Roger  Jansson  /r(esittelypuheenvuoro):

Värderade herr talman! Varför motionerar riksdagsledamot Roger Jansson i en hopplös fråga? Hur har landskapet Åland med bara 26 500 invånare och högst 10 000 avgivna röster i EU-valet mage att begära en av Finlands platser i Europaparlamentet när varje mandat erfordrar över 70 000 röster i landet?

De här är två naturliga frågor som ni, bästa kolleger, och många andra i landet ställer sig, när det självstyrda Ålands krav på representation i EU:s parlament kommer på tal. Det är lätt att ställa frågor. Ofta ifrågasätter man själva saken genom att ställa frågan. Man tycker att frågan redan är ett bra och självklart svar. Och så är diskussionen avslutad. Case is closed.

För mig är svaren på frågorna lika enkla och självklara att formulera som det är för er att ställa frågorna. Jag har genom åren valt att specialisera mig på självstyrelsens historia, på Finlands förhållningssätt till självstyrelsen, på självstyrelsens position i folkrätten, på självstyrelsens unika ställning i Finlands konstitution och på intresset globalt för självstyrelsens uppbyggnad, innehåll och praktiska fördelar.

Liksom de forskare utanför Åland — i Finland och utomlands —som studerat självstyrelsen, så har också jag kunnat konstatera att självstyrelsen för Åland är unik i världen till många delar, ett faktum som Finland bättre bör uppskatta och dra nytta av.

Några av de mest unika särtecknen är: för det första att självstyrelsen är konstruerad av Finland och erbjuden det åländska folket och sedan ständigt utvecklad i samarbete med enbart fredliga medel; för det andra att självstyrelsen utvecklats och garanterats i en internationell process; för det tredje att självstyrelsen inte av någondera parten ensidigt kan ändras eller inskränkas; för det fjärde att självstyrelsen visat sig vara ett välfungerande verktyg för att decentralisera makten och utveckla den berörda regionen genom dess eget beslutsfattande, utan statlig inblandning; och för det femte att självstyrelsen och den tillhörande demilitariseringen och neutraliseringen och enspråkigheten vuxit sig allt starkare i den globala folkrätten och i sedvanerätten i Nord-Europa.

Listan på unika och positiva drag kan göras längre än så här. En lista på negativa drag i självstyrelsen kan också presenteras. Det är viktigt att den listan hålls kort och inte tillåts växa.

Finlands och Ålands anslutning till Europeiska unionen 1995 resulterade i ett negativt resultat av mycket större bärvidd och betydelse än vad som förstås och uppfattas här på fastlandet i allmänhet. Inom mediavärlden i landet tycks man överhuvudtaget inte ens vara intresserad av den frågan, fastän den är av generande art för republiken. Inom statsapparaten vill man gärna tona ner varje negativ konsekvens och hellre lyfta fram de positiva. Det sistnämnda är bra, men inte tillräckligt och inte helt ärligt.

Den makt som republiken fört över från sina statsorgan, riksdag och regering, till Åland i form av lagstiftningsmakt, budgetmakt och förvaltningsmakt är på grund av självstyrelsens konstruktion inte delegerad, såsom makten till landskapsförbund eller kommuner är, utan denna makt är delad. Den är delad mellan två parallella och från varandra åtskilda statliga strukturer i landet. Förrän detta faktum blir fullt erkänt i landet, kan man inte tala om att man förstår självstyrelsesystemet fullt ut.

När Finland och Åland 1.1.1995 blev medlemmar av Europeiska unionen visade sig en ny stor svaghet i systemet som ytterst få personer i landet hade lyckats förutse. Två betydande systemfel uppkom:

För det första: När Finland överförde statsmakt till unionens organ resulterade medlemskapet i att Finland fick makt inom unionen, visserligen delad makt, men dock makt — motiverad med att man överförde statsmakt till unionen och valde samtidigt att bli medlem i unionen. Ålands självstyrelsesamfund gjorde exakt detsamma. Man överförde lagstiftningsmakt, man överförde förvaltningsmakt och man valde efter en egen folkomröstning att följa med in i unionen.

