Arvoisa puhemies! Yksin elävien määrä Suomessa on lisääntynyt, ja trendi jatkuu. Vuoden 2013 lopulla yhden henkilön asuntokuntia Suomessa oli yli miljoona. Yksin asuminen on kallista. Yksin asuvilla ei ole mahdollista jakaa asumisesta ja elinkustannuksista aiheutuvia kuluja toisen tulontuojan kanssa. Erityisesti pienituloisten eläkeläisten kohdalla ongelmat kasaantuvat, sillä eläke ei välttämättä riitä jokapäiväisen elämän kuluihin eikä sosiaalipalvelusta saa tukea. Monille myös yksinäisyys on jokapäiväinen murhe.

Nykyhallituksen tekemä eläkeindeksin leikkaus pienentää eläkkeitä noin 230 miljoonalla eurolla. 0,39 prosentin indeksikorotus oli lähes pilkantekoa. Monilla verotus nousi ja käteen jää entistä vähemmän. Kysyisin arvoisilta ministereiltä: miten hallitus aikoo edistää erityisesti yksin elävien eläkeläisten asemaa niin taloudellisesti kuin henkisestikin?

Peruspalveluministeri Susanna Huovinen

Arvoisa puhemies! Ehkä otan kantaa tähän yksin elävien asiaan siltä pohjalta, että olen yhdessä THL:n kanssa laittanut liikkeelle tällaisen selvitystyön, jossa on kartoitettu näitä ongelmia, joita nimenomaan yksin asuvien ihmisten elämäntilanteisiin liittyy. Tuossa selvityksessä kävi hyvin selville se, että yksin asuvien henkilöitten joukko ei ole mitenkään tällainen yhdenmukainen. Siellä on monenlaisia tilanteita. Ja varmasti tässä yhteydessä nimenomaan on tärkeätä se, että saataisiin sitä yksilöllistä arviointia nimenomaan pienituloisimpien henkilöiden kohdalla. Tämä edellyttää tietenkin myös sitä yhteistyötä. Juuri niin kuin edustaja totesi, niin myöskin asumisen ratkaisujen, sosiaaliturvan ja palvelujen, kaiken tämän kokonaisuuden tulisi toimia sillä tavalla, että yksin asuminen ei olisi mikään riski ihmiselle. Ja täytyy muistaa, että monesti yksin asuminen on kaikkea muuta kuin yksinäisyyttä, (Puhemies koputtaa) että on hyvä erottaa nämä kaksi termiä toisistaan.

Sosiaali- ja terveysministeri Laura Räty

Arvoisa puhemies! Yksin elävät eläkeläiset ovat hyvin usein naisia. Naisethan elävät pidempään kuin miehet. Naisten eläke on lähes 400 euroa kuukaudessa pienempi kuin miesten johtuen heikommasta työmarkkina-asemasta ja heikommasta työurasta. Naisten työurat ovat noin kaksi vuotta lyhyemmät kuin miesten työurat, mikä tietenkin tässä meidän järjestelmässämme, jossa työssäoloaika ja työssäoloajan palkka vaikuttavat hyvin oleellisesti eläkkeeseen ja sen kertymiseen, on hyvin oleellinen asia.

Tämän hallituksen aikanahan on pyritty naisten ja miesten työmarkkinatasa-arvoa parantamaan hyvin monin eri tavoin. Siihenhän liittyy nimenomaan myöskin se tasa-arvo kotona, eli naisten lyhyempi työura johtuu hyvin usein perhevapaista. Niiden uudistamisessa ollaan oltu aktiivisia, ja olen itsekin asettanut (Puhemies koputtaa) vielä viime viikolla työryhmän pohtimaan erilaisten perheiden perhevapaajärjestelmiä ja niiden uudistamisen tarpeita.

Arvoisa puhemies! SDP ajaa takuueläkkeisiin vuositasolla parhaimmillaan 240 euron parannusta seuraavalle vaalikaudelle. Samaanhan me pyrimme jo syksyllä budjettiriihessä. Silloin tavoitteemme ei saavuttanut hallituksessa riittävää kannatusta. Tämä uudistuksen kustannusvaikutus tulisi maksamaan noin 12,5 — hieman enemmän — miljoonaa euroa vuodessa. Tämä korotus eläkeläisille olisi todella merkittävä. Sillä saisi ylimääräisen ruokakassin tai muuta tarpeellista ostettua kuukaudessa. Mielestämme meidän tavoitteemme on hyvin perusteltu ja oikeudenmukainen. Nyt kysyisinkin valtiovarainministeriltä: Miksi tämä uudistus ei toteutunut? Minkä takia se kaatui? (Ben Zyskowicz: Voi että, mikä näytelmä! — Naurua)

Valtiovarainministeri Antti Rinne

Arvoisa puhemies! Totean vain, että meillä ei löytynyt yksimielisyyttä asiasta.

