Pertti Salovaara /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä lakialoitteessa esitetään lisättäväksi tieliikennelakiin 61 a §. Lisäyksen nojalla velvoitettaisiin liikenneonnettomuuteen osallinen tienkäyttäjä merkitsemään varoituskolmiolla sellainen ajoneuvo, joka on jäänyt liikenneonnettomuuden vuoksi ajoradan lähelle. Idea on siinä, että jos tienkäyttäjä on pahasti loukkaantunut, niin silloin tulisi poliisin tai pelastushenkilökunnan suorittaa tämä merkintä.

Nykyisinhän tässä 61 §:ssä määritellään muiden tienkäyttäjien varoittamisesta, 60 §:ssä puolestaan kerrotaan onnettomuusajoneuvon siirtämisestä pois muun liikenteen tieltä ja edellisessä 59 §:ssä taas siitä, kuinka liikenneonnettomuustilanteessa tulee käyttäytyä, kuinka onnettomuudesta tulee raportoida viranomaisille jnp. Nämä asiat on näissä pykälissä ihan hyvin määritelty, ei siinä mitään, mutta kuitenkin on tilanteita, joissa nämäkään määrittelyt eivät riitä.

Ongelmia tuottavat muun muassa tilanteet, joissa onnettomuusajoneuvo on onnettomuuden seurauksena ajautunut pois tieltä eikä muilla tienkäyttäjillä ole varmuutta siitä, onko ajoneuvossa vielä sisällä loukkaantuneita ihmisiä. Aina aika ajoin saamme kuulla tilanteesta, kuinka onnettomuuden uhri on virunut onnettomuusajoneuvossa jopa seuraavaan päivään saakka, ehkä pidemminkin.

Onnettomuuden jälkeiset minuutit ovat henkiin jäämisen kannalta aivan ehdottomia. Siksi jokaiselle ohikulkijalle olisi kiistattomalla tavalla voitava viestiä, mikä autossa on tilanne ja tarvitaanko siellä apua. Jos auto on suistunut tieltä eikä viranomaisten apua ole tarvittu, mikään ei paikan päällä viesti siitä, onko ajoneuvossa sisällä vielä kenties apua tarvitsevia ja kenties liikuntakyvyttömiä uhreja. Tunnusmerkit eivät yleensä myöskään paljasta, onko onnettomuus tapahtunut viisi minuuttia vai viisi päivää aikaisemmin. Toisinaan poliisi kyllä merkitsee onnettomuusajoneuvot keltaisella nauhalla, mutta vain siinä tapauksessa, että viranomaiset ovat käyneet onnettomuuspaikalla. Ja tämä ongelma korostuu ennen kaikkea harvaanasutuilla seuduilla, missä liikennettä ja avun tarjoajia on vähemmän.

Jokaisen ihmisen toimintavelvollisuudesta säädetään pelastuslain 6 luvun 28 §:ssä. Sen mukaan ihminen, joka huomaa onnettomuuden tapahtuneen, on velvollinen viipymättä ilmoittamaan siitä vaarassa oleville, tekemään hätäilmoituksen sekä ryhtymään kykynsä mukaan pelastustoimintaan. Merkitsemättä jätetty onnettomuusajoneuvo saattaa aiheuttaa kymmeniä turhia soittoja hätäkeskuksiin, jotka ovat muutenkin jo suuren työtaakan alla. Uusimpien uutisten mukaan joka neljäs soitto hätäkeskukseen on nykyään turha. Hätäkeskuksista kysellään mitä ihmeellisimpiä asioita ja myös raportoidaan turhista asioista. Onnettomuusajoneuvon kunnollinen merkitseminen vähentäisi omalta pieneltä osaltaan näitä turhia soittoja.

Näiden syiden takia olisi hyvä, jos asianomaisilla olisi velvoite asentaa varoituskolmio onnettomuusajoneuvon kohdalle näkyvyyden kannalta sopivimpaan paikkaan, vaikka heti auton viereen tai sen katolle. Varoituskolmio on yleensä varmimmin autossa yleensä mukana oleva hätävaruste, ja tämä lakimuutos koskee siis vain tilanteita, missä ajoneuvo on poissa ajoradalta, mutta kuitenkin sen välittömässä läheisyydessä ja ajoradalle näkyvissä. Varoituskolmio kertoisi tässä tapauksessa muille tielle liikkujille, että tämän onnettomuuden osalta vaara on ohi eikä ajoneuvossa enää ole apua tarvitsevia henkilöitä.

