, mitä meiltä sen puitteissa
odotetaan.
Kansainvälistymisen myötä omavaraisuutemme
on heikentynyt. Varastot ovat pienentyneet ja siirtyneet ulkomaille,
samalla kun kansallinen osaaminen on heikentynyt ulkomaille siirtyneillä toimialoilla.
Keskustan eduskuntaryhmä tukeekin selonteossa esitettyä kansallisen
poikkeusoloihin varautumisen strategian laatimista mahdollisimman
pian.
Kotimaisen puolustustarviketeollisuuden riittävän
työllisyyden ja Suomen itsenäisen puolustuksen
turvaaminen edellyttää Puolustusvoimien hankintojen
suuntaamista nykyistä painotetummin kotimaisille toimittajille.
Puolustustarvikkeiden kotimaisen tuotannon turvaaminen on myös
nähtävä osana mahdollisten kriisiaikojen huoltovarmuutta.
Tärkeää on, että tavoitteeksi asetettu
kotimaisen teollisuuden osuus, vähintään
puolet käytettävissä olevista hankintamäärärahoista
vuoteen 2003 mennessä, myös saavutetaan.
Arvoisa puhemies! Selonteon merkittävin linjaus on
puolustusmäärärahoista päättäminen vuoteen
2008 asti. Tämä edelliseen selontekoon nähden
niukka taso aiheuttaa keskustan eduskuntaryhmän mielestä kovia
haasteita seuraavan selonteon valmistelulle. Puolustusvoimien johdon näkemyksen
mukaan tällä määrärahatasolla
voidaan Suomen puolustus kuitenkin hoitaa riittävän
hyvin.
Korostamme vielä lopuksi, että hyväksymme Puolustusvoimien
kehittämisperusteeksi puolustusvaliokunnan mietinnön,
emme selontekoa sellaisenaan.
Haluan lopuksi kiittää valiokunnan puheenjohtajaa
ja jäseniä hyvästä yhteistyöstä tämän laajan
asian käsittelyssä.
Juha Karpio /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Suomen turvallisuus ja puolustuspoliittinen
toimintalinja on kiteytetty selonteossa kolmeen perustekijään:
uskottavan puolustuskyvyn ylläpitämiseen ja kehittämiseen,
pysyttäytymiseen vallitsevissa olosuhteissa sotilaallisesti
liittoutumattomana ja osallistumiseen kansainväliseen yhteistyöhön turvallisuuden
ja vakauden vahvistamiseksi.
Näihin tekijöihin nojaa puolustuksemme valtiollisen
itsenäisyyden ja alueellisen koskemattomuuden turvaamiseksi.
Suomea kohtaavat uhkatekijät ovat muuttuneet, eivät
kuitenkaan kaikki poistuneet. Selonteon mukaan laajamittaisen sotilaallisen
konfliktin uhka on tällä hetkellä vähäinen.
Tilalle on tullut kansalliset rajat ylittäviä turvallisuushaasteita, muun
muassa informaatio- ja ympäristöuhkat sekä kansainvälinen
rikollisuus ja terrorismi. Vaikka maahamme kohdistuvan suurhyökkäyksen
uhka on pieni, pahimpaan vaihtoehtoon varautuminen on osa kansallista
turvallisuuspolitiikkaa.
Puolustusjärjestelmää tulee arvioida
pitkäjänteisesti kokonaisuutena turvallisuusympäristössä tapahtuvat
nopeatkin muutokset ennakoiden. Varautuminen kriiseihin vaatii pitkäjänteistä työtä
ja
vakaata rahoitusta, jota ei voi alistaa suhdanteille. Puolustusjärjestelmää ei
kriisin tullen rakenneta yhdessä yössä.
Nyt päätetty rahoitusjärjestelmä tuo
pitkäjänteisyyttä ja varmuutta puolustuksemme
kehittämiseen. Rahoituksen suunta on oikea, mutta niukka.
Liittoutumattomuus asettaa puolustukselle erityisvaatimukset; itsenäinen
puolustus ei ole ilmainen tavoite.
On kuitenkin syytä muistuttaa, että Suomi edelleen
käyttää vähän rahaa
puolustukseensa maamme taloudelliseen kantokykyyn ja muihin meihin
verrattavissa oleviin maihin suhteutettuna. Siksi onkin tärkeätä,
että selonteossa sovituista rahoituksista pidetään
kiinni.
Selonteko jättää avoimeksi monia
asioita. Vuodeksi 2005 suunniteltua selontekoa on aikaistettu vuodella.
Kannatettavaa on myös keskeisten valiokuntien kytkeminen
valmisteluun jo valtioneuvostovaiheessa, kuten puolustusvaliokunta
esittää.
Kylmän sodan päättymisen jälkeen
Euroopassa on lähdetty hakemaan uutta turvallisuusrakennetta.
Tämä kehitys on alkanut jo Naton ja EU:n laajentumisen
myötä. Unioni on vahvistamassa rooliaan ulko-
ja turvallisuuspoliittisena toimijana ja ottamassa vahvemman roolin
Euroopan turvallisuuskehityksessä.
Syyskuun 11. päivän terrori-iskut ovat muuttaneet
maailmaa tavalla, jonka lopputulos ei vielä ole arvioitavissa.
Iskun vaikutukset näkyvät pitkälle tulevaisuuteen.
Terrorismi on ristiriidassa kaikkien niiden arvojen kanssa, joita
länsimaisessa yhteiskunnassa pidetään
tärkeinä.
Terrori-iskujen jälkeisestä maailmasta on
löydettävissä myöskin myönteisiä kehityspiirteitä. Valtiot
ovat yhteistoimin tuominneet iskut ja ryhtyneet terrorisminvastaiseen
työhön. Yhdysvallat on ansiokkaasti YK:n turvallisuusneuvoston
mandaatilla koonnut laajan koalition ja lähtenyt harkiten
taisteluun terrorismia vastaan. Venäjä on tiivistänyt
suhteitaan länteen myös tässä yhteisessä taistelussa.
Unohduksissa ollut YK ja sen turvallisuusneuvosto ovat saaneet vahvemman
roolin rauhanturvaamisessa ja kansainvälisen yhteistyön
foorumina.
Yhdysvaltoihin suunnattujen terrori-iskujen seurauksena EU:ssa
on tiivistetty poliisi-, oikeus-, rajavalvonta- ja turvallisuus-
ja tiedusteluyhteistyötä. Tätä työtä on
tuettava. Vaikka Suomeen ei kohdistu välitöntä vaaraa,
terroritekoihin on meilläkin varauduttava.
Myönteisestä yleisen turvallisuustilanteen
kehityksestä huolimatta Euroopassa on selkkauksia, jotka
ovat vaikuttaneet merkittävästi turvallisuuskehitykseen.
Paineet kriisien ennalta ehkäisemiseen ja kriisinhallintakyvyn
kehittämiseen ovat johtaneet kansallisten puolustusjärjestelmien
ja kansainvälisen yhteisön kehittämiseen
tavoitteena kriisien nopea tukahduttaminen tai niiden leviämisen
estäminen. Tätä kautta osallistuminen
kansainväliseen yhteistyöhön konfliktien estämiseksi
vahvistaa samalla myöskin Suomen turvallisuutta.
Nato on kehittynyt kylmän sodan
aikaisesta sotilasorganisaatiosta kriisinhallintatehtävien myötä uudenlaiseksi
turvallisuuspoliittiseksi toimijaksi Euroopassa. Se on muuttunut
ja muuttaa luonnettaan koko ajan. Kriisien ratkomisesta ja ennaltaehkäisystä on
tullut merkittävä osa sen toimintaa, jonka ovet
on avattu myös liittoutumaan kuulumattomille maille.
Naton rauhankumppanuustoiminnalla on ollut kriisinhallintakyvyn
kehittämisen kannalta ratkaisevan tärkeä merkitys.
Rauhankumppanuusmaat ovat yhdessä jäsenmaiden
kanssa voineet kehittää yhteistoimintakykyään
ja kansainvälisiin tehtäviin tarkoitettuja valmiusjoukkojaan
niin, että ne voivat selviytyä vaativistakin tehtävistä.
Suomella on rauhankumppanuusohjelman kautta aktiivisena toimijana
hyvät yhteistyösuhteet Natoon. On myönteistä,
että olemme tukeneet aktiivisesti näitä ponnisteluja.
Kansainvälinen kriisinhallinta on laajentunut perinteisestä YK:n
rauhanturvaamistoiminnasta. Suomi on ollut mittavasti mukana tässä työssä. Suomen
on edelleen osallistuttava kansainvälisen kriisinhallinnan
ja siviilikriisinhallinnan kehittämiseen ja toteuttamiseen.
Laekenin huippukokouksessa sovittiin, että kukin EU-maa
osallistuu oman harkintansa mukaisesti Afganistanin-operaatioon.
Kokoomuksen eduskuntaryhmä pitää perusteltuna
Suomen osallistumista kyseiseen tehtävään.
On syytä perusteellisesti arvioida, minkä kokoinen
ja minkälaisiin tehtäviin varustettu joukko kyseisiin
tehtäviin lähetetään.
Itämeren alueen vakaus on Suomen kannalta tärkeätä.
Baltian maiden integroituminen kiinteämmin Euroopan unioniin
tukee konkreettisesti vakautta lähialueillamme. Suomi on
EU:n piirissä tukenut pyrkimystä ottaa jäseniksi
kaikki kolme Baltian maata jo laajentumisen ensimmäisessä vaiheessa.
Laekenin kokouksen jälkeen tämä tavoite
tuntuu nyt olevan mahdollinen.
Naton mahdollinen laajentuminen tulee toteuttaa niin, että se
lujittaa koko maanosan turvallisuutta ja vakautta. Edellisen kerran
Nato laajeni vuonna 99, jolloin uusiksi jäseniksi otettiin Puola,
Unkari ja Tshekin tasavalta. Tuolloin monet asiantuntijat varoittivat
Naton laajentumisen johtavan epävakauden lisääntymiseen.
Näin ei kuitenkaan ole käynyt; päinvastoin
laajentuminen merkitsi vakauden lisääntymistä Euroopassa.
Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä ei ole mitään
syytä epäillä etteikö näin
kävisi myöskin seuraavalla kierroksella.
Seuraamme Naton laajentumiskehitystä lähtien
siitä, että kaikilla valtioilla on oikeus itse
valita omat turvallisuusjärjestelmänsä.
Tämä koskee erityisesti Baltian maita, joilta
itsenäisen valinnan oikeus riistettiin usean vuosikymmenen ajaksi.
Venäjän ja EU:n yhteistyön merkitys
Euroopan kehitykselle ja turvallisuudelle kasvaa jatkuvasti. Myös
Naton ja Venäjän kahdenväliset järjestelyt
ja yhteistyö kansainvälisessä kriisinhallinnassa
ovat osoituksia uudenlaisesta kansainvälisestä yhteistyöstä.
Venäjän kulkeminen eristäytymisestä kohti
avoimuutta ja lisääntyvää yhteistyötä on
merkittävää Suomen ja koko Euroopan rauhanomaisen
kehityksen kannalta.
Suomen linja perustuu hallitusohjelman ja selonteon mukaan vallitsevissa
olosuhteissa sotilaalliseen liittoutumattomuuteen. Tämä ei
merkitse sitä, että Suomi olisi perinteisessä mielessä puolueeton
valtio. EU:n jäsenenä emme voi olla puolueeton.
Vallitsevissa oloissa sotilaallinen liittoutumattomuus pitää sisällään
myös sen, että olosuhteiden muuttuessa peruslinjamme
voi tulla uudelleen harkinnan kohteeksi.
Puolustusvaliokunta on mietinnössään
todennut, että Baltian maiden mahdollinen Nato-jäsenyys
ei aiheuta Suomelle perustetta liittyä Natoon. Kuten valiokunta
toteaa, tulevaisuudessa on todennäköistä,
että Itämeren alueella on erilaisen turvallisuusratkaisun
valinneita maita. Baltian maiden todennäköinen
Nato-jäsenyys ei tietenkään sinänsä luo
perustetta Suomen turvallisuuspoliittisen linjan muutokselle. Kokoomuksen
eduskuntaryhmän mielestä on kuitenkin selvää,
että se on yksi tekijä arvioitaessa turvallisuusympäristömme
muutoksia.
Naton laajenemisesta on Suomen kannalta voitava käydä avointa
keskustelua. Sotilaallisen liittoutumisen ja myös liittoutumattomuuden merkitystä
on
arvioitava keskustelun tueksi ja Nato-tietouden vahvistamiseksi.
On pohdittava, kuinka suuri todellisuudessa on liittoutumisen ja liittoutumattomuuden
välinen raja. Suomen turvallisuusratkaisuja tuleekin tarkastella
syvällisemmin seuraavan selonteon yhteydessä.
Puolustuksemme keskeiset elementit ovat alueellinen puolustusjärjestelmä,
yleinen asevelvollisuus, riittävä ja koulutettu
reservi, kotimaisen puolustustarviketuotannon turvaaminen ja kansainvälinen
yhteistyö. Sen tulee kattaa koko valtakunnan alue. On muodostettava
ennalta ehkäisevä pidäke maahantunkeutumisen
varalta. Suomen puolustusvoimien on pysyttävä kehityksessä mukana,
ja siksi on jatkuvasti pohdittava puolustuspolitiikkamme lyhyen
ja pitkän tähtäyksen kehittämisen
linjoja.
Kokoomus katsoo, että puolustusjärjestelmämme
kehittämisen perustan tulee myös tulevaisuudessa
nojautua alueelliseen maanpuolustukseen ja yleiseen asevelvollisuuteen.
Vaikka selonteossa korostetaan strategiseen iskuun varautumista,
voimavarojen on riitettävä strategisen iskun torjumisen
lisäksi myöskin alueelliseen, koko valtakunnan
kattavaan puolustukseen. Kokoomus toteaa, että alueellinen
puolustus on periaatteiltaan erittäin moderni ja kustannustehokkuudeltaan
hyvä ja kehittämiskelpoinen ratkaisu Suomen puolustamiseen.
Selonteossa on todettu, että koko valtakunnan alueen
puolustaminen edellyttää yleistä asevelvollisuutta.
Myös jatkossa puolustuksemme tulee perustua tähän.
Se on kansalaisten voimakkaan maanpuolustustahdon keskeinen tekijä unohtamatta
asevelvollisuuden yhteiskunnallista merkitystä. Selonteossa
arvioidaan, että varusmiespalveluksen suorittaneiden määrän
pysyminen noin 80 prosentissa ikäluokasta on mahdollista.
Palveluksen suorittaneiden osuus on todellisuudessa lähenemässä 70:tä prosenttia.
Kokoomus katsoo, että tämä epäsuotuisa
kehitys on pysäytettävä.
Valtiovarainvaliokunta toteaa, että ehdotetut rahoituskehykset
eivät mahdollista luopumista jalkaväkimiinoista
ja niitä korvaavien järjestelmien hankkimista.
Asiantuntijoiden mukaan kyse on lähes 5 miljardin markan
kustannuksista. Kysymmekin, onko puolustushallinnon rahoituskehysten
ulkopuolelta löydettävä nämä ylimääräiset
vajaat 5 miljardia markkaa vai onko tarkoitus heikentää puolustuskykyämme
ottamalla tarvittavat varat kehysten sisältä.
Kokoomus korostaa, että jalkaväkimiinakysymys
tulee ratkaista seuraavan selonteon yhteydessä Suomen uskottavan
puolustuskyvyn ja laajamittaisen hyökkäyksen torjuntakyvyn
säilymisen kannalta siten, ettei joukkojemme puolustusvalmiutta
heikennetä. Suomalaiseen jalkaväkimiinaan astuu
vain vihollinen maahan tunkeutuessaan. Rauhan aikana miinamme on
sijoitettu varastoihin.
Selonteossa esitetään varikkojärjestelmää supistettavaksi.
Sitä pidetään liian laajana ja hallinnollisesti
raskaana 350 000 henkilön Puolustusvoimille. Kokoomus korostaa
pitkäjänteistä puolustuksen suunnittelua.
Myös toimintojen rationalisoinnin tulee olla pitkäjänteistä.
Rationalisointitoimista tulee olla todellista hyötyä.
Ne tulee toteuttaa yhteistyössä henkilöstön
kanssa siten, ettei henkilöstölle aiheudu siitä kohtuutonta
haittaa.
Hallitusohjelmassa ja selonteossa tavoitteena on turvata kotimaisen
puolustusvälinetarviketeollisuuden toimintaedellytykset.
Selonteosta ilmenee, miten tarvikkeiden tuontiriippuvuus on kasvanut
niin, että se merkitsee uhkaa kriisitilanteessa. Kokoomus
yhtyy valtiovarainvaliokunnan näkemykseen siitä,
että myös huoltovarmuuden turvaamiseksi kotimainen
ruuti ja ammustarviketuotanto on säilytettävä.
Puolustuksemme ei voi nojata kasvavassa määrin
tuonnin ja ulkomaisen osaamisen varaan. Määrärahoja
on suunnattava kotimaiselle teollisuudelle tehtäviin hankintoihin.
Panostusta tutkimus- ja kehittämistoimintaan on lisättävä kotimaisen
teollisuuden kilpailukyvyn ja kansainvälisen yhteistyön
turvaamiseksi. Kokoomus yhtyy puolustusvaliokunnan vaatimukseen
siitä, että on kiireesti selvitettävä,
mitä muuta puolustusteollisuutta Suomessa tarvitaan sotilaallisessa
kriisitilanteessa, ja luotava toimintastrategia huoltovarmuuden
takaamiseksi.
Kertausharjoitukset ovat myös olennainen osa puolustusjärjestelmäämme
ja maanpuolustustahtomme ylläpitoa. Vuosittain koulutettavien
reserviläisten määrä tulee nostaa
35 000 henkilöön. Myös vapaaehtoisella
maanpuolustuksella on merkittävä panoksensa kokonaismaanpuolustuksessa,
ja sen roolia tulee edelleen tukea ja kehittää.
Arvoisa puhemies! Suomalaisten maanpuolustustahto on korkealla.
Suuri enemmistö meistä kannattaa yleiseen asevelvollisuuteen
perustuvaa puolustusjärjestelmää. Suomen
puolustuksen merkittävät tukipilarit, vahva maanpuolustustahto
ja vapaaehtoinen maanpuolustustyö, luovat edellytykset
itsenäisyydellemme. Niitä on tuettava ja ne on
säilytettävä.
Jaakko Laakso /vas:
Arvoisa puhemies! Suomen rauhanturvalaki poikkeaa useimpien
muiden Euroopan unionin jäsenmaiden vastaavasta lainsäädännöstä kahdessa
olennaisessa asiassa. Ensiksikin Suomi voi osallistua vain sellaisiin rauhanturvaamis-
ja kriisinhallintaoperaatioihin, joilla on YK:n turvallisuusneuvoston
tai Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön
valtuutus. Toiseksi, Suomi ei voi osallistua operaatioihin, jotka
ovat luonteeltaan rauhaanpakottamista. Viime mainitusta esimerkkeinä ovat
Yhdysvaltain ja sen liittolaisten käymä Persianlahden
sota ja Naton Jugoslaviaan kohdistamat pommitukset.
Vasemmistoliitto yhtyy puolustusvaliokunnan kantaan, jonka mukaan
myös jatkossa Suomi voi osallistua vain sellaiseen sotilaalliseen kriisinhallintaan,
joka perustuu YK:n tai Etyjin valtuutukseen. Myös EU:n
kriisinhallintaoperaatioilla on oltava valtuutus, jotta Suomi voi
niihin osallistua. On myönteistä, että puolustusvaliokunta
on ottanut asiaan selvän kannan, joka luonnollisesti tulevana
eduskunnan päätöksenä on sitova
ohje myös hallitukselle laadittaessa vuoden 2004 puolustusselontekoa.
Tuntuisi oudolta, että syyskuun 11. päivän
tapahtumien jälkeisessä tilanteessa, jossa YK:n kaltaisen
kaikkia maailman valtioita yhdistävän järjestön
tarve on käynyt yhä selvemmäksi, Suomi
ryhtyisi lainsäädännön kautta
rajaamaan Yhdistyneitä kansakuntia joidenkin rauhanturvaamis-
ja kriisinhallintatehtävien ulkopuolelle. Tämän
kaltaisia suunnitelmia puolustusministeri Enestamin johtamassa ministeriössä on
kuitenkin ollut. Vasemmistoliitto ei niitä tue.
Presidentti Urho Kekkonen totesi jo vuosikymmeniä sitten
tärkeän viisauden: Suomi ei ole puolueeton sodan
ja rauhan kysymyksissä, Suomi on rauhan puolella sotaa
vastaan. Myöskään terrorisminvastaisessa
taistelussa Suomi ei voi olla puolueeton eikä ole ollut
puolueeton, vaikka samalla haluamme yksiselitteisellä tavalla
todeta, ettei pommituksilla — ulotettiinpa ne yhteen tai
useampaan maahan — terrorismin syitä ja juuria
kitketä.
On aika käydä kiinni terrorismin syihin, tekijöihin,
jotka ovat kasvualustana terrorismin joukkokannatukselle ja josta
terrorismi rekrytoi tukensa ja toimijansa. Lähi-idän
kriisin rauhanomainen ja oikeudenmukainen ratkaisu auttaisi ratkaisevalla
tavalla terrorismin kitkemisessä. Valitettavasti Yhdysvaltain
nykyhallinnon yksipuolinen tuki Israelin miehityspolitiikalle vain syventää ja
pitkittää kriisiä. Viime vuodet ovat synnyttäneet
kokonaisen sukupolven itsemurhaiskuihin halukkaita nuoria. Palestiinalaisvaltion
nopea luominen olisi paras vastaisku palestiinalaisten ääriainesten
terrorismille.
Globalisaatio lisää sekin pahimmillaan ongelmia,
erityisesti kehitysmaissa. Köyhyys, epätasa-arvoisuus,
nälkä ja epäoikeudenmukaisuus synnyttävät
vihaa ja katkeruutta. Jotta terrorismin sosiaalinen perusta voitaisiin
juuria, tarvitaan köyhyyden ja nälän
sijasta kehitystä ja hyvinvoinnin kasvua. Suomen onkin
lisättävä tuntuvasti kehitysmaiden köyhien
tukemista.
Sinänsä välttämätöntä terrorisminvastaista taistelua
ei voida käydä rajoittamalla kansalaisoikeuksia
tai kansalaisvapauksia. Puolustusvaliokunta korostaakin, että lainsäädännöllisten
toimien on oltava sopusoinnussa ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteiden
kanssa. Eurooppalaisten valtioiden on kunnioitettava myös
tässä kamppailussa Euroopan ihmisoikeussopimusta.
Arvoisa puhemies! On tietenkin selvää, että Naton
laajentuminen yleensä ja laajentumisprosessin mahdollinen
ulottuminen Suomen lähialueille, Baltian maihin, herättää keskustelua,
jota ei ole syytä hallituksen puolustusselonteon tapaan välttää.
Puolustusvaliokuntakaan ei ollut pakotettu arvioimaan laajentumisen
vaikutuksia Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden kannalta.
Se olisi voinut tehdä samoin kuin Lipposen hallitus: panna
päänsä pensaaseen, mutta valiokunta päätti
tässä asiassa toimia toisin.
Hallituksen puolustusselonteosta ei Naton laajentumisen arvioinnissa
ollut apua. Siksi työ oli tehtävä itse
ja tilanteessa, jossa osa mediaa Helsingin Sanomien johdolla on
lähestulkoon päivittäin rummuttanut Nato-jäsenyyden
siunauksellisuutta Suomelle. Me emme kerta kaikkiaan muka voi jäädä sotilasliiton
ulkopuolelle, jos Baltian maat liittyvät Natoon. Samaa
johtopäätöstä tyrkytetään
suomalaisille myös Ruotsiin viitaten.
Mikä pakottaisi Suomen seuraamaan Baltian maita Natoon?
Miksei Suomi voisi jäädä ulkopuolelle?
Valitettavan harva vaivautuu esittämään
nämä tärkeät kysymykset. He
ovat samoja henkilöitä, joille vastaus on kuitenkin
selvä: Natoon on liityttävä hinnalla
millä hyvänsä tai oikeammin hinnasta
piittaamatta. Vakavasti otettavat tutkijat kuitenkin tietävät,
että Nato-jäsenyyden poliittiset kustannukset
olisivat suuret, kaksin- tai kolminkertaistuvista varustelumenoista puhumattakaan.
Puolustusvaliokunta on ollut yksimielinen siitä, ettei
Baltian maiden mahdollinen Nato-jäsenyys aiheuta Suomelle
perustetta liittyä Natoon. Vasemmistoliitto on asiasta
samaa mieltä.
Parhaiten Suomi vaikuttaa jatkossakin, kuten puolustusvaliokunta
toteaa, Itämeren alueellisen vakauden säilymiseen
pysymällä sotilaallisesti liittoutumattomana.
Yhtä selvää on, että tulevaisuudessa
yhä tärkeämmäksi käy
erilaisen turvallisuusratkaisun valinneiden Itämeren valtioiden keskinäinen
yhteistyö. Kyse on ennen kaikkea Venäjän
tiivistä integroinnista Itämeren alueen turvallisuuspoliittiseen
yhteistyöhön, ei eristämisestä.
Sotilaallinen liittoutumattomuus tarjoaa Suomelle puolustusvaliokunnan
mielestä myös mahdollisuuden toimia tasapainottavana
tekijänä Euroopan turvallisuusrakenteiden muutoksessa. Kosovon
kriisissä presidentti Martti Ahtisaaren panos perustui
juuri siihen, että Suomi Naton ulkopuolisena maana pystyi
saamaan sodan lopettamista koskevalle ehdotukselleen myös
Venäjän tuen. Suomen presidentti ei olisi kelvannut tehtävään,
jos Suomi olisi ollut Naton jäsen. Vain täydellinen
poliittinen hölmö voi kuvitella muuta.
Euroopan unioni ei vasemmistoliiton mielestä tarvitse
sotilasliitolle luonteenomaista yhteistä puolustuspolitiikkaa,
yhteisestä puolustuksesta puhumattakaan. Kyky kriisinhallintaan
riittää. Me emme halua, että Euroopan
unionista muodostuu varustelua kiihdyttävä voimapoliittinen pelaaja.
Päätöksenteossa Euroopan unionin on oltava
itsenäinen myös suhteessa Natoon.
Mitä Baltian maiden Nato-jäsenyys sitten merkitsisi?
Yksi keskeisistä periaatteista, jonka vasemmistoliittokin
allekirjoittaa, on tietenkin jokaisen valtion oikeus ratkaista itse
turvallisuusjärjestelynsä. Mutta yhtä keskeinen
on tämän periaatteen toinen puoli: oikeus valita
oma turvallisuusratkaisu ei voi tapahtua kenenkään
muun turvallisuuden kustannuksella. Siksi Suomen ulkopoliittinen
johto on kehottanut välttämään
uusien rajalinjojen muodostamista.
Vaikka Baltian maiden Nato-jäsenyyden vaikutuksia voidaan
tosiasiassa arvioida vasta jäsenyyden toteuduttua, toisi
eteläisten naapuriemme Nato-jäsenyys sotilasliiton
ja sen sotilaalliset toiminnot joka tapauksessa lähemmäksi
Suomen rajoja. Naton aktiivisuus mitä ilmeisimmin lisääntyisi
myös Suomenlahdella ja lähellä Suomen
ilmatilaa, vaikka ulkomaisia joukkoja, tukikohtia ja ydinaseita
ei sijoitettaisikaan uusiin Nato-maihin. Lisäisikö tämä Suomen
ja sen lähialueiden turvallisuutta?
Sanomattakin on selvää, että kansainvälisen tilanteen
kehittyessä suotuisasti, Yhdysvaltain ja Venäjän
suhteiden kehittyessä viime aikojen tapaan suotuisasti,
Venäjän sisäisen tilanteen vakiintuessa
myös tilanne Itämerellä ja sen lähialueilla
kehittyisi suotuisasti riippumatta siitä, ovatko Baltian
maat Naton jäseniä vai eivät.
Mutta entä tilanteessa, jossa ilmassa olisi myrskyn
merkkejä? Tilanteessa, jossa esimerkiksi Yhdysvaltain ja
Venäjän suhteet syystä tai toisesta tulehtuisivat?
Mitä sotilasliiton läheisyys silloin voi merkitä?
Sitäkin voisivat tutkijat joskus pohdiskella. Lähtökohtana
voisi olla esimerkiksi se, ettei Naton päätös
olla sijoittamatta ulkomaisia joukkoja ja ydinaseita uusiin Nato-maihin
koske kriisitilanteita.
Puolustusvaliokunta on halunnut muistuttaa, että maamme
geostrateginen asema saattaa aiheuttaa sen, että Suomi
omista toimistaan riippumattomista syistä voi joutua kriisialueeksi
vakavassa ja ehkä pitkään jatkuneessa
konfliktissa, johon suurvallat ovat kietoutuneet ja jonka syyt saattavat
olla etäälläkin Suomesta.
Juuri tästä syystä Suomelle ei ole
samantekevää, miten suurvaltojen keskinäiset
suhteet kehittyvät ja miten esimerkiksi Naton laajentuminen vaikuttaa
Yhdysvaltain ja Venäjän suhteisiin. Jokainen ymmärtää,
että seuraamme Suomessa tarkasti, mitä Venäjällä tapahtuu
ja miten Venäjän uusi johto toimii. Mutta meille
ei myöskään ole samantekevää,
mitä tapahtuu Naton vaikutusvaltaisimmassa maassa, Yhdysvalloissa.
Hallituksen selonteosta puuttuu syystä tai toisesta
kokonaan arvio Yhdysvaltain poliittisesta kehityksestä.
Puolustusvaliokunta on halunnut kuitenkin todeta, että Yhdysvallat
on ilmoittanut selonteon valmistumisen jälkeen irtautuvansa strategisten
aseiden rajoittamisen kannalta keskeisestä Abm-sopimuksesta
ja kieltäytynyt hyväksymästä biologisten
aseiden valvontasopimusta.
Naton suuntautuminen Yhdysvaltain ohjaamana yhä voimallisemmin
maailmanpoliisin rooliin herättää monia
vakavia kysymyksiä ennen kaikkea YK-järjestelmän
tulevaisuuden suhteen. Jo Washingtonin huippukokouksessa vuonna
1999 Nato ilmoitti valmiutensa ryhtyä sotilaallisiin operaatioihin
tarvittaessa myös ilman YK:n turvallisuusneuvoston valtuutusta
missä päin maailmaa tahansa. Tämäkin
aivan olennainen päätös on muuten jätetty
mainitsematta hallituksen puolustusselonteossa.
Suomella on Naton kanssa vuosi vuodelta tiiviimpää yhteistyötä,
ja tämä yhteistyö perustuu niin sanottuun
kumppanuussopimukseen. Kun Suomi solmi kumppanuussopimuksen Naton kanssa,
kyse piti olla vain rauhanturvaamisyhteistyöstä.
Suomen piti tässä yhteistyössä olla
antava osapuoli, joka tarjoaa ennen kaikkea rauhanturvaamisen koulutuspalveluja
muille kumppanuusmaille. Naton sotaharjoituksiin Suomen piti osallistua
vain tarkkailijana.
Myöhemmin kuitenkin kaikki muuttui. Sotilaallista yhteistyötä Naton
kanssa on yhä useamman alettu perustella Nato-option realisoitumisella,
jäsenyyden materiaalisen perustan valmistelulla, ei enää yhteistyöllä kriisinhallinnassa.
Tämä on
puettu sanoiksi toteamalla, että jos Suomi päättää joskus
hakea Naton jäsenyyttä, niin onhan jotakin jo
tullut tehdyksi. Ei tarvitse tyhjältä pöydältä lähteä.
Sotilaallinen yhteistyö Naton kanssa on johtanut siihen,
että sinänsä välttämätön
yhteistoimintakyky Nato-maiden taistelujoukkojen kanssa Nato-johtoisissa
kriisinhallintaoperaatioissa, joihin Suomikin osallistuu Bosniassa
ja Kosovossa, pitäisi Nato-jäsenyyden puoltajien
mielestä ulottaa koko Suomen armeijaan, ei siis vain niihin joukkoihin,
jotka Suomi on korvamerkinnyt kriisinhallintatehtäviin.
Monet toivovat ja ehkäpä vielä useammat
pelkäävät, että Suomen puolustusvoimat
ollaan sopeuttamassa Nato-ruotuun. Nato-sopeuttaminen näkyy
tätä nykyä ennen muuta jo kalustohankinnoissa.
Esimerkiksi Ilmavoimat ei enää juurikaan hanki
esimerkiksi ilmavalvontaan tai ilmatorjuntaan liittyvää kalustoa
ilman, että se on Nato-yhteensopivaa. Parhaillaan meneillään
on muun muassa Nato-yhteensopivan tietovuojärjestelmän
hankinta. Sen avulla pidetään yhteyttä Hornet-torjuntahävittäjiin.
Naton ja Suomen rauhankumppanuusohjelman tavoitteet, joita eduskunta
ei ole tähän päivään
mennessä vielä kertaakaan käsitellyt
saati sitten arvioinut, on vienyt Suomen hämmästyttävän
tiiviiseen sotilaalliseen yhteistyöhön Naton kanssa.
Eduskunnan ulko- ja puolustusasiainvaliokunnan jäsenille
on vihdoin viimein kovan kädenväännön
tuloksena jaettu tiivistelmä kumppanuusohjelman
64 yhteensovitustavoitteesta. Kumppanuusohjelmaan tutustuessa nousee
väistämättä esille kysymys,
ovatko jo hyväksytyt ja toimeenpanossa olevat tavoitteet
sopusoinnussa Suomen sotilaallisen liittoutumattomuuden
kanssa.
Arvoisa puhemies! Mitä sitten sotilaallinen yhteistyö Naton
kanssa pitää sisällään?
Jotta en rikkoisi "vaiteliaisuuspyyntöä", jollaisella
leimalla tiivistelmä kumppanuustavoitteista viime perjantaina
jaettiin, referoin toimittaja Pekka Ervastin kanssa viime keväänä toimittamaani
Nato-kirjaa, jossa muuten on kerrottu kaikki nämä vaiteliaisuuspyynnöllä varustetut
tavoitteet.
Suomen ja Naton merellisen yhteistyön varmistamiseksi
tavoitteena on muun muassa rakentaa salatut merelliset yhteydet.
Naton kanssa on tarkoitus kehittää myös
vedenalainen puhelin, joka mahdollistaa yhteydenpidon sukellusveneisiin.
Kyse on Naton sukellusveneistä, sillä omia sukellusveneitä Suomella
ei ole.
Natolle on myös luvattu tehdä selvitys kaupallisten
tankkerien vuokraamisesta polttoainetäydennyksiin kriisitilanteessa.
Myös Naton sotalaivojen täydentäminen
satamissa kuuluu kumppanuustavoitteisiin. Kosovon sodan kokemusten myötä Suomi
on kehittämässä myös johto-
ja viestijärjestelmiään Nato-yhteensopivammiksi.
Ensi keväänä kumppanuusohjelmaa on
ollut tarkoitus täydentää uusilla tavoitteilla,
joiden avulla maamme lentokentät, satamat ja rautateiden
päätepysäkit on tarkoitus tehdä Nato-yhteensopiviksi.
Uusien tavoitteiden tarkoituksena on ollut mahdollistaa kriisitilanteessa
sotilaallisen avun vastaanottaminen sotilasliitolta eli Natolta.
Kun kuulee tämän kaltaisista tavoitteista,
herää väistämättä kysymys
Nato-kumppanuusohjelman ja Suomen sotilaallisen liittoutumattomuuden
välisestä suhteesta. Siksi onkin välttämätöntä,
että eduskunta arvioi kumppanuustavoitteita pitäen
lähtökohtana sitä, kuten puolustusvaliokuntakin
toteaa, että ne ovat sopusoinnussa Suomen sotilaallisen
liittoutumattomuu-den kanssa.
Puolustusvaliokunta katsookin, että yhteistyö Naton
kanssa on toteutettava Suomen sotilaallisen liittoutumattomuuden
puitteissa. Sama kanta on myös ulkoasiainvaliokunnalla.
Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä pitää kannanottoa
enemmän kuin tervetulleena. Pidämme myös
oikeana, että puolustusvaliokunta on todennut maamme puolustussuunnittelun
perustaksi itsenäisen puolustuksen. Tätä sanaa
muuten hallitus välttää sekä hallitusohjelmassa
että myöskin puolustusselonteossa. Itsenäistä puolustusta
ei enää mainita puolustusselonteossa.
Kuten vasemmistoliiton eduskuntaryhmä totesi jo puolustusselonteon
lähetekeskustelussa, talouden näkymät
olivat paremmat selontekoa laadittaessa kuin nyt. Valtiovarainvaliokunta,
joka päinvastoin kuin puolustusvaliokunta on käsitellyt
yksityiskohtaisesti puolustusmäärärahoja,
on pitänyt tärkeänä, että suunnitellut
rahoituskehykset ovat realistiset. Joka tapauksessa Puolustusvoimien
rahoituskehykset on tarkoitus lähivuosina mitoittaa 1,3
prosentiksi bruttokansantuotteesta. Nato-jäsenyys nostaisi
määrärahat vähintään
2 prosenttiin bruttokansantuotteesta.
Pidämme myönteisenä, että ratkaisut
puolustusjärjestelmään kuuluvista keskeisistä asejärjestelmistä lykättiin
seuraavan selonteon yhteyteen. Vasemmistoliitto vaikutti ratkaisevalla
tavalla siihen, ettei päätöstä taisteluhelikopterien
hankinnasta, ministeri Enestam, tehty tänä vuonna, vaikka
useampikin keskeinen ministeri teidän ohellanne ajoi pikaista
päätöstä. (Ed. Gustafsson: Kuka
mahtoi vaikuttaa keskeisesti asiaan?) — Ed. Gustafsson,
te varmasti tiedätte, että myös pääministeri
Lipponen ajoi taisteluhelikopterien osalta pikaista päätöstä.
Kiitos sosialidemokraattisen ryhmän, hän ei saanut
tahtoaan lävitse.
Vasemmistoliitto olisi ollut valmis hyväksymään
puolustusvaliokunnassa tiukemman kannanoton Ottawan miinasopimukseen
liittymisestä. Kompromissin tuloksena syntynyt kannanotto
ei kuitenkaan sekään estä hallitusta
tekemästä päätöstä sopimukseen
liittymisestä alkuperäisen suunnitelman mukaisesti
vuonna 2006 siten, että jalkaväkimiinat hävitetään
vuoden 2010 loppuun mennessä.
Pidämme myös oikeana, että puolustusvaliokunta
on halunnut vapaaehtoisen maanpuolustustyön kehittämistä arvioidessaan
sulkea tulevaisuuden vaihtoehtojen ulkopuolelle Puolustusvoimien
ulkopuolisen organisaation, kodinturvajoukkojen, perustamisen.
Vasemmistoliitto tukee puolustusvaliokunnan esittämän
lausuman hyväksymistä, jotta varikkojärjestelmän
muutosta tarkastellaan varikkokohtaisesti ja muutos toteutetaan
siten, että elinkaareltaan päättymässä oleva
kalusto huolletaan siirtymäkauden ajan nykyisissä varikoissa
ja että niiden henkilökunnalle tarjotaan lähinnä koulutusta
vastaavaa työtä.
On ymmärrettävää, että erityisesti
Pirkanmaalla usean varikon sulkemisuhka on synnyttänyt
pelon työpaikkojen menetyksistä. Eduskunnan päätöksen
jälkeen odotamme, että puolustusministeriö toimii
hyväksyttävän lausuman edellyttämällä tavalla.
Vasemmistoliitto yhtyy puolustusvaliokunnan kantaan seuraavan
puolustusselonteon valmistelusta, jonka on tapahduttava laajaan
parlamentaariseen osallistumiseen tukeutuen. Eduskunnan keskeiset
valiokunnat — puolustusvaliokunta, ulkoasiainvaliokunta
ja valtiovarainvaliokunta — on kytkettävä selonteon
valmisteluun jo valtioneuvostovaiheessa, samoin soveltuvin tavoin
myös kansalaisjärjestöt ja tutkimuslaitokset.
Klaus Bremer /r:
Värderade talman! Statsrådets redogörelse
2001 är en mellanrapport före en fullständigare
säkerhetspolitisk redogörelse. Försvarsutskottet
kräver att riksdagens försvars-, utrikes- och
finansutskott skall kopplas in på beredningen redan i statsrådsskedet.
Denna redogörelse bör ges åt riksdagen
för behandling 2004. Tjänstemannaberedningen har
redan inletts. Svenska riksdagsgruppen stöder riksdagens medverkan
redan i beredningsskedet. Så är fallet i övriga
EU-länder. Samtidigt ställs dock stränga krav
på de involverade riksdagsledamöterna.
Puhemies! Puolustusvaliokunnan yksimielinen mietintö avaa
painavia linjauksia saatteeksi tulevalle selonteolle 2004. Kolmesta
ei tingitty: yleisestä asevelvollisuudesta, koko maan puolustamisesta
ja alueellisesta puolustuksesta pääperiaatteena.
Ruotsalainen eduskuntaryhmä on samaa mieltä. Jalkaväkimiinat,
Puolustusvoimien rakenneuudistus, joukkojen vahvuus ja kodinturvajoukot
nousivat kipupisteiksi. Niistäkin löytyi yksimielisyys.
Ruotsalainen eduskuntaryhmä on iloinen siitä,
että puolustusministeriö perustaa myös
kuntien ja maakuntaliiton edustajista koostuvan työryhmän
arvioimaan ja tukemaan Utössä ja Örössä ja
muillakin suurempien muutosten kohteiksi joutuvilla alueilla tehtävien
muutosten toimeenpanoa. Työryhmän tehtävänä on
myös rannikkoalueella vapautuvien kiinteistöjen
ja maa-alueiden jatkokäytön selvittely. Tavoitteena
on niiden saaminen nopeasti yhteiskunnan käyttöön
ja haittavaikutusten minimoiminen sekä Puolustusvoimien
työntekijöiden että menetyksiä kärsivien paikkakuntien
osalta. Päätöksissä on noudatettava
myös saaristolakia.
Varikkokohtainen muutostarkastelu ja lähinnä koulutusta
vastaavan työn tarjoaminen muutoskohteiden henkilökunnalle
on inhimillisyydessään kallis ratkaisu. Ruotsalaisen
eduskuntaryhmän mielestä eduskunnan tulisi myöntää erikseen
määräraha tätä varten,
jos tällaiseen ryhdytään.
Valiokunnan lausumaehdotus elinkaareltaan päättymässä olevan
kaluston huoltovelvollisuudesta ei liioin ole tarkoitettu Puolustusvoimiemme
rationaalisen kehityksen seisauttamiseksi. Päinvastoin
se avaa mahdollisuuden tarkoituksenmukaisesti poistaa loppuun palvellutta
kalustoa.
Puhemies! Puolustusvaliokunnan mietinnöstä nousee
esille mahdoton yhtälö. Puolustusvoimien esittämiä määrärahoja
on jatkuvasti leikattu. Viimeksi esitetty 11,8 miljardia markkaa
leikattiin budjettineuvotteluissa 10,8 miljardiin eli 1,3 prosenttiin
bkt:sta, kun EU-maiden keskiarvo on 2 prosenttia. Varuskuntia ja
varikkoja joudutaan nyt lakkauttamaan, virkoja ja työpaikkoja
joudutaan vähentämään noin 800:lla,
joukkojen miesvahvuutta joudutaan vähentämään
puoleen sodanajan joukkojen vahvuudesta. Materiaalihankintoja joudutaan
leikkaamaan niin, että oma ruuti- ja ammusteollisuutemme
on lakkautusuhan edessä. Aseteknologian kehittyessä puolustusvälineiden
hinnat samalla karkaavat taivaisiin. Reservin koulutusta ja iskukykyä ei
haluta vahvistaa. Vapaaehtoisen maanpuolustuksen tehostamista siirtymällä yksilökoulutuksesta
asteittain joukkojen koulutukseen vastustetaan tiukasti. Kodinturvajoukot
muiden Pohjoismaiden tapaan ovat vasemmistolle ja vihreille täysin poissuljettu
mahdollisuus.
Samalla kuitenkin vaaditaan edelleen koko maan tehokasta puolustamista,
aluepuolustuksen vahvistamista, liikkuvien iskujoukkojen vahvistamista,
pitkän itärajan lisäksi nyt myös
etelärajan valvonnan vahvistamista, laajamittaisen maahantunkeutumisen
torjuntakyvyn vahvistamista, kansainvälisen terrorismin
ja laittoman maahantunkeutumisen torjunnan tehostamista. Kaikki
aselajit on säilytettävä eikä liittoutua
saa. Ei tällainen onnistu. Joko rahoituspuolella on lisättävä tai
tulospuolella on tingittävä.
Ruotsalaisen eduskuntaryhmän mielestä vapaaehtoisuuden
pohjalta kehitetty paikallispuolustuksen tehostaminen Puolustusvoimien
valvonnassa tarjoaa mahdollisuuden edetä. Ryhmämme
kannattaa puolustusvaliokunnan vaatimusta voimavarojen siirtämisestä jatkossa
paikallisjoukkojen kehittämiseen. Yhtälön
ratkaisu tulee kuitenkin olemaan vuoden 2004 selonteon suurin haaste.
Talman! Utskottet var enigt om att Finland skall förbli
alliansfritt. I samband med utformningen av redogörelsen
2004 är det dock nödvändigt att beakta
förändringarna som sker runt omkring oss. Natos
utvidgning till Baltikum samt till övriga ansökarländer
leder till att Natos medlemskår i högre grad sammanfaller
med EU:s. Polen, Tjeckien och Ungern är redan Nato-medlemmar.
Ryssland och Nato har närmat sig varandra trots att Nato
nyligen tagit i bruk artikel 5 för första gången
i organisationens historia. Samtidigt utvecklas Nato alltmer från
militärallians till en krishanteringsorganisation.
Alldeles speciellt måste vi ha EU:s interna utveckling
för ögonen. Framväxten av en säkerhetspolitisk
profil kommer att fortsätta och de tre s.k. Petersbergsuppgifterna
ger en fingervisning om hur profilen kommer att utformas. Det är
viktigt för Finland att slå vakt om maximala möjligheter
att påverka utvecklingen i Europa. Denna omständighet
måste beaktas också i fråga om Finlands
framtida förhållande till Nato.
Är det förenligt med vår strävan
att aktivt delta i utformningen av vår omgivning, att vi
i allt högre grad via EU binds till beslut som vi inte själva
kan påverka? Denna frågeställning bör
tas upp i redogörelsen 2004.
Terrordåden i september har stärkt även
FN:s fredsbevarande roll. Svenska riksdagsgruppen anser det ytterst
viktigt för Finlands del att världsorganisationen
får en ledande roll i en världsomfattande krishantering.
Finland bör därför aktivt befrämja
och medverka i FN:s krishanteringsaktiviteter.
Puhemies! Valiokunta pitää laajamittaista maahan
tunkeutumista turvallisuutemme suurimpana uhkakuvana. Geostrategisesta
asemastaan johtuen Suomi saattaa omista toimistaan riippumatta joutua
sotatoimialueeksi kriisissä, johon suurvallat ovat kietoutuneet
ja jonka syyt saattavat olla etäällä Suomesta.
Ruotsalaisen eduskuntaryhmän mielestä tämä uhka
korostaa YK:n ennalta ehkäisevän kriisinhallinnan
tärkeyttä ja perustelee Suomen aktiivista osallistumista
YK:n rauhanturvatoimiin. Suomella on tässä suhteessa
kaksi erillistä painopistesuuntaa: Itämeren alue
ja pohjoiset merialueet.
Vaikka Venäjä on siirtämässä sotilaallista
painopistettään etelään, Leningradin
sotilaspiirin ja Suomen voimasuhde on asiantuntijoiden mukaan 6:1.
Baltian mahdollinen Nato-jäsenyys tulee vahvistamaan Kaliningradin
strategista merkitystä Venäjälle. Tähän
nähden selonteossa 2004 joudutaan tekemään
arvio Suomen etelärannikon puolustuksesta.
Pohjoisten merialueiden merkityksen kasvu perustelee Lapin puolustuksen
tärkeyttä, joka on nostettu esille valiokunnan
mietinnössä. EU:n jäsenmaissa meneillä oleva
Puolustusvoimien eräiden toimintojen ulkoistaminen ja kaupallistaminen
tarjoaa Suomelle samalla sekä mallin että mahdollisuuden
hyödyntää Lapissa Puolustusvoimiemme
osaamista arktisissa olosuhteissa EU:n ja YK:n kriisinhallinnan
koulutuksessa.
Puhemies! Jalkaväkimiinat muodostivat yhden kipupisteen
valiokunnan käsittelyssä. Ruotsalainen eduskuntaryhmä hyväksyy
valiokunnan löytämän kompromissin. Suomi
pyrkii liittymään Ottawan sopimukseen vuonna 2006
ja hävittämään nykyiset jalkaväkimiinat
vuoteen 2010 mennessä. Ruotsalainen eduskuntaryhmä pitää tärkeänä,
että Suomi lisää osallistumistaan miinanraivaukseen
ja miinojen uhrien auttamiseen. Ryhmämme luottaa jalkaväkimiinojen
nykyiseen tiukkaan käyttösäännöstöön,
jolla pyritään estämään
siviiliuhrien syntyminen. Miinakysymyksen ratkaisun tulee sisältyä selontekoon 2004.
Maamme huoltovarmuudesta selonteko toteaa armotta, että kriisitilanteessa
Suomi voi enää olla vain rajoitetusti omavarainen.
Erityisongelmana puolustusvaliokunta kiinnittää huomiota meri-
ja ilmakuljetusten turvaamiseen vakavan kriisin olosuhteissa. Ulkomaankaupan
kuljetukset on turvattava riittävällä,
Suomessa rekisteröidyllä, jäävahvisteisella
aluskalustolla ja päätösvallan säilyttämisellä ilmakuljetusten
osalta Suomella. Huoltovarmuutemme minimirajasta näyttää jo
tingityn. Matkustaja-alustemme mahdollinen siirtyminen vieraan lipun
alle saattaa elintarvike- ja päivittäistavarahuoltomme
ongelmalliseksi. Ruotsalainen eduskuntaryhmä pitää tilannetta
vakavana ja edellyttää asian perusteellista selvitystä selonteossa
2004.
Talman! Utskottet behandlade även försvarets
centrala vapensystem: eskorthelikoptrar, artillerivapensystem, pansarvagnar
och pansarvärnsmissiler. Frågan aktualiserades
av nyheterna om att effektivera Hornet-planens beväpning. Svenska
riksdagsgruppen instämmer i utskottets åsikt,
att vapensystemen bör granskas som en helhet. Riksdagen
skall staka ut huvudlinjerna för landets försvar,
men inte blanda sig i detaljer som val av erforderliga vapensystem.
Utskottet fäster också berättigad
uppmärksamhet vid den starkt växande risken för
olaglig gränsöverträdelse inte bara i öst
utan även i söder via Polen och Baltikum. Överträdelserna åtföljs
av både knark- och människohandel samt organiserad
kriminalitet. Svenska riksdagsgruppen förutsätter
att vår gränsbevakning utvecklas i enlighet med
dessa krav.
Puhemies! Valiokunta moitti perustellusti puolustushallintoa
lyhytnäköisestä taloushallinnosta. Varikkoihin
ja varuskuntiin on investoitu jopa miljoonia vain vähän
ennen niiden lakkauttamispäätöstä.
Muuallakin esiintyy rahankäyttöä, jossa
ei ole haettu edullisinta tietä tulokseen. EU:n suurissakin
sotilasvaltioissa on jouduttu ottamaan käyttöön
elinkeinoelämältä opitut saneeraus- ja
rationalisointitoimet, ulkoistamiset, valtion rajat ylittävät
yhteistoiminnot jne. Puolustusvoimillamme on tässä suhteessa
paljon oppimista. Vaikeinta näyttää olevan
irrottautuminen vanhoista kaavoista. Liian usein kuulee sotaväen torjuvan
uusajattelua sanoilla: Se ei ole sotaväen tehtävä.
Ruotsalainen eduskuntaryhmä yhtyy valiokunnan vaatimuksiin,
että rationalisointitoimenpiteiden kokonaistaloudelliset
vaikutukset tulee selvittää ennen niiden toteuttamista
ja että jatkossa puolustushallinnolta on edellytettävä nykyistä pitkäjänteisempää
taloudellista
suunnittelua. Ilman laajojen piirien uusajattelua maanpuolustuksemme
ei onnistu vastaamaan esitettyihin haasteisiin.
Anni Sinnemäki /vihr:
Arvoisa puhemies! Selonteon antamisen jälkeen kaksi
seikkaa on vaikuttanut voimakkaasti turvallisuuspoliittiseen keskusteluun
Suomessa. Toinen on syyskuun terroristi-iskuista seuranneet
muutokset maailmanlaajuisessa turvallisuuspolitiikassa. Toinen koskee
Suomen lähialueita, nimittäin Baltian maiden Nato-jäsenyyden
toteutumisen suurempi todennäköisyys.
Selonteon antamisen jälkeen keskustelu Baltian maiden
mahdollisesta Nato-jäsenyydestä ja myös
Suomen omasta asemasta sotilaallisesti liittoutumattomana maana
on ollut vilkkaampaa kuin varmasti koskaan aikaisemmin. Osittain keskustelua
siivitti Venäjän presidentin Putinin elokuinen
vierailu Suomessa ja näiden asioiden esiintulo siinä yhteydessä.
Turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon lähetekeskustelussa
vihreiden ryhmäpuheenvuorossa ed. Ulla Anttila totesi seuraavaa:
"Puolueettomuus- ja liittoutumattomuuspolitiikan uudelleenarviointi
ei saa tarkoittaa sitä, että nämä käsitteet
viedään vanhentuneina ullakolle säilöön.
Baltian maiden Nato-jäsenyyden toteutumisen jälkeenkin
Suomi voi jatkaa turvallisuuspoliittisesti liittoutuneena EU:hun
mutta ilman sotilaallista liittoutumista Natoon. Tällainen
asema tarjoaa Suomelle mahdollisuuden muun muassa olla kehittämässä kriisinhallintaa
EU:n puitteissa painottaen siviilikriisinhallinnan ja kriisien ennaltaehkäisyn
merkitystä. Vihreä eduskuntaryhmä painottaa
näitä globaaleja perusteita olla liittymättä Natoon
sekä sitä, että Suomen on tietoisesti
haettava aktiivista roolia konfliktien ennaltaehkäisyssä."
Mietinnössään puolustusvaliokunta
toteaa, että sotilaallinen liittoutumattomuus Suomen kylmän
sodan jälkeisenä turvallisuus- ja puolustuspoliittisena
linjana on ollut tarkoituksenmukainen. Valiokunnan mukaan sotilaallinen
liittoutumattomuus tarjoaa Suomelle myös mahdollisuuden
toimia tasapainottavana tekijänä Euroopan turvallisuusrakenteen
muutoksessa. Lisäksi mainitaan suomalaisten välittäjien
panos esimerkiksi Kosovon ja Pohjois-Irlannin kriisien ratkaisussa.
Selonteon antamisen jälkeen Baltian maiden jäsenyys
Natossa on alkanut vaikuttaa todennäköisemmältä kuin
aikaisemmin. Selonteossa ei ole käsitelty niiden mahdollisen
jäsenyyden vaikutuksia Itämeren alueen vakauteen
tai Suomen turvallisuuspoliittiseen asemaan. Suomi on tukenut Baltian
maiden oikeutta valita itse omat turvallisuusratkaisunsa. Ulkopoliittinen
johto on todennut, että Baltian maiden kansainvälisen
aseman vakiinnuttaminen on Suomen etujen mukaista ja että Suomi
suhtautuu ymmärtämyksellä niiden pyrkimyksiin.
Mitä tulee mahdollisen jäsenyyden vaikutuksiin
Suomen asemaan, valiokunta toteaa, että Baltian maiden
mahdollinen Nato-jäsenyys ei aiheuta Suomelle perustetta
liittyä Natoon. Lisäksi todetaan, että Itämeren
alueella on tulevaisuudessa todennäköisesti erilaisen
turvallisuusratkaisun valinneita maita, joiden yhteistyö on
välttämätöntä.
Vihreä eduskuntaryhmä on edustanut sitä kantaa,
jonka mukaan Baltian mailla itseoikeutetusti on oikeus valita oma
turvallisuuspoliittinen linjansa. Samoin Suomen oman linjan tulee
perustua analyysiimme siitä, miten parhaiten voimme lisätä turvallisuutta
lähialueillamme ja globaalisti. Edellä mainittu
aktiivinen rooli konfliktien ennaltaehkäisyssä ja
pyrkimys vaikuttaa kansainvälisten turvallisuusjärjestelmien
kehittämiseen ovat asioita, joissa on vielä paljon
haasteita ja saavutettavaa.
Suomen osallistumisella rauhanturvaoperaatioihin on pitkä perinne.
Suomi voi osallistua sotilaalliseen kriisinhallintaan YK:n tai Etyjin
mandaatin saaneissa operaatioissa yhteensä enintään 2 000
henkilön vahvuisella joukolla. Tätä rauhanturvalain
muotoa vihreä eduskuntaryhmä tukee. Suomen Euroopan
unionille tarjoamien joukkojen määrä on
yhteensä noin 2 000 sotilasta.
Tällä hetkellä YK:n piirissä suunnitellaan
Afganistaniin kohdistuvaa rauhanturvaoperaatiota, jonka tulisi palvella
useiden sotien näyttämönä olleen
maan kehittämistä kohti vakaata ja demokraattista
yhteiskuntaa, jossa hallinto olisi tasapainoinen etnisten ryhmien
välillä ja jossa naisten oikeudet olisi turvattu.
Tämä tehtävä ei tule olemaan
yksinkertainen. Suunnitelmien ollessa valmiita Suomen tulee harkita,
millä tavalla se parhaiten voisi antaa panoksensa tällaisessa
operaatiossa huomioon ottaen Suomen rauhanturvalainsäädäntö ja
-perinne sekä Suomen osaaminen rauhanturvaajamaana.
EU:n siviilikriisinhallintayhteistyön painopistealueiksi
on vahvistettu poliisitoimi, oikeusvaltion ja siviilihallinnon vahvistaminen
sekä pelastustoimi. Lausunnossaan ulkoasiainvaliokunta pitää hyvänä,
että siviilikriisinhallintaa koskevien valmiuksien luomisessa
EU:ssa on hyväksytty konkreettisia, aikataulutettuja tavoitteita.
Toisaalta valiokunta pitää valittuja tavoitteita
suhteellisen kapeina ja toivoo kiinnitettävän
nykyistä enemmän huomiota oikeusvaltion ja siviilihallinnon
vahvistamiseen.
Erityisesti siviilikriisinhallinnan kohdalla valiokunta korostaa
konfliktien ennaltaehkäisyä, joka edellyttää jatkuvaa
tiivistä yhteistyötä YK:n sekä alueellisten
järjestöjen kuten Etyjin ja Euroopan neuvoston
kanssa konfliktien ehkäisemiseen tähtäävässä työssä.
Huomiota kiinnitetään myös näiden
järjestöjen taloudellisten resurssien riittävyyteen.
Näistä asioista vihreä eduskuntaryhmä on
samaa mieltä. Samoin vihreä eduskuntaryhmä kannattaa
ajatusta kansainvälisen siviilikriisinhallinnan tutkimus-
ja koulutuskeskuksen perustamisesta Suomeen.
Selonteon mukaan hallitus jatkaa selvitystyötä pyrkimyksenä Suomen
liittyminen Ottawan sopimukseen vuonna 2006 ja jalkaväkimiinojen hävittäminen
vuoteen 2010 mennessä uskottavasta puolustuskyvystä tinkimättä.
Valiokunnan mietinnössä todetaan, että tämänhetkisten
arvioiden mukaan korvaavat järjestelmät ovat kalliita, mutta
että kustannuksia ei kyetä arvioimaan vielä alalla
tapahtuvan nopean teknisen kehityksen vuoksi. Osittain asetekninen
kehitys on joka tapauksessa vähentänyt miinojen
käyttökelpoisuutta. Vihreä eduskuntaryhmä toteaa,
että Suomen ulkopoliittisen toimintalinjan johdonmukaisuuden
vuoksi liittymisemme sopimukseen on tärkeätä ja
että Suomen tulee olla osa sopimuksen universalisoimisprosessia.
Pidämme myös myönteisenä, että valiokunnassa
mikään ryhmä ei asettunut vastustamaan
Suomen pyrkimystä liittyä Ottawan sopimukseen.
Arvoisa puhemies! Selonteon käsittelyssä tulivat
luonnollisesti esiin monella tavalla syyskuussa New Yorkiin ja Pentagoniin
kohdistuneiden terrori-iskujen seuraukset ja niistä seurannut
keskustelu. Vihreä eduskuntaryhmä katsoo, että YK:n
turvallisuusneuvoston hyväksyntä on ehdoton edellytys
sotatoimien aloittamiselle jotain valtiota kohtaan.
Valiokunnan mietinnössä todetaan myönteisenä YK:n
vahvistunut rooli terroristi-iskujen jälkeisessä kansainvälisessä tilanteessa.
Toisaalta todetaan, että epävarmuuden ja ristiriitojen
elementtejä sisältyy muun muassa Yhdysvalloissa suunnitteilla
oleviin hankkeisiin jatkaa terrorisminvastaista toimintaa nykyistä laajemmalla
rintamalla. Yhdysvaltojen mahdolliset sotatoimet muissa maissa kuin
Afganistanissa lisäisivät olennaisesti olemassa
olevia jännitteitä. Vihreä eduskuntaryhmä korostaa,
että YK:n roolin tulisi olla aktiivinen sovitettaessa yhteen
eri osapuolten näkemyksiä ja että muita
toimia kuin sotilaallisia tulisi korostaa.
Vakavia ongelmia sisältyy myös siihen, että syntyneellä laajalla
terrorisminvastaisella rintamalla ja terrorismin tuomitsevalla mielialalla
on pyritty oikeuttamaan monien kriisialueiden väkivaltaisia
ratkaisumalleja. Kansainvälinen yhteisö on aiemmin
ollut kriittinen Venäjän toimia kohtaan Tshetsheniassa.
Perusteltu kritiikki tulisi säilyttää,
vaikka kaikkea toimintaa nyt nimitettäisiinkin osaksi laajaa
terrorisminvastaista taistelua. Väkivallan kierre israelilaisten
ja palestiinalaisten välillä on kiihtynyt rajummaksi
kuin vuosiin, ja rauhanprosessin tulevaisuus näyttäytyy
synkkänä. Israel perustelee toimintalinjaansa terrorisminvastaisella
taistelulla. Abhasiassa, Georgiasta itsenäiseksi julistautuneella
alueella, abhaasitaistelijat katsovat olevansa osa laajaa terrorisminvastaista
taistelua. On selvää, että näitä konflikteja
ei saada ratkaistua jatkamalla väkivaltaista toimintaa
ja julistamalla itsensä osaksi oikeutettua terrorisminvastaista
rintamaa.
Arvoisa puhemies! Suomeen terroritekojen ei ole katsottu kohdistavan
välitöntä ja todennäköistä turvallisuusuhkaa.
Euroopan unionissa on laadittu terrorisminvastaisista toimista puitepäätös,
joka ulottuu lähinnä sisä- ja oikeusministeriöiden
aloille. Valiokunta korostaa mietinnössään,
että lainsäädännöllisten
toimien on oltava sopusoinnussa ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen
kanssa. Vihreä eduskuntaryhmä on tyytyväinen
siitä työstä, minkä lakivaliokunta
ja suuri valiokunta on tehnyt sen eteen, että Suomen osalta
nämä päätökset tuon
sopusoinnun täyttävät, mutta vihreä eduskuntaryhmä on
huolestunut siitä, että kaikissa jäsenmaissa
tämä ei tällä hetkellä näytä todennäköiseltä.
Samalla tavalla kuin konfliktien väkivaltaista ratkaisua
ei tulisi voida automaattisesti perustella terrorisminvastaisella
taistelulla, ei myöskään länsimaissa
tulisi prosessin aikana heittää romukoppaan sitä avointa
ja demokraattista yhteiskuntaa, jota sanomme puolustavamme.
Ulkoasiainvaliokunta käsittelee lausunnossaan terrorismin
syitä ja arvioi, että köyhyys, taloudellinen
ja sosiaalinen epätasa-arvo, syrjäytyneisyys,
ihmisoikeuksien kunnioittamisen puute, yhteiskuntien epädemokraattisuus
ja ääritapauksissa valtiorakenteiden hajoaminen
ovat otollista kasvualustaa terrorismille. Valiokunta toteaa, että terrorismin
ja väkivaltaisten konfliktien ehkäisyssä eivät
riitä sotilaalliset keinot, vaan ehkäisyssä tulee
pyrkiä kokonaisvaltaiseen politiikkaan.
Konkreettisena johtopäätöksenä valiokunta toteaa,
että Suomen hallituksen tulisi pyrkiä kasvattamaan
kehitysyhteistyöhön annettavia määrärahoja
kansainvälisesti sovittujen päämäärien mukaisesti
niin, että 0,7 prosentin tavoite bruttokansantuotteesta
saavutetaan mahdollisimman pian.
Terrorismin synnystä on vaikea esittää vedenpitäviä loogisia
syy- ja seurausketjuja. On esimerkiksi esitetty, että paras
indikaattori terrorismin synnylle on öljy, joka näyttää kylvävän
epävakautta siellä, missä sitä esiintyy.
Terrorismin kannatusta ja tämän kannatuksen ehkäisyä on
jo helpompi arvioida. On selvää, että sille
löytyisi vähemmän tukea, jos ponnistelut
oikeudenmukaisemman maailman puolesta olisivat tehokkaampia. Myös
näistä syistä on välttämätöntä, että teollisuusmaat,
Suomi ja EU muiden mukana, tekevät konkreettisia esityksiä lupauksiensa toteuttamiseksi
ja toimivat yhteistyöhakuisesti kehitysmaiden kanssa YK:n
kehitysrahoituskokouksessa Meksikossa maaliskuussa 2003.
Selonteon lähetekeskustelussa vihreän eduskuntaryhmän
ryhmäpuheenvuorossa todettiin myös, että huolimatta
roolinsa muutoksesta Nato on edelleen puolustusliitto, jonka sisäinen
logiikka on pitää yllä painetta puolustusmenojen
kasvattamiseen. Naton ministerikokouksessa Brysselissä eilen
Yhdysvaltain puolustusministeri Donald Rumsfeld korosti kollegoilleen,
että nyt on aika syyskuun kauhujen ollessa vielä ihmisten
mielissä, nostaa puolustusmäärärahoja.
Tämä ajattelu on väärin ja nurinkurista.
Nyt jos koskaan on aika tarkastella erilaisten turvallisuussatsausten
suhdetta toisiinsa ja varmistaa, että muut alueet kuin
aseellinen turvallisuus saisivat niille kuuluvan osan.
Selonteossa on lueteltu laaja joukko kansalliset rajat ylittäviä riskejä ja
uusia uhkatekijöitä. Näiksi on todettu
muun muassa ihmisoikeuksien loukkaukset, yhteiskunnan perusrakenteiden vaurioituminen
ja muut edellä luetellut turvallisuusuhat. Puolustusvaliokunta
toteaa lisäksi: "Selonteon uhka-analyysiin olisi perusteltua
liittää esimerkiksi rasismi ja ulkomaalaisvihamielisyys,
jotka vaarantavat konkreettisesti ennen muuta vähemmistöjen
turvallisuutta. Selonteossa ei laajan turvallisuuden näkökulmasta
pohdita myöskään hyvinvointivaltion muutoksia."
Vihreä eduskuntaryhmä korostaa, että näihin turvallisuusuhkiin
ei voida vastata Puolustusvoimiin panostamalla vaan aivan muuta
politiikkaa harjoittamalla. Myös terrorismin uhan torjunnassa
Puolustusvoimilla on rajoittunut rooli. Niiden avulla ei pitkällä aikavälillä voida
poistaa niitä epävakauksia, jotka tuottavat laajempaa
kannatusta terroristiselle toiminnalle. Suurin osa edellä mainituista
uhkista voidaan hoitaa aivan tavallisella politiikalla, sillä,
jota tässä talossa tehdään vaikkapa
sosiaali- ja terveys- sekä ympäristövaliokunnissa.
Selonteossa säilytetään asevelvollisuusarmeija
ja alueellinen puolustus käynnissä olevasta rakennemuutoksesta
huolimatta ja pidetään kiinni kyvystä torjua
laajamittainen maahamme kohdistuva hyökkäys, vaikka
sen uhkaa ei sinänsä pidetä todennäköisenä.
Suomessa niin sanottu maanpuolustustahto on ihmisten keskuudessa korkea
ja usein Euroopan mittakaavassa laajaa armeijaamme perustellaan
muillakin syillä kuin maahamme kohdistuvalla sotilaallisella
uhalla, esimerkiksi kyseisen maanpuolustustahdon säilymisellä ja
jopa kasvatuksellisilla ja miesikäluokkaa koskevalla yhteiskunnallisen
tasa-arvon vaatimuksella.
Vihreä eduskuntaryhmä tuo esiin tässä yhteydessä sen,
että siviilipalvelusmiesten asemaan ja koulutukseen liittyy
monia ongelmia, jotka ovat ratkaisematta.
Arvoisa puhemies! Lopuksi tämän seuraavan selonteon
valmistelusta: Vuoden 2004 selonteon valmistelua koskien valiokunta
on hyväksynyt ponnen, jossa edellytetään
parlamentaarista valmistelua siten, että "eduskunnan keskeiset
valiokunnat kytketään mukaan jo valtioneuvostovaiheessa,
jolloin soveltuvalla tavalla on hyödynnettävä myös
kansalaisyhteiskunnan ja tutkimuslaitosten panosta kuulemalla niitä valmisteluprosessin
aikana". Tällä muotoilulla ei tarkoiteta samankaltaista
järjestelmää kuin entiset parlamentaariset
puolustuskomiteat, joissa kuulemani mukaan valmistelun piiri loppujen
lopuksi oli erittäin suppea eikä valmistelun avoimuus
parasta mahdollista. (Ed. Laakso: Laajempi kuin tänään
kuitenkin!)
Vihreä eduskuntaryhmä katsoo, että valmistelun
ulottamisen valtioneuvostosta laajemmalle, oppositio mukaan lukien,
tulee palvella nimenomaan valmistelun laajuutta, monipuolisuutta
ja avointa keskustelua. Vihreä eduskuntaryhmä pitää myös
erittäin tärkeänä, että selonteon
valmisteluun voidaan kytkeä mukaan kansalaisyhteiskunnan
ja tutkimuslaitosten panos.
Nykyisen mallisessa selonteossa on myös ongelmallista
se, että vaikka turvallisuusympäristöä ja
uhkia käsitellään melko monipuolisesti, konkreettisten
toimenpiteiden kohdalla resurssien tarvetta määritellään
vain Puolustusvoimille. Tähän ongelmaan tulisi
jollain tavalla vastata seuraavaa selontekoa valmisteltaessa.
Vihreä eduskuntaryhmä pitää hyvänä,
että keskustelu turvallisuuspolitiikasta on ollut avoimempaa
ja vilkkaampaa kuin aikaisemmin. Haastetta turvallisuuspoliittiselle
keskustelulle jatkossa tarjoaa se, että valtaosa suomalaisista katsoo,
että Suomen tulisi pysytellä sotilaallisesti liittoutumattomana,
Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan viimeisimmän
kyselyn mukaan jopa 79 prosenttia. Toisaalta monesti esitetään
epäilyjä, että Suomea oltaisiin kuitenkin
hivuttamassa liittoutumiseen. Jotta keskustelusta myös
syntyisi monipuolista ja analyyttista, sen käymiseen täytyy
olla yhtäläiset mahdollisuuden erityyppisiä näkemyksiä ja
näkökulmia edustavilla tahoilla. Tämä tarkoittaa
muun muassa sitä, että rauhanjärjestöille
tulee turvata riittävät resurssit niiden toimintaan.
Ismo Seivästö /kd:
Arvoisa puhemies! Turvallisuuskysymykset ovat puhuttaneet kansaamme
kuluvana syksynä. Lähetekeskustelu valtioneuvoston
selontekoon Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta käytiin
syyskuun 5. päivänä. Syyskuun 11. päivänä tapahtui
merkittäviä muutoksia kansainvälisessä tilanteessa.
Muutosten pysyvyys jää nähtäväksi
tulevina kuukausina ja vuosina. Tällä hetkellä on
kuitenkin historiallista, että Venäjä ja
USA toimivat näyttävästi rinta rinnan.
Amerikkalaisia joukkoja ja lentokoneita on jopa Ivyn alueella, ja
Venäjä on antanut valtakirjansa asiantilalle.
Toki meidän on hyvä muistaa, että toisessa maailmansodassa
silloinen Neuvostoliitto ja USA taistelivat samalla puolella. Englantilaiset ja
amerikkalaiset puhalsivat saumattomasti tuolloin yhteen hiileen.
Nämä historialliset ja kulttuuriset seikat selittävät
pitkälti brittien valmiuden tukea USA:ta myös
sotilaallisesti Afganistanin tapahtumissa. Pääministeri
Blair on myös ilmoittanut Englannin olevan valmis johtamaan rauhanturvaoperaatiota
Afganistanissa. Operaatiossa tulee humanitaarisen panoksen olla
merkittävä, samalla kun torjutaan huumausaineiden leviämistä muualle
tuolta alueelta. Jotta suomalaisten joukkojen lähtökynnys
ylittyisi, tulee operaatiosta olla hyvin selvä kuva.
Suuria kysymyksiä on myös kemiallisten ja biologisten
aseiden valmistuksen ja leviämisen estäminen.
Pientä lisäjännitettä luo myös
USA:n päätös irrottautua aikanaan Neuvostoliiton
kanssa tekemästään Abm-sopimuksesta.
Kansainväliseen kehitykseen vaikuttavat merkittävästi
myös Venäjän taloudellinen, poliittinen
ja sotilaallinen kehitys sekä öljyä tuottavien
maiden sisäpoliittiset olot.
Afganistanin jälleenrakennus kaipaa nyt kansainväliseltä yhteisöltä merkittävää yhteistä
panosta,
mikä edellyttää myös sisäisen
tilanteen rauhoittumista ja demokratisoitumista. Terroritekojen
luomassa ilmapiirissä ei kuitenkaan saa kaikkea oppositiotoimintaa
leimata terrorismiksi. Suomen, EU:n ja kansainvälisen yhteisön
onkin tarkoin seurattava ja vaadittava ihmisoikeuksien noudattamista
ja demokratian pelisääntöjen kunnioittamista
kaikkialla maailmassa. YK:n aseman vahvistuminen terrorisminvastaisen
taistelun osana onkin Suomen kannalta pantava tyydytyksellä merkille.
Näyttää myös siltä,
että Naton, EU:n ja Venäjän toimissa
terrorismin torjunta tulee saamaan uusia korostuksia, millaisia,
se selvinnee tulevana vuonna.
Eduskunnassa turvallisuus- ja puolustuspoliittiset kysymykset
ovat työllistäneet erityisesti ulkoasiainvaliokuntaa,
valtiovarainvaliokuntaa sekä puolustusvaliokuntaa. Näillä valiokunnilla tulee
olla myös merkittävä rooli uutta selontekoa valmisteltaessa.
Tämä tuo eduskuntapuolueet mukaan yhteisiin talkoisiin.
Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä pitää ratkaisuehdotusta hyvänä.
Puolustusvaliokunnassa työskentely sujui hyvässä ja
rakentavassa hengessä, josta suuri kiitos lankeaa valiokunnan
puheenjohtajalle ed. Ilkka Kanervalle sekä valiokuntaneuvokselle.
Kristillisdemokraattinen valiokuntaryhmä oli näistä kiitoksista
täysin yksimielinen. Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa
onkin syytä pyrkiä laajaan yhteisymmärrykseen
myös jatkossa. (Ed. Laakso: Onko uusistakin kysymyksistä yksimielisyys?) Pienen
kansan ei kannata olla näistä asioista kovin eripurainen.
Nyt on keskustelun aika valiokunnan johtopäätösten
pohjalta. Niihin kuuluu muun muassa yleisen asevelvollisuuden ja
alueellisen puolustusjärjestelmän säilyttäminen.
Koko maata pyritään puolustamaan. Valmius laajamittaisen hyökkäyksen
torjuntaan säilytetään, vaikka samalla
varaudutaan yllätysiskuun tai nykytermillä strategiseen
iskuun. Myös yhteistyötä Itämeren
alueella tulee kohentaa kaikinpuolisen luottamuksen ja vakauden
lisäämiseksi, sillä alueen valtiot näyttävät
päätyvän erilaisiin turvallisuuspoliittisiin
ratkaisuihin.
Uskottavasta puolustuskyvystä huolehditaan ja maamme
pysyy vallitsevissa olosuhteissa sotilaallisesti liittoutumattomana.
Tämä merkitsee monipuolista panostusta puolustuksen
kehittämiseen ja uskottavan torjuntakyvyn ylläpitämiseen.
Baltian maiden mahdollinen Nato-jäsenyys ei aiheuta Suomelle
perustetta liittyä Natoon. Natohan tuskin sijoittaa joukkoja
tai ydinaseita Baltian maihin. Kysymys asejärjestelmistä jäi
vielä auki seuraavaan selontekoon. Silloin tulee arvioida
tykistön asema, panssarivaunujen uusinta sekä mahdollisten
taisteluhelikopterien tai muun panssarintorjuntaan soveltuvan kaluston
hankinta. Kukkaron ohuus panee tarkastelemaan mahdollisuuksia myös
käytetyn materiaalin hankintoihin, kuten aikoinaan tehtiin
DDR:n kohdalla. (Ed. Laakso: Se oli ihan uutta tavaraa!)
