Anna Kontula /vas:

Arvoisa puhemies! Tämän esityksen taustallahan on sellainen historia, että muutama vuosi takaperin hallitus sääti vapaaehtoisen mahdollisuuden korkeakouluille säätää ensikertalaisille kiintiön sisäänotoissa. No, korkeakoulut eivät ole tätä mahdollisuutta vapaaehtoisesti juurikaan käyttäneet ehkä sen takia, että ne haluavat mieluummin parhaat kuin nopeimmat opiskelijoikseen, ja nyt hallitus aikoo tehdä näistä kiintiöistä pakollisia.

Logiikka kulkee jotenkin niin, että näin paikkoja saadaan useammalle hakijalle, kun niitä ei varata ikään kuin turhaan. Tässä itsessään on jo se looginen virhe, että ajatellaan, että opiskelu silloin, kun se ei päättyisi tutkinnon suorittamiseen, olisi turhaa. Näinhän ei ole, vaan meillä on lukuisia esimerkkejä siitä, kuinka tämän maan menestyksen takana on ollut ihmisiä, jotka ovat ensin opiskelleet yhtä ainetta ja sitten siirtyneet johonkin toiseen ja nimenomaan näiden kahden tieteenalan risteyksestä löytäneet jotain sellaista, jota kukaan aikaisemmin ei ole tullut ajatelleeksikaan.

Toisaalta, jos joku ottaisi vastaan sellaisen opiskelupaikan, jossa ei sitten opiskelisikaan, sekään ei ole turhaa siinä mielessä, että eihän sellainen opiskelupaikka maksa mitään, jossa ei opiskella. Jos meillä on jossakin oppilaitoksessa ihminen, joka ei käy kursseilla eikä suorita mitään, niin lisäämällä tämän kyseisen oppilaitoksen opiskelupaikkoja voidaan kattaa siitä aiheutuva vaje. Näin ollen tässä hallituksen esityksessä alun perinkin ratkaistaan sellaista ongelmaa, jota ei itse asiassa ole olemassakaan.

Arvoisa puhemies! Kun esitys oli käsittelyssä perustuslakivaliokunnassa, valiokunta pyysi selvittämään lain yhteisvaikutusta työttömyysturvalainsäädännön hakupakon kanssa. On nimittäin pelkona, että kun meillä työttömyysturvan saamisen ehtona nuorille on, että sinun pitää hakea ja ottaa vastaan koulutuspaikka, se ensimmäinen, jonka sinä saat, niin köyhien perheiden lapsilla ei enää ole mahdollisuutta niille aloille, joihinka perinteisesti on haettu usein monena vuonna peräkkäin. Näin esimerkiksi lääketieteellinen ja oikeustieteellinen tiedekunta olisi jatkossa entistä tarkemmin suojattu ainoastaan eliitin lapsille. Hyvätuloisten vanhempien lapsilla on varaa valmistautua pääsykokeisiin yhden ylimääräisen vuoden verran, ottaa vanhempiensa tuen varassa yksi vapaavuosi siihen väliin, eikä sitä ensimmäistä paikkaa ole pakko ottaa vastaan.

No, miten sivistysvaliokunta vastasi tähän perustuslakivaliokunnan pyyntöön? Sivistysvaliokunta mietinnössään peukuttaa, että aivan totta, hyvä olisi selvittää — mutta ei selvitä. Itse asiassa sivistysvaliokunta kehuu omassa mietinnössään esityksen tasa-arvoa lisääviä vaikutuksia, mikä antaa sellaisen kuvan, että sivistysvaliokunta ei ole edes tajunnut, mistä tässä puhutaan näiden kahden lain yhteisvaikutuksessa. Minä epäilen, että siellä ei ole joko tutustuttu tähän problematiikkaan lainkaan tai sitä ei ole ymmärretty lainkaan.

Arvoisa puhemies! On selvää, että kiintiöpakko rajoittaa korkeakoulujen autonomiaa. On myös hyvin mahdollista, että se heikentää koulutuksen tasa-arvoa ja hidastaa säätykiertoa entisestään. Tästä syystä teen esityksen kiintiöiden säilyttämiseksi korkeakouluissa vapaaehtoisena.