Tämän perusteella ei siis tarvitsisi asettaa varoituskolmiota tielle ja näin ei myöskään synny sekaantumisvaaraa verrattuna tilanteeseen, jossa tienkäyttäjiä pyritään varoittamaan tiellä edessä olevasta vaarasta tielle asetetulla varoituskolmiolla. Toivon lakialoitteelle liikenne- ja viestintävaliokunnalta suotuisaa käsittelyä.

Juha Hakola /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Salovaara on tehnyt aloitteen asiasta, joka on erittäin ajankohtainen, hyvä, itse asiassa ajankohtainen ollut jo useita vuosia. Tämän lakialoitteen perustelut ja juuri äsken kuullut ed. Salovaaran lisäperustelut tälle ovat erittäin tärkeitä ja tarpeellisia. Tietyllä tavalla kuitenkin, kun olen hieman peräänkuuluttanut tuota lain tarkkarajaisuutta, jo tässä vaiheessa muutaman sanan haluan sanoa tästä todellakin hyvästä aloitteesta.

Tähän sinänsä oikeahenkiseen lakialoitteeseen sisältyy nimittäin joitain hieman suurempia ja hieman pienempiä lakiteknisiä ongelmia erityisesti tässä muodossa kuin se on nyt kirjoitettu. Haluan korostaa, että en millään tavalla tätä ed. Salovaaran aloitetta sinällään tyrmää, se on hyvä, mutta muutamia tällaisia huomioita.

Lähtökohtaisesti, kuten mainittiin äskeisessä puheenvuorossa, varoituskolmion käyttö tulee rajata tienkäyttäjien varoittamiseen ja kaikki muu merkitseminen tuleekin jättää sen ulkopuolelle. Tällä hetkellä kolariajoneuvoja viranomaiset merkitsevät poliisin turvanauhalla samoin kuin pelastuslaitoksen turvanauhalla. Perusongelma tässä asiassa on se, että kolariautoja sekä rikkoontuneita, niin sanottuja piippuun jääneitä ajoneuvoja ei hinata riittävän nopeasti pois teiden varsilta, vaikka kuljettajalla on siihen lain edellyttämä velvollisuus. Ajoneuvoja jää siis niin sanotusti piittaamattomasti sinne tänne, eikä siihen lain henkeen kiinnitetä riittävästi huomiota. Tietojen mukaan tällä hetkellä romuajoneuvolakia ollaan parhaillaan uudistamassa ja siinä tullaan kiinnittämään erityistä huomiota tienpitäjän siirtovaltuuksiin onnettomuus- ja vaurioajoneuvojen osalta. Toivonkin, että tästä tulisi mahdollisimman nopeasti kokonaisuutena esitys, joka pitäisi sisällään myös sitten korvauskysymykset siitä, kuka vastaa ajoneuvojen siirtokustannuksista.

Ed. Salovaaran aloite on rajattu toisaalta onnettomuuden osallisiin ja toisaalta poliisi- ja pelastusviranomaisiin, ja sekin on hieman ongelmallista. On huomioitava, että melkoinen osa ennen kaikkea näistä ajoneuvoista jää tässä mallissa edelleen vaille merkintöjä, mikäli sitten päädytään siihen, että pitäisi vain ja ainoastaan varoituskolmiolla tämä merkintä hoitaa.

Toinen ongelma on rikkomuksen rangaistavuudessa. Mikäli ajoneuvo jätetään merkitsemättä, tämän mukaan teko olisi rangaistava tieliikennelain 103 §:n mukaisesti ja se ulottuisi myöskin poliisi- ja pelastusviranomaisiin. Käytännössä siis tullaan tilanteeseen, jossa poliisi- ja pelastusviranomainen jättäessään merkitsemättä varoituskolmiolla havaitsemansa onnettomuusajoneuvon syyllistyisi edellä mainitun kaltaiseen tieliikennerikkomukseen. Tämähän on täysin abstrakti ja hypoteettinen esimerkki, mutta lain tarkkarajaisuutta noudatellen näinhän tilanne olisi. Jotta tämä estyisi, tulisi poliisilla ja pelastusviranomaisilla olla mukana useita varoituskolmioita, koska kaikissa ajoneuvoissa ei ole määräyksistä huolimatta varoituskolmiota tai kyseiseen ajoneuvoon ei päästä sisälle, se on lukittu. Tästä johtuen en pidä välttämättömänä sitä, että asiassa sidottaisiin tämän ajoneuvon merkitseminen nimenomaan varoituskolmioon, jos kohta tietenkin silloin, kun ajoneuvo on radalla ja merkki varoittaa muita tiellä liikkujia, se on asiaan kuuluva varoituselementti.

Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan asia on tärkeä, vaikka kokonaisuuden kannalta olisi parempi, että onnettomuus- ja vaurioajoneuvot hinattaisiin mahdollisimman nopeasti pois paikalta eikä jätettäisi merkittyinäkään paikalle. Olenkin jättämässä aivan lähipäivinä, itse asiassa todennäköisesti huomenna, asiasta lakialoitetta, jossa tieliikennelain 60 §:ään lisättäisiin 3 momentti, joka velvoittaisi tienpitäjän siirtämään poliisin pyynnöstä onnettomuus- ja vaurioajoneuvot pois kuitenkin laiminlyöjän kustannuksella. Siten, korostan, ei ole kysymys siis niistä, jotka ovat vaikeasti loukkaantuneita tai kuolleita mahdollisesti tieliikenneonnettomuudessa, vaan nimenomaisesti niistä, jotka laiminlyönnin perusteella tämän ajoneuvon tien varteen jättävät.

Outi Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Salovaaran esityksessä on ajatusta ja esitys ajaa asiaansa erityisesti tuoreissa onnettomuustapauksissa, kuten tässä on tullut ilmi. Mutta kuten ed. Hakola toi ilmi, ei esitys ratkaise kokonaan ajoradan varteen hylättyjen onnettomuusautojen ongelmaa. Pahimmassa tapauksessahan nämä hylätyt autot saattavat aiheuttaa uusia vaaratilanteita kiinnittäessään ohikulkevan liikenteen huomiota. Onnettomuustilanteissa toimimiseen oli-sikin mielestäni lainsäädännön lisäksi syytä panostaa nykyistä tehokkaammin myös ajo-opetuksessa ja liikenneturvan valistuksella.

Ed. Salovaaran aloitteessa kiinnitettiin aiheellisesti myös huomiota turhiin yhteydenottoihin, joita nämä ajoradan ulkopuolelle jääneet onnettomuusajoneuvot ovat aiheuttaneet. Parhaillaan hallintovaliokunnassa käsitellään hätäkeskusselontekoa, jossa tämän hätäkeskusten kuormituskysymyksen yhteydessä on tullut esiin Euroopassa yleistyvä, niin sanottu eCall-järjestelmä, joka soittaa onnettomuustilanteessa automaattisesti hätänumeroon. Usein, kuten ed. Salovaarankin esityksestä tuli ilmi, näistä samoista onnettomuuksista tulee ilmoituksia myös matkapuhelinten välityksellä. Toivonkin siis, että ed. Salovaaran esitys saadaan pian valiokuntaan käsittelyyn ja siinä yhteydessä voidaan pohtia myös tätä onnettomuusilmoituskysymystä perinpohjaisesti.

Arvoisa puhemies! Lopuksi voisin myös näin pöntöstä esittää kiitokset niille kaikille, jotka tiedottavat meille kanssa-autoilijoille radion kautta liikenteessä tapahtuneista häiriöistä, sekä myös niille radiokanaville, jotka tätä ajantasaista liikennetiedotusta hoitavat.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Silloin kun olin liikennevaliokunnassa, niin muistelen, että meillä oli tämä asia siellä esilläkin muutaman kerran. En voi olla toteamatta tässä yhteydessä sitä, mihinkä olen törmännyt kerran yhdellä esitelmäreissullani Jugoslavian aikaan. Ihmettelin kauheasti sitä, että siellä oli sellaisia ajoneuvojen kuljetusautoja, jotka korjailivat näitä onnettomuudesta tai muusta syystä tienvarteen laittomasti jätettyjä ajoneuvoja, ja ne lähtivät sieltä kiitolaukkaa pois. Minä en voinut olla kiinnostumatta tästä asiasta.

Tulipa ed. Hakolan puheenvuoro mieleen, kun minulle hyvää englantia puhuva poliisi selvitti, että ei pystytty ratkaisemaan sitä, millä tavalla tämä homma hoidetaan oikealla tavalla niin, että se on aina hoidettu, tämä liikenneriski on pois ja ihmisten turvallisuus on turvattu, niin että me päätimme perustaa alueelliset yksiköt, jotka korjaavat autot automaattisesti. Siihen tuli semmoiset neljä kouraa ja nosti auton lavalle, ja siinä ei tarvinnut katsoa, onko se lukossa vai ei. Ne nostivat lavalle ja veivät. Kaikki tiesivät, mihinkä ne raadot korjataan, ja asia oli sillä hoidettu, ja sieltä sai käydä lunastamassa auton. Elikkä tässä on kokonaisratkaisu tähän asiaan. Minusta olisi erittäin hyvä, että nyt liikenne- ja viestintävaliokunnassa käytte tämän asian läpi perusteellisesti tässä ajassa.