Aseiden lisäksi henkilökunnan jaksaminen ja reservin
koulutus ovat avainkysymyksiä. Niillä ylläpidetään
maallemme elintärkeää maanpuolustushenkeä.
Myös miinakysymyksen ratkaisu jää odottamaan
vuoden 2004 selontekoa. Nykykäytäntöä korvaavat
ja täydentävät järjestelmät nielevät
miljarditolkulla rahaa, ja sen irrottaminen Puolustusvoimien nykyresursseista
on mahdotonta, 0,8—1,6 miljardin euron löytymistä voi pitää hyvin
epätodennäköisenä mahdollisuutena.
Tässäkään kysymyksessä uskottavasta
puolustuskyvystä ei saa tinkiä. Vajaan kymmenen vuoden
siirtymäaika on tämän hetken tiedon valossa
aivan liian lyhyt aika.
Lakkauttamissuunnitelmat olivat luonnollisesti vaikeita valiokunnalle
kuin myös kristillisdemokraattiselle eduskuntaryhmälle.
Asejärjestelmien toisaalta vanhentuessa ja toisaalta uudistuessa
aika kulkee joidenkin varikkojen ohi. Varikkokohtainen tarkastelu
tuo kuitenkin lohtua Pirkanmaalle ja Suojeluvarikolle. Ikäluokkien pienentyminen
ja reservin määrän väheneminen luonnollisella
tavalla johtaa myös tarkastelemaan varuskuntien ja varikkojen
määrää. Enää ei valitettavasti
ole koulutettavina suuria ikäluokkia. Ratkaisut tulee kuitenkin
tehdä riittävällä ajalla henkilökunnan
jäsenten ja heidän perheidensä elämäntilanne
huomioiden. Hyppyyttäminen paikasta toiseen ja sitten taas
muutaman vuoden jälkeen kolmanteen ei ole nykyaikaa. Hallinnolliset
ratkaisut ja yhdistämiset sen sijaan voidaan toteuttaa
nopealla aikataululla.
Selonteon mukaan ilmatorjuntakoulutusta siirretään
valmiusyhtymiin, mikä on varmaan perusteltua. Tältä pohjalta
Kymen Ilmatorjuntarykmentti siirretään osaksi
Karjalan Prikaatia. Vekarajärvellä onkin valmiusyhtymä.
Sen sijaan selonteossa Varsinais-Suomen Ilmatorjuntarykmentti esitetään
siirrettäväksi Parolannummelle Panssariprikaatiin.
Siis kaksi täysin erilaista esitystä samasta asiasta.
Tämän tyyppistä menettelyä valiokunta
ei voinut niellä, varsinkin kun valtiovarainvaliokunta
piti siirtoa Panssariprikaatiin väliaikaisena. Saman periaatteen
tulee näkyä niin Kymi-Karjalan kuin lounaisenkin
Suomen alueella. Väliaikaista siirtoa Turusta Parolaan
ei siis tule tehdä, vaan on edettävä aikanaan
Säkylässä olevan valmiusyhtymän
suuntaan. (Eduskunnasta: Oikein!) Hallinnollinen yhdistyminen voidaan
toki tehdä piankin.
Oman merkittävän lisän näihin
tarkasteluihin tuo myös saaristolaki. Sen henkeä tuleekin
tarkoin noudattaa tehtäessä päätöksiä,
erityisesti Utön ja myös Öron suunnilla.
Näillä alueilla, kuten myös Hangossa,
on linnakkeilla merkittävä vaikutus alueen siviilielämään.
Valtiovallan taholta ei saariston jo ennestään
karuja elinolosuhteita tule heikentää.
Arvoisa puhemies! Maailmalta kantautuu tietoisuuteemme harva
se päivä uutisia vakavista ongelmista ihmisten
ja kansojen välisissä suhteissa. Myös
kansanvallan keskuksiin, parlamentteihin, on isketty verisin seurauksin.
Pienet ääriryhmät aiheuttavat suuren
hiljaisen enemmistön elämään
monia vaikeuksia. Itsemurhaiskut ja niitä seuraavat vastaiskut
kohdistuvat monesti ainakin välillisesti niin sanottuihin
syyttömiin ihmisiin. Kosto onkin monesti sokea, ja todelliset
tekijät pääsevät luikkimaan
pakoon. Silti toisenlaisiakin esimerkkejä löytyy.
Balkanilla tehdyistä sotarikoksista on muutamia syyllisiä saatettu
Haagin kansainvälisen sotarikostuomioistuimen eteen vastaamaan
tekosistaan. Toivottavasti tämä ehkäisee
uusia etnisiä puhdistuksia ja muita rikoksia ihmisyyttä vastaan.
Ongelma-alueita myös ovat muun muassa Sudan ja Indonesia, joissa
kristityt ovat joko harkitun tai summittaisen vainon kohteena. Suomen,
EU:n ja kansainvälisen yhteisön ei tule vaieta
tästäkään todellisuudesta. Ihmisarvon
tulee olla sama kaikkialla maailmassa. Valikoiva tai laskelmoiva
ihmisoikeuspolitiikka ei ole pitkällä tähtäimellä uskottavaa.
Maailmamme on jakaantunut rikkaisiin ja köyhiin maihin.
Vanhat eurooppalaiset siirtomaavallat eivät ole olleet
riittävän kiinnostuneita alusmaittensa kansalaisten
tulevaisuudesta, erityisesti silloin, kun nuo alueet olivat heidän
hallussaan. Koulutus unohdettiin pahoin ja toimivan ruokahuollon
sekä alkeellisenkin perusteollisuuden luominen laiminlyötiin
lähes täysin. Rikkaudet toki kelpasivat siirtomaaisännille.
Laskua maksetaan nyt, sillä monet entiset siirtomaat osallistuvat
lähes nimellisesti maailmankauppaan, koska köyhyys
on niin syvällä maan rakenteissa. Vain maat eivät
ole köyhiä, vaan myös kansalaiset ovat
köyhiä. Lähetystyöllä ja
kehitysyhteistyöllä onkin vielä paljon
tehtävää maailmassamme.
Myös paikallisilla hallituksilla on velvollisuutensa
muun muassa korruption kitkemisessä. Tavoitteena tulee
olla köyhyyden lieventäminen ja elintasokuilujen
kurominen umpeen. Tämä puoli kuuluu elimellisenä osana
terrorisminvastaiseen taisteluun, joskaan siinäkään
onnistuminen ei takaa täysin terroritonta maailmaa. Eräille ääriliikkeille
tuntuu olevan mahdotonta hyväksyä muuta ajattelumallia
kuin itse omaksuttua. Demokratiahan ei merkitse samaa kuin lännen
rappiokulttuuri.
Kriisien ennaltaehkäisy on luonnollisesti jälkihoitoa
tuottoisampi vaihtoehto. Silti tarvitaan sekä sotilaallista
että siviilikriisinhallintaa. Jälkimmäiseen
liittyvä tutkimus- ja koulutuskeskus voitaisiin perustaa
Suomeen tavoitellun elintarvikeviraston lisäksi. Onhan
maamme tunnettu maailmalla rauhanturvaamisen suurvaltana. Professori
Antolan ehdotus ihmisoikeuksien seurantakeskuksesta Suomeen on myös
tutkimisen arvoinen.
Köyhyyden poistamisen tavoite koskee myös omaa
maatamme, vaikka köyhyytemme kasvot eivät olekaan
samanlaiset kuin pakolaisleirien tai nälkää näkevien
lasten kohdalla. Pitkäaikaistyöttömyys
ja sairaus ovat kuitenkin meilläkin suurimmat syyt puutteeseen,
syrjäytymiseen ja turvattomuuteen.
Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä pitää mietinnön
sisältöä ja loppupäätelmiä onnistuneina.
Ryhmä korostaa jatkovalmistelua ajatellen sitä,
että maanpuolustuksen perusvälineistöä varastoidaan
riittävästi myös yli 40-vuotiaille reserviläisille.
Paikallisjoukot ovat tärkeä osa puolustustamme,
eikä sodan ajan vahvuus saa painua alle 350 000
miehen. Valmius suuremman joukon perustamiseen sen sijaan tulee
säilyttää, mikä pienin kustannuksin
onkin mahdollista.
Ryhmä korostaa myös määrällisesti
riittävän kantahenkilökunnan merkitystä työviihtyvyyden
ja varusmieskoulutuksen onnistumisen kannalta. Sen merkitys korostuu
myös kertausharjoitusten ja vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen
yhteydessä. Nämä tehtäväthän
edellyttävät Puolustusvoimien vakinaisen henkilökunnan
läsnäoloa. Yleisen asevelvollisuuden myötä syntynyt
reservi on puolustuksemme keskeinen voimavara.
Peruspuolustusmateriaalin kohdalla emme saa jäädä markkinavoimien
armoille. Ammustarvikkeita on pystyttävä tuottamaan
kaikissa olosuhteissa, myös silloin, kun esimerkiksi luonnonolosuhteet
estävät ulkoa tulevat kuljetukset. Maamme huoltovarmuudesta
on huolehdittava, ja se huolehtiminen edellyttää hallitukselta
valppautta, jotta merikuljetuksista riippuvainen kansamme ei ajaudu
huollollisesti tuuliajolle. Rationalisointitoimenpiteet tulee tehdä hyvää henkilöstöpolitiikkaa
noudattaen arvioiden samalla niiden kokonaistaloudelliset vaikutukset.
Näillä toimenpiteillä kerromme oman
maamme kansalaisille ja ulkomaailmalle, että haluamme huolehtia
ja pystymme huolehtimaan maamme turvallisuudesta ja puolustuksesta.
Raimo Vistbacka /ps:
Arvoisa puhemies! Eduskunta päätti viime
viikolla suurella yksimielisyydellä hyväksyä Nizzan
sopimuksen ja tällä tavoin luopua jälleen
osasta kansallista itsenäisyyttämme ja itsemääräämisoikeuttamme,
josta merkittävä osa oli jo EU-jäsenyyden
ja Emuun liittymisen kautta menetetty. Jäljellä näistä itsenäisyyden
tunnuksista ovat vuodenvaihteen euroon siirtymisen jälkeen
enää oma armeija, kansallislaulu ja lippu sekä jäljelle
jäänyttä valtaansa käyttävät
eduskunta, hallitus ja presidentti.
Nyt olemme käsittelemässä näistä yhden, oman
itsenäisen armeijamme, tulevaisuutta ja maamme puolustuspoliittisia
ratkaisuja tuleviksi vuosiksi ja vuosikymmeniksi. Emme puhu siis pelkästään
Puolustusvoimien tarvitsemista euroista, lakkautettavista varikoista
tai hankittavista aseista, vaan puhumme myös Suomen itsenäisyyden
yhden tunnusmerkin kohtalosta.
Puolustusvaliokunta on pystynyt ihailtavalla tavalla sovittamaan
yhteen valiokunnan sisällä varmasti vallinneet
hyvinkin erisuuntaiset puolustus- ja turvallisuuspoliittiset näkemykset,
jopa niin, että yksimieliseen mietintöön
on saatu mukaan oppositionkin edustajat. Voi hyvällä syyllä todeta,
että Suomi on menettänyt loistavan diplomaatin,
mutta eduskunta on saanut erinomaisen jäsenen. Tämä sen
johdosta, että suurin ansio mietinnöstä varmasti
lankeaa valiokunnan puheenjohtajalle ed. Kanervalle. Valitettavasti edellä mainitsemieni
erilaisten näkemysten sinänsä erinomaisesta
yhteensovituksesta johtuen mietintö ei kerro valiokuntaan
kuulumattomalle juuri mitään. On onnistuttu sanomaan
monisanaisesti kaikesta sanomatta itse asiassa mitään.
Valiokunnan mietintö sopineekin tulokseltaan vallitsevaan
tilanteeseen, jossa niin maailmanlaajuiset kuin eurooppalaisetkin
turvallisuus- ja puolustuspoliittiset asetelmat hakevat oikeita
uriaan ja kansainväliset yhteistyö- ja vihollisuuskuviot
muuttuvat voimakkaasti ja heittävät jopa niin
sanottua häränpyllyä. (Ed. Nepposen välihuuto) — Ed.
Nepponen, olen juristin silmällä lukenut mietintöä,
en kenraalin. (Ed. Nepponen: En minäkään!)
Sama koskee Suomen asemaa eurooppalaisessa turvallisuus- ja
puolustuspoliittisessa asetelmassa. Ollako Nato-maa vai eikö olla,
on puolustuspoliittisten päättäjien hamletmainen
kysymys Suomessa tänä päivänä.
Samoilla linjoillahan oli myös hallitus omassa selonteossaan
todetessaan käsiteltävän selonteon olevan
vain niin kutsuttu väliaikaselonteko odotettaessa laajempaa
ja seikkaperäisempää, vuonna 2004 annettavaa
puolustus- ja turvallisuuspoliittista selontekoa. Puolustusvaliokunta
on aivan oikein ottanutkin sen kannan, että uusi selonteko
on annettava eduskunnalle niin, että se voidaan käsitellä vuoden
2004 aikana.
Valiokunta korosti mietinnössään
mahdollisimman laajojen kansalaispiirien ottamista mukaan tulevan
selonteon valmisteluun. Perussuomalaisten mielestä tämän
on tarkoitettava sitä, että valmistelussa on oltava
mukana kaikkien eduskuntapuolueiden ja siitä on kuultava
mahdollisimman laajaa joukkoa eri kansalaisjärjestöjä.
Selonteossa ei ole kyse sen vähemmästä kuin itsenäisen
Suomen itsenäisen maanpuolustuksen jatkamisesta tai sen
lopettamisesta. Se ei ole itsenäisyytemme kannalta lainkaan
merkityksetöntä.
Arvoisa puhemies! Selonteossa ja puolustusvaliokunnan mietinnössä on
kierretty Suomen Nato-jäsenyyttä kuin kissa kuumaa
puuroa. Puhutaan eurooppalaisesta puolustusyhteistyöstä, Naton
ja Suomen kumppanuuden syventymisestä, Suomen puolustusvoimien
Nato-yhteensopivuuden lisäämisestä ja
Baltian maiden Nato-jäsenyyden vaikutuksista Itämeren
alueen sotilaspoliittiseen tilanteeseen ja niiden ja Ruotsin ratkaisun
vaikutuksesta maamme puolustus- ja turvallisuuspoliittisiin ratkaisuihin.
Lopuksi kuitenkin ilman edes normaalisti käytettävää aasinsiltaa
todetaan, ettei tämä aiheuta Suomelle aihetta
liittyä Natoon.
Perussuomalaiset ovat toistamiseen varoittaneet Suomen poliittisen
johdon taktiikasta maamme Nato-jäsenyyden suhteen. Linjaksi näyttää valitun
sama, mitä käytettiin Suomen EU-jäsenyydessä:
ensin kauppapoliittisista syistä Eta-sopimus, sitten lähes
kaikkien muiden sopimusmaiden liityttyä EU:hun myös
meidän tuli asemamme säilyttääksemme
liittyä unioniin, ja lopuksi vielä ihan huomaamatta
tuli samalla liityttyä ilman erillistä päätöstä myös
Emuunkin. Nyt olemme aloittaneet lähestymislennon kohti Nato-kenttää.
Olemme hankkineet Nato-aseistusta, olemme tehneet kumppanuussopimuksen Naton
kanssa, olemme tehneet yhteissotaharjoituksia, olemme osallistuneet
Nato-johtoisiin operaatioihin rauhanturvaamisessa jne. Lisäksi oma
kenraalimme istuu EU:n puolustusorganisaation johdossa junailemassa
yhteistoimintaa Naton kenraalien kanssa. Merkit ovat selvät
ja tyyli tuttu unioniin liittymisen vuosilta.
Yhdysvallat on peittelemättä pyrkinyt Neuvostoliiton
romahdettua esiintymään maailmanpoliisina hakien
toiminnalleen niin halutessaan YK:n valtuutuksen. Maailman johtajan
rooliaan se ei ole enää New Yorkin tapahtumien
jälkeen pyrkinyt edes peittelemäänkään.
Nyt näyttää selonteonkin ja valiokunnan
mietinnön valossa siltä, että USA suunnittelee
Nato-konserninsa jakamista Euro-Natoon ja muusta maailmasta vastaavaan
USA—Kanada—Australia-Natoon. Kun eurooppalaiset
näin joutuvat kantamaan enemmän vastuuta maanosamme
turvallisuudesta, on luonnollista, että Euroopan unionin
puitteissa tulevaisuudessa toimivassa Euro-Natossa tarvitaan kaikkien
unionimaiden mukanaolo, siis myös Suomen ja Ruotsin, joka,
kuten mietinnössä todetaankin, on organisoimassa
armeijaansa kaikilla tasoilla Nato-yhteensopivaksi ja ilmeisesti
myöhemmin palkka-armeijaksi. Suomella lienee myös
hiljaisesti sovittu lepäävä Nato-jäsenyys
vallitsevissa olosuhteissa, joka olosuhteiden muuttuessa on nopeasti
muutettavissa aktiivijäsenyydeksi.
Kun nyt näyttää ilmeiseltä,
että Suomen on muiden maiden ratkaisujen tapahduttua muodostettava
lopullinen kantansa maamme suhteesta Natoon tai Euro-Natoon, tulee
asia ratkaista läpinäkyvästi ja rehellisesti
myös kansaa kuunnellen, siis päinvastoin kuin
alussa kehumani ed. Ilkka Kanerva on todennut, ettei kansan mielipiteellä ole
jäsenyysasiassa mitään merkitystä, päättäjät
päättävät jäsenyydestämme.
Perussuomalaiset ovat tästä asiasta täsmälleen
eri mieltä. Mielestämme Suomen ja Naton suhteesta
on järjestettävä hyvissä ajoin
ennen asian tuomista päätöksentekoon
kansanäänestys. Koska valiokunta ei ole katsonut
tätä tarpeelliseksi, katsoin velvollisuudekseni
Suomen kansaa kohtaan esittää hallitusta velvoittavan
ponnen, jossa olisi todettu eduskunnan edellyttävän,
että ennen asian tuomista eduskunnan käsittelyyn
tulee asiasta järjestää neuvoa-antava
kansanäänestys. Valitettavasti joko uskallus tai
tahto puuttuivat edustajakollegoiltani ja tukea esitykselleni ei
löytynyt.
Arvoisa puhemies! Puolustusselonteossa lykättiin armeijan
tulevat kalusto- ja miehistöjärjestelyt pääosin
tehtäväksi seuraavassa, laajemmassa selonteossa.
Näin on tarkoitus menetellä niin asejärjestelmien
uudistamisen, miesvahvuuksien kuin määräraharaamienkin
osalta. Seuraavat kolme vuotta ovat siis käytännössä ylimenokautta
suurten ratkaisujen odotuksessa. Valiokunnan mietinnön
kolmannessa ponnessa on ilahduttavasti huolehdittu henkilökunnan asemasta
sinänsä ikävien varikkojen lopettamisten
yhteydessä. Silmiinpistävää kekseliäisyyttä osoittaa
myös termi "kaluston elinkaari", jonka puitteissa kalusto
huollettaisiin nykyisissä varikoissa.
Kaikkia ratkaisuja ei ole kuitenkaan mahdollista jäädyttää vuosikausiksi.
Eräs tällainen ratkaisu on alueellisen maanpuolustuksemme
rungon, jääkäriprikaatiemme, varustamisen
jatkaminen. Niiden varusteleminen on pahasti kesken. Suurelle osalle
maajoukkojamme ei näytä riittävän
rahaa muuhun kuin kirpputoritavaraa päälle, rynkky
käteen ja traktorin kyytiin -linjaan. Se ei kuitenkaan
riitä alueellisen puolustuksemme uskottavuuden säilyttämiseksi.
Tämä rahapula on mielestäni pitkälti
seurausta herrojen sotaleluista, joita on hankittu ja suunnitellaan
hankittavaksi miljardeilla toisensa jälkeen. Nämä miljardit ovat
syöneet varat rivimiesten varustamisesta kunnollisella
ja ajanmukaisella vaatetuksella, aseistuksella ja kuljetuskalustolla.
Mielestämme kaikki suuret asejärjestelmähankinnat
Ilmavoimille ja Merivoimille tai ilmapuolustukseen tulee tehdä erikseen
hyväksyttävillä, normaaliin puolustusbudjettiin
sisältymättömillä varoilla, jolloin
ne eivät syö Puolustusvoimien tavanomaisen toiminnan
rahoitusta.
Toinen merkittävä ratkaisu on kriisiajan miesvahvuutemme
uudelleen määritteleminen. Tosiasia lienee se
valiokunnan mietinnössäkin todettu kehitys, että pienenevien
ikäluokkien ja lisääntyvän "ap-henkilöstön"
eli siviilitehtävissään jatkavien miesten
takia nykyiseen reserviin ei tulevaisuudessa enää ylletä.
Valiokunta päätyy laskelmissaan jopa runsaaseen
260 000 mieheen, jolloin tarvittaisiin yli 100 000
yli 40-vuotiasta täydennysmiestä. Tätä ongelmaa
tuleekin perusteellisesti pohtia tulevassa selonteossa huolella, mutta
Nato-johtoinen ammattiarmeija ei saa olla ratkaisu. Muistutettakoon
vielä tässä yhteydessä, että ammattiarmeija
maksaa merkittävästi enemmän kuin asevelvollisuusarmeija.
Nykyistä 1,3 prosentin bkt-osuutta on nostettava yli 2
prosentin, jos halutaan siirtyä palkka-armeijaan.
Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan puuttua valiokunnankin huolella
käsittelemään jalkaväkimiinojen
korvaamiskysymykseen. Valiokunnan mietintöön kirjaamat
sanamuodot ovat varmasti pitkällisen pohdinnan ja tekstinpyörityksen
lopputulos tietäen sen mielipidekirjon, joka asiasta eduskunnassa
vallitsee. Pyöreä ja mitäänsanomaton
kompromissi ei ole kuitenkaan aina paras mahdollinen lopputulos,
kuten ei mielestäni nytkään.
Mietinnössä todetaan selvästi se
tosiasia, että maamiinoista luopuminen maksaa nykyarvion mukaan
noin 4,5 miljardia markkaa. Kustannus todetaan mietinnössä liian
korkeaksi, ja tämän takia sitoutuminen jalkaväkimiinat
kieltävään Ottawan sopimukseen ei ole
taloudellisesti ja teknisesti mahdollista vaaditussa aikataulussa.
Valiokunta siirtää ratkaisun maamiinoista hallitukselle
ja vuonna 2004 annettavaan selontekoon. Tämä jättää mielestämme
hallitukselle aivan liian paljon liikkumatilaa ratkaisun ja sen
toteuttamisen suhteen. Eduskunnan tulisi antaa selkeämpi
evästys hallitukselle siitä, että nykyhintaiseen maamiinojen
korvaamiseen ei ole syytä ryhtyä edes pitkällä tähtäimellä.
Korvaamiseen voidaan ryhtyä ja Ottawan sopimus allekirjoittaa
vasta sitten, kun toimenpiteen kustannukset eivät lisää merkittävästi
Puolustusvoimien kustannuksia nykyisestä tasostaan.
Edellä olevan perusteella ehdotan eduskunnan hyväksyttäväksi
seuraavan lausuman, joka on edustajille jaettukin: "Eduskunta edellyttää, että Suomi
pitäytyy liittymästä Ottawan sopimukseen
jalkaväkimiinojen hävittämisestä ja korvaamisesta
siihen saakka, kunnes miinojen edellyttämien korvaavien
ja täydentävien järjestelmien rahoituksesta
on voitu sopia kasvattamatta olennaisesti Puolustusvoimien nykyisiä rahoituskehyksiä."
Puolustusministeri Jan-Erik Enestam
Arvoisa rouva puhemies! Eduskunnan käsiteltävänä oleva
valtioneuvoston selonteko on turvallisuus- ja puolustuspoliittinen
väliraportti, jossa arvioidaan puolustuksen rakennemuutosta.
Vuoden 97 selonteko linjasi puolustuksen kehittämisen perusteita
aina vuoteen 2008 saakka. Selonteko, ulkoasiain- ja valtiovarainvaliokuntien
lausunnot sekä puolustusvaliokunnan mietintö mahdollistavat
puolustuksen tarkoituksenmukaisen kehittämisen ja antavat
hyvän perustan niille jatkotoimenpiteille, jotka määritetään
seuraavassa varsinaisessa turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa
selonteossa vuonna 2004.
Puolustusvaliokunta esittää eduskunnalle yksimielisenä selonteosta
antamansa mietinnön hyväksymistä. Valiokunta
on lisäksi esittänyt kolme lausumaa, joita käsittelen
myöhemmin tarkemmin. Lausumista voidaan yleensä todeta,
että vaikka ne selonteon yhteydessä taikka lainvalmistelussa
yleensä eivät ole oikeudellisesti sitovia, parlamentarismin
keskeisten periaatteitten mukaisesti hallitus pyrkii ottamaan eduskunnan lausumat
huomioon toiminnassaan. Selonteko palvelee valtioneuvoston tarpeita
saattaa jokin merkittävä hallintoa tai kansainvälisiä suhteita koskeva
kysymys eduskunnan keskusteltavaksi ilman, että olisi kysymys
valtioneuvoston nauttimasta luottamuksesta.
Haluan esittää kiitokseni valiokunnille hyvästä ja
perusteellisesta paneutumisesta tähän selontekoon.
Valiokuntien tekemät huomautukset muodostavat hyvän
pohjan tulevalle työlle, ja ne otetaan huomioon vuoden
2004 selontekoa valmisteltaessa. Haluan myös kannustaa
laajaan keskusteluun turvallisuuspoliittisesta toimintaympäristöstämme
sekä puolustusjärjestelmästämme.
Puolustusvaliokunta aivan oikein korosti tätä mahdollisuutta
toteamalla, että Suomessa on avoimelle ja mahdollisimman
laajalle pohjalle rakentuvalle valmistelulle muita maita paremmat
perusteet, kun maanpuolustuksemme nojaa kokonaismaanpuolustukseen
ja asevelvollisuusarmeijan perusajatukseen.
Ensimmäisessä lausumaehdotuksessaan puolustusvaliokunta
edellyttää vuoden 2004 selonteon parlamentaarista
valmistelua siten, että eduskunnan keskeiset valiokunnat
kytketään mukaan jo valtioneuvostovaiheessa. Samalla
valmisteluprosessissa on myös nykyistä laajemmin
hyödynnettävissä kansalaisyhteiskunnan
ja tutkimuslaitosten panos.
Ensiksikin on todettava, että komiteakäytäntöön
ei ole syytä palata. Nyt käsiteltävänä oleva selonteko
on lajissaan toinen. Mielestäni valiokuntien lausuntojen
ja mietinnön pohjalta voi todeta, että selontekomenettelyyn
voidaan olla varsin tyytyväisiä.
Käsiteltävänä oleva selonteko
sisältää runsaasti mittavia tutkimustehtäviä ja
selvityksiä, joista useassa tullaan hyödyntämään
pääosin kotimaisen, mutta myös kansainvälisten
tutkimuslaitosten sekä kansalaisyhteiskunnan panosta. Vuoden
2004 selonteon valmistelu tullaan siis tältä osin
toteuttamaan puolustusvaliokunnan lausumaehdotuksessa esitettyjä periaatteita
noudattaen.
Toisen lausumaehdotuksen mukaan edellytetään,
että rakennettaessa 2010-luvun puolustusjärjestelmää lähtökohtana
on koko maan puolustaminen, alueellinen puolustusjärjestelmä ja
yleinen asevelvollisuus. Puolustusministeriössä on käynnistetty
vuoden 2004 selonteon laatimiseen tähtäävän
taustamateriaalin kokoaminen ja samassa yhteydessä on Puolustusvoimien
kanssa alustavasti arvioitu 2010-luvun puolustusjärjestelmän
perusteita. Nyt tiedossa olevien tekijöiden valossa ei
ole olemassa tekijöitä, jotka rajoittaisivat tai
sulkisivat pois lausumaehdotuksessa mainittujen, kestäviksi
koettujen periaatteiden käyttämistä myös
tulevan puolustusratkaisun peruspilareina.
Kolmannessa lausumaehdotuksessa esitetään, että varikkojärjestelmän
muutosta tarkastellaan varikkokohtaisesti ja että muutos
toteutetaan siten, että henkilökunnalle tarjotaan
lähinnä koulutustaan vastaavaa työtä ja
että elinkaareltaan päättymässä oleva
kalusto huolletaan siirtymäkauden ajan nykyisissä varikoissa.
Selonteossa esitetyillä organisaatiomuutoksilla mukautetaan
varikkojärjestelmän organisointi ja mitoitus 350 000
henkilön enimmäisvahvuuksiin sodanajan Puolustusvoimiin.
Mitoitusta suunniteltaessa on pidetty lähtökohtana
myös selonteossa esitettyä puolustuksen materiaalista kehittämistä.
Varikoiden rationalisointitoimenpiteet on kohdennettu ensisijaisesti
siten, että supistettavien sodanajan joukkojen materiaalin
varastoinnista, tuotannosta ja ylläpidosta voidaan luopua
ennakoivasti vahvuusmuutosten kanssa.
Vuoden 97 selonteon valmistelujen yhteydessä ilmatorjunnan
osalta selvitettiin koulutuksen järjestämismahdollisuudet
Maavoimien valmiusyhtymien koulutuskeskuksissa. Kun varsinaisia organisaatiomuutoksia
ei tuolloin esitetty, jäi ilmatorjunnalle neljä valmiusyhtymiin
kuulumatonta koulutuskeskusta. Maavoimien muiden niin sanottujen
tukevien aselajien kohdalla tällaisia koulutuskeskuksia
jäi vain yksi kutakin aselajia kohden.
Valtiovarainvaliokunnan arvioon perustuen puolustusvaliokunta
katsoo, että Varsinais-Suomen Ilmatorjuntarykmentin lakkauttaminen
ja ilmatorjuntayksikön perustaminen Panssariprikaatiin
on väliaikaisratkaisu. Samalla valiokunta edellyttää tietoa
valmiusyhtymien kokonaisvaltaisesta kehittämisestä ja
kyseessä olevan ilmatorjuntajoukkoyksikön lopullisesta
sijoituspaikasta.
Selonteossa esitetty Varsinais-Suomen Ilmatorjuntarykmentin
ja muidenkin nyt rakennemuutoksen kohteina olevien joukko-osastojen lakkauttamisten
tai siirtojen lähtökohtana on ollut rauhanajan
koulutusorganisaation tarkoituksenmukainen keskittäminen
ja koulutusedellytysten parantaminen, ei taloudellisten säästöjen aikaansaaminen,
vaikka säästöjä syntyykin. Sodanajan
ilmatorjuntajoukkoja koulutetaan liikaa verrattuna maavoimien muihin
aselajeihin. Maavoimien rauhanajan kokoonpanossa on siten yksi ilmatorjuntajoukko-osasto
liikaa koulutustarpeeseen nähden.
Edellä mainitsemistani syistä johtuen Varsinais-Suomen
ilmatorjuntarykmentti on tarkoitus lakkauttaa kokonaan. Kyseessä ei
siis ole väliaikaisratkaisu. Haluan korostaa sitä,
että vuoden 2004 selonteon pohjalta jatkettavan Puolustusvoimien
kehittämisen kannalta on olennaisen tärkeää noudattaa
käsittelyssä olevassa selonteossa esitettyä toteuttamisaikataulua.
Mikäli näin ei menetellä, muodostavat
vuosien 2001 ja 2004 selontekojen toimenpiteiden ajankohdat samanaikaisiksi,
jolloin niiden toteuttamisessa syntyy ongelmia.
Arvoisa puhemies! Vuoden 2001 selonteossa on käsitelty
varsin laajasti varautumista ja yhteiskuntaan kohdistuvien uhkien
torjumista. Siihen on kirjattu kansakunnan ja sen kansalaisten turvallisuudesta
kaikissa oloissa vastaavien keskeisimpien toimialojen nykytilanne
ja merkittävimmät kehittämistoimenpiteet.
Eduskunnan valiokuntakäsittelyssä selonteossa
esitetyt linjaukset ovat saaneet myönteisen vastaanoton.
Yleisenä huomiona lausunnosta voidaan esittää,
että sekä kansainvälisesti että kansallisesti
tapahtunut kehitys korostaa varautumisen tärkeyttä.
Suomen on huolehdittava yhteiskuntamme toimintakyvystä kaikissa
oloissa. Keskeisin lähiajan tehtävä on
kansallisen varautumisen strategian laatiminen. Työ käsittää yhteiskunnan
toiminnan kannalta elintärkeiden toimintojen määrittämisen
sekä tarvittavien kehittämissuunnitelmien laatimisen.
Työssä otetaan huomioon Euroopan unionin jäsenyytemme
ja kansainvälistymisen lisääntyminen
sekä niistä koituvat myönteiset vaikutukset
toimintakykyymme. Uudet toiminnalliset mahdollisuudet ja voimavarat
täydentävät kansallisia järjestelmiämme.
Myös osallistuminen kansainväliseen yhteistoimintaan
kriisien hallitsemiseksi vahvistaa omaa varautumistamme. Muistettava
kuitenkin on, kuten valiokunnatkin toteavat, että maahamme
voi kohdistua kriisejä, joista meidän on edelleenkin
vastattava kansallisin järjestelyin. Vuoden 2004 selontekoon
on tarkoitus sisällyttää kansallisen
varautumisen strategian linjaukset.
Puolustusvaliokunnan lausunnossa on käsitelty monia
varautumisen perusteiden muutoksia ja kokonaan uusia uhkia, jotka
varautumisessa on otettava huomioon. Niin ikään
siihen on sisällytetty monia eri hallinnonalojen tärkeitä kehittämistoimenpiteitä.
Varautuminen erilaisiin tilanteisiin onkin nähtävä osana
normaaliaikaista toimintaa, jossa yhä tärkeämmän
roolin saavat paitsi eri viranomaisten myös viranomaisten
ja elinkeinoelämän välinen kitkaton yhteistyö.
Tässä on otettava huomioon kasvava kansainvälinen ulottuvuus.
Eduskunnan ja hallituksen samoin kuin seuraavaa, vuoden 2004
selontekoa valmistelevien mahdollisimman avoin ja tiivis yhteistyö on
varmin tae onnistua edessä olevasta ponnistuksesta turvallisuutemme
ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi.
Arvoisa puhemies! Haluan samalla kommentoida ed. Laakson yhtä väittämää,
kun hän vasemmistoliiton puheenvuorossa väittää,
että mahdollinen liittyminen Natoon nostaisi puolustusmenojemme
bkt-osuutta 2 prosenttiin. Se ei pidä paikkaansa. Ei ole
mitään sellaista sääntöä, vaan
Nato arvioi, miten jokainen mahdollinen uusi jäsen vaikuttaa
Naton mahdollisuuksiin suorittaa tehtävänsä.
Ne eivät saa heikentyä. Lähtökohtana
on silloin jäsenehdokkaan puolustusvoimien nykytaso ja
laatu.
On selvää, ettei mahdollinen Nato-jäsenyys
lisäisi Suomen puolustusmenoja. Sen sijaan se toisi säästöjä,
koska silloin ei tarvitsisi olla joka suhteessa omavarainen. Tästä osoituksena
Nato-maan Saksan puolustusmenojen bkt-osuus on tänään
1,2 prosenttia. (Ed. Laakso: Luxemburgin vielä alhaisempi!)
Tanskan, joka on verrattavissa meihin, on suurin piirtein meidän
luokkaamme. Liittoutumattoman Ruotsin puolustusmenojen bkt-osuus
on tällä hetkellä 2 prosenttia — ei niin,
että tällä olisi mitään
tekemistä mahdollisen liittymisen kanssa tai ei, mutta
pitää olla korrekti.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies
Mikkola.
Toinen varapuhemies:
Nyt käydään debatti, jossa puheenvuorojen
pituus 1 minuutti. Tätä varten on myös
V-painike käytettävissä.
Oikeusministeri Johannes Koskinen
Arvoisa puhemies! Kuuntelin radion lähetystä tänne
tullessani ja tuntui, että oli aivan eri keskustelusta
kysymys siellä selostettaessa, kuin mitä täällä olen
kuunnellut ja aikoinaan jo hallituksen selontekoesitystä valmisteltaessa
keskustelua käytiin. Siinä haluttiin antaa kuva,
että eliitti on viemässä Suomea Natoon ja
kansalaiset vastustavat. Tästä ei ole ollut kysymys
ainakaan tätä selontekoa valmisteltaessa. Siinä ei
ole mitään taka-ajatusta tai b-osaa, joka tarkoittaisi
Natoon lähestymistä tai jäsenyyteen hakeutumista.
Kun keskustelussa sekoitetaan lahjakkaasti, niin kuin äsken
ministeri Enestam selosti, mikä mahdollinen vaikutus, jos
hypoteettisessa tilanteessa Suomi menisi Natoon, sillä on puolustusmenoihin
tai vastaavaa, niin tämä täytyy jyrkästi
erottaa selonteon linjasta. Tässä ei ole kysymys
mistään oven avaamisesta Natoon päin
eikä se ole tämän selonteon asiakaan
lainkaan, vaan kysymys on varsin laajan konsensuksen hakemisesta
Suomen turvallisuuspoliittiselle linjalle.
Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):
Puhemies! Hyvin lyhyesti ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajan
puheenvuoroon: Ensinnäkin ulkoasiainvaliokunnan lausunto
ja puolustusvaliokunnan mietintö eroavat vain siinä,
että UaV:n lausunto on enemmän instituutioista
lähtevä, puolustusvaliokunnan mietintö enemmän
substanssista lähtevä. Siellä on useita
näkökantoja, jotka tässä puheenvuorossa
tulivat hieman yllättäen ja oudolla tulokulmalla
esille. Viittaan esimerkiksi viittauksiin kriisinhallintaan tai
vaikkapa siihen, miten voisi enemmän liittää yhteen
turvallisuuspolitiikan ja puolustuspolitiikan, mitä puolustusvaliokunnan
mietinnössä on todellakin esitetty. Niitä ei
voi enää enemmän samasta puusta, ed.
Jaakonsaari, tehdä kuin mitä ne tässä mietinnössä ovat.
Mitä tulee ministeri Enestamin puheenvuoroon, haluan
alleviivata it-rykmentin tapauksessa sitä seikkaa, että tässä valiokunnan
mietinnössä on otettu sen kaltaisia kantoja, että tätä ei
voi pitää väliaikaisratkaisuna tai että sen
pohjalta tätä ratkaisua ei edellytetä tehtäväksi,
vaan päinvastoin on otettava lukuisia muita seikkoja huomioon
(Puhemies koputtaa) arvioitaessa Heikkilän kasarmin tulevia
ratkaisuja.
Antti Kalliomäki /sd(vastauspuheenvuoro):
Puhemies! Ministeri Enestam peräänkuulutti avointa
keskustelua turvallisuuspoliittisen ympäristön
kehityksestä. Sen vuoksi ja myöskin tämän
Nato-jutustelun vuoksi on paikallaan vähän vapaamuotoisemmin
kertoa se, minkä sanoin jo ryhmäni ryhmäpuheenvuorossa,
että vastakkaisista puheista ja jopa asiantuntijatahon
väitteistä huolimatta ei ole mitenkään
musertava asia, että Suomi noudattaa sotilaallisen liittoutumattomuuden
politiikkaa. Siihen päätökseen ei sisälly, ehkä muuten
kuin meidän otsikoissamme, suuren draaman aineksia. Mutta
vastaavasti myöskään siihen, että jotain
muuta joskus tämä maa tekee, ei pidä mitään
ylimääräistä ladata; eurooppalainen
turvallisuusympäristö on muuttunut sillä tavalla.
Jos muistelemme hiukan, on vain yksi Saksa, Neuvostoliittoa ei ole
enää, Venäjä, sen seuraaja,
katsoo tulevaisuutensa tavoitteeksi demokraattisen yhteiskunnan.
Suurvalta-asetelma on poissa. Minusta suomalaisten pitäisi
olla onnellisia tästä tilanteesta. Meillä on
paljon helpompi tilanne kuin joskus aikaisemmin, voimme tehdä vapaasti
ratkaisumme.
Aulis Ranta-Muotio /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Selonteko määrittelee turvallisuus-
ja puolustuspoliittiseksi linjaksemme liittoutumattomuuden. Oli
kyllä aika yllättävää,
että kuitenkin suurimman ryhmän puheenjohtaja
aika voimakkaasti otti kantaa Naton suuntaan, ja tavallaan jo siinä puheenvuorossa
leimattiin
liittoutumattomuus vanhanaikaiseksi, näin tulkitsin.
Toiseksi ed. Sinnemäki totesi, että mikään ryhmä ei
valiokunnassa vastustanut Ottawan sopimukseen liittymistä.
Keskustalla on kyllä erittäin tiukat reunaehdot.
Uskottavan puolustuksen plus puolustustalouden kannalta ei voi liittyä. Toteaisin,
että olemme jopa tiukemmalla linjalla kuin ed. Vistbackan
ponsi. Hän pani siihen rajoitukseksi vain rahoituksen,
että voidaan liittyä, kun rahat löytyvät,
mutta meidän mielestämme uskottavan puolustuskykymme
kannalta huomioiden pitkä maarajamme on vähintään
yhtä tärkeä kuin rahat.
Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Voisin luetella kymmenkunta Naton pääsihteerin
Robertsonin puheenvuoroa, jossa hän on kehottanut Pohjois-Atlantin
sotilasliiton jäsenmaita lisäämään
varustelumenojaan. Nato teki tästä asiasta heti
Kosovon sodan jälkeen yleisen päätöksen,
jossa kiinnitettiin huomiota siihen, että Naton eurooppalaisten
jäsenvaltioiden puolustusbudjetit olivat liian vähäiset. Euroopan
unionin kriisinhallintajärjestelmää rakennettaessa
on kuultu samanlaisia puheenvuoroja kaikkien EU:n puolustusministerien
taholta, joista 11 on Nato-maista, eli vaatimuksia lisätä puolustusmenoja.
Natossa yleisenä periaatteena, ministeri Enestam, on se,
että puolustusmenojen pitäisi olla vähintään
2 prosenttia bruttokansantuotteesta. On totta, että siellä on
pari kolme maata, joiden bruttokansantuoteosuus on pienempi kuin
Suomen (Ed. Kiljunen: Islannissa nolla!) — ja Islannissa
todellakin, kuten ed. Kiljunen toteaa, nolla — mutta kun
te sanotte, että Tanska vastaa suurin piirtein olosuhteiltaan
Suomea, ehkä te olette siinä määrin
oikeassa, että Tanskankin (Puhemies koputtaa) naapurimaana on
suurvalta.
Liisa Jaakonsaari /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Laakso yrittää melkein
väkisten viedä siihen primitiiviseen keskusteluun,
jota on käyty, että jostain ollaan salassa viemässä eduskuntaa
ja Suomea johonkin, ja siteeraa tarkoituksenhakuisesti erilaisia
lausuntoja.
Mutta varsinaisesti halusin vastata ed. Kanervalle, kun hän
ihmetteli puheenvuoroani. Kyllä minusta esimerkiksi se,
että puolustusvaliokunta on laatinut turvallisuutta koskevan
osan tosi itsenäisesti viittaamatta itse asiassa oikeastaan
kertaakaan ulkoasiainvaliokunnan huolellisesti laadittuun turvallisuuspoliittiseen
lausuntoon, ei ole enää mitään
ymmärrettävää reviirikeskustelua, vaan
aivan vakava käsitysero siitä, millä tavalla puolustuspolitiikkaa
tulevaisuudessa hahmotellaan. Siitä hyvänä esimerkkinä on
se, että puolustusvaliokunnan mietinnössä ei
ole oikeastaan lainkaan mainittu, silloin kun puolustuksen suunnittelua
käsitellään, (Puhemies koputtaa) uusia uhkia,
joka minusta on aivan olennainen siinä, millä tavalla
tulevaisuutta arvioidaan.
Ismo Seivästö /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri Enestam viittasi tähän
350 000 henkilön enimmäisvahvuuteen.
Valiokunta muutti sen, että sodanajan joukkojen vahvuuden
tulee olla 350 000 miestä ja mieluummin vähän
sen yli.
Toiseksi kysyisin ministeri Enestamilta, kun Porin Prikaatissa
ei ole tällä hetkellä merkittävää liikkuvaa
ilmatorjuntaosastoa ja koulutusta, niin miksi tämä valmiusyhtymä on
poikkeus muista valmiusyhtymistä, koska aivan luonnollisella
tavalla tämä kuuluu osaksi Porin Prikaatia. Missä se
fyysisesti sijaitsee, on toinen kysymys, mutta valmiusyhtymään
kuuluu ilmatorjunta.
Ed. Vehkaoja merkitään
läsnä olevaksi.
Puolustusministeri Jan-Erik Enestam
Arvoisa puhemies! Ei ole koskaan ollut tarkoitus rakentaa kaikkia
valmiusyhtymiä identtisiksi. Porin Prikaatin valmiusyhtymä poikkeaa
muista muutenkin, ja tilalla siellä on kansainvälinen
koulutus, johon on tarkoitus panostaa. Tämä on
ollut koko ajan lähtökohtana.
Juha Karpio /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! On tyydytyksellä todettava, että myöskin
ministeri on lausunnossaan todennut, että puolustusvaliokunta
on hyvään lopputulokseen mietinnössään
päätynyt. Se, että jotkut edustajat täällä kovin
tunteenomaisesti suhtautuvat Natoon ja kovin yksipuolisesti sitä käsittelevät,
herättää ihmetystä siinäkin
mielessä, että puolustusvaliokunta on mietinnössään
nimenomaan todennut, että Baltian maiden mahdollinen Nato-jäsenyys
ei aiheuta Suomelle perustetta liittyä Naton jäseneksi.
Naton laajentumisesta on meillä voitava myöskin
käydä avointa keskustelua ilman, että siinä heti
leimautuu joko kannattajaksi tai vastustajaksi.
Ed. Jaakonsaari toteaa, ettei mietinnössä ole otettu
huomioon mahdollisia tulevia uhkatekijöitä. Olen
kyllä täysin eri mieltä siitä,
kun lukee mietinnön.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Puolustusvaliokunnan mietintö on
paljon selkeämpi, paljon linjakkaampi ja helpommin ymmärrettävä asiakirja
kuin selonteko, johon se on tarkoitettu eduskunnan vastaukseksi.
Tämä on äärimmäisen
merkittävä asia.
Äskeisessä puheenvuorossaan ministeri Enestam
totesi, että tämä on väliraportti,
keskustelua vain, ja kaikki olennainen onkin edellisessä selonteossa.
Onko nyt niin, että te jälleen siteeraatte tästä eteenpäin
joitakin sivulauseita edellisestä selonteosta ja jätätte
kaiken tämän huomiotta, mitä nyt ollaan
tekemässä?
Puolustusministeri Jan-Erik Enestam
Arvoisa puhemies! Ei suinkaan, ed. Pulliainen, vaan tämä on
väliraportti, tästä ponnistetaan eteenpäin,
ja seuraavassa varsinaisessa selonteossa ratkaistaan avoimiksi jätetyt
kysymykset.
Juha Korkeaoja /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minäkin kiinnitin huomiota ed. Kalliomäen
puheenvuoroon, jossa hän totesi: "Mutta ymmärrys,
jonka toivoisi saavuttavan kaikki kansalaiset eduskuntaa myöten,
on siinä, että merkittävyydestään
huolimatta se, pysyttäytyykö Suomi liittoutumattomana
vai liittoutuuko se, ei turvallisuusympäristömme
muutoksista johtuen enää ole maita ja mantuja
mullistava, kohtalonomainen ratkaisu, ei suuntaan eikä toiseen."
Olen samaa mieltä siitä, että tilanne
on muuttunut. Kylmän sodan aikakausi on päättynyt. Ehkä voidaan
sanoa, että viimeistään syyskuun 11.
päivän tapahtumat panivat pisteen tälle
aikakaudelle. Siinä mielessä se tilanne, jossa
Suomen piti tasapainoilla idän ja lännen välillä,
on oleellisesti muuttunut. Toki kuitenkin liittoutuminen tai liittoutumattomuus
on erittäin merkittävä päätös,
jota pitää analysoida muistakin lähtökohdista
kuin tästä. Muun muassa tietenkin tiedämme,
että liittoutuminen merkitsisi ei ainoastaan oikeuksia
vaan velvollisuuksia, (Puhemies koputtaa) se merkitsisi myös
omien Puolustusvoimien kehittämiseen uusia näköaloja
ja kansainvälispoliittisen aseman merkittävää muutosta.
Antero Kekkonen /sd(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Oli hyvä, että ed. Korkeaoja
käytti tämän puheenvuoron, nimittäin
ed. Ranta-Muotio edellä tulkitsi ed. Kalliomäen
puheenvuoroa niin väärin kuin sitä vain
väärin voi tulkita.
Tulkinnoista lisää sen verran, että sekä puolustus-
että ulkoasiainvaliokunnan jäsenenä en oikein
pysty hyväksymään ed. Jaakonsaaren kritiikkiä tätä asiakirjaa
kohtaan. Se, että me emme lähteneet taivastelemaan
tavattoman yleisellä tasolla kaikista mahdollisista uhkakuvista,
ei suinkaan tämän paperin arvoa alenna vaan mielestäni
päinvastoin. Me lähdimme siitä tilanteesta, jonka
me näemme ympärillämme, samalla katsoen
tietysti eteenpäin.
Tavattomiin Nato-kammoihin hyvän vastauksen tuli antaneeksi
ministeri Enestam sitä kautta, että hän
mielestäni selvästi hyväksyi puolustusvaliokunnan
lausuman siitä, miten seuraavaa asiakirjaa pitää valmistella.
Minusta sen laveus pitää huolen siitä,
että puheet (Puhemies koputtaa) siitä, että eliitti
olisi viemässä jotakuta johonkin ja kansa vastustaisi,
joutavat niin sanotusti historian roskatynnyriin.
Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Puolustusvaliokunta ja sille lausunnon antaneet
valiokunnat tekivät työtä hyvin vastuullisesti
ja perusteellisesti. Siksi tuntuu aika ihmeelliseltä, että edelleen
ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajan mietteistä tulee esiin tämä "happamia
ovat pihlajanmarjat, sanoi kettu". Se ei kuulu enää tähän.
Se oikeastaan loukkaa puolustusvaliokuntaa.
Toiseksi otan esiin sen, että puolustusvaliokunta selvästi
totesi mietinnössään, että seuraavaa
selontekoa, jossa tehdään hyvinkin syvälle meneviä ratkaisuja,
valmisteltaessa pidetään yhteyttä parlamentaarisesti
eduskuntaryhmiin eikä niin kuin nyt, oltiin ulkopuolisia
ja lehdistä luettiin, koska ne ratkaisut ulottuvat vielä erittäin
syvälle. On tarpeen, että parlamentarismi pelaa
jo ja saadaan palautetta. Totta kai selonteko (Puhemies koputtaa)
tehdään niin kuin se on suunniteltu tehtäväksi
siellä komiteassa.
Seppo Kääriäinen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Puolustusvaliokunnan laatima mietintö on
selkeämpi ja parempi, jopa ymmärrettävämpi
kuin hallituksen selonteko. Niinhän sen pitää oikeastaan
ollakin. Asiat paranevat ja jalostuvat, kun niistä keskustellaan
vähän perusteellisemmin ja vähän
avoimemmin. Tärkeää on se, mikä on
valmistelun linja ja pohja mentäessä kohti vuotta
2004.
Valiokunnan esitys, että kytkettäisiin valiokuntalaitos
jo valtioneuvostovaiheessa valmisteluun, ei ole mielestäni
hyvä ratkaisu, vaan tarvitaan parempi malli laajapohjaisuuden
ja parlamentaarisen valmistelun turvaamiseen. Varmasti parempia
malleja on löydettävissä.
Selontekoon 2004 kasaantuu suuria linjavalintoja. Sen näkee
jo maallikkokin, että tästä on kysymys
muutaman vuoden sisällä. Siinä kannattaa
hakea todellista konsensusta. Löytyykö se vai ei,
ratkeaa myös sen mukaan, mikä on valmistelun tapa
ja muoto, millä tavalla halutaan sitouttaa tärkeät
poliittiset voimat tuleviin ratkaisuihin. Olkaa tässä varovaisia
ja huolellisia!
Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Täällä on Natosta
syntynyt kovin kaunisteltu kuva. Natohan on rikkaan maailman nyrkki,
johon liittyminen heikentäisi meidän turvallisuuttamme,
sillä esimerkiksi terrori-iskun mahdollisuus kasvaisi meitä kohtaan,
jos tähän USA:n johtamaan ja siksi niin laajasti
vihattuun organisaatioon liittyisimme. Minkä takia te,
herra puolustusministeri, olette meitä viemässä Natoon,
kun se meidän turvallisuuttamme vain heikentäisi?
Puolustusministeri Jan-Erik Enestam
Arvoisa puhemies! En minä ole viemässä mihinkään.
Minä olen hallitusohjelman kannalla ja selonteon kannalla.
(Välihuutoja) — En ole esittänyt. Lukekaa
rivit eikä rivien välejä.
Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Vähän ulkopuolella tämän
valiokuntapainin olisin halunnut kysyä ulkoministeriltä:
Mikä tilanne on tällä hetkellä, millä tavalla
näkemyksenne mukaan EU voisi toimia sen edistämiseksi,
että tilanne Lähi-idässä saataisiin
toiselle mallille kuin se nyt on?
Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja
Arvoisa puhemies! Kysymys on erittäin tärkeä,
mutta ehkä se menee pikkuisen ulkopuolelle sen raamin,
josta me nyt käymme keskustelua, ulko- ja turvallisuusselonteosta. Voinemme
palata vähän sopivammassa yhteydessä asiaan.
Pia Viitanen /sd (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Näin maailmanlaajuisista otsikoista
hieman paikallisempaan eli varikkoasiaan. Toivoisin, että osaisin
esittää kysymykseni vähintään
yhtä provosoivasti kuin edustajat Pulliainen ja Tennilä edellä,
että saisin saman tien ministeri Enestamilta vastauksen.
On hyvä, että poliittinen järjestelmä on
jälleen kerran käsitellyt tätä asiaa.
Täällä on poliittisen prosessin tuloksena
saatu muun muassa henkilökunnan asemaa varikoilla turvaava
ponsi. Samoin ponnessa edellytetään, että elinkaareltaan päättymässä oleva
kalusto huolletaan siirtymäkauden ajan nykyisissä varikoissa.
Pidän hyvänä sitä, että tätä kautta
nimenomaan kenraalit eivät määritä vaan
me poliittisesti olemme jotakin linjanneet.
Haluaisin saada ihan konkreettisen vastauksen ministeri Enestamilta:
Miten tämä ponsi nyt aiotaan ottaa huomioon, miten
aiotaan perehtyä tilanteisiin varuskunnissa, miten aiotaan
turvata työllisyysnäkymät jne? Ihan konkretiaa
tähän perään.
Puolustusministeri Jan-Erik Enestam
Arvoisa puhemies! Ponnet analysoidaan ja arvioidaan tietenkin,
kun hallitus käsittelee tätä jatkossa.
Mutta kuten aiemmin olen sanonut, meidän lähtökohtanamme
on ollut toimia suurin piirtein niin kuin Oulussa Pohjan sairaalan
lakkauttamisen yhteydessä. Ensin katsotaan, joudutaanko
toteuttamaan näitä rakennemuutoksia, ja näin
kyllä on tarkoitus tehdä, mutta sillä tavalla,
että työllisyys ei kärsi, henkilökunnalle
luodaan mahdollisuuksien mukaan uusia työpaikkoja puolustushallinnon
sisällä tai muuten yhteistyössä paikallisten
yritysten, kuntien, te-keskusten kanssa. (Puhemies koputtaa) Lopputulos
Pohjan sairaalan yhteydessä oli erinomainen.
Marjatta Stenius-Kaukonen /vas(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Lienee parempi tästä samasta
asiasta käyttää nyt puheenvuoro ja esittää kysymykset.
Valiokunta toteaa viitaten valtiovarainvaliokunnan lausuntoon,
että yhteiskunnalliset kustannukset ovat jopa säästöjä suuremmat
näissä toimenpiteissä. Valiokunta edellyttää,
että tulee selvittää ennen niiden toteuttamista
kokonaistaloudelliset vaikutukset. Te valitatte rahojen puutetta.
Ette kai te aio olla viemässä sellaista esitystä eteenpäin,
joka merkitsee lisäkustannuksia? Miten huolehditte siitä,
että kustannukset todella kokonaisuudessaan arvioidaan
koko yhteiskunnalle ja vasta sen pohjalta lähdetään
viemään eteenpäin mahdollisia lakkautuksia
taikka perutaan ne, jos todetaan, että ne tulevat kalliimmiksi.
Puolustusministeri Jan-Erik Enestam
Arvoisa puhemies! Lähtökohta on Puolustusvoimien
tarpeet, ja se on selonteossa sanottu. Nyt kun puolustusvaliokunnan
mietintöä täällä hyväksytään,
lähden siitä, että ponnet jäävät.
Sen perusteella myöskin kauppakorkeakoulun laatimat menetelmät
arvioida yhteiskunnallisia vaikutuksia hyödynnetään
ja lähdetään toteuttamaan näitä rakennemuutoksia
tavalla, joka toteuttaa valiokunnan esittämät
vaatimukset, ottaen huomioon Puolustusvoimien tarpeet.
Antti Kalliomäki /sd(vastauspuheenvuoro):
Puhemies! Vastaan ed. Ranta-Muotiolle: Kun päätin
puhua liittoutumattomuudesta, odotinkin, että joku sortuu
tahalliseen väärinymmärtämiseen,
mutta en nyt sentään odottanut, että keskusten
ryhmäpuheenvuoron käyttäjä näin
tekee. En vaadi ed. Ranta-Muotiota sisälukukurssille, kyllä hän
osaa lukea ja tietää, mitä sanoin, mutta
haluaa lietsoa vanhakantaista riita-asetelmaa ja ehkä siinä samalla
pikkuisen typerää roskajournalismiakin. Onneksi
vastaavaa sekoilua ei ole tapahtunut keskustan ulkoasiainvaliokuntaväen joukossa,
ei senkään jälkeen, mitä ed.
Korkeaoja aikaisemmin totesi.
Irja Tulonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Varikkoasiasta: On aika kohtuutonta, vaikka
puolustuspoliittinen selonteko on hyvä ja mietintö on
hyvä, että yhdeltä alueelta lakkautetaan
kolme täysin toimivaa varikkoa. Meillä on hallitusohjelma,
johon olemme sitoutuneet, että tämä hallitus
ei tee työttömiä. Mutta tämä on
aivan todella näin, että jos Vammalan, Oriveden
ja Sääksjärven varikot lakkautetaan vaikka
asteittainkin tietyllä aikavälillä, se
luo työttömiä. Esimerkiksi Oriveden kaupungille
se on täysin kohtuuton asia.
Onko ministeri ihan tosissaan miettinyt sitä, että säilyttämällä ainakin
osa näistä varikoista taikka jollain tapaa keskittämällä muun
muassa Pirkanmaalle näitä asioita voitaisiin tehdä ihan täyskäännös
tässä asiassa?
Puolustusministeri Jan-Erik Enestam
Arvoisa puhemies! Kuten olen todennut, eduskunnan hyväksymät
ponnet pyritään ottamaan huomioon. Se on lähtökohtana.
Tarkoituksena on toimia sillä tavalla, että työttömyyttä ei
lopputuloksena synny, mutta on tietenkin mahdoton yhtälö,
että mitään ei saisi tehdä ja
kuitenkaan ei saa penniäkään lisää rahaa ja
ylläpidetään sellaista toimintaa, jota
Puolustusvoimat ei tarvitse.
Toinen varapuhemies:
Pyydän niitä edustajia nousemaan seisomaan,
jotka haluavat vielä vastauspuheenvuoron tästä varikkoasiasta.
Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun eduskunta hyväksyy puolustusvaliokunnan
mietintöön liittyvät lausumat, ovat ne
eduskunnan päätöksiä. Kun ministeri
Enestam totesi, että lausumat pyritään
ottamaan huomioon, ymmärrän, että perustuslain mukaan
eduskunnan päätökset pitää ottaa
huomioon eikä pelkästään pyrkiminen
riitä. Siinä mielessä tämä varikkoponsi,
mikä täällä on, on mielestäni
yhtä tärkeä ponsi kuin nämä kaikki
muutkin. Suhtautuuko ministeri Enestam samalla tavalla myöskin
tähän ponteen?
Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kyllähän tässä varikkoasiassa
on ydinkysymys se, mitä kokonaisvaltaiset kustannukset
ovat. Eihän tässä kukaan ole pysähtymässä täysin
entiseen tilaan. Mietinnön ponsihan toteaa muun muassa,
että elinkaareltaan päättymässä oleva
kalusto huolletaan siirtymäkauden ajan nykyisissä varikoissa.
Mutta se, mikä meitä Pirkanmaan kansanedustajia
hämmästyttää, on se, että ministeri
Enestaminhan tulisi sanoa, että nämä ponnet
otetaan tosissaan huomioon, niitä pidetään
arvokkaina ja tärkeinä, koska niistä tulee
eduskunnan kanta.
Viittaisin tässä yhteydessä suurimman
hallituspuolueen ryhmäpuheenvuoroon, kansanedustajan Kalliomäen
puheenvuoroon, jossa todettiin varikoista puheen ollen, että valtion
tulee valmistautua erityistoimiin näiden varikoiden työllisyyden
turvaamiseksi ja näitten pehmeitten vaihtoehtojen ottamiseksi
käytäntöön myöskin
esimerkiksi Oriveden varikon kohdalta. Se on moderni konepaja, mutta
se vaatii tietyksi ajaksi yhteiskunnan tukea, jotta työpaikat
voidaan pidemmällä aikavälillä turvata.
Marja Tiura /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun yleensä puhutaan rationalisoinnista,
tulisi siitä olla konkreettisesti myöskin hyötyä.
Kysymys kuuluukin omalta osaltani, kuten myöskin täällä Pirkanmaan
kansanedustajien ja muidenkin osalta on nostettu esille: Mitkä nettosäästöt
kaiken kaikkiaan näillä varuskuntien lakkauttamisilla
on? Suora lainaus puolustusvaliokunnan mietinnöstä:
"Todennäköistä on, että toimenpiteiden
yhteiskunnalliset kustannukset ovat jopa säästöjä suuremmat." Näiden
rationalisointitoimenpiteiden hyöty arvioidaan asiantuntijalausunnossa
vuositasolla noin 175 miljoonaksi markaksi, ja rakennemuutoksesta
aiheutuu kustannuksia noin 80 miljoonaa markkaa.
Esimerkiksi Sääksjärvellä on
tällä hetkellä lataamo, joka joudutaan
tulevaisuudessa korvaamaan uudella lataamolla. Esimerkiksi on käyty keskustelua
Haapajärven osalta, ja tämä vaihtoehto
mielestäni jo aikoinaan tutkittiin ja todettiin liian kalliiksi.
Haluaisinkin kysyä ministeri Enestamilta: Ovatko nämä kaikki
kustannusvaikutukset todellisuudessa huomioitu, myöskin nämä aluepoliittiset
vaikutukset esimerkiksi Pirkanmaan osalta? Tämä koskee
Pirkanmaan osalta kolmea varikkoa.
Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Varuskuntiin liittyy tavallaan ammus- ja ruutiteollisuus.
Mikä on Vihtavuoren kohtalo ja kotimaisen teollisuuden
tällä alalla? Onko se nyt tarkoitus turvata, ei
vain joka vuosi erillisrahoituksella koko ajan murentaen sitä ja
suorittaen tilaukset ulkomailta?
Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minusta varikkojen työntekijöiden
aseman turvaamiseen liittyvät eduskunnan kannanotot eivät
ole mitään sivujuonteita. Ne ovat hyvin vakavia
selkeitä ylimmän valtioelimen kannanottoja tähän
selontekoon liittyen, ja niihin pitää suhtautua
sillä vakavuudella.
Sen sijaan olen yllättynyt tässä suhteessa,
että ministeri ja hallitus eivät ole kovin paljon
pohtineet puolustushallinnon kiinteistöjärjestelyn
vaikutuksia. Vai onko valtiovarainministeriö luvannut vuoden
2003 alusta kehyksiin 550 miljoonaa nykymarkkaa ikään
kuin tämän epätarkoituksenmukaisen kiinteistöuudistuksen
toteuttamiseen? Se on varikkokysymystä paljon suurempi
ja vaarantaa ilmeisesti Puolustusvoimien suorituskykyä monessa
muussa asiassa, koska sellaisia kehyksen lisäyksiä,
herra ministeri, teille ei välttämättä täällä tule.
Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Varuskunnat kuuluvat tähän keskusteluun
mielestäni myöskin samalla tavalla. Sekä puolustusministeri
että valiokunnan puheenjohtaja ovat vakuuttaneet, ettei
selonteko sen enempää kuin mietintökään
sisällä jalustaa Nato-jäsenyydelle, hyvä niin.
Kysyn molemmilta herroilta yliluutnanteilta: Voivatko ministeriön
virkamiehet ja kenraalit tämän selonteon ja mietinnön
pohjalta tulla esiin poteroistaan ja tehdä rynnäkön
varuskuntien lisälakkauttamisen suuntaan? Me, niiden maakuntien
edustajat, joilla tällaisia ei-kehitettäviä varuskuntia
on, olemme etulinjassa ja laajalla poliittisella sarjatulella puolustamassa
ja kehittämässä näitä meidän omia
varuskuntiamme. Tässä viittaan edelleen ed. Ilkka
Kanervan puheenvuorossaan sanomaan, että puolustusta kehitetään
vuorenvarmasti omista lähtökohdista.
Mirja Ryynänen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun monet tärkeät asiat nyt
kuitenkin ovat siirtymässä seuraavaan selontekoon,
niin vielä haluaisin tätä valmistelutapaa vähän
kommentoida, koska puolustusvaliokunnan ja ulkoasiainvaliokunnan
muotoilut tässä kohtaa ovat erilaisia. Minusta
parlamentarismi-ideaa pitää vähän
kirkastaa, ja oleellistahan on se, että valmistelu ja eduskuntakäsittely
pidetään erillään. Niitten rooleja
ei pidä sekoittaa, ja kun olemme vaatineet tätä laajapohjaista
parlamentaarista valmistelua, kyse on siitä, että eri
puolueet, eri yhteiskunnalliset tahot ja näkemykset ovat
siinä valmistelussa mukana tasavertaiselta pohjalta.
Parlamentaarisuus tässä tarkoittaa siis sekä opposition
että hallituksen mukanaoloa ja se ei tarkoita mitään
valiokuntien konkreettista osallistumista valmisteluun. Valiokuntien
työ tapahtuu sitten täällä ihan
normaalissa järjestyksessä eduskuntakäsittelyn
aikana, (Puhemies koputtaa) kun toimivaltaiset valiokunnat tätä käsittelevät.
Eli sopiva malli tälle parlamentaariselle valmistelulle
varmasti löydetään. (Puhemies koputtaa)
Ministeri sanoi, ettei se voi olla entinen komitea, mutta jos tahtoa
on, niin muu malli löytyy.
Puolustusministeri Jan-Erik Enestam
Arvoisa puhemies! On selvää, että eduskunnan
ponnet otetaan vakavasti. Eihän muusta voi olla kysymys.
Mitä sitten mahdolliset rationalisointihyödyt voisivat
olla? Pääesikunta on arvioinut, että ne olisivat
selonteon ehdotuksen mukaisesti 175 miljoonaa markkaa vuositasolla
Puolustusvoimien osalta, ei mikään pieni summa.
Tapa edetä tässä on, ed. Gustafsson,
niin kuin jo lähetekeskustelussa sanoin: On tarkoitus perustaa
jokaista paikkakuntaa varten työryhmä tehtävänä selvittää,
millä tavalla tällainen toimenpide voidaan viedä läpi,
ilman että työttömyyttä syntyy
ja siten että henkilökunnasta huolehditaan ja
myöskin (Puhemies koputtaa) uusia työpaikkoja
voidaan niihin tiloihin rakentaa. Tämä on ollut
koko ajan lähtökohta.
Oikeusministeri Johannes Koskinen
Arvoisa puhemies! Ed. Ryynänen kiinnitti aivan oikein
huomiota ristiriitaan tavallaan parlamentarismin ja toimeenpanovallan
suhteiden järjestämisessä, jos lähdettäisiin valiokuntien
toimesta tätä ennen hallituksen päätöksentekoa
hoidettavaa valmistelua tekemään. Yhden ratkaisumallin
tähän tarjoaa se menettely, jota muun muassa perusoikeusuudistuksen
yhteydessä on sovellettu. Silloin asetettiin parlamentaarinen
seurantaryhmä, joka käsitteli samanaikaisesti
ikään kuin taustapohdiskeluna niitä samoja
asioita, joita hallitus valmisteli. Siinä oli kaikkien
eduskuntapuolueiden edustus, ja se saattoi ajantasaisesti sitten
kuitenkin hiukan laveammalla porukalla tuota valmistelua ohjastaa ja
linjata sekoittamatta kuitenkaan hallituksen, valtioneuvoston ja
eduskunnan välisiä toimivaltasuhteita.
Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minä tukisin ulkoasiainvaliokunnan
puheenjohtajaa Liisa Jaakonsaarta ja hänen puheenvuoroaan
koskien nimenomaan seuraavan selonteon valmistelua.
Puolustusvaliokunta on tuonut esille sen, että valiokunnat
kytkettäisiin seuraavan valtioneuvoston selonteon valmisteluun.
Kysyn sitä näinpäin: Katkeaako eduskunnalta
itse asiassa syömähammas tässä asiassa?
Tuleeko eduskunta käsittelemään vastaisuudessa
omia selontekojaan? Menetetäänkö itse
asiassa se prosessi, jonka hedelmiä me juuri parhaillaan
nautimme ja jossa tätä kautta eduskunta on mukana?
Arvoisa puhemies! Sotilaallisesta liittoutumattomuudesta ja
liittoutumisesta: Täällä on puhuttu paljon
siitä, että toimintaympäristö on muuttunut,
sotilasliitot ovat muuttuneet, eräät ovat hävinneet
ja erityisesti terrori-iskujen jälkeen sotilaallisen liittoutumisen
konsepti on muuttunut.
Haluaisin korostaa selkeästi sitä, että tosiasiassa
Suomi on sotilaallisesti liittoutunut siinä, mikä koskee
nimenomaan terrorisminvastaisia toimia. Suomi on YK:n jäsenenä,
ja YK on kollektiivinen turvallisuusjärjestö ja
soveltaa (Puhemies koputtaa) tässä prosessissa
peruskirjansa 7 lukua, joka on oikeudellisesti sitovaa ja velvoittavaa
meitä kohtaan. (Puhemies koputtaa) Tässä kysymyksessä me
olemme sotilaallisesti jo liittoutuneita.
Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Kiljunen kiinnitti mielestäni
erittäin tärkeään seikkaan huomiota:
Mitä on ja mitä voisi olla se parlamentaarinen valmistelu?
Mielestäni parlamentaarisen valmistelun pitäisi
olla sitä, että siinä valmistelutyössä on
laaja parlamentaaris-poliittinen pohja. Se on mielestäni
se lähtökohta, se tärkein lähtökohta.
Mutta yhtä tärkeä likimain on se,
että siihen valmisteluun ei saa sitouttaa sellaisia valtiollisia instituutioita,
kuten eduskunnan jotakin valiokuntaa, joka sitouttaminen käytännössä tarkoittaisi
sitä, että siltä, niin kuin täällä joku
käytti sanontaa, syömähampaat irrotettaisiin
jo ennen aikojaan. Miten tällainen valiokunta voisi kunnolla
käsitellä aikanaan sille tulevaa esitystä,
jos se valiokunta joidenkin henkilöiden osalta on etukäteen
jollakin tavalla sidottu siihen valmistelupohjaan? Tässä mielessä laaja
poliittinen perusta ja sitä kautta haettu parlamentaarisuus
on se, (Puhemies koputtaa) millä valmistelun pitäisi
tapahtua.
Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! En ymmärrä, millä tavoin, kun
meillä kullakin on sekä eduskuntaryhmän puheenjohtajuushattuja
että valiokuntien puheenjohtajuus- tai jäsenyyshattuja
päässämme, ne eroavat toisistaan. Samoista
henkiöistä on kysymys.
Totean, herra puhemies, että ulkoasiainvaliokunnan
lausunnossa todetaan sanatarkasti, että "eduskunta on kytkettävä sopivin
menettelyin valmisteluun", siis ei käsittelyyn vaan valmisteluun,
"jo siinä vaiheessa, kun selontekoa valmistellaan valtioneuvostossa".
Turha täällä on tulla jälkeenpäin
tässä yhteydessä puhumaan jotakin muuta,
kuin mitä sekä ed. Kiljunen että ed.
Jaakonsaari ovat ulkoasiainvaliokunnan yksimielisessä lausunnossa
todenneet.
Liisa Jaakonsaari /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minusta on erittäin paljon mahdollista
löytää semmoisia innovatiivisia tapoja
esimerkiksi niin, että eduskuntaryhmien puheenjohtajat
muodostavat jonkinlaisen neuvottelukunnan, joka politisoi tämän
asian (Ed. I. Kanerva: Entäs niitten syömähampaat?)
Tässä on nyt itse asiassa tosiasia se, että koko
tämän selonteon valmistelu on ollut erittäin
virkamieslähtöistä. Tiedän,
että pääministeri on ollut tässä mukana,
mutta vähän epäilen, onko esimerkiksi
koko valtioneuvosto ollut poliittisella voimalla tässä valmistelussa
mukana. Sen takia vaihtoehtoja punniten tämän
asian politisoiminen on erittäin tärkeää.
Siihen löytyy todella kymmeniä eri tapoja tekemättä meistä joitain
hallituksen ottopoikia tai -tyttöjä, jotka emme
sitten pysty keskustelemaan tästä.
Arvoisa puhemies! Minusta tämä keskustelu jo
osoittaa, että tämä prosessi on sillä tavalla
epäonnistunut, että itse asiassa lähes
kaikissa puheenvuoroissa aina viitataan seuraavaan selontekoon,
(Puhemies koputtaa) ikään kuin kaikki suuret kysymykset
ratkaistaan vasta seuraavassa selonteossa. Miksi ei nyt? (Puhemies
koputtaa) Miksi tätä ei nyt käsitelty
jo tärkeänä poliittisena asiakirjana?
(Ed. Pekkarinen: Hyvä kysymys!) Siinä on se varsinainen
valuvika. Sitä olen arvostellut. Valiokunnat ovat tehneet
(Puhemies koputtaa) erittäin hyvää työtä.
Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun ed. Ilkka Kanerva siteerasi ulkoasiainvaliokuntaa,
minä siteeraan puolustusvaliokuntaa: "Eduskunta edellyttää,
että vuoden 2004 selonteko valmistellaan parlamentaarisesti
siten, että eduskunnan keskeiset valiokunnat kytketään
mukaan jo valtioneuvostovaiheessa." Tämähän
on se ongelma. Jos eduskunnan valiokunnat kytketään
mukaan, ne valiokunnat, jotka jo seuraavassa vaiheessa joutuvat
antamaan arvion selonteosta, tässä vallitsee ristiriita. Tätä tarkoitin
sillä, kun totesin, että eduskunnan syömähammas
irrotetaan ja eduskunta käsittelee omaa selontekoaan.
Seppo Lahtela /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Keskustelusta tuntuu syntyvän
näköala, että aika hampaatontahan tämä on
olemassa.
Toteaisin tähän asiaan, että suvaitsevaisuus
on yleistä tässä asiassa olemassa ja
kansainvälistyminen tuntuu mietintövaiheessakin
olevan kovin tärkeätä. Erityisesti se
on tullut ilmi, kun ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja on korostanut
näitä korkeita arvoja ja pehmeitä näköaloja,
missä ei oikein kotimaasta puhuta mitään.
Oman maamme puolustus tuntuu sellaiselta, että tämä on
niin yksinkertainen asia, että se tuntuu jäävän
toissijaiseksi tässä aiheessa.
Mutta, herra puhemies, toivoisin ja näkisin niin, että oma
maa olisi ensisijaisesti erityisen tärkeä. Maanpuolustus
olisi koko kansan ja koko eduskunnan asia, niin kuin tuntuu olevan.
Siinä ei ole olemassa hallitusta eikä oppositiota,
vaan siinä on koko maasta kysymys, Suomen kansasta ja sen
tulevaisuudesta.
Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Mielestäni sekä ulkoasiainvaliokunnan
että puolustusvaliokunnan lähtökohta
on kuitenkin sama: Se valmistelutapa, jolla nyt puolustusselonteko
on tehty, on molempien valiokuntien mielestä ollut liian
suppea. Meillä on ollut muutama ministeri ja muutama kenraalitason
virkamies, jotka ovat ikään kuin salassa tehneet
tämän valmisteluprosessin. Tämä on vielä huonompi
tapa tehdä selonteko kuin parlamentaarinen puolustuskomitea,
johon paluuta en suosittele. Silloin sentään puolueissa
käsiteltiin tuloksia. Nyt on muutama ihminen, jotka ovat tehneet
puolustusselonteon salassa kaikilta muilta, tiukasti vielä salassa
kaikilta muilta.
