12) Laki ammattitautilain muuttamisesta
Tarja Cronberg /vihr(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Suomessa on erilaisten arvioiden mukaan noin
5—6 prosenttia väestöstä altistunut
homeille kosteusvaurioiden yhteydessä. Tämä tarkoittaa
käytännössä sitä, että kyseessä on
jo kansantauti ja että tilanne on vakava. Viidesosa kodeista
joidenkin arvioiden mukaan ja viidesosa työpaikoista kärsivät
huonosta sisäilmastosta, ja on arvioitu, että 80
prosenttia kouluista on kosteusvaurioiden alaisena. Tämä tarkoittaa
luonnollisesti sitä, että rakentamista on parannettava,
on löydettävä tapoja, joilla kosteusvaurioiset
talot pystytään korjaamaan asianmukaisesti. Ennen
kaikkea kyse on luonnollisesti kouluista. Näitä löytyy
kaikista maakunnista.
Ongelma on myös itse diagnoosimenettelyissä,
joissa usein potilas saa astmadiagnoosin, vaikka kyseessä voisi
olla muunlaisia sairauksia. Myös diagnoosin yhteydessä potilaita
altistetaan lisää. Kuitenkin ehkä vakavin
ongelma on toimeentulo. Ammattitaudista johtuvan työkyvyn alentuma
määrätään tapaturmavakuutuslain
17 §:n 3 momentin ja 18 §:n säännösten
estämättä arvioimalla työntekijän
ammattitaudin jälkeinen kyky tehdä sitä työtä,
josta hän siirtyi eläkkeelle.
Laki sinänsä on toimiva, ongelmana ovat sen käytännöt,
jotka usein ovat puutteellisia. Ei ole harvinaista, että henkilö hakiessaan
työkyvyttömyyseläkettä tapaturmavakuutuslain
mukaan joko ei saa sitä tai että prosessi on tavattoman
pitkä. Tällöin henkilö itse
asiassa ei ole työtön, vaan työssä oleva,
on jatkuvasti työsuhteessa, mutta ei voi oleskella työpaikalla,
koska työnantaja ei pysty osoittamaan uusia homeista vapaita
tiloja. Tämä on hyvin tavallista esimerkiksi sairaaloissa.
Näin ollen henkilö, joka joutuu tällaiseen
tilanteeseen, on täydellinen väliinputoaja. Ei
ole mitään toimeentuloa, ei mitään.
Prosessi kestää ja kestää, valitukset
jatkuvat, ja tapaturmaeläkettä ei ehkä myönnetä,
ehkä se myönnetään, mutta hän
on jatkuvasti töissä eikä saa työttömyyskorvausta,
ei minkäänlaista tukea.
Näin ollen tämä lakialoite lähtee
siitä, että silloin, kun kosteusvaurioista on
kyse ja tämä ammattitautidiagnoosin mukainen prosessi
on käynnissä, periaatteessa Kela vastaisi tästä työkyvyttömyyseläkkeen
maksusta siihen asti, kunnes virallinen eläkepäätös,
joka turvaa henkilön toimeentulon, on tehty. Tällöin
päästään aika suuresta joukosta,
ehkä tulevaisuudessa vielä suuremmasta joukosta,
väliinputoajia ja toimeentulo on turvattu tämän
usein erittäin ikävän ja usein myös
mielenterveysongelmia aiheuttavan prosessin aikana.
Eero Akaan-Penttilä /kok:
Arvoisa puhemies! Mielelläni kommentoin tätä ed.
Cronbergin lakialoitetta ammattitautilain muuttamisesta, niin että otettaisiin
huomioon nämä kosteusvauriohomeet ja niistä aiheutuneet
ongelmat.
Tämä on ollut Suomessa, sanoisin, ihmeellinen
ongelma. Se on edelleen ongelma, ja se taitaa olla myös
monelta osin pysyvä ongelma, vaikka sen lähtökohta
oikeastaan on rakennustekninen. Aika outo juttu. Suurin osahan näistä on
syntynyt niin, että on selvästi ihmisen, meidän
suomalaisten, rakentamissa taloissa tullut vesivahinkoja, joita
ei ole huomattu tai ymmärretty, mikä on niiden
aiheuttama aikapommi vähitellen. Siitä se on kaikki
lähtenyt käyntiin.