Men man fick trots den likartade maktöverföringen ingen del i det delade maktutövandet i den nya organisationen. Unionen erkänner bara medlemsstater, unionen känner inte ansvar för statsbildningar inom medlemsstaterna. Den här problematiken anser unionen att skall lösas nationellt — och nationellt skall den lösas. Detta var systemfel nummer ett som vi nu haft full erfarenhet av under snart tio år.

Systemfel nummer två som vi snabbt blev varse och som var extra bekymmersamt för självstyrelsesystemet som konstitutionell konstruktion i landet, var att Finlands regering plötsligt fick en betydande roll inom självstyrelsesystemet, inom den del av den konstitutionella uppdelningen i landet som var överförd till det självstyrda Åland.

Vi kan uttrycka det så att Finland tog tillbaka självstyrelse från Åland. Detta yppade sig på så sätt att Finlands regering nu skulle representera självstyrelsen och uttala sig för självstyrelsens del, driva politik för självstyrelsens del, gentemot unionen, i de frågor som enligt självstyrelselagen inte faller under regeringens makt och ansvar.

Det är — bästa kolleger, även om ni är få — för att delvis råda bot på den anomali som det innebär för självstyrelsen att tillsammans med Finland vara en del av unionen, som det åländska kravet på någon form av representation i unionens beslutande organ är så legitim och välmotiverad. Faktiskt helt oberoende av om Åland har 1 000, 26 000 eller 100 000 invånare.

Unionen är så konstruerad att makten är koncentrerad på axeln kommission—råd—parlament, och därför finns idag inga andra alternativ till sakenlig representation för sådana regioner som har en sådan lagstiftande kompetens som Åland har, än att vara representerad på denna axel. Hur man skall lösa denna ekvation, detta dilemma, är en fråga för Finlands statsledning, riksdag—regering—president, att finna ut.

Jag anhängiggör nu frågan på detta sätt med denna lagmotion precis på samma sätt som min föregångare riksdagsledamot Gunnar Jansson gjorde här 1994, då tyvärr utan framgång.

I andra länder finns vissa lösningar att söka. I Belgien har det tyskspråkiga distriktet i östra delen av landet, som har en befolkning om bara 0,7 procent av landets hela befolkning, givits ställning som egen valkrets i Europaparlamentsvalet, utan att ha den folkrättsliga förankring som Ålands självstyrelse har. När Danmark blev EG-medlem, så gav man det då ännu inte självstyrda Grönland med 50 000 invånare ställning som egen valkrets i Europaparlamentet. Madeira och Azorerna i Portugal har likartad självstyrelse som Åland och representation i Europaparlamentet.

Värderade herr talman! Det för Finland och Åland viktigaste är dock hur vår konstitution ser ut, hur maktfördelningen inom landet är uppbyggd, och utgående från det hur Finland finner att Åland skall, eller inte skall, vara representerat i EU:s organ. Jag har här givit er bakgrund och innehåll i den rådande situationen. Den är ohållbar, trots alla de åtgärder från regeringens och riksdagens sida som har vidtagits för att lappa ihop systemet så att det åtminstone praktiskt skall flyta. För det uttrycker jag min tacksamhet.

Men en stor och allvarlig brist kvarstår. Den bristen är statsvetenskapligt ytterst intressant, men det intresset får inte vara större än Finlands vilja att korrigera situationen.