Sen takia sekä ulkoasianvaliokunta että puolustusvaliokunta
hakevat jonkinlaista uutta mallia. Luulen, että se tässä keskustelussa
ja parin vuoden sisällä löytyy, mikä oikea
malli on. Ei se tarkoita sitä, että valmista selontekoluonnosta käsitellään
valiokunnissa, vaan niitä ongelmia, jotka ovat muodostuneet
(Puhemies koputtaa) keskeisiksi itse valmistelutyössä.
Puolustusministeri Jan-Erik Enestam
Arvoisa puhemies! Tietenkin seuraavan hallituksen asia on pohtia,
miten asia etenee, mutta vaikka ehkä tällainen
kytkeminen ei ole puhdasta parlamentarismia, niin kyllä minun
kokemukseni on selkeästi sellainen, että olisi
parempi vähän laajemmin käsitellä valmistelun
yhteydessä, koska lopputulos tämän menetelmän
kannalta oli se, että kuitenkin tietoja tihkui julkisuuteen
irrallaan kokonaisuudesta ja syntyi julkinen keskustelu, jossa ei
ollut paljon tolkkua.
Marjukka Karttunen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kovasti ihmetyttää tämä logiikka,
että kun esimerkiksi Varsinais-Suomen it-rykmenttiin on
viime vuosina investoitu 45 miljoonaa, jotta se olisi täysin
valmis valtakunnallinen koulutuspaikka luolastoineen ja monitoimihalleineen,
niin nyt se ollaan lopettamassa toimintana, joita Puolustusvoimat
ei tarvitse.
Toinen kysymys: Selonteossa todetaan, että uhka biologisten
aseiden käytölle on kasvamassa, ja on tietysti
täysin mahdollista, että terroristien käsissä on
jo esimerkiksi isorokkoa. Kiinnostaakin kovasti, onko meidän
terveydenhuoltojärjestelmämme laatinut suunnitelman
koko kansan mahdollisen nopean rokottamisen suorittamiseksi.
Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ensinnäkin voi yhtyä ed. Kääriäisen
puheenvuoroon kaikilta osin.
Ed. Karttunen otti esille Varsinais-Suomen it-rykmentin kysymyksen,
joka mielestäni on konkreettiselta kannalta kaikkein heikoimmin valmisteltu
osa tässä. Me tiedämme, että ilmatorjunnan
merkitys uusien uhkakuvien kannalta on koko ajan kasvanut, tiedämme,
että tässä ei saavuteta mitään
säästöjä, se on monta kertaa
selville käynyt, kun siellä on oltu vierailulla.
Valiokunnan mietinnössä on sinällään
hyvin todettu, että tämä liittyy valmiusyhtymiin
ja lopullinen ratkaisu pitää selvittää,
ennen kuin tässä mitään tehdään.
Arvoisa ministeri, voitteko vakuuttaa, että ennen seuraavaa
selontekoa, josta nyt paljon puhutaan, tässä ei
tapahdu mitään peruuttamatonta Varsinais-Suomen
it-rykmentin osalta, vaan todella katsotaan, mikä on maanpuolustuksen
ja Suomen armeijan kannalta paras ratkaisu tässä yhteydessä?
Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ministeri Enestam, totesitte puheessanne,
että Turun it:llä siirrettynä ei ole käyttöä Säkylässä,
ja jos se siirretään Parolaan, se ei ole myöskään
mikään ratkaisu, vaan se lakkautetaan. Onko, herra
ministeri, teidän kantanne yksiselitteisesti se, että Turun
it lakkautetaan eikä sitä siirretä minnekään?
Puolustusministeri Jan-Erik Enestam
Arvoisa puhemies! Me koulutamme tänä päivänä liikaa
it-ihmisiä. On yksi rykmentti liikaa, yli tarpeen. Kysymys
kuuluu: Onko järkevää kouluttaa liikaa,
kun siihen sitoutuu resursseja, jotka tarvitaan muualla? (Ed. Ala-Nissilä:
Merkitys kasvaa koko ajan!) — Se on otettu huomioon. — Se,
että resursseista järkevällä tavalla
käytettyinä saadaan parempi hyöty, on
mielestäni puolustushallinnon näkövinkkelistä ainoa
järkevä tapa. Ei pidä paikkaansa, ettei
rationalisoinnista tulisi hyötyjä. Totta kai tulee säästöjä,
yhteensä 175 miljoonaa markkaa on arvioitu tämän
säästävän. (Ed. M. Salo: Millä aikavälillä?) — Säästöt
tulevat tietenkin ripotellen, mutta kun prosessi on viety loppuun,
joka vuosi tulee säästöjä.
Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ei olisi mitään järkeä tuoda selontekoa
eduskunnan arvioitavaksi ja odottaa eduskunnan evästystä selonteolle,
ellei hallitus ottaisi huomioon sitä, mitä eduskunta
täällä on näistä asioista
sanonut. Tässä tapauksessa eduskunnan mietinnössä tullaan
toteamaan tästä it-rykmentistä tavalla,
joka merkitsee sitä, että ei eduskunnan kannalla
voida pyyhkiä pöytää. Uskon,
että ministeri Enestam tämän myöskin
varmasti aksepteeraa.
Puolustusministeri Jan-Erik Enestam
Arvoisa puhemies! Tämä ei ole tarkoitettu
väliaikaisratkaisuksi, niin kuin mietinnössä sanotaan.
En tiedä, mistä valtiovarainvaliokunta on tähän
päätynyt, mutta tämä ei koskaan
ole ollut tarkoitettu väliaikaisratkaisuksi.
Timo E. Korva /kesk(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Keskustelussa on keskeiseksi kysymykseksi tuntunut
nousevan se, miten tätä on valmisteltu tai valmistellaan
eteenpäin. Siitä voisi tietysti johtopäätöksenä todeta
sen, että mehän olemme itse asiasta ilmeisesti
liiankin yksimielisiä.
Palaisin kuitenkin mietintöön lukemalla yhden
sitaatin. Täällä todetaan: "Alueellisen
puolustusjärjestelmän tarkistaminen, maavoimien tulivoima-
ja liikkuvuuskysymys sekä prikaatin määrien
supistaminen nykyisestä 22:sta on tarkoitus selvittää seuraavaan
selontekoon mennessä."
Toiselta puolen mietinnössä sanotaan sivulla 11:
"Selonteon mukaan" — ja myöskin mietinnön
mukaan — "Suomen puolustuskyky mitoitetaan turvallisuusympäristön
asettamia vaatimuksia vastaavasti siten, että vähintään
maan ydinalueet voidaan kaikissa tilanteissa pitää omassa hallussa
ja että puolustuksella kyetään luomaan edellytykset
itsenäisyyden säilyttämiseksi." Tästä seuraa
ministerille ihan selvä kysymys: Onko tässä aihetta
epäillä, että jatkovalmistelussa (Puhemies
koputtaa) ikään kuin harkitaan sitä,
mikä on puolustuksen taso (Puhemies koputtaa) ydinalueitten
ulkopuolella?
Puolustusministeri Jan-Erik Enestam
Arvoisa puhemies! On esitetty, että sodanajan joukkojen
vahvuus olisi 350 000 vuonna 2008. Selonteossa on näin
asetettu. Silloin puhutaan nimenomaan taistelujoukoista. Muutos
nykyiseen verrattuna olisi se, että taistelujoukkojen korkein
ikä olisi 35 vuotta, joten näissä olisi
paremmin koulutettuja ja varustettuja sotilaita kuin nykyisellään.
Mutta sillä reservillä, joka ei taistelujoukkoihin
mahtuisi, olisi muuta tärkeätä tehtävää.
Sodanajan armeija kaikkiin muihin maihin verrattuna näinkin
pienennettynä (Puhemies koputtaa) on erittäin
suuri, ja sillä puolustetaan koko maata eikä alueellisesta puolustusjärjestelmästä
luovuta.
Raimo Mähönen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Monissa yhteyksissä on kiinnitetty
huomiota ed. Jaakonsaaren puheenvuoroon. Ei niin, että ajattelisin,
että kaikki oli siinä ristiriidassa sen kanssa,
mitä puolustusvaliokunta on lausunut asiasta, siellä on
monia yhteneväisyyksiä, mutta muutaman osion kohdalta
jäin hieman mietteliääksi. Ed. Jaakonsaari
kertoi ulkoasiainvaliokunnan valmistelusta, turvallisuuspoliittisesta
toimintaympäristöstä, YK:sta, sen roolista,
Etyjistä, pohjoismaisesta yhteistyöstä jnp.
Hän jatkoi: "Näitä asioita ei mielestäni
ole otettu mietinnössä huomioon" — tässä ilmeisesti tarkoitetaan
tätä mietintöä, mikä nyt
on käsittelyssä — "niin kuin mielestäni
olisi pitänyt. Tämä ikään
kuin vahvistaa tämän toiminnan nurinkurisen luonteen,
mikä tämän selonteon käsittelyssä on
ollut ihan alusta lähtien." Jää vaan
mietteliääksi, miten tämä on
ollut nurinkurista. Meille ainakin puolustusvaliokunnassa jäi
kyllä varsin selkeä kuva siitä, että käsittely
on ollut hyvin ryhdikästä ja jäntevää.
Siitä, uskoisin, valiokunta on varsin yksimielinen, mikä salissa
on tullut usealla suulla jo mainittua.
Toinen kysymys: Ulkoasiainvaliokunta ei ole ... (Puhemies koputtaa) — Anteeksi,
aika taisi loppua, palataan seuraavalla kerralla.
Jyrki Katainen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Täällä on puututtu
muotoseikkoihin, kun seuraavaa selontekoa ryhdytään valmistelemaan.
Ed. Kääriäinen totesi muun muassa tästä asiasta,
että on tärkeää saavuttaa konsensushenki.
Olen asiasta tismalleen samaa mieltä, koska sen lisäksi,
mikä on se parlamentaarisuuden muoto, millä pohjalla
tulevaa selontekoa valmistellaan, vähintään
yhtä tärkeää on se, että eri
poliittisissa ryhmissä ei sotkeuduta pelkästään
muotoseikkoihin, vaan annetaan konsensushengelle vahva sisältö.
Tulevissa vaaleissa ei ole tarpeen lähteä kalisuttelemaan
omia panssareitaan syvälle juoksuhautoihin, joista ammutaan kovaa
pelkästään puoluepoliittisten taktisten
syiden puolesta. Suomessa on hieno, vahva perinne ulko- ja turvallisuuspolitiikassa
kaikissa konsensusta vaativissa kysymyksissä. Toivoisi,
että myös liittoutumiskysymys saavuttaisi vahvan konsensussisällön
(Ed. Laakso: Liittoutumattomuuskysymys!) tulevien vaalien alla.
Esko Helle /vas (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Olen aika lailla eri mieltä kuin useimmat
puheenvuoron käyttäneet valmistelutavasta. Minusta
meidän pitäisi siirtyä vähitellen sekä ulkopolitiikan
että puolustuspolitiikan osalta myös sellaiseen
parlamentarismiin, että valtioneuvosto, hallitus, on se,
joka valmistelee, ja eduskunta sitten tutkii. Minusta ei pitäisi
näitä sotkea keskenään. Siinä mielessä molempien
valiokuntien muotoilut ovat jossain määrin mielestäni
epäonnistuneita. Mutta minä huomautan, että perustuslain
47 §:n 2 momentti toteaa: "Valiokunnalla on oikeus saada
valtioneuvostolta tai asianomaiselta ministeriöltä selvitys
toimialaansa kuuluvasta asiasta." Tätä momenttia
käyttäen valiokunnat voivat juuri näihin
asioihin painaa sitä omaa leimaansa, mutta vastuun valmistelusta
(Puhemies koputtaa) tulee olla hallituksella. Tämän
pitäisi olla normaalia politiikan hoitoa eikä erikoistapaus.
Kirsi Ojansuu /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Maamme sotilaallinen liittoutumattomuus on
niin merkittävä ja kaikkia meitä suomalaisia
koskeva asia, että kansalaisille täytyy antaa
mahdollisuus ottaa kantaa siihen. Jos kansanäänestystä Natoon
kuulumisesta ei järjestetä, sitten on ainakin
seuraavissa eduskuntavaaleissa puolueiden ja jokaisen ehdokkaan
selkeästi sanottava oma Nato-kantansa, jotta ihmiset tietäisivät,
minkä puolesta samalla ottavat kantaa. Samalla poistuisi
se pelko, että Natoon ikään kuin vahingossa
soluttaudutaan.
Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja
Arvoisa herra puhemies! Kun olen itse puhunut aikanani kansanäänestyksestä mahdollisesti
tilanteessa, jossa Natoon oltaisiin liittymässä,
niin on selvää, että se menettely ei voi
olla muu kuin se, että kuten EU-jäsenyydenkin
osalta, hallitus valmistelee, eduskunta hyväksyy ja ratkaisu
alistetaan kansanäänestykselle. Siis sellainen
ajattelu, että mentäisiin jollakin mielipidetiedustelulla
kyselemään, mitä mieltä ollaan
Natosta tai sotilaallisesta liittoutumattomuudesta, ilman että on
mitään konkreettista tarvetta tai esitystä olemassa,
on täysin väärä käsitys
siitä, (Ed. I. Kanerva: Aivan oikein!) millä lailla
asiassa pitäisi menetellä. Ymmärrän,
että voidaan olla eri mieltä siitä, onko
edes lopputilanteessakaan kansanäänestys tarpeen.
Minusta on, jos tällainen tilanne tulisi eteen, mutta se
ei ole nyt näköpiirissä lainkaan.
Kirsi Ojansuu /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Se onkin harhaanjohtava käsitys,
että kansanäänestys olisi ikään
kuin jokin gallupäänestys. Totta kai nimenomaan
silloin, kun päädyttäisiin kansanäänestykseen,
sitä edeltäisi laaja ja hyvin monipuolinen ja
kansan tajuntaan sopeutettu keskustelu Natosta ja liittoutumattomuudesta.
Totta kai sen pitää tapahtua tällä tavalla,
että sitä valmistellaan ja sen eteen tehdään
paljon työtä sillä tavalla, että meillä toimii kansalaisyhteiskunta,
jos haluamme uskottavasti näin isosta asiasta herättää keskustelua.
Pekka Vilkuna /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kyllä tämä selonteko niin
kuin keskustelukin on jollain lailla hampaatonta, niin kuin ed.
Seppo Lahtela sanoi. Liittoutumattomuus on tuotu monta kertaa esille,
ja kuitenkin mielestäni Maastrichtin sopimuksessa jo liittouduttiin
aika pitkälle ja sovittiin menosta kohti liittovaltiota.
Minulla on melko vakaa käsitys ollut koko ajan, että sitä kautta
ollaan menossa ennemmin tai myöhemmin Natoon. No, onko sillä mitään
merkitystä rauhan aikana, kun ei tunnu olevan kustannuksistakaan
selvää, vähenevätkö vai
lisääntyvätkö ne. Kuitenkin
meidän täytyy muistaa, että itse meidän
pitää oma puolustuksemme hoitaa, olimmepa Natossa
tai emme. Meidän maasto-olosuhteemme ovat semmoiset, että jos
ei siellä suomalainen sotilas ole rajaa turvaamassa, turvaa
ei varmasti Natosta löydy.
Hyvä puoli selonteossa on se, että ei puututtu maamiinakysymyksiin
(Puhemies koputtaa) millään lailla, koska se on
kerta kaikkiaan semmoinen asia, että niistä me
emme voi luopua.
Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ensinnäkin koko lausuntoprosessi
on minusta ollut aivan mallikas. Pelkästään
puolustusvaliokunta kuunteli noin 120:tä asiantuntijaa
ja piti noin 40 kokousta. Niitä, jotka arvostelevat tätä kokonaisuutta,
kyllä kovasti ihmettelen, myöskin niitä tulevaisuuden suunnitelmia,
ennen kaikkea ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajaa.
Olisin kysynyt ministeriltä aivan toista asiaa ja palaan
tähän Nato-asiaan: Kuinka kauan Suomen on viisasta
istua Nato-aidalla, olla eräällä lailla
vähän epävarmassa tilanteessa ja jahkailla? On
hyvä, että olemme voimakkaasti eri mieltä ja keskustelemme
suuntaan ja toiseen, vastustamme tai puolustamme, mutta Nato-juna
on kaiketi joka tapauksessa lähtenyt. Jollain aikataululla meidän
on otettava siihen jompikumpi kanta, tai vaikka emme ota kantaa,
se on liian myöhäistä. Minkälaisia
ajatuksia ministerillä on tämän puolen
suhteen? Mikä signaali siellä on, minkälainen
optio, jos jarrutamme tätä keskustelua kovasti
ilman selkeää kannanottoa?
Puolustusministeri Jan-Erik Enestam
Puhemies! Seuraava tilaisuus tarjoutuu vuoden 2004 selonteon
yhteydessä pohtia sotilaallista statustamme, eikä ole myöskään
mitään kiirettä. Naton seuraava laajentuminen
on ensi vuonna, jolloin tehdään päätös.
Siihen ei ole enää mahdollista ehtiä,
vaikka haluaisimmekin, mutta kun ei haluta, seuraava luonteva tilaisuus
on vuonna 2004. Suomi on siinä onnellisessa asemassa, että voimme
vapaasti tehdä valintamme. Ei ole kiirettä mihinkään.
Jos arvio on silloin kielteinen, se on toimiva ratkaisu silloinkin.
Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ymmärsin, että ed. Seppo
Lahtela katsoi, että olisi ikään kuin
turhaa tai ainakin vähemmän tärkeää pohtia
esimerkiksi globalisaatiota tai ihmisoikeuksia tämän
selonteon yhteydessä. (Ed. S. Lahtela: Oikein!) En tiedä,
ymmärsinkö oikein, mutta minusta tämä näkemys,
jos se näin oli tarkoitettu ymmärrettäväksi,
on vähän outo. Mielestäni oma maanpuolustuksemme
ja maailmanlaajuiset kehitystrendit eivät ole millään
tavalla toisistaan irrallisia asioita vaan pikemminkin päinvastoin.
Mielestäni esimerkiksi ulkoasiainvaliokunta lausunnossaan erittäin
ansiokkaasti pohdiskeli nimenomaan erilaisia uusia uhkia.
Aivan kuten ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajakin totesi, näin
riviedustajan näkökulmasta on tuntunut siltä,
että selonteossa siirretään kaikki isot
ja vaikeat kysymykset seuraavaan vaiheeseen, ja herää kyllä kysymys,
miksi.
Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja
Arvoisa puhemies! Keskustelukysymykseen todettakoon, että hallitus
ei ole se, joka painaa sen enempää kaasua kuin
jarrua sen suhteen, mitä eduskunnassa, mitä kansalaisyhteiskunnassa,
mitä lehdistössä halutaan puhua ja keskustella.
Se on täysin vapaata, ja niin pitääkin
asian olla. Hallituksella ei ole kuitenkaan mitään
sellaista tiedossa eikä mitään sellaista
valmistelua, joka nyt liittyisi sotilaallisen liittoutumattomuuden
uudelleenarviointiin. Vuonna 2004 seuraavan selonteon yhteydessä se
viimeistäänkin suoritetaan ja tuodaan eduskunnan harkittavaksi.
Totta kai me muutoin joka tapauksessa aina seuraamme sitä,
mitä toimintaympäristössä tapahtuu,
ja olemme valmiita tekemään johtopäätöksiä,
jos siihen on aihetta.
Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Tämä selontekohan linjaa myöskin
Suomen roolia kansainvälisen terrorismin torjunnassa a)
Nato-rauhankumppanuusmaana, b) EU-jäsenenä ja
c) vielä YK:n jäsenenä. Tiettävästi
tänään Ison-Britannian hallituksen johdolla
ja huomenna YK:ssa pohditaan niitä keinoja, joilla kansainväliset
rauhanturvajoukot voisivat osallistua Talebanin uuden hallinnon turvaamiseen
ja toimintaedellytysten luomiseen myöskin sotilaallisin
keinoin. (Eduskunnasta: Talebanin? Eikö Afganistanin?) — Niin,
Afganistanin, Talebanin hallintohan on kukistettu ja nyt eletään
jo uutta aikaa. (Eduskunnasta: Mistä te sen tiedätte?) — Kyllä me
uskomme, että näin on käynyt.
Mutta varsinainen kysymys hallitukselle: Mikä on Suomen
tapa osallistua tähän määrittelyyn?
Toiseksi, jos Suomi päättää,
jos kysytään, osallistua myöskin kansainvälisten
rauhanturvajoukkojen lähettämiseen Afganistaniin,
mikä on se vaihe ja aika? Onko se ensimmäinen
vai toinen aalto? Mikä on tapa, jolla Suomi muotoilee oman
päätöksenteon ja kannan?
Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja
Arvoisa puhemies! Puolustusministeriö selvittää tätä asiaa
valmiuksien osalta ja ulkoministeriö sen osalta, miten
päätöksenteko tapahtuisi ja minkälaiseen
tilanteeseen se liittyisi. Tässä vaiheessa on
lähdetty siitä, että Suomelle luonteva
osallistuminen on niin sanottu toinen vaihe puolustusministeriön
toimittamin resurssein. Samanaikaisesti koko ajan siviilipuolelle
ja siviilikriisinhallintaan täytyy olla myöskin
hyvin nopeita valmiuksia. Huomenna ulko- ja turvallisuuspoliittisessa
valiokunnassa tasavallan presidentin kanssa keskustelemme asiasta.
Voi hyvin olla, että huomenna ei ole vielä valmiutta
hallituksen osalta tehdä ratkaisuja, mutta heti kun on,
ratkaisut tulevat eduskuntaan, koska eduskuntahan on se, joka rauhanturvalakimme mukaan
on osallinen silloin, jos päätetään
suomalaisten rauhanturvaajien lähettämisestä maan rajojen
ulkopuolelle.
Kari Uotila /vas (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Nato-jäsenyydestä sen verran, että kun
kansan suuri enemmistö selkeästi on sitä mieltä,
että Natoon ei pidä pyrkiä, tämä tuntuu jollain
tavalla kiusalliselta aika merkittävistäkin tahoista.
Silloin pistää kysymään, minkä takia näin
on. Välttämättä tulee siihen
lopputulokseen, että se voi tuntua sen takia kiusalliselta,
että itse on toista mieltä. Joka tapauksessa,
kun keskustellaan mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutuksesta
puolustusmenoihin, ei ole yhtään sen enemmän
väärin, että epäilee niiden
aiheuttavan korotuspaineita meidän bkt-osuuteemme puolustusmenojen
osalta, kuten vasemmistoliiton eduskuntaryhmä tekee. On
yhtä väärin väittää tai
heittää epäilyksiä, että puolustusmenot
säilyisivät ennallaan tai että olisi
mahdollista jopa hakea jotakin säästöä.
Niin kauan kuin tätä totuutta ei ole, on mielipiteet
vastaan mielipiteet, ja edustan kantaa, viitaten kansainväliseen
kehitykseen ja näihin lausuntoihin, mitä (Puhemies
koputtaa) Euroopassa on annettu, että paineet nimenomaan noususuuntaan
tulisivat olemaan todellisia.
Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Puolustusministeri on todennut täällä samoin
kuin selonteossakin todetaan, että ilmatorjuntatehtäviin
koulutetaan liikaa miehiä. Kuitenkin selonteon mietinnössä puolustusvaliokunta,
kuten myös puolustusvaliokunnan puheenjohtaja täällä salikeskustelussa,
on selkeästi todennut, että on erityisiä syitä,
jotka puolustavat Turun ilmatorjuntarykmentin olemassaoloa ja tämän
koulutuksen järjestämistä Turussa edelleenkin
ja että tällä nyt pian hyväksyttävällä eduskunnan
tahdolla ei ministeri eivätkä puolustusministeriön
virkamiehet saisi pyyhkiä pöytää. Miten
on, vielä kolmannen kerran, puolustusministeri Enestam,
onko tällä eduskunnan tahdonilmaisulla jotain
merkitystä tässä asiassa?
Puolustusministeri Jan-Erik Enestam
Arvoisa puhemies! Vastaan kolmannen kerran: niihin suhtaudutaan
vakavasti.
Pertti Mäki-Hakola /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Vaikka olenkin jalkaväen reservin
kapteeni, uskallan puuttua Ilmavoimien tilanteeseen siinä mielessä,
että Ilmavoimien komentaja Pystynen on eilen pitänyt Tikkakoskella
puheenvuoron, jossa hän on tarkastellut Hawkien poistumista
operatiivisista tehtävistä ja todennut myöskin
näin, että tässä vaiheessa ohjaajakoulutus
tietenkin tulee vähenemään ja että Euroopan
maat ryhtyvät ensi vuonna tosissaan tutkimaan yhteistä lentäjien koulutusta
Euroopassa. Tässä selonteossa on todettu vaan
sillä tavalla, että hävittäjien
koulutusjärjestelmän vaihtoehdot selvitetään
vuoteen 2004 mennessä.
Haluaisin ministeriltä kysyä, mikä on
tilanne suomalaisen ohjaajakoulutuksen osalta. Onko vaara, että meiltä ohjaajakoulutus
loppuu kokonaan tästä valtakunnasta? Tietysti
olen huolissani Ilmasotakoulun kohtalosta. Kun edellisen eduskuntakauden
aikana Vaasan varuskunta lakkautettiin ja siitä ei ole
Pohjanmaalla vieläkään oikein kunnolla
toivuttu, niin toivottaisiin, että ei ainakaan Kauhavalle
ole samanlaista kohtaloa tulossa. Tällaiset uutiset hiukan
luovat epävarmuutta tähän tilanteeseen.
Onko ministerillä tietoa, mitä tämän
suhteen on tapahtumassa?
Klaus Bremer /r(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Suoraan ed. Mäki-Hakolan kysymykseen
ja täällä käytyyn keskusteluun
kustannustasosta. Täällä on epäilty
sitä etenkin vasemmistoliiton puolelta, että mahdollinen
liittyminen Natoon nostaisi meidän puolustuskustannuksiamme.
(Ed. Ala-Nissilä: Ei sitä tarvitse epäillä!)
Kun katsotte, paljonko nyt meidän budjetointimme on puolustukselle,
ja kaikkea sitä, mitä vaaditaan, niin tämä on
aivan mieletöntä, ei tällaista yhtälöä olekaan.
Joko pitää lisätä rahoja tai
sitten pitää tinkiä siitä, mitä vaaditaan.
Puolustuskustannukset tulevat joka tapauksessa kasvamaan, ja sen
takia, arvoisa puhemies, kaikkialla Euroopassa on muun muassa lähdetty
ulkoistamiseen, on lähdetty leikkaamaan kustannuksia. Niinpä esimerkiksi,
ed. Mäki-Hakola, Hollannin ilmavoimat on ostanut satoja
tunteja, luultavasti tuhansia tunteja, koulutusta Saksan ilmavoimilta.
Tämä on sellainen yhteistoimintatrendi, joka tulee
jatkumaan. Kaikki joutuvat säästämään.
Toinen varapuhemies:
Nyt ovat kaikki edustajat, jotka ovat pyytäneet puheenvuoron,
saaneet vähintään yhden puheenvuoron.
Annan lopuksi puheenvuoron ministereille.
Puolustusministeri Jan-Erik Enestam
Arvoisa puhemies! Vastaisin ed. Mäki-Hakolan kysymykseen.
Ainoa päätös, joka nyt koulutuksen osalta
on tehty, on se, että peruskoulutus jatkuu Kauhavalla.
Mutta esimerkiksi uusien kuljetushelikoptereiden osalta on tarkoitus
yhteistyössä muiden Pohjoismaiden kanssa hoitaa
jatkokoulutus, koska sillä tavalla saadaan säästöjä aikaan.
Vastaavasti tarkoituksena on, että Suomi vastaisi kuljetushelikoptereiden
raskaasta huollosta Suomessa. Tällä tavalla ollaan
menossa sellaiseen järjestelmään pikkuhiljaa,
josta ed. Bremer puhui.
Mitä muuten selontekoon ja ponsiin tulee, voin vielä kerran
todeta, että selonteko sinänsä on erinomainen.
Yhteistyö valiokuntien kanssa on käsitykseni mukaan
toiminut hyvin, vaikka keskustelun perusteella ei voi välttyä siltä vaikutelmalta,
että valiokunnat keskenään ovat aika paljon
keskustelleet. Ja vielä vakuudeksi: ponsiin suhtaudutaan
vakavasti.
Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja
Arvoisa puhemies! Keskustelussa kysyttiin myöskin Suomen
valmiuksia biologisen terrorihyökkäyksen kohteeksi
jouduttaessa. Tätä on hallituksessa käsitelty.
Tässä kyselyssä on mainittu nimenomaan
isorokko. Lähdettäisiinpä liikkeelle
missä tahansa päin maailmaa, se edellyttäisi
meiltäkin varotoimenpiteitä. On todettava, että tämän
osalta Suomi on poikkeuksellisen hyvin varustautunut, koska olemme
ainoa maa itse asiassa, jolla on edelleen tallella isorokkorokotteet
koko väestöä varten ja toimiva kansanterveysjärjestelmä,
jolla voidaan nopeasti koko väestö suojata.
Oikeusministeri Johannes Koskinen
Arvoisa puhemies! Keskustelun kuluessa muun muassa ulkoasiainvaliokunnan
puheenjohtaja esitti väittämän, että tämä selonteko
olisi valmisteltu ainutlaatuisen tai poikkeuksellisen suppeassa
kokoonpanossa. Voin asian käsittelyyn hallituksen ulko-
ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa osallistuneena todistaa,
että tämän asian yhteydessä toteutui
uuden perustuslain vaatimus, että keskeiset ulko- ja turvallisuuspolitiikan
linjaukset tehdään yhteistoiminnassa tasavallan
presidentin ja valtioneuvoston välillä. Valtioneuvostovalmistelussa
olivat aktiivisesti mukana kaikkien hallituspuolueiden edustajat
ja tarvittava virkamiesasiantuntemus saatiin käyttöön.
Ei ollut mitään poikkeuksellista.
Olen jossakin yhteydessä muutoin kritisoinut, ettei
uuden perustuslain henki kaikissa asioissa ulkopolitiikan osalta
toteudu, mutta tässä oli oikeastaan esimerkki
siitä, miten se hyvin ja parhaimmillaan toteutuu.
Toinen varapuhemies:
Nyt aloitetaan niin sanottu nopeatahtinen keskustelu enintään
7 minuutin puheenvuoroin.
Markku Rossi /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Valtioneuvoston selonteko Suomen turvallisuus-
ja puolustuspolitiikasta 2001 on nyt eduskunnan käsittelyssä loppusuoralla.
Puolustusvaliokunta on kuullut syksyn aikana reilusti yli sataa
asiantuntijaa ja perehtynyt muutoinkin turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen
tilanteeseen varsin laajasti valiokunnan puheenjohtaja Ilkka Kanervan
johdolla. Tästä käsittelystä voi
antaa täydet pisteet.
Sitä vastoin kritiikkiä voi esittää vieläkin
selonteon valtioneuvoston valmisteluvaihetta kohtaan. Tuolloin parlamentaarinen
oppositio sekä laajemmaltikin yhteiskunnan monet vaikuttajatahot,
elinkeinoelämän organisaatiot, kansalaisjärjestöt
ja tutkimuslaitokset jätettiin tylysti porstuaan. Kun nyt
on kysymyksessä vuoden 1997 Euroopan turvallisuuskehitys
ja Suomen puolustus-selonteon tarkistus, on lähtökohtana
oltava, että seuraava selonteko valmistellaan mahdollisimman
laajalla pohjalla. Puolustusvaliokunta esittääkin
lausumaehdotuksessaan, että eduskunta edellyttää vuoden
2004 selonteon valmistelemista parlamentaarisesti niin, että myös
eduskunnan keskeiset valiokunnat kytketään mukaan
jo valtioneuvostovaiheessa. Tämä ei ole ainoastaan opposition
voitto, vaan se on eduskunnan ja koko Suomen voitto.
Vaikka erityisesti syyskuun terroristihyökkäys
Yhdysvaltoihin on muuttanut monia asioita, on Suomen ja koko Pohjolan
turvallisuuspoliittinen ympäristö varsin vakaa
ja rauhallinen. Tilanne on normalisoitunut myös Suomen
ja Venäjän rajalla. Aiemminhan elimme tilannetta,
jossa rajavartiomiehet katsoivat molemmin puolin rajaa samaan suuntaan.
Euroopan unionin, Etyjin, Euroopan neuvoston ja YK:n tekemälle
konflikteja ennalta ehkäisevälle työlle
on pantava painoa tulevaisuudessakin. Tavallaan on paradoksi, että USA
havaitsi YK:n merkityksen vasta terrori-iskun jälkeen ja
maksoi pikavauhtia rästimaksunsa kansainyhteisölle,
hyvä niin.
Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittisen linjan on perustuttava
jatkossakin sotilaalliseen liittoutumattomuuteen. Vaikka kotimaassakin soitellaan
seireenien kelloja Pohjois-Atlantin puolustusliitto Naton suuntaan,
on suomalaisten valtaenemmistö hoipertelematta liittoutumattomuuden
kannalla. Kansalaiset ymmärtävät liittoutumattomuuden
arvon niin historian kokemuksien valossa kuin tulevaisuuttakin peilaten.
Sosiaalidemokraattien ryhmäpuheenvuorossa tänään
kuultu ovien lonksuttelu liittoutumisen suuntaan on syytä torjua
selkeästi. Ryhmän vai kentieskö vain
ryhmän puheenjohtajan kanta liittoutumisen arvioinnista
oli varsin outo eikä vastaa ainakaan puolustusvaliokunnan
linjausta. Tänään tuo samainen linjaus,
tavallaan spekulointi, on kielletty jo useammankin kerran tässä salissa. Joka
tapauksessa teksti omalla laillaan spekuloi Nato-jäsenyydellä tai
sen vähättelyä siinä tekstissä ainakin
on. (Ed. Gustafsson: Vai onko niin, että puhuja haluaa
spekuloida?) — Se näkyy tekstistä, johon
myös julkisuus on tarttunut tänään.
Rauhankumppanuusyhteistyö on paikallaan Naton kanssa,
ja kun Suomi on mukana EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehittämisessä,
se riittää luomaan puitteet myös tulevaisuuden
hahmottamiselle. Natoa ei tule toki nähdä mörkönä, mutta
ei sen syliinkään tarvitse heittäytyä.
Venäjän sisäinen kehitys vaikuttaa
keskeisesti koko Euroopan ja Suomen turvallisuuspoliittiseen ympäristöön.
Suomen ja Venäjän sekä Pohjoismaiden
yhteistyö on tänään entistäkin
tärkeämpää, jotta Pohjolan vakaa
turvallisuusympäristö voi laajentua. Terrorismi
on lähentänyt itää ja länttä luoden
sijaa myös uuden turvallisemman Euroopan kehitykselle.
Tässä työssä maallamme on edelleen
tärkeä rooli. Turvallisuuden perustana on tulevaisuudessakin
luottamus. Poliittisen työn ohella myös EU:n sotilaspoliittisen
komitean suomalainen puheenjohtaja kenraali Gustav Hägglund
on rakentamassa tuota luottamusta eurooppalaisen puolustuksen sillanpääasemassa.
Suomen puolustuksen on nojattava jatkossakin yleiseen asevelvollisuuteen
ja koko maan alueelliseen ja paikalliseen puolustamiseen kaikissa
olosuhteissa. Sekä väestökehitys että armeijan
strateginen kehitys puoltavat kuitenkin sitä seikkaa, että reservimme
lasketaan 350 000 sotilaaseen. Siitä huolimatta
se edustaa vuosikymmenen loppupuolella huippua koko Euroopassa.
Reservin määrä luo samalla vaatimuksia sekä varusmiespalvelun
kehittämiseen että reserviläisten kertausharjoitusten
määrän lisäämiseen.
Toisaalta valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisessa
valiokunnassa hyväksytty 10,8 miljardin markan rahoituskehystaso
vuosina 2003—2008 paaluttaa selkeästi maamme mahdollisuudet
puolustuksen järjestämiseen. Puolustushallinnon
tavoitteenahan oli alun perin 13 miljardin markan kehys, mutta valtioneuvosto
karsi reilut 2 miljardia markkaa, johon myös armeijan on
nyt pakko sopeutua. Tämä on Paavo Lipposen hallituksen
linjanveto ja myös sen vastuulla. Vasemmiston ja porvariston
huutokauppa hallituksen sisällä puolustusmäärärahoista
ei ollut ulkopuolisin silmin seurattuna maamme turvallisuuspolitiikan
kannalta tyylikästä. Rytäkästä jäi ikävä vaikutelma
suomalaiseen kulttuuriin kuulumattomasta basaarihulabaloosta.
Määrärahojen tinkiminen pakottaa
säästämään. Tämä näkyy
sekä Puolustusvoimien rakennemuutoksessa että hankinnoissa.
Lähtökohtana tulee olla kuitenkin, että maamme
uskottava puolustus pystytään järjestämään
kaikissa tilanteissa. Puolustusvoimilta vaaditaan yhä nopeampaa
liikkumiskykyä. Taisteluprikaatien ajanmukainen varustelu
on tässä strategiassa aivan olennaista. Kuljetushelikopterit
on jo päätetty hankkia, ja varmasti myöhemmin
palataan myös taistelu- ja saattohelikopterikeskusteluun.
Vaikka eräiden varikoiden lakkauttamiselle löytyykin
puolustuspoliittisia ja taloudellisia perusteita, tulisi kyseisten
päätösten kohdalla toimia mahdollisimman
pehmeästi ja huomioida myös alueelliset näkemykset
ja henkilökunnan esitykset. Esimerkiksi Iisalmen asevarikko
olisi tarkoituksenmukaisinta yhdistää Kuopion
asevarikkoon henkilöstön esityksen mukaisesti,
jolloin sopeutumiselle saataisiin useamman vuoden aika.
Arvoisa puhemies! Tutkimusten mukaan suomalainen maanpuolustustahto
on huippuluokkaa. Se luo hyvän perustan koko turvallisuus-
ja puolustuspolitiikkamme kehittämiselle. Maamme historian
kokemukset pysyvät varmasti myös meidän
nuorempien ikäluokkien mielissä, joten myös
veteraanipolvi voi luottaa levollisin mielin uskottavan puolustuskykymme
turvaamiseen. Suomi on rauhantahtoinen maa. Juuri siksi myös eri
maissa toimineet suomalaiset rauhanturvaajat ovat saaneet laajaa
tunnustusta omasta työstään. Rauhan vaaliminen
edellyttää varautumista. Sotilaalliset tyhjiöt
täyttyvät myös tämän
päivän maailmassa.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Suomessa on perinteisesti löydetty
keskustelemalla laaja tuki konsensukselle ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.
Näin nytkin puolustusvaliokunnassa, joka on saanut aikaan
yksimielisen mietinnön. Tämä on merkittävää,
kun mietinnössä otetaan kantaa kansallisesti räjähtämisherkkään henkilömiinakysymykseen,
Baltian maiden mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutukseen
Suomen käyttäytymiseen samassa asiassa, liittoutumattomuuden
säilyttämiseen kaikissa tilanteissa sekä mukaanlähtövaltuutuksen
edellyttämiseen joko YK:lta tai Etyjiltä kansainvälisissä kriisinhallintaoperaatioissa.
Erityisen merkittävänä pidän
kansalaisyhteiskunnan panoksen korostamista seuraavan vastaavan
selonteon valmistelun yhteydessä. Sisältäähän
tätä koskeva lausuma mietinnössä sen
tunnustamisen, että kansalaismielipiteellä on
myös käytännön merkitystä.
Tästä puolestaan seuraa ajatuksellinen tuki kansanäänestykselle,
olkoon muoto mikä tahansa, jos tasavallan poliittinen johto
ryhtyy joskus ajamaan Suomen Nato-jäsenyyttä.
Tässä katsannossa oli vähintäänkin
mielenkiintoista, että heti nyt arvioitavan mietinnön valmistuttua
valiokunnan puheenjohtaja tyrmäsi julkisesti tällaisen
kansanäänestyksen toteuttamisen. Historiaa kirjoitetaan
monella tavalla.
Suomen ja koko maapallon turvallisuuspoliittinen asetelma muuttui
radikaalisti syyskuun 11. päivänä tänä vuonna.
Maapallo ei ollut varautunut tällaiseen tilanteeseen eikä ole
ollut nytkään liioin halukas sen perustavaa laatua
olevien taustatekijöiden poistamiseen. Rahaa riittää laajojen alueiden
rakenteiden ja luonnon hävittämiseen pommittamalla,
mutta sitä ei riitä rikkaiden ja köyhien
maiden ja kansojen välisen elintasokuilun kaventamiseen.
Maapallon ainoan supervallan vaste akuuttiin rakenteelliseen turvallisuushätään
on, että Yhdysvallat irtautuu Abm-sopimuksesta, ei hyväksy
Biologisten aseiden valvontasopimusta eikä koko maapallon
tulevaisuuden kannalta tärkeää Kioton
ilmastosopimusta, muutaman esimerkkinä mainitakseni. Sen
sijaan se luokittelee maapallon valtiot hyviin myötäilijöihin
ja rosvovaltioihin sen mukaan, kuinka tarkkaan valtiot noudattavat
USA:n sotapoliittisia toivomuksia, joita voidaan myöskin
käskyiksi kutsua.
Maapallo on huomaamattaan ajautunut tilanteeseen, jossa perinteiset
talouden ja yleisen käyttäytymisen lainalaisuudet
eivät toistaiseksi päde. Kahdesta sodasta huolimatta,
joissa Yhdysvallat on tavalla tai toisella mukana, varannoltaan
hupenevan raakaöljyn hinta on odotetun kallistumisen sijasta
romahtanut. Nyt se on tasan puolet siitä, mitä se
oli ollessaan huipputasolla, jonka tuotti vain uhka sodasta. Tällä raakaöljyn alhaisella
hintatasolla säädellään näppärästi muun
muassa Venäjän vientikaupastaan saamia valuuttatuloja
ja samalla vaikutusmahdollisuuksia maailmanpolitiikassa.
Sotaa USA rahoittaa setelipainorahoituksella. Sen budjetin alati
kasvava alijäämä on sitä luokkaa,
ettei tämä supervalta täyttäisi
Emu-ehtoja. Tästä huolimatta USA:n dollari on
säilyttänyt hyvin valuutanvaihtoarvonsa suhteessa
euroon ja jeniin. Häkellyttävää!
On selvää, ettei näin voi jatkua pitkään.
Syyskuun 11. päivän tapahtumien seurausta oleva
sokkivaikutus menee ensi vuoden aikana pikkuhiljaa ohi niin Yhdysvalloissa,
jossa herätään peräämään
muun muassa oikeusvaltion periaatteita, kuin maapallolla laajemmaltikin.
Venäjän viimeaikaista käyttäytymistä selittää osaltaan
se, että se on voinut näin yhdistää oman terroristijahtinsa,
se on: tshetsheenijahtinsa, ja pyrkimyksensä pysäyttää valtakunnan
Ivy:mäisesti hajoaminen. Kumpikin on tulkittavissa projekteiksi,
joilla on alku ja loppu. Kun projektien katsotaan olevan ohi, palataan
entiseen kaavaan, jossa korostuu Venäjän todellisen
suurvalta-aseman palauttamisen luonnonmukainen välttämättömyys,
ainakin heidän itsensä kannalta. Tuota tilannetta
ajatellen puolustusvaliokunta on aivan oikein mietinnössään
toistuvasti tähdentänyt, että Suomen
kaikkinaisten toimenpiteiden pitää olla sopusoinnussa
sotilaallisen liittoutumattomuuden kanssa.
Erittäin merkittävää viimeaikaisessa
kehityksessä on, että YK on saanut takaisin sitä roolia, mikä sillä olisi
koko ajan pitänyt olla maailmanpolitiikassa. Kun Yhdysvallat
näyttää hamuavan sotatoimia myös
Afganistanin ulkopuolella, kansainvälisen yhteisön
ensisijainen tehtävä on pitää huoli
siitä, ettei se tee mitään uusia liikkuja
ilman YK:n ja sen turvallisuusneuvoston siunausta. Yhdistyneillä kansakunnilla
tulee säilyttää vähintään
se asema maailmanpolitiikassa, mikä sille on palautunut
kuluneen syksyn aikana.
Arvoisa puhemies! Tänä EU-virastojen sijoittelun
aikakautena puolustusvaliokunta on ryhtynyt tukemaan kansainvälisen
siviilikriisinhallinnan tutkimus- ja koulutuskeskuksen perustamista
Suomeen. Kun ei vain kävisi niin, että Italia keksii
ryhtyä tukemaan tätä ikään
kuin vaihtaen sen "parmankinkkuvirastoon". Tämä uusi
tutkimus- ja koulutuskeskushanke olisikin syytä unohtaa
välittömästi.
Olli Nepponen /kok:
Arvoisa puhemies! Tämä selontekohan on oikeastaan
välitilinpäätös, mutta puolustusvaliokunta
samoin kuin lausunnon antaneet valtiovarain- ja ulkoasiainvaliokunta
katsoivat asioissa kyllä syvemmälle. Oli ilo työskennellä valiokunnassa,
joka ymmärsi vastuunsa ja halusi myöskin tehdä hyvin
perusteellisen työn. Oli sovitteluhenkeä, ja tuloksena on
yksimielinen mietintö ponsineen, joilla todella odotetaan
olevan vaikutusta myös tuleviin päätöksiin.
Täällä on paljon puhuttu parlamentaarisesta valmistelusta.
Parlamentaariseen puolustuskomiteaanhan ei ole enää paluuta.
Ne olivat aikanaan hyviä, mutta eivät sovellu
tähän päivään. Jo lähetekeskustelussa
totesin, kun muistellaan viimekeväistä julkista
keskustelua kaikkine välistävetoineen, että eduskunnan
tulisi asettaa parlamentaarinen seurantaelin, joka olisi työssä mukana,
jossa voitaisiin näitä asioita tarkastella ja myöskin
osittain vaikuttaa, vaikka itse selonteko valmisteltaisiin niin
kuin nytkin on tehty. Tämä antaisi mahdollisuuden
sitten tehdä sellaisia ratkaisuja, joista löytyy
konsensus, sillä siitähän Suomen puolustamisessa
on kysymys.
Lähetekeskustelussa arvostelimme, että selonteko
ei ole ottanut huomioon viimeaikaista kehitystä, mutta
jo lähetekeskustelun jälkeenkin on tapahtunut
vielä suurempi kehitys kansainvälisessä tilanteessa.
Syyskuun 11. päivän jälkeen tilanne on
muuttunut oleellisesti. Suurvaltasuhteissa olemme uuden ajan kynnyksellä.
YK:n rooli on tullut niihin muotoihin, mitä siltä on odotettu,
se on vahvistunut. Laaja kansainvälinen yhteistyö on
syntynyt terrorismin vastaisesti, ja erityisesti Venäjän
ja USA:n suhteet ovat kehittyneet myönteisesti. Onko se
pysyvää? Toivottavasti. Venäjän äkkikäännöksen
taustalla näyttää olevan strateginen
laskelma, että Venäjän tärkeät
kansalliset edut vaativat asiallisia ja mieluiten lämpimiä suhteita
suuriin länsimaihin, hyvä näin. Venäjän
ja Naton välinen uusi järjestely enteilee huomattavaa
muutosta paitsi tietenkin sitten kylmän sodan kauden mutta
aivan myöskin viimeaikaiseen kehitykseen nähden. Venäjä haluaa
olla mukana keskustelemassa alusta asti ja varmasti myöskin
vaikuttamassa tuleviin ratkaisuihin. Kehitys on alussa, ja kitkaa löytyy
myös Venäjän sisältä.
Kun viime syksynä valiokunta kävi duumassa,
me tyrmistyimme, kun puolustusvaliokunnan siellä oleva
varapuheenjohtaja totesi, että Venäjän
pitää liittyä Natoon. On tietenkin kysymys, milloin
tämän suuntainen kehitys syvenee. Myöskin
Naton laajentuminen on tapahtumassa ja Baltian maat todennäköisesti
ovat menossa tai pääsemässä jäseniksi,
ja Suomi tukee tätä ratkaisua. Puolustusvaliokunta
toteaa selvästi, että se ei tuo vielä meille
perustetta liittyä, mutta joka tapauksessa Nato-kysymys
saattaa tulla ennemmin tai varsin nopeastikin meillä perusteelliseen käsittelyyn,
vaikka tietenkin haluan alleviivata, että sotilaallinen
liittoutumattomuus on tänä päivänä meille
sopivin ratkaisu. Itse olen ollut hyvin kielteinen tulevaan Nato-jäsenyyteen.
Mutta tilanteet saattavat muuttua, on käytävä avointa keskustelua
siitä jo koko ajankin, ettei sitten vaan tupsahdeta tuohon
tilanteeseen mukaan.
Sitten muutamia sellaisia yksittäisiä kysymyksiä,
jotka eniten aiheuttivat työskentelyn aikana keskustelua.
Uhkakuvistahan mietinnössä on kerrottu: entisiä alueellisia,
paikallisia kriisejä. Mutta siellä on nostettu
esille eräs geostrategisista tekijöistä aiheutuva
uhka, joka tarkoittaa sitä, että suurvaltojen
välille syntyy kriisitilanne, joka vetää Suomen
automaattisesti mukaan tähän, ja silloin on nostettu
esiin Itämeren alue ja pohjoiset merialueet, joissa kaikissa
Venäjä on tietenkin läsnä. (Ed.
Kääriäinen: Se on paha kuva!)
Meidän turvallisuuspolitiikkamme lähtökohta on
uskottavan puolustuskyvyn luominen ja ylläpitäminen.
Ei puhuta enää kansallisesta puolustuksesta, mutta
valiokunta on halunnut korostaa itsenäistä kansallista
puolustusta. Siellä puhutaan myöskin avun vastaanotosta,
ja valiokunta painottaa, että sen pitää tapahtua
sotilaallisen liittoutumattomuuden puitteissa.
Miinat: Jalkaväkimiinojen poistaminen koskee oleellisesti
meidän uskottavaa puolustuskykyämme. Jos ratkaisuja
tehdään tähän suuntaan, on edellytettävä,
että siihen saadaan riittävät varat tehdä korvaavat
järjestelyt. Nyt näistä varoista ei ole
minkäänlaista varmuutta. Vaikka kansainvälisesti
pitäisi liittyä Ottawaan, pitää kuitenkin
olla hyvin kriittinen tulevan ratkaisun suhteen.
Alueellisesta puolustusjärjestelmästä puhuttiin.
Se on omintakeinen järjestelmä, meille erittäin
sopiva, koko valtakunnan alueen puolustamiseen. Epäiltiin,
puolustammeko, kun mainitaan ydinalueet. Valiokunta halusi korostaa muun
muassa Lapin puolustusta liittämällä sinne Rovaniemen
ja Sodankylän varuskuntien säilyttämisen
tärkeyden ilmaisemaan sitä, että koko valtakunnan
aluetta puolustetaan. Minä lisäisin vielä siihen
Ivalon rajakomppanian, joka vielä lisäisi tätä varmuutta.
Yleinen asevelvollisuus on kaiken perusta nyt ja tulevaisuudessa.
Sen avullahan me selvisimme sodista. (Puhemies koputtaa) Keskustelutti paljon,
mikä olisi Puolustusvoimien vahvuus, mutta tulevien ikäluokkien
vahvuudeksi ottaen huomioon ikärajat (Puhemies koputtaa)
tulee tuo 350 000, ja kuten Puolustusvoimien komentaja korostaa,
nämä joukot on pystyttävä myöskin (Puhemies
koputtaa) täydellisesti varustamaan ja kouluttamaan.
Seppo Kääriäinen /kesk:
Arvoisa puhemies! Puolustusvaliokunnan ehdotus eduskunnan keskeisimpien
valiokuntien kytkemisestä vuoden 2004 selonteon valmisteluun
ei osu kohdalleen eikä se riitä, koska se ei ole
todellista laajapohjaista parlamentaarista valmistelua; parlamentaarinen-sana
tässä on huono, sanotaan: laajapohjaista poliittista
valmistelua. Kaikkien tärkeiden eduskuntapuolueiden tulee
olla mukana uuden selonteon valmistelussa, niin että selonteon
linjauksiin vaikuttavat pohjatiedot ja asiantuntijanäkemykset
ovat alusta alkaen myös silloisen opposition käytettävissä.
Vuoden 2004 selontekoon kasautuu jo nykynäkymältä monia
sellaisia suuria linjavalintoja, vaikeita kysymyksiä, että vain
kunnollinen, laajapohjainen poliittinen valmistelu voi tuoda sellaisia
yhteisiä johtopäätöksiä,
linjauksia, joihin koko poliittinen kenttä voi kunnolla
sitoutua. Toisenlaisella valmistelulla näin ei tapahdu.
Nykyisen hallituksen, jos se tekee valmistelun pohjatyötä,
ei kannattaisi vähätellä tätä näkökohtaa,
ei nykyisen eikä tulevan.
Sen enempää selonteossa kuin puolustusvaliokunnan
mietinnössäkään ei puututa maanpuolustustahtoon,
tähän vanhahtavaan mutta kuitenkin aina ajankohtaiseen
sanaan, asiaan, eikä siihen vaikuttaviin yhteiskunnallisiin
oloihin eikä politiikkaan. Tämä tahto
on tutkimusten mukaan vahvimpia yhteisiä arvoja tässä maassa
myös nuorison parissa. Tulevan selonteon yhteydessä kannattaa
vakavasti pohtia niitä tekijöitä, jotka ovat
omiaan pitämään yllä vahvan
myönteistä maanpuolustustahtoa, ja on myös
analysoitava yhteiskuntakehityksestä ja politiikasta johtuvia riskejä maanpuolustustahdolle.
Maallikkojärjen mukaan yhteiskunnan syvenevä kahtiajakautuminen:
pitkäaikaistyöttömyys ja syrjäytyminen, maaseutualueitten
tyhjentyminen ja köyhyys eri muodoissaan, ei voine olla
heijastumatta pitkään jatkuessaan kielteisellä tavalla
myös ihmisten tahtoon puolustaa omaa maataan tarvittaessa jopa
aseellisesti. Tuntuisi siltä, että mitä ehyempi
ja oikeudenmukaisempi yhteiskunta on, sitä valmiimpi kansa
on maataan puolustamaan.
Valiokunta toteaa: "Alueellinen puolustusjärjestelmä on
Suomen oloihin suunniteltu ja meille sopiva puolustusratkaisu myös
tulevaisuudessa." Tähän perustavaan linjaukseen
voi täysin yhtyä. Alueellisen puolustusjärjestelmän
edellytyksistä on kuitenkin pidettävä huolta
vuoden 2010 puolustusjärjestelmää hahmotettaessa,
pidettävä hyvää huolta, ja varmistettava
kaikin tavoin, että linjanvedoilla alueellisen puolustuksen
keskeisyydestä on myös käytännön
katetta. Varuskuntien ja varikoiden askel askeleelta etenevä lakkauttamisaalto
sotii alueellisen puolustuksen periaatteita vastaan. Se myös
rapauttaa laajoilla alueilla kansalaisten puolustustahtoisuutta.
Pahinta on se, että nämäkin lakkauttamiset
ainakin osittain sattuvat sellaisille paikkakunnille, joita muutoinkin
muuttoliike kurittaa ja jotka ovat jääneet menettäjän
osaan. Varuskuntien lakkauttamisaalto on pysäytettävä,
jos halutaan pitää alueellinen puolustusjärjestelmä uskottavalla
kannalla.
Näiltä osin ed. Ranta-Muotio käytti
muotoilua, että mietintö on kohtalaisen riittävä — se
oli tarkoin harkittu formulaatio: kohtalaisen riittävä,
ei siis kuitenkaan riittävä — joten ehdotan
ja ehdotamme valiokunnan mietintöön sisältyvän kolmannen
lausumaehdotuksen hyväksyttäväksi tässä muodossa:
"Eduskunta edellyttää, että varikkojärjestelmän
muutosta tarkastellaan varikkokohtaisesti toteuttaen tarvittaessa
varikkojen hallinnollisia yhdistämisiä ja säilyttäen
niiden toiminnat nykyisillä paikkakunnilla ja siten, että henkilökunnalle
tarjotaan lähinnä koulutusta vastaavaa työtä ja
että elinkaareltaan päättymässä oleva
kalusto huolletaan siirtymäkauden ajan nykyisissä varikoissa."
Tämä muotoilu on parempi kuin mietinnössä oleva
muotoilu asian kannalta.
Käsillä oleva selonteko on sanan täydessä mielessä välitarkistus
ilman uusia linjauksia. Myönteistä on, että puolustusvaliokunta
haluaa korostaa myös tässä sotilaallista
liittoutumattomuutta, yleistä asevelvollisuutta, koko maan puolustamista
ja myös laajaa turvallisuus-käsitettä.
Merkillepantavaa on myös se lyhyesti todettu näkökohta,
että Baltian maiden mahdollinen Nato-jäsenyys
ei aiheuta perusteita Suomelle liittyä Natoon.
Puolustusvaliokunta pitää geostrategisista
tekijöistä tulevaa uhkaa Suomelle sangen merkittävänä.
Se käyttää nimenomaan muotoilua, että tämä uhka
on Suomelle sangen merkittävä. Ed. Nepponen hiukan
aukaisi omassa puheenvuorossaan, mistä tässä hiukan
arvoituksellisessa uhkakuvassa on kysymys. Sitä nimittäin
ei ole aukaistu itse mietinnössä. Selonteko sivuuttaa
tämän uhan, joka on siis leimattu vahvoilla sanoilla,
sivuuttaa tämän vähin äänin,
eikä puolustusvaliokuntakaan mene ongelman toteamista pitemmälle.
Puolustusvaliokunnan havainto onkin siis eräänlainen
huutomerkki, joka pysäyttää, ja sen täytyy
panna ajattelemaan, kun se on tuolla tavalla noin vahvoilla käsitteillä kirjoitettu.
Vuoden 2004 selonteossa on Suomelle näistä tekijöistä aiheutuva
uhkakuva analysoitava ja annettava siihen myös uskottava
ja ymmärrettävä vastaus. Niin ikään
huoltovarmuus vaatii oman analyysinsä riippuvuuksien jatkuvasti
kasvaessa. Kun yhteiskunnan yleinen omavaraisuus heikkenee alalla
kuin alalla ja riippuvuudet kasvavat, tällä kehityssuunnalla
on ongelmallisia vaikutuksia huoltovarmuuteen varsinkin pitkittyvissä kriiseissä.
Tämä koskee varsinkin ruokaa ja energiaa.
Arvoisa puhemies! Puolustusvaliokunnan mietintö on
sanalla sanoen selkeästi parempi ja ymmärrettävämpi
kuin hallituksen selonteko. Olisiko tästä tehtävissä joitakin
johtopäätöksiä?
Arto Seppälä /sd:
Arvoisa puhemies! Uskottava puolustuskyky on Suomelle erittäin
tärkeä. Siten voimme varmistaa itsenäisyytemme
säilymisen ja turvata kansalaisten elinmahdollisuudet.
Yleinen asevelvollisuus on tulevaisuudessakin suomalainen tapa hoitaa
maanpuolustus, ja se takaa hyvän maanpuolustustahdon siirtymisen sukupolvelta
toiselle.
Puolustusvoimien ja sitä kautta puolustuskyvyn pitkäjännitteinen
kehittäminen on nostettu selonteossa hyvin esille. Kehittämistyössä pitää huomioida
myös Suomen ulkopuolella tapahtuvat muutokset ja toisaalta
myös kansantalouden kehittyminen. Turvallisuusriskit ja
erilaiset uhat ovat lisääntyneet, ja siksi on
käytävä perusteellista keskustelua tulevaisuuden
haasteista. Puolustusvoimia tulee tarkastella kokonaisuutena ja
eri aselajien merkitystä paitsi itsenäisinä myös
kokonaisuuden osana.
Alueellisen maanpuolustuksen merkitys kansalliselle puolustuskyvylle
on edelleen huomattava. Se on osoittautunut kustannustehokkaaksi, ja
jatkuvan kehityksen myötä se on mukautunut muutoksiin
ja on yhä oikea tapa hoitaa maamme puolustusta. Viime vuosien
erityisinä kehityskohteina olleet valmiusprikaatit eivät
yksin riitä, vaan myös muita koulutuspaikkoja
on pidettävä yllä. Vapaaehtoisen maanpuolustuksen
roolia osana alueellista puolustusjärjestelmää tulisi pohtia
ja kehittää järjestelmää sen
omista lähtökohdista.
Puolustusvaliokunnan kannanotto kiinteistöuudistuksesta
on oikea. Asiassa ei saa kiirehtiä ja sen kustannusseuraukset,
roolit, toimivuus ja toiminnalliset vaikutukset tulee tarkemmin
selvittää.
Tämänhetkinen kansainvälinen yhteistyö on riittävä,
eikä näköpiirissä ole mitään
syytä liittyä Naton jäseneksi. Kansainvälisen
yhteistyön kehittämisessä lähtökohta
tulee olla Suomen sotilaallinen liittoutumattomuus. Terrorismi on
vahvistanut Euroopan unionin, Naton ja Natoon kuulumattomien maiden
yhteistyötä kriisien ratkaisemiseksi ja terrorismin
estämiseksi. Myös Suomi on mukana tässä yhteistyössä ja
seuraa kansainvälisen tilanteen kehittymistä.
Meidän roolimme tulee jatkossakin olla nimenomaan rauhan
turvaaminen, ei rauhaanpakottaminen.
Euroopan unioni on kehittämässä ja
kehittänyt ulko- ja turvallisuuspoliittista toimintakykyä jäsenmaiden
tavoitteiden pohjalta. Suomen ollessa jäsenenä mukana
EU:n päätöksenteossa on mahdollisuutemme
vaikuttaa kansainvälisessä yhteistyössä turvattu.
Maamme puolustuksen ja turvallisuuden sekä Euroopan turvallisuus-
ja puolustuspolitiikan kehittämisessä ovat pääministeri
Lipposen hallitukset tehneet erittäin hyvää työtä.
Jatkossa toivoisin kuitenkin asioiden olevan paremmin eduskunnan
käsissä.
Julkisessa keskustelussa on ollut hyvinkin paljon esillä Nato-asia.
Jos myöhemmin tulee tilanne, jossa Naton jäsenyyttä vakavammin
pohditaan, kansanedustajien pitää uskaltaa kantaa
vastuunsa. Sitovan kansanäänestyksen tarvetta
ei Nato-kysymyksessä ole.
Kansainväliseen yhteistyöhön liittyy
olennaisesti myös Ottawan sopimuksen jälki jalkaväkimiinoista
luopumisesta. Sopimus on merkittävä, ja Suomen
tulee siihen liittyä mukaan heti, kun se vain on mahdollista.
Sopimukseen liittyminen tuo mukanaan kalliita velvoitteita, joista
selviydytään, mikäli niihin ajoissa valmistaudutaan. Kun
asia on jo nyt tiedossa, tulisi siihen valmistautuminen jo aloittaa.
Maamiinat pitää niistä luovuttaessa korvata
uudella asejärjestelmällä. Se tietää rahanmenoa.
Kuten ed. Kalliomäki sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuorossa
sanoi, se ei voi tarkoittaa muita aloja pehmeämpää määrärahakohtelua.
Mitään avointa valtakirjaa ei ole, eikä sellaista
tulla antamaan.
Arvoisa puhemies! Puolustusmateriaaliteollisuus on volyymiltaan
aivan liian pieni verrattuna muihin Euroopan maihin. Tuontiriippuvuutemme
on kasvanut liian suureksi, ja tämä kehitys on myös
käännettävä kotimaisen tuotannon
hyväksi. Puolustusvoimien materiaalihankinnat tulisi siis
tehdä ensi sijassa kotimaasta. Suomessa on vielä alan
osaamista ja työpaikkoja, jotka kaikki menetetään,
jos hankinnat siirretään tehtäväksi ulkomailta.
Kriiseihin valmistautuminen mielestäni edellyttää myös
sitä, että meillä on omasta takaa materiaalituotantoon
liittyvää tietotaitoa ja ammattilaisia. Suomalaisten
tuotteiden suosimisen tulee koskea niin ase-, vaate- kuin elintarvikehankintojakin.
Niiltä osin kuin tarvittavaa teollisuutta ei Suomesta löydy,
tulee aktiivisesti etsiä mahdollisuuksia näiden
tuotantoalojen saamiseksi maahamme kansainvälisen yhteistyön kautta.
Materiaalihankintojen kotimaisuus on tärkeää myös
työpaikkojen säilymisen kannalta, sillä korvaavien
työpaikkojen järjestäminen olisi todella
hankalaa.
Puolustusvoimien kehittämisen pitää rakentua
vakituisen henkilökunnan varaan. Valtio ei työnantajana
voi lähteä pelaamaan määräaikaisilla
työsuhteilla. Selonteossa mainitaan määräaikaisuuden
tuovan joustomahdollisuuksia. Joustavuus työelämässä saavutetaan
parhaiten vakinaisissa työsuhteissa syntyvän todellisen
sitoutumisen kautta. Tulevaisuuden työvoimapula tulee koettelemaan
myös Puolustuslaitosta, ja siinä tilanteessa mahdollisuus
vakituiseen työsuhteeseen on myös kilpailuetu
suhteessa muihin työnantajiin.
Aivan oikein selonteossa tuodaan esille palvelussuhteiden ehtojen
kehittäminen kilpailukyvyn säilyttämiseksi
työmarkkinoilla. Jos jossain tilanteessa joudutaan henkilöstöä irtisanomaan, tulee
varata riittävät siirtymäajat ja tarjota
työntekijöille mahdollisuus siirtyä valtion
palvelukseen muihin tehtäviin. Tarvittaessa on myös
tarjottava uudelleenkoulutusmahdollisuuksia tai muilla toimin parannettava
työttömiksi jäävien työllistämismahdollisuuksia.
Valiokunnan lausumaehdotus n:o 3 on oikean suuntainen lausuma.
Arvoisa puhemies! Turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on aina
ajankohtainen asia, ja siitä on tarpeen käydä säännöllisesti
keskustelua myös eduskunnassa. Nyt muotoutumassa oleva
neljän vuoden ajanjakso tuntuu luonnolliselta valinnalta.
Vuoden 2004 selonteon valmisteluun tulee paljon asioita käsiteltäväksi
eduskunnassa.
Matti Väistö /kesk:
Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on turvallisuus-
ja puolustuspoliittinen selonteko ja sitä koskeva puolustusvaliokunnan mietintö.
Selonteossa arvioidaan, että maamme turvallisuusympäristö on
pääosin vuonna 1997 annetun selonteon linjausten
mukainen. Selonteon antamisen jälkeen tilanne on kuitenkin
joiltakin osin muuttunut jopa merkittävästi. Näitä muutoksia ovat
muun muassa maailmanlaajuinen terrorismin uhka, Itämeren
alueen sotilaallisen tilanteen todennäköinen muuttuminen sekä Venäjän ja USA:n
lähentyminen, joihin myös ed. Ranta-Muotion
ryhmäpuheenvuorossa kiinnitettiin huomiota.
Terrorisminvastainen taistelu on synnyttänyt uudenlaista
kansainvälistä yhteistyötä,
kuten mietinnössä todetaan. Nähtävissä on
kansainvälisten suhteiden rakennemuutosta, mikä sinällään
voi vahvistaa myös rauhan ja yhteistyön edellytyksiä.
Arvoisa puhemies! Maamme turvallisuuspolitiikan päämääränä on
itsenäisyyden säilyttäminen, yhteiskunnan
perusarvojen turvaaminen ja Suomen poliittisen toimintakyvyn takaaminen. Nämä päämäärät
ovat säilyneet ennallaan. Puolustusvoimien tehtävänä on
oman alueemme ja kansamme puolustus. Tässä perusteena
tulee mielestäni jatkossakin olla sotilaallinen liittoutumattomuus,
uskottava puolustuskyky, koko valtakunnan kattava alueellinen puolustus
ja yleinen asevelvollisuus. Suomen geostrategisen aseman näkökulmasta,
johon ed. Kääriäinen äsken puheenvuorossaan
viittasi, Baltian ja Itämeren, myös pohjoisten
alueittemme, vakaus on tärkeää. Maamme
uskottavan puolustuskyvyn säilyttämisen ja kehittämisen
kannalta on syytä korostaa tavoitetta, että kykenemme
huolehtimaan koko maan alueellisesta koskemattomuudesta ja itsenäisyydestä ja
turvaamaan kaikkien kansalaisten elinmahdollisuudet. Valiokunnan
mietinnössä korostetaankin mielestäni
aivan oikein, että maantieteellinen sijaintimme ja liittoutumattomuus
asettavat puolustuskyvyllemme erityisiä lisävaatimuksia.
Arvoisa puhemies! On syytä tähdentää,
että alueellinen puolustusjärjestelmä on
juuri Suomen oloihin sopiva ja edelleen uudenaikainen ja kehittymiskelpoinen
järjestelmä myös tulevaisuutta ajatellen.
Tämä järjestelmä on erinomainen
myös laajan turvallisuuskäsitteen näkökulmasta.
Sotilaallisten riskien ohella on varauduttava yhteiskuntamme rauhanaikaisiinkin
häiriötilanteisiin ja suuronnettomuuksiin. Tähän liittyy myös
keskeisesti kysymys huoltovarmuudesta ja yhteiskunnan toimintakyvystä kriisitilanteissa
ja kaikissa sellaisissa ennalta arvaamattomissa tilanteissa, joita
on vaikea edes ennakoida. On korostettava, että sekä ruuan
tuotannon että muun muassa energian saatavuuden osalta
meidän on huolehdittava toimintakyvystämme ja
huoltovarmuudesta kaikissa tilanteissa.
Arvoisa puhemies! Yleinen asevelvollisuus on koko valtakunnan
alueen ja väestön puolustamisen ehdoton edellytys
myös tulevaisuudessa. Tämä samoin kuin
riittävä ja alueelle hajautettu varuskunta- ja
varikkoverkosto on säilyttämässä ja
vahvistamassa kansakunnan maanpuolustustahtoa. Tässä yhteydessä haluan
korostaa oman maakuntani Pohjois-Karjalan näkökulmasta Pohjois-Karjalan
Prikaatin kehittämisen tärkeyttä. Vuoden
2004 selonteossa on varmistettava tämän laajan
alueen ainoan varuskuntayksikön tulevaisuus ja hälvennettävä lopullisesti
viime vuosina ilmassa leijailleet lakkautusuhat.
Arvoisa puhemies! Tässä yhteydessä haluan kannattaa
ed. Kääriäisen lausumaehdotusta. Mielestäni
on välttämätöntä, että emme
lähde rapauttamaan varuskunta- ja varikkoverkostoa. Tärkeää on
myös se, että puolustushallinnon kiinteistöuudistus
harkitaan tarkoin. Näyttää siltä,
että näissä asioissa ei ole otettu riittävästi
oppia siitä, mitä muualla valtionhallinnon kiinteistölaitosuudistuksissa
on tapahtunut. On myös korostettava alueellisen kehityksen
merkitystä ja sitä, että puolustushallinto
toimii osana ja sen pitää toimia osana yhteiskuntaa.
Arvoisa puhemies! Puolustusvaliokunnan mietinnössä todetaan,
että rajajoukkojen merkitys alueellisessa puolustuksessa
tulee korostumaan kaikissa uhkamalleissa. Mielestäni onkin välttämätöntä,
että huolehditaan myös Rajavartiolaitoksen riittävistä toimintamäärärahoista
ja kehittämisedellytyksistä tulevaisuudessa. Tähän saakkahan
määrärahoja on karsittu jopa siinä määrin,
että rajavalvonnan edellytykset ovat heikentyneet.
Arvoisa puhemies! On välttämätöntä,
että jatkossa tehtäessä uuden selonteon
linjauksia siihen kyetään sitoutumaan aidosti
ja laajapohjaisesti ja että se on osaltaan tukemassa ja
lujittamassa myös koko kansakunnan maanpuolustustahtoa.
Esko Helle /vas:
Arvoisa puhemies! Pari näkökulmaa selonteon
yhteen osaan, terrorismiin.
Euroopan unionin ministerineuvosto hyväksyi tämän
kuun alussa puitepäätöksen terrorismin
vastustamiseksi. Sen 1 artiklassa kuvataan terrorismirikokset. Sellaisiksi
luetaan tahalliset teot, joiden tarkoituksena on muun muassa pelotella
vakavasti väestöä, tehdä vakavasti
epävakaiksi tai tuhota jonkin maan tai kansainvälisen järjestön
poliittiset, perustuslailliset, taloudelliset tai sosiaaliset perusrakenteet.
Sellaisia rikoksia, joita edellä mainitussa tarkoituksessa
on tehty, ovat muun muassa: ihmishenkeen kohdistuvat rikokset, jotka
voivat aiheuttaa kuoleman; henkilön ruumiillista koskemattomuutta
loukkaavat törkeät rikokset; ihmisryöstö tai
panttivangin ottaminen; teot, jotka aiheuttavat hallinnollisille
tai julkisille laitoksille, liikennejärjestelmille, infrastruktuurille,
julkisille paikoille tai yksityiselle omaisuudelle suuria tuhoja,
jotka voivat saattaa vaaraan ihmishenkiä tai aiheuttaa huomattavia
taloudellisia menetyksiä.
Jos Lähi-itää tarkastellaan näitten
määritelmien kautta, on selvää,
että eräiden palestiinalaisten ääriryhmien
toiminta itsemurhaiskuineen kattaa selvästi ainakin pääosan
edellä mainituista terrorismirikosedellytyksistä.
Mutta mikä on tilanne sitten, jos tarkastelemme Israelin
vastatoimien luokittelua samalla mitalla? Israelin toimien tarkoituksena
on selvästi pelotella väestöä,
ja ne ovat kiistatta tahallisia. Niillä pyritään
myös järkyttämään ja
jopa tuhoamaan palestiinalaishallinnon perusrakenteet. Edelleen
Israelin vastatoimet kohdistuvat ihmishenkeen ja ovat aiheuttaneet
kuolemia, myös aivan viattomien ihmisten. Israelin armeijan
hyökkäykset ovat aiheuttaneet suuria tuhoja niin
yksityiselle omaisuudelle kuin hallinnollisille julkisille laitoksille.
Toisin sanoen Israelin toimet ovat kuin yksi yhteen EU:n terrorismirikosten määritelmien
kanssa. Erona on tietysti se, että Israel on valtio. Se
ei ole järjestö, mutta sen toimet ulottuvat oman
valtion rajojen yli, tosin alueille, joita se on aikanaan hallinnoinut
mutta silloinkin vastoin kansainvälistä oikeutta.
Nyt ne ovat palestiinalaishallinnon aluetta.
Joku voi tietysti myös ajatella, että alussa
lainaamani terrorismi-sopimushan koskee vain EU:n jäsenmaita.
Näinhän se onkin. Mutta samoista asioista on myös
lukuisia kansainvälisiä sopimuksia muun muassa
YK:n puitteissa. Esimerkiksi eilen saimme pöydällemme
yhden hallituksen esityksen erään YK-sopimuksen
hyväksymisestä. Tuo sopimus koskee juuri terroristisia pommi-iskuja.
Kaiken lisäksi tiedämme varmasti aivan hyvin sen,
että kosto aiheuttaa uusia kostoja. Lähi-idässä syntyy
ja on jo syntynyt päättymätön
kostonkierre, mutta tällä väkivallalla
ei ongelmia ratkaista. Koston kautta ei saada aikaan pysyvää rauhantilaa
eikä näköjään hetkellistäkään.
Ulkoministeri Tuomioja on edellä kuvatun tilanteen
todennut, sen tosiasian todennut. Ulkoministerin kannanotto herätti
keskustelua ja jopa vastalauseita. Mutta esimerkiksi Helsingin Sanomat
kirjoitti muutama päivä sitten samaan tyyliin.
Otsikkona oli: "Jos Arafat on mitätöity, kenen
kanssa Israel puhuu?" Artikkelissa todettiin, että konflikti
on perustaltaan "olennaisesti poliittinen". Myös ministeri
Max Jacobsonin kolumni Helsingin Sanomissa neljä päivää sitten
oli hengeltään saman suuntainen. Hänhän
totesi, että ääriryhmien tavoite on konfliktin
jatkaminen ja pääministeri Sharonin tavoite näyttää olevan
valtatyhjiön aikaansaaminen naapuriin eli palestiinalaishallintoalueelle.
Vielä kovempaa tekstiä oli professori Keijo Korhoselta
muutama päivä sitten Hämeen Sanomissa:
"Ovatko nuo, jotka ovat ulkoministerin lausunnon tuominneet, siis sitä mieltä,
että vain kostolla ja väkivallalla rauha on aikaansaatavissa,
ja haluavatko he kieltää olemassa olevan totuuden?"
Näitä reaktioita kuullessa tulevat mieleen muun
muassa Turkin kommentit, reaktiot, ärtyminen siitä,
kun kurdien kohtelua kyseisessä maassa on arvosteltu.
Ääripalestiinalaisten tavoitteena on selvästi konfliktin
ylläpito, jatkaminen, mutta sama tavoite on äärijuutalaisilla.
Näillä ääriryhmillä on nyt
ote hallussaan, ja kuten totesin, pääministeri Sharon
näyttää haluavan samaa. Hän
on upseeri, jolle sota on koko elämä. Tuota taustaa
vasten ihmettelen valtavasti sitä, miksi Israel ja USA
eivät ole sallineet kansainvälisiä tarkkailijoita
kyseiselle alueelle. Onko niillä jotakin salattavaa?
Puhetta on ryhtynyt johtamaan puhemies
Uosukainen.