Kymmenen vuotta sitten ei ymmärretty ihmisten oireita,
ei työyhteisöjen oireita, joissa näitä tuli.
Tavallisestihan ne olivat hengityselinten oireita, nieluoireita,
nenäoireita, yskää, nuhaa. Täytyy
vaan toivoa, ettei meidän puhemiehellämme ole
mitään tähän liittyvää altistusta,
kun on yskä. Toivotaan, että se tulee jostain
muualta ja on pois häipyvää.
Mutta tämä ongelma on tällä lailla
laajoissa piireissä tullut esille. Sitä selvästi
aina vähätellään eikä tahdota
oikein uskoa, mutta onneksi tässä on ammattikunta
ryhdistäytynyt vähitellen ja nyt on selkeät
kyselykaavakkeet olemassa ja varsinkin työterveyshuollon
kautta valmiudet ovat kyllä suhteellisen hyvät
jo tämän asian selvittämiseen. Myös
Työterveyslaitos aika hyvin tietää, miten
tässä edetään.
Keskimäärinhän on niin, että meillä altistuneita
Suomen kansasta voi olla vaikka kuinka paljon. Jotkut väittävät,
että kaikki olemme altistuneet homeelle jossain vaiheessa
vaikka vanhoissa maakellareissa ja sillä ei sen kummempaa merkitystä olisikaan.
Sieltä on ehkä jotain vasta-aineitakin tullut
ja muuta vastaavaa, mutta sillä kai ei ole sairastumisen
kanssa minkäänlaista merkitystä. Ne,
jotka ovat joutuneet tämän massiivin altistuksen
alaisiksi esimerkiksi työpaikoilla tai vastaavissa tiloissa,
niin siitä joukosta onneksi vain joku, onkohan se nelisen
prosenttia tai yksi prosentti, mutta se on hyvin pieni prosentti,
altistuu niin vakavasti, että saa pysyvän sairauden
siitä itseensä. Ne ovat silloin allergisia nuhia
tai erilaisia keuhko-oireita. Astman lisäksi on alveoliitteja
ja muita tämmöisiä vastaavia. Eli tämä tarkoittaa
sitä, että suurimmalle osalle muusta väestöstä ei
jää pysyvää haittaa, jos se
altistus poistuu. Tämä kannattaa muistaa, ettei
väärällä lailla huolestuta tästä asiasta.
Mutta tässä vaiheessa, ennen kuin menen näihin
muihin puoliin, sanoisin, että kaikissa työyhteisöissä se,
että koko henkilöstö tai yli puolet rupeaa
reagoimaan jatkuvalla flunssamaisella oireilulla, on tyypillisin
signaali siihen, että näitä vesivahinkoja
pitäisi etsiä, ja jos ne löydetään, niin
pitää se veden vuotokohta löytää.
Se on ainoa tapa hoitaa se asia. Siinä ei paljon auta,
että maalipinnat hiotaan ja maalataan uudestaan, niin kuin
aluksi tehtiin. Se altistushan vaan silloin jatkuu.
Ja sitten rakennustekninen on se toinen puoli, joka ei taida
olla vieläkään Suomessa palautunut entiselleen.
Edelleenkin ehkä rakennetaan liian lyhyitä räystäitä ja
liian matalia perustuksia ja sitten kaikenlaisia tiivisteitä seiniin,
kosteussuojat on väärällä tavalla
laitettu. Ihan uskomattomia tapahtumia olen omassa ammatissani nähnyt
tämän ympärillä ja sen takia
näin yleisesti haluan tästä puhua.