Jag räknar ärligt talat inte med att just nu lyckas lösa det här problemet, men jag räknar däremot med att nu, genom detta initiativ, få full fart på en process som i alla fall rätt snart skall leda till ett konkret resultat. Nu först här i plenum, sedan i grundlagsutskottets behandling av vallagen och därefter i regeringen som bör förelägga riksdagen erforderliga förslag till lösning.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Janssonin lakialoite on hyvin mielenkiintoinen ja ansaitsee tulla keskustelun kohteeksi ja valiokunnassa ansaitsee asianmukaisen käsittelyn. Kun Suomi liittyi EU:hun, olisi tämä kysymys pitänyt voida käsitellä täydellisesti ottaen huomioon se lainsäädäntö, joka on Ahvenanmaalle itsehallinnossa annettu. Johan me tiedämme tämän kansainvälisen taustan, ja tämä pitäisi myöskin Euroopassa tuntea, mikä on taustana Ahvenanmaan itsehallinnolle. Valitettavaa on, että tuo EU:hun liittyminen on tapahtunut tältä osin hätiköidysti ja ilmeisesti aikanaan — silloin en itse ole ollut eduskunnassa, mutta näin epäilen — on puutteellisesti käsitelty silloin 1994 tehty lakialoite tästä kysymyksestä. Se, että Ahvenanmaalla on itsehallinto, on perusasia, joka olisi tullut ottaa huomioon, mutta tämä tulisi nähdä myös nyt ja jatkossa. Suomelta ovat laskeneet europarlamentaarikkojen paikat siten, että nyt valitaan 14. Tämä on perin vähäinen vaikutusmahdollisuus meiltä suomalaisilta europarlamenttiin. Se täytyy nähdä. Mutta silloin maan liittyessä olisi pitänyt vaatia ensinnäkin se osuus, mikä Suomelle tulee ja yleistä itsehallintoperiaatetta kunnioittaen lisäpaikka Ahvenanmaalle ja vastaaville muille, mitä Euroopan unionin alueella on, kuten Grönlanti ja täällä ed. Janssonin mainitsemat muut kohteet, mahdollisesti Färsaaret ja kaikki nämä, jotta voisi toteutua tämä EU:n läheisyysperiaate myös tältä osin.

Toivon, että nyt jatkossa tähän asiaan voitaisiin kiinnittää huomiota myös EU:ssa. Toivon, että EU:n kannalta asiaa selviteltäisiin niin Ahvenanmaan kuin muiden vastaavien itsehallinnollisten alueitten osalta perusteellisesti. Näen, että tämä ei ole vain Ahvenanmaan kysymys, vaan tämä koskettaa kaikkia muita vastaavankaltaisia itsehallinnollisia alueita, ja mielestäni tämä on, aivan kuten ed. Jansson sanoi, riippumaton väkimäärästä, mikä näillä itsehallinnollisilla alueilla asuu, tämä on kysymys laillisuudesta ja tältä pohjalta hyvin periaatteellinen kysymys. Kun ed. Jansson on tehnyt tämän aloitteen, niin tässä nousee asia hyvin esille. Viittaan ed. Janssonin erinomaiseen ja asiaa valaisevaan ja selkeyttäneeseen puheenvuoroon. Todellakin, siinä tilanteessa, jos Suomen edustajapaikkojen määrä, Romanian ja Bulgarian liittyessä unioniin vuonna 2007, pienenisi edelleen kolmeentoista, niin tällöin tulisi ehdottomasti Suomen kaikin tavoin ponnistella, että Ahvenanmaan itsehallinnolliselle alueelle voisimme saada säilytettyä neljännentoista paikan. Täten Suomen panos tältä osin voisi jatkossa säilyä neljänätoista. Mutta näkisin, että nämä itsehallinnolliset alueet olisi tullut käsitellä tai tulisi voida edelleenkin käsitellä tällaisina ylimääräisinä yksikköinä, että näille annettaisiin ylimääräiset paikat kultakin itsehallinnolliselta alueelta, mitä EU:ssa on, valtiollisten paikkojen lisäksi Euroopan parlamenttiin. Kun tuo Euroopan parlamentti on jo noin suuri, niin kyllä sinne nämä itsehallinnolliset alueet edustuksensa hyvinkin mahtuisivat saamaan, jos asia haluttaisiin tältä osin ratkaista siten, että itsehallinnollisia alueita ja erityisesti Ahvenanmaan itsehallintoa haluttaisiin kunnioittaa.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Roger Janssonin tekemä lakialoite vaalilain muuttamisesta ja Ahvenanmaan edustajalle paikan turvaamisesta Euroopan parlamentissa on tärkeä, iso periaatteellinen kysymys. Harmi, että meitä ei ole kovin monta kansanedustajaa nyt tätä lakialoitetta täällä pohtimassa. Tämä on periaatteellisesti erittäin iso asia, ja sitä joudutaan tietysti miettimään, ei ainoastaan suhteessa kansalliseen käytäntöömme — mehän voimme tietysti jakaa periaatteessa paikkamme, kuinka haluamme, ne edustajanpaikat, joita meillä Euroopan parlamentissa on — vaan tällä on myöskin yleiseurooppalaista vaikutusta, ja senpä vuoksi tähän täytyy suhtautua kaikella vakavuudella.