Jari Larikka /kok:

Arvoisa herra puhemies! Nyt on kiinnitetty erittäin hyvin erittäin tärkeään asiaan huomiota, mutta tässä nyt pikkuisen ammutaan mielestäni tykillä kärpästä. Itse tuolla tien päällä näitten autojen kanssa pelatessani olen havainnut semmoisen asian, että jos niitä kolmioita ruvetaan käyttämään tämmöiseen merkitsemiseen, niin se oikea muun liikenteen varoittaminen rupeaa häiriintymään. On havaittu myös sellainen asia, että tällaiset tarrat ja nauhat ajavat saman asian erittäin hyvin elikkä varoittavat muita siitä tienvarressa olevasta autosta.

Toinen asia tässä ovat nämä turhat yhteydenotot hätäkeskuksiin. Kysyin tästä asiasta aamulla yhdestä hätäkeskuksesta, minkälainen ongelma se on. Kyllä minulle sanottiin ihan suoraan, että kyllä se tietysti on ongelma, kaikki turhat soitot ovat ongelmia, mutta vielä suurempi ongelma on se, että silloin, kun soitetaan, se auto ei ole pysähtynyt siihen, vaan se jatkaa matkaansa, elikkä jos se onkin se ensimmäinen soittaja, joka ajaa siitä ohitse, eikä olekaan siinä jonossa vaan niin kuin muilta tullut, niin silloin mahdollisesti siellä autossa olisi avuntarvitsijoita. Eli se, että pysähtyy tienvarteen, ei ole niin hirveä ongelma. Jos me rupeamme arpomaan, onko siellä nyt sitten kolmiota taikka miten se on merkitty, niin se ei nyt ole hirveän konkreettinen ongelma tässä asiassa. Minun kannaltani katsoen se on ongelma, jos sitä puhelua ei tule ja jos ei soiteta. Niitä puheluita ei ole koskaan liikaa.

Anne-Mari Virolainen /kok:

Arvoisa puhemies! Liikenneturvallisuuden kannalta muiden varoittaminen varoituskolmiolla on hyvin tärkeä toimenpide. Kuten ed. Salovaara perusteluissaan korosti — ja siitä on viime viikkoina ollut paljonkin julkisuudessa keskustelua — hätäkeskuksien riittävyys on suuri ongelma. Hätäkeskuksiin tulee vuosittain noin 3 miljoonaa puhelua, joista peräti 550 000 on täysin aiheettomia.

Toisaalta myös ed. Hakolan perustelu ajoneuvojen välittömästä poistamisesta on hyvinkin tervetullut esitys. Liikenne- ja viestintävaliokunta varmasti käy asiasta hyvinkin perusteellisen keskustelun ja ottaa huomioon nämä ed. Pulliaisen mainiot kommentit.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Pertti Salovaara on tehnyt hyvän aloitteen, joka on synnyttänyt täällä hyvän keskustelun. Asia on tärkeä. Tiellä liikkuessani 40 000 kilometriä keskimäärin vuosittain autoa ajaen olen joutunut tilanteisiin, joissa joutuu ajattelemaan, että onkohan tuolla avun tarvis, kun auto on tienpuolessa. Usein olen pysähtynyt ja käynyt katsomassa. Onneksi nämä ovat olleet kaikki tilanteita, että niissä nimenomaan ei ole ollut avun tarvista. Mutta itse olen ollut autossa matkustajana, kun auto Nelostieltä meni tien oheen talvisäässä ja toistasataa autoa arviolta meni ohitse eikä kukaan pysähtynyt missään vaiheessa, ennen kuin sitten viimein pääsimme sieltä autosta autonkuljettajan kanssa pois. Tilanne oli se, että joko ohikulkijat eivät talvipimeässä huomanneet autoa tien ohessa tai eivät kiireessä sitten muuten tahtoneet pysähtyä.