Saara Karhu /sd:
Arvoisa puhemies! Tässä päästään
nyt Palestiinasta Pirkanmaalle.
Käsittelyssä on laaja mietintö valtioneuvoston
puolustus- ja turvallisuuspoliittisesta selonteosta. Mukana selonteossa
on monia kiinnostavia ja jopa mieltä kuohuttavia aiheita,
muun muassa liittoutumattomuuskysymys, kotimaisen puolustustarviketeollisuuden
tulevaisuus, maamiinat, kriisinhallinta jne. Niihin olisi aiheellista
ottaa kantaa, ja monet aiemmin puhuneet kansanedustajat ovat niin
tehneetkin, mutta nyt ensimmäisenä pirkanmaalaisena
tartun alueelliseen kysymykseen, joka nousee ainakin omassa arvotuksessani
tässä lyhyessä puheenvuorossa ylitse muiden.
Ihmettelen, miksi vaikutuksiltaan näin selvästi
aluepoliittinen asia kuin varikkojen lakkautus, Pirkanmaalla peräti
kolmen varikon lakkautus, on haudattu nyanssina selontekoon. Asia
on meille pirkanmaalaisille erittäin tärkeä,
sillä se tulee toteutuessaan vaikuttamaan monien pirkanmaalaisten
perheiden elämään. Kyseessä on
selontekoon sisältyvä puolustuksen rakennemuutos,
joka on suunniteltu jatkumaan uusien varikkojen lakkautuksilla.
Meillä Pirkanmaalla tämä tarkoittaa Oriveden,
Sääksjärven ja Vammalan varikoiden lakkauttamista
ja vieläpä varsin nopealla aikataululla.
Puolustusvaliokunta on tehnyt mietinnön kanssa kovasti
töitä ja kuullut mittavan määrän asiantuntijoita.
Saamani tiedon mukaan valiokunnan sosialidemokraattiset kansanedustajat ovat
ponnistelleet kovasti, jotta henkilöstön asema
saataisiin mahdollisimman hyvin turvattua suunnitellussa muutoksessa.
Painostus heitä kohtaan on ollut taholtamme kovaa, ja nyt
kiitos tehdystä työstä heille ja koko
valiokunnalle. Pääosin mietintö onkin
ilahduttavaa luettavaa.
Kiitoksista huolimatta en voi olla täysin tyytyväinen
saatuun ratkaisuun. Vaikka valiokunnan mietinnön perustelut
ja kolmas lausumaehdotus pyrkivät tuomaan helpotusta lakkautettavien
varikkojen henkilökunnan asemaan, eivät ne ilman valtion
todellista mukaantuloa muuksi muuta sitä tilannetta, että lakkautusten
jälkeen varsin nopealla aikavälillä iso
joukko ammattitaitoisia, motivoituneita ja työlleen omistautuneita
työntekijöitä on jäämässä työttömäksi.
Noin kahdensadan siviilityöpaikan väheneminen
seurannaisvaikutuksineen paikoin muutenkin vaikean työttömyyden
alueella on vakava asia. Valiokunnan ponnen kohta "muutos toteutetaan
siten, että henkilökunnalle tarjotaan lähinnä koulutusta
vastaavaa työtä" ei ole maakunnan todellisuudesta. Kuka
tarjoaa työtä ja mistä tarjoaa? Muutto
muualle ei ole kaikille mahdollinen. Orivettä, Sääksjärveä ja
Vammalaa, Pirkanmaata, ei saa jättää tässä yksin.
Jotta työtä olisi kohtuullisen työmatkan
päässä, tarvitaan selkeitä tukitoimia,
joilla saadaan uutta työtä vanhan tilalle isolle
joukolle osaavia ihmisiä. Erityisesti kun puhutaan Oriveden
ja Vammalan alueista, ei työllistyminen ole mitenkään
yksinkertainen asia Sääksjärven tilannetta yhtään
vähättelemättä. Esimerkiksi
Orivedellä varikko on kunnan toiseksi suurin työnantaja. Selvää on,
että lakkautus tuntuu koko kunnan toiminnassa, ja mahtaako
kaupungista löytyä ainuttakaan perhekuntaa, jota
lakkautus ei pitkän päälle tavalla tai
toisella koskisi. Tilanne on samanlainen muuallakin.
Yleensä rakennemuutoksen taustalla ovat säästöt.
Tässä ei ole kuitenkaan pystytty osoittamaan minkäänlaisia
taloudellisia hyötyjä. Itse asiassa valiokunnan
mietinnössä todetaan, että todennäköisesti
"toimenpiteiden yhteiskunnalliset kustannukset ovat jopa säästöjä suuremmat". Toimenpiteitä
ei
selonteossa tosin perustellakaan ensisijaisesti valtiontaloudellisin
perustein.
Rahasta ei tässä voi olla kyse siksikään,
että vain muutaman lähivuoden sisällä on
Pirkanmaan varikoilla tehty mittavia ja hintavia investointeja,
joilla niiden toimintoja ja kuntoa on kohennettu. Panostuksia on
tehty erityisesti turvallisuusjärjestelyihin, jotka ovat
varikoilla vierailulla nähdyn ja kuullun perusteella täysin
ajanmukaisia. Tästä syystä ihmetyttääkin
valiokunnan mietinnön kohta, jossa todetaan: "Lisäksi turvallisuusmääräykset
merkitsisivät saadun selvityksen mukaan mittavaa investointitarvetta
nykyisten varikoiden osalta." Harmi, ettei valiokunnalla ollut aikaa
vierailla varikoilla. Vierailun jälkeen tuskin tätäkään
"tietoa" olisi mietintöön kirjattu.
Miljoonainvestointeja on siis tehty, ja nehän ovat
nyt lakkautusnäkökulmasta täysin hukkainvestointeja.
Kuka näistä rahoituspäätöksistä kantaa
vastuun? Kun vastikään on reilusti panostettu ja
nyt ollaan ajamassa alas, niin rehellisesti voi sanoa, että hankkeen
ylimmältä johdolta on jossain vaiheessa ollut
se kuuluisa punainen lanka pahasti kateissa. Oikeutettua onkin nyt
kysyä, onko muutos tällä kertaa suunniteltu
nokkaa pidemmälle. Toiminta on ollut niin suunnittelematonta,
että tässä vaiheessa, ennen kuin isompaa pahaa
saadaan aikaan, olisi syytä ottaa reilu aikalisä ja
katsoa rauhassa tulevaa. Jos muutos tarvitaan, hyvä on,
mutta siihen ei ole syytä lähteä hätiköiden
vaan perustellusti, pitkäjänteisesti ja ennakoivasti.
Asiat tulisi valmistella yhteistyössä niiden kanssa,
joita muutokset koskevat, eli mahdollisiin muutoksen vaatimiin toimenpiteisiin
tulisi ottaa myös henkilöstö mukaan heti
alusta alkaen. Nythän mietinnöstä käy
ilmi, että rationalisointia on valmisteltu ilman, että henkilöstö on ollut
mukana valmistelussa. Tulevaisuudessa tämä laiminlyönti
on helppo korjata ja se tulee korjata. Nyt kun puolustusministeri
on perustamassa erillistä työryhmää koordinoimaan
hankkeen eteenpäinviemistä, on muun muassa henkilöstönäkökulma
saatava mukaan tähän työryhmään,
jonka tehtävänä on ohjata ja yhteensovittaa
valtion ja kunnallishallinnon viranomaisten sopeuttamistoimenpiteitä.
Lopuksi totean, että joukko Pirkanmaan kansanedustajia
on jättämässä mietintöön
yhteisen, kansanedustaja Mikko Kuopan nimissä olevan ponsiehdotuksen,
jolle jo näin etukäteen annan kannatukseni.
Tytti Isohookana-Asunmaa /kesk:
Puhemies! Äsken käytyyn selonteon valmisteluprosessia
koskeneeseen keskusteluun haluan kommenttina esittää sen,
että sekä vuoden 1997 että tämä selonteko
on valmisteltu tavalla, joka on johtanut moniin käytännön
ongelmiin, joihin äsken keskustelussa puututtiin. Ne on
valmisteltu hyvin suppeasti ja ainakin edellinen selonteko myöskin
erillään ilmeisesti ulkoministeriössä ja puolustusministeriössä,
mistä sitten johtui se, että tämä selonteko
sisälsi oikeastaan kaksi erillistä selontekoa.
Nyt hallituksen selonteko on sisällöllisesti varsin
kevyt. Se on kompromissi keväällisistä erimielisyyksistä.
Valiokuntakäsittelyn aikana vahventui kanta, että selonteko
on myös liian optimistinen eikä siinä ole
käsitelty syvällisesti yhteiskunnan muutoksia,
saati esitetty analyysiä eri skenaarioista. Puolustusvaliokunnan
lausumaehdotuksesta ilmenee, että seuraavankin selonteon
valmistelu on saamassa erikoisen käsittelytavan. Selonteon aikaistaminen
on toki perusteltua. Sen sijaan eduskunnan valiokuntien kytkeminen
valmistelutyöhön tuntuu aika oudolta.
Kun tulevaan selontekoon sysätään
nyt monet ratkaisemattomat ja laajakantoiset asiakokonaisuudet,
tuntuisi järkevältä, jos tuleva hallitus asettaisi
mahdollisimman asiantuntevan ja parlamentaarisesti kattavan työryhmän
laatimaan selontekoa ja käymään jo valmisteluvaiheessa
lävitse erilaisia skenaarioita tulevista linjauksista hyödyntäen
niin tutkimuslaitosten kuin kansalaisyhteiskunnankin näkemyksiä.
Eduskunnan asianomaisten valiokuntien tehtäväksi
jäisi sitten päättää strategiat.
Näin päästäisiin varmasti parempaan
tulokseen. Onneksi tämä asia ratkaistaan seuraavan
hallituksen aikana eikä tässä eduskunnassa.
Varsinkin kuluneen syksyn tapahtumat ovat osoittaneet, että Suomenkin
tulee omaa turvallisuuspoliittista ympäristöään
arvioidessaan tarkastella tilannetta hallituksen selontekoa laajemmin,
globaalisti. Eurooppa-keskeisyys, joka saattaa johtua EU-jäsenyydestämme,
antaa aivan liian yksipuolisen kuvan. Tämä onkin
selonteon suurin puute. Suomelle on merkitystä, kuten täällä on
jo aiemmin todettu, miten Venäjän ja USA:n suhteet
kehittyvät, eikä meille ole yhdentekevää sekään,
miten Amerikka toimii Aasiassa tai millaiseksi Nato kehittyy. Naton
ja Venäjän välinen vuoropuhelu on mielenkiintoisessa
vaiheessa jne. Syyskuun 11. päivän tapahtumat osoittivat,
etteivät perinteiset uhkakuvat ole enää ensisijaisia.
Tapahtumaa seurannut pernaruttoepisodi lisäsi maailmanlaajuista
tuskaa ja pelkoa.
Nyt muutaman kuukauden jälkeen voimme Suomessa arvioida,
etteivät Amerikan tapahtumat välittömästi
muuttaneet Suomen turvallisuuspoliittista ympäristöä.
Kuitenkin niillä on monia vaikutuksia. Kansalaisten turvallisuuteen on
tästedes kiinnitettävä entistä enemmän
huomiota ja saatava siihen myös lisää voimavaroja. Yksi
merkittävä turvallisuusriski, johon selonteossa
on yllättävän kevyesti otettu kantaa
tai joka on ohitettu yllättävän kevyesti,
liittyy ydinturvaan, ydinsäteilyvaaraan.
Suomi on aivan oikein omaksunut aktiivisen roolin kansainvälisessä terrorisminvastaisessa
taistelussa.
Tähän meille antaa erinomaisen mahdollisuuden
työskentely YK:ssa, jonka asemaa Suomen tulee kaikin keinoin
lujittaa. Afganistanin tulevassa demokratianluomisprosessissa Suomi
voi olla mukana, kunhan toimintaa säätelee YK:n
päätöslauselma, jota odottelemmekin.
Meillä on omaa erikoisosaamista; sitä voimme
hyödyntää tulevassa rauhanturvaamisoperaatiossa.
Tällöin ajattelen esimerkiksi sotilastarkkailijoiden
lähettämistä tai miinanraivaustyötä ja ennen
kaikkea naisten aseman parantamiseksi tehtävää työtä.
Afganistanin naiset ovat jo tehneet selkeitä konkreettisia
esityksiä muun muassa Unifemille, miten siellä voitaisiin
naisten asemaa edistää. Naisten ja lasten asema
kyseisessä maassa on häpeällinen ajatellen
universaaleja ihmisoikeuksia. Suomen tuleekin toimia aktiivisesti
ihmisoikeusloukkausten lopettamiseksi ja siten myös terrorismin
syiden vähentämiseksi.
Puhemies! Selontekoon liittyy puolustuspoliittisia ratkaisuja,
joista eduskunnassa ei näytä syntyvän
todellista yksimielisyyttä. Varuskuntien ja varikkojen
lakkautukset ovat olleet ja ovat edelleen huonosti perusteltuja.
Mielestäni menneestä kannattaisi ottaa oppia nyt,
kun massa-armeijasta muovataan teknoarmeijaa. Esimerkiksi Oulun
tapauksessa luvattiin aikanaan säästöjä ja luvattiin,
ettei työttömiä tule, oikein pääministerin
suulla. Nyt voin todeta, että kumpikaan ei ole toteutunut,
vaikka ministeri Enestam äsken kehui Oulun tapausta. Se
ei ole mikään malliesimerkkitapaus. Eduskunnan
tulisikin keskeyttää nämä lakkautukset
ja siirtää ne mahdollisesti tulevaan selontekoon
ja vaatia sitä ennen pohjaksi kokonaisselvitys tulevasta
Puolustusvoimien sijaintiverkosta eikä lakkautella vähä vähältä mitä sattuu
kohteita.
Suomen tulevan puolustuspolitiikan tulee rakentua itsenäiselle,
kansalliselle, alueelliselle maanpuolustukselle, jonka perusta on
yleisessä asevelvollisuudessa. Maata on valmistauduttava puolustamaan
yhtä arvokkaasti joka suunnalta. Sellaiset kannanotot,
että "vähintään ydinalueet voidaan
kaikissa tilanteissa pitää omassa hallussa" eivät
luo kansalaisiin riittävää turvallisuuden tunnetta.
Eduskunnan tulee siksi selkeästi sanoa, että puolustuksemme
perustuu alueellisesti ja paikallisesti kattavaan puolustukseen
ja että käytännön toimet toteutetaan
joka puolella uskottavasti. Tähän kannattaa kytkeä vapaaehtoinen
maanpuolustustyö, mukaan lukien naisten toiminta. Tähän
mennessä täällä on puhuttu nuorisosta
ja miehistä, ja haluan muistuttaa siitä, että myös Naisten
valmiusliitto tekee merkittävää maanpuolustustyötä tällä hetkellä Suomessa.
Puhemies! Yhteistyö Naton kanssa ei saa merkitä itsenäisen
puolustuksemme heikkenemistä, ja yhteistyö on
toteutettava, kuten mietinnössä todetaan, Suomen
sotilaallisen liittoutumattomuuden puitteissa. Ainakaan tämän
selonteon käsittelyn yhteydessä ei ole tullut
esiin seikkoja, joiden perusteella Suomen tulisi ryhtyä harkitsemaan
luopumista sotilaallisesta liittoutumattomuudesta. Nykyinen yhteistyö Naton
kanssa on riittävä. Jos Nato laajenee Baltian
maihin, ei sillä näyttäisi olevan erityistä vaikutusta
Suomen turvallisuuspoliittisen tilanteen muutokseen, vaikka alue
on kriisialtis. Suomen tulee olla edelleen aktiivinen (Puhemies
koputtaa) myös EU:n kriisinhallintakyvyn kehittämisessä.
Puhemies! Kun Suomi osallistuu unionin yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan,
se tekee sen kuitenkin täydentäen Suomen kansallista
turvallisuuspolitiikkaa ja toimien ensisijaisesti kansallisista
tavoitteista käsin, lähtökohtanaan siis sotilaallisen
liittoutumattomuuden periaate.
Pertti Hemmilä /kok:
Arvoisa puhemies! Ryhmäpuheenvuorojen jälkeen
käydyssä keskustelussa tässä salissa
tuli monta kertaa esille se, miten pienessä piirissä nyt
käsiteltävänä oleva puolustusselonteko
on valmisteltu.
Myös puolustusvaliokunta on kiinnittänyt huomiota
siihen, että nyt käsiteltävänä oleva
selonteko on todellakin valmisteltu varsin suppeassa piirissä ja
kyseessä on vuonna 1997 annetun selonteon tarkistus, siis
eräänlainen väliraportti. Lisäksi
valtioneuvoston selonteko on annettu syyskuun 7. päivänä,
vain muutama päivä ennen Yhdysvaltoihin tehtyjä tuhoisia
terrori-iskuja, jolloin koko turvallisuuden käsite jouduttiin ikään
kuin muotoilemaan uudestaan maailmanlaajuisesti. Myös Baltian
maiden mahdollinen Nato-jäsenyys on käynyt todennäköisemmäksi kuluneen
syksyn aikana selonteon valmistumisen jälkeen. Valtioneuvoston
selonteko oli menettänyt merkitystään
ja osittain vanhentunut muuttuneen maailmantilanteen myötä jo
ennen kuin sen valiokuntakäsittely oli edes päässyt
alkuun.
Puolustusvaliokunta nostaa esille sen, ettei valtioneuvoston
selonteossa ole käsitelty sotilaallisia uhkia läheskään
siinä laajuudessa kuin vuoden 1997 puolustuspoliittisessa
selonteossa. Valiokunnan mietinnössä on nostettu
esiin geostrategisesta asemastamme johtuva mahdollisuus joutua sotatoimialueeksi,
vaikka konfliktin syyt olisivat maamme ulkopuolella. Valiokunnan
mielestä kyse on vakavasti otettavasta tulevaisuuden uhkakuvasta,
ja mietinnössä on erityisesti nostettu esille
Itämeren alue ja pohjoiset merialueet.
Valiokunta esittää hyväksyttäväksi
lausumaa, jonka mukaan eduskunta edellyttää seuraavan, vuonna
2004 annettavan valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisen
selonteon valmistelussa eduskunnan keskeisten valiokuntien ja kansalaisyhteiskunnan
sekä tutkimuslaitosten mukaantuloa jo selonteon valtioneuvostovaiheen
aikana. Lausumaehdotus on mielestäni kannanotto nyt käsiteltävänä olevaa
selontekoa kohtaan, jonka luonne on selkeästi väliraportinomainen.
Arvoisa rouva puhemies! Nyt käsiteltävänä oleva
selonteko ja puolustusvaliokunnan mietintö korostavat voimakkaasti
alueellista puolustusta ja toisaalta uhkakuvien muuttumista puhtaasti sotilaallisista
kohti erilaisia yhteiskuntarauhaa uhkaavia konflikteja. Terrori-iskut
ovat muuttaneet koko sodankäynnin käsitteen. Puolustusvoimien
yksikköjä käytetään
viranomaisten apuna myös esimerkiksi onnettomuustilanteissa
ja suuretsinnöissä.
Alueellisen puolustuksen turvaaminen on vähintään
yhtä tärkeää tänään
kuin menneinä vuosikymmeninä. Ei löydy
minkäänlaisia perusteita sille, että esimerkiksi
koko Varsinais-Suomi jäisi käytännössä kokonaan
muualla Suomessa sijaitsevien varuskuntien varaan. Saatavilla säästöilläkään
ei lakkautuksia voi kestävästi perustella. Vuositasolla
nettosäästö olisi vain noin 25 miljoonaa
euroa. Sekä valtiovarainvaliokunta että puolustusvaliokunta
ovatkin kiinnittäneet huomiota säästöjen
näennäisyyteen ja vähäisyyteen.
On siis useita painavia perusteita, miksi valtioneuvoston turvallisuus-
ja puolustuspoliittinen selonteko pitäisikin nyt käsitellä vain
väliraporttina. Sen perusteella ei pitäisi olla
lakkauttamassa toimivia Puolustusvoimien yksikköjä. Maantieteellinen
sijaintimme ja liittoutumattomuutemme vaativat uskottavaa puolustusta,
joka voidaan toteuttaa vain yleisellä asevelvollisuudella
ja koko maan kattavalla alueellisella puolustuksella.
Tero Rönni /sd:
Arvoisa rouva puhemies! Kyllä on mukava puhua, kun
salissa on näin kovasti väkeä.
Puolustusvaliokunnan mietintö on mielestäni kohtalainen
ja siinä on otettu kantaa tärkeisiin kohtiin itsenäisen
ja uskottavan puolustuspolitiikan jatkamisen puolesta. Vaikka miesmäärä laskeekin
ikäluokkien pienentymisen myötä, on mietintö lähtenyt
kuitenkin koko maan puolustamisesta ja yleisestä asevelvollisuudesta.
Se on tällä kohtaa sellainen näkökohta,
jota on syytä kannattaa edelleen.
Tulevaisuuden ennustaminen uhkien kohdalla on erittäin
vaikeaa, mutta tällä hetkellä Suomella ei
ole näkyvissä mitään suuria
uhkia, jotka kohdistuisivat meihin. Baltian maiden liittyminen Natoon
ja Venäjän lähentyminen siihen suuntaan
korostavat edelleen vahvistuvaa rinnakkaiseloa näillä seuduilla.
Tässä vaiheessa olisikin syytä toppuutella
kaikenlaisia puheita ja toimia Natoon liittymisen eduista. Meillähän
on tästä asiasta jo tiedossa selvä kansan
mielipide, ja suurin osa väestä vastustaa ehdottomasti
liittoutumista.
Tulevaisuuden puolustusjärjestelmissä tarvitsemme
edelleen mielestäni jalkaväkimiinoja, sillä ne
ovat selvästi puolustusvälineitä eikä niillä hyökätä mihinkään.
Itsekin niitä metsässä kantaneena tiedän,
että ei niiden kanssa tahdo kovaa päästä,
kyllä ne niin paljon painavat. Suomessa miinat ovat varastoissa
eikä niitä aseteta ennen kuin jokin uhka tai muu
vastaava on olemassa. Luopuminen näistä edellyttää huomattavasti
kalliimpien järjestelmien käyttöönottoa,
johon meillä ei näillä näkymin
ole varaa. Tästä syystä pitäisikin
miettiä ainakin jatkoajan ottamista, ennen kuin liitymme
Ottawan sopimukseen.
Tarkastelussa on kiinnitetty huomiota asejärjestelmien
keskinäiseen suhteeseen ja suuntaan, mihin tulevaisuudessa
mennään. Valinta panssarivaunujen ja helikopterien
välillä on yksi tällainen asia. Tässä kohtaa
mielestäni valinta on suhteellisen helppoa. En usko, että helikoptereita
voi verrata panssarivaunuihin, niin turvattomia ja helppoja kohteita
helikopterit ovat verrattuna panssarivaunuihin. (Ed. Ala-Nissilä:
Panssarivaunu ei lennä!) — Ei valitettavasti lennä ainakaan
kovin, mutta ei helikopterillakaan pääse kyllä kovin
isoon piiloon. — Näitä asioita on toki tarkasteltava
tarkasti vuoden 2004 selonteossa, jossa rakennetaan uskottavaa puolustusjärjestelmää
2010-luvulle.
Valtiovarainvaliokunta on perustellusti kantanut huolta kotimaisen
puolustustarviketeollisuuden jatkumisesta. Lausunnossa todetaan
Puolustusvoimien suuntautuneen entistä enemmän
ulkomaalaisiin järjestelmiin ja tarvikkeisiin. Tämä on
ilmeisesti seurausta Pääesikunnan korkeiden upseerien
seurustelusta Brysselin kabineteissa. Rahaa tuntuu riittävän
jopa yli miljoonan maksavan Mersunkin hankintaan. Lisäksi
saimme merkittävän sotilaspoliittisen viran Brysseliin,
mutta kulut toki maksamme kaikki ihan itse. Kai tällaisia
kabinettivirkoja saataisiin muillekin alueille, mikäli
vain rahaa löytyisi. Näilläkin rahoilla
olisimme voineet hoitaa kotimaista teollisuutta ja tuotantoa kuntoon.
Me tarvitsemme kriisitilanteessa kotimaista puolustusteollisuutta,
joten sitä ei pidä lopettaa missään
nimessä.
Arvoisa rouva puhemies! Varikkojen ja varuskuntien lopettamisen
kohdalla olen sitä mieltä, että ne, jotka
näitä asioita ovat valmistelleet, ovat toimineet
kohtalaisen heikolla tiedolla ja mielestäni kohtalaisen
huonoilla eväillä. Mikäli tällaisten
henkilöitten perässä pitäisi
lähteä maatamme puolustamaan, ottaisin minä ainakin
välittömästi ritolat käpykaartiin,
sillä niin poukkoilevaa ja edes sun takaisin menevää toimintaa
tämä varuskuntien ja varikoitten kohtelu on ollut
ja todella lyhytnäköistä. Yli 10 miljoonaa
markkaa on esimerkiksi sijoitettu Pirkanmaan kolmeen varikkoon viime
vuosina. Nyt ne ovat loistavassa kunnossa ja toimivat jokainen alallaan
aivan huippuluokassa varmasti maan eri osiin verrattuna. Nyt ne
ollaan lopettamassa ja rahat menevät kuin taivaan tuuliin.
Hölmöläisten hommaa, sanoisin, ja veronmaksajien
rahojen tuhlausta.
Valtiovarainvaliokunnan lausunnossa ei uskota merkittäviä säästöjä saatavan
näiden lopettamisella. Miksi näin sitten tehdään?
Ilmeisesti Pääesikunnan upseerit haluavat kiukutella
eduskunnalle, joka ei suostunut antamaan heille muutamaa sataa miljoonaa
lisärahoitusta. Kiukuttelu tehdään sitten
kaikkein näkyvimmillä keinoilla eli sanotaan siviiliväkeä irti
ja lopetetaan paikkoja sieltä, missä työpaikkoja
kipeimmin tarvittaisiin. Tässä voisi kysyä,
olemmeko siirtymässä sotilasdiktatuuriin, kuten
kenraaliluutnantti Hollo ilmaisi asian käydessään
Orivedellä. Hän sanoi, että päätökset
näistä asioista on tehty, puhukoon eduskunta mitä puhuu.
Valiokunta on ottanut kannakseen, että toimivilla varikoilla
tehdään ne työt, jotka niissä nykyäänkin
tehdään ja joiden elinkaari on loppumassa. Siirtoja
ei hyväksytä. Tämä on oikean
suuntainen vaatimus, mutta ei mielestäni riittävä.
Valiokunnan olisikin pitänyt käydä katsomassa nämä varikot
paikan päällä. Uskon, että silloin olisi
saatu toisenlainen näkymä asiasta. Materiaalilaitoksessa
on tähän liittyen tehty kokonaisselvitystä näistä asioista
jo vuodesta 98 lähtien, mutta se ei ole vielä valmis.
Kehottaisinkin tutkimaan tätä selvitystä ja
odottamaan sen valmistumista ja palaamaan asiaan vuonna 2004 selonteossa.
Tulenkin tässä kohdassa kannattamaan ed. Kuopan
hetken päästä tekemää esitystä.
Haluaisin kiinnittää huomiota vielä erääseen asiaan,
johon valtiovarainvaliokunta on lausunnossaan ottanut myös
kantaa. Puolustusvoimien rakennuslaitoksen kohtalo on osa suomalaista puolustuspolitiikkaa,
eikä sitä pidä myydä tai ulkoistaa
millekään muulle. Toimintavarmuuden takaamiseksi
on laitoksen toiminta säilytettävä nykyisellään
tai luotava siitä liikelaitos. Vain näin pystymme
noudattamaan tälläkin saralla uskottavaa ja edullista
puolustuspolitiikkaa.
Jukka Gustafsson /sd:
Arvoisa rouva puhemies! Tässä keskustelimme
iltapäivällä liittoutumattomuudesta,
Natosta. Haluan tähän asiaan lyhyesti sanoa oman
näkemykseni. Pidän nykytilanteessa liittoutumattomuutta
ainoana oikeana lähtökohtana ajatellen Suomen
turvallisuus-, ulko- ja puolustuspolitiikkaa. Ei tietysti pidä sanoa ei
koskaan, ei koskaan Natolle, mutta nykytilanteessa näen
Naton aivan liikaa Yhdysvallat-vetoisena järjestelmänä ja
organisaationa ja näen, että se ei mitenkään
sovi ja istu siihen turvallisuuspoliittiseen konseptiin, jossa itse
haluan Suomen nähdä. (Ed. Aittoniemi: Mitä vikaa USA:ssa
on?)
Arvoisa puhemies! Toinen tärkeä asia liittyy maamiinakysymykseen.
Voi olla niin, että mahdollisessa tulevassa sodassa tai
sodanomaisessa kansainvälisessä konfliktissa maamiinat
eivät ole yhtä hyödyllisiä tai
tehokkaita kuin ne ovat ehkä olleet aikaisemmin. Mutta
mielestäni on varmaa se, että niiden jo pelkkä olemassaolo
merkitsee mahdolliselle hyökkääjälle
uhkaa ja riskiä, jonka merkitys voi olla varsin tärkeä.
Varsinaisen sodankäynnin kohdalta on todettava, että Suomelle maamiinat
ovat maan itsenäisyyden puolustamiseen tarkoitetut. Vaikka
näenkin Suomen rajat nimenomaan rauhan rajoina, realiteetti
on se, että rajamme ovat kuitenkin satoja kilometrejä,
joten kansallinen itsekkyys tässä maamiina-asiassa
on viisautta ja kunniaksi niille miehille ja naisille, joita saamme
kiittää siitä, että Suomi on
itsenäinen.
Näissä olosuhteissa ja tilanteissa en tule
hyväksymään Ottawa-sopimusta enkä mitään
muutakaan Suomen ulkopuolelta tuotavaa kansainvälistä sopimusta,
joka merkitsisi maamiinoista luopumista. Korostan siis sitä,
että maamiinakysymys ei ole minulle ensisijaisesti taloudellinen, vaikka
se on merkittävä rahakysymyskin. Se on syvässä mielessä historiallinen
ja myöskin periaatteellinen. Meillä on opittavaa
historiasta, ja meidän ei tarvitse tässä asiassa
leikkiä mitään Italian pääministeriä marsellinomacaronia,
mutta terve itsekkyys on paikallaan. Niin kauan kuin me voimme tehdä Suomen
parlamentissa itsenäisiä itseämme koskevia
päätöksiä, näin teemme.
Arvoisa puhemies! Sitten vielä tähän
tärkeään varikkoasiaan. Siitäkin
me kävimme iltapäivällä ministeri
Enestamin läsnä ollessa aika tehokkaan keskustelun,
johon muutkin kuin pirkanmaalaiset kansanedustajat osallistuivat.
Saimme itse asiassa kovisteltua ministeriltä ulos sen laatuisen
kannanoton, että hän oli valmis ottamaan tosissaan
puolustusvaliokunnan lausumaehdotuksen, joka siis kuuluu: "Eduskunta
edellyttää, että varikkojärjestelmän
muutosta tarkastellaan varikkokohtaisesti ja muutos toteutetaan
siten, että henkilökunnalle tarjotaan lähinnä koulutusta vastaavaa
työtä ja että elinkaareltaan päättymässä oleva
kalusto huolletaan siirtymäkauden ajan nykyisissä varikoissa."
Tämähän merkitsee käytännössä sitä,
että nämä varikot arvioidaan jokainen
erikseen, henkilökunnalle tarjotaan koulutusta vastaavaa
työtä ja kolmanneksi elinkaareltaan päättymässä oleva
kalusto huolletaan. Nyt on tärkeää se,
että tähän työhön,
prosessiin, joka alkaa eduskuntakäsittelyn jälkeen,
osallistuvat myöskin näiden varikoiden henkilöstöryhmät
tavalla tai toisella. Siinä prosessissa pitää myöskin
olla mukana korkeimman päätäntäelimen,
eduskunnan, joka päätöksen on tekemässä.
Tästä seuraa myöskin se, että korkeiden
sotilasviranomaisten tulee kunnioittaa tässä asiassa
eduskunnan tahtoa.
Arvoisa puhemies! Niin kuin täällä on
jo aiemmin todettu, ed. Kuoppa tulee tämän asian
tiimoilta tekemään merkittävän
ponsilauselmaehdotuksen, jossa haluaisimme mennä vielä pidemmälle
kuin valiokunnan lausuma on, koska tiedossamme on, että niin
Oriveden, Sääksjärven kuin Vammalan varikoittenkin
kohdalta kaikista löytyy erityisperusteet siihen, miksi
niiden toiminnan jatkaminen on perusteltua. Siellä on merkittävän
paljon erityisosaamista. Kun otamme mukaan yhteiskunnan kokonaistaloudellisen
tarkastelun, tarvetta näiden varikoiden elämän
jatkamiselle on. Erityisesti Oriveden varikon — sehän
(Puhemies koputtaa) on itse asiassa hyvin moderni konepaja — jatkoajan
myötä on mahdollisuus löytää sille
kestävääkin taloudellista ja tuotannollista
toimintaa.
Olavi Ala-Nissilä /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Ed. Gustafsson edellä puhui
armeijan johdosta. Kiinnitän huomiota siihen, että kun tämä selonteko
lähetettiin, täällä oli paikalla
Puolustusvoimain korkeata johtoa, mutta nyt en ole nähnyt
kuin kahvilassa pari yliluutnanttia paikalla. (Ed. Taipale: He tekevät
gradutyötään siellä!) Ihmettelen,
missä Puolustusvoimain korkein johto on, kun eduskunta
keskustelee näin tärkeästä asiasta.
(Ed. Gustafsson: Se on hyvä kysymys! Eivätkö he
olekaan kokonaistyöajassa?) — Ed. Gustafsson täällä kyselee
työaikoja. Sekin tulee tässä mieleen.
Ministeri Enestam ilmeisesti lähti tärkeämmille
asioilleen, mutta olisi tietenkin hyvä, että ministeritkin
kuulisivat tätä varsin tärkeätä keskustelua,
jota turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta käydään.
Arvoisa puhemies! Kun nopeatahtisesti tässä puhun,
menen suoraan laajemmista linjauksista Varsinais-Suomen Ilmatorjuntarykmentin
kohteluun tässä selonteossa. Mielestäni
on välttämätöntä, että Varsinais-Suomen
Ilmatorjuntarykmentin toiminta säilytetään
nykyisenä, että sen lakkauttamisesta luovutaan.
Minimi on mielestäni se, että ainakaan vuoden
2004 puolustuspoliittiseen mietintöön saakka ei
tehdä tälle it-rykmentille mitään
vaan selvitetään tässä mietinnössä esitetyt
vaikutukset asejärjestelmiin. Esimerkiksi panssariaseiden
tulevaisuuden pitää olla tiedossa, ennen kuin
lopullisia ratkaisuja tehdään. Myöskin
Puolustusvoimien kuljettajakoulutuksen tulevaisuus on edelleen avoinna.
Ministeri sanoi, että ilmatorjuntarykmentin lakkauttamisella
saavutetaan suuria säästöjä. Kun
minulla on ollut tilaisuus vierailla siellä useaan otteeseen,
on tullut mielestäni selväksi, että mitään
suuria säästöjä ei saada. Ministeri
myöskin puhui siitä, että pitää lakkauttaa
yksi ilmatorjuntarykmentti. Tosiasiassahan kuitenkin tämä siirtyisi
Parolaan ehkä hieman supistetussa muodossa eikä mitään
lakkauttamista varsinaisesti tapahdu. Tämä ministerin
kommentti minulle jäi varsin epäselväksi.
Arvoisa puhemies! Siihen, miksi on niin tärkeätä,
että voitaisiin nyt ilmatorjuntarykmentti säilyttää,
on mielestäni viisi hyvin keskeistä syytä:
1) Tämä esitys ei ratkaise mitenkään
Porin Prikaatin muodostaman valmiusprikaatin ilmatorjuntaa, mikä kuitenkin
on oleellinen kysymys, kun puhutaan valmiusyhtymien kehittämisestä.
2) Epävarmuus tulevaisuudesta jatkuu panssariaselajien
tulevaisuuden suhteen. Se on edelleen epäselvä,
niin kuin tiedämme.
3) On mahdollista, että Parola ei ole ilmatorjuntajoukko-osaston
lopullinen sijoituspaikka, vaikka ministeri tänään
tähän suuntaan puhuu.
4) Merivoimat joutuu käynnistämään
oman korvaavan ilmatorjuntakoulutuksen, mikäli tämä siirto
tapahtuu.
5) Saavutettava taloudellinen hyöty perustuu lähinnä synergiaetuihin,
kuten säästöihin ruokalapalveluissa ja
kiinteistö- ja koulutusmenoissa, niin että mitään
suuria säästöjä ei ole mielestäni nähtävissä.
Varsinais-Suomessa tämä on nähtävä,
totta kai, myöskin maakunnallisena kysymyksenä. Varsinais-Suomihan
on merkittävä väestöalue, 450 000
asukasta vaikutuspiirissä. Se on teollisuus- ja osaamiskeskittymä ja
Suomen logistinen portti länteen. Turun seutu on Suomen
toiseksi suurin kaupunkiseutu, missä asuu 280 000 ihmistä.
Se on, totta kai, puolustamisen arvoista aluetta.
Myöskään ilmatorjunnan merkitys mielestäni pienen
valtion keinona puolustautua ei suinkaan ole vähentynyt
vaan mieluummin lisääntynyt. Ehkä kokemukset
aikanaan Vietnamista, Persianlahdelta ja Kosovosta kertovat siitä,
mikä on ilmatorjunnan merkitys. Varsinais-Suomen Ilmatorjuntarykmentti
on nyt maakunnan ainoa Maavoimien joukko-osasto. Turun sotilasalueen toiminnan
tukeutuminen Varsinais-Suomen Ilmatorjuntarykmenttiin on Turun seudun
puolustuksen kannalta paras vaihtoehto. Totta kai tämä on
myöskin maanpuolustustahtokysymys maakunnassa.
Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa koskevasta valtioneuvoston
selonteosta antamassaan lausunnossa tohtori Pekka Visuri toteaa: "Huomiota
herättää se, että uusimpien
uhkakuvien kannalta tärkeä ilmatorjuntajoukko-osasto Turussa
ja ilmatorjunnan aseiden huoltamiseen ja korjaamiseen erikoistunut
varikko Orivedellä" — josta ed. Gustafsson edellä puhui — "esitetään
lakkautettaviksi tai siirrettäviksi toisen joukon yhteyteen.
Perusteluksi sanottu koulutuksen rationalisointi ei voi olla ainoa
pätevä arviointiperuste lakkauttamisesta päätettäessä.
On myös kyseenalaista, syntyisikö säästöä."
Valiokunta on mietinnössään todennut:
"Ilmatorjuntakoulutusta esitetään nyt tehtävillä muutoksilla
liitettäväksi Maavoimien valmiusyhtymiin. - -
Edellä todetusta pääperiaatteesta poiketen
Varsinais-Suomen Ilmatorjuntarykmentti esitetään
lakkautettavaksi ja siirrettäväksi tarvittava
ilmatorjuntakoulutus Panssariprikaatiin. Valtiovarainvaliokunta
onkin lausunnossaan epäillyt, että ilmatorjuntayksikön
perustaminen Panssariprikaatiin on vain väliaikaisratkaisu. Puolustusvaliokunta
katsoo, että varsinainen siirtopäätös
edellyttää tietoa valmiusyhtymien kokonaisvaltaisesta
kehittämisestä ja näin ollen ilmatorjuntajoukkoyksikön
lopullisesta sijoituspaikasta."
Tämä teksti, kuten olen saanut valiokunnan puheenjohtajalta
ja varapuheenjohtajalta selvityksen, edellyttää perusteellista
selvitystä, ja mielestäni siihen menee se aika,
ennen kuin tehdään varsinainen puolustuspoliittinen
selonteko. Kun tätä myös maakunnan kansanedustajaryhmässä käsiteltiin,
tähän pitkälti tukeuduttiin, ja taistelu
Varsinais-Suomen Ilmatorjuntayksikön säilyttämiseksi
jatkuu.
Täällä on myöskin jaettu
nimelläni oleva ponsiesitys, jota tässä en
esitä, vaan jään kuulemaan sitä,
mikä on todella ratkaisu sen suhteen, miten ministeri valiokunnan
kannanottoihin suhtautuu. Lähden siitä, että on
välttämätöntä tehdä valiokunnan
edellyttämät selvitykset myöskin ilmatorjuntarykmentin
osalta, ja Varsinais-Suomen Ilmatorjuntarykmenttiä ei voida
nyt lakkauttaa eikä siirtää.
Nils-Anders Granvik /r:
Värderade fru talman! Jag vill börja med
att i likhet med försvarsutskottets ordförande
Ilkka Kanerva uttrycka min tillfredsställelse över
att försvarsutskottet har kunnat avge ett enhälligt
betänkande över regeringens försvars-
och säkerhetspolitiska redogörelse. Det är
ett bevis på oerhörd styrka att både regering
och riksdag kan enas om de riktlinjer som skall råda i
vår försvarspolitik under de närmaste åren.
Det behöver knappast sägas att motsatsen skulle
vara mycket besvärlig.
Av svenska riksdagsgruppens gruppanförande framgick
farhågor att alla de viktiga målsättningar
som fastslås inte nödvändigtvis ryms inom
de finansieringsramar som redogörelsen innebär.
Jag delar den farhågan. Jag vill understryka att det inte
ligger i mitt intresse att kräva en försvarsbudget
större än nödvändigt, men målsättningar
och finansieringsberedskap bör gå i takt med varandra
om trovärdigheten skall kunna bibehållas.
Regogörelsens centrala målsättning
kan enkelt uttryckas i åtminstone följande linjedragningar:
Vi utgår ifrån att hela vårt land skall
kunna försvaras och att försvaret bygger på allmän värnplikt.
Det här är en viktig linjedragning, att varje
vrå av vårt land är lika viktig. Beredskapen att
försvara vårt avlånga, glest bebyggda
land ställer stora krav på beredskapen. Allmän
värnplikt är det starkaste tänkbara sättet
att binda vårt folk till beredskapen att försvara
landet om sådant behov mot förmodan skulle uppstå.
Minua ilahduttaa erityisesti se, että puolustusvaliokunnalla
on yksimielinen kanta siitä, että Suomen tulisi
jatkossakin olla sitoutumaton. Toistan mielelläni sen,
mitä olen ennenkin vastaavissa puheenvuoroissa sanonut:
tämä kannanotto merkitsee poliittista viisautta.
EU:hun liittymisen jälkeen ei enää ole
mahdollista puhua perinteisestä puolueettomuudesta. Tämän
johdosta sitoutumattomuus on minun käsitykseni mukaan paras
ratkaisu meidän maallemme.
Koska Suomi aktiivisesti osallistuu kansainväliseen
kriisinhallintaan, on selkeä kannanotto tärkeä.
On myös tärkeää edistää rauhaa
ja stabiliteettia. Rauhantyö on työtä tasa-arvon
puolesta ihmisten ja maitten välillä. Maissa,
joissa sota ja rauhattomuus vallitsevat, on tasa-arvo kaikkein heikoin.
Sitoutumattomina meillä on parempi lähtökohta
kuin muilla saada luottamusta niihin rauhantehtäviin, jotka
kansainvälinen yhteistyö meille antaa.
Turvallisuuspolitiikka tarkoittaa myös huoltovarmuutta
kriisiaikoina. Selonteossa ei valitettavasti anneta tilaa elintarvikehuollolle
kriisiaikoina. Meidän tulee kuitenkin muistaa, että jos
ruoka on vähissä, ei auta, että kaikki
muu on kunnossa. Meidän tulee muistaa hyvinä ja
rauhallisina aikoina, että maatalouspolitiikan tulee olla
sellaista, että pystymme turvaamaan elintarvikehuollon
myös kriisiaikoina, joita valitettavasti voi esiintyä.
Toimivan elintarvikehuollon ohessa haluan muistuttaa toimivan
merenkulun tärkeydestä kriisiaikoina. Jos haluamme,
että huoltovalmiutemme on turvattu kaikissa olosuhteissa,
on syytä muistaa niiden laivojen merkitys, jotka selviytyvät
vaikeissakin jääolosuhteissa ja ovat rekisteröityinä Suomen
lipun alla.
Fru talman! Den försvarspolitiska redogörelsen
och försvarsutskottets betänkande som svar på densamma
utgör en hållbar grund för detaljplaneringen
av vårt lands försvar och stämmer väl överens
med min uppfattning om hur saken skall skötas.
Mikko Kuoppa /vas:
Arvoisa puhemies! Esitän ensin valiokunnan mietintöön
perusteluihin muutosesityksen ja sen jälkeen muutosesityksen
perustelut.
Ehdotan, että valiokunnan mietintöön
sisältyvä kolmas lausumaehdotus hyväksytään
näin kuuluvana: "Eduskunta edellyttää,
että varikkojärjestelmän muutosta tarkastellaan
varikkokohtaisesti ja muutos toteutetaan siten, että henkilökunnalle
tarjotaan lähinnä koulutusta vastaavaa työtä ja
että elinkaareltaan päättymässä oleva
kalusto huolletaan siirtymäkauden ajan nykyisissä varikoissa.
Suunnitelmasta lakkauttaa Oriveden, Sääksjärven
ja Vammalan varikot luovutaan."
Tässä lisäyksenä on kolmen
varikon luettelo, että niiden lakkauttamisesta luovutaan.
(Ed. Gustafsson: Sitä on jo neljä kertaa kannatettukin!) — Sitä on
kannatettu etukäteen, mutta ilmeisesti teknisesti sitä tarvitsee
vielä kannattaa tämän esityksen tekemisen
jälkeenkin.
Hallituksen turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa
esitettiin yksiselitteisesti muun muassa Oriveden, Vammalan ja Sääksjärven
varikkojen lakkauttamista. Puolustusvaliokunnan mietinnön
kolmannessa lausumaehdotuksessa esitetään, että muutosta
on tarkasteltava varikkokohtaisesti ja muutos toteutetaan siten,
että henkilökunnalle tarjotaan lähinnä koulutusta
vastaavaa työtä. Mietinnön lähtökohtana
on edelleen, että kyseiset varikot tullaan lopettamaan.
Puolustusvaliokunta on pyrkinyt asettamaan lopetukselle henkilöstön
kannalta lopetusta pehmentäviä reunaehtoja, mikä on
tietenkin myönteinen asia. Reunaehdot eivät tietenkään
muuta sitä perustetta, että varikot tullaan lopettamaan
viime kädessä. Myös edellisen Puolustusvoimien
saneerauksen yhteydessä luvattiin pitää henkilöstöstä huolta,
mutta yli kaksisataa ihmistä kuitenkin irtisanottiin. Elikkä vaikka
eduskunta lausuu täällä hyvinkin painavasti
siitä, miten tulisi menetellä, siitä huolimatta
työttömyyttä syntyy.
Tässä suhteessa on syytä muistuttaa
siitä, mitä keskustelua käytiin debatin
yhteydessä. Ministeri Enestam totesi ensin, että lausumat
pyritään ottamaan huomioon. Ministeri Enestamilla
oli mielestäni hiukan virheellinen käsitys. Kun
eduskunta hyväksyy mietintöön liittyvät
lausumat, ne ovat eduskunnan päätöksiä ja
ministerin ja myös Puolustusvoimien tulee suhtautua niihin
sillä vakavuudella, mitä eduskunnan päätökset
edellyttävät. Elikkä ei riitä,
että pelkästään pyritään
ottamaan ne huomioon. (Ed. Bremer: Ei ole ennenkään
otettu!) — Nyt on syytä ottaa, ed. Bremer.
Oriveden varikolla on uudenaikaiset konepajatilat. Varikko pystyy
tekemään varmasti koulutuksen jälkeen
myös muuta asehuolto- ja korjaustyötä kuin
se nykyisin tekee. Kun nykyinen ilmatorjuntakalusto poistuu käytöstä,
varmasti ammattitaitoa, joka siellä on, voidaan hyödyntää.
Ei ole mitään järkeä lähteä siirtämään
nyt toimintoja pois valmiista, toimivista tiloista ja toimivan ammattihenkilökunnan
työtä aliarvioida.
Puolustusvaliokunnan lausuma myös edellyttää,
että elinkaareltaan päättymässä oleva
kalusto siirtymäkauden ajan korjataan ja huolletaan nykyisissä varikoissa.
Näin tulevien vuosien aikana varikon toimintaa tulisi suunnitella
sitten uusia tarpeita vastaavaksi, sillä ei Suomen armeija
ole luopumassa aseista.
Vammalassa varikkoalueella on runsaasti erityisvarusteisia rakennuksia,
lähes kaksisataa, ammusten varusvarastointia varten. Varikolla myös
korjataan ja huolletaan uusissa tiloissa tykkejä. Ammukset
ja muut varusteet varastoitaisiin todennäköisesti
johonkin muualle, mikä vaatisi myös uusia tiloja
ja jopa tuhansien rekkakuormien rallin. Myös muutosta aiheutuu
melkoisia kustannuksia. Myös valtiovarainvaliokunta totesi lausunnossaan,
että mitään oleellisia kustannussäästöjä näillä varikoitten
lopettamisilla tai siirroilla ei ole saatavissa.
Sääksjärven varikolle on rakennettu
turvallisuuden vaatimat erikoistilat kranaatinheittimien ammusten
lataamiseksi ja varikolle jää Ilmavoimien varikko,
joten alue ei vapaudu siviilikäyttöön.
Millään näistä kolmesta paikkakunnasta kunta
ei ole esittänyt vaatimuksia varikoiden toiminnan lopettamiseksi.
Päinvastoin kunnat ovat erittäin huolissaan selonteossa
esitetyistä suunnitelmista varikoiden lopettamisesta. Lopettaminen
merkitsee huomattavia hukkainvestointeja Puolustusvoimille ja ponsista
huolimatta työttömyyden uhkaa sadoille ihmisille.
Arvoisa puhemies! New Yorkin terrori-iskujen jälkeen
on noussut uusi, entistä voimakkaampi keskustelu Suomen
mahdollisesta Nato-jäsenyydestä. Erityisesti ministerit
Enestam ja Sasi ovat olleet Naton ovea lonksuttamassa, vaikka selonteossa
ja puolustusvaliokunnan mietinnössä ei ole Suomen
turvallisuutta uhkaamassa sellaisia uhkia, että Suomen
pitäisi hylätä sotilaallinen liittoutumattomuus.
Suomen lähialueen vakaat olot eivät edellytä sotilaallista
liittoutumista. Suomen tulee pysyä sotilaallisesti liittoutumattomana
maana. Mielestäni Suomen ei tule olla Naton eikä minkään
muunkaan sotilasliiton morsian, kuten edellinen puolustusministeri
Anneli Taina asian ilmaisi. (Ed. Rajamäki: Ei Varsovan
liittoa ole enää olemassakaan!) Näin
ollen mielestäni meidän tulee jatkaa liittoutumattomuuspolitikkaa
ja sitä kautta vaalia suomalaisten turvallisuutta. Mielestäni
liittoutumattomuus on suomalaisten turvallisuuden paras tae.
Kari Uotila /vas:
Arvoisa rouva puhemies! Kuusi päivää sen
jälkeen, kun täällä käytiin
lähetekeskustelua, tapahtui terrori-isku USA:han. Täällä on
tänään sivuttu tätä asiaa
monta kertaa. Kun terrorismista tässä salissa
puhuttiin, silloin käyttämässäni
puheenvuorossa totesin, että yhtä tärkeää kuin
kansainvälinen laaja yhteistyö on syyllisten kiinnisaamiseksi
ja edesvastuuseen laittamiseksi ja terrorismin kitkemiseksi tästä maasta,
vähintään yhtä tärkeää ja
vielä tärkeämpää on
se, että puututaan siihen maaperään,
mistä terrorismi kasvaa, elikkä puututaan maailmanlaajuiseen
epäoikeudenmukaisuuteen etelän ja pohjoisen välillä,
rikkaan ja köyhän maailman välillä ja
kaikkeen siihen liittyvään.
Sama koskee muutakin turvallisuuspolitiikkaa. Oli se uhka suoranainen
terrorismi, hyökkäyksen uhka, niin sanotun strategisen
iskun uhka tai jonkin muun hyökkäyksen uhka, mikä tahansa
maata kohtaa, kaikista tärkeintä on kriisin, konfliktin,
ennaltaehkäisy. Siinä tarvitaan silloin erittäin
voimakasta kansainvälistä roolia tai tässä tapauksessa
Suomen vahvaa roolia kansainvälisillä areenoilla.
Se tarkoittaa sitä, että pyrimme kaikin tavoin
estämään sitä eriarvoisuutta,
joka maailmassa vallitsee, muun muassa kehitysavulla. Laekenin julistuksessa
jälleen mahtipontisesti EU-maat tavoittelivat 0,7 prosentin
osuutta bruttokansantuotteesta. On vähän sellainen
kuva, että näitä julistuksia on kyllä helppo
tehdä, mutta kun omassa maassakin pitäisi päättäväisesti
täyttää se, mihin julistuksessa sitoudutaan,
sitten löytyy kaikenlaisia verukkeita, ettei tähän
sittenkään ole varaa eikä tämä ole
mahdollista. Tämä on pitemmän päälle
kestämätöntä. Sen puolesta pitää myöskin
aidosti olla valmiita tekemään työtä,
mihin sitoudutaan.
Selonteossa ja myöskin mietinnössä sinällään arvio
turvallisuuspoliittisen ympäristön muutoksista
on ihan oikea. Selonteossa todetaan, että kylmän
sodan päättymisen käynnistämät
muutokset Euroopan turvallisuuspoliittisessa tilanteessa ovat luonteeltaan
syvällisiä ja pysyviä, että laajamittaisen
sotilaallisen konfliktin uhka Euroopassa säilyy vähäisenä ja
että Suomeen ei näköpiirissä olevassa
tulevaisuudessa voida arvioida kohdistuvan erillistä sotilaallista
uhkaa. Tämä kaikki on totta terroristihyökkäyksestä huolimatta.
Minkälaiset johtopäätökset
tästä tilanneanalyysistä tehdään?
Ei tehdä sitä, mitä monessa muussa maassa
on tehty, eli kun tilanne vakautuu, turvallisuus on lujittunut,
uhkat vähentyneet, muun muassa puolustuksesta tingitään
ja määrärahoja lasketaan. Täällä on
suunta, ikävä kyllä, toisenlainen.
Yhdyn siihen, mitä ed. Bremer aiemmin on todennut.
Minullakin on vähän sellainen kuva selonteosta
mutta myöskin mietinnöstä, että eräällä tavalla
kumarretaan kaikkiin suuntiin eikä osata tehdä minkäänlaisia
valintoja. Ajetaan niin sanotusti kaksilla rattailla. Korostetaan
jopa seuraavaa varsinaista selontekoa vuonna 2004 eräällä tavalla
sitoen, että alueellisesta, maata kattavasta puolustuksesta
pidetään kiinni, yleisestä asevelvollisuudesta
pidetään kiinni, mutta ei kyllä samalla
selkeästi tingitä mistään muista kehityspaineista
ja satsauksista puolustuksen lisäämiseen. Pelkäänpä,
että tämä ei ole käytännössä mahdollista
ja joudumme tällä linjauksella kohtuuttoman kovaan
paineeseen muun muassa määrärahatasojen
suhteen. Se on kova kysymys, koska tiedämme kansan yleisen
mielipiteen muun muassa suhteessa maata kattavaan puolustukseen
ja yleiseen asevelvollisuuteen, mutta kun sitten sitä kovasti
halutaan kehittää, silloin pitäisi miettiä,
tarvitaanko muita satsauksia, joihin selonteossa ja myöskin
mietinnössä muilta osin ollaan menemässä.
Nato-kanta, johon myös on paljon viitattu ja jota debatissakin
paljon käsiteltiin, on sinällään ihan
ok. Niin kuin debatissa viittasin, jotkut tuntuvat hieman kiusaantuvan
ja vähän ärsyyntyvänkin siitä,
kun kansa on tiukasti Nato-jäsenyyttä vastaan.
Herätin kysymyksen, onko niin kuin sananlasku sanoo, että se älähtää,
johon kalikka kolahtaa: jos itse on vähän eri
mieltä kuin kansa, tuntuu kiusalliselta, kun kansa niin
päättäväisesti Nato-jäsenyyden
torjuu. Se on kuitenkin sellainen asia, jota ei hymistelemällä voi
ohittaa. Kansa vaatii lisätietoa, puhutaan sitten Nato-jäsenyyden
tuomasta rasitteesta tai uhkasta puolustusmenoillemme tai siitä,
mitä ed. Laakso puheenvuorossaan korosti, että kumppanuus
ja sen sitoumukset ovat jo hyvin pitkälle menevää Nato-jäsenyyttä niin
sanotusti sitaateissa. Kansa on hämillään
ja epätietoinen, eikä ole ihme, että kansa
reagoi tässä tilanteessa niinkin kielteisesti Natoon.
Kansa on mielestäni tässä aivan oikeassa.
Onkin niin, palatakseni vielä ponteen, joka koskee
selonteon 2004 valmistelua, että kun toisaalta edellytetään
mahdollisimman avointa ja reilua keskustelua ja parlamentaarista,
laajaa valmistelua, pikkasen särähtää,
että toisaalta halutaan suuressa strategisessa periaatteellisessa
kysymyksessä eräällä tavalla
jo sitoa valmistelu määrättyyn muottiin
siitä huolimatta, että lopputulos voi aivan hyvin
olla perusteltu siinä mielessä, että keskeiset
elementit todella säilytetään ja pidetään
keskiössä, eli yleinen asevelvollisuus ja aluepuolustus.
Lopuksi, rouva puhemies, aseviennistä. Samanlaista
avoimuutta ja kansalaiskeskustelua kuin tarvitaan puolustuksen yleisestä kehittämisestä,
tarvitaan edelleen myös asevientikysymysten osalta. En
tule hyväksymään sitä, että vaikka kansainvälinen
yhteistyö lisääntyy ja vientiponnisteluja
tarvitaan, suomalainen asevienti siirtyisi kabineteissa, toimikunnissa
tai muuten julkiselta keskustelulta tai avoimelta poliittiselta
päätöksenteolta salassa tehtäväksi.
Nykyistä linjaa on syytä jatkaa.
Kari Rajamäki /sd:
Arvoisa puhemies! Suomalaisen turvallisuuden perustaa on nimenomaan
se, että suomalaiset ovat edelleen vahvimmin sitoutuneita
isänmaansa puolustamiseen kaikissa tarvittavissa tilanteissa.
Aseelliseen palvelukseenhan astuu noin 80 prosenttia ikäluokasta. Tämä sekä nimenomaan
yhtenäinen kansa ja itsenäisyyden vahva tahto
ratkaisivat talvisodan, ja voi sanoa, että maan johdon
ratkaisut toisen maailmansodan myrskyissä olivat jälkeenkin päin
arvioiden ainoita oikeita. On syytä todella ajatella, millainen
isänmaamme olisi tänään, jos maan
johto ja kansa olisi valinnut esimerkiksi Viron tien. Tuo pieni
maahan menetti antautumalla pienestä väestöstään
enemmän kuin Suomi taistelemalla puhumattakaan muista seurauksista,
joita yhteiskunta on saanut.
Kylmän sodan aikanahan suurvaltapolitiikassa ja lännessä eräässä vaiheessa
ja erityisesti Norjassa puhuttiin suomettumisesta. Suomi on ainut
Euroopan maa, joka taisteli toisessa maailmansodassa Euroopassa
ja jota ei missään vaiheessa miehitetty. Suomessa
ei sodankaan jälkeen ole ollut entisen vihollisen joukkoja.
Sitä voi kutsua suomettumiseksi.
Toki tässä sitoutumisen ja liittoutumattomuuden
maailmassa on ehkä kuitenkin myös syytä arvioida
historian ja nykypäivänkin valossa Suomen ulko-
ja turvallisuuspoliittista asemaa ja ajattelua. Senhän
pelkisti J. W. Snellman aikoinaan todeten: "Niin tuhmia me emme
täällä ole, että kuvittelisimme
yhdenkään suurvallan uhraavan yhtäkään
penniä tai krenatöörin koipia näin mitättömän
maamme puolesta." Nykypäivän Suomi ei tietysti
ole mitätön, mutta suurvallat eivät historian
eri vaiheissa ole tänne kiinnostusta missään
vaiheessa luoneet sinisten silmiemme tähden. Sen ymmärtämisessä on
ollut jo suuren viisauden alku.
On hyvä muistaa, kun on nimenomaan Euroopan unionin
ja eurooppalaisen viitekehyksen puitteissa määrätietoisesti
pääministeri Lipposen hallitusten aikana Suomen
asemaa haluttu vahvistaa, myöskin lähihistoriaamme
sikäli, että Suomen sodassa 1808—1809
kansamme taisteli, kun Napoleon Venäjän keisarin
kanssa jakoi reviirejä. Talvisodan yksinäinen
taistelumme taas alkoi, kun Ribbentrop-sopimuksen Hitlerin Saksa
yhdessä Stalinin kanssa sopi kohtalostamme. Tästä on
selkeästi syntynyt johtopäätös:
Suomen tahto toimia Euroopan ytimessä. Se on selkeä ja
historiallinen johtopäätös, eli sellaista
tulevaisuutta ei saa enää olla, jossa kansamme
kohtalosta päätetään pöydässä,
jossa emme itse istu mukana.
Kuten pääministeri Paavo Lipponen totesi viime
maaliskuussa maanpuolustuskurssin avajaisissa: "Jäsenyys
Euroopan unionissa on vahvistanut Suomen valitsemaa turvallisuuspoliittista
linjaa. Unionin ulkoinen toiminta tähtää vakauteen ja
ristiriitojen ehkäisemiseen. Toimiva ja uskottava Euroopan
unioni on Suomen kaltaisen pienen jäsenmaan etujen mukaista.
Unionin laajentuminen Keski- ja Itä-Eurooppaan ja Baltiaan
tukee merkittävästi vakautta." Lipponen totesi
sotien ja jännityksen vuosisadan päätyttyä maamme aseman
olevan vakaampi kuin koskaan. EU-jäsenyyden vaikutusten
ohella suhteemme Venäjään kehittyivät
myös tavoitteidemme mukaisesti. Nykyiseen tilanteeseemme
on vaikuttanut päättäväisyytemme
huolehtia omista asioistamme ja torjua meihin kohdistuneet uhat,
pääministeri muun muassa totesi.
Nyt tässä turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon
yhteydessä on eri kannoilta tätä asiaa tietysti
pohdittu. Muuttuvista uhkakuvista on keskusteltu aiheellisesti.
Kiistatonta on, että on syntynyt uusia kansainvälisiä,
rajat ylittäviä uhkia, kuten kansainvälinen
rikollisuus ja vahvasti nyt näinä päivinä esillä oleva
terrorismi. Epidemiat ja ympäristöonnettomuuksien
vaikutukset on syytä myöskin pitää mielessä.
Ne edellyttävät syvenevää kansainvälistä yhteistyötä ja
kriisien ennaltaehkäisyä. Tältä osinhan
muun muassa, mitä terrorismiin tuli, valtiovarainvaliokunnan hallitusryhmät
lisäsivät myös suojelupoliisille määrärahoja
eduskuntakäsittelyn aikana 6 miljoonan markan edestä,
jotta uuteen tilanteeseen voidaan myöskin tältä osin
sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden näkökohdasta
puuttua paremmin. Kiistatonta on, että konfliktien juuret
ovat usein epädemokraattisissa poliittisissa järjestelmissä. Kestävä rauha
ei synny ilman yhteiskunnan demokraattista perustaa. Tämä on
kansainvälisen yhteistyön puitteissa aina tärkeä asia.
Kosovon tapahtumat osoittivat, että sotilaallista kriisinhallintaa
tullaan tarvitsemaan perinteisten rauhanturvaoperaatioiden ohella.
Kun nyt Afganistanin asioista ja suomalaisten osuudesta Afganistanin
jälkitilanteeseen ryhdytään puhumaan,
niin mielestäni suomalaisten ei pidä lähteä rauhaanpakottamisen
avoimen kriisin tilanteeseen, vaan suomalaisten pitäisi
olla nimenomaan rakentamassa rakenteita tämän
akuutin kriisivaiheen ohimenon jälkeen. Ehkä osuudestaan
pettyneet italialaiset ja ranskalaiset voisivat osoittaa tässä vaiheessa
enemmän aktiivisuutta.
On myös uskallettava tehdä kehitystä koskevia
kysymyksiä. Jos Euroopan unionin ja Naton laajenemista
pidetään vakautta edistävänä maamme
turvallisuuspolitiikan näkökulmasta, niin eikö jossain
kulje myös raja, jossa niiden kasvu ei enää edistä Suomen
turvallisuutta? Ajatellaan esimerkiksi Turkin mahdollista Euroopan
unionin jäsenyyttä. Pohjois-Euroopan ja Itämeren
turvallisuus- ja puolustuspoliittinen kehitys on myös siirtänyt
painopisteitä, joita mahdollinen Naton laajeneminen korostaa.
Itämeren painopiste on siirtynyt Baltian maiden, Suomen ja
Venäjän merialueiden tuntumaan, samoin Kuolan
niemimaan ja Pietarin alueen sotilaallinen merkitys on korostunut.
Tähänhän puolustusvaliokunta toteaa aivan
oikein, että vuoden 2004 selonteossa on keskityttävä näiden
konfliktien uhan mahdolliseen ulottumiseen Suomeen.
Puolustusvoimien materiaalisesta kehityksestä olemme
olleet eduskunnassa eri mieltä. Joukkojen liikuteltavuus
on tietysti tärkeätä. Kuitenkin uuden
kalliin asejärjestelmän, taisteluhelikoptereiden,
luomisen vaikutus Ilmavoimien, Maavoimien, muun muassa panssariaseen,
ja muuhun kehittämiseen ei ole meitä kaikkia vakuuttanut.
On hyvä, että jo 1998 tekemämme kielteinen
kanta, jossa silloin puheenjohtaja Tuomiojan kanssa sosialidemokraattien
keskeisellä vaikutuksella estettiin uuden kalliin asejärjestelmän
tulo, tehtiin näistä kuljetushelikoptereista ratkaisu,
nyt jälleen uuden yrityksen myötä johtaa
laajempaan eri aselajien arviointiin.
Suomi on pysyttäytynyt miinat kieltävän
Ottawan sopimuksen ulkopuolella. Jalkaväkimiinojen kieltäminen
käy helposti Kanadan ja Ruotsin tyyliin, mutta meille kyseessä on
olennainen puolustuskykyymme ja pitkään maarajaamme liittyvä turvajärjestelmä.
Kansainvälisestä kriisinhallintapaineesta ja mahdollisesta
EU-sitoutumisesta huolimatta on keskeistä turvata Suomen alueellisen
puolustuksen uskottavuus. Tässä suhteessa on keskeistä yleinen
asevelvollisuus ja kansainvälisestikin merkittävä ylläpidetty
reservi.
Myöskin on syytä huomauttaa puolustushallinnon
kiinteistöjärjestelyjen suhteen siitä,
aikooko valtiovarainministeriö antaa kehyksiin 550 miljoonaa
markkaa ekstraa, mitä vuoden 2003 alusta merkitsevä (Puhemies
koputtaa) kiinteistöuudistus merkitsisi. Tältä osin
tällaista kehyksen ylittämistä eduskunta
ei tule hyväksymään.
Seppo Lahtela /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Ed. Rajamäki puhui tässä edellä niin,
että kun varauduin kommentoimaan ed. Rajamäen puheenvuoroa
kriittisesti, hän yllättäen puhui niin
syvällisesti, että täytyy sanoa, että yhdyn ajatuksiin.
Mutta tämän osalta, vaikka tämä onkin
näin poikkeuksellinen osa, toteaisin, että selonteon
valmistuminen ja keskustelu tässä tilaisuudessa
on antanut jotain avartavaa myöskin tänä päivänä.
Alkuun toteaisin sen, mitä useassa puheenvuorossa on
jo aikaisemmin todettu, että selonteon yksimielinen valmistuminen
tietysti näin yksimielisenä ja vahvana on pitkälti
puheenjohtaja Ilkka Kanervan ansiota. Hän diplomaatin taidoillaan
johdatteli kaikki valiokunnan eri osapuolet näkemyksissään
samoille aaltopituuksille, ja jokainen joutui kannastansa tinkimään.
Jos ihmetellään sitä, kuinka oppositio
on näin herkästi antanut näissä monissa
asioissa periksi, ehkä täytyy sanoa, että oppositio
nöyrtyi kaikkein eniten. Mutta oppositio otti myöskin
vastuuta kokonaismaanpuolustuksesta ja näki asemansa niin,
että puolustusselonteon valmistuminen ja rakentaminen,
mietinnön valmistuminen nimenomaan, ei ole yksin hallituksen
asia, siinä ei ole myöskään opposition
taistelun paikka olemassa, vaan se on tasavallan, kansakunnan ja
isänmaan tulevaisuuden asia. Siinä mielessä jokainen
hioi kynsiänsä tässä asiassa,
nöyrtyi ja suostui yksimieliseen mietintöön.
Kun ed. Kekkonen, joka tämän hallituspuolueiden
leirin johtavana puhujana valiokunnassa esiintyi, saapui juuri saliin,
en voi olla toteamatta sitä, että nimenomaan ed.
Kekkosen valtiomiestaidot auttoivat todella paljon tässä asiassa, että mietinnöstä
syntyi
näin hyvä ja siitä huolimatta vielä muodollisesti
yksimielinen.
Kun katsotaan tätä asiaa, miten tätä selontekoa
olisi pitänyt rakentaa ja miten lähinnä opposition
kannalta olisi pitänyt katsoa tätä asiaa,
niin mielestäni jo lähetekeskusteluvaiheessa olisi
pitänyt syvästi tuomita ja hyljätä se
näköala, että tällä 10,8
miljardin keskimääräisellä tasolla
pystytään ja päästään
eteenpäin, vaan olisi pitänyt lähteä liikkeelle
siitä, mikä oli Puolustusvoimien alkuperäinen
tavoite ja tahto tässä asiassa: 10,8:n sijasta
11,8 miljardia, joka olisi antanut sellaiset mahdollisuudet, että koko
maan puolustaminen, niin kuin se tässä nyt sanotaan,
olisi ollut helpommin toteutettavissa ja nimenomaan maakunnallinen,
alueellinen, näkemys ottaen huomioon kunkin kansanedustajaryhmittymän
edustajien kotiseudun merkityksen olisi voitu huomioida toisella
lailla, kuin se nyt on täällä esille
tullut. Silloin ei olisi ollut pakko mennä niihin lähes
radikaaleihin supistuksiin, jotka ovat tiettävästi vain
osa siitä tulevasta kokonaisuudesta, mihin nyt on jouduttu
menemään. Tämän osalta seuraavan
kerran, kun tämmöinen asia tulee esille, silloinen
oppositio lienee viisaampi kuin nykyinen on ollut.
Tämän rakennemuutoksen ja uudistuksen osalta,
kun täällä ovat voimakkaasti pirkanmaalaiset
ja varsinaissuomalaiset puhuneet omien alueittensa puolesta, katson,
että varikoihin kajoaminen ja koskeminen on äärettömän
hyvä tässä käydyssä keskustelussa.
Mutta katson myöskin sellaisen näköalan,
että kun me ed. Ranta-Muotion kanssa kävimme valiokunnan
oppositioryhmien kanssa Oriveden varikolla, meille jäi selkeästi
sellainen vaikutelma, että tässä asiassa nimenomaan
pitää saada näkyviin todellinen edustajien
vaikutusvalta ja sen käynnin vaikutuksen pitää myöskin
näkyä siellä asiassa.
Tässä yhteydessä en voi olla toteamatta
sitä, mitä siellä kuului, että jotkut
Pääesikunnan kenraalit olivat sanoneet, että kyllä kansanedustajat ja
eduskunta voivat tässä asiassa puhua mitä tahansa,
mutta Pääesikunta haluaa ja tekee niin kuin tahtoo.
Näin ei voi olla olemassa. Eduskunta antaa Pääesikunnalle
raamit ja tehtävät ja Pääesikunta
käsittääkseni on hierarkiassa eduskunnan
alapuolella. Ellei näin ole, minun sotilaallinen koulutukseni
on jäänyt kesken. Tältä osin toivoisin,
että tällaisia signaaleja ei tulevaisuudessa enää eduskunnan
edustajien korvien kuultavaksi saatettaisi. (Ed. Kekkonen: Olivatko
ne huhupuheita, vai?) — Ed. Kekkonen, huhuilla on yleensä taipumus
jalostua puheeksi ja uskottavaksi, ja yritän tässä uskottavasti
näin väittää tämän
asian. (Ed. Kekkonen: Siis huhuja!)
Mitä tulee sitten myöskin varsinaissuomalaisiin
ja varsinaissuomalaisten näkemyksiin Turun Ilmatorjuntarykmentin
tulevaisuudesta ja mahdollisuuksista ja siihen, että täällä eduskunnassa äänestetään
ponnesta, missä Turun Ilmatorjuntarykmentti tässä asiassa
säilytetään, puolustaisin aavistuksen
verran valiokunnan kymenlaaksolaisjäseniä, joita
tunnen ed. Kekkosen kanssa edustavani tässä asiassa.
Kun kiinnitimme huomiota siihen, että ilmatorjunnan osalta
tulee näin radikaaleja supistuksia ja joukkojen siirtoja, meille
vakuutettiin valiokunnassa, että kaikkiin valmiusyhtymiin
tulee sijoitettavaksi osa ilmatorjuntajoukkoja. Valmiusyhtymien
organisaatioon kuuluu yhtenä tärkeänä osana
ilmatorjuntajoukot. Tähän nähden jouduimme
hyväksymään pitkin hampain tällaisen
näköalan, että Haminasta siirretään
Kymen Ilmatorjuntarykmentti Vekarajärvelle ja tämä nähdään
niin oleellisena ja uutena rakenneuudistuksena.
Tältä osin tuntuvat aika ihmeelliseltä niin
puolustusministerin kuin Pääesikunnan kuin muidenkin
näkemykset, missä todistetaan nyt täällä eduskunnassa,
että Porin Prikaatiin Säkylään
ei tule missään tapauksessa ilmatorjuntajoukkoja, vaan
sen korvaa kansainvälinen koulutus. Siinä mielessä tieto
ei ole jostain syystä käynyt kohdalleen eikä sattunut
yksiin tässä asiassa. Jos tämä olisi
ollut tiedossa silloin, että näin on olemassa, että kaikkiin
valmiusyhtymiin ei tätä tule, olisimme varmasti
pitäneet voimakkaammin myöskin siitä asiasta
kiinni, että Haminasta ei olisi ilmatorjuntaa siirretty
Vekarajärvelle, vaan Vekarajärvi olisi saanut
toimia yksin ja ilmatorjunnan olisi kuulunut olla Haminassa, jossa
se olisi voinut toimia joukkojen yhteydessä eräänlaisena
satelliittiosana siellä matkassa. Mutta näin tämä maailma
muuttuu ja näin voitaneen tässä todeta.
Rouva puhemies! Kokonaisuutena toteaisin tässä vaiheessa
puheenvuoroa, että nyt esitetty ja puhuttu taso on se minimitaso,
mikä pitää ehdottomasti toteutua. Tässä ei
ole tippaakaan tinkimisen sijaa. (Puhemies koputtaa) Näin
pitää olla. Näin pitää toimia. — Myöhemmin
lisää.
Ola Rosendahl /r:
Arvoisa rouva puhemies, värderade fru talman! Det
som skett efter att redogörelsen avgavs visar att den globala säkerhetspolitiken
har blivit viktigare än man hade tänkt sig. Konflikten
i Afghanistan visar att Nato och EU allt mera måste samordna
sin krishantering inom ramen för FN. Finland har erfarenheter
av fredsbevarande verksamhet såväl inom FN-organisationen
som inom EU:s krishanteringsoperationer. Vår alliansfrihet
har inte utgjort ett hinder för att utöva internationellt
ansvar.
Redogörelsen ger inte heller någon grundlig analys
av innebörden av vår alliansfrihet i krishanteringssammanhang.
Därför kan man väl omfatta försvarsutskottets
och utrikesutskottets ståndpunkt att Finland inte behöver
frångå alliansfriheten för att vara internationellt
trovärdigt. En bindning till allianser skulle inte heller
minska vårt ansvar för det egna försvaret.
I dagens värld bör försvaret utvecklas
för att förebygga strategiska anfall och förbättra
förmågan att avvärja dessa.
Den centrala principen bör alltså fortsättningsvis
vara en försvarspolitik som kontinuerligt anpassas till
omvärlden och som garanterar landets oberoende och medborgarnas
frihet. Denna principiella linje innebär samtidigt att
vi tar vårt ansvar för den kollektiva säkerheten
genom att delta i internationellt säkerhetspolitiskt samarbete utan
att för den skull avstå från alliansfriheten.
Ett trovärdigt försvar är grunden
för militär alliansfrihet. Min uppfattning är
att ett alliansfritt land utsätts för mindre risk
att dras med i kriser och väpnade konflikter jämfört
med att som ett litet land vara bundet till stormaktsallianser på området.
Direkta orsaker till hämndaktioner och terrorattacker borde
inte heller föreligga mot ett alliansfritt land som bär
sina internationella förpliktelser. I egenskap av EU-land
deltar vi i krishanteringsoperationer utgående från
frivillighetsprincipen, inte från ett förpliktande
kollektivt EU-försvar.