Mutta sitten jos menen tähän lakialoitteeseen takaisin,
niin yksittäistapauksissa tiedän, että on käynyt
juuri näin, niin kuin ed. Cronberg sanoo, että on
jääty vaille sosiaaliturvaa, ja kuitenkin tuntuu
siltä, että varsinainen haitta on tosi suuri tästä altistuksesta
ja sen jälkeisestä tilanteesta. Mutta kyllähän
Suomessa nykyisin on niin, että jos tehdään
selvä diagnoosi ja selvä työperäisyys on
siinä mukana, ei sen nykyään välttämättä tarvitse
enää olla ammattitauti eikä ammattitautilainsäädännön
mukaisesta agenssista kysymys, vaan selkeä työperäinen
sairaus, ja todetaan myöskin, että tietyissä tiloissa
ei enää voi työskennellä, niin
ammatillinen kuntoutus on kyllä siihen ihan selvä keino.
Muutamia tapauksia olen itse tavannut, joissa on käynyt
sillä lailla ikävästi, että tämä ammatillisen
kuntoutuksen polku tai tie ei ole kohdannut näitä ihmisiä.
Ei ole osattu paikallisessa työterveyshuollossa neuvoa oikein
tätä jatkohakemista, ja siitä varmaan
johtuvat useimmissa tapauksissa nämä työkyvyttömyysasiat,
jotka ovat jääneet vuoteen tai kahteen vuoteen,
ja sen jälkeen tuntuu, ettei ole minkäänlaista
suojaa, vaikka ei ole valmiutta mihinkään muuhun
työhön vielä mennä. Näin
voimakkaasti altistuneet nimittäin eivät voi samassa
työssä jatkaa, mutta kysymyksessähän
on ammatillinen työkyvyttömyys ja oikeastaan tiettyihin
olosuhteisiin sidottu työkyvyttömyys eikä täydellinen, pysyvä työkyvyttömyys.
Tämä käsitteistö kaikkinensa
on se, jossa ammattihenkilöiden pitäisi olla vähän
huolellisempia, jotta kaikki menisi kohdalleen.
Yksi kohta täällä — vahinko,
että edustaja joutui lähtemään
pois, olisin häneltä ihan kysynyt tätä,
kun hän sanoo, että vakuutusoikeuteen ja korkeimpaan
hallinto-oikeuteen päätyy näitä vakuutusyhtiöiden
omien lääkäreiden lausuntoja ja huomiotta
jäävät niiden taustana olevat asiantuntijalääkäreiden
diagnoosit. Näinhän ei pitäisi käydä.
Itse asiassa minä sanoisin, että niin ei saisi
käydä, koska niiden kaikkien pitäisi
olla liitteenä näissä kertomuksissa,
jotka menevät eteenpäin koko tässä valitusportaikossa.
Jos ne eivät ole siellä mukana, niin sehän
on valitusperuste, se on ilman muuta selvää. Siltä osin
jään ihmettelemään tätä lausuntoa
kaikkinensa. Tässä mielessä tämä on
enemmän ehkä keskustelualoitteen paikka, kuin
että selkeästi lakia pelkästään muutettaisiin
tältä pohjalta niin, että Kela olisi automaattisesti
se vastuuviranomainen tästä eteenpäin.
Semmoinen kuntoutuksellinen aspekti tästä puuttuu.
Sen takia en voi allekirjoittaa tätä lakialoitetta,
mutta muuten kannatan, että asiaa näinpäin
puhutaan ja viedään eteenpäin.
Esa Lahtela /sd:
Arvoisa puhemies! Tämä ongelma on siinä mielessä todellinen
kuten ed. Cronbergin aloitteessa on todettu. Pohjois-Karjalassakin
on minun tiedossani kymmeniä ihmisiä, jotka ovat
siinä loukussa, että heidän ei ole todettu
työperäisyyden takia altistuneen homeille eikä työpaikalla,
vaikka sitten niissä mittauksissa on kyllä todettu,
että siellä on tämmöistä olemassa, yliopistolla,
keskussairaalalla, monissa terveyskeskuksissa, joissakin kouluissa,
ja siitä huolimatta, että nämä ihmiset
ovat sairastuneet, sen osoittaminen, että se on juuri sieltä lähtöisin,
on ollut vaikeaa.