Kuten ed. Roger Jansson puheenvuorossaan totesi, niin Ahvenanmaalla on poikkeuksellinen erityisasema. Se on itsehallinnollinen alue, sillä on maakuntapäivillä itsehallintoon liittyvää itsenäistä lainsäädäntövaltaa, ja kaiken lisäksi, kuten ed. Roger Jansson puheenvuorossaan totesi, kun se on vielä kansainvälisin sopimuksin vahvistettu, itsehallinnon luonne on poikkeava moniin muihin vastaaviin itsehallintoalueisiin Euroopassa.

Keskeisenä kysymyksenä meillä on tietysti ollut koko ajan siitä lähtien, kun Suomi liittyi Euroopan unioniin, kuinka turvata ahvenanmaalaisten ääni unionin asioissa ja vaikutusvalta myöskin jatkossa. Tässähän on pyritty erityisjärjestelyihin Ahvenanmaan osalta, muun muassa varmistamalla se, että eduskunnan suuressa valiokunnassa, joka ilmaisee viimekätisen Suomen kannan, eduskunnan kannan, varmistetaan Ahvenanmaan edustajan läsnäolo. Nyt kun tämän uuden perustuslain myötä muun muassa luodaan tämä niin sanottu varhaisvaikutusjärjestelmä, jonka kautta kansallisille parlamenteille annetaan oikeus reagoida, kun komissio tekee lakialoitteen, jo tässä vaiheessa on alustavia keskusteluja käyty siitä, kuinka varmistetaan Ahvenanmaan itsehallinnolliselle alueelle mahdollisuus reagoida, kuinka se tapahtuu nimenomaan Suomen kansallisissa puitteissa.

Tämä ehdotus sitten siitä, että pyrittäisiin vielä erillisiin järjestelyihin suoran ahvenanmaalaispaikan varmistamiseksi Euroopan parlamentissa, on luonnollisesti ison mittaluokan kysymys. Tässä ed. Janssonin esityksessä viitataan eräisiin yksittäisiin käytäntöihin unionin maiden osalta, viitataan Tanskaan. Grönlannille oli varattu paikka, siitä tietysti luovuttiin silloin, kun Grönlanti erosi unionista. Färsaarilla tätä samaa käytäntöä ei ole.

Belgiaan viitattiin myöskin. Tältä osin halusin nyt tarkistaa ed. Janssonilta: Kun todettiin, että Belgialla olisi yksi ylimääräinen paikka, joka on varattu Belgian saksankieliselle vähemmistölle, kun katsoin näitä Euroopan parlamentin paikkalukuja, minun käsitykseni mukaan Belgialla ei ole ylimääräistä paikkaa. Vuodesta 79 eteenpäin vuoteen 94 Belgialla oli 24 paikkaa Euroopan parlamentissa. Täsmälleen yhtä suurilla mailla Kreikalla ja Portugalilla, joissa on myöskin 10 miljoonaa asukasta, paikkaluku oli 24. Vuodesta 94 nyt tähän vuoteen asti Belgialla, Portugalilla ja Kreikalla on 25 parlamenttipaikkaa, ja nyt sitten on sovittu itse asiassa se, että paikkaluku putoaa jatkossa 24:ään. Kaikilla näillä kolmella noin kymmenen miljoonan asukkaan maalla on yhtä monta parlamenttipaikkaa. Tässä suhteessa en ole ihan varma siitä, mihin ed. Janssonin tässä esityksessä viitattu Belgian lisäpaikka pohjautuu. Ainakaan näillä parlamenttijaoilla tätä ei nähdä.

