Anne Holmlund /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä kaupallisten sopimusten maksuehdoista annettua lakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että elinkeinonharjoittajien välisissä sopimuksissa maksuaika saa ylittää 30 päivää vain, jos siitä on nimenomaisesti sovittu. Nykyisin vastaava aikaraja on 60 päivää. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan ensi tilassa.

Lisäksi esitykseen on liitetty lakialoite, jossa ehdotetaan, että kaupallisten sopimusten maksuehdoista annettua lakia muutettaisiin siten, että yritysten välisissä sopimuksissa maksuaika saa olla enintään 30 päivää. Kaupallisten sopimusten maksuehdoista annetun lain eli niin sanotun maksuehtolain 5 §:n mukaan elinkeinonharjoittajien välisissä sopimuksissa maksuaika saa ylittää 60 päivää vain, jos siitä on nimenomaisesti sovittu. Nyt ehdotetaan mainitun aikarajan lyhentämistä 30 päivään.

Voimassa oleva sääntely perustuu Euroopan unionin lainsäädäntöön, niin kutsuttuun maksuviivästysdirektiiviin. Koska kyse on vähimmäissääntelystä, jäsenvaltiot voivat pitää voimassa tai saattaa voimaan säännöksiä, jotka ovat velkojalle edullisempia kuin direktiivin noudattamiseksi on tarpeen.

Esityksen taustalla on oikeusministeriön yhdessä elinkeinoelämän järjestöjen kanssa tekemä selvitys yritysten maksuaikakäytännöistä. Sen mukaan yritysten välisissä maksuajoissa on viime aikoina tapahtunut pidentymistä. Kehitystä esiintyy erityisesti teollisuudessa ja silloin, kun velallisena on velkojaa selvästi suurempi yritys.

Lakivaliokunta kannattaa ehdotettua muutosta ja on tyytyväinen siihen, että asiaan on tartuttu ripeästi ja se on valmisteltu perusteellisesti. Yritysten väliset maksuajat ovat Suomessa olleet perinteisesti lyhyitä. Se, että säännöksissä tarkoitettu aikaraja lyhennetään 30 päivään, kuvastaa Suomessa tavanomaisena pidettävää maksuaikaa ja saa yritykset kiinnittämään sopimusneuvotteluissa huomiota tätä pidempiin maksuaikoihin. Ehdotettu muutos parantaa erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten asemaa.

Sääntely ei estä sopijapuolia sopimasta aikarajaa pidemmästä maksuajasta. Tämän sopimismahdollisuuden säilyttäminen on tärkeää, koska yritysten väliset tilanteet ja tarpeet ovat moninaisia ja on sopimussuhteita, joissa yli 30 päivän maksuajat ovat tarpeellisia. Säännöksessä tarkoitettua aikarajaa pidemmästä maksuajasta tulee kuitenkin sopia nimenomaisesti. Tämä tarkoittaa esimerkiksi kirjallista sopimusehtoa. Sen sijaan esimerkiksi toisen osapuolen yksipuolinen ilmoitus siitä, että noudatettu maksuaika muuttuu säännöksessä mainittua aikarajaa pidemmäksi, ei täytä nimenomaisen sopimisen edellytystä.

Lainsäädäntömuutosten toimivuutta ja vaikutuksia tulee jatkossa seurata. On myös huomattava, että lainsäädäntötoimien ohella yritysten välisiin maksuaikakäytäntöihin voidaan vaikuttaa myös elinkeinoelämän omilla toimilla, kuten itsesääntelyllä.

Saamansa selvityksen perusteella lakivaliokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana. Koska valiokunta ehdottaa maksuehtolain muuttamista hallituksen ehdottamalla tavalla, valiokunta ehdottaa, että lakialoite hylätään. Mietintö on yksimielinen.