Elikkä on erittäin tärkeä asia, että ihminen reagoi siihen, jos auto on tien ohessa, selvittäen tarvitaanko apua ja jos, niin minkälaista. Tärkeää olisi silloin, että turhaan ei usein vaarallisiin paikkoihin pysähdyttäisi. Jos apu on jo hoidettu tai sitä ei tarvita, niin silloin joku keino, millä tämä osoitettaisiin, olisi hyvä. Tällä lakialoitteella on haluttu hyvä keino osoittaa. Varoituskolmio esimerkiksi on merkki siitä, että tilanne on jonkun havaitsema ja hänellä on tietty vastuu otettuna, kun kolmio on asetettu. Jos tilanne on ollut sellainen, että se on vaatinut poliisin tai pelastusviranomaisen käyntiä, niin varmaan siellä löytyy tätä nauhaa, jolla voidaan merkitä, ja ohikulkijat silloin näkevät, että apu on käynyt ja tilanne on hallinnassa. Tämä on oikein hyvä.

Täällä on viitattu sitten näihin hätäkeskuksiin. Minusta on suuri vahinko, että meiltä ovat poistuneet nämä poliisin paikalliset numerot yleisestä tietoisuudesta. Pitäisi olla joku semmoinen lievempi neuvontanumero, tiedottamisnumero kuin tämä varsinainen hälytysnumero, jolla otettaisiin poliisiin yhteyttä. Esimerkiksi nämä tilanteet, joissa vallitsee epäselvyys, tarvitaanko apua vai ei, voitaisiin hoitaa tuommoisella muulla menettelyllä kuin kuormittamalla hätäkeskuksia. Mutta ed. Pertti Salovaara on tehnyt hyvän aloitteen, on käyty hyvää keskustelua. Toivon, että se liikenne- ja viestintävaliokunnassa myös hyvin jatkuu.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Mikäli ymmärsin tämän ed. Salovaaran lakialoitteen ihan oikein — tietysti hän voi vastata vastauspuheenvuorossa — niin nimenomaan tässä puhutaan auton merkitsemisestä auton kohdalle asetettavalla varoituskolmiolla. Jos se auto on siellä metsässä tien sivussa, niin merkitään siihen ulkopuolelle varoituskolmiolla tai muulla selkeällä elementillä, että tämä tilanne, vaara, on käytännössä ohi. Itsekin liikun vuosittain 40 000—50 000 kilometriä tien päällä, ja aina kun on ajoneuvo pysähtynyt, sammutettuna jossakin tai sitten tien sivussa, selvästi ojassa, niin sanotusti metsähallituksen puolella, herää kysymys, onko ongelmatilanne jo ratkaistu.

Nimenomaan tällä lakialoitteella pyritään siihen, että kerrotaan muille tielläliikkujille siitä, että vaaratilanne on ohitse, mahdolliset loukkaantuneet on toimitettu ensiapuun ja sairaalahoitoon, jolloin muu liikenne voi soljua joustavasti tämän tilanteen ohi. Vaatii lujaa luonnetta ihmiseltä, kun näkee auton metsässä, ojassa, että ajaa sen ohitse käymättä katsomassa siellä, onko todella vielä loukkaantuneita sisällä. Tämä, jos mikä, aiheuttaa uuden vaaratilanteen, koska yleensähän se ojaanajo on tapahtunut hyvin vaikeassa paikassa, mutkassa tai tien kapeikossa, jolloin muuta liikennettä taas sitten osaltaan hidastetaan sillä pysähtymisellä ja aiheutetaan vaaratilanteita.

Ed. Salovaaran tekemä lakialoite on mielestäni erittäin hyvä, ja toivon sille osaltani myös hyvää käsittelyä. Ihmettelen sitä, miksi hän ei ole tähän kerännyt useampaa nimeä vaan yksistään allekirjoittanut tämän lakialoitteen.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä ed. Salovaaran aloite on sinällään yksinkertainen, nerokas eikä maksa mitään. Tämmöisiä aloitteitahan pitäisi olla paljon, koska tässä on monta semmoista hyvää elementtiä, mitä tässä on edellä jo käyty, puheissa tullut julki. On tämä, jotta tällä vähennetään ylimääräisiä vahinkotilanteita, jotka tulisivat siitä, kun käydään tarkistamaan, jotta onkohan ketään siellä autossa, joka on puskan puolelle mennyt. Sinällään kun miettii tätä nykyistä järjestelmää, niin tulee vähän samanlainen olo kuin tässä edellisillä puhujilla: Kun näkee auton siellä tien sivussa, niin kyllä siinä väkisin hiljentää ja kuuluukin olla huolissaan siitä, onkohan siellä sisällä joku, onko joku ilmoittanut mitään. Ihmetyttää, miksi me emme ole kehittäneet tämän tyyppistä järjestelmää tai jotain muuta merkintäjärjestelmää jo aikaisemmin siihen. Se tiedetään, jotta ei turhaan pysähdytä eikä olla huolissaan.