Ritva Elomaa /ps:

Arvoisa puhemies! Ensin sanoisin edustaja Kontulalle, että kyllä me sivistysvaliokunnassa kuuntelimme monta asiantuntijaa ja emme me tätä mietintöä ihan noin tuosta vain heittäneet, että kyllä me olemme siihen perehtyneet ja käsitelleet asiaa monelta kantilta.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi yliopistolain ja ammattikorkeakoululain muuttamisesta sisältää ehdotuksen lukukausikohtaisen käsittelymaksun perimisestä muun kuin EU- ja Eta-alueen valtioiden tai Sveitsin koulutusjärjestelmiin kuuluvan korkeakoulukelpoisuuden tuottavan koulutuksen suorittaneilta hakijoilta, jotta saataisiin katettua korkeakoulukelpoisuuden tarkistamisesta sekä tukipalveluiden järjestämisestä aiheutuvia lisäkustannuksia.

Tämä uudistus on kannatettava. Taloudellisesta näkökulmasta se on hyväksi suomalaisille yliopistoille ja korkeakouluille, ja toisaalta maksettavaksi jäävä summa on mielestäni kohtuullinen myös hakijan näkökulmasta.

Lakialoitteessa 91/2012 ehdotetaan lainsäädännön muuttamista siten, että myös suomalaiset oppilaitokset voisivat tarjota koulutusta maksua vastaan EU- ja Eta-alueen ulkopuolelta tuleville yksittäisille opiskelijoille. Suomeen opiskelun loputtua jäävä henkilö voisi vähentää verotuksessa maksamansa lukukausimaksut kokonaisuudessaan takaisin viiden vuoden aikana.

Verovähennysmahdollisuus on reilu, ja tämä on hyvä uudistus, mutta lukukausimaksun soveltamisen suomalaisiin sekä EU- ja Eta-alueen sisältä tuleviin opiskelijoihin ei tule jatkossakaan olla mahdollista.

Korkeakoulutukseen tulee tarjota mahdollisuus jatkossa yhä useammalle suomalaisnuorelle. Korkeakouluissa ja yliopistoissa on kuitenkin rajattu määrä opiskelupaikkoja. Joka kevät jää rutkasti nuoria vaille tavoittelemaansa opiskelupaikkaa. Itse pidän tärkeänä, että mahdollisimman moni suomalainen nuori saisi haluamansa opiskelupaikan, ja tässä mielessä EU- ja Eta-alueen ulkopuolelta tuleville tarjottavien opiskelupaikkojen määrää tulisi rajata.

Vuosina 2012—2014 toteutettiin lukukausimaksukokeilu. Mielestäni EU- ja Eta-alueen ulkopuolelta tulevien tulisi maksaa lukukausimaksu. Se on yksi mahdollisuus oppilaitoksille kattaa edes osa toimintamenoistaan.

Täällä eduskunnassa puhuttiin eilen opetuksesta ja koulutuksesta välikysymyksen yhteydessä. Massiivisia leikkauksia on koulutukseen tullut tämän hallituskauden aikana, valitettavasti, ja leikkauksia on luvassa myös seuraavalla hallituskaudella. On aika alkaa puhua lukukausimaksuista juuri EU- ja Eta-alueen ulkopuolisille maille, ei siis EU-maalaisille ja suomalaisille.

Tämä on sikäli tärkeä asia, että se jätettiin nyt käsittelemättä tällä hallituskaudella, mutta koska taloustilanne on nyt vaikea ja valtion täytyy alkaa kehitellä näitä säästöpaikkoja, mistä voisi saada niitä säästöjä, tämä on yksi mahdollisuus, vaikkakaan ei kovin suuri säästökohde, mutta tästä pitää mahdollisesti aloittaa, ja siitä tullaan varmaan keskustelemaan seuraavalla hallituskaudella. — Kiitos.

Tarja Filatov /sd:

Arvoisa puhemies! Jos äsken kiittelin tuota edellistä koulutuslakia, niin tähän täytyy kyllä suhtautua vähän kriittisemmin. Tavoite on hyvä: se, että työurat pitenisivät ja nuoret pääsisivät esimerkiksi lukiosta mahdollisimman nopeasti korkeamman tason opintojen piiriin. Mutta keino, joka tässä on valittu, lyö kyllä korvalle työuratavoitteita toisaalla.

Jos ensimmäistä kertaa opintoihin pyrkivä nuori tämän lain myötä voittaa, niin se ihminen, joka on yhden tutkinnon itsellensä opiskellut mutta ei jostakin syystä ole työllistynyt tai haluaisi jatko-opiskella tai täydentää opintojansa jollakin toisella sektorilla, on sitten se häviäjä.