Mitä tulee tähän varsinaiseen ajatukseen siitä, että Ahvenanmaalle varattaisiin tämä ylimääräinen paikka: Nyt Suomella on nykyisessä parlamentissa kuusitoista paikkaa. Nizzan sopimuksessa on sovittu, että niitä tulee olemaan neljätoista. Parlamentin paikkaluku tulee olemaan 732. Se nostetaan väliaikaisesti vuonna 2007. Jos Romania ja Bulgaria liittyvät parlamenttiin, 50 paikkaa, jotka näille kahdelle maalle tulevat, nostavat väliaikaisesti parlamentin paikkaluvun 782:een, mutta on sovittu, että vuonna 2009 tilanne arvioidaan uudelleen. Perustuslakiesityksessä paikkaluku, maksimimäärä, tulee olemaan 736.

Kun samanaikaisesti perustuslakiesityksessä lähdetään liikkeelle siitä, että noudatetaan niin sanotun alenevan suhteellisuuden periaatetta, ja kun perustuslakiesitys lähtee siitä liikkeelle, että pyritään sekä yhdenmukaiseen vaalitapaan että yhdenmukaiseen käytäntöön edustajanpaikkoja nimettäessä eri maissa, syntyy hankala asetelma siltä osin, jos Suomessa pyrittäisiin tarjoamaan erityispaikka itsehallinnolliselle alueelle. Se on itsestäänselvää oikeastaan jo tässä vaiheessa, että jos tuo katto tulee olemaan Euroopan parlamenttipaikkojen osalta 736, kuten tämä perustuslakiehdotus edellyttää, Suomen paikkaluku tulee putoamaan kolmeentoista. Meillä ei ole edellytyksiä vaatia neljäätoista paikkaa jatkossa, koska kun se 50 paikan lisäys, joka nyt tässä vaiheessa tulisi Bulgarialle ja Romanialle, suhteutetaan sitten tähän 736 paikkaan, siinä Suomella ei voi olla sellaista neuvotteluvipusinta, että me voisimme kuvitella saavamme tuon neljännentoista paikan.

Kun näin on tilanne, niin me olemme siinä hankalassa asetelmassa, että meillä ei ole sellaista neuvotteluvoimaa edes siinä mielessä, että ikään kuin itsehallinnolliselle alueelle tarjoaisimme yhden ylimääräisen paikan, koska vastaavia tarpeita löytyy myöskin muista jäsenmaista. Silloin aivan varmasti Färsaarten erityisasema tulee huomioitua tanskalaisten lähdettyä liikkeelle. Silloin aivan varmasti Britannia rupeaa miettimään Kanaalisaarten erityisoikeuksia parlamenttipaikkojen osalta, ja tietysti tämä aukaisee sitten ylipäätään näissä liittovaltioissa olevien itsehallinnollisten alueiden roolit ja merkityksen aivan kokonaan toisella tavalla. Me törmäämme Espanjan, Saksan ongelmiin ja tietenkin törmäämme sitten Portugalin, Azorien tai Kanariansaarten ongelmiin tässä tilanteessa.

Sen vuoksi näkisin, että vaikka tämä periaatteessa on meidän sisäinen kysymyksemme ja me voimme todella tehdä Suomen tulevaisuudessa kolmentoista parlamenttipaikan suhteen mitä tahansa, todellisuudessa, jos me lähdemme neuvottelemaan tästä lisäpaikasta, tämä on eurooppalainen kysymys ja me avaamme sellaisen Pandoran laatikon, että unionin tavallaan luonteva rakenne kuitenkin jäsenvaltioiden yhteistyöjärjestelmänä myöskin suhteessa parlamentin paikkajakoon tulee hyvin vakavasti haasteelliseksi, ja epäilen, että tässä me tavallaan lyömme kirveen kiveen.