Nämä testithän ovat sillä tavalla
tällä hetkellä vielä jotenkin
vajavaiset, että niitä tehdään
muutamilla homeilla, ei tehdä siis laajasti ottaen. Kun niitä homelajeja
on monta, monta sataa, niin muutamilla homeilla tehdään
se altistus. Silloin ainakin minulle on syntynyt se mielikuva ja
voisi jopa väittää silloin, jotta voi
olla, että nämä testit eivät
vielä paljasta sitä totuutta, mikä on
se oikea syy ollut tämän henkilön sairastumiseen. Useimmiten
sanotaan, että se on voinut tulla sen työpaikan
ulkopuolelta, se on voinut tulla luonnosta, se on voinut tulla vaikka
sieltä kellarista tai mistä hyvänsä.
Kaikkein selvintähän tässä on maatalouspuolella,
jos sairastuu heinähomepölyyn. Sehän
on jo luokiteltu sillä tavalla, jotta se suhteellisen vähillä tutkimuksilla
voidaan todeta, jos on maataloustyössä, ja siitä saa
mahdollisesti jopa eläkkeen. Mutta nämä muut
yleensä leimataan sillä tavalla, jotta tässä on
korvien välissä vika, kun ihminen on sairas, ja
tämä on se pahin syy, että kun ihmiset
sitten vuosikausia killuvat siinä välissä saamatta
oikeata diagnoosia, niin siinä voi kyllä äkkiä sitten
käydä se "humettikoppa" heittämäänkin
oikeasti, kun epäillään, onko tässä nyt
nupissa vika eikä oikeasti siinä homepölyaltistumassa.
Minusta tämä asia sinällään
on hyvä, ja voi olla, niin kuin ed. Akaan-Penttilä totesi,
jotta tässä on enemmän keskustelualoitteenkin
paikka. Mutta tällä hetkellähän
meillä sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut
työryhmän selvittämään
tätä ongelmatiikkaa. Se on asetettu joskus tässä tammikuun
aikana. Tein nimittäin viime vuoden puolella kirjallisen
kysymyksen tästä aiheesta. Tämmöinen
työryhmä luvattiin asettaa, ja nyt minä tarkistin,
ja se on asetettu. Elikkä nyt siellä käydään
sitä ongelmatiikkaa läpi, jotta millä tavalla
tämä asia hoidetaan, joka tässä ed. Cronbergin
aloitteessa esitetään, koska siellä on nyt
todettu laajamittaisesti, tunnustettu se ongelma laajasti, että on
suhteellisen paljon Suomessa tämän tyyppisiä tapauksia,
jotka putoavat meidän turvaverkkomme läpi eivätkä ole
oikeutettuja saamaan oikein mitään etuutta tietyissä tapauksissa.
Jos työnantaja vielä katsoo, että on
työpaikka tarjolla eikä halua lomauttaa, niin
ei edes työttömyysturvaan ole oikeutta.
Sen takia asia on hyvä ja kannatan sitä, jotta
se työryhmä toivon mukaan nyt toimii nopeasti
ja tuleva eduskunta ja tuleva hallitus sitten hoitavat tämän
sillä tavalla kuin näkevät parhaaksi
hoitaa, sen ensinnäkin, millä tavalla näitä tutkimuksia
tehostetaan, jos siellä todetaan aukkoja, ja sitten millä tavalla
tämä sosiaaliturvapuoli hoidetaan kuntoon sillä tavalla,
jotta yksikään ihminen, joka joutuu tämän
homeen takia ahdinkoon, ei joutuisi kokemaan sitä, mitä ne
ihmiset, jotka tänä päivänä ovat
mahdollisesti sosiaalitoimen varassa. He ovat joutuneet itse sanomaan
nimittäin itsensä irti, koska eivät voi
mennä työpaikkaan, ja sitten todetaan, jotta ei
ole mitään syytä olla tulematta sinne
töihin. Se ei voi olla oikea tie tällä hetkellä.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Aika jännittävä aloite
sen takia, että tässä on niin monta ulottuvuutta.
Yksi on se yleinen ongelma, että meillä näitä hometaloja
on sekä työpaikoilla että kotona että sillä välillä.