Utskottet framhåller att redogörelsen borde innehålla
en uppskattning om det bindande i EU:s försvarsdimension
och dess verkningar på Finland. Däri är
det lätt att instämma. Redan på materialanskaffningens
område deltar Finland bilateralt i samarbete med EU-länder
och i materialanskaffningssamarbete inom ramen för Natos
program för partnerskap för fred.
Eftersom jag tillhör finansutskottet, inte försvarsutskottet,
tar jag först upp några ekonomiska aspekter på försvaret.
Enligt statsbokslutet år 2000 disponerade försvarsministeriet över 10 055
miljoner mark eller 1,3 procent av bnp. Detta hör till
de minsta procentuella andelarna i hela Västeuropa, där
man som ett EU-medeltal allokerar 2 procent till försvaret.
Förslaget om att minska försvarsstyrkans manskap
med 80 000 man till 350 000 soldater 2008 är
ganska radikalt men kan accepteras på vissa villkor. Kärnan
i omställningen bör vara att utbilda de bästa
förmågorna till soldater, dem som är
verkligt motiverade och som skall utgöra en stridsduglig
reserv i en välmotiverad folkarmé. Det låga
antalet måste kompenseras med kvalitét, utbildning
och materiel.
Arvoisa puhemies! Joukkojen vähentämisellä on
tietenkin seurauksensa, mitä tulee resurssien käyttöön
koulutuksen ja tarvikkeiden hankinnan ollessa kyseessä.
Osittain on kyse joidenkin rauhanajan yksikköjen ja varikoiden
lakkauttamisesta ja kehittämisestä. Puolustuskulujen
keskiarvoksi vuosille 2003—2008 merkitään
muuttumattomana 1,3 prosenttia bkt:sta. Valtiovarainvaliokunta toteaa,
että budjettikehysten on oltava reaaliset ja niiden tulee
mahdollistaa selonteossa määriteltyjen seikkojen
toteuttaminen.
Valiokunta huomauttaa myös, että kulut kiinteistöhallinnon
uudelleenjärjestelyyn eivät sisälly rahoituskehyksiin.
Muuttuvien kulujen lisäksi tulevaisuuden vuokrakuluihin
vaikuttavat investointitarpeet uusiin rakennuksiin ja korjauksiin. Investoinnit
kiinteistöihin voivat olla ajankohtaisia yksikköjen
rakennemuutoksen keskittymisen yhteydessä. Rationalisointitoimenpiteillä saatava
nettosäästö vaikuttaa jäävän
suhteellisen pieneksi. Tämän takia täytyy
olla muita kuin valtiontaloudellisia syitä toimenpiteiden
perusteluiksi, esimerkiksi tehokkaampi koulutus ja infrastruktuuri.
Valiokunta käsittelee uudelleenjärjestelyn seuraukset
perusteellisesti ja tekee siitä johtopäätöksiä.
Nämä voidaan hyväksyä, vaikka
ne voivat johtaa joihinkin viivästyksiin, mitä tulee
keskittämiseen. Jos muutostarkasteluun ryhdytään, on
tätä varten kuitenkin erikseen myönnettävä määrärahaa.
Vuosille 2005—2008 määrärahoja ei
ole tarkemmin eritelty rahoituslaskelmilla hankintoihin sekä toimintaan
että byrokratiaan. Tämä selvitetään
vuoden 2004 selontekoa varten, mikä muun muassa tarkoittaa
sitä, että rahoituskehykset eivät sisällä henkilömiinojen
poistamisen kuluja. Tämän on aikaisemmin arvioitu maksavan
noin 4—5 miljardia markkaa kertamenona.
Valiokunta on perin pohjin käsitellyt miinakysymystä ehdottamatta
suoranaisesti mitään teknistä ratkaisua.
On itsestäänselvää, että Suomi tarvitsee
pitkän siirtymäajan henkilömiinojen korvaamiseen
muilla aseilla tai muulla miinatekniikalla. Niin ikään
on tärkeää, että suurvallat osallistuvat
Ottawan sopimuksen velvoitteisiin, jotta henkilömiinojen
globaali kielto toteutuisi.
Talman! Det nordliga samarbetet på det militära
området omfattar krishantering och försvarsmaterielanskaffning.
Från flygvapnet har tyngdpunkten flyttats till anskaffningar
för armén och då främst till
frågan om transporthelikoptrar som har hanterats som en
samnordisk anskaffning. På området för
tekniskt materiel har Finland ett samarbete med Nato om service
och reservdelsförsörjning. Utskottet har begränsat
sin materielanalys till frågan om inhemska krigsmaterielindustrin
och tvingats konstatera att ingen sektor kan komma till rätta
endast med vår egen armés beställningar.
Riksdagen har ju i flera sammanhang konstaterat att inhemska
materiel- och ammunitionsindustrin behöver en kontinuerlig
orderstock från försvarsmakten. Den inhemska anskaffningsandelen
har under flera år legat så lågt som
vid 20 procent, vilken givetvis har sin förklaring i stridsflygets
stora andel av anskaffningarna. Under de åtta senaste åren
har anskaffningarna uppgått till sammanlagt 30 miljarder
mark, varav över 60 procent fokuseras på nya jaktplan
och deras vapensystem. När det gäller transporter
och eventuella stridshelikoptrar hade jag väntat mig en
analys av behovet och alternativ disposition av ekonomiska resurser.
Det är ju ett känt faktum att det sistnämnda är
sagolikt dyra och därför måste man om
och om igen ställa sig frågan, behöver
vi dem och till vad, samt vilka är alternativen.
Eero Akaan-Penttilä /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Ensinnäkin sanoisin, että on
erinomaista, että ministeri ehti tulla tänne takaisin muilta
kiireiltään kuuntelemaan meidän kommenttejamme
ja myöskin että valiokuntaneuvos Rivinoja on jaksanut
olla koko ajan täällä. Se on minusta
varsin poikkeuksellista, kun lehterillä ei ole ketään
ja Puolustusvoimista ei tosiaan ole ketään paikalla.
Se on semmoinen asia, joka jää vähän
mietityttämään.
Tässä on aika mielenkiintoinen tilanne sillä lailla,
että Euroopassa meillä Suomessa on suurin maanpuolustustahto
tässä maassa ja toisaalta meillä on pienin
puolustusbudjetti. Tämä kombinaatio on tietysti
aika mielenkiintoinen, ja voi olla, että se on ollut detonaattori
siihen, että tästä keskustelusta on tullut
paljon vilkkaampi kuin pieni alkutirkistely mahdollisesti tarkoitti.
Saamieni tietojen mukaan pelkästään puolustusvaliokunta
kuunteli 120:tä asiantuntijaa ja piti tässä kuulemisrytmissä 26
kokousta ja sen jälkeen vielä noin 14 muuta kokousta.
Suurin piirtein näin se menee. Harvassa asiassa varmaan
mikään eduskunnan valiokunnista näin
paljon yhteen asiaan paneutuu, ennen kuin se siitä mietinnön
tekee.
Suurin periaate näyttää olevan se,
että yleinen ja yhtäläinen asevelvollisuus
hyväksytään ilman muuta Suomessa, alueellinen
puolustusjärjestelmä hyväksytään
ja myöskin riittävä reservi, joskin meidän
alentuva syntyvyytemme näkyy vähän ehkä siihenkin
tekevän vaikeuksia, mutta näin periaatteessa on
päätetty. Näistä tulevat hyvin
luontevat toimintalinjat: uskottava puolustuskyky, ei täysin
itsenäinen tosin enää mutta kuitenkin
uskottava, ja sotilaallisesta liittoutumattomuudesta täällä on
tänään jo taitettu peistä hyvin selkeästi
ja kuultu kahdenkin ministerin suulla, että tähän
asiaan ja koko Nato-suhteeseen jämäkämmin
puutumme viimeistään vuonna 2004, ellei jotain
poikkeavaa sitä ennen synny.
Se että tämä kaikki toteutuu, vaatii
tietyn mitoituksen, ja se minusta on vähän semmoinen, miten
nyt sanoisi, jopa murheellinen asia, että rahaa löytyi,
onneksi löytyi enemmän kuin vajaa 10 miljardia,
löytyi loppujen lopuksi 10,8 miljardia, mutta se tapa,
jolla se raha löytyi, ei tietenkään ollut
analyyttinen ja toiminnoista lähtevä vaan muista
syistä lähtevä kokonaan. Kuulemisen yhteydessä minulle
ainakin jäi semmoinen käsitys, että mikäli
meillä olisi ollut miljardi enemmän rahaa vähitellen
nousujohteisesti, monet asiat olisivat toisella lailla tulleet ratkaisuun ja
siitä huolimatta olisi pystytty tekemään
niin, että säästöjä ja
rationointia olisi tehty.
Tämä voi olla vaarallinen tie. Minä toivon, että se
ei ole sitä, toisin sanoen, että meidän
kenraalimme eivät ole liian lujilla tämän
asian kanssa ja lyöneet vain kiltisti kantapäitä yhteen,
kun kerran pakko on ollut niin tehdä. Nimittäin
analyysissä ilmoitettiin useankin kenraalin suulla, että tällä kaikella
Suomella on nyt kohtuullinen ilmapuolustus, kohtuullinen meripuolustus
ja liikkuvat maavoimat. Se sanottiin, arvoisa puhemies, nimenomaan
näin. Ei sanottu edes, että on kohtuulliset maavoimat,
sanottiin liikkuvat maavoimat. Näillä termeillä voi
painottaa asioita aivan miten vaan, mutta toivon, että tässä ovat
ammatti-ihmiset kuitenkin olleet rehellisellä tavalla asialla.
Meillähän tietenkin reservi vähenee ja varuskunnat
vähenevät. Niissä on omia ymmärrettäviä puolia,
samaten varikot ja kaikki.
Minä itse asiassa paneudun jalkaväkimiinakysymykseen
puheeni loppuosassa melkein yksinomaan sen takia, että sille
en mahda mitään, että minua närästää aika
paljon päätöksentekotapa, miten tämä kaikki
on edennyt. Ottawan sopimushan kieltää henkilömiinojen
käytön, varastoinnin, tuotannon ja siirrot ja
edellyttää näiden miinojen hävittämistä.
Tämä sopimus tuli kansainvälisesti voimaan
maaliskuussa 97, siis neljä vuotta sitten. Toistaiseksihan
Suomi ei ole liittynyt tähän sopimukseen, mutta
edellä mainitun tekstin mukaisesti siihen suuntaan kuitenkin
ollaan menossa. Tätä meille ei ole oikein kerrottu. En
ole löytänyt mistään, kuka loppujen
lopuksi päätti, että me menemme tähän
suuntaan niin selkeästi kuin menemme, oli se sitten oikein
tai väärin.
Pääosa valtioista, joilla on henkilömiinoja
sotilaallisiin tarkoituksiin, on jäämässä itse
asiassa sopimuksen ulkopuolelle. Minusta se on aika mielenkiintoinen
maininta. Tällaisia maita ovat muun muassa Yhdysvallat,
Turkki, Venäjä, Intia, Pakistan, Pohjois- ja Etelä-Korea
sekä Israel, todennäköisesti paljon muitakin
maita. (Ed. Kekkonen: Mikä yhdistää näitä maita?) — Muun
muassa, sanon sen, ed. Kekkonen, hetken päästä, yhden
asian ainakin sanon. — Toisaalta sopimukseen on liittynyt
noin 140 valtiota ja sen on ratifioinut yli sata valtiota, siis
on puolensa ja puolensa. Mutta, ed. Kekkonen, ennen kaikkea mukana
on niitä maita, jotka eivät erityisesti puolustuksessaan
nojaa jalkaväkimiinoihin mutta kylläkin hyvin
voimakkaasti merimiinoihin, koska ovat merivaltioita. Miksi Suomi
on toisin päin? Yleensähän meitä ei
sanota merivaltioksi. Saarivaltioksi maanpuolustuskurssilla kutsuttiin.
Kielteinen suhtautuminen jalkaväkimiinoihin johtunee
niiden erittäin ikävistä siviiliuhreista etupäässä Afrikassa
ja niissä maissa, missä niiden käyttö on
ollut summittaista ja miinat ovat jääneet maastoon
pysyvästi. Jalkaväkimiinahan on tehokas, väsymätön
ja halpa sodan ajan ase mutta inhottava totta kai tehovaikutukseltaan, niin
kuin koko sotakin on. Tähän asti Suomen alueellisen
puolustuksen kannalta jalkaväkimiinojen käyttö on
ollut erittäin tärkeää, ja sitä se
tulee olemaan jatkossakin, ellei sitä toisella järjestelmällä korvata.
Meidän uusi Puolustusvoimain komentajamme onkin sattuvasti
sanonut, että jalkaväkimiinoista luopuminen on
poliittinen kysymys ja eduskunnan ja hallituksen harkinnassa, koska
kokonaissumma, mitä uusi järjestelmä maksaa,
on 5 miljardia. Mikäli se raha löytyy, Puolustusvoimilla
on keinot pitää myöskin laajamittaista
hyökkäystä vastaan maamme rajat miinoilla
tai vastaavalla järjestelmällä turvattuina.
Puolustusministeri Jan-Erik Enestam
Arvoisa puhemies! Ed. Akaan-Penttilän rakentavaan puheenvuoroon varmuuden
vuoksi täydennys koskien jalkaväkimiinoja. Selonteossahan
kerrotaan pyrkimyksestä liittyä Ottawan sopimukseen
puolustuskyvystä tinkimättä. Haluan,
että luetaan tämä kokonaisuus, ettei
jää sellainen vaikutelma, että sinne mennään
vain suin päin puolustuskyvystä tinkienkin. Koska
asiaa ei ole vielä selvitetty, asiaan palataan vuoden 2004
selonteossa.
Pehr Löv /r:
Värderade fru talman, arvoisa rouva puhemies! Kan
vi räkna med att inte behöva dras in i en svår
kris eller ett krig i Finland? Internationella kriser kommer att
beröra oss, men sannolikt inga krig nära oss i
en närmaste framtiden. Säker kan man ändå inte
vara. Det visade förra seklets historia och därför
måste vi hela tiden bedriva en vettig säkerhetspolitik
och ha ett trovärdigt försvar. En tryggad finansiering
av vårt försvar skapar en förutsättning
för bland annat en hållbar social- och hälsovårdspolitik.
Puhemies! Kunnioittaen kaikkien veteraanien panostusta Suomen
itsenäisyyteen meidän on nyt varmistettava, että Suomen
puolustus on uskottava. Ainoastaan järkevällä sotilaallisella
iskuvoimalla voimme puolustaa itsenäisyyttämme
uusissa kriisitilanteissa. Uskottava puolustus on toisin sanoen
takuu kestävälle sosiaaliselle hyvinvoinnille.
Onneksi Suomen päättäjät ovat
ymmärtäneet, että puolustus tarvitsee
taloudellisen turvallisuuden kehitykselleen. Olemme myöskin ymmärtäneet,
että meillä täytyy olla hyviä yhteyksiä suurvaltioihin
ja Natoon. Tämän ei kuitenkaan tarvitse merkitä sitä,
että meidän on oltava jäseniä sotilasliitto
Natossa.
Talman! Terrorattacken i USA på World Trade Center
den 11 september i år påminner oss om säkerhetens
och trygghetens svagheter i en stormakt. Borde Finland rent av bli
medlem i Nato för att optimera vår trygghet? Mitt
spontana svar i det här skedet är att det inte är
nödvändigt och jag skall försöka
svara varför.
Nyligen gav general Hägglund en intervju i Hufvudstadsbladet
där han mycket tydligt redogör för Finlands
säkerhetspolitiska plattform för tillfället
och det här är helt förenligt med försvarsutskottets
betänkande som vi diskuterar just nu. Han konstaterar för
det första att efter terroristdådet har det uppstått
en gemenskap mellan USA, Europa och Ryssland på ett sätt
som gör att frontlinjerna i världen finns på ett
helt annat ställe än mellan det traditionella
väst och öst. Finland ligger numera mera i mitten än
vid gränsen till allianserna. Med tanke på Finlands
trovärdighet är det viktigt att vi deltar aktivt
i fredsoperationer, trots att de emellanåt kan vara riskfyllda.
För det andra är det bra att vi har ett gott
vänskapsförhållande till Nato, som för
tillfället är den enda allians som har militär
slagkraft att lugna ned krigshärdar. Viktigt är
att operationerna sker med stöd av FN för att
Finland helhjärtat skall kunna stöda och till
vissa delar delta. Vi har redan tradition gällande många
fredsoperationer i världen. Finlands fredsstyrkor är
uppskattade. En nordisk säkerhetsbrigad som snabbt kan
skickas ut till krishärdar håller på att
upprättas. Också en europeisk krisstyrka skall
byggas upp men i brist på pengar och i viss mån
politisk vilja framskrider processen ganska långsamt och
man får lov att luta sig mot Nato. Det här är
ett problem, medan till exempel Turkiet som inte är medlem
har svårt att acceptera Natos utnyttjande utan att helhjärtat
få delta i beslutsprocessen. Turkiet har som vi vet inte
ett ur människorättssynpunkt demokratiskt system ännu.
Finlands trovärdighet i Europa har stärkts
genom några viktiga stormaktspolitiska åtgärder under
90-talet. En forskare vid försvarshögskolan Thomas
Ries berömmer Finlands insatser när det gäller
arrangemanget av toppmötet mellan Jeltsin och Clinton i
Helsingfors 1997 och Kosovomedlingen sommaren 1999. Den medlingen löste
den allvarliga krisen mellan Ryssland och väst. Kulminationen
var Finlands EU-ordförandeskap och det framgångsrika
toppmötet i Helsingfors i december 1999 då EU
tog sina strategiska beslut för en gemensam säkerhetspolitik. Efter
det här har Finland genom sin utrikesminister varit något
otydligt i sina ställningstaganden, bland annat i åtgärderna
med anledning av terroristattacken i USA. En del anser att Finlands
trovärdighet har lidit en del av det här.
Jag är dock övertygad om att Finland har
ett bra samarbete med stormakterna i dag. Vi har ett tryggt förhållande
till Nato och vi kan räkna med stöd om vi eventuellt
hamnar i en krissituation. Vår östra granne kan
vi knappast för evigt lita på men det är
väl också onödigt att irritera mer än nödvändigt.
Tack vare ett gott förhållande till nyckelstater
och Nato behöver Finland inte vara formell medlem i Nato
i dagens läge.
Talman! Försvarsutskottets enhälliga betänkande
tryggar vårt trovärdiga försvar för
en överskådlig tid framöver, en demokratisk
seger som jag uppskattar.
Jyrki Katainen /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Puolustusvaliokunnan mietinnössä on
erityisen hyvää se, että se on yksimielinen
ja etenkin kun se on sisällöltään
varsin tulevaisuuteen suuntautuva. Selonteosta on vaikea löytää jyrkkiä vastakkainasetteluja,
joiden perusteella Suomen tulevaisuuden puolustusratkaisut hakattaisiin
peruuttamattomasti kallioon. Mietintö antaa hyvät
lähtökohdat jatkokeskustelulle, jota on käytävä jo
hyvässä ajoin ennen vuoden 2004 selonteon valmistelua,
jolloin muun muassa liittoutumiskysymys tulee viimeistään
vakavaan harkintaan ja esille.
On käytävä avointa ja kiihkotonta
keskustelua mahdollisesta liittoutumisesta tai liittoutumattomuuden
tien jatkamisesta. Suomessa on vahva konsensusperiaate perinteisesti
ollut suurissa ulko- ja turvallisuuspoliittisissa asioissa, ja olisi toivottavaa,
että tämä perinne myös jatkuisi
tulevaisuudessa. Avointa keskustelua on käytävä; suomalaisten
ihmisten turvallisuus ei voi olla rivien välissä.
Sotilaallisesta liittoutumattomuudesta ei tule tehdä repivää vaaliteemaa,
jossa puolueet linnoittavat itsensä asemiin ampuakseen
toisiaan syvistä juoksuhaudoista. Oleellista on, että osaamme
tehdä oikeita ratkaisuja oikeaan aikaan lisätäksemme
vakautta ja kansallista turvallisuuttamme sekä maksimoidaksemme
vaikutusvaltamme myös kansainvälisellä tasolla
turvallisuuttamme koskevissa asioissa.
Puolustusministeri Enestam on esittänyt muutamia hyviä kysymyksiä taannoisessa
puheessaan tulevaisuuspohdinnan lähtökohdiksi.
Hän kysyy, mikä on se tulevaisuuden kansainvälinen kriisi,
jonka vaikutusten ulkopuolelle Suomi voisi jäädä,
tai mikä olisi se maatamme vastaan kohdistuva uhka, jonka
torjunnassa voitaisiin tukeutua yksinomaan kansalliseen varautumiseen.
Tämänhetkiset mielipidemittaukset eivät
kerro vielä mitään, sillä valtaosa
väestöstä ei voi tietää,
mitä liittoutuminen oikeasti tarkoittaisi, puhumattakaan
siitä, millainen järjestö Nato on tai tulee
tulevaisuudessa olemaan. Mielipiteet perustuvat näin ollen
jokseenkin tunteenomaisiin käsityksiin ja jossakin määrin
jopa harhakäsityksiin.
Nato näyttää laajentuvan edelleen.
Ensi vuoden huippukokouksessa Prahassa on todennäköistä,
että Natossa tehdään päätöksiä Baltian maiden
liittymisestä, integroitumisesta, puolustusliittoon. Yleisesti
arvioidaan, että tämä selventää Viron,
Latvian ja Liettuan asemaa ja lisää Pohjois-Euroopan
vakautta. Naton laajentumisella yleisen arvion mukaan näyttää olevan
siis myönteisiä, vakautta lisääviä vaikutuksia.
Naton laajeneminen Baltiaan muuttaa oleellisella tavalla myös
Suomen turvallisuusympäristöä. Kuinka
oleellisella tavalla, sitä voidaan pohtia seuraavassa selonteossa.
Selvää kuitenkin on, että Nato-keskusteluun
aiemmin liitetty argumentti, jonka mukaan Suomen jäsenyys
tai Ruotsin jäsenyys toisi epävakautta alueelle,
ei ole enää kovinkaan vahvasti perusteltavissa,
mikäli halutaan käyttää faktoja.
Puolustusvaliokunta toteaa: "Turvallisuusyhteistyön
keskeisin tavoite on vahvistaa alueellista vakautta kytkemällä Venäjä olemassa
oleviin euro-atlanttisiin turvallisuusjärjestelyihin ja
vaikuttaa Venäjän ja Baltian maiden suhteiden
normalisointiin." Venäjä tulee ilmeisesti saamaan virallisen
statuksen Natossa. Se tulee ilmeisesti menemään
pidemmälle kuin rauhankumppanuusohjelma, johon Suomi tällä hetkellä kuuluu. Venäjä
on
siis Prahan jälkeen mahdollisesti Suomea tiiviimmässä yhteistyössä Naton
kanssa. Venäjän ja Naton läheneminen
on Suomen näkökulmasta erittäin positiivinen
kehitys.
Jo lähitulevaisuudessa on mahdollista, että kaikki
Itämeren ympärillä olevat maat Suomea
ja Ruotsia lukuun ottamatta ovat varsin tiiviissä yhteistyössä Naton
kanssa tai jäseninä Natossa. Kuinka Suomi tässä vaiheessa
perustelee poissaoloaan sellaisesta kansainvälisestä turvallisuutta ja
vakautta lisäävästä organisaatiosta,
jossa sen ympäristövaltiot ja sen keskeiset yhteistyökumppanit
ovat jo aktiivisesti mukana?
Arvoisa puhemies! On muistettava, että uusia jäseniä ottaessaan
Nato ei sääntele jäsenehdokkaille liittymisehtoja,
vaan ottaa varsin seikkaperäisesti huomioon ehdokkaidensa
geostrategisen aseman ja turvallisuuspoliittisen tilanteen ja on osoittanut
toimivansa tässä suhteessa joustavasti. Tästä on
varsin monia esimerkkejä Naton aikaisemmilta laajentumiskierroksilta.
Nyt kun ensimmäistä kertaa Afganistanin kriisin
aikaan tai New Yorkin kriisin aikaan Natossa sovelletaan käytäntöön
5 artiklaa, tässäkin pykälässä,
jota aiemmin on hyvin vahvasti pelätty ja sen vaikutuksia
epäilty, on nähty mitä suurinta joustavuutta.
Tämä tietysti on luonnollista poliittis-sotilaallisessa
organisaatiossa, joka toimii globaalilla kansainvälisellä tasolla.
Arvoisa puhemies! Kun katsotaan, mikä on Suomen turvallisuuden
ja suomalaisten turvallisuuden kannalta oleellista, ei voi olla
mitään muuta pyhää kuin se,
että meidän poliitikkojen täytyy pystyä keskustelemaan
ja tekemään ratkaisut silloin, kun ratkaisuja
vielä pystytään harkitusti tekemään.
Ei saa olla mitään kiveen hakattuja sääntöjä eikä ideologisia
esteitä tehdä ratkaisuja, jotka vakauttavat muuttuvassa
ympäristössä suomalaisten ihmisten turvallisuutta.
Tämänhetkisen poliittisen tilanteen kautta
tehdyissä tulevaisuusarvioissa pohdinnan lopputuloksena
näen, arvoisa puhemies, että vuoteen 2010 asti
tarkasteltuna suomalaisten kannalta on huomattavan paljon järkevämpää varautua
ja jopa tähdätä Naton jäseneksi
kuin pyrkiä kaikin mahdollisin keinoin pysymään
sen ulkopuolella. Tämä vaatii kuitenkin perusteellista
analyysia parlamentaarisella tasolla ja samassa yhteydessä tosiasioihin
pohjautuvaa yhteiskuntapoliittista keskustelua.
Arvoisa puhemies! Toivon, että keskustelu jatkuu kiihkottomasti
ja perustellusti ja mikäli joku meistä tällä hetkellä mielipiteensä esittävistä edustajista
kokee jatkossa olevansa väärässä, pystyy
sen myös tunnustamaan.
Pertti Mäki-Hakola /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Tulee tällainen jouluinen
olo, kun katsoo puhemiestä. On niin jouluisen näköinen, edustava
nainen meillä johtamassa puhetta tänäkin
iltana.
Kuten tässä keskustelussa on monta kertaa mainittu,
viimeksi äsken ed. Kataisen puheenvuorossa, puolustusvaliokunnalle
on annettava tunnustus hyvin tehdystä työstä.
Varmaankin täällä oppositiota myöten
on kerrottu puheenjohtajan roolista. Niihin kiitoksiin varmaan voi
yhtyä. Kokeneen parlamentaarikon työn jälki
näköjään näkyy.
Yksimielisen mietinnön aikaansaaminen näinkin
herkässä ja vaikeassa asiassa on hatunnoston arvoinen
teko. Yksimielinen mietintö sopii hyvin kansalaisten asenteisiin
koskien maanpuolustusta. Maanpuolustustahtohan on tällä hetkellä korkeammalla
tasolla kuin aiemmin. Tätä taustaa vasten voimme
olla varmoja kansalaisten suuresta tuesta Puolustusvoimia kehitettäessä, nimenomaan
kehitettäessä.
Haluan omalta osaltani puuttua selonteon ja valiokunnan mietinnön
tiimoilta pariin asiaan eli Ilmavoimien kehittämiseen ja
kotimaiseen puolustusmateriaaliteollisuuteen.
Selonteon kohdassa "Suomen puolustuksen kehittäminen"
todetaan Ilmavoimien osalta: "Ilmavoimien materiaalisen kehittämisen
painopiste on torjuntahävittäjäkaluston
toimintaedellytysten parantamisessa ja suorituskyvyn ylläpitämisessä."
Sama teksti on kirjoitettu myös kohtaan, missä tarkastellaan
puolustushaarojen kehittämistä. Ilmavoimien suorituskyvyn
todetaan vastaavan torjuntahävittäjäkaluston
osalta asetettuja vaatimuksia, kiitos kaukonäköisten
päättäjien, jotka suuresta kohusta huolimatta
tekivät aikanaan Hornetien hankintapäätöksen.
Ilmavoimat ovat kalustoon tyytyväisiä, ja puolustushaaran
edustajat ovat erittäin motivoituneita työhönsä,
kävi missä Ilmavoimien yksikössä hyvänsä.
Positiivista on se, että selonteossa ilmoitetaan hävittäjien
ohjaajien lentotuntien määrän nostamisesta
tasolle, joka takaa hävittäjälaivueen
riittävän koulutustason. Valiokunnan mietinnössä vielä tarkennetaan:
"Pidemmällä aikavälillä on kyettävä turvaamaan
lentotoiminnan rahoitus siten, että Hornet-kaluston lentotunnit
kasvavat vuoteen 2006 mennessä nykyisestään
noin 30 prosenttia." On hyvä, että lentotuntien
määrään kiinnitetään
huomiota. Ammattitaidon ylläpitäminen edellyttää lentämistä,
ja toisaalta ilmatilamme valvonta myös edellyttää,
että koneilla voidaan lentää. Nythän
oli välillä jo uhkakuva, että hävittäjät
jäävät maahan, kun ei ole varaa ostaa
lentopetrolia. Puolustusministeri hoiti sen asian kyllä tyylikkäästi
aikanaan.
Hävittäjäohjaajamme ovat erittäin
ammattitaitoisia, mistä kiitos toimivalle ja laadukkaalle koulutusjärjestelmällemme.
Tästä syystä haluan vielä tässä puheenvuorossani
nostaa esiin jo debatissa sivuamani aiheen eli hävittäjälentäjien koulutuksen
tulevaisuuden.
Ilmavoimien komentaja Pystynen on eilen ja jo aikaisemminkin
käyttänyt puheenvuoron, jonka mukaan Euroopan
maat ryhtyvät ensi vuonna tosissaan tutkimaan yhteistä lentäjien
koulutusta. Pystysen mukaan Eurooppaan saattaa syntyä kolme
neljä koulutuskeskusta, jotka vastaisivat nykyisestä Hawk-koulutusjaksosta.
Komentaja toteaa, että jos eurokoneella operoivat koulutusyksiköt
syntyvät eikä Kauhavan Ilmasotakoulu ole yksi
niistä, loppuisi suihkuharjoituskoneopetus Suomessa.
Haluan painokkaasti edellyttää, että hävittäjälentäjäkoulutuksen
tulevaisuudesta neuvottelevat ja koulutusta suunnittelevat pitävät
Kauhavan Ilmasotakoulun visusti mielessään. Kauhava tarjoaa
toiminnalle erinomaiset puitteet erityisesti siitä syystä,
että Pohjanmaan taivaalla on harvinaisen paljon vapaata
ilmatilaa, mikä mahdollistaa tehokkaan ilmatoiminnan. Kauhavaa
tulisi tarjota yhdeksi mahdolliseksi koulutuskeskukseksi ja Kauhavaa
tulisi myös kehittää siten, että se
tarjoaa kilpailukykyisen ja houkuttelevan vaihtoehdon päätöksiä tehtäessä.
Toiseksi puutun puolustusmateriaaliteollisuuteen. Selonteossa
todetaan, että puolustuksen kannalta Suomessa toimivan
puolustusmateriaaliteollisuuden tulee hallita kolme keskeistä osaamisaluetta:
suurten ja teknisesti vaativien järjestelmien kotimaisella
kokoonpano-, huolto- ja korjaustoiminnalla varmennetaan järjestelmien operatiivinen
käytettävyys kriisitilanteissa; tietojärjestelmäteknologioiden
hallinnalla ja järjestelmäintegraation osaamisella
varmistetaan puolustuskyvyn edellyttämien järjestelmien
ajantasainen ja kustannuksiltaan edullinen ylläpito ja
kehittäminen; kolmantena osaamisalueena on kriittisten
komponenttien ja varaosien saatavuus sekä tarvittaessa
valmistaminen.
Selonteossa todetaan huolestuttavasti, että sodan ajan
edellyttämää ruuti- ja ammustuotantoa ei
kyetä enää ylläpitämään
käytettävissä olevalla puolustushallinnon
rahoituksella. Selonteossa todetaan, että kaikissa tapauksissa
tulevaisuudessa tarvitaan ruuti- ja ammustuotannon sekä eri
tuotantomenetelmien osaamista kotimaassa ja tätä voidaan
ylläpitää esimerkiksi teollisuuden, tutkimuslaitosten
ja puolustushallinnon yhteisesti ylläpitämissä osaamiskeskuksissa.
Puolustusvaliokunta on mietintöönsä aivan
oikein kirjannut, että kotimainen puolustustarviketeollisuus
on jo oma-aloitteisesti ryhtynyt toimenpiteisiin osaamisrakenteensa
kehittämiseksi käynnistämällä modernin
teknologian hyväksikäyttöön
tähtääviä tutkimus- ja kehittämisohjelmia.
Valiokunta katsoo, että selonteossa olisi tullut ottaa
kantaa kansallisista tai alueellisista tai olosuhteista johtuvista
syistä tärkeiden strategisten valmiuksien kehittämiseen
ja säilyttämiseen. Valiokunta on päätynyt
siihen, että kotimaisella ampumatarviketeollisuudella ei
ole menestymisen mahdollisuuksia ilman erityistoimenpiteitä. Mikäli
se jätetään markkinaehtoiseksi, se pääosin
katoaa parin vuoden kuluessa. Kun on itse paikan päällä tutustunut
tähän teollisuuteen, siellä nimenomaan
alleviivataan sitä, että siellä saattaa
yksi keskeinen henkilö olla minimitekijä. Jos hän
lähtee muualle, tietämys poistuu saman tien.
Puolustusvaliokunta katsoo, että kotimainen ruuti-
ja ammustarviketuotanto on säilytettävä jo riittävän
huoltovarmuuden takaamiseksi. Viisaasti lausuttu valiokunnalta.
Arvoisa puhemies! Valtiovallan on nyt sitouduttava olemaan mukana
siinä kehitystyössä, jonka alan teollisuus
ja Puolustusvoimat ovat käynnistäneet kotimaisen
tuotannon turvaamiseksi. Ne ovat kehitelleet toimintamallin, joka perustuu
Suomeen perustettavaan osaamiskeskukseen ja ympärille muodostettaviin
teknologiakeskuksiin. Uusi kokonaisuus, jossa olisivat mukana eri
valmistajat ja Puolustusvoimat, omalla tuotannollaan varmistaisi
kotimaisen (Puhemies koputtaa) tuotannon ja huoltovarmuuden. Myös
vientikoulutusta kuuluisi merkittävänä osana
kokonaisuuden toimintaan. Nammo-konsernin pääkonttorissa
Norjassa on tietääkseni (Puhemies koputtaa) suunnitelmat
jo hyväksytty. Nyt tarvitaan meillä päätöksiä suunnitelmien eteenpäinviemiseksi.
Eero Lämsä /kesk:
Arvoisa puhemies! Selonteko on jalostunut valiokuntakäsittelyssä hyväksi
mietinnöksi. Täällä on korostettu
yksimielisyyttä, joka mietinnössä tulee
hyvin näkyviin. Pari asiaa haluan tuoda esille.
Puolustusvaliokunnan mietinnössä korostetaan
hyvin alueellisen puolustuksen merkitystä. Mietinnössä todetaan,
että alueellinen puolustusjärjestelmä on
Suomen oloihin suunniteltu ja meille sopiva puolustusratkaisu myös
tulevaisuudessa. Tämä onkin otettava Suomen puolustuksen
lähtökohdaksi. Alueellinen puolustus on Suomen
vahvuus mahdollisessa sotilaallisessa kriisissä ja paras
keino varautua tulevaisuuden uhkakuviin. Onkin tärkeää,
että puolustuspolitiikassa tehtävät ratkaisut
tukevat alueellisen puolustuksen periaatetta.
Tärkein alueellista puolustusta tukeva ratkaisu on
yleinen asevelvollisuus. Kuten valiokunnan mietinnössä todetaan,
koko valtakunnan alueen ja väestön puolustaminen
edellyttää yleistä asevelvollisuutta.
Yleinen asevelvollisuus jakaa puolustusrasitteen oikeudenmukaisesti
ja pitää yllä maanpuolustustahtoa. Kuten
mietinnössä myös todetaan, yleinen asevelvollisuus
on myös hyvin kustannustehokas tapa hoitaa ja järjestää puolustus.
Tämä on selkeä etu Suomen kaltaiselle
maalle.
Arvoisa puhemies! Puolustuksen rahoitukseen liittyen mietinnössä käsitellään
ihan ansiokkaasti rakennemuutoksen vaikutusta lähivuosina.
Valtiovarainvaliokunnan lausunnossa on tärkeä huomio,
että rakennemuutokseen liittyvillä toimenpiteillä saatava
nettosäästö jää varsin
pieneksi. Toimenpiteiden yhteiskunnalliset kustannukset voivat olla
jopa säästöjä suuremmat. Rationalisointitoimenpiteiden
kokonaistaloudelliset vaikutukset tuleekin selvittää ennen
niiden toteuttamista, kuten mietinnössä todetaan.
Rationalisointitoimenpiteet tulee tehdä hyvää henkilöstöpolitiikkaa
noudattaen. Myös alueelliset näkökohdat
tulee huomioida. Tärkeä mietinnössä esitetty
näkökohta on, että joissakin tapauksissa joukko-osastojen
ja varikkojen uudelleenjärjestelyt tulee toteuttaa ehdotettua
hitaammin. Tätä mietinnön kohtaa voi
tukea täydestä syystä. Joukko-osastoilla
ja varikoilla on monille alueille merkittävä rooli,
eikä kiirehdintä niiden uudelleenjärjestelyissä ole
hyvästä.
Arvoisa puhemies! Ed. Kääriäinen
on jättänyt ponnen, jossa todetaan: "Eduskunta
edellyttää, että varikkojärjestelmän
muutosta tarkastellaan varikkokohtaisesti toteuttaen tarvittaessa
varikkojen hallinnollisia yhdistämisiä ja säilyttäen
niiden toiminnat nykyisillä paikkakunnilla ja siten, että henkilökunnalle
tarjotaan lähinnä koulutusta vastaavaa työtä ja
että elinkaareltaan päättymässä oleva
kalusto huolletaan siirtymäkauden ajan nykyisissä varikoissa."
Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Kääriäisen lausumaehdotusta.
Liisa Hyssälä /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Jaan niiden edustajien huolen, jotka
ovat kiinnittäneet huomiota alueelliseen puolustukseen.
Kun itselläni on ollut tilaisuus tutustua Turun ilmatorjuntarykmentin
tilanteeseen paikan päällä, käytän
tämän puheenvuoron nimenomaan tämän
rykmentin säilymisen puolesta, ja kun sitä taistelua
ei ole vielä lopullisesti voitettu, niin sotilaskielellä toteaisin,
että taistelemme loppuun saakka.
Turussa tämän vaikutukset ovat erittäin
suuret alueellisesti, jos ilmatorjuntarykmentti lakkautetaan. Jos
ajatellaan työpaikkoina, niin välittömästi
menetetään Turussa 210 työpaikkaa ja
välillisesti suunnilleen yhtä monta eli yhteensä noin 400
työpaikkaa Turun seudulla. Kun tiedämme tämän
hetken työttömyystilanteen, tämä ei
tietenkään meidän maakunnassamme ole
positiivinen uutinen, jos näin tapahtuu. Turun seudun kuntien
verotuotto myöskin vähenee vähintään 10—12
miljoonaa markkaa vuodessa. Samoin varuskuntien hankinnat ja varusmiesten
hankinnat Turun seudulta ovat samaa luokkaa, ja ne näin
ollen poistuisivat kokonaan.
Viime vuosien aikana ilmatorjuntarykmenttiin on siellä panostettu.
Siellä on investoitu noin 50 miljoonaa markkaa ja toimitilat
ovat erinomaiset. Olen saattanut sen itse omin silmin nähdä ja
tutustua niihin Varsinais-Suomen kansanedustajien kanssa, jolloin
olimme todella murheellisia, jos ne tilat jäisivät
tyhjilleen.
Sen lisäksi katsomme, että tämä väestöalue, Varsinais-Suomi,
450 000 asukasta, teollisuus- ja osaamiskeskittymä sekä Suomen
logistinen portti länteen, on niin tärkeä puolustuksellisesti, että se
varmasti ansaitsee miettimisen vielä kertaalleen tämän
alueellisen puolustuksen osalta. Turun seutu on Suomen toiseksi
suurin kaupunkiseutu, jossa asuu noin 280 000 ihmistä.
Alue kuuluu ensiarvoisiin valtakunnallisiin puolustuskohteisiin.
Jos ajattelee, mitä siellä on tällaisia ensiarvoisia
puolustuskohteita, niin niitä ovat paitsi tämä väestökeskittymä tietysti
infrastruktuuri, tärkeät voimalaitokset Naantalissa
ja Turussa, muuntajat, voimalinjat, vesilaitokset, suuret teollisuuslaitokset,
muun muassa Fortum ja Neste, jotka ovat meidän kriisiajan
välttämättömiä varantojamme,
päätiet, satamat, rautatiet, lentokenttä,
tietoliikenne- ja muut palvelut. Maakunnan puolustustarve keskittyy
nimenomaan Turun seudulle, erityisesti Turun, Raision ja Naantalin
rannikkovyöhykkeelle.
Kysyä voidaankin, miten voidaan rauhan aikana parhaiten
turvata Varsinais-Suomen puolustuskyky sotatilanteen ilmahyökkäyksiä vastaan. Mielestäni
tämä kysymys ansaitsee vastaukseksi: säilyttämällä Varsinais-Suomen
Ilmatorjuntarykmentin. Tämä ilmatorjuntarykmentti
on maakunnan ainoa Maavoimien joukko-osasto, ja näin Turun
sotilasalueen toiminnan tukeutuminen tähän Varsinais-Suomen
Ilmatorjuntarykmenttiin on Turun seudun puolustuksen kannalta paras vaihtoehto.
Nämä kaavaillut uudistukset, jotka tarkoittavat
joko väliaikaista siirtoa tai siirtoa, ovat todella uhkakuvia.
Emme halua siihen uskoa vaan jatkamme tätä työtä myöskin
eteenpäin niin, että saamme mahdollisimman kattavan
osan Varsinais-Suomen Ilmatorjuntarykmenttiä säilytettyä siellä nykyisillä paikoilla.
(Ed. I. Kanerva: Taistelu jatkuu!) — Taistelu jatkuu sotilaskielellä sanottuna,
kuten ed. Kanerva tässä toteaa.
Me Varsinais-Suomen kansanedustajat olemme tänään
kokoontuneet, ja meillä on hyvin suuri yksituumaisuus tässä asiassa.
Vaikka keskustaryhmän edustajat alun perin ajattelivat,
että jättäisimme tästä ponsilausuman,
niin emme jätä, koska katsomme, että tässä on
enemmän voitettavaa yhteistyöllä ja jatkotyöskentelyllä kuin
olisi ollut äänestyksellä täällä salissa.
Näin ollen halusin tällä puheenvuorolla
(Ed. I. Kanerva: Edustaja puhuu viisaita!) kiinnittää huomion
tähän tärkeään asiaan,
yhteistyöhön.
Marjatta Stenius-Kaukonen /vas:
Arvoisa puhemies! Kyllä mekin Pirkanmaan kansanedustajat
yritämme yhteistyöllä viedä eteenpäin
näkemystämme meidän aluettamme kovasti
ravisuttavasta ja koettelevasta varikoiden lakkautumispäätöksestä,
ed. Kanerva, mutta siitä huolimatta olemme nyt esittäneet
pontta, ja kannatan tätä ed. Kuopan tekemää ehdotusta.
Ministeri Enestamin kanssa jo kävimme debattia tästä varikkoasiasta,
ja Pirkanmaan kansanedustajat ovat tästä runsaasti
puhuneet ennen minua ja luultavasti vielä minunkin jälkeeni
useampi edustaja mielipiteensä tuo esille. Tässä meillä on
varsin yksimielinen näkemys, ja todella yhteistyöllä yritämme
saada tuloksia aikaan.
Edelleen kyllä viittaan siihen kantaan, että kokonaisnäkemys
pitäisi ensisijaisesti hakea, elikkä siihen, kun
valtiovarainvaliokunta nyt arvelee, että yhteiskunnalliset
vaikutukset huomioon ottaen kokonaiskustannukset tulevat suuremmiksi
kuin nyt on arvioitu nämä säästöt.
Siis ehkä Puolustusvoimissa tulee jotain säästöjä,
mutta meidän pitää laskea kaikkia menoja
yhteensä. Tältä pohjalta, kun puolustusvaliokunta
nimenomaan edellyttää, että kokonaistaloudelliset
vaikutukset tulee selvittää ennen lakkauttamispäätöksen
toteuttamista, niin ennen kuin lähdetään sen
toteuttamiseen, sitä ennen tehdään nämä arviot,
niin kuin ministeri Enestam lupasi, selvitetään
tämä puoli näillä erilaisilla
yleensä käytetyillä kriteereillä,
ennen kuin lähdetään tässä eteenpäin.
Sitten on nämä työryhmät,
ja toivomme todella, että henkilöstön
edustajat ovat mukana niissä joka tasolla. Kaiken kaikkiaan
puolustusvaliokunnan mietintöteksti antaa hyvät
edellytykset tämän asian tarkalle pohtimiselle.
Täällä on sanottu, että voi
olla, että näiden selvitysten perusteella seuraa
hitaampi uudelleenjärjestely. Mielestäni selvityksistä voi
seurata myöskin se, että jostain näistä suunnitelluista
toimista luovutaan, jos nämä selvitykset siihen
antavat aihetta. Toivon, että ministeri Enestam todella
laittaa hyvin pian selvitykset käyntiin ja ennen kuin tehdään päätöksiä,
katsotaan, mitä niistä seuraa.
Puolustusministeri Jan-Erik Enestam
Rouva puhemies! Selvitykset on jokaisen kohteen osalta alustavasti
jo tehty, siitä ei ole epäilystä. Mutta
väite siitä, ettei syntyisi säästöjä,
ei pidä paikkaansa. Puolustushallinnon osalta syntyy säästöjä 175
miljoonaa markkaa. Aluksi joudutaan vähän panostamaan, mutta
nettosäästöt ovat vuodessa tätä luokkaa. Ellei
mitään saisi tehdä, se johtaa siihen,
että meidän kehyksessämme on 170 miljoonan
markan vaje.
Minulla ei ole mitään sitä vastaan,
että varsinaisen puolustuksen ohella hoidetaan työllisyyspolitiikkaa
ja aluepolitiikkaa, mutta se edellyttää, että siihen
nimenomaan panostetaan sitten lisää rahaa. Tämä on
mitoitettu nimenomaan Puolustusvoimien tarpeesta. Jos halutaan,
että ollaan tekemättä yhtään
mitään, ei (Puhemies koputtaa) lakkauteta yhtään
varikkoa, ei yhtään varuskuntaa, meillä on
yhtälö, joka ei toimi.
Ed. Stenius-Kaukonen pyytää vastauspuheenvuoroa.
Puhemies:
Tällä erää olemme pitäneet
...
Marjatta
Stenius-Kaukonen
vas
Aivan lyhyesti, voin sitten poistua, kun pidin niin lyhyen puheenvuoron,
en käyttänyt 7:ää minuuttia!
Puhemies:
No, se on totta, se on 7 minuutista säästetty.
Minuutin vastauspuheenvuoro. Tämä on erittäin
suuri poikkeus!
Marjatta Stenius-Kaukonen /vas(vastauspuheenvuoro):
Kiitoksia, rouva puhemies! Aivan, minä totesin juuri,
että tässä on arvioitu, että Puolustusvoimat
saavuttaa säästöjä, mutta valtiovarainvaliokunta
ja puolustusvaliokunta toteavat nimenomaan, että voi olla,
että yhteiskunnalliset kustannukset ovat jopa säästöjä suuremmat, eli
täytyy laskea kokonaismenoja ja juuri tältä pohjalta
sitten tehdä arvio. Jos tämän laskelman tuloksena
tarvitaan Puolustusvoimille jotain, niin se täytyy sitten
erikseen ratkaista, mutta ei voi olla niin, että tehdään
ratkaisu, joka kokonaisuudessaan maksaa enemmän. Emme me
voi siirtää vain rahaa taskusta toiseen ja tuottaa
toiselle suurempia menoja.
Puhetta ryhtyy johtamaan ensimmäinen
varapuhemies Anttila.
Tuija Brax /vihr:
Arvoisat rouvat puhemiehet! Kolmeen asiaan tässä vaiheessa
iltaa:
Ensinnäkin yleiseen turvallisuuskeskusteluun sanon
sen, mitä ed. Uotila jo sanoi aikaisemmin, että Laekenin
huippukokouksen päätös, että EU-maat
yhdessä sitoutuivat YK:n asettamaan tavoitteeseen tai vaatimukseen
siitä, että vähintään 0,7
prosenttia bkt:sta käytetään kehitysapuun,
on Suomenkin turvallisuuden kannalta ehdottomasti näiden
päivien ja viikkojen suurin turvallisuuspoliittinen päätös.
Sitten muutama sana liittoutumattomuudesta ja Nato-keskustelusta:
En oikein jaksa ymmärtää, miten täällä on
tänään jaksettu lietsoa niin suurta hehkutusta
siitä, että olemme yhä niin sanotusti
sotilaallisesti liittoutumattomia. On totta, että Suomi
ei ole Naton jäsen eikä varmastikaan lähivuosina,
ei ainakaan ennen vuoden 2003 vaaleja, edes pyri neuvotteluihin
Nato-jäsenyydestä. Eli Suomi ei tule lähiaikoina
liittymään Natoon. Mutta Suomi on kuitenkin puolensa
valinnut ja sitoutunut EU:n kautta ja osittain myös kahdenvälisin
sopimuksin sellaiseen ulko- ja turvallisuuspoliittiseen yhteistyöhön,
joka on Nato-sidonnaista. On aika herätä todellisuuteen
ja tunnustaa, että Suomi on liittoutunut siten, että Suomen
on tosiasiassa mahdotonta asettua Natoa vastaan. Täydellinen
liittoutumattomuushan tarkoittaisi sotilaallisesti myös sitä,
että tarvittaessa semmoinenkin vaihtoehto olisi esillä.
Kukaan ei varmasti väitä tosissaan, että Suomella
tämmöinen optio tai pyrkimys tai halu olisi, en
ainakaan minä.
Pienen maan vaikutusvalta Natossa ei pääsääntöisesti
juurikaan poikkea Suomen valitsemasta tiiviistä sotilaallisesta
yhteistyöstä ja poliittisesta liittoutumisesta.
Siksi minusta varsinaisella Nato-jäsenyydellä ei
ole kiirettä eikä ehkä tarvettakaan.
Ei ole mitään ilmiselviä etuja nykytilanteeseen
verrattuna sillä, että muuttaisimme tämän
hyvin läheisen suhteemme sellaiseksi, että olisimme
varsinainen jäsen, mutta koostamme ja poliittisista painoarvoistamme johtuen
emme kuitenkaan päätöksenteon ytimessä.
Mutta siitä ei seuraa mielestäni se, että olisi syytä uskotella,
että Suomi olisi siis sotilaallisesti täysin liittoutumaton
valtio ja niin halutessaan todellakin täysin vapaa valitsemaan
tiensä.
Viimeinen huomautukseni koskee täällä käytyä keskustelua
siitä, miten seuraava selonteko, joka todellakin on päätetty
jo tehdä hyvin pian ensi vaalikauden alussa, olisi oikein
valmistella. Olen tältä osin ed. Helteen, perustuslakivaliokunnan
pitkäaikaisen jäsenen, kanssa samaa mieltä.
On loogista, että tämä maa viimeinkin
on niin itsenäinen ja kypsä poliittisesti ja henkisesti ja
myös vapautunut niistä vanhoista Moskovan-ajan
kyyristelyistä, että se suhtautuu ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan
sillä tavalla kuin kaikki itsetuntoiset, itsevaltaiset
valtiot suhtautuvat ja siltä osin siirtyy normaaliin parlamentarismiin.
Se ei estä sitä, että meillä muissakin
tärkeissä asioissa myös muilla sektoreilla,
sosiaalipolitiikassa, eläkepolitiikassa, suhtautumisessa
siihen, mitä teemme, kun väestö muuttuu
rakenteeltaan erittäin vanhaksi, on tarvetta hakea tätä klassista konsensushenkistä
suurien
linjojen yksimielisyyttä. Mutta kyllä meidän
valtiosääntömme ja poliittisen traditiomme
on nyt aika siirtyä normaaliin länsimaiseen tapaan,
jossa sitten, jos hallituksen linja on niin huono, että se
ei saa enää kannatusta tästä salista,
hallitus kaatuu. Se myös tekisi äänestäjien
näkökulmasta ulko- ja turvallisuuspolitiikan normaaliksi
demokraattiseksi kysymykseksi.
Päätänkin siihen, että toivon,
että seuraavissa eduskuntavaaleissa meidät kaikki
pakotetaan puhumaan jo siitä seuraavasta mietinnöstä.
Se on se oikea tapa, miten äänestäjät
voivat ottaa kantaa myös liittoutumattomuuteen tai liittoutumiseen. Toivon,
että päättäjiä ei siinä vaiheessa
päästetä niin helpolla kuin tänään
olemme keskinäisessä itsehehkutuksen ilmapiirissä päästäneet:
hokemalla hoemme, että valiokunta on ollut yksimielinen
siitä, että nyt emme ole vielä liittoutuneita Natoon.
Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.
Kimmo Kiljunen /sd:
Arvoisa puhemies! Useimmat edustajat ovat aloittaneet tänään
puheenvuoronsa kiittelemällä puolustusvaliokuntaa,
ulkoasiainvaliokuntaa ja valtiovarainvaliokuntaa hyvistä selonteoista.
Minä haluaisin kiittää puolustusministeriä.
Minusta tämä on vähän erikoinen
tilanne, että me käymme tämän
syksyn erästä tärkeintä poliittista
keskustelua eduskunnassa ja meitä kansanedustajia tässä salissa
ei ole (Ed. Brax: Eikö meitä ole?), mutta puolustusministeri
on ja kuuntelee näitä yksittäisiä puheenvuoroja.
Se antaa tässä ponnen itse kullekin esiintyä.
Vähän erikoinenhan tämä asetelma
on, että edustajat puuttuvat tästä salista.
(Ed. Kekkonen: Eivät puutu! — Ed. Mölsä:
Eivät kaikki!)
Arvoisa puhemies! Kolme seikkaa, ensinnäkin kysymys,
josta tänään on paljon debatoitu, joka
liittyy seuraavaan selontekoon ja sen valmisteluun. On haluttu parlamentaarista
valmistelua vahvistaa. Käytimme siitä jo monia
puheenvuoroja. Haluaisin ainoastaan sen lisähuomion tähän
laittaa, minkä vuoksi itse olen suhtautunut varauksellisesti
siihen, että valtioneuvoston selonteon valmisteluun hyvin
vahvasti parlamentti osallistuu. Syynä on se, että tässä toimeenpanovallan
ja sitä seuraavan, sitä valvovan, parlamentin
keskinäisroolit sotkeutuvat. Pelkona on se, että itse
asiassa tämä etukäteisvalmistelu luo
tilanteen, jossa parlamentaarinen debatti ja kannanmuodostus eivät
enää aidosti tapahdu.
On nimittäin sillä tavalla, että seuraava
selonteko todennäköisesti sisältää hyvinkin
isoja asioita, muun muassa keskustelun liittoutumattomuus-liittoutumistematiikasta,
ja olisi valitettavaa, että eduskunta ei voisi aidosti
käydä tuota keskustelua, vaan se olisi jo ikään
kuin prosessina viety päätökseen. Tämän
vuoksi itse suhtautuisin hyvinkin varauksellisesti siihen, että eduskunta
liian pitkälle sidotaan mukaan valmistelutyöhön.
Toinen seikka, arvoisa puhemies, johon halusin kiinnittää huomiota,
liittyy kysymykseen, johon tänään on
useasti viitattu, eli maamiinasopimukseen, Ottawan sopimukseen,
liittymiseen. Eräät puheenvuorot täällä ovat
viitanneet siihen, että Suomella ei ole varaa, ei mahdollisuuksia, strategisista
syistä sitoutua tähän kansainväliseen
aseistariisuntaprosessiin. Tämä peruste on heikko.
Me edellytämme, kun kansainvälistä aseistariisuntaa
viedään eteenpäin, että kaikki maat
sitoutuvat tiettyihin prosesseihin myöskin sellaisten asejärjestelmien
osalta, jotka ovat niille strategisia. Ei ydinsulkusopimusta tai
ydinkieltosopimusta, ydinkoekieltosopimusta, voitaisi saada aikaiseksi,
jos valtiot, joilla on ydinaseita esimerkiksi, toteaisivat niin
kuin Ranska aikoinaan totesi Chiracin käynnistäessä ydinkokeet, että ydinaseet
ovat Ranskalle strateginen ase. Tämähän
vesittää tietysti aseistariisuntapyrkimykset,
koska kullakin maalla on tietyt asejärjestelmät,
jotka ne kokevat strategisiksi, ja yhteiset kansainväliset
toimet tukahtuisivat.
Tässä suhteessa, kun maamiinat on koettu sellaiseksi
asejärjestelmäksi, josta halutaan kansainvälisesti
päästä irti, tämä kansainvälinen
prosessi sitoo Suomea. On ollut upeata tietysti se, että valtioneuvostokin
on, kuten eduskunta omassa kannanmuodostuksessa tulee myöskin toteamaan,
jo päätynyt siihen, että pyritään
vuonna 2006 allekirjoittamaan Ottawan sopimus ja vuonna 2010 neljän
vuoden siirtymäkauden jälkeen voitaisiin luopua
maamiinoista.
Arvoisa puhemies! Kolmas ja viimeinen aihe, johon halusin puheenvuorossani
kiinnittää huomiota, liittyy keskusteluun sotilaallisesta
liittoutumisesta tai liittoutumattomuudesta. Täällä on tänään
käytetty jo useita puheenvuoroja, joissa on todettu, että turvallisuuspoliittinen
toimintaympäristömme on muuttunut. Sotilasliitot, jotka
ovat Euroopassa vaikuttaneet, ovat muuttuneet tai purkaantuneet,
ja tietenkin tämä 11.9. -asetelma maailmassa on
myöskin luonut uuden toimintaympäristön.
Mutta minusta on aivan tarpeetonta ja turhaa muotoilla asia
sillä tavalla, että odottaisimme vuoteen 2004,
jolloin avaamme niin sanotun Nato-keskustelun. Mehän olemme
todellisuudessa käyneet tätä keskustelua
koko ajan, tänäkin päivänä hyvinkin
vilkkaasti. Kun on vaadittu kannanmuodostusta, kantoja, minulla
on se käsitys, että meillä on olemassa
kanta. Tässä on ikään kuin haluttu
sitä, että vuonna 2004 Suomi ilmaisee kantansa.
Meillä on eduskunnan siunaama kanta asiassa: maamme on
sotilaallisesti liittoutumaton vallitsevissa oloissa. Tämähän
on selkeä kannanmuodostus, ja ei tässä nyt
tarvitse mitään erityisiä kantoja muodostella.
Me joudumme arvioimaan tietysti vallitsevia olosuhteita ja siltä pohjalta
teemme sitten johtopäätöksiä.
Ed. Brax viittasi puheenvuorossaan siihen, että Suomi
on jo monilla osa-alueilla kytkeytynyt Naton järjestelmiin.
Tämä on tietenkin totta. Ei se kuitenkaan lievennä sitä,
että me olemme ulkona Naton 5 artiklasta, me emme ole sotilasliiton
jäseniä. Yhteensopivuutta on monilla osa-alueilla
haettu, muun muassa kriisinhallintaoperaatioiden alueella, jotta
voisimme osallistua kansainvälisiin kriisinhallintaoperaatioihin.
Yhtä lailla me olemme myöskin kollektiivisessa
turvallisuusjärjestelmässä eli YK:ssa
mukana, jolla on myöskin oikeus ja mahdollisuus soveltaa
sotilaallisia toimia silloin, kun kansainvälinen rauha on
uhattuna. Se tulee nimenomaan peruskirjan 7 luvun pohjalta, ja niissä tilanteissa
Suomi on sotilaallisesti liittoutunut. Päätökset,
jotka tehdään peruskirjan 7 luvun pohjalta, ovat
jäsenvaltioita, siis myöskin Suomea, velvoittavaa
oikeutta. Tämä on käytännössä mukanaoloa
kollektiivisessa turvallisuusjärjestössä,
tässä mielessä globaalissa sotilasliitossa.
Tässä suhteessa tämä sotilasliittokeskustelu on
tietysti syytä avata. Tietenkin yhtä lailla Euroopan
unionissa on tätä koheesioturvallisuutta, mutta
siinä on myöskin jo kehitteillä sotilaallinen
komponentti, jossa Suomi on kansainvälisen kriisinhallinnan
puolelta mukana. Tämä on tietenkin sitä uuden
tyyppistä keskustelua, jota meidän täytyy
käydä silloin, kun me pohdimme sotilaallista liittoutumista.
Haluan sen, arvoisa puhemies, painokkaasti todeta, että Nato-jäsenyys
ei ole mikään filosofinen tai teoreettinen ongelma.
Kun me joudumme sitä aikanaan arvioimaan ja nyt jo arvioimme
sitä tällä hetkellä, sitä joudutaan
arvioimaan vain yhdestä ainoasta näkökulmasta.
On yksi ainoa näkökulma, jolla me joudumme tätä Nato-jäsenyyskeskustelua
avaamaan: Vahvistaako sotilasliiton jäsenyys omaa turvallisuuttamme
vai ei? Tämähän on se ainoa kysymys,
jonka me joudumme esittämään ja johon
me joudumme vastausta hakemaan. Toissijaisia, täysin toissijaisia, ovat
pohdiskelut vääristä viiteryhmistä,
siitä olemmeko joutumassa harmaille vyöhykkeille, onko
Naton luonne sinänsä muuttunut vai ei tai onko
joitakin päätöksentekopöytiä,
jotka kaipaavat meidän läsnäoloamme.
Nämä ovat sivujuonteita. Me voimme tietysti pohdiskella
näitäkin kysymyksiä, mutta pääkysymys
on se, miten oma turvallisuustilanteemme ja tietysti sitä kautta
myöskin kansainvälinen turvallisuustilanne vahvistuu.
Sotilasliitot, arvoisa puhemies, ovat aina jossain määrin
ongelmallisia turvallisuuselimiä. Sotilasliitothan ovat
sinänsä osa itse ongelmaa eli sotilaallista vastakkainasettelua.
Kestävää turvallisuutta voidaan tietysti
viime kädessä rakentaa vain yhteisillä,
kaikki osallistujat kattavilla toimenpiteillä. Tämähän
tietenkin täytyy meidän myöskin nähdä,
kun me puhumme sotilasliitoista. Nato epäilemättä on
kylmän sodan jälkeen muuttunut. Tämä kollektiivisen
puolustuksen järjestö on sekä muuttunut
sotilasliitoksi Kosovon operaation jälkeen, mutta myöskin
kehittynyt laajan turvallisuuspoliittisen yhteistyön ja
vakauspolitiikan välineeksi. Tämähän
meidän on syytä tunnistaa. Tämä muutos
on Natossa tapahtunut. Suljetun sotilasliiton kylkeen on muodostunut
rauhankumppanuusohjelman kaltainen avoin turvallisuusyhteisö.
Siinä Suomikin on ollut luontevasti, aivan luontevasti,
mukana.
Kannattaa kuitenkin muistaa, että Nato on yhä vielä perustaltaan
suljettu sotilasliitto. Sen jäseneksi pyritään
sotilaallisten turvatakuiden vuoksi primäärisesti.
Eivät itäisen Keski-Euroopan maat halua jäseneksi
uuteen Natoon, niin kuin halutaan sanoa, vaan vanhaan Natoon. Tässä suhteessa
ei Suomessakaan pidä keskustelua hämärtää.
Toimi Kankaanniemi /kd:
Arvoisa rouva puhemies! Puolustusvaliokunta on tehnyt hyvää työtä.
Sen luoma mietintö tyydyttää varsin pitkälti.
Ne peruslinjaukset, jotka sinne on sisällytetty, on mielestäni
viisaasti määritelty, tosin aika ympäripyöreästi,
niin että tässäkin keskustelussa kaikki
ovat voineet oikeastaan kertoa, että mietintö on
heidän oman näkemyksensä mukainen siitä huolimatta,
että näkemykset ovat olleet aika lailla erilaisia
kuitenkin käytännössä.
Suomen puolustus- ja turvallisuuspolitiikan peruslinja määriteltiin
Ahon hallituksen aikana, kun Neuvostoliitto, kommunismi ja Varsovan liitto
olivat romahtaneet. Tuolloin hallituksessa voimasuhtein, äänin,
9—8 määriteltiin Suomen linja niin, että Suomi
on sotilaallisesti liittoutumaton ja sillä on itsenäinen,
uskottava puolustus. Silloin tähän määritelmään
ei sisällytetty mitään termiä "vallitsevissa
oloissa", niin kuin nyt Lipposen hallituksen aikana on tehty. Tuolloin
uudessa tilanteessa, siis Ahon hallituksessa, määrittely
tapahtui oikeastaan äänestyksen jälkeen, vaikka äänestys
ei ollut mitenkään erityisen julkinen. Nimittäin
keskusta ja kristillisten ministeri olivat tämän
määrittelyn kannalla. Kokoomus ja ruotsalaisen
kansanpuolueen ministeriryhmä olivat toista mieltä.
He olisivat halunneet luopua käyttämästä sotilaallisen
liittoumattomuudenkin termiä enää. He
olisivat jättäneet oven auki liittoutumiselle
milloin tahansa.
Ymmärtääkseni tästä määritelmästä,
jonka silloin Ahon hallitus muun muassa presidentti Koiviston myöhemmin
antamin kiitoksin valitsi, ei ole virallisesti missään
vaiheessa luovuttu, mutta tässä selonteossa, niin
kuin havaitaan, sivulla 37 kohta 2 sisältää tuon
"vallitsevissa oloissa" -määritelmän.
Nyt oikeastaan voi todeta puolustusvaliokunnan mietinnöstä,
että puolustusvaliokunta haluaa kuitenkin palata jossakin
määrin takaisin Ahon hallituksen aikaiseen määritelmään,
koska se on mietintöön kirjoittanut muun muassa:
"Baltian maiden mahdollinen Nato-jäsenyys ei aiheuta Suomelle
perustetta liittyä Natoon." Edelleen sivulla 11: "Sotilaallinen
liittoutumattomuus tarjoaa Suomelle myös mahdollisuuden
toimia tasapainottavana tekijänä Euroopan turvallisuusrakenteen
muutoksessa." Tällaiset lausumat osoittavat sitä,
että valiokunta on pitänyt sotilaallista liittoutumattomuutta
kuitenkin aika vahvana lähtökohtana myös
tulevaisuutta ajatellen, vaikka se ei selvästi esitä,
että tuo "vallitsevissa oloissa" poistettaisiin.
Mielestäni tämä linja, että Suomi
pysyttäytyy sotilaallisesti liittoutumattomana ja itsenäisen puolustuksen
varassa, on viisas ja perusteltu linja, eikä siihen Baltian
maiden, niin kuin valiokunta toteaakin, mahdollinen Nato-jäsenyys
vaikuta sillä tavalla, että pitäisi mennä Natoon
niiden mukana tai perässä, eikä muutenkaan,
niin kuin mietinnön sivuilla 9 ja 11 todetaan, ole erityisiä perusteita
sotilaalliseen liittoutumiseen.
Tämän päivän keskustelu
on ollut jossain määrin tältä osin
yllättävää, tai sitten voi todeta, että sosialidemokraatit
ovat selvästi muuttaneet kantaansa eli sosialidemokraattinen
eduskuntaryhmä on lähtenyt Lipposen linjoille.
Tänään puheenjohtaja Kalliomäki
totesi, että liittoutuminen ei enää ole
maita ja mantuja mullistava, kohtalonomainen ratkaisu suuntaan tai
toiseen. Tämä on ilmeisesti luettava niin, että sosialidemokraatit
olisivat valmiit vaikka heti hakemaan Naton jäsenyyttä.
Tämä on tietyllä tavalla hämmästyttävää.
Itse näen niin, että kun Nato on kuitenkin vahvasti
sotilasliitto edelleen ja vahvasti Yhdysvaltain vetämä,
määrittelemä ja määräämä,
se on iso valinta monella tavalla, jos liittoudutaan sotilasliitto
Natoon. Sillä on laajat vaikutukset ei vain puolustus-
ja turvallisuuspoliittisiin tekijöihin, joihin jo rauhankumppanuuden nimissä on
menty varsin lähelle, vaan myös muun muassa välillisesti
kehitysyhteistyöhömme, lähetystyöhön,
jota Suomesta tehdään, rauhanturvatoimintaan jne.
Suomen linja ei enää voisi olla myöskään
välittävä, niin sanottu lääkärin
linja, jos se olisi liittoutunut sotilaallisesti.
Näen aika monia perusteita, vaikka ehkä taloudelliset
perusteet eivät ole määrääviä,
kuitenkin siihen, että Suomen ei ole tarvetta eikä perusteltua
nyt avata ovea Nato-jäsenyydelle. Se tilanne, mikä nyt
on rauhankumppanuuden ja muun yhteistyön osalta, on riittävä,
joiltain osin saattaa olla jo aika pitkällekin menevä.
Tältä osin todella valiokunnan mietintö Nato-kriittisyydessään on
mielestäni erittäin hyvä, ja siitä kiitos
valiokunnalle.
Arvoisa puhemies! Jalkaväkimiinat ovat puhuttaneet
täällä varsin paljon. Olen entisissä ministerin
tehtävissä liikkunut maissa, joissa miinoja on
ollut kylvettynä maastoon hyvinkin huolettomasti. Tiedän,
että Suomessa näin ei tapahdu eikä tapahtuisi
kriisinkään aikana, mutta kun on maailmalla todettu,
että ne ovat hyvin hankalia siviiliväestölle
ja on perusteltua syytä, että niistä pyritään
luopumaan kattavasti koko maailmassa, niin hieman tuntuu oudolta,
että Suomi sivistysvaltiona on kyllä mukana ikään
kuin sanomassa, että luopukaa te, me emme luovu, koska
me olemme sivistyneempiä käyttämään
niitä kuin yleensä muut maat maailmassa. Tämä on
hurskasta ajattelua, että älkää tehkö niin
kuin minä teen, vaan niin kuin minä sanon.
Tässä mielessä näen, että valiokunnan
mietinnön sisältämä ajatus,
että Suomen liittyminen Ottawan sopimukseen on kuitenkin
peruslähtökohta, on hyvä ja perusteltavissa
oleva linja. Aikataulu on hieman tiukka, sekin, mikä on
selonteossa ja mietintöön sisällytetty.
Siinä voisi vielä olla ehkä pari kolme
vuotta lisäaikaa, mutta selkeä päätös
olisi syytä olla siitä, että Suomikin
luopuu näitten välineiden ylläpitämisestä ja
käyttämisestä.
Kustannukset ovat varmasti kohtuullisen suuret, mutta jos verrataan
esimerkiksi siihen, että meillä on jyrkkä vastustus
ydinvoiman lisärakentamiselle ja on jopa niitä,
jotka haluavat ydinvoimasta melko nopeasti kokonaan luopua, niin
kyllä silloin ollaan valtavan paljon suuremmissa taloudellisissa
tekijöissä kuin miinoista luopumisessa ja niiden
korvaamisessa jollakin muulla tavalla. Eli rahaa löytyy.
Pankkitukeen löytyi 50 miljardia häthätää ja
Sonerallekin 3 miljardia häthätää.
Ei ole välttämättä kysymys sittenkään siitä,
onko rahaa vai ei, vaan kysymys minusta on enemmän siitä,
onko Suomi mukana kansainvälisen yhteisön uskottavana
jäsenenä tällaisissa asioissa. Siinä mielessä,
että me olisimme siinä mukana, katsoisin, että olisi
hyvä, että tehtäisiin selkeä päätös
mahdollisimman pian siitä, että tietyssä vaiheessa
luovutaan näistä välineistä.
Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi totean varikoiden osalta.
Oman syntymäpaikkani väkeä oli täällä tänään,
ja Pirkanmaata koskettaa hyvin vahvasti varikoiden lakkauttaminen.
Niiden osalta toivoisin, että todella selvitettäisiin
perusteellisesti, onko pakko lakkauttaa vai voidaanko löytää uutta
ajattelua näiden ylläpitämiselle.
Oman vaalipiirini alueella on Suojeluvarikko, joka on ainoa
koko maassa, ja kun elämme näiden pernarutto-
ja muiden tämän tyyppisten ongelmien kanssa tässä avoimessa
maailmassa, niin varoitan siitä, mistä tänään
Suojeluvarikon henkilöstökin on varoittanut, että ammattitaito
ja kyky vastata näihin tarpeisiin saattaa pahasti vaarantua,
jos Suojeluvarikon suhteen ei olla äärettömän
varovaisia ja pidetä siitä todella huolta. Toivon,
että hallitus suojeluvarikon muutosten yhteydessä muistaa
tämän ajan muutokset, jotka ovat tapahtuneet syyskuun
11. päivän 2001 jälkeen. Kysymys on paljon
vakavampi kuin vain yhden varikon muutoksesta muiden joukossa.
Irina Krohn /vihr:
Arvoisa rouva puhemies! Käsittelen ja kommentoin kahta
asiaa puheessani, ensin liittoutumattomuusasiaa ja sitten, voisi
sanoa, sodan ja rauhanturvaamisen sukupuolivaikutuksia.
Liittoutumattomuudesta ensin, että itse olen syntynyt
62 juuri Yya-Suomessa ja voin sanoa, että olen asiantuntija,
koska olen kasvanut siinä maailmassa. Ehkä se
harha onnistuttiin sille nuorisolle, mitä itse edustin,
kun puhuttiin liittoutumattomuudesta, ikään kuin
rakentamaan, että on olemassa autio, tyhjä kenttä,
missä Suomi on liittoutumaton. Ei sanottu ikään
kuin ääneen sitä, että tosiasiallisesti
on valtava jännite, kahden suurvallan välinen
kylmä sota, ja Suomi geopoliittisista syistä ei
halua asettua kummankaan puolelle.
Liittoutumattomuusvalintaa silloin perusteltiin kuitenkin moraalisilla
kannanotoilla, niin kuin Kekkosen "emme ole lääkäri",
joka on sinänsä aivan totta (Ed. Korkeaoja: Ei,
vaan olemme!) — Aivan, olemme lääkäri,
emme tuomari. — Siinä olen hänen kanssaan
samaa mieltä, mutta sanotaan näin, että meille
kasvavalle nuorisolle se myös näyttäytyi
voimakkaana, sanotaan, eettisenä valintana pragmatismin
lisäksi.
Voi sanoa, että sen jälkeen, kun neuvostovalhe
monella tavalla on purkautunut, kun se on purkautunut, kuinka moneen
asiaan se valheellisuus, mille Neuvostoliitto rakentui, vaikutti
ja mitä siitä seuraavia ratkaisuja meidän
maassamme oli, ehkä sitten toinen ääripää on
se, että kun Suomi on ollut vapaa valitsemaan, se on hyvin määrätietoisesti
aina asettunut USA:n puolelle näissä tilanteissa
ikään kuin korostaakseen sitä, että se
aikaisempi valinta oli pakon sanelema. Tässä mielessä voi
sanoa todella, että Suomella ei ollut silloin varaa valita
puoltaan ja tässä tilanteessa, kun on enemmän,
se on myös sitä käyttänyt. Mutta
vaikka meillä olisi yhteinen arvoperusta usean Nato-maan
tai Yhdysvaltojen kanssa, silti välttämättä siitä ei
mielestäni seuraa se, että niitä päämääriä edistetään
sillä, että kaikki toimivat saman katon alla.
Uskon, että uudessa tilanteessa myös tällainen
kolmannen tien valitseminen toimintatapojen suhteen on mahdollista,
mutta uuden valinnan kuitenkin pitää perustua ääneen
lausuttuihin maailmankuvaan ja arvomaailmaan.
Täällä on tullut aikaisemminkin esille,
että yksi asia, missä suomalaisten mielestäni
pitää liittoutua ja toivottavasti ovat liittoutuneet,
on taistelu maailman oikeudenmukaisuuden puolesta, jossa
kehitysyhteistyöavun nostaminen 0,7:ään
on yksi keskeinen tavoite. Eli sanotaan näin, että mielestämme
voimme vapaammin valita ja sanoa ääneen, mikä on
kulttuurimme ja maamme arvotausta. Mutta siitä ei edelleenkään seuraa,
että meidän valintamme niiden päämäärien
toteuttamiseksi ovat samat kuin muiden maiden.
Sitten ihan toinen aihe: Tässä on puhuttu
aikaisemmin, minkälaiset tekijät johtavat konflikteihin,
ja on rasismia, epäoikeudenmukaisuutta ja muuta. Jos ajatellaan
klassista sotaa, jota voidaan kuvata shakkinappuloilla, että siellä parhaimmillaan
sotapäällikkö pystyi kukkulan laelta
katsomaan tilannetta ja sitten miehet siellä haavoittivat
ja tappoivat toisiaan, niin sotahan on muuttunut hyvin toisenlaiseksi.
Voi sanoa, että naisilla on nykyään kahdenlainen
rooli. He synnyttävät sotilaita, mutta usein naiset
ovat myös sodan uhreja. Suurin osa nykysotien uhreista
on siviilejä: naisia, lapsia ja vanhuksia, mutta varsinaiset
sotilaat ovat usein vähemmistönä.
Tästä minusta seuraa sellaisia, kun Suomi
on aktiivinen rauhanturvaamisen ja siviilikriisinhallinnan ja tällaisen
suurvalta, että pitäisi olla erityisen tarkka
ja huolehtia viestistä, minkä kriisialueille mahdollisesti
tulevat sotilasjoukot tai siviilipoliisit ja muut tekevät.