Luonnollisesti meillä on kaikki sympatia tukea Ahvenanmaan itsehallintoa ja jatkossa pyrkiä varmistamaan se olennaisin asia, mikä ed. Janssonin aloitteessa on, että unionissa on valvottava ja mahdollistettava ahvenanmaalaisten äänen kuuluminen heille keskeisissä lainsäädännöllisissä asioissa. Se täytyy varmistaa ja tehdä, mutta minun nähdäkseni se täytyy tehdä niissä puitteissa, mikä sitten viimekätinen toimivalta eduskunnalla näissä asioissa on. On vaikea nähdä, miten se muuten parhaiten toteutuisi.

Roger Jansson /r:

Värderade herr talman! Jag är tacksam för det engagemang i den här frågan som kollegerna Oinonen och Kiljunen visar med sina positiva inlägg som går ut på att försöka resonera och hitta lösningar för framtiden. Det är också det som är avsikten med min lagmotion, att vi skall kunna föra ett förnuftigt resonemang om hur man hittar någon rimlig lösning.

Riksdagsledamot Oinonen var inne på den internationella processen och den är viktig och den pågår fortsättningsvis. Riksdagsledamot Kiljunen har deltagit i processen genom att man i konventet ganska långtgående diskuterade de olika regionerna i Europa och deras juridiska villkor i förhållande till sina nationalstater och i förhållande till unionen. På det sättet har man därefter fortsatt i regeringskonferensen att diskutera frågan. Jag antar att man framöver kommer att försöka och hitta någon form av lösning på det här problemet av det skälet att mer än hälften av Europas befolkning lever i regioner med lagstiftande makt.

Inom den hittillsvarande unionen med 15 medlemsstater är det hela 73 regioner som har från staten överförd lagstiftningsmakt. I Norden är det bara ett område som är medlem i EU och det är Åland, Grönland och Färöarna står ju utanför unionen. Så det är 72 områden i resten av Europa. De mest kända är naturligtvis delstaterna i de federala staterna Tyskland, Österrike och Belgien, men även i åskilliga andra länder finns det sådana självstyrelser.

Man kan säga att Ålands självstyrelse inom Finland är folkrättsligt den starkaste av dem alla, medan de federala staternas delstater är de som har byggt upp ett system så att det fungerar även när man går in i ett internationellt samarbete. I Finland har man inte gjort det eftersom Finland kanske inte har insett att man delvis är en federal stat. Man har federala drag i sin konstitution. Åland har alltså en starkare ställning ur den här synpunkten än de flesta av de övriga lagstiftande områdena.

Så till ledamot Kiljunens fråga om vad som hände i Belgien. Jag kan tyvärr inte säga vilket år det här var när antalet representanter förändrades, det är länge sedan. Då var det på det sättet att, när det gällde tilldelningen av den sista platsen, så var det tre länder som hade samma rätt att få den. Då kunde man med belgiskt arbete och med stöd av Tyskland komma överens om att den sista platsen skulle gå till Belgien av dessa tre länder för att Belgien lovade den tyska minoriteten denna plats. Det här har jag varit på plats i Belgien hos den tyska minoriteten och fått information om.

Herr talman! Avslutningsvis, så är det bra att söka ersättande lösningar internationellt och det är bäst om vi kunde hitta en lösning inom unionen för det här problemet. Personligen tror jag att vi kommer att finna lösningar men det kommer antagligen att ta minst tio år innan vi är där. Det är i nästa ändring, nästa stora ändring av grundfördraget som man måste lösa den här frågan på ett bättre sätt än idag. Då kanske vi inte har det här behovet längre att Åland måste få en av Finlands platser. Men fram till dess så finns det rimligen ingen annan lösning än att man inom landet kommer överens om att en av de få fjorton platserna skall tillfälligt, tills det finns en annan lösning, gå till Åland.

