Jussi Halla-aho /ps(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ampuma-aselain 6 § erottelee omaksi kategoriakseen sellaiset ampuma-aseet, jotka käyttävät reunasytytteistä 22-kaliiperista patruunaa. Niitä kutsutaan pienoispistooleiksi, pienoisrevolvereiksi ja pienoiskivääreiksi. Ryhmittely perustuu siihen, että nämä niin sanotut pienoisaseet ovat teholtaan ja siten tuhovoimaltaan huomattavasti vähäisempiä kuin muut ampuma-aseet. Pienoiskiväärin luoti kehittää 150—250 joulen energian. Vertailun vuoksi voidaan mainita, että rynnäkkökiväärin luodin energia on 2 000—2 500 joulea ja täysitehoisen metsästyskiväärin energia 3 500—4 000 joulea.

Nykyinen ampuma-aselaki on tältä osin vuodelta 1998. Sen jälkeen markkinoille on tullut uusia reunasytytteisiä 17-kaliiperisia patruunoita, joiden luoti on pienempi ja kevyempi kuin 22-kaliiperisessa patruunassa ja jotka teholtaan asettuvat sen kanssa samaan ryhmään. Nykyinen laki ei tunnista 17-kaliiperista reunasytytteistä patruunaa käyttäviä ampuma-aseita ja kaipaa sen vuoksi päivitystä.

Tämä lakialoite on luonteeltaan puhtaasti tekninen. Se on tarpeen paitsi johdonmukaisuuden lisäämiseksi myös siksi, että se eräissä tapauksissa yksinkertaistaa lupakäytäntöjä. Aloitteessa esitetään pienoisaseen määritelmää laajennettavaksi siten, että niihin kuuluvat paitsi 22-kaliiperista myös 17-kaliiperista reunasytytteistä patruunaa käyttävät aseet.

Arvoisa herra puhemies! Muista käsittelyssä olevista lähetekeskustelussa olevista aloitteista käytän erikseen esittelypuheenvuoron.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Olin valmistautunut siihen, että edustaja Halla-aho, joka on tehnyt viisi erittäin hyvin valmisteltua ja perusteltua lakialoitetta, olisi esitellyt kaikki yhteen syssyyn, mutta käyhän se näinkin.

Leimaantumisen pelosta huolimatta sanon, että on erinomainen asia, että kansanedustajista löytyy henkilö, joka haluaa ruotia ja kykenee ruotimaan hyvin yksityiskohtaisesti ja nimenomaan harrastajien näkövinkkelistä läpi aselain puutteet. Muistelen tätä viime kauden aselakikeskustelua, ja pitää sanoa, että tämän vajaan kolmen kauden aikana, mitä minä olen ollut eduskunnassa, se aselaki oli huonoimmin valmisteltu lakialoite, hallituksen esitys, ja en muista, oliko siinä montakaan pykälää, joita ei olisi täällä eduskunnassa muutettu, ja kuitenkaan eduskunnan tehtävä ei ole kirjoittaa lakeja uusiksi.

Mutta joka tapauksessa tämä perustelu on hyvin pätevä luokittelun korjaamisen suhteen ja nimenomaan siitä syystä, että kyse on todennäköisesti teknisestä ongelmasta ja sen korjaamisessa ei pitäisi olla kauhean isoa ideologista tai muutakaan syytä. Vertaan tätä siihen, että jos kiväärikaliiperisista aseista otetaan vaikka normaali hirvikaliiperin kivääri 308 ja verrataan sitä vaikka yleiseen lintuluodikkoon 5,7:ään, niin 5,7:llä tietenkin patruunoista riippuen on useimmiten suurempi lähtönopeus, lentonopeus, mutta sitten 308:lla on totta kai isompi iskuenergia. Eli erittäin hyvin perusteltu lakialoite.

Timo  Heinonen  /kok:

Arvoisa puhemies! Aselain muutoksia tuli paljon voimaan viime hallituskaudella, ja niihin viitattiin edellisessä puheenvuorossa ja aiemmissakin puheenvuoroissa ja myös niihin muutoksiin, joita täällä eduskunnassa tehtiin. Jos oikein olen ymmärtänyt, niin ainakin osa juuri niistä muutoksista, joita eduskunta teki, ollaan nyt palauttamassa ja muuttamassa itse asiassa siihen muotoon, missä niitä hallitus alun perin esitti. Muun muassa näitä lääkärille asetettuja velvollisuuksia tai oikeuksia, jos oikein olen ymmärtänyt, nimenomaan tarkastetaan takaisin siihen suuntaan, mitä hallitus silloin esitti.