Useilla alueilla sodankäynnin osanahan ovat olleet joukkoraiskaukset
ja muut, missä sukupuoli on ollut osa sodankäyntiä.
Tietojen mukaan on niin, että usein kun YK-joukot ovat
tulleet alueelle, siellä hyvin nopeasti on tullut bordellitoimintaa
tai jotain naiskauppaa ja pahimmillaan siviilipoliisien, jotka tulevat
hyvin erilaisista kulttuureista eri maista, herkkyys näille
asioille tai ylipäätänsä eettinen
käsitys näistä asioista on aivan toinen
kuin me kuvittelemme. Tilanteessa, missä halutaan kansalaisten
rahoittavan ja tukevan, niin kuin sanotaan, eettislähtöisesti
asioita siksi, että jokin on oikein ja jokin on väärin,
pitäisi uskaltaa katsoa ja myös vaatia näiltä tämän
meidän viestimme lähettäjiltä erityisen
korkeata moraalia ja herkkyyttä näissä asioissa.
Itse olen lukenut useita romaaneja, joissa saksalaislapset kertovat
siitä, kuinka amerikkalaissotilaat tulivat, siitä ilosta
ja valosta, siitä kuinka tuli karamellia ja kerättiin
tupakantumppeja. Se oli kaikki tämä kohtaaminen
sen toisen maailman kanssa. Ajattelen sitä, että silloin
kun Bosniaan tuli meidän läntisiä joukkojamme,
juuri sieltä on tullut tietoja, että paikoilla,
missä on ollut kyliä, missä on ollut
raiskausleirejä ja muita, nämä miehet,
jotka ovat tulleet suorittamaan pelastustehtävää,
ovat toimineet eivät samalla tavalla mutta myös
niin, että naisen oikeutta ruumiilliseen koskemattomuuteen
ei ole kunnioitettu siinä mielessä kuin me ehkä näemme.
Toivon, että kun Suomella tulee olemaan varmaan tärkeä rooli
näissä rauhanturvatehtävissä ja kun
uskon, että meidän sotilaskoulutuksemme ei tee
miehistä petoja, kun eivät ole alun perin sellaisia
olleetkaan, ja kun meillä on mahdollisuus semmoiseen kumppanuuteen
perustuvaan sukupuolten väliseen suhteeseen, mikä varmasti
osaltaan ehkäisisi konflikteja muissakin maissa, niin toivon,
että asia, joka on ikävä ja vaikea sanoa ääneen,
olisi määrätietoisen kehittämisen
ja toiminnan kohteena, tämmöinen onko se gender alertness,
tai että se olisi asia, joka silloin, kun tulee se vapauden
signaali, olisi sellainen, että siitä voisi lukea
mukavia romaaneja eikä niin, että se painajainen
jatkuu.
Juha Korkeaoja /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Kun hallitus valmisteli viime keväänä turvallisuus-
ja puolustuspoliittista selontekoa, keskeinen ongelma ja keskustelunaihe
oli Maavoimien pääasejärjestelmä ja
tähän kokonaisuuteen liittyvät budjettitaloudelliset
ongelmat. Kysymys kuului, pitääkö hankkia
taisteluhelikoptereita vai ei. Hallitus ratkaisi tämän
ongelman siirtämällä päätöksen
asiasta toisen keskeisen aseistukseen liittyvän ongelman
eli maamiinakysymyksen kanssa seuraavaan selontekoon, jonka valmistumista
samalla päätettiin aikaistaa yhdellä vuodella.
Ongelmat eivät ratkenneet. Niitä siirrettiin eteenpäin.
Kun eduskunta syksyllä aloitti selonteon käsittelyä,
turvallisuuspolitiikan maailmanlaajuinen kenttä muuttui
yhdessä hetkessä, kun USA:n talouden ja puolustuksen keskeiset
symbolirakennukset joutuivat terroristihyökkäyksen
kohteiksi. Tänään voidaan sanoa perustellusti,
että todellakin tuo tapahtuma muutti maailmaa, muutti turvallisuuspoliittista
ajattelua ja myös yhteistyörakenteita maailmanlaajuisesti.
Syyskuun 11. päivän tapahtumat panivat lopullisen
pisteen kylmän sodan nimellä tunnetulle aikakaudelle.
Naton 5 artikla otettiin ensimmäistä kertaa käyttöön,
enemmän symbolisesti, mutta kuitenkin niin, että liittolaiset
sitoutuivat puolustamaan USA:ta. Aiemminhan oli aina oletettu, että artiklaa
käytettäessä USA puolustaa liittolaisiaan.
Venäjä ja lukuisat muut maat, Suomi mukaan lukien,
ilmoittautuivat yhteiseen rintamaan terrorismia vastaan. Uusi yhteinen
vihollinen yhdisti maailman valtiot uudella tavalla.
Arvoisa puhemies! Suomen turvallisuusympäristön
kannalta Naton ja Venäjän lähentyminen
on erittäin merkittävä asia. Jo ennen
viime syksyn tapahtumia Naton laajeneminen Puolaan ja Baltian maiden
hakemus Nato-jäseniksi olivat muuttaneet turvallisuuspoliittista
asetelmaa lähialueillamme eli Itämeren alueella.
Kuluneen syksyn kehityksen myötä Baltian maiden
Nato-jäsenyys on hyvin mahdollista, voisi jopa sanoa todennäköistä,
ensi syksyn Prahan kokouksessa. Nato nimittäin on sitoutunut
avoimien ovien politiikkaan. Erittäin monessa eri yhteydessä Nato on
julistanut, että kaikki demokraattiset eurooppalaiset maat
ovat tervetulleita sen jäseniksi, jos täyttävät
jäsenyyden tekniset ehdot. Tämä merkitsee
sitä, että tälläkin laajenemiskierroksella uusia
jäseniä otetaan. Vähin määrä on
kaksi, Slovenia ja Slovakia, mutta viime kuukausien kehitys on johtanut
siihen, että Baltian maiden jäsenyys on tullut
entistä todennäköisemmäksi,
koska ne ovat edistyneet hyvin niin sanotussa Map-ohjelmassa eli
lähentymisohjelmassa, mikä tarkoittaa sitä,
että teknisiä esteitä jäsenyydelle
on entistä vähemmän.
Kun samaan aikaan Venäjä ja Nato ovat edistyneet
keskinäistä yhteistyötä koskevissa
neuvotteluissa, ovat Baltian maiden jäsenyyden poliittiset
esteet vähentyneet myös oleellisesti. Tänä päivänä kysytäänkin,
merkitseekö tämä kehitys Suomen osalta
Nato-jäsenyyden tulemista ajankohtaiseksi. (Ed. Kekkonen:
Mikä on puhujan kanta?) Puhujan kanta on se, että tällaista
automaattia ei ole eikä saa olla. Suomen tulee harkita ja
arvioida oma turvallisuuspoliittinen kehityksensä itsenäisesti
ottaen huomioon paitsi turvallisuusympäristössä tapahtuva
muutos myös ratkaisujen vaikutukset Suomen kansainvälispoliittiseen
asemaan ja rooliin ja vaikutukset Suomen omien puolustusvoimien
rakenteisiin, tehtäviin ja vastuisiin ja vielä jäsenyyden
mukanaan tuomat lisävastuut ja -velvoitteet.
Nato on muuttunut. Nato ei ole Varsovan liiton hajoamisen jälkeen
enää sama organisaatio kuin se oli aikaisemmin.
Suuri joukko ei-jäsenmaita, Suomi mukaan lukien, osallistuu
laajaan ja monipuoliseen rauhankumppanuusohjelmaan. Varsinaisen
Nato-jäsenyyden rinnalle on syntynyt uudenlainen jäsenyys
tai kumppanuus. Nimittäisin sitä ei-artikla-5-jäsenyydeksi.
Tämän jäsenyyden mukaan tuomia yhteistyömalleja
on sanottu tavaksi salakuljettaa Suomi Naton jäseneksi.
Minusta tämä ei ole sitä; tämä on
hyvin avointa ja meidän kannaltamme tietoista politiikkaa
yhteistyön lisäämiseksi.
On huomattava, että Nato-maat erittäin usein, kun
keskustellaan Nato-jäsenyydestä, korostavat, että Nato
on osa demokratiaa ja markkinataloutta kannattavien ja samaan arvoyhteisöön kuuluvien
maiden yhteistyötä, ei siis mitään
erityistä ja muunlaista kuin näiden maiden muukin yhteistyö.
Toisaalta Nato-maat — sen olen itse voinut havaita Naton
parlamentaarisen assemblyn kokouksissa — ovat hyvin erilaisia.
Naton sisällä käydään
monipuolista keskustelua amerikkalaisten ja eurooppalaisten välillä,
kanadalaisten ja amerikkalaisten välillä, turkkilaisten
ja kreikkalaisten välillä, jopa Yhdysvaltojen
demokraattien ja republikaanien välillä.
Eli ei Nato ole myöskään mikään
monoliittinen yhteisö. Se on demokraattisten maiden yhteenliittymä,
jossa on yllättävänkin monia erilaisia
näkökulmia ja piirteitä (Ed. Kekkonen:
Raja voi mennä myös Amerikan demokraattien sisällä!) — Jopa
niin.
Naton luonteesta, tulevaisuudesta ja Suomen suhteesta siihen
on syytä käydä avointa keskustelua. Kuten
sanoin, mitään jäsenyyteen vievää automaattia
ei ole olemassa. Suomen puolueettomuus- tai liittoutumattomuuspolitiikan
lähtökohta on ollut halu pysyä suurvaltojen
ristiriitojen ulkopuolella. Tämä on ollut luonnollinen
lähtökohta ottaen huomioon geopoliittisen asemamme idän
ja lännen välimaastossa, raja-alueella. Puolueettomuus
on antanut Suomelle mahdollisuuden toimia rakentavalla tavalla konfliktien
sovittelijana ja rauhan rakentajana. Suomi on tällä tavoin
voinut vahvistaa kansainvälistä asemaansa. Suomi
on voinut myös itsenäisesti ja vailla ulkopuolisia
velvoitteita kehittää omia Puolustusvoimiaan asevelvollisuuden
ja alueellisen puolustusjärjestelmän puitteissa
hyvin omaperäisellä ja eurooppalaisesti katsoen
ainutlaatuisella tavalla. (Eduskunnasta: Tämä on
itsenäinen maa!) — Tämä on itsenäinen
maa.
Suomen turvallisuusympäristö on kuitenkin koko
ajan voimakkaan muutoksen alaisena. On aivan liian lyhyt aika kulunut
esimerkiksi syyskuun 11. päivän tapahtumista,
jotta voisimme varmasti sanoa, mihin tämä kehitys
on johtamassa. Siksi aihetta uusiin johtopäätöksiin
turvallisuuspolitiikan perusratkaisun suhteen ei ole olemassa. Kehitystä tulee
seurata tarkoin, siis tätä turvallisuusympäristössä tapahtuvaa
kehitystä, Venäjän ja Naton välisen
suhteen kehitystä, mutta sen lisäksi meidän
tulee arvioida jatkuvasti myös sitä, mitä liittoutumattomuus
voi antaa Suomelle turvallisuuspoliittisessa yhteistyössä, minkälaisia
mahdollisuuksia, ja toisaalta minkälaisia velvoitteita
ja vaikutuksia Nato-jäsenyydellä olisi Suomen
oman puolustuksen ja Puolustusvoimien kehittämiselle. Nämä ovat
yhtä tärkeitä asioita kuin tämän
turvallisuuspoliittisen ympäristönmuutoksen analysointi.
Tämänhetkinen arvio, arvoisa puhemies, niin kuin
jo sanoin, on mielestäni se, että myöskin näiden
kahdeksi viimeksi mainitun tekijän osalta, siis sekä liittoutumattomuuden
antamien kansainvälispoliittisten mahdollisuuksien osalta
että Suomen puolustusvoimien oman kehittämisen osalta,
ei ole syytä tehdä uusia johtopäätöksiä. Liittoutumaton
politiikka antaa meille parhaat mahdollisuudet toimia rakentavasti
eurooppalaisessa turvallisuusyhteisössä.
Tero Mölsä /kesk:
Arvoisa puhemies! Suomen puolustaminen on aina ollut tämän
maan yhteinen asia. Siinä ei ole mitattu sitä,
kuka on hallitusvastuussa ja kuka on oppositiossa, vaan ollaan yhdessä rintamassa,
kun Suomen asiasta on kysymys. (Ed. Kekkonen: Poikkeuksena käpykaarti!) — Kyllä. —
Tälläkin
kertaa tahto oli suuri siinä, että selontekoon
mietintöä laadittaessa löydettäisiin
yhteinen sävel. Näinhän toki kävikin,
ja kuten täällä on ihan ansiokkaasti
todettu, mietinnöstä tuli jopa parempi kuin selonteko, joka
siinä oli pohjana. Samaan tulokseen tulivat myös
valtiovarainvaliokunta ja ulkoasiainvaliokunta, jotka myöskin
päätyivät yksimieliseen kantaan.
Oikeastaan ainoa pieni kauneusvirhe liittyy selonteon valmisteluun.
Kuulun siihen ryhmään eduskunnassa, joka katsoo,
että siinä on pieni kauneusvirhe, koska se nimenomaan
oli puhtaasti hallituspohjalla, jopa vahvasti virkamiespohjalla,
tehty valmistelu. Sanonkin, että se on onneksi huomattu
myös eduskunnassa, ja kun viittaa puolustusvaliokunnan
mietinnön ensimmäiseen lausumaan, voidaan todeta,
että siinä nimenomaan myös puututaan
tähän kysymykseen, johon myös puuttui
ulkoasiainvaliokunta. Olen kuitenkin sitä mieltä,
että tämä lausuma sinänsä on
varsin ehkä huonostikin muotoiltu, mutta se pääasia,
joka siihen sisältyy, elikkä parlamentarismin
korostaminen on syytä ottaa huomioon, kun seuraavan kerran
vastaavia selontekoja valmistellaan.
Arvoisa puhemies! Turvallisuusympäristömme
on varsin nopeasti muuttunut. Minusta on tärkeää huomata,
että tämä muutos on edelleen jatkumassa
ja ehkä jopa yllättävänkin nopeasti. Tämä johti
siihen, että selonteko, joka eduskuntaan tuli, oli osittain
vanhentunut. Edelleen tämä johti siihen, että valiokuntien
työ tältä osin oli totta kai vaikeampaa,
ja se lisäsi tältä osin valiokuntien
työtä. Tämä myös tuotiin
tänne välitarkistuksen muodossa mutta sai paljon
suuremmat mittasuhteet. Välitarkistus tavallaan muuttui
perusteellisemmaksi tarkistukseksi kuin alun perin oli tarkoitettu.
Naton roolista on paljon puhuttu tänään,
ja on selvää, että Naton rooli Euroopassa
on kasvamassa ennen kaikkea sen takia, että Natoon on liittymässä uusia
jäsenmaita ja tämänhetkisen tiedon mukaan
varsin nopealla aikataululla niin, että jo ensi vuonna
Baltian maat ovat todennäköisesti niitä maita,
jotka Natoon tulevat liittymään. On tavallaan
pään pistämistä pensaaseen,
jos ei tunnusta sitä, että tämä tulee
muuttamaan Suomen turvallisuuspoliittista ympäristöä.
Ennen kaikkea Suomi on kantanut huolta Itämeren alueen
turvallisuudesta ja siinä yksityiskohtana Kaliningradin
alueen järjestelyistä. Nämä asiat
ovat sellaisia, jotka väistämättä tulevat
eteen, jos Baltian maat tulevat liittymään Naton
jäseniksi.
On aika selvästi todettu puolustusvaliokunnan mietinnössä,
että ympäristön muuttuminen Baltian maiden
suhteen ja niiden mahdollisen Nato-jäsenyyden suhteen ei
tarkoita sitä, että Suomen tulee liittyä Naton
jäseneksi. Sitä ei sen selvemmin voi sanoa. Mutta
yhtä lailla voi tässä suhteessa lukea
myös seuraavan kirjoittamattoman lauseen, että se
ei myöskään tarkoita sitä, ettei
keskustelua Suomessa tältä osin voida käydä. (Ed.
Kekkonen: Se on välttämätöntä!)
Se on välttämätöntä,
ja oikeastaan kysymys on vain siitä, että kun
alussa totesin, että puolustus on Suomen yhteinen asia,
tässä keskustelussa on pyrittävä pitämään
koko tämä joukko mukana, ettei käy niin, että osa
putoaa kelkasta, kuten 95 toteutetussa EU-jäsenyydessä.
Arvoisa puhemies! Suomen puolustusvoimat on ensi sijassa tarkoitettu
oman maan puolustamista varten. Mietinnössä ja
selonteossa Suomen puolustuskyvystä on sanottu niin, että vähintään
maan ydinalueet kaikissa tilanteissa tulee pitää omassa
hallussa. Maininta "ydinalueet" on herättänyt
keskustelua. Aika paljon on kysytty, eikö tarkoitetakaan
koko maata. Tässäkin asiassa voisi sanoa, että kannattaa
lukea myös mietinnön seuraava kappale, jossa todetaan,
että Puolustusvoimien mitoitus tarkoittaa myös
sitä, että turvataan koko maan alueellinen koskemattomuus.
Silloin on kysymys siitä, että Puolustusvoimat
todella puolustaa koko Suomea eikä vain sen ydinalueita.
Se, että tämä tavoite pystytään
toteuttamaan, edellyttää sitä, että meillä on
alueellinen puolustusjärjestelmä, joka on Suomen
oloihin suunniteltu ja nimenomaan Suomelle sopiva puolustusratkaisu
myös tulevaisuuden tilanteissa. Tämä edellyttää sitä,
että muutokset Puolustusvoimissa toteutetaan niin, että valmiusprikaatit
valmistellaan aseistuksen suhteen kuntoon ja sen jälkeen,
kuten on luvattu, nimenomaan panostetaan paikallispuolustuksen varusteluun.
Toisena lähtökohtana puolustuksen mitoitukseen
on, että meillä on yleinen asevelvollisuusarmeija
ja edelleen sen perusteella muodostettavat reserviläisjoukot.
Kun yhtenä puheenaiheena tulee olemaan Naton jäsenyys,
olen omassa mielessäni ymmärtänyt, että myös
sana ammattiarmeija tulee meillä keskustelun kohteeksi
samanaikaisesti kuin Nato-keskustelu tulee etenemään.
Lopputulos on tietysti sen ajan kysymys, kun asia tullaan ratkaisemaan.
Arvoisa puhemies! Kolmas edellytys sille, että mitoitus
voidaan toteuttaa, on nimenomaan rahoitus. Rahoitushan on ratkaistu
niin, että suunnittelukaudella 2003—2008 keskiarvoisesti
käytetään 10,8 miljardia markkaa niin,
että painotus on jakson loppuosalla, jolloin rahoitus on
korkeampi kuin 10,8. Se on kuitenkin bkt:sta 1,3 prosenttia, ja
kuten on jo todettu, EU:n keskiarvo, jos keskiarvoa yleensä voi
käyttää, oli viime vuonna 2 prosenttia.
Tämä kuitenkin osoittaa, että rahoitustaso,
johon Suomessa on päädytty, on niukka. Oikeastaan
tahtotila oli noin miljardia markkaa suurempi, mutta hallituspuolueitten neuvottelusopimuksessa
päädyttiin 10,8 miljardin markan tasoon, joka
on alimitoitettu suhteessa siihen, mitä Puolustusvoimilta
odotetaan tehtävien suhteen.
Kun rahoitus on niukka, se näkyy selonteossa varsin
selvästi. Siellä on selvä luettelo siitä,
että varikkoja ja varuskuntia tullaan lopettamaan ja siirtämään
toisiin paikkoihin. Tämä sinänsä varsin
kova paikallinen kysymys on tullut vastaan mietintöä laadittaessa,
ja oma käsitykseni on, että osa näistä kuitenkin
on perusteltuja toimintojen muuttumisen kautta. Toisaalta yhtä lailla
osa nimenomaan lakkauttamisista ja yhdistämisistä on sellaisia,
että on aiheellista kysyä, onko aikataulu niiden
suhteen järkevä vai olisiko parempi, että edettäisiin
hitaammalla aikataululla ja sitä kautta päästäisiin
tulokseen, joka myös paikallisesti olisi paremmin hyväksyttävissä.
Se, että varuskuntia lakkautetaan ja varikot vähenevät,
johtaa siihen, että alueellisesti Puolustusvoimien läsnäolo
tulee vähenemään, ja tällä on
luonnollisesti se seuraus, että Puolustusvoimat ja maan
puolustaminen tulevat vieraammiksi, ja päinvastoin voidaan
todeta, että läsnäolo edistää maanpuolustushenkeä ja
maanpuolustustahtoa. Kun ajattelemme Suomen puolustusstrategiaa,
yksi sen kulmakivi on, että suomalaiset kansalaiset hyväksyvät
tämän asian.
Arvoisa puhemies! Lopuksi toteaisin, että valiokunnan
yksimielinen mietintö — olen edustaja, joka arvostan
sitä, että se on yksimielinen — ja myös
eduskunnan kanta, josta voi sanoa, että pääosiltaan
se tulee olemaan yksimielinen suhteessa mietintöön,
luovat hyvän pohjan Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan
kehittämiselle. On muistettava, kuten mainitsin, että ympäristömme tulee
muuttumaan edelleen nopeasti, ja täytyy vain toivoa, että meidän
päättäjämme hallituksessa ovat
valveilla näiden muutoksien suhteen. Kun seuraavaa selontekoa
2004 laaditaan, on varsin oletettavaa, että se käsitellään
erilaisissa tilanteissa kuin selonteko 2001.
Juha Korkeaoja /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Mölsä pohti Suomen puolustusmenojen
suuruutta suhteessa bkt:hen. Minusta olisi mielenkiintoista, jos
joku laskisi, mikä olisi Suomen puolustusmenojen osuus bkt:sta,
jos asevelvollisuusarmeija ja reserviläisarmeija muutettaisiin
palkka-armeijaksi ja laskettaisiin, mitä se maksaa, kun
palkat ja muut menot armeijalle maksettaisiin. Väitän
ja arvelen, että jos tämä muutos tehtäisiin
ja muutettaisiin meidän Puolustusvoimiemme puolustuskyky
ikään kuin palkka-armeijan mallin mukaiseksi,
meilläkin bkt-osuus olisi ihan samaa tasoa kuin Nato-maissa
tänä päivänä, 2 prosentin
tasoa.
Pertti Turtiainen /vas:
Arvoisa rouva puhemies! Turvallisuus- ja puolustuspoliittinen
selonteko on saavutettu yksimielisen työskentelyn tuloksena,
näin ainakin on joka puolella vakuutettu. Sen sijaan debatin
aikaan tuntui siltä, että valiokunnan jäsenten
debatointi oli sen suuntaista, että tässä oli
kysymys kaikkea muuta kuin yksimielisestä mietinnöstä.
Illan kuluessa on kuitenkin selkiytynyt se, että mietinnön
sisällöstä ollaan koko lailla yksimielisiä.
Mietintö sinällään kokonaisuutena
on mielestäni hieno saavutus siinä, että näinkin
laaja asiakokonaisuus on saatu yhdessä rakennettua ja näiden
kriittistenkin kohtien kohdalta päästy tällaiseen
yksituumaisuuteen. Sen vuoksi en lähde sen laajemmin tarkastelemaan
mietinnön sisältöä, vain parista
kohdasta, jotka liittyvät alueellisiin kysymyksiin, varikkoasioihin
ja puolustustarviketeollisuuteen.
Hyvä asia on se, että mietinnössä on
kuitenkin kiinnitetty huomiota täällä paljon
puhuttuun Natoon ja Nato-kriittisyyteen. Se on hyvä saate
ajatellen vuoden 2004 valmisteltavaa selontekoa.
Edustajatoverien aikaa säästääkseni
en kauhean pitkään lähde käymään
läpi puolustusmateriaaliteollisuuden tilannetta enkä varikoidenkaan tilannetta.
Mietin kyllä tuossa ed. Krohnin puheenvuoroa kuunnellessani,
arvaisiko tästä asiasta nyt kauheasti puhuakaan,
kun hän niin liikuttavasti puhui negatiivisesta sotataloudesta.
Omalta osaltani voin kertoa, että tunnen sen, mikä tilanne
on silloin, kun ihmiset ovat tilanteessa, kun on työpaikat
menossa alta. Varsinkin raskaaseen puolustustarviketeollisuuteen
liittyen 80-luvulla esimerkiksi Tampellan kohdalla tilanne oli sellainen,
että noin tuhat ihmistä olisi ollut ilman työtä ilman
Puolustusvoimien rannikkotykki- ja kenttätykkitilausta.
Se oli silloin ainoa työllistävä työ kahden
vuoden ajalta ja pelasti sen tilanteen, että ammattitaito
säilyi. Sen jälkeen kyseiset työntekijät
saivat rakentaa sillä taidollaan paperikoneita. Ammattitaito
säilyi tätä myöten, että he
saivat näitä kenttätykkiä tehdä,
ja mikä ironisinta, niin siihen aikaan rauhanliike oli voimissaan
ja silloin pidettiin rauhankokouksia valmisteilla olevien kenttätykkien
keskellä, että kyllä kuitenkin se rauhan
asia siellä sisällään on niilläkin
ihmisillä, jotka näitä sotatarvikkeita
valmistavat.
Mietinnössä on puututtu sotatalouden kehittämiseen,
joka ilmaus "sotatalouden kehittäminen" tuntuu nyt vieraalta.
Onkohan tämä kehittäminen nyt oikein
kerrottu osaltaan? Kehittämistoimenpiteitä on
toteutettu puolustustarviketeollisuuden sisällä itse
ja apuvoimia käyttäen. Mutta onko Puolustusvoimat
sitten tietyssä synkronissa ja huomioiko se,
millä tapaa tätä kehitystyötä tehdään,
ja mitä poliittiset päättäjät osaltaan
antavat suuntaviivoja tämän toiminnan kehittämisen
osalta?
Mietinnössä viitataan verkottumiseen ennen kaikkea
Pohjoismaiden puolustustarviketeollisuuden kohdalla. Millään
tapaa ei ole missään yhteydessä, ei selonteon
lähetekeskustelussakaan, tullut esille se, minkälaisia
hyötyjä on saavutettu ja saavutettavissa verkottumisesta.
Onko se sitten sitä, mitä julkisuudessakin on
viime aikoina ollut esillä, esimerkiksi Hornetien lisävarustelu;
kylläkin on kiistetty miljardin lisävarusteluhankinnat.
Sekö on sitä kansainvälistä yhteistyötä verkottumisen
kautta? Tuntuu hiukan oudolta.
Puolustustarviketeollisuus jakautuu kolmeen kategoriaan, joihin
on mietinnössäkin otettu kantaa selkeästi,
mitkä osat ovat sellaisia, millä on elinvoimaisuutta
jatkoa ajatellen, ja mitkä ovat, sanotaan, laskevan auringon
toimintaa. Mutta jonkinlainen ristiriita tässä kuitenkin
on ennen kaikkea a-tarvikkeisiin eli ammustarviketeollisuuteen liittyen.
Tässä viitataan siihen, että se on ala,
jolla ei ole elinmahdollisuuksia jatkoa ajatellen ja ilman erityistoimenpiteitä,
mutta millään tapaa ei kerrota sitä,
mitkä ne erityistoimenpiteet olisivat, jotta a-tarviketeollisuus
Suomessa tulisi säilymään, kun samaan
aikaan viitataan siihen, että se on loppumassa. Miksi on
tällainen ristiriita? Ovatko käsitteinä samaa
tarkoittavia ampumatarviketeollisuus ja ammustarvikkeet, vai mikä tässä nyt
sitten on oikea muotoilu?
Mutta ennen kaikkea tässä on hyvin otettu
kyllä kantaa liittyen puolustusmateriaaliteollisuuden tulevaisuuteen
ja sen toiminnan kehittämiseen. Mutta pitäisi
huomioida sekin, että armeija liikkuu myös samaa
jalkaa puolustustarviketeollisuuden kanssa eikä tehdä sen
suuntaisia päätöksiä, että samaan
aikaan kun toinen puoli kehittää toimintaa, toinen
puoli tekee päätöksiä sen toiminnan
lopettamisesta. Se ei ole oikeata toimintaa varsinkaan tässä vaiheessa,
kun meillä on kesken vielä selonteon käsittely,
jonka sisällä on puolustustarviketeollisuus ja
varikot ja varuskuntien lopettamisaikeet.
Arvoisa puhemies! Lopuksi varikoihin, asiaan joka koskettaa
pirkanmaalaisia ja josta ei kovin paljon ole puhuttukaan tänään,
mutta muutama sana varikoista. Lausumassa on kolmas kohta, jossa
viitataan varikoiden tulevaisuuteen. Se on alueellinen kysymys,
mutta on tässä sisällä. Mielestäni
siihen pitää ottaa kantaa, sillä tämä on aika
lailla huterasti valmisteltu asia. Puolustusvoimien taholla on linjattu
lopettamispäätöksiä ja toimitaan
siihen suuntaan operatiivisessa toiminnassa, että varikot
tulevat loppumaan. Sitten me keskustelemme täällä siitä,
millä tapaa varikoiden toimintaa selvitellään.
Henkilöstö on mukana selvittelyssä niiden
tulevaisuuden osalta, mutta kuitenkin koko ajan juna kulkee siihen
suuntaan, että lopettaminen on siellä loppupäässä. Järjestys
ei ole oikea. Vasta sen jälkeen, kun selvitykset on tehty
yhdessä, pitää katsoa, onko tarvetta
lopettaa näitä kolmea varikkoa: Sääksjärvi, Vammala
ja Orivesi.
Niin kuin ed. Stenius-Kaukonen totesi, tässä pitää huomioida
myös kokonaisuus, ei ainoastaan armeijan lähtökohdista,
mitkä ovat armeijan säästöt,
nämä 175 miljoonaa markkaa vuodessa, mihin ministeri
Enestam viittasi sanoen, että tässä tulee
säästöä ja jos ei säästöä tule,
niin se on aukko budjetissa. Mutta kysyn vain, minkä vuoden
budjetissa, kun tässä ei ole vielä päätöksiä tehty
tämän asian osalta. Onko se ensi vuoden vai 2005
vai mikä se vuosi on?
Lausuman kolmannessa kohdassa on kannanotto varikoiden lopettamiseen
liittyen, että nämä selvitetään
varikoittain ja pyritään hakemaan henkilökunnalle
koulutusta tai vastaavaa työtä. Mutta mitä se
vastaava työ sitten on ja mitkä ne mahdollisuudet
ovat? Tässä pitäisi olla selkeästi viittaus
siihen, että budjetin kautta varataan markkoja siihen,
että tämä on mahdollista toteuttaa, ettei
se jää tyhjän päälle.
Siinä mielessä on hyvä, että täällä on
valtiovarainvaliokunnan jaostosta ed. Kuoppa ottanut kantaa asiaan
siltä pohjalta, että näillä tiedoilla
ja ehdotelmilla ei näitä kolmea varikkoa pidä lopettaa,
ja olen samaa mieltä tältä osin.
Antero Kekkonen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Turtiainen puuttui puolustusmateriaaliteollisuuteen
ja todella asiantuntemuksella; hän tietää sen.
Mutta ihan tämmöisenä yleisvastauksena:
Kotimainen puolustustarviketeollisuus on jo oma-aloitteisesti ryhtynyt
toimenpiteisiin osaamisrakenteensa kehittämiseksi käynnistämällä modernin
teknologian hyväksikäyttöön
tähtääviä tutkimus- ja kehittämisohjelmia.
Jo tällä hetkellä suomalainen puolustusteollisuus
tekee hyvin suurta kansainvälistä yhteistyötä,
ja sen tavoite on nimenomaan luoda kotimaiselle teollisuudelle edellytykset
toimia eurooppalaisen teollisuuden merkittävänä yhteistyökumppanina.
Siihen liittyy tämä kysymys verkottumisesta.
Mutta sitten, mikä liittyy Suomen puolustuslaitokseen,
juuri tällä hetkellä yhteistyö kotimaisen
puolustusvälineteollisuuden ja Puolustuslaitoksen välillä lienee
intensiivisempää kuin se on ollut pitkään
aikaan. Sen intensiivisyyden lähtökohta on juuri
se, että ei pääse syntymään
sellaisia katkoksia, että esimerkiksi a-tarviketuotannon
osalta (Puhemies koputtaa) oltaisiin putoamassa pois pelistä.
Pertti Turtiainen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tämä intensiivisyys ei ole
varsin hyvin tullut esiin näiden varikoiden kohtaloa käsiteltäessä.
(Ed. Kekkonen: Puhuin puolustustarviketeollisuudesta. Se on ihan
eri asia!) — Viittaan nyt kuitenkin tähän
asiaan, että varikoiden kohdalla on kielteistä,
että ei ole huomioitu ollenkaan sitä, mikä on
varikoiden tilanne, ja Puolustusvoimat menee ihan eri jalkaa ja varikot
eri jalkaa. Tämä on huono asia.
Reijo Kallio /sd:
Arvoisa rouva puhemies! Aluksi haluan minäkin painottaa
sitä, että nyt käsittelyssä oleva
puolustusvaliokunnan mietintö turvallisuus- ja puolustuspoliittisesta
selonteosta on yksimielinen. Tämäkin osaltaan
osoittaa, että turvallisuus- ja puolustuspoliittisesta
linjasta vallitsee suuri poliittinen yksimielisyys. Annan arvoa
myös sille, että valiokunta pystyy löytämään yhteisiä muotoiluja
monista kiperistä yksityiskohdista miinakysymyksestä aina
aluepoliittisia intohimoja sisältäviin rakennemuutosjärjestelyihin.
Mahdollisuuksia pikkupolitikointiin oli yllin kyllin, mutta valiokunnassa
niihin ei sorruttu. Siitä, että näin
ei käynyt, suuri ansio kuuluu valiokuntamme puheenjohtajalle
Ilkka Kanervalle. Tunnustusta toki täytyy antaa myöskin
valiokunnan jäsenille siitä, että he
osoittivat joustavuutta ja kompromissikykyä.
Puhemies! Viimeistään tämän
syksyn aikana terrorismi on noussut globaaliksi uhkaksi. Se on noussut
aikaisemmasta aivan uudelle tasolle. Niinpä sen vastainen
toimintakin vaatii uudenlaista otetta ja näkemystä.
On otettava käyttöön uudet keinovalikoimat.
Toki niitä on jo otettukin. Terrorismi sinänsä ei
ole mikään uusi ilmiö, mutta tässä uudessa
muodossa terrorismista on tullut maailmanlaajuista toimintaa, joka
muodostaa uudenlaisen uhkakuvan. Tämä globaaliterrori
tukeutuu yhtäältä uskonnollis-poliittiseen äärimmäisajatteluun
sekä toisaalta moderniin teknologiaan. Toimintatavat ovat äärettömän
häikäilemättömiä ja
ennalta arvaamattomia.
Suomi on Yhdistyneiden kansakuntien ja Euroopan unionin päätöslauselmiin
yhtyen varauksettomasti sitoutunut terrorisminvastaiseen yhteistyöhön.
On huomattavaa, että tässä globaaliterrorismissa
on myös kyse uhasta meidän suomalaisten kunnioittamia
perusarvoja: demokratiaa, ihmisoikeuksia, oikeusvaltiota, vastaan.
Mitä sitten tulee mahdollisiin terrori-iskuihin omalle
maaperällemme, niin täysin tällaistakaan mahdollisuutta
ei voida sulkea pois. Toki kovin todennäköisenä iskuja
ei voida pitää. Mutta kuten Puolustusvoimien komentaja
amiraali Kaskeala on todennut, terrorismi rajojemme ulkopuolella
saattaa sitä vastoin vakavasti uhata laajasti kansainvälistyneen
talouselämämme etuja ja loukata demokraattisia
perusarvojamme. Niinpä terrorismin ennaltaehkäisy
ja torjunta vaativat Suomelta sekä omia toimenpiteitä että vankkaa
tukea kansainvälisen yhteistyön pyrkimyksille.
On syytä painottaa sitä, että on Suomen edun
mukaista, jos YK voi olla keskeinen toimija globaaliterrorismin
vastaisessa taistelussa ja kansainvälisen turvallisuuden
vahvistamisessa yleensäkin. Suomi osaltaan on uskoakseni
valmis mahdollisimman hyvin täyttämään
täysimääräisesti kaikki YK:n
sopimukset, jotka koskevat terrorisminvastaista toimintaa.
Kansainväliseen turvallisuuteen ja vakautta vahvistavaan
yhteistyöhön osallistumisen lisäksi keskeiset
turvallisuus- ja puolustuspoliittiset pilarimme ovat uskottavan
puolustuskyvyn ylläpitäminen ja kehittäminen
sekä pysyttäytyminen vallitsevissa olosuhteissa
sotilaallisesti liittoutumattomana.
Mitä tulee puolustuksemme uskottavuuteen, mielestäni
me kykenemme selonteossa määritellyllä rahoitusraamilla
ylläpitämään uskottavaa puolustusta.
Asiaa ei kuitenkaan voi pelkästään mitata
rahalla. Suomen erityiset vahvuudet ovat vahva maanpuolustustahto
ja asevelvollisuusarmeija. Asevelvollisuusarmeijalle on löydettävissä useita
perusteita. Näitä myöskin tasavaltamme
presidentti Tarja Halonen pohdiskelee Sotilasaikakauslehden joulukuun
numeroon antamassaan haastattelussa.
Asevelvollisuusarmeijaa voidaan perustella ensinnäkin
sotilasstrategisesti. Suomi on suuri maa, mutta meillä on
pieni kansakunta, vähäinen väki, ja tällöin
asevelvollisuuspohjainen ratkaisu on paras mahdollinen ja se kannattaa
säilyttää. Vain yleinen asevelvollisuus
voi tuottaa riittävän määrän
joukkoja koko laajan maamme puolustamiseen. Toiseksi, tarvitaan
kansan tukea, ja kaikkien tutkimusten mukaan asevelvollisuusarmeijallamme
on kansan vahva tuki. Puolustusvoimat koetaankin kiinteäksi
osaksi yhteiskuntaamme. Kolmanneksi, asevelvollisuusarmeijapohjainen
järjestely on kaikissa poikkeusoloissa erittäin
käyttökelpoinen ratkaisu. Vaikka sodanajan joukkojamme
on tarkoitus pudottaa vuoden 2008 loppuun mennessä 350
000:een, sijoittuu Suomen armeija vielä tuolloinkin miesvahvuudeltaan
Euroopan suurimpien joukkoon.
Nyt Puolustusvoimissamme kehitetään valmiusprikaateja.
Niistä tulee liikkuvia ja hyvin tulivoimaisia. Kyse ei
ole kuitenkaan siitä, että Suomeen oltaisiin rakentamassa
jonkinlaista teknoarmeijaa. Onkin syytä vahvasti painottaa,
että alueellisen puolustusjärjestelmämme
kannalta keskeiset alue- ja paikallisjoukot ovat kehittämiskohteena
seuraavaksi. Selkeä lähtökohta on, että koko
maatamme puolustetaan.
Sotilaallinen liittoutumattomuus on ollut Suomelle hyvä ratkaisu
ja se on näköpiirissä olevassa tulevaisuudessakin.
Nykyisessä tilanteessa meillä ei nähdäkseni
ole mitään erityistä tarvetta liittoutumispohdinnoille.
Toteaahan puolustusvaliokuntakin mietinnössään,
että esimerkiksi Baltian maiden mahdollinen Nato-jäsenyys
ei aiheuta Suomelle perustetta liittyä Natoon. Haluankin
painottaa sitä, että tällä hetkellä luottamus turvallisuuspoliittiseen
ajatteluumme on kansainvälisesti tunnustettu. Sotilaallinen
liittoutumattomuus tarjoaakin Suomelle mahdollisuuden toimia tasapainottavana
tekijänä Euroopan turvallisuusrakenteen muutoksessa.
Onkin mielestäni lähdettävä siitä,
että niin kauan kuin liittoutumattomuus vastaa parhaalla tavalla
Suomen turvallisuusetuja, ei ole perusteita tämän
linjauksen muuttamiselle. Haluan kuitenkin todeta sen, että me
emme tietenkään voi sulkea silmiämme
Euroopassa tapahtuvalta puolustuspoliittiselta konvergenssilta.
Erityisesti tällainen lähentymisprosessi on meneillään
puolustustalouden osalla.
Arvoisa puhemies! Puolustusvoimien rakennemuutoksen toteuttamisessa
on noudatettava hyvää henkilöstöpolitiikkaa,
kuten puolustusvaliokunta mietinnössään
toteaa. Viittaan myös valiokunnan lausumaehdotukseen n:o
3. Kaikille lakkautettavien yksiköiden henkilöille
on tarjottava työpaikka ja uusiin tehtäviin siirtyville
annettava tarpeellinen koulutus. Myös mahdollista siirtymistä paikkakunnalta
toiselle on tuettava.
Mirja Ryynänen /kesk:
Arvoisa puhemies! Syyskuun terroristiteot todistivat järkyttävällä tavalla,
miten haavoittuvia mahtavimmatkin ovat sokean vihan ja väkivallan
edessä. Lähi-idässä puolestaan
valmistaudutaan jouluun lohduttoman väkivallan kierteessä.
Pysyvän rauhan toiveet on tallattu maahan. (Ed. Nepponen:
Ei vielä ole koskaan ollutkaan!) Tämän
syksyn tapahtumat korostavat laajan ja jakamattoman turvallisuuskäsityksen
merkitystä. Siksi puolustuspolitiikkaa on todella hyvä käsitellä muiden
ulkopolitiikan osa-alueiden kanssa yhdessä ja osana laajaa
ja yhteistyövaraista turvallisuutta.
Erilaiset uudet uhkat edellyttävät laaja-alaisia,
ennalta ehkäiseviä toimia ja siviilikriisinhallintaa
sekä varautumista poikkeusoloihin myös ei-sotilaallisissa
kriisitilanteissa. Terrorismin ja konfliktien ehkäisyssä pitäisi
päästä vaikuttamaan väkivaltaa
ruokkivaan kasvualustaan. Oleellista on silloin ihmisoikeuksien
ja demokratian kunnioittaminen ja köyhyyden lievittäminen.
Suomi on ollut kiitettävän aktiivinen siviilikriisinhallinnan
kehittämisessä EU:n rakenteissa, ja on hyvä,
että näille tavoitteille on vähitellen
saatu yhä laajempi tuki ja myös konkreettiset aikataulut
valmiuksien luomisessa yhtä aikaa sotilaallisen kriisinhallinnan
kanssa. Ongelmana on kuitenkin siviilikriisinhallinnan toistaiseksi liian
kapea tulkinta. Poliisi- ja pelastustoimen ohella pitäisi
pystyä kehittämään tasapainoisesti myös
siviilihallintoa ja oikeusvaltiota. Erityistä huomiota
on kiinnitettävä konfliktien ennaltaehkäisyyn.
Kaikki tietävät, että näin säästettäisiin inhimillisiä ja
taloudellisia kustannuksia. Tässä työssä tarvitaan
ruohonjuuritasolla myös kansalaisjärjestöjen
koordinoitua toimintaa, jota kannattaa tukea. Euroopan neuvoston
ja Etyjin resurssien riittävyydestä on huolehdittava
konfliktien ehkäisemiseen tähtäävässä työssä.
Viimeaikaiset tapahtumat ovat korostaneet kansainvälisen
yhteistyön merkitystä ja erityisesti YK:n keskeistä roolia
kokonaisvaltaisessa kriisinhallinnassa. Nyt YK:lla on laaja tuki
takanaan uudistaa ja tehostaa toimintaansa rauhanturvaamisessa,
kriisinhallinnassa ja kansainvälisen oikeuden kehittämisessä.
Millennium-julistuksen globaalien kehitystavoitteitten toteuttaminen
olisi vaikuttavinta turvallisuuspolitiikkaa. Siksi sitoutuminen
kehitysyhteistyövarojen 0,7 prosentin bkt-osuuteen on erittäin
tärkeä ja merkittävä asia.
Arvoisa puhemies! Natosta on kehittymässä merkittävä kriisinhallintajärjestö.
Sen kumppanuusyhteistyö, johon Suomikin osallistuu, on varsin
laaja-alaista. Presidentti Putinin johdolla Venäjän
ja Naton lähentyminen on ollut hämmästyttävän
nopeaa. Nyt perustettava yhteistyöneuvosto antaa Venäjälle
varsin tasavertaiset mahdollisuudet muiden kuin artikla 5:n alaisten asioiden
käsittelyyn. Näin Venäjän näkemykset ovat
mukana vaikuttamassa Naton päätöksentekoon.
Nähtäväksi jää, miten
vahva tai pysyvä tämä uusi yhteistyöformaatti
käytännössä on ja miten olennaisesti
Nato on muuttumassa.
Joka tapauksessa Naton laajentuminen Baltian maihin lienee tosiasia
ensi vuoden huippukokouksen jälkeen, ja näyttää hyvin
todennäköiseltä, että se voidaan
toteuttaa aiheuttamatta kielteisiä vaikutuksia Itämeren
alueen turvallisuuspoliittiseen tilanteeseen. Suomelle Baltian maiden mahdollinen
Nato-jäsenyys ei aiheuta mitään pakkotilannetta
suuntaan tai toiseen. Voimme täysin rauhassa ja vain omista
lähtökohdistamme pohtia liittoutumattomuuden merkitystä muuttuneessa
tilanteessa ja pohtia myöskin mahdollisen Nato-jäsenyyden
etuja ja haittoja. Turvaisiko Nato turvallisuutemme paremmin kuin nykytilanne?
Siihen en todellakaan usko. Onkin helppo yhtyä mietinnön
yksimieliseen kantaan, jonka mukaan yhteistyö Naton kanssa
on toteutettava Suomen sotilaallisen liittoutumattomuuden puitteissa.
Tämän kannan takana on paitsi maan virallinen
johto myös kansan suuri enemmistö. Avointa, muuttuvaa
tilannetta seuraavaa ja arvioivaa keskustelua pitää silti
voida käydä. Tähän toivoisi
myös alan tutkimuslaitosten tuovan oman vahvan panoksensa.
Arvoisa puhemies! Suomi voi jatkossakin osallistua sellaisiin
Naton johtamiin operaatioihin, joilla on YK:n tai Etyjin toimeksianto.
EU:n sotilaallinen kriisinhallinta voi käytännössä toteutua
vain yhteistyössä Naton kanssa. Usein kyse on
tätäkin laajemmasta yhteistyörintamasta.
Suomen arvostettu osaaminen rauhanturvatehtävissä soveltuu
parhaiten niin sanottuihin simic-toimintoihin, joissa keskeistä on
luottamuksen rakentaminen kriisin osapuolten välille. Eurooppalaisen
turvallisuusarkkitehtuurin rakenteissa on myös Venäjän
voitava olla kiinteästi mukana, kuten presidentti Putin
Suomen vierailullaankin esitti. Entiset jakolinjat ovat muutettavissa
laaja-alaisen yhteistyön rintamiksi.
Arvoisa puhemies! Kysymys jalkaväkimiinoista on selonteon
mielipiteitä jakava kiistakysymys, joka siirretään
seuraavaan, toivottavasti aidosti parlamentaarisesti valmisteltavaan
vuoden 2004 selontekoon. Annetuista lupauksista liittyä Ottawan
miinankieltosopimukseen saattaa olla vaikea perääntyä,
mutta todellista kestävää syytä Suomen
miinajärjestelmästä luopumiseen on vaikea
nähdä. Kansainvälisestikin Suomen tilanne
saa ymmärtämystä, kun asian todellinen
tila selvitetään.
Taloudellisesti luopumispäätös olisi
vailla pohjaa, epärealistinen esitetyssä aikataulussa,
jos puolustuskyvystä ei haluta tinkiä, kuten mietinnössä todetaan.
Suomi voi silti aktiivisesti miinakiellon hengessä toimia
ja antaa esimerkiksi teknistä apua miinanraivauksessa,
kuten olemme tehneetkin. Voimme muutenkin monin eri tavoin huolehtia
kansainvälisestä uskottavuudestamme ja kantaa
kansainvälistä vastuutamme yhteisen turvallisuuden
lisäämiseksi.
Pia Viitanen /sd:
Arvoisa rouva puhemies! Etenen paikallisesta vähän
globaalimmalle tasolle eli lähden liikkeelle varikkokysymyksestä.
Pirkanmaalaisena edustajana jaan sen huolen, joka on tullut
esiin jo monissa aiemmissa puheenvuoroissa varikkojen kohtalosta.
Oikeastaan jo lähetekeskustelun yhteydessä käytiin
paljon keskustelua varikkojen tulevaisuudesta. Itse käytin
puheenvuoron enkä lähde tässä toistamaan
sen syvällisemmin niitä syitä, miksi
mielestäni harkintaa tähän päätökseen
tuli saada.
Puhuin ensinnäkin työllisyyssyistä.
Tiedetään, että kaikille lakkautettavien
varikoiden paikkakunnille näillä toimilla olisi
isoja tuhoisia työllisyysvaikutuksia. Kysymys on myös
aluepoliittisesta linjakkuudesta. Toisaalla hajautetaan ja toisaalla
halutaan keskittää ja purkaa toimintoja pieniltä paikkakunnilta.
Tarkoituksenmukaisuuskysymys on noussut esiin, esimerkkinä juuri
se, että ensin tehdään kalliita investointeja
ja sitten jätetään paikat kenties tyhjilleen.
Kolmanneksi on muistettava taloudellinen puoli, mikä sekin
täällä on tullut esiin tänään
moneen kertaan, aiheuttaako tämä mahdollinen lakkauttaminen
säästöjä vai ei. Sitähän
epäiltiin jo lähetekeskustelussa ja nythän
ovat sekä valtiovarainvaliokunta että puolustusvaliokunta
todenneet, että varikkojenkin lakkauttamiskysymyksessä nettosäästö olisi
varsin pieni. Mielestäni on varsin merkittävä puolustusvaliokunnan
linjanveto siitä, että yhteiskunnalliset kustannukset saattaisivat
olla jopa huomattavasti korkeammat kuin lyhytnäköiset
säästöt, mitä varikkojen lakkauttamisesta
saataisiin aikaiseksi.
Sen vuoksi minusta on hyvin perusteltua, että valtiovarainvaliokunta
on linjannut varikkojen osalta ensinnäkin sen, että kokonaistaloudelliset kustannukset
on selvitettävä, ennen kuin päätöksiä tehdään.
Tässä varmasti merkittävän painoarvon
tulevat saamaan työllisyysvaikutukset ja niiden kokonaisyhteiskunnalliset
kustannukset. On myös tärkeää,
että on linjattu se, että henkilöstölle
aiheutuvat haitat on minimoitava, ja puhutaan myös taloudellisista
tukitoimista, esimerkiksi uudelleenkouluttamisesta, mikä on
tietenkin hyvin tärkeää. Tärkeä on
myös se johtopäätös, että valiokunta
toteaa, että kokonaistaloudellisesti, toiminnallisesti
sekä henkilöstön kannalta on useassa
tapauksessa tarpeen esitettyä hitaampi uudelleenjärjestely.
Näiden johtopäätösten seurauksena
valiokunnassa on syntynyt ponsi, jossa siis edellytetään varikkokohtaista
tarkastelua, henkilöstölle koulutusta vastaavaa
työtä ja elinkaareltaan päättymässä olevan
kaluston huoltoa siirtymäkauden ajan nykyisissä varikoissa.
Tämä viimeinen lausehan turvaa Pirkanmaan osalta
ainakin jo tällaisenaan Oriveden varikon jatkoajan, mutta
ei tietenkään takaa sitä, ettei varikkoa
jossain vaiheessa tultaisi lakkauttamaan.
Mutta summa summarum, johtopäätöksenä puolustusvaliokunnan
linjanvedoista itse kiteyttäisin, että alasajo
ei siis etene suunnitellusti, ei sillä tavalla kuin uhkana
oli vielä lähetekeskusteluvaiheessa, vaan tähän
on nyt tiettyä toppia ja reunaehtoa pistetty. Tämän
ei todellakaan pidä jatkovalmistelussakaan olla missään
tapauksessa läpihuutojuttu eikä edes mitään
sinne päin viittaavaa.
Eduskunnan reunaehdot on tietenkin otettava huomioon. Ministeri
Enestamkin laitettiin moneen kertaan, peräti neljään
tai viiteenkin kertaan, vakuuttamaan, että eduskunnan ponsiin suhtaudutaan
vakavasti. Tietenkin meidän edustajina täytyy
sanoa, ettei riitä, että ponsiin suhtaudutaan
vakavasti, vaan niitä ponsia todellakin on noudatettava.
Kun usein tuntuu siltä, että kansalaisten
mielestä sana politiikka on pahakin kirosana eikä poliittisilla
päättäjillä pitäisi
olla mitään osaa eikä arpaa yhteiskunnalliseen
kehitykseen, niin tässä mielestäni jälleen
kerran on nähty niin sanotun politiikan arvo. Se tarkoittaa
sitä, että jos on kirjattu joitain aika kylmiä linjauksia
pelkästään lyhytnäköisen
taloudellisen hyötyajattelun summittamina ja Pääesikunnassa
kenraalien kirjaamina, niin sepä ei olekaan itsestään
selvää eduskunnalle, vaan edustajat ovat täällä omalla
toiminnallaan korostaneet kokonaistaloudellisia, yhteiskunnallisia
kustannuksia, työllisyysvaikutuksia ja muuta. Eli onpa
onni, että poliittinen toiminta-areena pystyy pistämään
näppinsä asioihin, niin että ne eivät
ole pelkästään tietyssä lyhytnäköisessä valmistelussa.
Vaikka nyt poliittista päätöksentekojärjestelmää ylistän,
samaan hengenvetoon täytyy todeta, että totta
kai olisin toivonut, että valiokunnan mietintö olisi
mennyt vielä pitemmälle, siihen, että olisi
todettu suoraan, että ei mitään reunaehtoja
edes tarkastella, ei lakkauteta missään tapauksessa
näitä varikoita.
Tähän liittyenhän on tulossa ponsia.
Meidän alueeltamme tulee ponsi, joka on ed. Mikko Kuopan
nimissä esitetty, ja myös minä osaltani
kannatan ed. Mikko Kuopan tekemää pontta, jossa todellakin
mainitaan nimeltä nämä Pirkanmaan asevarikot
Orivesi, Vammala ja Sääksjärvi, joita ei
suotaisi lakkautettavan.
Arvoisa puhemies! Sitten muutama sana ensinnäkin Puolustusvoimain
määrärahakehyksestä. Puhuin
siitä aiemmassa puheenvuorossani lähetekeskustelussa
enkä todellakaan lähde toistamaan sitä.
Sanon vain, että annan tukeni sille eduskuntaryhmämme
puheenjohtajan Antti Kalliomäen linjalle, jota hän
linjasi meidän ryhmäpuheenvuorossamme. Hän
totesi, että sosialidemokraattien kanta on se, että Puolustusvoimille ei
tule antaa muita aloja pehmeämpää kohtelua kuitenkaan
näissä määrärahakehityksissä.
Tähän samaan hengenvetoon, ennen kuin kukaan vastaa
minulle, että niin, antaisitte lisää rahaa
vaan, niin varikotkin säilyisivät, totean, että viimeksikin
omassa puheenvuorossani korostin, että tästä ei
ole kysymys, vaan kyse on siitä halusta, että halutaan
taktisesti valita sellainen linja, että ajetaan varikkoja
alas, keskitetään ja tehdään
vähän muulla keinoin. Vaikka rahaa olisi millä mitoin, se
ei varmasti näitä varikoita pelastaisi. (Ed. Vihriälä:
Sitä ei ole!) Sitä paitsi ovathan tässäkin
kehyksessä määrärahat lisääntymässä.
Arvoisa puhemies! Sitten vielä isompaan mittakaavaan.
Viime puheenvuorossani puhuin myös Harry Potterin taikapeilistä,
Iseeviot-peilistä, jossa katsoja näkee ei suinkaan
omaa peilikuvaansa vaan syvimmän toiveensa. Tuolloin ei ollut
tietoakaan vielä näistä terrori-iskuista.
Minä kun menin toivomaan siinä yhteydessä,
että jos näkisin tuon peilin, varmasti näkisin
siinä maailman, jossa olisi rauha, että ei olisi
sodan sotaa. Aika kylmää vettä aika traagisella
tavalla tuli muutaman päivän päästä jo
meidän kaikkien niskaan, kun WTC:n terroristi-iskut maailmaa
ja meitä täällä järkyttivät.
Aika karmivaa, että juuri tämän selontekokeskustelun
jälkeen ja toiveiden jälkeen maailman rauhasta
tuli kova palautus maan pinnalle.
Mutta juuri tämän vuoksi minä pidin
erityisesti ulkoasiainvaliokunnan lausunnosta, jossa puhutaan juuri
muuttuvasta maailmasta ja sen ennalta arvaamattomuudesta. Siinä todetaan
selkeästi, että ainoa keino selvitä muuttuvasta
maailmasta on johdonmukainen turvallisuuspolitiikka, jossa on se
laaja turvallisuuskäsitys, jossa sotilaallisen varustautumisen
lisäksi korostetaan taloudellisia, sosiaalisia asioita,
ihmisoikeuksia, ympäristöön liittyviä näkökohtia.
Erityisesti valiokunnan lausunnossa luku "Varautuminen uusiin uhkiin
kuten terrorismiin" on mielestäni todella painavaa tekstiä.
Se olkoon myös eduskunnan linjanvetona merkillepantava.
Tässähän todetaan se, että terrorismi
sinänsä uhkaa vakavasti turvallisuutta, demokratiaa
ja oikeusvaltiota. Mielestäni se on merkittävä huomio
myös, kun nykypäivän terrorismissa, jota
olemme nähneet viime aikoina, ominaispiirre on ollut myös
tämä, että hyväksytään
jopa laajat massakuolemat, siis näin aivan sairaalloinen
on ihmismieli tämmöisessä.
Sitten kiinnitän huomiota biologisten ja kemiallisten
iskujen ja ydinaseiskujen mahdolliseen uhkaan. Nämä ovat
hyvin vakavia asioita. Siksi pistin merkille ihan tyydytyksellä sen,
että valiokunta on huomioinut myös sen, että meidän
on kansainvälisesti yhdessä edistettävä sitä,
että teemme kaikkemme, että ydinpolttoaine ei
joutuisi terroristien käsiin. Tämä on
niin vakava asia kyllä, kun tietää nämä ongelmat
esimerkiksi ydinpolttoaineen ja sen jätteen suhteen, että olisi varmasti
laajemmankin tarkastelun paikka tästä näkökulmasta.
Mutta ennen kaikkea pidin siitä myös, että tässä todetaan
reilusti se, että tärkeintä on kuitenkin puuttua
siihen maaperään, mistä terrorismi kasvaa:
köyhyyteen, epätasa-arvoon, siihen, että ihmisoikeuksia
ei kunnioiteta, ihmisten syrjäytyneisyyteen ja siihen,
että demokraattisia olosuhteita ei ole maailmalla. Tämähän
on se otollinen kasvualusta terrorismille. Minun mielestäni
oli hienoa, että tässä lähdettiin
siitä, että ensisijainen tehtävämme
on demokratian ja ihmisoikeuksien ja taloudellisen ja sosiaalisen
hyvinvoinnin edistäminen. Samoin koulutuksen edistäminen on
erittäin tärkeää. Pistinpä myös
oikein ilolla merkille korostukset siitä, että puhuttiin
myös maailmankaupan oikeudenmukaisuuden ja kehitysyhteistyön
merkityksestä tässä asiassa. Paitsi moraaliset
myös itsekkäät syyt varmasti saavat meidät
toimimaan näin. Onhan paljon halvempaa kuin lähettää joukkoja
sotimaan huolehtia köyhien maiden toimintaedellytyksistä.
Jos puhemies vielä sallii lauseen: Mielestäni on
aika hätkähdyttävää,
kun luin eräästä lehdestä sellaisen
arvion, että tällä hetkellä 5
prosenttia maailman vuotuisista sotilasmenoista turvaisi tällä hetkellä peruskoulutuksen,
terveydenhuollon ja puhtaan juomaveden kaikille maapallon asukkaille
kymmeneksi vuodeksi. Kyllä se pistää vähän
miettimään sitä, mistä näkövinkkelistä ihmiskunnan
näitä todella isoja asioita kannattaisi pohtia.
Viimeiseksi, puhemies, en tiedä, kuinka monta kertaa
pitäisi vääntää rautalangasta
meidän ryhmämme puheenjohtajan Antti Kalliomäen Nato-lausuntoja
niille edustajille, jotka niitä tahallaan vääristelevät.
Varmasti myös osaltani allekirjoitan sen, että sosialidemokraatit
eivät ole Natoon menossa ollenkaan sillä tavalla
kuin ed. Kankaanniemi tahallisesti vääristellen
totesi. Onneksi ryhmämme puheenjohtaja Kalliomäki on
myös itse jo muutamaan kertaan rautalangasta vääntänyt
näitä ihan ymmärrettäviä lausuntojaan.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Tänään istumme
iltaa Iisakkina pitkään valtioneuvoston selonteon
"Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka 2001" merkeissä. Puolustusvaliokunta
on useamman viikon aikana jo aamuvarhaisesta aloittanut yksimieliseksi saadun
valiokuntamietinnön parissa työskentelyn. Pidän
arvona sitä, että valiokunnassa sitkeiden neuvottelujen
ja suuren asiantuntijajoukon kuulemisen jälkeen on päästy
siihen asiakirjaan, joka on mietintönä tänään
käsillä, mutta silti haluan tiettyjä näkökohtia
tuosta henkilökohtaisesti myös terästää.
Lähden siitä, että puolustuskykyä ja
valmiutta ei koskaan luoda hetkessä. Meidän on
varauduttava pahaa päivää varten jo hyvinä päivinä.
Siksi mielestäni olisi ollut hyvin suotavaa, että meillä olisi
puolustusbudjetissa yläraja ollut miljardi markkaa enemmän.
Kenties silloin ainakin osaltaan olisi voitu hoitaa henkilöstöpolitiikkaa
nykyistä paremmilla ratkaisuilla ja ennen kaikkea varikoitten
ja siirtojen ollessa kyseessä, joita valtioneuvoston puolustuspoliittinen
selonteko tuo esille.
Eräs kipukohta liittyy kysymyksiin maamiinoista, jalkaväkimiinoista.
Keuruulaisena tiedän varsin hyvin tai ainakin sanottakoon
jotain siitä, mitä nämä miinat
ovat, koska siellähän niitä tehdään,
Kalettomalla Pioneerivarikolla. Jokainen miina on tarkoin tallella
rauhan aikana, niin tarkoin vartioitu kuin sotilaskoirin voidaan vartioida.
Meidän miinamme eivät ole villisti räjähteinä hajallaan
maastossa, kuten ne ovat joissakin kehitysmaissa. Meidän
miinamme ovat tae uskottavasta maanpuolustuksesta. Kun hallitusohjelmassa
puhutaan uskottavasta maanpuolustuksesta, kuten selonteossa, niin
miinat ovat perusta, johon mielestäni tuota ilmausta voi
kaikkein eniten nojata.
Miina on puhtaasti puolustuksellinen ase. Sillä ei
hyökätä, mutta se on vahva puolustuksellinen
ase, ja se takaa, että tähän maahan ei
pahoissa aikeissa kenelläkään ole tulemista.
Tämän ovat myös Suomessa vierailleet
eri maiden ulkomaiset sotilasasiamiehet saaneet nähdä katsoessaan
vaikkapa Keski-Suomen Pioneeripataljoonan harjoitteluja. Eli Suomessa
on aivan eri asiasta kysymys, kun puhutaan maamiinoistamme ja jalkaväkimiinoista,
kuin sillä sinänsä, ymmärrän
hyvin, humanitäärisellä tavoitteella,
jota Ottawan sopimus haluaa tavoitella. Mielenkiintoista on, että ne
maat, jotka Ottawan sopimusta ovat rakennelleet, ovat saarivaltioita,
eivätkä nämä maat koskaan ajattelisikaan
merimiinoista luopumista. Suomen erityisolosuhteet ja EU:n erityisen
pitkä itäraja on myös aina muistettava
asia.
Lyhyesti sanoen: Suomen tulisi selvittää asia kansainvälisesti
niin, että meillä ei ole tarkoituksenmukaista
eikä mielekästä koskaan ajatellakaan
luopua puhtaasti puolustuksellisista maamiinoistamme. Eri asia olisi,
jos ne olisivat järjestäytymättömässä yhteiskunnassa
villisti maastoon levitettyinä, mutta siitähän
Suomessa ei ole kyse, ei edes sodan aikana, vaan viime sotiemmekin
aikana tarkalleen jokainen miina oli merkitty, mihin se oli laitettu,
ja kun rauha tuli ja jos oli mahdollista, tarkalleen ne myös
sieltä olivat raivattavissa, nimenomaan suomalaiset miinat.
Kansainvälisiä pr-pisteitä Suomi
voisi paljon paremmin tavoitella miinan ja räjähteitten
raivaamistoiminnan kehittelyllä. (Ed. Kekkonen: Sitä tehdään
jo!) Jo tällä hetkellä, aivan kuten ed. Kekkonen
sanoi oikein, sitä tehdään, ja Suomi
on aivan kansainvälisen kehityksen kärjessä.
Tätä kärkeä edustaa myöskin
kotipaikkakuntani Keuruun Keski-Suomen Rykmentin Keski-Suomen Pioneeripataljoona
ja ennen kaikkea Keuruun Pioneerivarikko. Tätä humanitääristä kansainvälistä miinojen
raivaamistyötä voitaisiin edelleen kehittää,
sillä maailmassa on villisti ja vastuuttomasti levitettyjä räjähteitä tavattoman
paljon ja niiden raivaaminen nykyvauhdilla on toivotonta työtä.
Se vaatii vuosikymmenten ajan. Paljon parempi olisi Suomen hankkia
todella hyödyllistä tekoa ja kansainvälistä pr-imagoa
kehittämällä miinanraivaustoimintaa kansainvälistä humanitääristä miinanraivausta
varten koulutuskeskuksena, eikä vielä kaikki hyviä keksintöjä ole
keksitty miinanraivaamisvälineissäkään.
Niissäkin on vielä paljon kehitettävää,
ja tässä Suomella olisi edelleen paljon kehittämistä.
Uskon, että kansainvälisesti katsotaan Suomeen,
koska me olemme siinä nimenomaan kärjessä.
Edelleen kiinnitän huomiota siihen, että meillä Puolustuslaitoksen
kohdalla ovat perin onnettomasti nousseet aivan äskettäin
henkilöstön asuntojen vuokrat niiden järjestelyjen
vuoksi, joita on tehty. Nämä kohtuuttomuudet pitäisi
pikaisesti oikaista. Samoin kiinteistöuudistuksissa, joita
puolustushallinnon sektorilla on suunniteltu, tulisi vieläkin
harkita peruutusvaihteen asettamista ja tarkastella niitä niistä lähtökohdista
käsin, jotka ovat puolustuksen kannalta järkeviä ja
myöskin taloudellisia. Satoja miljoonia, ehkä puoli
miljardia, saattaa vuositasolla olla Puolustusvoimien nettomenetys
näissä asioissa, jos kaikkein huonoimmat kiinteistöjärjestelymallit
tulevat, ja samalla osaava ja tunnollinen henkilöstö kokee
asemansa uhanalaiseksi.
Korostan huoltovarmuutta kokonaismaanpuolustuksen näkökulmasta.
Täällä on paljon puhuttu ruudin tuotannosta,
nallien tuotannosta, ammusten tuotannosta. Ne pitää turvata.
Semmoinen maa ei pitkälti sotaa käy, joka kriisitilanteessa
joutuisi Internetin kautta tilailemaan ruutia jostakin Etelä-Afrikasta
tai muualta. Kyllä meidän on oltava omavaraisia.
Sodan aikana nuo toimitukset olisivat hyvin epävarmoja
ja hintakin saattaisi olla korkea ja voisi olla, että matkalla ruutikin
menisi toimintakunnottomaksi. Kyllä täytyy muistaa
kansainvälistymisenkin ohella se, että meidän
on oltava perusasioissa omavaraisia. Tämä koskee
monia jokapäiväisiä asioita, joita elämässä kriisiaikana
tarvittaisiin, jos huoltovarmuus joutuisi koetteelle. (Ed. Kekkonen:
Tarvitaan myös laivoja, joilla ruutia kuljetetaan!) — Aivan
oikein, tarvitaan laivoja. Olen tässä asiassa,
ed. Kekkonen, samaa mieltä. Tarvitaan myöskin
rautatietä. Sellaistakin yhteyttä pitää muistaa,
ja tarvitaan ilmakuljetusyhteyksiä. Niissä pitää olla
kotimaista sananvaltaa, että jollakin tapaa myös,
jos tulisi kriisi, huoltovarmuustekijät toimisivat, mutta
peruslähtökohtana pitää olla omavaraisuus
mahdollisimman pitkälle.
Edelleen näen, että meidän käsitellessämme maanpuolustusta
tulee muistaa kokonaismaanpuolustus, jossa aseellinen puolustus
on vain yksi, mutta tärkeä ja välttämätön
tekijä, nähdä eri hallintojen ja toimintojen
yhteistoiminta, jolla pidämme huolen, että tämä maa
kestää kaikissa tilanteissa.
Harry Wallin /sd:
Arvoisa rouva puhemies! Keskityn vain pariin mielestäni
tärkeään kohtaan, joita täällä on
myöskin sivuttu.
Ensinnäkin valiokunnan lausumaehdotuksessa 3 eduskunta
edellyttää, että varikkojärjestelmän
muutosta tarkastellaan varikkokohtaisesti ja muutos toteutetaan
siten, että henkilökunnalle tarjotaan lähinnä koulutusta
vastaavaa työtä ja että elinkaareltaan
päättymässä oleva kalusto huolletaan
siirtymäkauden ajan nykyisissä varikoissa. Tämähän
oli mietinnön loppuvaiheessa keskeinen asia, johon valiokunta
paneutui ja josta käytiin ryhmien välillä neuvotteluja
ja lopulta saatiin sekä opposition että hallituspuolueiden kesken
hyvä kompromissi. Kun sitten miettii valtiohallinnossa
aiemmin tapahtuneita toimenpiteitä, hyvin pitkälle
tätä vastaavaa lausumaa käytettiin hyväksi,
kun Tielaitosta liikelaitostettiin runsas vuosi sitten.
Tämä varikkojärjestelmän
muutoshan ei ole säästötoimenpide, vaan
lähinnä se tapahtuu toiminnallisesta lähtökohdasta.
Aina valtion tehdessä toimenpiteitä koskien omaa
henkilöstöä sen täytyy tapahtua
hyvää henkilöstöpolitiikkaa noudattaen.
Kun tässä tapauksessa on kyse useammasta varikosta
ja kun kalusto on elinkaareltaan tietenkin eri pituinen, muutoksen
täytyy tapahtua varikkokohtaisesti. Kun sitten Puolustusvoimat
ja työvoima- ja elinkeinokeskukset yhdessä kuntasektorin
kanssa hakevat sille osalle varikkojärjestelmistä vapautuvaa
henkilökuntaa, jolle ei ole käyttöä varikkojärjestelmässä,
sijoitusohjelmaa käyttäen muun muassa apunaan
vakanssisiirtoja, kun uusiin tehtäviin siirtyville annetaan
tarpeellinen koulutus ja kun siirtyville henkilöille taataan
palvelusuhteen ehdot niin sanottuina vanhoina työntekijöinä,
tätä saavutusta voidaan pitää hyvänä,
mihin valiokunta päätyi. Tietenkin tämä perustuu
siihen, että nyt varastossa oleva kalusto ja siihen tapahtuva
huolto kokee elinkaarensa päätöksen muutaman
vuoden sisällä. Olisi ollut järjetöntä,
että kaluston huolto olisi siirretty muualle, vaan nyt
tullaan tämän eduskunnan päätöksen
jälkeen tuottamaan ne huolto- ja korjaustoimenpiteet niillä varikoilla,
missä kalusto tällä hetkellä on.
Tietenkin voidaan jo lähteä hallintoa uudistamaan,
yhdistämään varikkoja, mutta kuitenkin
niin, että huolto jää nykyisiin pisteisiinsä.
Tulee mieleen sellainen juttu, kun entisen Neuvostoliiton aikana
Eestissä oli lossikuski, jolta varastettiin lossi. Hän
20 vuotta hoiti tätä tehtävää ilman
lossia ja jäädessään eläkkeelle
totesi, että lossi varastettiin 20 vuotta sitten, mutta palkka
juoksi koko ajan. (Ed. Kekkonen: Sitä sanotaan sosialismiksi,
ed. Wallin!) Näinhän me emme voi tietenkään
toimia, eli kun kaluston elinkaari päättyy, niin
tietenkin huoltotoimenpiteet päättyvät.
Näin ollen näille työntekijöille koulutuksen,
vakanssisiirtojen ja muiden avulla tullaan etsimään
omasta kotiympäristöstään tai sitten
muualta työpaikka. Tämän toimenpiteen tietysti
tulee perustua riittävän pitkälle ulottuvaan
kokonaissuunnitelmaan, niin kuin on todettu. Ryhmäpuheenjohtajamme
Antti Kalliomäki totesi myöskin, että sosialidemokraatit
yhtyvät valiokunnan lausumaan, jossa erityisesti henkilöstön
asemasta kannetaan huolta. Tämän lausumaehdotuksen
pohjalta voidaan hyvinkin lähteä tätä uudistusta
tekemään. Uskon, että ne toimenpiteet,
mitä tullaan tekemään, ovat hyväksi
nykyiselle henkilökunnalle.
Toinen asia, mihin haluaisin vielä kiinnittää huomiota,
on puolustusmateriaaliteollisuus, jonka osalta puolustusvaliokunta
lausui, että kotimainen ruuti- ja ammustarviketuotanto
on säilytettävä jo riittävän
huoltovarmuuden takaamiseksi. Tämä on tärkeä lausuma.
Jos lähdetään kriisitilanteeseen, niin
kyllä ensimmäiseksi tietenkin meidän
täytyy taata se, että itsenäisellä maalla
on oma ruutiammustuotanto.
Tässä vaiheessa haluan myöskin kiittää valiokunnan
puheenjohtajaa ja valiokuntaneuvosta erinomaisesta työstä ja
hyvästä hengestä, mitä valiokunnassa
on ollut, ja myöskin kaikkia valiokunnan jäseniä.
Tämä työ on opettanut minua paljon tänä syksynä.
Marja Tiura /kok:
Arvoisa puhemies! Käsillä olevassa turvallisuus-
ja puolustuspoliittisessa selonteossa Suomen toimintalinja on kiteytetty
kolmeen perustekijään: uskottavan puolustuskyvyn
ylläpitämiseen ja kehittämiseen, sotilaalliseen
liittoutumattomuuteen ja osallistumiseen kansainväliseen
yhteistyöhön. Puolustusympäristömme
on kuitenkin muuttunut. Perinteisen sotilaallisen konfliktin uhka
on vähäinen. Tilalle on noussut uudenlaisia uhkakuvia:
informaatio- ja ympäristöuhkat, kansainvälinen
rikollisuus ja terrorismi. Nämä tekijät
on huomioitava maamme turvallisuutta ja puolustusta suunniteltaessa.
Syyskuun 11. päivän tapahtumat havahduttivat
meidät kaikki havainnoimaan ympäristöämme
aivan uudella tavalla. Nämä terroriteot sotivat
vastaan kaikkea sitä, mitä me kunnioitamme: demokratiaa,
tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta. Kuitenkin jos tarkkaan katsomme,
löydämme näistä tapahtumista
myönteisiäkin piirteitä. Tämä on
yhdistänyt maailman kansoja ja valtioita aivan uudella
tavalla. Valtiot ovat yhteistoimin ryhtyneet terrorisminvastaiseen
työhön. Venäjän suhteet länteen
ovat tiivistyneet.
Tulevaisuuden uskottavan puolustuksen kannalta on tärkeää puolustusjärjestelmämme
kokonaisvaltainen arviointi ja suunnittelu sekä taloudellisista
suhdanteista riippumaton, pitkäjänteinen rahoitus.
Puolustusjärjestelmämme perusta tulee tulevaisuudessakin
nojaamaan yleiseen asevelvollisuuteen ja alueelliseen maanpuolustukseen.
Alueellinen puolustus on periaatteiltaan erittäin moderni
ja kustannustehokkuudeltaan hyvä ratkaisu Suomen puolustamiseen.
Arvoisa puhemies! Pirkanmaalaisena kansanedustajana kannan erityistä huolta
selonteossa esitetyistä supistuksista koskien varikkojärjestelmäämme.
Suomessahan on tällä hetkellä yhteensä 16
varikkoa. Nyt käsittelyssä olevassa mietinnössä näistä 5:tä on
esitetty lakkautettavaksi. Lakkautettavien varikoiden joukossa on
3 varikkoa Pirkanmaalta: Oriveden, Vammalan ja Sääksjärven
varikot. Nämä varikot ovat alueensa merkittäviä työllistäjiä työllistäen
yhteensä noin 250 henkilöä. Varikot ovat
paitsi työllistäjiä myös merkittäviä perinteikkään
maanpuolustushengen ylläpitäjiä alueellaan.
Varikoiden lakkauttaminen ei välttämättä heikennä kansallisen puolustuksemme
uskottavuutta, mutta tällaisen päätöksen
aluepoliittiset seuraukset ovat tuhoisat.