Sen takia odotan, vaikka tässä ei ole kuin yksi nimi, jotta valiokunta ottaisi tämän käsittelyyn niin kuin tässä olisi yli sata nimeä. Näihin lillukanvarsiin ei pidä puuttua, vaikka jotkut totesivat, jotta tässä nyt oli jotakin tarkkarajaisuusongelmia tai tämmöisiä. Liikennevaliokunta voi korjata ne virheet, jos siellä pitää jotain rajauksia tarkentaa ja tehdä. Viedään nyt tämmöinen yksi aloite tässä eduskunnassa läpi, jossa ei ole kuin yhden nimen allekirjoitus. Olisi sekin historiaa.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ymmärrän ed. Salovaaran erittäin hyvän ja perustellun tarkoituksen, minkä takia hän tätä lakialoitetta hyvänä liikennepolitiikan asiantuntijana on lähtenyt viemään: halutaan toisaalta vähentää turhia ilmoituksia viranomaisille ja toisaalta myöskin ennaltaehkäistä uusien onnettomuuk-sien syntymistä.

En kuitenkaan nyt ole aivan varma, onko tämä se kaikkein pahin akilleenkantapää silloin, kun on vasta tapahtunut tai pitempiaikainen onnettomuus, koska käytännön poliisimiehenä olen huomannut, että jo varoituskolmion jättämisessä ajoneuvon taakse vallitsee suuria eroavaisuuksia. Toiset laittavat sen 20—30 metrin päähän auton taakse. Toiset vievät sen oikeaoppisesti 150 metrin päähän. Silloin kun sataa lunta, keliolosuhteet muuttuvat, niin tämän merkin ja auton yhdistäminen ei ole enää takaa tulevalle yksiselitteisen helppoa, vaan niin kuin te monesti huomaatte, nopeudet eivät pienene lähestyttäessä autoa, jossa on varoituskolmio, vaan jonot liikkuvat samaa vauhtia eteenpäin. Olennaista on päästä siihen, että kukin toimii oman järkensä mukaisesti.

Pelastusviranomaisilta, poliisilta ja palokunnalta vaaditaan paljon enemmän harkintaa ja toimenpiteitä kolaripaikoilla, ja myöskin vanhuksella, joka on liikuntarajoitteinen, kyvyt toimia siellä oikeaoppisesti ovat aivan toiset kuin juuri autokoulusta tulleella, hyvällä tiedolla varustetulla henkilöllä. Olennaista on se, että kukin toimii järjen mukaisesti, toimii siten, että vältetään onnettomuuksia, ilman että lainsäätäjä nyt joka paikkaan sanoo, mitä pitää tehdä.

Joskus pelkkä varoituskolmio ei riitä. Tarvitaan esimerkiksi valolla varustettu ajoneuvo riittävän kauaksi estämään tätä onnettomuutta tapahtumasta. Eli näillä lakialoitteilla voitaisiin tehdä sata uutta tieliikennelakia ja toivottaisiin, että kansalaiset ymmärtävät niin toimia, mutta sitä tervettä järkeä, ihan aitoa tervettä suomalaista järkeä siellä tien päällä tarvittaisiin ilman lainsäädäntöäkin.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä on tullut oikeita asioita esille, vaikka tietyllä tavalla hieman puhutaan eri asiasta. Esimerkiksi ed. Larikka puuttui ennen muuta siihen tienkäyttäjän vastuuseen. Se on tietyllä tavalla oma asia, ja jos tämän ed. Salovaaran omasta mielestäni hyvän aloitteen oikein ymmärsin, niin tässä nimenomaan kannetaan huolta siitä yhden, kahden, kolmen päivän päähän venyvästä aikajaksosta, joka luo näitä yllättäviä hetkiä tuolla tien päällä. Ne ovat arkipäivää niille, jotka tietä paljon käyttävät.

Tämä on perusteltu esitys, jota ed. Salovaara tien päällä esittää. Mutta yhtä perusteltua on varmasti se, mitä ed. Hakolakin esille nosti, että pitää kiirehtiä ja jopa velvoittaa nopeammin poistamaan näitä autoja, ovat ne sitten onnettomuusautoja tai tienvarteen pysähtyneitä autoja, pois sieltä hinurin avulla, sillä nimittäin kun ikkunat rikotaan, renkaat viedään, autoja terrorisoidaan, niin se luo tuolla moottoritiellä sellaisen tilanteen, että ei tavallinen tienkäyttäjä edes uskalla pysähtyä sinne. Jos siellä joku heiluttaa, niin helpolla siitä ajetaan ohi, kun on nähty näitä terrorisoituja autoja siellä tienvarressa. Sen takia ed. Hakolan esille nostama poistaminen mahdollisimman nopeasti on yhtä tärkeää kuin tämä ed. Salovaaran hyvä lakialoite.