Niissä kaikissa paikoissa esimerkiksi opettajat joutuvat
liikkumaan, niin että selvitäpäs nyt
sitten, missä se varsinainen kriittinen altistuminen on
oikein tapahtunut. Elikkä siinä katsannossa tämä aloite
osuu aika hyvään maaliin siinä, että osoitetaan,
että sitten se on jokin yleisvastuullinen taho, kunnes asiat
perusteellisesti selvitetään ja syysuhteet selvitetään,
joka vastaa tästä, sanotaanko, turvaverkosta.
Sitten toinen asia on se ihan yleisellä tasolla, että kansanedustajan
työ on aika jännittävä siilarin
työ. Ne tapaukset, jotka meille tulevat kansalaisaloitteina,
nehän ovat sellaisia, että ovat ihmiset niin sanotusti
pudonneet väliin joissakin tapauksissa, ja näitten
määrä on ollut selvästi kasvussa.
Toisin sanoen se lainsäädäntö,
joka meille tulee tänne hoidettavaksi, on yleensä aika heikosti
valmisteltua ja sitten se tuottaa nimenomaan näitä väliinputoamistapauksia.
Tässä katsannossa on hyvä, jos sosiaali-
ja terveysministeriö on ryhtynyt selvittämään
näitä nyt perusteellisemminkin.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Lakialoitteen kautta on syntynyt hyvä,
tärkeä keskustelu aiheesta, joka on monia koskettava.
Perheemmekin Haapamäellä asui virka-asunnossa, jossa
oli homeongelma, ja muut perheenjäsenet tarvitsivat erikoissairaanhoitoa
tämän johdosta. Tihkuvuoto oli pitkäaikaisesti
päässyt aiheuttamaan tämän ongelman,
jota aina sitten vain maalilla korjattiin, mutta se ei poistanut
itse todellista ongelmaa.
Eli homeongelma kohtaa ihmisiä, kuten täällä on
todettu, eri tavoin, ja sen takia tällä aloitteella kiinnitetään
tärkeään asiaan huomiota. Onneksi näistäkin
sairauksista voi ainakin piilevästi parantua, jos ei uutta
altistumista tule, hyvinkin monessa tapauksessa, mutta toivon, että aloite johtaa
jatkokeskusteluun, jotta asian monimuotoiseen ongelmakenttään
kiinnitetään huomiota.
Ahti Vielma /kok:
Arvoisa puhemies! Tulin käheällä äänellä puhumaan
asiasta, joka on todella tärkeä asia ja jota minusta
ei pitäisi missään tapauksessa vähätellä.
Jos jossakin organisaatiossa, työpaikalla, joku henkilö valittaa
siitä, että on tämän tyyppisiä ongelmia,
on homeongelmia tai vastaavia, jotka sitten saattavat johtaa ammattitautiin,
niin työnantajan velvollisuus on kyllä ehdottomasti
asiaan puuttua ja hänelle pitää pystyä kertomaan
tilanne avoimesti. Se pitää käsitellä siellä työpaikalla
avoimesti ja tarvittaessa tutkituttaa ja vetää siitä sitten
johtopäätökset, mitä pitäisi
tehdä, että tätä ongelmaa ei
syntyisi.
Jos ajatellaan meidän lainsäädäntöämme, meillä on
kyllä tällä hetkellä lainsäädäntö olemassa
tätä varten. Maankäyttö- ja
rakennuslaissa sanotaan muun muassa, että rakennuksen tulee täyttää terveellisyyden
ja turvallisuuden vaatimukset. Kun rakennuslupaa haetaan rakennuslautakunnalta,
niin asianomaisten virkamiesten vastuulla on sitten katsoa ja tutkia,
onko tässä mielessä rakennussuunnitelmat
hyvin laadittu lvi:n osalta, koko hankkeen osalta. Ja jos ei ole, niin pitää tietysti
palauttaa ja
vaatia, että korjataan.
Miksi sitten virheitä on tapahtunut ja niitä tulee
entistä enemmän? Jopa aivan uusiakin rakennuksia
joudutaan purkamaan tällaisten syiden vuoksi. Keski-Suomessa
on esimerkiksi yksi iso koulu, Korpilahden yläaste, purettu.