Näillä alueilla on samanaikaisesti useita
toteuttamistaan odottavia uhkakuvia. Esimerkiksi Oriveden osalta
puhutaan samanaikaisesti maanmittaustoimiston lakkauttamisesta ja
Vammalassa käräjäoikeuden lakkauttaminen
on pitkään esillä ollut asia. Mikään
näistä alueista ei ole ollut mukana viimeaikaisissa
valtion aluepoliittisissa linjauksissa koskien esimerkiksi seutuhankkeita
ja aluekeskushankkeita. Kuka kantaa vastuun kokonaisuudesta? (Ed.
Vihriälä: Hallitus!)
Hallituksen viimeaikaiset alue- ja maaseutupoliittiset linjaukset
ovat nimenomaan korostaneet valtion virastojen ja laitosten hajasijoittamista.
Välillä tuntuu siltä, että teemmepä hallituksen
tasolla mitä tahansa päätöksiä,
virkamieskunta elää omaa elämäänsä.
Toistaiseksi ainoastaan poliisihallinnon osalta näitä päätöksiä on
sisäministeri Itälän toimesta toteutettu
niin kuin pitää. Heilauttaako häntä koiraa
vai koira häntää?
Alue- ja työllisyyspoliittisten vaikutusten lisäksi
Vammalan ja Oriveden varikoiden lakkautuksilla voi olla vaikutusta
Puolustusvoimien toimintaan ja valmiuteen. Panostuotannon vähentyminen
tai loppuminen Vammalan varikolta merkitsee, että Patria
Vammas Oy joutuu hankkimaan varikolta saamansa palvelut muualta
Puolustusvoimien maksaessa nämä lisäkustannukset.
Arvoisa puhemies! Kun yleensä puhutaan rationalisoinnista,
tulisi siitä olla konkreettisesti myös hyötyä ja
toimenpiteet tulee toteuttaa yhteistyössä henkilöstön
kanssa siten, että henkilöstölle aiheutuu
mahdollisimman vähän haittaa. Kysymys kuuluukin:
Mitkä ovat konkreettiset varuskuntien lakkauttamista koskevilla
toimenpiteillä saavutettavat nettosäästöt,
jos otamme huomioon vielä aluepoliittiset vaikutukset ja
nimenomaan Pirkanmaan osalta näillä kolmella alueella?
Valtiovarainvaliokunta on lausunnossaan todennut, että toimenpiteillä saatava
nettosäästö jää varsin
pieneksi. Suora lainaus puolustusvaliokunnan mietinnöstä:
"Todennäköistä on, että toimenpiteiden
yhteiskunnalliset kustannukset ovat jopa säästöjä suuremmat."
Näin ollen on hyvä, että puolustusvaliokunta on
kiinnittänyt mietinnössään asiaan
huomiota ja todennut, että rationalisointitoimenpiteiden
kokonaistaloudelliset vaikutukset tulee selvittää ennen
niiden toteuttamista. Rationalisointitoimenpiteiden hyöty
arvioidaan asiantuntijalausunnoissa vuositasolla noin 175 miljoonaksi
markaksi. Rakennemuutoksesta on arvioitu aiheutuvan myös
kustannuksia 80 miljoonan markan edestä kolmena seuraavana
vuonna. Kuitenkin, jos ajattelemme, että tällä hetkellä Sääksjärvellä sijaitseva
lataamo korvataan tulevaisuudessa uudella lataamolla, joka sijoitetaan
esimerkiksi Haapajärvelle — muistelen tässä,
että jo aikoinaan tutkittiin tätä Haapajärven
mahdollisuutta ja todettiin, että se toteutuessaan on liian
kallis vaihtoehto — jo tämä toimenpide
maksaa enemmän kuin 80 miljoonaa markkaa. Sääksjärvellä toimii
parasta aikaa hyvä lataamo, ja ilman tällaista
lataamoa me emme missään tapauksessa tulevaisuudessa
pärjää.
Lopuksi, arvoisa puhemies: Valtiontilintarkastajien työlistalle
on tulossa aihepiiri, jonka tarkoituksena on selvittää varuskuntien
lakkauttamiseen liittyviä kansantaloudellisia kustannus- ja
kokonaistaloudellisia vaikutuksia. On hyvä, että katsomme
lähtökohdat ja puntaroimme, mitä veronmaksajalle
on jäänyt käteen, jotta pystymme paremmin
luotaamaan myöskin tulevaisuuteen. Eikö olisi
syytä odottaa tätäkin selvitystä ennen
näitä lakkautuspäätöksiä?
Arvoisa rouva puhemies! Tulen myöhemmin tämän
yön aikana yhtymään ed. Mikko Kuopan tekemään
ponteen, joka koskee pirkanmaalaisia varikoita ja joka tulee äänestykseen.
Petri Salo /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Yritän tiivistää puheenvuoroni
2 minuuttiin täältä paikaltani.
Yhdyn kaikkiin niihin näkemyksiin, joita täällä on
esitetty, ja annan arvon sille, että mietintö on
yksimielinen siitä huolimatta, että siitä todennäköisesti äänestyksiä käydään,
niin kuin äsken kuultiin, samoin kuin sille, että tuleva
puolustuspoliittinen selonteko käydään
parlamentaarisesti laajalla pohjalla, mikä antaa sille
entistä enemmän painoarvoa.
Yksi asia mietinnössä kumminkin on käsitelty hyvin
ohuesti, enkä salissakaan ole kuullut kovinkaan paljon
puheenvuoroja nimenomaan Kauhavan Ilmasotakoulun kohtalosta. Nimittäin me
Vaasan vaalipiirissä tiedämme kyllä miltä tuntuu,
kun varuskunta lakkautetaan, ja me näemme, että Kauhavan
Ilmasotakoulu tarjoaa koko Suomelle myöskin lisääntyviä haasteita
ja mahdollisuuksia juuri sen takia, että se sijaitsee oikealla
paikalla. Kauhavan ympärillä sijaitsee laaja alue,
missä on vapaata ilmatilaa, josta on tällä hetkellä Euroopassa
oikein kova pula. Meillä on hyvä kalusto, meillä on
hyvä koulutusjärjestelmä, ja lisäksi
näyttää olevan niin, että muutkin
Euroopan maat alkavat olla kiinnostuneita mahdollisesti tulevaisuudessa
lentokoulutuksesta Suomessa.
Tämä on aivan uusi ala, ja toivoisin, että puolustuspolitiikan
ja myös ulkoministeriön johto kävisivät
tilaisuuden tullen keskustelua, onko tässä uusi
mahdollisuus myöskin kehittää Ilmavoimia,
jos tarjottaisiin uusia yhteistyömahdollisuuksia myös
muille Euroopan maille sotilaskoulutukseen. Tiedän, että tämä saattaa
olla aihe, joka herättää myöskin
ajatuksia, voidaanko esimerkiksi Nato-maiden lentäjiä kouluttaa
Suomessa, mutta katson, että siitä olisi enemmän meille
hyötyjä kuin haittoja. Toivon, että tämä otetaan
myöskin huomioon, kun tulevaisuudessa mietitään
Ilmavoimien kehittämistä Suomessa.
Jukka Vihriälä /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Puolustusvaliokunta on huomioinut mietinnössään
mielestäni hyvin ulkoasiainvaliokunnan ja valtiovarainvaliokunnan
lausunnot, ja muutenkin puolustusvaliokunnan mietintö on, niin
kuin täällä on todettu, huomattavasti
parempi kuin selonteko. Tästä varmasti kiitos
koko valiokunnalle, mutta erityisesti sen puheenjohtajalle ja valiokuntaneuvokselle.
He ovat tehneet uutteraa ja hyvää työtä.
Alueellista puolustusjärjestelmää pidetään yllä sekä laajamittaisen
hyökkäyksen että strategisen iskun varalta,
todetaan mietinnössä. Sen perustana ovat laajat
yleisen asevelvollisuuden kautta muodostettavat reserviläisjoukot.
Joukkotavoitteena selonteossa on 350 000 sotilasta vuoden
2008 loppuun mennessä. Vuoden 1997 selontekoon verrattuna
enimmäisvahvuus on pienentynyt lähes 80 000
hengellä. Tämä on tiennyt ja tietää varuskuntien
lakkauttamista ja toimintojen supistamista. Mutta ajatellessamme
nykyaikaista sodankäyntiä valiokunnan ilmaisemat kannanotot
mietinnössä ovat kyllä perusteltuja.
Yleisen kehityksen mukaisesti tulevaisuuden Puolustusvoimissa
panostetaan nyt määrän sijasta laatuun.
Tämä on asiantuntijakuulemisessa myöskin
puolustusjaostossa tullut selvästi esille. Supistukset
kohdistuvat erityisesti sellaisiin joukkoihin ja yksiköihin,
joiden suorituskyky on vähentynyt ja joilla on käytettävissään
suurelta osin ikääntynyttä materiaalia.
Täällä on paljon puhuttu varuskuntien
ja varikkojen lakkauttamisista, ja ne näyttävät
väistämättömiltä, vaikka
ovatkin ikäviä. Mutta tämä on realiteetti.
(Ed. Gustafsson: Äänestykset ovat edessä!) — Kyllä,
muistamme myöskin, kun Vaasan ja Oulun varuskunnat lakkautettiin,
ei tainnut tulla tukea silloin Pirkanmaan puolestakaan niille, kun
olisi tarvittu. Sitä tukea on haettu, mutta ei tahtonut
löytyä. Mielestäni tämä on realismia,
jonka edessä nyt sitten äänestyksissäkin
olemme. (Ed. Gustafsson: Vaasa ja Orivesi on eri asia!) — Aivan,
ed. Gustafsson, ne ovat aivan eri paikkakuntiakin, mutta Vaasassakin
olisi tarvittu varuskuntaa aikanaan. (Välihuutoja) Kyllä,
se tiedetään.
Arvoisa puhemies! Lapin puolustuksen uskottavuuden ja arktisen
koulutuksen (Hälinää — Puhemies
koputtaa) näkökulmasta on tärkeää,
että varusmieskoulutusta kehitetään sekä Sodankylässä että Rovaniemellä.
Pitää kantaa pohjoisestakin huolta, ed. Gustafsson.
Tähän valiokunnan kantaan mielestäni
on helppo yhtyä. Toivottavaa olisi myös, kuten
ed. Salo äsken ja myöskin jo aikaisemmin illalla
ed. Mäki-Hakola puuttuivat Kauhavan Ilmasotakouluun, että Kauhavan
yksiköstä voitaisiin kehittää vahva
koulutuskeskus. Sitä me ajamme. Ennen kaikkea toivomme
sitä, että kun seuraavaa selontekoa valmistellaan, tämä Kauhavan
asia otetaan myöskin vakavasti. Sitten katsotaan, ed. Gustafsson,
kun taas tulee muutoksia, mistä löytyy yhteisymmärrystä,
voidaanko säilyttää varuskuntapaikkakuntia
vuoden 2004 selonteossa, kuka täällä on
silloin puolustamassa (Ed. Gustafsson: Ed. Vihriälä on
paikalla!) — Aika sen näyttää,
kuka on paikalla, ed. Gustafsson. (Eduskunnasta: Vaalit on välillä!) — Aivan.
Arvoisa puhemies! Selonteossa jalkaväkimiinakysymys
on saanut runsaasti huomiota. Siinä todetaan, että Suomi
tukee henkilömiinojen tehokasta ja maailmanlaajuista kieltoa
ja osallistuu EU:n toimintaan Ottawan sopimuksen tavoitteiden ja
yleismaailmallisen täytäntöönpanon
edistämiseksi. Valtiovarainvaliokunnan puolustusjaostossa
todettiin, että rahoituskehykset eivät mahdollista
luopumista jalkaväkimiinoista ja niitä korvaavien
järjestelmien hankintaa.
Ed. Vistbacka on tehnyt myöskin lausumaesityksen. Kun
sitä vertaa valiokunnan mietintöön, niin
olin jo ajatellut tukea ed. Vistbackan lausumaa, mutta nyt näyttää,
että valiokunnan mietintö on voimakkaampi kuin
ed. Vistbackan lausuma, joten täytyy kyllä kai
sitten pysyä puolustusvaliokunnan mietinnössä,
mitä tulee nimenomaan jalkaväkimiinojen osalta.
Arvoisa puhemies! Maanpuolustuksen suunnittelukunnan tuore selvitys
osoittaa, että lähes 80 prosenttia suomalaisista
vastustaa liittoutumista ja haluaa, että Suomi puolustaa
itse itseään eli sanoo "ei" Natolle. Samoin tekee
puolustusvaliokunta lausunnossaan: "Liittoutumattomuus on nykyoloissa
Suomelle paras". Näinhän asia on. Liittoutumattomuus
tarjoaa meille mahdollisuuden toimia tasapainottavana tekijänä Euroopan
turvallisuusrakenteen muutoksessa.
En kannata Nato-jäsenyyttä, mutta kyllähän kaikki
toiminnot osoittavat, minne olemme matkalla. Minusta se on rehellisesti
tässä salissa tänäkin iltana
todettava. Kun aikanaan tämä sali valitsi sen,
että me menimme Euroopan unioniin, me valitsimme viitekehityksen,
ja meidän on turha potkia tätä tutkainta
vastaan. Minusta tämä pitää avoimesti
myöntää ja tunnustaa. Suomen Kuvalehden
teettämä mielipidetiedustelu sanoo, että 57
prosenttia suomalaisista haluaa Nato-oven pysyvän auki.
Suomen ei tarvitse seurata Baltian maita, kun ne menevät
Natoon, niin kuin näyttää käyvän,
mutta kyllä meidän pitää itsenäisesti
tehdä myös omat ratkaisut, etteivät muut
tee niitä meidän puolestamme.
Arvoisa puhemies! Nykyinen hallituskeskeinen selontekomalli
jättää puolustuspolitiikan ja muun yhteiskunnan
välisen yhteyden liian ohueksi. Näin on eräässä lausunnossa
nykyinen puolustusministeri Enestam todennut. Linjaukset onkin valmisteltu
tähän saakka hallituksen asettamissa neuvottelukunnissa.
Opposition syrjäyttäminen puolustuspolitiikan
päätöksenteosta on kansallisesta näkökulmasta
ollut mielestäni epäviisasta. Toivottavasti nykyinen
hallituskeskeinen valmistelu ja päätöksenteko
on tullut nyt tiensä päähän.
Puolustusministeri Enestam on esittänyt, että eduskuntaryhmät
sidottaisiin tavalla tai toisella seuraavaan vuoteen 2004 tähtäävän
selonteon valmisteluun. Nyt puolustusvaliokunta edellyttää ensimmäisessä lausumaehdotuksessaan,
että vuoden 2004 selonteko valmistellaan parlamentaarisesti
siten, että eduskunnan keskeiset valiokunnat kytketään
mukaan jo valtioneuvostovaiheessa, jolloin soveltuvalla tavalla
on hyödynnettävissä myös kansalaisyhteiskunnan
ja tutkimuslaitosten panosta kuulemalla niitä valmisteluprosessin
aikana.
Tänään arvioidessamme niin sanottuja
parlamentaarisia puolustuskomiteoita voimme todeta, että ne
tekivät hyvää työtä.
Laajapohjainen valmistelu johti poliittisten kiistelyjen vaimenemiseen
puolustuspolitiikan ympärillä ja helpotti poliittista
päätöksentekoa puolustuksen perusratkaisuista
ja ennen kaikkea maanpuolustuksen kehittämislinjoista.
Arvoisa puhemies! Sopiikin kysyä, mitä parlamentaarisessa
valmistelussa tänään pelätään. Eikö avoin
keskustelu ja demokraattinen valmistelu lisää luottamusta
valittavaan puolustuspolitiikan linjaan? Edessähän
on erittäin suuria linjaratkaisuja alueellisen puolustusjärjestelmän
toimivuudesta ja Maavoimien tulevaisuuden asejärjestelmistä aina
sen pohtimiseen, turvaako sotilaallinen liittoutumattomuus jatkossakin
Suomen aseman.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen
varapuhemies Mikkola.
Antero Kekkonen /sd:
Herra puhemies! Päivällä tässä salissa
käytiin tovi keskustelua, jossa miljardit vilistivät
ja bruttokansantuoteprosentit elivät omaa elämäänsä.
Kysymyksiä esitettiin puolustusministerille, ja hän
niihin erinomaisesti vastasi. Kun keskustelua käytiin myös
senkin jälkeen, kun herra puolustusministeri täältä poistui,
havaitsin tänään käsiini osuneesta
Sotilasaikakauslehdestä, ihan tuore numero, joulukuun numero,
tasavallan presidentin haastattelun, jossa hän puuttuu
näihin samoihin asioihin, joita täällä päivällä käsiteltiin,
jolloin nämä prosentit vilistivät vähän
kyseenalaisella tavalla, jos nyt totuutta pidetään
silmämääränä.
Herra puhemies! Jos puhemies sallii, niin mielelläni
siteeraisin tasavallan presidenttiä. Kysymykseen, voidaanko
uskottava puolustuskyky ylläpitää ja
sitä kehittää selonteossa annetulla 10,8
miljardin markan vuotuisella kehyksellä, joka on 1,3 prosenttia
bkt:sta, presidentti Halonen totesi selkeästi:
"Olen aina sanonut, ettei prosenteilla puolusteta vaan miehillä ja
kalustoilla. Tietysti Naton piirissä halutaan mitata keskinäistä taakan
jakoa ja sen vuoksi on ollut esillä näitä prosentteja. Meidän
ei tässä mielessä tarvitse täyttää mitään
2 prosentin Nato-tasoa." Minusta tämä on aika
selkeätä tekstiä. "Meillä on
asevelvollisuusarmeija, ja se on mielestäni erinomaisen
hyvä perusratkaisu kolmesta syystä."
Ja presidentti jatkaa:
"Ensimmäinen syy on sotilasstrateginen: kun on suuri
maa ja pieni väki, silloin asevelvollisuuspohjainen ratkaisu
on erinomainen ja se kannattaa säilyttää.
Toiseksi tarvitaan kansan tukea riippumatta siitä,
onko kysymyksessä palkka- vai asevelvollisuusarmeija. Kaikkien
tutkimusten mukaan armeijallamme on vahva kansan tuki.
Kolmanneksi tulevat ne mahdolliset haasteet tai uhkat, joilta
pitää puolustautua. Olemme tehneet aika yksimielisesti
globaalisella tasolla arviot, ettei perinteisen sodan uhka ole kovin
suuri. Riskiksi saattavat muodostua monimutkaiset aseelliset konfliktit,
jotka levitessään muodostavat uhkan. Mielestäni" — sanoo
siis tasavallan presidentti — "tällainen asevelvollisuusarmeijapohjainen
järjestely on kaikissa poikkeusoloissa erittäin
käyttökelpoinen ratkaisu."
Minusta tässä on pähkinänkuoressa
hyvin paljon meidän puolustuksellista filosofiaamme, mutta
myöskin rahasta puhutaan tavalla, joka ei jätä kovin
paljon tulkinnan varaa. Eli kun täältä puhujakorokkeeltakin
esitetään teorioita, että meidän
täytyy panna 2 prosenttia puolustukseemme bkt:sta, jos
menemme joskus Natoon, se ei todellakaan ole niin. Meidän
ei tarvitse täyttää näitä kriteereitä.
Arvoisa herra puhemies! Täällä käytiin
päivällä keskustelua myöskin
siitä, miten näitä asioita täytyisi
valmistella. Kaivoin esiin lähetekeskustelupuheenvuoron,
joka taisi olla myöskin ryhmäpuheenvuoro. Kun
nyt siteeraamaan olen ruvennut, niin teen sitä edelleenkin.
Nyt siteeraan itseäni. Puhutaan selvitystyöstä,
joka koskee siis sitä, miten näitä päätöksiä tehdään.
Havaitsen sanoneeni: "Selvitystyön tueksi tulisi asettaa
seurantatyöryhmä, jossa olisi myös parlamentaarista
edustusta. Näin voitaisiin edesauttaa valmistelu- ja päätöksentekoprosessien
luontevaa etenemistä - -." Minusta tämä on
käyttökelpoisesti sanottuna vielä tänäänkin,
jolloin me käsittelemme puolustusvaliokunnan mietintöä.
Herra puhemies! Jos katseet johonkin yksittäiseen paikkaan
kohdistuvat tätä asiaa käsiteltäessä,
niin se yksittäinen paikka on Orivesi. Orivedelle tämä varikkokysymys
on todella vaikea ja raskas. On itsestäänselvää,
että se suonenisku, mikä Orivettä tässä on
kohtaamassa, edellyttää valtiolta erityistoimia.
Valtion täytyy ryhtyä erityistoimenpiteisiin,
jotta Orivedelle ei käy niin huonosti kuin pahimmat vaihtoehdot
antaisivat aihetta olettaa. Minusta tämä on valtion,
meidänkin, velvollisuutemme.
Herra puhemies! Pari sanaa vielä miinoista. Täällä on
käsitelty miinakysymystä hyvin monella tavalla
ja monipuolisesti. Se linjaus, joka tehtiin, oli kompromissi, se
oli kovan työn tulos. Yksi näkökulma
ei ole ulottunut tähän saliin: Kun miinoista luovutaan
ja jos niistä luovutaan erittäin nopeasti, se
ratkaisu merkitsee uuden teknologian kehittämistä.
Voisi olla jopa niin, että kansainvälinen aseteollisuus
ei välttämättä suhtautuisi kovin
penseästi siihen ratkaisuun, että miinat poistettaisiin
mahdollisimman nopeasti. Avaisihan se ainutlaatuisen mahdollisuuden
korvaaville järjestelmille, korvaaville asejärjestelmille,
joille varmasti olisi kysyntää tämän
miinaratkaisun jälkeen.
Muistan kysyneeni valiokunnassa joltakulta asiantuntijalta,
eikö hän pelkää, että kovin
nopea miinaratkaisu saattaisi laukaista jopa eräänlaisen jos
ei nyt varustelukierrettä niin varustautumiskierteen sillä puolella.
En muista saaneeni oikein minkäänlaista vastausta
kysymykseen, eli kysymys jäi leijumaan ilmaan siinä tilanteessa,
ja se nyt vähän leijuu ilmassa tässäkin
tilanteessa, herra puhemies. Se peruslinjaus, jonka me olemme tehneet,
että olemme liittymässä Ottawan sopimukseen
2006 ja sitten 2010 olisimme luopuneet kokonaan miinoistamme edellyttäen,
että puolustuskykymme ei siitä vaarannu, on tietysti
se linjaus, jonka takana olen niin yksityisenä kansanedustajana
kuin myöskin puolustusvaliokunnan jäsenenä,
joka tähän lopputulemaan on päätynyt.
Puolustusministeri Jan-Erik Enestam
Arvoisa puhemies! Puuttuisin ed. Kekkosen erinomaisen puheenvuoron loppuosaan.
On selvää, että jos lähdetään
korvaamaan globaalisti maamiinoja, se väistämättä johtaa
asevarusteluun, koska kaikki korvaavat järjestelmät
maksavat huomattavasti enemmän. Siitä ei ole epäilystäkään.
Arvio Suomen osalta vaihtelee, mutta ulkoministeriön laskelma
päätyy siinä 4 miljardin markan luokkaan.
Siitä se ei varmaankaan paljon ole tullut alas, pikemminkin päinvastoin.
Jos tätä ynnätään,
lopputulema on tietenkin tämä.
Leena Rauhala /kd:
Arvoisa puhemies! Turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko on
ollut käsiteltävänä laajasti
niin ulkoasiainvaliokunnassa, valtiovarainvaliokunnassa kuin puolustusvaliokunnassa.
Voi todeta, että puolustusvaliokunta on mietintöönsä ottanut
hyvin lausunnot, jotka ulkoasiainvaliokunta ja valtiovarainvaliokunta
ovat esittäneet. Turvallisuuskysymykset sinänsä ovat
tärkeitä niin meidän päättäjien
kuin yksittäistenkin kansalaisten näkökulmasta.
Puolustusvaliokunta on saanut aikaan yksimielisen mietinnön.
Tämä on tärkeää.
Lähetekeskustelu selonteosta käytiin ennen syyskuun
11. päivää, siis sitä päivää,
joka merkittävästi nosti koko maailman turvallisuuskysymykset
esille ja, voi sanoa, ennen kaikkea toi erilaiset uhkat ja turvattomuutta
aiheuttavat asiat esille, lähelle jokaista. Olemme saaneet
kokea, että maailma ei ole varautunut tämänlaisiin
yllättäviin kriiseihin. Tänään
on varmistuttava siitä, että ihmisoikeuksia noudatetaan
ja demokratiaan kuuluvia menettelytapoja kunnioitetaan koko maailmassa.
Erityisesti haluan nostattaa Afganistanin-kysymyksen. Afganistanin
jälleenrakennuksessa tarvitaan kansainvälisiltä yhteisöiltä suurta
panostusta, jotta voidaan odottaa demokratian ja maan sisäisen
tilanteen eheytyvän. Nyt on aika käydä kiinni
terrorismin syytekijöihin. Tämä edellyttää syvää,
pitkäjänteistä työtä.
Kysymys on köyhyydestä, nälän
poistamisesta ja ihmisoikeuksien toteutumisesta kaikkialla. On kunnioitettava
eurooppalaista ihmisoikeuksien toteutumista. Elintasokuilujen kaventamisesta
on maailmanlaajuisesti kysymys. Se on mielestäni oikeudenmukaisuutta
ja se on asetettava tavoitteeksi.
Vuonna 97 eduskunnalle annetussa selonteossa esitettiin, että vuonna
2001 arvioidaan tarkistusluontoisesti puolustuksen rakennemuutosta. Nyt
esitetystä selonteosta selviää, että tuleva
selonteko on tarkoitettu laajemmaksi. Valtioneuvosto esittää,
että laajemman selonteon aikataulua aikaistetaan. Tuleva
selonteko, joka oli ajateltu 2005, aikaistetaan 2004 toteutettavaksi. Puolustusvaliokunta
on yhtynyt myös aikaistamiseen, ja perusteet ovat selkeät.
Miksi nyt käsittelyssä oleva selonteko on
valmisteltu enemmän virkamiestyönä kuin
laajasti? Tämä kysymys on mielestäni
oikeutetusti noussut keskustelussa jo aikaisemmin esille, ja yhdyn niihin
kyselijöihin. Tämä selonteko on ikään kuin
välitilinpäätös. Kuitenkin kiitos
valiokunnille, jotka ovat paneutuneet perusteellisesti tähän
selontekoon. Puolustusvaliokunnan lausumaehdotus n:o 1 onkin kokonaisuudessaan
hyvä lähtökohta vuoden 2004 selonteon
valmisteluissa. Kansalaismielipiteellä tulee olla käytännön merkitys.
Lausumaehdotuksessahan esitetään, että selonteon
valmistelussa on soveltuvalla tavalla hyödynnettävä kansalaisyhteiskunnan
ja tutkimuslaitosten panosta kuulemalla niitä valmisteluprosessin
aikana.
Arvoisa puhemies! Hallituksen selonteossa esitetään,
että alueellisia ja paikallisia konflikteja saattaa puhjeta
uusia ja myös Euroopassa tai sen lähialueilla.
Yhdysvallat säilyy selonteon mukaan johtavana kansainväliseen
turvallisuuteen vaikuttavana toimijana. Tässä ympäristössä,
erilaisten asioiden vaikutuskentässä, mielestäni
Suomen on taattava ulko- ja turvallisuuspoliittinen toimintakykynsä sekä säilytettävä
uskottava
puolustuskyky tänään ja myös
tulevissa, mahdollisesti uusissakin tilanteissa. Tähän
tarvitaan alueellista puolustusjärjestelmää ja
yleistä asevelvollisuutta.
Käsittelyssä olevassa selonteossa esitetään, että vuosina
1997—2000 toteutettiin merkittävä osa
rakennemuutoksen edellyttämistä toimenpiteistä.
Rakennemuutoksen tarkoituksena on ollut kohdentaa voimavaroja Puolustusvoimien
kehittämisen ja toiminnan painopistealueille. Tämän muutoksen
yhteydessä Puolustusvoimien palkatusta henkilöstöstä vajaa
2 000 eli 1 820 henkilöä on
saanut määräyksen uuteen tehtävään
ja kaikkiaan 202 on jouduttu irtisanomaan. Vuoden 2001 selonteossa
rakennemuutosta esitetään jatkettavaksi. Tätä rakennemuutosta
tehtäessä tulee tunnistaa, että irtisanomiset
ja ihmisten siirtämiset pakkosiirroin, niin kuin ne ainakin
kokemuksellisesti ovat, eivät tuota hyvinvointia, eivät
yksilölle eikä yhteiskunnalle.
Puolustusvaliokunta on hyvin kiinnittänyt huomiota
varikkojärjestelmän suunniteltuun rationalisointiin.
Lähtökohta-ajatuksena on, että nykyinen
varikkojärjestelmä on liian suuri ja laaja. Selonteossa
siis esitetään, että sitä keskitetään. Lakkautettaviksi
esitettävistä kolme, Orivesi, Sääksjärvi
ja Vammala, kuuluu samaan maakuntaan eli Pirkanmaalle. Niin pirkanmaalaiset
kansanedustajat kuin muutkin ovat esittäneet, että tämä on
liikaa yhdelle maakunnalle. Itsestäänselvää on,
että lakkauttamisesta seuraa näille paikkakunnille
niin kuin maakunnalle omat negatiiviset vaikutuksensa. On siis kysymys
myös aluepoliittisesti tärkeistä asioista.
Tämä koskettaa erityisesti Oriveden tilannetta,
jossa on ollut muitakin valtion taholta tehtyjä muutoskysymyksiä.
Puolustusvaliokunta korostaa, että rationalisointitoimia
tulee valmistella siten, että henkilöstö on
valmistelussa mukana. Miten tämä on toteutunut
tai toteutuu? Valtiovarainvaliokunnan lausunnossa arvioidaan, että suunniteltujen
toimenpiteiden nettosäästö jää varsin
pieneksi. On erittäin hyvä, että valtiovarainvaliokunnan
lausunnossa todetaan myös, että rakennemuutoksesta
seuraavat yhteiskunnalliset kustannukset ovat jopa säästöjä suuremmat.
Kysymykseni on siis, mikä merkitys näillä arvioilla
ja tiedoilla on. Rationalisointitoimenpiteiden kokonaistaloudelliset
vaikutukset tulee siis selvittää ennen niiden toteuttamista.
Nyt on kysymys, tehdäänkö niin, ja tätähän
täällä on peräänkuulutettu.
Ei riitä, niin kuin puolustusministeri Enestam sanoi, että ne pyritään
ottamaan huomioon. Tarvitaan selkeitä, konkreettisia toimia.
Puolustusvaliokunta edellyttää myös hyvää henkilöstöpolitiikkaa,
ja siitähän tässä on kysymys,
kun tämä toteutetaan.
Käydyssä keskustelussa ovat siis erittäin
voimakkaasti nousseet esiin puolustusvaliokunnan mietinnössä esitetyt
ponnet. Mielestäni nämä kaikki ovat erittäin
hyviä. Erityisesti kolmas ponsi, joka edellyttää,
että varikkojärjestelmän muutosta tarkastellaan
varikkokohtaisesti jne., on erittäin hyvin sanottu. Tulen
yhtymään mahdollisesti tulevaan äänestykseen,
missä ed. Kuoppa tulee esittämään
tähän ponteen esitetyn jatkolauseen, joka tarkoittaa,
että suunnitelmasta lakkauttaa Oriveden, Sääksjärven
ja Vammalan varikot luovutaan. Näen erittäin tärkeänä,
että tämä toteutuisi.
Arvoisa puhemies! Lopuksi toivoisin, että puolustusvaliokunnan
esittämä ensimmäinen lausumaehdotus tulisi
nimenomaan myös toteutumaan seuraavaa selontekoa tehtäessä ja
valmisteltaessa.
Timo Seppälä /kok:
Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittinen
selonteko on valmistunut mielenkiintoiseen aikaan. Se jätettiin
eduskunnalle 13.6.2001, kolme kuukautta ennen Yhdysvaltojen traagisia terrori-iskuja.
Se on täällä palautekeskustelussa kolme
kuukautta noiden iskujen jälkeen. Jos selonteko olisi annettu
vasta noiden kohtalokkaiden iskujen jälkeen, se olisi varmasti
ollut erilainen. Miten se olisi nykyisestä poikennut, on
vaikea sanoa, mutta syksyn tapahtumat ovat muuttaneet koko turvallisuusajattelun
ympäri maailmaa.
Terrorismin torjunta on eräässä mielessä paljon
vaikeampaa kuin perinteinen sodankäynti. Siinä vihollista
ei tunneta ja sen torjuminen ennakolta on vaikeata. Jossain määrin
selonteossa on jo kuitenkin huomioitu uuden aikakauden uhkat. Selonteossa
todetaan, että yhteiskunta varautuu sekä poikkeusoloihin
että normaalioloissa tapahtuvien häiriöiden
varalle. Tavoitteena on ehkäistä ennalta yhteiskunnan
toimintakykyä heikentävien tilanteiden syntyminen
sekä luoda edellytykset hallita näitä tilanteita
ja niiden seurauksia. Häiriötilanteet ovat osa
laajaan turvallisuus-käsitteeseen sisältyvistä uhkista,
ja selonteossa niihin lasketaan myös tartuntataudit, tietojärjestelmiin
kohdistuvat uhkat, järjestäytynyt kansainvälinen
rikollisuus, terrorismi, ympäristön muutokset,
suuronnettomuudet ja kriisitilanteiden aiheuttamat äkilliset
ja laajat väestöliikkeet.
Vaikka selonteossa puhutaankin tutun tuntuisista tämänsyksyisistä asioista,
ei kyse kuitenkaan ole samanlaisiin tapahtumiin varautumisesta vaan
enemmänkin lähialueiden normaaleista tartuntataudeista
ja järjestäytyneestä rikollisuudesta.
Siinä on myös kysymys lähialueilla mahdollisesti
sattuvista ympäristökatastrofeista ja niiden aiheuttamista
väestöliikkeistä.
Tämänlainen teksti selonteossa kertoo kuitenkin
siitä, että maailma muuttuu ja puolustuksemme
tulee muuttua sen mukana. Meidän tulee varautua uudenlaisiin
uhkakuviin mutta muistaa myös perinteiset uhkat ja niihin
varautumiset. Paras puolustuksemme on maamme uskottava puolustuskyky,
sen ylläpitäminen ja kehittäminen. Tämä taas
vaatii pitkäjänteisesti suunniteltua rahoitusta.
On hyvä, että rahoituksesta on saavutettu
yhteisymmärrys puolueiden välillä. Puolustushallinnon
rahoitukseen osoitetut summat vuoteen 2008 saakka ovat kuitenkin
sen verran vähäiset, keskimäärin
10,8 miljardia markkaa vuodessa, että se pakottaa strategisiin
voimavarojen suuntaamisiin. Kehittämisen painopiste on
tämän vuosikymmenen aikana Maavoimissa. Se on
varmasti ainoa oikea valinta painopisteeksi perinteisen puolustuskyvyn
kehittämisessä. Mutta on myös oikein
se, että suunnittelukauden aikana käynnistetään
ennakoivasti 2010-luvun puolustuskyvyn kehittäminen uusiin
teknologioihin perustuen. Maavoimien tärkein kehittämiskohde
on kolmen jääkäriprikaatin kehittäminen
valmiusprikaateiksi, jotka on varustettu muita ryhmiä paremmin
ja ovat muita yhtymiä korkeammassa valmiudessa.
Selonteko huomioi hyvin myös muutokset väestökehityksessämme.
Suurten ikäluokkien ukkoutuminen on jo supistanut sodanajan
joukkojen enimmäisvahvuuksia vuodesta 1997 lukien 40 000
henkilöllä ja supistaa niitä vielä 140 000 henkilöllä kahdeksan
seuraavan vuoden aikana. Supistuvat ikäluokat ovat toisaalta
kustannuksia helpottava asia mutta toisaalta asettavat puolustuskykymme
uusien haasteiden eteen. Pienempien joukkojen tulee olla entistä paremmin
varustettuja, jotta ne voivat hoitaa saman puolustuksellisen tehtävän.
Selonteko edellyttääkin laaja-alaista tutkimusta
eri vaihtoehtoineen ensi vuosikymmenen tehokkaimpien asejärjestelmien
saamiseksi Maavoimillemme. Tutkimuksen tulee antaa perusteet seuraavan,
vuonna 2004 annettavan selonteon linjauksille.
Erittäin tärkeätä on myös
se, että Suomi kehittää kansallisia valmiuksiaan
kansainvälisessä kriisinhallinnassa. Osallistumalla
omien reunaehtojemme mukaisesti kansainvälisiin sotilaallisiin
kriisinhallintaoperaatioihin saamme niissä mukana oleville
henkilöille tärkeätä kokemusta myös
oman maamme puolustusvalmiutta varten.
Arvoisa puhemies! Tulemme tämän selonteon
mukaisesti hyväksymään sen, että myös
tulevaisuudessa turvaamme maamme alueellisen koskemattomuuden ja
itsenäisyyden siten, että puolustus toteutetaan
tilanteen edellyttäessä koko valtakunnan alueella.
Se edellyttää sitä, että asejärjestelmiemme
tulee olla uudenaikaisia ja tehokkaita, maassamme tulee olla miehille
yleinen asevelvollisuus ja reserviläisille riittävä koulutus,
joukko-osastojen tulee olla jo rauhan aikana oikein sijoitetut ja
ennen kaikkea kansalaisten puolustustahto ja moraali tulee säilyttää korkeana.
Tämä selonteko antaa sille hyvän pohjan.
Matti Kangas /vas:
Arvoisa puhemies! Täällä on pidetty
monia hyviä puheenvuoroja Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta.
Itsenäisellä maalla on oltava oma armeija. Valtioneuvoston
selonteossa todetaan oikein, että Suomen on taattava ulko-
ja turvallisuuspoliittinen toimintakykynsä sekä säilytettävä uskottava
puolustuskyky valtiollisen itsenäisyyden ja alueellisen
koskemattomuuden turvaamiseksi.
Olen samaa mieltä kuin ed. Laakso, että Suomen
on pysyttävä sotilasliittojen ulkopuolella.
Sen lisäksi, että pidetään
huolta uskottavasta puolustuskyvystä, meidän on
kehitettävä Puolustusvoimien tutkimustoimintaa
sekä koulutus- ja opastustehtäviä kriisien
varalta. Puolustusvoimilla on juuri sen kaltaista osaamista ja kokemusta,
jota tarvitaan hyödyttämään
koko yhteiskuntaa ja laajoja kansalaisryhmiä myös
rauhan aikana. Kansalaisten pitää osata toimia
yllättävissä kriisitilanteissa. Tätä toimintaa
voitaisiin lisätä entisestään.
Se, mihin haluan erityisesti puuttua, on puolustusvälineteollisuuden
kotimaisuusaste. Lähtökohtana pitää olla
kotimaisten tarvikkeitten käyttäminen aina, kun
se on mahdollista. Nykyistä enemmän pitäisi
tilata tarvittavat tarvikkeet kotimaiselta teollisuudelta eikä ostaa
kaikkea ulkomailta. Tämä koskee ammustarvikkeita,
ruutia, ruokatarvikkeita ja vaatteita. Suomen kansan armeijan pitää tukea
kotimaista kysyntää ja Suomen kansan työllisyyttä.
Sama vaatimus koskee asevarikkoja ja varuskuntia, joiden työpaikat
on pystyttävä säilyttämään.
Vaikka italialainen Berlusconi moitti suomalaisia, ettemme ymmärrä mitään
ruoasta, silti olen sitä mieltä, että Suomen
armeija pitää ruokkia suomalaisella ruoalla ja
vaatettaa suomalaisilla vaatteilla.
Puolustusvoimilla on ollut keskeinen rooli suomalaisessa yhteiskunnassa,
ja sellainen sillä on jatkossakin. Aivan ehdoton vaatimus
on se, että puolustusratkaisuun liittyvissä muutoksissa otetaan
huomioon kansan mielipide. Esimerkiksi tällä hetkellä suomalaiset
eivät halua Suomea Naton jäseneksi, vaan haluavat
säilyttää reserviläisarmeijaan
perustuvan kansanarmeija-tyyppisen ratkaisun. Jos tätä asetelmaa
aiotaan muuttaa, asiasta on ehdottomasti järjestettävä kansanäänestys,
jossa päätöksenteon pohjaksi kansalle tarjotaan
riittävästi oikeaa tietoa ja selkeät
vaihtoehdot.
Hannu Takkula /kesk:
Arvoisa puhemies! Ulkoasiainvaliokunnan jäsenenä minulla
on ollut mahdollisuus olla mukana valiokunnan lausunnossa, jossa
varsin perusteellisesti käsitellään selontekoa.
Siksi tyydyn tässä yhteydessä vain lausumaan
muutamia huomioita selonteon johdosta.
Ensinnäkin, haluan jo tässä vaiheessa
korostaa, mitä monessa yhteydessä on korostettu,
että tulevaisuuden puolustusjärjestelmää rakennettaessa
on lähtökohtana pidettävä alueellista
puolustusta ja yleistä asevelvollisuutta. On myöskin hyvä pitää kiinni
liittoutumattomuudesta, ja uskon, että maailman konflikteissa
edelleenkin se Kekkosen ajan viisaus siitä, että Suomi
on parempi lääkärinä kuin tuomarina,
on viisautta ja sen pohjalta on hyvä toimia.
Toiseksi, haluan esittää toivomuksen, että kun vuoden
2004 selontekoa valmistellaan, sitä valmistellaan laaja-alaiselta
parlamentaariselta pohjalta niin, että vaalien 2003 jälkeen
oppositioon jääneetkin puolueet pääsevät
mukaan valmisteluvaiheeseen. Uskon, että tulemme tarjoamaan näille
puolueille mahdollisuuden tulla mukaan selonteon valmisteluun, ja
se on oikea tapa, kun puhumme parlamentaarisesta valmistelusta.
Kolmanneksi, arvoisa puhemies, mutta ei suinkaan vähäisimpänä seikkana
haluan muistuttaa, että Lapin puolustus on asia, josta
on huolehdittava. Niin kuin tiedämme maanpuolustustahtoa,
sekä kykyä että halua puolustaa maata,
Lapista löytyy ja se on Lapissa vahva. Uskottava aluepuolustus
vaatii sen, että Lapissa toimivia varuskuntia ei heikennetä,
vaan mieluummin päinvastoin niitä vahvistetaan,
taataan sekä Rovaniemelle että Sodankylälle
riittävät resurssit myös jatkossa huolehtia
uskottavalla tavalla Lapin puolustamisesta.
Arvoisa puhemies! Näillä kolmella ydinkohdalla
haluan vielä vauhdittaa tätä hyvää keskustelua.
Muilta osin voin sanoa, että yhdyn meidän ryhmäpuheenvuoroomme,
jonka piti ed. Aulis Ranta-Muotio.
Antero Kekkonen /sd(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Ihan lyhyesti: Ed. Takkula erinomaisessa puheenvuorossaan
hiukan epätarkasti siteerasi presidentti Kekkosta. Tämä ei suinkaan
sanonut niin, että me pidämme itseämme
parempina lääkäreinä kuin tuomareina,
vaan sanoi: "Näemme itsemme mieluummin lääkärin kuin
tuomarin roolissa." Minusta näillä on olennainen
ja aika suurikin ero.
Hannu Takkula /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä kohden minulla on varaa
tunnustaa, että ed. Kekkonen on parempi Kekkos-asiantuntija.
Yritin oikaista, sanoa lyhyesti, mutta juuri näin on, kuin
Kekkonen Kekkosesta todisti. Näin on hyvä, ja
niin on hyvä kun käy, joten yhdyn tähän
näkemykseen ja uskon, että myöskin historiankirjat
todistavat tätä samaa kuin me tässä ed.
Kekkosen kanssa yhdessä.
Seppo Lahtela /kesk:
Arvoisa herra puhemies! "Syvä iskumme on, viha voittamaton, meil’ armoa
ei, kotimaata, koko onnemme kalpamme kärjessä on,
ei rintamme heltyä saata." Näin sanottiin 85 vuotta
sitten. (Ed. Kekkonen: Kenen sanat?) — Tähän
asiaan voisi todeta, kun ed. Kekkonen ei tunne näitä sanoja,
että sanoittaja on Heikki Nurmio. Heikki Nurmio vaikutti
samoilla seutukunnilla, missä ed. Oinonen kotipaikkaansa
nyt pitää. Voidaan sanoa, että näitten sanojen
kantaesitys oli ed. Oinosen kotipaikan naapurissa. (Ed. Takkula:
Sanat oli tutut, mutta eri sävelellä!) — Tässä täytyy
sanoa, että näin varmaan on.
Mutta, herra puhemies, sen takia näin aloitin, kun
täällä on tänään
käyty paljon keskustelua Nato-asiasta, Nato-kytkennästä ja
siihen liittyen. Täytyy toivoa, että tämä meidän
armeijamme ei tulevaisuudessa joudu Nato-kytkentöjen kautta taistelemaan
semmoisilla seuduilla, missä tulee tämmöinen
tunne ja henki, että tarvitaan tämän tyyppistä mielialan
kohottamista, kohottamista siinä, ettei tiedetä,
mihin mennään, mihin tullaan.
Herra puhemies! Tämä oli vähän
kaukaa haettu, mutta kyllä uskon, että keskustelu
tänään on myöskin tuonut sellaista
ulottuvuutta tähän asiaan, että tämä pelko
ei ole aiheeton olemassa. Meidän tulee käydä kansalaiskeskustelua
siitä, mikä on Naton asema Suomen puolustuksen
turvaamisessa ja tukemisessa, mutta myöskin käydä keskustelu
siitä, mikä meidän asemamme tulee olemaan,
jos me olemme Naton liittolaisena ja taistelemme yhtyneen Euroopan
ja yhtyneen maailmanrauhan puolesta jossakin muualla kuin täällä omalla
maaperällämme.
Tällaisenaan tässä asiassa aikaisemmassa
puheenvuorossani jäi ilmituomatta se, mikä liittyi oleellisesti
yleiseen asevelvollisuuteen ja yleisen asevelvollisuuden merkitykseen
tämän Suomenmaamme puolustamisessa. Tähän
asiaan ed. Kekkonen mielestäni siteerasi aivan erinomaisesti
tasavaltamme presidenttiä, presidentin mielialoja, tässä asiassa,
että yleiselle asevelvollisuudelle ei tässä Suomenmaassa
ole vaihtoehtoa olemassa. Tästä asiasta täytyy
vain kirkkaasti pitää kiinni ja todeta, että sillä ei
todella vaihtoehtoja ole olemassa. Pieni maa, suuri alue, pieni kansa,
suuri maa-alue tarvitsee yleisen asevelvollisuuden ja sitä kautta
syntyvän aivan vankkumattoman maanpuolustustahdon, mitä kotimaamme
väki edustaa. Lapissa on erinomaisen hyvä yleinen
mieliala ja maanpuolustustahto korkea. (Ed. Takkula: Ja se on Lapissa
korkealla!) — Ed. Takkula, niin kuin olette huomannut,
puolustusvaliokunta mietintöä rakentaessaan on
erityisohjauksen antanut nimenomaan Lappiin ja kantanut huolta Lapin
tulevaisuudesta, Lapin varuskuntien tulevaisuudesta ja suomalaisen
koulutuksen tulevaisuudesta nimenomaan arktisissa olosuhteissa.
Ed. Takkula, te voitte liikkua siellä Lapissa vapaana miehenä.
Sen me täällä eduskunnassa uskomme.
Yleinen näköala, mikä myöskin
liittyy ed. Takkulan huoleen — uskon, että se
on ollut teillä huoli jollakin lailla olemassa — on
koko maan puolustaminen. Selonteossa sanottiin, että "tärkeimpien
alueitten" ja "vallitsevissa olosuhteissa", mutta valiokunta lähti
siitä mietinnön sisältöä laatiessaan,
että kaikissa olosuhteissa puolustetaan tasapainoisesti
koko maata, ja Lappi luettiin yhtä lailla tärkeäksi
alueeksi kuin kaikki muutkin alueet tässä tasavallassa.
Tämän osalta voidaan todeta, että alueellinen
puolustus ulottuu Lapin viimeiseenkin kolkkaan, alueellinen ja paikallinen
puolustus, mikä on rakennettu Suomenmaassa 60-luvulla ulottumaan
sellaisella ulottuvuudella, että se lähtee joka
suuntaan. Tulkoon vihollinen mistä tahansa, tämä paikka
täytetään, puolustetaan, hoidetaan ja
pidetään omien joukkojen valvonnassa. Tähän
nähden lappilaiset voivat olla todella tyytyväisiä.
Heidän asemansa on erityissuojeluksessa.
Tältä osin erittäin vahvasti voisi
todeta käytyyn keskusteluun — tähän
Lapin puolustamiseen se ei niinkään liity, mutta
myöskin Lapissa voidaan tätä asiaa toteuttaa — maamiinakysymyksen,
jalkaväkimiinakysymyksen. Sen osalta eduskunta on käynyt
tänään keskustelua tässä asiassa
paljon, mutta mielestäni vähän vaisulla tasolla,
vaisulla tasolla niin, että ulkopoliittisista syistä halutaan
liittyä sitkeästi Ottawan sopimukseen mitä pikimmin.
Mutta toisaalta on niin, että jotka sinne haluavat liittyä ja
olla mukana, eivät ole valmiita esittämään
ja näkemään korvaavia järjestelmiä,
millä suomalainen maanpuolustus hoidetaan, nimenomaan alueellinen
puolustus, sillä lailla, että täällä on
miinojen tilalle joku asetelma, millä tämän
maahan tunkeutuvan vihollisen tulo estetään meidän
tärkeille alueille. Tähän nähden
on löydettävissä tapoja, mutta ne ovat
todella kalliita, niin kuin selvityksessä on todettu. Nykyinen
kehys ei ainakaan mahdollista semmoista asiaa, että se
olisi kunnossa ja hoidossa.
Tämän osalta olen myönteisenä asiana
nähnyt niin, että ed. Vistbacka tehdessään
tämmöistä kansanpolitiikkaa on ottanut
tänne lausumaehdotuksen, missä todetaan, että miinakysymykseen pitää ottaa
kantaa. Mutta sitä pidän erittäin valitettavana,
että niinkin taitava poliitikko kuin ed. Vistbacka on olemassa,
hän on tehnyt niin lepsun lausumaehdotuksen, että se
on tätä valiokunnan mietintöä paljon
pehmeämpi olemassa. Tältä osin näihin
asioihin ottaessaan kantaa kannattaisi etukäteen perehtyä ja
tehdä semmoinen kannanotto, millä todella pyrittäisiin
parantamaan näitä asioita.
Tämän voisi tässä yhteydessä todeta,
että jos joku oikein terävän kannan olisi
tähän asiaan tuonut, mikä olisi valiokunnan
kantaa pidemmälle menevä ja vahvempi, niin voisin
sitä näin puheissa tukea, mutta selvyyden vuoksi
sanottakoon, että seison äänestyksissä valiokunnan
mietintöjen takana ja en tällaisessa miinakysymyksessä ainakaan
voi siitä asiasta horjua. (Ed. Nepponen: Henkistä tukea!) — Mutta
henkistä tukea kyllä. Siinä mielessä haluankin,
että jos joku täällä, hallituspuolueiden
edustaja Nepponen tai opposition edustaja haluaa mennä pidemmälle,
niin kyllä kannustan puhumaan ja tekemään
esityksiä. Sillä viedään uskottavuutta
kyllä eteenpäin.
Miinojen osalta yhtenä tärkeänä osana
voisi todeta vielä, että monella edustajalla,
yleisessä mielipiteessä ja maailmalla on sellainen
käsitys, että Suomen miinat ovat vähän
vastaavan tyyppisiä kuin ovat Balkanilla tai muualla, kylvettynä pitkin
maailmaa. Suomessa ei ole ainuttakaan miinaa maastossa. Suomen miinat
ovat varikoilla, ja sen takaan tässä omalta osaltani
ja tiedän, että koko eduskunta yhtyy, että yhtään
miinaa ei viritetä, ellei tänne joku vihollinen
ole tulossa ja uhkaa todella meidän asemaamme. (Ed. Kekkonen:
Paitsi harjoitusmielessä!) — Harjoitusmielessä,
ed. Kekkonen, ne sementtimöhkäleet, mitä kannetaan
repussa mukana, on vain tarkoitettu tämän reserviläisen
tai jossain tapauksessa jopa varusmiehen kokemusperäisen
maassaliikkumiskyvyn säilyttämiseksi. Siinä mielessä toivon,
että harjoitusmiinakysymystasolla pysytään
eikä varsinaisia miinoja maastoon viritetä. — Huomaan, että ed.
Vistabackakin on talossa ja lähtee puolustamaan näkemyksiänsä,
mutta toivon, että syntyy terävyyttä myöskin
tälle puolustuspuolelle.
Lähellä miinoja on kotimainen puolustustarviketeollisuus.
Sen osalta on kannettu erityistä huolta täällä,
mutta mielestäni tarvittaisiin myöskin hallituspuolueiden
osalta erityisesti sellaista tukea tässä asiassa,
(Ed. Kekkonen: Työtä on tehty!) että sen
puitteissa saataisiin enemmän näkyvää aikaa
kuin pelkkä puheiden peräinen tuki. Ymmärrän,
ed. Kekkonen, tämän asian, että tämä on
yhteinen huolemme. Tässä asiassa on niin, että kotimainen
puolustustarviketeollisuus, erityisesti ruuti- ja ammustuotanto,
tulee säilyttää elinvoimaisena sellaisella
tasolla, että siinä asiassa on myöskin
kriisiaikana valmiutta olemassa, että päästään
liikkeelle ja sitä voidaan oikein käyttää.
(Ed. Kekkonen: Mietintö ottaa kantaa tähän
asiaan!) — Tämän osalta mietintö ottaa
kantaa, mutta mietinnön sisältöön
olisi tullut löytää ehkä vahvempi
kuva — tämä nyt on vähän
opposition näköala — niin että olisi
osoitettu rahaa ja tulevaisuutta ja tilausvaltuutta. Toisaalta tilausvaltuudet
eivät kuulu mietintöön, ja myöskin
on sellainen näköala, että ellei tarvita,
niin ei kannata tilata.
Tämän osalta toteaisin, että täällä muutamia puheenvuoroja
on käytetty, missä on viitattu myöskin
asevientikysymykseen ja siihen liittyviin asioihin. Toivoisin, että sen
asian osalta katsottaisiin vähän toisenlaisella
näköalalla. Ei voi olla asevientiä, ellei
ole sopivia kauppasuhteita, ja toivottavasti siinä vaiheessa
ei löydy hallituksesta niin kovin paljon vastustavia kannanottoja, jos
jossakin joku tilaaja olisi olemassa. Vain verkottumalla, niin kuin
täällä on todistettu, verkottumalla meillä säilyy
kotimainen teollisuus, ja verkottumalla me voimme saada myöskin
kauppoja Eurooppaan ja toivottavasti muuallekin maailmalle. Tuskin
niitä kuitenkaan kriisipesäkkeisiin ollaan valmiita
viemään. (Ed. Kekkonen: Se on kiellettyä!)
Tältä osalta toivon, että eduskunnassa
syntyy sellainen maltti, että teemme kaikkemme hoitaaksemme
semmoisen asian, että kauppasuhteet säilyvät
ja olemme kilpailukykyisiä. Tähän nähden
ovat tärkeitä täällä käytetyt
puheenvuorot siitä, että tulee käyttää tuotekehittelyyn
ja -suunnitteluun enemmän rahaa, ettei vain olla bulkkimarkkinoilla,
millä saadaan huono hinta. Ruuti on sellainen tuote, että sitä ei
voida kriisin alkaessa ryhtyessä valmistamaan tai kriisin
uhatessa, sitä pitää tehdä ennen
ja tuotannon pitää olla vakituiseen käynnissä.
(Ed. Karpio: Se on käynnissä Vihtavuorella!) — Yhtenä asiana
tässä asiassa voisi todeta, ed. Karpio, että Vihtavuori
on meidän jokaisen sydäntä lähellä.
Niin kuin useassa puheenvuorossa on nähty, kiinteistölaitosuudistus
on todella vaikea asia selonteon ja mietinnön osalta. Mietintö ei
ole ottanutkaan kantaa kiinteistölaitosuudistukseen, mutta
tämä keskustelu täällä kyllä.
Siihen ei rahaa ole nähtävissä. Niin
kuin valtiovarainvaliokunta toteaakin omassa mietinnössään,
henki on vähän sen tyyppinen, että asia
tarvinnee todennäköisesti jatkokehittelyä.
(Ed. Kekkonen: Asiaan palataan helmikuussa!)
Tämän osalta, herra puhemies, yhtenä asiana toteaisin,
että vapaaehtoinen maanpuolustustyö on jäänyt
kovin vähälle tässä asiassa.
Sen osalta mietintö toteaa hyvin lyhyesti pitkän
kompromissin jälkeen tässä asiassa sellaisen
näkemyksen, mikä selonteossa mainitaan useammassa paikassa,
että siihen tulevaisuudessa tullaan kiinnittämään
huomiota, sen osalta tullaan kantamaan huolta. Lainaan lyhyesti
tässä, mitä mietinnössä sanotaan:
"Vuoden 2004 selonteon valmistelussa on tarpeen tarkastella vapaaehtoista maanpuolustuskoulutusta
osana kokonaismaanpuolustuksen kehittämistä."
Tässä on haastetta niin hallitukselle kuin Puolustusvoimillekin
asian yhteensynkronoimisessa ja hoitamisessa niin, että myöskin
laaja parlamentaarinen tuki syntyy tähän asiaan
niin, ettei tästä tule kysymys sen paremmin oikeiston
kuin vasemmiston tai hallituksen kuin oppositionkaan välillä,
vaan syntyy sellainen näköala, että tämä tukee
työtä.
Vanhempi väki, vanhat miehet, ovat yhtä lailla
rintamassa hoitamassa alueellista puolustusta kuin ovat Puolustusvoimien
sodanajan ensimmäisen vaiheen joukotkin, ja nämä tietävät
toistensa tehtävät ja toistensa asemat ja tukevat
asian kokonaisuutta. (Ed. Kekkonen: Kenen johdossa ne ovat?) — Arvoisa
ed. Kekkonen, tässä asiassa todetaan mietinnössä,
että sen pitää olla Puolustusvoimien
sisällä, Puolustusvoimien joukoissa. (Ed. Kekkonen:
Tätä odotinkin!) Tämä lienee yksinkertaisen
selvä mielestäni, ed. Kekkonen, itsestäänselvyys.
Arvoisa puhemies! Tässä lyhyesti näitä tärkeimpiä kommentteja.
Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Niin keskustapuolueen vastaava valiokuntaedustaja
Ranta-Muotio kuin myöskin ed. Seppo Lahtela totesivat,
että minun lausumaehdotukseni on ikään
kuin löysempi. Minun mielestäni pitäisi
ymmärtää, mitä tekstiin on kirjoitettu.
Runsaan 14 vuoden kokemuksella tässä talossa olen
ymmärtänyt, että lausuma on voimakkaampi
kuin jokin teksti sinällään. Tämän
tarkoitus on nimenomaan se, jos arvoisat edustajat lukevat ja ymmärtävät
sisällön, että meidän ei tarvitse
liittyä Ottawan sopimukseen lainkaan, koska ei ole olemassa
sellaisia järjestelmiä, joilla me voisimme korvata
jalkaväkimiinat ja myöskin sillä tavoin,
että rahoituskehyksiä ei ylitetä. Sellaista
mahdollisuutta ei ole olemassakaan.
Seppo Lahtela /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ed. Vistbacka sanoi todellisen ytimen
tässä asiassa, mihin voisin yhtyä. Meidän
tulee ainakin karttaa viimeiseen saakka Ottawan sopimukseen liittymistä,
ja jos tähän löytyy eduskunnasta tahto
ja näköala, sitten olisin valmis tukemaan tätä asiaa.
Siinä lausumassa ei tätä selkeästi
sanota.
Olli Nepponen /kok:
Arvoisa puhemies! Jatkan aikaisempaan puheenvuoroon liittyen eräiden,
sanotaan nyt, jos ei ihan kipupisteiden käsittelyä niin
sellaisten, jotka valiokunnassa aiheuttivat runsaastikin keskustelua.
Päätin edellisen puheenvuoroni siihen, että Puolustusvoimien
sodanaikaista vahvuutta ollaan vähentämässä.
Kun se edellisessä selonteossa vähennettiin 430 000:een,
nyt se vähennetään 350 000 mieheen,
sen lisäksi tietenkin varalisä. Sehän
johtuu siitä, että meillä ei ole nuorta
reserviä käytettävissä enempää kuin
tuo määrä, vaikkakin koulutettua reserviä on
vielä 2010-luvulla noin miljoona miestä, ja tietenkin
muutama nainen siihen mukaan luettuna. Korostettiin sitä, niin
kuin Puolustusvoimien komentajakin, että tämä joukkomäärä on
voitava varustaa ja kouluttaa niin, että se on todella
aseistettu ja koulutettu.
Puolustusvoimien kehittämisessä tulee painopiste
Maavoimiin ja siellä valmiusyhtymiin. Nyt sodanajan vahvuuksia
olevat 10 jääkäriprikaatia ovat vain
osittain varustettuja, niin että jos kokonaisuutena lasketaan,
saataisiin 3—4 sodanajan jääkäriprikaatia
täysin varustettuina liikkeelle. Kun niitä on
sodanajan vahvuuksissa 10, on ymmärrettävää,
että nyt keskitytään kolmeen täydellisesti
varustettuun ja jatketaan kehitystyötä sen jälkeen
paikallisjoukkojen osalta.
On muistettava, että tässä luodaan
2010—2020-luvun Puolustusvoimia. Siksi katseet on suunnattava
pitkälle eteenpäin. Selonteossa annetaan "lupa"
suorittaa tutkimusta tulevaisuuden asejärjestelmistä ja
siitä, miten nämä 2010—2020-luvun
vuosiluokat varustetaan. Keväällä kova
väittely "panssarivaunut vai helikopterit" oli turhaa.
Molempia tarvitaan. Kiitos uudelle Puolustusvoimien komentajalle,
joka ensimmäisessä haastattelussa pudotti jalat
maahan tämän kiistelyn osalta. Tällä hetkellä on
muun muassa huippumoderneja panssarivaunuja saatavissa, muun muassa
Saksasta Leopard-vaunuja, joita muun muassa Ruotsi on ostanut, ja
apulaispääsihteeri Vainio antoi vinkin, että siinä olisi
Suomellekin eräs keino panssarijoukkojen kehittämiseksi.
Rationalisointi on vääjäämättä edessä,
kun tarkastellaan Puolustusvoimien rahoja ja sodanajan vahvuutta.
Jos nyt ei tehdä esitettyjä rationalisointipäätöksiä,
vuoden 2004 selonteossa on entistä suurempi joukko tällaisia
ratkaisuja tehtävä. Siksi meidän pitää katsoa
myöskin tässä niin, että tätä raskasta
varikkojärjestelmää joudutaan mukauttamaan
tuleviin sodanajan vahvuuksiin. Puolustusvoimien komentaja on todennut,
että he eivät katso aluepolitiikan kannalta, mutta
meidän poliitikkojen tietenkin on katsottava asioita myöskin
hivenen aluepolitiikan kannalta.
Se, että puolustusvaliokunta kiinnittää huomiota
pitkälle ulottuvaan, pitkäjänteiseen,
taloudelliseen suunnitteluun, on paikallaan, sillä aika ajoin
on tehty kovia investointeja, kun hetken päästä on
sitten tehty päätös lakkauttamisesta.
Puolustusvoimien kehittämiseen liittyen valiokunta
nosti esiin myöskin rajajoukkojen suorituskyvyn kehittämisen.
Rajajoukoilla on entistä keskeisempi osa paikallispuolustuksessa,
alueellisessa puolustusjärjestelmässä,
meidän pitkän rajamme valvonnassa ja vartioinnissa
ja mahdollisissa kriisitilanteissa myöskin muissa toimissa. Siksi
on paikallaan, että niihin myöskin panostetaan.
Lopuksi, ed. Seppo Lahtela äsken nosti vapaaehtoisen
maanpuolustuskoulutuksen esiin. On valitettavaa, että syksyn
aikana nousi esiin aloite, jossa heikosti perustellen nostettiin
esiin ajatus kodinturvajoukoista. Meillä on hyvin ajateltu vapaaehtoinen
maanpuolustuskoulutusjärjestelmä. Sitä kehittämällä kiinteästi
Puolustusvoimien osana ja johdolla voidaan luoda edellytykset vanhemman
reservin koulutukselle ja paikallispuolustuksen valmiuden nostamiseksi.
Siinä on kehitettävää, ja selonteko
lähtee siitä, että vuoden 2004 selonteossa
tähän myöskin voimakkaasti paneudutaan.
Juha Karpio /kok:
Arvoisa herra puhemies! Olemme tänä päivänä käyneet
hyvin laajan ja perusteellisen keskustelun maamme turvallisuus-
ja puolustuspolitiikasta puolustusvaliokunnan mietinnön
pohjalta, jonka erittäin tiiviin työskentelyn
jälkeen olemme saaneet tehtyä puheenjohtajamme
Ilkka Kanervan hyvällä johdolla, samoin kuin haluan
osoittaa vielä erityisen kiitokseni myöskin valiokuntaneuvos
Rivinojalle ahkerasta ja taitavasta työstä.
Myös koko valiokunta ja erityisesti oppositioryhmät
ovat osoittaneet todellista vastuullisuutta siitä, että saimme
mietinnön yksimielisenä ilman vastalauseita eduskunnan
hyväksyttäväksi. Vastuullisuudella tarkoitan
sitä, että selonteko samoin kuin mietintökin
sisälsi meille monelle myöskin vaikeita asioita
hyväksyttäväksi. Sovimme yksimielisesti,
että tuemme supistamaan sodanajan Puolustusvoimat 350 000
sotilaaseen, kun määrä suurimmillaan
on ollut noin 700 000 sotilasta. Syyt, miksi vahvuutemme
on laskenut mainittuun 350 000:een, ilmenevät
mietinnöstä, enkä rupea niitä täällä toistamaan,
ja nähdäkseni tätä kohtaa vastaan
ei täällä ole esitetty juuri kritiikkiäkään.
Onneksi puolustushallinnon määrärahat
tulevat lähivuosina nousemaan vajaaseen 11 miljardiin markkaan,
mutta siitä huolimatta voidaan sanoa, että rahoitus
on edelleen armeijalle niukkaa, vaikka rahoituksen suunta onkin
nyt oikea. Kun aina pitemmälle menevä teknistyminen
vaatii runsaasti rahavaroja, sen seurauksena on ollut välttämätöntä myöskin
sen pohtiminen, mistä voidaan säästää.
Säästöt tulevat myöskin kohdistumaan
muun muassa varikkojen sulkemiseen. Nykyistä varikkoverkkoa
pidetään liian laajana ja suurena tulevaisuuden
armeijallemme, mitä seikkaa eivät kaikki täällä halua
myöntää enempää kuin
muitakaan säästötoimenpiteitä,
vaikka ne puolustusvaliokunta hyväksyikin perusteellisen
keskustelun ja selvityksen jälkeen yksimielisesti. Lausumaehdotuksessa
kiinnitetään myöskin aivan oikein huomiota
henkilökunnan asemaan ja heidän uudelleen kouluttamiseensa.
Oleellista ja tärkeää mietinnössä on
perusteellinen selvitys Euroopan ja maailman tämänhetkisestä turvallisuustilanteesta
ja kriisinhallintakyvyn kehittymisestä sekä seikkaperäinen
lähialueittemme tämänhetkisen sotilaspoliittisen
tilanteen ja lähialueiden Nato-pyrkimysten sekä meidän
Natoon suhtautumisemme tarkastelu. Ministeri on täällä myös
epäilijöille selvittänyt, että Baltian
maiden todennäköinen Nato-jäsenyys ei aiheuta
meille perustetta liittyä Natoon, mutta meidän
on sallittava avoin keskustelu ja pohdinta siitä, kuinka
suuri liittoutumisen ja liittoutumattomuuden välinen ero
todellisuudessa on.
Samoin puolustusvälineteollisuuden ongelmat ovat mietinnössä saaneet
asiaankuuluvan huomion, niin että Vihtavuoren tehtailla
työt jatkuvat myöskin tulevaisuudessa. Samoin
myös vapaaehtoinen maanpuolustustyön tukeminen
ja reserviläisten määrän nostaminen
tulevina vuosina 35 000:een (Ed. Nepponen: Se on jo ensi vuonna
35 000!) — niin, ensi vuonna ja tulevina vuosina
se toivottavasti myöskin nousee — on täällä saanut
yksimielisen hyväksynnän.
Arvoisa puhemies! Lukuisissa puheenvuoroissa on käsitelty
myöskin maamiinakysymystä ja suhtautumistamme
Ottawan sopimukseen, johon meillä tällä hetkellä ei
ole mahdollisuuksia liittyä. On aivan selvää,
että seuraavassa selonteossa vuonna 2004 asiaan paneudutaan
vielä uudelleen, mutta tämänhetkinen
tilanne on se tosiasia, joka meidän on hyväksyttävä.
Arvoisa puhemies! Lähtökohtanamme nyt ja tulevaisuudessa
on oltava yleiseen asevelvollisuuteen perustuva puolustusjärjestelmä ja
vahva maanpuolustustahto. Tämä selonteko luo hyvät suuntaviivat
kaikille niille suomalaisille, jotka ovat jaksaneet tämän
selonteon ja mietinnön lukea ja syventyä siinä esiintyviin
ongelmiin ja ratkaisuehdotuksiin.
Klaus Bremer /r:
Arvoisa herra puhemies! Tämän päivän
ja iltapäivän ja illan aikana on puhuttu ehkä kaikkein
eniten kahdesta asiasta: Natoon liittymisestä tai ei-liittymisestä ja
toisaalta talousasioista, siitä, mihin on varaa, mihin
ei ole varaa.
Harvinaisen selvästi on tässä ajettu
Suomea Naton jäseneksi, siis todella rajusti, itse asiassa tiedostamatta.
Nimittäin taloudellinen puoli tässä keskustelussa
on ollut kerta kaikkiaan tyrmistyttävä. Eduskunta
on niin pihi, että se antaa meidän Puolustusvoimillemme
1,3 prosenttia bruttokansantuotteesta puolustukseen käytettäväksi. EU-maissa
keskiarvo on 2 prosenttia. Kun Puolustusvoimat pyytää 11,8:aa
miljardia, sekin leikataan 10,8:aan. Rahaa on siis kovin kovin vähän.
Samanaikaisesti aseiden laatukilpailu maailmassa kiristyy ja
Suomen pitäisi jollain tavalla pysyä siinäkin
mukana. Täälläkin pitäisi uusia aseita,
ja valitettavasti high tech -teknologia kehittyessään
luo uusia aseita samalla vauhdilla kuin aikanaan taskulaskimet kehittyivät,
tietokoneet kehittyivät. Yhtä nopeasti kehittyvät
nykyaikaiset aseet, ja ne ovat todella kalliita. Ne ovat todella
kalliita. Siihen myöskin tätä rahaa pitäisi riittää.
Meillä on hyvänä esimerkkinä KMW:n
monikäyttöpanssariajoneuvo, jota on tällä hetkellä tilattu
4 000. Se on Saksan, Ison-Britannian ja Hollannin yhteistuote,
kasettipeli, jonka rinnalla Pasi on todella vanhanaikainen. USA:n
puolustusvoimille on juuri hyväksytty uusi hävittäjä, pystysuoraan
nouseva ja laskeutuva niin kuin Harrierit: Lockheed X-35, jonka
rinnalla Hornet on kuin paperileija. Näitä pelkästään
USA:n puolustusvoimat on tilannut jo 3 000 kappaletta. Tiedetään,
että myöskin Iso-Britannia tulee ostamaan niitä pilvin
pimein. Yksinkertaisesti asekilpailu on kehittynyt siihen suuntaan
ja sellaisella vauhdilla, että jos me haluamme pysyä muulla kuin
tussarikannalla, meidän on pakko seurata tätä trendiä,
jos kerran näin ylväästi, niin kuin täällä puhutaan,
halutaan puolustaa koko maata menestyksellisesti.
Samanaikaisesti täällä kuitenkin
kieltäydytään näkemästä totuus,
että jostain on leikattava, jostain on vähennettävä.
Täällä halutaan varikkoja pitää,
varuskuntia pitää, henkilöstöä pitää, aseita
ei saa vähentää. Meillä on jokin
it-tykki 61, neljäkymmentä vuotta vanha laite,
joita on satoja, satoja, taas satoja. Ne ovat hyvässä kunnossa
tänä päivänä, mutta
eihän siinä ole mitään vitsiä pitää niitä ikuisesti
kunnossa. Ne on pakko poistaa, ne ovat vanhentuneita. (Ed. Nepponen: Näin
on!) Ne on pakko päästää pois
sitä mukaa kuin ne menevät epäkuntoon.
Ei ole mitään ideaa pitää varikkoja
pystyssä keinotekoisesti vaatimalla, että näin
vanhaa kalustoa pidetään ja pidetään
kunnossa tekohengityksellä.
Samanaikaisesti edellytetään lisätehtäviä tällä samalla
rahamäärällä. Edellytetään
koko maan tehokasta puolustamista ja samalla aluepuolustuksen vahvistamista.
Liikkuvia iskujoukkoja pitäisi vahvistaa ja tehostaa. Itärajan
lisäksi meille tulee etelärajan valvonta myöskin
eteen, suurena ongelmana itse asiassa tällä hetkellä.
Meidän pitäisi vahvistaa laajamittaisen maahantunkeutumisen
torjuntakykyä, jos samalla kansainvälisen terrorismin
ja laittoman maahantunkeutumisen torjuntaa. Samalla kaikki aselajit
on säilytettävä. Eihän tällaisesta
yhteenlaskusta tule yhtään mitään.
Ei tällaista voi tehdä. Ei tässä yksinkertaisesti
rahat riitä.
Kun sitten katsotaan, mitä voidaan tehdä vähemmillä voimilla,
eihän tässä jää mitään
muuta kuin liittoutua jonnekin. Me emme yksin kerta kaikkiaan pärjää tässä kilpailussa
enää. Pidetään ja pidetään
ja säilytetään näitä varikkoja,
kaikenlaista sellaista, josta nyt käytettävissä olevan
rahamäärän puitteissa on pakko nipistää.
Me jäämme siihen tilanteeseen, että tämä on
ollut mahtavaa puolustuspuhetta koko illan sen eteen, että meidän
on pakko kerta kaikkiaan liittyä Natoon. Eihän
tässä millään muulla tavalla
selvitä. Minä toivon, että te näette
sen kaikki.
Katri Komi /kesk:
Puhemies! Haluan tuoda esille lyhyesti omiakin näkemyksiäni
valtioneuvoston selonteosta Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta
valmistuneesta mietinnöstä. On pidettävä mielessä se,
että ulkopolitiikka on aina ensisijainen turvallisuuspolitiikan
välineemme ja että Venäjän kehityksellä on
geopoliittisesta asemastamme johtuen aina tuleva olemaan kaikenlaisen
turvallisuuden kannalta ratkaiseva merkitys.
Puolustusvaliokuntaryhmämme on saanut tukemme tehdessään
kompromisseja. On todettava, että aluepuolustuksen heikentäminen,
varikoiden ja varuskuntien vähentäminen ja jalkaväkimiinoista
luopuminen nostattivat vastustusta selonteossa. Näihin
on nyt saatu jonkinlainen hyväksyttävä esitys
näillä määrärahoilla
mietinnössä.
Puolustusvoimat haluaa selonteon mukaan selvästikin
muuttua entistä ammattimaisemmaksi, teknistyneemmäksi
ja kansainvälisemmäksi, laajaan turvallisuuteen
panostavaksi Puolustusvoimiksi. Onko tämä myös
osoitus halusta liittyä Natoon? Itse voin tältä osin
siteerata Suomen Rauhanliiton ja Sadankomiteanliiton kannanottoa:
"Suomen sotilaallisella liittoutumattomuudella on ollut rooli niin
EU:ssa kuin kylmän sodan maailmassa. Suomen kansainvälispoliittista asemaa
ei ole mitään syytä muuttaa. Se antaa meille
mahdollisuuden toimia aktiivisesti välittäjänä ja
rauhan rakentajana, ja sen puitteissa voimme edelleen olla aktiivisesti
mukana YK:n rauhanturvatoiminnassa, joka on aina ollut erityinen
vahvuutemme."
Maanpuolustustahdosta ei tule luopua. Se on meidän
vahvuutemme tulevissakin haasteissa. Mielestäni vain yleinen
asevelvollisuus ja koko maan kattava alueellinen ja paikallinen
puolustus voivat tähän vastata.
Toivon, että tulevaisuudessa ulko- ja turvallisuuspoliittiset
selonteot voidaan valmistella parlamentaarisesti todellista laajapohjaista
ymmärrystä hakien. Tällä en
tarkoita kolmen valiokunnan käsien sitomista etukäteen,
mutta on hyvä, että tässä asiassa
kaikkia kansalaisia edustavat puolueet ovat mukana.
Päivi Räsänen /kd:
Arvoisa puhemies! Pidän myönteisenä sitä,
että puolustusvaliokunta sai aikaan yksimielisen, varsin
harkitun ja tasapainoisen mietinnön. Epävakaan
kansainvälisen tilanteen oloissa on erityisen tärkeää,
että pienen maan sisällä vedetään
yhtä köyttä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa
linjattaessa. Ymmärrän kohta seuraaviin ponsiäänestyksiin
liittyvän aluepoliittisen tuskan, mutta suurista linjoista
onneksi ei tarvitse äänestää.