Itse en sitä ymmärrä, miksi lakialoitteessa tarvitsee olla enemmän kuin yksi nimi, jos lakialoite on kyllin hyvä.

Markku Pakkanen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä kokenut valtiopäivämies Salovaara on tehnyt hyvän lakialoitteen. Siitä sanoisin omana mielipiteenäni, että vastuullinen tienkäyttäjä kyllä aina auttaa liikenteessä, jos siellä kolareita tai onnettomuutta on tai yleensä vaan apua tien päällä tarvitaan. Tieliikenteessä ei mielestäni koskaan kuitenkaan varoiteta liikaa, on se varoitus sitten kolmion muodossa, nauha taikka radiolähetys tai mikä tahansa. Kaikenlainen varoittaminen on hyvin tarpeellista ja antaa sitä turvallisuutta tiellä.

Kun tämä lakialoite tulee valiokuntakäsittelyyn, niin uskon myös, että ed. Pulliaisen hyvä esitys siellä huomioidaan ja myös tämä ed. Hakolan tuoma nopea korjaaminen otetaan huomioon, joten tällä lakialoitteella on hyvät menestymisen mahdollisuudet.

Pertti Salovaara /kesk:

Arvoisa puhemies! Minusta täällä on käyty erittäin ansiokasta ja mielenkiintoista keskustelua myöskin kannaltani tästä esitetystä aloitteesta. Olen saanut valtavasti kyllä hyvää evästystä mahdollista valiokuntakäsittelyä varten tämän keskustelun aikana. Kiitoksia siitä.

Pariin asiaan haluaisin kiinnittää huomiota, mitä tässä on tullut keskustelun aikana esille.

Ensinnäkin tästä romuajoneuvolaista. Sen kiirehtiminen on äärimmäisen tärkeää, mutta siitä hieman myöhemmin. En näkisi kyllä mitenkään ongelmana sitä, että virkavalta joutuu myöskin noudattamaan uusia lakeja, koska kyllähän tilanne on niin, että poliisin tulee noudattaa niitä lakeja, jotka koskettavat kaikkia muitakin tiellä liikkujia aivan yhtä lailla kuin poliisejakin heidän virantoimituksessaan tai sitten siviilielämässään, eli sikäli en näkisi ongelmana sitä, että viranomaisia velvoitetaan toimimaan lain edellyttämällä tavalla.

Ed. Mäkelän esille ottama eCall on äärimmäisen tärkeä ja erittäin hyvä asia ja tulee olemaan lähitulevaisuudessa, yllättävän lähitulevaisuudessa, olennainen osa meidän älykästä liikennejärjestelmäämme. Järjestelmähän toimii niin, että autossa on anturi, joka aistii, mikäli ajoneuvo pysähtyy nopeammin kuin se on fysiikan lakien mukaan mahdollista, 100 kilometrin tuntivauhdista tuo jarrutusmatka voi olla korkeintaan minimissään 40 metriä. Jos pysähtymismatka on sitä lyhyempi tai jos auto käyttäytyy epäloogisesti muulla tavalla, niin silloin autosta lähtee esimerkiksi hälytyskeskukseen niin sanottu hätäsoitto, eCall, joka puolestaan paikantaa ajoneuvon satelliittipaikannusjärjestelmällä, ja ennen kuin ajoneuvon omistaja on, jos hän siinä kunnossa on, ehtinyt edes puhelimeen tarttua, niin ovat jo parhaimmassa tapauksessa pelastajat matkalla kohti tätä onnettomuuspaikkaa. Tämä ei ole mitään high techiä, tämä on käytössä oleva järjestelmä, tämä on Keski-Euroopassa käytössä oleva järjestelmä, ja tämän kaltaisia järjestelmiä soisi myöskin Suomessa liikenne- ja viestintäministeriön esimerkiksi tukevan huomattavasti nykyistä enemmän. Järjestelmä mahdollistaa vaikka mitä muuta älykästä liikennetelematiikkaa, josta sitten toisella kertaa enemmän. Mutta eCall tulee käyttöön ja mitä nopeammin, sen parempi. Sellaiset järjestelmät tulevat sitten myöskin tekemään tämän lakialoitteen kaltaiset tarkoitukset ja toimet hyvällä tavalla tarpeettomiksi tulevaisuudessa.