Tämän eduskunnan ja ministeri Haataisen hyvällä myötävaikutuksella
on saatu rahaa niin, että se on siellä pystyssä jo.
Miksi tällaisia sitten on päässyt tapahtumaan?
Esimerkiksi 70-luvun öljykriisin seurausta oli se, että rakennuksista
tehtiin pulloja. Yksinkertaisesti tehtiin energiataloudellisesti
rakentajien mielestä hyviä ja sellaisia, ettei
tuhlata energiaa, mutta ne talot eivät hengittäneet
ja ne olivat muovipulloja käytännössä,
ja nyt maksetaan laskuja. Ei kulunut kauan niistä ajoista,
kun kokeneet vastaavat mestarit toimivat niin, että kun
he tulivat työmaalle ja siellä oli muovia, he
sanoivat, että nyt muovit kuorma-auton lavalle ja ne viedään
ensimmäisenä työmailta pois.
Kyllä tähän käytännön
ihmiset ovat reagoineet jo aikaisemmin, mutta virheitä on
tehty toistuvasti paljon. Nyt on tilanne sellainen, että on jopa
sellaisia materiaaleja, jotka eivät sovi toisiinsa yksinkertaisesti,
lattiamateriaaleja. Saattaa olla, että aivan uusia materiaaleja
joudutaan repimään pois lattioista sen takia,
että ne aineet eivät sovi toisiinsa ja syntyy
kaasuja ja syntyy hometta ja sellaista, mistä seuraa sitten
tautitiloja, jopa ammattitauteja, ja sitten tämän
lakialoitteen mukaisia jälkiseuraamuksia.
Arvoisa puhemies! Minä haluaisin vielä sanoa
erään asian: Kun kunnissa on talous kireällä, on
säästetty väärässä paikassa.
Huolto, peruskorjaus on liian monessa kohdassa unohdettu ja otettu
aikalisää, tehty korjauksia liian pitkien aikojen
kuluttua ja on päässyt tapahtumaan kaiken näköistä.
Pienet vesivuodot, jotka muhivat seinien sisällä,
aiheuttavat sitten tällaista. Eli on säästetty
väärässä paikassa. Ammattilaisia
meiltä puuttuu 90-luvun koulutusjärjestelmän
vuoksi. Niille aloille koulutettiin ihmisiä enemmän. Meillä puuttuu
kokeneita vastaavia mestareita tästä maasta aivan
liian paljon, jotka osaisivat sanoa, miten pitää rakentaa.
Vielä, arvoisa puhemies, haluan vaan sanoa, että aloite
on sinänsä hyvä. Ei ihminen, joka on joutunut
jo tällaiseen tilanteeseen aivan tahtomattaan ja jopa sairastunut
home- ynnä muitten ongelmien vuoksi, kyllä saa
sitten joutua yhteiskunnassa sellaisten rattaitten pyöritykseen,
että häneltä menee elämiseltä pohja
pois, saattaa mennä ammatti ja saattaa mennä kaikki
tulot ja kaikin puolin on aivan suuri ahdinko edessä. Minä olen
viimeksi saanut kirjeen tänä aamuna ammattilaulunopettajalta,
musiikinopettajalta, jolta meni ääni. Siinähän
menee silloin koko elämä sekaisin, jos vielä käy
niin, että kukaan ei korvaa eikä maksa siitä jälkiseurauksia.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Täällä on erinomaisesti
kiinnitetty huomiota siihen, kun ihminen sairastuu homeen seurauksena sairauksiin,
sen vaikutuksiin. Mutta ongelma, joka tuli omakohtaisesti tutuksi,
oli myös se, että kaikki vuodevaatteet, tekstiilit
ja kirjat, kaikki nämä oli tuhottava ja hävitettävä,
tuli aineellinen vahinko, jota eivät mitkään
vakuutuksetkaan korvaa. Joku käytäntö näissäkin
olisi syytä harkita jatkossa.
Keskustelu päättyy.