Mielipidemittausten mukaan myös kansalaisten keskuudessa
näyttää vallitsevan vankka tuki valitulle
linjalle.
Pidän viisaana myös pidättyväistä linjaa
suhteessa Natoon. Uskon, että kansalaisten vahva puolustustahto
ja yleisen asevelvollisuuden kannatus liittyvät oleellisesti
siihen, että suomalaisen sotilaan tarkoitus on puolustaa
aseellisesti nimenomaan omaa isänmaataan eikä olla
laajemman liittoutuman käytössä puolustamassa
isänmaan ulkopuolisia alueita.
Kansainvälisten kriisien hoitamisessa maamme liittoutumattomuus
tuo uskottavuutta, puolueettomuutta ja on vahvuutemme. Täällä on
tämän illan aikana keskusteltu ajankohtaisesta
rauhanturvaoperaatiosta Afganistanissa. Uskon, että juuri
suomalaisilla rauhanturvaajilla on erityistä osaamista,
esimerkiksi humanitaarisen panostuksen alueella, kenties myös
miinanraivaustehtävissä. Afganistanhan on muiden
murheiden lisäksi myös läpeensä miinoitettu
maa. Tehtävä tulee olemaan varmasti vaikea, mutta
pidän hyvänä, että Suomikin
kantaa oman vastuunsa tässä tehtävässä.
Mauri Salo /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Säästöt Puolustusvoimissa
eivät ole välttämättä säästöä valtiontaloudessa.
Täällä on käyty keskustelua
siitä, että Puolustusvoimien uudelleenjärjestelyjä pitää tehdä nimenomaan
säästösyistä.
Asevelvollisuus Suomessa tulee säilyttää kaiken
kattavana ja tulee kannustaa nuoria aktiivisesti osallistumaan varusmiespalvelukseen
ja suorittamaan se. Varusmieskoulutus on erittäin merkittävä suomalaisessa
yhteiskunnassa, sillä sotaväessä usein
nuori mies ensimmäisen kerran on poissa kotiympyröistä ja
oppii toimimaan kurinalaisuudessa ja kantamaan vastuuta. Maanpuolustustahto
suomalaisilla on korkea, ja sitä ylläpidetään
sillä, että julistamme kaiken aikaa alueellisen
maanpuolustuksen nimiin.
Tänään on käyty keskusteluja
puolustuspoliittisessa selonteossa olevasta varikkojen lakkauttamisesta.
Samoin on käyty keskustelua myös ilmatorjunnan
uudelleenjärjestelystä. Erityisesti Turun it-rykmentti
on saanut suurta huomiota osakseen. Puolustusvaliokunnan mietinnössä on hyvin
lausuttu siitä, että sitä ei saa siirtää,
ennen kuin sen lopullinen sijoituspaikka tiedetään.
Ministeri Enestam antoi epäsuorasti ymmärtää,
että sitä ei enää missään
tarvitakaan vaan se voidaan lakkauttaa. Tästä on
sotilaspiireissä erilainen käsitys. Toivon, että ministeri
Enestam ja puolustusministeriö kunnioittavat puolustusvaliokunnan
ja eduskunnan tahtoa, niin että Turun it-rykmentti säilyy
ainakin seuraavat pari kolme vuotta ja sitten sitä tarkastellaan
uudelleen.
Pekka Kuosmanen /kok:
Arvoisa herra puhemies! Kansainvälisyys on lisääntynyt
puolustuspolitiikkamme osana. Tämä näkyy
varsinkin Puolustusvoimien tiiviimmässä kanssakäymisessä erilaisten
ulkomaisten organisaatioitten kanssa ja esimerkiksi kansainvälisissä yhteistoimintaharjoituksissa.
Erityisesti Suomen pitkä YK-kokemus on luonut positiivista
kuvaa Suomesta kansainvälisen kriisinhallinnan kentillä.
Euroopan unionin kriisinhallinnan nykykehitys ei aiheuta Suomelle
suurempia ongelmia. Tilanne saattaa kuitenkin mutkistua, mikäli
Suomi joutuu valitsemaan, pitääkö se
jatkossakin kiinni sotilaallisesta liittoutumattomuudestaan vai
aktiivisesta roolistaan Euroopan unionissa. (Ed. Kekkonen: Sulkevatko
ne toisensa pois?) Mikäli kehitys vie esimerkiksi ehdotuksiin
keskinäisestä puolustusvelvollisuudesta tai EU:n
osallistumisesta sotilaallisiin operaatioihin ilman YK:n valtuutusta,
Suomi voi joutua hankalien valintojen eteen.
Ainakin tähän asti nykyinen Suomen puolustuspolitiikka
on sopeutunut hyvin muuttuvaan kansainväliseen toimintaympäristöön.
Naton laajeneminen lähitulevaisuudessa näyttääkin
todennäköiseltä. Suhteemme Natoon on
täällä vilkkaasti keskustelussakin tullut
esille, ja se tulee olemaan osana turvallisuuspoliittista keskusteluamme.
On hyvä, että keskustelu ainakin tähän asti
on ollut avointa.
Puolustusvoimien johdon asenne Natoon on tänään
samanlainen kuin sen asenne Yya-sopimuksen jatkamiseen 80-luvulla.
Silloin se piti tärkeänä Yya-sopimuksen
jatkamista 15 vuodella juuri ennen kuin Neuvostoliitto hajosi. Toisaalta
mielestäni on paikallaan avoin ja analyyttinen Nato-keskustelu,
joka edellyttää eri tutkimuslaitosten tekemiä tutkimuksia
ja analyyseja sekä arviointikeskusteluja. Suomi ei ole
sulkenut mitään vaihtoehtoja pois. Nato-vaihtoehto
meillä on aina olemassa. Se ei kuitenkaan ole ollut tähän
saakka vielä ajankohtainen. Liittoutumattomuus on todettu
parhaaksi vaihtoehdoksi toistaiseksi.
Baltian maiden mahdollinen Nato-jäsenyys on ollut paljon
esillä ja herättänyt kysymyksiä Suomen
asemasta tulevaisuudessa. On mielestäni tärkeää,
että myös tulevaisuudessa teemme ratkaisumme täysin
omista lähtökohdistamme ilman muiden maiden painostusta.
Maamiinat ovat olleet esillä täällä salissa useissa
puheenvuoroissa. On varmasti tarpeellista selvittää maamiinojen
käyttöä. En kuitenkaan voi yhtyä siihen
näkemykseen, että miinoista luopuminen sidottaisiin
johonkin aikatauluun. Lisäksi olen sitä mieltä,
että ulkopoliittista merkitystä on maamiinakysymysten
yhteydessä hieman liioiteltu. Lisäksi tässä herää kysymys,
jos miinoja ruvetaan korvaamaan, miten se tapahtuu ja millä rahalla.
Kuten edustajaveli Karpio totesi kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa,
tulee jalkaväkimiinakysymys ratkaista seuraavan selonteon
yhteydessä Suomen uskottavan puolustuskyvyn ja laajamittaisen
hyökkäyksen torjuntakyvyn säilyttämisen
kannalta siten, ettei joukkojemme puolustusvalmiutta heikennetä.
Arvoisa herra puhemies! Puolustusvaliokunnan mietinnön
mukaan Suomen puolustusratkaisun keskeisenä periaatteena
säilytetään alueellinen puolustusjärjestelmä ja
yleinen asevelvollisuus. Varusmiespalveluksen suorittaneitten määrän
ennustetaan pysyvän tulevaisuudessa noin 80 prosentissa.
Kertausharjoitukset ovat olennainen osa puolustusjärjestelmän
ylläpitoa. Sotilaalliseen puolustukseen varaudutaan koko
valtakunnan alueella.
Puolustusjärjestelmän kehittämisen
painopistealueet ovat selonteossa johtamisjärjestelmä, Maavoimien
valmiusyhtymät, sotilaallinen kriisinhallintakyky sekä tietoyhteiskunnan
sotatalousjärjestelmä.
Puolustusvoimien sodanajan vahvuuden supistamista jatketaan.
Suomen sodanajan Puolustusvoimien vahvuus putoaa 500 000
hengestä noin 350 000:een vuoden 2008 loppuun
mennessä. Pelkistäen ajateltuna tästä joukosta
saataisiin yksi aseistettu sotilas neliökilometriä kohti.
Jokainen meistä ymmärtää, ettei
se riitä edes aluevalvontaan puhumattakaan järjestelmällisestä vastarinnasta.
Toisen maailmansodan loppuun asti meillä Suomessa toimi
vapaaehtoisuuteen perustuva suojeluskuntajärjestö.
Muun muassa Ruotsi otti tästä järjestelmästä mallia.
Marraskuussa 1944 järjestö lakkautettiin Suomen
välirauhansopimuksen ehtojen perusteella sotilaallisista
syistä. Neuvostoliiton hajottua sopimus ei kuitenkaan enää ole
voimassa. Ruotsissa järjestelmä on edelleen olemassa
ja tunnetaan nimellä Hemvärnet, ’Kodinturvajoukot’.
Se on arvostettu ja toimiva kansalaisjärjestö.
Se toimii rinnakkain armeijan kanssa, mutta siitä riippumatta.
Mikäli mahdollinen miehittäjä onnistuukin
hajottamaan armeijan, suuri osa asevelvollisista ja vakituisesta
väestä siirtyy jatkamaan toimintaansa sopivimman kodinturvapaikallisjärjestön
puitteissa lisäten näin kodinturvajoukkojen itsenäistä toimintakykyä miehityksen
alla.
Suomen kansa on hyvin puolustustahtoista. Vuosikymmenen ajan
sillä ei ollut mahdollisuutta osallistua vapaaehtoisesti
valtakunnan turvallisuutta palveleviin toimiin. Nyt kun ulkopoliittisia
esteitä, ed. Nepponen, ei enää ole, tulisi
kansalaisten puolustusmyönteisyyttä hyödyntää tarjoamalla
tilaisuus kodinturvajoukkoihin. Olen sitä mieltä,
että kodinturvajoukot piristävät alueellisia
oloja sekä lujittavat kansalaisten yhteistyötä.
Vapaaehtoistyö loisi kansalaisten välille yhteenkuuluvaisuuden
tunnetta, joka hälventää pelkoa. Kuten
jo totesinkin, Ruotsissa vastaava järjestö on
saanut hyvän vastaanoton. Oman näkemykseni mukaan
kodinturvajoukot olisivat vapaita puoluesidonnaisuudesta sekä sukupuoli-
ja ikärasismista.
Suomen nuoret suhtautuvat maanpuolustukseen hyvin positiivisesti.
Tällä tavoin olisi mahdollista kanavoida nuorten
energiaa hyödyllisiin tarkoituksiin. Nykyajan naisetkin
ovat erittäin valveutuneita ja osa käy jopa armeijan,
joten he voisivat osallistua täysipainoisesti kaikkeen
toimintaan.
Kunnittain järjestäytyneet kodinturvayksiköt muodostaisivat
luonnollisen kanavan ihmisten puolustustahdon ilmaisemiselle. Samalla
ne palvelisivat yhteiskunnan valmiutta kohdata yllättäviä tapahtumia,
kuten suuronnettomuuksia tai terroritekoja. Sodan aikana kodinturvajärjestelmä tukisi
korvaamattomalla tavalla maanpuolustusta. Sodan aikana kodinturvajärjestelmä olisi
luotettava
järjestelmä. Se täydentäisi
sotilaallista tiedustelu- ja valvontaverkkoa, suojaisi elintärkeitä paikallisia
kohteita sekä osallistuisi maahanlaskujen rajoittamiseen.
Valtiolle tällainen kodinturvajärjestelmä olisi edullinen
ratkaisu, koska yksiköt voitaisiin varustaa sillä ylijäämävaatetuksella
ja aseistuksella, joka vapautuu Puolustusvoimilta sodanajan joukkojen
supistamisen seurauksena. Aseiden käyttö tapahtuisi
tietysti ohjatuissa olosuhteissa. Olen keskustellut eläkkeellä olevien
upseerien ja aliupseerien kanssa, ja monet heistä olisivat
valmiita toimimaan tällaisten joukkojen kouluttajina.
Arvoisa puhemies! Puolustusvaliokunta toteaakin mietinnössään,
että vuoden 2004 selonteon valmistelussa on tarpeen tarkastella
vapaaehtoista maanpuolustuskoulutusta osana kokonaismaanpuolustuksen
kehittämistä. Tässä yhteydessä pitää mielestäni
todella vakavasti pohtia kodinturvajärjestelmää.
Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Kuosmasen puheenvuoroon lyhyesti vain
toteaisin, ettei tule väärinkäsitystä,
että sotilasjohto ei ole Suomessa tehnyt eikä tule
tekemään ulkopoliittisista valtiosopimuksista
päätöksiä, vaan päätökset
tehdään valtion johdon toimenpitein. Sotilaat
ovat korkeintaan keskustelussa asiantuntijoina käytettävissä.
Toteaisin, että kuvauksenne kodinturvajärjestelmästä kovasti
noudattaa nykyistä paikallispuolustusjärjestelmää,
joka on Puolustusvoimien johdossa jo olemassa.
Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Totean ed. Nepposelle, että 2004
puolustusselonteossa ed. Nepponen joutuu toteamaan, että kodinturvajoukot
ovat agendalla.
Matti Saarinen /sd:
Arvoisa herra puhemies! Tämä varsin yksimielinen
selonteko ja siihen liittyvä mietintö ovat sinänsä hyväksyttävissä,
enkä puutu näin myöhäisenä ajankohtana enää yksityiskohtiin
etenkään, kun edustajakollega Kuosmanen teki äskeisessä puheenvuorossaan
meille aika perusteellisen selonteon siitä, mitä kaikkea
asiakirja sisältää.
Tämä selonteko on yhtä pientä asiaa
lukuun ottamatta hyväksyttävissä. Täällä on
paljon puhuttu varikoiden lakkauttamisesta ja niihin liittyvistä ongelmista,
mutta harvat ovat tältä paikalta puolustaneet
Hankoniemeä ja Hangon asemaa ja Hangon Rannikkopatteriston
säilyttämistä. Tämä on
sikäli vakava paikka, että patteriston lakkauttaminen
on Hangolle kova suonenisku, se on sellainen koko Hankoniemen alueelle
monestakin syystä, ei pelkästään
maanpuolustuksellisesti. Siellä on työllisyyttä,
imagoa. Kun on kyseenalaista edes säästöjen
syntyminen, on kyllä kysyttävä, miksi
tällaisiin toimenpiteisiin ylipäänsä ryhdytään.
Jos katsoo karttaa ja jollain lailla koettaa kuvitella, mistäköhän
päin se vihollinen tulisi, se voi jopa tulla siltä suunnalta,
että olisihan maanpuolustuksellisestikin järkevää pitää Hangossa
vähän enemmän niin sanottua rotia.
Tässä yhteydessä tällaisen
pienen kaupungin, Suomen eteläisimmän kaupungin
Hangon, asia on jäämässä suurten
asioiden jalkoihin. Tämä on kovin valitettavaa.
Hanko joutuu kamppailemaan polun päässä olevana
kaupunkina monenlaisten ongelmien kanssa. Ehkä salissa
kollegat eivät tiedä, että hyvin huomattava
osa Hangon kaupungin maapinta-alasta — Hankoniemihän on
Salpausselän tyyppinen luonnonkaunis niemi — kymmenien
hehtaarien pinta-ala, on Puolustusvoimille tärkeänä ampuma-alueena.
Se on hyvin huomattava ympäristöhaitta. Siellä on
monenlaisia ongelmia äänihaitoista kaiken maailman
muihin haittoihin saakka. Panssarit menevät ja raskaalla
aseella ammutaan Suomen kauneimmalla hiekkaharjuniemellä.
Älkää kuvitelko, että Hangon
kaupunki jää tässä asiassa niin
sanotusti tuleen makaamaan, vaan kaupunki on pakotettu siihen, että kun
Suomen valtio uhkaa lakkauttaa (Ed. Nepponen: Ei saa uhata!) — ed.
Nepponen, valtio tekee ensimmäisen siirron — ja
tulee lakkauttamaan rannikkopatteriston, niin vieköön
Puolustusvoimat sitten myös ympäristöhaitat
mennessään. Miksi se vie vaan kerman ja jättää kaikki
rasitteet hankolaisten ja Hankoniemellä asuvien riesaksi?
Ottakoon sitten kimpsut kainaloon ja menköön ampumaan
johonkin joutavampaan paikkaan. Tämä on Suomen
hienointa aluetta. Käykää katsomassa,
jos ette ole vielä käyneet katsomassa. Tehkää kesäretki
sinne. Hangon kaupunki on pakotettu siihen pysyäkseen hengissä,
että Syndalenin ampuma-alue siirretään
jollakin aikavälillä ihan jonnekin muualle johonkin
korpeen, johonkin epäkurantimpaan paikkaan. Suomi on niin
harvaanasuttu maa, että niitä löytyy.
Olisin toivonut, että kokonaishyödyt, edut ja
haitat, olisi tässä yhteydessä paremmin
arvioitu.
Arvoisa herra puhemies! Tuli kai selväksi, että henkilökohtaisesti
vastustan, tekisi mieli sanoa: raivokkaasti vastustan, Hangon Rannikkopatteriston
lakkauttamishankkeita. Siinä mielessä raivokas
vastustus on hyödytöntä edes vastalauseitten
tai vastaehdotusten tekemiseen, koska tässä on
niin suuri yksimielisyys, että se olisi lähinnä propagandistista äänestyttää tästä
asiasta,
mutta halusin kuitenkin teidän tietävän,
mistä olette päättämässä ja
mitä se Hankoniemen ja Hangon kaupungin kannalta tulee
merkitsemään.
Anne Huotari /vas:
Arvoisa puhemies! Mielestäni on hyvä, että on
käyty näin laaja keskustelu turvallisuus- ja puolustuspoliittisesta
selonteosta ja että keskustelu on käyty juuri
eduskunnassa, sillä valmistelu oli kovin salamyhkäistä ja
ehkä virkamiestyyppistäkin.
Ehkä olisi syytä tarkemmin miettiä sitä,
mistä turvallisuus ihmisille syntyy. Se syntyy eri ihmisille
eri asioista. Toisille se näyttää syntyvän
kodinturvajoukoista. Toisille taas jotkut kodinturvajoukot voivat
synnyttää turvattomuutta nimenomaan. Käyn
myöhemmin läpi, miksi. Mutta myös muut
asiat vaikuttavat turvallisuuteen kuin pelkkä puolustuspolitiikka.
Erityisesti siihen vaikuttaa demokratia, onko maassa demokratia
vai ei. Siitähän olemme nähneet nyt esimerkkejä.
Mielestäni turvattomuus ei ole muuttunut maailmassa
11.9. tapahtumien jälkeen. Sitä ennenkin on ollut
sotaa ja terrorismia. Mielestäni on huono asia se, että unohdetaan,
että Lähi-idässä on sodittu
jo pitkän aikaa ja monissa Afrikan maissa myös.
Mutta 11.9. muutti maailmaa siten, että USA:n sisällä tapahtui
terroriteko. Se pakottaa myös USA:n olemaan varuillaan
kaikessa toiminnassaan, niin taloudellisessa, sotilaallisessa kuin
poliittisessakin toiminnassaan.
Puutun lyhyesti myös Suomen sotilaalliseen liittoutumattomuuteen.
Olen sitä mieltä, että Suomella ei ole
mitään tarvetta liittoutua sotilaallisesti eikä ole
ainakaan sellaista liittoa, johon kannattaisi liittoutua. Mikäli
tällaista keskustelua esiintyy vuoden 2004 selonteon yhteydessä, silloin
pitäisi järjestää neuvoa-antava
kansanäänestys asiasta nimenomaan siksi, että siitä käytäisiin
laaja kansalaiskeskustelu. Se on erittäin olennainen asia,
että ihmiset voivat sitoutua päätökseen,
että heille annetaan riittävästi tietoa
erilaisista vaihtoehdoista.
Kannatan alueellista puolustusjärjestelmää. Luotan
enemmän demokraattisessa valvonnassa olevaan armeijaan
kuin maanpuolustusjärjestöihin tai kodinturvajoukkoihin.
Ed. Kuosmanen ei ole nyt paikalla, mutta olisin hänelle
voinut vähän tarkemminkin kertoa, minkä tyyppisiä näistä vapaaehtoisjärjestöistä voi
tulla, jos siellä on henkilöitä, jotka
ovat jääneet esimerkiksi työkyvyttömyyseläkkeelle
joistakin paikoista ja heillä on esimerkiksi katkeruutta
tai joitakin muitakin tarkoitusperiä kuin se tarkoitusperä,
joka kauniisti ajatellaan kodinturvajoukoilla olevan. Koska kodinturvajoukot
ja maanpuolustusjärjestöt eivät toimi
demokraattisen kontrollin alla, silloin ne voivat aiheuttaa myös
turvattomuutta kanssaihmisissä. Sen vuoksi luotan huomattavasti enemmän
Kainuun Prikaatin toimintaan kuin niihin maanpuolustusjärjestöihin,
jotka alueellamme toimivat ja vievät koululaisia eri tyyppisiin
tilaisuuksiin. Mielestäni tämän tyyppistä pitäisi myöskin
kontrolloida opetusministeriöstä, että jos
halutaan lapsille näyttää, miten maanpuolustusjärjestelmä toimii,
toimitaan silloin tämän virallisen armeijan puitteissa
eikä demokraattisen kontrollin ulkopuolella toimivien järjestelmien puitteissa.
Siis olen ed. Kuosmasen kanssa täysin eri mieltä kodinturvajoukkojen
tulevaisuudesta. Erityisesti siinä kohdassa säpsähdin,
kun hän sanoi, että kodinturvajoukot täydentäisivät
valvontaverkkoa. Mitähän ed. Kuosmanen tällä oikein ajoi
takaa? Ketä tässä halutaan valvoa? Ei
kai vain isoveli halua valvoa pienempää veljeä tai
sisarta? Se vaara tässä olisikin olemassa, mikäli
tämän tyyppisiin kodinturvajoukkoihin mentäisiin.
Voi kauhea, sanon minä!
Ulla Anttila /vihr:
Arvoisa puhemies! Selonteon lähetekeskustelussa pidin
ryhmäpuheenvuoron eikä minulla ole tarvetta muuttaa
niitä linjauksia, joita tuolloin esitin. Tosin tämä syksy on
opettanut paljon siitä, että kansainvälinen
järjestelmä muuttuu ja Suomessakin pitää keskusteluissa
olla ajan tasalla näihin muutoksiin nähden. Tapahtumat
11.9. ovat muuttaneet paljon poliittista keskustelua, ovat muuttaneet
toimintaa ja strategiaa myös puolustuksen osalta. Terrorisminvastainen
sota on ollut sanayhdistelmä, josta olemme tänä syksynä paljon
keskustelleet, siitä ja sen oikeutuksesta ja oikeutuksesta,
millä ehdoin.
Minusta on näyttänyt siltä, että terrorisminvastainen
sota tai kampanja, millä ilmauksella asiaa haluaakaan kuvata,
on laajenemassa, ja toivoisin, että mietittäisiin
tarkemmin sitä, mikä järjestö tekee
mitäkin. Nyt näyttää siltä,
että Yhdysvallat tavalla tai toisella haluaa jatkaa terrorismin
vastaista kamppailua. Olennaista mielestäni jatkossa on
se, onko kyse USA-johtoisesta operaatiosta vai lähdetäänkö liikkeelle
YK-johtoisella operaatiolla. Minusta olisi parasta, että jos Somalian
mahdollisia, todennäköisiä jne. terroristiryhmiä halutaan
kuriin, toimijana olisi ensisijaisesti YK. Tuoreiden tietojen mukaanhan näyttää siltä,
että Yhdysvallat aikoo ryhtyä jonkinlaiseen operaatioon
Somaliassa, mutta ei ole mitenkään varmaa, että on
kyse sotilaallisesta operaatiosta, vaan käytössä voivat
olla myös diplomaattiset keinot tai poliisitoimet. Kuitenkin
on aika hurja visio, jos terrorisminvastaisessa sodassa maa toisensa
jälkeen moukaroidaan maan tasalle ja sen jälkeen
mietitään, miten jälleenrakennus aloitetaan.
Siksi on tärkeää, kun joka tapauksessa
on tärkeää toimia terrorismia vastaan,
että eri tyyppiset toimet ovat keskenään
koherenssissa. Tässä mielessä YK on tietenkin
ensisijainen toimija kaiken kaikkiaan.
On myös mielenkiintoista, kun eduskunnassa puhutaan
kovasti Natosta tässä yhteydessä, että tänä syksynähän
Nato on jäänyt aika lailla sivuraiteelle. Yhdysvallat
halusi, että 5 artikla otetaan käyttöön,
mutta kysehän oli pitkälti symbolisesta eleestä,
jolla saatiin muiden Nato-maiden tuki, mutta muunlainen solidaarinen
tuki terrorisminvastaiseen kamppailuun tuli kuitenkin myös YK-järjestelmän
kautta.
On aivan selvää, että lähiaikoina
kansainvälisten toimijoiden roolit voivat muuttua. Näin
ollen se keskustelu, joka nyt on käyty, on vain eräänlainen
välitilinpäätös. Varmaankaan
vuoteen 2004 mennessä ei ole mitään sellaista
kehitystä tapahtunut, joka vain lopppuisi, vaan turvallisuuspoliittinen
ympäristö on muuttunut sillä tavoin,
että muutos näyttää hyvinkin
jatkuvalta.
Raija Vahasalo /kok:
Arvoisa puhemies! Haluan nostaa esille kaksi asiaa: kansamme
vahvan maanpuolustustahdon ylläpitämisen ja sen, että Puolustusvoimat
pysyvät mukana kehityksen tahdissa.
Kansan maanpuolustustahdon ylläpitäminen ei
ole itsestäänselvä asia. Siihen tulee
tietoisesti panostaa. Yleinen asevelvollisuus, kertausharjoitukset,
vapaaehtoiset maanpuolustuskurssit ovat eräitä keinoja
maanpuolustustahdon ylläpitämiseksi.
Vahva maanpuolustustahto on edellytys itsenäisyydellemme.
Maanpuolustustahtoa tulee luoda jo nuoresta pitäen. Niin
kauan kuin veteraanit elävät keskuudessamme, maanpuolustustahdosta
on helppo puhua, sitä on helppo perustella ja helppo ylläpitää.
Entäpä myöhemmin, muutaman vuoden kuluttua?
Olen huolissani myös siitä, miten kansalaisten
maanpuolustustahdon kanssa käy niillä alueilla
ja paikkakunnilla, joilla halutaan lakkauttaa varuskuntia. Varuskuntien
lakkauttaminen ei tästä näkökulmasta käsin
ole kovinkaan viisasta.
Toinen ei-itsestäänselvä asia on
se, että luomme Puolustusvoimille riittävät
edellytykset pysyä kehityksessä mukana. Se vaatii
muun muassa riittävien määrärahojen
turvaamista. Nyt päätetty rahoitusjärjestelmä tuo
pitkäjänteisyyttä, vaikka rahoituksen
taso ei olekaan riittävä. En ymmärrä niitä,
jotka tarkoitushakuisesti asettavat puolustusmäärärahat
ja peruspalvelut vastakkain. Eivätkö puolustusmäärärahat
ole sitä todellista peruspalvelua, itsenäisyytemme
perusturvaa?
On hyvä ja valiokunnan puheenjohtajalle kiitos siitä,
että selonteko oli yksimielinen. Tällaisissa asioissa,
jos missä, pitää olla sitä.
Mutta selonteon uskottavuutta on heikentämässä se,
että yksimielinen selonteko on niin konsensushenkinen,
että siitä on jätetty kaikki kiistanalaiset
asiat pois ja siirretty niiden käsittely myöhemmäksi. (Ed.
Laakso: Kuten esimerkiksi?) Kiistanalaiset asiat ovat joka tapauksessa
piiloagendalla, näkymättömissä,
ja niitä kuitenkin valmistellaan koko ajan. (Ed. Laakso:
Mitä ne ovat?)
Arvoisa puhemies! On tärkeää, että keskustelu
jatkuu tämän illan jälkeenkin ja että ne
perusperiaatteet, joita kannatamme puolustuspolitiikassa ovat keskustelumme
pohjana.
Seppo Lahtela /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Sen verran korjaan aikaisempaa puheenvuoroani,
kun väheksyin siinä ed. Vistabackan tekemää aloitetta,
lausumaa mietintöön, että toteaisin,
herra puhemies, että en noteerannut tätä riittävän
syvällisesti vaan asiaa enemmän mietittyäni
totean, että jos tämä voitaisiin eduskunnassa
hyväksyä, silloin ei miinoista keskusteltaisi koskaan
taikka Puolustusvoimat saisi niin laajat rahavarat, että tämä asia
olisi hyvässä hoidossa. Siltä osin olen
ymmärtänyt tämän väärin
ja näen, että ed. Vistabacka taitavana valtiopäivämiehenä on
tähän kätkenyt sellaisen ajatuksen ja
mietelmän, että tätä on monen
vaikea ymmärtää mutta sisältö on
hyvä ja tavoite oikea.
Arvoisa herra puhemies! Yhtenä asiana, kun puheenvuoroa
silloin pyysin: Tuntuu, että kokoomuksen riveissä vapaaehtoinen
maanpuolustus ja sen eteen tehtävä työ ei
ole oikein selvillä, kun ed. Nepponen ja ed. Kuosmanen
tässä asiassa sanailivat keskenään,
mutta jotenkin jää tällä kertaa
semmoinen vaikutelma, että ed. Kuosmasella on vapaaehtoisen
maanpuolustustyön sisältö enemmän
hengessä ja mielialassa kuin se yleensä tuntuu
kokoomuksen ryhmässä olevankaan.
Jari Leppä /kesk:
Herra puhemies! Varikot ovat olleet erittäin näkyvästi
keskustelussa esillä. Varuskunnilla on myöskin
ehkä joissakin tapauksissa jopa varikkoja suurempi merkitys paikkakunnilleen.
Samalla tavalla kuin varikkoja muualla myöskin Etelä-Savossa
Savon Prikaatia tulee voida kehittää yhtenä pilarina
uskottavan maanpuolustuksen, yleisen asevelvollisuuden ja vahvan
maanpuolustustahdon ylläpitämiseksi. Turvallisuus-
ja puolustuspolitiikassa on huomioitava myös alueellinen
ja paikallinen näkökulma erityisesti niillä alueilla,
joilla varuskunnalla on merkittävä työllistävä ja
aluetaloudellinen rooli, kuten Mikkelissä on. Puolustusvoimilla
on erittäin laaja toimintaskaala, ja sitä kautta
sen tehtävät ja merkitys ovat Etelä-Savon tyyppisille
maakunnille niin merkittäviä, että tämä varuskunta,
Savon Prikaati, tulee myöskin ottaa kehitettävien
varuskuntien listalle.
Kalevi Olin /sd:
Arvoisa puhemies! Kuluvan syksyn tapahtumat ovat muistuttaneet
meitä siitä, että kansainvälinen
kehitys ei noudata jatkuvuutta eikä välttämättä tänä päivänä lainkaan totuttuja
asioiden ja tapahtumien etenemiskulkuja, kuten useassa puheenvuorossa
on todettu. Nämä ennalta arvaamattomat tapahtumat
voivat muuttaa kansainvälisen kehityksen suuntaa. Kansallisvaltioita
ja niiden kansalaisten turvallisuutta koskevat uhkakuvat voivat
muuttua olennaisesti siitä, mihin on totuttu viime vuosikymmeninä.
Tähän keskusteluun liittyy mielestäni
Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan lähtökohdan tarkastelu,
vaikka keskustelemmekin rajatusti turvallisuus- ja puolustuspolitiikan
selonteosta. Keskeistä tässä nimittäin
on laaja turvallisuuskäsite. Sitä on osuvasti
kutsuttu myös inhimilliseksi turvallisuudeksi. Laaja turvallisuuskäsite
kattaa poliittisten ja sotilaallisten kysymysten lisäksi
myös ihmisoikeuksien kunnioittamisen ja oikeusvaltioperiaatteen
noudattamisen sekä taloudellisen vapauden, sosiaalisen
vastuun ja keskinäisen solidaarisuuden ympäristön
suojelemi-seksi. Laajassa turvallisuuskäsitteessä otetaan huomioon
myös se, että tiettyjen yhteiskuntatoimintojen
lamaannuttaminen on mahdollista ilman suurimittaista aseellista
konfliktia tai sodankäyntiä. Tällainen
häiriö voi vaikuttaa yhteiskunnan turvallisuusrakenteisiin
ja luoda ahdinkoa, pelkoa ja turvattomuutta kansalaisten keskuudessa.
Arvoisa puhemies! On mielenkiintoista panna merkille, että tässä selonteossa
ulkoasiainvaliokunta mutta myös puolustusvaliokunta ovat
todella paneutuneet tähän tehtävään.
Lopputulos näyttää saavan varsin laajan,
ilmeisesti lähes yksimielisen kannatuksen. Tässä keskustelussa täysistunnossa
olen pannut merkille joitakin havaintoja, joita kommentoin.
Ed. Kiljunen puheenvuorossaan korosti, että eduskunnan
ei pidä osallistua ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja puolustuspolitiikan
valmisteluun. Mielestäni ed. Kiljunen on oikeassa tässä, koska
tätä kysymystä pitää tarkastella
nimenomaan lainsäädäntövallan
ja hallitusvallan näkökulmasta, ja vaikka uusi
perustuslaki antaa uuden mahdollisuuden myös valmisteilla
olevien asioiden ikään kuin tilanteen tasalla
olemiseen, varsinainen valmistelu kuuluu kyllä valtioneuvostolle.
Useissa puheenvuoroissa on myöskin otettu kantaa Suomen
sotilaalliseen liittoutumattomuuteen. Keskustelu liittoutumattomuudesta
on arvioni mukaan edennyt, koska tässäkin vuoropuhelussa
juuri sotilaallinen liittoutumattomuus on se, josta puhutaan, kuten
pitääkin. Varsinaista liittoutumattomuutta ei
esiinny, ei myöskään puolueettomuutta
siinä suhteessa kuin perinteisesti Suomen osalta on tunnettu,
koska EU:n jäsenenä me olemme myöskin
EU:n matkassa.
Arvoisa puhemies! Edustan ajattelua, joka perustuu psykologiaan,
että jos on pelkoja, peloista pitää puhua.
Miltä osin asia liittyy esimerkiksi Nato-keskusteluun?
Edustan sitä logiikkaa, että tästäkin
asiasta on keskusteltava ja julkisesti, parempi kaduilla kuin kabineteissa.
Tältä osin Suomi on ottamassa jälleen
kukonaskeleita kansanvaltaiseen keskusteluun, jossa myös
kansalaismielipide voidaan ottaa aikaisempaa paremmin huomioon.
Puhemies! Useissa puheenvuoroissa on viitattu myös
Venäjään ja sen valtiojohtajan Putinin toimintalinjaan.
Jos arvioidaan sitä, kuten ed. Kalliomäki ryhmäpuheenvuorossaan,
niin merkittävää on, että Venäjän
osalta kolmea viime vaihetta voidaan aina kutsua valtiojohtaja-
ja ulkoministerivaiheeksi. Sitten taas seuraava valtiojohtaja on
ulkoministeri, mutta Putinin vaihe on vaihe, jossa käytetään
vain Putinin, valtiojohtajan, nimeä. Se tarkoittaa, että hänen
asemansa on vahva ja että hän myös toimii
jonkin verran toisella tavalla kuin edeltäjänsä.
Arvioni on, että siinä toimintalinjassa heijastuu
Pietari Suuren toimintamalli, johon aikanaan jo siinä vaiheessa, kun
häntä koulutettiin silloisen Venäjän
johtotehtäviin, liittyi hyvin keskeisesti länsimaiseen kulttuuriin
ja länsimaiseen elämään perehtyminen.
Ed. Saarinen käsitteli aivan oikein Hangon ja koko
Hangon alueen ja tältä osin sen Uudenmaan osan
merkitystä suomalaisessa turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa
keskustelussa eikä ainoastaan keskustelussa, kuten hän
oikein totesi, vaan myös strategian rakentamisessa. Osaltani
tuen hänen ajatuksiaan siinä suhteessa, että Hanko
ja koko sen lähialue edustavat maallemme, myös
unionille, merkittävää puolustusstrategista
paikkaa. Sen takia ed. Saarisen esiin nostama näkökulma
ansaitsee keskustelun myös myöhemmin eduskunnassa
vielä tämän vaalikauden aikana. Toivon,
että siihen palataan ja että se myöskin
voidaan noteerata.
Sitä vastoin vaalipiirini ed. Kankaanniemen arviosta,
että sosiaalidemokraatit olisivat heti valmiit hakemaan
Nato-jäsenyyttä — kirjasin tämän
sanatarkasti mieleen — hänen kanssaan jossain
muussa yhteydessä tulen keskustelemaan, koska se perustui
joko virhearvioon tai tarkoitukselliseen asian väärinymmärtämiseen.
Ed. Kankaanniemi myös peräänkuulutti
sitä, että Suomen pitäisi jatkaa lääkärin
linjalla. Se on hyvä linja, mutta se on myös vanha
linja. Ainakin itse edustan sitä, että aika on
sitä nykypäivänä, että ei
riitä, että korjataan ikään
kuin muiden aiheuttamia tuloksia ja hoidetaan niitä myös
lääketieteellisesti vaan on myös pyrittävä ennalta ehkäisevään
diplomatiaan ulko- ja turvallisuuspolitiikan keinoin, mitä Suomi
on erinomaisesti myös kyennyt esimerkeillään
osoittamaan, siis pohtimaan oikeutta ja kohtuutta.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan puhemies
Uosukainen.
Timo Ihamäki /kok:
Arvoisa puhemies! "Joka maassa on armeija, jos ei omaa, niin
vieras" on vanha sanonta, joka ilmeisesti pitää tässäkin
maailmantilanteessa paikkansa. "Suomi on hyvä maa, sitä kannattaa
puolustaa, ja sen paras puolustaja on Suomen kansa", sanoo kenraali Ehrnrooth
kirjassaan. Yleinen asevelvollisuus on se perusta, jolla tätä maata
puolustetaan. Puolustusta siis kehitetään puhtaasti
kansalliselta pohjalta, ja tätä mieltä on
suuri enemmistö suomalaisista.
Puolustuksen periaatteet ovat selkeät. Kun halutaan
puolustaa koko Suomea, on alueellinen puolustusjärjestelmä,
on hyvin koulutetut valmiusprikaatit ja on mahdollisuus strategisen
iskun torjuntaan. Vielä 60-luvulla reservimme olivat 700 000
miestä. Vuonna 2008 meillä on 350 000 taistelutehtäviin
hyvin koulutettua ja varustettua miestä. Ikäluokista
koulutetaan armeijassa ja sen pystyy käymään
läpi noin 80 prosenttia, mutta ikäluokat ajan
kanssa pienenevät. Näin väestö Suomessa
näyttää kehittyvän.
Nyt arvellaan pärjättävän
tällä 350 000 miehen joukolla, jos koulutusolosuhteista
pidetään huolta. Tärkeää ovat
tahto, taito, motivaatio mutta myös välineet.
Kaiken lisäksi tarvitaan erittäin voimakasta maanpuolustustahtoa,
mikä meillä Suomessa onkin. Kaiken takana on oltava
uskottava puolustus.
Valtiontalouden kannalta sitoudutaan selonteossa siihen, että puolustukseen
sijoitetaan varoja vuosina 2003—2008 vuosittain keskimäärin 10,8
miljardia markkaa. Selonteon hankkeet voidaan tällä rahalla
toteuttaa ja tällä rahalla ilmeisesti tullaan
myöskin toimeen. Suomi on nyt ja ehkäpä tulevaisuudessakin
liittoutumaton, mutta ei riippumaton.
Me emme ole mikään yksinäinen saareke
tässä maailmassa. Rauhankumppanuus on jo yhteistyömuoto.
Mutta meidän täytyy varautua tietysti sellaiseen
tilanteeseen, että jos maailma ympärillämme
muuttuu, meillä on oltava valmius ajatella asiaa uudestaan.
Arvoisa puhemies! Haluan vielä todeta, että selonteko
oli jo sinänsä hyvä, mietintö on
myöskin hyvä. Osa asioista jätettiin
auki ja ne voidaan ratkaista myöhemmin, mutta tässä on
kuitenkin annettu Puolustusvoimien kehittämiselle erittäin hyvät
raamit.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Ed. Saarinen toi esille etelärannikon
maanpuolustuskysymyksiä. Vaikka itse olen syvältä sisämaasta,
toivon kuitenkin, että kun näitä asioita
täällä toimeenpannaan, niitä tarkasteltaisiin myös
sen signaalin kannalta, minkä Suomi antaa ulospäin
niillä varuskunnilla, joita rannikollamme ja merialueellamme
on.
Esa Lahtela /sd:
Arvoisa rouva puhemies! Ihan lyhyesti paikalta muutama asia.
Tämän päivän maailmassa
kuitenkin, kun suomalaista yhteiskuntaa katsoo, tärkein
meillä lienee se, jotta me osaamme hoitaa suhteet naapureihin
päin diplomatian keinoin. Me emme koskaan pääse
siihen tilanteeseen, jotta me voimme aseilla uhoilla, jotta me pystymme
tekemään mitä vain, niin kuin ed. Bremer
totesi, että meidän pitää hankkia
viimeisen päälle uudenaikaista kalustoa ja satsata
siihen valtavasti rahaa. Siinä nimittäin saattavat
monet köyhät jäädä meillä Suomessa
hoitamatta.
Tärkeää on huolehtia myös
siitä, jotta ei elintasoeroja sallita vaan pyritään
torjumaan niitä. Se tarkoittaa myös meidän
lähialueitamme. Tämä lieventää myös
niitä mahdollisuuksia, että syntyy kriisejä ja
epätoivoa ja mahdollisesti semmoista ilmiötä,
että halutaan tulla rikkautta jakamaan jopa aseiden kanssa.
Sen takia minusta kaikkein tärkein on juuri se puoli.
Lisäksi tietysti tarvitaan maanpuolustusta, se on kieltämättä näin.
Mutta joka tapauksessa olen sitä mieltä, jotta
Nato-kysymyksestä pitää käydä keskustelu
totta kai, mutta ennen kuin siitä tehdään
päätös, suoritetaan sitova kansanäänestys. Olen
nimittäin sitä mieltä yhä edelleen,
jotta liittoutumattomuus on eräänlainen henkivakuutus. Siinä vaiheessa,
kun me liittoudumme, me olemme jonnekinpäin vihollisia,
ja vaikka apu voi olla selän takana, kuitenkin se tekee
Suomen jossakin mielessä vihollisvaltioksi ainakin itään
päin, ja sitä ei sallisi koskaan.
Maamiinakysymyksestä olen sitä mieltä,
jotta miinat ovat aika turvallisesti meidän varastoissamme
ja hyvin hallittuja. Määrätty uhka sinällään,
mutta niitä ei ole koskaan käytetty väärin eikä tulla
käyttämään jatkossakaan.
Markku Markkula /kok:
Arvoisa puhemies! Laajamittaisten sotilaallisten konfliktien uhan
tilalle ovat yhä selkeämmin tulleet, ja uskon
että jatkossa edelleen ovat tulossa, globaalit, kansalliset
rajat ylittävät, turvallisuusongelmat, erityisesti
tietenkin tämän syksyn tapahtumien valossa kansainvälinen
rikollisuus ja terrorismi, mutta mitä suurimmassa määrin
näitä uhkatekijöitä ovat erityisesti
myös informaatio- ja ympäristöuhat.
Tietoturvallisuus muodostaa tässä selonteossa pienen
mutta erittäin tärkeän osa-alueen. Selonteossa
viime keväältä todetaan: "Tietoverkkojen kautta
leviävät informaatiouhkat ovat lisääntymässä globaalisti.
Ne eivät tunne valtioiden rajoja, ja niiden hallinta on
vaikeaa. Informaatiouhkien aiheuttajia voivat olla yhtä hyvin
valtiolliset organisaatiot kuin rikolliset tai terroristit." Tämä asia
olisi varmasti vaatinut paljon paljon laajemman analyysin vielä,
sillä tietoturvallisuus kaiken kaikkiaan on se tekijä,
jonka uskon lähivuosina ja lähivuosikymmeninä saavuttavan
aivan toisenlaiset mittasuhteet, kuin sillä tällä hetkellä meidän
mielessämme ja tässä eduskuntakeskustelussa
tänä päivänä täällä on
ollut.
Tämä tulee korostetusti esille sen takia,
että Suomi kiistatta on yksi johtavista tietotekniikan käyttäjistä,
mutta myös kehittäjistä maailmassa. Yhteiskunnan
kriittiset toiminnat ja organisaatiot ovat nykyään
käytännöllisesti katsoen täysin riippuvaisia
tietojärjestelmien toimivuudesta. Informaatioyhteiskuntakehitys,
talouden verkostoituminen sekä yleinen globalisoituminen
tulevat entisestään syventämään
ja laajentamaan näitä riippuvuuksien muotoja.
Kehitys tekee koko yhteiskunnasta erittäin haavoittuvan
uudenlaisille tietojärjestelmiin kohdistuville uhkille
ja riskeille. Yhteiskuntaan voidaan vaikuttaa tietojärjestelmiä hyväksikäyttäen
yli kansallisten rajojen. Niinpä onkin tärkeää todella,
että puhutaan myös uhkaavista informaatio-operaatioista
ja jopa informaatiosodankäynnistä. Järjestimme eduskunnassa
lokakuussa Tietoturvallisuus-seminaarin, ja se konkreettisesti osoitti,
miten paljon näitä uhkatekijöitä on
olemassa ja miten haavoittuvainen yhteiskunta kaiken kaikkiaan on.
Vuosi sitten puolustustaloudellisen suunnittelukunnan työryhmä sai
valmiiksi raporttinsa tietojärjestelmien ja tietoturvallisuuden
hallinnollisista järjestelyistä. Siinä raportissa
pelkistettynä todetaan: "Suomesta puuttuvat lähes kokonaan tietoliikenneturvallisuuteen,
tietojärjestelmien turvallisuuteen sekä tietoturvaloukkausten
ja -ongelmien havaitsemiseen ja ratkaisemiseen liittyvät operatiiviset
toiminnot. Maahan on vähitellen luotava monipuolinen, teknisesti
orientoitunut asiantuntijakeskittymä, joka kykenee tarvittaessa
avustamaan, arvioimaan ja valvomaan näiden uusien tietoturvallisuustoimintojen
kehittämistä käyttäen tarvittaessa
hyväkseen yksityisen sektorin laaja-alaista asiantuntemusta
ja monipuolisia toimintoja." Tähän vastauksena
tuo lokakuinen eduskunnan seminaari osoitti, että paljon
on jo tapahtunut, mutta erittäin paljon on vielä tehtävää.
Arvoisa puhemies! Selonteon laajemmasta osasta haluan vain lyhyesti
todeta, että selonteko ja nyt valmistunut eduskunnan mietintö muodostavat
hyvän linjauksen lähivuosien toimenpiteille. Tämä eduskunnan
pian hyväksymä linjaus sisältää myös
vaikeita ratkaisuja. Näihin on tässä viitattu,
muun muassa ed. Saarinen Hankoniemen osalta ja eteläisen
Suomen rannikonpuolustuksen osalta. Mutta nämä ratkaisut
ovat osa laajaa kansallista kokonaisuutta ja yhdessä hiottua kompromissia,
ja siinä mielessä tähän kokonaisuuteen
on mentävä.
Arvoisa puhemies! Lopuksi totean kokoomuksen hyvään
ryhmäpuheenvuoroon yhtyen, että suomalaisten maanpuolustustahto
on korkealla. Suuri enemmmistö meistä kannattaa
yleiseen asevelvollisuuteen perustuvaa puolustusjärjestelmää,
ja täten Suomen puolustuksen merkittävät
tukipilarit, vahva maanpuolustustahto ja vapaaehtoinen maanpuolustustyö,
luovat edellytykset Suomen tulevaisuudelle, Suomen itsenäisyydelle
jatkossakin.
Eero Akaan-Penttilä /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Haluan vain lyhyesti todeta, että tänä iltana
vapaaehtoista maanpuolustusta on aika lailla ylimalkaisesti käsitelty
täällä, ja pyydän huomauttaa,
että valiokunnan lausuman mukaan sitä on mahdollisuus
kehittää ihan hyvällä tavalla
eteenpäin. Erityisesti vain toivoisin, että suomalainen
versio kodinturvajoukoista otettaisiin kuitenkin siinä kehittelyssä mukaan.
Se voi olla aivan jotain muuta kuin se Hemvärnet, mitä täällä tänään
on kuvattu, ja toivon, että lapsi ei mene pesuveden mukana.
Jaakko Laakso /vas:
Rouva puhemies! (Eduskunnasta: Menee vielä korokkeelle!)
Totean ensiksi, että tämä on toinen varsinainen
puheenvuoroni tässä keskustelussa. — Esitin
ensimmäisessä puheenvuorossani, ryhmäpuheenvuorossani,
väitteen, jonka mukaan Suomi Naton jäsenenä joutuisi
maksamaan vähintään 2 prosenttia bruttokansantuotteesta
puolustusmenoja. Mihin tämä väitteeni,
jota puolustusministeri Enestam polemisoi ja jota myös
ed. Kekkonen polemisoi, mihin tämä väitteeni
perustui? Tämä väite perustui muun muassa
tehtyihin tutkimuksiin.
Ensimmäisen niistä tutkimuksista teki puolustusneuvosto.
Puolustusneuvosto muutama vuosi sitten totesi, että Suomen
Nato-jäsenyys, ed. Kekkonen, tulee lisäämään
tuntuvasti puolustusmäärärahoja. Tämän
selvityksen muuten esitteli puolustusministeriön silloinen
kansliapäällikkö kenraaliluutnantti Pertti
Nykänen. Nykäsen esittelemä selvitys
osoitti, että Nato-jäsenyydestä tulisi
miljardien lisälasku. Näin sanoi silloinen puolustusministeri,
joka oli osallistunut puolustusneuvoston kokoukseen, ministeri Anneli
Taina.
Yhden arvion Nato-jäsenyyden kustannuksista on esittänyt
Maanpuolustuskorkeakoulun tutkija majuri Mika Kerttunen, hänkin
muutama vuosi sitten. Hän laski, että sotilasliiton
jäsenyys kasvattaisi Suomen puolustusbudjettia kolmanneksella,
ed. Kekkonen. (Hälinää — Puhemies koputtaa)
Majuri Kerttunen totesi, että Nato-jäsenyys merkitsisi
käytännössä muun muassa valmiutta
ottaa maahan kolmisensataa hävittäjäkonetta
ja valmiutta toimia yhdessä kahden Nato-divisioonan kanssa.
Huomattavasti korkeampiakin arvioita Nato-jäsenyyden
hinnasta on esitetty. Muistaako ed. Kekkonen, mitä presidentti
Mauno Koivisto on todennut Nato-jäsenyyden hinnasta? Presidentti Koiviston
arvio on kaikkein korkein. Hän on todennut, että Nato-jäsenyys
kolminkertaistaisi puolustusbudjetin. Se merkitsisi 20:tä miljardia markkaa
lisää. Hän kysyy, mitä me sillä saisimme.
Pääsisimme mukaan hyvin riitaiseen pesään,
sanoo presidentti Koivisto.
Myös Naton päämajassa on toivottu,
että jäsenmaat panostaisivat enemmän
puolustukseen. Oikeastaan tähän on kolme syytä:
ensinnäkin Kosovon sota ja siitä saadut kokemukset,
toiseksi EU:n kriisinhallintajärjestelmän rakentaminen ja
kolmanneksi 11.9. tapahtumat, ed. Kekkonen.
Miksi mainitsen ed. Kekkosen tässä yhteydessä?
Koska ed. Kekkonen lainasi erittäin hyvää ja asiantuntevaa
haastattelua, jonka tasavallan presidentti Tarja Halonen on antanut
Sotilasaikakauslehdelle. Ed. Kekkonen, tiedättekö te,
miksi hän polemisoi tätä 2 prosentin
rajaa vastaan tässä haastattelussa? Sen takia,
että eräät muut ovat esittäneet,
että jo Euroopan unionin jäsenenä Suomen
pitäisi nostaa puolustusbudjettinsa 2 prosenttiin. Presidentti
Halonen polemisoi tätä käsitystä vastaan
aivan oikein ja mainiolla tavalla perustellen. Siinä, mitä minä väitän,
ei ole kysymys Euroopan unionin jäsenyydestä,
ed. Kekkonen, vaan Nato-jäsenyydestä. Eli Nato-jäsenyys
johtaisi siihen, että Suomi joutuisi lisäämään
puolustusmenojaan.
Olen varma, että me jatkamme tätä keskustelua
tulevaisuudessa, sillä ministeri Enestam esitti mielenkiintoisen
väitteen, jonka mukaan Nato-jäsenyys vähentää Suomen
puolustusmenoja. Todettakoon, että hän ei ole
ensimmäistä kertaa esittänyt tätä väitettä.
Hän esitti sen ensimmäistä kertaa tammikuussa
2001, tämän vuoden tammikuussa. Mihin hänen
logiikkansa perustuu? Se perustuu siihen, että esimerkiksi
Keski-Euroopan pienillä Nato-mailla on keskinäistä työnjakoa
ja muun muassa nämä maat eivät tarvitse kaikkia
puolustushaaroja.
Ministeri Enestam ei ole läsnä, mutta haluaisin
tätä keskustelua jatkaa tulevaisuudessa kysymällä häneltä,
että kun Suomen puolustuksessa tarvitaan kaikki puolustushaarat,
mistä ministeri Enestam olisi valmis tinkimään,
jos Suomi liittyy Naton jäseneksi.
Puhemies:
Myönnän poikkeuksellisesti minuutin vastauspuheenvuorot
edustajille Kekkonen ja Kiljunen.
Antero Kekkonen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! En halua provosoida ed. Laaksoa sanomalla
ensimmäistäkään omaa mielipidettäni,
mutta jos minun sallitaan siteerata presidentti Halosta, näin
presidentti sanoo: "Olen aina sanonut, ettei prosenteilla puolusteta
vaan miehillä ja kalustoilla. Tietysti Naton piirissä halutaan
mitata keskinäistä taakan jakoa ja sen vuoksi
on ollut esillä näitä prosentteja. Meidän
ei tarvitse täyttää mitään
2 prosentin Nato-tasoa. Meillä on asevelvollisuusarmeija,
ja se on mielestäni erinomaisen hyvä perusratkaisu kolmesta
syystä." En luettele näitä kolmea syytä, mutta
tässä ymmärtääkseni
on kiteytettynä se, mitä presidentti Halonen on
sanonut ja myöskin tarkoittanut.
Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Me olemme tänään
käyneet suhteellisen laajasti keskustelua sotilaallisesta
liittoutumisesta ja liittoutumattomuudesta. Jossain mielessä ed.
Laakson juuri käyttämä puheenvuoro oli
kuitenkin harvinainen pelkistys tästä keskustelusta.
Hän pohdiskeli ainoastaan sitä kysymystä,
onko Nato-jäsenyys lisäämässä puolustusmenojamme
vai ei. Olen ymmärtänyt, että me olemme
täällä huomattavasti monipuolisemmin
pyrkineet tätä asiaa problematisoimaan.
Haluaisin ed. Laaksolta kysyä: Mikä on teidän
kantanne siinä suhteessa, jos Nato-jäsenyys vähentäisi
meidän puolustusmenojamme? Olisitteko te halukkaampi liittymään
sotilasliittoon? Jos teidän vastauksenne on "ei", kaipaisin
analyyttisempaa otetta koko keskusteluun.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa rouva puhemies! Täällä on
todella puhuttu liittoutumisesta ja aseellisesta puolustuksesta.
Haluaisin näin lopuksi todeta sen, että itse selonteossa
aika monta sivua nimenomaan käsittelee turvallisuuspoliittista
ympäristöä, yleisesti ympäristökysymyksiä, jopa
sellaista asiaa kuin ilmastomuutoksia, sairauksien lisääntymistä ja
leviämistä, ympäristötuhoja
jne. Meillä on varmasti rajavalvonta ja armeija paremmassa
kunnossa kuin meillä on esimerkiksi öljyntorjuntavalmius
Itämerellä ja itäisellä Suomenlahdella.
Tällä tavalla myöskin pitää,
arvoisat kansanedustajat, katsoa yhteistä turvallisuutta.
Lopuksi, joukko-osastojen siirroista on tietysti puhuttu ihan
aiheesta eri puolilta Suomea, pidetty mielessä aluepolitiikka,
myöskin erilainen varusteluteollisuus. Mutta viittaisin
siihen, että myöskin niillä paikkakunnilla,
minne nämä joukko-osastot aiotaan siirtää,
saattaa yllättäen tulla ongelmia, mahdollisesti
pieniä, mutta kuitenkin. Muun muassa Valkealan kunnassa
johtuen siitä, että Haminasta ollaan siirtämässä ilmatorjuntaa sinne,
on kunnan tasolla tulevaan infraan, tässä tapauksessa
koululaitokseen, liittyvä ongelma. Asia on vähän
paradoksaalinen, mutta tämäkin on hyvä tietää.
Henrik Lax /r:
Arvoisa rouva puhemies! Ed. Bremer sanoi puheenvuorossaan,
että tässä keskustelussa voimakkaasti
on ajettu Suomea Natoon. En tiedä tarkalleen, mitkä puheenvuorot olivat
ed. Bremerin mielessä.
Itse kiinnitin huomiota yhteen kohtaan sosialidemokraattisessa
ryhmäpuheenvuorossa ja samoin yhteen kohtaan kokoomuksen
ryhmäpuheenvuorossa. Molemmat kohdat synnyttivät mielestäni
vähän epämääräisen
kuvan siitä, mitä todella tarkoitetaan. Ed. Antti
Kalliomäki sanoi, että nykyoloissa ei ole maailmaa
mullistava kysymys, valitaanko liittoutumattomuus vai liittoutuminen.
Vähän samaan sävyyn ed. Karpio peräänkuulutti
tai kysyi, kuinka suuri on liittoutumattomuuden ja liittoutumisen
välinen raja.
Haluaisin sanoa, että on paikallaan muistuttaa siitä,
että vakiintuneen linjan muuttaminen on kansallisesti erittäin
merkittävä ratkaisu. Se vaatii kyllä erinomaisen
vakuuttavia perusteluja. Mielestäni niitä ei ole
riittävästi. Aikaa onneksi on pohtia, ja tulisi
pohtia ja eritellä tarkoin liittoutumattomuuden todellinen
merkitys. Tuorein ja vakuuttavin esimerkki siitä, että sillä on
reaalinen poliittinen arvo, oli presidentti Martti Ahtisaaren väliintulo
Kosovossa, johon on viitattu aikaisemmin. Mutta tämä on
oman messun väärti asia. Siinä yhdyn
ed. Oliniin, että vaaditaan avointa ja laajaa keskustelua.
Ymmärrän, että myös ulkoasiainvaliokunnan
puheenjohtaja Liisa Jaakonsaari oli samoilla linjoilla, kun hän
peräänkuulutti konkreettista, syvällistä keskustelua
liittoutumattomuuden merkityksestä nykyoloissa.
Sulo Aittoniemi /alk:
Rouva puhemies! Kannatan ed. Vistbackan lausumaehdotusta.
Esko Aho /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Haluaisin myöhäisestä ajankohdasta
huolimatta puuttua muutamalla sanalla tämän mietinnön ehkä kaikkein
keskeisimpiin kahteen kysymykseen, siihen, millaisia turvallisuuspoliittisia
perusratkaisuja Suomen pitäisi tulevaisuudessa tehdä,
ja siihen, miten tällaiset suuret kansalliset linjaratkaisut
tulisi valmistella. Nämä kaksi asiaa liittyvät
hyvin olennaisesti toisiinsa. Haluaisin tässä lausua
tyytyväisyyteni siitä, että tämä valiokunnan
mietintö on syntynyt yksimielisesti. Sillä on
ilman muuta oma arvonsa tulevia ratkaisuja ja niiden valmisteluakin
ajatellen.
Täällä on monessa puheenvuorossa
viitattu mahdolliseen Nato-jäsenyyteen ja käyty
keskustelua siitä, pitäisikö Suomen muuttaa
ulko- ja turvallisuuspoliittista peruslinjaansa. Maailma on muuttumassa
hyvin paljon myös meidän lähiympäristössämme.
Kysymystä siitä, pitäisikö Suomen
liittoutua vai ei, on tästä syystä käsiteltävä eri
tavalla ja eri hengessä kuin mihin on viime vuosina totuttu.
Meidän on pakko tunnustaa se tosiasia, että monet
mannerlaatat liikkuvat nyt tavalla, jota ei vielä muutama
vuosi tai kymmenkunta vuotta sitten osattu ennustaa. On kolme sellaista
muutosta, jotka tulee ottaa huomioon.
Ensinnäkin se, miten Nato tulee laajentumaan. On selvää,
että Nato saa lähitulevaisuudessa uusia jäseniä.
Mitkä maat liittyvät jäseniksi tai mitkä maat
hyväksytään jäseniksi, se on meidän
kannaltammekin hyvin mielenkiintoinen kysymys. Millaisia ehtoja
nämä jäsenyysratkaisut sisältävät?
Millaisin järjestelyin nämä uudet maat
liittyvät Nato-jäsenyyteen, se on hyvin hyvin
mielenkiintoinen kysymys. Vielä kolmanneksi voisi olettaa,
että tähän laajentumiseen liittyy myös
Naton ja Venäjän keskinäisiä yhteisiä sopimuksia.
Kaikki nämä tekijät ovat asioita, joita
Suomen kannattaa valppaasti seurata.
Toinen muutos, jota on vielä vaikeampi ennustaa, on
se, mitä Natolle itselleen tapahtuu. Olemme nähneet
terrorismin uhan edessä, kuinka sotilasliittokin on joutunut
tunnustamaan voimattomuutensa näiden uusien uhkakuvien
edessä. Pidän hyvin todennäköisenä,
että sitä Natoa, jonka me olemme oppineet kylmän
sodan aikana ja vielä 90-luvullakin tuntemaan, ei enää tulevaisuudessa
ole. Millaiseksi Nato tulee muuttumaan, sitä on turhan
aikaista ennustaa, mutta on selvää, että myös
Naton sisäiset muutospaineet tulevat lähivuosina
olemaan kovia.
Kolmas iso muutostekijä on se, mitä tapahtuu Euroopan
unionin yhteistyölle sotilaallisissa ja turvallisuuskysymyksissä,
minkä roolin unioni tässä suhteessa tulee
saamaan. Täytyy sanoa, että viime viikonvaihteen
Laekenin huippukokouksen jälkeen odotukset eivät
ole erityisen korkealla. Unioni ei osoittanut siellä suurta
päätöksentekokykyä, ei osoittanut
historiallisten realiteettien tajua, vaan päinvastoin näytti
sortuvan pieneen keskinäiseen kamppailuun, peliin, joka
ei tule vahvistamaan unionia, ei sen paremmin kansalaisten silmissä kuin
maailmanpoliittisena toimijana.
Mutta olosuhteet voivat hyvin nopeasti muuttua. Niin kuin näimme
syyskuun 11. päivän jälkeen, kun tuli
välttämätön pakko tehdä uudistuksia,
kun oli välttämätön pakko viedä eteenpäin yhteistyötä unionin
sisällä, sisä- ja oikeusasioissa alkoi
tapahtua ja muutamassa viikossa saatiin aikaan asioita, jotka normaalisti
olisivat vieneet useita vuosia. Voi olla, että myös
näissä sotilaallisissa ja turvallisuuskysymyksissä tullaan
kohtaamaan samanlaisia vaiheita.
Näitä kaikkia kolmea asiaa Suomen ja suomalaisten
tulisi valppaasti seurata, ei niin, että pyrimme katsomaan,
mitkä näistä ilmiöistä ovat sellaisia,
jotka tukevat meidän jo vallalla olevaa käsitystämme
siitä, mikä on Suomen kannalta oikea ratkaisu,
vaan valpas seuraaminen tarkoittaa sitä, että ainakin
yritämme katsoa tapahtumia hyvin objektiivisesti, kiihkottomasti
ja realistisesti. Se on pienelle maalle ainoa tapa, jolla voimme tehdä viisaita
ja pitkällä aikavälillä onnistuneita ratkaisuja.
Arvoisa puhemies! Tämän jälkeen on
helppo siirtyä toiseen isoon kysymykseen: Miten vuoden
2004 selonteko ja siihen liittyvät ratkaisut tulisi valmistella?
Valiokunta on omassa kannanotossaan todennut, että eduskunnan
tulisi edellyttää vuoden 2004 selonteon
valmistelemista " -- parlamentaarisesti siten, että eduskunnan
keskeiset valiokunnat kytketään mukaan jo valtioneuvostovaiheessa,
jolloin soveltuvalla tavalla on hyödynnettävä kansalaisyhteiskunnan
ja tutkimuslaitosten panosta kuulemalla niitä valmisteluprosessin
aikana."
Jään tässä miettimään,
mitä oikein tarkoitetaan tällä kannalla.
Onko käynyt niin, että me tässä yhteydessä sekoitamme
kaksi käsitettä: parlamentarismin ja parlamentaarisen
valmistelun? Ne ovat selvästi eri asioita. (Ed. Väistö:
Kyllä!)
Parlamentarismi tarkoittaa sitä, että hallitus vastaa
asioista eduskunnan enemmistön tuen varassa ja on olemassa
oppositio, joka pyrkii esittämään sille
vaihtoehtoja ja joka on sinänsä päätöksenteosta
ulkopuolella, mutta olennainen osa parlamentaarista järjestelmää,
johon ei kuulu se, että oppositio on valmistelemassa asioita.
Siihen ei kuulu se, että oppositio kantaa vastuita asioista,
vaan vastuu asioista kuuluu tässä tapauksessa hallitukselle
ja sitä tukevalle eduskunnan enemmistölle.
Eduskunnan valiokunnat toimivat tämän periaatteen
pohjalta. (Ed. Ojala: Näin on!) Eduskunnan valiokuntien
luonnollinen toimintaperiaate on tämä. Siellä asiat
ja ratkaisut syntyvät hallitusryhmien voimin. Se on hyvä tunnustaa
sekä hallituksesta käsin että myös
oppositiosta käsin, koska se on parlamentarismin aivan
perustavaa laatua oleva lähtökohta. Minusta ei
pitäisi tässä valmistelussa sotkea parlamentarismia.
On tärkeä pitää nämä vastuusuhteet
selkeinä. Oppositio on tulevaisuudessakin oppositio, olipa
se sitten vuoden 2003 jälkeen mikä tahansa oppositio. Se
on oppositio, ja sen toimintaperiaatteet ovat sen mukaisia.
Sen sijaan kun on kysymys suurista kansallisista kysymyksistä,
joita aina ulko- ja turvallisuuspolitiikka edustaa, mutta aivan
erityisesti siinä murrosvaiheessa, jossa me nyt olemme,
me olemme suurten kansallisten peruskysymysten edessä,
ja silloin mielestäni parlamentarismi-asetelma voitaisiin
tältä osin panna sivummalle ja katsoa, voitaisiinko
ulko- ja turvallisuuspolitiikan peruslinjausta tehdä laajalta
pohjalta, ei parlamentarismin pelisäännöillä vaan
joillakin muilla pelisäännöillä.
Kysymys kuuluu tässä salissa: Onko kyse niin suurista
ratkaisuista, että pitäisi valita jotkin toiset
periaatteet?
Aikanaan 70- ja 80-luvuilla valittiin toisenlaiset periaatteet
syistä, joista voidaan varmaan täällä keskustella,
oliko se viisasta vai ei, mutta seurauksena oli se, että Puolustusvoimia
ja maanpuolustusta ja turvallisuuspolitiikan peruslinjaa voitiin
kehittää laajalla yhteistyöllä siksi, että valmistelussa
olivat kaikki mukana, myös ne voimat, jotka eivät
olleet kulloisissakin hallituksissa mukana. Haettiin tällaista
laajaa kansallista yhteisymmärrystä syistä,
joita en tosiaankaan halua tässä ryhtyä laajemmin
erittelemään.
Mielestäni kaikki perusteet on olemassa sille, että näitä 2000-luvun
alun päätöksiä valmisteltaisiin
samalla tavalla lähtien siitä, että nämä eivät ole
normaaleja hallitus—oppositio-kysymyksiä, vaan
nämä ovat laajempia, suurempia kansallisia kysymyksiä.
(Ed. Kokkonen: Kaipaako ed. E. Aho komitealaitosta?) — Minä kaipaan
sellaista parlamentaarista toimikuntaa, jossa olen ollut mukana.
Olen ollut itse asiassa kahdessakin sellaisessa 80-luvulla mukana.
Kun vertaan sitä valiokuntatyöskentelyyn, ero
on hyvin perustavaa laatua oleva, koska silloin kun asioita käsitellään valiokunnassa,
niitä aina käsitellään hallitus—oppositio-asetelmasta
käsin. (Ed. Kiljunen: Ei pidä paikkaansa!) — Kyllä.
Se kuuluu parlamentaariseen käytäntöön
tältä osin. — Mutta silloin kun käsitellään
ja valmistellaan asioita parlamentaarisesti kokoonpannussa elimessä,
kuten parlamentaarisessa puolustustoimikunnassa, jollaisessa olin
mukana, tai parlamentaarisissa puolustuskomiteoissa, silloin kaikki
jäsenet ovat tasavertaisia. Jokainen jäsen voi
osallistua samalla tavalla omasta poliittisesta taustastaan riippumatta asioiden
valmisteluun, ja lisäksi jokaisella jäsenellä oli
mahdollisuus kaikkeen mahdolliseen informaatioon, joka oli käytettävissä,
mikä antoi yksittäisille jäsenille mahdollisuuden
perehtyä hyvin syvällisesti näihin kysymyksiin.
Olen täysin vakuuttunut näiden kokemusten perusteella,
sekä parlamentaarisen puolustustoimikunnan jäsenen
kokemuksen että ulkoasiainvaliokunnan jäsenen
kokemuksen että puolustustoimikunnan puheenjohtajan kokemuksen
perusteella, siitä, että jos me haluaisimme seurata
näitä kolmea ilmiötä: Naton
laajentumista, Naton muuttumista ja Euroopan unionin yhteistyön
kehittymistä tällä valppaalla, kansallisesti
viisaalla ja kaukonäköisellä tavalla,
me käyttäisimme tällaista laajaa valmistelupohjaa.
Arvoisa puhemies! Tässä ovat omat havaintoni
valiokunnan mietinnöstä, jonka sisältöä pidän hyvin
onnistuneena, ja myös sitä, että se oli
tehty yksimielisesti, pidän viisaana ja oikeana ratkaisuna.
Raimo Vistbacka /ps:
Arvoisa puhemies! Puheenvuoroni ei liity ihan suoraan valtioneuvoston
selontekoon Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta vuonna
2001, vaan toivon, että puhemies, puhemiesneuvosto ja asianomaiset
orgaanit ottavat kantaa siihen, kun ed. Lax poikkeuksellisesti esiintyi
täällä ilman puvun takkia, eli siihen,
millä tavoin miesten pitää käyttäytyä ja
pukeutua, koska eräs edustaja on sinä aikana, kun
olen täällä ollut, saanut huomautuksen
pukeutumisesta. Kun me tiedämme, että myös
naiskollegat esiintyvät täällä jopa
tennareissa, toivon, että puhemiesneuvosto taikka asianomainen
orgaani antaa tulevan vuoden aikana asialliset ohjeistukset myös
meille miesedustajille.
Puhemies:
Ed. Vistbacka, voitte olla varma, että asiaan palataan!
Seppo Kanerva /kok:
Arvoisa puhemies! Tämän upean mietinnön
jälkeen on varmaan hyvä mahdollisuus toivottaa
rouva puhemiehelle hyvää joulua.
Outi Ojala /vas:
Arvoisa puhemies! Oli tavattoman mielenkiintoista kuunnella
keskustan puheenjohtajan Esko Ahon puheenvuoro hänen vaatimuksestaan
parlamentaarisiin komiteoihin palaamisesta.
Jos minä muistan nyt oikein, silloin kun ed. Esko Aho
oli pääministerinä, käynnistettiin
sen selonteon valmistelu, joka valmistui vuonna 97. Muistan, että silloin
vasemmistoliitossa olimme oppositiossa. Silloin puhuimme, että tarvittaisiin parlamentaarisia
komiteoita, mutta sellaista ei silloin asetettu. Muistan myöskin,
että nyt kun valiokunnassa tätä asiaa
käsiteltiin, ei siellä kuitenkaan parlamentaarinen
toimikunta noussut miksikään kynnyskysymykseksi
myöskään keskustan taholta.
Minä en oikein ymmärrä sitä,
että pidetään niin erinomaisen tärkeänä niitä parlamentaarisia komiteoita,
koska sehän johti myös siihen, että eduskunta
tavallaan oli sitten jo sidottu niihin ratkaisuihin, koska niitä oli
asiantuntijoiden kuulemisien ja muiden jälkeen niin pitkälle
valmisteltu, että tavallaan paketti tuotiin aika valmiina eduskuntaan.
Siellä löydettiin varmasti hyvät ratkaisut,
saatiin samaa informaatiota. Mutta eikö tämä voida
myöskin hoitaa eduskunnassa jatkossa niin, että jos
asianomaiset valiokunnat informoidaan, kaikki saavat saman tiedon?
Näin ainakin tulkitsin myöskin niitä keskusteluja,
joita käytiin ulkoasiainvaliokunnassa.
Puhemies:
Etenemme puhujalistaa.
Kimmo Kiljunen /sd:
Arvoisa puhemies! Jäin miettimään
samaa asiaa ed. Ahon puheenvuorosta: Mikä on se tapa, jolla
näitä selontekoja valmistellaan tulevaisuudessa?
Keskustelu, jonka parlamentti on tänään
käynyt ja valmistelutyö erityisesti, jolla keskustelu
on pohjustettu, on omalla tavallaan ollut upea esimerkki siitä,
miten parlamentaarinen työskentely näissä asioissa voi
edetä. Suuri pelko on se, että jos me ikään kuin
rakennamme etukäteen valmisteluelimen, jossa myöskin
on niin sanottu parlamentaarinen edustus mukana, todellisuudessa
käy sillä tavalla, että eduskunnassa
ei voida tätä vastaavaa keskustelua, jonka tänään
olemme käyneet, käydä tulevaisuudessa,
ikään kuin eduskunnan syömähammas
on viety pois. Tämä on se suurin huolenaihe, että näiden
asioiden veto tulee virkamiesvastuisemmaksi (Hälinää — Puhemies
koputtaa) ja poliittinen debatti, poliittinen keskusteluympäristö,
jossa me juuri parhaillaan olemme, jää toissijaiseksi.
Marjatta Vehkaoja /sd:
Arvoisa puhemies! On tietysti vähän erikoista,
että tällainen keskustelu aloitetaan tähän
aikaan yöstä. Itse haluaisin kyllä päästä jo
(Hälinää — Puhemies koputtaa) vähän
muille maisemille. Se täytyy sanoa.
Mutta parlamentaarisista komiteoista on sanottava, että nehän
on jo pitkän aikaa, koko 90-luvun voisi sanoa, korvattu
selvitysmiestoiminnalla. Siitä syystä suurempi
kysymys on tietenkin se, mitkä asiat ansaitsevat parlamentaarisen komitean
ja mitkä taas eivät ansaitse. Minusta se asia
sopisi kyllä miettiä. Ei aina välttämättä anna oikeaa
kuvaa tärkeysjärjestyksestä se, missä asioissa
on näitä parlamentaarisia komiteoita ollut. Näistä elämän
tärkeimmistä kysymyksistä ei aina ole
niiden kohdalla kuitenkaan kysymys.
Esko Aho /kesk:
Arvoisa puhemies! Ensiksi, miksikä tätä elintä kutsuttaisiin,
jossa valmistelu tehdään, niin se on ... (Ed.
Jaakonsaari: Konventti!) — Niin, sitä voisi kutsua
vaikka konventiksi, aivan oikein, ed. Jaakonsaari. Se kuvaa hyvin
sitä, että nimi ei ole olennaista, vaan olennaista
on se periaate, jolla valmistelu tehdään.
Uskallan väittää, että mitään
niin kauaskantoista kuin nyt on pöydällä edessämme
ei ole Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjan osalta ollut
käsiteltävänä sitten sotien
päättymisen. Siinä mielessä se
puoltaa sitä, että tässä käytetään
myös poikkeuksellisia valmistelutapoja. Me olemme sen tilanteen
edessä, että meidän täytyy päättää ja
valita, olemmeko jatkossakin liittoutumaton maa vai liitymmekö sotilasliiton jäseneksi.
Minkälainen se sotilasliitto on, johon me mahdollisesti
liittyisimme, sekin on kysymys, joka täytyy arvioida ja
selvittää.
Arvoisa puhemies! Toistan vielä sen, että nimi ei
ole olennaista, toimintatavat eivät ole, yksityiskohdat
eivät ole olennaista, vaan olennaista on se, että valmistelussa
ovat mukana kaikki poliittiset ryhmät, riippumatta siitä,
ovatko ne nyt oppositiossa tai hallituksessa tai tulevaisuudessa hallituksessa
tai oppositiossa.
Keskustelu päättyy.