Me tiedämme, että nykymaailmassa usein tarvitsemme moniosaajia, me tarvitsemme tätä erilaisten sektoreiden ikään kuin ristiin kytkemistä, jotta syntyisi niitä luovia ratkaisuja, joilla Suomi sitten menisi eteenpäin.

Yhdyn myös siihen kritiikkiin, mitä edustaja Kontula esitti liittyen näiden vähävaraisempien nuorten valinnanmahdollisuuteen tämän lain jälkeen. Luulenpa, että tämä laki on jo ennen kuin se on tullut voimaan estänyt joitakin nuoria ottamasta vastaan opiskelupaikkoja tai hakeutumasta opintoihin, koska he ovat pelänneet, että he menettävät tuon mahdollisen ensisijaisuuskiintiönsä korkeakouluopinnoissa. Toisaalta taas monet sellaiset nuoret, joilla ei ole varaa kieltäytyä opinnoista tai toisen asteen opinnoista sen vuoksi, että heillä ei ole työtä, jolla he itsensä elättäisivät, menevät itsellensä vastentahtoiseen koulutukseen vain sen vuoksi, että he saavat jotakin kautta toimeentulonsa. He ikään kuin joutuvat sitten toissijaiseen asemaan pyrkiessään vaikkapa korkeakouluopintoihin.

Minusta on harmillista, että tämä ei käynyt työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa tämän kouluttautumaan hakemisvelvollisuuden osalta, koska olisi ollut asiallista, että tässä yhteydessä olisi lievennetty noita pykäliä enemmän kuin nyt on tehty, jotta nämä mainitsemani hankaluudet olisi saatu pois.

Anna Kontula /vas:

Arvoisa puhemies! Olen todella huolissani siitä putkitutkintokoulutuspolitiikasta, jonka linjan tuntuu koko sali, myös monet opposition edustajat, täällä omaksuneen. Itse olen sattunut syntymään historiallisesti ja alueellisesti aivan poikkeukselliseen paikkaan, nimittäin 70-luvun Suomeen, minkä seurauksena köyhän perheen tyttölapsi on saanut opiskella 24 vuotta. Se on jotain, joka on ihmiskunnan historiassa aivan ennenkuulumatonta. Toistan: aivan ennenkuulumatonta. Nyt näyttää siltä, että tämä ikkuna on sulkeutumassa. Jos minun nuoruudessani olisi ollut sellainen työllisyys- ja koulutuspolitiikka, jota me nyt tavoittelemme, olisin tällä hetkellä siivoojana.

Arvoisa puhemies! En sano etteikö elämä siivoojanakin yksilöllisesti olisi voinut olla ihan hyvää elämää, ihan tyydyttävä elämä. Mutta yhteiskunnallisesti meillä ei ole varaa sellaiseen eriarvoisuuteen, mitä näillä linjauksilla ollaan tuottamassa.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! Nyt puheenvuoro menisi melkein toistamiseksi, ja lyhennän sitä. Edustaja Filatov hyvin kuvasi sen juuri, mitä ristiriitoja tässä on, joita olisi pitänyt enemmän käsitellä. Edustaja Kontula kruunasi sen vielä sillä, että me olemme kuitenkin niin pieni kansa, että me emme oppimateriaalisena yhteisönä pysty torjumaan ja karsimaan sellaista osaamishalukkuutta, jota ihmisillä on. Kaikkia niitä ihmisiä, joilla on potentiaalinen mahdollisuus, meidän järjestelmä ei saa sulkea pois joidenkin resurssien kaventamisella siitä, kuinka ihmiset voivat hakeutua koulutukseen.

Meidän pitää olla avoimempia, meidän pitää antaa useampia mahdollisuuksia. Työelämän hektisyys ja muutokset edellyttävät sitä, että meidän pitää pystyä aina useammin, jo ehkä kesken opintojen, muuttamaan sitä. Kun nuori ihminen näkee, että nyt tämä teknologinen ala tai joku muu ala ei enää ehkä työllistäkään eikä luo mahdollisuuksia oman itsen elättämiseen, niin pitää olla joustavuutta, jotta tämän meidän populaation, joka pyörittää tätä reilua viisimiljoonaista kansaa, kaikki osaamiskyvyt voivat saada mahdollisuuden opiskella ja tuottaa sitä kautta uutta hyvinvointia.