Ed. Pulliaisen esille ottama tämmöinen romuajoneuvovirasto, se on loistava ajatus. Toivottavasti Euroopan unioni sellaisen asettaa Suomeen, niin voisimme esimerkiksi Viikistä keksiä sille hyvät sijoituspaikat. (Ed. Pulliainen: Kemijärvelle!) — Kemijärvelle, Kemijärvellepä hyvinkin.

Ed. Larikka kuvasi hyvin puheenvuorossaan juuri sen tilanteen, minkä takia tämä lakialoite nimenomaan olisi hyvä saattaa käytäntöön: nimenomaan sen takia, ettei jokaisen autoilijan tarvitsisi vuorollaan pysähtyä sen metsässä olevan, tieltä sinne suistuneen ajoneuvon kohdalle ja kunkin vuorollaan käydä tarkistamassa, onkohan tämä tapahtunut eilen vai onkohan tämä tapahtunut tänään, onkohan siellä ihmisiä vai ei. Juuri tämän takia olisi hyvä, että tämä viesti tästä ajoneuvosta olisi mahdollisimman yksiselitteinen muille tielläliikkujille. Autoilijoilla ei ole mukanaan poliisin käyttämää keltaista hätänauhaa, heillä on mukanaan varoituskolmio, jota soisi myöskin tässä tilanteessa käytettävän, aivan niin kuin ed. Ahonen täällä äskettäin kansalle todisti.

Ed. Lauri Oinonen kuvasi valitettavan hyvällä tavalla juuri sen tilanteen, minkä takia ajoneuvo tulisi onnettomuustilanteessa merkitä nykyistä paremmin. Osaltaan kysymys on ihmisten välinpitämättömyydestä, siitä, että onnettomuuden ohi ajetaan kenties tietoisenakin siitä, että siellä saattaa olla ihmisiä, jotka apua tarvitsevat, (Ed. Salo: Oikein!) osin sitten taas tietämättömyydestä ja siitä uskosta, että kyllä sinne on jo joku toinen pysähtynyt, minun ei tarvitse pysähtyä, koska varmaankin joku toinen on jo pysähtynyt. Ja kun näemme pahoinpitelyn uhrin, enpä soita poliisille enkä ambulanssia, koska varmaan tuo edellinen on jo juuri sitä parhaillaan tekemässä. Tällaisten tilanteitten varalta olisi hyvä, että myöskin nämä asiat selkiytettäisiin.

Harvasta asiasta voin olla niin yhtä mieltä kuin ed. Salon kanssa siitä, että tervettä järkeä kannattaa joka asiassa käyttää. En suinkaan ole sitä mieltä, että joka ikistä asiaa yhteiskunnassa tulisi lailla ja asetuksilla säädellä. En kannata holhousyhteiskuntaa, en isoveliyhteiskuntaa, kannatan vastuullista vapautta viimeiseen saakka sekä järjen käyttämistä. Mutta silloin, kun ihmisen käyttäytymisellä on suhdetta, kontaktia, linkkejä muitten ihmisten käyttäytymiseen ja kenties hätäkeskusten käyttäytymiseen, niin olisi hyvä, että asiassa olisi jonkunlaiset yhteiset askelmerkit, miten eteenpäin mennään.

Edustajat Heinonen ja Hakola ottivat esille muun muassa tämän romuajoneuvolain ja sen pikaisen saapumisen eduskuntaan. Minun saamien tietojen mukaan romuajoneuvolakia ollaan parhaillaan uudelleen kirjoittamassa ja se työ on ilmeisesti loppusuoralla. Sen tarkoituksena on nimenomaan selkiyttää vastuukysymykset tämmöisissäkin tilanteissa, tilanteissa, joissa ajoneuvo on rikkoutumisen tai onnettomuuden takia jäänyt tiealueelle tai sen välittömään läheisyyteen tai ympäristösyistä sitten jonkun kymmenen metrin päähän sinne metsikköön. Kenen vastuulla on viimekätinen vastuu mahdollisimman nopeasta ajoneuvon pois hoitamisesta (Puhemies koputtaa) ja tällaisten tilanteitten ehkäisemisestä, tämä tullaan selvittämään ja ymmärtääkseni vielä tämän kevätkauden aikana.

Kiitos kaikille läsnäolijoille erittäin antoisasta keskustelusta ja turvallista matkaa.