Kimmo  Kiljunen  /sd:

Arvoisa puhemies! Reagoisin ed. Janssonin äskeiseen puheenvuoroon, kahteenkin kulmaan.

Ensinnäkin kysymys tästä Belgian erityispaikasta: Todennäköisesti, kun viittasitte aiempaan historiaan, on kysymys vuodesta 1979, jolloin ensimmäisen kerran siirryttiin suoriin parlamenttivaaleihin Euroopan parlamentin osalta, ja silloin parlamentin kokoa nostettiin 410 jäseneen. Tuolloin kieltämättä, kun katsoi sen parlamentin paikkajaon, niin 16 miljoonan asukkaan Hollannilla on 25 paikkaa ja 10 miljoonan asukkaan Belgialla 24. Siinä tämä aleneva suhteellisuus ei kyllä oikein toimi. Todennäköisesti Belgialle laskennallisesti olisi pitänyt paikkamäärän olla pienempi. On annettu lisäpaikka mahdollisesti juuri tämän saksalaisen vähemmistön aseman turvaamiseksi.

Mutta sitten aikanaan, kun Kreikka liittyi 1981 ja Portugali 1986, jotka molemmat ovat 10 miljoonan asukkaan maita, molemmille annettiin tämä sama 24 paikan osuus parlamenttipaikoista. Tällöin häipyi tämä ikään kuin lisäpaikka, joka Belgialle on annettu, ja myöhemmin järjestelmä on muutettukin sellaiseksi, että sellaista ei ole olemassa.

Arvoisa puhemies! Tässä tuli ed. Oinosen ja ed. Janssoninkin puheenvuoroissa se seikka esille, että sitten aikanaan 2009, kun uudemman kerran joudutaan katsomaan paikkajakoja, kun Suomelle tullee se 13 parlamenttipaikkaa, niin me voisimme ikään kuin kalastella 14:ttä paikkaa tällä Ahvenanmaan argumentilla.

Ehkä koomisena loppuhuomiona voisin sanoa, että todennäköisempää kuin saada se 14. paikka Ahvenanmaa-argumentilla, on saada se sillä oivallisella tavalla, millä kokoomuksen edustajat ovat nyt hoitaneet Suomelle yhden lisäpaikan sijoittamalla Ari Vatasen Ranskan konservatiivien listaan kakkospaikalle, missä kyllä todennäköisesti suomalainen saa Euroopan parlamentista lisäpaikan. Ehkä tämä on parempi tapa suomalaisten lisätä paikkalukuaan Euroopan parlamentissa.

Antero Kekkonen /sd:

Herra puhemies! Tässä nyt kokoomus sai vähän ansiotonta arvonnousua (Ed. Hemmilä: Ei lainkaan!) siitä sinänsä ovelasta ratkaisusta, mikä on tehty, eli Ari Vatanen menee edustamaan Ranskaa parlamenttiin. Vakavasti puhuen tällaiset reitit suomalaiselle ovat kyllä perin vaikeita, sanoisin, että suorastaan mahdottomia. Luultavasti Ari Vatanen tulee historian saatossakin tekemään sen poikkeuksen, joka vahvistaa säännön. (Ed. Hemmilä: Ei muilla puolueilla ole semmoista ehdokasta!)

Mikä on hyvää tässä esityksessä, on se, että Ahvenanmaan asema nostetaan esille, mutta johtopäätös, siis se, että Ahvenanmaasta tulisi ikään kuin oma vaalipiirinsä, on kyllä näissä oloissa aika radikaali, tohtisin sanoa: liian radikaali. Se on mahdoton toteuttaa oikeastaan millään kriteerillä asiaa ajateltuna. Mutta sen sijaan se, mitä voidaan täällä Suomessa tehdä näissäkin vaaleissa, on se, että arvostamme ruotsin kielen asemaa. Ruotsin kielen kautta arvostamme ruotsinkielisen vähemmistön asemaa, ja sitä kautta pidämme itseämme sivistysvaltiona muiden sivistysvaltioiden joukossa.