Pidän erittäin hyvänä, että edustaja Halla-aho, joka asian tuntee hyvin, on tehnyt nämä lakialoitteet, ja toivon, että ne otetaan arvoiseensa käsittelyyn nyt tätä voimassaolevaa aselakia tarkasteltaessa. En osaa ottaa niihin itse kantaa, enkä edes yritä. Luotan edustaja Halla-ahon osaamiseen siinä, ja olen varma, että myös ministeriössä ne tarkistetaan ja käydään läpi, mutta toivon, että se tehdään huolella, sillä tiedän itse edustaja Halla-ahon erittäin asiantuntevaksi tässäkin kysymyksessä.

Arvoisa puhemies! Yksi asia, jonka haluan tähän pöytäkirjaan nostaa ihan siltä varalta, että nämä luetaan tätä korjaustyötä ja uudistustyötä nyt tehtäessä, on aseiden näyttövelvollisuus. Minun mielestäni tuntuu varsin erikoiselta, että tänä päivänä, kun ostat aseen, sinulla on 30 päivää aikaa käydä näyttämässä se poliisiasemalle. En ole löytänyt yhtään muuta maata, jossa kannustetaan ihmisiä kävelemään kaupungilla aseen kanssa näyttämään sitä asetta poliisille. Täällä oleva poliisi, edustaja Hongisto, varmasti ymmärtää niistä aseista, mutta kaikki poliisit eivät ymmärrä, ja sitten siellä ihmetellään vain, että onpa kaunis ase, ja sen jälkeen laitetaan nimi paperiin ja lähdetään pois.

Meillä Hämeessä tilanne on edennyt jo sellaiseksi, että isolta alueelta nämä näytöt keskitetään Hämeenlinnan poliisilaitokselle. Kun ilmoitetaan aika, yksi päivä, kaksi tuntiakohan siellä oli aikana, niin johan epäilen sitäkin, että... Ja toivon, etteivät tietysti tätä pöytäkirjaa nyt lue sellaiset tahot, joita se aika voisi kiinnostaa myös muussa mielessä, mutta jos sinne oikeasti velvoitetaan, niin kuin nyt laki velvoittaa, viemään näytille nämä kaikki aseet, niin kyllä se luo jonkinlaisen turvallisuusriskinkin. En ymmärrä sitä lainkaan ja toivon, että otetaan myös tässä pohdintaan, onko se tarpeellinen.

Minun mielestäni hyvä malli voisi olla vaikkapa sellainen, että laillistettu virallinen asekauppias — se olisi riittävä tilanne — joka tietää, laittaa paperit jo muutenkin eteenpäin, tarkistaa, että ase on se, mihin lupa tulee, ja sen jälkeen voitaisiin edetä. Mutta jos minä ostan joltain yksityiseltä henkilöltä aseen, niin jätetään niihin tuo näyttövelvollisuus. Sillä voimme valvoa sitten sitä mahdollista asekauppaa, kun perikunnat myyvät taikka muut, niin se voisi olla varsin järkevä kompromissi tähän tällä hetkellä täysin kohtuuttomaan malliin. Jos oikein ymmärsin, niin sen asenäytön voi tänä päivänä suorittaa myös asemyyjä, aseenkäsittelyluvat omaava myyjä voi viedä esimerkiksi kymmenen asetta kerralla näytille, eikä siellä edes käy tämä kyseisen aseen luvanhankkija itse paikalla. Eli toivon, että tämä otetaan myös huomioon näitä lakialoitteita ja tuota uudistusta tehtäessä.

Tom Packalén /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Halla-aho ottaa aloitteessaan esille sinänsä vähäisen lakiteknisen asian, mutta juuri tällaisia aloitteita tarvitaan, ja tässä nimenomaisessa lakialoitteessa tarkoitus on saattaa pienempikaliiperinen ja -tehoinen ase samaan luokkaan kuin 22-kaliiperinen pienoiskiväärin patruunaa ampuva ase.

Kannatan edustaja Halla-ahon lakialoitetta.

Reijo Hongisto /ps:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Heinonen käytti erinomaisen hyvän puheenvuoron ja intaannutti minutkin tarttumaan muutamalla sanalla tähän ampuma-aseen näyttämiseen, mutta ensin tähän edustaja Halla-ahon tekemään erinomaiseen lakiesitykseen.