Arvoisa puhemies! Hienoa, että tällä eduskunnan kyselytunnilla nostamme esiin tämän kasvavan väestöryhmän — yli miljoonan suomalaisen yksin elävän — asian, joka toden totta, kuten ministeriaitiosta nostettiin esiin, on hyvin moninaisen väestöryhmän kysymys, ei yksin eläkeläisten, ei yksin opiskelijoiden, ei yksin työikäisten.

Joitain viikkoja sitten, valtiovarainministeri Rinne, te nostitte esiin aiemman keskustelun — joka sivusi samaa aihetta — yhteydessä huomionne ja huolenne yksin elävien taloudellisesta asemasta. Jos oikein tarkkaan kuuntelin, niin lupasitte, että tekisitte selvityksen siitä, miten etenee esimerkiksi tämä työasuntovähennysasia, joka kohtelee tällä hetkellä epäoikeudenmukaisesti heitä, joita ei siellä varsinaisessa kotikaupungissa tai kotikunnassa kukaan saman katon alla odota. Tällä hetkellä he eivät ole oikeutettuja vähennykseen. Lupasitte selvittää tämän asian ripeästi. Ja nyt mielelläni kuulisin valtiovarainministeriltä, miten tämä selvitys on edennyt (Puhemies koputtaa) ja saavatko tähän asiaan yksin elävät helpotusta.

Valtiovarainministeri Antti Rinne

Arvoisa puhemies! Tämä asia on edelleen selvityksessä. Tavoitteena on miettiä, miten verotuksen kautta tai muilla toimenpiteillä voitaisiin helpottaa tilannetta. Vielä ei ole vastausta.

Arvoisa puhemies! Moni tuki- ja liikuntaelinten sairauksista kärsivä potilas jää hoitotakuusta huolimatta kokonaan vaille lääkärin määräämää kuntoutusta, ja potilaita ohjataan yksityiselle puolelle ilman maksusitoumusta. Terveyskeskukset kuormittuvat kipupotilaista, joilla ei ole varaa hakeutua yksityiseen kuntoutukseen. Kuntoutuksen puutetta yritetään paikkailla kipulääkkeillä. Myös kustannukset kasvavat potilaiden jonottaessa kuukausia erikoissairaanhoitoon. Pitkittyneiden sairaslomien lisäksi kuntoutuksen laiminlyönti lisää leikkaushoidon tarvetta, näin ainakin muutama vuosi sitten. Kysyisinkin: onko mitään positiivista tapahtunut, ja pääsevätkö nyt potilaat kuntoutukseen iästä riippumatta?

Sosiaali- ja terveysministeri Laura Räty

Arvoisa puhemies! Erittäin hyvä kysymys edustajalta. Kuntoutuksen, lääkityksen, sairasvakuutuskorvausten, matkakorvausten ja erilaisten hoitoihin menevien kustannusten kokonaisuus on se asia, jota tänä kuluvana vaalikautena ja erityisesti nyt kuluneiden kuukausien aikana sosiaali- ja terveysministeriössä on paljon pohdittu.

Meillä on monikanavarahoitusta pohtiva työryhmä, jonka puheenjohtajina olemme peruspalveluministerin kanssa saaneet toimia. Sen työryhmän tehtävänä on nimenomaan miettiä, miten kuntoutus, sairasvakuutuskorvaukset, kaikki sosiaali- ja terveydenhuoltoon laitettavat yhteiset julkiset varamme muodostaisivat kokonaisuuden niin, että kukaan ei putoaisi sinne väliin.

Tiedän, että usein käydään keskustelua juuri siitä, kuuluuko vastuu kuntoutuksesta vaikkapa Kelan maksettavaksi vai kunnan maksettavaksi sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusten näkökulmasta. On tärkeää, että kun sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitusta ensi vaalikaudella (Puhemies koputtaa) uudistetaan, niin nimenomaan katsotaan, että näitä katvealueita ei jää ja että rahoitus muodostaa kokonaisuuden, jossa osaoptimoinnille tai väliinputoamiselle ei ole mahdollisuutta.