Kysymyksessä nyt on, niin kuin edustaja Packalénkin totesi, pieni mutta erittäin tärkeä muutos. Tässä ollaan reunasytytteistä patruunaa ampuvia aseita 22LR, 22 Short, 22WMR ja sitten 17-kaliiperisia aseita luokittelemassa samaan kategoriaan ja esimerkiksi on otettu tässä lakiesityksessä Beretta-konsernin omistuksessa olevan mutta kotimaisen, Riihimäellä toimivan Sakon valmistama ase, jossa tukki on sama, sulkulaite on sama, lukonkehys on sama, ainoastaan piippu vaihdetaan. Piippu vaihdetaan 22LR-kaliiperista esimerkiksi 17HMR-kaliiperiin, ja aseen tyyppi muuttuu. Tämä on tavattoman epäloogista, kun tälle samalle aseelle joudutaan ottamaan nyt sitten pienoiskiväärin lupa ja sitten varsinaisen kiväärin lupa, ja tämä tuntuu perin oudolta, kun ase on muuten sama mutta ainoastaan piippu muuttuu. Mikäli tämä Halla-ahon lakiesitys tulee ja saa lainvoiman, niin silloin tällaiset epäloogiset ja erittäin epäkäytännölliset toimet poistuvat.

Tästä edustaja Heinosen mainitsemasta aseitten näyttämisestä ihan lyhyenä esimerkkinä vain se, että henkilö saattaa pahimmillaan joutua asioimaan lupaviranomaisen luona viisi eri kertaa, kun hän hankkii ampuma-asetta. Ensimmäinen kerta on se, kun henkilö menee poliisin virkahuoneeseen, täyttää hankkimislupakaavakkeen, lähtee kotiin. Sieltä tulee kahden kolmen viikon päästä kutsu haastatteluun, henkilö menee poliisilaitokselle haastatteluun, ja mikäli osaa vastata haastattelussa oikealla tavalla oikeisiin kysymyksiin, hänelle päätetään myöntää hallussapitolupa. Hän käy hakemassa tämän valmiin hallussapitoluvan. Se on kolmas kerta. Sitten kun henkilö menee ja hankkii sen ampuma-aseen, niin kuin edustaja Heinonen totesi, tämän hankitun ampuma-aseen kanssa joudutaan sitten menemään sinne poliisilaitokselle tarkastukseen. Tämä on neljäs kerta. Tällä samalla reissulla luovutetaan sitten paperit ja saadaan tämän ampuma-aseen väliaikainen hallussapitolupa ja tilataan varsinainen ampuma-aseen hallussapitolupa, joka tällä hetkellä on sellainen muovinen pankkikortin tapainen kaavake tai pankkikortin tapainen, no, hallussapitolupa. Kun sitten tämä hallussapitolupa on tullut, mikä saattaa kestää useita viikkoja, niin tämä henkilö joutuu sitten palauttamaan tämän väliaikaisen hallussapitoluvan ja hakemaan sitten tämän muovisen varsinaisen luvan.

Elikkä saman asian takia joudutaan asioimaan viisi eri kertaa poliisilaitoksella, ja normaalitilannehan on se, että poliisilaitos on auki virka-aikana. Monilla ihmisillä on töitä, ja henkilö saattaa joutua saman asian takia ottamaan viisi kertaa töistä vapaata, jotta hän pääsee käymään asioimassa tämän aseen kanssa.

Tämä on tavattoman monimutkainen lupamenettely, ja aivan niin kuin edustaja Heinonen totesi, kun ovat tällä hetkellä julkisesti nähtävissä nämä ampuma-aseen näyttöjen varausajat, niin voi olla teoriassa jopa sellainen mahdollisuus, että kansalainen menee, ajaa autonsa poliisilaitoksen pysäköintipaikalle, ottaa sieltä autosta ampuma-aseen, menee poliisilaitokselle esittämään tätä asetta, ja kun ase on tarkastettu, kansalainen tulee takaisin sinne autoon, ja kun nämä poliisilaitokset ovat yleensä maakuntakeskuksissa, niin kun maakuntien reuna-alueilta kansalainen lähtee sinne maakuntakeskukseen, niin ei välttämättä mene vain ja ainoastaan sitä yhtä asiaa varten vaan saattaa viettää siellä enemmänkin aikaa, kiertelee maakuntakeskuksessa eri kauppaliikkeissä ja muissa, ja koko ajan hänellä on autossa tämä ampuma-ase. Tämän takia on perin toivottavaa se, että näitä näyttöjä olisi mahdollisimman vähän, jotta ihmiset eivät ajelisi ampuma-ase auton takakontissa. Se tähän edustaja Heinosen kirvoittamaan puheenvuoroon.

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Halla-aho on tehnyt erinomaisen lakialoitteen, ja minä kannatan sitä lämpimästi.